to get the file - Sosiaalikollega

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 9Teuvo RaiskioPAHATAPAISTEN LASTEN AUTTAMISESTAPERHETYÖHÖNLasten- ja nuortenhuollon järjestötoimintaa Oulun seudullavuosina 1907 – 2003Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusOulu 2003

SISÄLLYSsivu3ESIPUHE 5ALUKSI 7Tutkimuksen lähtökohtana lasten- ja nuorisohuollonjärjestötoiminnan paikallisuus 7YHTEISÖLLISTÄ LASTENHUOLTOA 101 Vähäosaiset urbaanit lapset ja taloudellinen liberalismi 122 Pyrkimys valtiolliseen hyvinvointiin 153 Vapaaehtoisuus kansalaisjärjestöjen moottorina 164 Nuorten Ystävät Oulun lastenhuollon edelläkävijänä- auttoi ”pahatapaisia” lapsia ja nuoria 17KANSALAISSODAN SEURAUKSET LISÄSIVÄTJÄRJESTÖLLISTÄ LASTENSUOJELUA 191 Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL)– lastenhuollon malli ja vaikuttaja 192 Kansainvälinen Pelastakaa Lapset ry 213 Oulun Onnela 244 Lastensuojelun ja Nuorisohuollon Keskusliitto 245 Lapset kunnollisiksi perinteisellä kristilliselläkasvatuksella 25SOTAORVOT JA SUURTEN IKÄLUOKKIENSYNTYMINEN KASVATTIVAT HUOLTOTARVETTA 271 Parasta Lapsille ry 272 Sodan jälkeen Nuorten Ystävät pyrki laajentumaan 303 MLL: piirijärjestöt, lastenlinnat ja terveystalot 314 Pelastakaa Lapset –Rädda Barnen: sotalapsetja jälkipalvelu 32

5 Piirijärjestöjen perustaminen vahvisti lastensuojelutyönpaikallistoimintaa 34UUSIA LASTENSUOJELUJÄRJESTÖJÄ SYNTYI JAPERINTEISTEN TOIMINTAA KUNNALLISTETTIIN 351 Auta Lasta ry 362 Onnelan Lastenkoti Oulun kaupungille 393 Nuorten Ystävien päiväkodit kunnallistettiin 404 Oulun ensi- ja turvakoti 415 Sydänlapset ry 446 Järjestöt kokivat hyvinvointivaltionmahdollisuutena – ja uhkana? 45LAMA KOROSTI JÄRJESTÖJEN TARPEELLISUUTTA,PERUSARVOJA JA TALOUTTA 471 Reilun kaupan Pääskyt ja lastensuojelujärjestöjenongelmakeskeinen kehitysmaakuva 492 Siivet sijaiskotilapsuudesta 523 MLL - merkittävä valtakunnallinen vaikuttaja 594 MLL :n Pohjois-Pohjanmaan piiri 675 Parasta Lapsille ry:n Oulun Pateniemen osasto 696 Kilpaileva lastensuojelu? 717 Kristillisyys, valtakunnallistuminen ja mallinaoleminen Nuorten Ystävien imagoa 72LOPUKSI 76Lastensuojelujärjestöjen paikallinen toiminta avautuuosaksi kansallista ja kansainvälistä lastensuojelua 76LÄHTEET 83TUTKIMUKSET 854

ESIPUHE5Jokainen aika synnyttää omat lapsensa, näiden lasten kasvuolosuhteetja kasvatusnäkemykset. Jokaiselle ajalle on tyypillistämyös omat sosiaaliset ongelmansa, jotka heijastuvat lapsiin jaheidän kasvuolosuhteisiinsa. Ongelmia on pyritty poistamaan erilaisinlasta turvaavin tuin ja lastensuojelullisin toimin. Kasvatusolosuhteita,-näkemyksiä ja lastensuojelua koskevia sosiaalihistoriallisiatutkimuksia on olemassa paljon ja onneksi ne myös kuluvatlasten hyvinvoinnista kiinnostuneiden käsissä.Kun tarkemmin katsoo, paikallisesti esiin nousee historiattomuus.Arjen käytännöt pakottavat meidät puurtamaan tässä ja nytja vain harvoin meillä on mahdollisuus katsoa analyyttisesti menneeseen.Usein se tapahtuu vain erilaisten merkkipaalujen, kuten10- tai 100-vuotisjuhlien yhteydessä, jolloin päällimmäisenä onluonnollisesti katsastaa saavutuksia ja antaa tunnustusta ansioituneille.Perinne on tärkeä ja kunnioitettava, mutta sen rinnalla tulisiaina silloin tällöin arvioida mennyttä myös erilaisten yhteiskunnallistentapahtumien osana. Arvioida sitä, millaisten tapahtumien,näkemysten ja sopimusten kautta jotkin käytännöt ovatmuotoutuneet juuri sellaisiksi kuin ne nyt tänä päivänä ovat. Nykyisyystuntuu usein itsestään selvyydeltä, mutta jo pikainenkinkurkistus menneeseen kertoo nykyisen kehityksen moniilmeisyydestä,valintojen ja näkemysten ristiriidoista.Nykyiset lastensuojelun käytännöt ovat kehittyneet monientoimijoiden ponnistelujen määrätietoisen työn tuloksena. Tehdyntyön tavoitteet ja päämäärät eivät kuitenkaan aina ole olleet ristiriidattomia.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus osallistuumoniin lastensuojelua, perhetyötä ja varhaiskasvatusta koskeviinkehittämishankkeisiin. Osapuolina on niin kunnallisia kuinjärjestötoimijoitakin. Lastensuojelussa, perhetyössä ja varhaiskasvatuksessajärjestöjen toiminnalla on pitkä ja tärkeä perinne.Kiinnostus kolmatta sektoria kohtaan on viime vuosina ollut vahvaja kolmannen sektorin merkitystä on arvioitu monin tavoin.Kuitenkin paikallisesta kontekstista lähtevää arviointia on ollutvarsin vähän. Haluamme avata myös tämän keskustelun.

FT Teuvo Raiskion tutkimustyön kohteena on Oulun seudullatoimivat, lähinnä lastensuojelun kautta virittyneet järjestöt. Tarkasteluajankohtaon rajattu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan.Julkaisun pyrkimys on tuottaa tietoa näiden järjestöjen kehityksestäja lisätä ymmärrystä siitä, miksi niiden asema on nykyisenkaltainen.Tutkimus tuo esille myös sitä kehityskaarta mitenlastensuojelulliset toimenpiteet Oulun seudulla ovat kehittyneet.Historiatutkimuksen näkökulmasta työhön käytetty aika jaresurssit ovat olleet vähäiset. Kiitokset tutkija FT Teuvo Raiskiolleuutterasta ja intensiivisestä paneutumisesta tutkimusaiheeseensekä huolellisesta analyysistä ja raportoinnista. Toivomme, ettätämän päivän keskustelu welfare mix –tyyppisen palvelujärjestelmänkehittämisestä saa yhden lisäpohdinnan ja näkökulman.6Joulukuussa 2003Petri Kinnunen

TPTPPT ToimeksiantajanaPT TyöPTPT Järjestöjen7ALUKSITutkimuksen lähtökohtana lasten- ja nuortenhuollon järjestötoiminnanpaikallisuusOlen saanut tehtäväkseni selvittää tutkimustuloksin ja selittää johtopäätöksinlasten ja nuorten sosiaalihuoltoon liittyvää paikallista,Oulun alueen, järjestötoimintaa painottuen toisen maailmansodanjälkeiselle ajalle. Lasten ja nuorten huoltoon liittyvän paikallisenjärjestötoiminnan valtakunnallisuus ja laajentuminen Pohjois-1Suomen alueelle tulee myös huomioon otetuksi.TPlapsiinja nuoriin kohdistuneen sosiaalisen työn aloitusvaihe nivoutuminenaikansa tarpeisiin ja laajempiin yhteisöllisiin, kansallisiinja kansainvälisiin ilmiöihin on tärkeä tekijä tutkimukseni kannalta.Tarkoituksenani on arvioida, kuinka tämä menneisyydestäkumuloituva toiminta nivoutuu tämänhetkiseen lasten ja nuortensosiaalialan palvelutuotantoon. Historiantutkimuksessa erilaisetmurrosvaiheet ja muutokset ovat usein hyvin selittäviä ja toiminnanarvomaailman funktioita2paljastavia.TP1ovat Pohjois-Pohjanmaan Sosiaaliturvayhdistys ry (puheenjohtajanaMaija Pelkonen) ja professori Petri Kinnunen, joka toimii myös työniohjaajana, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta. Tutkimus tapahtuuosa-aikaisena palkkatyönä 15.11.2002 – 6.10.2003. Tutkimusaineiston merkittävänosan muodostavat lastensuojelujärjestöistä tehdyt erilaiset tutkimukset kutenhistoriikit. Lähdeaineistona ovat lastensuojeluyhdistyksien tuottamat erilaisetmateriaalit kuten esitteet, toimintakertomukset ja nettisivut. Julkisen kuvan tarkastelunosalta käytän järjestöjen omia julkaisuja: Auta Lasta ry:n lehdet ja juhlanumerotvuosilta 1989-2001; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti vuosilta 1977-2003; Nuorten Ystävät –lehti 1/94 – 1/2002; PelastakaaLapset lehdet vuosilta 1976-2003. Parasta Lapsille ry:llä ei ole vastaavia säännöllisiäjulkaisuja, joista voisi peilata järjestön julkista kuvaa.2sisältää vahvan paikallisen elementin, jossa pyrin hahmottamaan Oulunalueen järjestöjen toimintaa ja vahvuustekijöitä lasten ja nuorten huoltoon liittyneissätoiminnoissa. Tässä paikallisessa toiminnassa muodostaa Nuorten Ystävätry:n lapsiin ja nuoriin kohdistuva palvelutuotanto merkittävän rungon myös tätätutkimusta ajatellen. Paikallisuuden ohella on tärkeää selvittää järjestöjen tekemiensosiaalialan palvelujen ja tukitoimien tarvehakuisuutta suhteessa kulloisenkinajan laajempaan ideologis-poliittiseen kontekstiin.

TPTPPT JuhaPT RiittaPT LapsetPT TutkimuksessaniLapsen asema on usein esitetty kapeana osana perhettä tai vuorovaikutussuhteenaaikuiseen. Lasta ei ole yleensä haluttu nähdä yhteiskunnallisenatoimijana niin sosiokulttuurillisesti kuin taloudellisesti.TPhyvinvoinnin subjekteina – ajatusmalli – voidaan3esittää eräänlaisena hyvinvoinnin kolmiona, joka ”mittaa” lastenonnellisuutta, turvallisuutta ja tyytyväisyyttä. Teoreettisessa hyvinvointimallissalapsi nähdään hyvinvoinnin toimivana subjektina,jolla on oma identiteetti ja sosiaalinen asema. Tätä asetelmaatukevat sekä yhteiskunnalliset mahdollisuudet ja rajoitukset; diskursiivinenja institutionaalinen politiikan muotoilu ja täytäntöönpanoettä sosiaalisen ja taloudellisen muutoksen dynamiikka. Tämähyvinvointimalli tuo mukanaan niin paikallisen kuin globaalinkinnäkökulman lapsen elämään.TPpyrin hyö-4dyntämään tätä teoreettista näkökulmaa, joka osaltaan peilaa järjestöjenaikalaistaan lapsikäsitystä – lapsikuvaa. Se, millainen kuvalapsista oli ja on, antaa osviittaa siitä arvomaailmasta, jonkapohjalta järjestöjen lastenhuoltotyötä on tehty.Tutkimuksen näkökulma on lähihistoriallinen ja nykyhetkeentuleva. Tutkimusmenetelmä pohjautuu lähdekritiikkiin ja laadulliseensisällönanalyysiin, jossa tutkimusaineistona ovat alan järjestöjenerilaiset lähteet; julkaisut ja tutkimukset. Selvittäminen ontutkimusaineistosta muodostuvan kuvan jäsentämistä, yhdistämistäja referointia tutkimustuloksiksi. Tällöin pyritään vastaamaankysymykseen, millainen kuva on tutkittavasta asiasta. Usein onkysymyksessä kokonaispäättely ja synteesin muodostaminen, jossaerilaisten asioiden kytkökset ovat tärkeitä. Tutkimuskirjallisuusantaa osaltaan mahdollisuuden arvioida lähteistä muodostuvaakuvaa. Tämä kokonaisuus muodostaa työkalut johtopäätöksientekemiseen eli selittämiseen, jolloin pyritään pääosin vastaamaan83Eskelinen ja Petri Kinnunen, Lapsuuden loppu vai uusi lapsuus. Lapsuudenhyvinvointi. Yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro. (toim. Maritta Törrönen).Vantaa 2001.4Vornanen, Lasten hyvinvointi. Lapsuuden hyvinvointi. Yhteiskuntapoliittinenpuheenvuoro. (toim. Maritta Törrönen). Vantaa 2001; F. Williams & J.Popay & A. Oakley (edit.), Welfare Research: A Critical Review. London 1999.2-16; 156-183; Maritta Törrönen, Globalisoituva hyvinvointi. Lapsuuden hyvinvointi.Yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro. (toim. Maritta Törrönen). Vantaa2001.

TPPT LähihistorianPTkysymykseen miksi kuva tutkittavasta asiasta on sellainen kuinlähteistä saatavat tutkimustulokset antavat olettaa.Miksi? -kysymyksen avulla on mahdollisuus paneutua lähteentekijän maailmaan ja siihen taustaan, ympäristöön ja aikaan, jokavaikuttaa näkemyksiin ja kuvanmuodostukseen. Aikakauden erilaisetpoliittiset, ideologiset, uskonnolliset ilmiöt ja muoti-ihanteetvoivat olla merkittäviä taustatekijöitä yksilön ja yhteisön käsityksilleesimerkiksi suhteessa lapsiin ja nuoriin. Selittäminen on tuttuunpalauttamista, sillä tulosten selittäminen johtopäätöksiksi erilaistenlähteiden ja tutkimusten avulla on juuri menneisyydestämuodostuvan kuvan ymmärrettäväksi tekemistä. Johtopäätöksissänäkyy myös tutkijan muodostama tieteellinen kuva tutkittavastaasiasta.TP595tutkimuksessa tutkijan oma persoona on joka tapauksessa voimakkaastiläsnä tutkimusprosessissa. Tämän voi kääntää myös vahvuudeksi, silläkyky ymmärtää myös omien kokemusten kautta tutkittavaa ajanjaksoa ja ilmiötäparanee. Klassinen historiantutkimus vältti lähihistorian tutkimusta, koska koettiinhelposti, että oma persoona ja kokemukset vaarantaisivat objektiivisuudenmahdollisuuden. Pyrkimys irrottaa oma persoona ulkopuoliseksi suhteessa tutkimusprosessiinjohti helposti kätkettyyn paradigmaan. Olen syntynyt maalla syrjäkylällä(Pudasjärven Sarakylä), käynyt koulua taajamassa ja aikuisena opiskellutja työskennellyt Oulussa – nähnyt myös Eurooppaa ja Afrikkaa. Olin lapsi1960-luvulla; teini ja nuori aikuinen 1970-80-luvuilla. Olen ollut naimisissa jaeronneena pojan isänä olen ollut kosketuksessa myös nykynuorten elämän riemuihinja ongelmiin. Tutkimustyöni on liittynyt pääosin yleiseen historiaan (väitöskirjaniOudosta kulkijasta ihmiseksi, 1997, kytkeytyi Namibiaan; bantuihin,bushmanneihin ja suomalaisen lähetystyön välittämään bushmannikuvaan. Tähänliittyy myös artikkeli: Teuvo Raiskio, Guided by the Bushmen to the Finish NamibiaMyth. Looking at the others – Historical study of images in theory andpractise, Oulu 2002. Myös verkkojulkaisuna:HTUhttp://herkules.oulu.fi/isbn9514266331UTH)). Tämän jälkeen olen tutkinut OulunOKLn tutkimustoimintaa ja kansainvälisen luokanopettajakoulutuksen opiskelijoideninterkulttuurista orientaatiota, Pohjois-Suomen Pääskyjen historiaa ja elämäätyön rajalla (Sosiaali- ja terveystoimen keskusliitto: Uusi työ –projekti: TeuvoRaiskio, Ahdistava, arvottava työn raja sodanjälkeisessä Suomessa. Kohtiuutta työtä. Helsinki 2000; Oppressive evaluation at the borderline of work inpost-war Finland. Towards new work. New Work – A joint third sector employmentproject. Helsinki 2001). Olen opiskellut myös sosiaalialaa: sosiaaliohjaajantutkinto. Näistä subjektiivisista heikkouksistani ja vahvuuksistani käsinpyrin silti tutkimuksessani kohti objektiivisuutta. Oulussa 6.10. 2003, filosofiantohtori Teuvo Raiskio.

TPPT ThePTYHTEISÖLLISTÄ LASTENHUOLTOA10Lastenhuolto ja –suojelu on ollut osa yhteisöllistä elämää. Kauttaihmiskunnan historian vain osa aikuisväestöstä on osallistunut välittömästituottavaan työhön ja sen tuoton jakaminen on ollut välttämätöntämyös niille yhteisön jäsenille, jotka ovat eläneet eri tavointyön rajalla kuten lapset ja vanhukset. Tämä ihmisen yhteisöllinenperustehtävä on ollut pitemmällä tähtäimellä tuottavaa javälttämätöntä infrastruktuuria. Elämää jatkava kasvatus, hoito- jahoivatyö on vaatinut pitkäjännitteistä panostusta. Epäitsekkääseenkäytökseen ovat liittyneet myös itsekkäät motiivit kompensaationja hyvityksen odotuksina. Kannustimena on ollut ajatus siitä, ettätulee tarvittaessa myös itse autetuksi. On tarvittu sekä välittömästituottavaa työtä ja sen tuoton jakamista että pitkällä aikavälillätuottavaa sosiaalista hoivatyötä kytkeytyen kasvatukseen ja opetukseen.Nämä ovat vahvasti turvanneet kulttuurin, ja itse elämän,jatkuvuuden. Jakamisen ihanne on osaltaan varmistanut tämänihmisen evoluution holistisen perustehtävän ja turvannut toimeentuloaniin työssä kuin työn rajalla.TP6Lasten ja nuorten asema on pohjautunut yhteisölliseen kehitykseenja sen talouden tarpeisiin. Lähinnä nykyisen Irakin jaTurkin alueella noin 10 000 vuotta sitten alkanut, myös länsimaiseenviljelykulttuuriin vaikuttanut kehityslinja muutti ratkaisevastiihmisen suhdetta työhön ja luontoon. Liikkuva pyynti-keräilyalkoi väistyä suhteessa paikallaan pysyvään ja muutamaan viljeltäväänkasviin perustuvaan elämänmuotoon. Paikalleen pysähtyminentoi mukanaan lisääntyvän väestönkasvun. Vanhan pyyntijakeräilykulttuurin syntyvyyden säännöstely, jossa lapset syntyivätnoin neljän vuoden välein, lakkasi. Toisaalta viljely vaati paljontyövoimaa pelloille. Näin oli syntynyt jo varhaisiin viljelykulttuureihineräänlainen kasvuun pakottavan elämänmuodonoravanpyörä. Tämä asetelma vaikutti paljon myös työnjakoon jasitoi naisen synnytyksen sekä lasten- ja kodinhoidon kautta aikaisempaavahvemmin paikalleen. Viljelyyn alkoi liittyä entistä suu-6Illustrated History of Humankind 1-5; People of The Stone Age: Hunter-Gatherers and Early Farmers. Harper. San Francisco 1993; J A. Simpson andD.T. Kenrick, Evolutionary social psychology. 1997.

TPTPPT PeterPT ThePT LapsetPTrempaa omistamista, jonka paikalleen asettunut elämänmuotoosaltaan mahdollisti. Viljelytyön mukana tuli myös suurempi yhteisöllinenhierarkia, ja perinteinen jakaminen sai uusia muotoja.Alkoi muodostua uusia valtaa pitäviä yhteiskuntaluokkia, jotkaelivät toisten viljelyn tuotolla. Jakamisen ihanne ja siihen liittyväjakajan arvostus takasi osaltaan eliitin valta-asemaa. Taide, kauppaja erilaiset käsityöammatit mahdollistivat erilaiset työtä eriyttävätkehityslinjat, joissa kytkennät viljelyn toimeentuloon tulivatvaihdon ja/tai rahan kautta. Tällainen kehityslinja mahdollistimyös urbanisoitumisen, johon rahan käytön myötä palkkatyön7idea toimeentulon muotona nivoutui vaihtotalouden rinnalle.TPUsko ja uskonto on ollut osa sitä yhteisöllistä ideologiaa, jokamääritteli myös suhdetta lapsiin ja heidän huoltoonsa. Juutalaisuusja siitä lahkoutunut kristinusko siunasivat lähinnä viljelykulttuuriinkuuluvan arvomaailman. Uskonnolliset johtajat käyttivätperinteistä parantajilta ja shamaaneilta periytyvää mystistä valtaauuden ideologian ja jumalkuvan pohjalta, joka nivoutui paikallaanasumiseen ja viljelyelinkeinoihin. Yhteisön suhde työhön ja sentuoton jakamiseen osaltaan vaikuttaa myös suhtautumiseen lapsiin.Työ esitettiin sekä siunaukseksi että rangaistukseksi syntiinlankeemuksenperisynnistä, jolloin menetettiin paratiisin helppo”keräilijän” elämä. Velvollisuus, pakko ja rangaistus selitettiinihmisen parhaaksi ja tämän raadannan palkintona oli mahdollisestiikuinen elämä paratiisissa. Kristinoppi kuvasi lapset pääosin8viattomina, joilla oli taivasten valtakunnan ”avaimet”.TPolivat tärkeitä niin työvoimana peltotyössä kuin yhteisöllisenelämän ja tuotannon jatkuvuuden turvaajina, jossa vanhempienvalta-asemaa korostettiin. Kristinusko toi uusia painotuksia. Armonja lähimmäisenrakkauden periaatteet tukivat ihmiskunnanvanhaa yhteisöllistä näkemystä, mutta universaalisemmassa jaekspansiivisemmassa muodossa. Myös suomalaiset joutuivat tä-117Rowley-Conwy, Stone Age Hunter-Gatherers and Farmers in Europe.People of The Stone Age: Hunter - Gatherers and Early Farmers. Harper. SanFrascisco 1993; Richard G Klein, Hunter - Gatherers and Farmers in Africa.People of The Stone Age: Hunter-Gatherers and Early Farmers. Harper. SanFrancisco 1993.8Illustrated History of Humankind 1-5; People of The Stone Age: Hunter-Gatherers and Early Farmers; The World`s Religions. Produced by Marshall Editions.London 1993; Raamattu.

män uuden elämänmuodon ja työkulttuurin, ja niihin nivoutuneenmystisen ideologian kohteeksi 1000-luvun tienoilta alkaen.Martti Luther teki ideologisen kumouksen, jossa hän tietoisestija/tai tiedostamattaan aisti 1500-luvun kehityslinjat kohti markkinataloutta.Uusi uskontotulkinta palveli ennen kaikkea maallistavaltaa ja sen taloudellisia pyrkimyksiä. Luterilaisuus loi perustaapaitsi kapitalismille myös kehityslinjoille kohti tasavaltalaisuutta.Uusi arvomaailma vaikutti myös ihmiskuvaan. Esille nousi selvästiyksilöllisempi ihminen kuin aikaisemmin jo siitä syystä, etteihän enää tarvinnut pappia välikädeksi itsensä ja jumalansa välillä.Tällä oli merkitystä länsimaissa kehittyvään käsitykseen,jossa myös lasten yksilöllisyys korostui. Luterilainen työn vallankumous,jolla oli oleva globaalista merkitystä esimerkiksi katolilaisenvastauskonpuhdistuksen ja kolonialismin muodossa, levisiRuotsinvallan kautta myös Suomeen. Raataminen (pelto)työssätulikin siunaukselliseksi ja hyveelliseksi asiaksi.Ihmiskunnan kehityksessä peruselinkeinojen merkitys suoranatyöllistäjänä on ollut merkittävin aina nykyaikaan asti. Useissaafrikkalaisissa ja aasialaisissa kulttuureissa elämänmuoto perustuuedelleen maaseudun peruselinkeinojen normiston varaan.Länsimaisessa kulttuurissa viljelyn suhteellinen osuus elinkeinoistaon merkittävästi laskenut vasta 1800-luvun puolesta välistäalkaen, jolloin teollistuminen ja yhtäällä viljelytekniikkojen kehitysmahdollisti väestön siirtymisen suuremmassa määrin kaupunkeihinteollisuuden ja siihen kytkeytyneiden palveluelinkeinojenpiiriin. Tällä suurella rakennemuutoksella tuli olemaan suuri merkityslasten ja nuorten asemaan. Tarve lastensuojelun ja –huollonuudelleen järjestämiseen kasvoi.1 Vähäosaiset urbaanit lapset ja taloudellinen liberalismiKansainvälinen ja kansallinen kehitys 1700-luvulta kohti tehokkaampaataloudellista tuotantoa ja markkinataloutta loivat osaltaanperustaa voimakkaalle yhteiskuntarakenteen muutokselle.Tämä kiihdytti myös urbanisoitumista ja vähäosaisuuden lisääntymistä.Tasavaltalaiset ihanteet ihmisten tasavertaisuudesta purkautuivatmyös vallankumouksina, joiden uhka ja ennaltaehkäisyvaikuttivat osaltaan yhteiskuntien eliitin kiinnostukseen sosiaali-12

TPPT L.C.B.PTpolitiikkaa kohtaan. Teollistuminen ja kilpajuoksu siirtomaihin1800-luvulla toi mukanaan ajatuksen vapaasta kansainvälisestätaloudesta. Brittiläinen maailma oli tämän kehityksen etulinjassa,koska sille oli edullista hallita markkinoita, saada halpoja raakaaineitaja myydä tuolloin edistyksellisen teollisuutensa tuotteita.Taloudellisen liberalismin määrittelemä maailmankulttuuri alkoisyntyä voimakkaiden imperialististen pyrkimysten myötä. Vahvantalousmahdin kannatti puhua vapaan kaupan puolesta, sillä se laajensielinkeinoreviiriä ja varmisti voitokkaat markkinat, jotka esitettiinolevan kaikkien osapuolien etu. Tieteen puolelta merkittävääoli Charles Darwinin (Origins of Species, 1859) näkemys, jotakäytettiin tarkoitushakuisesti sosiaalidarvinismina selittämääneriarvoista yhteiskuntamallia ja siunaamaan kilpailun ihanteita,9jotka kytkeytyivät myös taloudellisen liberalismin tarpeisiin.TPSuomeen liberalismin idea tuli nopeasti 1860-luvulla, jolloinmarkkinoita pyrittiin vapauttamaan merkantilistisista säätelyistä.Tämä johti osaltaan myös uuteen sosiaalipoliittiseen näkemykseen,jossa viimesijainenkin sosiaaliapu haluttiin vastikkeelliseksi.Toisaalta 1860-luvun nälkävuodet selvästi kiristivät osaltaanarvomaailmaa kovemmaksi. Taustalla oli myös vuoden 1852 vaivaishoitoasetus,joka oli suhteellisen filantrooppinen, jossa köyhyydentunnustettiin johtuvan myös yhteiskunnallisista syistä. Sosiaalipolitiikkanähtiin kuitenkin merkittävänä osana kontrollijär-139Seaman, Post-Victorian Britain 1902-1951. London 1966; C.P. Hill,British Egonomic and Sosial History 1700-1982. London 1982; Adam Smith, AnInguiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations, 1776; Taloudellinenliberalismi, joka pyrki murtamaan vanhan merkantilistisen säätelytalouden rakenteet,sai merkittävän tuen uudesta tieteellisestä vallankumouksesta. Charles Darwinin(Origins of Species, 1859) tieteellinen näkemys, joka oli voimakasta vastakulttuuriajuutalais-kristilliselle alkumyytille (luomisopille), toi esille jälkisovellutuksia,jotka myös palvelivat liberalismin kilpailuideaa. Darvinismi kytkeytyimyös imperialismin tarpeisiin ja ihmiskuvaan esimerkiksi rotuoppien kautta.Luonnonvalinta ja armoton kilpailu nähtiin tarkoitushakuisesti evoluution väistämättömänäseurauksena, eräänlaisena uutena ylivertaisena arvona, joka luokittelimyös ihmiset voittajiin ja häviäjiin. Perimä ja kilpailu antoivat liberalismilleoikeutuksen eriarvoisuuteen ja jakamisen epäitsekäs hyve väistyi kilpailuideaalienrinnalla. Evoluutio-opin ympärille on muodostunut edistys- ja tiedeuskoa, jotaon käytetty ideologisena tukena erityisesti liberalismin ideaaleihin.

