Samuli Paulaharju - Doria

2
Samuli Paulaharju.
telaisia siltoja. Hauska niitä onkin kapsutella,polkea muutteeksi
keskijalkapohjalla pyöreitä telasia.
Vähitellen käy tie kapeammaksi. Entiset rattaanjälet
katoavat, puut tunkevat lähemmäksi toisiaan ja tie käy kapeaksi
karjapoluksi. Maakin käy epätasaiseksi. Tulee vaaroja,
kallioita, soita ja notkoja. Viimein rupeaa polku kulettamaan
meitä lehtoisille vaaroille, lepikköisille aholoille
sekä kaskimaiden viertehille.
Ja sitten äkkiä erään vaaran laelle päästyämmelaajenee
näköala. Vaarat ovat siirtyneet tuonnemmaksi ja edessämme
on syvä laakso, järvi laakson pohjalla, järven ympärillä
taloloita siellä täällä. Olemme Euunaan kylässä.
Hauska on talo, Reittulan talo, jossa hetkisen levähdämme.
Toisellainen on tupa kuin Kalliolahen pimeä pirtti,
on siisti ja valoisa. Lattialle, sivuseinän puolelle on pehmeitä,
tuoreita, hyvältätuoksuvia koivunlehtiä levitelty.
Hauska on siinä kelletellä ja juodapuheliaan emännän keittämää
kahvia,
Kuusi virstaa on Hummasta Aittokosken autiolle mö
kille rajalla, kolme virstaa Polvijärveä ja kolme maata.
Synkän korven sydämessä on Aittokosken mökki,kaukana
asutuilta aloilta, yksinään kyhjöttää kosken rannalla
kuunnellen sen ikuista kohinaa. Mahtava on koski ja voimakas.
Voisipa se monet myllyt pyörittää, voisi suuret
tehtaatkin työhön saattaa. Mutta kukapa tänne kävisi!
Silloin tällöin vain joku salon asukas tulee kosken karjaa
pyytämään sekä pihamaan pitkää ruohokkoa niittämään.
Nytkin näkyy mökin porstuassa olevan kopassa tuoreita
kaloja ja tuvassa heiniä kuivamassa, mutta minne lie työntekijä
kadonnut. — Ennen kyllä lie piilopirtissä ollut oma
asukkaansa, joka on ympärille peltoakin hiukan perannut,
pienoiset saunat, navetat rakentanut, mutta minne liesitten
joutunut. Nurmikoksi on pelto jäänyt, rakennukset ränsistyneet.
Ja tästä se vasta taival alkaakin. Tulee soita ja märkiä
maita, tulee kuusikkoisia- korpia, notkoisia noroja, rikeitä
ryteiköitä, vaaroja, kankaita ja kallioita. Pahainen