Käyttö- ja hoitosuunnitelma - Kalatalouden Keskusliitto

Niiniveden kalastusalueenkäyttö-ja hoitosuunnitelma IIPohjois-Savon kalatalouskeskus 2002

Sisällysluettelo1. Perustiedot kalastusalueesta ……………………………………………………………… 11.1 Johdanto .................................................................................…………………….. 11.2 Lainsäädännöllinen perusta ja toiminnan rahoitus..................……………………. 11.2.1 Kalastusalueen toimintaa säätelevät asiakirjat……………….…………. 21.2.2 Toiminnan rahoitus………………………………………………………. 31.3. Kalastusalueen yleiskuvaus.................................................………………………. 31.3.1 Vesistöt ja veden laatu........................................................………………. 31.3.2 Kuormitus………………………………………………………………… 41.3.3 Käyttö..............................................……………………………………… 41.3.4 Vesialueiden omistus............................................……………………….. 51.4 Kalasto, kalakantojen nykytila ja rapukannat …………………………………….. 51.4.1 Saalis…………………………………………………………………….. 61.5 Istutustoiminta ja kalanviljely.......................................................….…………….. 61.5.1 Istutusten rahoitus …………………………....................………………. 61.6 Kalastus ......................................................................……………………………. 71.6.1 Kalastajat…………………………………………………………………. 71.6.2 Pyydystiedot ja kalastusrasitus.....................……………………………… 71.6.3 Pyyntirajoitukset ja rauhoitusalueet………………………………………. 82. Kalastuksen kehittäminen ja hoidon tavoitteet........................................…………………… 82.1 Viehekalastus…………...........................................................…………………….. 92.2 Verkkokalastus………….……………………………………….…………………. 92.3 Muu vapaa-ajan kalastus ………….……………..................................………….. 102.4 Ravustus…………………………………………………………………………… 102.5 Kalastusmatkailu……………….............................................................…………… 112.6 Elinkeinokalastus…………………..........................................…………………….. 112.7 Kalastuksen valvonta ja pyydysten merkintä ……………………………………… 122.8 Istutusten toteuttaminen..............................................................………………….. 132.9 Kalavesien kunnostukset.................................................................……………….. 133. Seuranta ...............................................................................................…………………… 154. Oikeusapu ja aloitteet...................................................................................……………… 155. Koulutus ja tiedottaminen.....................................................................………………….. 166. Kirjallisuus.....................................................................................................…………….. 167. Kalastuksen- ja kalavesien hoidon osa-suunnitelmat…………………………………….. 177.1 Pohjois-Niinivesi………………………………………………………………… 177.2 Etelä-Niinivesi….………………………………………………………………… 177.3 Isvesi …………………………………………………………………………… 187.4 Iso-Rasti ….………………………………………………………………………. 187.5 Kiesimä……..……………………………………………………………………… 187.6 Sonkari…..………………………………………………………………………… 197.7 Vesantojärvi ………………………………………………………………….. 197.8 Kurjenjärvi …..……………………………………………………………… 197.9 Muut järvet …………………..…………………………………………………….. 207.10Kukertaisjoki ………………………………………………………………….. 207.11 Muut joet ……………………………………………………………………. 21LIITTEETLiite 1.Liite 2.Liite 3.VedenlaatuluetteloVeden laadun tulkintaohjeOsakakaskuntien ja yksityisten vesialueiden pinta-ala ja osoitetiedot. Kalastusalueen sidosryhmienosoitetiedot (PUUTTUU)Kalastusalueella vuosina 1992-2001 tapahtuneet istutukset (PUUTTUU)Liite 4.KARTTALIITE (PUUTTUU)Kannen kuva: Ari Pyykkönen

Yhteenveto kalastuksen kehittämisestä , hoidon tavoitteista ja seurannan järjestämisestäViehekalastuksen kehittäminen♦ Niiniveden kalastusalueen virkistyskalastuslupa-alue palvelee vetouistelijoita, joilla yleensä on pyynnissä useampiavapoja. Heille lupa-alue on tarpeellinen.♦ Nokisen kosken kalastuspaikka tulee säilyttää vetovoimaisena koskikalastuskohteena.♦Verkkokalastuksen säätelyYleisrajoitukset: Solmuväliltään 28-49 mm:n verkkojen käytön kieltämistä suositetaan jääkannen alta tapahtuvassakalastuksessa suurillä järvillä. Hyvillä kuhavesillä voidaan kieltää jääkannen aikana solmuväliltään 28-54 mmverkot. Solmuvälisuositukset on tarkemmin esitetty osassa 7.Muun vapaa-ajan kalastus ja ravustus♦ Kalakantojen järkevän käytön mahdollistamiseksi ei tulisi rajoittaa kalastustapoja, jotka kohdistuvat myös vähäarvoisiinkalalajeihin.Ravustuksen tavoitteet:♦ 1. Rapuvesien paras mahdollinen tuotto.♦ 2. Jokirapukantojen suojelu.♦ 3. Raputautien leviämisen estäminen.Elinkeinokalastus♦ Alueelle tarvitaan vaihtoehtoisesti kalankäsittelytiloja ja jäähilekoneita yksittäisille kalastajille tai yhteiset kalankäsittelytilatjäähileasemineen.♦ Alueen elinkeinokalastusta pyritään monipuolistamaan mm. selvittämällä mahdolliset troolausalueet♦ Osakaskuntakyselyn perusteella Pohjois-Niinivedelle ja Iisvedelle voitaisiin luoda osakaskuntien välisillä kalastuslain64 §:n mukaisilla sopimuksilla yhtenäinen lupa-alue seisovilla pyydyksillä, nuotalla ja mahdollisesti troolillatapahtuvaan kalastukseen.Kalastusmatkailun kehittäminen♦Kalastusmatkailua ja ohjelmapalvelujen tuottamista kalastuksen ympärille kehitetään.Kalastuksen valvonta♦ Kalastusalue asettaa tehtävään 3-4 asiansa osaavaa valvojaa. Valvonta-alue pyritään saamaan koko kalastusalueenkattavaksi. Kalastuksenvalvojat koulutetaan tietoisiksi lainsäädännöstä ja kalastusta koskevista päätöksistä.Kalastuksen valvontaan lisätään rahoitusta.Istutusten toteuttaminen ja suojaus♦ Laatu. Istutukset pyritään toteuttamaan yhteisistutuksina. Samalla voidaan helpommin valvoa, että istutetaan 1-kesäisiä kuhanpoikasia lukuunottamatta Rautalammin reitin kantaa olevia kalanpoikasia ja ne ovat terveitä ja hyväkuntoisia.Kalavesien kunnostukset♦ Vesikasvillisuutta poistetaan voimavarojen mukaan niittämällä ja tarvittaessa ruoppaamalla.♦ Hoitokalastuksen aloittaminen tulee perustua harkintaan, koska se on kallista, vaatii kovasti työtä ja sen tuleetapahtua pitkäjänteisesti ja tehokkaasti riittävän hyvien tulosten aikaansaamiseksi.♦ Muikkukantoja hoidetaan tehokkaalla elinkeinokalastuksellaSeuranta♦ Kalastusalue ja osakaskunnat järjestävät tarpeen mukaan kalakantojen, istutusten tuloksellisuuden, pyydysmäärienja kalataloudellisten kunnostusten seurannan:- osakaskuntien toimintailmoitukset mm. pyydysmäärien selvittämiseksi- kalastustiedustelu, jonka yhteydessä voidaan tiedustella myös saaliita- koekalastuksella voidaan selvittää lajisuhteita järvessä esim. hoitokalastustarvetta selvitettäessä ja koeravustuksellarapuistutusten tuloksellisuutta- saalisnäytteet kalojen kasvun selvittämiseksi- merkintä kalojen vaellusten selvittämiseksi.

11. Perustiedot kalastusalueesta1.1 JohdantoNiiniveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna1988. Alueen kalataloudessa on tapahtunut joitakin merkittäviä muutoksiaedellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisen jälkeen. Heikot muikkukannatovat runsastuneet alueen pääjärvissä ja elinkeinokalastuksen merkityson samalla kasvanut. Pääjärvien siikaistutuksia on tuntuvasti vähennetty jaon siirrytty petokalaistutuksiin. Kohtalaisten tulosten rohkaisemana päälajion viime vuosina ollut kuha. Pohjois-Savon Työvoima- ja elinkeinokeskusmyönsi vuonna 2001 määrärahan käyttö- ja hoitosuunnitelman päivittämiseksi.Niiniveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma II:sen tuli sisältääpäivitetyt perustiedot, ohjeet kalastuksen ja kalavesien hoidon kehittämiseksi,kalakantojen seurannan järjestämiseksi ja vesistökohtaisetsuunnitelmat kalastuksen kannalta merkittäville järville ja virtavesille.Käyttö- ja hoitosuunnitelma II perustuu osakaskuntatiedusteluun sekä alueeltajulkaistuihin raportteihin. Vastauksen antoi 23 yhteisen vesialueen osakaskuntaa(kalastuskuntaa) 41:sta. Vastausten kattavuus on hyvä, koska vastaamattajättivät vesialueeltaan pienet osakaskunnat ja yksityisvesialueet, joistamonet ovat vuokranneet kalastusoikeuden toiselle osakaskunnalle.Käyttö- ja hoitosuunnitelma II pyrkii lisäämään yhteistyötä kalastusalueen jaosakaskuntien välillä unohtamatta muita vesialueiden omistajia ja kalastusalueellatoimivia järjestöjä ja viranomaisia.Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisesta vastasi Pohjois-Savon kalatalouskeskusNiiniveden kalastusalueen toimeksiannosta. Vastuullisena tekijänäoli kalatalousneuvoja Ari Pyykkönen. Niiniveden kalastusalueen hallitusantoi asiantuntija-apua.1.2 Lainsäädännöllinen perusta ja toiminnan rahoitusKalastusalueiden perustamisesta säädettiin 1.1.1983 voimaan tulleessa kalastuslaissa.Kalastusalueet muodostettiin kalataloudellisesti yhtenäisistä vesialueista.Toimintaan tuli merkittävä muutos 1.1.1994 voimaan tulleen kalastuslaintarkistuksen myötä. Kalastusalueen valtuuskunta lakkasi olemasta ja uusiksikalastusalueen toimielimiksi tulivat kalastusalueen kokous, hallitus ja isännöitsijä.Kalastusalueen jäseniä ovat (KL 71§) kalastuskunnat, vesialueenomistajat,kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueellatoimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt.Vuoden 1994 alusta tuli kalastuslakiin muutoksia, jotka lisäsivät kalastusalueidenhallinnollisia tehtäviä (taulukko 1). Päätäntävaltaa muutamissa asioissasiirrettiin lähemmäs kenttätasoa.Vuoden 1997 alusta voimaan tullut kalastuslain tarkistus muutti onginnan japilkinnän jokamiehen oikeudeksi ja vapautti 65 vuotta täyttäneet kalastuskortinlunastamisesta.

