Joulujuhla Seurakunta_2015

Joulujuhla 

Seurakunta 

EVANKELISLUTERILAINEN JULKAISU 91. VSK 7-8/2015 

Jumala teki rauhan - suostutko siihen? 

Jeesus - Immanuel

Sureeko Jumala? 

Kuuntelin toisella korvalla Radio Dein ohjelmaa. Etupäässä 

soi instrumentaalimusiikki. Havahduin yhtäkkiä. Joku lauloi 

kysyen, itkeekö Jumala... Mitä ihmettä! Jäin kuuntelemaan 

laulun sanoja. 

"Itketkö sinäkin Jumala, kun näät ettei rakkaasi piittaa? 

Tältäkö tuntuu, kun ojennat kätesi ja ihminen kintaalla viittaa?” 

Jotenkin näin se meni. 

Kyllä pisti ajattelemaan! Kummallista, etten ole noin asiaa 

ajatellut! Jeesus on huolissaan sinusta ja minusta. Viittaammeko 

kintaalla Golgatan ristillä tapahtuneeseen syntien 

anteeksiantamiseen? Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme. 

Jeesus ei torju ketään syntejänsä anteeksi anovaa, vaikka Hän 

tuntee meidät sellaisina kuin olemme. Ja rakastaa meitä juuri 

sellaisina kuin olemme. 

Iankaikkisella rakkaudella olen sinua rakastanut, 

sanotaan Raamatussa. Iankaikkisella, 

siis aina, yhtään silmänräpäystä 

Jumala ei ole ollut rakastamatta. Ihan 

mielettömän suurta tämä Jumalan rakkaus! 

Ja häkellyttävää! Enkä luulekaan, 

että sinäkään sen järkeillen ymmärtäisit. 

Se on se, myös joulun ilosanoma: Jumalan 

voima on saanut sytyttää uskon sydämiimme. 

Ei viitata kintaalla, ettei Jumalan tarvitse 

itkeä ja surra. Me tarvitsemme Jeesusta, 

Lunastajaa. 

mummi 

kuva: VELI MÄNNISTÖ

Jumala rakasti ja rakastaa 

Jumala lähetti ja lähettää 

”Siinä ilmestyi Jumalan rakkaus meille, 

että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa 

maailmaan, että me eläisimme hänen 

kauttansa. Siinä rakkaus on, ei että me rakastimme 

Jumalaa, vaan että hän rakasti 

meitä ja lähetti Poikansa sovitukseksi 

meidän synneistämme.” (1. Joh. 4:9–10.) 

Joulun suuri sanoma kertoo Jumalan 

iankaikkisesta rakkaudesta luomiansa 

ihmisiä kohtaan. Jumala lähetti ainosyntyisen 

Poikansa maailman Vapahtajaksi. 

Koko syntiin langenneelle ja iäisen kadotuksen 

päälleen vetäneelle ihmiskunnalle 

valmistettiin sovitus synneistä Jeesuksen 

sijaisuhrin kautta, hänen veressään. Tätä 

julistetaan erotuksetta kaikille. Kuka ikinä 

siihen turvaa, hän pelastuu. 

Tuon suurimman rakkauden hedelmää on 

sitten se kaikki muukin hyvä, mitä Jumala 

meille luomilleen ja lunastamilleen jakaa. 

Hyvää se on silloinkin, vaikka se ei meistä 

aina hyvältä tuntuisi; rakastaahan Jumala 

meitä iankaikkisella rakkaudellaan. 

Ensimmäisenä jouluna Jumalan rakkaus 

näkyi siinä, että hän lähetti Poikansa. 

Nyt se näkyy siinä, että hän yhä edel- 

leen lähettää meille sanansa: rauhan ja 

rakkauden sanan, todellisen ilon ja onnen, 

sekä ajallisen että erityisesti iankaikkisen 

levon ja riemun aiheen. Sitä kuulutetaan 

tänäkin jouluna, jotta jokainen sen uskoen 

omistaisi. 

Jumala lähettää myös meidät, uskovansa, 

seurakuntansa. Hän lähettää meidät yhä 

uudelleen kertomaan tuosta ihan jokaiselle 

tarkoitetusta ja jokaista koskevasta 

Jumalan rakkaudesta, Jeesuksesta. 

Lähteminen on monimuotoista. Ihan tavallinen 

seurakunnan jumalanpalvelus on 

siinä kaikkein keskeisimpänä perusasiana 

ja työmuotona. Onhan se Kristuksen sovitusveren 

evankeliumin saarnan ja hänen 

asettamiensa sakramenttien voimassa 

pitämistä ja sellaisena todellisen elämänlähteen 

ylläpitoa jokaisen nälkäisen ja 

janoisen tulla. 

Runsaalta lähteeltä on hyvä aina uudelleen 

virkistyneenä lähteä viemään kutsua 

myös niille, joita se ei vielä ole tavoittanut. 

Siunattua joulua! 

SEPPO SALO 

3 

Seurakunta 7-8/2015

Olin kerran kutsuttu maalliseen joulujuhlaan 

puhujaksi. Tullessani hyvissä 

ajoin juhlapaikalle muuan juhlan järjestäjistä 

veti minut hienotunteisesti vähän 

sivuun ja lausui hiljaisella äänellä minulle 

pienen evästyksen. Hän sanoi heidän toivovan, 

että puhuisin kyllä kauniisti enkeleistä, 

mutta ottaen huomioon juhlan 

luonteen välttäisin jeesustelua! Vastasin, 

että olin todella valmistautunutkin puhumaan 

nimenomaan enkeleistä. Tämä 

oli aiheeni silloin, ja on myös nyt tässä 

Joulun sanomassa.

Joulu 

ja 

enkelit 

Sana enkeli on Raamatussa hyvin mielenkiintoinen 

ja monipuolinen sana. Voitaisiin 

sanoa, että se on aivan avainasemassa 

jokaisessa oikeassa joulujuhlassa. 

Raamatun alkukielissä, Vanhan ja 

Uuden Testamentin puolella, sekä hepreassa 

että kreikassa se merkitsee lähetettyä. 

Ensimmäisestä lähetetystä eli tärkeimmästä 

enkelistä sanoo apostoli: Mutta kun 

aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, 

vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, 

lunastamaan lain alaiset, että me 

pääsisimme lapsen asemaan (Gal. 4:4–5). 

Jumalan luomista enkeleistä taas sanotaan 

Heprealaiskirjeessä: Kenelle enkeleistä 

hän koskaan on sanonut: "Istu minun 

oikealle puolelleni, kunnes minä panen 

sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"? 

Eivätkö he kaikki ole palvelevia 

henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, 

jotka saavat autuuden periä? (Hepr. 

1:13–14.) 

Tästä palvelusta, johon tehtävään Jumala 

lähetti enkelinsä, avaa Raamattu taas 

huimaavan näköalan: 

Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla 

vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän 

edessään seisoi Herran enkeli ja Herran 

kirkkaus loisti heidän ympärillään ja 

he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi 

heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä 

ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva 

kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä 

syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, 

Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille 

merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna 

ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli 

enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, 

ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 

Seurakunta 7-8/2015 

5

Joulu ja enkelit 

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa 

rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä 

on hyvä tahto!" (Luuk. 2:8–14.) 

Ei ole ihmeellisempää Jumalanpalvelusta 

ollut täällä maan päällä, kuin tuo, 

minkä enkelit järjestivät tuona Beetlehemin 

jouluyönä! 

Kun puhutaan suojelusenkeleistä, ajatellaan 

silloin enkeleitä erityisesti lasten 

palvelijoina ja suojelijoina. Mieleeni 

muistuu herkkä, Raamatun mukainen 

lastenlaulu: ”Maan korvessa kulkevi lapsosen 

tie. Hänt` ihana enkeli kotihin 

vie…” Psalmissa sanotaan sekä lapsiin 

että myös aikuisiin viitaten, että Jumala 

antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella 

sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua 

käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. 

(Ps. 91:11–12.) 

Mielenkiintoinen ja puhuva on myös se 

tosiasia, että Vanhan Testamentin puolella 

jokaisessa kohdassa, missä käytetään 

nimitystä Herran Enkeli tai Hänen kasvojensa 

Enkeli, tarkoitetaan noilla ilmaisuilla 

Vapahtajaamme. Hän jo silloin, ennen 

tuloansa ihmiseksi, ilmestyi ratkaisevissa 

tilanteissa ihmishahmossa apua tarvitseville. 

Olen poiminut tähän tästä asiasta esimerkiksi 

kaksi tärkeää ja sisältörikasta 

raamatunkohtaa: 

* Herran enkeli asettuu niiden ympärille, 

jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa 

heidät (Ps. 34:8). 

* Ja hän sanoi: "Ovathan he minun 

kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä"; 

ja niin hän tuli heille vapahtajaksi. 

Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin 

ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli 

vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään 

hän lunasti heidät, nosti heitä ja 

kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä. 

(Jes. 63:8–9.) 

Kun siis Jouluna tai muulloinkin puhumme 

enkeleistä, on tärkeintä ja olennaisinta 

muistaa ja puhua Raamatun 

mukaisesti tästä Jumalan lähettämästä 

enkelien päämiehestä, Vapahtajastamme 

Jeesuksesta Kristuksesta. 

Jumalan varsinainen ja tärkein tehtävä, 

jota suorittamaan hän on lähettänyt 

enkelinsä, onosuvasti ilmaistu jo puheeni 

alussa lainaamassani Heprealaiskirjeen 

kohdassa sanoilla: eivätkö he kaikki ole 

palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä 

niitä varten, jotka saavat autuuden periä? 

Jumala on lähettänyt enkelinsä palvelemaan, 

varjelemaan ja johdattamaan 

meidät turvautumaan uskossa Vapahtajaamme 

ja omistamaan Hänen uhrissaan 

ja veressään syntien anteeksiantamuksen 

ja iankaikkisen elämän. 

teksti: AULIS JALONEN 

kuvat: JOHANNA SALO

Joulu, 

Minun juhla 

Huomasitko, 

Minä tulin jo paljon ennen joulua, 

kiireesi, kärsimättömyytesi keskelle. 

Tässä olen vierelläsi, ehditkö huomata, 

hiljaisena, kenties jopa häiriöksi asti mielestäsi. 

Yritänhän pysäyttää sinut. 

Istu, rauhoitu. 

Tämä pian ohikiitävä hetki, 

vietä se kanssani. 

Kuuletko, kuinka tahdon lohduttaa, 

virkistää mieltäsi. 

Vähän on paljon. 

Vähemmän touhua on paljon rauhoittumista. 

Rauha, Minun rauhani tahdon laskea yllesi 

tähän joulun odotukseen. 

Herrasi tulee, on jo tullut! 

- 

Oi! Piipahda pirttiin, Sinä rauha tuoja. 

Jää asumaan, tee kodiksesi tämä halpa majani, 

joka kuitenkin on silmissäsi arvokas, luomasi ja lunastamasi. 

