RANELLA ON ASIAA 8
Jalkapallon miesten Ykkönen käynnistyy tulevana viikonloppuna. Kymmenen joukkueen sarjasta odotetaan jälleen tasaista, mutta myös tasokasta. Mukana on mielenkiintoisten nousijoiden lisäksi myös viime kauteen pettyneitä joukkueita, jotka haluavat onnistua paremmin. Toki sarjasta löytyy muutama joukkue, jotka voivat olla viime kauteen tyytyväisiä. Nälkää on kuitenkin varmasti joka joukkueella. AC Oulun viime kausi meni tietyllä tapaa toiveiden mukaan, sillä pystyimme olemaan sarjan musta hevonen, jolta ei ennen kauden alkua odotettu ihmeempiä. Kaksi kierrosta ennen sarjan loppua sarjan voittaminen ja nousu Veikkausliigaan oli omissa käsissämme. Tappio molemmissa peleissä jätti nälkää, kysymyksiä ja neljännen sijan. Joukkuetta veikattiin ennen kautta sijoille 4 – 6, joten eihän se huonosti mennyt. Kuitenkin kaikki oli niin lähellä vai oliko sittenkään? Sarjan kolmea kärkeä vastaan pelasimme kentällä saldon 1-1-7, mikä on karmean huono. Toisaalta olimme varmaan sarjan paras meidän alapuolella olevia joukkueita vastaan. Pelasimme heitä vastaan 18 peliä, joista hävisimme ainoastaan yhden, kauden avauspelin GrIFK:n vieraan. Analyysi kuluneesta kaudesta alkoi jo sarjan ollessa vielä kesken. Missä onnistuimme, missä pitää parantaa ja miten? Kaikkea en voi tässä kertoa, mutta kauden edetessä liian moni pelaaja alkoi miettiä vain omaa itseään. Tietty yhtenäisyys jäi uupumaan yksilökeskeisen ajattelun vallatessa tilaa. Myös kokemattomuus maksoi liikaa pisteitä. Liian moni pelaajamme ei tiennyt, mitä voittaminen oikeasti vaatii. Lisäksi halusimme satsata lisää valmennusryhmän tietotaitoon. Teimme sen palaajabudjetin kustannuksella, mutta saimme runsaasti lisäosaamista taustatiimiin ja toivomme sen näkyvän lyhyempinä ja vähempinä loukkaantumisina sekä tietenkin uusina tuulina harjoituskentällä ja kuntosaleilla. Vuoden 2015 avauksestamme ei ole yhtään pelaajaa jäljellä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olemme menettäneet 6 omaa, nuorta pelaajaamme Veikkausliigaan. Lisäksi sarjan parhaaksi pelaajaksi valittu ”Totti” Mboma lähti SJK:n riveihin. Onnea ja menestystä kaikille uusiin haasteisiin ja tervetuloa joskus takaisin. Mutta mistä uudet pelaajat lähteneiden tilalle? Aluksi kävimme läpi Oulun alueen aikuiset pelaajat, samoin nuoret. Sen jälkeen kartoitimme nuorten maajoukkuepelaajia ympäri Suomen. Seuraavaksi selvitimme Veikkausliigassa pieneen rooliin jääneitä, erityisesti kokeneita pelaajia ja Ykkösen muissa seuroissa pelanneita, meidän mielestä lupaavia ja meille sopivia kasvoja. Tähän mausteeksi muutama runkopelaaja ulkomailta ja AC Oulun cocktail olisi valmis. Saimme mitä etsimme. Kokeneet Sasa Jovovic, Tuomas Mustonen ja Titi Essomba tulivat vahvistamaan hyökkäystämme ja tuomaan johtajuutta kentälle ja sen ulkopuolelle. Eero-Matti Auvinen ja Matias Lindfors saapuivat Ykkösen häntäpään seuroista (Haka ja KTP), joissa he olivat jääneet rotaatiopelaajan rooliin. Jere Aallikko on kierrellyt jo kolmessa eri maassa ulkomailla (Unkari, Viro, Norja) ja silti hän täytti vasta 23 vuotta. Hyökkäävää keskikenttäpelaajaa olemme hakeneet jo vuosia; pelaajia on testattu ja yritetty löytää sopivaa palasta. Nyt sillä paikalla yrittää lyödä läpi kroatialainen Marin Glavas. Hän ei ole klassinen 10-paikan pelaaja, mutta muita avuja on runsaasti. Raesokerina korvapuustin päälle saimme David Ramadingayen takaisin Ouluun. AC Oulun Kannattajien masinoima kampanja tuotti tulosta ja ”Seppo” palasi keskikenttämme sydämeen Jairin vierelle. Joukkueemme on nyt yhtenäisempi kuin vuosi sitten. Olemme voitontahtoisempia ja henkisesti vahvempia. Meillä on enemmän variaatioita peliryhmittymien suhteen. Olemme vaarallisempia hyökkäyskolmanneksella. Olemme monin tavoin parempia taistelemaan sarjan kärkipaikoista, mikä on jälleen tavoitteemme. Meillä on parempi joukkue kuin viime vuonna, mutta niin vaikuttaa olevan monella päävastustajallammekin. Tervetuloa seuraamaan otteitamme! Rauno Ojanen AC Oulun päävalmentaja 9