terveydentulevaisuudet_1_demoshelsinki

Vapauden ja yksilön hyvinvoinnin kannalta tilanne on ristiriitainen:toisaalta perustana on kollektivismi ja alhainen markkinariippuvuus,toisaalta yksilöllisyys ja alhainen järjestelmäriippuvuus. (Vrt. Siitonen &Anttiroiko 2009; Hautamäki 2003.)Hyvinvointivaltion alkuaikoina valtio oli päävastuussa hyvinvoinnintuottamisesta. Yksityisen sektorin rooli oli pieni, ja kolmas sektori tarjosilähinnä vapaaehtoistyön mahdollisuuksia. Resurssit haluttiin jakaatasaisesti kansalaisten kesken, tämä toteutettiin ylhäältä alas, poliitikoiltaihmisille. Kansalaisten subjektiivista, alhaalta ylös lähtevää näkemystäresursseista perinteinen hyvinvointipolitiikka ei ole tunnistanut.(Simpura 2013).Erityisesti 1990-luvun laman seurauksena kuntien vastuuta hyvinvointipalvelujentuottajina vahvistettiin. Kun ennen 1990-lukua valtio olipäävastuussa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien palvelujen tuottamisesta,alettiin laman seurauksena korostaa paikallisempaa hyvinvointi-ja terveyspolitiikkaa. Kuntien tuli voida itse määritellä, kuinka nepalvelunsa järjestävät. (Ks. esim. Teperi 2005.) Tämä merkitsi muutostahyvinvointivaltion pohjana olleelle universalismin pyrkimykselle:paikalliset erot palveluiden järjestämisessä hyväksyttiin. Ohjenuoraksiasetettiin kuitenkin erilaisia laatusuosituksia, joilla haluttiin turvatapalveluiden tasapuolisuus asuinpaikasta riippumatta. Esimerkkinä tästäovat ikääntyneiden palveluihin liittyvät suositukset.Alavaikon (2006, 39–55) mukaan liian väljät ja tulkinnanvaraisetlait ovat ongelma: kuntien on säästötilanteissa mahdollista tulkita palveluidentarve mahdollisimman pieneksi. Tätä on pyritty 2010-luvullahallitsemaan muun muassa niin kutsutulla “ikälailla”, joka takaa tietytpalvelut kuntalaisille pelkästään iän perusteella. Voimakkaasti vanheneviensyrjäisempien kuntien maksukykyä ei olla pystytty riittävästitakaamaan. Vahva kunnallinen autonomia on johtanut palveluiden eriarvoistumiseen.Tämän kehitys motivoi vuonna 2014 päätöstä viidensote-alueen muodostamisesta. Näin keskitetään valtaa ja todennäköisestimyös palveluita. Uudistus tulee vähentämään kuntien autonomiaa ja vastuutaterveydenhuollon osalta. Toisaalta ratkaisulla pyritään kustannustenhillitsemisen kautta kuntien maksukyvyn parantamiseen ja säästöihin.Uudistus vie sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää takaisin kohtiuniversalistisempaa, keskitetympää järjestystä.Sen lisäksi, että sosiaali- ja terveyspalveluiden vastuuta siirrettiinkunnille, korostuivat 1990-luvun laman jälkeen myös yksityisen ja kolmannensektorin roolit sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajina. Niinsanotussa VALTAVA-uudistuksessa vuonna 1984 kunnille annettiin lupahyödyntää yksityisiä palveluntuottajia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä.(Ks. esim. Forma ym. 2007.) Yksityisen palvelutuotannon,johon luetaan niin yksityisen kuin kolmannen sektorin tuotanto, osuussosiaali- ja terveyspalveluissa on kasvanut nopeasti 2010-luvulla ja kattaanoin neljänneksen palvelutuotannosta. Yleisimpiä yksityisiä sosiaali- jaKoko kansan työllistymistä on tuettutyöllistymispalveluilla, ilmaisellakoulutuksella sekä naisten työllistymistätukeneilla päivähoitopalveluilla jakotihoidolla.terveyspalveluita ovat erilaiset ikääntyneiden asumiseen liittyvät palvelut,fysioterapiapalvelut sekä lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut. Huomionarvoistaon, että yksityiset terveyspalvelut ovat keskittyneet Etelä-Suomeenja suurimpiin kaupunkeihin. (Kallio 2008.)Tärkeänä laman aiheuttamana muutoksena terveyden kannalta voidaanpitää myös rahoitusvastuun muutosta. Erityisesti asiakkaiden rahoitusosuuskasvoi laman aikana merkittävästi. Muutos suosii ylempiätuloluokkia. (Uusitalo 2000, 22.)Köyhyys on hyvinvointivaltiossa pyritty minimoimaan progressiivisellaverotuksella ja pienituloisille ryhmille, kuten työttömille, lapsiperheilleja eläkeläisille suunnatuilla harkinnanvaraisilla sosiaalituilla.Koko kansan työllistymistä taas on tuettu työllistymispalveluilla, ilmaisellakoulutuksella sekä naisten työllistymistä tukeneilla päivähoitopalveluillaja kotihoidolla. Työkykyä ovat tukeneet julkiset terveydenhuoltopalvelut,neuvolapalvelut ja työterveydenhuolto.40 Terveyden tulevaisuudet Terveyden tulevaisuudet 41