to get the file - Sosiaalikollega

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 10Anna-Maija Puroila & Asta NiskalaPOHJOIS-SUOMEN SOSIAALIALANOSAAMISKESKUKSENVARHAISKASVATUKSEN JA SOSIAALITYÖNKEHITTÄMISEN LINJAUKSETPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusOulu 2003

Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus2Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusOulun toimintayksikköPL 58, 90015 Oulun kaupunkiPuh. (08) 558 44113, fax. (08) 558 44032Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusLapin toimintayksikköMyllärintie 35Puh. (016) 337 41, fax. (016)365 740Oulun kaupungin painatuskeskusOulu 2003ISSN 1458-5375ISBN 952-5441-09-1

SISÄLLYSsivu3STRATEGINEN ROPINA 5VARHAISKASVATUKSEN TILA JA TULEVAISUUSPOHJOIS-SUOMESSA / POSKE:n varhaiskasvatuksenkehittämissuunnitelma 2004 – 2007Anna-Maija PuroilaPERUSTELUT JA TAUSTA 71 Tieteellinen varhaiskasvatus vakiinnuttanut asemansa 82 Koulutustaustojen monimuotoistuminen 83 Varhaiskasvatuspalveluihin kohdistuvia haasteita 94 Muuttuva varhaiskasvatustyö 12POHJOISSUOMALAISEN VARHAISKASVATUKSENTILA JA KEHITTÄMISTARPEET1 Tieteellinen varhaiskasvatus 142 Koulutusjärjestelmä 153 Palvelujärjestelmä 164 Käytännön varhaiskasvatustyö 20KEHITTÄMISEN TOIMENPITEET1 Kehittämisen periaatteet 232 Kehittämisedellytysten rakentaminen ja ylläpitäminen 243 Sisällölliset painopistealueet 254 Kehittämistyön menetelmät ja välineet 26JATKOTYÖSTÄMINEN 26LIITTEET 28LÄHTEET 29

4SOSIAALITYÖ NÄKYVÄKSISosiaalityön kehittämissuunnitelma 2003 – 2005Asta NiskalaOSAAMISKESKUKSEN ROOLI SOSIAALITYÖNKEHITTÄJÄNÄ 33POHJOIS-SUOMI SOSIAALITYÖNTOIMINTAYMPÄRISTÖNÄ 34SOSIAALITYÖN NYKYTILANNE 371 Käytännön työn haasteet 392 Perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen haasteet 413 Tutkimuksen haasteet 43TOIMINNAN LINJAUKSET 451 Valtaistava sosiaalityö 452 Kehittämistyön toteuttaminen arkikäytännössä 463 Seudullisuus 464 Teknologian hyödyntäminen 47TOIMENPITEET 481 Sosiaalityön asiantuntijaryhmän perustaminen 482 Käytäntöjen kehittäminen 493 Perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen vahvistaminen 504 Tutkimusyhteistyö 51KEHITTÄMISTYÖN SEURANTA JA ARVIOINTI 52LIITTEET 53LÄHTEET 54

STRATEGINEN ROPINA5”Tulipahan tämäkin ropina pidetyksi” on sanonta, joka on paikalliskulttuurinenilmaus jonkin tapahtuman päättymisestä. Vaikkeiaina, niin pääsääntöisesti sanontaan liittyy positiivinen ilmaus onnistumisesta.Myös nyt on saatu aikaan jotakin merkittävää. Käsilläon Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisu,johon on kirjattu ensimmäisen kerran osaamiskeskuksen näkemyksetja ohjelmapoliittiset työvälineet pohjoissuomalaisesta sosiaalityönja varhaiskasvatuksen tilasta, tarpeista, haasteista ja tavoitteista.Tämä työ on eräänlainen ”strateginen ropina”, jonkaensimmäinen vaihe on saatettu päätökseen mutta varsinainen työvasta alkamassa.Viime vuosina on ajallemme tyypillisesti tuotettu lukuisia yhteiskuntapoliittisiaohjelmia ja strategioita. Toisen maailman sodanjälkeisessä tilanteessa hyvinvointivaltion ”tuotteistaminen”toteutettiin ”funktionaalisesti strukturoiden”. Hyvinvointivaltiotarakennettaessa päämääräksi asetettiin suhteellisen kestävien jaongelmattomasti toimivien taloudellisten, kulttuurillisten ja sosiaalistenrakenteiden tuottaminen. Näiden rakenteiden kautta ihmisilletaattaisiin elämän ennustettavuus, jatkuvuus ja varmuus tulevaisuudestaYhdellä sanalla sanoen hyvinvointi. 1970-luvullaalettiin kuitenkin huomata rakennustyön mahdottomuuksia. Funktionaalisetratkaisut johtivat vastakohtaisuuksiin, ristiriitaisuuksiin,murroksiin ja jatkumoiden katkoksellisuuteen. Usko holistiseenkaiken turvaavaan ja kaiken huomioivaan hyvinvointivaltioonalkoi horjua. Tilalle kehittyi toisenlainen hyvinvointia koskevaajattelu, joka korosti nykyisyyttä ”tulevaisuuden menneisyytenä”.Tämä ajattelu kantoi huolta tulevaisuuden mahdollisuuksista.Ajattelutapa pyrkii tunnistamaan satunnaisuuksien maailmastasellaisia kehityskulkuja, jotka voisivat olla toteuttamiskelpoisia,epävarmuuksia poistavia, jatkuvuuksia ja ennustettavuutta lisääviä.Kyse on tulevaisuuteen suuntautuvasta ajattelusta. Perimmältäänon pyrkimys taata kulttuurisesti, ekologisesti ja taloudellisesti,mutta myös sosiaalisesti kestävä kehitys. Haaste on kova.

Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus haluaa ottaa osaa tähänvaativaan työhön. Juuri julkistettu kansallinen sosiaalialankehittämisohjelma asettaa tavoitteeksi valtakunnallisen hyvinvointi2015 –ohjelman laatimisen. Sen osia ovat myös sosiaalityöja varhaiskasvatus. Nyt julkaistavat sosiaalityön ja varhaiskasvatuksenpohjoissuomalaiset ohjelmat ovat tämän alueen keskustelunavauksia valtakunnalliselle työlle. Pohjois-Suomen väestönhyvinvoinnin ehdot, hyvinvoinnin toteutuminen ja sen tavoitteeton näyttävä myös valtakunnallisessa työssä.Pohjoissuomalaiset sosiaalityön ja varhaiskasvatuksen ohjelmateivät ole pelkästään ohjelmajulistuksia. Niiden tavoite onaloittaa keskustelun ja toimenpiteiden prosessi, joka on ihmistentarpeiden, tarpeiden tunnistamisen, sosiaalista tukea tuottavankäytännön työn ja poliittisen päätöksenteon vuoropuhelua. Osallisiaovat kaikki yhteiskunnalliset toimijat. Vastuu paremmasta hyvinvoinnistaon kaikilla. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskustoivoo nyt avatun hyvinvointia koskevan ”strategisen ropinan”jatkuvan, moni-ilmeistyvän sekä saavan uusia vivahteita jaulottuvuuksia.6Joulukuussa 2003Petri KinnunenKaisa Kostamo-Pääkkö

TPTPTPPT STMPT Hujala,PT STMPT mukaisesti7VARHAISKASVATUKSEN TILA JA TULEVAISUUSPOHJOIS-SUOMESSA / POSKE:N varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelma2004 – 2007Anna-Maija PuroilaPERUSTELUT JA TAUSTAVarhaiskasvatuksen valtakunnallisten linjaustenTPtässäsuunnitelmassa varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen eri elämänpiireissätapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonkatavoitteena on edistää lapsen tervettä kasvua, kehitystä ja oppimista.Kansainvälisessä tiedekeskustelussa vakiintuneen käytännönmukaisesti varhaiskasvatuksen katsotaan kattavan ikävuodetsyntymästä kahdeksan vuoden ikään saakka riippumatta siitä, onkolapsen toimintaympäristönä koti, päivähoito, koulun alkuopetustai jokin muu ympäristöTPPT. Peruslähtökohtana on lapsen van-2hempien ensisijainen kasvatusoikeus ja –vastuu sekä yhteiskunnantarjoamien varhaiskasvatuspalvelujen kotikasvatusta tukeva3PT.tehtäväTPSuunnitelmassa varhaiskasvatusta ja sen kehittämistarpeitatarkastellaan: 1) tieteellisen varhaiskasvatuksen, 2) koulutuksen,3) palvelujärjestelmän sekä 4) käytännön varhaiskasvatustyön näkökulmasta.Suunnitelman keskeisenä lähtökohtana on se, ettäviimeisen vuosikymmenen aikana suomalaiseen varhaiskasvatukseenon kohdistunut monia merkittäviä muutoksia. Näitä muutoksiaon ilmennyt kaikilla edellä eritellyillä varhaiskasvatuksen tasoillamyös Pohjois-Suomen alueella. Varhaiskasvatuksen pitkäjänteinenja suunnitelmallinen kehittäminen edellyttää kokonaisvaltaistanäkemystä varhaiskasvatuksen valtakunnallisesta ja pohjoissuomalaisestatilasta sekä sen kehittämistarpeista. Tämänsuunnitelman tavoitteena on luoda varhaiskasvatuksen kehittämistyölleselkeä perusta ja toiminnan suuntaviivat.11232002:9.Puroila, Parrila-Haapakoski & Nivala 1998; Hujala 2002.2002:9.

TPTPTPTPTPTPPT HujalaPT HujalaPT Ruoppila,PT HakkarainenPT esim.PT esim.P sekä81 Tieteellinen varhaiskasvatus vakiinnuttanut asemansaTieteellisen varhaiskasvatuksen näkökulmasta merkittävä muutoson ollut varhaiskasvatuksen vakinaistuminen akateemisena tutkimus-ja koulutusalueena vuonna 1995. Varhaiskasvatusta koskevatutkimustoiminta on vahvistunut, ja tarjolla on tieteellistä tietoalapsen kasvusta ja oppimisesta, perheistä ja yhteiskunnastaenemmän kuin koskaan ennen.Akateemisessa kentässä varhaiskasvatuksesta on muodostunut4oma erityisalue kasvatustieteen piiriinPP. Sen keskeisenä tehtävänäon lapsuuden ja kasvatuksen yhteiskunnallisten, kulttuuristen japsykologisten ehtojen esiin nostaminen ja sitä kautta lasten kasvuehtojenparantaminen yhteiskunnassaPP. Varhaiskasvatustutki-5muksen kohteet nousevat lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisenilmiökentästä. 1990-luvulle saakka varhaiskasvatustutkimuksenkeskeisenä kohteena ovat olleet päivähoidossa olevat lapset sekäpäivähoitoon liittyvät kysymykset. Sen jälkeen tutkimusaiheet,tutkimusotteet ja -menetelmät ovat laajentuneet ja monipuolistuneetPP.6Varhaiskasvatuksen tiedeperusta on olemukseltaan monialainenja monitieteinenPP. Varhaiskasvatustutkimus ja varhaiskasva-7tuksen teorianmuodostus on saanut virikkeitä kasvatustieteen8ohella myös psykologian ja yhteiskuntatieteiden piiristäP9taideaineisiin ja kulttuuriin liittyvästä tutkimuksestaPP.2 Koulutustaustojen monimuotoistuminenKoulutusjärjestelmän näkökulmasta viimeaikaisia muutoksia ovatolleet varhaiskasvatuksen yliopistollisen koulutuksen sekä ammattikorkeakouluverkostonvakinaistuminen. Varhaiskasvatuksenyliopistollisissa koulutusyksiköissä valmistuu kasvatustieteen42002; Karila, Kinos & Virtanen 2001.5ym. 1998; Nummenmaa 2001.6Hujala, Karila, Kinos, Niiranen & Ojala 1999.72002a; 2002b; Karila ym. 2001.8Alanen 1992; Cannella 1997; David 1998; Dencik 1998; Hakkarainen2002b; Hujala ym. 1998; Karila ym. 2001; Puroila 2002.9Kinos 2002.

suunnitelman perusteetTP yhtenäistämään varhaiskasvatuksenperiaatteet ja kehittämisen painopistealueet valtakunnantasolla. Kuntia haastetaan rakentamaan omat varhaiskasvatuksenlinjauksensa osana hyvinvointipoliittisia ja lapsipoliittisia ohjelmiaan.Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteidenpohjalta kunnat tulevat myös laatimaan joko yksin tai yhdessämuiden kuntien kanssa omat varhaiskasvatussuunnitelmansa. Lisäksisuositellaan yksikkö- ja lapsikohtaisten suunnitelmien käyttöönottamista.Kaiken kaikkiaan suunnittelu tulee lähivuosinapainottumaan varhaiskasvatuksen toimintaympäristöissä aivan eritavalla kuin aikaisemmin.Viime vuosien aikana julkisuudessa on käyty keskustelua erityisentuen tarpeessa olevien lasten ja perheiden määrän kasvus-18PT. Varhaiskasvatuksen näkökulmasta tämä on merkinnyt kolmiulotteistakehittämishaastetta: a) kehittää henkilöstön varhaiseenhavaitsemiseen ja puuttumiseen liittyvää perusosaamista, b)kehittää erityispalveluja ja erityisosaamista varhaiskasvatuksenalueella sekä c) kehittää moniammatillista ja monitoimijaista yhteistyötämuiden lasten ja lapsiperheiden kanssa työskentelevientahojen kanssa. Valtakunnallisen kuntatutkimuksen mukaan lapsetovat eriarvoisessa asemassa päivähoidon erityispalvelujen saatavuudenja riittävyyden suhteen asuinkunnasta riippuenTPPT. Alle19kouluikäisiä erityistuen tarpeessa olevia lapsia on lukumääräisestieniten suurissa kunnissa, joissa on myös tarjolla lasten kasvua jakehitystä tukevia erityispalveluja. Monin paikoin koetaan kuitenkinnäiden palvelujen olevan riittämättömiä tarpeeseen nähden.Pienissä kunnissa erityisvarhaiskasvatuksen ongelmana on taasse, että erityispalveluja ja erityisosaamista ei ole käytettävissä20oman kunnan alueella TPPT.Varhaiskasvatuksen asema palvelujärjestelmässä on nousemassayhdeksi keskeiseksi kehittämishaasteeksi 2000-luvun ensimmäisellävuosikymmenellä. Vuosien ajan on käyty keskusteluasiitä, tulisiko päivähoidon kuulua sosiaalitoimen vai sivistystoi-taTPTPTPTPTPPT VarhaiskasvatussuunnitelmanPT PihlajaPT PihlajaPT SvärdPT tulevat171117perusteet.HTUhttp://www.stakes.fi/varttua/ajankohtaista/vasu_valmis2003.rtfUTH18& Junttila 2001.191998.202001.

