IYOR 2018 CMAS FIN

Tunne koralliriutat
Kansainvälinen
riuttojen vuosi 2018

Tunne koralliriutat
Kansainvälinen
riuttojen vuosi 2018
kirjoittajat
Franz Brümmer, Steffen Hengherr & Ralph O. Schill
valokuvat & piirrokset:
Herbert Bauder, Franz Brümmer, Herbert Frei,
Paul Munzinger, Ralph O. Schill, Stephanie Naglschmid,
Paul Selvaggio & Wolf Wichmann
Suomenkielisen version on toimittanut Sukeltajaliitto ry.
suomenkielinen käännös: Jorma Poikolainen
suomenkielisen termistön tarkistus: Jaakko Leppänen

Koralliriutat
ovat planeettamme kauneimpia ja
vaikuttavimpia elinympäristöjä. Ne
ovat biologisen monimuotoisuuden
keitaita; koralliriutoilla arvioidaan
elävän yli miljoona eri lajia.

Ensimmäiset riuttamaiset
rakenteet ovat noin 2 miljardin
vuoden ikäisiä. Ne rakentuivat
bakteerien ja sinilevien
muodostamista peitteistä,
joihin takertui sedimenttipartikkeleita.

Tuntemamme koralliriutat koostuvat erilaisista elävistä
organismeista. Elävien ja kuolleiden riuttojen runko
koostuu kalkista, simpukan kuorista, putkimadoista ja
kalkkipitoisista levistä. Nämä kiinteytyvät
muodostaen alla olevan riutan rungon.
Tämän voi helposti havaita fossiilisista riutoista.

lonkero
suuaukko
kalkista
koostuva
runko
sisempi solukerros
ulompi solukerros

Korallit ovat eläimiä, joilla on kaksi kalkkirungon peittävää
solukerrosta. Nematokystit sijaitsevat ulkoisessa solukerroksessa.
Yksisoluiset panssarilevät (zooxanthellae) elävät korallieläimen
kumppanina sen sisemmässä solukerroksessa (gastrodermissä).
korallisolu,
jossa on tuma
sisempi solukerros
(gastrodermis)
zooksantelli
(panssarilevä),
sen kloroplasti
(viherhiukkanen)
ja tuma
ulompi solukerros
(epidermis)
korallisolu,
jossa on tuma
nematokysti eli
poltinrakko

Koralliriutta kasvaa vain muutaman millimetrin
vuodessa. Tietyt kivikorallilajit voivat kuitenkin
kasvaa hyvinkin nopeasti, jotkut korallilajit
jopa 40 cm vuodessa.

Nopeimmin kasvavat kovat korallit elävät riutan yläosassa
matalassa vedessä, missä ne saavat paljon valoa.
Massiiviset korallit, kuten salaattikorallit,
kasvavat hyvin hitaasti.

Kovalle korallille
itselleen valo ei ole
tärkeää, mutta
zooksantellilevä
tarvitsee sitä
yhteyttämiseen.
Levä tuottaa varastoon
mm. sokereita, joita
korallit hyödyntävät.
Levä kuluttaa
prosessissa
hiilidioksidia, minkä
avulla koralli voi
rakentaa
kalkkirunkoaan
ja kasvaa.

Myös zooksantellilevä hyötyy
tästä symbioosista. Se saa
korallilta aineenvaihduntatuotteita,
jotka toimivat ”lannoitteina”.

Pedon lähestyessä koralli
suojelee itseään ja zooksantellileviä
nematokysteillä.
Polttiaissolut lähtevät näistä
liikkeelle sekunnin
murto-osassa – tämä liike on
yksi eläinkunnan nopeimpia.
Nematokystejä on erilaisia:
joissakin on myrkkyä, jotkut
pistävät hyökkääjää tai
kietoutuvat sen ympärille.

Nematokystejä koralli käyttää
myös ravinnon hankintaan.
Etenkin yöaikaan pienet
korallipolyypit kurottavat
veteen saadakseen ravintoa.

Kivikorallit rakentavat suuria riuttoja
vuosituhansia yhdessä muiden riuttoja
rakentavien eliöiden kanssa. Australian Suuri
Valliriutta on yli 2300 kilometriä pitkä.
Toiseksi suurin valliriutta on 200 km pitkä
ja sijaitsee Belizen edustalla.
Valliriutat sijaitsevat enimmäkseen avomerellä
ja kasvavat kohoavan merenpinnan mukana.

Reunusriutta muodostuu rantaan ja kasvaa
hitaasti avomeren suuntaan. Se voi muodostaa
korallihiekkaisen laguunin hajottamalla korallin
runkoja rannan ja korallirinteen väliin.

Yleisimpiä riuttatyyppejä ovat reunusriutat, joita esiintyy
etenkin Punaisellamerellä, Kaakkois-Aasiassa,
Intian valtamerellä ja Karibialla.

Atolli on korallirengas, joka on
muodostunut, kun reunusriutan
keskellä olevan saari on uponnut.
Saaren uppoaminen kestää
tuhansia vuosia, joten
keskelle muodostuu
hitaasti laguuni.
Tunnetuimpia
atolleja ovat
Malediivit.

