Riistan vuoksi, lokakuu 2012 - Suomen riistakeskus

RIISTAN VUOKSILokakuu 2012

Kannanhoitosuunnitelmat– riistapolitiikan työkaluRiistaeläinten laji- tai elinympäristökohtaisista hoitosuunnitelmista on muodostumassakeskeinen työkalu suomalaisen riistapolitiikan valmisteluun ja toimeenpanoon.Maa- ja metsätalousministeriö johtaa hoitosuunnitelmatyötä ja vahvistaa Suomenriistakeskuksen valmistelemat suunnitelmat.Uuden hoitosuunnitelman valmistelu on kaksivuotinen projekti. Suunnittelu- jataustaselvitysvaiheen jälkeen järjestetään kansalaisten ja sidosryhmien kuulemiskierros,jonka aikana kartoitetaan lajin tai lajiryhmän hoitoon liittyviä toiveita, odotuksia javaatimuksia. Alueelliset riistaneuvostot vastaavat alueellisesta sidosryhmien kuulemistajärjestäen muun muassa alueellisia sidosryhmäfoorumeita, joissa yhteistyökumppaneillaon mahdollisuus osallistua valmistelutyöhön.Tutkitun taustatiedon ja osallistavan kuulemiskierroksen tulosten perusteellakoostetaan lajin kannanhoidon linjaukset ja toimenpideohjelma hoidon toteuttamiseksi.Hoitosuunnitelmaluonnos kiertää vielä toisen sidosryhmäfoorumikierroksen, jaministeriö lähettää valmiin luonnoksen lopuksi viralliselle lausuntokierrokselle.Hoitosuunnitelmat vanhenevat melko nopeasti. Ensimmäiset – jo puolenkymmentävuotta sitten laaditut – suunnitelmat vaatisivat jo päivityksiä. Päivitysprojekti onsuunniteltu edellä kuvattua lyhyemmäksi ja kevyemmäksi. Prosessista voidaan karsiatoinen kuulemiskierroksista, kun keskustelu lähtee liikkeelle jo olemassa olevastasuunnitelmasta.Vahvistettu hoitosuunnitelma sitoo riistahallintoa riistapolitiikan toimeenpanossa.Hoitosuunnitelmat on noteerattu myös kansainvälisesti. Monet riistapolitiikankansalliset toimenpiteet on hyväksytty EU-tasolla silloin, kun ne perustuvat avoimestija asiantuntevasti valmisteltuun hoitosuunnitelmaan.Myös kansainväliseen hoitosuunnitelmatyöhön Suomen riistahallinto pyrkii aktiivisestimukaan. Muuttavien riistavesilintujen hoito edellyttää rajat ylittävää kansainvälistäyhteistyötä lajin vuotuisen elinpiirin kaikkien valtioiden kesken. Suomi on tarjoutunutvetämään taigametsähanhen hoitosuunnitelman valmistelua koko sen muuttoreitinvarrelle. Jos tässä onnistutaan, toimintamallia voitaisiin soveltaa myös muihin taantuviinmuuttaviin lajeihin.Tämä Riistan vuoksi -julkaisumme on suunnattu tukemaan hoitosuunnitelmatyötämme.Pyrimme sen välityksellä esittelemään yhteistyökumppaneillemme hoitosuunnitelmatöidentaustoja, kulkua ja tuloksia.lReijo OravaJohtajaSuomen riistakeskusRiistan vuoksi, lokakuu 2012 l 3

Projektipäällikkö Jani Körhämö, Suomen riistakeskusHirvikannan hoidossakorostuvat paikallisuusja yhteistyöKansallisen hirvikannan hoitosuunnitelman valmisteluon edennyt loppusuoralle. Valmistelutyössäon kuultu laajasti eri intressitahoja sekä kansalaisia.Hirvikannan hoidossa tavoitellaan aiempaavakaampaa hirvikantaa, kehitetään hirvitiedonhyödyntämistä sekä lisätään eri tahojen välistäyhteistoimintaa ja vaikuttamismahdollisuuksia.n n n Maa- ja metsätalousministeriöon asettanut Suomen riistakeskuksentavoitteeksi valmistella hirvikannanhoitoa koskeva strategisentason suunnitelma, jolla linjataanhirvikannan hoitoa tulevaisuudessa.Valmistelua ohjaa ministeriön nimittämäohjausryhmä ja valmistelustavastaa Suomen riistakeskus.Valmisteluprosessissa on tarjottuosallistumismahdollisuuksia sekä eriintressitahoille että kaikille kansalaisille.Syksyllä toteutettuun hirvikyselyynvastasi kaikkiaan lähes 4500henkilöä. Lisäksi syksyn 2011 jakevään 2012 aikana lähes 330 eri tahojenedustajaa osallistui hoitosuunnitelmanlaatimiseen tuomalla esillenäkemyksiään ja työstämällä alustavialinjausehdotuksia alueellisissa si-dosryhmätilaisuuksissa. Tilaisuuksiinosallistuivat maa- ja metsätaloutta jamaanomistajia edustavat järjestöt javiranomaiset, metsästyksen vapaaehtoisjärjestöt,riistanhoitoyhdistyksetsekä liikenteen, luonnonsuojelun,maaseudun kehittämisen järjestöt javiranomaiset sekä eri tutkimuslaitokset.Hoitosuunnitelman valmistelussaon hyödynnetty myös valtakunnallisenja alueellisten riistaneuvostojenasiantuntemusta.Kannanhoito lähteeperuslinjauksistaHoitosuunnitelman valmistelussaon määritelty hirvikannan hoidonperuslinjaukset julkisen riistakonserninyhteiskunnallisten vaikuttavuustavoitteidenkautta:Hannu Huttu4 l Riistan vuoksi, lokakuu 2012

Hirvitalousalueet on määriteltävä uudelleenniin, että hirvien luontainen alueiden käyttö jamerkittävät liikkumisesteet huomioidaan.n Riistakannat säilyvätelinvoimaisina- Hirvikannan hoidontavoitteena on hirvikannansäilyminen elinvoimaisena,tuottavana ja perinnöllisestimonimuotoisena.n Riistatalous luo hyvinvointia- Hirvikanta on uusiutuvaluonnonvara, joka tuottaa sekäaineellista että aineetontahyvinvointia. Hirvikantaahyödynnetään sosiaalisesti,ekologisesti ja taloudellisestikestävästi.- Hirvikannan hoito perustuuyhteistyöhön ja luoyhteisöllisyyttä.n Metsästys ja riistanhoito oneettistä ja vastuullista- Hirvenmetsästys onjärjestäytynyttä ja perustuualueellisesti kattavaanmetsästysseurojen ja-seurueiden toimintaan.- Hirvikannan hoidontavoitteena on aiempaavakaampi hirvikanta.n Riistavahingot ja -konfliktitovat hallinnassa- Hirvivahingot otetaanhuomioon kannan säätelyssäja ne pidetään hallinnassa.- Maanomistajilla sekä erisidosryhmillä on mahdollisuusvaikuttaa hirvikannan hoitoon.- Metsä- ja maatalousvahinkoihinliittyvää konfliktiahallitaan osaltaan pyyntilupamaksuillarahoitettavankorvausjärjestelmän avulla.Paikallisuus ja yhteistyökorostuvatHoitosuunnitelman alustavien linjaustenmukaan hirvitalousalueidenmerkitystä hirvikannan hoidossalisätään nykyistä suuremmaksi. Hirvikantaakoskevaa tavoiteasettelua,verotuksen suunnittelua, hirvikannanvaikutuksia sekä säätelytavoitteidentoteutumista tarkastellaanjatkossa hirvitalousalueista lähtien.Tavoitteena on lisätä riistanhoitoyhdistystenkeskinäistä sekähirveen liittyvien eri tahojen välistähallintorajat ylittävää yhteistyötähirvikannan hoidossa.Hirvitalousalueet on tarpeenmäärittää uudelleen ja ottaa huomioonhirvien luontainen alueidenkäyttö ja merkittävät liikkumisesteet.Metsästyksen toteutuksessa edistetäänjoustavampaa lupamenettelyäja metsästysseurojen hakeutumistaniin sanottuihin yhteislupa-alueisiin,jolloin paikallinen harkinta lupienkäytöstä korostuu.Hirvikannan hoidon tavoitteidenmäärittämisessä nojaudutaanpaikalliseen yhteistoimintaan. Eritahot neuvottelevat alueellisenriistaneuvoston johdolla kullekinhirvitalousalueelle halutusta hirvikannantavoitekoosta tai esimerkiksivahinkojen enimmäismäärästä.Riistaneuvosto vahvistaa tavoitteetkolmivuotiskaudelle ja tavoitteidentoteutumista tarkastellaan yhdessävuosittain. Menettelyllä pyritäänvahvistamaan hirveen liittyvien eriintressitahojen vaikuttamismahdollisuuksiahirvikannan hoidossa japarantamaan alueen ominaispiirteiden,kuten metsärakenteen, hirvi- jasuurpetokantojen tilan, liikenne-,maa-, metsä- ja porotalousvahinkotilanteenja metsästysjärjestelyidenhuomioimista.Pohjois-Suomessa valtionomistamilla alueilla Metsähallituksenhirvenmetsästyksen aluelupienja Suomen riistakeskuksen hirvenpyyntilupien myöntämistä kehitetäänlisäämällä toimijoiden välistäyhteistyötä sekä yhtenäistämällä jaselkeyttämällä ohjeistoja ja lupamenettelyitä.Tavoitteena on turvatametsästysmahdollisuuden tasapuolinenjakautuminen, metsästyksenturvallisuus ja tarkoituksenmukainenhirvikannan säätely. Neuvonnan,koulutuksen ja lupaehtojenavulla on tavoitteena lisätä samallaalueella metsästävien luvansaajienvälistä yhteydenpitoa ja sopimistaalueiden käytöstä sekä edistääyhteislupa-alueiden muodostamista.Tavoitteena elinvoimainenja vakaa hirvikantaHirvikannan hoidossa pyritäänaiempaa vakaampaan hirvikannantilaan. Tähän pyritään tasapainottamallahirvikannan rakennetta japarantamalla hirvikannan säätelynjoustavuutta ja reagointiherkkyyttä.Hoitosuunnitelman alustavantavoitteen mukaisesti hirvikannassatulee kaikilla hirvitalousalueillaolla enintään 1,5 naarashirveäyhtä urosta kohti. Edelleen mitäpienempi hirvitiheys alueella on,sitä tasapainoisempi tulee kannanrakenteen olla. Tavoiteltava hirvikannanrakenne otetaan huomioonverotuksen suunnittelussa ja määritelläänsuositukset saaliin rakenteelle.Avaimena kannan tasapainottamiseenon, että metsästys osataanmukauttaa kulloinkin vallitsevaankannan tilanteeseen.Metsästäjien rooli kannansäätelyssäsäilyy vahvanaHirvikannan hoitosuunnitelmassalähtökohtana on hirvikannansäätelyn perustuminen edelleenmetsästysseurojen ja -seurueidenkautta organisoituun vapaaehtoiseenmetsästykseen. Metsästäjätovat keskeisessä asemassa myöshirvitiedon tuottajina.Tavoitteena on kehittää sähköisiäpaikkatietojärjestelmiä ja hirvitiedonkeräämistä siten, että tietoa hirvitilanteestaja metsästyksen etenemisestävoidaan kerätä reaaliajassa.Tällöin metsästyskauden kuluessavoidaan tarkentaa metsästyksenmäärällistä, laadullista ja paikallistakohdentamista. Jatkossa tietojärjestelmätmahdollistavat metsästäjienviikoittaisen raportoinnin hirvisaaliistaja metsästyksen yhteydessätehdyistä hirvihavainnoista. Palkinnoksivaivannäöstä heille tarjotaanaiempaa ajantasaisempia ennusteitahirvitilanteesta ja suosituksia metsästykseen.Hoitosuunnitelman valmistelutyöjatkuu vuoden 2012 loppuunsaakka ja suunnitelma viimeistelläänlopulliseen muotoonsa vuoden2013 alussa toteutettavan lausuntokierroksenjälkeen.lHirvikannan hoidossa pyritään aiempaavakaampaan kannan tilaantasapainottamalla kannan rakennetta japarantamalla sen säätelyn joustavuutta.Riistan vuoksi, lokakuu 2012 l 5