TPTPPT VeikkoPT JoukoPT VastikkeellisuusPT10jestelmää.TPja toisaalta kansalaiselle kuuluvaviimesijainen vastikkeeton sosiaaliturva ovatkin olleet perinteisestisosiaaliturvan ideologisia ja yhteiskuntapoliittisia näkemyksiäjakavia kiistanaiheita.Vaikka köyhäinhoito oli pääosin seurakuntien/kuntien vastuulla,niin 1850-luvulta alkaen hyväntekeväisyydellä ja kansalaisaktiivisuudellaoli jo merkitystä erityisesti kaupungeissa. Rouvasväenyhdistyksetja vastaavat köyhäinhuollon toimijat jakoivat avustuksia.Tehdaspaikkakunnilla perustettiin työväen apukassoja,joissa aktiivisia olivat niin tehdaspatruunat kuin itse työläisetkin.Useat lastenkodit ja kasvatuslaitokset olivat yksityisiä kuin myöslastentarhat. Köyhäinhoito perustui 1900-luvun alussa tiukkaantarveharkintaan ja valvontaan. Työkykyisten tuli tulla toimeenomillaan. Sosiaalinen turvaverkko perustui perinteisen perhe- jasukuyhteisön varaan. Huoltajan työkyvyttömyys tai kuolema oliperheelle erittäin ongelmallinen. Kuntien velvollisuus oli huolehtialapsista ja työkyvyttömistä, mikä koettiin rasittavan kuntatalouttaja lisäävän verotusta. Köyhäinhuollon varaan joutuminen olileimaavaa. Vähäosainen koettiin helposti heikkomoraaliseksi jasivistymättömäksi. Vähäosaisuus, kuten menestyskin, nähtiinosana luonnollista järjestystä. Varsinaista erillistä lastensuojeluaei ollut, vaan se oli osa kuntien köyhäinhoitoa. Ratkaisuna käytettiinyleisesti sijaishuoltoa perheissä, joiden suhtautuminen vähäosaisiinlapsiin vaihteli suuresti. Autonomian ajan loppuvaiheenvenäläistämispolitiikka vei osaltaan huomion sosiaalisista uudistuksista.Lastensuojelun tavoitteet ja ideologia olivat vielä hahmottelunalla. Kansalaissota seurauksineen kiihdytti kehitystä, silläkunnat olivat resursseiltaan liian heikkoja vastaamaan lastenhuollonja –suojelun tarpeeseen. Perustettavat lastensuojelujärjestötpyrkivät osaltaan vastaamaan tähän kysyntään 1920-luvun11alusta alkaen.TP1410Piirainen, Kylänkierrolta kunnalliskotiin. Savon ja Pohjois-Karjalanmaaseudun vaivaishoitotoiminta vaivaishoidon murroskautena 1800-luvun jälkipuoliskolla.Helsinki 1958.11Jaakkola, Sosiaalisen kysymyksen yhteiskunta. Armeliaisuus, yhteisöapu,sosiaaliturva. Suomalaisen sosiaalisen turvan historia (Jouko Jaakkola, PanuPulma, Mirja Satka, Kyösti Urponen). Helsinki 1994; Panu Pulma, Vaivaistenvaltakunta. Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisen sosiaalisen turvanhistoria. Helsinki 1994.

TPTPPT MaxPT KöyhäinhoitoPT BrittiläinenPT152 Pyrkimys valtiolliseen hyvinvointiinSosialismin opit osaltaan nostivat tarpeen hyvinvointivaltiosta.Toisaalta taloudelliset syyt kuten vuoden 1929 pörssiromahdustaseurannut kansainvälinen lama kannusti etsimään uusia yhteisöllisiä,valtiollisia, muotoja jakaa hyvinvointia. Toisen maailmansodanyhdistävät ponnistukset nostivat erityisesti Englannissa pintaanajatuksen valtiosta, joka huolehtisi koko väestön perustoimeentulosta. Työn tuloksen jakaminen lähinnä verotuksen kauttakoettiin keinona yhteiskuntapolitiikalle, jossa oli liberalismiinverrattuna lisääntyvää markkinatalouden säätelyä. Myös yläluokanvahvasti ajama malli sai käytännön vauhtia, kun työväenpuoluetuli vuonna 1945 valtaan Englannissa.TPaatedy-12namo tuotti ajatuksen kattavasta hyvinvointivaltiosta, joka tasaisieriarvoisuutta valtiojohtoisesti tulonsiirroin. Valtiosta haluttiintehdä arvostettu tasa-arvoinen jakaja. Hyvinvointi- ja sosiaalivaltionideat tulivat hallitseviksi poliittisiksi tavoitteiksi monissaLänsi-Euroopan maissa ja erityisesti pohjoismaissa.Suomessa Englannin malli köyhäinhoidon uudelleen järjestelyssä,jossa valtion merkitys korostui, herätti suurta mielenkiintoamyös sosiaalialan järjestöjen keskuudessa heti sodan jälkeen. Hyvinvointivaltionorastava idea näkyi esimerkiksi jo sodanjälkeisessäsosiaalialan järjestöjen lehtien kirjoittelussa. Toimintamalliahaettiin paitsi Länsi-Euroopasta ja pohjoismaista (kuten Tanskasta,Norjasta, Ranskasta, Hollannista ja Ruotsista) myös USAsta.TP13Valtion roolia sosiaalihuollossa ja siten myös järjestöjen lastensuojelutyössälisättiin. Toisen maailmansodan jälkeen järjestötoiminnanja julkisen sosiaalihuollon yhteistoimintaa haluttiin paran-12Beloff, Wars and Welfare, Britain 1914-1945. London 1984; L.C.B.Seaman, Post-Victorian Britain 1902-1951. London 1966; C.P. Hill, British Egonomicand Sosial History 1700-1982. London 1982; Kenneth O. Morgan, Labourin Power 1945-1951. Oxfort 1984.13viralta Englannissa. Huoltaja, no 23. Joulukuu 1947; HeikkiWaris, Lordi Beveridge. Englannin sosiaalihuolto uudessa kehitysvaiheessa.; BenitaBlomstedt, Vapaaehtoisten elinten osuus Englannin sosiaalipolitiikassa.Huoltaja no 1-2. Tammikuu 1950; Huoltaja-lehdet vuosilta 1945-1956; ProfessoriNiilo Mäki, Uudet työmuodot ja niiden siirtäminen toiseen kulttuuriympäristöön.Huoltaja no 4. Helmikuu 1953; Erkki Saari, Sosiaalityöntekijöiden koulutustaU.S.A:ssa. Huoltaja no 4. Helmikuu 1956.

TPTPPT JoukoPT OsmoPTtaa. Sosiaalihuollon hallintolaki velvoitti virkamiehet seuraamaan14ja edistämään vapaaehtoista sosiaalihuollon työtä.TPPT Hyvinvointivaltionidea, joka pyrki turvaamaan työtä ja jakamaan sen tuottamaatoimeentuloa tulonsiirroin kaikille, toteutui myös käytännöissätultaessa 1980-luvulle. Tämä tarkoitti myös Suomessa sitä, ettäkolmannen sektorin suhteellinen osuus sosiaalitoimesta entisestäänmarginalisoitui.3 Vapaaehtoisuus kansalaisjärjestöjen moottorinaKansalaisjärjestöjen perustaminen painottui 1900-luvun alkupuolelle,jolloin erilaiset ideologiat ja aatteet olivat innostusta ja käytännöntoimintaan kannustavia. Kansainvälistymisen vaatimuksetnostivat osaltaan esille vastakulttuurina nationalistisia ja paikallisiapyrkimyksiä. Liberalismin opit toisaalta suosivat omatoimisuuttaja siten kansalaisaktiivisuutta. Poliittinen aktiivisuus omanyhteiskuntaluokan aseman kohentamiseksi koettiin hyväksi. Syntyilukusia järjestöjä aina urheilu- ja nuorisoseuroista poliittisiin15puolueisiin.TPKolmannen sektorin järjestökentän toiminta on pääosin vapaaehtoistyönperustalla. Erityisesti terveys- ja sosiaalialan järjestötovat nykyisin merkittävästi professionaalistuneita, mikä on sekäjärjestöjen ammattitaitoa lisäävä rikkaus että hieman rajoittavasuhteessa ”maallikko vapaaehtoisiin”. Vapaaehtoistyöhön hakeutumiseenvaikuttavat yksilön elämäntilanne taustoineen ja motivaatioineen.Vapaaehtoisuus toteutuu yksilöllisten (perhetilanne,asuinpaikan, harrastusten, palkkatyön ja opiskelun), järjestöllistenja yhteiskunnallisten reunaehtojen puitteissa (yksilöllistyminen,yhteisvastuullisuus, vapaaehtoisuuden arvostus, osallistumisenvapaus, turvattu talous, tasa-arvoinen toimijuus ja kolmannen sektorinautonomisuus). Vapaaehtoisuuden järjestölliset reunaehdotmuodostuvat esimerkiksi järjestöjen toimintatavoista, arvoista ja1614Jaakkola, Panu Pulma, Mirja Satka, Kyösti Urponen, Armeliaisuus, yhteisöapu,sosiaaliturva. Suomalaisen sosiaalisen turvan historia. Helsinki 1994.15Apunen, Rajamaasta tasavallaksi. Suomi 75. Itsenäisen Suomen historia1/4. Jyväskylä 1991.

TPTPPT LiisaPT JukkaPT YhdistysPTtarkoituksesta; sitoutumisvaateista, julkisuuskuvasta, vapaaehtoistenhuollosta ja16henkilösuhteista.TP4 Nuorten Ystävät Oulun lastenhuollon edelläkävijänä- auttoi ”pahatapaisia” lapsia ja nuoriaNuorten Ystävät ry perustettiin vuonna 1907 ja sen tehtäväksiluokiteltiin silloin nuorison auttaminen. Ajan hengen mukaisestioltiin huolissaan sekä nopeasta yhteiskuntamuutoksesta ja urbanisoitumisestaettä osaltaan näistä johtuneesta työttömyydestä jajoutilaisuudesta, jota pidettiin nuorison moraalia rappeuttavana.Euroopasta haettiin oppeja ja yhdistyksen perustamisessa näkyiväterityisesti saksalaiset järjestöideat. Paikalliseen aloitustoimintaanvaikuttivat suomenruotsalainen tausta ja perustajien voimakaskristillinen arvomaailma.TP rakensi ”alkumyyttinsä”17nuorten, joilla oli erilaisia sosiaalisia ongelmia, auttamisen ja tukemisenpohjalle. ”Pahatapaiset” lapset ja nuoret haluttiin kasvattaatakaisin yhteiskunnan perinteiseen normistoon. Tämä asetelmatuli olemaan kantava toiminta-ajatus aina nykyaikaan asti. Yhdistysteki sosiaalista auttamistyötä niiden nuorten parissa, joidenasema koettiin eniten ongelmalliseksi. Kristinoppi toimi tuolloin1900-luvun alun tuttuna turvallisena arvomaailmana silloisen yhteiskunnallisenrakennemuutoksen paineessa. Toisaalta taloudellisenliberalismin opit kansainvälisine kilpailuideaaleineen ja erityisestisosiaalidarvinistiset ihmiskäsitykset herättivät vielä vastarintaaperinteisessä kristillisyydessä ja siihen nojautuneessa humanismissa.Kristillinen arvomaailma korostui myös siten, että Nuorten Ystävientyö on liittynyt oululaiseen ja valtakunnalliseen sisälähetystyöhön.Huoli lasten kohtalosta ja sosiaalisten riskien ennalta-1716Hokkanen, Vapaaehtoisuus – pala elämää. Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus. Oulu 2003, 37-96.17Juntunen, Nuorten Ystävät 1907-1987. Lastenhuolto- ja erityishuoltotyötä80 vuotta. Oulu 1988; Nuorten Ystävät 1907-1967. Sallikaa lasten tulla minuntyköni. Koonnut Erkki Tuomikoski; Heikki Vainiokangas, Mutta uneksia saaehdottomasti…Pohjolakoti 80 vuotta 1995. Lasten ja nuorten erityishuoltoa kahdeksanvuosikymmenen ajalta. Jyväskylä 1995;Martti Niemelä, Toivola-koti 70-vuotta. Kehitysvammaisten opetus- ja työtoimintaa vuosina 1926-1996. Jyväskylä1997.

TPTPTPPT Juntunen,PT HeikkiPT MarttiPTPT VuonnaPT Yhdistyksen20ehkäisy olivat luontevia kristillisiä arvoja, joilla käytiin lasten januorten ”pahatapaisuutta” vastaan. Toiminta pohjautui alkuvaiheessaanyksityisiin lahjoituksiin, mutta pyrkimys julkisen vallanmukaantuloon toiminnan rahoitukseen oli jo hahmottumassa.Nuorten Ystävien panos Oulun lastentarhatoiminnan kehittäjänäja edelläkävijänä 1900-luvun alkupuoliskolla oli erittäin merkittävää.Kunnallinen lasten päivähoito Oulussa toteutettiin vasta181950-luvulta alkaen.TP 1915 perustettu Pohjolakoti (nykyinennimi Pohjolan Poikakodille), joka on Nuorten Ystäviensuurin lastensuojelu- ja päihdepalvelujen toimintakokonaisuus,tuli olemaan jo varhain laajemminkin Suomessa tunnettu yhdistyksentoimintamuoto.TPvammaispalvelutyö alkoi19vuonna 1926 perustetussa Toivola-kodissa, joka nykyisin tarjoaakoulutus-, asumis- ja työtoimintapalveluja eri asteisesti vammaisille.TPNuorten Ystävät tekivät erittäin uraauurtavaa työtä oululaistenlasten ja nuorten hyväksi. Samalla yhdistys loi perustaa ja mallianiin muille paikallisille järjestöille kuin myös kunnalliselle lastenhuollolle.Niin lastenseimet ja –tarhat kuin päihde- ja vammaistyökinolivat aikaansa nähden merkittäviä toimintoja ja esikuvia.Toisaalta yhteiskunnan ote sosiaalihuoltoon ja -turvaan olivielä perinteiseen köyhäinhoitoon nojautuvaa. Ajan henki ennenhyvinvointivaltio ideaaleja ei kannustanut lastenhuollon monipuoliseenvaltiojohtoiseen ja kunnalliseen kehittämiseen. Tähän tehtäväänjäi tilaa ja myös tarvetta yksityisille kansalaisille ja erityisestiyhdistystoiminnalle, joka oli 1900-luvun alkupuolella vireääja toiveita herättävää. Erittäin merkittävää oli se, että Nuorten Ystävienlastensuojelutyö alkoi jo ennen Kansalaissotaa, mikä olilaajemmin merkittävä virstanpylväs suomalaisessa lastensuojelutyössäjärjestötasolla.1818Nuorten Ystävät 1907-1987.19Vainiokangas, Mutta uneksia saa ehdottomasti…Pohjolakoti 80 vuotta1995; Toimintakertomus 2001. Nuorten Ystävät ry.20Niemelä, Toivola-koti 70-vuotta. Kehitysvammaisten opetus- ja työtoimintaavuosina 1926-1996. Jyväskylä 1997; Toimintakertomus 2001. NuortenYstävät ry.

TPTPPT JoukoPT AuraPT HänPT Sodan19KANSALAISSODAN SEURAUKSET LISÄSIVÄTJÄRJESTÖLLISTÄ LASTENSUOJELUAKansalaissota vuonna 1918 lisäsi uusia paineita lastensuojeluun ja21lasten sosiaalihuoltoon.TP seurauksena syntyi entistä voimakkaampaapyrkimystä valtakunnalliseen lastensuojelun järjestötoimintaan.Nykyisten arvioiden mukaan sisällissota tuhoisinejälkiselvittelyineen vaati noin neljänkymmenen tuhannen (40 000)ihmisen hengen. Sotaorpojen määrä oli suuri ja erilaiset kerrannaisvaikutuksetniin henkisenä kärsimyksenä kuin aineellisenaniukkuutena olivat suunnattomia. Sodan ympärille muodostuivaiettuja asioita, syyllisyyttä ja katkeruutta, jotka purkautuivaterilaisina defensseinä – aina heijastuksista syntipukkeihin. Sodanseuraukset ja ajan voimakkaat ideologiset virtaukset hajottivatosaltaan järjestökenttää. Suuret valtakunnalliset järjestöt tulivatpian vaikuttamaan myös Pohjois-Suomen niin lasten- ja nuortenhuollonkuin sosiaalipalveluiden muotoutumiseen ja kehittymiseen.1 Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) –lastenhuollon malli ja vaikuttajaSophie Mannerheim perusti jo 1917 Äidinhoitoa lapselle –22yhdistyksen.TP toimi yhtenä merkittävänä lastenhuollon kehittäjänäja taustavaikuttajana 1900-luvun alun Suomessa. Ajanhengen mukaisesti malleja ja oppeja haettiin lähinnä Euroopasta.Kansalaissota seurauksineen nosti lasten- ja nuortenhuollon ongelmaterityisen merkittäviksi. Tarve sotaorpojen huollon valtakunnalliseentoimintaan johti kansalaistoiminnan käynnistämiseen.Sophien veli kenraali Carl Gustaf Mannerheim haluttiintoimintaan mukaan, koska lastensuojelutoimet oletettiin onnistuvanhänen maineensa avulla paremmin. Kenraali MannerheiminLastensuojeluliitto perustettiin 4.10.1920. Järjestön avun kohteek-21Jaakkola, Panu Pulma, Mirja Satka, Kyösti Urponen, Armeliaisuus, yhteisöapu,sosiaaliturva. Suomalaisen sosiaalisen turvan historia. Helsinki 1994.22Korppi-Tommola, Terve lapsi – kansan huomen. Jyväskylä 1990, 20.

TPTPPT SuomenPT SuomenPT KestiPT Yhdistyksensi tulivat sodassa huoltajansa menettäneet lapset.TPtuolloinen nimi viittaa pyrkimykseen käyttää kenraalin nimeä jajulkisuutta hyväksi tavoitteissa. Sophie Mannerheim oli kuitenkintosiasiallinen liikkeen ”äiti”. Kenraali Mannerheimin valinta liitonjohtoon oli poliittisesti jopa epäviisas teko silloisessa historiallisessatilanteessa, jossa sisällissodan jännitteet olivat tuoreentraumaattisia.Toisen maailmansodan jälkeen vasemmistokin ”lämpeni” liitolle.Toisaalta järjestön nimen alusta poistettiin ”Kenraali”, joka24laimensi vuoden 1918 tapahtumien muistoja.TP aika kauan,ennen kuin pystyttiin suhtautumaan järjestön toimintaan neutraalimmin.Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto oli osallekansasta pitkään vastenmielinen johtuen julkisesti vaietuista sisällissotammetraumoista. Oikeutettukin emotionaalinen suuttumusja viha yhtyi ideologisiin vastakkainasetteluihin. Kenraali MannerheiminLastensuojeluliitto miellettiin vasemmiston piirissä oikeistolaiseenvaltaan tukeutuvaksi. Sotaorpojen lasten auttaminenmuistutti toisaalta 1918 tapahtumien jälkiselvitystä, jossa voittajatpeitetyn syyllisyyden kautta ja kansan eheyttämisen nimissä halusivatauttaa sodan uhreja.Toisen maailmansodan kokemukset eheyttivät kansaa myöslastensuojelukysymyksessä. Mannerheim johti varsin menestyksellisestiSuomea sodan vuosina (1939-1944) ja presidenttinä senjälkeen. Tämän sodan luomat orvot koettiin eri tavalla kuin aikaisemmansisällissodan asetelmissa. Syyllisyyttä sodan uhreista javammoista voitiin siirtää defensseinä valtakunnan ulkopuolelle.Mannerheimin Lastensuojeluliiton valtakunnallisuus alkoi todellanäkyä koko kansaa koskevana - myös vasemmistolaisten keskuudessa.Osa toki halusi pitää Mannerheimin ”lahtarin” maineen ylläjohtuen niin ideologisista tarpeista kuin katkerasta yli sukupolvienperiytyvästä vihasta.232023lapsen pitkä marssi. Mannerheimin Lastensuojeluliiton vaiheita jaArvo Ylpön muistelmaa (toim. Irma Heydemann. Porvoo 1980, 8-9; Korppi-Tommola, Terve lapsi – kansan huomen, 13-27.24lapsen pitkä marssi, 61.

TPPT MattiPT Järjestön212 Kansainvälinen Pelastakaa Lapset ryPelastakaa Lapset ry:n perustaminen liittyi myös Suomen itsenäistymisenajan yhteiskunnan kuohuviin vaiheisiin. Lähtökohtanaoli kuitenkin kansainvälisyys. Kansainvälistä lastensuojeluaajatellen perustettiin vuonna 1920 Save the Children Union. Genevessäperustettu järjestö toimi mallina kansalliselle toiminnalle.Kansalaissota seurauksineen teki noin kaksikymmentä tuhatta (20000) punaorpoa, joiden auttamiseksi järjestö erityisesti perustettiin.Presidentin puoliso Ester Ståhlberg (omaa sukua Elfving)kutsuttiin Suomen järjestön puheenjohtajaksi. KansainvälinenLasten Apu – Internationell help för barnen perustettiin vuonna1920. Nimi muutettiin vuonna 1925 muotoon Suomen LastenavunKansallistoimikunta. Tulevan toiminnan käytännön perustan loikuitenkin Koteja Kodittomille Lapsille ry vuodesta 1922 alkaen.Yhdistys oli uraauurtava sijoitushoidon järjestämisessä. Sijaishoitooli aikaisemmin kuulunut pelkästään kuntien köyhäinhoitolautakunnille.Myöhemmin, vuonna 1945, järjestön nimi vakiintuinykyiseen muotoonsa Pelastakaa Lapset ry. Järjestön tärkeä pitkäaikainenvaikuttaja oli Ester Ståhlberg. Toinen merkittävä henkilöjärjestön historian alkuvaiheissa oli Adolf von Bonsdorff. Heolivat osa yhteiskunnan eliittiä, joka 1800-luvulta periytyvässäajan hengessä oli tehnyt hyväntekeväisyystyötä myös lasten hyväksi.He olivat osaltaan vaikuttamassa tulevaisuuden lastensuojelunarvoihin ja käytäntöihin.TPtulevat vaikuttajat oli-25vat hakeneet oppejaan lähinnä Keski-Euroopasta. Eliitin kiinnostussosiaalityötä kohtaan oli niin humanismia kuin henkilökohtaistakutsumusta. Taustalla vaikuttivat myös sosialismin kumouksellisetpaineet, jotka koettiin uhkaavan eliitin perinteisiä privilegioita.Taloudellinen liberalismi yhdistettynä sosiaalidarvinismiinolivat myös sekä toimintaan suuntaa antavia ajan paradigmojaettä vastarintaa herättäviä oppeja silloisessa sivistyneistössä.Tasavaltalaiset ihanteet ihmisten tasa-arvona ja kansallisromanttisetvirtaukset vieroksuivat jonkin verran eriarvoista ihmiskäsitystä.25Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin. Pelastakaa Lapset ry jasuomalainen lastensuojelutyö 1922-1997.

TPTPPT MattiPT MattiPTPT YleinenGeneven lastenoikeuksien julistus, jonka Kansainliitto hyväksyivuonna 1924, oli Pelastakaa Lapset ry:n toiminnan aatteellisiakansainvälisiä kulmakiviä. Toisaalta vaikuttivat suhteet esimerkiksipohjoismaihin ja Baltian yhteydet. Järjestön talous perustuiarpajaistuloihin, yksityisiin lahjoituksiin, keräyksiin ja kuntiensuorittamiin huoltomaksuihin hoidettavista lapsista. Julkaisutoimintaja erilaiset juhlatilaisuudet olivat mainosta koko lastenhuoltotyötäajatellen.TP26Koteja Kodittomille Lapsille järjestössä yhdistyi niin kansainvälisyyskuin ajan nationalistiset pyrkimykset toimia oman kansakunnanparhaaksi. Yhdistys pystyi luomaan hyvät suhteet poliittisiinpäättäjiin niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Erityisentärkeää järjestön kannalta katsottuna oli alusta alkaen hyvät suhteetsosiaalidemokraatteihin kuten Miina Sillanpäähän ja VäinöTanneriin. Ongelmaksi muodostui alkuvaiheessa suhde KenraaliMannerheimin Lastensuojeluliittoon, joka ei onnistunut kokoamaankansaa haluamallaan tavalla järjestönsä taakse. Osaltaansyyt olivat poliittiset johtuen käydystä sisällissodasta ja vuoden1919 presidentin vaaleista, jossa K. J. Ståhlberg voitti silloisenvaltiohoitaja Mannerheimin. Myös Sophie Mannerheim ja EsterStåhlberg joutuivat välirikkoon, jolloin yhtenäisen valtakunnallisenlastensuojelutyön mahdollisuudet järjestötasolla kariutuivat.Kilpailuasetelma ja henkilökohtaiset suhteet vaikuttivat siihen,että järjestöt eivät olleet puheväleissä ennen 1930-luvun puoltaväliä. Yhteistyöhön päästiin ennen talvisodan (1939) syttymistä ja27se on jatkunut siitä aina nykypäivään asti.TP politisoituminenja sitoutuminen järjestön toiminnan kannalta tarkoitushakuisiinpoliittisiin päätöksentekijöihin loi osaltaan kilpailua järjestöjenvälille. Tämä on näkynyt imagokysymyksinä aina nykyaikaanasti.Koteja Kodittomille Lapsille ry otti tanskalaisen esikuvan mukaisestitoimintaansa ”kasvatuskotiaatteen”. Ajatuksen ytimenäoli sijaiskotityö. Kuitenkin aluksi tukitoimeksi tarkoitettu lastenkotitoimintajäi myös pitkäaikaiseksi Pelastakaa Lapset ry:n lastenhuollontyömuodoksi. Eri tavoin orvoille tai hoitoa tarvitseville2226Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin., 66-85.27Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin, 5-45; Sakari Virkkunen,Ståhlberg. Suomen ensimmäinen presidentti. Keuruu, 1982.

TPTPPT MattiPT MattiPTPTlapsille haluttiin antaa hyvä kasvatuskoti, jonka tuli olla maineeltaanhyvä niin henkisesti kuin aineellisesti. Kasvatuskodin tulipyrkiä säilyttämään suhteet lasten mahdollisiin vanhempiin, läheisiinja sukulaisiin. Jo vuonna 1922 järjestöllä oli 256 kasvatuskotia,joskin tarve oli paljon suurempi. Järjestö palkkasi tarkastajiaja asiamiehiä valvomaan lastenhuoltotyötä ja hankkimaan sijaiskoteja.Paikallistoimikunnat, jotka olivat järjestön alaisia,muodostivat perustan järjestön valtakunnallistumiselle ja tulevalle28aktiiviselle paikallistoiminnalle.TPKoteja Kodittomille Lapsille -yhdistys oli lastenkotitoiminnankehittäjä ja meni mukaan lasten laitoshoidon laajenevaan toimintakenttään.Järjestö osallistui myös adoptiotoimintaan ja lastensuojelukoulutuksenperustamiseen. Oman koulutuksen kautta pyrittiinparantamaan asiamiesten ja vapaaehtoistyöntekijöiden ammattitaitoa.Kiista laitos- ja perhehoidosta kävi kiivaanakin, silläsijaiskotien väitettiin ottavan lapsia lähinnä työvoimakseen, jokaoli rasittavana perinteenä ”huutolaisajan” toiminnasta. Lastensuojelulakivuodelta 1936 määritteli lapsen asemaa niin laitos- kuinavohoidossa. Lapsen asema muuttui merkittävästi 1900-luvun aikana,jolloin lapsi alettiin mieltää yhteiskunnallisena subjektina jayksilönä, jolla on lapsen erityistarpeet. Aikaisemmin lapset koettiinenemmän pieninä aikuisina. Yhdistyksen periaatteeseen kuului,että lastensuojelun tuli olla laaja-alaisempaa kuin pelkkä lapsenelossapysymisestä huolehtiminen. Kasvattikotien periaatteinaoli, ettei lapsen tarvinnut olla mallilapsi, mutta kasvatusvanhempientuli olla mallivanhempia. Ihanteellisen kasvatuskodin katsottiinsijaitsevan maalla ja olevan riittävän pitkäaikainen, jotta lapsiehtii kasvaa aikuiseksi. ”Turmiollisesta” ja rikollisesta kodistalapsi haluttiin sijoittaa mahdollisimman kauas, jotta ympäristön29leimaavuus lapsiin vähenisi.TP2328Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin, 23-45.29Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin., 14-67; Lapsen kanssa.Pelastakaa Lapset 80 vuotta. Toimittanut Jukka Niva.

