Piti valita kirja - Ultra-lehti

Uusi ilmestyskirja valittiin Vuoden Rajatietokirjaksi!Tunnelma 5.5 Ultran avoimissa ovissa tiivistyi käsinkosketeltavaksi, kun IrmaWeisen astui talon täyttäneen yleisön eteen kertomaan, mikä on hänen valintansaVuoden 2004 Rajatietokirjaksi.Piti valita kirjaIrma Weisenin puhe Ultran avoimissa ovissa 5.5.Ultran toimitus on kutsunut meidät kaikki valitsemaan vuoden 2004 parhaan rajatiedon kirjan. Minäsain kunnian kertoa täällä julkisesti oman valintani. Tämän valinnan on tarkoitus olla ihan oma ja sesaa olla, ja toivotaankin olevan, yksilöllinen perustelultaan. – Oman valinnan määrää se, mikäitseen kolahtaa. Kaikupohja sille kolahdukselle on omassa ajattelussa, kokemuksissa, näkemyksissä,jopa tunteissa ja kaikessa luetussa.Kerron teille, millaisen kaikupohjan minussa valitsemani kirja sai soimaan. Arvaattekin siitä kohta,mistä kirjasta on kysymys.Niin pian kun lapsena jouduin koulun uskonnonopetuksen piiriin, minusta tuli kyselijä ja epäilijä. –Miten Jumala voikin olla sellainen, millainen yksikään ihminen ei saisi olla! Pelottelija ja veriuhrejavaativa. Kansakoulun ensimmäisellä luokalla kerrottiin heti Aabrahamista, jolle Jumala esittivaatimuksen poikansa Iisakin uhraamisesta. Uskontokirjassa oli kuva uhrikivestä, jolle Aabrahamoli koonnut risuja ja jolle Iisak piti pantavan surmattavaksi ja poltettavaksi. Juuri viime hetkelläennen käskyn toimeenpanoa Jumala sanoi, että älä tee sitä. Koetus tämä vain oli. Jos Jumala oli isä,niin miten hän saattoi kiusata näin julmalla tavalla toista isää ja hänen lastaan! Ja jos hän oli Jumala,pitihän hänen nähdä koettelemattakin Aabrahamin sydämeen.Ensimmäiseltä luokalta lähtien käytiin pääsiäisen lähestyessä joka vuosi läpi Jeesuksenristiinnaulitsemistapahtuma. Lapsen mielelle se oli kovin vaikea kestää. Lopulta selvisi, että vaikkaihmiset Jeesuksen ristiin naulitsivat, Jumala itse siinä kuitenkin oli takana, hän kun tarvitsi poikansajulman kuoleman antaakseen ihmisille synnit anteeksi. Sittemmin olen myös joutunut ajattelemaan,että onko se todella Jeesuksen tahto, että ihmiset yhä uudestaan ja uudestaan paneutuvat hänenkärsimyksiinsä ristillä. Tämä ajattelutti minua etenkin asuessani katolisessa maassa, jossa kaikkiallaoli ksusifiksejä: Jeesus riippumassa ristillä hautamuistomerkeissä, julkisissa rakennuksissa jakodeissa. –Eihän kukaan äitikään halua muistuttaa lastaan toistuvasti kivuista, joita hän koki lastasynnyttäessään. Vaikeaan sairauteen kuollut ihminen ei myöskään toivo häntä muistettavankärsivänä. –Ylösnousemustaan ja opettamaansa viisautta Jeesus varmaan toivoisi ihmistenmuistavan enemmän kuin kärsimyshistoriaansa.Mitä enemmän kristinuskoa tulin tuntemaan, sitä käsittämättömämmältä alkoi Jumala tuntua. –Tiesin, millainen oli uskonnonkin mukaan hyvä ihminen, mutta en ymmärtänyt, miksi tuotaJumalaa sanottiin hyväksi, vaikka oli kaunainen ja helposti vihastuva, kiivas ja kosti isien pahat teotlapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, vaikka ne lapset eivät olisi tehneet mitään pahaa. Jokouluaikoina aloin etsiä tietoa toisenlaisista katsomussuunnista.Uutta ulottuvuutta jumalpohdiskeluihin tuli, kun aviopuoliso löytyi Roomalaiskatolisen kirkonpiiristä. Dogmeihin sitoutunut ei hänkään ole koskaan ollut, vaan kyselevä ja pohtiva ihminen niinkuin minäkin. –Ongelma tuli siitä, että tuolloin, yli 50 vuotta sitten oli suorastaan mahdotonta