Projektipäällikkö Arto Marjakangas, Suomen riistakeskusMetsähanhikannanhoidosta malliaeurooppalaiselleriistavesilintujen hoidolleUseimmat Euroopan hanhikannat ovat runsastuneet merkittävästi, mutta taigametsähanhion taantunut jo pitkään. Keinoista taigametsähanhen elvyttämiseksi pitäisi sopiakansainvälisessä kannanhoitosuunnitelmassa. Se voisi toimia mallina, kun kehitetäänEuroopan riistavesilinnuille koko levinneisyysalueen kattavia kannanhoidon järjestelmiä.n n n Metsähanhi on saanut viimeaikoina runsaasti huomiota. ToukokuussaAfrikkalais-euraasialaisenmuuttavien vesilintujen suojelusopimuksen(AEWA) osapuolikokousRanskassa tiukensi havumetsävyöhykkeensoilla pesivän metsähanhenalalajin, taigametsähanhen,suojeluluokitusta, koska sen kantaon vähentynyt pitemmän aikaa jaerityisen nopeasti vuoden 2006jälkeen.Vähenemisen syiksi epäilläänmuun muassa liikametsästystäja elinympäristöjen muutoksia.Taigametsähanhen metsästys on nytperiaatteessa sallittua vain kansainvälisenhoitosuunnitelman puitteissa.EU liitti päätökseen varauman saadajatkaa taigametsähanhen metsästystäEU-maissa, kunnes kansainvälinenhoitosuunnitelma valmistuu.Suomessa maa- ja metsätalousministeriölyhensi metsähanhen pyyntiaikaaalkupäästä jo toisena vuonnaperäkkäin. Suomen riistakeskuksessalaaditaan metsähanhelle kansallistahoitosuunnitelmaa.Yksistään Suomen voimintaigametsähanhen kantaa ei saadaTaiga- ja tundrametsähanhi ovat vaikeasti tunnistettavia, koskaerot niiden ulkonäössä ovat ainoastaan suhteellisia. Tundrametsähanhen(oikealla) pää on ruumiin kokoon nähden suurempi, jatukevassa nokassa on oranssia yleensä vain kärkiosassa. Taigametsähanhennokka on useimmiten laajalti oranssin värinen.Hannu Huttu6 l Riistan vuoksi, lokakuu 2012

Yksistään Suomen voimin taigametsähanhen kantaa ei saadaelvytetyksi, koska metsähanhet liikkuvat vuodenkierrossaanja niitä metsästetään monen valtion alueella.elvytetyksi, koska metsähanhetliikkuvat vuodenkierrossaan janiitä metsästetään monen valtionalueella. Siksi ongelmat voidaanratkaista kestävästi vain rajat ylittävälläyhteistyöllä. Oman mausteensametsähanhisoppaan tuo se, ettätoisen Euroopassa esiintyvän alalajin,tundrametsähanhen, kanta käsittääpuoli miljoonaa yksilöä. Se kestäähyvin metsästystä, mutta metsästystilanteessaalalajeja on liki mahdotontatunnistaa.Alalajeilla erillisiä jayhteisiä elinalueitaTaigametsähanhia pesii Venäjällä,Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.Tundrametsähanhia pesii Keski-Siperiasta Pohjois-Norjaan ulottuvallatundralla, joitakin pareja myös Suo-men Ylä-Lapissa. Fennoskandiassapesivät taigametsähanhet talvehtivatpääasiassa Etelä-Ruotsissa ja Tanskassaja vähäisessä määrin muuallaLuoteis-Euroopassa. Idempänäpesivät taigametsähanhet talvehtivatenimmäkseen Puolassa, Saksassaja Hollannissa. Taigametsähanhienkoko talvehtimisalue on suppea, kuntaas tundrametsähanhet talvehtivatlaajalla alueella Länsi- ja Keski-Euroopassa.Taiga- ja tundrametsähanhetkäyttävät osaksi samoja muuttoreittejäja talvehtimisalueita. EsimerkiksiKaakkois-Suomen kautta muuttaarunsaasti molempia, ja Etelä-Ruotsissatalvehtii nykyään myös tuhansiatundrametsähanhia. Yhteinenkesäinen elinalue tunnetaan NovajaZemljan saarilta Pohjoiselta jäämereltä.Siellä pesii tundrametsähanhia,ja kesäisin sinne muuttaa sulkasatoavarten muun muassa suomalaisiataigametsähanhia.Riistalaji ylikymmenessä maassaMetsähanhia metsästetään läheskaikkialla taigametsähanhen levinneisyysalueella.Venäjällä on10–16 päivän kevätmetsästyskausivesilinnuille, ja Suomen lähialueillahanhia pyydetään eniten keväällä.Suomessa lakisääteinen pyyntiaikaon 20.8.–31.12., mutta tänä vuonnapyynnin aloitusta siirrettiin pitkällesyyskuuhun.Suomi on tiettävästi ainoa maa,joka on viime aikoina rajoittanutmetsähanhen metsästystä. Ruotsissametsästys on sallittu kahdessaeteläisimmässä läänissä 1.10.–31.12.päivittäin kello 11:een. Lisäksimetsähanhia on luvallista metsästääviljelysten suojelemiseksi kahdellaalueella Etelä-Ruotsissa eri vuodenaikoina.Tuhansien metsähanhienvuotuisia saaliita saadaan taigamet-n n nTomi MuukkonenRiistan vuoksi, lokakuu 2012 l 7