Siivoa sydämeni komerot kaikesta turhasta, 

joutavasta, pois pantavasta. 

Notkista kasvoni jäykistyneet lihakset hymyyn, 

että niistä vilahtaisi ilo toisillekin. 

Riisu kaavoihin kangistunut kehoni 

kristityn vapauteen, pursuamaan riemua. 

Tervetuloa ilo, tervetuloa armo. 

Tervetuloa Herrani Jeesus tänään, huomenna, jouluna! 

Kerttu Typpö 

7 


Elämän 

hengen laki 

8 

Niin ei siis ole yhtään kadotustuomiota 

niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. 

Sillä elämän hengen laki Kristuksessa 

Jeesuksessa on vapauttanut minut synnin 

ja kuoleman laista. Sillä mikä oli mahdotonta 

laille, koska se oli heikoksi tullut 

lihan kautta, sen Jumala teki, kun lähetti 

oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa 

ja tuomitsi synnin lihassa, jotta lain 

vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka 

emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. 

(Room. 8:1–4.) 

Apostoli Paavalin armosanoma on voimallinen; 

koko kadotustuomiomme ja 

lain kirous on otettu meiltä pois. Sen teki 

Jeesus Kristus, ihmiseksi syntynyt Jumala, 

kun hän Golgatan kirouksen puussa kärsi 

meille Jumalan lain rikkojille kuuluvan 

rangaistuksen sovittaen syntimme pyhällä 

kalliilla verellään. Sen, joka ei synnistä 

tietänyt, hän teki meidän edestämme 

synniksi, jotta me tulisimme Jumalan 

vanhurskaudeksi hänessä (2. Kor. 5:21). Ei 

siis ole mitään lain tuomiota, jota Jeesus 

ei olisi puolestasi Golgatalla kärsinyt, eikä 

mitään syntiä, jota ei Jeesuksen veri olisi 

sovittanut. Koko kuolettavan kirjaimen 

kirous on kumottu elämän hengen lain 

armolla. 

Yksi armosta, uskon kautta 

Jumalan pyhä laki tuomitsee koko maailman 

syylliseksi ja kadotuksen ansaitsevaksi. 

Sitä vastoin evankeliumin armosana 

julistaa, että kaikille, koko maailmalle on 

lahjoitettu Jumalan Karitsan uhriveressä 

autuus, anteeksiantamus ja armo. Teidätkin, 

jotka olitte kuolleet synneissänne ja 

lihanne ympärileikkaamattomuudessa, 

hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, 

annettuaan meille anteeksi kaikki 

synnit, pyyhkien meitä vastaan olleen 

käsikirjoituksen säännöksineen, joka oli

vastustajamme; sen hän on ottanut pois 

ja naulinnut ristiin (Kol. 2:13–14). 

Koko maailma, siis kaikkien aikojen 

kaikki ihmiset on vanhurskautettu eli 

tehty kelpaaviksi Jumalan edessä. Tämä 

vanhurskautus on armosta. Se on siis 

lahjavanhurskautta ilman mitään omaa 

tekoamme. Sillä armosta te olette autuutetut 

uskon kautta; tämä ei ole teistä, se 

on Jumalan lahja, ei töistä, ettei kukaan 

kerskaisi (Ef. 2:8–9). Taivaallinen Isämme 

lukee meidät vanhurskaiksi armolapsikseen 

Jeesuksen Kristuksen sijaiskuoleman 

tähden, ei omien tekojemme tai oman 

kristillisyytemme perusteella. Saat juuri 

sellaisena kuin nyt olet, itsessäsi täysin 

syntisenä, mutta samalla Jeesuksen veressä 

kokonaan autuaana, uskoen omistaa 

tämän lahjan, joka tarjotaan koko maailmalle 

– siis myös sinulle. 

Laki on pyhä, 

vanhurskas ja hyvä 

Lain kautta on kenenkään mahdotonta 

pelastua, sillä se vaatii täydellistä täyttämistä, 

täydellistä pyhyyttä, niin kuin 

Jumala itse on pyhä. Laki itsessään on täydellisen 

hyvä ja yhtä lailla evankeliumin 

kanssa Jumalan erehtymätöntä sanaa. 

Kuitenkin jo Aadamilta perimämme 

syntiturmelus on tehnyt lain pyhästä, 

ehdottomasta käskystä meille kuolemantuomion 

sanan. Mutta synti, saaden 

aiheen käskystä, vaikutti minussa 

kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on 

synti kuollut. Minä elin ennen ilman lakia, 

mutta kun käsky tuli, niin synti virkosi, ja 

minä kuolin. Niin tuli ilmi, että elämäksi 

annettu käsky tulikin minulle kuolemaksi. 

Sillä synti, saaden aiheen käskystä, petti 

minut ja tappoi käskyn kautta. Niin laki 

on kuitenkin pyhä, vanhurskas ja hyvä. 

(Room. 7:8–12.) 

Laki siis osoittaa meille Jumalan 

pyhyyden ja sen rinnalla täydellisen 

pahuutemme ja syntisyytemme. Lain 

käskyjä parhaimminkaan noudattamalla 

tai omaan hurskauteemme vetoamalla 

emme koskaan pääse taivaaseen. Lain 

vaatimus: ”Tee! Täytä tai kuole!” ei koskaan 

saa meissä aikaan uskoa ja taivaskelpoista 

vanhurskautta. Sen meille lahjoittaa yksin 

evankeliumin armosana Jeesuksen sovituskuolemassa 

jo täytetystä työstä. 

Pääsylippu taivaaseen 

Ainoastaan Jeesuksen veren kalliilla 

lunnashinnalla on meille hankittu ilmainen 

autuus ja annettu lahjaksi pääsylippu 

taivaaseen. Evankeliumi ei vaadi mitään, 

vaan lahjoittaa kaiken. Sen omistamiseen 

ei meiltä edellytetä mitään tekoja tai lisävaatimuksia, 

vaan ainoastaan usko, jonka 

senkin vaikuttaa yksin Jumala. 

Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä 

laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, 

jotta jokainen suu tukittaisiin ja koko 

maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; 

koska ei yhtään lihaa vanhurskauteta hänen 

edessään lain töistä, sillä lain kautta 

tulee synnintunto. 

Mutta nyt on Jumalan vanhurskaus 

ilmoitettu ilman lakia, lain ja profeettojen 

todistamana, nimittäin Jumalan vanhurskaus 

uskon kautta Jeesukseen Kristukseen 

kaikille ja kaikkien yli, jotka uskovat; sillä 

ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat 

syntiä tehneet ja heiltä puuttuu Jumalan 

kunnia, ja heidät vanhurskautetaan 

lahjaksi hänen armostaan lunastuksen 

kautta Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 

3:19–24.) 

Usko on Jeesuksen lunastustyön, Jumalan 

armon omistamista, siihen turvaamista 

ja luottamista. Jos uskot, että Jeesus 

on sinutkin verellään lunastanut kaikesta 


9

synnin kirouksesta, olet matkalla armon 

ikivanhaa tietä taivaaseen. Tosin synti ei 

meistä tässä elämässä koskaan poistu, ja 

siksi Jumalan pyhä laki yhä syyttää meitä. 

Myös sielunvihollinen saatana syyttää 

ja pelottelee meitä kadotuksella, mutta 

erehtymättömän Jumalan sanan pettämättömällä 

perustuksella voimme tarrautua 

edestämme kuolleen Jumalan Pojan 

sovituskuoleman ja veren armoon. 

Pelastettuina palvelemaan 

Paavali julistaa, että lain vanhurskaus 

täytetään meissä uskon kautta Jeesuksen 

sovitustyöhön. Saamme siis elää jo armahdettuina 

ja autuaina Jumalan lapsina. 

Uskon kautta emme ole enää synneissämme 

hengellisesti kuolleita, kuolemanrangaistuksen 

alaisia, vaan hengellisesti 

eläviksi tehtyjä, armon alaisia. Mutta 

Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren 

rakkautensa tähden, jolla hän on meitä 

rakastanut, on tehnyt meidät, ollessamme 

kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen 

kanssa – armosta te olette autuutetut 

(Ef.2:4–5). 

Nyt on vihamiehestämme laista tullut 

meille rakas, ja me saamme jo pelastettuina, 

kaiken anteeksi saaneina ja autuaina 

palvella lähimmäisiämme rakkaudessa. 

Kuuluuhan meille Jumalan lapsina ja 

armon perinnöstä osallisina myös eläminen 

Jumalan tahdon mukaan. 1. Tess. 4:7: 

Sillä Jumala ei ole kutsunut meitä saastaisuuteen, 

vaan pyhitykseen. Lain käskyt 

ovat meille nyt erityisen kallisarvoiset; ei 

välineinä taivaskelpoisuuden hankkimiseen, 

vaan ohjeina armosanan eteenpäin 

viemiseen ja rakkauden osoittamiseen 

lähimmäisille. 

Voima lain noudattamiseen ei tule lain 

vaatimuksista vaan Kristuksen sovitusveren 

armosta. Lähimmäisten rakastamisen 

ja palvelemisen kautta näkyy myös uskomme 

ilmaiseen armoon, jonka Kristus 

meille Golgatalla ansaitsi. Siitä ilmenevät 

Jumalan lapset ja perkeleen lapset. 

Jokainen, joka ei tee vanhurskautta, hän 

ei ole Jumalasta, eikä se, joka ei rakasta 

veljeänsä. (1. Joh. 3:10.) Jumala vaikuttaa 

uskon evankeliumin sanan kautta, ja 

uskon kautta meissä asuva Jeesus Kristus 

pyhittää meidät verellään myös tekemään 

elämän aikana hyviä tekoja rakkaudessa. 

Ihmiset näkevät rakkauden teoissamme, 

mutta pelastuksen asiassa ainoa merkitsevä 

rakkaus on yksin Jeesuksen ristinkuolemassa 

näkyvä rakkaus: Siinä rakkaus 

on, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan 

että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa 

sovitukseksi meidän synneistämme (1. 

Joh. 4:10). Vaellamme Hengen mukaan, 

kun uskomme tähän syntien sovituksen 

armoon Jeesuksen veressä. 

teksti: ESA YLI-VAINIO 


Jumala teki rauhan 

– suostutko siihen? 

Hänessä meillä on lunastus hänen verensä kautta. 

Sillä Isä näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä, ja 

että hän sovittaisi hänen kauttaan itsensä kanssa kaikki, tehden 

rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan kaikki sekä 

maassa että taivaissa. (Kol. 1:14, 19–20.) 

Jumala teki rauhan häntä vastaan kapinaan nousseen ihmiskunnan 

kanssa. Tuo rauhanjulistus on täysin yksipuolinen. 

Jumala pani kaikkien ihmisten synnit oman Poikansa kannettavaksi 

ja sovitettavaksi. Hänen verensä vuodatettiin Jumalan 

määräämänä sovitushintana kaikkien, siis sinunkin puolestasi. 

