Tutustu Ultraan - Ultra-lehti

Paulo Coelhon kirje suomalaisille lukijoilleenHyvät kirjojen ystävät,Kirjoja on vaikea kuvailla lyhyesti, mutta sanoisin, että Portobellon noidassahalusin tutkia jumalallisuuden naisellista puolta, pureutua Suuren Äidin ytimeen.Minusta oli tarpeellista kysyä, miksi Jumalan naisellinen puoli on yritetty sulkeapois yhteiskunnasta.Romaanini perustuu sekä todellisuuteen että mielikuvitukseen. Lokakuussa2005 tapasin Transilvaniassa katolilaisen lentoemännän, joka innoittiminut kirjoittamaan Athenan tarinan. Hän kertoi minulle itävaltalaisestaadoptioperheestään ja romanijuuristaan. Hän oli alkusysäys kirjalleni, muttaminua innoittivat myös lukuisattilanteet ja ihmiset, jotka kohtasinmatkan varrella. Kuvaan myös itseäniAthenan hahmossa.Mutta miksi Jumalan naisellistapuolta pitäisi pohtia? Joskus minultakysytään, uskonko noitiin, ja silloinvastaan aina: kyllä. Valitettavastisana ”noita” synnyttää useinennakkoluuloisia reaktioita. Minunmielestäni noita tarkoittaa naista, jokaantaa intuition vaikuttaa tekoihinsa,on yhteydessä ympäristönsä kanssaeikä pelkää kohdata haasteita.Uusimmassa romaanissani kirjoitanennakkoluuloista, joita nykyajan noidatkohtaavat modernissa yhteiskunnassa.Nykyajan yhteiskunnassa ollaan niintakertuneita johdonmukaisuuteen, ettämonet kuvittelevat virheellisesti, ettäkaikki voidaan selittää. Ympäristömmeyrittää saada meidät vakuuttuneiksisiitä, että meidän täytyy olla täysin ymmärrettäviä, ei pelkästään ulkomaailmallevaan myös itsellemme. Juuri siinä piilee vaara. On tarpeellista myöntää, ettäkaikkea ei voi selittää, että meissä on selittämättömiä piirteitä ja että mysteeriätäytyy kunnioittaa ja pitää arvossa.Vapaan ja rohkean Athenan henkilöhahmo on minun tapani lähestyä aihetta japaljastaa rajoittavan ajattelutavan kahleet.Gustave Flaubert sanoi kerran olevansa rouva Bovary. Minä olen omat kirjani,ja ne ovat osa sieluani. Kirjojeni hahmojen ansiosta voin tutkiskella sieluani, koskane ilmentävät kaikkia huolenaiheitani ja toiveitani. Athena kuvastaa naisellistapuoltani, myötätuntoista puoltani.Syyskuussa 2007Paulo Coelhokissa, kaikissa elävissä ihmisissä. Ihmisetetsivät koko ajan luonnollisuutta,yksinkertaisuutta, itsetutkiskelua.He kunnioittavat elämän mysteeriä,mutta käsittävät että tärkeintä elämässäon rakkaus. Muuan mystikko,eräs 1700-luvun lopulla vaikuttanutprotestanttinen pastori sanoi että kunkuolemme, Jumala ei kysykään meiltävirheistämme ja pahoista teoistamme.Hän ei kysy erehdyksistä eikä hymuusja yletön jyrkkyys perinteisissäuskonnoissa, joissa kielletään henkilökohtainenvastuu henkisestä kasvusta.Toisaalta on ihmisiä jotka ymmärtävätettä vaikka säännöt ovat välttämättömät,tarvitaan myös myötätuntoa.On pakko uskoa että rakkaus paljastaa,rakkaus auttaa ymmärtämäänasioita sydämellä ja näkemään elämääuudella tavalla. Olen nähnyt sen toimivanympäri maailmaa, meissä kaivistäteoista. Jumalan tai jumalattarentai jumaluuden peruskysymys on se,olemmeko osanneet rakastaa elämässämmeriittävästi. Siihen kysymykseenmeidän tulee vastata; olemmeko osoittaneetelämämme aikana rakkautta jumalattarille,lähimmäisillemme ja kaikellemitä teemme.K: Olette haastatteluissanne väittänytolevanne katolilainen, mutta roomalaiskatolinenkirkko suhtautuuvahvaan naispuoliseen jumaluuteentorjuvasti.V: Saavuin vastikään Melkin luostaristaItävallasta, missä keskustelin benediktiinimunkkienkanssa. Käsittääkseniroomalaiskatolinen kirkko palvooNeitsyt Mariaa enemmän kuin mikäänmuu uskontokunta mitään naisjumaluutta.Katolinen kirkko torjuu ajatuksenäitijumalasta, vaikka paavi JohannesPaavali I toteaa yhdessä kiertokirjeessään,että Jumala on äiti. Keskustellessaniluostarissa apotti Puccardinkanssa, jota pidän oppi-isänäni, kysyinmikä mahtaa hänen mielestään olla uskontommenaiskielteisyyden syy. Hänvastasi että se on vain perinne joka varmastiennen pitkää muuttuu. Yllätyinkovasti, kun apotti sanoi että ”muutoksensuuntaan ollaan menossa” jalisäsi että benediktiinien vuosisatojentakaisissa keskipäivärukouksissa rukoillaanäitijumalaa. Uskon että katolinenkirkko vielä taipuu, mutta kutenkaikissa perinteissä, muutokseenkuluu aikaa.K: Jo ennen Portobellon noidan ilmestymistäliititte kirjan lukuja vapaastinähtäville omaan blogiinne.Ettekö pelkää menettävänne sitenlukijoita?V: Päinvastoin. Minusta lukijalla onoikeus tietää mitä hän ostaa, ja interneton siihen hyvä väline; hän voi lukeamuutaman luvun ja tehdä sen perusteellapäätöksensä. Konkreettisena esimerkkinävoisin mainita ajan, jolloinkirjojeni piraattikopioita myytiin Venäjälläilman lupaa. Levityksestä tulihankalaa, joten liitin Alkemistin verkkoonvenäläisiä lukijoitani varten. Helukivat kirjan, minkä jälkeen he kiinnostuivatteoksistani ja alkoivat ostaaniitä. Pidän internetiä vapaana maaperänä,jossa kaikilla on samat perusoikeudetmuun muassa nautintoon.Jos haluaa ostaa, voi ostaa, sillä onhanaina mukavampaa lukea konkreettistakirjaa kuin tietokoneen ruutua. Josei voi ostaa, pääsee ainakin tasavertaisestiteoksen ulottuville. Minulla onmielestäni velvollisuus suoda tämäoikeus kaikille.36 ULTRA 10/2007