n n nsähanhen levinneisyysalueella vainVenäjällä, Suomessa ja Ruotsissa.Muissa maissa saalis jääneemuutamiin kymmeniin tai satoihinlintuihin. Venäjältä ei saalistietojaole, mutta minimiarvio taigametsähanhenvuotuisesta saaliista on5 000–10 000 lintua. Suomessavuotuinen keskisaalis oli ennen2010 alkaneita pyyntiajan rajoituksia6 500 metsähanhea. Ruotsissavuotuinen saalis on ollut viimeisen20 vuoden aikana keskimäärin3 600 yksilöä. Tanskassa saalison kasvanut 1 600 lintuun, joistasuurin osa lienee taigametsähanhia.Virossa viime vuosien saalison ollut keskimäärin runsaat tuhatmetsähanhea.Metsästyspaineen arviointiavaikeuttaa se, että järjestelmällisestikerättyjä vesilintujen saalistilastojaon saatavissa vain harvoistaEuroopan maista, ja nekin onkoottu monenkirjavin menetelmin.Parhaimmillaan – kuten esimerkiksiVirossa – saalisluvut ovatilmoitusvelvollisuuden ansiostalähes absoluuttisia, pahimmillaanpelkkiä arvauksia. Mutta yksi yhteinenpiirre on: yhdenkään maansaalistilastoissa ei erotella taiga- jatundrametsähanhia.Kovasta metsästyspaineesta onkuitenkin epäsuoraa tietoa. Saksassaelävinä pyydetyistä ja läpivalaistuistaaikuisista taigametsähanhistamelkein puolet oli saanut osumiahaulikosta.Kohti kansainvälistäkannanhoitoaKestävän metsästyksen suunnitteluuntarvitaan arviot kantojenrunsaudesta, poikastuotosta,kuolevuudesta ja metsästyssaaliista.Metsähanhesta ainoastaantalvehtivan kannan runsaus tunnetaantyydyttävästi. Puuttuvat tiedotovat toki hankittavissa, kunhantyönjaosta sovitaan. Jos ajatusleikkisallitaan, tehtäviä voitaisiin jakaaseuraavasti:Riistalaskentojen huippumaanaSuomi ottaa selvittääkseen pesimäkantansatodellisen parimäärän.Ruotsi puolestaan selvittääpoikasten osuuden syksyisissämuuttoparvissa – tätä työtä sielläon jo tehtykin. Ruotsi ja muuttalvehtimisalueiden maat tehostavattalvilaskentojen kattavuuttaja alalajien tunnistusta. Vuotuinenkuolevuus on arvioitavissa rengaspalauteaineistoistaeri maiden tutkijoidenyhteisvoimin. Yhdenmukaiseensaalistiedon keruuseen onvaikea päästä, mutta vähintään onselvitettävä eri maiden tilastojenvertailtavuus. Suomen esimerkinmukaisesti kaikissa maissa pitääselvittää alalajien osuudet metsähanhisaaliissa.Metsähanhien merkittävinpesimä- ja pyyntimaa Venäjäon välttämättä saatava mukaantalkoisiin. Venäjän riistahallinnossaonkin halua vesilintuja ja nimenomaantaigametsähanhea koskevaanyhteistyöhön. Ensi alkuunVenäjältä tarvitaan metsähanhensaalistietoja.Tehokkain tapa sopia pitkäjänteisestä,ekologisesti ja sosiaalisestikestävästä kannanhoidosta onkansainvälinen suunnitelma,jossa sovitaan suojelutoimista,seurannasta ja metsästyksestä.Tekemistä riittää, sillä Euroopassaei juuri ole tehty riistavesilintujenkannanhoitoon liittyvää yhteistyötäyli rajojen. Lisäksi taigametsähanhenlevinneisyys ulottuu 15valtion alueelle, ja jos pakettiinotetaan myös tundrametsähanhi,osallisia maita on kaksin verroin.Kiperimpiä kysymyksiä on, mitenkannan tuotto jaetaan oikeudenmukaisestilevinneisyysalueenvaltioiden kesken.Metsähanhen kansainvälinenhoitosuunnitelma voisi toimiamallina kehitettäessä Euroopanmuuttaville riistavesilinnuille kokolevinneisyysalueen kattavia kannanhoitojärjestelmiä.Suomessaon osaamista ja valmiutta vaikkavetovastuun ottamiseen. lTaiga- ja tundrametsähanhet käyttävätosaksi samoja muuttoreittejä jatalvehtimisalueita. Tundrametsähanhikantakestää hyvin metsästystä, muttametsästystilanteessa alalajeja on likimahdotonta tunnistaa.n ”BirdLifelle on tärkeää, että hoitosuunnitelmaperustuu selvitysten ja tutkimusten tietopohjalle.Toimenpiteitä ei pidä perustaa arveluihin tai ”mututietoon”.Suunnitelman on kuitenkin tärkeä osoittaamistä asioista tarvitaan tutkimustietoa.Kannanhoitotoimenpiteissä tulee ajan hengenmukaisesti panostaa tehokkaimpiin. Pidämme välttämättömänämetsästyksen lisärajoittamista kannansuotuisan suojelutason palauttamiseksi. Lukuisatesimerkit maailmalta osoittavat, että taantuneiden hanhikantojen palauttamisessatehokkainta on vähentää ihmistoimin helpoimmin puututtavissaolevaa kuolleisuutta – metsästyskuolleisuutta.Näemme lisäksi tärkeänä, ettei metsähanhea nähdä vanhanaikaisestivain riistana. Metsästäjien lisäksi metsähanhista nauttivat tuhannet lintuharrastajat,joille hanhien katseleminen ja tunnistaminen antavat rahassamittaamattomia elämyksiä. Kannanhoitosuunnitelman tulee tukea myösilman asetta kulkevien luonnontarkkailijoiden tarpeita. Hyvinvoiva metsähanhikantatarjoaa elämyksiä sekä luontoharrastajille että metsästäjille– intressi metsähanhikannan hyvinvointiin on yhteinen.”Teemu Lehtiniemi, suojelu- ja tutkimusjohtaja,BirdLife Suomin ”AEWA (sopimus Afrikan ja Euraasian muuttavienvesilintujen suojelemisesta) tarjoaa kansainvälisen,oikeudellisesti sitovan rakenteen muuttavien vesilintujensuojelua ja hoitoa varten. Taigametsähanhikannanlaskun myötä AEWAn jäsenmaat päättivätviidennessä osapuolikokouksessaan toukokuussa2012 nostaa lajin suojelutasoa pitäen sen kuitenkinmetsästettävien lajien listalla.AEWAn sopimussihteeristö – jonka tehtävänäon muun muassa koordinoida ja ohjata uusien suojelu- sekä hoitosuunnitelmienlaatimista ja täytäntöönpanoa – korostaa erityisesti, ettätaigametsähanhen kansainvälistä hoitosuunnitelmaa laatiessa on olennaista,että kaikki lajin muuttoreitillä olevat maat osallistuvat alusta alkaensuunnitelman kehittämiseen. Tämä koskee sekä AEWAn jäsenmaita ettämaita, jotka eivät vielä ole liittyneet sopimukseen.On myös tärkeää taata laaja sidosryhmäosallistuminen, etenkin metsästys-ja luonnonsuojelujärjestöjen piirissä. Kannan kehityksen mallintaminen,hyvä tietokanta sekä metsästystilastot eri maista tulevat olemaanolennaisia tekijöitä hoitosuunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteidensuunnittelun ja toteuttamisen kannalta.”Nina Mikander, Kiljuhanhen suojelun kansainvälinen koordinaattori(International Coordinator for the Lesser White-fronted Goose),UNEP/ AEWA-sihteeristö (UNEP/ AEWA Secretariat)n ”Rauhoitusta käytetään liian usein luonnonsuojelunyleistyökaluna, ja tämän pitää muuttua. Positiivinenmuutos eurooppalaisessa muuttavien vesilintujensuojelussa tapahtui, kun Lyhytnokkahanhen hoitosuunnitelmahyväksyttiin hiljattain Afrikkalais-euraasialaisenmuuttavien vesilintujen suojelusopimuksen(AEWA) osapuolten kesken.Taigametsähanhen kansainvälisen hoitosuunnitelmanlaatiminen tulee olemaan toinen tärkeämerkkipaalu muuttavien lintujen – erityisesti vesilintujen – kannanhoidossa.Suunnitelmassa on paneuduttava taigametsähanhen vähenemisenkeskeisiin syihin ja saatava eri sidosryhmät samanmielisiksi tavoitteista,ratkaisumalleista ja toimenpiteistä. Ennen kaikkea hoitosuunnitelmassatulee varmistaa, että metsästäjiä ei vieraannuteta tästä prosessista, vaanheidät otetaan sen tiiviiksi osaksi tekemään työtä elinvoimaisen metsähanhikannanpuolesta, jota voidaan myös verottaa kestävästi.”Angus Middleton, johtaja,FACE – The European Federation for Hunting & Conservation– Eurooppalaisten metsästäjäjärjestöjen yhteistyöelin8 l Riistan vuoksi, lokakuu 2012

Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, Suomen riistakeskusMetsäkanalintukantojen hoitosuunnitelma:Mustikkaametsiin ja riistatietokunniaanSuomen riistakeskus on osaltaan ollut viimeistelemässämaa- ja metsätalousministeriön metsäkanalintujen hoitosuunnitelmaa,sillä sen on hionut valmiiksi riistakeskuksenpalveluksessa toimiva tohtori Arto Marjakangas. Metsäkanalintuihinliittyvää suomalaista tutkimustietoa on kerättytutkijoiden ja metsästäjien yhteistyönä jo vuosikymmenienajan, ja hoitosuunnitelma lieneekin alallaan maailmanmerkkiteos. Tutkittua tietoa on enemmän kuin mistäänmuusta lajiryhmästä!n n n Suomen riistakeskus onjo ryhtynyt edistämään moniaehdotettuja käytännöntoimenpiteitäosana kestävää riistataloutta. Heti,kun johonkin lajiin liittyvä uusihoitosuunnitelma julkaistaan, laatiiriistakeskus toimenpideohjelman,jonka avulla pyritään varmistamaanse, että uudet ideat siirtyvät hallintopaperistaeläviksi käytännön toimiksisuomalaismetsissä.Maanomistajienarvomaailman mukaisiavaihtoehtojaHoitosuunnitelman vahvin ydin onelinympäristöjen hoidossa. Tavoitteenaon parantaa ja lisätä metsäkanalinnuillesopivia elinympäristöjä.Eri hallinnonalat ja organisaatioton jatkossa sidottava laaja-alaiseenyhteistyöhön metsäkanalintujenelinympäristöjen hoidon saamisessaosaksi metsätalouden toimenpiteitä.Usein keskustellaan metsästyksenmerkityksestä metsäkanalintukantojenhoidossa, mutta sen merkitys onmarginaalinen verrattuna elinympäristöjenkuntoon, joka ratkaiseekanalintukantojen tulevaisuuden.Yksityisen maanomistajantahto on avainasemassa, sillä hänelläon oikeus päättää otetaankometsäkanalintujen elinympäristöthänen metsissään huomioonMetsäkanalintujenhoitosuunnitelmanvahvin ydin onelinympäristöjenhoidossa.metsälain vähimmäisvaatimuksialaajemmin.Suomen riistakeskuksen näkemyksenmukaan metsästäjien roolimetsäluonnonhoidossa on jatkossakeskeinen, koska he omistavat noinkolmasosan Suomen metsäpintaalasta.Metsästäjiä luonnonhoitotöihinmotivoi erityisesti riistanelinolojen parantaminen, ja tutkimustenmukaan luonnon monimuotoisuudenturvaaminen on nykyäänyksi maanomistajien tärkeimmistätavoitteista metsätaloudessa.Metsäkanalintukannat nimenomaantarvitsevat suomalaista metsätaloutta,sillä ne voivat huonostimikäli metsänhoito jää kokonaantekemättä. Riukuuntuvassa risukossaei metso lennä, eikä teeri löydä purtavaavalottomasta kenttäkerroksesta.Mustikanvarvustoillapienpetoja vastaanMetsäkanalintujen kannalta tärkeimpiäelinympäristötoimenpiteitä ovatn n nHannu HuttuRiistan vuoksi, lokakuu 2012 l 9

n n nmustikkavarvustojen peittävyydenlisääminen koko metsämaisemassaja hakkuualojen heinittymisenvähentäminen. Näiden tavoitteidenkautta tärkeimmäksi toimenpiteeksinousee erirakenteisen metsänkasvatuksenmahdollisuuksien laajaedistäminen silloin, kun maanomistajasitä haluaa.Metsien muuttuminen näkyymustikanvarvustojen vähentymisenä,sillä niiden peittävyys on pudonnut1950-luvun tasosta jopa lähes 90prosenttia. Tämä ei voi olla vaikuttamattametsäkanalintuihin, sillämustikan varvusto on poikasvaiheenseisova pöytä, joka on katettu elintärkeällähyönteismenulla. Enemmänmustikanvarvustoja tarkoittaa siisenemmän metsäkanalintuja!Suoran elinympäristö- ja mustikkakadonkannoilla havumetsiinon hiipinyt myös uusi, välillistenvaikutusten kautta toimiva hiljainentappaja; metsämaiden heinittyminen.Sen myötä auenneiden ”myyrämarkettien”tarjousten perässä ravaaentistä vankempi pienpetoarmeija.Norjalaisissa riistantutkimuksissa ontodettu, että yhtenäisillä metsäalueillavain noin 10 prosenttia metsonpesinnöistä tuhoutui, kun taas pirstoutuneissaympäristöissä tuhoutumisastenousi jopa 90 prosenttiin.Tapahtumaketju on tuonutentisiin lintumetsiin uudet isännät:missä heinää, siellä myyrät, missämyyrät, siellä pienpedot. Myyräkantojenromahtaessa petojen saalistuskohdistuu kanalintuihin, ja entistäenemmän munakokkelia lapetaanparempiin suihin. Myyrät saattavataiheuttaa melkoisia tuhoja myöskasvatettavan puulajin taimille, jotenehkä heinittymistä kannattaisi jatkossapyrkiä vähentämään myös tästäsyystä. Tulevaisuuden ”pienpetokampanjan”avainasemassa ovatkin metsästäjiensijasta metsäammattilaiset!Hoitosuunnitelmat elämäänhanketyötavan avullaSuomen riistakeskus on jo aloittanutmittavan yhteistyön metsäalantoimijoiden kanssa tukeakseen metsäkanalintujenhoitosuunnitelmantoimenpide-esityksiä ja parantaakseenmetsäkanalintujen elinympäristöjenlaatua.Käynnissä on reunavyöhykkeidenpoikueympäristöiden hoitoonkeskittyvä Riistaa reunoilta -hanke javastikään Metsätalouden kehittämiskeskusTapio ja Suomen riistakeskussaivat maa- ja metsätalousministeriöltähankerahoituspäätöksen, jonkaturvin voidaan aloittaa metsänhoidonsuositusten riistapainotustenkuvaaminen. Tulevaisuudessa erilaistenjatkohankkeiden myötä pyritäänluomaan uudet toimintamallit jakriteerit riistapainotteisille metsätaloussuunnitelmille,joita voitaisiinlaatia sellaisille metsänomistajille,joiden arvomaailmaan riistanhoitokuuluu tärkeänä osana.Metsästyksenkestävyyttä kehitetäänMyös metsästyksen kestävyyttäedistetään jo uudella tavalla, silläRiistakeskus pyrkii varmistamaan, että uudet ideat siirtyväthoitosuunnitelmasta eläviksi käytännöntoimiksi suomalaismetsissä.Seppo Ronkainen10 l Riistan vuoksi, lokakuu 2012