2Kalastuskunnan päätöksentekoa ja hallinnointia koskeva lainsäädäntö siirrettiinvuoden 2001 alusta kalastuslaista yhteisaluelakiin. Samalla poistettiin tilanne,jossa yhteisellä vesialueella oli kaksi osittain päällekkäistä organisaatiota;kalastuskunta ja yhteisen vesialueen osakaskunta. Käytännön kalastukseenja kalaveden omistussuhteisiin ei tullut muutoksia. Kalastuslaissa (KL286/82) tarkoitettuna kalastuskuntana toimii yhteisaluelain mukainenosakaskunta. Tästä johtuen käytetään jäljempänä kalastuskunnan sijaannimeä yhteisen vesialueen osakaskunta (lyhyemmin osakaskunta).Taulukko 1. Lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvat hallinnollisetpäätöksetAsiaKL 11 § 3 mom. mukainen pilkintä tai kyläläisen kotitarvekalastuskielto6 kk:ksi.KL 16 § 2 mom. Vesialueen käyttämättä jättäminen. Aloite alioikeudellekäyttöön otosta. Pakkovuokraus.KL 26 § 2 ja 4 mom. Kalastuskielto tai helpotusten myöntäminen padonala- tai yläpuolella.KL 32 § 2 ja 3 mom. perustuva tietyn kalastustavan tai välineen kieltäminenja asetuksesta poikkeavan silmäkoon määrittäminen, jotta KL 1§:n ehdot täyttyvät.KL 35 § 2 mom. mukainen alamitan määrääminen.KL 37 § 2 mom. mukainen pyydys- ja kalastustapakielto.KL 43 ja 46 §:n mukainen rauhoituspiirin perustaminen tai lakkauttaminen.KL 45 §. Rauhoituspiirin rajankäynnin hakeminen kiinteistötoimituksessa.KL 79 ja 81 §: mukainen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta.KL 89 a § ja 91 § mukaisten omistajakorvausten ja viehekalastusmaksujenjako.1.2.1 Kalastusalueen toimintaa säätelevät asiakirjatIsännöitsijän tehtävänä on päivittää ja säilyttää kalastusalueen asiakirjat.Toimintaa säätelevät mm.:♦ kalastusalueen ohjesääntö♦ kalastusalueen kartta, josta ilmenevät rajat♦ käyttö ja hoitosuunnitelma♦ vuosikokouksen pöytäkirjat♦ hallituksen ja työvaliokuntien pöytäkirjat♦ valtakirjat♦ selvittelysopimukset♦ taloutta koskevat asiakirjat (kirjanpito, avustuksia koskevat hakemukset japäätökset, palkanlaskenta ja veroasiat)♦ muut (mm. vuokra-, valvonta- ja isännöintisopimukset.)Kalastusalueen tulee kuulla ja tiedottaa riittävästi hallintomenettelylain(598/1982) edellyttämällä tavalla lainsäädännön perusteella kalastusalueentoimivaltaan kuuluvia hallinnollisia päätöksiä tehtäessä (taulukko 1). Laki viranomaisentoiminnan julkisuudesta 621/1999 edellyttää, että kalastusalueenkokouksen asiakirjat ovat kenen tahansa luettavissa.

31.2.2 Toiminnan rahoitusKalastusalue voi saada rahoitusta toiminnasta aiheutuviin kuluihin mm. seuraaviltatahoilta:♦ TE-keskuksen myöntämä toimintamääräraha kalastuskorttivaroista (perustuukalastusrasitukseen)♦ TE-keskuksesta anottava harkinnanvarainen avustus kalatalouden edistämiseenkalastuskorttivaroista♦ alle 200 mk:n osuudet vesialueiden omistajille maksettavista korvauksista(omistajakorvaukset ja viehekalastusmaksupalautukset)♦ vesialueen omistajien valtakirjalla myöntämät osuudet heille maksettavistakorvauksista♦ kalastusalueen järjestämistä kalastusluvista♦ kalavesien omistajien toimeksiannoista♦ muusta liiketoiminnasta♦ muista avustuksista (mm. kunnat)♦ välillisesti yhteistoiminnassa rahoitettavista hankkeistaKalastuskorttivarat muodostavat pääosan kalastusalueen toiminnan rahoituksesta.Onkijoiden ja pilkkijöiden sekä 65-vuotta täyttäneiden vapautus kalastuksenhoitomaksuvelvollisuudestavuonna 1997 tapahtuneella kalastuslainmuutoksella on pienentänyt kalastusalueille tulevaa korttivarakertymää. Säästötovat kohdistuneet hoitotoimenpiteisiin.1.3 Kalastusalueen yleiskuvausNiiniveden kalastusalue sijaitsee Itä-Suomessa Rautalammin , Vesannon jaTervon kuntien sekä Suonenjoen kaupungin alueella. Vesialue, jonka kokonaispinta-alaon 19 003 ha, kuuluu Kymijoen vesistön Rautalammin reittiinlähes kokonaan.Kalastusalueen kotipaikka on Vesanto. Kalastusalueella asuu alle 3000 henkeä.Tärkein elinkeino alueella on maa- ja metsätalous.1.3.1 Vesistöt ja veden laatuKalastusalueella on 130 järveä tai lampea, joista 19 sijaitsee kalastusalueenrajalla kuuluen myös johonkin toiseen kalastusalueeseen.Suuret järvetKeskusjärvet ovat Niinivesi ja Iisvesi, jotka ovat osa Rautalammin reitin pääuomaa.Vedet virtaavat Rasvangista ja Virmasvedestä samassa tasossa olevaanIisveteen ja siitä edelleen Säynätsalmen kautta Etelä-Niiniveteen. Iisvedenja Niiniveden yhdistää myös Tervolan kanava.

4Etelä-Niiniveteen tulee vesiä Pohjois-Niinivedeltä Västinsalmen kautta. JärvireitistäVesantojärvi, Sonkari ja Kiesimä on yhteys Etelä-Niiniveteen Kerkonkoskenkanavan kautta. Kiesimän kanava yhdistää Kiesimän ja Pohjois-Konneveden. Etelä Niinivedestä vedet laskevat Nokisenkosken kautta Miekkaveteenja siitä edelleen Koskeloveteen (kartta).1.3.2 KuormitusIisvesi, Niinivesi, Sonkari, Kiesimä , Miekkavesi ja Vesantojärvi ovat karujaja Vesantojärveä lukuun ottamatta kirkasvetisiä ja veden laadultaan hyviä kalavesiä.Muita hyviä kalavesiä ovat mm.: Ala-, Ylä- ja Keskilampi, Kulmalampi,Kurjenjärvi, Kutemainen, Riitunlampi, Vehkajärvi ja Vehmasjärvi.Osakaskuntatiedustelun mukaan vedenlaatu on viime vuosina etupäässä pysynytennallaan tai parantunut. Suostun ja Kärkkäälässä sijaitsevien Palokin ,Petäisen, Iso-Rastin, Vehmaan ja Kartiskan veden laatu on heikentynyt. Vedenlaatutiedot on koottu liitteeseen nro 1 ja perustuvat Pohjois-Savon ympäristökeskuksenveden laaturekisteriin ja siihen sisältyvät myös konsulttien ottamatnäytteet. Liitteessä 2 on esitetty veden laadun tulkintaohje. Luvussa 7on pyritty arvioimaan veden laatua kalavetenä suurien vesistöjen ja eräidenvirtavesien osalta.Kalastusalueen suuret järvet ovat veden laadultaan hyviä kalavesiä.Hajakuormitus on tärkeä vesien tilaan vaikuttava tekijä alueella. Sitä aiheuttavatmaatalous, metsätalous, turvetuotanto ja haja-asutus. Se on viime vuosinavähentynyt maatalouden investointien (lietealtaat, suojavyöhykkeet jalietelannanlevityksen lopettaminen pelloille keväällä) ja ojituksen vähenemisenmyötä.Turvetuotanto on metsäojituksen ohella paikoin lisännyt suuresti kiintoaineksenmäärää ja happamien vesien valuntaa vesistöihin. . Turvetuotannossaovat olleet tai tulevat olemaan; Rastunsuo (Etelä-Niinivesi, Iisvesi), Mertasuo(Vesantojärvi) ja Multaharjunsuo (Etelä-Niinivesi).Yksittäisistä kuormittajista on suurin Suonenjoen kaupungin keskuspuhdistamo,jonka jätevedet lasketaan Suonenjoen kautta Iisveteen ja Vesannon ,jonka jätevedet tulevat puhdistamolta Vesantojärveen.1.3.3 Vesistön muu käyttöAlueen vesistöt antavat veneilyyn hyvät mahdollisuudet. Keiteleen kanavanuskotaan lisäävän veneilyä Rautalammin reitillä.Leppävirralta Suonenjoelle on suunnitteilla Savon kanava. Suunnittelu on alkuvaiheessaja rahoituksesta ei ole tätä kirjoitettaessa tietoa. Se mahdollistaisivesiliikenteen Vuoksen vesistöstä Rautalammin reitille.Iisveden pohjoispäästä kulkee 2.4 m syvyinen laivaväylä Iisveden satamaan.Väylä haarautuu Säynätsalmen kohdalla Etelä-Niinivedelle ja Kerkonkoskenkanavan Kiesimän kautta Kiesimän kanavalle ja Pohjois-Konnevedelle. UittoväyläPielavedeltä Suolahteen samaa reittiä. Etelä- ja Pohjois-Niinivedenvälillä on 1.8 m väylä ja Sonkarin ja Vesantojärven läpi kulkee matalampiveneväylä.