TPPT MattiPT243 Oulun OnnelaVuonna 1926 perustettiin Koteja Kodittomille Lapsille ry:n Oulunläänin vastaanottokotien kannatusyhdistys. Yhdistyksen ylläpitämävastaanottokoti aloitti toimintansa Sonnisaaressa, kaupunginomistamassa kiinteistössä. Tulevaa toimintaa ajatellen merkittäväoli Orpokoti Onnelan siirtyminen vuonna 1926 yhdistyksen haltuun,jonka nimi muuttui vuonna 1955 muotoon Pelastakaa LapsetOulun osastoksi. Orpokoti Onnelan nimi vaihtui myös muotoonLastenkoti Onnela. Lastenkodin periaatteena oli ”toimiahuollon tarpeessa oleville lapsille ensiavun luonteisena väliportaanasilloin, kun lapselle ei ollut sijaisperhettä heti saatavilla”.Pyrittiin satsaamaan lasten kasvatukseen; viihtyisyyteen, turvallisuuteen,pukeutumiseen, käytökseen ja näiden myötä mahdollisimmanhyvään tulevaisuuteen.TP30Vaikka kansalaissodan traagiset seuraukset Pohjois-Suomessaeivät olleetkaan sitä suuruusluokkaa kuin Etelä-Suomessa, niintulevan Pelastakaa Lapset ry:n toiminnan valtakunnallistuminenmyös pohjoiseen tapahtui varsin nopeasti. Ajan into ja status kansalaistoimintaankohtasi todellisen vastaanotto- ja sijoituskotientarpeen. Yhdistystoiminta nosti esille, osaltaan oman oikeutuksensavuoksi, tärkeitä lastensuojelukysymyksiä.4 Lastensuojelun ja Nuorisohuollon KeskusliittoValtakunnallisesti 1930-luku oli järjestöpuolella keskusliittojenperustamisen aikaa. Lastensuojelujärjestöjen välit olivat kuitenkinkireät vielä 1930-luvun alussa. Sosiaaliministeri Bruno Sarlin jauuden lastensuojelulain käytännön soveltaminen vaativat kuitenkinparempaa yhteistyötä sekä järjestöjen kesken että julkisellesektorille. Vuonna 1937 perustettiin Suomen Lastensuojelun jaNuorisohuollon Keskusliitto, joka edelsi nykyistä LastensuojelunKeskusliittoa ”edistämään ja kehittämään yhteistyötä lastensuoje-30Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin, 177-192; Lapsen kanssa.Pelastakaa Lapset 80 vuotta.

TPTPPT MattiPT SuomiPTPTlukysymyksissä järjestöjen, kuntien ja valtiovallan kesken”. KotejaKodittomille Lapsille ry oli eräs perustajajäsenistä.TP31Keskenään kyräilevien ja kilpailevien lastensuojelujärjestöjenyhteistyön vaatimus tuli ylhäältä valtakunnan johdosta käsin. Tämäseikka eittämättä vaikutti siihen, ettei yhteiseen lastensuojeluunjärjestötasolla ollut voimakasta halua. Keskusjärjestön perustaminenoli kuitenkin merkittävä virstanpylväs lastenhuoltoa ajatellen.Vastentahtoinenkin yhteistyö oli parempi kuin aikaisempipuhumattomuus. Toisaalta keskusjärjestö myös romutti järjestöjenunelmaa olla itse tärkein valtakunnallinen lastensuojelujärjestö.Tällä saattoi olla myös merkitystä sille, että järjestöt halusivateriytyä entistä enemmän omien vahvojen, jo perinteisten, osaamisalueidenkautta. Erottautuminen tuli olemaan keskeinen osalastensuojelujärjestöjen imagoa.5 Lapset kunnollisiksi perinteisellä kristillisellä kasvatuksellaSuomen valtiojohto oli torjunut nuorta demokratiaa uhanneet asiatkuten oikeistolaisen Lapuanliikkeen. Äärivasemmisto oli pyrittyeliminoimaan kieltämällä sen toiminta kokonaan. Kommunistinenliike toimikin ”maanalaisesti” tai Neuvostoliitosta käsin. Keskusliittojenperustaminen järjestökenttään oli osa laajempaa pyrkimystä1930-luvun puolessa välissä, jolla tavoiteltiin kansan parempaayhtenäistämistä. Vaurastuminen ja hyvä taloudellinenkasvu 1930-luvun loppupuolella lisäsi yhteiskunnassa myönteistäsuhtautumista tulevaisuuteen. Yhteisyyden tunnetta lisäsi myössuomalaisen kulttuurin saavutukset. Yhteisen kansallistunteennousuun vaikutti kovasti myös se, että nuori itsenäinen Suomi oli321920-1930-luvuilla kansainvälisesti urheilun suurvalta.TPKansalaissota kärjisti tilanteen lastensuojelun ja –huollon kannalta.Kuka hoitaa punaorvot? –kysymys oli kiihkeä jakaja. Julkisensektorin silloiset resurssit eivät siihen yksin riittäneet. Toisaaltapyrkimys valtakunnalliseen hallintaan oli toinen ratkaiseva31Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin., 69-70;http://www.lskl.fi/3275. Itsenäisen Suomen historia 2/4. Jyväskylä 1991: Kai Laitinen,Kansallisen korkeakulttuurin synty; Aimo Reitala, Romantiikasta modernismiin;Veikko Anttila ja Matti Räsänen, Kansankulttuurin murros; Kari Selen, Tasavaltahakee suuntaa.25

tekijä lastensuojelujärjestöjen tiellä. Järjestökentän hajoaminen oliajan poliittisissa jännitteissä ymmärrettävää. Tämä puolestaan panietsimään tarkoitushakuista korkeaa poliittista tukea yhteiskunnaneliitistä, mikä vain lisäsi lastensuojelujärjestöjen eripuraisuuttaja kilpailua. Molemmat suuret lastensuojelujärjestöt (MLL jaPelastakaa Lapset ry:n edeltäjä Koteja Kodittomille Lapsille ry)katselivat pääosin sodan voittajan silmin lastenhuoltotilannetta,vaikka punaorpojen asialla oltiinkin. Orvot ja vähäosaiset lapsethaluttiin kasvattaa ”kunnollisiksi” aika perinteisellä eliitin määrittelemällätavalla.Vaikka järjestöjen tekemä työ lasten hyväksi oli ehdottomastitärkeää etenkin silloisessa vaikeassa huoltotilanteessa, niin toisaaltapalattiin ainakin jossakin määrin niihin ideaaleihin, joillaoli pyritty estämään vallankumousta ja säilyttämään myös eliitintoivomaa yhteiskuntarauhaa ja sen taloudellinen tuotannollinentulevaisuus. Kansalaissodan asetelma seurauksineen nosti tämänasetelman entistä selvemmin esille. Hyvää huoltoapua saaneilleperheille ja lapsille annettiin toisaalta parempia eväitä suhteessatulevaisuuteen. Korkeimman poliittisen eliitin suuri kiinnostuslastensuojeluasiaa kohtaan toimi myös monen lapsen ja nuoreneduksi.Oululainen lastensuojelu liittyi yleiseen valtakunnalliseenproblematiikkaan, mutta sisällissodan seuraukset eivät olleet pohjoisessayhtä näkyviä kuin etelässä. Kuitenkin valtakunnallistenlastensuojelujärjestöjen toiminta kumuloitui myös pohjoiseen jo1920-30-luvuilla. Nuorten Ystävät ry, joka perustettiin jo vuonna1907, oli jo jonkin verran paikallisesti lastensuojelutyötä ja –huoltoa leimaavaa 1920-luvulla. Yhdistys ei syntynyt Kansalaissodantarpeista, mutta kohtasi väistämättä osaltaan sen seurauksialastenhuoltotyössään. Nuorten Ystävien yhdistyksen perusidea,jossa haluttiin auttaa ”pahatapaisia” lapsia, sopii kuvaamaanyleistä silloista valtakunnallista lastensuojelullista pyrkimystä.Lapset tuli saattaa kunnollisiksi perinteisen kristillisen kasvatuksenavulla, joka kitki pois lapsen pahat tavat ja ”huonojen perheiden”vaikutteet.26

TPPT SuomiPT27SOTAORVOT JA SUURTEN IKÄLUOKKIENSYNTYMINEN KASVATTIVAT HUOLTOTARVETTASodan jälkeen Suomessa oli ”vaaran vuodet”: sotakorvausten,asutustoiminnan, jälleenrakentamisen ja valvontakomission aika,joka nivoutui myös uuden sisä- ja ulkopoliittisen aseman vakiinnuttamiseen.Suomi oli sodan ajalta periytyvän säännöstelytaloudenpiirissä vielä 1950-luvulla. Sota-aika (1939-1945) lisäsi turvattomienlasten määrää. Säännöstely ja jälleenrakennus olivatleimallisia sodan jälkeisinä vuosia. Tarve köyhäinapuun oli suuri,mutta mahdollisuudet siihen heikot. Hyvä työllisyystilanne kompensoiasiaa. Sotaorpoja oli noin viisikymmentä tuhatta (50 000)ja sotaleskiä noin kaksikymmentäneljä tuhatta (24 000). Siirtolaistenasuttaminen ja maaseudun asutustoiminta olivat myös kovaa33työtä ja suuria ponnisteluja vaativia.TP1 Parasta Lapsille ryParasta Lapsille ry on vuonna 1945 perustettu valtakunnallinenlastensuojelujärjestö, jonka toimintaidea on ”heikommassa asemassaolevien lasten, nuorten ja lapsiperheiden elinolojen parantaminen”.Toinen maailmansota vaikutti järjestön perustamiseen.Haluttiin tukea lasten selviytymistä jakamalla perheille ruoka- javaateapua: yhdistyksen tarkoituksena oli ”kansalaisten fyysisen jahenkisen kunnon kohottaminen, taisteleminen aliravitsemusta vastaan,sekä yleensä huolehtiminen lasten terveydellisen asemanparantamisesta”. Lisäksi järjestettiin lapsille leiritoimintaa, jokaon ollut keskeinen osa järjestön imagoa. Alun vähäosaisten auttamisentoimintamalli on säilynyt nykypäivään asti. Liikkeen3375. Itsenäisen Suomen historia 3/4. Jyväskylä 1991: Ohto Manninen,Suomi toisessa maailmansodassa; Jukka Tarkka, Paasikiven aika; Erkki Pihkala,Talouskasvu ja yhteiskuntamurros; Matti Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyväänkotiin, 86-117; Markku Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa.Suomen Työnantajain Keskusliitto 1940-1956. Jyväskylä 1984; Aulis Blinnikka,Valvontakomission aika. Porvoo 1969; Herman Bajer-Thoma, Vasemmisto javaaran vuodet. Jyväskylä 1990; Osmo Jussila, Suomen tie 1944-1948. Miksi siitäei tullut kansandemokratiaa. Juva 1990; Huoltaja-lehdet vuosilta 1945-1950.

TPTPPT VuodestaPT VuodestaPT Vaikkataustalla oli aktiivisten työläisnaisten toiminta vähäosaisten lastenhyväksi aina 1910-luvulta alkaen. Parasta Lapsille ry:n ”esi-isäksivoidaan katsoa Työläislasten Siirtolayhdistys”, joka oli kansalaissodanjälkeen ylläpitänyt Mäntsälässä kesäsiirtolaa punaorvoille.Siirtola lakkautettiin lapuanliikkeen aikoihin. Parasta Lapsille yhdistyksenperustamiseen vaikutti Suomen Naisten DemokraattinenLiitto, jolla oli erityinen lastenhuoltojaosto. Lisäksi järjestöäHelsingissä perustamassa olivat Työläislasten Siirtolayhdistys,Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto ja Suomen DemokratianPioneerien Liitto. Parasta Lapsille yhdistyksen toiminta pohjautuikinpaljolti työväenliikkeen naisten pitkäjänteiseen vapaaehtoistyöhönoman asiansa puolesta. Alkuvaiheen vaikuttajia olivatesimerkiksi Lyyli Heinonen, Hellä Järveläinen ja Sirkka Lehtivuori.Myöhemmin pitkäaikaisia toimijoita yhdistyksessä olivatmuun muassa Irma Rosnell, Jarmo Wahlström, Sylvi Nurmi ja34Aune Lahdenperä.TP Parasta Lapsille ry perustettiin vastavuonna 1945, jolloin se oli yhteiskunnallis-poliittisesti mahdollista,niin järjestön juuret palautuvat vuosisadan alkupuolelle ja kansalaissotaan.Tässä suhteessa Parasta Lapsille on hyvin samankaltainenkuin muutkin suuret valtakunnalliset lastensuojelujärjestöt.Sodan luomat ongelmat lisäsivät painetta entisestään huolehtiavähäosaisista nuorista ja lapsista. Toisaalta vaikutti sodan (1939-1944) seurauksena syntynyt uusi poliittinen asetelma. ParastaLapsille ry ponnisti vasemmistolaisesta kumouksellisesta työväenliikkeentaustasta. Kansalaissodan jälkeen maanalaiseen toimintaanjoutunut vasemmistoliike tuli jälleen lailliseksi. Kommunistitnousivat merkittäväksi poliittiseksi tekijäksi Suomessa heti toisenmaailmansodan jälkeen. Nojautuminen aatteellisesti vahvaanNeuvostoliittoon ja suuri vaalivoitto eduskuntavaaleissa lisäsi vasemmistonpainoarvoa. Parasta Lapsille ry nojasi tähän arvomaailmaanja pyrki osaltaan auttamaan vähäosaisia lapsiperheitä. Järjestöhalusi esiintyä valtakunnallisena vaikuttajana, jonka kasvatusperiaatteetperustuivat vasemmistolaiseen ideologiaan.TPPT Paras-35ta Lapsille yhdistykselle oli selvä ajan tilaus, sillä nouseva laillistettuvasemmisto halusi kompensaatiota aikaisemmasta ja muut28341945 lasten parhaaksi. Parasta Lapsille ry (Ari Heinonen); Esite,Parasta Lapsille ry. Vapaaehtoistoiminta; Juhlalehti, Parasta Lapsille 1945-2000.351945 lasten parhaaksi. Parasta Lapsille ry, 3-10.

valtakunnalliset lastensuojelujärjestöt koettiin vallankumoustahaaveilevasta vasemmistosta liian oikeistolaisiksi tai vastaavastisosialistisilta aatteiltaan ja sitoumuksiltaan liian mensevikkiläisiksi.Parasta Lapsille ry:n kasvatusperiaatteet olivat hyvin erilaisiaverrattuna MLL:n ja Pelastakaa Lapset ry:n, joiden pyrkimyksenäoli kasvattaa lapset vallitsevan yhteiskuntajärjestelmän kannalta”kunnollisiksi”. Lastensuojelujärjestöjen perustamisen taustallaoli osaltaan yhteiskunnan kumouksellisten paineiden hillitseminenennakolta, mikä liittyi viimekädessä myös yhteiskunnan eliitinperinteisten privilegioiden säilyttämiseen. Lapset edustivatmyös tulevaa tuotannollista toimeliaisuutta ja olivat siten erityisentärkeitä myös poliittis-ideologisesti. Parasta Lapsille pyrki tarjoamaanomaa kumouksellistakin kasvatusmallia, jonka ihanteetnojautuivat sosialismin ja kommunismin arvoihin. Yksilöllisyydensijaan korostettiin yhteisöllisyyden ja yhteiskunnan tärkeyttä.Työväestön asemaa yhteiskunnan tärkeimpänä ”luokkana” haluttiinpainottaa, johon liittyi työläisten tarkoituksellista ihannointia.Laajemmassa mielessä kommunismi myös kyseenalaisti perinteistäkristillistä arvoperustaa, mikä johti myös nojautumiseen ateistisiinoppeihin. Tämä oli tyypillistä esimerkiksi Neuvostoliitonkasvatusjärjestelmissä. Siellä työläisen jalustalle nostaminen jasosialistisen työn sankarin ihanteet palvelivat myös hallitsevankommunistisen poliittisen eliitin tarpeita niin tuotannollisen toiminnanjatkuvuuden turvaajana kuin ideologisen vallan tukena.Parasta Lapsille ry:n toiminta on pohjautunut jäntevään vapaaehtoistyöhön.Yhdistys oli osaltaan perustamassa Linnanmäenhuvipuistoa, joka siirrettiin Lasten Päivän säätiön omistukseen.Lastensuojelun Keskusliiton aloittaman Lasten Päivän vietontuomat tulot olivat alkuvaiheessa tärkeitä myös Parasta Lapsillery:n toiminnan kannalta. Tämän tuoton heikentyessä yhdistyksentoiminnassa oli 1950-luvulla ”suvantovaihe”, mutta 1960-luvullayhteiskunnallinen ja aatteellinen murros kiihdyttivät toimintaauudelleen. Raha-automaattiyhdistyksen tuki auttoi taloudellistaperustaa. Järjestön perinteistä kesäleiritoimintaa vähäosaistenperheiden lapsille järjestettiin esimerkiksi Inkoon Lastenkartanossa.Pukkila tuli olemaan yhdistyksen tärkeä kesäpaikka 1960-luvulta alkaen. Aktivoitunut toiminta paransi entisestään suhtei-29

TPTPTPPT VuodestaPT Juntunen,PT Juntunen,PTPTPT Nuortentaan Neuvostoliittoon ja toisaalta tunteita kuohuttanut Vietnaminsota herätti kansainvälistä auttamishalua. SKDL ja sen kommunistinensiipi olivat Parasta Lapsille ry:n parhaita poliittisia tukijoita.Toisaalta pyrittiin vaikuttamaan ja painostamaan valtiollisiaja kunnallisia päättäjiä oman asian eduksi. Yhdistys organisoituinykyiseen järjestömuotoonsa 1950-luvulla, jolloin paikalliset toimikunnatrekisteröitiin itsenäisiksi yhdistyksiksi. Tämän myötäperustettiin muun muassa Oulun Pateniemen osasto vuonna 1954.Lisäksi Pohjois-Suomen alueella toimii Raahen yhdistys, Haukiputaanyhdistys ja Kajaanin36yhdistys.TP2 Sodan jälkeen Nuorten Ystävät pyrkivät laajentumaanSota-aikana Nuorten Ystävät yhdistyksen vanhan Ainolan lastentarharakennustuhoutui pommituksissa. Pohjolan poikakodinasukkaat ottivat osaltaan osaa kotirintaman ponnisteluihin. Sodanjälkeen yhdistyksen lastentarha- ja seimitoiminta laajenivat. Niitäoli kaikkiaan yhdeksän ennen lastentarhatoiminnan kunnallistamistavuonna 1977. Sotaa seurannut jälleenrakentamisen aika oliyhdistyksen toiminnan laajentumisen aikaa. Erityisesti se koskiToivola-kodin lisärakentamista ja nuorten ammattiopintojen kehittämistä.Taloudellinen tilanne myös vakiintui 1950-luvulla.Toisaalta joistakin toiminnoista luovuttiin kuten Tuiran veistokoulustaja Kaatumatautisten lastenkodista.TP37Yhteiskunnallisen nopean muutoksen ja murroksen aikoihin1960-luvulla pyrittiin myös uudistamaan kasvatuskäytäntöjä.Vanha kuriin ja järjestykseen perustuva kristillinen kasvatusperustaoli ulkopuolisen arvostelun kohteena. Tämä näkyi myös38”vapaan kasvatuksen” malleina ja vaatimuksina.TP Ystävientäytyi arvioida uudelleen omia toimintamallejaan ja arvope-30361945 lasten parhaaksi. Parasta Lapsille ry, 3-50; Liisa Hokkanen,Vapaaehtoisuus – pala elämää. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Oulu2003; Parasta Lapsille ry:n toiminnanjohtajan Sirpa Kermanin kirje TeuvoRaiskiolle Helsingistä 12.5.2003.37Nuorten Ystävät 1907-1987; Martti Niemelä, Tuiran veistokoulustaammattiin, Iisalmi 2002.38Nuorten Ystävät 1907-1987; Martti Niemelä, Tuiran veistokoulustaammattiin, Iisalmi 2002.

TPTPPT Korppi-Tommola,PT SuomenPT MannerheiminPTrustojaan. Peilautuminen kritiikin edessä loi pohjaa tulevaa uuttakokeilevaa lasten ja nuorten huoltotoimintaa varten.3 MLL: piirijärjestöt, lastenlinnat ja terveystalotMannerheimin lastensuojeluliitto ja Punainen Risti perustivat yhteisiäpiirijärjestöjä. Oulun piirijärjestö vuonna 1931 ja Lapin vastaavavuonna 1938. Suomen Punaisen ristin toiminta, joka oli osakansainvälistä järjestöä, erkani Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.Tämä osaltaan aiheutti järjestölle tarpeen perustaa omat piirijärjestöt.MLLn Oulun piiri perustettiin 27.12.1950 ja Lapin piiri29.121950. Omien piirien perustaminen lisäsi jo olemassa olevienpaikallisosastojen toimintaa ja aktiivisuutta.TP39Lastensuojeluliiton erkaantuminen Suomen Punaisesta Rististäyhtäällä itsenäisti ja selkeytti järjestöä ja toisaalta kavensi kansainvälisyyttä,jota Punainen Risti oli edustanut. Kansainvälisenhyväntekijäjärjestön antama imago väheni ja järjestön kotimainenlastenhuoltoon liittyvä perustehtävä korostui.Liiton toiminta pyrki kytkeytymään julkiseen valtaan ja sensosiaalisektoriin. Toisaalta järjestö vaikutti yhteiskunnan sosiaalipolitiikkaanerityisesti lastensuojelun kautta. Arvo Ylppö oli merkittäväpitkäaikainen vaikuttaja niin liiton sisällä kuin valtakunnallisestikin.Järjestö perusti Lastenlinnoja kuten Helsinkiinvuonna 1948. Sodan jälkeen terveystalo-järjestelmä tuli olemaanerinomainen valistuskanava ja lapsiperheiden terveyden edistäjä.Tämä korostui vielä sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkientarpeilla. Laki lasten neuvoloista oli osaltaan järjestön toiminnanansiota. Tarvittiin myös terveyssisaria hoitotyöhön ja terveysvalistukseen.Kodinhoitajakoulutus oli myös merkittävä uusi40avaus tulevaisuutta ajatellen vuodesta 1939 alkaen.TP3139Terve lapsi – kansan huomen, 45-48, 182-186; Suomenlapsen pitkä marssi, 74-75.40lapsen pitkä marssi, 69; Korppi-Tommola, Terve lapsi – kansan huomen,149-165.

TPTPPT MattiPT MattiPTPT324 Pelastakaa Lapset –Rädda Barnen: sotalapset jajälkipalveluEräs ongelma tuli olemaan naapurimaihin sijoitetut sotalapset.Syksyllä 1945 sosiaaliministeriö antoi Pelastakaa Lapset ry:n tehtäväksikotimaahan palaavien sotalapsien jälkihuollon. Toimintajäi kuitenkin vähäiseksi. Lapin sodan tuhot kotien menetyksinä oliPelastakaa Lapset ry:n pohjoisen toiminnan suuria haasteita. Lapsiasijoitettiin väliaikaisesti järjestön toimesta Etelä- ja Keski-Suomeen. Kesävirkistystoiminta, jossa lapsia sijoitettiin perheisiin”terveelliselle” maaseudulle koulujen kesäloman aikana olimyös yhdistyksen toimintaa, samoin ”kesäsiirtolat”, jotka olivattarkoitettu kaikista köyhimmille helsinkiläislapsille. Kesälapsitoimintasaavutti laajenevaa suosiotaan 1950-luvulla.TP41Järjestön organisaatiota uudistettiin elokuussa 1945. Toimintaahaluttiin enemmän tieteelliselle pohjalle. Uusi järjestäytyminenoli osaltaan Koteja Kodittomille Lapsille ry:n toiminnan uudistamista.Samalla nykyinen nimi, Pelastakaa Lapset –Rädda Barnen,tuli voimaan. Nimi on säilynyt järjestön osuvana ”tuotemerkkinä”nykyisyyteen ja tullut tutuksi keräysten myötä hyväntekeväisyysjaavustusjärjestönä lähes kaikille suomalaisille. Yhdistyksenpääperiaatteena pidettiin edelleen jokaisen lapsen oikeutta hyväänkotiin. Pyrkimällä voimistamaan kansainvälisyyttä, Save theChildren –organisaation kautta, ajateltiin sodanjälkeiseen Suomeensaatavan paremmin ulkomaista apua – lähinnä lännestä.TP42Suomi oli sodan jälkeen ulkomaista apua tarvitseva maa ja avunsaamiseksi toimittiin aktiivisesti. Sitoutumalla länteen myös tällätavalla pyrittiin osaltaan vähentämään riippuvuutta vahvasta Neuvostoliitosta.41Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin, 86-117; Sotalapset ry:ntoiminta on nostanut uudelleen esille kipeäksi koetun sotalapsien ongelman seurauksineen.Syksyllä 2002 perustettiin myös alan kansainvälinen kattojärjestöINTERFEW (International federation of Evacuees and War Children). Paikallisestion perustettu mm. Oulun seudun sotalapset ry(http://www.edu.ouka.fi/sotalapset/lyhyesti.htm).42Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin,118-120; Lapsen kanssa.Pelastakaa Lapset 80 vuotta.

TPTPPT MattiPT MattiPTPTMuiden järjestöjen tavoin Pelastakaa Lapset ry perusti piirijärjestöjävuodesta 1954 alkaen, jolloin aloitti neljätoista uutta piirijärjestöäkuten Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi. Organisaation vahvistaminenpyrki alueellisen toiminnan parantamiseen niin tiedottamisessakuin lapsiperheiden auttamistyössä. Toisaalta uudistuspyrki parantamaan järjestön Helsingin keskusorganisaation suhdettapaikallistason toimintaan. Huoltotyö alkoi saada uusia ideaaleja,joissa alettiin esimerkiksi puhua lasten ongelmista eikä niinkäänenää kurittomista ongelmalapsista. Huoltosuunnitelmat ja –kertomukset olivat osa pyrkimystä, jossa lapsen asemalle ja perheillehaluttiin antaa kasvavia vaatimuksia.TP43Tultaessa 1960-luvulle oli pyrkimys entistä enemmän ammatillistaajärjestön huoltotyötä täydennyskoulutuksen, työn selkeyttämisenja suunnitelmallisuuden kautta. Tätä tarvittiin niin kasvattilapsi-ja sijaiskotityössä kuin ottolapsityössä - ja niiden valvonnassa.Järjestön lastensuojelutyön ammatillistuessa lasten sijoitustoimintasiirrettiin kokonaan keskusjärjestön kouluttamille sosiaalityöntekijöille.Vuonna 1966 luovuttiin aikaisemmasta asiamiesverkostosta.Lastenkotien johtajien ammattitaitoon pyrittiin panostamaan.Vuonna 1970 aloitettiin kasvatusvanhempien neuvottelutilaisuudet.Ottolapsitoiminta oli järjestön vahvaa perinteistäosaamista. Esimerkiksi vuosina 1967-75 noin 200 lasta sai vuosittainpysyvän ottokodin. Pelastakaa Lapset ry:n omaa osaamis- jakehittämistyötä oli jälkihuolto aina järjestön alkuvaiheista alkaen.Tästä toiminnasta käytettiin vielä nimitystä ”jälkipalvelu”. Perinteistäehkäisevää lastensuojelutyötä edustivat kesälapsitoiminta,joka muutettiin lomalapsitoiminnaksi. Siirtyminen vastaanottokodeistapienryhmäkoteihin oli osa laajempaa kehitystä, jossa pyrittiinlaitosmaisuudesta kodinomaisuuteen. Kansainvälisyys näkyikäytännön työssä niin suomalaisten lasten adoptioina ulkomailleja ulkomailta suomeen kuin kansainvälisten huoltotapauksien hoitona.TP443343Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin, 121-125, 136-144, 148-206; Lapsen kanssa. Pelastakaa Lapset 80 vuotta.44Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin, 121-125, 136-144, 148-206; Lapsen kanssa. Pelastakaa Lapset 80 vuotta.

345 Piirijärjestöjen perustaminen vahvisti lastensuojelutyönpaikallistoimintaaToisen maailmansodan jälkeistä aikaa leimasivat jälleenrakentaminenyhdistyneenä hyvään taloudelliseen kasvuun. Pyrkimyslaajentaa ja kehittää eri yhteiskunnan toimintoja oli tavallista politiikkaa.Eriyttämällä pyrittiin osaltaan lisäämään taloudellista tuotantoaja toimintojen rationaalisuutta. Suuret ikäluokat vaativaterityisjärjestelyjä niin kouluissa kuin terveys- ja sosiaalihuollossakin.Lasten runsaus toi yhteiskuntaan myös tulevaisuuden uskoa,aktiivisuutta ja nuorta energisyyttä. Äitiysneuvolajärjestelmäoli osa sodan jälkeisen ajan merkittävää sosiaali-, terveys- ja perhepolitiikkaa- ja käytäntöä. Valtio pyrki ottamaan entistä enemmänhallitsevaa roolia yhteiskunnan eri toimintasektoreilla kutensosiaali- ja terveysasioissa.Myös lastensuojelujärjestöt tavoittelivat toimintansa laajentumista.Toisaalta näkyi selvä pyrkimys ammatillistaa ja tieteellistäätoiminnan perustaa. Verrattuna sotaa edeltävään aikaan ParastaLapsille ry:n perustaminen vuonna 1945 toi lastensuojelutyöhönvasemmistolaisen kumouksellisen näkökulman ja vaihtoehdon.MLL ja Pelastakaa Lapset ry jatkoivat perinteisellä perustallaan jasitä kehittämään pyrkien. Kesälapsitoiminta oli sinänsä perinteistätapaa Suomessakin, jossa eri toimijat – seurakunnista järjestöihin– kasvattivat lapsia erilaisilla leireillä. Tämä tapahtui pääosin terveelliseksikoetulla maaseudulla.Nuorten Ystävät vakiinnutti vahvaa asemaansa oululaisena järjestötoimijana.Valtakunnallisesti piirijärjestöjen perustaminenvahvisti lastensuojelutyön paikallistoimintaa, mutta toisaalta organisaatioidentehostaminen lisäsi entisestään keskusjohtoisuuttaja Helsinki painotteisuutta lastensuojelussa. Järjestöjen toimintakentätja imago olivat selvästi jo vakiintuneita. Kilpailuasetelmaosaltaan pani ottamaan mallia toisista, mutta ennen kaikkea eriyttijärjestöjä oman parhaan perinteisen osaamisalueen puitteisiin.