TPTPTPTPTPPT STMPT PäivähoitojärjestelmänPT STMPT ParrilaPT Heikkilä,21men hallinnon alaanTPPT. Tässä keskustelussa on tunnistettavissapäivähoidon sosiaalipalvelullisen ja pedagogisen funktion välinenjännite, joka juontaa juurensa päivähoitojärjestelmän reilun satavuotisenhistorian alkulähteille saakkaTPPT. Näihin saakka päivähoi-22to on kuulunut sosiaalitoimen hallinnonalaan. Esiopetusuudistuksessakunnille annettiin vapaus päättää, minkä hallinnonalan alaisuudessaesiopetusta toteutetaan. Elokuun 2003 alusta voimaanastuu kokeilulaki, jonka mukaan kunnat voivat päättää myös päivähoidon,kotihoidontuen ja yksityisen hoidontuen hallinnonalasta.Valtakunnan tasolla vastuu päivähoidon ohjauksesta ja resurssoinnistatulee kuitenkin edelleenkin säilymään sosiaali- ja terveysministeriöllä.4 Muuttuva varhaiskasvatustyöViime vuosien aikana julkisuudessa on keskusteltu varhaiskasvatustyönpuitetekijöistä. Lasten päivähoidon tilannekatsausTPPT nos-23taa esiin puutteita varhaiskasvatuksen henkilöstön määrässä ja sijaisjärjestelyissä.Uudenlaisia työjärjestelyjä tulee edellyttämäänmyös lisääntyvä vuorohoidon tarve. Lisäksi varhaiskasvatuksenkentältä tulee viestejä siitä, että työ on monissa yksiköissä yhäpirstaleisempaa: lasten hoitosuhteet ovat lyhytaikaisia, lapsiryhmätvaihtuvia. Työ edellyttää jatkuvaa muutosta ja joustavuutta.Varhaiskasvatustyön sisällöllinen ydin on kaksiulotteinen: varhaispedagoginenja vanhemmuuden tukemiseen tähtäävä. Viimevuosien varhaiskasvatustutkimus on osoittanut monia merkittäviävarhaispedagogiikan kehittämistarpeita sekä perhepäivähoidon24että päiväkotitoiminnan puolellaTPPT. Vanhemmuuden tukemisellehaasteita asettaa se, että viime vuosien aikana suomalaisen yhteiskunnannopea muutos on monin eri tavoin heijastunut pienten lastenja lapsiperheiden elämäänTPPT. Perherakenteet ovat monimuo-25toisempia kuin ennen lisääntyvien avioerojen ja uusperheidenmuodostumisen myötä. Monet perheet tasapainoilevat myös per-212000:15.22historiallisesta kehityksestä ks. esim. Välimäki & Rauhala2000.232002: 14.242002; Puroila 2002.25Kaakinen & Korpelainen 2003.12

TPTPTPTPTPTPTPTPPT LastenPT esim.PT FootPT PuroilaPT HujalaPT KarilaPT STMPT Määttähe-elämän asettamien vaatimusten sekä työttömyyden, työsuhteidenepävakauden ja työelämän kuluttavuuden keskellä. Julkisuudessakeskustellaan lasten ja perheiden pahoinvoinnin lisääntymisestäsekä erityisen tuen tarpeen lisääntymisestä. Lisäksi kansainvälistyminenja ihmisten liikkuvuus maiden rajojen yli heijastuuvarhaiskasvatukseen siten, että palveluiden piirissä on eri kulttuureissaeläneitä lapsia. Varhaiskasvatuksen työntekijät kohtaavatperherakenteeltaan, elämäntilanteeltaan sekä etniseltä, kulttuuriseltaja uskonnolliselta taustaltaan erilaisia perheitäTPPT. Palvelujen2627laadun kriteeriksi nostetaan yhä useammin asiakaslähtöisyysTPPT.Myös perheen ja päivähoidon yhteistyössä tavoitteena on vanhempienosallisuus, kasvatuksellinen kumppanuus ja perhelähtöinenammatillisuusTPPT. Osallisuuden, kumppanuuden ja perheläh-28töisyyden toteutuminen käytännössä edellyttää kodin ja päivähoidonvälisten rajojen tiedostamista sekä uudenlaisen vuorovaikutusareenanluomista kodin ja päivähoidon välille.Kaiken kaikkiaan varhaiskasvatuksen parissa työskentelevienammattilaisten työn vaativuustekijät ovat muuttuneet voimakkaastiviimeisen vuosikymmenen aikanaTPPT. Keskeiset muutos-29suunnat ja –haasteet on tiivistettävissä seuraavaan viiteen ulottuvuuteen:1331PT.• Staattisista työjärjestelyistä joustaviin työjärjestelyihin.• Käsityömäisestä työorientaatiosta laaja-alaisesti, teoreettisestihallittuun työotteeseenTPPT.30• Staattisesta osaamisesta dynaamiseen, kehittyvään osaamiseenTP• Yksilöllisestä osaamisesta moniammatilliseen yhteistyöhön32ja jaettuun osaamiseenTPPT.33• Ammattilaislähtöisestä lapsi- ja perhelähtöiseen työhönTPPT.26ja lapsiperheiden tilanteista ks. Järventie & Sauli 2001; Kahiluoto2002; Pihlaja & Kontu 2001; Pulkkinen 2002; Törrönen 2001.27Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinta 2000-luvulle 1999.28ym. 2002; Puroila 2002; 1997; STM 2002:9; STM 2003:20.292001.30ym. 1998; Puroila 2001; ks. myös Engeström 1995.31& Nummenmaa 2001; Puroila 2001.322003:7; Karila & Nummenmaa 2001.332001; Puroila 2002; 2001; 1997.

Työn vaativuuden muutos koskettaa hoito- ja kasvatushenkilöstönohella varhaiskasvatuksen johtavia työntekijöitä. 1990-luvullesaakka johtajuuteen liittyvät kysymykset ovat olleet marginaalisiavarhaiskasvatuksen tutkimuksessa ja koulutuksessa. Viime vuosikymmenellävirinnyt varhaiskasvatuksen johtajuuden tutkimus onkuitenkin osoittanut, että johtajalla on keskeinen merkitys varhaiskasvatuksensisällön ja laadun arvioinnissa ja kehittämises-34PT. Suomalaisessa yhteiskunnassa ohjausjärjestelmän muutoson merkinnyt sitä, että vastuu varhaiskasvatustyön sisällön ja laadunarvioinnista ja kehittämisestä on siirtynyt entistä enemmänpaikallisen tason toimijoiden tehtäväksi. Ulkoisen kontrollin sijaanpainotetaan työntekijöiden professionalismia ja professionaalistaitsekontrolliaTPPT. Tämä asettaa uudenlaisia ammatillisuuden35kehittämisen haasteita varhaiskasvatuksen johtajuudelle sekä päivähoitoyksiköidentasolla että kunnan tasolla.säTPTPTPTPPT HujalaPT Puroila,PT Estola14POHJOISSUOMALAISEN VARHAISKASVATUKSEN TILAJA KEHITTÄMISTARPEET1 Tieteellinen varhaiskasvatusTällä hetkellä Oulun yliopiston varhaiskasvatuskeskus on Suomenpohjoisin varhaiskasvatuksen yliopistollinen tutkimus- ja koulutusyksikkö.Varhaiskasvatusta koskeva tutkimustoiminta on vahvistunut,ja vuosien 2002-2003 aikana yksiköstä on valmistunut36neljä varhaiskasvatuksen alaan kuuluvaa väitöskirjatutkimustaTPPT.Lapin läänin alueella ei ole varhaiskasvatuksen yliopistollista tutkimus-ja koulutusyksikköä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, ettävarhaiskasvatukseen liittyvää yliopistollista tutkimustoimintaaon alueella rajoitetusti. Haasteena on myös olemassa olevan tutkimustiedonvälittyminen käytännön työhön sekä tutkimuksen jakäytännön välisen vuorovaikutuksen vahvistaminen koko Pohjois-Suomenalueella.343536& Puroila 1998; Jorde-Bloom 1992; Nivala 1999; Rodd 1994.Sarvela-Pikkarainen & Melnik 2002.2003; Linnatsalo 2002; Parrila 2002; Puroila 2002.

TPPT Alasalmi-Husso• Kehitetään edelleen varhaiskasvatustutkimusta Pohjois-Suomessa.• Vahvistetaan varhaiskasvatustutkimuksen asemaa Lapinläänissä.• Kehitetään tutkimustiedon välittymistä Pohjois-Suomenalueella.• Vahvistetaan tutkimuksen ja käytännön välistä vuorovaikutusta.2 KoulutusjärjestelmäPohjois-Suomen alueella päiväkotien työntekijät ovat pääsääntöisestimuodollisesti päteviä tehtäviinsä. Tästä selkeän poikkeuksen37tekee erityislastentarhanopettajien ammattiryhmäTPPT. Yhtenä syynätähän voidaan pitää sitä, että pohjoisin erityislastentarhanopettajiakouluttava yksikkö on Jyväskylän yliopisto. Perhepäivähoitajienosalta tilanne on siinä mielessä ongelmallinen, että hoitajien pätevyysvaatimuksiaei ole lakisääteisesti määritelty. Käytännössähoitajien koulutukselliset taustat ovat varsin monimuotoiset.Myös erityislasten henkilökohtaisina avustajina tai ryhmäavustajinatoimivien koulutustarpeet nousevat toistuvasti esiin Pohjois-Suomen alueella.Korkeakoulutasoista varhaiskasvatuksen peruskoulutusta toteutetaanPohjois-Suomen alueella Oulun yliopiston ohella Rovaniemenammattikorkeakoulussa, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa,Oulun seudun ammattikorkeakoulussa, Oulun diakoniaammattikorkeakoulussasekä Keskipohjanmaan ammattikorkeakoulunYlivieskan yksikössä. Lähihoitajakoulutusta on molempienläänien alueella toisen asteen oppilaitoksissa. Perhepäivähoitajanammattitutkintoon liittyvää koulutusta on niinikään molempienläänien alueella.Ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen oppilaitosten osaltanykyiset koulutusyksiköt sijoittuvat molempien läänien alueelle,ja ne pystyvät kattamaan hyvin alueellisen koulutustarpeen. Yliopistollisenvarhaiskasvatuksen osalta koulutuksen painottuminenOuluun ei nykyisellään parhaalla mahdollisella tavalla palvelevarhaiskasvatuksen kehittymistä tasapuolisesti koko Pohjois-372003.15

TPTPTPPT KansallisenPT KahiluotoPT SaamelaiskäräjienSuomen alueella. Haasteena on myös kehittää ja laajentaa varhaiskasvatuksenhenkilöstön mahdollisuuksia osallistua tieteelliseenjatkokoulutukseen.Varhaiskasvatuksen koulutuksen uudistuminen ja työntekijöidenkoulutustaustojen monimuotoistuminen on haaste koulutusorganisaatioidenväliselle yhteistyölle sekä henkilöstön täydennyskoulutukselle.Kuntatyönantajien velvoite henkilöstön täydennyskoulutukseenon kuitenkin poistunutTPPT, ja henkilöstön mahdol-38lisuudet osallistua täydennyskoulutukseen vaihtelevat. Kunnissa39on tehty vaihtelevalla tavalla henkilöstön koulutussuunnitelmiaTPPT.Olemassa oleva täydennyskoulutus on pääosin koordinoimatontaeivätkä koulutussisällöt vastaa kaikilta osin koulutustarpeita. Erityisenhaasteen täydennyskoulutukselle asettaa saamelaisen varhaiskasvatuksenkehittämiseksi tarvittava saamen kieleen ja -kulttuuriin liittyvä lisäkoulutus. Tämän koulutuksen tulisi olla sekämäärällisesti että laadullisesti riittävääTP40PT.• Kehitetään rakenteita, jotka parantavat mahdollisuuksiaosallistua varhaiskasvatuksen yliopistolliseen perus- ja jatkokoulutukseennykyistä laajemmin.• Käynnistetään erityislastentarhanopettajan pätevyyteen tähtääväkoulutusta Pohjois-Suomessa.• Kehitetään perhepäivähoitajien sekä erityispäivähoidossatyöskentelevien avustajien kouluttautumismahdollisuuksia.• Käynnistetään saamelaisen varhaiskasvatuksen kehittämiseksitarvittavaa lisäkoulutusta.• Kehitetään koulutusorganisaatioiden välistä yhteistyötä jakoulutuksen koordinointia.3 PalvelujärjestelmäViime vuosien aikana alueellinen eriytymiskehitys on ollut nopeaaPohjois-Suomen alueella. Muuttoliike, väestön keskittyminenkasvukeskuksiin ja väestörakenteen vinoutuminen on asettanut1638sosiaalialan kehittämishankkeen myötä sosiaalialan henkilöstöntäydennyskoulutusta ollaan taas lakisääteistämässä.392002; Lasten päivähoito Lapin läänissä 2001.40kommentti käsikirjoitusversioon 11.6.2003.