5Iisvedellä veneen voi laskea vesille ja rantautua sataman lisäksi Ranto-,Kontti-, Riepon- ja Saaroslahdessa. Rantolahdessa on wc ja nuotiokehä. Niinivedelläveneenlaskupaikkoja on Säynätsalmessa, Nokisenkoskella, Kerkonkoskella,Niinivedenpäässä ja Laurilan rannassa. Vesantojärvelle voi lähteäkalastamaan Vesannon taajaman rannasta.Valtaosa kesämökeistä sijaitsee Iisveden ja Niiniveden rannoilla. Vuonna1985 oli alueella noin 740 kesämökkiä (P-S Seutukaavaliitto). Määrä lieneehieman kasvanut. Kesämökkiläiset muodostavat merkittävän osan alueen vapaa-ajankalastajista. He ovat usein myös osakaskunnan osakkaita..1.3.4 Vesialueiden omistusNiiniveden kalastusalueella on 41 järjestäytynyttä yhteisen vesialueen osakaskuntaa,jotka omistavat lähes kokonaan alueen kalastusoikeuden (18 500ha). Osakaskuntien vesipinta-ala vaihtelee alle 10-4338 ha, ja keskiarvo onxxx ha. Puolet osakaskunnista on pinta-alaltaan alle 200 ha. Alueella on yksityisvesialueita500 ha. Osakaskuntien ja yksityisvesialueiden pinta-alat jayhteystiedot on esitetty liitteessä 3. Osakaskuntien rajat on esitetty karttaliitteessä.Muutamat osakaskunnat ovat sopineet yhteistyöstä kalavesien hoidossa ja kalastuksenjärjestämisessä.1.4 Kalasto, kalakantojen nykytila ja rapukannatNiiniveden kalastusalueella tavataan lähes kaikki maamme sisävesissä esiintyvätkalalajit. Uusista lajeista on alueelle istutettu satunnaisesti ankeriasta,puronieriää, kirjolohta ja karppia.Merkittävin muutos kalakannoissa tapahtui 90-luvun puolivälissä jolloinmuikkukannat alkoivat runsastua. Muikkukanta lisääntyi Vesantojärvessä,Sonkarissa, Kiesimässä, Niinivedessä ja Iisvedessä vuosina 1989-2001(osakaskuntatiedustelu 2002). Petokalat ahven-, kuha- ja haukikannatovat myös lisääntyneet samanaikaisesti ja kasvaneet hyvin. Nykyisin siikakantakoostuu pienikasvuisesta järvisiiasta ja ikääntyneistä kookkaista planktonsiioista.Järvisiikakanta on runsas, mutta planktonsiian heikko. Järvisiianhyödyntäminen on kuitenkin vähäistä. Lahna- ja särkikannat ovat runsaita erityisestipienemmissä reitin ulkopuolisissa järvissä, joten tilanne on säilynytennallaan. Järvitaimenkanta on heikko. Kanta on alueella istutettujen ja muualtavaeltavien kalojen varassa. Järvitaimen vaeltaa Rautalammin reitillä alaspäin(Rautalammin reitin taimenen hoitosuunnitelma 1997).Pyydettävä rapukanta on edelleen Iso-Rastissa. Iso-Rastin saalis oli vuonna2001 noin 1500 rapua. Muualla on rapua on paikoitellen heikosti tai sitä eiesiinny lainkaan (taulukko 2).

Laji6++ = runsas + = kohtalainen - = heikko e=emme tiedäVesantojärviSuostunjärviPetäinenIso-RastiSonkari KiesimäMiekkavesiP-NiinivesiE-NiinivesiIisvesiAhven ++ ++ + + ++ + ++ ++ + ++Hauki ++ ++ ++ ++ ++ + ++ + + +Taimen e e e e e - + - - -Kuha + - e e + e - + - +Lahna + ++ ++ ++ ++ - + - - -Made + e + + + - - + - +Muikku + e e e ++ + - ++ + +Rapu e e e + - - e - e eSiika - - + + + + + + + +Särki ++ ++ ++ ++ ++ + + + + +Säyne e e e e e - + - - -Taulukko 2. Kalakantojen nykytila eräissä Niiniveden kalastusalueen järvissä osakaskuntatiedustelun2002 mukaan.1.4.1 SaalisVapaa-ajan kalastajien kokonaissaaliiksi Niiniveden kalastusalueella vuonna1997 arvioitiin noin 169 000 kg eli 8,9 kg/ha, mikä on selvästi alle Pohjois-Savon keskimääräisen saaliin noin 13 kg/ha, mutta samaa luokkaa kuin Rautalamminreitin järvissä yleensä (Riistan- ja kalantutkimus 1998). Vuonna1987 arvio kokonaissaaliista oli noin 105 000 kg eli alueella noin 5.5 kg/ha (Niiniveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma I).1.5 Istutustoiminta ja kalanviljelyKalastusalueella on kaksi luonnonravintolammikkoa Hirvijärvi ja Vihtalampi.Hirvijärvi on Tiitilän osakaskunnan hallinnassa (vuoteen 2001 saakkaMMM). Hirvijärven tuotanto noin 60 000 1-kesäistä planktonsiikaa istutettiinaiemmin kalastusalueelle. Pian huomattiin, että planktonsiian istutus ei ollutkannattavaa ja erityisesti suurien järvien istutuksia alettiin vähentää. Yrityksetkasvattaa lammikossa 1-kesäisiä kuhia epäonnistuivat. Seurauksena Hirvijärvenluonnonravintolammikon merkitys alueelle väheni. Pänttärintaipaleenosakaskunta on vuokrannut Vihtalammen yksityiselle kasvattajalle ja lammikossaon kasvatettu 1-kesäisiä kuhia.Kalastuskorttivarojen väheneminen on johtanut Niiniveden kalastusalueellakinistutusten vähentämiseen. Ensimmäisenä vähennettiin järvitaimen istutuksiahuolimatta siitä, että 80-luvulla todettiin istutusten lisänneen saalista.Syynä lienee ollut poikasten kallis hankintahinta ja vaellusherkkyys. Samaanaikaan 1-kesäisten kuhia alettiin kasvattaa Sisä-Savossakin ja saatavuuden parannuttuasiitä tuli pääistutuslaji. Kuhakanta on parantunut runsaassa vuosikymmenessäheikosta kohtalaiseksi lähes kaikissa alueen suurissa järvissä.Yksikesäiset kuhat, eri ikäiset järvitaimenet ja yksikesäiset planktonsiiat olivatpäälajeja istutuksissa (liite 5).1.5.1 Istutusten rahoitusKalastusalueen varoista suurin osa on käytetty istutustoimintaan. Kalastusaluerahoittaa istutukset kalastuskorttivaroista. Osakaskunnat käyttävät istutustoimintaanlupatulojaan, kalastuskorttivaroista palautettavia omistajakorvauksiaja palautettuja läänikohtaisia viehekalastusmaksuja.

71.6 Kalastus1.6.1 Yleistä1.6.2 KalastajatVapaa-ajan kalastajiksi luokitellaan Nykyisin kaikki muut kalastusta harrastavatpaitsi elinkeinokalastajat (ammattikalastajat). Käsitteet eivät vastaa kalastuslainsäädännössäesitettyä jaottelua, virkistyskalastajat, kotitarvekalastajatja ammattikalastajat. Tässä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa on käytetty uuttajaottelua.Vuonna 1997 Niiniveden kalastusalueella oli 5845 henkilöä (3752 ruokakuntaa),jotka harrastivat vapaa-ajan kalastusta (Riista- ja kalantutkimus 1998).Määrä on suurempi kuin alueella asuvat 3000 henkeä. Alueelle tullaan kalastamaanmuualta; mm. Suonenjoen ja Pieksämäen kaupungeista kesämökeilleja muutenkin. Suonenjoen kaupungin alueen kesämökeistä suurin osa sijaitseeIisveden rannoilla. Päätoimisia elinkeinokalastajia alueella oli yksi (verotettavakalastustulo yli 30 % kokonaistuloista) ja muutamia sivutoimisia.1.6.3 Pyydystiedot ja kalastusrasitusKalastuksen järjestelyä koskevassa lainsäädännössä on tapahtunut aivan viimevuosina muutoksia. Onginta ja pilkintä ovat nykyisin jokamiehen oikeuksiaja lunastamalla läänikohtainen viehekortti voidaan uistelua harjoittaa 1kelalla, vavalla ja vieheellä käyttäen lisäksi yhtä painoviehettä tai syvääjää(KL 8 § 1 mom.). Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet on vapautettu maksuistakalastettaessa viehekortilla. Edellä mainitut oikeudet eivät koske lohijasiikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja eivätkä kalavesiä, joihinerityisistä syistä on myönnetty kalastuslain 11 § mukainen onginta-, pilkintäjaviehekalastuskielto TE-keskuksen kalatalousyksikön toimesta (päättyySuonenjoella 6.4.2003). Kalastusrasituksen arviointi ja vertaaminen edellisenkäyttö- ja hoitosuunnitelman tietoihin on vaikeaa edellä mainittujenyleiskalastusoikeuksia koskeneiden muutosten takia.Vapaa-ajan kalastajien kalastuspäivistä alueella kului vuonna 1997 noin 30% ongintaan ja pilkintään, 18 % heitto- ja vetouistelukalastukseen ja 52 %pääasiassa verkko- ja katiskakalastukseen. Kalastuspäivien jakautuminen eripyyntitavoille vastaa maakunnan keskiarvoa.Nokisenkosken viehekalastuspaikka on Pohjois-Savon merkittävimpiä koskikalastuskohteita.Sinne myydään vuosittain yli 1000 koskikalastuslupaa. Sitähoidetaan istuttamalla pyyntikokoista kalaa ja harjusta. . Kosken varsinainenimagon tuoja lienee kuitenkin Rautalammin reitin järvitaimen Toiminnastavastaa Vaajasalmen osakaskunta. Kalastuspaikan infrastruktuuri on hyvä.Kosken rannalla on heittolaituri, veneitä, rantautumismahdollisuus, nuotiokatos,wc, suuri paikoitusalue ja kesäaikaan kioski.Alueen suuret järvet sopivat hyvin nuottakalastukseen. Pohjois-Niinivedellävoidaan vetää nuottaa melkein missä vain. Etelä-Niinivedellä on 40 kesänuottaja 10 talvinuotta-apajaa. Iisvedessä on kymmeniä nuotta-apajia.Pohjois-Niinivedellä nuottakuntia on osakaskuntien mukaan kolme nuotta-

8kuntaa, Etelä-Niinivedellä kaksi nuottakuntaa, Sonkarissa yksi nuottakunta jaIisvedessä yksi nuottakunta. Pohjois-Niinivedellä harjoitetaan myös isorysäkalastusta.Osakaskuntien luvanmyyntiKokonaispyydysyksikkömäärä on alueella osakaskuntien sääntöjen mukaannoin 38 000 kpl, josta oli käytössä vuonna 2001 noin 12 200 kpl pyydysyksikköä(0,65 py/ha). Pyydysyksikkömäärät ovat nousseet hieman vuodesta1986, jolloin käytössä oli 9 100 pyydysyksikköä eli 0,5 py/ha. Harvoja verkkojaja katiskoita oli käytössä selvästi muita pyydyksiä enemmän. Vapavälineidenosuus on noussut ja huomattava, koska Nokisenkoskella käy paljonvapakalastajia (liite 4).Lupia myyvät osakaskunnat myivät niitä yleensä myös ulkopuolisille, muttapoikkeuksia on valitettavasti edelleen. Osakaskuntien kalastuslupatulot olivatvuonna 2001 yhteensä noin 10 500 € ja etupäässä ei osakkailta perityt metsästyslupatulot600 €. Luvanmyyntituloissa ei ollut mukana omistajakorvauksia,eikä läänikohtaisen viehekalastusmaksun palautuksia.Toimivista osakaskunnista 11 myy pyydysmerkkejä. Kahdeksan myy lupia,muttei pyydysmerkkejä luvan vastineeksi. Kalastuksen valvonnan on järjestänyt12 osakaskuntaa, joilla on 13 valan tehnyttä valvojaa1.6.4 Pyyntirajoitukset ja rauhoitusalueetPyyntirajoitukset vaihtelivat runsaasti. Neljätoista osakaskuntaa rajoitti myytävienverkkolupien määrää ja solmuväliä. Yleisin rajoitus oli 28-44 mm:nverkkojen käytön kieltäminen. Erityisesti Pohjois-Niinivedellä on oltu siirtämässäylärajaa 49 mm:n.Nokisen koski luetaan Pohjois-Savon TE-keskuksen päätöksen mukaan lohijasiikapitoiseksi vesistöksi, jonka koski- ja virtapaikoissa on koukkukalastusmatosyöttiä käyttäen kielletty kalastuslain nojalla. Samoin on kielletty kalastuslain8 §:n tarkoittama jokamiehen onkiminen, pilkkiminen ja läänikohtaisellaviehekalastusluvalla kalastaminen erikseen haetulla kiellolla.Osakaskunnat ilmoittivat rauhoitusalueita 52 ha. Kaikkien perusteluna esitettiinLahnan kuturauhan turvaaminen.2. Kalastuksen kehittäminen ja hoidon tavoitteetKalastusalue järjesti 1990-luvulla yhteisvieheluvan kalastuslain 64 § mukaisillaselvittelysopimuksilla. Lupa-alue käsittää yhteensä 13 000 ha ja sen piirissäovat Niinivesi, Iisvesi. Kiesimä, Sonkari ja Vesantojärvi. Kyselyyn vastanneista20 osakaskunnasta seitsemän kannatti laajempaa lupa-aluetta myösverkko, katiska ym. kalastukseen. Näistä neljä Iisvedelle ja kolme Pohjois-Niinivedelle.Kalastusta voidaan lisätä. Kalastusrasitus on kuitenkin pienentynyt erilaistenyhteiskunnassa tapahtuvien muutosten seurauksena. Kalastajat asuvat nykyisinmaaseudun sijaan kaupungeissa ja usein kaukana kalavesistä. Mökkiläistenkalastus ei ole ympärivuotista keskittyy vuosiloman aikaan. Tulevienvuosien haaste on luoda edellytykset kalastukselle niin, että kalastajien määräei enää laskisi. Tällaisia keinoja ovat:

2.1 Viehekalastus91. Lupa-alueitten lajentaminen.2. Lupien saannin helpottaminen kaikille halukkaille.3. Tiedottaminen kalastusmahdollisuuksista ja muutoinkin kalastukseen liittyvistäasioista erityisesti nuorille.4. Parannetaan opastusta veneenlaskupaikoille ja selvitetään uusien veneenlaskupaikkojentarve. Laituripaikkojen palveluita tulee kehittää.Läänikohtainen viehekortti soveltuu hyvin liikkuvalle kalastajalle. Se mahdollistaavetouistelun yhdellä vavalla, jossa on painouistin tai syvääjä. Vetouistelijatkäyttävät yleensä useita vapoja, joissa on useita vieheitä. Kalastusalueenluvassa ei ole rajoitettu pyynnissä olevien vapojen. ja vieheiden määrää.Niiniveden kalastusalueen virkistyskalastuslupa-alue palvelee vetouistelijoita,joilla yleensä on pyynnissä useampia vapoja. Heille lupa-alue on tarpeellinen.Nokisen kosken kalastuspaikka tulee säilyttää vetovoimaisena koskikalastuskohteena.2.2 VerkkokalastusOsakaskunnat säätelevät verkkokalastusta rajoittamalla myytävien lupienmäärää, verkkojen solmuväliä ja rauhoitusalueilla. Sensijaan alueella ei oleaiemman käytännön mukaan ollut solmuvälirajoituksia verkkokalastuksessa.Verkkokalastuksen säätelyllä pyritään turvaamaan kalan kasvu lisääntymiskokoon.Kuhan kalastuksen sesonki ajoittuu syyskuusta helmikuulle. Parhaiten kuhiasaadaan verkoilla ensijäiltä syvänteiden rinteiltä. Ne hakeutuvat sinne jo sulanveden aikaan vesien jäähdyttyä ja saaliit paranevat. Kuha takertuu helpostiverkkoon ja esimerkiksi 45 mm:n verkolla saadun kuhan pituus voivaihdella 25-45 cm. Suurin osa saaliskaloista on kuitenkin ”keskiarvokaloja”noin 40 cm/600 g, joten solmuvälisäätelyllä voidaan vaikuttaa saaliskalankokoon. 50 mm:n verkolla saatu kuha painaa keskimäärin 800 g ja on 45 cmpitkä ja 55 mm:n verkolla 1000 g tai hieman yli ja on 47-50 cm pitkä.Riistan- ja kalantutkimus on laatinut Rautalammin reitille taimenkantojenhoito-ohjelman. Siinä esitetään, että rautalammin reitin järvitaimenen suojeluedellyttää solmuväliltään 31-54 mm:n verkkojen käytön rajoittamista.Yleisrajoitukset: Solmuväliltään 28-49 mm:n verkkojen käytön kieltämistäsuositetaan jääkannen alta tapahtuvassa kalastuksessa suurilla järvillä. Hyvilläkuhavesillä voidaan kieltää jääkannen aikana solmuväliltään 28-54 mmverkot. Solmuvälisuositukset on tarkemmin esitetty osassa 7.

102.3 Muu vapaa-ajan kalastusErityisesti isorysä- ja nuottakalastuksen sivusaaliina tulee runsaasti vähäarvoistakalaa. Katiskapyyntiä tulisi suosia ja pyyntikulttuuria elvyttää.Kalakantojen järkevän käytön mahdollistamiseksi ei tulisi rajoittaa kalastustapoja,jotka kohdistuvat myös vähäarvoisiin kalalajeihin.2.4 RavustusKalataloushallinnossa on laadittu rapustrategia (MMM 2000), jonka tavoitteenaon: 1. rapuvesien paras mahdollinen tuotto, 2. jokirapukantojen suojelu,3. raputautien leviämisen estäminen, 4. täpläravun hallittu kotiuttaminen. Ohjeitaedellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi alueella:♦ Siirtoistutukseen kuten myös uuden lajin istuttamiseen on aina oltava TEkeskuksenlupa (KL 121 §).♦ Täpläravun istuttaminen Niiniveden kalastusalueelle ei ole kalataloushallinnonrapustrategian mukaan mahdollista, koska alueen vesistöissä vieläesiintyy jokirapua. Täpläravun välityksellä saattaa rapurutto tarttua myöskinjokirapuun, jolle se yleensä aiheuttaa kuoleman.♦ Istutukseen saa käyttää ainoastaan jokirapuja, jotka ovat terveitä. Istutukseentarkoitetuista ravuista tulee lähettää tarpeellinen määrä tutkittavaksilähimpään EELA:n laboratorioon. Tutkimustulosten tulee olla selvillä ennenistutusta. Tämä koskee myös vesistöissä varastoitavia rapuja.♦ Täpläravun viljely alueella on selvä riski. Havaintojen mukaan ravunviljelylaitoksiltapääsee karkaamaan rapuja alapuoliseen vesistöön ja onolemassa vaara , että sinne syntyy kanta.♦ Rapuja ja ravustus- tai kalastusvälineitä ei saa siirtää raputautialueelta.♦ Ravustukseen sopivien pyydykset tai pyyntilaitteet tulee desinfioida ennenkäyttöönottoa. Osakaskunnan tulee valvoa, että desinfiointi on hoidettuasianmukaisesti tai järjestää desinfiointi piste. Seuraavassa muutamiarapupyydysten desinfiointiohjeita:- Rapuruttoa levittävät itiöt kuolevat mikäli pyyntivälineitä pidetään alle -10 C pakkasessa vähintään vuorokausi. Yksinkertaisinta on säilyttää pyydyksettalven yli ulkotilassa.- Kuivaaminen auringossa tai pitäminen saunassa + 80 C lämmössä muutamantunnin ajan ovat yksinkertaisia tapoja desinfioida pyyntivälineet japyydykset.- Keittäminen vähintään 5 min., mikäli pyydykset kestävät keittämistä.- Formaliinikäsittely 4 % liuoksessa vähintään 20 minuuttia♦ Kontrolloimaton ravustus on riski. Osakaskuntien tulee määrittää ravustukseenmyytävien pyydysyksikköjen määrä. Ravustuksen tulisi tuottaaosakaskunnalle niin paljon tuloja, että voidaan järjestää riittävä valvonta jarapukannan hoito.

111. Rapuvesien paras mahdollinen tuotto, 2. jokirapukantojen suojelu ja 3. raputautienleviämisen estäminen, ovat tärkeitä tavoitteita alueella.2.5 KalastusmatkailuKalastusalueen mahdollisuudet kehittää kalastusmatkailua:♦ Kalastusalue on mukana tarkoitukseen sopivissa kalapaikkaoppaissa jakalastusmatkailuprojekteissa.♦ Kalastusalue tiedottaa matkailuyrittäjiä ja luvanmyyntipisteitä kalastukseen,ravustukseen ja vesialueella tapahtuvaan metsästykseen tarvittavistaluvista.♦ Kalastusmatkailua ja ohjelmapalvelujen tuottamista kalastuksen ympärillekehitetään.2.6 Elinkeinokalastus♦ Kalastusalueen virkistyskalastuslupia ja osakaskuntien lupia myydääntärkeimmissä matkailukohteissa.Muikkututkijat ovat esittäneet, että muikkukantoja voidaan hoitaa ainoastaantehokkaalla kalastuksella. Kalastuksella voidaan lieventää muikulle tyypillisiäkannanvaihteluita.Kuten aiemmin on todettu alueen suuret järvet ovat hyviä muikkuvesiä jamuikkukannat ovat tällä hetkellä runsaat. Edellytykset elinkeinokalastuksenkehittämiselle ovat hyvät, koska myös ahven- ja kuhakannat ovat hyvät janiillä on hyvä kysyntä. Jalostusastetta tulee kuitenkin nostaa, koska uusimpienvisioiden mukaan käsittelemättömän kalan kysyntä tyrehtyy tulevaisuudessa.Kylmäketjun kalastajalta kuluttajalle tulee olla katkeamaton jo tällähetkellä.Alueelle tarvitaan vaihtoehtoisesti kalankäsittelytiloja ja jäähilekoneita yksittäisillekalastajille tai yhteiset kalankäsittelytilat jäähileasemineen.Luomalla elinkeinokalastukselle hyvä toimintaympäristö saadaan alueelle kipeästikaivattua yritystoimintaa ja työpaikkoja. Ainakin säilytetään jo olemassaoleva elinkeinokalastus.Alueen elinkeinokalastusta pyritään monipuolistamaan mm. selvittämällämahdolliset troolausalueetOsakaskuntakyselyn perusteella Pohjois-Niinivedelle ja Iisvedelle voitaisiinluoda osakaskuntien välisillä kalastuslain 64 §:n mukaisilla sopimuksilla yhtenäinenlupa-alue seisovilla pyydyksillä, nuotalla ja mahdollisesti troolillatapahtuvaan kalastukseen.

