Tutustu Ultraan - Ultra-lehti

Veljeni Virta,Äitini MaaWashingtonin Suuri Päällikkölähettää meille sanan, että hänhaluaa ostaa meidän maamme.Suuri Päällikkö lähettää meillemyös ystävyyden sanoja javakuuttaa hyvää tahtoaan meille.Se on hänelle kunniaksi, sillä me tiedämme, ettähän tuskin tarvitsee meidän ystävyyttämme.Mutta me harkitsemme hänen tarjoustaan. Silläme tiedämme, että valkoinen mies voi tulla aseidenkanssa ja ottaa maamme ellemme myy.Mutta, kuinka kukaan voi ostaa tai myydä taivastayläpuolellamme tai maan lämpöä? Koko ajatus onmeille outo. Ellemme omista ilman raikkautta taiveden kimallusta, kuinka kukaan voi ne ostaa?Jokainen pala tätä maata on pyhä minun kansalleni.Jokainen kiiltävä männynneulanen, jokainen rannanhiekkajyvä, usva hämärtyvässä metsässä, jokainenaukio ja jokainen pörräävä hyönteinen on pyhäkansan muistoissa ja kokemuksissa. Puissa virtaavamahla kuljettaa mukanaan punaisen miehen muistoja.Siirtyessään tähtien pariin unohtavat valkoisenmiehen kuolleet sen maan, jossa he ensi kerrannäkivät päivänvalon. Meidän kuolleemme eivätkoskaan unohda tätä ihmeellistä maata, koska se onpunaisen miehen äiti. Me olemme osa tätä maata jase on osa meitä. Tuoksuvat kukat ovat sisariamme,kauris, hevonen ja mahtava kotka – ne ovatveljiämme. Kallioiset harjanteet, niittyjen rehevyys,ponin ruumiin lämpö ja ihminen – kaikki kuuluvatsamaan perheeseen.Kun siis Washingtonin Suuri Päällikkö lähettää meillesanan, että hän haluaa ostaa maamme, hän vaatiimeiltä todella paljon. Suuri Päällikkö sanoo, ettähän varaa meille paikan, jossa voimme elää omissaoloissamme, levossa ja rauhassa. Hän olisi meidänisämme ja me hänen lapsiaan. Me siis harkitsemmetarjoustasi ostaa meidän maamme. Mutta se ei olehelppoa. Sillä tämä maa on meille pyhä. Purojen jajokien kimaltava vesi ei ole vain vettä, vaan se onmeidän esi-isiemme verta. Jos me myymme tämänmaan, täytyy teidän muistaa että se on pyhä. Teidäntäytyy opettaa lapsillenne, että se on pyhä ja ettäjokainen häilähtävä varjo järvien kirkkaassa vedessätodistaa minun kansani elämän tapahtumista jamuistoista.Veden solina on minun isäni isän ääni. Virrat ovatveljiämme, ne sammuttavat janomme. Virrat kantavatkanoottejamme ja ruokkivat lapsemme. Jos me myymmesinulle maamme, teidän täytyy muistaa ja myös opettaalapsillenne, että virrat ovat veljiämme ja teidän veljiänne,ja teidän tulee kohdella niitä niin kuin veljiänne.Punainen mies on aina joutunut väistymään etenevänvalkoisen miehen tieltä kuin usva häipyy vuoriltaaamuauringon noustessa. Mutta meidän isiemmetuhka on pyhä. Heidän hautansa on pyhä tannerja niin ovat nämä kunnaat, nämä puut, tämä maankolkka pyhitetty meille. Me tiedämme, ettei valkoinenmies voi ymmärtää meidän teitämme. Hänelle yksipaikka on yhtä hyvä kuin toinenkin, sillä hän on kuinmuukalainen, joka tulee yöllä ja ottaa maasta mitätarvitsee. Maa ei ole hänelle veli vaan vihollinen, ja kunhän on voittanut sen, hän jatkaa matkaansa. Isiensähaudat hän jättää taaksensa eikä välitä. Hän ryöstäämaan lapsiltaan. Siitäkään hän ei välitä. Hänen isiensähaudat ja hänen lastensa perintöoikeudet on unohdettu.Hän kohtelee äitiään maata ja veljeään taivasta kuintavaroita, joita voi ostaa, ryöstää ja myydä kuin lampaitatai lasihelmiä. Hänen ahneutensa nielaisee kaiken jajäljelle jää vain autio maa.Mitäpä minä tiedän. Meidän tapamme eivät ole teidäntapojanne. Teidän kaupunkienne näkeminen koskeepunaisen miehen silmiin. Mutta ehkä punainen mieson villi eikä ymmärrä.Ei ole hiljaista paikkaa valkoisen miehenkaupungeissa. Ei yhtään paikkaa, jossa voi kuullasilmujen puhkeavan keväisin tai hyönteisen siipienrahinan. Mutta ehkä kaikki johtuu siitä, että olen villienkä ymmärrä. Melu vain loukkaa korvia. Ja mitä onelämä ellei voi kuulla kehrääjän yksinäistä huutoa taisammakoiden kinastelua yöllä lammen ympärillä?Minä olen punainen mies, enkä ymmärrä sitä. Intiaanikaipaa lammen kasvojen yli suhahtavan tuulenpehmeää ääntä ja metsän havujen tuoksua tuulessasateen jälkeen.Ilma on kallisarvoista punaiselle miehelle, silläkaikilla elävillä on osansa jokaisessa hengenvedossa,eläimet, puut, ihmiset – kaikki hengittävät samaailmaa. Valkoinen mies ei näytä huomaavan ilmaa,jota hän hengittää. Hän on löyhkälle turta kuin päiviäkuolemaisillaan ollut mies. Mutta jos me myymmesinulle maamme, täytyy teidän muistaa, että ilma onmeille kallisarvoista, sillä se jakaa henkensä kaikensen elämän kanssa, jota se ylläpitää.Tuuli, joka antoi isoisällemme hänen ensimmäisenhengenvetonsa, ottaa vastaan myös hänen viimeisenULTRA 10/2007 9