TPTPTPTPTPTPTPPT LapinPT KuntienPT KahiluotoPT LastenPT OulunPT LastenPT ks.Pohjois-Suomen kunnat erilaisten haasteiden eteen varhaiskasvatuspalvelujenylläpitämisen ja kehittämisen suhteenTPPT.41Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan alue kattaa 62 kuntaa, ja sen väestöpohjaon noin 560 000 asukasta. Asukkaista keskimäärin 9%(50 000) on 0-6-vuotiaita lapsia. Alle kouluikäisten lasten osuusväestöstä vaihtelee kuitenkin huomattavasti kunnittain (4,8%-4214,8%)TPPT. Päivähoitopalvelujen tarve on kaiken kaikkiaan vähenemäänpäinTPPT. Kuntien välillä on tässä suhteessa kuitenkin erit-43täin suuria eroja. Eroja on myös siinä, missä määrin alle kouluikäisetlapset ovat päivähoitopalvelujen piirissä. Lapin lääninalueella kunnallisessa päivähoidossa olevien lasten osuus vaihtelee25 ja 70% välilläTPPT. Vertailun vuoksi todettakoon, että koko44maassa alle kouluikäisistä lapsista noin 46% osallistuu kunnanjärjestämään päivähoitoon. Esiopetukseen osallistuu sekä Pohjois-Pohjanmaalla (90%) että Lapissa (95%) valtaosa 6-vuotiaiden ikä-45PT.luokastaTPPäivähoitomuodot vaihtelevat kunnittain. Pohjois-Suomen alueellaon useampia kuntia, joissa ei ole lainkaan päiväkoteja. Näissäkunnissa päivähoitopalvelut tuotetaan joko perhepäivähoitonatai ryhmäperhepäivähoitona. Toisaalta taas esimerkiksi Oulunkaupungissa kunnallisten päiväkotien kokopäivähoito on suurinpalvelumuoto. Päiväkotihoito on lisännyt suosiotaan ja perhepäivähoitovähentynyt entisestäänTPPT. Järjestöjen, yhdistysten tai seu-46rakuntien toteuttamaa avointa varhaiskasvatustoimintaa on Pohjois-Suomenalueella runsaasti. Näiden tahojen toiminta on täydentänytmerkittävällä tavalla varhaiskasvatuspalvelujen kirjoatilanteessa, jossa kunnan tarjoama koululaisten aamu- ja iltapäivähoitoon vähentynytTPPT.47Laki lasten päivähoidosta edellyttää, että kunnan on huolehdittavasiitä, että lasten päivähoitoa voidaan antaa lapsen äidinkiele-1741läänin peruspalvelujen arviointiraportti 2000; Lasten päivähoito Lapinläänissä vuonna 2001; Oulun läänin peruspalvelujen arviointiraportti, 2000.42järjestämät lasten ja nuorten palvelut vuonna 2000.432002.44päivähoito Lapin läänissä vuonna 2001.45läänin peruspalvelujen arviointiraportti 2000; Lapin läänin peruspalvelujenarviointiraportti 2000.46päivähoito 2000..47Kahiluoto 2002.

TPTPTPTPTPTPPT LakiPT AsetusPT SaamenkielistenPT NäkkäläjärviPT SaamelaiskäräjienPT Lastennä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielelläTPPT. Asetus päivähoidostavelvoittaa tukemaan lasten omaa kieltä ja kulttuuria yhteistyössäkyseisen kulttuurin edustajien kanssaTPPT. Pohjois-49Suomen osalta nämä säädökset asettavat merkittävän velvoitteensaamelaisen varhaiskasvatuksen toteuttamiseen. Tehdyissä selvityksissäilmenee kuitenkin, että saamelaisten omakieliset palvelut50toteutuvat nykyisellään heikostiTPPT. Saamelaisten lasten päivähoitoei riittävästi tue saamenkielen ja saamelaisen kulttuuri-identiteetin51kehittymistäTPPT. Vähemmistökulttuureja koskevissa selvityksissä jatutkimuksissa on saatu rohkaisevia tuloksia esimerkiksi varhaislapsuudenkielikylpy-kokeiluista. Saamelaisalueella onkin noussutesiin tarve perustaa saamenkielen kielikylpy jokaiseen neljästäsaamelaisalueen kunnasta. Inarin kunnan alueella tarvetta olisikielikylpyyn kaikilla kolmella saamenkielellä (pohjois-, inarin- jakoltansaame). Saamelaisen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksiolisi huolehdittava riittävän rahoituksen järjestämisestä saamelaisalueenkunnilleTPPT.52Valtakunnan tasolla havaitut erityisvarhaiskasvatuksen kehittämishaasteetilmenevät myös Pohjois-Suomen alueella. Valtakunnallisenpäivähoitokyselyn aineiston mukaan Oulun ja Lapinläänissä oli vuonna 2001 päivähoidossa 1513 erityistä hoitoa jakasvatusta tarvitsevaa lasta, joille on ohjattu tukitoimia. Lastensuojeluntukitoimenpiteenä päivähoitopaikka oli myönnetty 367lapselle. Yli puolet Pohjois-Suomen kunnista arvioi, että näidenlasten lisäksi on päivähoidossa jonkin verran lapsia, joilla olisierityisen tuen tarvetta, mutta joille tukitoimia ei ole kyetty järjestämäänTPPT. Huomionarvoista on myös se, että joissakin kunnissa53yli puolet alle kouluikäisistä lapsista ei ole julkisen varhaiskasvatuksenpiirissä. Näissä tapauksissa lapsen kasvun, kehityksen jaoppimisen ongelmien varhainen havaitseminen ja niihin puuttuminenei siis voi tapahtua päivähoidon puitteissa.481848lasten päivähoidosta 36/1973.49lasten päivähoidosta 239/1973.50peruspalvelujen kartoitus 2001.512002; Äärelä 2001.52kommentti käsikirjoitukseen 11.6.2003.53päivähoito Lapin läänissä 2001; Lasten päivähoito Oulun läänissä2001.

TPTPTPPT LastenPT ViereläPT STMAinoastaan muutamassa kunnassa on mahdollista sijoittaa erityisentuen tarpeessa oleva lapsi erityisryhmään. Useimpien erityistätukea tarvitsevien lasten hoito ja kasvatus toteutuu tavallisissaperhepäivähoito- ja päiväkotiryhmissä. Näissä ryhmissätyöskentelevän henkilöstön erityispedagoginen osaaminen vaihtelee,sillä nykymuodossaan varhaiskasvatuksen koulutukseen sisältyyvähän kaikille yhteisiä erityispedagogisia opintoja. Henkilöstönsaama ohjaus, tuki ja konsultaatio ovat myös riittämättömiä,sillä 57 Oulun ja Lapin läänin 73 kunnasta ilmoittaa kiertävän erityislastentarhanopettajanpalveluiden olevan riittämättömiä. 43kunnasta nämä palvelut puuttuvat kokonaan. Myös mahdollisuudetkäyttää muita tukipalveluja kuten psykologi-, puheterapia-,fysioterapia- ja toimintaterapiapalveluja koetaan monissa kunnissaliian vähäisinäTPPT. Koska päteviä erityisasiantuntijoita on vaike-54aa rekrytoida pieniin kuntiin, on seudullinen yhteistyö nähty mahdollisuutenaparantaa erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevienlasten ja perheiden tilannetta kunnissa. Perinteitä ylikunnalliselleyhteistyölle on kuitenkin Pohjois-Suomen alueella vaihtelevasti.Joissakin seutukunnissa yhteistyöllä on jo suhteellisen vakiintuneitamuotoja. Toisissa seutukunnissa taas ylikunnallinen ja seutukunnallinenyhteistyö erityisvarhaiskasvatuksen alueella on vastakäynnistymässä.Varhaiskasvatuksen suunnittelun, arvioinnin, ohjauksen ja laadunhallinnankehittäminen on mittava haaste Pohjois-Suomenvarhaiskasvatuksen toimijoille. Kuntien itsehallinnon vahvistuessalasten kaikinpuolisen hyvinvoinnin edistämisessä keskeisiksinousevat kuntien valitsemat toimintalinjat ja strategiat. Tehdynselvityksen mukaan vain muutamassa Pohjois-Suomen kunnassa55on tällä hetkellä olemassa lapsi- ja nuorisopoliittisia linjauksiaTPPT.Suunnittelutyötä on tehty laajamittaisesti kuitenkin esiopetukseenliittyen, sillä esiopetusuudistuksen yhteydessä kunnat velvoitettiintekemään omat esiopetuksen opetussuunnitelmansa. Lähiaikoinakuntien on laadittava 0-5-vuotiaiden lasten varhaiskasvatusta koskevatsuunnitelmatTPPT. Kunnissa on niinikään käynnistynyt56keskus-1954päivähoito Lapin läänissä 2001; Lasten päivähoito Oulun läänissä2001.552003.562002:9.

telu siitä, minkä monijäsenisen toimielimen hoidettavaksi lastenpäivähoidon sekä kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen hallintokunnassa annetaan.Kehitetään lasten ja lapsiperheiden tarvitsemia perus- ja erityispalvelujaPohjois-Suomen alueella.Kehitetään yhteistyötä eri toimijoiden ja toimijatahojen välillä.• Kuntien välisen yhteistyön kehittäminen• Moniammatillisen, sektorirajoja ylittävän yhteistyön(esim. päivähoito, neuvola, esiopetus, koulu,sosiaalityö) kehittäminen.• Varhaiskasvatuspalvelujen välisen yhteistyönkehittäminen• Julkisen sektorin ja järjestöjen välisen yhteistyönkehittäminenKehitetään varhaiskasvatuspalveluja sisällöllisesti.• Varhaispedagogiikan kehittäminen• Perhetyön kehittäminen• Lapsen tai perheen tilanteessa ilmenevien ongelmienvarhainen havaitseminen ja niihin puuttuminen• Saamelaisen varhaiskasvatuksen kehittäminenKehitetään varhaiskasvatuksen laadunhallintaa ja ohjaustoimintaa.• Kehitetään varhaiskasvatuksen suunnittelua, kehittämistoimintaaja arviointia• Kehitetään varhaiskasvatuksen ohjausta ja johtamista• Käynnistetään Pohjois-Suomen alueella keskusteluapäivähoidon asemasta ja hallinnosta palvelujärjestelmässä.4 Käytännön varhaiskasvatustyö20

TPTPTPTPPT PerhetyölläPT NämäPT PuroilaPT Alasalmi-HussoPT sekäAmmatillista varhaiskasvatustyötä tehdään Pohjois-Suomen alueellaerilaisissa toimintaympäristöissä. Eri päivähoitomuodot -perhepäivähoito, ryhmäperhepäivähoito, päiväkoti sekä avoinvarhaiskasvatustoiminta – luovat erilaiset edellytykset ja haasteetvarhaiskasvatuksen toteuttamiselle. Näihin saakka esiopetus japäiväkotitoiminta ovat olleet kehittämisen keskiössä. Selkeähaaste on ulottaa kehittämistoiminta koskemaan päiväkotitoiminnanja esiopetuksen ohella myös muita varhaiskasvatuspalvelujenmuotoja. Perhepäivähoidon kehittämiseen tulee erityisesti kiinnittäähuomiota, koska perhepäivähoito on monissa pohjoissuomalaisissakunnissa keskeinen, jopa ainoa tarjolla oleva päivähoitomuoto.Lasten ja lapsiperheiden monimuotoiset ja muuttuvat elämäntilanteethaastavat arvioimaan varhaiskasvatustyön nykytilaa ja kehittämistarpeita.Pohjois-Suomen kuntiin suunnatussa selvityksessänousi esiin kaksi keskeistä kehittämisaluetta: perhetyöTP5758erityistuen tarpeessa olevien lasten hoito ja kasvatusTPPT. Vanhemmuudenja kotikasvatuksen tukeminen on perinteisesti kuulunutpäivähoidon toimintakenttään. Käytännössä perheitten kanssa tehtävänyhteistyön muodot ja intensiivisyys ovat vaihdelleet voimakkaastiTPPT. Perhetyön kehittämisen haaste koskettaa kaikkien59asiakasperheitten kanssa tehtävää työtä. Erityisen kehittämishaasteenasettaa kuitenkin lasten ja perheiden erityisen tuen tarpeenlisääntyminen. Kuntien päivähoidon johtajien käsityksen mukaanperheiden pahoinvointi näyttää lisääntyneen, ja se näkyy erilaisinaongelmina (esim. perheiden hajoaminen ja siitä aiheutuvat huoltajuuskiistat,päihde- ja mielenterveysongelmat, moniongelmaisuus,uusavuttomuus). Myös eritystuen tarpeessa olevien lasten määrän60ja lastensuojelun tarpeen koetaan kasvaneenTPPT.Nämä muutokset sekä lasten ja perheiden uudenlaiset ja lisääntyneetongelmat asettavat selkeitä henkilöstön osaamisen ja toimintatapojenkehittämisen tarpeita. Varhaiskasvatuksen työntekijöidentulisi kyetä ongelmien ja erityistuen tarpeiden varhaiseen5721tarkoitetaan tässä suunnitelmassa kaikkien asiakasperheiden kanssatehtävää yhteistyötä.58kehittämishaasteet tulevat esiin myös kansallisessa sosiaalialan kehittämisohjelmassa.STM 2003:20.591997; 2002.602003.

TPPT Puroilahavaitsemiseen ja puuttumiseen. Liian vähällä huomiolla on ollutmyös se, että päivähoitoa käytetään lastensuojelun avohuollon tukitoimenpiteenäja monien erityislasten kuntoutus tapahtuu päivähoidonpuitteissa. Nämä tekijät edellyttävät toimivia yhteistyökäytäntöjäpäivähoidon sekä muiden lasten ja perheiden kanssatoimivien tahojen kesken (mm. terveydenhuolto, sosiaalityö, järjestöt).Varhaiskasvatusta koskevan tiedon nopeasti lisääntyessä jamuuttuessa yhä keskeisemmäksi osaksi työtä on tullut alan kehityksenseuraaminen, ammatillisen osaamisen jatkuva kehittäminenja kehittämistyöhön osallistuminenTPPT. Ammatilliseen uusiu-61tumisen ja varhaiskasvatustyön kehittämisen näkökulmasta tärkeääon toimiva vuorovaikutus tutkimuksen, koulutuksen ja käytännöntyön välillä. Pohjois-Suomen alueella tämä merkitsee haastettaluoda varhaiskasvatustyön kehittämisedellytyksiä ja tukirakenteitaerilaisissa tilanteissa oleviin kuntiin. Jo tällä hetkellä on olemassaja kehitteillä rakenteita, jotka mahdollistavat varhaiskasvatustakoskeva tiedon päivittämisen asuinpaikasta riippumatta(esim. ammattilehdet ja varttua-porttaali). Käynnistynyt sosiaalialanosaamiskeskustoiminta pyrkii myös luomaan pysyviä yhteistyörakenteitavarhaiskasvatuksen toimijoiden välille kokoPohjois-Suomen alueella. Näiden rakenteiden edelleen kehittäminenja vakiinnuttaminen on yksi keskeinen tämän suunnitelmantavoitteista.• Kehitetään erilaisissa toimintaympäristöissä tehtävää varhaiskasvatustyötä.• Kehitetään varhaiskasvatuksen työntekijöiden perhetyöhönja erityiskasvatukseen liittyvää osaamista ja toimintakäytäntöjä.• Kehitetään moniammatillista ja monitoimijaista yhteistyötälasten ja perheiden kanssa toimivien tahojen kanssa.• Luodaan edellytyksiä ja tukirakenteita varhaiskasvatustyönpitkäjänteiselle kehittämiselle Pohjois-Suomen alueella.22612001; STM 2002:9.