12Nuotta-apajaKalastuslain 41 ja 42 §:n mukaan: ”Jos useat tahtovat käyttää yhteistä nuotta-apajaaeikä kalastus ole mahdollista samanaikaisesti tai erityisesti järjestetty,vedetään apaja viivyttelemättä saapumisjärjestyksessä. Milloin talvinuotta-apajanvetokuntoon saattaminen on aiheuttanut nuottakunnalle muutakintyötä kuin uittoavantojen tekemistä, nuottakunta on oikeutettu saamaanmuilta, jotka käyttävät samaa apajaa, kohtuullisen korvauksen.Kalastuslain 21 §:n mukaan: ”Kalastuksen päätyttyä on pyydykset sekä niihinkuuluvat merkit ja muut kalastukseen käytettävät tarvikkeet, jotka eivät kuuluvesistössä laillisesti olevaan kiinteään kalastuslaitteeseen on viipymättä poistettavavedestä. Samoin on poistettava tarpeettomaksi käynyt turo tai muu kalavedenhoidossa, kalanviljelyssä tai saaliin säilytyksessä käytetty laite tairakennelma. Tämä koskee myös talvikalastuksessa käytettäviä kalastusasetuksen16 §:n mukaisia selviä merkkejä..Osakaskunnat voivat tiedottaa kalastajia nuotta-apajista esimerkiksi luvanmyynninyhteydessä jaettavalla tiedotteella, jossa voi olla kartalle merkittynänuotta-apajia. Tiedottamisessa suositetaan kalastajia ottamaan selvää kalavesiensänuotta-apajista ja välttämään pyydyksien laskemista niihin. Näin pyritäänvälttämään ristiriitatilanteita. Osakaskunta voi jakaa myös karttoja, joihinon merkitty nuotta-apajia.2.7 Kalastuksen valvonta ja pyydysten merkintäKalastuslain 101 §:ssä on rajattu vesialueen omistajan, osakkaan tai kalastusoikeudenhaltijan valvontaoikeus. Heillä on oikeus ottaa verekseltä talteenluvaton pyydys, sekä saatu saalis tai vene mikäli kyseisessä tapauksessa jokukalastaa ilman asianomaista lupaa tai luvan osoittamaa oikeutta kalastaa ylitetään.On muistettava, että vain valan tehneellä valvojalla on lain suomattäydet oikeudet valvoa kalastusta kalavesillä.Tulostavoitteeksi voidaan asettaa, että 5 % Niiniveden kalastusalueella saatavistakalastusalueen ja osakaskuntien lupatuloista käytetään kalastuksenvalvonnasta aiheutuviin kuluihin. Samalla valvojat velvoitetaan pitämäänvalvontapäiväkirjaa, jonka perusteella kulukorvaukset maksetaan.Yleisen kulkuväylän ulkopuolella olevan selvästi merkityn pyydyksen ylikulkeminen on kielletty. Lisäksi konevoimalla varustetulla aluksella ei saatulla 50 metriä lähemmäksi selvällä merkillä varustettua pyydystä. Selvänämerkkinä pidetään vähintään 1,5 m vedenpinnasta nousevaan salkoon kiinnitettyäneliönmuotoista vähintään 30 cm korkeaa ja leveää lippua. Veden pintaanlasketun tai pinnan läheisyyteen ulottuvan ankkuroidun pyydyksenuloimman pään merkkisalko ja ajoverkkojadan molempien päiden merkkisaloton kuitenkin varustettava kahdella päällekkäisellä edellä tarkoitetullalipulla (KL 33 § ja KA 16 §).Kalastusalue asettaa tehtävään 3-4 valan tehnyttä valvojaa. Valvonta-aluepyritään saamaan koko kalastusalueen kattavaksi. Kalastuksenvalvojat koulutetaantietoisiksi lainsäädännöstä ja kalastusta koskevista päätöksistä. Kalastuksenvalvontaanlisätään rahoitusta.

132.8 Istutusten toteuttaminen2.9 Kalavesien kunnostuksetTärkeimmät hoitolajit ovat kuha ja siika.Ohjeelliset istutusmäärät ovat:laji ikä istutustiheyskuha 1-kes. 5-10 kpl /hasiika 1-kes. 10-20 kpl/hajärvitaimen 0-v. 1-2 kpl/m² koskialueillejärvitaimen 1-v. 2 kpl/10/m² koskialueillejärvitaimen 2-3 v. 0,5 kpl/ha järvialueillehauki esikesäinen 1 kpl/10 rantametriäjärviharjus 1-kes. 10-20 kpl/ha järvialueillejokiharjus 1-kes. 3-5 kpl/10 m² koskialueillerapu 1-kes. 200 kpl erä /10 rantametriärapu emorapu (6-9 cm) 200 kpl erinä ranta-alueilleParas hoitolaji alle 100 ha järviin on siika. Myös planktonsiialla on saatuhyviä kasvutuloksia pienvesissä. Haukea ei kannata istuttaa, jos vesistössätapahtuu luontaista lisääntymistä. Jokivesiin voidaan istuttaa 0-v. tai 1-v.järvitaimenia ja harjusta. Virkistyskalastusalueille voidaan istuttaa myös onkikokoistakirjolohta ja järvitaimenta.Jokirapua voidaan istuttaa hoitoaluekohtaisessa suunnitelmassa esitettyihinkohteisiin. Tarkoitukseen olisi parasta käyttää emorapuja ( 6-9 cm).Kuhat, siiat ja järvitaimenet istutetaan tankkikuljetuksena kovahkolle rannalle”kumisaapas” syvyyteen syvänteiden tuntumaan. Kuhat, siiat ja hauet voidaankuljettaa lyhytaikaisesti myös happipakkauksessa. Säyneet ja hauet istutetaanruohikoiden tuntumaan. Ravut voidaan kuljettaa mm. kalalaatikoissailman vettä ja istutetaan sopiville ranta-alueille, joilla on niille luontaisiasuojapaikkoja, kuten pohjapuita ja kivenkoloja.Istutukset pyritään toteuttamaan yhteisistutuksina. Samalla voidaan helpomminvalvoa, että istutetaan 1-kesäisiä kuhia lukuun ottamatta Rautalamminreitin kantaa olevia kalanpoikasia ja ne ovat terveitä ja hyväkuntoisia.Kunnostustoimet ovat yleensä kalliita. Niittokustannukset ovat olleet aiemmin500-3000 mk/ha/vuosi ja ruoppaus 10-60 mk/poistettava sedimenttikuutio.Tehdyissä hoitokalastuksissa kustannukset ovat olleet noin 200mk/ha/vuosi ja 2-3 mk/saaliskilo. Näissä kustannuksissa ei ole mukana talkootyönarvoa. Rahoitusta voidaan hakea mm. TE-keskuksesta , ympäristökeskuksistaja kunnista. Pienemmät hankkeet kuten pienimuotoiset virtavesienkiveämiset tai veneestä tapahtuva ruohikon niitto voidaan toteuttaa kalastusalueentai osakaskuntien toimesta.Laajempi sedimentin poisto ruoppaamalla, vedenpinnan nosto ja virtauksenmuuttaminen vaativat ympäristölupaviraston luvan. Lupa on aina kysyttäväennen hankkeen aloittamista vesialueen omistajalta.Kasvillisuuden poistoa ei tarvitse tehdä “avohakkuuperiaatteella”, vaan kasvillisuudenjoukkoon tehdään muutaman metrin levyisiä käytäviä veden virtausolojenparantamiseksi. Tulee muistaa, että ”kasvillisuusmassat” tulee siirtääkoneellisesti kuivalle maalle.

14järviOsakaskaskuntaHoitokalastusRuohikonniittoRuoppausVirtavesi-kohdekun-nos-tusTurulan padon kunnostus ja SuostunHaapamäkiSuostu 1 pinnan nosto hidastaisivat umpeenkasvua.HalolanmäkiAluslampi 1 1 Hakopuiden poistoKerkonjLeppälahti, Mäenlahti ja muut sammaloituneetumpeenkonjoensuuKiesimä 1Petäinen 1 1 1Koivula Sonkari 1 1 1Suolta tullut humus on ajan kanssakerääntynyt Pitkä Petäiseen , P-päässäkalakuolemat yleisiäKoivulahti, Rupolahti-Koivulahti ojanruoppausKärkkääläSonkari Sonkari 1 Koivulahti ja SääksenlahtiTiitilä Vehkajärvi 1 1E-pää umpeenkasvanut, SärkikantarunsasTiitilä Hirvilahti(Niinivesi) 1 Hirvilahti kasvaa umpeenUkkola Sonkari, Patovesi 1runsas särkikanta edistää veden laadunhuononemistaVesamäkiP-niinivesi 1 1 Jokilahti, KukertaisjokiPänttärintaipaleVihtajoki 1Vihtajoki joiltakin kohdin liettynytojista tulleen irtonaisen maa-aineksenvuoksiYhteensäkpl6 3 8 1Taulukko 3. Osakaskuntien esittämät kunnostus ja hoitokalastuskohteet Niiniveden kalastusalueella2001.HoitokalastuksetHoitokalastus on yksi tapa rehevöityneiden usein särkikalavaltaisten järvienkunnostamiseksi. Onnistuneella hoitokalastuksella voidaan vähentää järvensisäistä kuormitusta. Se voi särkikalojen vähennyttyä johtaa veden laadun paranemiseen.Hoitokalastuksen lisäksi suositellaan petokalaistutuksia samanaikaisestihoitokalastuksen kanssa ja oikein mitoitettuja esimerkiksi siikaistutuksiaonnistuneen hoitokalastuksen jälkeen.Hoitokalastus vaatii usein asianosaisten useamman vuoden sitoutumisen lisäksiammattikalastajien saamista mukaan hoitokalastukseen. Siten on mahdollistakalastaa riittävän tehokkaasti. Ensimmäisen tehokkaan kalastusvuodenjälkeen särki pyrkii tehostamaan lisääntymistään kannan pienennyttyä.Tästä syystä tehokalastuksen on oltava pitkäkestoista. Ongelmaksi tulee,kuinka vähäarvoisen kalan kalastus tehostetaan näin voimakkaasti ja kuinkasaalis markkinoidaan (saadaan rannasta pois).Kun päätetään ryhtyä hoitokalastukseen laaditaan hoitokalastussuunnitelma.Saalistavoitteeksi voidaan asettaa esimerkiksi 100 kg särkikaloja/ha, jostakalastetaan 50 kg /ha ensimmäisenä vuonna ja loput seuraavina vuosina.