Isä näki hyväksi uhrata Poikansa meidän pelastukseksemme. 

Päätöksensä Hän toteutti Golgatalla. 

Näihin tekoihinsa Jumala ei tarvinnut, ei huolinut eikä kysynyt 

meidän apuamme tai edes mielipiteitämme. Tuon raamatunkohdan 

mukaan Jumala toimi täysin suvereenisti oman 

päätöksensä mukaan, omalla tavallaan. Toteutui juuri se, mitä 

esimerkiksi apostoli Paavali roomalaiskirjeessä kertoo: kaikki 

ihmiset, koko syntinen ihmiskunta vanhurskautettiin ”lahjaksi 

hänen armostaan lunastuksen kautta Kristuksessa Jeesuksessa” 

(ks. Room. 3:23–24). 

Mihin sitten uskoa tarvitaan? 

Raamattu käyttää Jumalan yksipuolisesta rauhanjulistuksesta 

ilmaisua evankeliumi, ilosanoma. Se tarjotaan jokaiselle sellaisenaan 

vapaasti omistettavaksi. 

Jokaisella on siis täysi lupa ja oikeus uskoa kaikki syntinsä 

sovitetuiksi Jumalan Pojan ristin uhrissa. Mutta joka ei sitä 

usko, jää edelleen Jumalan viholliseksi ja hänen tuomionsa alle. 

Jeesus sanoo: ”Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen 

käteensä. Joka uskoo Poikaan, hänellä on iankaikkinen elämä; 

mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, hän ei ole näkevä elämää, 

vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään” (Joh. 3:35–36). 

Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut! 

SEPPO SALO 

11 


Laulut muistuttavat Jarmolle: 

Helsingin seurakunnassa on toiminut 

vajaan vuoden verran pieni laulukuoro, 

joka jonkun päähänpistosta sai työnimen 

”Liisatut” kuoron vetäjän ja alullepanijan 

Liisan mukaan. Se nimi on jäänyt elämään 

eikä kukaan ole yrittänyt parempaa ehdottaakaan. 

Kuoron yksi harvoista miesäänistä 

on Hyyrysen Jarmo, Liisan puoliso, 

joka aina jo harjoitukset aloittaessamme 

osaa äänensä, on harjoitellut ne valmiiksi. 

Joku kuulijoista sanoi kerran, että ”Jarmosta 

näkee, kuinka hän todella nauttii 

laulamisestaan”. Siitä syntyi ajatus kysellä 

Jarmolta vähän lisää. 

Jarmo kertoi eräästä koskettavasta laulutilanteestaan: 

– Oli talvinen sunnuntaipäivä Petroskoin 

kaupungin laitamilla Neuvosto-Karjalassa. 

Opiskelijakuoromme purkautui vuorobussista. 

Astuimme sisään pieneen omakotitaloon, 

joka pitkän odotuksen, rukousten 

ja viranomaisneuvottelujen jälkeen oli 

saatu luterilaisen seurakunnan kokoontumispaikaksi. 

Kirkon täynnä olevaan huoneeseen 

astuessamme inkeriläis- ja karjalaismummojen 

joukko avasi kulkuväylää meille. 

Useimmat kirkkovieraista olivat maksaneet 

uskostaan ja kansallisuudestaan 

kovan hinnan Siperian karkotusten aikana 

ja myöhemminkin. Ilmassa oli kynttilän 

tuoksua ja Pyhän läsnäolo oli käsin kosketeltava. 

Koin olevani kuin ilmestysmajassa 

– tohdinko astua peremmälle? 

Laulu kumpusi voimallisesti. En voi koskaan 

unohtaa tätä kokemusta. Ehkä tuo 

sointi voi nousta vain vainotun seurakunnan 

keskeltä. Laulaminen merkitsi paljon 

jo silloin, ja merkitsee edelleen. 

Jarmo muistelee, että kuoro lauloi tuossa 

tilanteessa Armolaulun säveltäjänsä Kari 

Tikan johdolla:

Pian uusi päivä koittaa 

– täynnä Herran kunniaa! 

teksti ja Jarmon kuva: JOHANNA SALO kuva: LEENA KASKI 

”Minun armossani on sulle kylliksi, 

sillä voimani tulee täyteen heikkoudessa, 

se on Jumalan suuri lahja. Aamen. 

Sillä armosta me olemme pelastetut, 

emme tekojemme kautta, 

ettei kukaan kerskaisi. 

Se on Jumalan suuri lahja. Aamen." 

Erityisen rakkaasta laulusta Jarmo kertoo: 

– Muutama vuosi tuon matkamme jälkeen 

Pekka Simojoki – joka myös oli ollut 

mukana Petroskoissa – sävelsi Anna-Mari 

Kaskisen sanoihin laulun Elämä on nyt (SK 

367). Mielestäni tuossa laulussa tiivistyy 

jotain hyvin olennaista kristityn vaelluksesta 

eri vaiheineen. 

"Kiitos kun saan tässä olla, kiitos kun saan 

levähtää. 

Kiitos kun saan voimaa, jolla opetella 

elämään." 

Jarmo: – Tuota opettelua on riittänyt 

tähän päivään asti ja riittänee tulevaisuudessakin 

– Hänen voimansa varassa! 

Erityisen rohkaiseva on laulun loppu: Pian 

uusi päivä koittaa, täynnä Herran kunniaa. 

Entä joululaulut – onko niissä joku erityisen 

rakas? Liittyykö siihen jotain perinteitä, 

tunnelmia? 

– Joulun aikaan kodeissa, kouluissa ja 

kirkoissa kaikuu Maa on niin kaunis. Siitä 

on tullut vuosien varrella myös tärkeä 

osa sukuni miesten saunaperinnettä. 

Melkein poikkeuksetta laulamme äänissä 

tämän laulun saunoessamme. Myös tästä 

laulusta nousee kirkkaana päämäärämme: 

sukupolvesta toiseen jatkuva vaellus kohti 

taivasta. 

Lopuksi piti vielä kysyä Jarmolta se tärkein 

kysymys: mitä Jeesus merkitsee sinulle? 

– Mitä kauemmin olen saanut elää uskossa, 

sitä enemmän olen saanut havaita, 

miten riippuvainen olenkaan Jeesuksesta. 

Hänen tuntemisessaan tahdon kasvaa. 

Mikään tässä maailmassa ei tyydytä sisimpäni 

kaipuuta niin kuin Hän. 


13

14

Pyhällä 

paikalla 

Varmaankin tuo otsikko pyhällä paikalla 

on ollut johtoajatuksena hyvin monensisältöisissä 

kirjoituksissa ja ajatelmissa. 

Sitä on sovitettu yhtä hyvin hengellisiin, 

kansallisromanttisiin, suku- ja perhekeskeisiin, 

historiallisiin, psykologisiin, 

taiteellisiin ja moniin muihin, vaikkapa 

urheilua koskeviin asiayhteyksiin. Sanalle 

pyhä kun annetaan nykyisin niin 

monia eri sisältöjä. Yleisesti puhutaan 

esimerkiksi tieteen, taiteen ja urheilun 

pyhätöistä. Vanhastaan tuttu puheenparsi 

nimeää esimerkiksi saunan suomalaisen 

pyhäksi paikaksi. Emme nyt jatka 

pidemmälle näihin monisisältöisiin, 

pääosin huolimattomiin ja Raamatun 

valossa kelvottomiin käyttötapoihin. Sen 

sijaan tahdomme pysähtyä etsimään sitä, 

mitä Jumalan sana tuolla käsitteellä juuri 

meille tahtoo opettaa. 

Vanhan liiton opetuksia pyhästä 

Joskus kuulee tuskailtavan sitä, miten 

mahdotonta on ymmärtää erityisesti 

Vanhan testamentin opetuksia. Ja kun 

niitä ei oikein ymmärretä, haluttaisiin ne 

joko unohtaa tai ainakin ohittaa. Silloin 

on suurena vaarana unohtaa tärkeä tosiasia: 

sekä Vanha että Uusi testamentti 

ovat saman iankaikkisen Jumalan sanaa. 

Ei Jumalan sanaa voi mielensä ja oman 

ymmärryksensä mukaan arvioida. Sen 

voi vain joko ottaa uskoen vastaan tai 

epäuskolla hylätä. Eivät meidän ymmärryksemme 

tai ymmärtämättömyytem- 

me vähääkään vaikuta Jumalan sanan 

totuuteen, josta Raamattu itse lausuu: 

”Sinun sanasi on kokonansa totuus” (Ps. 

119:160). 

Vaikka Sanan tuntemuksemme ja 

ymmärryksemme ovat heikkoja, voimme 

monesti juuri Vanhan testamentin 

kertomusten kautta saada konkreettista 

opetusta siitä, mitä Jumalan pyhyys on 

ja mitä se meille merkitsee. Se näyttäytyy 

noissa kertomuksissa sekä lain, että myös 

evankeliumin sanana hyvin konkreettisessa 

muodossa. Ehkäpä juuri Jumalan 

pyhyyden tunto on meiltä nykykristityiltä 

usein hukassa. Saakoon siis Jumalan 

sana opastaa meitä tuolle pyhälle paikalle. 

Pyhät enkelit Kaikkein 

Pyhimmän asialla 

Raamatun runsas puhe enkeleistä on 

eräs ihmismieltä kiehtovimpia asioita 

Jumalan Sanassa. Onkin tärkeää tietää 

ja yksinkertaisesti uskoa Sanan mukaan 

myös kaikki enkeleistä kerrottu. Onhan 

siinä paljon meille opettavaista ja myös 

uskoamme tukevaa ja rohkaisevaa. Juuri 

maailman Vapahtajan syntymän kuuluttajina 

enkeleille oli varattu aivan erityisen 

suuri ja tärkeä rooli. 

Enkeli Gabrielin nimeä emme voi 

koskaan ohittaa Jeesuksen tulon ilmoittamisesta 

puhuttaessa. Hänet Jumala lähetti 

jo profeetta Danielin tykö tuomaan 

viestiä tulevasta ajasta, jolloin Jumala itse 

valmistaa kansalleen sovituksen luvatun 


15

Messiaan, Voidellun kautta: ”Ja kun 

minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se 

mies, Gabriel (suomeksi Jumalan mies), 

jonka minä olin nähnyt ennen näyssä… 

Ja hän opetti minua, puhui minulle ja 

sanoi: Daniel, nyt minä olen lähtenyt 

neuvomaan sinua ymmärrykseen” (Dan 

9:22). Tämän jälkeen enkeli Gabriel antaa 

Danielin kuulla tarkkaan lasketusta 

ajasta, jolloin ”luopumus päättyy, ja 

synti sinetillä lukitaan (voidaan kääntää 

myös synti leimataan, nimittäin anteeksiannetuksi), 

ja pahat teot sovitetaan, ja 

iankaikkinen vanhurskaus tuodaan ja 

näky ja profetia sinetillä vahvistetaan ja 

kaikkeinpyhin (eli Jeesus Kristus) voidellaan” 

(Dan. 9:24). 