TPPT MattiPT35UUSIA LASTENSUOJELUJÄRJESTÖJÄ SYNTYI JAPERINTEISTEN TOIMINTAA KUNNALLISTETTIINYhteiskunnan nopea rakennemuutos etenkin 1960-luvulta alkaennäkyi myös lapsiperheiden elämässä lisääntyvinä lasten käytöshäiriöinä.Lapsi alettiin nähdä yhä enemmän kotinsa tuotteena.Vanhempien kuolema tai lapsen hylkääminen olivat vielä sodanjälkeen puolessa tapauksessa huostaanoton syy, mutta 1980-luvulla enää kymmenen prosenttia (10%). ”Sosiaalisten orpojen”vanhemmat olivat yhteiskunnan määrittelemänä eri tavoin kyvyttömiähoitamaan lapsiaan. Samaan aikaan aineellinen ja aatteellinenarvomaailma peräänkuulutti lisää vapautta lapsille ja yhteiskunnanholhousjärjestelmän murtamista. Vapaan kasvatuksenvaatimukset, yhdistettynä koulukotijärjestelmän purkamiseen, aiheuttivathämmennystä ja väärinymmärrystäkin. Tuolloin luotettiinvielä perheiden omaan kykyyn hoitaa ja kasvattaa lapset parhainpäin. Perinteisen huostaanoton oikeutus ja kritiikki sitä kohtaanvoimistui. Laki lapsen elatuksen turvaamisesta vuonna 1977,parantunut sosiaaliturva ja kunnallinen päivähoitolaki (1973) antoivatentistä paremmat mahdollisuudet yksinhuoltajille hoitaalapsensa itse. Ottolasten määrä putosi muun muassa paremmanehkäisyn myötä, jolloin ei-toivottujen lasten määrä väheni. Aviotonlapsi ja yksinhuoltajuus ei ollut enää yhtä tuomittavaa kuinaikaisemmin. Toisaalta 1970-luvulla esimerkiksi Pelastakaa Lapsetry kantoi huolta syntyvyyden laskusta. Järjestö koki perinteisenasemansa heikentyneen hyvinvointivaltion ja sen julkisen sosiaalihuollonkehittämisen paineissa. Järjestö pyrki osaltaan panostamaanlisää omaan osaamiseensa. Sijaiskotilapsen tukeminenoli toimintaa, jolla haluttiin varmistaa pitkäaikainen turvaverkko45lapsen kehitystä ja kasvua ajatellen.TP45Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin, 251-258; Lapsen kanssa.Pelastakaa Lapset 80 vuotta.

TPTPPT AutaPT AutaPT Uudet51tyy erittäin positiivisessa valossa, eikä esimerkiksi lähetystyönoikeutuksen problematisointia juuri esiinny.Lasten hoidossa painotettiin vuonna 1990 yhteiskunnan määräämäälakisääteistä tehtävää, johon liitettiin yhdistyksen omakristillinen tehtävä ja näkökulma. Hyvinvointivaltion lapset koettiinfyysisesti erittäin terveiksi, mutta henkinen pahoinvointi koettiinsuureksi, josta esimerkkinä mainittiin nuorten suuret itsemurhaluvut.Järjestön tavoitteena oli ”ihmisen ruumiin, sielun ja hengenkasvaminen”. Lasta haluttiin korostaa myös yksilönä. Toisaaltalamavuodet epävarmuuksineen ja ahdistuksineen nostivatperinteisiä arvoja esille ja kristillinen arvoperusta korostui entisestään.Lama osaltaan nosti perheen merkitystä ja tällä oli vaikutustayhdistyksen tuleviin jälkihuollon ja perheterapian ideaaleihin:”yhdessä kasvuun – perhe on voimaa”.TP ihanteet lap-50sen oikeuksista ja yksilöllisyydestä kohtasivat perinteisen kristillisenkasvatusarvomaailman, jotka ovat hieman ristiriitaisiakin.Ajan jatkuvan kehittämisen henki ja muutosvastarinta kävivätrinnan.Laman jälkeen koettiin uhkaksi lastensuojelua ajatellen kuntiensaamien valtionapujen uudelleen järjestelyt, jolloin perinteinen”korvamerkitty raha” jäi pois. Auta Lasta ry kuuluttikin ”kunnallistaomaatuntoa” päättäjiltä. Muutoksen ja erilaisten uhkien japelkojen paineen koettiin heikentävän erityisesti perheen asemaainstituutiona, jota tehostivat pieni syntyvyys ja lapsiluku. Hyvinvoinninylläpitäminen edellytti ajan hengen mukaan verkottumista.TPPTAuta Lasta ry on ollut tärkeä omaleimainen paikallinen toimijaja vaikuttaja oululaisessa lastenkotitoiminnassa ja lastensuojelutyössä.Hyvät suhteet poliittisiin päättäjiin on vahvistanut asemaaja turvannut osaltaan toiminnan jatkuvuuden. Annikki Raatikaisen3850Lasta. Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisu. Oulu, kesäkuu 1990;Auta Lasta. Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisu. Oulu, kesäkuu 1992;Auta Lasta. Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisu. Oulu, joulukuu 1993;Auta Lasta. Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisu. Oulu, toukokuu 1994.51Lasta. Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisu. Oulu, toukokuu 1995;Auta Lasta. Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisu. Oulu, marraskuu 1995;Auta Lasta. Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisu. Oulu, joulukuu 1996;Auta Lasta Ry 14.2.1999, Juhlanumero; Auta Lasta. Lastenkotiyhdistys AutaLasta ry:n julkaisu. Oulu, joulukuu 2001, Annikki Raatikainen 1921-2001.

TPTPPT TyynePT MattiPT JärjestöPT Vaikkahenkilökohtainen vakaumus ja panostus lasten asemaan on jäänytelämään käytännön lastenhuoltotyöhön.2 Onnelan Lastenkoti Oulun kaupungilleSijoitettujen lasten oppi- ja ammattikoulutus onnistui monesti paremminOnnelasta käsin kuin esimerkiksi maaseudun sijoituskodista.Lastenkotia laajennettiin lisärakennuksella vuonna 1968.Toiminnan rahoitus tuli kuntien päivähoitomaksuina, PelastakaaLapset ry:n ja Raha-automaattiyhdistyksen tukena. Onnelan Lastenkotisiirtyi vuonna 1976 Oulun kaupungille.TP pyrki52kunnallistamaan lastenkotitoimintaansa koko maassa 1970-luvullakäyttäen uuden sosiaalilainsäädännön mahdollisuudet julkisensektorin ja sen hyvinvointivaltion ideaalien mukaisesti. Pyrkimyspienryhmäkoteihin ja perinteisen sijoitustoiminnan kehittämiseenpalauttivat toimintaa järjestön perustehtäviin, joihin paras osaaminenyhdessä viranomaisten kanssa myös liittyi.TP hy-53vinvointivaltion rakentaminen oli koettu lievästi uhkaksikin järjestönpiirissä, niin toisaalta haluttiin käyttää uuden tilanteensuomat mahdollisuudet oman organisaation kehittämiseen ja voimavarojenkeskittämiseen.Vuodesta 1967 lähtien, jolloin avattiin Oulussa PelastakaaLapset ry:n sijoitustoimisto, oli mahdollisuus avustaa kuntien viranomaisiasijoituskotien etsinnässä Oulun ja Lapin lääneissä.Onnelan Lastenkodin myynnin tuloja käytettiin itsenäistyviennuorten tukitoimintaan. Pelastakaa Lapset ry:n jälkihuoltotoimintahankki tukiasuntoja, mutta tämä toimintamuoto supistui pian nykyiseenyhteen tukiasuntoon. Oulun osasto on yhdessä PelastakaaLapset Pohjois-Pohjanmaan piirin kanssa järjestänyt sijoitusperheille(noin neljäkymmentä perhettä vuosittain) lomaviikonloppuja.Perheiden valintaan ovat osallistuneet järjestön paikallinen sijoitustoimistoyhdessä Oulun kaupungin sosiaaliviraston kanssa.Pelastakaa Lapset ry:n perinteinen kansainvälisyys näkyy Oulunosaston kehitysmaihin suuntautuvana lastenkotien tukemisena3952Meriläinen, Lastenkotitoiminnasta se alkoi. Pelastakaa Lapset OulunOsasto ry:n toiminta 1920-luvulta 1990-luvulle.53Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin, 177-192; Lapsen kanssa.Pelastakaa Lapset 80 vuotta.

TPTPTPPT TyynePT Juntunen,PT HeikkiPT AjanPTPT Projektit(Bal Rashmi Intiassa ja Hogares Providencia Mexico Cityssä) ja54kummilapsitoimintana Keniassa.TP3 Nuorten Ystävien päiväkodit kunnallistettiinNuorten Ystävien toiminta pohjautui 1970-luvulla kuuteen lastentarhaanja kahteen seimeen Oulussa; Pohjolan Poikakotiin, Toivola-kotiinja vuonna 1969 perustettuun tyttöjen nuorisokotiin.Vuonna 1973 päivähoitolain voimaantulon myötä yhdistyksenpäivähoitolaitokset kunnallistettiin. Tämä nähtiin koko järjestelmänetuna ja toisaalta uusi järjestely antoi mahdollisuuden keskittyäjäljelle jääneisiin työmuotoihin, jotka pohjasivat yhdistyksen55alkuvaiheisiin.TP henki oli voimakkaasti julkisen vallan vastuunottamista sosiaalityöstä. Merkittävä tekijä oli myös naistenentistä suurempi siirtyminen palkkatyöhön ja sen arvomaailmaan.Tämä osaltaan lisäsi kodin ulkopuolisen lastenhoidon tarvetta.Nuorten Ystävien lastentarhatoiminnan siirtyminen julkiselle sektorilleoli myös taloudellisten resurssien osalta tarkoituksenmukaista.Kasvatuskäytäntöihin 1960-luvulla liittynyt muutospaine näkyi1970-luvulla Pohjolan Poikakodin omaperäisenä hajautettunatoimintamallina, joka pohjautui sekä keskuslaitoksen monipuolistuviinterapioihin, koulu- ja ammattikoulupalveluihin että itsenäisestitoimiviin perhekoteihin. Laitosmaisuudesta pois pyrkiminenherätti myös laajemmin myönteistä huomiota Suomessa. NykyisinPohjolakoti Muhoksella käsittää yhdeksän perhekotia, erityistähuolenpitoa ja kriisipalvelua tarjoavan yksikön, tukiasuntoja, perhekuntoutuspalveluita;peruskoulutusta ja ammatillista opetustaantavan koulutusyksikön. Toiminta on laajentunut valtakunnalliseksikuuteen alueyksikköön. Nykyiseen ajan henkeen kuuluu lukuisatkehittämishankkeet ja projektit.TP toimivat paitsi56rahoituskeinoina myös toimintakokeiluina, joista parhaiden ideoidenhalutaan jäävän pysyviksi. Pysyvän rahoittajan saaminen on4054Meriläinen, Lastenkotitoiminnasta se alkoi, 8-19; Pelastakaa Lapset 4-5/1976.55Nuorten Ystävät 1907-1987.56Vainiokangas, Mutta uneksia saa ehdottomasti…Pohjolakoti 80 vuotta1995; Toimintakertomus 2001. Nuorten Ystävät ry.

TPTPPT MarttiPT ToimintakertomusPTPT Nuortenedelleen keskeinen ongelma uusien toimintojen jatkuvuutta ajatellen.Nykyisin Nuorten Ystävien lastensuojelutyö tuottaa monimuotoisialastensuojelutyöpalveluja: erityislastenkotityö, tiivis perhetyö,avohuollon perhetyö; jälkihuollon ja yksittäisten asiakaskohtaistenpalvelujen toiminnot. Lisäksi pyritään kehittämään ja kokeilemaanuusia ”ennaltaehkäisevän” lastensuojelutyön muotoja.Toiminnan tärkeänä perustana voi pitää vuonna 1969 perustettuaVäliporrasta, joka on 6-18-vuotiaille tarkoitettu kahdeksanpaikkainenlastenkoti, jossa on myös kolme itsenäistymisasuntoa. Väliportaantoimintamuoto on laitossijoitus, ohjaava perhetyö sekä57avohuollon yksilöidyt ja räätälöidyt tukipalvelut.TP Ystävilläon nykyisin seitsemänkymmentä (70) nuorten erityisryhmientukiasuntoa eri puolilla Suomea. Toiminta painottuu kuitenkin58edelleen Pohjois-Suomen alueelle.TP4 Oulun ensi- ja turvakotiVarsinaisten turvakotien perustamiseen vaikuttivat keskeisesti1970-luvulla virinnyt keskustelu perheväkivallasta. Turvakotitoiminnassaon osaltaan ollut feministinen liike vaikuttajana. Feministinenturvakoti, kuten Pietarsaaressa, on suljetumpi ja miesasiakkaitaei oteta vastaan. Väkivallan syyksi nähdään patriarkaalinenyhteiskunta ja valta. Vaikka feministiset vaikuttimet ovatuseimpien turvakotien ideologiassa mukana, niin valtaosa turvakodeistaon perhekorosteisia, jotka toimivat lastensuojelullisillaperiaatteilla. Työssä nojataan pääosin perhedynaamisiin teorioihin.Turvakotitoiminta oli järkevää kytkeä ensikotien yhteyteen.Suomalaisen turvakotitoiminnan taustalla on ensikotien historia,joiden tarkoituksena oli tarjota naimattomille äideille ja heidänlapsilleen hoitokoteja. Maamme ensimmäinen ensikoti avattiinHelsingissä vuonna 1942. Oulun Ensikotiyhdistys perustettiin4157Niemelä, Väliporras, elämäni yksi tukiporras. Lastensuojelua, sijaishuoltoa,avohuollon perhetyötä ja kehittämistoimintaa Erityislastenkoti Väliportaassa1969-1999, Oulu 1999; Toimintakertomus 2001. Nuorten Ystävät ry.582001. Nuorten Ystävät ry.

TPTPTPPT TiinaPT Suopajärvi,PT HTUhttp://www.oulunensijaturvakoti.fi/UTH:PTPTPTvuonna 1945 ja varsinainen Ensi Koti avattiin käyttöön kolme59vuotta myöhemmin.TPMaamme ensimmäiset turvakodit perustettiin vuonna 1979Helsinkiin, Kotkaan, Turkuun ja Ouluun, jossa toiminnasta huolehtiensikotiyhdistys. Turvakotien tehtävänä oli ”torjua perheväkivaltaa,selvittää sen syitä ja parantaa uhreiksi joutuneiden asemaa”.Nykyisin työ määritellään kriisityöksi, jossa on tarkoituksenaauttaa kaikkia perheenjäseniä perheväkivaltatilanteissa. Terapeuttistahoitoa ei juuri anneta, vaan pyritään ohjaamaan tarvitsevatesimerkiksi mielenterveystoimistoon tai perheneuvolaan.Tehtävää tukee yhteistyö eri viranomaisten kanssa. Oulussa ontoiminut myös miesryhmä jo vuodesta 1994 alkaen. Oulun ensijaturvakodissa on tehty miestyötä, jolla pyritään pääosin auttamaanväkivaltaisia miehiä luopumaan väkivaltaisista toimintamalleistakonfliktitilanteissa.TP60Oulun ensi- ja turvakoti, joka sijaitsee Tuiran Kangastiellä, perustettiinantamaan turvaa ja tukea perheen ristiriitoihin ja ongelmiinPohjois-Suomen ja erityisesti Oulun seudun asukkaille.Apua annetaan perheväkivaltaan ja perhe-elämän ongelmiin kaikilleperheenjäsenille: naisille, lapsille ja miehille. Järjestön tekemätyö jakaantuu väkivaltatyöhön ja perhetyöhön. Vauvanhoito jamuut lapsiin ja perheeseen liittyvät ongelmat työllistää myös ensi-61ja turvakotia perinteisesti.TP4259Suopajärvi, Parisuhdeväkivalta ja suomalainen turvakotityö vuonna2000. Oulun ja Pietarsaaren turvakotityöntekijöiden arkiteoreettiset selitysmallitparisuhdeväkivallasta ja niiden vaikutukset turvakodin toiminnan malleihin.Kulttuuriantropologian pro gradu –tutkielma. Oulun yliopisto 2001; Feministisessäliikkeessä on ollut jo 1960-70-luvuilla olettamus, että patriarkaalisen valtaon suurin syy perheväkivaltaan. Toisaalta kulttuureissa, joissa naisten asema onvahva, esiintyy myös perheväkivaltaa. Katso esimerkiksi Marjorie Shostak, Nisa:The Life and Words of a !Kung Woman. London 1990; Patrisia Draper, Socialand Economic Constraints on Child Life among the !Kung. In Kalahari Hunter -Gatherers, Studies of the !Kung San and Their Neighbours. R.B. Lee, Irven De-Vore. Harvard USA 1978; Pyrkimys eristää turvakodin asiakas ja sulkea miespois feministisen turvakodin avusta, voi liittyä 1960-70-luvuilla olleisiin erilläänkehittämisen oppeihin? Niillä pyrittiin sekä rationalisoimaan talouden kehitystäettä ratkaisemaan sosiokulttuurisia ongelmia. Tämä länsimaissa vallinnut eriyttämisenideologia kulminoitui Etelä-Afrikan apartheid-politiikassa.6019-20, 21-22, 25-26.61nettisivujen tieto on keväältä 2003.

TPTPTPTPPT http://www.oulunensijaturvakoti.fi/PT http://www.oulunensijaturvakoti.fi/PT http://www.oulunensijaturvakoti.fi/PT http://www.oulunensijaturvakoti.fi/PT OulunPTPT TavallisimminPTPerhetyön pyrkimyksenä on tukea vauva- ja lapsiperheiden selviytymistäkriiseissä ja vanhempien voimavarojen ehtyessä. Ensikotiauttaa vanhemmuuteen valmentautumisessa. ”Baby Blues”pyrkii helpottamaan synnytyksen jälkeistä masennusta. Seraffiinatarjoaa perhekuntoutuksen avopalveluja. Isyysneuvola kehittääisän ja lapsen suhdetta. Lisäksi ensikoti on tapaamispaikkana etävanhemmilleja lapsille.TP62Väkivaltatyö pyrkii auttamaan kaikkia perheväkivallan osapuolia:uhria, väkivallan käyttäjää ja väkivallan sivustaseuraajaa.Työmuotoina on tarjota turvakoti ja avopalveluita väkivallan uhrille,tehdä lapsityötä väkivaltaa todistaneille lapsille ja antaa tukeamiehelle, joka käyttää väkivaltaa.TPperhevä-63kivallan uhrina on nainen, jolloin työmuotona naiselle ovat lähinnäturvakoti, avopalvelu ja naisten ryhmä. Väkivaltaa käyttänytmies saa halutessaan sekä miesten keskinäistä tukea että apua väkivaltaryhmästä.Isä jää usein perheessä etäisemmäksi suhteessalapseen, jolloin tarjotaan ensi- ja turvakodissa isyysneuvolaa, tietoaisyydestä ja tarjotaan tapaamispaikkaa.TP64Varsinainen lapsityö tarjoaa apua perheen erilaisista ongelmistakärsivälle lapselle. Pyritään perheen ristiriitatilanteiden selvittämiseenja perheen mahdollisen väkivaltatilanteen altistamanlapsen tukemiseen ja auttamiseen. Monet vanhempien ristiriidatrasittavat yhtä lailla myös lapsen psyykkeä ja elämässä jaksamista.TPensi- ja turvakoti on tärkeä paikallinen lastensuojelu-65toimija, joka pyrkii auttamaan akuuteissa kriisitilanteissa ja niistäselviytymään. Toiminta nojautuu nykyisiin perhetyö- ja terapiamalleihin,jotka ovat laajemminkin lastensuojelutyön toimintamuotoinaeri painotuksin ja termein. Erityisen tärkeäksi ensi- jaturvakotityön tekee se, että suomalaisessa yhteiskunnassa on perheväkivallantodettu olevan suuri ongelma.4362636465

TPTPPT SydänlapsetPT SydänlapsetPTPT445 Sydänlapset rySydänlapset ry on valtakunnallinen synnynnäisesti sydänvikaistenlasten ja nuorten sekä heidän perheittensä asioista huolehtiva järjestö,joka perustettiin vuonna 1975. Lasten sydänleikkuujonot jasairaanhoitajapula olivat syynä siihen, että lastenkardiologi LeenaTuuteri kutsui sydänsairaiden lasten vanhempia Sydänvikaisten66Lasten Tuki ry:n perustavaan kokoukseen.TPEnsimmäiset sopeutumisvalmennuspäivät järjestettiin jo seuraavanavuona. Järjestö laskee osaltaan ansiokseen sen, että leikkausjonotpuolittuivat viidessä vuodessa, jolloin vuonna 1980 jonossaoli 127 sydänlasta. Alun sydänlasten vanhempien vapaaehtoistyöpoiki myös pohjoismaista yhteistyötä vuodesta 1984 alkaen.Ensimmäinen palkallinen työntekijä aloitti järjestössä seuraavanavuonna, jolloin myös RAYn ensimmäinen toiminta-avustusjärjestölle saatiin. Toivotaan, toivotaan –keräys tuotti hyvin rahaasairaaloiden laitehankintoihin ja tiedottamiseen. Kela alkoi rahoittaakursseja nuorille ja perheille vuodesta 1987 alkaen. Sydänlastenleikkausjonot hävisivät vuonna 1997 ja seuraavana vuonnakansainvälinen Young Hearts –tapaaminen järjestettiin Rovaniemellä.Järjestö tutkii ja seuraa sydänlasten asioita, pyrkii vaikuttamaan,tiedottamaan, järjestämään erilaisia teematapahtumia;kuntoutusta ja elämysleirejä. Järjestöllä on kaksikymmentäkaksi(22) alueosastoa kuten Oulun seutu ja Lappi. Sydänlapset ry onsuoraan valtakunnallisen Suomen Sydänliitto ry:n alainen. Alueellisentoimikunnan tehtävänä on valvoa Sydänlasten alueellisia67etuja ja toimia tiedonvälittäjänä kentälle ja itse järjestölle.TPSydänlapset on malliesimerkki siitä, miten järjestön perustoimintaaerikoistettiin käsittämään lapsia ja nuoria, johon liittyykinusein erilaista lääketieteellistä ja psyko-sosiaalista erityistietoa jaosaamista. Toisaalta varainhankintaan osattiin käyttää median,lähinnä television, antamia mahdollisuuksia. Radion sävellahjaperinnesai uuden 1980 ja -90-luvuille tyypillisen tavan nostaa tärkeitäasioita esille. Tämä perinne näkyi vielä uuden vuosituhan-66ry. 25-vuotta. Järjestön oma esite.67ry. 25-vuotta. Järjestön oma esite; Sydänlapset r.y. Oulunseudunalueosasto. Jäsentiedote 1/2003

TPPT SuomiPT Oululaistennen alussa esimerkiksi nuorten huumehoidon puolesta käydyssä,ja median näkyvästi tukemassa, Katkolla tulevaisuus -kampanjassa.6 Järjestöt kokivat hyvinvointivaltion mahdollisuutena – jauhkana?Median merkityksen kasvu vallankäyttäjänä suomalaisessa yhteiskunnassaoli merkittävä tekijä ja erityisesti television yleistyminen1960-luvulta lähtien vaikutti väestön arvomaailmaan.Markkinatalouden vahvistuminen ja kulutuksen lisääntyminenliittyivät myös tulevan globaalisaation muotoutumiseen. Toisenmaailmansodan jälkeinen pitkä tasainen talouskasvu loi osaltaanpohjaa suomalaisen yhteiskunnan rakentamiselle ja sen poliittisenideologian samankaltaistumiskehitykselle, jota ulkopoliittiset syyttukivat. Konsensus ja kolmikantajärjestelmä tulomarkkinapolitiikassaolivat tavoiteltavia ihanteita. Hyvinvointivaltion rakentaminen1970-80-luvuilla marginalisoi ja selkeytti lastensuojelujärjestöjentoimintaa lähinnä perinteisille vahvoille osaamisalueille.Lastentarhojen ja päiväkotien kunnallistaminen siirsi järjestöjenrakentamaa alan osaamista julkisen palvelusektorin hyödyksi.Asetelma herätti hieman vastarintaakin, jossa koettiin hyvinvointivaltionuhkaavan järjestöjen asemaa ja olemisen oikeutusta.Ajan toinen suuri murros lapsille ja nuorille oli peruskoulujärjestelmänluominen, jonka voi katsoa vahvistaneen perusturvayhteiskuntaa.TPjärjestöjen lastenhuolto oli tämän valta-68kunnallisen kehityksen mukana, jossa toimintoja siirrettiin julkisellesektorille – lähinnä kunnille.Perusturva- ja hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet vahvistuivat,mutta samalla 1970-luvun lopulla nousi lännessä, lähinnä Britanniassaja USAssa, vahvasti esille neoliberalistisia oppeja, jotkakorostivat omatoimisuutta, yksilöllisyyttä ja arvostelivat hyvinvointivaltionholhousta. Tämä kertoi uusista arvovalinnoista, jotkaliittyivät uuskonservatiiviseen ajatteluun, jossa taloudellinen456875. Itsenäisen Suomen historia 4/4. Jyväskylä 1991: Lauri Haataja,Kekkosen aika; Seppo Knuuttila, Ylikansallisen massakulttuurin maihinnousu;Pekka Tarkka, Nuoren tasavallan taide ja tiede ja Taistelut kulttuurista; LauriHaataja, Koiviston aika.

TPTPPT JeremyPT SuomiPT TämäPTeriarvoisuus nähtiin aktivoivana tekijänä. Pyrkimys matalan inflaationpolitiikkaan palveli uutta pääomiin liittyvää vaurastumista.Tämä johti myös ajatuksiin ”ainoasta oikeasta” vahvan rahanpolitiikasta, jonka juuret tulivat osaltaan monetarismista. Vanhojenliberalististen talousoppien uudelleen esille nostaminen sopimyös 1900-luvun lopun talouden murrokseen ja sen globaalisaatioon.Aikaisemmin lähinnä keynesiläinen talouspoliittinen suuntausja pitkä sodanjälkeinen vaurastuminen perustui paljon velkapääomankäyttöön, johon inflaatio osaltaan kannusti. Hieman kärjistäen,1980-luvulta alkaen, uusi poliittinen suuntaus halusi näinluoduille pääomille parempaa tuottoa alentamalla inflaatiota, mikäväistämättä lisäsi myös työttömyyttä. Tälle arvomaailmalle haettiintieteen puolelta tukea 1970-luvun lopulta alkaen - lähinnä sosiobiologiasta,mikä antoi näennäisen geneettisen ennalta määräämisopinperustan eriarvoiselle yhteiskunnalle.TP69Orastavan neoliberalismin ja oikeistolaistuvan sosialismin arvomaailmatkulkivat jo Suomessa 1980-luvun alkupuolella rinnakkain.Talouden, ja pääomien liikkumisen vapauttaminen varmistivatkehityslinjan ja loi pohjan voimakkaalle talouskasvulle,jota turvattu idänkauppa vielä tuki. Toisen maailmansodan läntistenvoittajien arvomaailma tuli myös Suomessa vallitsevaksi, jossalähinnä brittiläinen maailma välitti ensin hyvinvointivaltionidean ja sitten neoliberalistisen oikeistolaisen suuntauksen. Kylmänsodan päättyminen lännen voittoon vahvisti tätä kehityssuuntaa1990-luvulla. Tämän suuntauksen tukena on ollut USAn merkittävävaikutus yhteiskunnassamme myös median ja viihdeteollisuudenmuodossa. Massakulttuurin ”maihinnousu” erityisestisähköisten viestimien kautta on leimannut suomalaisten arkea70viime vuosikymmenillä.TP asetelma on vaikuttanut suurestimyös lasten ja nuorten elämään ja arvoihin.4669Rifkin, The end of work, the decline of the global labour force and thedawn of the post-market era. New York. 1995; Esimerkiksi Richard Dawkins,The Selfish Gene. Oxford 1976.7075. Itsenäisen Suomen historia 4/4. Jyväskylä 1991: Lauri Haataja,Kekkosen aika; Seppo Knuuttila, Ylikansallisen massakulttuurin maihinnousu;Pekka Tarkka, Nuoren tasavallan taide ja tiede ja Taistelut kulttuurista; LauriHaataja, Koiviston aika.