23KEHITTÄMISEN TOIMENPITEETPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toiminnan käynnistymisvaiheessa(8/2001-6/2003) varhaiskasvatuksen kehittämistyössäon painottunut yhteistyöverkostojen luominen ja ylläpitäminen.Keskeistä toiminnassa on ollut myös hankkeiden suunnitteluunja toteuttamiseen osallistuminen. Toiminnan käynnistyttyäkehittämishaasteita ja yhteistyötarjouksia on tullut esiin siinämäärin, että on tarpeen linjata kehittämistyötä. Jatkossa varhaiskasvatuksenkehittämistyön tulee perustua yhteisesti sovittuihinperiaatteisiin. Tämän kehittämisen toimenpiteitä käsittelevän osiontarkoituksena on avata keskustelua kehittämistyön periaatteistaja linjauksista.1 Kehittämisen periaatteet• Varhaiskasvatuksen kehittäminen osana POSKE:n toimintaaperustuu varhaiskasvatuksen tiedeperustaan.• Varhaiskasvatuksen kehittämistoiminta kohdistuu laajastikoko varhaiskasvatuksen kenttään, joka sisältää tieteellisenvarhaiskasvatuksen, koulutusjärjestelmän, palvelujärjestelmänsekä käytännön varhaiskasvatustyön. Tavoitteena onniiden välisten yhteyksien vahvistaminen.• Kehittämistyön suunta on nähtävä kaksiulotteisena: toisaaltakeskeistä on varhaiskasvatuksen oman identiteetin ja asemanvahvistaminen, toisaalta tärkeää on rajoja ylittävä yhteistyö(monitieteisyys, ammattikuntarajoja ja sektorirajojaylittävä yhteistyö). Varhaiskasvatuksen osalta keskeisen yhteistyöhaasteenmuodostaa sosiaali-, terveys- ja sivistystoimenvälisen yhteistyön vahvistaminen.• Alueellinen näkökulma: Varhaiskasvatuksen kehittämistyössäpyritään tukemaan tasapuolisesti pohjoissuomalaisenvarhaiskasvatuksen kehittymistä. Tämän ohella tavoitteena

on osallistua ja vaikuttaa ajankohtaiseen valtakunnalliseen(ja kansainväliseen) keskusteluun.• Ohjaus: Varhaiskasvatuksen kehittämistyön suuntaamiseksion tarpeen perustaa Pohjois-Suomen alueelle eri toimijatahojenedustajista koostuva varhaiskasvatuksen yhteistyöryhmä.Yhteistyöryhmässä tulisi olla edustettuna ainakinseuraavat tahot:• Oulun ja Lapin lääninhallitus• Oulun ja Lapin yliopistot• Ammattikorkeakoulut• Kunnat• Järjestöt• Saamelaiskäräjät• POSKEYhteistyöryhmän tehtävänä on linjata ja tehdä näkyväksi pohjoissuomalaistavarhaiskasvatusta sekä koordinoida varhaiskasvatuksenkehittämistyötä alueella.2 Kehittämisedellytysten rakentaminen ja ylläpitäminenVarhaiskasvatuksen asiantuntemusta POSKE:n organisaatiossatulisi vahvistaa varhaiskasvatuksen professuurilla. Käytännössäprofessuuri olisi Oulun yliopiston virka, mutta osaamiskeskus ostaisiprofessorin työnpanoksen osaamiskeskuksen käyttöön. Professorintyöpanoksesta huomattava osa tulisi suuntautumaan varhaiskasvatuksenvahvistamiseen Lapin läänin alueella.POSKE:n varhaiskasvatuksen kehittämistyö edellyttää riittäviähenkilöstöresursseja molempien läänien alueella. Kehittämistyönpitkäjänteisyyden turvaamiseksi myös Lapin yksikön pysyväänhenkilöstörakenteeseen tulisi sisältyä varhaiskasvatuksen asiantuntemusta.Alueellisen tasa-arvon näkökulmasta on tärkeää, että varhaiskasvatuksenkehittämistoiminnan edellytykset turvataan Pohjois-Suomen alueella myös kasvukeskusten ja koulutuspaikkakuntienulkopuolella. Tätä tarkoitusta varten tulisi osaamiskeskusverkostoonrekrytoida Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan seutukunnissa toi-24

mivia varhaiskasvatuksen asiantuntijoita. Nämä henkilöt voisivattoimia yhteistyön koordinaattorina alueen kuntien varhaiskasvatuksentyöntekijöiden, sosiaalialan osaamiskeskuksen, koulutusjatutkimusorganisaatioiden henkilöstön sekä muiden toimijatahojenkanssa. Myös opinnäytetöiden ohjaus, paikallisten selvitystenja tutkimusten toteuttaminen sekä aluetta koskevien kehittämishankkeidensuunnittelu kuuluisivat seudullisten asiantuntijoidentoimialaan. Tämä rakenne mahdollistaisi myös opiskelijoidenkäytännön harjoittelun toteuttamisen nykyistä laajemmalla alueella.Hankerahoitusjärjestelmän osalta varhaiskasvatuksen kehittämisresurssienjakoperusteita tulee selkiyttää ja yhdenmukaistaa.Varhaiskasvatuksen kehittämisresurssit tulee turvata huolimattasiitä, minkä hallinnonalan alaisuudessa kuntien varhaiskasvatusjärjestetään.3 Sisällölliset painopistealueetVarhaiskasvatuksen kehittämisen sisällöllisiä painopistealueitatulevat lähivuosina olemaan:• Laadunhallinnan ja ohjaustoiminnan kehittäminen (strategiatyö,suunnittelu, arviointi ja johtaminen)• Varhaiskasvatuspalvelujen kehittäminen (päivähoitopalvelujenmonipuolistaminen, muu varhaiskasvatustoiminta, vanhemmuudentukemisen uudet muodot)• Pienten lasten varhaiskasvatuksen kehittäminen• Saamelaisen varhaiskasvatuksen kehittäminen• Erityisvarhaiskasvatus (varhainen havaitseminen ja puuttuminen,erityisosaamisen ja erityispalvelujen kehittäminen)• Perhetyö (vanhemmuuden ja kotikasvatuksen tukeminen,perhelähtöinen ammatillisuus, perheiden osallisuus ja vaikuttaminen,kasvatuksellinen kumppanuus)25

4 Kehittämistyön menetelmät ja välineet26POSKE:n toiminnassa pyritään jatkuvaan uusien kehittämistyönmenetelmien ja välineiden kehittämiseen. Tällä hetkellä käytössäolevat kehittämistyön menetelmät rakentuvat seuraavien toimintamallienympärille:• Kehittämishanketyöskentely on keskeisin työmenetelmä (ks.liite 1). POSKE:n rooli rakentuu eri kehittämishankkeissaeri tavoin:• Hankkeen suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaaminen• Hankkeeseen osallistuminen (hallinnoinnista,suunnittelusta ja toteuttamisesta vastaa joku yhteistyötaho)• Hankkeen ohjausryhmään osallistuminen• Verkostoituminen ja työkokoukset• Seminaarit• Julkaisut• Uuden teknologian käyttöJatkotyöstäminenKäsillä oleva varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelma tuleesuuntaamaan POSKE:n varhaiskasvatuksen kehittämistoimintaavuosien 2004-2007 aikana. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusehdottaa, että varhaiskasvatuksesta vastaavat toimijatahotsitoutuvat kehittämään varhaiskasvatusta Pohjois-Suomessa kehittämissuunnitelmassaasetettujen linjausten mukaisesti. Jatkossasuunnitelmaa on tarpeen työstää yhdessä yhteistyötahojen kanssa(Kuvio 1). Tavoitteena on saada aikaan yhteinen pohjoissuomalainenvarhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelma vuoden 2004aikana.

27Kuvio 1. Varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelman työstämisprosessiVarhaiskasvatuksen tila ja tulevaisuus (syksy 2003)Varhaiskasvatuksen kehittämisen linjauksetPOSKE:ssa 2004-2007Keskustelukierros eri toimijatahojen kanssa(kevät 2003-syksy 2003)Kommenttikierros (vuodenvaihde 2003-2004)Varhaiskasvatuksen tila ja tulevaisuus(vuoden 2004 aikana)Pohjoissuomalaisen varhaiskasvatuksenkehittämissuunnitelma 2004-2007• sisältää kehittämisen linjaukset tarkennettunakommenttien pohjalta• osiot yhteistyökumppaneiden rooleista• kehittämistyössä• osiot seutukunnallisista varhaiskasvatuksenkehittämissuunnitelmista• varhaiskasvatuksen kärkihankkeet

TPPT LuettelossaPT28Liite 1. Luettelo varhaiskasvatukseen liittyvistä hankkeistaTPHankkeen nimi Aika HankkeenvastuutahoErityisvarhaiskasvatukseen liittyvät hankkeetSYKE 2002-2005MERVAKA 2003-2005VARTU 2003-2005Avoimin ovin 2003-2005POSKEPOSKERaahenseudun kehittämiskeskusMuhoksenkuntaPerhetyöhön liittyvät hankkeetPerhetyön mahdollisuudetpäivähoidossa2002-2004POSKEAlue Rahoitus Yhteyshenkilö VaiheLapin jaPohjois-PohjanmaankunnatLapin lääninkunnatPyhäjokiRaaheRuukkiSiikajokiVihantiLiminkaLumijokiMuhosYlikiiminkiOulunkaupunkiSTMLLH / syrjKunnatOLH / syrjKunnatOLH / syrjKunnatOulunkaupunkiHannakaarina SarvelaHTUhsarvela@urova.fiUTHTuija PalosaariHTUtupalosa@urova.fiUTHKatariina MustonenHTUKatariina.Mustonen@raahe.fiUTHRekrytointi menneilläänMarja Hiitola-MoilanenHTUMarja.Hiitola-62käynnissäkäynnissäkäynnissäkäynnistyysyksy2003käynnissäTuulia -hanke 2004-2007OulunyliopistoEmpoweringparenthood inchildhood education2004-2007Oulun yliopistoLaadunhallintaan liittyvät hankkeetAnneli Alasalmi-HussoHTUAnneli.Alasalmi-Varhaiskasvatuksensuunnitteluntukihanke2004-2005POSKEKempeleKuusamoPudasjärviUtajärviVihantiEUrahoitushakemusjätetty syksyllä2003- haettu SuomenAkatemialtakevät 2003Lapin jaPohjois-PohjanmaankuntiaOVTTAS – saamelaisenvarhaiskasvatuksenkehittämishanke2004-2006POSKE SaamelaisalueenkunnatPalvelujen kehittämiseen liittyvät hankkeetMoniammatillisellayhteistyöllälasten ja nuortensyrjäytymisenehkäisemiseen2003-2004POSKEOuluOulunsaloKempelehaetaansyksyllä2003haettuInterreg -rahoitustaOLH / syrjMoilanen@ouka.fiUTHAnneli Alasalmi-HussoT HUAnneli.Alasalmi-Husso@oulu.fiUTHHusso@oulu.fiUTHAnna-Maija PuroilaHTUapuroila@urova.fiUTHAnu AvaskariHTUAnu.Avaskari@samediggi.inet.fiUTHvalmisteillavalmisteillavalmisteillavalmisteillakäynnistyysyksy200362ovat mukana ne hankkeet, joiden suunnittelussa ja toteuttamisessaPOSKE on ollut kiinteästi mukana. Luettelossa mainittujen hankkeiden ohellaPOSKE osallistuu useisiin muihin varhaiskasvatuksen hankkeisiin esimerkiksiohjausryhmätoiminnan kautta.

29LÄHTEET:Alanen, L. 1992: Modern Childhood? Exploring the ’child question’in sociology. Institute for Educational Research. A50. Universityof Jyväskylä.Alasalmi-Husso, A. 2003: Selvitys Pohjois-Suomen varhaiskasvatuksentilasta sekä koulutus- ja kehittämistarpeista. Julkaisematon.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus.Asetus lasten päivähoidosta 239/1973.Cannella, C.S. 1997: Deconstructing Early Childhood. SocialJustice & Revolution. New York: Peter Lang Publishing.David, T. 1998: Issues in Early Childhood Education in Europe.European Early Childhood Education Research Journal 6(2), 5–17.Dencik, L. 1998: Modernisation – A Challenge to Early ChildhoodEducation: Scandinavian Experiences and Perspectives. EuropeanEarly Childhood Education Research Journal 6(2), 19–33.Foot, H., Howe, C., Cheyne, B., Terras, M. & Rattray, C.2002: Parental Participation and Partnership in Pre-school Provision.International Journal of Early Years Education. 10(1), 5-19.Engeström, Y. 1995: Kehittävä työntutkimus. Perusteita, tuloksiaja haasteita. Helsinki: Painokeskus.Estola, E. 2003: In the language of the mother — re-storying therelational moral in teachers' stories. Acta Universitatis Ouluensis.Oulu: Oulun yliopisto.Hakkarainen, P. 2002a: Tarvitaanko varhaiskasvatustiedettä?Kasvatus 33(2), 117-118.Hakkarainen, P. 2002b: Varhaiskasvatus ja tieteellinen tutkimus.Kasvatus 33(2), 133-147.Heikkilä, M., Kaakinen, J. & Korpelainen, N. 2003: Kansallinensosiaalialan kehittämisprojekti. Selvityshenkilöiden loppuraportti.STM 2003:11.Hujala, E. 2002: Uudistuva esiopetus. Oulu: Varhaiskasvatus 90Oy.Hujala, E. & Lindberg, P. 1998: Suomalainen päivähoito. Lapsenoikeus varhaiskasvatukseen. Oulu: Oulun yliopisto.