Luukkaan evankeliumin alkuluvusta 

saamme lukea, kuinka sama enkeli Gabriel 

ilmestyy ilmoittaen ensin Johannes 

Kastajan ja sitten myös Jeesuksen tulosta 

heidän vanhemmilleen. 

”Riisu kengät jalastasi, sillä 

paikka, jossa seisot, on pyhä” 

Sanat Herran enkeli itse esi-olevainen 

(pre-eksistenttinen) Jumalan Poika Jeesus 

lausui Moosekselle palavasta pensaasta. 

Hän lausui ne kutsuessaan Mooseksen 

lammaspaimenen tehtävästä kansansa Israelin 

paimeneksi ja vapauttajaksi Egyptin 

orjuudesta (ks. 2. Moos. 3.). 

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin 

Mooseksen seuraajaksi asetettu ja kansan 

perille luvattuun maahan johtanut Joosua 

oli valmistautumassa hyökkäykseen 

vahvoin muurein ja voimakkain sotajoukoin 

varustettua Jerikon kaupunkia 

vastaan. 

Jerikon arolla oli juuri vietetty riemullista 

pääsiäisjuhlaa. Pääsiäislampaan 

veren suojassa oli Mooseksen johdolla 

ja Herran väkevän käden suojaamana 

40 vuotta aiemmin lähdetty orjuuden 

maasta kohti Jumalan lupaamaa, mutta 

ihmisten silmiltä tuolloin vielä salattua 

luvattua maata. Nyt oltiin vihdoin perillä 

vietetty samaa, vieläkin kaukaisempiin 

aikoihin viittaavaa, luvattuun Messiaaseen 

tähtäävää juhlaa. 

Juhla oli päätetty lukuisiin messiaspsalmeihin: 

”Riemun ja autuuden ääni 

kuuluu vanhurskasten majoissa: Herran 

oikea käsi tekee voimallisia tekoja… 

Minä kiitän sinua siitä, että vastasit 

minulle ja tulit minulle autuudeksi. Se 

kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut 

kulmakiveksi. -- Tämä on se päivä, 

jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme 

ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, 

(Hoosianna) oi Herra anna menestyä! 

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran 

nimeen. -- Sinä olet minun Jumalani, ja 

sinua minä kiitän. Minun Jumalani, sinua 

minä kunnioitan. Kiittäkää Herraa, 

sillä hän on hyvä; sillä hänen armonsa 

pysyy iankaikkisesti.” (Ps. 118: 15–29.) 

Juhlasta oli kuitenkin palattava arkeen. 

Seuraavana tehtävänä olisi voimakkaasti 

aseistautuneen, vahvoin muurein 

ympäröidyn Jerikon kaupungin valloittaminen. 

Voimme vain kuvitella, miten 

hartain mielin Joosua oli ehkäpä rukoukseen 

polvistuneena pyytämässä voimaa 

ja neuvoja johtaakseen Israel jälleen 

uuteen, ehkä historiansa haastavimpaan 

taisteluun. 

Raamattu kertoo: ”Ja tapahtui Joosuan 

ollessa Jerikon luona, että hän 

nosti silmänsä ja näki miehen seisovan 

edessään, paljastettu miekka kädessä. 

Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi 

hänelle: “Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?” 

Niin hän sanoi: ”En, vaan 

minä olen Herran sotajoukon päämies ja 

olen juuri tullut.” Niin Joosua heittäytyi 

kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi

hänelle: “Mitä Herrallani on sanottavana 

palvelijalleen?” Ja Herran sotajoukon 

päämies sanoi Joosualle: “Riisu kengät jalastasi, 

sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” 

Ja Joosua teki niin.” (Joos. 5:13–15.) 

Kohtasiko Joosua enkelin? 

Sana enkeli tarkoittaa varsinaisesti Jumalan 

lähettilästä, sanansaattajaa. Sellaisena 

sitä käytetään Raamatussa joskus 

jopa ihmisistä. Tällaisesta käytöstä selkeä 

esimerkki löytyy Ilmestyskirjan 2. ja 3. 

luvusta, jossa seurakunnan paimenista 

käytetään tuota nimitystä: ”Efeson... 

Smyrnan… Pergamon... Tyatiran jne. 

seurakunnan enkelille kirjoita.” 

Malakian kirjan sana (2:7) kiteyttää 

paimenviran olemuksen näin: Sillä papin 

huulten pitää tallentaman tieto, ja hänen 

suustansa etsitään 

opetus; sillä hän on 

Herran Sebaotin sanansaattaja. 

Apostoli 

Paavali käyttää 

tuota Jumalan lähettiläs 

ilmaisua jopa 

koko uskovien yleistä 

pappeutta tarkoittaen 

näin: ”Kristuksen 

puolesta olemme 

siis lähettiläinä, sillä 

Jumala neuvoo meidän 

kauttamme. 

Me rukoilemme 

Kristuksen puolesta: 

sopikaa Jumalan 

kanssa” (2. Kor. 

5:20). Muistamme 

myös hyvin, miten 

Jeesus itse esitteli 

kansalle tuolloin 

vankilassa viruvan 

Johannes Kastajan: 

”Tämä on se, josta on kirjoitettu: ’Katso, 

minä lähetän enkelini kasvojesi edelle, 

ja hän on valmistava tien sinun eteesi” 

(Matt.11:10; ks. myös Mal. 2:1). 

Varsinaisessa merkityksessään enkelit 

kuitenkin ovat Jumalan luomia henkiolentoja, 

jotka on luotu palvelemaan 

Jumalaa ja ihmisiä. Niitä on sekä pyhiä, 

että toisaalta myös saatanan kanssa langenneita 

ja tuomittaviksi tulevia. Joosuan 

ja tuon Herran sotajoukon päämiehen 

käyttäytymisestä päätellen tiedämme 

varmasti, että Joosuan edessä ei seisonut 

enkeli sanan varsinaisessa merkityksessä, 

vaan itse esi-olevainen Herra Jeesus Kristus. 

Liiton enkeli Jeesuksen nimenä 

Edellä kerrottu, Jeesuksen profeetta Malakialta 

lainaama Johannes Kastajaa esittelevä 

sana jatkuu 

näin: ”Ja äkisti on 

tuleva temppeliinsä 

Herra, jota te etsitte, 

ja liiton enkeli, jota te 

halajatte. Katso, hän 

tulee, sano Herra 

Sebaot” (Mal.2:1). 

Tämä liiton enkeli 

ei ole kukaan muu 

kuin tosi Jumala 

ja tosi ihminen samassa 

persoonassa, 

Herramme ja Vapahtajamme 

Jeesus 

Kristus. 

Malakian ennustus 

Jeesuksen 

tulosta toteutui ensimmäisen 

kerran 

noin 400 vuotta 

Malakian jälkeen 

Jeesuksen syntyessä. 

Tuon profetian 


17

18 

varsinainen sanoma odottaa kuitenkin 

vielä toteutumistaan Kristuksen tullessa 

kunniassaan ja kirkkaudessaan. Noihin 

Jeesuksen molempiin tulemuksiin myös 

omaa jouluamme edeltävä adventtiaika 

meitä valmistaa. 

Juuri tämän liiton enkelin sai Israelin 

kansan johtaja Joosua kohdata silmästä 

silmään. Saamme puhuttelevalla tavalla 

nähdä mitä tapahtui, kun Israelin sotajoukon 

päämies sai kohdata Herran sotajoukon 

päämiehen – tai kun maallisen 

Israelin luvattuun maahan perille vienyt 

esikuvallinen pelastaja kohtasi Hänet, 

joka on mittaamattomasti kaikkien ennakkokuviensa 

yläpuolella oleva Pelastaja, 

Kuningasten Kuningas ja Herrain 

Herra. 

Missä on pyhä paikka? 

Eri uskonnot ovat julistaneet pyhiksi 

paikoiksi mikä mitäkin paikkoja maailmassa. 

Muslimeille sellainen on Kaaban 

musta kivi Mekassa, hinduille ja buddhalaisille 

Benaresin kaupunki Gangesvirran 

varrella Intiassa, juutalaisille Itkumuuri 

Jerusalemissa jne. Onko siis myös 

meillä kristityillä oma pyhä paikkamme 

– ja jos on, niin missä? 

Samassa kirjaimellisessa merkityksessä 

ei kristinusko tunne eikä tunnusta mitään 

paikkaa muita paikkoja pyhemmäksi. 

Ei siis myöskään Hoorebin juurella (2. 

Moos. 3:5) tai Jerikon arolla (Joos. 5:15) 

olevia paikkoja. Noissa molemmissa 

Raamatun kertomissa tapauksissa paikan 

pyhyys oli Jumalan läsnäolon ja kohtaamisen 

pyhyyttä. 

Sen sijaan hengellisessä merkityksessään 

puhe pyhästä paikasta on erittäin 

tärkeää ja meille tarpeellista. Kun Jumala 

oli Mooseksen kautta antanut kymmenen 

käskyn lain Siinailla, täytti kansan 

suunnattoman suuri pelko: ”Ja kaikki 

kansa havaitsi jylinän, tulen leimaukset, 

pasuunan äänen ja vuoren suitsuamisen; 

ja kun he sen havaitsivat, vapisivat he ja 

pysyivät taaempana” (2. Moos. 20:18). 

Kansan pelkoon Jumala antoi Mooseksen 

kautta lohdun ja turvan määräämällä 

Jeesuksen iankaikkista uhria ennakoivat 

esikuvalliset uhrit alttareineen. 

Ja Jumala sanoi: ”Joka paikassa, mihin 

minä säädän nimeni muiston, minä tulen 

sinun tykösi ja siunaan sinua” (2. 

Moos. 20:24). 

Eläessämme nyt Jeesuksen uhrikuolemassa 

ja veressä perustetun Uuden liiton 

aikaa emme enää tarvitse noita Vanhaan 

liittoon kuuluneita esikuvallisia uhrialttareita. 

Kuitenkin Jumalan lupaus Hänen 

siunaavan kohtaamisensa paikoista 

on yhä voimassa. Se on aina siellä, missä 

evankeliumi syntiemme täydellisestä 

sovituksesta Jeesuksen ristin veressä on 

tarjolla. 

Jumala kohtaa meidät tänäänkin Sanassaan, 

pyhässä laissaan ja pyhässä evankeliumissaan, 

sekä Vapahtajamme itse 

asettamissa pyhissä sakramenteissa, kasteessa 

ja ehtoollisessa. Siksi kristitty on 

aivan erityisessä mielessä pyhällä paikalla 

siellä, missä ollaan jumalanpalvelukseen 

hiljentyneinä Herran seurakunnassa. 

Mutta juuri nytkin olemme pyhällä 

paikalla Jumalan edessä. Jumalan pyhä ja 

täydellistä pyhyyttä edellyttävä laki tuomitsee 

meistä jokaisen kuoleman ansainneeksi. 

