terveydentulevaisuudet_1_demoshelsinki

Hyvinvointivaltio ja terveydentukemisen kumppanuudetTerveyden sosiaalisten määrittäjien malli osoittaa,että terveytemme taustalla on suureksi osaksi asioita,joihin voimme vaikuttaa. Osaan asioista voimmevaikuttaa yksilöinä muuttamalla omaa käyttäytymistämme,osaan yhteisöillä on erityinen vaikutusmahdollisuusja lisäksi on tekijöitä, joihin voidaan vaikuttaatai sopeutua vain yhteiskuntina. Tämän jaottelunymmärtäminen on tärkeä erityisesti siksi, että julkisessa keskustelussanäkymä on yleensä vahvasti terveyspalveluissa ja yksilön valinnoissa.Edellisessä luvussa kuvasimme, että ihmiset voivat vaikuttaa terveydenrakentumiseen erilaisissa rooleissa niin läheisinä, kansalaisina, äänestäjinäkuin työnantajina.Yhteiskuntapolitiikka terveyden edistämisen työkalunaYhteiskunta voi vaikuttaa terveyteen monin keinoin. Konkreettisiksitoimiksi, joilla terveyttä voi edistää, on esitetty seuraavia (Raphael 2013):Yhteiskunta voi•tarjota asukkailleen perussuojaa•rakentaa toimintapolitiikkoja, jotka tukevat terveyttä•rakentaa ympäristöjä, jotka tukevat terveyttä•vahvistaa sosiaalisia verkostoja ja yhteisöjä•kehittää ihmisten taitoja•jatkuvasti kehittää omaa terveysjärjestelmäänsä•nopeuttaa hoitoon pääsyä.Edellä käsitelty terveyden sosiaalisten määrittäjien malli (Dahlgren &Whitehead 1991) kuvaa terveyttä määrittävien tekijöiden laaja-alaisuutta.Terveydenhuolto on tärkeä, mutta ei ainoa tai ratkaiseva terveydenmahdollisuuksien määrittäjä. Terveys syntyy suurelta osin terveydenhuollonja hoitotoimenpiteiden ulkopuolella. Terveyden edistäminenon tavoitteellista ihmisten terveyden mahdollisuuksien ja toteutuneenterveydentilan parantamista. Tarkoitus on saada ihmiset tekemään hyviävalintoja vahvistamalla heidän voimavarojaan. (Rouvinen-Wilenius &Koskinen-Ollonqvist 2011.)“Vaihtoehdot, joita ihmiselläon, riippuvat suuresti suhteistamuihin ja siitä, mitä valtio jamuut instituutiot tekevät.”(Dreze and Sen 2002, tässä: Robeyns 2005.)Universaalit palvelut torjuivat hyvin aikansa riskejäSuomi, Ruotsi ja Norja ovat maailman parhaita edistämään terveyttäjulkisten toimintapolitiikkojen kautta (Raphael 2013). Näissä maissa toteutettupohjoismaisen hyvinvointivaltion malli huomioi terveyden sosiaalisetmäärittäjät. Terveyttä on edistetty usealla yhteiskunnan sektorillayhtä aikaa tarjoamalla koulutusta, työtä, taloudellista turvaa ja julkistaterveydenhoitoa. Erityistä huomiota on kiinnitetty sukupuolten väliseentasa-arvoon ja siihen, että tuetaan heikommassa asemassa olevia.Maailman maiden joukossa Suomi loistaa muiden Pohjoismaidenkanssa alhaisella lapsiköyhyydellä, pienillä tuloeroilla, alhaisella lapsikuolleisuudellaja pitkillä elinajanodotteilla. (Raphael 2013.)Hyvinvointipolitiikan tavoitteena on ollut tasa-arvo ja universaalimahdollisuus palveluihin. Ihmisten autonomiaa on haluttu parantaatarjoamalla samankaltaisia resursseja kaikille: tasamittainen peruskoulutus,toimeentuloturva, tukipalvelua työllistymiseen, tukea asumiseenja perusterveyspalvelut. Järjestelmä on pyrkinyt tuottamaan autonomiaatarjoamalla samanlaisia mahdollisuuksia kaikille.Suomen kehitys hyvinvointivaltioksiSuomen hyvinvointivaltiokehitys alkoi toisen maailmansodan jälkeen,samoin kuin monissa muissa Länsi-Euroopan maissa. Hyvinvointivaltionajatuksena oli suhdannevaihtelujen tasoittaminen julkisen kulutuksensäätelyllä ja toisaalta toimeentulominimin takaaminen kansalaisille.Keskeisiä hyvinvointivaltion alkutaipaleen etappeja olivat koko työväestönsaaminen sosiaaliturvan piiriin, sairausvakuutuslain säätäminenja päivähoidon, kansanterveystyön sekä päihdepolitiikan kehittäminen1960- ja 1970-luvuilla.Hyvinvointivaltiopolitiikka oli vahvasti ekspansiivista aina 1990-luvullesaakka, jolloin julkinen sektori ajautui merkittävään rahoituskriisiinja palvelutasoa karsittiin. Laman jälkeen ekspansiivisuutta onosin jatkettu, vaikka kaikkia laman aikaisia leikkauksia ei ole peruttu.Muutos näkyy erityisesti yhteiskunnallisessa puhetavassa: huolta alettiinkantaa julkisen sektorin paisuneesta asemasta (Heiskala & Luhtakallio2006). Hyvinvointipolitiikan fokus on myös siirtynyt poispäin julkisenkulutuksen kautta hoidetusta suhdanteiden tasoittamisesta. Viime vuosikymmeninähyvinvointivaltion haasteina ovat olleet väestön ikääntyminenja toisaalta verotulojen väheneminen. Hyvinvointivaltio nauttiiedelleen laajaa kansalaisten tukea. (Valkonen 2012, 5–7, Korkman 2011).Samalla muuttui näkemys kansalaisen ja valtion suhteesta. Hyvinvointivaltionrakentamisen aikana haluttiin varmistaa, ettei kukaan olisiriippuvainen muista - riippuvuutta valtiosta ei pidetty ongelmana. Nytalettiin korostaa pikemmin yksilön riippumattomuutta julkisista hyvinvointijärjestelmistä.Riippuvuus markkinajärjestelmistä hyväksyttin.38 Terveyden tulevaisuudet Terveyden tulevaisuudet 39