15Särkikalojen osalta pyynti voidaan toteuttaa isorysillä, tiheällä nuotalla ja katiskoilla.Parhaaksi tavaksi vähentää särkikalamassoja on osoittautunut syksylläsärkikalojen parveutumisaikaan syvänteistä tapahtuva nuottakalastus.Isorysillä hoitokalastus on tehokkainta alkukesästä.Ahvenkantoja voidaan pienentää hyvinkin nopeasti voimakkaalla katiskapyynnillä(suuri määrä tiheitä katiskoita). Samalla ahventen keskikoko kasvaa.Hoitokalastuksen aloittaminen tulee perustua harkintaan, koska se on kallista,vaatii kovasti työtä ja sen tulee tapahtua pitkäjänteisesti ja tehokkaastiriittävän hyvien tulosten aikaansaamiseksi. Ennen hoitokalastuksen aloittamistatulee hajakuormitus selvittää ja laatia suunnitelma sen vähentämiseksi.Kiesimässä on vuosia ollut ylitiheä muikkukanta. Muikut ovat pieni ja loistenrasittamina eivät kelpaa markkinoille. Muikkukantaa tulisikin harventaa voimallisellanuottauksella. Pyyntitukea voidaan käyttää apuna Kiesimän nuottauksenkannattavuuden parantamiseksi. Tehokalastusta jatketaan kunnes muikkukantaharvenee sen kasvu paranee ja muikut tervehtyvät. Seurauksena saattaaolla kalastuselinkeinon elpyminen Kiesimässä ja järven yleinen kalataloudellisenarvon nousu.3. Seuranta4. Oikeusapu ja aloitteetKalavesien hoidossa istutustoiminta on tärkein osa-alue. Tietoja istutusten tuloksellisuudestatarvitaan mm. istutussuunnitelmia sekä käyttö- ja hoitosuunnitelmaatehtäessä. Kalataloudellisten kunnostusten vaikutusten seuranta pyritäänjärjestämään. Muu kalavesienhoitojärjestelmä tarvitsee myös tietojakalakannoista ja veden laadusta.♦ Niiniveden kalastusalueella on kerätty tietoja pyydysmääristä perustuenkalastuskuntien ja kalastusalueen luvanmyyntiin. Toimintaa jatketaan.♦ Alueelle tehdään kalastustiedustelu(saalistiedustelu) tarpeen vaatiessa.Se voi perustua luvanmyynnin yhteydessä saatuihin kalastajatietoihin.♦ Tarpeen mukaan voidaan tehdä koekalastuksia, kerätä saalisnäytteitä lajin-ja iänmääritystä varten ja merkitä kaloja mm. vaellusten selvittämiseksi.♦ Rapuistutusten tuloksellisuutta tulee seurata vesialueen osakaskuntienjärjestämin koeravustuksin.Kalatalousedunvalvonta pitäisi nähdä yhdistävänä tekijänä. Kalastusalue voimuistuttaa osakaskuntia meneillään olevista hankkeista (mm. ympäristölupaasiat,kaavoitus) ja tarvittaessa auttaa vastineiden laatimisessa.Esimerkiksi turvetuotanto on metsäojituksen ohella paikoin lisännyt suurestikiintoaineksen määrää.Turvetuotannolta tulee vaatia riittävät vesiensuojelutoimet.Aloitteiden teossa kalastusalue on “luonnollinen” yhteistyöelin, koska kaikkikalataloudelliset toimijat kalastusalueella ovat siinä edustettuina. Tavallisimpiaovat hanke- ja rahoitusaloitteet

165. Koulutus ja tiedottaminen6. KirjallisuusKalastusalueella on vakiintunut koulutusjärjestelmä. Kalastusalue kouluttaaosakaskuntia vuosittain helmikuussa yhdessä Pohjois-Savon kalatalouskeskuksenkanssa. TE-keskuksen kalatalousyksikkö järjestää Pohjois-Savon kalastusalueidentoimihenkilöille koulutusta vuosittain yleensä lokakuussa ennenvuosikokouksia. Vuosikokouksien yhteydessä marraskuussa on ollutkoulutusta Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen ja TE-keskuksen toimesta.Kalatalouden Keskusliiton järjestää kalastusalueille valtakunnalliset kalastusaluepäivät.Kalastusalueen hallitus voi tehdä opintoretkiä. Kalastuksenvalvojille järjestetään tarvittaessa koulutusta ja yhteispalaveri. Nuorisoa javähän vanhempiakin pyritään saamaan kalastusharrastuksen pariin.Vuosittain lähetetään 2-3 jäsentiedotetta. Kokousasiakirjat toimitetaan etukäteen.Pääasiallinen tapa tiedottaa yleisölle on paikallislehti.Hammar, T. 1999: Vesistöjen veden laatu talvella 1999 Juurusveden, Vuotjärvenja Syvärin alueilla. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 21.Joensuu, O. Ja Sarajärvi K. 1986: Tunne ja hoida kalavetesi. Gummerus.Aaltonen, R. 1988: Niiniveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma.Käkelä, I. 2001: Pienimuotoisten virtavesien kalataludellinen inventointi,Niiniveden kalastusalue.Kilpinen, K. 1988: Kalaveden hoito, opas kalastuskuntia varten. - Kalataloudenkeskusliitto No 88.Pyykkönen, A. 1998: Pohjois- Savon kalastusalueiden toiminta-analyysi, Kala-ja riistahallinnon julkaisuja nro 33.Vesi- ja ympäristöhallitus, Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri 1992: Rautalamminreitti - Kansallisvesi, kehittämissuunnitelma. Vesi- ja ympäristöhallituksenjulkaisusarja - sarja A.Valkeajärvi, P ym. 1997: Rautalammin reitin taimen tulee takaisin, kalantutkimuksia134, Riistan- ja kalantutkimus.Riistan- ja kalantutkimus 1998: Kuinka Suomi kalastaa: Osaraportti 1. Kalastusrasituksetkalastusalueittain. Kala- ja riistaraportteja nro 121.Riistan- ja kalantutkimus 1998: Kuinka Suomi kalastaa: Osaraportti 2. Saaliitja viehekalastusjärjestelmän käytännön toimivuus kalastusalueittain, Kala- jariistaraportteja nro 131.Suomen kalastuslehti nro 7/98: Tehokalastusten ja järvien kunnostusten teemanro, Kalatalouden keskusliitto.TE-keskusten työryhmä 2000: Kalataloushallinnon rapustrategia, Kala- jariistahallinnon julkaisuja nro 47.

177. Kalastuksen- ja kalavesien hoidon osa-suunnitelmatSeuraavassa esitetään eräiden alueen järvien ja tärkeimpien virtavesien osa-suunnitelmat.Vedenlaatutiedot löytyvät liitteestä 1 ja tulkintaohje löytyy liitteestä 2. Kevättalvella vedenlaatu on huonoimmillaan kaloille, joten tiedot on koottu kevättalvella otetuista pinta- japohjanäytteistä.7.1. Niinivesi7.11 Pohjois-NiinivesiVesialueen omistus:Luonnehdinta vedenlaadusta:Pinta-ala: 6290 ha (Niinivesi)Suurin syvyys: 38,8 mVesamäki, Juurikkaniemi, Tiitilä, Pänttärintaipale, HaapamäkiHappi: erinomainen/aivanP ja N: ka-pH: neutraali,syvänru/paikallisestija kaikki kalalajitteen pohjassa heikkosyvänteiden pohjan viihtyvätläheisyydessä lie-västi reheväNäkösyvyys: 6,1 mYhteenveto: Erinomainen kalavesi, joka sopii hyvin kaikille kalalajeilleVäri: kirkas, erinomainenSaalislajit: Yleiset järvikalat, tärkeimmät muikku, hauki, ahven, siika. Istutuskaloista kuha .Suositukset enimmäisistutusmääristä:- Siika 1-kes. 30 000 kpl/vuosi, voidaan harkita muikkukadon pitkittyessä- Kuha 1-kes 15 000-30 000 kpl/vuosi.- Järvitaimen 2-3 v. 1500 kpl/vuosi muikkukannan ollessa hyväKalataloudelliset kunnostukset:Kalastuksen järjestely:Muuta:- Kukertaisjoki/Jokilahden kasvillisuuden poisto- Hirvilahden kasvillisuuden poisto- Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä jääkannenalta tapahtuvassa kalastuksessa- Kuhan kalastuksessa talviaikana olisi syytä siirtyä käyttämään 55 mm tai harvempiaverkkoja.- Osakaskuntien luvilla luodaan laajempi alue elinkeinokalastukseen (nuotta, isorysä,trooli)7.12 Etelä-NiinivesiVesialueen omistus:Luonnehdinta vedenlaadusta:Saalislajit:Suositukset enimmäisistutusmääristä:Kalastuksen järjestely:Pinta-ala: 6290 ha (Niinivesi)Suurin syvyys: 38,8m,laajoja matalia alueitapoiketen pohjoisosastaNäkösyvyys: 6,1Pänttärintaipale, Kerkonjoensuu, Haapamäki, Honkasaari, Vaajasalmi, Raatikkala,RanssiHappi: erinomainen/aivanP ja N: ka-pH: neutraali, Väri: kirkas, erinteensyvänru/paikallisestija kaikki kalalajit omainenpohjassa heikkosyvänteiden pohjan viihtyvätläheisyydessälievästireheväYhteenveto: Erinomainen kalavesi, joka sopii hyvin kaikille kalalajeilleYleiset järvikalat, tärkeimmät muikku, kuha, hauki, ahven, järvitaimen.- Kuha 1-kes 15 000-30 000 kpl/vuosi.- Siika 1-kes. 30 000 kpl/vuosi, voidaan harkita muikkukadon pitkittyessä- Järvitaimen 2-3 v. 1500 kpl/vuosi muikkukannan ollessa hyvä- Nokisen kosken kalastuspaikkaan istutetaan onkikokoista järvitaimenta ja 1-kesharjusta,- Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä jääkannenalta tapahtuvavassa kalastuksessa- Kuhan kalastuksessa talviaikana olisi syytä siirtyä käyttämään 55 mm tai harvempiaverkkoja.

18Vesialueen omistus:Luonnehdinta vedenlaadusta:Saalislajit:Suositukset enimmäisistutusmääristä:Kalastuksen järjestely:7.2 Iisvesi Pinta-ala: 6598 Kok.syvyys:35,8 m Näkösyvyys: 4,3 m (vaihteleealueittain)Tiitilä, Kerkko, Kopola 9(Peura), Eljaksela, Haapamäki, Vekaroniemi, Raatikkala,Ranssi, Honkasaari, Kekkolanniemi, Mustolanmäki, Halolanmäki, Alakylä, Jauhoniemi,Maantienlaitela, Mustolanmäki 9, Vaajasalmi, Karttula, Koskelovesi,Happi: erinomainen,P ja N: lievästi pH: kaikki kalalajit Väri: kirkas, erin-syvänteiden rehevä, paikoitellen viihtyvät hyvin omainenpohjalla välttävä lievästi reheväYhteenveto: Erinomainen kalavesi, joka sopii hyvin kaikille kalalajeilleYleiset järvikalat, tärkeimmät muikku, kuha, hauki, ahven, järvitaimen.- Kuha 1-kes 30 000-60 000 kpl/vuosi- Siika 1-kes 60 000-120 000 kpl/vuosi, voidaan harkita muikkukadon pitkittyessä- Järvitaimen 2-3 v. 3000 kpl/vuosi muikkukannan ollessa hyvä- Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä jääkannenalta tapahtuvassa kalastuksessa- Kuhan kalastuksessa talviaikana olisi syytä siirtyä käyttämään 55 mm tai harvempiaverkkoja- Osakaskuntien luvilla luodaan laajempi alue elinkeinokalastukseen (nuotta,isorysä, trooli)7.3 Iso-Rasti Pinta-ala: 286 ha (Suonteen ka 128Vesialueen omistus:Luonnehdinta vedenlaadusta:Saalislajit:Suositukset enimmäisistutusmääristä:Kalataloudelliset kunnostukset:Kalastuksen järjestely:Suurin syvyys: 11ha)Suonenjoen Eteläinen (Suonteen ka) ja Kärkkäälä (Niiniveden ka)Happi:tyydyttäväP ja N: Lievästirehevä, paikoitellenreheväpH: lievästi hapan,paikoitellen voi ollahaitallisen alhainenkaloilleYhteenveto: Rapuvesi, joka kärsii hajakuormituksen mukanaan tuomistaravinteista ja happamista valumavesistä.Yleiset järvikalat, tärkeimmät rapu, hauki, siika , istutettu myös kuhaa.- Siika 2500 -5000 kpl/vuosi(286 ha)- Hajakuormituksen vähentäminen- Suositellaan solmuväliltään 28-44 mm verkkojen käytön kieltämistä- Rapukannan suojeluVäri: erittäin tumma,huono7.4 Kiesimä Pinta-ala: 1080 ha Suurin syvyys: 32,2 m Näkösyvyys: 5 mVesialueen omistus:Luonnehdinta vedenlaadusta:Saalislajit:Suositukset enimmäisistutusmääristä:Kerkko lähes kokonaan, SonkariHappi: erinomainenP ja N: karupH: lähes neutraali Väri: kirkasvetinen,erinomainenYhteenveto: Erinomainen kalavesi, joka sopii hyvin kaikille kalalajeilleYleiset järvikalat , tärkeimmät ahven , hauki , siika, muikku ja järvitaimen- Siika 1-kes 2 500 kpl/vuosi.- Järvitaimen 500 kpl/vuosi muikkukannan ollessa hyvä- Hauki esik. 1500-3000 kpl/vuosiKalastuksen järjestely:Kalataloudelliset kunnostukset- Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä.- Pyritään jatkamaan voimakasta muikun nuottausta, ylitiheän muikkukannantervehdyttämiseksi- Leppälahti, Mäenlahti ja muut umpeen sammaloituneet lahdet; suositellaanvesikasvillisuuden poistoa- Muikun tehokalastus