Jos korallit ovat stressaantuneita, ne poistavat zooksantellilevää
kudoksistaan. Tämä voi olla reaktio liian lämpimään veteen,
voimakkaaseen UV-säteilyyn, saasteisiin tai tauteihin.
Elävä koralli on pitkälti väritöntä, ja huonosti voiva koralli
muuttuu valkoiseksi. Tätä kutsutaan korallin vaalenemiseksi.

Nämä korallit eivät
kuitenkaan ole vielä
kuolleita. Ne jatkavat
ravinnon saalistamista
pienten polyyppien avulla.
Tämä ei kuitenkaan riitä,
ja ajan mittaan korallit
heikkenevät.

Kun ympäristön
tila paranee, koralli
voi ottaa uutta
zooksantellilevää
ympäristöstä
kudoksiinsa.
On siis tärkeää,
että leviä on
edelleen
saatavilla.

Zooksantellileviä on erilaisia, ja kullakin lajilla on
omat ominaisuutensa. Jotkut sietävät paljon valoa,
jotkut pitävät hämärämmästä ympäristöstä ja jotkut
ovat sopeutuneet lämpimämpään veteen.
Kovat korallit voivat olosuhteista riippuen poistaa,
ottaa tai vaihtaa zooksantellileviä.

Zooksantellilevät voivat uida vedessä itsekin, mutta
useimmiten uuteen kotikoralliin ne kuljettaa perhokala.
Perhokalat syövät korallipolyyppejä. Kaikki levät eivät sula
kalan elimistössä, vaan perhokalan uidessa korallin yli
zooksantellit laskeutuvat alas ulosteiden mukana ja
ne voidaan ottaa käyttöön.

Jos ympäristön tila ei parane, levät peittävät korallin
kuin tiheä matto ja koralli kuolee.

Levää syövät kalat,
kuten papukaijakala
tai merisiili, uivat levää
kasvavan korallin yli.
Kun ne järsivät levää,
korallirunko murentuu.

Tietyt simpukat ja sienieläimet poraavat korallia.
Kun rei’itetty koralli romahtaa, jää jäljelle pieniä
rungon kappaleita. Yhdessä simpukankuorten
kanssa ne sekoittuvat hienoksi, valkoiseksi hiekaksi.

Viime vuosikymmenten aikana
piikkikruunumeritähti on muodostunut
suureksi vaaraksi koville koralleille.
Kun meritähtiä esiintyy massoittain,
tuhannet eläimet syövät kaiken
elävän korallista jättäen lopulta
jäljelle korallirungon.

Korallitoukat pystyvät asuttamaan uuden elinympäristön
nopeastikin, jos alueella on tervettä korallia.
Joka tapauksessa menee vuosikymmeniä, ennen
kuin uusi koralliyhdyskunta on kasvanut.

On erilaisia tapoja
saada uutta korallia
tuhoutuneelle
alueelle. Esimerkiksi
tutkijat voivat kerätä
hedelmöitettyjä korallin
munia ja toukkia.

Toukat asetetaan pienille
keraamisille laatoille.
Ne kasvavat akvaariossa
ja voidaan myöhemmin
siirtää riutalle.

Kivikoralleja voidaan kasvattaa myös siirrännäisistä.
Ne ovat pieniä korallista murrettuja paloja,
jotka liimataan uudelle kasvualustalle.

Keinoriuttojen rakentamiseen voidaan
käyttää erilaisia materiaaleja
ja muotoja.

Tänä päivänä riuttamme ovat
kauniita, mutta vakavasti uhattuna
etenkin ihmisen toiminnan
seurauksena. Vaaraa on lisännyt
maailmanlaajuinen ilmastonmuutos.
Ilmastomuutos johtaa merten
lämpenemiseen, merenpinnan
nousemiseen ja merten
happamoitumiseen. Tästä syystä
korallien on vaikea kasvaa
tarpeeksi nopeasti ja kasvattaa
vakaa kalkkirunko.

Merten saastuminen ja
niiden resurssien liikakäyttö
ovat johtaneet siihen,
että koralliriutat ovat eniten
uhanalaisena oleva
ekosysteemi maapallolla.

Jotta voisimme kokea kiehtovan vedenalaisen
maailman myös tulevaisuudessa, pitää jokaisen
ottaa hieman vastuuta siitä.
The World Underwater Federation (CMAS)
osallistuu
Kansainväliseen riuttojen vuoteen 2018.

Lisätietoa Kansainvälisestä
riuttojen
vuodesta 2018:
www.iyor2018.org

© 2018, envirocom, Tübingen
Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun
tai sen osien kopioiminen, tallentaminen tai
jakaminen ilman Envirocomin kirjallista
lupaa on kielletty.
Kuvat: Herbert Bauder: sivut 28-29, 31, 46-47;
Franz Brümmer: sivut 6-7; Herbert Frei: etuja
takakansi 2, 4-5, 14-15, 22-23, 24-25, 26-27;
Paul Munzinger: sivut 8-9, 10-11, 12-13, 18-19,
20-21, 41, 44-45; Stephanie Naglschmid: piirros
sivuilla 8-9; Ralph O. Schill: sivut 30, 32-33, 34-35,
36-37, 40; SECORE International / Paul Selvaggio:
sivut 38, 39; Wolf Wichmann: sivut 42-43; Pixabay.
com: sivut 16-17.