Hujala, E., Puroila, A-M., Parrila-Haapakoski, S. & Nivala,V. 1998: Päivähoidosta varhaiskasvatukseen. Oulu: Varhaiskasvatus90Oy.Hujala, E. & Puroila, A-M. (eds.) 1998: Towards UnderstandingLeadership in Early Childhood Education. Cross-cultural Perspectives.Acta Universitatis Ouluensis E35.Jorde-Bloom, P. 1992: The Child Care Director, A critical componentof program quality. Educational Horizons.Järventie, I. & Sauli, H. (toim.) 2001: Eriarvoinen lapsuus. Porvoo:WSOY.Kahiluoto, T. 2002: Päivähoidon tilannekatsaus. STM 2002:14.Kahiluoto, T. & Ilmonen, K. 2001: Päivähoidon ohjauksesta.Teoksessa Pihlaja, P. & Kontu, E. (toim.) Työkaluja päivähoidonerityiskasvatukseen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.Karila, K., Kinos, J. & Virtanen, J. 2001: Varhaiskasvatusmuuttuvassa yhteiskunnassa. Teoksessa Karila, K., Kinos, J. &Virtanen, J. (toim.) Varhaiskasvatuksen teoriasuuntauksia. Jyväskylä:PS-kustannus, 13-23.Karila, K. & Nummenmaa, A-R. 2001: Matkalla moniammatillisuuteen.Kuvauskohteena päiväkoti. Porvoo: WSOY.Kinos, J. 2002: Kohti lapsilähtöisen varhaiskasvatuksen teoriaa.Kasvatus 33(2), 119-132.Kuntien järjestämät lasten ja nuorten palvelut vuonna 2000.Helsinki: Kuntaliitto.Laki lasten päivähoidosta 36/1973.Lapin läänin peruspalvelujen arviointiraportti 2000. Rovaniemi:Lapin lääninhallitus.Lasten päivähoito 2000. Oulu: Oulun kaupunki.Lasten päivähoito Lapin läänissä vuonna 2001. Rovaniemi:Lapin lääninhallitus.Lasten päivähoito Oulun läänissä vuonna 2001. Julkaisematonvaltakunnallisen kyselytutkimuksen aineisto.Linnatsalo, S. 2002: Kasvatuksellinen hyväksyntä ja torjuntakolmessa sukupolvessa. Acta Universitatis Ouluensis.Määttä, P. 2001: Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksenkäytännöt. Helsinki: Atena.30

Nivala, V. 1999: Päiväkodin johtajuus. Acta Universitatis Lappoensis25. Rovaniemi: Lapin yliopisto.Nummenmaa, A-R. 2001: Tulkinnallinen lähestymistapa varhaiskasvatuksentutkimuksessa ja teorianmuodostuksessa. TeoksessaKarila, K., Kinos, J. & Virtanen, J. (toim.) Varhaiskasvatuksenteoriasuuntauksia. Jyväskylä: PS-kustannus, 25-39.Näkkäläjärvi, A-M. 2002: Giellagoahti – kielikota – kehittämisprojektinloppuraportti. Enontekiön kunta / sosiaalitoimi.OPM 2002:29. Koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon järjestäminen.Oulun läänin peruspalvelujen arviointiraportti. 2000. Oulu:Oulun lääninhallitus.Parrila, S. 2002: Perhepäivähoito osana suomalaista kasvatusjärjestelmää.Näkökulmia perhepäivähoidon laatuun ja sen kehittämiseen.Acta Universitatis Ouluensis E59.Pihlaja, P. 1998: Päivähoidon syrjällä. Erityispäivähoidon tila1997. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.Pihlaja, P. & Junttila, N. 2001: Julkishallinnon hajauttaminen –miltä päiväkotiryhmät näyttävät muutosten jälkeen. Lastentarhanopettajaliitonmoniste 1/2001.Pihlaja, P. & Kontu, E. (toim.) 2001: Työkaluja päivähoidonerityiskasvatukseen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.Pulkkinen, L. 2002: Mukavaa yhdessä. Sosiaalinen alkupääomaja lapsen sosiaalinen kehitys. Jyväskylä: PS-kustannus.Puroila, A-M. 2002: Kohtaamisia päiväkotiarjessa. Kehysanalyyttinennäkökulma varhaiskasvatustyöhön. Acta UniversitatisOuluensis. E51.Puroila, A-M. 2001: Päiväkodin johtajan ja lastentarhanopettajanammatillisen osaamisen ydinalueista. Hanna 8/2001, 6-7.Puroila, A-M. 1997: Perhelähtöinen ammatillisuus - utopiaa vaitulevaisuuden suunta? Teoksessa Suorin tie ei ole aina lyhin. Varhaiskasvatuksessaoppimisen alkua. Helsinki: OAJ, 55-61.Puroila, A-M., Sarvela-Pikkarainen, H. Melnik, O. 2002: Daycare centre directors’ work in Finland and Russia: A comparativeanalysis. Teoksessa: Nivala, V. & Hujala, E. (eds.) Leadership inEarly Childhood Education. Cross-cultural perspectives. ActaUniversitatis Ouluensis E57, 35-48.31

Rodd, J. 1994: Leadership in Early Childhood: A Pathway toProfessionalism. Sydney: Allen & Unwin.Ruoppila, I., Hujala, E., Karila, K., Kinos, J., Niiranen, P. &Ojala, M. 1999: Varhaiskasvatuksen tutkimusmenetelmiä. Jyväskylä:Atena.Saamenkielisten peruspalvelujen kartoitus. 2001. Saamelaisasiainneuvottelukunta.Sosiaali- ja terveydenhuollon laadunhallinta 2000-luvulle.1999. STM, Stakes, Suomen kuntaliitto.STM 1999:16. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmavuosille 2000-2003.STM 2000:15. Lasten päivähoidon kuntatason hallinnon järjestämisvaihtoehtojenlisäämistä selvittävän työryhmän muistio.STM 2002:9. Valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksenvaltakunnallisista linjauksista.STM 2003:7. Lastenneuvolatoiminnan asiantuntijatyöryhmänmuistio. Opas lastenneuvolatoiminnan järjestämiseksi kunnissa.STM 2003:20. Sosiaalialan kehittämisprojekti. Toimeenpanosuunnitelma.Svärd, P-L. 2001: Kunta erityispalvelujen järjestäjänä päivähoidossa.Teoksessa Pihlaja, P. & Kontu, E. (toim.) Työkaluja päivähoidonerityiskasvatukseen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö,31-51.Törrönen, M. (toim.) 2001: Lapsuuden hyvinvointi. Yhteiskuntapoliittinenpuheenvuoro. Helsinki: Pelastakaa lapset ry.Varhaiskasvatus Suomessa. 2001. OECD:n arviointiin valmistettutaustaraportti. Helsinki: Stakes.Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2003.Hhttp://www.stakes.fi/varttua/ajankohtaista/vasu_valmis2003.rtfHVierelä, A. 2003: Lapsi- ja nuorisopoliittiset ohjelmat. TeoksessaKinnunen, P. & Kostamo-Pääkkö, K. (toim.) Alueelliset hyvinvointistrategiat.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, 77-105.Välimäki, A-L. & Rauhala, P-L. 2000: Lasten päivähoidon taipuminenyhteiskunnallisiin murroksiin Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka5/2000.Äärelä, A. 2001: Saamelaislasten kasvatusta kieleen ja kulttuuriintukeva toimintaverkosto projekti 1998-2000. Loppuraportti.32

TPPT Sosiaali-33SOSIAALITYÖ NÄKYVÄKSISosiaalityön kehittämissuunnitelma 2003 – 2005Asta NiskalaOSAAMISKESKUKSEN ROOLI SOSIAALITYÖNKEHITTÄJÄNÄ63PT.Kansalaisten elämäntilanteiden muutokset, hyvinvointitarpeidenja -vajausten moninaisuus ja ennakoimattomuus ovat haasteitakehittyvälle sosiaalityölle. Sosiaalialan palvelujärjestelmään kohdistuumukautumis- ja reagointipaineita. Sosiaalityön uudistaminenkansalaisten tarpeita vastaavaksi edellyttää monitasoistatoimintaa. Sosiaalialan osaamiskeskuksia kehitettäessä tavoitteenaon parantaa kuntien edellytyksiä riittävien ja korkeatasoisten sosiaalityönperus- ja erityispalvelujen turvaamiseen maan kaikissaosissa. Ensisijaisena tavoitteena on ollut toimivan ja pysyvän yhteistyörakenteenluominen tutkimus- ja opetustoiminnan sekäkäytännön työn välille. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskukselleon lisäksi määritelty erityinen valtakunnallinentehtävä liittyen saamenkielisten hyvinvointipalveluiden kehittämiseenTPPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus on yksi toiminnallinenkokonaisuus, joka jakaantuu kolmeen toimintayksikköön.Lapin yliopisto toimii osaamiskeskuksen juridisena henkilönä.Oulun toimintayksikköä hallinnoi Oulun kaupunki, Lapin toimintayksikköäKolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä ja SaamelaisyksikköäSaamelaiskäräjät. Pohjois-Suomen sosiaalialanosaamiskeskus määrittelee keskeisiksi tehtäväalueikseen seuraavat:1) sosiaalialan perus- ja erityisosaamisen ylläpitämisen ja kehittämisen,2) seudullisten hyvinvointipalvelurakenteiden kehittämisen,3) muutosta tukevan perus-, jatko- ja täydennyskoulutusrakenteenkehittämisen ja 4) sosiaalisten vaikutusten arvioinninja hyvinvointistrategisen työn. Sosiaalityön sisällöllinenkehittäminen on osaamiskeskuksen yksi painopistealue. Toiminnankestäväksi kehittämiseksi tarvitaan pitkäjänteistä suunnitelmallistatyöskentelyä.63ja terveysministeriö 2001

Sosiaalityön kehittämissuunnitelman tarkoituksena on sekä linjataPohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaalityönkehittämistoimintaa että toimia keskustelun avaajana Pohjois-Suomen kaikki toimijat kattavan sosiaalityön kehittämisohjelmanlaatimiseksi.Lähtökohtana on sosiaalityöntekijöiden tekemän käytännönsosiaalityön sisällöllinen kehittäminen sekä sosiaalityön käytännön,opetuksen, koulutuksen ja tutkimuksen vuorovaikutuksellistenyhteistyökäytäntöjen uudistaminen.Esitykset perustuvat pääosin sosiaalityön eri toimijoiden kanssakäytyihin keskusteluihin sosiaalityön tilasta ja kehittämistarpeistasekä käytännön sosiaalityöntekijöiden kanssa aloitettuunyhteistyöhön.Valmisteluvaiheessa suunnitelmaa on kommentoitu laajasti,pääosin sisältöä on pidetty hyvänä. Puutteena nähtiin se, ettäsuunnitelma keskittyy sosiaalityöntekijöiden työhön eikä siinä käsitellätarpeeksi sosiaalipalveluiden ja sosiaalityön suhdetta. Palkkauksenalhaisuuteen haluttiin myös otettavan kantaa ja kehittämistyöhönkatsottiin tarvittavan lisäresursseja. Osaamiskeskus eivoi suoraan vaikuttaa palkkaukseen. Sosiaalityön arvostuksennostamisella pyritään kuitenkin tukemaan palkkauksen nostamistamuiden yliopistotason koulutusta vaativien ammattien tasolle. Sosiaalityönkehittämiseen nivotaan kiinteästi muiden sosiaalipalveluidenammattilaisten työ, kuten työparityöskentely sosiaaliohjaajienkanssa sekä moniammatillinen tiimityö muiden hyvinvointipalvelujatuottavien ammattilaisten kanssa. Suunnitelmassa keskitytäänkuitenkin tässä ensimmäisessä vaiheessa pääasiassa sosiaalityöntekijänammattinimikettä käyttävien työn kehittämiseen.34POHJOIS-SUOMI SOSIAALITYÖNTOIMINTAYMPÄRITÖNÄPohjois-Suomen alueella tapahtuu eriytymistä kuntien välillä jaeriarvoisuus vahvistuu. Monessa kunnassa väestö vähenee, ikärakennevanhenee ja työttömyysaste pysyttäytyy korkealla. Kuntientaloudelliset resurssit ylläpitää tarvittavaa palvelutarjontaa näyttä-