M. Salemaa 2000, teoksessa Kasvit muuttuvassa metsäluonnossa.Metsien muuttuminen näkyy mustikanvarvustojenvähentymisenä, sillä niidenpeittävyys on pudonnut 1950-luvuntasosta jopa lähes 90 prosenttia. Mustikanvarvusto on metsäkanalinnuille poikasvaiheessakuin seisova pöytä, joka on katettuelintärkeällä hyönteismenulla.n ”Laajuudessaan jamonipuolisuudessaanMetsäkanalintujen hoitosuunnitelmaosoittaa niidenparissa tehdyn valtaisantutkimustyön runsauden jalaajan toimintakentän metsäkanalintujenhoidossa. Josuunnitelman 34-sivuinenkirjallisuusluettelo kertoo asian merkittävyydestä jamyös perusteellisuudesta, jota on käytetty hoitosuunnitelmanlaadintaan. Se sisältää tämänhetkisenmetsäkanalintutiedon ytimen.Nimensä mukaisesti metsäkanalinnut ovat metsäekosysteemienolennainen osa ja ne ovat sopeutuneetelämään ja käyttämään lajikohtaisten sopeutumien kauttaerilaisia ja erilaisissa kehitysvaiheissa olevia metsiä ja ovatriippuvaisia siitä, mitä niiden elinympäristössä tapahtuu.Hoitosuunnitelman keskeisin ja merkittävin osa ovat sen ehdotuksetmetsäkanalintujen elinympäristöjen hoidosta. Lajikohtaiset vaatimukset ja erilaiset metsänkäsittelynvaiheet huomioidessaan se on perusteellinen ja sisältää tarkat toimenpiteet tilanteiden ja tavoitteidenvaralta. Erityisen merkittäviä ovat ehdotetut ennallistamistoimenpiteet alueilla, joilla metsätaloudellistentavoitteiden saavuttaminen ei ole todennäköistä. Näillä toimenpiteillä edistetään merkittävästi myösmuun lajiston elinympäristöjen hoitoa ja sitä kautta luonnon monimuotoisuuden säilymistä.”Matti Osara, ylitarkastaja,ympäristöministeriömetsäkanalintujen metsästysajoistapäätetään tuoreiden riistakolmiolaskentojenperusteella. Aiemmin maa- jametsätalousministeriön metsästysaikaasetuksentietopohjana jouduttiinkäyttämään lähes vuoden vanhojariistakolmiotietoja, mutta nyt riistatietosiirtyy havumetsästä hallintopäätökseksimuutamassa viikossa. Tämä turvaametsäkanalintujen kestävän metsästyksenainutlaatuisella tavalla.Riistakeskus rakentaa laajamittaistatoimintaohjelmaa riistakolmiolaskentojenjatkuvuuden turvaamiseksi ja niidenalueellisen kattavuuden parantamiseksi.Riistakeskuksen omissa toiminnoissametsästäjien hankkiman riistatiedontukemiseen ja sen käyttämiseenpäätöksenteossa panostetaan siisvoimavaroja, mutta asia on nostettavakoko luonnonvara-alan painopistealueeksi.Erityistä painoarvoa on asetettavasille, että Suomeen saadaan kattavasaalistilastointijärjestelmä, jonka kauttametsäkanalintujen metsästyksen alueellisenkestävyyden tarkastelu mahdollistuunykyistä paremmin.Metsäkanalintujen hoitosuunnitelmaon erittäin lupaava avaus arvokkaidenmetsäkanalintulajien hoitamiseksi jasen toimenpide-esitysten tueksi onriistahallinnon lisäksi saatava mukaanmyös riistantutkimus sekä ympäristö- jametsäalan hallinto ja organisaatiot. ln ”Hoitosuunnitelman mukaan maanomistaja päättää, otetaanko metsäkanalintujenelinympäristöt hänen metsissään huomioon vähimmäisvaatimuksialaajemmin. Tämä on hyvä lähtökohta.Laji- tai lajiryhmäkohtaisilla hoitosuunnitelmilla ei tietenkään voida järjestäämetsänhoitoa kaikkia riistalajeja suosivaksi. Aina joku laji hyötyy metsän käsittelystäja joku toinen laji kärsii. Näin tapahtuu myös silloin, kun metsä jätetäänkokonaan käsittelemättä.Metsänkäsittelyn kokonaisuus muodostuu myös metsäkanalintujen kannaltaparhaaksi ja riittävän monipuoliseksi, kun lähes miljoonalla metsänomistajallasäilytetään vapaus tehdä erilaisia valintoja oman metsänsä käsittelyssä. Lähdemme siitä, että kaikkihoitosuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet yksityismaita koskien ovat maanomistajalle vapaaehtoisia.Paremman keskustelun ja yhteistyön avulla pääsemme metsäkanalintujen parempaan huomioimiseenmetsätaloudessa metsän- ja metsästysoikeuden omistajien vapaaehtoisin toimenpitein.Hoitosuunnitelmasta antamassamme lausunnossa kiinnitimme huomiota siihen, että suunnitelmassaei tuotu esiin metsätalouden merkitystä kansantaloudelle nyt tai tulevaisuudessa. Hoitosuunnitelmassaei myöskään arvioitu kanalintujen elinympäristöihin liittyvien eri toimenpidevaihtoehtojen kustannuksiatai mahdollisia tulojen menetyksiä tai lisäyksiä valtiolle tai yksityisille maanomistajille. Ehdotimmenäitten tietojen lisäämistä hoitosuunnitelmaan.”Antti Sahi, toiminnanjohtaja,Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ryn ”Metsäkanalintujen hoitosuunnitelmissa on esitetty lukuisia hyviä metsänhoidonja hakkuiden suunnitteluun ja toteutukseen liittyviä toimenpiteitä. Suurinosa näistä toimenpiteistä on kohtuullisen helppo ottaa huomioon yksityismetsienkäsittelyssä.Suurin haaste kanalintujen elinympäristöjen turvaamisessa liittyy yleiseen tietoisuuteenkanalintujen elinympäristövaatimuksista. Tietoja toimivista menetelmistäon runsaasti, ja nyt valmistuneen hoitosuunnitelman yksi keskeisimmistä haasteistaon saada metsänomistajat ja ammattilaiset toimimaan siten, että kanalintujenelinolosuhteita edistävät maanmuokkaus, raivaus ja hakkuun menettelyt todellasiirtyvät käytäntöön. Normaalin metsänkäsittelytoimien suuntaamisen lisäksi tärkeää on huolehtiaerikoiskohteilla elinympäristön ominaisuuksien säilymisestä ja kehittämisestä edelleen kanalinnuillesuotuisaksi. Kangasmaiden ja soiden vaihettumisvyöhykkeiden sekä puuntuotannollisesti vähämerkityksellistenojitusalueiden luonnonhoidolla on tässä työssä keskeinen merkitys.”Anna Rakemaa, metsäjohtaja,Suomen metsäkeskusRiistan vuoksi, lokakuu 2012 l 11

Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, Suomen riistakeskusRiistan ehdoilla– metsäkanalintujen metsästysajatpäätettiin uunituoreen riistatiedon perusteellaMetsäkanalintujen metsästysajat vuodelle 2012 määritettiin ainutlaatuisentoimintaketjun kautta: tuhannet metsästäjät laskivat talkoilla riistakolmioreititelokuun alussa, ja metsäkanalintujen metsästyssäätelystä päätettiin tämäntuoreen tutkimustiedon perusteella. Havumetsän riistatieto siirtyi hallintopäätökseksinoin kahden viikon sisällä, kun maa- ja metsätalousministeriö antoiasetusluonnoksensa metsäkanalintujen metsästysajoiksi elokuun loppupuolella.n n Metsästäjien vapaaehtoistyönäkeräämä riistatieto on johtamassaainutlaatuisiin tietojohtamisensovelluksiin Suomessa. Riistahallintouudistuksenja sähköisten tiedonjakojärjestelmienansiosta metsäkanalintukantojenhallinnoinnissavoidaan nyt käyttää ajantasaisintakannanvaihtelutietoa, kun aikaisemminjouduttiin tyytymään edellisvuodentietoihin. Tiedot tallennetaanriistantutkimuksen nettisivuille hetikunkin kolmiolaskennan päätyttyä,ja tietoa metsäkanalintujen yksilötiheydestäalkaa kertyä Suomenhavumetsien joka kolkasta.Kanalintukantojen muutoksetovat usein nopeita ja dramaattisia,ja uusi järjestelmä turvaa riistavarankestävän käytön tavalla, joka lieneeainutlaatuinen maailman mittakaavassa.Suomen riistakeskus jaRiista- ja kalatalouden tutkimuslaitostoimivat asiantuntijoina aineistonTuore riistatieto johti aluekohtaisiin jaloogisiin päätöksiin riistatilanteen mukaan.tulkinnassa, ja riistakeskus tekiesityksen metsästyksen rajoittamistarpeistamaa- ja metsätalousministeriölle.Luontaiset kanalintualueeteivät piittaa hallintorajoistaRiistavaraa hallinoitiin nyt ensimmäistäkertaa täysin hallintorajoistapiittaamatta, sillä aiemminkeväällä Suomen riistakeskus jaJyväskylän yliopiston riistantutkijatolivat suorittaneet mielenkiintoisentutkimusoperaation. Metsäkanalintujenkannanvaihteluidenalueellisten peruspiirteiden ja niidensamanaikaisuuden tunnistaminenon metsästyksen säätelyn kannaltakeskeisessä asemassa. Kannat vaihtelevateri osissa maata eri tahdissaja samankin maakunnan alueellavoi olla useita eri kannanvaihteluvaiheita.Pohjanmaalla käytännön pystykorvametsästäjätovat havainneettämän jo kymmeniä vuosia sitten:esimerkiksi Suomenselkä kulkee erisyklissä kuin osa Pelto-Pohjanmaata.Suomen riistakeskus ja Jyväskylänyliopisto käynnistivät maa- jametsätalousministeriön rahoituksellatutkimushankeen, jossa pyrittiinlöytämään riistakolmioaineistonavulla ne alueet, joilla tällainen kannanvaihteluon ajallisesti yhtenäistä.Tutkimusaineiston käsittelystävastasivat Gilbert Ludwig ja HeliSiitari Jyväskylän yliopistosta, ja hesaivat taustatukea Riista- ja kalataloudentutkimuslaitoksen tutkijaPekka Helteeltä.Tutkimus perustui elokuistenriistankolmiolaskentojen tuloksiinvuosilta 1989–2011 ja niiden avullaluotiin oheiset aluekartat teeren jametson luontaisista kannanvaihtelualueista.Niissä näkyvät myösmaakuntien rajat (punaisella).Kartoista voidaan heti havaita, ettäluontaiset kanalintukantojen vaihtelualueeteivät noudata ihmistenpiirtämiä hallintorajoja. Nämä uudettutkimustiedot haluttiin päätöksentekoketjunperustaksi, ja Suomenriistakeskuksen toiminta-alueetjärjestäytyivät tekemään vuoden2012 metsäkanalintukantojenanalysoinnin näiden luontaistenkanalintualueiden mukaisesti. Näinvoitiin taata se, että päätöksentekoketjutapahtuu kanalintujen biologianehdoilla, piittaamatta ihmistenmäärittelemistä hallintorajoista.Tällainen malli, jossa hallintopäätöksetvoidaan tehdä aivan uunituoreentutkimustiedon perusteella,on ainutlaatuinen maailmassa.Toimintatapoja kehitetään jatkossakinedelleen tutkijoiden ja hallinnontiiviissä yhteistyössä. Kun riistatietojohtamisenmallien tutkimuksellinenTuore riistatieto johti aluekohtaisiin jaloogisiin päätöksiin riistatilanteen mukaan.12 l Riistan vuoksi, lokakuu 2012