mennä eriuskoisena miniäksi traditiossa elävään katoliseen maahan, perinteistä kiinni pitäväänsukuun.Opiskelin Roomalaiskatolista uskonoppia kolmen vuoden ajan lähinnä kirjekurssin muodossa,mutta minua täällä Suomessa opettaneen hollantilaisen papin kanssa henkilökohtaisestikeskustellenkin. Kun olin käynyt oppikurssin läpi, minun piti tehdä kaksi lupausta: mahdollistentulevien lasten piti saada katolinen kasvatus, ja minä luopuisin kiinnostuksesta muita uskontoja jakatsomuksia kohtaan. Sanoin, että en voi koskaan lopettaa kiinnostustani eri uskontoihin jakatsomuksiin. Sanoin, että ikkunoiden pitää olla auki kaikkiin suuntiin valon tulla sisälle. Hänvastasi, että kun talo on vuoren huipulla niin sieltä on korkeimmat näkymät. Sanoin, että kyseistälupausta en voi antaa, enkä siis liity Roomalaiskatoliseen kirkkoon. Minua opettanut pappikuitenkin toivoi, että liittyisin, ilman lupaustakin.Lasten uskonnollinen koulutus Luxemburgissa käynnistyi, kun he aloittivat 6-vuotiainakoulunkäyntinsä. Se oli pelotteluun perustuvaa aivopesua ilman minkäänlaista välittämistä lapsenpsykologiasta, ilman ajatustakaan lapsen mielen suojaamisesta. Uskonnon opetus näille pienilleekaluokkalaisille aloitettiin synnistä ja kuolemansynnistä. Pari sanatarkkaa esimerkkiä:kuolemansynti tarkoittaa sitä, että jos sunnuntaina ei mene messuun, vaikka tulisi kirkon lähellekin,niin kotimatkalla auto ajaa päälle ja ihminen kuolee synnintilassa ja joutuu iankaikkiseenkadotukseen. Jos kastamaton vauva, vaikkapa matkalla kasteelle, kuolee, niin ”rakas” Jumalaheittää hänet iankaikkiseen tuleen. Enemmänkin esimerkkejä lastemme saamastauskonnonopetuksesta voisin kertoa. Onneksi molemmat poikamme kertoivat aina kotona, mitä oliopetettu ja kysymyksiä voitiin käydä läpi ja katkaista terä sanotulta. –Naapurin pieni tyttö sai itkujahuutokohtauksia öisin ja näki painajaisunia. Opin siis uudessa kotimaassani lisää kristillisestäjumalankuvasta, ihmisen kuvasta ja synnistä. Eikä kaikesta käy tässä kertominen.Purin protestoivaa mieltäni pakotteista jumalkäsitystä ja syntioppia vastaan kirjoittelemallatiivistelmiä kapinallisista ajatuksistani. Muutama esimerkki:- Jotkut uskovat jumalalla olevan ominaisuuksia, joita pitäisivät epäinhimillisinä ihmisillä.- Se, jolle Herran pelko on viisauden alku, palvelee väärää herraa.- Voit luottaa totuudentuntoosi, jos se varoittaa sinua koko totuudesta.- Käsityksemme Jumalasta ja sielun olemuksesta alkavat avartua, kun havahdumme harhaluulosta,että jumaluusoppineilla on kaikki tieto Jumalasta ja sielutieteilijöillä sielusta.- Herra varjelkoon meitä totuudenvartijoilta ja itse sellaiseksi tulemasta.- Ei Jumalaa voi palvella muuten kuin hänen luotujaan palvelemalla, ei kunnioittaa muilla menoillakuin hiljentymällä oman mielensä alttarille korotetun ihmisen kuvan edessä.Kirkolliset käytännöt ovat noista ajoista luonnollisesti muuttuneet, mutta oppirakennelmat ovatmuuttumattomat.Molemmat kristilliset kirkot, joiden piirissä olen pitkän elämäni elänyt, ovat aina painottaneetihmisen syntisyyttä, ja kristillisen kirkon perustamisesta lähtien painostanut ihmistä uskomaanomaan syntisyyteensä. Samoin omaan kyvyttömyyteen nousta siitä ilman Jeesuksen veriuhrintakaamaa pelastusta. Syntisyyteensä uskovalle tarjotaan kääntymyksen motiiviksi pelko. –Pelostatehty valinta ei ole vapaa, niin kuin on viisauden kasvamisen tuloksena tapahtunut vapaa valinta.Tämän pohjalta ehkä ymmärrätte, miksi minulle vuoden 2004 tärkein rajatiedon kirja on NealeDonald Walschin Uusi ilmestyskirja. Sen hyvin tiivis teksti ilmaisee Jumalnäkemyksen, joka eipaina ihmisen hartioita kumaraan raskaudellaan, ei syyllistä eikä uhkaa. Erehdykset, heikkoudet javajavaisuudet elämän kypsyyskokeissa voitetaan kasvun edistyessä. Ei ihmissielut kasvamaan javiisastumaan luonut Jumala lyö luotuihinsa syntileimoja, kuten Hänen tahtonsa edustajina esiintyvättekevät.Walschin kirja on nostava ja tarjoaa riemastuttavia ahaa-elämyksiä ja vahvistusta omillepohdinnoille. Mielestäni Jumala, joka riemastuttaa, innostaa tekemään parhaansa ja kohottaahenkisyyttä, tietoisuudessa, että usko ja ymmärrys toimivat optimaalisesti yhdessä. Uskontoimivuudesta ja rakentavuudesta maailmassa on kysymys.