Mutta samoin juuri nyt saa jokainen 

Jeesukseen turvautuva vastaanottaa 

sanan: “Poikani, tyttäreni, sinun syntisi 

ovat anteeksiannetut Jeesuksen Kristuksen, 

Jumalan Pojan veressä”. 

”Sinä olet minun Jumalani, ja sinua 

minä kiitän. Minun Jumalani, sinua 

minä kunnioitan” (Ps.118:28). 

teksti: SEPPO SALO 


Minun tähteni 

Minun tähteni kummulla Golgatan 

Jeesus itsesi uhriksi annoit. 

Minun syntikuormani kauhean 

Sinä ruumiissas’ ristille kannoit. 

Mua kurjaa syntistä rakastit 

minut saatanan vallasta ostit. 

Oman veresi hinnalla lunastit 

minut kuolosta elohon nostit. 

Pieni ystävä 

Oi katso, pieni ystävä, 

nyt Beetlehemin tähteä. 

Se ohjaa luokse lapsosen 

mi syntynyt on seimehen. 

Hän Poika ompi Jumalan 

ja Vapahtaja maailman. 

Oi kiitos seimen lapsonen 

sä joululahja jokaisen 

LILJA KOTANEN 

Sydämen puhetta 

Jumalan kanssa 

Muotorukous ja ruumiillinen rukous on ulkonaista 

muminaa ja huulten tarkoituksetonta höpinää. 

Mutta hengellinen rukous ja tosi rukous on sisäistä 

pakkoa, sydämen pohjasta nousevaa huokausta ja 

kaipuuta. 

Kaikkien nimien joukossa ei ole ainoatakaan, 

joka tekisi meidät soveliaammiksi lähestymään 

Jumalaa kuin ”Isä” – se on peräti 

ystävällinen, suloinen, syvä ja sydämellinen 

puhuttelu. 

Rukous saattaa Jumalan kiiruhtamaan, 

milloin hän ei muuten kiirettä pitäisikään. Rukouksen 

kautta saamme pikimmin semmoista, 

mitä muuten saisimme odottaa kauemman 

aikaa. 

Martti Luther 

19 


Käykäämme uskalluksell 

Ote Raimo Koski-Homin ensi vuonna 

ilmestyvästä, heprealaiskirjettä kommentoivasta 

kirjasta 

”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen 

ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen 

miekka ja tunkee lävitse, kunnes 

se erottaa sielun ja hengen, nivelet 

sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja 

aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu 

ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on 

alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä 

edessä, jolle meidän on tehtävä tili” (Hepr. 

4:12-13). 

Jumalan sana on elävä ja voimallinen. 

Missä se nyt on, kun kantaisät ja profeetat 

ovat kuolleet sekä lopullinen ilmoitus Kristus 

astunut taivaaseen, apostolit kuolleet 

ja välitön ilmoitus päättynyt? Tietenkin 

Pyhässä Raamatussa, joka säilyttää profeettain 

ja apostolien kirjoitukset. Raamattu 

ei siis vain sisällä Jumalan sanaa, niin 

kuin Lutherin ja muiden oikeaoppisten 

julistajien saarna sisältää sitä runsaasti, 

vaan Raamattu on Jumalan sana, jossa Jumala 

itse elävästi puhuu. Luther nimittää 

Raamattua "Pyhän Hengen kirjaksi". Siksi 

ilmaisuilla "Raamattu sanoo" ja "Jumala 

sanoo" on nyt meille identtinen sanoma. 

Sanalla on Jumalan ennättävän armon 

välineenä sekä operatiivinen voima ihmisten 

sydämissä uskon vaikuttajana että 

kollatiivinen (mukanaan tuova) voima: se 

tuo aina meille juuri sen, mitä se lupaa. 

Näin siis usko syntyy ja säilyy Jumalan 

sanan varassa. 

Terävä kaksiteräinen miekka kuvaa 

Sanan jakautumista lain ja evankeliumin 

ilmoituksiin, joilla kummallakin on oma 

tehtävänsä elävän Jumalan toimiessa sen 

kautta ihmisen autuudeksi. Laki paljastaa 

sisimpämme kaikkine himoineen ja ajatuksineen. 

Se erottaa myös sielun ja hengen, 

s.o. luonnollinen sielunelämä (tahto, 

järki, tunne) ja evankeliumin vaikuttama 

hengellinen elämä armon varassa tulevat 

erotetuiksi. Näin evankeliumi saa lahjoittaa 

Hengen ja uskon sekä ylläpitää sen. 

”Kun meillä siis on suuri ylimmäinen 

pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, 

Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni 

tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen 

ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä 

meidän heikkouksiamme, vaan joka on 

ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin 

mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme 

sentähden uskalluksella armon istuimen 

eteen, että saisimme laupeuden ja 

löytäisimme armon, avuksemme oikeaan 

aikaan.” (Hepr. 4:14-16.)

a armon istuimen eteen 

Nyt Apollos pääsee takaisin varsinaiseen 

pääaiheeseensa, Jeesuksen ylimmäispapilliseen 

virkaan. Koska Jeesus on Jumalan 

Poika, "läpi taivasten kulkenut" sekä 

luomisessa ja inkarnaatiossa että taivaaseen 

astumisessa, Hän on Suuri Pappi, 

ainoa välittäjämme. 

Taivaat: 1. näkyvä taivas, 2. maailmankaikkeus 

ja sen avaruus, 3. ikuinen Jumalan 

taivas. Siksi kannattaa pitää kiinni tunnustuksesta 

eli siitä opista, jonka uskomme 

Sanan mukaisesti. Usko ilman selkeää 

oppia ja tunnustusta on kuollutta totena 

pitämistä. Tosi usko lausuu aina julki oppinsa 

sisällön ihmisten edessä. Se samalla 

jatkuvasti tunnustautuu Kristukseen 

armoistuimen edessä, jatkuvasti asioi 

Vapahtajan kanssa. 

Suoritettuaan uhrinsa meidän puolestamme 

Hän ei ole lakannut toimimasta 

meidän Ylimmäisenä pappinamme, 

vaan edustaa, puoltaa ja hoitaa meitä 

jatkuvasti. Apostolien sanan ja siihen 

perustuvan julkisen saarnaviran kautta 

Hän korotuksen tilassa hoitaa tätä virkaa 

autuudeksemme. Kristus on tosi ihmisenä 

myös tähän sovelias, koska Hän ymmärtää 

meitä aivan täydellisesti. Hän on itse 

kokenut kaiken, mitä ihmisenä oleminen 

merkitsee. Siksi Hän säälii yhä meidän 

heikkouksiamme. Hän on kokenut myös 

kaikki ihmisen kiusaukset, mutta Hänessä 

ei ollut syntiä, joten Hän ei olisi alennustilassaankaan 

voinut siihen langeta. 

Koska Hän syntyi ihmiseksi Pyhän Hengen 

toimesta yliluonnollisen sikiämisen kautta, 

Hänellä ei myöskään ollut perisynnin 

saastaa kuten kaikilla Aadamin luonnollisilla 

jälkeläisillä. 

Kristuksen ihmisyyden ainoa ero meihin 

nähden on juuri siinä, ettei Hän ollut eikä 

voinut olla syntinen. Olihan Hänen ihmisluontonsa 

alusta asti erottamattomasti 

yhdistynyt Jumalan Pojan persoonaan. 

Nyt, kun Hän on meidän edustajamme 

Isän tykönä, Hän hoitaa meitä autuuteen. 

Usko käy jatkuvasti Kristuksen armoistuimen 

eteen, tunnustaa syntimme ja 

saa Jumalan laupeuden osakseen. Armo 

on Jumalan sydämessä oleva laupeus 

kurjaa syntistä kohtaan. Löydämme sen 

armonvälineistä, sanasta ja sakramenteista, 

jotka tuovat avuksemme armon juuri 

tähän hätäämme, oikeaan aikaan. Uskon 

ei siis tarvitse tunkeutua ajan ja paikan yli 

Kristuksen luo, vaan Kristus tulee armoineen 

luoksemme sanan ja sakramenttien 

välityksellä, ja niin usko asioi aina armoistuimen 

ääressä. 

teksti: RAIMO KOSKI-HOMI 

kuva: JOHANNA SALO 

21 


Apostolit 

evankeliumeissa osa 4 

22 

Tässä jaksossa on esillä neljä opetuslasta, 

joista kaksi, Matteus ja Johannes, ovat 

kirjoittaneet nimeänsä kantavat evankeliumit. 

Nyt on kyse siitä, mitä he puhuivat 

ja miten käyttäytyivät ollessaan Jeesuksen 

seurassa, eikä siitä, mitä he paljon 

myöhemmin kirjoittivat. Johanneksen 

osalta on kuitenkin mielenkiintoista 

havaita, kuinka hänen ajatuksensa ovat 

muuttuneet. Se näkyy, kun verrataan hänen 

puheenvuoroja toisten kirjoittamissa 

evankeliumeissa hänen itsensä kirjoittamiin. 

Matteus – veronkerääjä 

Matteuksella oli myös nimi Leevi, Markuksen 

ja Luukkaan mukaan, ja Markus 

sanoo häntä lisäksi Alfeuksen pojaksi. 

Evankeliumit eivät kerro mitään Matteuksen 

puheista, mutta Matteus itse 

sekä Markus ja Luukas kertovat lyhyesti, 

kuinka Jeesus kutsui hänet ja mitä sitten 

tapahtui. 

Kun publikaani Matteus oli keräämässä 

ihmisiltä veroja tulliasemalla Kapernaumissa, 

Jeesus kutsui hänet opetuslapsekseen 

sanoen: “Seuraa minua.” On 

merkillepantavaa, miten Matteus toimi 

saatuaan kutsun. Ensiksi: hän nousi ja 

lähti heti. Toiseksi: hän jätti kaikki. Ja 

kolmanneksi: hän valmisti suuret pidot. 

Matteus ei epäröinyt vaan lähti seuraamaan 

Jeesusta täydellä sydämellä. 

Ehkä Matteus oli jo useamminkin nähnyt 

Jeesuksen ja tunsi hänen maineensa, 

sillä olihan Kapernaum Jeesuksen kotikaupunki. 

Ehkä hän oli myös odottanut, 

että saisi tutustua lähemmin Jeesukseen. 

Mutta Matteus oli juutalaisten silmissä 

pohjasakkaa, sillä hän palveli roomalaisia 

valloittajia ja “ryösti” veronkannollaan 

omia kansalaisiaan. Matteus 

ei kuitenkaan – kohdattuaan Jeesuksen 

ja saatuaan hänen kutsunsa – kokenut 

tällaista alemmuutta. Hän päätti järjestää 

Jeesukselle suuret pidot ja kutsui pitoihin 

muita kaltaisiaan publikaaneja ja 

syntisiä. 

