Samuli Paulaharju - Doria
Samuli Paulaharju - Doria
Samuli Paulaharju - Doria
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
MatkamuistelmiaKarjalan "kankailta. 7<br />
Selältä pujottelemme kapean salmen kauttapienoiseen<br />
lahteen. Salmi on niin matala, että veneemme tarttuu pohjaan<br />
eikä lähde airoilla työntäenkään. Opas hyppää järveen,<br />
työntää perästä ja vene pääsee irti. Kastuivathan<br />
siinä karjalaismiehen karkeat hurstipöksyt polviin saakka,<br />
ja jalkineisiinkin vettä meni. Mutta pianhan housut kuivuvat,<br />
ja jalkineista vesi tuli yhtä valeen pois kuin se sisäänkin<br />
meni. Miehen jalassa näet vaan vaaterievut ja harvat<br />
virsut ovat. Mainiot jalkineet vetisillä matkoilla. Lahden<br />
perästä sukeltaudutaan pienoista jokeamyötentiheään koivuviitikkoon.<br />
Jonkun aikaa piileskellään siellä lehtojen ja pensaiden<br />
suojassa koukerrellen mutkikasta jokeamyöten. Viimein<br />
vetäistään vene koivun alle rannan ruohostoon jalähdetään<br />
taas reppu selässä tallustamaan.<br />
Ja nyt se on edessämme salo, salo sellainen, jota emme<br />
koskaan ennen ole kulkeneet. Neljäkymmentä Pieninkään,<br />
viisikymmentä Honkaniemeen ... On, on siinä taivalta,<br />
saa siinä tallukas toisenkin kerran kenttää polkaista.<br />
Tasaista on maa Kiimaanvaaran ja Pieningän välillä.<br />
Ei ole vaaroja, ei vuoria, sileitä kankaita vaan ja jylhiä,<br />
kosteita korpia ja vetisiä soita ja rääsyisiä rämeitä. Ja<br />
niitä metsiä, mitkä täällä kasvavat! Emme mokomia ennen<br />
ole nähneet ... Kumisevana pylvässalina kohoaa kankaiden<br />
hongisto,lakkapää latvoillaan taivasta tavoitellen. Synkissä<br />
korvissa taas satavuotiaat kuuset seisovat paksuina<br />
ja pelottavan pitkinä. Hiljainen, salaperäinen hämäryys<br />
vallitsee hongistossa. Kolkko, äänetön synkkyys huokuu<br />
tummasta, kosteasta kuusikkokorvesta. Painostavalta tuntuu<br />
siellä kulkiessa, alakuloiseksi käy mieli ja jutut loppuvat...<br />
Mutta hongikossa nousee jalka niin kepeästi ja alakuloisuuskin<br />
poistuu. Kuiva kangas kumahtelee tahdiksi,<br />
ja ikuiset hongat humisevat hiljaista säveltään.<br />
Kenpä se omistaa nämä mahtavat metsät? Eipä hänellä<br />
taida puun puutetta olla, eikä tarvettakaan näytä olevan,<br />
ainakin, mitä näistä saloista voi päättää. Kauhassa<br />
saavat täällä puut kasvaa, vanhettua, tulla ikälopuksi ja<br />
lahonneina keikahtaa kumoon. Ja paljon niitä onkin maassa.
Change language