Käyttö- ja hoitosuunnitelma III - Kalatalouden Keskusliitto

- 35 -4. Myös vesikasvustossa ja linnustossa tapahtuneet muutokset kertovat usein järven kuormituksesta.5. Laaditaan suunnitelma.6. Haetaan rahoitus.7. Tehdään kunnostustoimet, jotka vievät usein vuosia ja järjestetään seuranta.Ensisijainen toimi myös pienvesissä on ulkoisen kuormituksen vähentäminen. Ilman sitä ei useinkaankannata ryhtyä muihin kunnostustoimiin, koska ilman kuormituksen vähentämistä tilanne palaa pianennalleen.Järvien kunnostaminen on pitkäaikaista työtä, joka vaatii useiden osapuolien yhteistyötä ja sitoutumista.Järvelle laaditaan toimenpideohjelma, jossa esitetään vuosittain tehtävät toimenpiteet, niiden toteuttajatja kustannukset sekä järven tilan seuranta.Pienennetään sisäistä kuormitusta sitomalla ravinteita pohjaan (hapetus, sedimentin peittäminen),poistamalla niitä järvestä (hoitokalastus, vesikasvien poisto, ruoppaukset) ja kunnostamalla järvenravintoketjua (hoitokalastus). Laajempi sedimentin poisto ruoppaamalla, vedenpinnan nosto ja virtauksenmuuttaminen vaativat aluehallintoviranomaisen luvan. Osakaskunnan suostumus on aina kysyttävä ennenhankkeen aloittamista. Pienet kunnostukset voidaan tehdä osakaskunnan suostumuksella.Kasvillisuuden poistoa ei tarvitse tehdä “avohakkuuperiaatteella”, vaan kasvillisuuden joukkoon tehdäänmuutaman metrin levyisiä käytäviä veden virtausolojen parantamiseksi. Tulee muistaa, että kasvillisuusmassattulee siirtää koneellisesti kuivalle maalle.Hoitokalastus on yksi tapa pienten rehevöityneiden usein särkikalavaltaisten järvien kunnostamiseksi. Niitäon tehty Suomessa paljon. Tulokset eivät ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta olleet kovinrohkaisevia. Onnistuneella hoitokalastuksella voidaan vähentää järven sisäistä kuormitusta. Se voisärkikalojen vähennyttyä johtaa veden laadun paranemiseen. Hoitokalastuksen lisäksi suositellaanpetokalaistutuksia (hauki, kuha) samanaikaisesti hoitokalastuksen kanssa.Kun päätetään ryhtyä hoitokalastukseen, laaditaan suunnitelma. Saalistavoitteeksi tulee asettaa 50-100kg/ha särkikaloja, jos fosforipitoisuus on alle 50 µg/l. Fosforipitoisuuden ollessa 100 µg/l tavoitteeksiasetetaan 150-200 kg/ha vuodessa. Särkikalojen osalta pyynti voidaan toteuttaa isorysillä, tiheällä nuotallaja katiskoilla. Parhaaksi tavaksi vähentää särkikalamassoja on osoittautunut syksyllä särkikalojen parveutumisaikaansyvänteistä tapahtuva nuottakalastus. Alkukesästä tehty hoitokalastus isorysillä tehokkainta.Ahvenkantoja voidaan pienentää hyvinkin nopeasti voimakkaalla katiskapyynnillä. Samalla ahventenkeskikoko kasvaa (Kilpinen 2002). Katiska on muutenkin erinomainen hoitopyydys.Ongelmaksi hoitokalastuksessa tulee, kuinka vähäarvoisen kalan kalastus saadaan tehokkaaksi ja pitkäkestoiseksija kuinka saalis markkinoidaan. Hoitokalastuksen loputtua särkikalakannat palaavat nopeastiennalleen, varsinkin, jos ulkoista kuormitusta ei vähennetä ja petokalaistutukset eivät ole riittäviä pitämäänsärkikaloja kurissa. Petokalojen tulee kasvaa riittävän suureksi pitääkseen särkikalat kurissa, mikä tarkoittaapetokalojen kalastusrajoituksia, jopa petokalojen kalastuskieltoa.Hoitokalastus vaatii asianosaisten useamman vuoden sitoutumisen lisäksi ammattikalastajien saamistamukaan hoitokalastukseen. Siten on mahdollista kalastaa riittävän tehokkaasti. Ensimmäisen tehokkaankalastusvuoden jälkeen särki pyrkii tehostamaan lisääntymistään kannan pienennyttyä. Tästä syystähoitokalastuksen on oltava pitkäkestoista.5.3 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN KEHITTÄMINENKalastusalueen toiminta ja tehtävät on lueteltu aiemmin. Kalastusalueella on myös hallinto- ja lakisääteisiätehtäviä (taulukko 2). Tärkein toiminta on kuitenkin kalastuksen ja kalavesien hoidon yhtenäisessäjärjestämisessä ja koulutuksessa yhdessä neuvonnan kanssa toiminta-alueellaan.