Vaikka sana suuri viitanneekin ennen 

kaikkea suureen osanottajamäärään ja 

runsaaseen ateriaan, pitojen todellinen 

suuruus oli siinä, että monet syntisairaat 

saivat aterioida yhdessä Jeesuksen kanssa 

ja kuunnella hänen opetustaan. Paikalla 

oli myös fariseuksia ja kirjanoppineita, 

jotka napisivat ja kysyivät opetuslapsilta: 

“Miksi opettajanne syö publikaanien 

ja syntisten kanssa?” Kun Jeesus kuuli tämän, 

hän vastasi: “Eivät terveet tarvitse 

lääkäriä, vaan sairaat. … Sillä minä en 

ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan 

syntisiä.” (Matt. 9:9–13.) 

Jeesuksen vastauksen alkuosa koskien 

ruumiillista terveyttä “eivät terveet 

tarvitse lääkäriä, vaan sairaat” on selvä. 

Loppuosa “sillä minä en ole tullut kutsumaan 

vanhurskaita, vaan syntisiä” kaipaa

kuitenkin hieman selvennystä. Jeesus ei 

tarkoita sanonnallaan sitä, että hän rajaisi 

osan ihmisiä kutsun ulkopuolelle, eikä 

tahtoisi kaikkia ihmisiä taivaaseen. Vanhurskaita 

ei tarvitse enää kutsua sikäli, 

että he ovat jo ottaneet kutsun vastaan 

ja ovat matkalla taivaaseen. Syntisillä tarkoitetaan 

tässä ihmisiä, jotka eivät vielä 

tunne Vapahtajaansa ja syntiensä anteeksiantamusta, 

eivätkä usko Jeesukseen ja 

hänen työhönsä kaikkien ihmisten pelastamiseksi. 

Matteuksen järjestämissä juhlissa suuri 

osa osanottajista oli Jeesuksen mainitsemia 

sairaita eli syntisiä, jotka tarvitsivat 

syntisyytensä tuntemista, Jeesuksen vastaanottamista 

Vapahtajanaan ja opetusta 

Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa. 

Johannes kirjoittaa: "Kaikille, jotka 

ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman 

tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat 

hänen nimeensä” (Joh. 1:12). 

Jaakob – kiivas, 

Johannes – rakastettu 

Veljekset Jaakob ja Johannes olivat ammatiltaan 

kalastajia ja kotoisin Galilean 

Kapernaumista. Molemmat olivat aluksi 

luonteeltaan kiivaita, joka kiivaus kuitenkin 

vähitellen pehmeni Jeesuksen 

seurassa. Heidän kiivauttaan kuvaa se, 

että Jeesus antoi heille lisänimen Ukkosen 

jylinän pojat. Veljekset esiintyivät 

paljon yhdessä; siksi käsittelenkin heitä 

yhdessä. 

Heidän lisänimensä juontaa tapahtumasta 

Samariassa. Jeesus aikoi kulkea 

opetuslapsineen Samarian kautta Juudeaan. 

Eräässä kylässä samarialaiset estivät 

heidän kulkunsa. Silloin veljekset sanoivat 

Jeesukselle: “Herra, tahdotko, että 

käskemme tulen taivaasta tulemaan alas 

ja hävittämään heidät, niin kuin Eliakin 

teki?” Jeesus moitti heitä ja sanoi: “Ette 

tiedä, minkä hengen te olette. Sillä Ihmisen 

Poika ei ole tullut hukuttamaan ihmisten 

sieluja, vaan pelastamaan.” Veljeksissä 

vaikutti tuomion henki eikä heidän 

ehdotuksensa ollut sopusoinnussa Jeesuksen 

julistaman evankeliumin kanssa. 

(Luuk. 9:51–56.) 

Veljesten toinenkaan yhteisesiintyminen 

ei sujunut heidän toiveidensa mukaan. 

He sanoivat Jeesukselle: “Opettaja, 

me tahdomme, että tekisit meille, mitä 

anomme sinulta.” Kun Jeesus kysyi, mitä 

he tahtovat, he sanoivat: “Anna meidän 

istua, toisen oikealla, toisen vasemmalla 

puolellasi sinun kunniassasi.” Silloin Jeesus 

sanoi heille: “Ette tiedä, mitä te anotte. 

Voitteko juoda sen maljan, jonka minä 

juon, tai tulla kastetuksi sillä kasteella, jolla 

minut kastetaan?” He sanoivat Jeesukselle: 

“Voimme.” 

Jeesus torjui veljesten pyynnön kunniapaikoista 

vierellään. Kun muut opetuslapset 

närkästyivät veljesten puheeseen, 

Jeesus kutsui kaikki opetuslapset 

yhteen ja opetti heitä sanoen: “Joka teidän 

joukossanne tahtoo tulla suureksi, hän 

olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän 

joukossanne tahtoo olla ensimmäinen, hän 

olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan 

tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan 

ja antamaan henkensä lunnaiksi 

monen edestä.” (Mark. 10:35–45.) 

Jeesus joutui ojentamaan Johannesta 

vielä kolmannenkin tapahtuman yhteydessä, 

kun Johannes sanoi Jeesukselle: 

“Opettaja, me näimme erään miehen, 

joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan 

ulos pahoja henkiä; ja me kielsimme 

häntä, koska hän ei seuraa meitä.” Silloin 

Jeesus sanoi: “Älkää häntä kieltäkö; sillä 

ei kukaan, joka tekee voimateon minun 

nimeeni, voi kohta puhua minusta pahaa. 

Sillä joka ei ole meitä vastaan, hän on mei- 


23

24 

dän puolellamme.” (Mark. 9:38–40.) 

Vaikka Jaakob ja Johannes kuuluivat 

Pietarin ohella siihen kolmikkoon, joka 

sai olla Jeesuksen mukana useassa erityistilanteessa, 

heidän henkilökohtaisia 

sanomisiaan on vain muutama: Jaakobilla 

ei yhtään ja Johanneksella kaksi. 

Toinen Johanneksen oma puheenvuoro 

mainitaan siinä yhteydessä, kun Pietari 

pääsiäisaterialla pyysi Jeesuksen vieressä 

istuvaa Johannesta kysymään Jeesukselta 

hänen kavaltajaansa ja Johannes kysyi: 

“Herra, kuka se on?” Jeesus vastasi: “Se on 

hän, jolle minä kastan ja annan leipäpalan.” 

Ja hän antoi sen Juudakselle. (Joh. 

13:23–27.) 

Kun miettii Johannekselle sopivaa 

lisänimeä, niin hänen evankeliumeissa 

mainittujen puheenvuorojensa perusteella 

sopiva lisänimi olisi “ymmärtämätön”. 

Hänen puheensa osoittavat vielä 

melkoista ymmärtämättömyyttä evankeliumin 

sanoman suhteen, mutta hänen 

myöhemmin kirjoittamansa evankeliumi 

ja kaksi kirjettä osoittavat kuitenkin, että 

Jumalan rakkaus ja armo Jeesuksessa oli 

löytänyt hänessä otollisen maaperän. 

Hän halusi kirjoittaa Jeesuksen tunnusteoista 

niin, että ihmiset uskoisivat Jeesuksen 

olevan Kristus, Jumalan Poika, ja 

että heillä uskon kautta olisi elämä hänen 

nimessään (Joh. 20:31). 

Johannes tunsi Kristuksen rakkauden 

niin voimakkaana, ehkä myös aikaisempaan 

ymmärtämättömyyteensä verrattuna, 

että hän koki Jeesuksen rakastavan 

häntä enemmän kuin muita. Hän ei 

maininnut evankeliumissaan itseään nimeltä, 

vaan puhui “opetuslapsesta, jota 

Jeesus rakasti”. Siitä lisänimi “rakastettava”. 

Hän myös kirjoitti paljon Jumalan 

rakkaudesta, joka ilmestyi ihmisille siinä, 

“että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa 

maailmaan, jotta me eläisimme hänen 

kauttaan” (1. Joh. 4:9). Ja ensimmäisessä 

kirjeessään hän monta kertaa puhutteli 

kirjeen vastaanottajia sanalla “rakkaani”. 

Tuomas – epäilijä 

Tuomasta, jota sanottiin myös Didymukseksi, 

ei ollut helppo saada uskomaan ja 

ymmärtämään. Jeesuksen seurassakin 

hän oli taipuvainen pessimismiin. Kun 

Jeesus kertoi opetuslapsille, että Lasarus 

oli kuollut ja tahtoi lähteä Betaniaan 

häntä katsomaan, sanoi Tuomas toisille 

opetuslapsille: “Menkäämme mekin sinne, 

kuollaksemme hänen kanssaan.” Tuomakseen 

ei ollut vaikuttanut Jeesuksen 

vähän aikaisempi puhe Lasaruksesta: 

“Tämä tauti ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan 

kunniaksi, jotta Jumalan Poika sen 

kautta tulisi kunnioitetuksi.” Mutta Tuomas 

sai sitten nähdä Betaniassa Jeesuksen 

suuren tunnusteon, Lasaruksen kuolleista 

herättämisen, ja ilmeisesti myös kuuli, 

mitä Jeesus sanoi Martalle: “Minä olen 

ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, 

hän elää, vaikka olisi kuollut. Ja 

jokainen joka elää ja uskoo minuun, hän 

ei milloinkaan kuole. Uskotko sen?” (Joh. 

11:1–26.) 

Ollessaan illallisella Jeesus kertoi opetuslapsilleen, 

että hän menisi pois, eivätkä 

opetuslapset nyt pystyisi seuraamaan 

häntä. Pietarikin ihmetteli ja kysyi, minne 

Jeesus menee. Jeesus lohdutti opetuslapsia 

ja kertoi menevänsä valmistamaan 

heille asuntoa ja tulevansa sitten hakemaan 

heitä. Hän sanoi vielä, että opetuslapset 

kyllä tietävät sinne tien. Tuomas 

oli kuitenkin edelleen epätietoinen ja sanoi: 

"Herra, me emme tiedä, mihin menet; 

kuinka tietäisimme tien?" Jeesus sanoi hänelle: 

“Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei 

kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun 

kauttani.” (Joh. 14:1–6.)

Jeesus ilmestyi viikon ensimmäisen 

päivän iltana opetuslapsilleen suljettujen 

ovien takana näyttäen heille kätensä ja 

kylkensä, mutta Tuomas ei ollut paikalla. 

Kun opetuslapset sitten kertoivat asiasta 

Tuomaalle, hän sanoi: ”Ellen minä näe 

hänen käsissänsä naulojen merkkiä ja pistä 

sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni 

hänen kylkeensä, en minä ensinkään usko.“ 

Kahdeksan päivän kuluttua Jeesus ilmestyi 

toisen kerran heille ja nyt Tuomas oli 

heidän kanssaan. Jeesus tuli, ovien ollessa 

lukittuina, ja seisoi heidän keskellään 

ja sanoi: ”Rauha teille!“ Sitten hän 

sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi tänne 

ja katso käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se 

kylkeeni, ja älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.“ 

Tuomas vastasi hänelle: ”Minun 

Herrani ja minun Jumalani!“ Jeesus 

sanoi hänelle: ”Koska näit minut, sinä 

uskot. Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja 

kuitenkin uskovat!“ (Joh. 20:19–28.) 