SuomenteerikannanluontaisetkannanvaihtelualueetMalli, jossa hallintopäätökset voidaan tehdä uunituoreentutkimustiedon perusteella, on ainutlaatuinen maailmassa.Tuhannet metsästäjätlaskivat talkoillariistakolmioreititelokuun alussa, jametsäkanalintujenmetsästyssäätelystäpäätettiin tämän tuoreentutkimustiedonperusteella.Suomenmetsokannanluontaisetkannanvaihtelualueetja hallinnollinen perusta on näinvahvassa kunnossa, voidaan tulevaisuudessakehittää erilaisia työkaluja,joiden avulla paikalliset metsästysseuratvoivat perustaa omat metsästyspäätöksensä(pyyntikiintiöt) tähäntuoreeseen riistatietoon. Tämä voivähentää valtionhallinnon tekemienmetsästysrajoitusten tarvetta tulevaisuudessa.Lisäksi huippuvuosinavoitaisiin metsästysaikoja kestävästimyös pidentää.Metsästysajat perustuvat nyttodelliseen riistatilanteeseenMillaisiin päätöksiin kyseinen ketjutänä vuonna sitten johti? Vuoden2012 metsäkanalintukannat olivatvahvat ja metsästyksen rajoittaminenei ollut valtaosassa maata tarpeellista.Pohjois-Suomessa päädyttiinmerkittäviin metsästysaikarajoituksiinkaikkien metsäkanalintujen osalta,sillä laskennat paljastivat alueenpoikastuoton olleen ennätysmäisenhuonon. Uudet riistakolmiotuloksetpaljastivat dramaattisen muutoksenedellisvuoteen etenkin Keski-Lapissa,ja siihen reagoitiin rauhoittamallametsäkanalinnut lokakuun alustaalkaen. Toisaalta Kanta-Hämeessä jajoissakin Itä-Uudenmaan kunnissavoitiin nyt sallia täysiaikainen metsonmetsästys kantojen runsauden takia.Tuore riistatieto johti aluekohtaisiinja loogisiin päätöksiin riistatilanteenmukaan. Pohjois-Suomenosalta vanhan päätöksentekojärjestelmänmukainen toiminta olisitarkoittanut sitä, että katovuoteenei olisi osattu reagoida oikein, japerustietoina olisi käytetty viimevuotisenkanalintujen kannanvaihtelunhuippuvuoden tietoja.Suomen Riistakeskuksessapanostetaan jatkossakin erityisenvoimakkaasti riistatiedon keräämiseen,käsittelyyn ja avoimeenjakamiseen. Käynnissä on laajamittaisiatietohallintoon liittyviä kehityshankkeita,joilla kaikki kertyväriistatieto – kanta-arviot, havainnotja saaliit – sidotaan paikkatietoonja voidaan tarjota kansalaisten japäätöksentekijöiden käyttöön kattavasti.Merkittävin jatkohanke lieneesähköisen saalistietojärjestelmänkehittäminen, joka on aloitetturiistakonsernissa tänä keväänä.Riistahallinnon, tutkijoiden jametsästäjien yhteistyön ansiostasuomalainen riistatieto on tällä hetkellämaailman kattavinta, nopeintaja tarkinta. Kehitetyistä kestävyydenmerkkipaaluista voi koko yhteiskuntaolla ylpeä!lRiistan vuoksi, lokakuu 2012 l 13

Erikoissuunnittelija Marko Svensberg, Suomen riistakeskusVaihettumisvyöhykkeidenhoito hyödyttäämetsäkanalintujaMetsästäjien kiinnostusta luonnonhoitoon halutaanlisätä, koska he omistavat lähes kolmasosan Suomenpinta-alasta. Suomen riistakeskuksen vetämän Riistaareunoilta - METSO-yhteistoimintaverkostohankkeentavoitteena on kehittää metsien vaihettumisvyöhykkeidenhoitoa riistaeläinten elinoloja paremminhuomioivaksi. Metsä- ja suoelinympäristöjenreuna-alueeteli vaihettumisvyöhykkeetovat metsäkanalintujentärkeimpiä elinympäristöjäja tärkeitä myösmonille muille lajeille.14 l Riistan vuoksi, lokakuu 2012

Metsästävissä maanomistajissa piileemerkittävä potentiaali luonnonmonimuotoisuuden turvaamisessa, sillametsästäjät omistavat 28 prosenttiaSuomen kokonaisalasta ja omienharrastusmahdollisuuksienparantuminen motivoi toimintaan.n n n Riistaa reunoilta -hankkeellapyritään lisäämään erityisestimetsästäjien luonnonhoitointoa sekälisäämään metsästäjien, metsänomistajienja metsätalouden eri organisaatioidenomaehtoista kiinnostustaja osaamista hoitaa vaihettumisvyöhykkeitänykyistä paremmin.Vaihettumisvyöhykkeellä tarkoitetaankahden erilaisen ekosysteeminreuna- eli vaihettumisvyöhykettä,jossa on molempien alueidenpiirteitä. Vaihettumisvyöhykkeetovat pääsääntöisesti monimuotoisempiaalueita kuin niihin rajautuvatekosysteemit, koska niiden kasvi- jaeläinlajisto rakentuu molempienekosysteemien lajeista. Vaihettumisvyöhykkeitäovat esimerkiksi metsäänrajautuvien avosoiden laiteetsekä metsiin rajautuvat peltojen javesistöjen reunavyöhykkeet.Vaihettumisvyöhykkeillä on tärkeämerkitys luonnon monimuotoisuudenylläpitämisessä, mutta niidenluonnonhoidosta ei ole olemassavaltakunnallista kokonaiskuvaa. Eräidenarvioiden mukaan alkuperäisistävaihettumisvyöhykkeistä olisi jäljellävain noin 10 prosenttia.Riistanhoidostakokonaisvaltaiseenluonnonhoitoon– Huomasimme, että riistan elinympäristöjenturvaamisella edistetäänluonnon monimuotoisuutta jaesimerkiksi vesiensuojelukysymyksiä.Myös metsänomistajienerilaiset arvot on otettava huomioontalousmetsien luonnonhoidon kehittämistyössä,toteaa luonnonvaraasiantuntijaSaara Lilja-RothstenMetsätalouden kehittämiskeskusTapiosta.Tärkeää on ymmärtää, ettäriistaelinympäristöjen hoito on osakokonaisvaltaista luonnonhoitoa.Monista riistalajien hyväksi tehtävistätoimenpiteistä hyötyy riistalajienlisäksi lukuisa määrä muuta lajistoa.VaihettumisvyöhykkeettärkeimpiämetsäkanalintupoikueilleVaihettumisvyöhykkeiden merkityson noussut vahvasti esille viimeaikoina, esimerkiksi metsäkanalintujenhoitosuunnitelman laadinnassa.Erityisesti kankaiden ja soidenväliset vaihettumisvyöhykkeet ovattärkeitä kaikenikäisille kanalinnuille,ja erityisesti poikueille ne ovat suorastaanavainelinympäristöjä.Toki vaihettumisvyöhykkeidenmerkityksestä on ollut laajaa kokemusperäisempäätietoa jo 1950-luvultalähtien, mutta vasta viimeaikaisettarkemmat tutkimukset ovatparemmin tukeneet tätä käsitystä.Esimerkiksi norjalaisten tekemissägps-seurantapantatutkimuksissaseurattiin metsopoikueita hyvinintensiivisesti kahden ensimmäisenelinviikon aikana, ja tällöin poikueetliikkuivat ja ruokailivat suurelta osinavosoiden ja metsien vaihettumisvyöhykkeillä.– Vaihettumisvyöhykkeettarjoavat kanalinnuille elintärkeääsuojaa ja ravintoa samalla alueella.Ravintoa runsaan hyönteislajistonja varpukasvien, erityisesti mustikanvälityksellä sekä suojaa runsaankenttäkerroksen, latvuspeiton japuuston tiheys- ja kokovaihtelunkautta, kertoo metson elinympäristöasioistaväitellyt tutkija JanneMiettinen Metsäntutkimuslaitoksesta.Miettisen mukaan vaihettumisvyöhykkeidenhoidossa voidaansaavuttaa suuret hyödyt varsinpienillä kustannuksilla.– Menetelminä vaihettumisvyöhykkeidenhoidossa ovatesimerkiksi pidemmät kiertoajat,erirakenteinen metsänkasvatus,ojitustoistuvuuden lasku ja tiheänäkasvatus, Miettinen valottaa.Metsästäjillä keskeinenrooli luonnonhoidossaMaanomistaja ja metsästäjä Fredrikvon Limburg Stirum on ollutinnokas edelläkävijä vaihettumisvyöhykkeidenhoidossa.n n nRiistan vuoksi, lokakuu 2012 l 15