TPTPTPTPTPPT Laitinen,PT Kainulainen,PT Bardy,PT Eronen,PT Kinnunen,P.PP.Pvät tulevaisuudessa vaikeutuneenPP. Harvaanasutulla alueella sosiaalityöntarvetta tuottaa matala elintaso ja siihen liittyvät psyykkisetja sosiaaliset ongelmatPPMuuttoliike aiheuttaa ongelmia se-65kä muuttaneille että maaseudulle jääneille. Lapset jäävät tänä päivänäyhä enemmän yksin ja lasten kokema yksinäisyys heijastuuyleisenä turvattomuuden tunteena. Pitkään työttöminä oleviennuorten aikuisten vaara syrjäytyä on suuri, jos siihen liittyy mielenterveys-tai päihdeongelma. Perheiden tukiverkot ovat hauraatesimerkiksi lapsiperheiden vanhemmat tekevät muita enemmäntöitä ja erityisesti isät tekevät muita useammin ylitöitä. Lapsiperheidenäideistä joka kolmas on epätyypillisessä työsuhteessaP66POn todettu, että lapsista osa voi paremmin kuin koskaan, muttaosa voi todella huonosti.Sosiaalibarometrien mukaan julkisten hyvinvointipalvelujentuottajat katsoivat kansalaisten hyvinvoinnin olevan hyvällä tasollayleisen ja sosiaalisen turvallisuuden suhteen, mutta vainkohtalaisella tasolla hyvinvoinnin ja taloudellisen turvallisuudenosalta. Pohjois-Suomen alueiden uhat ovat nähtävissä sekä teknisinä,infrastruktuuriin liittyvinä, että sosiaalisinaPP. Siitä huolimat-67ta kuntien ja seutukuntien hyvinvointistrategioissa ja erillisissähyvinvointiohjelmissa ei juurikaan arvioida oman alueen sosiaalisiavoimavaroja. Sosiaalityössä vaikuttaminen mielletään nykyäänlähinnä yksilötason muutostyöksi. Sosiaalityöntekijät tekevätpääasiassa yksilötason työtä myös siksi, koska yhteiskunnallisetvaikutussuhteet ovat muuttuneet vaikeammin hallittaviksi. Sosiaalityönammatillisissa keskusteluissa vastauksena toimintaympäristönmuutoksien monimuotoisuudelle on alettu käydä keskusteluaasiantuntijuuden vahvistamisesta ja sosiaalityön uudelleen68jäsentämisestäPP. Pohjois-Suomessa sosiaalityöntekijöiden toi-643564Merja & Pohjola, Anneli 200165Sakari Rintala, Taina Heikkilä, Matti & ja 2001; Heikkilä, Matti& Rintala Taina & Airio, Ilpo & Kainulainen, Sakari 2002:66Marjatta & Salmi, Minna & Heino, Tarja 2001.67Anne & Kinnunen Petri & Selkälä Arto & Siltaniemi Aki & SärkeläRiitta 2002; Anne, Eronen & Petri, Kinnunen & Pia, Londén & Arto, Selkälä &Aki, Siltaniemi & Riitta, Särkelä & Kyösti, Urponen 200368Petri 2003; Kostamo-Pääkkö, Kaisa 2003; Satka, Mirja & PohjolaAnneli & Rajavaara, Marketta 2003; Karvinen Synnöve & Meltti, Tero 2003

minta-areenat vaihtelevat vahvoista seudullista kasvukeskuksistaharvaanasuttuihin maaseutumaisiin kuntiin.Oulun toimintayksikkö sijaitsee alueella, jossa on Oulun monipuolinenja vahva kaupunkiseutu sekä useita toiminnallisestivahvoja seudullisia keskuksia: Raahen, Iin, Koillismaan sekä Ouluneteläisen alueen seudut. Sen lisäksi Pohjois-Pohjanmaan alueellaon joukko kuntia, jotka ovat varsin etäällä seudullisista keskuksista.Muuttoliike pienistä kunnista ja kyläyhteisöistä kaupunkeihinja kasvukeskuksiin nostaa kansalaisten tuen tarvetta, varsinkinjos muuttoon liittyy myös perherakenteen muutos. Kasvukeskuksienhyvinvointipalvelurakenteen pitää pystyä vastaamaanmuuttoliikkeen tuottamiin palvelutarpeisiin. Sosiaalityössä tämätarkoittaa sosiaalityön eri menetelmien laaja-alaista käyttöä sekäerityis- ja peruspalveluiden koordinointia toimivien palvelukokonaisuuksientuottamiseksi.Lapin erityisenä piirteenä on ollut väestön negatiivinen kokonaiskehitys.Vuositasolla syntyneitä on vähemmän kuin kuolleitaja samanaikaisesti kuntien välinen poismuutto on kiihtynyt. Syntyvyydenja kuolleisuuden välinen suhde sekä valikoitunut poismuuttovaikuttavat suoraan ikärakennetta vinouttavasti. Lasten januorten osuuden pienentyminen vaikuttaa koulujen ym. lasten januorten palveluiden vähentymiseen, muttei tarpeen katoamiseen.Maaseudun kyläyhteisöjen perinteiset tukea antavat sosiaalisetrakenteet ovat osaksi murtuneet. Lama ja työttömyys nostivatesille erityisesti nuoret työttömät. Tämä ryhmä on haaste sosiaalityölle,koska he eivät ole kuntoutettavissa pelkän toimeentulonvarassa, vaan tarvitsevat verkostoituneita sosiaalitoimen, työvoimatoimenja koulutuksen palveluja.Saamelaiset Suomessa elävät kaksikulttuurisissa yhteisöissä,missä he ovat Utsjoen kuntaa lukuun ottamatta vähemmistönä.Suomen saamelaisia on noin 7 500 joista. heistä pääosa (noin4000) asuu saamelaisten kotiseutualueella, joka käsittää Enontekiön,Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevanLapin paliskunnan alueen. Yhteiskunnan nopea muutos sodanjälkeisenäaikana, yleinen länsimainen elämäntapa ja ylikansallinenkulttuuri ovat vaikuttaneet saamelaisten elämään rajusti.Työssäkäynti kodin ulkopuolella on lisääntynyt ja tuonut mukanaanerilaisten sosiaalipalvelujen tarpeen. Sosiaalihuollon palve-36

TPPT Omakielisten69lujärjestelmä ei pysty vastaamaan saamelaisten tarpeisiin. Palvelujärjestelmäon pirstaleinen, jolloin avun hakeminen ja saaminensaamelaisille vieraalla kielellä on vaikeaa. Saamelaisten omakielistenja omaan kulttuuriin pohjautuvien sosiaalialan palvelujentoteuttamisesta ja tarpeista on tehty kartoituksia, selvityksiä jaopinnäytetöitä. Yhteistä kaikille näille on, että niissä osoitettiinolevan tarvetta saamelaisten omakielisille palveluille, mutta neeivät ole johtaneet tuolloin toimenpiteisiin asioiden korjaamiseksiPPKansalaisten muuttuneisiin elämäntilanteisiin ja tarpeisiin vastaaminenedellyttää• uutta ajanmukaista tietoa kansalaisten hyvinvoinnista ja hyvinvointipalvelujentilasta.• lisääntyvää kykyä muuttaa sosiaalialan palvelujärjestelmääjoustavammaksi ja dynaamisemmaksi kuin aikaisemmin.• verkostomaisten ja monitoimiojaisten palvelumuotojen,työmenetelmien ja työskentelymallien kehittämistä ja sitävastaavaa kokeilutoimintaa.• käytännön ja koulutusjärjestelmän tiivistä yhteistyötä ja sosiaalityöntekijöidentäydennyskoulutuksen kehittämistä.• hyvinvointiteknologian mahdollisuuksien laaja-alaista hyödyntämistä.37SOSIAALITYÖN NYKYTILANNEMalcolm Payne (2002) aloittaa keskustelualoitteensa, jonka hänon laatinut Britannian sosiaalityöntekijöiden liiton puolesta Sosiaalityöntekijöidenkansainväliselle liitolle (IFSW) pohtimalla,vastataanko kysymykseen sosiaalityön roolista yhteiskunnassakertomalla ”mikä se on, vai mikä sen voidaan kuvitella olevan,vai mikä sen voidaan realistisesti toivoa oleva. Ensimmäiseenvaihtoehtoon tyytyminen voi vaikuttaa omahyväiseltä ja kunnianhimottomalta,vaikka sosiaalityö onkin viimeisen 150 vuoden aikanavakiinnuttanut asemansa monissa maissa ja siten saavuttanut69palvelujen turvaaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa 2001;Saamenkielisten peruspalvelujen kartoitus 2001, Urponen, Kyösti 1994

TPTPTPTPPT Payne,PT Ks.PT Granfelt,PT Urponen,Pvarsin paljon. Jos kuvataan realistinen ja itsestään selvä tulevaisuudenrooli, ei ehkä käy ilmi, mitä sosiaalityöllä toivotaan parhaimmillaansaavutettavan. Mahdollisuuksien mainostaminenkaikessa laajuudessaan taas voi vaikuttaa itserakkaalta ja suurelliselta”PP.70Suomalainen sosiaalityö on parhaimmillaan erilaisuutta sallivaaja mahdollisuuksia antavaa, monimuotoista ja joustavaa, muttakuitenkin suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Juurinämä ominaisuudet ovat sellaisia laatutekijöitä, jotka ovat myöhäismoderninyhteiskunnan avainsanoja. Sosiaalityö on välilläkuitenkin liian kaukana sen peruslähtökohdasta, väliintulojen tekemisestänimenomaan ihmisen ja hänen ympäristönsä välissäesiintyviin ristiriitatilanteisiin. Ristiriitatilannetta ei useinkaan lähestytäpalvelujen käyttäjän kumppanuudesta käsin. Sosiaalitoimistojensosiaalityö on usein toimenpidekeskeistä sekä kontrolli-71ja järjestelmälähtöistäPP. Psykososiaalinen työ taas on usein lähempänäterapiaa ja harvoin aktiivista tukemista yhteiskunnallisenmuutostyön suuntaan, vaikka se voidaan nähdä terapeuttisen72työn ja yhteiskunnallisen muutostyön seoksenaPP.Tarkasteltaessa suomalaisen sosiaalityön ominaispiirteitä voidaantodeta, että Pohjois-Suomen alueella sosiaalityötä tehdäänpitkälti samoilla työmenetelmillä kuin muuallakin Suomessa. Erityisestipitkät etäisyydet ja harva asutus aiheuttavat omat erityisetongelmansa kehitettäessä kansalaisten tarpeista lähtevää toimivaahyvinvointipalvelujärjestelmää ja sosiaalityötä sen osana. Saamelaisetovat etninen vähemmistö, jonka omakielisiä sosiaalityönpalvelujaei ole missään kunnassa. Jälkiteollisessa yhteiskunnassaon korostunut paikallisuus, jolloin perinteinen yhteiskunnallinenanalyysi ei riitä, vaan tarvitaan paikallista tutkimusta ja palvelukulttuurinja käytäntöjen kehittämistyötä. Eriytyneessä yhteiskunnassaihmiset ovat itsenäisesti luomassa yhteiskuntaa ja itseäänP73.Pohjoisen sosiaalityöntekijän profiili ei Lapin yliopistossa(1998) tehdyn tutkimuksen mukaan poikkea koko maan vastaa-70Malcom 200271Arnkild, Erik 1991, Mäntysaari, Mikko 1991; Rajavaara, Marketta 1992;Pohjola, Anneli 1994;Rostila, Ilmari 199772Riita 199373Kyösti 1991, 17.38

TPTPTPTPPT Kemppainen,PT Payne,PT Helavirta,PT Sosiaali-P.PP.Pvasta. Sosiaalityöntekijöiden ammatti on naisvaltainen, työntekijätovat keski-ikäisiä ja työantajana on kunta. Koulutuksen taso on74Lapissa selvästi korkeampi kuin muualla maassaPPSosiaalityötasapainoilee kolmen sosiaalityöhön sisältyvän tavoitteen välillä.Nämä tavoitteet liittyvät yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseen,kuntouttamiseen ja valtaistamiseen sekä muutokseen ja itsenäistymiseen.Sosiaalityön muoto riippuu siitä mitä kulloinkin pidetääntärkeimpänäPP. Sosiaalityön kokonaisvaltainen näkemys ih-75misten elämään jää usein medikalisaation varjoon, joka voidaanmääritellä länsimaisen kulttuurin megatrendiksi, elämän lääketieteellistymiseksi.On vaarana , että mielenterveystyö, päihdetyö jalasten ja nuorten psykososiaalinen työ siirtyy terveydenhuollonmedisiinisen lähestymistavan piiriin. Sosiaalityöntekijöillä itselläänon työssään tavoitteena kuntouttaa palvelujen käyttäjiä omanelämänsä hallintaan. Yhteiskuntajärjestyksen ja hyvinvointipalveluidentuottaminen ovat kuntien sosiaalityölle asettamia perustavoitteita.1 Käytännön työn haasteetKoko Pohjois-Suomen alueella mielenterveys- ja päihdeongelmiensekä nykyisin myös huumeongelmien kasvu lisää sosiaalityön76ja erityisesti lastensuojelutyön tarvettaPP. Vanhusväestön lisääntyminenasettaa haasteita löytää uusia ja edullisempia toimintatapojavanhustenhuollon järjestämiseksi niukkenevien taloudellistenresurssien vuoksi. Uuden teknologian, erityisesti tieto- ja viestintäteknologianlaajamittaisen käyttöönoton vaikutukset ulottuvatkaikille inhimillisen elämän areenoille. Verkostoituminen ja uudenteknologian käyttöönotto muuttavat sosiaali- ja terveydenhuollontuotantoprosesseja ja asiakkaan ja ammattihenkilöstönsuhdetta sekä vaikuttavat palvelujärjestelmän rakentumiseen ja77muutosvaateisiinPPMuutoksen tuloksena voidaan nähdä vuorovaikutteisestitoimiva verkottunut tietoyhteiskunta, joka lisää asi-3974Tarja & Koskinen, Simo & Pohjola, Anneli & Urponen, Kyösti1998, 152-153.75Malcom 2002;199676Susanna & Suorsa, Sinikka 200077ja terveysministeriö 2001:1

TPTPTPTPPT KansallinenPT LapinPT Kemppainen,PT Laitinen,P.PPakkaiden omatoimisuutta ja osallistumista tai joka syrjäyttää yhäsuuremman osan kansalaisista.Pitkään jatkunut pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä heikentääsosiaalityön saatavuutta ja laatua. Selvitysten mukaan syitä sosiaalitoimistojensosiaalityöntekijäpuolaan ja työntekijöiden vaihtuvuuteenovat muun muassa työmäärän epäinhimillinen mitoitustyöntekijää kohti ja tehtäväkuvan vastaamattomuus koulutuksenantamiin valmiuksiin, puuttuva asiantuntijajohtajuus ja työn henkinenraskaus sekä alhainen palkkatasoPP. Sosiaalityön resurssit78ovat Pohjois-Suomen kunnissa sosiaalityöntekijöiden ja lääninhallitustensosiaali- ja terveysosastojen näkemysten mukaan riittämättömätsuuressa osassa kuntiaPP. Oulun lääninhallituksen79huhtikuussa 2002 tekemän kyselyn mukaisesti Oulun läänin 51kunnassa noin puolessa eli 26 kunnassa oli riittävästi sosiaalityöntekijöidenvirkoja, ja vain 15 kunnassa oli kelpoisuusehdot täyttäviäsosiaalityöntekijöitä riittävästi. Lapin läänissä sosiaalityöntekijätilanne on suuremmissa kunnissa hyvä, mutta pienemmissäkunnissa pula pätevistä työntekijöistä on jatkuva. Saamelaisalueellaei ole yhtään virassa olevaa saamenkielistä sosiaalityöntekijää.Sosiaalityö koetaan rasittavaksi, ammatillinen osaaminen eipääse aina oikeuksiinsa kiireen vuoksi, samoin oma riittämättömyysja avuttomuuden tunne lisäävät stressiä. Sosiaalityöntekijätkantavat huolta kansalaisten syrjäytymisestä. Sosiaalityöntekijöistävaltaosa kuitenkin viihtyy työssään ja kokee työnsä haasteellisena.Tunne siitä, että on voinut auttaa palvelun käyttäjää vaikeanelämäntilanteen ratkaisussa ja myönteinen palaute antavat voimia80työn tekemiseen ”täydellä sydämellä”PSekä sosiaalityöntekijöiden, että palvelunkäyttäjien mielestäsosiaalitoimistossa asiointi koetaan edelleen leimaavaksi. Tämäkorostuu etenkin pienissä kunnissa, joissa kaikki tuntevat toisensaPP. Toisaalta Pohjois-Suomen olosuhteissa yhteisön ja81sen4078sosiaalialan kehittämisohjelma 2003; Kiireelliset toimenpiteetsosiaalityön vahvistamiseksi 2003.79lääninhallitus peruspalvelujen kartoitus 2001;80Tarja & Koskinen, Simo & Pohjola, Anneli & Urponen, Kyösti199881Merja & Pohjola, Anneli 2001, 130 ja Kemppainen & Koskinen,Simo & Pohjola, Anneli & Urponen, Kyösti 1998, 149.