Päätän puheenvuoroni muutamalla ajatuksella valitsemastani kirjasta Uusi ilmestyskirja:”Jumala ei ole lakannut koskaan kommunikoimasta suoraan ihmisten kanssa ja heidän kauttaanaikojen alusta saakka. Jumala tekee niin meidän päivinämmekin.””Jumala ei ole erillinen superolento, joka elää jossain maailmankaikkeuden kolkassa tai senulkopuolella, jolla on samat emotionaaliset tarpeet ja joka elää samassa tunteiden kuohussa kuinihmiset. Sitä, mikä Jumala on, ei voi loukata eikä vahingoittaa millään tavalla, eikä sillä ole tarvettakostaa eikä langettaa rangaistuksia.””Te ette ole yhtä kuin ruumiinne. Te olette rajattomia ja äärettömiä.””Te ette voi kuolla, eikä teitä voida tuomita koskaan ikuiseen kadotukseen.””Muistakaa, että tärkein väline, jonka koskaan saatte, ei vain henkisyyden, vaan uuden maailmanluomiseen on oma eletty elämänne. –Käyttäkää näitä elämänne hetkiä oman ylevimmän totuudenosoittamiseen, oman vilpittömän rakkauden tarjoamiseen ja kaikkien niiden haavojenparantamiseen, joita te ja muut olette aiheuttaneet itsellenne.””Ihmiskunnan on luotava uusi henkisyys. Ei mitään sellaista mikä syrjäyttää täysin vanhan, vaanjotakin, mikä virvoittaa sitä, jotakin mikä ei kavenna vanhaa, vaan avartaa sitä. Ei mitään, mikäheikentäisi vanhaa, vaan jotakin, mikä tukisi parasta osaa siitä.””Elämänne ja maailmanne voidaan parantaa hetki kerrallaan, jokainen teistä voi tehdä sen. Itseasiassa se on ainoa olemassa oleva tapa. Hyvä tieto kuitenkin on, että se vaatii vain vähän: hymyn,kosketuksen, naurun. Päätöksen anteeksiantamisesta. Valmiuden jatkaa. Kyvyn itkeä ja kuullamuiden itku. Elämänrakkauden. Luottamuksen Jumalaan. Muiden ihmisten hyväksymisen.Päätöksen elää yhtenä. Päätöksen uskaltaa.””Te olette koko se viisaus, rakkaus ja totuus, jota koskaan tarvitaan minkä tahansa hetkenparantamiseen.””Kehotan teitä tekemään valinnan. Kehotan teitä luomaan oman elämänne hetket... Esittämäänuudet ilmoitukset...”Kaiken kaikkiaan, olen valinnut Neale Donald Walschin kirjan Uusi ilmestyskirja, koska ihmisetmielestäni tarvitsevat kohottavampaa ja valoisampaa toivoa kuin toivo aikakausien takanaodottavasta tuomiopäivästä. Tuosta mielestäni lohduttomasta toivosta kirkollinen sanastokinalinomaa muistuttaa: tuomiosunnuntai, tuomiokirkko, tuomiorovasti, tuomiokapituli,tuomiopasuuna...Tarvitsemme uskoa Korkeimpaan, joka ohjaa, innostaa ja antaa aikaa kasvamiseen, jonka rakkaus eituomitse ja jonka toivo on valoisaa.Irma Weisen