n n nRiistaelinympäristöjen hoitoon osa kokonaisvaltaistaluonnonhoitoa, sillä monistariistan hyväksi tehtävistätoimenpiteistä hyötyy myöslukuisa määrä muuta lajistoa.– Kosken kartanon maiden läpi virtaavan joenmetsittyneitä joenrantapeltoja on palautettu karjanlaitumiksi, peltojen reunametsien puustoa on metsänhoitotoimillahoidettu lehtipuuvaltaisemmiksi ja myössuojaa antavaa kasvillisuutta on istutettu monien erilajien hyväksi. Erityisesti hirvieläimille peltojen reunavyöhykkeettarjoavat ravintoa ja tämä todennäköisestivähentää talousmetsissä tapahtuvia vahinkoja, kertoovon Limburg Stirum.Metsästäjät omistavat huikean määrän metsästysmaata:9,6 miljoonaa hehtaaria eli 28 prosenttia Suomenkokonaisalasta. Näin suuren maanomistajatahontekemisillä ja tekemättä jättämisellä on suuri vaikutuselinympäristöihin.Metsästävissä maanomistajissa piilee merkittäväpotentiaali luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa,silla riistan vuoksi tehdystä elinympäristöjen hoidostahyötyvät monet lajit ja omien harrastusmahdollisuuksienparantuminen motivoi toimintaan.Kosteikkoja metsästäjät ovat perustaneet lähes 2000viimeisten vuosikymmenten kuluessa, mutta panostuksetmetsäelinympäristöihin ovat olleet vaatimattomampia.Vaihettumisvyöhykkeiden hoidosta olisi hyvä lähteäliikkeelle, sillä kyse on kuitenkin kokonaisuudessaanvarsin pienistä taloudellisista kustannuksista ekologisiinhyötyihin verrattuna.Kohti käytännönläheisiä ohjeitaRiistaa reunoilta -hankkeessa pilotoidaan vaihettumisvyöhykkeidenluonnonhoitoa, luodaan koulutusmateriaaliaja edistetään luonnonhoidon kustannustehokkuuttavirkistyskäyttömahdollisuuksien kytköksien kautta.Hankkeen aikana kerätystä materiaalista ja perustetuistamallikohteista saaduista kokemuksista tuotetaanohjeet ja koulutuspaketti vaihettumisvyöhykkeidenhoidosta. Hankkeessa kerätyn tiedon ja ohjeiden toivotaankinleviävän mahdollisimman laajalle käytännönmetsätöiden ja riistanhoidon toteutukseen asti.Suomen riistakeskuksen vetämässä Riistaa reunoilta-hankkeessa on mukana laaja valtakunnallisella tasollatoimiva yhteistyöverkosto, johon kuuluvat Metsätaloudenkehittämiskeskus Tapio, Metsähallitus, Suomenmetsäkeskuksen Rannikon, Etelä-Pohjanmaanja Pohjois-Pohjanmaan alueyksiköt, Länsi-Suomenmetsänomistajaliitto, Suomen luonnonsuojeluliitto,MetsäGroup-konserni sekä joukko hankkeestainnostuneita maanomistajia, muun muassa Kokkolan jaOulun kaupungit. Hanketta rahoittaa ympäristöministeriöEtelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaMetson kautta.lSami Karppinenn ”Riistaa Reunoilta -hankkeessa vastataan metsänomistajien toiveisiinottaa metsänhoidossa huomioon muitakin arvoja kuin taloudelliset.Hankkeen kehittämistyön tuloksena laaditaan metsänomistajienkäyttöön Mitä ja miksi teet -ohjeet erilaisten vaihettumisvyöhykkeidenhoitamiseksi.Monet metsän reuna-alueiden vaihettumisvyöhykkeet ovatluonnon monimuotoisuudelle tärkeitä. Pellon ja metsän väliselläreunavyöhykkeellä lajirunsaus on suurempi kuin pellolla tai metsässäyksinään. Vaihettumisvyöhykkeille on tyypillistä, että niiden lajistoon saanut kehittyä monilajiseksi ajan ja hoidon tai maankäytön myötä kuten puustoisellaperinnebiotoopilla, jossa esiintyy sekä avoimen niityn että metsän lajistoa.Metsänomistajilla on käytettävissään monta erilaista keinoa huomioida riistalle tärkeätreuna-alueet jo tavallisen metsänhoidon puitteissa.Kaikilla vaihettumisvyöhykkeillä ei ole metsälaissa määriteltyä arvokkaan elinympäristönstatusta, joka tulisi huomioida metsänkäsittelyssä. Toisaalta vaihettumisvyöhykkeetmainitaan säästöpuihin liittyvien suositusten yhteydessä. Riistan elinolojen edistäminenmielletään yhdeksi säästöpuuryhmien keskeisistä tavoitteista ja vaihettumisvyöhykkeet –kuten vesistöjen rannat sekä soiden ja peltojen reunat – ovat yksi keskeisistä säästöpuuryhmänpaikoista. Säästöpuuohjeistuksen perusteena avosoiden metsäiset reunatmainitaan riistalle tärkeinä kohteina, joista löytyy ravintoa ja suojaa. Lisäksi riistaan liittyenmetsänhoitosuosituksissa todetaan, että metsänkanalintujen elinmahdollisuuksia voi vaaliakasvatushakkuissa suosimalla metsänreunoilla lehtipuustoa.Maria Lindén, ympäristöasiantuntija Ympäristö ja ekosysteemipalvelut,Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ”Puunkorjuussa voidaan huomioida vaihettumisvyöhykkeet ja kuvioidenreuna-alueet metsänkasvatuksen eri vaiheissa. Usein näistätoimenpiteistä ei aiheudu merkittävää kustannusta metsänomistajalletai työn toteutukselle.Harvennus sinällään parantaa metsän valo-olosuhteita ja näinollen parantaa varvustonkin kasvuolosuhteita. Paikoitellen voidaanvoimakkaammalla harvennuksella lisätä valoa ja jättää normaaliaenemmän lehtipuuta. Näistä kohteista voidaan saada tulevaisuudensäästöpuuryhmät. Harvennusvaiheessa kuvion reuna tai ojan penkkavoidaan jättää ennakkoraivaamatta, jolloin jäävä aliskasvos muodostaa suojaa eläimille.Uudistamisvaiheessa ja harvennuksissa reunavyöhykkeellä voidaan toteuttaa myöspoimintaluonteisia hakkuita, jolloin kuvion reuna muuttuu epäsäännölliseksi ja polveilevaksi.Myös alalla oleva luontainen taimiaines tuo vaihtelevuutta ja suojaa riistalle.Sopivat säästöpuut tarjoavat lepo- ja ruokailupaikkoja erityisesti metsäkanalinnuille.Tärkeää on sopia asioista puukaupan yhteydessä, jotta tieto toiveista välittyy myössuorittajille.”Janne Soimasuo, ympäristöpäällikkö, Metsä Groupn ”Luonnonhoitoa kannattaa kehittää. Riistaa reunoilta -hanke onhyvä kokeilu, jolla voi saada alkuun laajempien vaikutusten hakemisenmetsäkanalintujen ahdinkoon.Metsätaloudessa etenkin soiden reunavyöhykkeet ovat jääneetpahoin huomiotta. Samat ympäristöt ovat kuitenkin tärkeitä sekäkanalintujen poikueympäristöinä että muulle monimuotoisuudelle.Reunavyöhykkeet tulisikin jatkossa muun muassa kuvioida metsäsuunnittelussaomiksi erityiskuvioikseen ja jättää ne avohakkuidenulkopuolelle.Erirakenteiskasvatuksen mahdollisuudet ovat reunoilla parhaat, eli taloudellisestatuotosta ei juuri tarvitse tinkiä, vaikka luonto otettaisiin paremmin huomioon. Reunavyöhykkeilläon tärkeä merkitys myös virkistykselle, maisemalle ja vesiensuojelulle.Tällä tiellä metsästäjien panos voi olla todella merkittävä ja yhteistyön kehittäminenmyös luonnonsuojelujärjestöjen kanssa toimii hyvin. Metsästäjät ovat merkittävä maanomistajaryhmä.Jos he ottavat reunavyöhykkeiden hoidon uudella tavalla omakseen,maisemat todella muuttuvat ja toiminnan kokonaismerkitys on varmasti merkittäväkanalintukantojenkin näkökulmasta.Reunavyöhykkeiden mahdollisuuksia on pohdittu myös kuukkelihankkeessa. Kannattaakatsoa: www.sll.fi/kuukkeli. Tässä luonnonhoitotyössä metsästäjien, maanomistajan jaluonnonsuojelijan edut ovat käytännössä yhteneviä.”Risto Sulkava, puheenjohtaja, Suomen luonnonsuojeluliitto16 l Riistan vuoksi, lokakuu 2012