TPPT Vrt.P.Pmelkein kaikkien jäsenten tuntemus antaa kuntien sosiaalityöntekijöilleainutkertaista asiantuntijuutta ihmisten arkielämän sujumisestaja mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen asioiden käsittelytapaan.Sosiaalityön palveluprosessien avausten yhteydessä sosiaalityöntekijöidenarkityön kautta huomasimme hyvin sosiaalityönmonitahoisuuden. Sosiaalityöntekijä voi toimia monessa eriroolissa yhdessäkin palveluprosessissa, hän voi olla palvelujenkäyttäjien tarpeiden arvioija, resurssien mobilisoija, hyvinvointietuuksientoteutumisen valvoja, terapeutti ja palvelukoordinaattoriPPVoidakseen nostaa ammattinsa arvostusta sekä oman am-82matin sisällä että muiden silmissä sosiaalityöntekijöiden olisi kyettävätoteuttamaan työtään sen eettisten periaatteiden ja hyväksikoettujen ammatillisten käytäntöjen mukaisesti.Sosiaalityön arvon nostaminen edellyttää sen näkyväksi tekemistä:• sosiaalityön työprosessien mallintamista ja työmenetelmienkehittämistä• sosiaalityön johtamiskoulutuksen lisäämistä• moniammatillisten työkäytäntöjen kehittämistä sekä sosiaalityöntekijöidenja sosionomien(AMK) työnjaon ja työparityöskentelynkehittämistä• sosiaalityön palkkauksen korjaamista ja sosiaalihuollon tehtävissävaadittavista kelpoisuuksista ja sosiaalityöntekijöidenammatinharjoittamisesta säädettävien lakien valmistelunsaattamista päätökseen2 Perus-, jatko ja täydennyskoulutuksen haasteetOpetushenkilöstön on kyettävä opettamaan ja ohjaamaan yhäeriytyneempiä substanssi kokonaisuuksia. Koulutuksen ja käytännönsuhde on edelleen problemaattinen, vuorovaikutuksellinentoiminta keskittyy käytännön jakson aikana tapahtuviin opettajan,käytännön ohjaajan ja opiskelija välisiin ohjauskeskusteluihin.Sosiaalityön opetus on keskeinen alan painopistealueiden sekäuuden tutkimustiedon tuottamisessa ja ohjaamisessa. Lapin yli-82Rajavaara, Marketta 1992, 6541

TPPT Filppa,opistossa sosiaalityötä on voinut opiskella 20 vuotta, sosiaalityönperuskoulutuksen kulmakiviä on pitkään ollut teorian, käytännönja tutkimuksen välinen yhteys. Lapin yliopiston sosiaalityön opetuksessaon käytännöllä ollut aina vahva osuus.Sosiaalityön asiantuntijuus mielletään usein kapea-alaiseksierikoistumiseksi johonkin sosiaalityön asiakasryhmän kanssa tehtävääntyöhön. Sosiaalityön ammatillinen lisensiaattitutkinto, jokaaloitettiin vuonna 2000 perustuu erikoisaloihin, eikä määriteltyihininstitutionaalisiin tehtäväjakoihin, tuottaa laajoja kokonaisuuksiahallitsevia erityissosiaalityöntekijöitä. Koulutuksen suunnittelutyössäsosiaalityön kokonaisuus on jaettu seuraaviin erikoisaloihin:lapsi- ja nuorisososiaalityö, kuntouttava sosiaalityö,marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, hyvinvointipalvelujen erikoisalaja yhteisösosiaalityöPP. Näiden lisäksi tarvitaan tehtävä-83kohtaista syventävää koulutusta esimerkiksi mielenterveys-,päihde-, ja vammaishuollon työtehtäviin.Opetussosiaalikeskuksen toiminnassa kietoutuvat tutkimus,käytäntö ja teoria yhteen. Lapin yliopiston sosiaalityön opiskelijoidenkäytännön jaksojen rakenne muodostuu seuraavasti. Ensimmäiselläkäytännön jaksolla tutustutaan sosiaalityön asiakkaidenelämismaailmaan kolmannen sektorin kautta. Toinen jaksoperustuu ongelmaratkaisuprosessin pohjalta tapahtuvaan asiakastyöhönja kolmas jakso painottuu tutkimukseen. Tarkoituksenaon, että mahdollisimman moni opiskelija tekisi gradun viimeisenkäytännön jakson pohjalta. Käytännön opetuksen ohjauksessa pyritäänsiihen, että käytännön jaksoista muodostuisi oppimistapahtumaniin opiskelijalle, käytännön opettajalle kuin yliopistonopettajallekin. Ohjauskeskusteluja on kahden viikon välein jaloppuseminaariin kutsutaan käytännön opettajat mukaan. Sosiaalityönopetuksen peruslähtökohtana on ollut rakentaa sellaista asiantuntijuutta,jolla pyritään vastamaan nykyisiin ja tuleviin käytäntöjenkehittämishaasteisiin.Yliopistot, täydennyskoulutuskeskukset ja ammattikorkeakouluttuottavat monipuolista koulutustarjontaa sosiaalialan ja sosiaalityöneri sisältöalueille. Eri tutkimusten mukaan sosiaalialantyön, koulutuksen sekä työelämän yhteyksien tehokkuutta ja toimivuuttahaittasi työelämän edustajien ajan, resurssien ja koulu-83Virpi 2002, 34-43.42

TPPT Sosiaali-tukseen liittyvän tiedon puute. Pysyvä epävakaisuus työmarkkinoillatuo koulutukselle uusia haasteita samoin kuin asiakkaidenmuuttuvat tarpeet, työkäytäntöjen kehittyminen ja organisaatioidenjatkuva muutostilaPP. Sosiaalityön palvelujen käyttäjien mo-84ninaistuvat tarpeet vaativat moniammatillisia työmuotoja sekä sosiaalitoimensisällä että suhteessa muihin toimijoihin. Palvelujenmuokkaaminen kansalaisten tarpeita vastaaviksi vaatii, että sosiaalityöntekijöilläon käytettävissään uusinta tutkittua tietoa yhteiskunnallisestatodellisuudesta.Opetussosiaalikeskustoiminnan kehittäminen vaatii• jatkuvaa vuorovaikutusta opetuksen ja käytännön sosiaalityöntekijöidenkesken• uusimman kansainvälisen tiedon välittämistä ja soveltamista• työmenetelmien kehittämistä• kokonaisvaltaisen palvelukokonaisuuksien koordinoinnin jamoniammatillisessa tiimityössä tarvittavien valmiuksienkehittämistä.Osaamisen lisääminen jatko- ja täydennyskoulutuksella edellyttää• yhteistä suunnittelua• koulutuksen tarpeiden jatkuvaa kartoitusta• koulutus- ja kehittämishankkeiden viemistä sosiaalityönkäytäntöihin• mentoroint i/ konsultointikoulutuksen aloittamista.3 Tutkimuksen haasteetTiedon muodostus on sosiaalityön koulutuksen, osaamisen ja käytäntöjenkehittämisen lähtökohta. Sosiaalityön tutkimus on Suomessamelko nuorta ja on se pohjautunut yhteiskuntatieteidenkeskeisiin teorioihin. Maisterikoulutuksen käynnistyminen 20vuotta sitten, merkitsi uudenlaisen asiantuntijuuden ja tiedon etsimistä,jonka perusta on sosiaalityön käytännöissä ja rakentavissaprosesseissa. Sosiaalipoliittisen ja erityisesti sosiaalityön tutki-84ja terveysministeriö 2002:2343

muksen tehtävä on omalta osaltaan tuoda vaikeassa asemassa elävienihmisten todellisuutta näkyviin. Tällöin on tärkeää minkälainenkuva tutkimuksen kautta luodaan tutkittavista ja heidän todellisuudestaan,sekä millainen kuva luodaan yhteiskunnan ja palvelujärjestelmänmerkityksestä palvelujen käyttäjien elämässä.Lapin yliopiston sosiaalityön laitos on mukana opetusministeriönrahoittamissa tutkijakouluissa. Tutkijakoulun tutkijaopiskelija-paikallatyöskentelevän on tarkoitus suorittaa tohtorin tutkintoneljässä vuodessa. Tutkijakoulu antaa mahdollisuuden tehdä jatkotutkimustakokoaikaisesti. Sosiaalityön ammatillisessa lisensiaattikoulutuksessakäytännön kokemuksen ja tieteellisen tiedonyhdistämisellä pyritään tuottamaan erityissosiaalityöntekijöitä sosiaalityönkehittämistehtäviin. Valtioneuvosten hyväksymä koulutuksenja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmamäärittää koulutuksen ja tutkimuksen painopistealueitaja strategisia valintoja. Seuraava ohjelma laaditaanvuonna 2003 ja sosiaalityön neuvottelukunta valmistelee esitystä,jonka mukaan sosiaalityö otettaisiin yhdeksi painopistealueeksisuunnitelmaan.Se että sosiaalityöntekijän ammatillinen osaaminen perustuutieteelliseen tietoon, haastaa käytännön, tutkimuksen, opetuksenja muun koulutuksen jatkuvaan yhteiseen kehittämistyöhön. Yhteiskunnallisentoimintaympäristön muutoksen kanssa samanaikaisestipalvelujen käyttäjien, kuntalaisten ja päättäjien odotuksetja vaatimukset sosiaalityön tuloksellisuudelle, vaikuttavuudelle jalaadulle lisääntyvät. Näitä taustoja vasten sosiaalityön tutkimuksenhaasteena on sosiaalityön vaikuttavuuden osoittaminen jatyömenetelmien kehittäminen muuttuvia tarpeita vastaaviksi. Sosiaalityöntutkimuksessa on tärkeää soveltaa joustavasti erilaisialähestymistapoja ja menetelmiä, koska tutkimuksen täytyy tavoittaasosiaalityön toimintaympäristöihin kiinnittyvät erityisyydet.Kehittämistyön ja tutkimuksen tulisi tukea sosiaalityön palvelujenkäyttäjän ja sosiaalityöntekijän tasa-arvoista vuorovaikutusta, tämäpuolestaan edellyttää myös tutkijoiden ja käytännön sosiaalityöntekijöidentodellista kumppanuutta.44

TPTPPT Malcolm,PT LakiP.PTutkimukselta odotetaan45• tiedontuotantoa kansalaisten hyvinvoinnista• työmenetelmien vaikuttavuuden arviointia• tutkimustiedon välittämistä käytännön kentälle ja tutkimuskumppanuutta• kansainvälistä yhteistyötä.TOIMINNAN LINJAUKSET1 Valtaistava sosiaalityöVahvistava= Empowering Social Work= kuntouttava sosiaalityöValtaistavista ja vahvistavista teorioista voidaan löytää viisi päälinjausta,jotka on hyvä huomioida sosiaalityön käytännössä. Ensinnäkinihmisten elämänkokemusten kautta tulevat taidot ja tiedototetaan työskentelyn pohjaksi. Toiseksi täytyy ymmärtää,mitkä ovat vallan vaikutukset sosiaalisissa tilanteissa. Kolmanneksikäytännön työntekijän tulee tukea palvelujen käyttäjienomaa toimintaa ja ajatuksia. Neljänneksi vahvistavassa työssä otetaankäyttöön ihmisten omat voimavarat, jolloin heillä on mahdollisuusvaltaistua toimijaksi omassa ympäristössään. Lopuksi täytyyhuomioida poliittinen aspekti työn taustalla ja pitää mielessätyöskentely suoraan elinolosuhteiden muutostyön suuntaisesti, silloinkinkun työskentelemme yksilökohtaisessa työssäPPVuonna852001 voimaantullut Laki asiakkaan asemasta sosiaalihuollossavelvoittaa toteuttamaan sosiaalityötä niin, että työn keskiössä on86palvelun käyttäjä ja hänen tarpeensaPP. Se, että sosiaalityön näkökulmaksiotetaan valtaistava sosiaalityö ei tarkoita sitä, että suljettaisiinsilmät järjestelmän heikkouksilta, vaan pikemminkin päinvastoin.Valtaistumista ja vahvistumista tarvitsevat sekä sosiaalityönpalvelujen käyttäjät että sosiaalityöntekijät.8586Payne 1996sosiaalihuollon asiakkaan asemasta 2001