197.5 Sonkari Pinta-ala: 2310 ha Suurin syvyys: 35,6 m Näkösyvyys: 4,4 mVesialueen omistus:Luonnehdinta vedenlaadusta:Saalislajit:Suositukset enimmäisistutusmääristä:Vanhala 1:35, Paukkulanmäki 9:11, Siikamäki 9:21, Selkämä 10:19, Sonkari, Jakokunta,Pieni-Sonkari, Asi, Kutemainen, Ukkola, Olla, Koivula, Humala,,Uudismaa, ParteisenmäkiHappi: erinomainen,syvänteidenpohjan tuntumassaheikkoYhteenveto: hyvä kalavesiP ja N: karu, pohjantuntumassalievästi reheväYleiset järvikalat , tärkeimmät ahven , hauki , lahna.- Siika 1-kes 20 000-40 000 kpl/vuosi .- Kuha 1-kes 10 000-20 000 kpl/vuosi.- Järvitaimen 1000 kpl/vuosi muikkukannan ollessa hyväpH: lähes neutraali Väri: hyvä läheskirkas vesiKalastuksen järjestely:- Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä.7.6 Vesantojärvi Pinta-ala: 580 ha Suurin syvyys: 20,9 m Näkösyvyys: 0,7-2 mVesialueen omistus:Luonnehdinta vedenlaadusta:Saalislajit:Suositukset enimmäisistutusmääristä:Kalastuksen järjestely:Vanhala 1:35, Vesamäki, Tiitilä, Sonkari, Jakokunta, Asi, Mattila, Kutemainen,Humala, UudismäkiHappi: Hyvä P ja N: lievästi pH: kalat viihtyvät Väri: hyvä paikoinrehevä, paikoinvälttävä tummarehevähumusvesiYhteenveto: tummavetinen kuhavesi.Yleiset järvikalat, tärkeimmät kuha, muikku, made, siika, särki- Siika 1-kes 6000-12000 kpl/vuosi.- Kuha 1-kes 3000-6000 kpl/vuosi- Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä jääkannenalta tapahtuvassa kalastuksessa- Kuhan kalastuksessa talviaikana olisi syytä siirtyä käyttämään 55 mm tai harvempiaverkkoja7.7 Kurjenjärvi Pinta-ala: 130 ha Suurin syvyys: 22,5 m Näkösyvyys: 1,6 mVesialueen omistus:Luonnehdinta vedenlaadusta:VesamäkiHappi: erinomainen/P ja N: karupH: kaikki kalatviihtyvätVäri: hyvä, ruskeavetinenYhteenveto: hyvä kalavesiSaalislajit:Kuha, siika, lahnaIstutussuositukset : - kuha 1-kes 1000-2000 kpl/vuosi.Kalastuksen järjestely:- Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä jääkannenalta tapahtuvassa kalastuksessa

207.8 Muut järvet Pinta-ala: usein muutamiahaVesialueen omistus:Luonnehdinta vedenlaadusta:Suurin syvyys 1-10 musein muutama metriNäkösyvyys: pieniosakaskunnatHappiP ja N: Usein pH: usein vesi voi Väri: usein välttäväHyviä vähän, usein reheviä, jopa olla haitallisentai huono vedenesiintyy hapen vajaustaerittäin reheviä hapanta kaloille laatutalvellaYhteenveto: Kalastusalueella on paljon pieniä lampia, vähän muutaman kymmenenhehtaarin lampia. Hajakuormitus on pilannut alueella monta matalaa usein suonläheisyydessä sijaitsevaa lampea. Kaloille tuottavat ongelmia hapen vajaus, vedenhappamuus ja sopivan ravinnon puute. Pinta-alaltaan 10 ha ja syvyydeltään 4 mlammet ovat usein hyviä kalavesiä. Niissä voidaan saada hyviä tuloksia istuttamallasiikaa. Tällaisia hyviä kalavesiä ovat mm.: Ala-, Ylä- ja Keskilampi, Kulmalampi,Kutemainen, Riitunlampi, Vehkajärvi ja VehmasjärviYleiset järvikalatSaalislajit:Istutussuositukset : - siika 1-kes 10-20 kpl/haKalataloudelliset kunnostukset:Kalastuksen järjestely:- Kasvuston poistoa niittämällä tai ruoppaamalla tarpeen mukaan.- Hoitokalastus järjestetään hoitokalastus- solmuvälirajoitukset ovat tarpeettomia- käytettävien pyydysten määrää voidaan rajoittaa suhteessa pinta-alaan esimerkiksi1 verkko/haMuuta: - Veden laatutiedot on esitetty liitteessä 1. Liitteessä 2 esitettyjen tulkintaohjeidenperusteella voit päätellä vesistön soveltuvuutta kalavedeksi.7.9 KukertaisjokiPinta-ala: Suurin syvyys Näkösyvyys:Vesialueen omistus:Luonnehdinta vedenlaadusta:Vesamäki, KukertajaHappi: - P ja N: - pH: - Väri: tummavetinenYhteenveto: tummavetinen joki, johon tulee jonkin verran humuskuormitusta alueensoilta.Saalislajit:Kivennuoliainen, hauki, ahven, madeIstutussuositukset : - Harjus 1-kes 3-5 kpl/ 10 m² koskialueille.- Järvitaimen 1-v.koskialueille 2 kpl/10 m².- Järvitaimen 0-v.koskialueille 1-2 kpl/m².Kalataloudelliset kunnostukset:- Kunnostusta ajatellen tulisi tehdä lisää maastohavaintoja ja selvittää joen soveltuvuuslohikaloille harjuksen tai järvitaimenen koeistutuksilla- Joen rehevöityneen suualueen perkaus edesauttaisi kalojen nousua jokeen- Pienimuotoista kiveämistä voidaan tehdä myös käsin- Hajakuormitusta tulisi esimerkiksi suojavyöhykkeitä perustamalla- Joki on kesäaikana pääosin liian matala kalastukseen.Kalastuksen järjestely:Muuta: - Joen alaosaa on perattu melko voimakkaasti ja joen pinta erityisesti kuivanakautena on normaalia alempana. Valuma-alueelta puuttuu suurempia järviä,jotka edesauttaisivat kuivien kausien virtaamia. Joen yläosa ollut myös uittokäytössä,mutta sitä ei ole perattu yhtä voimakkaasti kuin alaosaa

217.10 Muut joetPohjois-Savon TE-keskus käynnisti vuonna 1997 pienimuotoisten virtavesien kalataloudelliseninventoinnin. Niiniveden kalastusalueen osalta maastotyöt tehtiin elokuussa v. 2000.Suurin osa inventointikohteista kuului vesilain tulkinnan mukaan puro-kokoluokkaan. Tulokseton esitetty raportissa; Pienimuotoisten virtavesien kalataloudellinen inventointi, Niinivedenkalastusalue (Käkelä 2001). Raportti on kalastusalueen käytettävissä ja sieltä voidaantarvittaessa löytää eri purokohteet ja niiden toimenpidesuositukset. Istutussuositukseton esitetty kohdassa 7.11 Kukertaisjoki. Taimenen tai harjuksen kotiuttamiseen soveltuvatpurokohteet ovat raportin mukaan;Vesantojoki (Kurjenjärvi-Vesantojärvi)Jokeen on istutuksilla kotiutettu Puronieriä, jonka kannan vahvuus tulisi selvittää koekalastuksillatarkemmin ennen vastakuoriutuneiden (0-v) taimenten istutuksia. Kunnostustarvettaei ole.Sahinjoki (Vehkajärvi-Niinivesi)Puron virtapaikat on perattu voimakkaasti. Kiveäminen onnistuu käsityönä. Purossa elävätravut hyötyvät myös kiveämisestä. Voidaan istuttaa vastakuoriutuneita taimenen poikasia.Ilotunjoki (Iso-Rasti-Ilotunlampi-Suhonjärvi ), Suhonjoki (Suhonjärvi-Petäjäjoki) ja Petäjäjoki(Pitkä-Petäinen-Virmasvesi)Ilotunjoen reitti on pitkä, kirkasvetinen ja luonnon tilassa. Siellä harjoitetaan ravustusta. Soveltuutaimenen ravun kotiuttamiseen ilman kunnostusta.Suhonjoki on sorapohjainen pitkä ja loiva virta, joka sopii nykyisellään harjuksen kotiuttamiseen.Käsityönä tehtävällä kiveämisellä on mahdollista lisätä taimenen poikastuotantoaluetta.Petäjäjoki on tummavetinen ja koskialueiltaan kevyesti perattu. Alimmalla koskiosuudellaon hieman kiveämistarvetta. Humusväritteisyyden ja mahdollisen happamuuden vuoksi voidaantehdä koeistutus vastakuoriutuneita taimenen poikasilla.