TPPT MikkoPT47LAMA KOROSTI JÄRJESTÖJEN TARPEELLISUUTTA,PERUSARVOJA JA TALOUTTA71Lama 1990-luvun alussa aiheutti nopeasti keskustelun uhatustaperusturvasta. Sairausvakuutusjärjestelmän tuli nyt olla kustannustietoinen,jossa vältettiin turhia kuluja. Pätkätyön korostaminensopi uusiin näkökulmiin. Toimeentuloturvan perusturvastaoltiin huolissaan ja siitä haluttiin kansalaisille perustuslain henkinenturva. Silti nuorten osalta pohdittiin sosiaaliturvan heikennyksiäja tuen kytkemistä pakkoon opiskella tai ainakin pyrkiä siihensosiaaliturvan vastikkeellisena ehtona. Leikkaus, karsiminen jasupistaminen koettiin jo ahdistavana ja epäiltiin oireellisesti senajatuksen autuutta, että halvalla saa hyvää. Priorisointi koettiinuhkana terveyden hoidossa ja sosiaalialalla, joita silti pidettiinkorkeatasoisina. Kilpailun välttämättömäksi kokeminen ja senhyväksyminen näkyi selvästi kannanotoissa. Palveluja, yksityisiäja julkisia, tuli sekä tehostaa että keskittää taloudellisin perustein.TPSuomessa 1990-luvun alkuvuosien lama oikeistolaisti arvomaailmaaja tarjosi kovalle markkinatalouspolitiikalle eräänlaisen71Tuohi, Perusturva turvanamme; Hilkka Arola, Lasse Laatunen, Sosiaaliturvaei ole saavutettu etu, Markku Toropainen, Perusturva räätälöitävä elämäntilanteeseensopivaksi. Valtio ansioihin sitoutumattoman turvan maksajaksi. Sosiaalivakuutus3-4/1991; Jaakko Pajula, Sairausvakuutuksen peruslinjoista. Sosiaalivakuutus5-6/1991; Olli Valpola, Kela haluaa kattavan ja ehyen eläkejärjestelmän;Eeva Ahokas, Kela päättämään työkyvyttömyyseläkkeistä?; Veikko Teikari,Työketjut terveiksi, niin eläkehalut vähenevät. Sosiaalivakuutus 7/1991,Mikko Tuohi, Työ miehen kunnia. Sosiaalivakuutus 1/1992; K.J. Lång, Toimeentulonturva perusoikeudeksi. Sosiaalivakuutus 3-4/1992; Mikko Tuohi,Nuorten turva. Sosiaalivakuutus 6/1992; Sosiaalivakuutus-lehti (Etatalousalueestaja sosiaaliturvasta) 7-8/1992; Mikko Tuohi, Karsitaan. Sosiaalivakuutus1/1993; Mikko Tuohi, Asua pitää; Pentti Rönkkö, Asumisen tukeminenkohdentuu väärin. Sosiaalivakuutus 2/1993; Mikko Tuohi, Kuka saa hoitoa? Sosiaalivakuutus3/1993; Mikko Tuohi, Palveluja yhteen. Sosiaalivakuutus 5/1993;Mikko Tuohi, Miten sosiaaliturva jaetaan? Sosiaalivakuutus 6/1993; Pekka Morri,Korkeatasoista. Sosiaalivakuutus 1/1994; Merja Moilanen, Tuloloukut puhuttivat;”Markkinat tarvitsevat aina säätelyä” (Quintin Oliver); Markkinatalous eihalua osallistua hyvinvointivaltion kustannuksiin, mutta tulokset kelpaavat (IlkkaTuomi). Sosiaaliturva 18/1995.

TPPT AnnePT Lapsetalibin. Voitiin vedota ylivertaiseen markkinavoimaan, joka ikäänkuin pakotti toimimaan vain yhdellä tavalla. Toisaalta ETAsopimusja pyrkimys Euroopan Unioniin tukivat taloudellistaleikkauslinjaa ja matalaa korko- ja inflaatiopolitiikkaa. Tämänkehityslinjan rinnalla säilyi pyrkimys pitää kiinni hyvinvointivaltionperusteista ja perusturvasta. Hyvinvointivaltion aikaisenaideana oli alistaa talous yhteiskuntapolitiikan yhdeksi tärkeäksivälineeksi, mutta neoliberalistiset talousopit nostivat talouspolitiikantärkeimmäksi, jolloin sosiaalipolitiikka ja yhteiskuntapolitiikkaolivat alisteisia taloudelle ja sen kansainvälisille markkinavoimille.Euroopan Unionin jäsenyys tuli toimimaan jonkin verran vastakulttuurinasuhteessa neoliberalistisiin aatevirtauksiin. EU palauttilukuisten säännöstöjen ja direktiivien kautta uusia säätelynelementtejä suomalaiseen yhteiskuntaan. Hyvinvointivaltion ajatuson myös laajalti hyväksytty Euroopassa ja tämä osaltaan tukeeluotujen hyvinvointimallien säilyttämistä.Julkisen sektorin lastenhuollossa pyrittiin 1980-luvulla päivähoidossaja kouluissa lisäämään lasten yhteisöllisyyttä suhteessaympäristöönsä, mutta toisaalta paineet yksityisyyteen, yksilöllisyyteenja markkinatalouden kasvutekijöihin vaikuttivat yhteisöllisyyttähajottavasti. Lasten pahoinvointi selvästi lisääntyi. Taloudenvoimakkaan kasvun jälkeen seurasi 1980-luvun lopun ylivelkaantuminenniin perheissä kuin julkisella sektorilla. Tämä kumuloituilisääntyvinä sosiaalisina ongelmina ja sosiaalisektorin jakovaranniukkuutena.TP ja nuoret joutuivat lamavuosina ko-72kemaan kouluissa, päiväkodeissa ja kodeissa uutta niukkuudenjakamista, joka oli paitsi jonkin verran taloudellista välttämättömyyttämyös ideologista valintaa.Erityisesti 1990-luvulla pyrittiin kytkemään kiinteämmin järjestöjentekemät sosiaalipalvelut ja huoltotoimet osaksi julkisensektorin palveluja. Lukuisten projektien ja järjestökentän pirstaleisuuskannusti etsimään uusia toimintamalleja osaltaan sosiaalialanniukentuvan kuntatalouden paineessa. Tästä symbioottisestasuhteesta toivotaan molempien osapuolien hyötyvän ja palvelujen4872Vierelä, Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma, 79-87. Alueelliset hyvinvointistrategiat.Petri Kinnunen, Kaisa Kostamo-Pääkkö (toim.). Pohjois-Suomensosiaalialan osaamiskeskus. Oulu 2003.

TPTPTPPT http://oulu.ouka.fi/sote/vammaisuus/index.htmPT KatsoPT http://www.merimajakka.com/yhdistys/yhdistys.htmPT VammaisjärjestöjenPTPT Ouluntehokkuuden parantuvan. Esimerkiksi vammaispalvelut, jotkapohjautuvat pääosin vammaispalvelulakiin, on pyritty keskittämäänmyös järjestöjen osalta osaksi Oulun kaupungin Sosiaali- ja73terveystoimen kokonaisuutta.TPtoiminta kohdistuumyös vammaisiin lapsiin ja nuoriin: esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan Autismiyhdistys, Pohjois-Pohjanmaan Dysfasiayhdistysry (PoPoDy), MS-liitto, Oulun Kuulovammaisten Lasten74Tuki ry ja Oulun Kehitysvammaisten Tuki ry.TP seudullatoimii myös kansainvälinen Kynnys ry (Oulun Itsenäisen ElämänKeskus), joka on vammaisten perus- ja ihmisoikeusjärjestö.Nuorten huumeongelmat nousivat 1990-luvulla merkittäviksiteemoiksi lisääntyneen huumeiden käytön seurauksena. Järjestötpyrkivät vastaamaan kasvavaan hoitotarpeeseen. Esimerkkinä tästäoli Merimajakka ry:n perustaminen, johon antoi alkusysäyksen”räjähdysmäinen huumeiden käytön lisääntyminen alaikäistennuorten parissa myös täällä Pohjois-Suomessa”. Laitoskuntoutuspalvelujatuottavat yksiköt sijaitsevat Roinilan kartanossa Utajärvelläja Päivärinteellä Muhoksella. Lisäksi tarjotaan avopalveluina”psykososiaalisia koulutus-, ohjaus- ja kuntoutuspalvelujamm. tukiasumisen, keskusteluavun ja konsultoinnin muodossa”.Järjestö pyrkii myös ehkäisevään päihdetyöhön tiedottamisen ja75tapahtumien järjestämisen kautta.TP1 Reilun kaupan Pääskyt ja lastensuojelujärjestöjen ongelmakeskeinenkehitysmaakuvaMonet järjestöt tekevät myös Oulun alueella varsinaisen toiminnanohella myös lapsiin ja nuoriin erityisesti kohdistuvia toimiatai valistusta kuten esimerkiksi Oulun Diabetesyhdistys ry, Pohjois-SuomenSyöpäyhdistys ry, Oulun seudun Mielenvireys ry jaTerveys ry. Kansainvälisesti lasten oikeuksia ja asemaa pyrkiituomaan esille Pohjois-Suomen Pääskyt, jonka reilun kaupanihanteisiin kuuluu myös huoli lasten käyttämisestä työvoimana –erityisesti kehitysmaissa. Pohjois-Suomen Pääskyt ovat tehneet7374esimerkiksi Oulun seudun puhelinluettelon (OUKA) sivut: Haarrastus,yhdistys ja vapaa-aika: Terveys - sosiaali;http://oulu.ouka.fi/sote/vammaisuus/index.htm7549

TPTPPT KatsoPT KatsoPT KylläinenPTkehitysyhteistyötä lähinnä Bangladeshiin ja Intiaan. Toimintaanon liittynyt sosiaali-/terveydenhuollon, koulutuksen ja paikallisentaloudellisen toiminnan tukeminen niin taloudellisesti kuin tietotaidollisesti.Pääskyt ovat myös tiedottaneet kotimaahan kehitysmaidenasemasta ja tilasta. On pyritty myös problematisoimaankehitysmaiden oloja, kansainvälistä taloutta ja länsimaista suhtautumistakehitysmaiden ihmisiin.TP76Lasten erityistarpeiden huomiointi on ollut monessa tapauksessatarpeellista ja perusteltua. Monen sairauden ja sosiaalisenongelman hoitoon tarvitaan erityistietämystä juuri lapsen ja nuorenelämänkaaren eri vaiheilta. Toisaalta lapset ovat oman asianedistämisen kannalta ”myyviä” ja positiivisia emootioita herättäviä.Jo varhain 1900-luvulla kansainvälisesti syntyi avustustyönjatkuvuutta ja oikeutusta ajatellen tapa, jossa erityisesti kärsivät javähäosaiset lapset esitettiin kuvien ja median kautta länsimaiselleyleisölle. Vastaavasti oma auttamistyö pyrittiin esittämään oikeutettuna,tarpeellisena ja pyyteettömänä. Tätä mallia hyödynsivätniin lähetys- ja kehitysaputyö kuin kansainväliset järjestöt – erityisestivarainhankinnassaan.TPja onnellinen77kehitys-5076esimerkiksi Oulun seudun puhelinluettelon (OUKA) sivut;HTUwww.terveysry.fiUTH; Teuvo Raiskio, Kurjuuden lievittämisestä reiluun kauppaan.Pohjois-Suomen Pääskyjen kehitysmaakauppataival. Verkkojulkaisuna Oulunyliopisto. Oulu 2000: HTUhttp://herkules.oulu.fi/nbnfi-fe19991169/UTH Pohjois-SuomenPääskyjen kehitysmaakauppa, Juuttiputiikki, oli koko Suomessa uraauurtava reilunkaupan edistäjänä vuodesta 1978 alkaen. Pääskyjen vapaaehtoistyöntekijätovat olleet yleensä hyvin nuoria, jolloin omakohtainen eläytyminen kehitysmaidenlasten ja nuorten asioihin on ollut voimakasta. Toisaalta myös Pääskyt korostivat1990-luvulla markkinoiden tärkeyttä kehitysmaiden ongelmien ratkaisuun.Vaikka reilu kauppa haluttiin nähdä vaihtoehtona ajan neoliberalismille, niin kuitenkinajateltiin asioita pääosin kansainvälisen talouden näkökulmista. Talousnähtiin itsetarkoituksena ja hallitsevana paradigmana. Vielä 1980-luvulla talousesitettiin enemmän välineenä yhteiskunnalliselle kehitykselle, missä näkyi hyvinvointivaltionajatukset ja keynesiläinen talousideologia.77esimerkiksi Nuorten Lähetyslehti. SLS. 1960-1963; Suomen Lähetyssanomat.SLS. 1953-1993; Edward W. Said, Orientalism. London 1978; Robert J.Gordon, The Bushman Myth. The Making of a Namibia Underclass. Oxford1992; Ari Kontro, Lähetystyö Afrikassa. Afrikan historiaa. Joensuu 1978; TuulaVaris, Kun mustasta Saarasta tehtiin valkoista –analyysi pastoraalisesta vallastaSuomen Lähetysseuran Ambomaan työssä vuosina 1870-1925. Tampere 1988;Teuvo Raiskio, Oudosta kulkijasta ihmiseksi. Oulu 1997. Lapsia käytettiin pitkäänerityisesti ongelmakeskeisen kehitysmaakuvan muodostamiseen, jolla pyrittiinlisäämään oman auttamistyön oikeutusta ja vaikuttamaan kotimaiseen va-

TPPT VuodestaPT Järjestöjenmaan lapsi ei ole yleensä palvellut niitä tarpeita, joita länsimaissaon tarvittu lähinnä omista itsekkäistä syistä.Oulussa toimivat lastensuojelujärjestöt ovat olleet aktiivisiamyös suhteessa kehitysmaihin ja kehitysapuun/-yhteistyöhön. Järjestöjenomaleimaisuus ja imagon rakentaminen näkyy myös kehitysmaanäkemyksissä.Parasta Lapsille ry:n huomio on kohdistunutpaljolti sosialismiin kehitysmaissa ja Auta Lasta ry:n helluntailaiseenlähetystyöhön. Pelastakaa Lapset ry korostaa katastrofiapualapsille sekä ulkomaisia adoptioita ongelmineen. MannerheiminLastensuojeluliitto kiinnittää paljon huomiota kehitysmaidenneuvolatoimintaan, jota järjestö on ollut kotimaan osaamisensakautta markkinoimassa myös kehitysmaihin.TPluo-78taama kehitysyhteistyökuva on ajan ihanteisiin kytkeytyvä ja aikatyypillinen jälkikolonialistinen näkemyksiltään, jossa kehitysmaiden,ja niiden ihmisten, ongelmat ovat suhteellisen hallitsevia.Järjestöjen luonteesta johtuen näkemykset ovat jonkin verranholhoavia ja ylhäältä ohjailevia. Tämä juontaa osaltaan järjestöjenomista tarpeesta, mutta liittyy myös perinteisiin länsimaisiin käsityksiinja ohjaileviin näkemyksiin siitä, mikä on kehitysmaidenihmisille parhaaksi. Myönteinen kehitysmaan ihmiskuva kytkettiinusein järjestön oman työn tärkeyteen, onnistumiseen ja senoikeutukseen. Median suhde valtaan on osaltaan voimakas kehitysmaakuvanmäärittäjänä, joka on vaikuttanut myös järjestöjennäkemyksiin. Vielä 1980-luvun alkupuolella solidaarisuuden jalaaja-alaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämisen näkökulmatolivat hallitsevia, mutta tultaessa 1990-luvulle monetaristiset janeoliberalistiset näkemykset vaikuttivat esitettävään kehitysmaakuvaan.Talouden ja markkinoiden korostaminen näkyi siten, ettätaloutta ei enää nähty yhtä paljon välineenä asioiden hoitoa ajatelrainhankintaan.Lapset vetoavat helposti tunteisiin kuten sääliin ja myötäelämiseen.Sinänsä todellisten ongelmien tietoinen painottaminen omien ambitioidentueksi on ollut vallitsevaa. Kehitysmaakuvaa länsimaissa ovat hallinnet yhtäältätietämättömyyteen perustuva ylimielisyys ja toisaalta syyllisyys.781945 lasten parhaaksi. Parasta Lapsille ry; Laura Nuutinen & SuviRissanen, Auta Lasta ry – historia ja nykypäivä. Varhaiskasvatuskeskus. Oulunyliopisto 2001; Asta Tillander, Luotu taivasta varten. Kertomus Annikki Raatikaisenelämästä. Juva 2001; Auta Lasta. Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisut(lehdet ja juhlanumerot) vuosilta 1989-2001; Pelastakaa Lapset lehdetvuosilta 1976-2003; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehtivuosilta 1977-2003.51

TPPT Pelastakaalen kuin aikaisemmin. Kehitysmaille ja niiden ihmisille tarjottiinhelposti markkinataloutta ratkaisuksi ongelmiin ja neoliberalisminkehittämisen ideaalit toivat markkinavetoisen ohjailun. Korostettiinkilpailua ja tulosvastuuta myös suhteessa vieraisiin kulttuureihin.Tämän rinnalla toimi perinteinen näkemys, joka korostikristillisyyttä, humanismia, solidaarisuuden ajatuksia jne.Toisaalta lastensuojelujärjestöjen panostus kehitysyhteistyöhönon ollut hyvin tärkeää. Samalla on pidetty yllä kansainvälisiäsuhteita ja yhteyttä erilaisuuteen – toiseuteen. Järjestöjen julkisessakehitysmaakuvassa on havaittavissa myös tervettä asioidensuhteuttamista oman ja vieraan kulttuurin välillä. Tätä kulttuurirelativististanäkemystä rasittaa kuitenkin asioiden mittaaminen liikaalänsimaisesta hyvinvointiajattelusta käsin. Tällä on juurensalänsimaisessa kehitys- ja edistysuskossa, joka osaltaan loi arvottavan”kehitysasteikon”. Käyttämämme termi kehitysmaa on osatätä länsimaiden ”paremmuuden” problematiikkaa, jolla leimaammemuita kulttuureja ihmisineen.2 Siivet sijaiskotilapsuudestaPelastakaa Lapset –julkaisu kertoo osaltaan järjestön julkisestakuvasta. Vuonna 1976 Lastenkoti Onnelan siirtyminen Oulunkaupungille esitettiin sekä haikeana että oltiin hieman huolissaanhenkilökunnan asemasta uudessa järjestelyssä. Onnela esitettiinmonelle kasvatille onnellisena kotina, jonne oli tervetullut käymäänaikuisenakin. Kansallisesti painotettiin sitä, että tarvitaanjatkossa sekä yhteiskunnan että järjestöjen työpanosta. Haluttiinkorostaa järjestön tärkeyttä ottolapsityössä, kasvattilapsityössä,lasten laitoshoidossa ja kesälapsityössä. Lisäksi painotettiin paikallisosastojenkansalaisaktiivisuuden perustaa ja yhdistyksenpalvelujärjestön leimaa. Hyväntekeväisyysjärjestön imagoa vastaavastihaluttiin hälventää. Perinteisen kesälapsityön ja ottolapsityön(vastaanottokodit) merkitystä korostettiin.TPPT Hyvinvointival-79tion rakentamisen paineet 1970-luvun lopulla vaikuttivat selvästijärjestöjen näkökulmiin niin uusina mahdollisuuksina kuin uhkinakin.Toisaalta pyrittiin erottautumaan omien vahvojen toimin-5279Lapset 2/1976; Pelastakaa Lapset 1/1976.

TPTPTPPT PelastakaaPT PelastakaaPT PelastakaaPT OttolapsityössäPTPTtojen puitteissa. Lastensuojelujärjestöjen pyrkimys erikoistuaomaan perinteiseen vahvuuteen jatkui.Toistuvasti painotettiin lasten oikeuksia ja tarpeita. Tärkeä vapaaehtoistyökenttälasten hyväksi vaati jatkuvaa ponnistusta, jossa”väsyä ei saisi”. Järjestön kansainvälisyyttä haluttiin korostaa.Lasten oikeuksien julistuksen laatijan ja järjestön kansainvälisen”alkusankarin” Eglantyne Jebbin työtä ihailtiin ja arvostettiin.Uusi adoptiolaki-esitys herätti näkökulmia sekä kansainvälisestiettä kansallisesti. Ympäristökysymykset olivat ajan ideaaleja lastensiirtyessä uuteen kotiin. Myös sosiokulttuurisen menetelmäntarvetta painotettiin erityisesti ulkomailta tulevien lasten suhteen.Vuonna 1980 voimaan tullut ottolapsilaki asetti ottolapsen juridisestisamaan asemaan kuin oman lapsen.TPpaino-80tettiin sitä, että ”etsimme aina lapselle kotia, emme lasta lapsettomalleperheelle”. Vietettiin perinteistä kodittoman lapsen päiviävuonna 1978 jo kahdettakymmenettä kertaa, jossa järjestön perustehtävääkorostettiin. Kansainvälinen Lapsen Vuosi 1979 nostijälleen esiin lapsen oikeuksia. Lapsiin kohdistuva väkivalta ja81Pääkaupungin Turvakoti-yhdistyksen perustaminen olivat esillä.TPKansainvälistymiseen pyrkivä 1980-luku toi lasten edut ja oikeudetesille enemmän kansainvälisenä kysymyksenä kuin aikaisemmin.Vuonna 1980 kodittomia lapsia, sosiaalilautakunnan huostaanottamia ”sosiaalisia orpoja” oli yli kymmenen tuhatta (10 500):”Osa on peräisin rikkinäisistä kodeista, joissa vanhemmilla ei oleenää ollut voimia luoda tunnesuhteita lapsiinsa. Osa on joutunutyhteiskunnan huostaan vanhempien avioeron takia, jotkut ovatvanhempiensa hylkäämiä, jotkut yksinhuoltajien lapsia, joita äitija isä ei ole jaksanut viedä eteenpäin. Yhteistä heille kaikille ovatturvattomuuden kokemukset, jotka ovat saattaneet joillekin aiheuttaapysyviä häiriöitä, tunnevammoja”. Kodin merkitystä korostettiinmyös järjestön juhlavuonna 1982. Vedottiin järjestön perustajanEster Ståhlbergin sanoihin: ”jokaisen lapsen ensimmäinenja ehdoton oikeus on saada kasvaa hyvässä82kodissa.”TP5380Lapset 1/1977; Pelastakaa Lapset 2/1977; Pelastakaa Lapset3/1977; Pelastakaa Lapset 4-5/1977; Pelastakaa Lapset 1/1980.81Lapset1/1978; Pelastakaa Lapset 2/1978; Pelastakaa Lapset 3/1978.82Lapset 2/1980, 3; Pelastakaa Lapset 1/1982, 3.

TPPT PelastakaaPTEmootioihin vetoaminen oli järjestöille tyypillistä julkaisutoimintaa,jolla haluttiin varmistaa työn jatkuvuutta ja oikeutusta. Omienvahvuusalueiden korostaminen oli myös oman oikeutuksen kannaltatärkeää.Kehitysyhteistyö ja kehitysmaiden vähäosaiset lapset olivat1980-luvun alun näkyviä teemoja. Erillisen lapsenkulttuurin tarpeellisuuttapohdittiin. Myös käsitys aikuiskasvatus nostettiinesille osana koulutusyhteiskuntaa. Aikuisuuteen tuli kouluttautuaja tuli pohtia mitä isyys tarkoittaa? Vapaaehtoistyöhön kannustaminenoli jatkuvia kestoteemoja. Järjestön kummilapsitoimintanähtiin osaltaan kehityksen välineenä ajan kansainvälistymistämarkkinoivassa ilmapiirissä. Brittiläinen arvomaailma kiinnostijärjestöä selvästi sen lastensuojelun kehitysmallien etsinnöissä -erityisesti ennaltaehkäisevyyden ja motivoinnin osalta. Nuortenongelmat kuten työttömyys ja kasvaminen ”irrallaan” perheestänähtiin uusina haasteina sosiaalihuollolle ja järjestölle. Kunnallistapäivähoitoa kehuttiin myös hyväksi lapsen oikeuksia ajatellen.Kasvatusvastuun siirtyminen perheeltä yhteiskunnalle nähtiin jopositiivisessakin valossa. Kysymys uudesta ydinperheen ”länsiteollisesta”ilmiöstä tuli esille, kun yhteiskunnan muutosta haluttiinnostaa esille tyyliin ”agraarista jälkiteolliseen”.TP83Kehitysyhteistyö nähtiin liiton puitteissa vaatimattomana,vaikka lapsia ja lapsiperheitä pyrittiin tukemaan Intiassa ja Keniassa.Uutena kohteena oli vuonna 1988 Mexico Cityn katulapset.Pelastakaa Lapset ry:n kristillistä arvoperustaa haluttiin myösmuistuttaa jouluna 1989 vertaamalla pakolaislapsen olevan kuinJeesuksen kohtalotoverin. Perhekeskeisyyttä korostettiin avo- jasijaishuollossa 1980-luvun loppupuolella. Haluttiin sekä tukea ettäauttaa perheitä lastensuojelutyössä. Perheeseen yleisestikin väitettiinkohdistuvan kohtuuttomia suorituspaineita ja oltiin huolissaanparisuhteen kestävyydestä talous- ja työelämän paineissa.Lapsen elämänlaadun keskeisiksi tekijöiksi määriteltiin hyvä,vaihteleva ja turvallinen asuinympäristö. Keinohedelmöityslainehdotus herätti keskustelua lapsen oikeudesta saada tietoa alkuperästään.Isyyskeskustelussa verrattiin keinohedelmöityksellä syn-5483Lapset 1/1981; Pelastakaa Lapset 4/1981; Pelastakaa Lapset 5-6/1981; Pelastakaa Lapset 4/1982; Pelastakaa Lapset 3-4/1984; Pelastakaa Lapset1/1985.

TPTPTPPT PelastakaaPT PelastakaaPT PelastakaaPT TaloudellisenPTtyneen lapsen asemaa ottolapsen asemaan. Uusi lakiesitys myösalle 15-vuotiaan lapsen kuulemisesta herätti kannatusta. Lapsenkuuleminen koettiin olevan osa lapsen kunnioittamista. Tämä koettiinerityisen tärkeäksi lasten huostaanotoissa ja sijoittamisessa84sijaishoitoon.TPVuosikymmenen vaihteen tienoolla oltiin vielä luottavaisiasuhteessa ”vakaaseen” tulevaisuuteen. Taloudellinen runsaus nähtiinlasten ja perheiden etuna. Ajan tulosvastuun korostaminennäkyi myös ”tuloksen” tärkeyden korostamisena kummilapsitoiminnassa.Toiminnan kehittäminen ja kansainvälisyys hallitsivatjulkaisuja. Perheen historian merkitys lapsen kehityksessä ja parisuhteeneri vaiheet olivat uutta arjen sosiaalihistorian näkökulmaa.Sosiaalimenojen kasvu muita hallintoaloja nopeammin katsottiinviittaavan siihen, että ”huutolaisjärjestelmä kuuluu historiaan”.TPrunsauden ajan työn tuoton luoma jakami-85sen vara loi vielä turvallisuuden tunnetta suhteessa tulevaisuuteen.Järjestöjen ja hyvinvointivaltion yhteisiä etuja haluttiin korostaalapsen edun nimissä.Alkanut lama herätti huolta ja näkemystä, että ”lastensuojelunon kestettävä niin lamat kuin ylikuumenemiset”. Järjestön seitsemänkymmenen vuoden historian koettiin antavat turvaa ja perustaa.Kovin huolissaan ei vielä oltu ja ajan hengessä luotettiin kehittämisenja erityisesti kasainvälisyyden voimaan. Kuitenkin joitakintoimintoja, kuten Matti ja Maija –koti, jouduttiin jo lopettamaanvuonna 1992 - taloudellisista syistä. Talouskehitys ja lastensuojelunuhatut arvot tulivat julkaisuissa keskusteluun. Kylmänsodan päättyminen ja totalitaaristen sosialististen järjestelmienromahtamisen ei koettu tuoneen silti lisää turvallisuutta, vaanmaailma tuntui laman paineissa muuttuneen erityisen epävarmak-86si.TPPTRunsauden aika muuttui 1990-luvun alun laman myötä, jolloinjulkinen sektori säästötoimineen palauttivat vanhat lastenhuollon5584Lapset 1/1988; Pelastakaa Lapset 2/1988; Pelastakaa Lapset4/1988; Pelastakaa Lapset 5-6/1988; Pelastakaa Lapset 1/1989; Pelastakaa Lapset3/1989; Pelastakaa Lapset 5-6/1989; Pelastakaa Lapset 1/1990.85Lapset 1-6/1990; Pelastakaa Lapset 4/1990; Pelastakaa Lapset2/1991; Pelastakaa Lapset 3/1991.86Lapset 1-2/1992; Pelastakaa Lapset 3/1992; Pelastakaa Lapset4/1992; Pelastakaa Lapset 5-6/1992.