Tutkija Katja Holmala, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosMetsästäjät jariistantutkimus laskivatilveksiä yhdessä– tuloksena tarkentunutkanta-arvioSuurpetojen runsaudenarviointi on haastavaa.Erityisesti ilveksellätiheiden kantojenalueilla perinteisetmenetelmät eivät välttämättätuota riittäväntarkkaa tietoa pentueidenmääristä kannanarvioinninperusteeksi.Tammikuussa 2012toteutettiin Suomenriistakeskuksen koordinoimanaviidelläalueella erillinen suurpetojenkertalaskenta(Pohjois- ja Etelä-Savo,Keski-Suomi, Satakuntaja Itäinen Uusimaa).Vaikka laskennassahavainnoitiin kaikkiensuurpetojen jälkiä, tärkeimpänätavoitteenaoli saada mahdollisimmantarkka arvio kullakinalueella liikkuvistailvespentueista.Tammikuussa 2012 toteutetussaerillislaskennassalaskijat löysivät Etelä-Savossa49, Pohjois-Savossa78, Keski-Suomessa 73,Itä-Uudellamaalla 14 jaSatakunnassa 38 erillistäpentuetta.Hannu Huttun n nRiistan vuoksi, lokakuu 2012 l 17

n n n Laskentaan osallistui yhteensänoin 6000 vapaaehtoista metsästäjääja luonnonharrastajaa. Laskentaaluekattoi noin 20 000 neliökilometriä.Vain muutamia yksittäisiäriistanhoitoyhdistyksiä jättäytyierillislaskennan ulkopuolelle. Laskijatkulkivat erilaisilla kulkuneuvoilla jajalan yhteensä yli 55 000 kilometriä.Erillislaskenta tuotti yksityiskohtaistatietoa sekä havaituista suurpedoistaettä erillisistä ilvespentueista.Etelä-Savossa laskijat löysivät49, Pohjois-Savossa 78, Keski-Suomessa73, Itä-Uudellamaalla 14 jaSatakunnassa 38 erillistä pentuetta.Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa jaSatakunnassa havaittiin enemmänilvespentueita kuin mitä edellisvuosinatai muiden päivien petoyhdyshenkilöidenhavaintojen perusteellaolisi ollut arvioitavissa. Etelä-Savossaja Uudellamaalla erillisiksi todettujapentueita oli vastaavasti nyt hiemanvähemmän.Erillislaskenta tuotti tarkentavaatietoa ilveskannastaLaskennassa saatiin tietoa paitsi pentueittenmäärästä myös siitä, kuinkapaljon pentueissa oli pentuja. Tästäsaatiin suuntaa-antavaa tietoa alueenilveskannan tuottavuudesta. Kaikenkaikkiaan erillislasketut alueet olivathyvätuottoisia melko tiheän ja tiheänilveskannan alueita. Keskimäärinyhdellä naaraalla oli 1,6–1,8 pentua.Korkein määrä oli Pohjois-Savonalueella. Aineisto mahdollisti myöspentueiden osuuden arvioinnin kaikistahavaituista ilveksistä kyseisiltäalueilta, mitä kautta saadaan tietoamuun muassa ilveskannan kehityksenvaiheesta.Laskenta onnistui kokonaisuudessaanhyvin ja tuotti monenlaistatietoa myös kannanarvioinnin kehittämisenavuksi. Suuri kiitos tästäkuuluu hanketta koordinoineelleSuomen riistakeskukselle ja kaikillelaskentaan osallistuneille metsästäjilleja luontoharrastajille.Tiheän ilveskannan alueellaerillislaskenta osoitti perinteisenmenetelmän puutteen pentueidenhavaitsemisessa ja auttaa kehittämäänarviointimenetelmää myöstulevaisuudessa. Erillislaskennassanyt saatuja tietoja on hyödynnettymuun muassa vuoden 2011pentueiden määrien arvioinnissaerillislaskettujen alueiden kohdalla.Laskennan ensimmäisiä tuloksiaon esitelty laskentaan osallistuneillaalueilla yhteensä kymmenessä yleisötilaisuudessaalku- ja loppukesälläja kirjallinen raportti julkaistaan sähköisessämuodossa syksyn aikana.Saatujen kokemusten ja palautteidenavulla menetelmää voidaankehittää edelleen tulevaisuudentarpeita palvelemaan.lPentueitten määrän lisäksi saatiintietoa siitä, kuinka paljon pentueissaoli pentuja ja sitä kautta myösilveskannan tuottavuudesta.Ilvesten kannanarviointiIlvesten kannanarviointi perustuu pääasiassapetoyhdyshenkilöiden TASSU-järjestelmäänkirjaamiin pentuehavaintoihin.Havaintoaineiston perusteella RKTL tekeearvion erillisten pentueiden lukumäärästä.Analysointi perustuu tietoon pentueidenliikkuvuudesta ja elinpiireistä. Toteutettuerillislaskenta tuottaa tietoa myös alueellistenerojen tarkasteluun ja huomioimiseenmuun muassa ilvespentueiden elinalueidenkoon suhteen. Arvio ilveskannan koostasaadaan kertomalla varmojen erillistenpentueiden määrä tutkimuksiin perustuvillalaji- ja aluekohtaisilla kertoimilla.Saatujen kokemusten ja palautteiden avullamenetelmää voidaan kehittää edelleen.18 l Riistan vuoksi, lokakuu 2012

Hoitosuunnitelmatohjaavat riistapolitiikantoteutustan n n Hoitosuunnitelmien tavoitteena on asettaa päälinjatja tavoitteet riistaeläinkantojen pitkäjänteisellehoidolle. Suunnitelmien avulla pyritään sovittamaanyhteen eri tahojen näkemykset ja edut. Hoitosuunnitelmienperustana on ajankohtainen ja luotettavatieto riistaeläimen biologiasta ja ekologisistatarpeista. Riistaeläinkantojen alueelliseterot ja vaikutukset alueella asuvilleihmisille sekä paikallisten ihmistennäkemykset otetaan huomioon hoitosuunnitelmialaadittaessa. Hoitosuunnitelmillavastataan myös Suomeakoskeviin kansainvälisiin velvoitteisiinlajien suojelusta.Hoitosuunnitelmienlaadinnassa on keskeisenäperiaatteenaavoimuus ja kansalaistenosallistuminen. Kattavantiedon saamiseksi hoitosuunnitelmiatehtäessä järjestetäänavoimia sidosryhmä- jayleisötilaisuuksia, joissakuullaan paikallistenihmisten näkemyksiä.Sekä alueellisiasidosryhmiä että valtakunnallisiatoimijoitaon kuultu kirjallisestisekä erillisissä neuvotteluissa.Menettelyn tarkoituson taata, että jokaisella onmahdollisuus osallistua javaikuttaa hoitosuunnitelmienvalmisteluun.Hoitosuunnitelmienvalmistelu, seurantaja päivittäminen kuuluvatSuomen riistakeskukselle.Suunnitelmat ovat olennainen osajulkisen riistakonsernin strategiaa ja keskeisiävälineitä riistapolitiikan toteuttamisessa.Myös valtakunnallinen riistaneuvosto ja alueellisetriistaneuvostot osallistuvat työhön. Alueellisten riistaneuvostojentehtävänä on muun muassa järjestääsidosryhmien osallistava kuuleminen.Valmiiden hoitosuunnitelmien sähköiset versiot löytyvä maa- ja metsätalousministeriön internetsivuiltawww.mmm.fi Asiaryhmät Kalastus, riistanhoito ja porot Riistatalous Hoitosuunnitelmat.Tähän mennessäovat valmistuneetseuraavathoitosuunnitelmat:n Susikannanhoitosuunnitelma,2005n Karhukannanhoitosuunnitelma,2007n Ilveskannanhoitosuunnitelma,2007n Itämerenhyljekantojenhoitosuunnitelma,2007n Metsäpeurakannanhoitosuunnitelma,2007n Peltopyykannanhoitosuunnitelma,2007Maa- ja metsätalousministeriössäovatviimeistelyvaiheessa:n Metsäkanalintujenhoitosuunnitelman AhmakannanhoitosuunnitelmaTällä hetkellä Suomenriistakeskuksessaovat valmisteilla:n Hirvenhoitosuunnitelman MetsähanhenhoitosuunnitelmaaLisäksi metsähanhenkansainvälisen (taigametsähanhenkoko muuttoreittiäkoskevan) hoitosuunnitelmanvalmistelu käynnistetään.Riistan vuoksi, lokakuu 2012 l 19

n Suomen riistakeskus, Fantsintie 13-14,00890 HELSINKI, 029 431 2001, fax (09) 2727 8130,riistakeskus@riista.fi, www.riista.fin Etelä-Häme, Lukiokatu 14,13100 HÄMEENLINNA, etela-hame@riista.fin Etelä-Savo, PL 14, (Virastotie 3 as 2),51901 JUVA, etela-savo@riista.fin Kaakkois-Suomi, Pikkuympyräkatu 3 A,49400 HAMINA, kaakkois-suomi@riista.fin Kainuu, Syväyksenkatu 1 B 27,89600 SUOMUSSALMI, kainuu@riista.fin Keski-Suomi, Kauppakatu 19 A 7,40100 JYVÄSKYLÄ, keski-suomi@riista.fin Lappi, Vanamokatu 3 D,96500 ROVANIEMI, lappi@riista.fin Oulu, PL 35 (Ratatie 41),91501 MUHOS, oulu@riista.fin Pohjanmaa, Vapaudentie 32-34 B 22,60100 SEINÄJOKI, pohjanmaa@riista.fin Pohjois-Häme, Labkotie 2,36240 KANGASALA, pohjois-hame@riista.fin Pohjois-Karjala, Teollisuuskatu 15,80100 JOENSUU, pohjois-karjala@riista.fin Pohjois-Savo, Kiekkotie 4,70200 KUOPIO, pohjois-savo@riista.fin Rannikko-Pohjanmaa, PL 16, (Långgatan 4),66531 Koivulahti, rannikko-pohjanmaa@riista.fin Satakunta, Porintie 9 B 6,29250 NAKKILA, satakunta@riista.fin Uusimaa, Sompiontie 1,00730 HELSINKI, uusimaa@riista.fin Varsinais-Suomi, Hadvalantie 8 7B,21500 PIIKKIÖ, varsinais-suomi@riista.fi