Tuomas näki ja uskoi. Hänen epäuskonsa 

muuttui kertaheitolla uskoksi ja 

vahvaksi tunnustukseksi. Hän tunnusti 

Jeesuksen Jumalaksi ja omaksi Herrakseen. 

Natanael, Pietari ja Tuomas ovat 

opetuslapsia, jotka evankeliumeissa mainituin 

omin sanoin tunnustivat Jeesuksen 

jumaluuden. Jeesus oli oleva myös 

Herra, joka ohjaisi taas Tuomaksen elämää 

lyhyen epäuskon vaiheen jälkeen. 

Me saamme uskon silmin katsella 

Tuomaan kokemusta ja tunnustusta, ja 

olla uskossamme autuaita, kuten Jeesus 

sanoi. Tuomaksesta tuli evankeliumin 

julistaja niin kuin muistakin opetuslapsista, 

Juudasta lukuunottamatta. 

Tuomaan tunnustukselle antaa syvyyttä 

Lutherin selitys uskontunnustuksemme 

toiseen kohtaan: “Minä uskon, 

että Jeesus Kristus, tosi Jumala, Isästä 

iankaikkisuudesta syntynyt, ja myös 

tosi ihminen, syntynyt neitsyt Mariasta, 

on minun Herrani, joka on lunastanut 

minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, 

ostanut ja voittanut minut vapaaksi kaikista 

synneitä, kuolemasta ja perkeleen 

vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan 

pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla 

kärsimisellään ja kuolemallaan; että minä 

olisin hänen omansa ja eläisin hänen 

valtakunnassaan hänen alamaisenaan ja 

palvelisin häntä iankaikkisessa vanhurskaudessa, 

viattomuudessa ja autuudessa, 

niin kuin hän on noussut kuolleista, elää 

ja hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti 

totta.” 

Tuomas sai kokea kuuden muun opetuslapsen 

kanssa Tiberian meren luona 

vielä yhden Jeesuksen tunnusteon, kun 

he heitettyään verkon Jeesuksen ohjeen 

mukaisesti saivat suuren kalansaaliin. 

Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus ilmestyi 

opetuslapsilleen ylösnousemisensa 

jälkeen. 

SEPPO SAVOLA 

Jatkuu seuraavassa lehdessä 


25

Jeesus - Immanuel 

26 

”Sen tähden Herra itse antaa teille 

merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi 

ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen 

Immanuel” (Jes. 7:14). 

Profeetta Jesaja kirjoitti tämän ennustuksen 

Immanuelista noin vuonna 730 

eKr. Tuolloin oli Juudan kuninkaana Aahas, 

josta Raamattu antaa varsin huonon 

todistuksen: ”Aahas oli kahdenkymmenen 

vuoden vanha tullessansa kuninkaaksi 

ja hallitsi Jerusalemissa kuusitoista 

vuotta. Hän ei tehnyt sitä, mikä on oikein 

Herran, hänen Jumalansa, silmissä, niin 

kuin hänen isänsä Daavid, vaan vaelsi 

Israelin kuningasten tietä; jopa hän pani 

poikansa kulkemaan tulen läpi, niiden 

kansain kauhistavien tekojen mukaan, 

jotka Herra oli karkottanut israelilaisten 

tieltä.” (2. Kun. 16:2-3.) 

Ennustus Jerusalemin 

säästymisestä ja Daavidin suvun 

kuninkuuden säilymisestä 

Ennustus tuli Herralta aikana, jolloin 

pohjoisvaltio Israel ja sen liittolainen 

Aram eli Syyria olivat yhteistuumin 

hyökkäämässä Juudaa vastaan. Ne saartoivat 

Jerusalemin, mutta eivät voineet 

vallata sitä. Jesaja, joka oli profeettana 

Jerusalemissa, sai Jumalalta vastauksen 

juuri tähän uhkaavaan tilanteeseen. ”Silloin 

Herra sanoi Jesajalle: ’Mene Aahasta 

vastaan, sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub, 

Ylälammikon vesijohdon päähän, Vanuttajankedon 

tielle, ja sano hänelle: Ole 

varuillasi ja pysy rauhallisena, älä pelkää, 

älköönkä sydämesi säikkykö noita kahta 

savuavaa kekäleenpätkää: Resinin ja 

Aramin ynnä Remaljan pojan vihanvimmaa… 

niin sanoo Herra, Herra näin: Ei 

se onnistu, eikä tapahdu… Ellette usko, 

niin ette kestä.” (Jes. 7:3-4, 7-9.) 

Herra ei sallinut vihollisten vallata 

Jerusalemia ja asettaa sinne uutta kuningasta, 

vaan sen sijaan käski Aahaan 

pyytää Jumalalta merkkiä siitä, että Jerusalem 

pelastuu ja kuninkaan valtikka pysyy 

Daavidin suvulla. Mutta Aahas vähät 

välitti Jumalan neuvosta ja epäuskossaan 

sanoi, ettei muka halunnut ”kiusata Herraa” 

pyynnöillään. Silloin Herra antoi 

Jesajan kautta Aahaalle yllä olevan ennustuksen 

Immanuel-nimisestä pojasta, 

joka syntyy neitseestä. Tämä oli merkki 

Aahaalle siitä, että Herra säilyttää Jerusalemin 

ja Daavidin suvun kuninkuuden. 

Jumalan lupaus toteutui. Jerusalem 

säästyi ja säilyi myös se aikanaan Messiaan 

syntymään johtava Juudan suvun 

kuninkuuden jatkumo, josta jo patriarkka 

Jaakob oli poikiansa siunatessaan profetoinut 

(ks. 1. Moos. 49:10). 

Ennustus Jumalan 

ihmiseksi tulosta 

Jesajan ennustus ei koskenut ainoastaan 

Aahasta ja hänen aikansa jerusalemilaisia, 

vaan siihen sisältyi mittaamattomasti 

suurempi sanoma. Merkki annettiinkin 

kaikkia ihmisiä koskien. Kerran oli 

syntyvä neitseestä poika, joka tuo avun 

koko maailman ihmisiä uhkaavaan vaaraan: 

syntiin ja sen rangaistukseen, ian-

kaikkiseen kadotukseen. Tämä ennustus 

toteutui, kun Maria-niminen neitsyt tuli 

raskaaksi Pyhästä Hengestä, synnytti pojan 

Beetlehemissä ja antoi tälle nimen 

Jeesus. 

Marian tuleva aviomies Joosef sai 

epäilyksensä aikana Herran enkeliltä sanoman 

tulevasta lapsesta: ”Mutta kun 

hän tätä mietti, niin katso, hänelle ilmestyi 

unessa Herran enkeli, joka sanoi: 

’Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa 

luoksesi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä 

hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. 

Ja hän synnyttää pojan, ja sinä olet 

antava hänelle nimen Jeesus, sillä hän on 

vapahtava kansansa heidän synneistään.’ 

Tämä kaikki on tapahtunut, jotta täytettäisiin 

se, mitä Herra on puhunut profeetan 

kautta, joka sanoo: ’Katso, neitsyt 

tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle 

annetaan nimeksi Immanuel’, joka 

merkitsee: Jumala meidän kanssamme.” 

(Matt. 1:20-23.) 

Immanuel-nimi kertoo siitä, kuka 

Jeesus on: hän on Jumala meidän kanssamme; 

Jumala, joka syntyi ihmiseksi. 

Hän on Sana, joka tuli lihaksi, kuten 

apostoli Johannes asian ilmaisee, siis tosi 

Jumala, ja samaan aikaan myös tosi ihminen. 

”Sillä hänessä asuu jumaluuden 

koko täyteys ruumiillisesti” (Kol. 2:9). 

Epäusko ja järki eivät tätä hyväksy, mutta 

Raamatun totuus on, että Jumalan Poika 

on tullut ihmiseksi syntyen neitseestä, 

aivan kuten Jesaja ennusti. Jo Aadamille 

ja Eevalle oli ilmoitettu heti syntiinlankeemuksen 

jälkeen: Hän on se vaimon 

siemen, joka oli rikki polkeva käärmeen 

eli saatanan pään. 

Miksi Jumala syntyi ihmiseksi? 

Nimi Immanuel ilmoittaa siis Vapahtajamme 

olemuksen: hän on jumalihminen. 

Hänen nimensä Jeesus Kristus ilmoittaa 

puolestaan hänen tehtävänsä: hän on 


27

”Herran pelastus” (hepr. ”Jesuah”), koko 

maailman syntien Sovittaja ja ihmisten 

Pelastaja, luvattu Messias, Voideltu. 

Hienossa joululaulussa Oi Jouluyö sanoitetaan 

upeasti sekä Jeesuksen olemus, 

että myös hänen tehtävänsä: Oi jouluyö, 

oi autuas se hetki, kun ihmiseksi sai Herra 

taivahan. Synteimme tähden henkensä 

hän antoi ja kärsi ristinkuoleman… Toi 

rauhan meille Herra taivahasta, ja puolestamme 

astui kuolemaan. 

Koko ihmiskunta, kaikki ihmiset ovat 

Aadamin lankeemuksen tähden jo syntymästä 

asti syntisiä ja Jumalan lain rikkojia, 

siis Jumalan pyhän vihan ja kadotusrangaistuksen 

ansainneita. Jumala rakasti 

meitä, pahoja ihmisiä, niin paljon, että 

hän luopui Pojastaan meidän tähtemme. 

Jumalan Pojan oli meidän syntisten ihmisten 

tähden synnyttävä maailmaan, 

jotta hän meidän sijaisenamme voisi sovittaa 

syntimme. Jeesus syntyi neitseestä, 

ja synnittömänä ihmisenä, veljenämme 

hän kuoli Golgatan ristillä meidän kuolemamme 

ja kärsi meidän kadotuksemme. 

Ja koska hän on tosi Jumala, sovitti 

hänen pyhä verensä meidän syntimme. 

Ainoa välimieheksi kelpaava 

Aikoinaan oli pappi Eeli sanonut pojilleen: 

”Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, 

niin Jumala voi olla hänellä välittäjänä; 

mutta jos ihminen rikkoo Herraa 

vastaan, niin kuka voi ruveta hänelle 

välittäjäksi?" (1. Sam. 2:25). Jumalan 

ja ihmisten välittäjän, syntien sovittajan 

tuli olla samaan aikaan tosi Jumala ja tosi 

ihminen. Siksi Jeesus on meidän Herramme, 

välimiehemme ja syntiemme sovittaja. 

Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Sillä 

yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan 

ja ihmisten välillä, ihminen Kristus 

Jeesus, joka antoi itsensä sijaislunnaiksi 

kaikkien edestä, josta oli aikanaan todistus 

annettava” (1. Tim. 2:5-6). 