TPTPPT MattiPT PelastakaaPT LamaPTuhkat ja ideaalit uudelleen esille. Pelastakaa Lapset ry näki omanloma- ja tukiperhetoiminnan erityisen tärkeänä laman vuosina –87osana lastenhuollon avohoidon tarvetta.TP palautti aidothuolet ja uhkat lapsenhuoltotyötä ajatellen, jolloin järjestö (samoinkuin Nuorten ystävät ja MLL) koki perinteisen tarpeellisuutensaedelleen korostuvan. Hyvät taloudelliset ajat ja hyvinvointivaltionkehittäminen 1970-80-luvuilla koettiin vastaavasti jopauhkaksi oman toiminnan oikeutuksen kannalta. Osaltaan tämäjohtuu siitä, että suurten lastenhuollon ongelmien (kuten Kansalaissotaseuraamuksineen) ratkaisuun syntyneet järjestöt kokivatolemisensa oikeutuksen uhatuksi hyvinä taloudellisina aikoina perustehtäviensävähenemisen myötä.Yhteydet Karjalan tasavaltaan ja mielenkiinto sen lastensuojelunkehittämiseen näkyi osana lähialueiden Karjala –keskustelua.Järjestö otti osaa avustustoimiin myös tavaratoimitusten muodossa.Vuoden 1993 merkittävä teema oli se, että lapset pantiin lamansäästötoimien maksumiehiksi! Lomatoiminta nähtiin tärkeäksilapsen ja perheen selviytymisen ja jaksamisen kannalta. Toisaaltasijoituskoti- ja adoptiolapsien mahdollinen kaksoisidentiteettihuolestutti. Lapsi tuli entistä enemmän esille yksilönä myös ongelmineen:”Ylisopeutuva vai häirikkö? Lapsen kehittämät selviytymisstrategiat”.Ajan henkeen kuului seikkailukasvatus ja järjestönperinteiseen perheteemaan sopiva ”lasten turvakasvatus”.TP88Entisen Jugoslavian alueen lasten tilanne oli vuonna 1994 huolenaiheena. Toisaalta biologisten vanhempien merkitys adoptiolapsenkehityksessä oli korostunut näkökulmissa ja tämä yhdistyiselvästi kysymykseen lapsen juurista. Toisaalta pitkäaikaistenihmissuhteiden tärkeys lapsen kehityksessä ja identiteetissä nähtiinkeskeiseksi. Lapsi ja lama –asetelma tietysti puhuttivat ja herättiväthuolta. Laman aiheuttaman vanhempien työttömyyden arvioitiinvaikeuttavan kolmensadan tuhannen (300 000) lapsenelämää vuonna 1995. Avun tarve nähtiin suureksi, mutta PelastakaaLapset ry koki perinteisen vapaaehtoistyön ja erityisesti (yh-5687Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin, 251-258; Lapsen kanssa.Pelastakaa Lapset 80 vuotta.88Lapset 1/1993; Pelastakaa Lapset 2/1993; Pelastakaa Lapset3/1993; Pelastakaa Lapset 1/1994; Pelastakaa Lapset 2/1994

TPTPPT PelastakaaPT PelastakaaPTPT Ajanteistyön) kehittämisen auttavat parempaan tulevaisuuteen.TPjatkuvan kehittämisen ja muutoksen ideaalit tulivat esiin ”mantramaisena”julistuksena, joiden taustalla oli markkinavoimien todellinentai kuviteltu paine. Yksityistäminen, yksityisyys, yksilöllisyysja juurien etsintä olivat muotia länsimaissa.Pelastakaa Lapset –julkaisun joulunumerot nostivat kristillistäarvomaailmaa esille tyyliin ”lapsi on viesti taivaasta”. Hyvinvoinninperusperiaatteiden koettiin kestäneen laman paineessa,mikä ei ollut kyllä laajempi näkemys sosiaalialan asiantuntijoidenpiirissä. Ajan positiivisen ajattelun henki osaltaan vaikutti näkemyksiin.Euroopan Unioni herätti unelmaa kansalaisyhteiskunnasta,jossa järjestöillä olisi tietysti merkittävä rooli. Lapsen oikeudetpyrittiin näkemään ajan hengessä erityisesti kansainvälisinä. Lapsipornoja –prostituutio olivat laajempia kansainvälisen huolenaiheita. Vuosi 1997 oli järjestön juhlavuosi (75-vuotta) ja panostuskansainväliseen toimintaan lasten auttamiseksi nousi näkyvästiesille. Järjestön julkaisun ilme oli pääosin jo positiivinen ja lamankoettiin väistyneen. Oulun osalta viiden avustusmatkan järjestäminenKarjalan tasavallan lastenkoteihin herätti onnistumisentunnetta ja riemua käytännön tuloksesta. Pohjois-Suomen aluetoimistonkolmikymmenvuotis-toiminta ”ottolapsitoimistona”(perhetyötä, ennaltaehkäisevää avohuoltoa ja vapaaehtoistyötä)90oli myös juhlan aihe.TPRaha-automaattiyhdistyksen asema kolmannen sektorin rahoittajanahuolestutti järjestöjä. Säästölinjan jatkuminen, laman jälkeenkin,herätti myös keskustelua lasten ja nuorten pahoinvoinnista.Yhteiskunnan arvovalinnoista nostettiin esille teema ”helikopteritlapsia tärkeämpiä”. Nuorten kouluviihtyvyys koettiinhuonoksi ja alkoholin käyttö oli vertailumaiden huolestuttavimpia.Pahoinvoinnin koettiin toki koskevan myös yhteiskuntaa laajemmin.Vuoden 1998 näkyvä teema oli ”parempi isyys”, jonkakatsottiin auttavan niin lapsen kehityksessä kuin perheväkivallanlopettamisessa. Koti-isän elämän arkiriemuja lasten kanssa tuotiin898957Lapset 3/1994; Pelastakaa Lapset 4/1994; Pelastakaa Lapset1/1995; Pelastakaa Lapset 2/199590Lapset 3/1995; Pelastakaa Lapset 4/1995; Pelastakaa Lapset1/1996; Pelastakaa Lapset 2/1996; Pelastakaa Lapset 3/1996; Pelastakaa Lapset4/1996; Pelastakaa Lapset 1/1997; Pelastakaa Lapset 2/1997; Pelastakaa Lapset3/1995; Pelastakaa Lapset 4/1997; Pelastakaa Lapset 5/1997.

TPTPTPPT PelastakaaPT PelastakaaPT PelastakaaPT EriPTPTesille hyvin positiivisesti. Kansainvälisesti nostettiin esille lastenhyväksikäyttö niin työvoimana kuin seksuaalisesti. Lapsen oikeuksientoteutumiseen katsottiin olevan vielä paljon matkaa niin91kansainvälisesti kuin kansallisesti.TPVuosi 2000 alkoi lapsuuden pohtimisena ja leikin merkityksenkorostamisena lapsen kehityksessä. Myös leikkiterapia mahdollisenahoitomuotona kiinnosti. Satujen ja lasten omien tarinoidenkiireetön kuunteleminen oli osaltaan pyrkimystä vastata ajan kiireiseenhenkeen. Loma- ja tukiperheisiin kaivattiin lisää kiireetöntäolemista. Vanhemmuuden vahvistaminen koettiin erityisen tärkeäksi.Kansainvälisten adoptioiden lisääntyminen lisäsi myösjärjestön perinteistä lasten sijoitustyötä. Kosovon kriisi ja katastrofiavuntarpeen ensisijaisuus lapsille olivat myös järjestön perinteistälapsen aseman korostamista. Kehitysyhteistyön merkitysnostettiin merkittävästi esille lapsen asemaa ajatellen. Aids ja Afrikkaolivat esillä liittyen paitsi todelliseen ongelmaan niin myös92länsimaiden perinteiseen ongelmakeskeiseen Afrikka-kuvaan.TPPelastakaa Lapset lehden vuoden 2002 teema ”Siivet sijaiskotilapsuudesta”kuvaa hyvin järjestön toimintaideaa historiallisesti.TPtavoin orpojen ja sijaiskotia tarvitsevien lasten auttami-93nen oli se, ”koteja kodittomille”, perustehtävä, josta ei luovuttumissään vaiheessa, vaikka toiminta sinänsä laajeni sosiaalihuollonkentässä. ”Siivet sijaiskotilapsuudesta” –ajatus viittaa myös järjestönerityisesti kehittämään jälkihuollon ideaaleihin ja toimintaan.Lapsi haluttiin saattaa turvalliseen ja kypsään aikuisuuteen.Pelastakaa Lapset ry:n organisaatio toimii Helsingin keskustoimistonja viiden aluetoimiston (5) voimin: Tampere, Joensuu,Helsinki, Jyväskylä ja Oulu (Pohjois-Suomen aluetoimisto). Lisäksiovat paikallistoimistot Turussa ja Seinäjoella. Nykyisin PelastakaaLapset ry pyrkii esitteensä mukaan tarjoamaan lapsilleturvaa ja tukea lomakotien, tukiperheiden, sijaiskotien, pienryh-5891Lapset 1/1998; Pelastakaa Lapset 2/1998; Pelastakaa Lapset3/1998; Pelastakaa Lapset 1/1999; Pelastakaa Lapset 2/1999; Pelastakaa Lapset5/1999.92Lapset 1/2000; Pelastakaa Lapset 2/2002; Pelastakaa Lapset5/2000; Pelastakaa Lapset 1/2001; Pelastakaa Lapset 3/2001; Pelastakaa Lapset1/2002 Pelastakaa Lapset 2/2002; Pelastakaa Lapset 3/2002; Pelastakaa Lapset4/2002.93Lapset 4/2002.

TPTPPT Esite:PT Lapsemme.PTPTmäkotien ja adoptioiden muodossa. Avustustoimintaa järjestönperinteiseen ja kansainväliseen tyyliin edustavat teemalla ”omatja maailman lapset”: kummilapsitoiminta, lasten hätäapurahasto,kansainvälinen vaikuttaminen, vapaaehtoistyö ja avustushankkeet.Maailmanlaajuinen Save the Children –liike auttaa lapsia yli sadassakahdessakymmenessä (120)94maassa.TP3 MLL - merkittävä valtakunnallinen vaikuttajaMLLn Lapsemme –lehti kertoo osaltaan järjestön julkisesta arvomaailmastaja sen välittämästä kuvasta. Osastojen merkitystähaluttiin korostaa 1970-luvun lopulla. Oulun osalta nostettiin esillevuonna 1941 Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustama”Lasten sielunterveydellinen” neuvonta-asema, joka uraanuurtipaikallista neuvolatoimintaa. ”Hyvän toveruuden vuosi” 1977 korostimyös lastenkulttuuria, joka koettiin olevan yhteiskunnan”lapsipuolen” asemassa. Perinteistä tiukkaa kasvatusperinnettäarvosteltiin tuolloin liian kahlitsevana ja autoritäärisen perhekeskeisenä.Paineet kasvatuksen siirtämisestä kodin ulkopuolelle entistäenemmän olivat näkökulmia muokkaavia. Tuolloin oltiinmyös tyytyväisiä järjestötoiminnan uudesta viriämisestä. Toisaaltapäivähoitokysymykset olivat keskeisiä niin uuden päivähoitolainansiosta kuin ajan perhepoliittiseen henkeen kuuluvana, koskanaiset tulivat entistä voimakkaammin mukaan palkkatyöelämään.Järjestön tehostetun perhetyön kokeilu vuodesta 1976 alkaenkoettiin sekä uutena haasteena että MLLn perinteisenä suunnannäyttäjänimagona. Lapsi ympäristössään ja asuminen olivat95myös 1970-luvun lopun yhteisöllisen ajattelun tärkeitä teemoja.TPPaikallisosastojen aktivointi oli pääosin Helsingin, järjestönkeskusjohdon, motorisoimaa, jota oma tiedottaminen pyrki kannustamaanja esiin nostamaan. Haluttiin antaa hyviä ”vinkkejä”paikalliselle toiminnalle. Instituutioille niin tyypillinen omahyväinenkehuminen pyrki palkitsemaan omia aktiivitoimijoita entistäparempaan ”tulokseen”. Nostamalla esille aktivoitumista sitä94Lapsen etu on tärkein. Pelastakaa Lapset –Rädda Barnen.95Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1977; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 2/1977; Lapsemme. MannerheiminLastensuojeluliiton jäsenlehti 3/1977; Jaakko Itälä, Rakennetaan terveeksi. Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/197759

TPTPTPPT Lapsemme.PT Lapsemme.PT Lapsemme.PT UudetPT AjanPT ”Vanhemmuuteenuskottiin lisättävän itsensä ruokkivalla periaatteella. Osastojen haluttiinesimerkiksi tekevän tukioppilastoimintaa, puuhaavan leikkipaikkojataajamaan, järjestävän perheen liikuntaa, tekevän yhteiskuntatyötäja osallistuvan sairastuneen lapsen hoitoon. Yhteisvastuutaherätettiin vapaaehtoiseen lastensuojelutyöhön ja lastenkulttuurinesille nostamiseen.TP henki oli toisaalta hyvin hol-96hoava, mutta myös aktiivisuuteen kannustavaa. Oma-apuliikkeetja nousevat neoliberalistiset ajatukset lännestä ruokkivat sekä paikallistayhteisöllisyyttä että yksilöllisyyttä.Kannustettiin tasa-arvoisiin ihmissuhteisiin. Yhteistyön tärkeyttäperheen ja viranomaisten välillä pyrittiin edistämään. Väkivaltalapsia kohtaan ja toisaalta ympäristön turvallisuus yhdistiperinteisen ajatuksen, jossa perheet luovat kasvatusvastuun perustan.Kasvattajien aktivointikoulutus oli osa orastavaa ylhäältä ohjaavankehittämisen arvomaailmaa.TPtuli kou-97luttautua” –ajatus kuvasti sekä holhoamista että uusia henkisenkehittämisen ideaaleja. Lasten asema maailmalla ja erityisesti kehitysmaissaoli näyttävästi esillä aikana, jolloin teemat olivat yleisestisekä huolen aiheena että ajan hengessä ”myyviä”. Lapsenperusturvan ja aseman esille nostaminen jatkui teemana 1980-luvun alussa, mutta mukaan tuli selvästi myös taloudellisten argumenttienkäyttö perusteluissa. Lapset nähtiin tarkoitushakuisestijo tulevaisuuden maksumiehinä ja osana talouden jatkuvaa kokonaisuutta.TPideaalit nostivat taloutta suhteessa yhteis-98kuntapolitiikkaan, jolloin myös lapsi ja nuori tuli näkyville entistäselvemmin osana markkinoita: kuluttajana, tulevaisuuden tuottajana,työvoimana… Sosialistisen perinteen holhousideaalit kilpailivatuusista ideologisista näkökulmista myös järjestön sisällä.6096Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 2/1978; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 3/1978; Vastuu lapsesta on yhteinen,Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/197897Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1979; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 2/1979; Lapsemme. MannerheiminLastensuojeluliiton jäsenlehti 3/1979; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 4/1979.98Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1980; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 2/1980; Lapsemme. MannerheiminLastensuojeluliiton jäsenlehti 3/1980; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 4/1980; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti2/1983.

TPPT Lapsemme.PT MuutoksenTuolloin pyrittiin tietysti hyödyntämään molempien näkökulmienedut oman toiminnan tukemiseksi.Aito huoli ja ilo lapsista oli myös havaittavissa. Satujen merkitys,yhteisleikit ja leikin keskeisyys yleensä lapsen elämässä, jalapsen kulttuurissa, oli näyttävästi esillä 1980-luvulla. Lastenkulttuuriapeilattiin myös muiden kulttuurien lasten asemaan; satuihin,leikkeihin. MLL halusi mennä aikaisempaa voimakkaamminmukaan kehitysyhteistyöhön (esimerkiksi Uganda) lähinnä perinteisenneuvolatoiminnan osaamisen puitteissa. Osaltaan asia nousiesille vuonna 1984, kun YKn lapsen oikeuksien julistus täytti 25-vuotta. Lapsen eettinen kasvatus nähtiin nojautuvan perinteiseenkristillisyyteen. Toisaalta esimerkiksi päiväkodin moraalikasvatusperustui kasvattajan ohjaavaan merkitykseen. Kasvatus koettiinkaiken kaikkiaan muuttuneen vaativammaksi yhteiskunnan jatkuvanrakennemuutoksen paineessa. Lapsiperheiden ”köyhyysloukku”–käsite nousi esille ensimmäisen kerran vuonna 1981. Omanasunnon hankkimisen vaikeus koettiin olevan osan tätä ongelmaa.Järjestö kuulutti arkkitehtuuria mukaan suunnittelemaan lapsilleparempaa ympäristöä. Kylmän sodan asetelma nosti osaltaan esillerauhankasvatuksen lapsille ja nuorille. Television ja videoidentuoma väkivaltaviihde nuorille huoletti. Tietokoneitten tulo koettiinristiriitaisena aina mahdollisuuksista uhkiin.TPja99murroksen arveltiin heikentävän lasten perinteistä leikkikulttuuriaja sitä haluttiin aikuisen ohjaavin toimin pitää yllä. Toisaalta kansainvälistyminenja siihen mukaan pyrkiminen näkyivät julkaisujenglobaaleina painotuksina.6199Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1981; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 2/1981; Lapsemme. MannerheiminLastensuojeluliiton jäsenlehti 3/1981; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 4/1981; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti3/1983; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1983; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1984; Lapsemme. MannerheiminLastensuojeluliiton jäsenlehti 2/1984; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 3/1984; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 4/1984; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti2/1985; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1985; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1986; Lapsemme. MannerheiminLastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1986; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 1/1987.

TPTPPT Lapsemme.PT Lapsemme.PT PerinteenPTMuutos 1980-luvun lopulla koettiin myös siten, että aikuistensilmin nähtynä lasten elämän täytti kiire ja yksinäisyys. Kilpailutuli lasten maailmaan entistä selvemmin ja aikaisemmin. Kello javisuaaliset kuvat median myötä aiheuttivat kaoottista informaatiota.Toisaalta voimakkaan talouskasvun vuosina lapsen nähtiinelävän kuin ”tavaran satumaassa”. Uudet näkemykset painottivatkoko ihmisen elämänkaarta ja lasta toimivana yksilönä. Lapsenoikeus tulla kuulluksi koettiin tuolloin olevan uusi ihanne. MuutospaineessaMLLn perinne ja erityisesti Arvo Ylpön työ haluttiin100nostaa esille tuttuna ja turvallisena.TPluoma illuusiotutusta turvallisesta maailmasta herätti kaipuuta muutoksen keskellä.Yksilöllisyys ja sen markkinointi oli jo laajasti käynnissä jatämä näkyi voimakkaasti myös lapsen aseman pohdiskeluissa.Toisaalta siirtyminen yhä markkinavetoisempaan maailmaan olikäynnissä, kun elettiin vielä hyvinvointivaltion kulta-ajan viimeisiätalouskasvun kiihkeitä vuosia.Lapsi ja luonto oli myös ajan eräs tärkeä teema. Lapsi haluttiinviedä luonnonympäristöön ohjattuna. Taiteisiin tuli opastaa myösvarhain, jotta lapsen toivottu virikkeellinen aktiivisuus kehittyisi.101Myös koulun tuli olla entistä aktiivisempi paikka nuorelle.TPYmpäristöteemat olivat myyviä ja toisaalta ajan innostavaa henkeä.Toiminnan painopisteissä näkyi paitsi aikuisten holhoavasuhtautuminen lapsiin myös huolta luonnosta vieraantumisesta,joka yhteiskuntarakenteen urbanisoituminen osaltaan aiheutti.Luonto tuli löytää uudelleen turvallisesti ohjaten.Myös vaikeat teemat kuten insesti ja kiusaaminen nostettiinesiin samalla väkivallan käsitteen monipuolistuessa niin fyysiseenkuin sanalliseen/sanattomaan kiusaan. Väkivalta koettiin ihmisarvoasortavaksi niin lapsen elämässä kuin globaalisesti. Väkivallanuhrin asema nostettiin esiin paitsi yksilön myös yhteisön ongelmana.Huumeet esitettiin vuonna 1990 ”maailmanpoliittiseksi”ongelmaksi, jotka rapauttavat nuorten terveyttä ja moraalia. Toisaaltahyvinvoinnin keskellä MLLn perinteinen huoli lasten terveydestäpalautti näkökulmia järjestön perustehtävään. Vuosi100Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 2/1987; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 3/1987.101Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 2/1988; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 2/1988; Lapsemme. MannerheiminLastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1988.62

TPTPPT Lapsemme.PT MannerheiminPT OlemisenPT1990 oli järjestön juhlavuosi (70 vuotta) ja eläminen aineellisenhyvinvoinnin keskellä pyrki nostamaan esiin henkistä kärsimystä102ja pahoinvointia.TPoikeutuksen puolustelu ja jatkuvuudenturvaaminen vaati osaltaan uhkakuvien esittämistä, jotkasinänsä nojautuivat aivan todellisiin ongelmiin.Lama aiheutti hämmennystä lasten ja nuorten tulevaisuutta ajatellen.Normaalina pidetty elämä koettiin uhatuksi. Huoli lapsiperheidenperusturvasta oli perusteltua. Ympäristökasvatuksenkoettiin ontuvan laman myötä ja ympäristöajattelun kautta haluttiinlapsille ”uus tulevaisuus”. Kysyttiin, että ”onko lapsella luontoa”.Ekotiimit ja kierrätyskoulut olivat ajan vihreää henkeä. Lapsemme–lehti rakensi tulevaisuuden toivoa osaltaan ympäristöarvojenvaraan, jotka olivat myös imagollisesti myyviä. Ajan työtäkorostava näkemys tuli esille työkasvatuksena tyyliin ”työleikkiävai leikkityötä”. Soppakerhoja mainostettiin sosiaalisina ja halpoinatilaisuuksina, joissa keitto oli ”passelia ruokaa”. Menneisyydenpainottaminen, kuten lapset unohdettuina sodan sankareina,oli tyypillistä aikaan liittynyttä menneen kaipuuta, joka koettiinturvalliseksi muutoksen kourissa. Yhä suurempi yksilölliseenaktiivisuuteen ja opiskelun kautta henkiseen kasvuun kannustaminen,1990-luvun alun ajan hengessä, nähtiin olevan tulevaisuudenavaimia myös lapsille ja nuorille.TP103Seikkailukasvatus oli 1990-luvun puolenvälin muoti-ilmiöitä.Vapaaehtoistyötä korostettiin arjen yleisvastuuna. MLLn osastojenperhekahvilat ja perhetoimintakeskukset esitettiin vapaaehtoispalveluntukikohtina. Kansainvälistyminen koettiin monitahoisesti.Tietoverkkojen osuus opetuksessa nähtiin hyvänä, muttaväkivaltapelien ”sairaat arvot” saivat tuomion – samoin interne-63102Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1989; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 2/1989; Lapsemme. MannerheiminLastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1989; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 1/1990; Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti2/1990 Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 3/1990; Lapsemme.Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1990.103Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1992; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 2/1992; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti3/1992; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1992; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 1/1993; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti2/1993; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 3/1993; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 4/1993.

TPTPPT MannerheiminPT MannerheiminPT ItPTtin ja videoiden lapsiporno. Vaikeina teemoina nostettiin esillelapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksiturismi. ”Savannienneuvolatyö” ja kyläkätilöt Malawissa olivat MLLn perinteistä kehitysyhteistyötäja vahvaa osaamista. Tehokkuutta ja tulosvastuutahaluttiin lisää myös kehitysmaiden toimintaan.TP104MLL ja sen suhde Euroopan Unioniin olivat vuonna 1996 tärkeitäkysymyksiä. Unionin koettiin tuovat epävarmuutta lapsenoikeuksien tulkintaan, mutta toisaalta rahoituksen suhteen oltiintoiveikkaita ajan nousevassa projektihengessä. Tuloksen tekeminenoli uutta tehokkuuden ideologiaa. Verkottuminen oli ajanihanteita myös lastensuojelutyössä. Toisten nuorten vertaistuki105koettiin erityisen tärkeäksi.TP -alan vaikutus ajan ideologiaan januorten verkottuminen tietoverkon kautta olivat uuden sosiaalisuudentehokkaina malleina, jota haluttiin kontrolliin. Osaltaanoli kysymyksessä myös se, että välttämättömyys pyritään tekemäänhyveeksi ja aikuisen maailman kannalta hyödylliseksi.Toiminta nähtiin myös vanhan sosiaalisen yhteisön uutena teknisenämuotona.Vuosi 1997 alkoi päihdeteemalla, jossa Suomi esitettiin olevan”lapsijuopottelun johtava maa”. Viinan koettiin olevan kulttuurimme”sokea piste” ja juopottelun heijastavan tulevaisuuden toivottomuutta.Toisaalta lapsiperheiden laman väitettiin väistyneen.Palkkojen nousu ja tuloverojen kevennyksen nähtiin korvaavantakavuosina leikattuja etuja. Toisaalta perheiden työuupumus saiaikaan lepopäivien korostamista ja tekemättömyyden markkinoimista,jotta työn ”oravanpyörä” ainakin tilapäisesti pysähtyisi.”Kumppanuus” oli uusi termi vanhalle yhteisölliselle asialle, jossaoli yhteistä tekemistä ja eläytymistä toisten asemaan. Lasten asemanvertailua tehtiin suhteessa kehitysmaihin. Esimerkiksi koulunkäynti Keniassa oli edelleen etuoikeus. MLLn pioneerityön mer-64104Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1994; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 2/1994; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti3/1994; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1994; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 1/1995; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti2/1995; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 3/1995; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 4/1995.105Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1996; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 2/1996; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti3/1996; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1996.

TPTPPT MannerheiminPT Korppi-Tommola,PTPT Järjestökitystä haluttiin korostaa eräänlaisena ”ensimmäinen sektori” –ajatteluna. Hyvät palvelukokeilut voitiin siirtää sitten perinteisestiyhteiskunnan harteille. Ajatukseen vaikutti ajan projekti-luonne ja106pysyvän rahoituksen vaikeus kolmannella sektorilla.TPon aina tuottanut sosiaalipalveluita, mutta on pyritty ennen kaikkeasiihen, että kokeiluvaiheen jälkeen yhteiskunta ottaa vetovastuunkoko väestöä koskevista tehtävistä. Hyväntekeväisyysjärjestönleima on nähty järjestön sisällä harhaanjohtavana. On pyrittykeskittymään ennaltaehkäisyyn, valistukseen ja työmenetelmien107kehittämiseen käytännön kokeilujen avulla.TPLukuisat projektit olivat osaltaan kokeilukanavia sen suhteen,mitkä toiminnat saisivat pysyvämpää rahoitustukea. Haaveiltiinedelleen perinteisesti siitä, että julkinen sektori ottaa vastuulleenhyväksi koetut hankkeet ja ideat. Kuitenkin jo 1980-luvun taitteestalähtien lännestä markkinoitu neoliberalismi yksityistämisenideaaleineen alkoi kumuloitua 1990-luvun loppua kohden. Voimakkaidenkaantalouskasvujen vuodet eivät enää palauttaneetjulkisen vallan volyymia sosiaalisektorilla lamaa edeltävälle tasolle,vaan niukkuuden jakaminen jatkui. Valinta oli myös ideologinen.Lasten asema on osaltaan peilattu Lapsemme –lehdessä alanasiantuntijoihin, jolloin ajan hengessä liikkuneet keskeiset teematsekä huolet lasten ja nuorten elämästä ovat hyvin ja ammattimaisestiesitettyinä. Johdonmukaisesti ovat olleet esillä niin lastenkulttuuri osana kasvatusteemoja kuin elämän ongelmat uhkakuvineen.Leimallista on ollut kuitenkin aikuisten määrittelemä lastenhyvä. Lasten oma näkökulma elämästään jää vähemmälle. Tähänseikkaan kiinnitettiin myös huomiota. Lasten perinteinen leikkikulttuurikoettiin uhatuksi paitsi tietotekniikan vuoksi että liianohjailun seurauksena. Vuosituhannen vaihtuessa leikit haluttiinkinesittää enemmän lasten keskinäisenä juttuna, ei niinkään enää aikuistenohjailuna. Sen sijaan aikuisuus suhteessa lapsiin koettiin65106Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1997; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 2/1997; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti3/1997; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1997; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 1/1998; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti2/1998; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 3/1998; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 4/1998.107Terve lapsi – kansan huomen, 5-6.

TPPT MannerheiminPT108olevan hukassa ja haluttiin tehdä löytöretki vanhemmuuteen, jonkakoettiin olevan ”arjen hurmaa”. Kiire oli keskeisiä teemojatultaessa uudelle vuosituhannelle. Kysyttiin, että onko perheenelämä ”oravanpesä vai oravanpyörä”? Lapset nukkuivat kiireenkeskellä liian vähän. Haluttiin palauttaa perheen asema ja arvo,jotka koettiin hukatuiksi ajan hektisessä ja seikkailunhakuisessamuodissa. Lasten äänettömyys yhteiskunnan päätösten teossanähtiin merkittävänä ongelmana ja Lapsemme –lehti oli nostamassalasten oikeuksia esille demokraattisen vallankäytön näkökulmasta.Kestoteemoina esiintyi perinteisen kotikasvatuksenkunniaan nostaminen. Vähemmistöryhmien lasten asema oli myösesillä kuten saamelaisten, romaanien ja pakolaisten / maahanmuuttajien.Toisaalta oltiin tyytyväisiä kolmen vuosikymmenenkehitysyhteistyöhön Afrikassa. Lasten iltapäivien yksinäisyyteenhaluttiin ”stoppi” ja liikaa ”chattailua” tuli aikuisten toimesta rajoittaa.TPVaikka MLLn julkaisuissa esiintyikin monipuolista yhteiskunnallistanäkemystä ja analyysia kytkeytyen lapsen oikeuksiin jaasemaan, niin omista itsekkäistä syistään järjestö oli pääosin tukemassajulkisessa kuvassaan kulloisenkin aikakauden vallitsevaapoliittis-ideologista arvomaailmaa. Tätä tehostettiin hyvillä suhteillayhteiskunnan poliittisiin päättäjiin. MLLn keulahahmot ovattulleet usein politiikan huipulta. Tämä asetelma on toisaalta sitonutmyös järjestön käsiä ja vähentänyt aatteellista liikkumavaraasuhteessa julkiseen poliittiseen valtaan. MLLn julkisessa arvomaailmassaon perinteisesti ollut ”systeemimakeutta”. Tämä eitietenkään poista sitä tosiseikkaa, että järjestö on ollut tärkeäsuunnannäyttäjä suhteessa yhteiskuntamme lasten ja nuorten asemaan- ja lastenhuoltoon. Järjestön sitoutuminen korkeaan poliittiseenvaltaan on ollut myös menestyksellistä toimintaa lasten66108Lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/1999; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 2/1999; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti3/1999; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/1999; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 1/2000; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti3/2000; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/2000; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 2/2001; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti3/2001; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 4/2001; Mannerheimin Lastensuojeluliitonjäsenlehti 1/2002; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti2/2002; Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 3/2002.