LIITE 1PaikkaP-lahaYK-Pohjoinen YK-ItäAika Näytesyv.OsakaskuntanroKok.syv.mHapenkyll.%Happimg/lNäkösyv.mKok.fosforiµg/lKok.typpiµg/lpHVärilukumg Pt/lAhveninen 2,4

24PaikkaP-lahaYK-Pohjoinen YK-ItäAika Näytesyv.OsakaskuntanroKok.syv.mHapenkyll.%Happimg/lNäkösyv.mKok.fosforiµg/lKok.typpiµg/lpHVärilukumg Pt/lHonkalampi pohja 5,8 6 0,7 14 710 5,9 130Hämeenjärvi 8,0

25PaikkaP-lahaYK-Pohjoinen YK-ItäAika Näytesyv.OsakaskuntanroKok.syv.mHapenkyll.%Happimg/lNäkösyv.mKok.fosforiµg/lKok.typpiµg/lpHVärilukumg Pt/lIso-Rasti 193 6952440 3508210 19.2.1992 1 11 1,8 82 11,9 8 350 6,2 50Iso-Rasti 193 6952440 3508210 19.2.1992 10 11 1,8 40 5,3 12 540 5,6 100Iso-Rasti 2 6952650 3507520 20.4.1994 1 2 81 11,5 11 550 5,6 35Iso-Sääksjärvi 027 35,6 6978600 3477010 4.2.1992 0,4 1,27 0,8 0 0 42 1100 5,5 320Joutenlampi 14,3

26PaikkaP-lahaYK-Pohjoinen YK-ItäAika Näytesyv.OsakaskuntanroKok.syv.mHapenkyll.%Happimg/lNäkösyv.mKok.fosforiµg/lKok.typpiµg/lpHVärilukumg Pt/lKivilampi 037 11,6 6963870 3483100 10.2.1992 0,8 4 1,2 0,5 37 5,3 63 1400 5,9 200Koivulampi 5,6

27PaikkaP-lahaYK-Pohjoinen YK-ItäAika Näytesyv.OsakaskuntanroKok.syv.mHapenkyll.%Happimg/lNäkösyv.mKok.fosforiµg/lKok.typpiµg/lpHVärilukumg Pt/lMustikainen 202 6959300 3501810 18.2.1992 1 14,16 5,9 0,8 69 10 18 720 6,1 140Mustikainen 202 6959300 3501810 18.2.1992 4,9 5,9 0,8 47 6,5 21 850 5,9 160Mustikainen 3,2 pinta 23 5,2 45 6,3 12 590 5,2 220Mustikainen pohja 5,2 37 4,9 13 650 5,3 2501,2,3,4,5,6,9,10,Niinivesi 1 6290 6986120 3474460 5.4.1988 111,2238,8 2,8 89 12,9 8 780 6,6 40Niinivesi 1 6986120 3474460 5.4.1988 7,5 38,8 2,8 81 11,5 7 520 6,6 40Niinivesi 62 6959500 3492440 22.3.1989 1 38,8 6,1 90 12,9 9 650 6,8 25Niinivesi 62 6959500 3492440 22.3.1989 37,2 38,8 6,1 17 2,3 13 570 6,3 70Niinivesi 62 6959500 3492440 29.3.2001 1 38,8 6,5 97 13,9 6 370 7,0 20Niinivesi 62 6959500 3492440 29.3.2001 37,8 38,8 6,5 9 1,2 16 460 6,3 40Oinaslampi 3,2

28PaikkaP-lahaYK-Pohjoinen YK-ItäAika Näytesyv.OsakaskuntanroKok.syv.mHapenkyll.%Happimg/lNäkösyv.mKok.fosforiµg/lKok.typpiµg/lpHVärilukumg Pt/lPieni-Rasti 197 6952000 3507390 19.2.1992 6,6 7,6 2,6 42 5,7 6 250 5,3 30Pieni-Suolampi 178 9,6 6957920 3509270 18.2.1992 0,6 23,24 1,3 0,4 31 4,4 64 840 5,2 400Pieni-Sääksjärvi 5,6 3,27Pikku-Murtonen 2,5

29PaikkaP-lahaYK-Pohjoinen YK-ItäAika Näytesyv.OsakaskuntanroKok.syv.mHapenkyll.%Happimg/lNäkösyv.mKok.fosforiµg/lKok.typpiµg/lpHVärilukumg Pt/lSuojärvi 177 25,6 6958380 3510700 28.3.1994 1 17,24 3 0,3 35 4,9 63 880 4,6 600Suojärvi 177 6958380 3510700 2.4.2001 1 1,7 0,7 54 7,5 39 1400 4,9 300Suolampi 27Suostunjärvi 045 199 6977780 3483640 12.2.1992 1 2,3,7 3 1,7 78 11,1 15 710 6,6 80Suostunjärvi 045 6977780 3483640 12.2.1992 2 3 1,7 58 8,2 14 590 6,3 80Särkilampi 115 3,6 6946650 3495700 12.2.1992 1 5 3,2 0,8 69 9,9 16 670 6,3 140Särkilampi 115 6946650 3495700 12.2.1992 2,2 3,2 0,8 56 7,9 15 560 6,1 140Särkinen 37,2

30PaikkaP-lahaYK-Pohjoinen YK-ItäAika Näytesyv.OsakaskuntanroKok.syv.mHapenkyll.%Happimg/lNäkösyv.mKok.fosforiµg/lKok.typpiµg/lpHVärilukumg Pt/lVesantojärvi 7 6980300 3471220 27.3.2001 5,4 6,4 1,2 39 5,2 22 680 6,2 83Vesantojärvi 8 6979840 3471630 4.4.1991 1 11,5 1,9 82 11,8 20 820 6,2 60Vesantojärvi 8 6979840 3471630 4.4.1991 10,5 11,5 1,9 6 0,8 150 5000 6,4 160Vesantojärvi 8 6979840 3471630 27.3.2001 1 11,9 1,2 81 11,7 16 670 6,4 83Vesantojärvi 8 6979840 3471630 27.3.2001 10,9 11,9 1,2 46 6,3 36 3100 6,4 67Vesantojärvi 9 6979250 3471910 4.4.1991 1 11 2,2 82 11,8 17 770 6,3 60Vesantojärvi 9 6979250 3471910 4.4.1991 10 11 2,2 56 7,6 26 900 6,1 70Vesantojärvi 9 6979250 3471910 27.3.2001 1 11,2 1,3 81 11,7 12 700 6,4 83Vesantojärvi 9 6979250 3471910 27.3.2001 10,2 11,2 1,3 59 8,0 19 980 6,3 71Vihtajärvi 9,2

31LIITE 2VEDEN LAADUN TULKINTA OHJETämän oppaan tarkoitus on antaa lyhyt johdatus liitteen 1 vesianalyysitulosten tulkitsemiseen. Tulostenperusteella on mahdollista arvioida vesistön tilaa ja esimerkiksi soveltuvuutta veden laadunperusteella eri kalalajien istutukseen.HAPPIHapen määritys tehdään milligrammaa /litra. Koska hapen liukeneminen on erilaista eri lämpötiloissa, happi ilmoitetaanusein kyllästysprosentteina, jolloin luvut ovat vertailukelpoisempia.Happinäyte otetaan yleensä kevätkuukausien aikaan jääpeitteen alta, joka on kaikkein kriittisin vaihe järven happitaloudessa.Rehevöityneissä vesistöissä on yleensä alhainen hapen kyllästysprosentti. Heikon happitilanteen raja-arvo, 20%:n kyllästysaste, vastaa talvilämpötiloissa noin 2,5-2,8 mg/l happipitoisuutta ja välttävän raja-arvo, 40 %:n kyllästysaste,noin 5,0-5,5 mg/l pitoisuutta (P-S ympäristökeskus 1999).Vesien luokittelu hapen kyllästysprosentin perusteella:100-80 % erinomainen79-60 % hyvä59-40 % tyydyttävä39-20 % välttäväalle 20 % heikkoEri kalalajien vaatimukset happipitoisuuden suhteen vaihtelevat:1) erittäin runsaasti happea tarvitsevat: taimen, siika ja muikkutarvitsevat 7-11 mg/lkärsivät alle 7 mg/lkuolevat 1,5-2,6 mg/l2) runsaasti happea tarvitsevat: harjus, ahven, kuha, madetarvitsevatkuolevat3) kohtalaisesti happea tarvitsevat: särki, kiiski, haukitarvitsevatkuolevat4) vähän happea tarvitsevat: lahna, ruutana, ankeriastarvitsevatkuolevat7-10 mg/l1,0-1,5 mg/l> 5 mg/l1,0 –1,5 mg/l> 1,0 mg/l0,1-0,3 mg/lSuomalaiset arvokalat, joilla on suuri hapen tarve, suosivat yleensä kylmää vettä tai virtapaikkoja ja vesistöjä, joidensyvänteistä löytyy kylmää vettä kesälläkin.FOSFORI (P) JA TYPPI (N)Järvien rehevyystaso on yleensä suoraan verrannollinen fosforipitoisuuteen. Mitä enemmän vedessä on fosforia, sitätuottavampi järvi on ja samalla alttiimpi levähaitoille ja happiongelmille. Fosforin keskeinen merkitys johtuu siitä, ettäsitä on pääravinteista vähiten tarjolla levien ja muiden perustuottajien tarpeeseen. Fosforipitoisuus siis asettaa yleensäjärven perustuotannolle ylärajan. Yli 50 µg/l:n kokonaisfosforipitoisuudet voivat näkyä lämpimänä tyynenä aikanasinileväkukintoina ja jääpeitteisen ajan hapettomuutena (P-S ympäristökeskus 1999)Kokonaisforipitoisuudet mikrogrammaa/litra (µg/l):0-12 µg/l karu12-30 µg/l lievästi rehevä30-50 µg/l rehevä

3250-100 µg/l erittäin reheväyli 100 µg/lylireheväTyppipitoisuudet mikrogrammaa/litra (µg/l):Alle 400 µg/lkaru400-600 µg/l lievästi rehevä600-1500 µg/l reheväyli 1500 µg/lylireheväHAPPAMUUS pHHappamuutta mitataan asteikolla 1-14, josta arvo 7 on neutraali ja suuremmat arvot ovat emäksisiä ja pienemmät happamia.Vesistöissä yleisimmät arvot ovat välillä 6-7. Mäti ja pienet poikaset ovat herkempiä muutoksille. Alle pH 5;n jayli pH 9;n vesissä kalakuolemat ovat mahdollisia. Eri kalalajit sietävät pH:n vaihteluja seuraavasti (Joensuu ja Sarajärvi1986):Ahven 5,2-8,5Hauki 5,5-9,2Särki 5,8-9,2Taimen 5,6-8,0Kirjolohi 6,2-8,4VÄRIVeden väriluku määräytyy pääasiassa veteen liuenneiden humusyhdisteiden pitoisuuden perusteella. Humusjärvet ovatalttiita huonolle happitilanteelle ja petokalojen korkeat elohopeapitoisuudet voivat olla ongelmana. Väri mitataan vertaamallaveden väriä keinotekoiseen liuokseen. Väri ilmaistaan milligrammoina platinaa (Pt) litrassa mgPt/l. Suomenvesistöjen keskimääräinen väriluku on 80 mgPt/l Väriluvut luokitellaan yleensä seuraavasti (P-S ympäristökeskus1999):alle 50 mgPt/l erinomainen50-100 mg/Pt/l hyvä100-150 mg/Pt/l välttäväyli 150 mg/Pt/l huono