Myös heprealaiskirje tekee asian selväksi: 

”Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja 

hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, 

pyhittää lihan puhtauteen, kuinka 

paljoa enemmän Kristuksen veri, hänen, 

joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi 

itsensä viattomana Jumalalle, puhdistaa 

meidän omantuntomme kuolleista töistä 

palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sen tähden 

hän on uuden liiton välittäjä, jotta 

hänen kuolemansa tapahduttua lunastukseksi 

ensimmäistä liittoa koskevista 

rikkomuksista, kutsutut saisivat iankaikkisen 

perinnön lupauksen.” (Hepr. 9:13- 

15.) 

Laki tuomitsee meidät, koska emme 

koskaan kykene täyttämään sen pyhiä 

vaatimuksia. Syntisiä me olemme ja sellaisina 

pysymme. Mutta Jeesus Kristus, 

Immanuel, on ottanut tuon meitä vastaan 

olevan käsikirjoituksen pois ja naulinnut 

sen Golgatalla kanssaan ristiin. 

Toi rauhan meille Herra taivahasta 

Kaikkivaltias Jumala - Jeesus, Immanuel 

- kuoli, jotta meillä häntä vastaan 

rikkoneilla ihmisillä olisi rauha Jumalan 

kanssa, autuus ja iankaikkinen elämä. 

Kadotustuomiomme on pyyhitty pois. 

Me saamme nyt uskoa vapaan armon 

ja autuuden omaksemme Jeesuksen sovitusveressä. 

Tämä on joulun merkitys: 

Vapahtaja syntyi, jotta hänen kuolemansa 

tähden me saisimme elää. 

teksti: ESA YLI-VAINIO 

kuva: JOHANNA SALO

Henkilöuutinen 

Veteli 

Enni Maija Heikkilä, joka oli syntynyt 22.12.1935, kutsuttiin perille Taivaan 

kotiin 10.10.2015. Ennin hautaan siunaaminen toimitettiin Pyhäinpäivänä 

31.10.2015 Vetelin kirkossa ja muistojuhlaa vietettiin Seurakuntatalolla. 

Useiden puheiden ja laulujen ohjelman sisältönä oli Jumalan armo Jeesuksessa 

Kristuksessa, joka oli myös Ennin turvana. 

Siunauksen toimitti Pastori Seppo Salo. 

"Lahjan sain kalliin, täydellisen, syytä on olla onnellinen. 

Enkelten laulu soi yli maan, Herraani kiitän rakkaudestaan." 

seurakuntiemme tilaisuuksia 

tilaisuudet löytyvät myös www.seurakuntaliitto.fi 

Helsingin seurakunta 

Tilaisuudet, Sleyn Luther-sali, Lastenkodinkatu 

5. Lisäksi raamattuiltoja viikolla, 

kysy. Tiedustelut Sirkka-Liisa Mäkelä, 

puh. 040 596 7415. 

Toiminnan tuki: IBAN: FI66 2126 2000 

1009 00, BIC: NDEAFIHH. 

pe 4.12. klo 19 Nuortenilta, H Salo 

su 6.12. klo 11 Jp, H Salo 

pe 18.12. klo 18 Joulujuhla, S Salo ja H 

Salo, Järvenpää 

ke 6.1. klo 11 Jp, Heikki Salo 

pe 15.1. klo 19 Nuortenilta, Heikki Salo 

su 17.1. klo 11 Jp, Seppo Salo 

su 31.1. klo 11 Jp, Seppo Salo 

su 14.2. klo 11 Jp, Heikki Salo 

pe 19.2. klo 19 Nuortenilta, Heikki Salo 

Marttilan seurakunta 

Tiedustelut Ulpu Mäkelä, puh. 050 545 

8168. Toiminnan tuki: IBAN: FI04 

5257 0350 0429 08, BIC: OKOY- 

FIHH. 

su 13.12. klo 12 Joulujuhla, S Salo ja H 

Salo, Mustajärvi, Parravahantie 331 

su 10.1. klo 12 Jp, S Salo, Mustajärvi, 

Parravahantie 331 

su 24.1. klo 12 Jp, A Jalonen, 

Op Kerhohuone 

su 7.2. klo 12 Kotiseurat, H Salo, 

Maunulassa Mäellä, Hosiontie 24, 

Marttila 

su 21.2. klo 12 Kotiseurat, S Salo, 

Maunulassa Mäellä, Hosiontie 24, 

Marttila 


29

seurakuntiemme tilaisuuksia 

tilaisuudet löytyvät myös www.seurakuntaliitto.fi 

Tampereen seurakunta 

Tilaisuudet Tampereen seurakuntamajalla, 

Tesoman valtatie 26. Seuraa myös Aamulehdestä 

Minne tänään -osasto hengellisiä 

ilmoituksia. Tiedustelut Heikki 

Larsen, puh. 040 513 6405. Perheraamis 

ja nuortenilta, tiedustelut Heikki 

Salo, puh. 044 337 1718.Toiminnan 

tuki: IBAN: FI47 4510 0010 0311 72, 

BIC:ITELFIHH. Viite 2930. 

su 6.12. klo 11 Jp, Salo 


su 20.12. klo 16 Joulujuhla, S Salo, 

H Salo ja A Jalonen 




su 24.1. klo 11 Jp, S Salo 

pe 29.1. klo 17.30 Lastenkerho, 

M Sulkala ja H Salo 

pe 29.1. klo 19 Nuortenilta, H Salo 


Perheraamis keskiviikkoisin klo 17.30 

2.12., 9.12., 16.12., 13.1., 20.1., 3.2., 

10.2. ja 17.2. H Salo 

Raamattukerho tiistaisin klo 17 

Jumalanpalvelusten aikana pyhäkoulu. 

Karstulan seurakunta 

Tiedustelut Reijo Ruuska, puh. 040 573 

2120. Toiminnan tuki: IBAN: FI36 1049 

3006 1014 43, BIC: NDEAFIHH. 

su 20.12. klo 12 Joulujuhla, S Salo 



Tilaisuudet Karstulan Evankelisella opistolla, 

Kokkolantie 12, Karstula. 

Raamattupiiri Kyyjärven pappilassa, 

Tuliharjuntie 19, Kyyjärvi. 

Piiri alkoi viikolla 45 ja kokoontuu joka 

toinen keskiviikko klo 19.00. Jatkoimme 

kohdasta 1 Moos.9 

Vetelin seurakunta 

Toiminnasta tiedot yhteyshenkilöltä. Tilaisuudet 

seurakuntamajalla Torpantie 

237, ellei muuta ilmoitettu. Tiedustelut 

Helinä Päiväniemi, puh. 040 764 0249. 

Toiminnan tuki: IBAN: FI43 5512 0050 

0270 44, BIC: OKOYFIHH. 

pe 4.12. klo 18.30 aloitamme kaffeilla 

Suomen synttärit 

la 19.12. klo 14 Joulujuhla, S Salo ja 

H Salo 


ti 19.1. klo 14 Arpajaiset 


torstai-iltaisin klo 19 Ilosanomapiiri 

kokoontuu vaihtelevasti eri kodeissa ja 

Majalla. Kysy tarkemmin Helinältä. 

30

Seurakunta 

on Suomen 

evankelisluterilaisen 

seurakuntaliiton julkaisu. 

Vastaava toimittaja: 

Seppo Salo 

Riihitie 10, 04410 Järvenpää 

puh 050 514 1030 

seppo.salo@ seurakuntaliitto.fi 

Toimitussihteeri: 

Kaisa Rahkonen 

Trillakatu 2 c 29, 02610 Espoo 

puh 040 300 3318 

seurakunta-lehti@seurakuntaliitto.fi 

Laskutus ja tilaajarekisteri: 

Severi Mäkelä 

Kaunistonkulmantie 15, 32620 Rutava 

puh 044 517 1891 

seurakunta-lehti@seurakuntaliitto.fi 

Muut toimittajat: Aulis Jalonen, 

Pekka Soininen, Rauha Yli-Vainio 

Taitto: Varpu Savola 

Kannen valokuva: Veli Männistö 

Kirjapaino: Saarijärven Offset Oy 

Tilaushinnat: Lehden vuosikerta: 35 €, 

ulkomaille 40 €. Sisältää 6 lehteä, joista 

kaksi kaksoisnumeroa. 

Tilinumero: IBAN: FI24 5730 0820 2399 66 

BIC: OKOYFIHH Tilaus maksetaan erikseen 

lähetettävän laskun mukaisesti. Myös 

lahjoitukset ovat tervetulleita. 

ISSN 1456-4807 

Suomen 

evankelisluterilainen 

seurakuntaliitto 

(Seurakuntaliitto) 

on yksi Suomen luterilaisista 

kirkkokunnista 

ja se on perustettu jo 1920-luvulla. 

Esimies, Pastori Seppo Salo 

Riihitie 10, 04410 Järvenpää 

puh 050 514 1030 

seppo.salo@seurakuntaliitto.fi 

Pastori Aulis Jalonen 

puh 040 827 4477 

aulis.jalonen@seurakuntaliitto.fi 

Pastori Heikki Salo 

puh 044 337 1718 

Vanha kirkkotie 21 D 28, 33300 Tampere 

heikki.salo@seurakuntaliitto.fi 

www.seurakuntaliitto.fi 

Tue Seurakuntaliiton tekemää työtä 

Seurakuntaliiton ja sen seurakuntien toiminta 

perustuu vapaaehtoiseen taloudelliseen 

tukeen. Sinunkin tukesi on tärkeä ja 

tarpeellinen. Jo pienikin kuukausittainen 

lahjoitus on merkittävä ollessaan säännöllinen. 

Voit kohdistaa lahjoituksesi valitsemalla 

toiminta-aluetta vastaavan viitteen. Viitteen 

käyttö on suositeltavaa myös pankkien 

palvelumaksukäytäntöjen vuoksi. 

Alla olevassa lomakkeessa on Seurakuntaliiton taloudelliseen tukemiseen tarvittavat 

tiedot. Säästä lehti tai leikkaa lomake itsellesi talteen muistilapuksi. 

Saajan 

tilinumero 

Saaja 

IBAN 

FI34 5228 0320 0117 16 

Suomen evankelisluterilainen 

seurakunataliitto 

BIC 

OKOYFIHH 

Valitse tästä lahjoituskohde: 

Viite Kohde 

2888 Sananjulistustyö 

2668 Lapsi-, nuoriso- ja leirityö 

2480 Kukkian leirikeskus 

Muista ilmoittaa haluamasi kohteen viitenumero maksaessasi. 

Säännöllinen lahjoitus varmistaa seurakuntasi 

toiminnan myös tulevaisuudessa! 31 


Ja sinä päivänä sanotaan: 

”Katso, 

tämä on meidän Jumalamme, 

jota me odotimme 

meitä pelastamaan; 

tämä on Herra, 

jota me odotimme: 

iloitkaamme ja riemuitkaamme 

pelastuksesta, 

jonka hän toi.” 

Jes. 25:9

Joulujuhla Seurakunta_2015

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?