TPTPPT MLL,PT MannerheiminPTPTasemaa ja oikeuksia ajatellen. Erityisen ansiokasta oli neuvolajärjestelmänluominen ja kehittäminen, jossa MLLn lähtökohtainenunelma koko kansan lasten hyväksi toimimisesta toteutui esimerkillisesti.Siirtyessään julkisen sektorin haltuun neuvoloista kehittyivaltakunnallisesti, ja kansainvälisestikin, huomioitu tehokasjärjestelmä joka suuresti vaikutti lapsien, äitien ja perheiden hyvinvointiin.4 MLLn Pohjois-Pohjanmaan piiriNykyisin Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhtenä toimintaajatuksenaon tukea lapsiperheitä heidän arjessaan tuottamallalaadukkaita lastenhoito- ja kotipalveluja. Arvoina ovat lapsuudenkunnioittaminen sekä lapsen ja perheen hyvinvointi. Palvelujentuottamisessa on pyrkimys tasapuolisuuteen, luotettavuuteen jajoustavuuteen. Peruspalveluita ovat tilapäiset tarpeet kuten lastensairastumiset sekä lasten vanhempien työ- ja opiskelumenot ettävirkistystarpeet. Erityispalveluja tarjotaan esimerkiksi pitkäaikaissairaille,vammaisille tai kotisairaanhoidossa oleville lapsilleja nuorille. Kotipalvelun ohjausta ja tuottamista varten liitolla oliyhdeksäntoista (19) seudullista kotipalvelupistettä kolmentoista109(13) piirin alueella.TPUuden vuosituhannen alkaessa Mannerheimin LastensuojeluliitonPohjois-Pohjanmaan piiri luokitteli toimintakertomuksessaantyötään otsikolla ”yhdessä lapsen parhaaksi 2001”. Toimintaankuului lapsiperheiden palvelut, kehittämis- ja kokeilutoiminta,nuorisotyö, vanhemmuuden tukeminen, lapsiystävällisen ympäristönluominen, kansainvälinen toiminta; itse järjestötoiminta110ja taloushallinto.TPVuoden 2003 MLLn Pohjois-Pohjanmaan piirin toimintasuunnitelmaesittää, että lapsiperheiden palvelut käsittävät lastenhoitopalveluja,kotipalvelua, lasten ja nuorten puhelinta, vanhempienpuhelin- ja nettipalvelua (OLKA), päiväkotitoimintaa, perhekeskustoimintaa,pienten koululaisten iltapäivätoimintaa; harrastus-,67109Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Lapsiperheiden kotipalvelu. Toimintakertomus1998.110Lastensuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaan piiri ry. Toimintasuunnitelmaja talousarvio vuodelle 2001.

TPTPPT MannerheiminPT MannerheiminPTPTkerho- ja ryhmätoimintaa sekä leikkikenttätoimintaa ja päiväleiritoimintaa.Kehittämis- ja kokeilutoiminta käsittää traumaterapiakeskuksenja rikosuhripäivystyksen sekä erilaisia alan kehittämisprojektejakuten nykyiset Miete- ja Siskot –projektit. Aikaisemmintärkeitä projekteja olivat Yhteen hiileen -, Pitkäaikaistyöttömienaktivointi- ja työllistämisprojekti ”Tuu peremmälle” ja111Uusi työ – kansalaisjärjestöjen työllisyysprojekti.TPJärjestön paikallinen nuorisotyö sisältää tukioppilastoimintaaja Walkers -kahvilan. Vanhemmuuden tukeminen ja vahvistaminenperustuu paljolti lasten ja vanhempien perhekeskus- ja harrastustoimintaan,jolla pyritään rakentamaan sisältöä lapsi-vanhempisuhteeseen. Tässä auttavat vanhempainryhmät, vanhempainillat japerhekahvilat. Ympäristötyön tavoitteena on ”taata lapsen oikeudetterveelliseen, turvalliseen ja virikkeelliseen ympäristöön”, jossalapsi saa myönteisiä kokemuksia ympäristöstään ja voi itseosaltaan vaikuttaa ympäristönsä kehittämiseen ja viihtyisyyteen.Pohjois-Pohjanmaan kansainvälinen toiminta on järjestölle perinteisestivahvaa terveyskasvatus ja -valistustyötä kuten neuvolaprojekteja(esimerkiksi Malawiin). Lisäksi on Viro-yhteistyötäsekä Euroopan Unionin ruoka-avun välittämistä ruokapaketteina.Toimintaan liittyy myös lapsiperheille ja lapsille suunnattujen tapahtumienruokatarjontaa.TP112Toiminta ideaaleissaan pyrkii ottamaan huomioon lapsen aktiivisenatoimijana yhteisössään ja ympäristössään. Aikamme yksilöllisyyttäkorostava näkökulma korostuu myös lapsen asemanihanteissa. Toisaalta paikallisuus, yhteisöllisyys ja perheen tärkeäasema ovat korostettuja lapsen elämää ajatellen. MannerheiminLastensuojeluliiton perinteinen valtakunnallinen merkitys lastenaseman parantajana ja sen esille nostajana näkyy taustaparadigmana,johon paikallinen toiminta peilautuu. Kehittäjänä ja mallina68111lastensuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaan piiri ry. Toimintasuunnitelmaja talousarvio vuodelle 2001; Mannerheimin lastensuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaanpiiri ry. Toimintasuunnitelma vuodelle 2003112lastensuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaan piiri ry. Toimintasuunnitelmaja talousarvio vuodelle 2001; Mannerheimin lastensuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaanpiiri ry. Toimintasuunnitelma vuodelle 2003; Mannerheiminlastensuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaan piiri ry. Toimintasuunnitelma ja talousarviovuodelle 2000; Mannerheimin lastensuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaan piiriry. Toimintakertomus 1999.

TPTPPT VuodestaPT ParastaPT NeuvostoliitonPTesiintyminen antaa osaltaan korostusta omalle asemalle, jossa pyritäänaistimaan ajan henkeen kuuluvat ilmiöt silti järjestön perustehtävää,lasten auttamista, hukkaamatta.5 Parasta Lapsille ry:n Oulun Pateniemen osastoParasta Lapsille ry:n vähäosaisten auttamisen toimintamalli onsäilynyt nykypäivään asti. Yhdistys painotti 1980-luvulla ”yhteiskunnanjärjestämän perhekasvatuksen” tukijärjestelmää, varhaiskasvatuksenpedagogista kehittämistä, tutkimuksen ja henkilöstönkoulutusta. Toiminta pohjautuu järjestön sääntöihin ja YKn LapsenOikeuksien Sopimus –asiakirjaan, jonka Suomi on ratifioinutvuonna 1991. Toiminnan rahoitus on tullut pääosin Rahaautomaattiyhdistykseltä (RAY) ja Lasten Päivän Säätiöltä. NykyisinParasta Lapsille pyrkii olemaan lasten aseman etujärjestönä,joka ”keskittää koko voimansa lasten ja perheiden aseman parantamiseen”.Perheisiin painottuva viikonlopputyö tuli erityisenkehittämisen kohteeksi 1990-luvulla erilaisten projektien tukemanakuten Arjen Sankarit ja Löytöretki. Parasta Lapsille ry pyrkiinykyisin olemaan ”uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonvaltakunnallinen lastensuojelujärjestö, jonka tarkoituksena on lisätälasten, nuorten ja lapsiperheiden jaksamista sekä ehkäistä sosiaalisiaongelmia ja syrjäytymistä”.TP113Vielä vuonna 1989 korostettiin järjestön perinteistä työväenliikkeenarvomaailmaa toiminnan perustana, mutta jo seuraavanavuonna painotettiin valtakunnallisen lastensuojelujärjestön imagoa.TPromahtaminen, kylmän sodan päättyminen114lännen voittoon ja sosialistisen arvomaailman kriisi pani nopeasti1131945 lasten parhaaksi. Parasta Lapsille ry, 3, 50; Liisa Hokkanen,Vapaaehtoisuus – pala elämää. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Oulu2003, 1-7; Esite, Parasta Lapsille ry. Vapaaehtoistoiminta; Juhlalehti, ParastaLapsille 1945-2000; Parasta Lapsille ry:n toimintakertomukset vuosilta 1989-2002; Ankkuri-perheprojekti toimintakertomus vuodelta 2002.114Lapsille ry:n toimintakertomukset vuosilta 1989-1991. Vuoden 1989Parasta Lapsille ry:n toimintakertomus määritteli toiminnan tarkoituksen: ”ParastaLapsille ry on valtakunnallinen lastensuojelujärjestö, joka työväenliikkeenarvomaailman pohjalta toimii lasten, nuorten ja lapsiperheiden henkisen ja aineellisenhyvinvoinnin edistämiseksi huomioimalla erityisesti vaikeuksissa olevatlapset ja perheet”. Seuraavan vuoden 1990 toimintakertomuksessa ei enää mainitatyöväenliikkeen taustasta järjestön toiminnan tarkoitusta kuvattaessa.69

TPTPPT ParastaPT VuodestaPTPT115reagoimaan myös järjestön toimintaideaan. Markkinoita korostavaaatesuunta niin liberalistisena kuin sosialistisena mallina tuli vallitsevaksi1990-luvulla. Ajalle oli tuolloin tyypillistä aikaisemmanvasemmistolaisen poliittisen toiminnan arvostelu ja tuomitseminen.Itsekritiikki sosialismin suhteen oli ymmärrettävää, muttasamalla katosi myös perinteinen poliittinen dialogi. Osaltaan tästäseurasi pyrkimystä epäpoliittisuuteen ja aatteellisuuden kieltämiseenpuolueettomuuden nimissä.Parasta Lapsille ry:n toiminta 1990-luvulla keskittyi järjestötoiminnanvaltakunnalliseen ja alueelliseen kehittämiseen. Projektienkautta pyrittiin myös vahvistamaan suhdetta ja asemaa julkiseensektoriin ja sen sosiaalialan palvelutuotantoon. Järjestöntoiminta jakaantuu lomapalvelujen tuottamiseen, lastensuojelunkehittämishankkeiden toteuttamiseen, paikallisyhdistysten toimintaan,vapaaehtoisten hankintaan ja koulutukseen, lomakeskustenylläpitämiseen, kehitysyhteistyöhön ja varainhankintaan. ParastaLapsille ry:n toiminta-ajatus ja käytännön toiminta pohjaa yksityisenkansalaisen vapaaehtoisuudelle. Toisaalta pyritään vaikuttamaanyhteiskunnan rakenteisiin lapsen parhaaksi. Toiminta pyrkiitäydentämään virallista sosiaalihuoltoa ja toimimaan sen yhteistyökumppanina.TPParasta Lapsille ry:n toiminta rakentuu paljolti paikallisosastojenvapaaehtoistyön pohjalle. Oulussa Pateniemen osaston ”vapaaehtoisetsitoutetaan toimintaan tekemisen kautta”. Aktiivinenpuheenjohtaja toiminnan vetäjänä on merkittävä toimintaa motivoiva”moottori”. Pyritään tarjoamaan ympärivuotista tekemistäkesän leiritoiminnan lisäksi. Näitä osaston tehtäviä ovat esimerkiksikoulutus, varainhankinta, tiedotus ja virkistys. Oulun alueentoiminnan kannalta oli erittäin merkittävää vuosi 1980, kun ParastaLapsille yhdistys osti Koivuhaka –nimisen tilan HaukiputaanHalosenniemestä, josta tuli merkittävä sekä lasten lomaviettopaikkanaettä järjestön leiri- ja116kurssitoimintapaikkana.TP70115Lapsille ry:n toimintakertomukset vuosilta 1989-2002; Esite, ParastaLapsille ry. Vapaaehtoistoiminta; Hokkanen; Ankkuri-perheprojekti toimintakertomusvuodelta 2002.1161945 lasten parhaaksi. Parasta Lapsille ry, 38-40; Juhlalehti, ParastaLapsille 1945-2000; Hokkanen; Ankkuri-perheprojekti toimintakertomus vuodelta2002.

TPTPPT ParastaPT SariPTPTParasta Lapsille Pateniemen osaston, joka perustettiin 10.3.1954,taustalla on Pateniemen Demokraattiset Naiset ry:n toimintaa vähäosaistenlasten hyväksi ainakin vuodesta 1948 alkaen.TPPT PateniemenParasta Lapsille osaston toiminta keskittyi kesävirkistystoiminnanjärjestämiseen - lähinnä varattomille lapsille. Tämänesitettiin vuonna 1976 olleen yhdistykselle jo perinteellistä. Lisäksiraittiuskasvatus oli ainakin toimintakertomuksissa näkyvästiesillä. Ulkomaille osaston huomio, lasten oikeuksista ja asemasta,117kohdistui erityisesti Chileen ja Nicaraguaan.TPNykyisin Parasta Lapsille Pateniemen osaston työn kehittäminennojaa paljolti Ankkuri perheprojektiin, joka pohjaa aikaisempiinhankkeisiin kuten Satteenkaari projektiin ja Villihanheen.Ankkuri-projekti on Pateniemen osaston kehittämä ”ehkäisevänperhetyönmalli, jossa yhdistetään uudella tavalla järjestön omaavapaaehtoistyötä ja Oulun kaupungin perhetyöntekijöiden ammatillistatyötä joustavaksi kokonaisuudeksi perheitä tukemaan”.Apua ja tukea sitä tarvitseville pyritään antamaan mahdollisimmanvarhaisessa vaiheessa. Ilta- ja viikonlopputoimintaan pohjautuvatyö on keskittynyt Pateniemen ja Koskelan suuralueilla asuvilleperheille, joilla on alle kouluikäisiä118lapsia.TP6 Kilpaileva lastensuojelu?Lastensuojelujärjestöjen alun kilpailuasetelma säilyi vielä 1950-luvulla ja vaikutti esimerkiksi ajalle tyypillisten piiriorganisaatioidenperustamisiin. Järjestöt profiloituivat jo suhteellisen varhaisessavaiheessa ja oman imagon ylläpito oli selvästi tärkeää oman71117Lapsille ry:n toimikunnan kirje Helsingistä 25/5 1948 PateniemenDemokraattiset naiset ry:lle koskien lapsen matkaa Parasta Lasten Helsingin virkistyskotiin.PaLan Pateniemen osaston arkistoa; Toimintaselostus vuodelta 1956ja 1957, toimintakertomus vuosilta 1958, 1959, 1960, 1962, 1967, 1973, 1975,1976. PaLan Pateniemen osaston arkistoa; Vuodesta 1945 lasten parhaaksi. ParastaLapsille ry.118Ahonen, Anita Kodis, Katri Pajuluoto, Taru Åman, Satteenkaaresta väriäelämään. Perheiden kokemuksia Parasta Lapsille Pateniemen osasto ry:n perheprojektista.Oulun seudun ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma24.11.1998;Hokkanen, 8; Tiedote Ankkuri perheprojektista; Ankkuriperheprojektitoimintakertomus vuodelta 2002; Satteenkaari perheprojektin toimintakertomuksetvuosilta 1997, 1998 ja 1999; Moniste Villihanhinuorisoprojektista.

TPTPPT MattiPT http://www.lskl.fi/PT JärjestöjenPT Kansalaissodanolemassaolon oikeutuksen puolustamisen kannalta. MLL ja PelastakaaLapset ry kävivät 1960-luvun lopulla yhdentymisneuvotteluja.Lopputuloksena oli entisen linjan jatkaminen, joskin yhteistyötäsinänsä haluttiin parantaa. Lastensuojelun Keskusliitto pyrkivaikuttamaan lastensuojelukentän yhtenäistämiseen, mutta sen119arvovalta ei ilmeisesti ollut siihen riittävä.TPseurauksenasyntyneet vahvat ja keskenään kilpailevat järjestöt eivätole halunneet menettää omaleimaisuuttaan ja omaa valtaansa lastensuojelusektorilla.Vaikuttaa jopa siltä, että LastensuojelunKeskusliittokin on koettu jossain määrin kilpailijaksi? Aivan kuinei haluttaisi antaa toisille sitä asemaa, jota itse tavoiteltiin ja haaveiltiinjo 1920-luvun alussa. Yhteistyötä toki on esiintynyt kutenmyös toisistaan mallia ottamista, jotka ovat paljolti pohjautuneetaikansa ideaaleihin lasten suojelusta ja lasten oikeuksista. Lastensuojelujärjestöjenkilpailuasetelma, mutta myös moninainen rikkausja rehevyys, jäi elämään nykyaikaan asti.Lastensuojelun Keskusliitto määrittelee itse, että sen ”tärkeimpiätehtäviä on toimia lapsen puolestapuhujana ja yhteiskuntapoliittisenavaikuttajana lapsia koskevassa päätöksenteossa sekävoimien kokoajana yhdistämällä eri tahojen lastensuojeluasiantuntemus.Lastensuojelun Keskusliitto luotaa yhteiskuntaa lapsenja lastensuojelun näkökulmasta ja on lastensuojelun vastuullinenkehittäjä”. LSKL on pyrkinyt järjestämään erilaisia kehittämishankkeitaja projekteja kuten Harava-projekti, Lähialueyhteistyöprojekti,Laituri-projekti, Varhainen puuttuminen-projekti ja YksinSuomessa –projekti. Keskusjärjestön jäsenenä on 84 järjestöä120ja 34 kuntaa ja kuntayhteisöä.TPja kuntayhteisöjenmäärä jo osaltaan kertoo ettei LSKL ole pystynyt saavuttamaankiistatonta asemaa valtakunnallisena lastensuojelun keskusjärjestönä.7 Kristillisyys, valtakunnallistuminen ja mallina oleminenNuorten Ystävien imagoaNuorten ystävät –julkaisu kertoo osaltaan yhdistyksen julkisestaarvomaailmasta. Kristilliseen arvoperustaan vedottiin vuonna72119120Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin., 240-242

TPTPTPPT Puheenjohtaja,PT NuortenPT NuortenPT VetoomuksetPT Projektien,PT1992 Nuorten Ystävät –lehden yhdistyksen 85-juhlavuotisjulkaisussa. Menneisyyden sitkeä ja pitkäjännitteinentyö sai myös ansaitun huomion. Lamavuosiin kuulunut kehittäminennähtiin myös uuden luomisen tuskana, joka kohdistui erityisestialkavaan mielenterveystyöhön. Voimakkaiden vetoomustenhuomattiin tuoneen tulosta, vaikka koettiin selvästi kilpailutilannettayhteiskunnan niukkenevista resursseista.TP121muistuttivat hieman rukouksia, joiden malli tuli myös yhdistyksenalkuvaiheen kristillisestä tavasta rakentaa julkaisu. Vanhan arvoperustanesille nostaminen oli ajalle laajemminkin tyypillinen jasamalla perättiin perinteistä yksityistä auttamishenkeä, koskaepäiltiin julkisten järjestelmien kykyä selviytyä aikaisempaaenemmän. Kristinuskonnollinen perusta yhdistyy tyypillisestiemootioiden käyttämiseen julkisessa esittämisessä tavoitteeseenpyrittäessä ja asian perillemenon varmistamiseksi.Myönteinen ajattelu oli myös ajan henkeä ja tämä kytkettiinhelposti oman työn aiheelliseenkin kehumiseen. Oltiin myös ylpeitäyhdistyksen saavutuksista ja toivottiin mallin leviävän myöslaajemmalle. Tällä pyrittiin vahvistamaan myös omaa olemisenoikeutta laman kovimpina aikoina. Kansainvälistyminen ja sentuomat paineet ja mallit olivat myös Nuorten Ystävien ideaaleissamukana. Samoin lukuisten projektien uskottiin pitävän yllä perinteistäkehitystä, jossa oli tapana paisuttaa toimintaa.TP122kuten mielenterveyskuntoutus –projekti Kintas, kautta pyrittiinmyös testaamaan niitä mahdollisia tulevia ja taloudellisesti kannattaviatoimintamalleja, jotka saisivat perinteisesti pysyvää rahoitusta- lähinnä julkisen vallan kautta. Uudelle vuosituhannelletultaessa on järjestö pyrkinyt ottamaan myös nykyisten yksityistyvienideaalien mukaan entistä enemmän niitä toimintoja, jotkaaikaisemmin kuuluivat julkisen sektorin sosiaalitoimen piiriin, siltijulkisen vallan rahoituksen maksusitoumukset123säilyttäen.TP73121opetusneuvos Martti Niemelä, Nuorten Ystävät 85 vuotta.Nuorten Ystävät –lehti 1/92; . Nuorten Ystävät -lehti 1/93122Ystävät –lehti 1/94123Ystävät –lehti 3/2000; Nuorten Ystävät –lehti 3/2001; Nuorten Ystävät–lehti 1/2002; Toimintakertomus 2001. Nuorten Ystävät ry; Nuorten Ystävät–lehti; 2/2002; Nuorten Ystävät –lehti 3/2002.

TPTPTPPT 1.PT MarjaPT MarjaPT AlkumyytinPT TavoitteenaPTKun yhdistys täytti 90-vuotta (1997), niin ymmärrettävästi korostettiinpitkän toiminnan käynnistämisvaiheita.TPoli124edelleen auttaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia ihmisiä:lapsia, nuoria, perheitä... Toiminta oli laajaa liittyen aina paikallisiinperinteisiin toimintoihin kuin uuteen Karjalan lasten auttamiseenajalle tyypillisen projekti-työskentelyn hengessä.TP125Georg Waenerbergistä muodostui yhdistyksen eräänlainen alkusankari,jonka mainetta haluttiin käyttää myös talon ja rahastonnimenä ja rahankeräyksen eräänä innostajana. Rahaautomaattiyhdistyksentuki oli kuitenkin keskeinen ja 90-juhlavuoden esitettäviin (RAY) saataviin oltiin yhdistyksessä todellatyytyväisiä.TPja alkusankarin käyttö oman ar-126vomaailman pönkittämiseen oli 1990-luvun laman jälkeiselle ajallelaajemminkin tyypillistä. Koettu suuri epävarmuus tulevaisuudestapani etsimään selkeyttä menneisyydestä. Vahvat vanhatauktoriteetit koettiin palvelevan lama-ajan jälkeistä tarvetta projektienja pätkätöiden epävarmassa maailmassa. Perinteisyydenkorostaminen toi takaisin yhdistyksen perinteistä kristillistä arvoperustaa,joka sekoittui ajan hengen kehittämisen ja kokeilujenpaineeseen. Toiminnan jatkuvuutta on osaltaan turvannut sitoutuminensisälähetystyön kautta kristilliseen arvomaailmaan. Armonja lähimmäisenrakkauden ideat ovat toisaalta lievästi näkyneetmyös toiminnan pyyteettömyyden esittämisenä, joka on olluthoito- ja sosiaalialalle laajemminkin tyypillistä. Nykyiset taloudellisetja yksityistymistä kannattavat ideaalit tuovat entistäenemmän esille, myös Nuorten Ystävien näkyvään arvomaailmaan,itsekkäitä funktioita. Järjestön julkisessa kuvassa on myösitseriittoisuutta.Tukiasunto-toiminta täytti vuonna 1998 kymmenen vuotta(10v.). Tämä liittyi osaltaan yhdistyksen toiminnan laajentumi-74124Avohuolto; lapset ja nuoret Oulun kaduilla 1907-, 2. Vaikeasti ongelmaistennuorten laitoshoito 1915-, 3. Kehitysvammaiset 1926-, 4. Mielenterveysongelmaiset1993- ja 5. Ilman vanhempia maahan tulleet pakolaislapset ja –nuoret1997-.125Irjala, toimitusjohtaja, Nuorten Ystävät –lehti 1/97; Nuorten Ystävät –lehti 1/97; Nuorten Ystävät –lehti 1/98; Nuorten Ystävät –lehti 1/2002126Irjala, toimitusjohtaja, Nuorten Ystävät –lehti 1/97; Nuorten Ystävät –lehti 1/97; Nuorten Ystävät –lehti 1/98; Nuorten Ystävät –lehti 1/2002

TPTPTPPT NuortenPT NuortenPT NuortenPT NuortenPT JulkaisutoiminnanPT127seen Pohjois-Suomen alueelle.TPlisääntymisestäja tärkeydestä kertoo se, että Nuorten Ystävät lehti alkoi ilmestyäneljä kertaa vuodessa 1999 alkaen. Vuoden tärkeä teemaoli päihdeongelmaisten perheiden auttaminen. Avioerojen runsausja perheiden rikkinäisyys, niin sosiaalisina ongelmina kuin työelämänpaineen seurauksena, näkyi myös ajalle tyypillisissä uhkienkuvauksissa. Ihmisarvojen koettiin olevan myös markkinavoimienpuristuksessa.TPpäihteet aina alkoholista huumei-128siin oli myös esillä niin Nuorten Ystävissä kuin laajemminkin yhteiskunnassa.Toisaalta mielenterveysongelmat ja –työ oli vuosituhannenvaihteen näkyviä kysymyksiä.TP129Nuorten ystävillä on ollut voimakas perinne paikallisena vaikuttajan.Toisaalta vahvat sitoumukset paikallisiin vaikuttajiin japoliittisiin päättäjiin on vahvistanut toimintaa ja sen rahoituksenjatkuvuutta. Hyväksi osoittautuneet toimintamallit ovat säilyneetja osa niistä siirrettiin julkisen sektorin palvelutuotantoon kutenlastentarhatoiminta 1970-luvulla, kun uusi päiväkotilaki tuli voimaan.Mallina oleminen ja kokeileminen antoivat osaltaan järjestöllejatkuvuutta ja vahvuutta – ja kykyä laajentua valtakunnalliseksi.Nykyisen markkinoita korostavan ajan hengen mukaan järjestöon pyrkinyt ottamassa entistä enemmän julkiselle sosiaalihuollollekuuluvia toimintoja itselleen. Järjestön tuottamien ostopalvelujentärkeänä rahoittajana toimii julkinen sektori. Lukuisatprojektit ovat toimineet osaltaan kokeilukanavina, joista valikoituupysyväksi ne, jotka ovat lähinnä rahoituksen jatkuvuudenkannalta vahvoilla. Raha-automaattiyhdistys (RAY) ja suhde julkiseenvaltaan ovat olleet toiminnan jatkuvuuden tae, jota ovatosaltaan tukeneet sitkeät yksityiset tahot niin taloudellisesti kuinerilaisen vapaaehtoistyön ansiokkain panoksin. Nuorten Ystävätry on merkittävin lastensuojelujärjestö Oulun alueella. Pitkä perinteikästyö on saattanut monen lapsen ja nuoren parempaan tulevaisuuteen.75127Ystävät –lehti 2/98128Ystävät –lehti 1/99 – 4/99; Nuorten Ystävät –lehti 1/2000129Ystävät –lehti 3/2000; Nuorten Ystävät –lehti 3/2001; Nuorten Ystävät–lehti 1/2002; Toimintakertomus 2001. Nuorten Ystävät ry

76LOPUKSILastensuojelujärjestöjen paikallinen toiminta avautuu osaksikansallista ja kansainvälistä lastensuojeluaOululaisten järjestöjen lastensuojelutyön kivijalkana on ollutNuorten Ystävät vuodesta 1907 alkaen. Silloin pyrittiin auttamaanpahatapaisia lapsia ja nuoria sisälähetystyön ihanteiden mukaiseenkristilliseen arvomaailmaan. Yhdistys sai kansainvälisiä vaikutteita,lähinnä Keski-Euroopasta, mikä oli tyypillistä vuosisadanalun köyhäinhoidolle. Taustalla oli yhteiskunnalliset muutospaineet,jossa urbanisoituminen koettiin murentavan perinteistäjärjestystä. Toisaalta kansainvälistymisen vaikutukset kuten taloudellinenliberalismi ja sen mukanaan tuomat uudet ihanteet näkyivätmuutosvastarinnan tarpeena. Tieteen puolelta painetta loivatuusi evoluutio-oppi ja sen sosiaalidarvinistiset yhteiskuntasovellutukset.Järjestönä Nuorten Ystävät hyödynsi paikallista päätöksentekoaasemansa vakiinnuttamiseksi. Toiminta perustui silti pääosinyksityisten ihmisten jäntevälle tuelle ja vapaaehtoisten sitkeälletyölle oman asiansa puolesta. Yhdistys tuli olemaan myös monellatapaa suunnannäyttäjänä ja mallina. Pohjolan Poikakoti Muhoksellaherätti jo 1900-luvun alkupuoliskolla valtakunnallistahuomiota. Nuorten Ystävät pyrkivät toisen maailmansodan jälkeenlaajentumaan, mutta toisaalta pidettiin kiinni järjestön perusideasta–lasten ja nuorten auttamisesta ja tukemisesta.Yhteiskunnallinen murros 1960-luvulla toi mukanaan uusiakasvatusideaaleja. Niitä peilattiin perinteisiin arvoihin. Seuraavallavuosikymmenellä yhdistys luopui lastentarhoista, jotka kunnallistettiin.Hyvinvointivaltion luominen koettiin hieman uhkaavanakinajan lastensuojelujärjestöjen piirissä. Toisaalta pyrittiinsymbioottisesti hyötymään julkisen sektorin mahdollisuuksistalähinnä taloudellisesti kuten perinteisten maksusitoumuksienkautta. Lama 1990-luvun alkupuolella nosti esille lastensuojelujärjestöjenperustehtävän. Toisaalta ekonomistinen ajattelu ja toimintavoimistuivat. Nuorten Ystävät pyrki hyödyntämään markkinavetoistaaikaa laajentumalla ja käyttämällä erilaisia projekteja

kokeilukanavina, joiden kautta pyrittiin saamaan toiminnan jatkollepysyvämpää rahoitusta - ja yhteiskunnan tukea. Halu ottaaitselle myös niitä sosiaalihuollon perustehtäviä, jotka aikaisemminkuuluivat julkisen sosiaalihuollon piiriin, kasvoi. NuortenYstävät valtakunnallistui 1990-luvulla ja yhdistys pyrki toimimaanmallina, joka osaltaan toimi aseman ja imagon vahvistajana.Kristillinen arvomaailma nostettiin näkyvästi esille toiminnan eettisenäkivijalkana erityisesti laman paineisina vuosina.Suomalaisen lastensuojelujärjestöjen juuret ovat yleisessä kansalaisaktivistisenjärjestötyön perustassa lähinnä 1900-luvun taitteesta.Toisaalta yhteiskunnallinen eliitti oli kiinnostunut köyhäinhoidostajo 1800-luvun puolesta välistä alkaen. Tämä ilmiöpohjasi paitsi kristinuskon ja humanismin perustalle myös vallankumouksellistenpaineiden ennaltaehkäisemiseen. Viime kädessälastensuojelutyö liittyi myös eliitin tarvitsemaan yhteiskuntarauhaanperinteisten privilegioiden säilyttämiseksi. Lapset edustivatmyös tulevaisuuden taloutta ja markkinoita. Lapset pitivätosaltaan yllä toivottavaa yhteiskuntajärjestystä ja sen taloudellistaperustaa. Ei ollut sattumaa, että suomalaisen eliitti oli kiinnostunutlastensuojelutyöstä ja vuoden 1918 kumoukselliset tapahtumatnostivat uhkan todelliseksi ja lisäsi osaltaan pyrkimyksiä ennaltaehkäisyyn.Kansalaissota vuonna 1918 ja sen traumaattiset jälkiselvittelytmuodostavat keskeisen jakajan suomalaisessa lastensuojelun järjestötyössä.Tämä eriyttävä asetelma on edelleen näkyvissä myösnykyisen lastensuojelutyön puitteissa. Sodan seuraukset aiheuttivatniin syyllisyyttä kuin todellisen tarpeen perustaa lisää lastenhuoltoaorvoille, vähävaraisille lapsille ja perheille. Haave yhdestävaltakunnallisesta lastensuojelujärjestöstä kariutui lähinnä poliittisiinasetelmiin, mutta myös järjestöjen johtohenkilöiden henkilökohtaisiinväleihin ja kilpailuun. Vuoden 1919 presidentinvaalit aiheuttivat välirikon Mannerheimin Lastensuojeluliiton jaPelastakaa Lapset ry:n edeltäjän Koteja Kodittomille Lapsille ry:nvälille. Puhumattomuus säilyi aina 1930-luvun lopulle, jolloinosaltaan valtion painostuksesta järjestöt perustivat LastensuojelunKeskusliiton (1937). Lastensuojelujärjestöjen kilpailuasetelmasäilyi nykyaikaan asti. Toisaalta pyrittiin erikoistumaan omienvahvuuksien kautta ja muodostamaan siten myös järjestön omape-77

äistä imagoa. Oululainen lastensuojelutyö oli osa kansallista jakansainvälistä lastensuojelua ja –huoltoa. Pelastakaa Lapset ry onimagoltaan eniten kansainvälinen. Piirijärjestöt ja paikallisosastottoivat kuitenkin jo varhain paikallisen aktiviteetin ja osaamisenmukaan suurien lastensuojelujärjestöjen toimintaan.Lastensuojelujärjestöjen ja julkisen vallan välillä on symbioottinensuhde. Ne tarvitsevat toisiaan, mutta kokevat myös kilpailua.Lastensuojelujärjestöt ovat tarvinneet valtion ja kuntien maksusitoumuksiatoimintansa ylläpitämiseksi. Tämä jo 1920-luvullavakiintunut järjestelmä sitoi toimijat toisiinsa siten, että maksumiehenja valvojan rooli tuli olemaan yhteiskunnalla. Köyhäinhoitojärjestelmäsiirtyi lastensuojelun osalta huutolaisajasta uuteenjärjestelmään, missä kansalaisjärjestöjen asema merkittävästikoheni. Kansalaissodan seuraukset ja sen tarpeet lastenhuoltoonvaikuttivat tätä kehityssuuntaa nopeuttavasti. Järjestöt toimivattoisaalta Raha-automaattiyhdistyksen ja yksityisen avustuksenturvin, jolloin monipuolinen suhde yhteiskuntaa säilyi jo itsekkäistäsyistä.Hyvinvointivaltion kehittäminen ja julkisen sektorin vahvistaminen1970- luvulla nähtiin uhkaksi. Toisaalta sotien (1918,1939-1945) antama perustehtävä koettiin jopa tehdyksi ja hyvinvoinninsyövän ongelmakeskeistä lastensuojelun perustaa ja arvomaailmaa.Tämä asetelma muuttui ratkaisevasti 1990-luvunlaman myötä, jolloin järjestöjen tarpeellisuus tuli jälleen korostetustiesille. Toisaalta taustalla vaikuttivat neoliberalistiset opit,jotka ajoivat kolmatta sektoria ylös ja pyrkivät heikentämään valtiojohtoistahyvinvointiyhteiskuntaa. Järjestöt paitsi löysivät uudelleenperustehtävänsä vähäosaisten lasten auttamiseksi, ettäpystyivät hyödyntämään eri tahoille syntynyttä verkostoperinnettään.Tämä näkyi niin rahoituksen monipuolisessa hankinnassakuin perinteisessä symbioottisessa suhteessa julkiseen sektoriin,jonka maksajan roolin haluttiin säilyvän.Euroopan Unioni, joka pyrki tukemaan paikallista kansalaistoimintaa,toi osaltaan järjestökenttään projektiajattelun, joka johtimyös kokeiluihin rahoituksen itsensä vuoksi. Tämä lisäsi ajallemuutenkin tyypillistä jatkuvan kehittämisen ideologiaa. Projektitolivat myös lisäämässä sosiaalialan pätkätyövaltaisuutta. EUsäännöstöineen toi mukanaan yhteiskuntaan uusia säätelyn ele-78

menttejä. Tämä toimi jonkin verran käytännön vastakulttuurinalännen neoliberalistisille arvoille.Vaikka järjestöt nykyisin haluavat korostaa pääosin sitoutumatontaasemaa ja puolueettomuutta, niin perinne ja siihen kytkeytyväimago määrittää väistämättä niiden toimintaa, joka pohjautuuerilaisiin poliittisiin ideologisiin painotuksiin ja/tai kristinuskoneri sovellutuksiin. Järjestöihin väistämättä hakeutuu ja valikoituupääosin työntekijöitä ja vapaaehtoisia, jotka sopivat tähän kenttään.Perinne on sekä vahvuus että jonkin verran rasite. Lastensuojelunperustoiminnat ja arvoasenteet säilyvät aika sitkeinä,vaikka ilmiöille ja toiminnalle pyritään antamaan uusia nimiä jamääritelmiä - ajan taloudellisiin funktioihin ja muoti-ilmiöihinsopivasti. Järjestöjen ammatillistuminen on tuonut mukanaan samankaltaistumistasuhteessa julkisen sektorin sosiaali- ja terveystoimeen.Tämä asetelma on jonkin verran toimintaa kahlitsevaa,mutta myös toimintaa sisäisesti kontrolloivaa.Järjestöt ovat ottaneet toisistansa mallia niin kilpailun muodossakuin ajan ihanteina ja muoti-ilmiöinä. Kilpailuasetelma on sekäeriyttänyt järjestöjä oman toiminnan vahvuuksiin että etsimäänsamankaltaisten toimintamuotojen omaa linjaa. Nykyisin tämänäkyy erityisesti erilaisten perhetyön ja –terapioiden esille nostamisessa.Yksityistymisen, yksilöllisyyden korostamien saa rinnalleenperheen perinteistä sosiaalista verkkoa, joka koetaan uhatuksi.Tutkimuksen kohteena olevalla ajanjaksolla suhtautuminenlapsiin on muuttunut ideaalitasolla merkittävästi. Pelkistettynä sitävoisi kuvata siten, että ongelmalapsien sijaan alettiin puhua lastenongelmista. Perheen merkitys on myönnetty kautta aikain lapsen,oman tai kasvattilapsen, kasvatuksen perustana. Järjestöjennimet kertovat osaltaan lastensuojelun arvomaailmasta. Lasta tuleesuojella, pelastaa, auttaa, ajatella lasten parasta ja olla nuorilleystävällinen. Nimet kuvaavat aikuisten holhoavaa suhdetta. Lastenoletettu hyvä määrittyy aikuisten kautta. Tämä on tietystiymmärrettävää, kun kysymyksessä ovat alaikäiset lapset ja nuoret,mutta lasten itsensä määrittelemä oma etu ja hyvä ovat marginaalisia.Lastenkulttuurikin on pääosin aikuisten tuotteistamaa jaohjailemaa. Järjestöjen julkisesta kuvasta voi saada sen käsityksen,että kyseessä onkin enemmän aikuisten ”puuhamaa”. Julki-79

seen, omaa työtään ja sen tarpeellisuutta kehuvaan, järjestöimagoonliittyy myös itseriittoisuutta, joka ei juuri halua julkisuuteenomaan toimintaan liittyviä ongelmia. Lasten ja nuorten ongelmattulevat vastaavasti hyvin esille tavalla, joka nojaa sekä perinteiseenongelmien esittämisen malliin että median nostamiin ajan(muoti)ilmiöihin. Toisaalta järjestöt pyrkivät vaikuttamaan laajempaanmediaan oman asiansa eduksi. Aikuisten itsekkäät motiivitovat osaltaan toiminnan taustalla, jossa on hyödynnetty lastenherättämiä positiivisia mielikuvia. Lasten asian kautta on paitsiautettu ja suojeltu aidosti lapsia että korotettu tarvittaessa toimijoidenomaa asemaa ja imagoa. Vastaavaa toimintaa esimerkiksivanhustensuojelujärjestöjen muodossa ei ole ilmennyt johtuenosaltaan siitä, että lapsikuvalla on voitu tehdä helpommin positiivistapolitiikkaa oman asian eduksi.Lapset joutuvat jo aikaisin varhaiskasvatus- ja koulutusjärjestelmään,mikä on oikeutetustikin koettu lapsuutta lyhentävänä jasitä rajoittavana. Lasten kasvatusjärjestelmästä on tullut suuri itsensätyöllistävä organisaatio. Ohjailu ja holhous on tuotu vahvastimukaan myös vapaa-aikaan. Aikuisten ohjailema toiminta nykyisinpyrkii toisaalta palauttamaan lapsia omiin leikkeihin jaluontoon. Lasten keskinäiset omat leikit ovat vähentyneet ja korvautuneetosin uusilla ja paljolti tietotekniikalla. Lapsen ja nuorentulee nykyisin olla entistä aikaisemmin osana kulutusmarkkinoita.Lapsen ja nuoren oikeutta suurempaan yksilöllisyyteen halutaankorostaa myös tästä syystä. Toisaalta vapautta rajoittaa juuri yhteiskunnanja markkinoiden asettama paine tulla osaksi tuotannollistatoimintaa mahdollisimman aikaisin ja nuoren toivotaan näintukevan panoksellaan yhteiskuntaa, taloutta ja vanhempien vanhuutta.Nykyisin herännyt huoli siitä, kuka maksaa verot ja turvaasuurten ikäluokkien eläkkeet on osa tätä problematiikkaa. Aikaisineläkkeelle pyrkivät nykyiset ikäluokat haluaisivat nykyistenlasten olevan tulevaisuudessa mahdollisimman pitkään työuralla.Vaikka taloudellinen aktiivisuus onkin kaikkien etu, niin nykyistenyhteiskunnan päättäjien ja suurten ikäluokkien osalta perinteinenitsekäs malli korostuu, jossa lasten tuli turvata tulevaa yhteisöllistäelämää ja sen tuotannollista perustaa.80

Vapaaehtoisen järjestötyön merkitystä haluttiin korostaa 1990-luvun lamavuosista alkaen ja kolmas sektori nousi esille jopa sosiaalitoimenratkaisuna ja pelastajana. Julkisen sektorin ja järjestöjentekemän sosiaalityön peitelty kilpailuasetelma tuli selvemminesille, vaikka sektorit on haluttu esittää pääosin toistensa täydentäjinä.Yksityistymistä kannustava poliittinen ideologia 1990-luvulla suosi tehtävien siirtymistä entistä enemmän järjestöille jayksityisille. Julkisen sektorin kilpailuttamisideaaleineen haluttiinkuitenkin pysyvän pääosin toiminnan maksajana. Kuntatalouksienheikko tila herättää kysymyksen toiminnan ulkoistamisen ja kilpailuttamisenlaatu/hinta suhteesta – kuka ottaa lapsen halvimmalla?Toisaalta järjestöjen keskinäinen kilpailu ja nykyinen haluottaa entistä enemmän julkiselle sektorille kuuluneita sosiaalihuollontoimintoja itselleen voivat lisätä rahastamisen halua omantoiminnan laajentamisen ja jatkuvuuden turvaamiseksi.Uudet liberalistiset ideat nostivat laajemminkin esille vanhanarvomaailman 1900-luvun alkupuolelta, jolloin myös järjestötoimintanähtiin ratkaisuna sosiaalisiin ongelmiin. Tuolloin liberalistisetopit ajoivat myös talouden kansainvälistämistä. Osa silloisestanationalismista ja järjestötoiminnasta oli vastarintaa liberalistisdarvinistisellearvomaailmalle. Toisaalta pyrittiin hyödyntämäänkansainvälistymisen mahdollisuuksia järjestötoiminnassa. Tämäasetelma tuli merkittävästi uudelleen esille 1990-luvun globaalisaationja verkostoitumisen ideaaleina. Taustalla oli monetarismiinnojautuvia neoliberalistisia oppeja ja piilodarvinismia, jokakovensi suhtautumista vähäosaisiin ja kannusti eriarvoisuuteen.Taloudelliset vaikuttimet nousivat suhteessa perinteisiin sosiaalihuollonihanteisiin, joissa talous oli haluttu nähdä enemmän välineenäauttaa ihmisiä ongelmineen.Myös yhdistyksissä oli pyrkimystä hyödyntää 1990-luvun taloudellisenahneuden henkeä, jossa tuli kansainvälistyä ja vallatauusia markkinoita laajentumalla. Yksityisyys, yksilöllisyys ja itsekkyyspyrkivät nousemaan aikaisempaa suuremmiksi hyveiksi.Sinänsä hyvin hoidettu yhdistyksen talous on kaikkien osapuolienetu – myös lasten. Talouden korostaminen on voinut johtaa pahimmillaansiihen, että talous on muodostunut itsetarkoitukseksi,jolloin aatteellisten järjestöjen perustehtävä on hämärtynyt. Ostopalvelujenentistä suurempi ja innokkaampi tuottaminen on johta-81

nut siihen, että rajankäynti suhteessa sosiaali- ja terveysalan yksityisiinyrityksiin on entistä epäselvempää. Aatteellinen yhdistysantaa halutessaan mahdollisuuden peittää itsekkäät taloudellisetfunktiot hyväntekijän kaapuun. Aate voi toimia tarkoituksellisenapeittävänä paradigmana.Paikallinen oululaisten järjestöjen tekemä lastenhuoltotyöavautuu osaksi kansallista ja kansainvälistä lastensuojelua. Yhtäältäon saatu vaikutteita ulkomailta aina järjestöjen perustamisestaalkaen ja toisaalta on voitu toimia vastavuoroisesti mallinaja avun antajana ulos päin. Lastensuojelujärjestöjen kansainvälisyyson liittänyt paikallisen toiminnan osaksi globaalisaatiota, johonkytkeytyy inhimilliset, taloudelliset ja sosiokulttuurillisetvaikuttimet. Lastensuojelujärjestöjen toiminta suhteessa kehitysmaihinon osa erilaisuuden rikkauden peilaamista omiin oloihin.Tämä auttaa näkemään keskeisten lastensuojelukysymysten olevankoko ihmiskuntaa ja eri kulttuureja koskevia.Vaikka järjestöjen tekemä lastenhuoltotyö on ollut pienehköäsuhteessa julkisen sektorin vastaavaan, niin sen merkitystä osanakokonaishuoltoa ei tule väheksyä. Järjestöistä apua ja tukea saanutlapsi ja perhe on parhaimmillaan kokenut hyvinkin kokonaisvaltaisenhoidon, jonka merkitys ja vaikutus on voinut jatkua kokoelämänkaaren ajan. Osaltaan ammattilaisuuteen kytkeytyneenvapaaehtoistyön kautta avun tarvitsija on saatu vahvemmin osaksiihmisen perinteistä yhteisöllistä huolenpitoa.82

83LÄHTEETAuta Lasta. Lastenkotiyhdistys Auta Lasta ry:n julkaisut (lehdetja juhlanumerot) vuosilta 1989-2001.Auta Lasta ry. 20 v., 20-vuotis juhlanumero 12.2.1989.Asta Tillander, Luotu taivasta varten. Kertomus Annikki Raatikaisenelämästä. Juva 2001.Lapsemme. Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti vuosilta1977-2003; MLL, Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Lapsiperheidenkotipalvelu. Toimintakertomus 1998; Mannerheiminlastensuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaan piiri ry. Toimintasuunnitelmaja talousarvio vuodelle 2001; Mannerheimin lastensuojeluliittoPohjois-Pohjanmaan piiri ry. Toimintasuunnitelmavuodelle 2003; Mannerheimin lastensuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaan piiri ry. Toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle2000; Mannerheimin lastensuojeluliitto Pohjois-Pohjanmaan piiri ry. Toimintakertomus 1999.Suomen lapsen pitkä marssi. Mannerheimin Lastensuojeluliitonvaiheita ja Arvo Ylpön muistelmaa (toim. Irma Heydemann).Porvoo 1980.Nuorten Ystävät –lehti 1/94 – 1/2002; Toimintakertomus 2001.Nuorten Ystävät ry.Nuorten Ystävät 1907-1967. Sallikaa lasten tulla minun tyköni.Koonnut Erkki Tuomikoski.Pelastakaa Lapset lehdet vuosilta 1976-2003; Esite: Lapsen etu ontärkein. Pelastakaa Lapset –Rädda Barnen; Lapsen kanssa. PelastakaaLapset 80 vuotta. Toimittanut Jukka Niva.Sydänlapset ry. 25-vuotta. Järjestön oma esite; Sydänlapset r.y.Oulunseudun alueosasto. Jäsentiedote 1/2003.Vuodesta 1945 lasten parhaaksi. Parasta Lapsille ry (Ari Heinonen);Juhlalehti, Parasta Lapsille 1945-2000; Esite, ParastaLapsille ry. Vapaaehtoistoiminta; Parasta Lapsille ry:n toimintakertomuksetvuosilta 1989-2002; Ankkuri-perheprojekti toimintakertomusvuodelta 2002; Tiedote Ankkuri perheprojektista;Satteenkaari perheprojektin toimintakertomukset vuosilta1997, 1998 ja 1999; Moniste Villihanhi-nuorisoprojektista; ParastaLapsille ry:n toimikunnan kirje Helsingistä 25/5 1948 Pa-

teniemen Demokraattiset naiset ry:lle. PaLan Pateniemen osastonarkistoa; Toimintaselostus vuodelta 1956 ja 1957, toimintakertomusvuosilta 1958, 1959, 1960, 1962, 1967, 1973, 1975,1976. PaLan Pateniemen osaston arkistoa.Huoltaja-lehdet vuosilta 1945-1956; Sosiaaliturva-lehdet vuosilta1976-2000. Huoltaja-säätiön julkaisu; Sosiaalivakuutus-lehdet1963 - 2000. Kansaneläkelaitos. Helsinki.Oulun seudun puhelinluettelon (OUKA) sivut: Haarrastus, yhdistysja vapaa-aika: Terveys - sosiaaliNettisivut, joiden tiedot ovat keväältä 2003:http://oulu.ouka.fi/sote/vammaisuus/index.htmHTUhttp://www.edu.ouka.fi/sotalapset/lyhyesti.htmUTH (Oulun seudunsotalapset ry); INTERFEW (International federation of Evacueesand War Children)http://www.lskl.fi/http://www.oulunensijaturvakoti.fi/http://www.merimajakka.com/yhdistys/yhdistys.htmhttp://oulu.ouka.fi/sote/vammaisuus/index.htmHTUwww.terveysry.fiUTHRaamattu; Nuorten Lähetyslehti. SLS. 1960-1963; Suomen Lähetyssanomat.SLS. 1953-1993.84

85TUTKIMUKSETSari Ahonen, Anita Kodis, Katri Pajuluoto, Taru Åman, Satteenkaarestaväriä elämään. Perheiden kokemuksia Parasta LapsillePateniemen osasto ry:n perheprojektista. Oulun seudun ammattikorkeakoulu,sosiaalialan koulutusohjelma 24.11.1998.Osmo Apunen, Rajamaasta tasavallaksi. Suomi 75. ItsenäisenSuomen historia 1/4. Jyväskylä 1991.Herman Bajer-Thoma, Vasemmisto ja vaaran vuodet. Jyväskylä1990.Max Beloff, Wars and Welfare, Britain 1914-1945. London 1984.Aulis Blinnikka, Valvontakomission aika. Porvoo 1969.Charles Darwinin, Origins of Species, 1859.Richard Dawkins, The Selfish Gene. Oxford 1976.Patrisia Draper, Social and Economic Constraints on Child Lifeamong the !Kung. In Kalahari Hunter - Gatherers, Studies ofthe !Kung San and Their Neighbours. R.B. Lee, Irven DeVore.Harvard USA 1978Juha Eskelinen ja Petri Kinnunen, Lapsuuden loppu vai uusi lapsuus.Lapsuuden hyvinvointi. Yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro.(toim. Maritta Törrönen). Vantaa 2001.Robert J. Gordon, The Bushman Myth. The Making of a NamibiaUnderclass. Oxford 1992.C.P. Hill, British Egonomic and Sosial History 1700-1982. London1982.Liisa Hokkanen, Vapaaehtoisuus – pala elämää. Pohjois-Suomensosiaalialan osaamiskeskus. Oulu 2003.The Illustrated History of Humankind 1-5; People of The StoneAge: Hunter-Gatherers and Early Farmers. Harper. San Francisco1993Jouko Jaakkola, Panu Pulma, Mirja Satka, Kyösti Urponen, Armeliaisuus,yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisen sosiaalisenturvan historia. Helsinki 1994.Jukka Juntunen, Nuorten Ystävät 1907-1987. Lastenhuolto- ja erityishuoltotyötä80 vuotta. Oulu 1988.

Osmo Jussila, Suomen tie 1944-1948. Miksi siitä ei tullut kansandemokratiaa.Juva 1990.In Kalahari Hunter - Gatherers, Studies of the !Kung San andTheir Neighbours. R.B. Lee, Irven DeVore. Harvard USA1978.Matti Kauppi – Elina Rautanen, Oikeus hyvään kotiin. PelastakaaLapset ry ja suomalainen lastensuojelutyö 1922-1997.Keuruu1997.Ari Kontro, Lähetystyö Afrikassa. Afrikan historiaa. Joensuu1978.Aura Korppi-Tommola, Terve lapsi – kansan huomen. Jyväskylä1990.Markku Mansner, Suomalaista yhteiskuntaa rakentamassa. SuomenTyönantajain Keskusliitto 1940-1956. Jyväskylä 1984.Tyyne Meriläinen, Lastenkotitoiminnasta se alkoi. PelastakaaLapset Oulun Osasto ry:n toiminta 1920-luvulta 1990-luvulle.Kenneth O. Morgan, Labour in Power 1945-1951. Oxfort 1984.Martti Niemelä, Toivola-koti 70-vuotta. Kehitysvammaisten opetus-ja työtoimintaa vuosina 1926-1996. Jyväskylä 1997.Martti Niemelä, Tuiran veistokoulusta ammattiin, Iisalmi 2002.Martti Niemelä, Väliporras, elämäni yksi tukiporras. Lastensuojelua,sijaishuoltoa, avohuollon perhetyötä ja kehittämistoimintaaErityislastenkoti Väliportaassa 1969-1999, Oulu 1999.Laura Nuutinen & Suvi Rissanen, Auta Lasta ry – historia ja nykypäivä.Varhaiskasvatuskeskus. Oulun yliopisto 2001.Veikko Piirainen, Kylänkierrolta kunnalliskotiin. Savon ja Pohjoi-Karjalan maaseudun vaivaishoitotoiminta vaivaishoidon murroskautena1800-luvun jälkipuoliskolla. Helsinki 1958.Teuvo Raiskio, Ahdistava, arvottava työn raja sodanjälkeisessäSuomessa. Kohti uutta työtä. Helsinki 2000Teuvo Raiskio, Kurjuuden lievittämisestä reiluun kauppaan. Pohjois-SuomenPääskyjen kehitysmaakauppataival. VerkkojulkaisunaOulun yliopisto. Oulu 2000:HTUhttp://herkules.oulu.fi/nbnfi-fe19991169/UTHTeuvo Raiskio, Oudosta kulkijasta ihmiseksi: Suomalainenbushmannilähetystyö ja sen välittämä kuva bushmanneistavuosina 1950 - 1985. Oulu 1997.86

Jeremy Rifkin, The end of work, the decline of the global labourforce and the dawn of the post-market era. New York. 1995.Edward W. Said, Orientalism. London 1978.L.C.B. Seaman, Post-Victorian Britain 1902-1951. London 1966.Marjorie Shostak, Nisa: The Life and Words of a !Kung Woman.London 1990.J A. Simpson and D.T. Kenrick, Evolutionary social psychology.1997.Adam Smith, An Inguiry into the Nature and Causes of theWealth of Nations, 1776.Suomi 75. Itsenäisen Suomen historia 1-4. Jyväskylä 1991.Tiina Suopajärvi, Parisuhdeväkivalta ja suomalainen turvakotityövuonna 2000. Oulun ja Pietarsaaren turvakotityöntekijöidenarkiteoreettiset selitysmallit parisuhdeväkivallasta ja niidenvaikutukset turvakodin toiminnan malleihin. Kulttuuriantropologianpro gradu –tutkielma. Oulun yliopisto 2001.Maritta Törrönen, Globalisoituva hyvinvointi. Lapsuuden hyvinvointi.Yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro. (toim. Maritta Törrönen).Vantaa 2001.Tuula Varis, Kun mustasta Saarasta tehtiin valkoista –analyysipastoraalisesta vallasta Suomen Lähetysseuran Ambomaantyössä vuosina 1870-1925. Tampere 1988.Heikki Vainiokangas, Mutta uneksia saa ehdottomasti…Pohjolakoti80 vuotta 1995. Lasten ja nuorten erityishuoltoakahdeksan vuosikymmenen ajalta. Jyväskylä 1995.Anne Vierelä, Lapsi- ja nuorisopoliittinen ohjelma, 79-87. Alueellisethyvinvointistrategiat. Petri Kinnunen, Kaisa Kostamo-Pääkkö (toim.). Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.Oulu 2003.Sakari Virkkunen, Ståhlberg. Suomen ensimmäinen presidentti.Keuruu, 1982.Riitta Vornanen, Lasten hyvinvointi. Lapsuuden hyvinvointi. Yhteiskuntapoliittinenpuheenvuoro. (toim. Maritta Törrönen).Vantaa 2001.F. Williams & J. Popay & A. Oakley (edit.), Welfare Research. ACritical Review. London 1999.The World`s Religions. Produced by Marshall Editions. London1993.87