TPPT Malcolm,Asiakkaan osallisuuden korostamisen ottaminen sosiaalityön lähtökohdaksi,tarkoittaa sitä, että ihmiset ja ihmisryhmät, joita sosiaalityöntekijätaiemmin auttoivat valtaapitävien määrittelemissärooleissa, määritellään nyt uudelleen palvelujen käyttäjiksi, joilla87on etuja, oikeuksia ja oma identiteetti muovattavinaanTPPT.2 Kehittämistyön toteuttaminen arkikäytännöissäAjankohtainen ja akuutti ongelma sosiaalialalla liittyy kokeneentyöntekijäkunnan rekrytointiin. Erityisen vaikea tilanne on sosiaalityönosalta ja on ennakoitavissa, että se jatkossa yhä pahenee.Erityisesti ongelmat kulminoituvat Pohjois-Pohjanmaan ja Lapinpieniin kuntiin ja Oulun kaupunkiin. Sosiaalityön toimintaympäristönmuutokset: väestönkehitys; alentunut syntyvyys, väestönikääntyminen ja kuntatalouden näkymät ja toisaalta kansainvälistyminenvaativat palvelujärjestelmältä joustavuutta ja uusia tapojatoimia. Jos sosiaalityön työkäytäntöjä halutaan uudistaa ja sosiaalityönarvostusta nostaa on kehittämistyön tapahduttava entistäenemmän osana sosiaalityön käytäntöjä. Muualla maailmalla jaEtelä-Suomessa kehitellyt sosiaalityön menetelmät tarvitsevatmuokkausta paikallisuuteen sopiviksi ja tämä työ täytyy tehdäpaikallisten sosiaalityöntekijöiden kanssa.Sosiaalityön suunnitelman tavoitteena on juurruttaa asiakaslähtöinen,suunnitelmallinen ja tavoitteellinen kehittäminen osaksisosiaalityön arkikäytäntöjä. Sosiaalityön kokonaisuuden kehittymisenja vaikuttavuuden osoittamisen kannalta on tärkeää, ettäsosiaalityön eri tehtävien määrittelytyötä jatketaan ja että sosiaalityönsisällä ei tehdä päällekkäistä työtä, vaan selkeytetään työnjakoa.3 SeudullisuusVastuu palveluiden säilyttämisestä olisi tärkeää nähdä laajastikaikilla tasoilla, jolloin erityisesti seudullisen ja alueellisen tasonmerkitystä tulisi korostaa. Toimintamallit, jotka tulevat taantuvanja vaikeutuneen kehityksen olosuhteissa kysymykseen, hakevatjatkuvasti muotojaan. Yhtenä keinona alueellisen kehityksen edis-4687Payne, 2002, 2

tämiseen voidaan vaikuttaa kehittämällä innovatiivisia ratkaisujaja vaihtoehtoja, joilla järjestetään uudelleen palveluita, koulutustaja tietoliikenneverkkoja. Innovatiivisten toimien kehittäminenPohjois-Suomessa voi mahdollistaa uudenlaisen kilpailukyvynalueille ja ylläpitää siellä elämisen perusedellytyksiä. Maammekunnista noin kolme neljästä on alle 10 000 asukkaan ja noin jokaviides alle 2 000 asukkaan kuntia. Kansainvälisten vertailujen perusteellaon arvioitu, että palvelujen tehokas ja taloudellinen järjestäminenedellyttäisi selvästi näitä suurempia väestöpohjia.Seudullinen ja alueellinen toimijoiden verkottuminen ja samanaikainentietoteknologisten mahdollisuuksien hyväksikäyttövoidaan nähdä yhtenä ratkaisuna tulevaisuudessa. Yhteistoimintaja työnjako antavat myös mahdollisuuden erikoistua sosiaalityönsisällä. Yhteisillä palveluilla voidaan turvata joitakin erityispalveluitaseuduille.4 Teknologian hyödyntäminenTietoteknologian laajempi hyödyntäminen vaikuttaa sosiaalityönja sosiaalialan muutos- ja kehittämistarpeisiin. Tietoteknologisteninvestointien ja koulutuksen rinnalla tarvitaan samanaikaisesti sosiaalialanja sosiaalityön sisäisten työ- ja toimintamallien ja täydennyskoulutuksenkehittämistä ja uudistamista. Etäältä (aluekeskuksista)tuotettujen palveluiden kannalta on keskeistä infrastruktuurien,toimintaverkostojen, toimintamallien ja hyvien käytäntöjenluominen ja kehittäminen, jotta elämisen perusmahdollisuudetsäilyisivät myös reuna-alueilla.Lähtökohtana painotetaan kansalaisten palveluiden tasavertaisuuttapalveluiden saamisessa. Tavoitteena on tukea sosiaalityössätyöskentelevien ammattilaisten toimintaedellytyksiä kehittämälläsellaisia teknologisavusteisia konsultaatiomalleja, joidenavulla sosiaalityön erityisosaamista ja -tietoa on kaikkien työntekijöidensaatavilla.47

TPPT Kansallinen48TOIMENPITEETValtioneuvoston asettama sosiaalityön neuvottelukunnan toimenpideohjelmassaesitetään kiireellisiksi toimenpiteiksi sosiaalityönsaatavuuskriteereiden laatimista ja päivystysjärjestelmän luomista.Sosiaalityön laadun tueksi esitetään täydennyskoulutuksenmäärän lisäämistä lainsäädäntöön. Lisäksi esitetään työn arvioinninja johtamisen kehittämistä sekä kiirehditään kelpoisuuslainvalmistumista. Ehdottamalla sosiaalityöntekijöiden alueellisiamaisterinkoulutusohjelmia, sekä koulutuksen voimavarojen lisäämistäparannetaan työntekijöiden alueellista saatavuutta. Työnsisältöön, uusiin haasteisiin ja tutkimuksen vahvistamiseen liittyvätkysymykset otetaan huomioon neuvottelukunnan jatkotyössä.Kansallisessa sosiaalialan kehittämisohjelmassa ja toimeenpanosuunnitelmassaesitetään totutettavaksi useita sosiaalityönneuvottelukunnantoimenpide-ehdotuksiaTPPT. Sosiaalityön sisällöllinen88kehittämiseksi esitetään täydennyskoulutuksen, tutkimuksen, johtamisenja osaamiskeskustoiminnan kehittämisen vahvistamista.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaalityönsuunnitelman toimenpiteet kohdistuvat sosiaalityön sisällölliseenkehittämiseen.1 Sosiaalityön asiantuntijaryhmän perustaminenSosiaalityön laaja-alaista kehittämistä varten kootaan sosiaalityönasiantuntijatyöryhmä eri toimijatahojen edustajista (Lääninhallitustensosiaali- ja terveysosastot, Lapin yliopiston sosiaalityön laitos,ammattikorkeakoulujen sosiaali- ja terveysalat, sosiaalityönjärjestöt ja asiakasyhdistykset, yksityiset palveluntuottajat, jakuntien ja kuntayhtymien sosiaalityöntekijät).Asiantuntijaryhmällä on aktiivinen rooli sosiaalityöstä nouseviennäkökohtien esille tuomisessa, alueellisen hyvinvointipolitiikanluomisessa ja toteuttamisessa.88sosiaalialan kehittämisohjelma 2003; Kiireelliset toimenpiteetsosiaalityön vahvistamiseksi 2003.Sosiaalialan kehittämishanke. Toimeenpanosuunnitelma 2003

Työryhmän tehtävänä on osaamiskeskuksen sosiaalityön kehittämissuunnitelmanlaajentaminen koskemaan mahdollisimmanmonia sosiaalityön toimijoita ja sisältöalueita ja tarpeellisten selvitystentoteuttaminen yhteistyössä osaamiskeskuksen kanssa.Asiantuntijaryhmä toimii aktiivisena vaikuttajajana valtaistavan(palvelujen käyttäjien tarpeista lähtevän) sosiaalityön työotteentoteuttamiseksi Pohjois-Suomessa sekä resursoinnin lisäämisenettä asenteiden muutoksen kautta.2 Käytäntöjen kehittäminen• Laajennetaan sosiaalityön vertaiskonsultaatioryhmien toimintaakoko alueelle ja sosiaalityön eri sisältöalueille.Ryhmätoiminnan tavoitteena on sosiaalityöntekijöiden ammattitaidonja asiantuntijuuden vahvistuminen vertaistuen,konsultaation, koulutuksen ja teknologian hyödyntämisenavulla.• Sosiaalityön asiantuntija- ja konsultaatiopakin (Hwww.sosiaalikollega.netH)tavoitteena on kerätä ja välittää tietoa kuntien perus-,erityis- ja ostopalveluista sekä koota kunnissa käytettäviäperustyön työkäytäntöjä ja sosiaalialan työskentelymalleja.Kuntakohtaisen tiedon lisäksi asiantuntija- ja konsultaatiopankkiinkerätään tietoa myös laajemmin perus- ja erityisosaamisestaja –osaajista eri sosiaalityön ja sosiaalialanorganisaatioiden, erityisyksiköiden, järjestöjen sekä oppilaitostenosalta. Konsultaatiopankin rakentamisessa tehdäänyhteistyötä lääninhallitusten ja Stakesin ekonsultaatiohankkeenHwww.stakes.fi/ekonsultaatioH kanssa.• Perustetaan konsulttiryhmiä sosiaalityön eri sisältöalueille.Konsultaatiossa käytetään teknisenä välineenä asiantuntijajakonsultaatiopankkia sekä perinteistä videoneuvottelua ettäip-pohjaista videoneuvottelua.49• Mallinnetaan sosiaalityön työprosesseja yhdessä käytännöntyöntekijöiden kanssa Process Guide ohjelman avulla. Työ-

prosessien ”auki” kirjoittamisen avulla pyritään tukemaansuunnitelmallista ja tavoitteellista työotetta.50• Perustetaan seudullisia sosiaalialan kehittämisyksiköitä, yksiköissätehdään pitkäjänteistä sosiaalialan kehittämistyötä.Henkilöstö on kunnan/ kuntien perushenkilöstöä ja projektihenkilöstöä,joille annetaan mahdollisuus käyttää osa työajastaoman työn kehittämiseen. Yksikköjen työskentelyeriytyy sisällöllisesti lapsia ja nuoria koskeviin kysymyksiin,päihdetyöhön, työelämään ja taloudelliseen turvattomuuteen,terveyden, sairauden ja hyvinvoinnin kysymyksiin,ikääntymiseen ja kulttuurisiin kysymyksiin. Työskentelyoteon moniammatillinen ja teknologiaa hyödyntävä.Kuntien vakinaiset työntekijät sekä osaamiskeskuksen ydinhenkilöstöovat yksiköiden kehittämistyössä mukana ja turvaavattoimintojen jatkuvuuden. Sisältöalueellinen kehittämistyöon lähtenyt lastensuojelusta ja sitä laajennetaanmuille sosiaalityön sisältöaluille.• Tuetaan uusien organisaatiomallien kehittelyä ja käyttöönottoa.• Tuetaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöjen ja muidenpalvelujen tuottajien yhteistyötä. Kolmas sektori sosiaali- jaterveysalan järjestöjen näkökulmasta muodostaa sellaisenerityisalueen, jonka roolia pyritään selkiyttämään osanaosaamiskeskustoimintaa. Järjestöt ovat useissa osaamiskeskuksenhankkeissa aktiivisesti mukana. Kolmannen sektorinyhteistyö on koko ajan monipuolistunut ja saanut uusiamuotoja.3 Perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen vahvistaminen• Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksen opetussosiaalikeskustoimintanivotaan osaksi kehittämistyötä. Seudullisissakehittämisyksiköissä mahdollistetaan sosiaalialan opiskelijoillemoniammatillisen työkäytäntöihin tutustuminen jaopinnäytetöiden tekeminen. Oppilaitosten opettajien ja käy-

tännönopettajien yhteistyötä tiivistetään esimerkiksi sosiaalialantyöskentelymallien ja sosiaalityön menetelmien käyttöönoton,luomisen ja arvioinnin kautta. Sosiaalialan osaamiskeskustoiminnankehittämien hajautetusti mahdollistaajatkuvan vuorovaikutuksen eri toimijoiden kesken.• Vahvistetaan sosiaalityön yliopistollista koulutusta Oulussa.• Aloitetaan sosiaalityön maisterikoulutusohjelma Oulussa.• Välitetään sosiaalityön eri sisältöalueiden koulutustarpeitakoulutusorganisaatioille ja ollaan mukana koulutusten suunnittelussaja toteutuksessa.• Toteutetaan koulutusorganisaatioiden ja kentän toimijoidenkanssa sosiaalityön johtamis- ja muutosvalmiuskoulutusta.4 Tutkimusyhteistyö• Kartoitetaan laajan sosiaalityön tutkimusohjelman tarve jamahdollisuudet sen toteuttamiseen.• Pyritään yhteistyössä kuntien, järjestöjen ja kuntayhtymienkanssa mahdollistamaan tutkija-sosiaalityöntekijöiden toimienperustamista. Tehdään yhteistyötä kuntien ja muidentyönantajien kanssa, jotta käytännön työntekijöille mahdollistuisiirtautuminen oman työn tutkimiseen.• Tehdään yhteistyötä Lapin yliopiston sosiaalityön laitoksenkanssa sosiaalityön kehittämisessä tarvittavan tiedon saamiseksikansalaisten hyvinvoinnista.• Ollaan mukana kansainvälisissä yhteistyöprojekteissa.• Toteutetaan tutkimus- ja kehittämishankkeita sosiaalityöneri sisältöalueilta ja ollaan yhteistyökumppanina seudullisissakehittämishankkeissa.51

• Kehittämishankkeisiin pyritään nivomaan tutkimusta ja tehdäänarviointitutkimusta.52KEHITTÄMISTYÖN SEURANTA JA ARVIOINTIArviointi ja arviointitutkimus on viime vuosikymmenen aikanatullut osaksi julkista hallintoa. Sen avulla voidaan tukea julkisuusperiaatetta.Kehittämiseen liittyvät vaatimukset ovat viimevuosina kasvaneet sosiaalialalla ja siten arviointi on tullut välttämättömäksikehittämistyötä tekeville, mutta myös sen rahoittajille.Kehittämisarvioinnissa pääasiallinen arviointilähestymistapaon prosessien arviointi ja se liittyy olennaisesti toimintojen kehittämiseen.• Osaamiskeskuksen perushenkilöstö vahvistaa osaamistaanja takaa kehittämistyön jatkuvuuden. Jatkuvalla oman työnarvioinnilla ja uudelleen suuntauksella pyritään takaamaantyön laatu. Osaamiskeskuksen henkilökunta lisää arviointitutkimuksellistatietämystään ja toteuttaa säännöllistä itsearviointia.• Toiminnasta raportoidaan ja siihen sisällytetään arviointia.• Ulkoista arviointia toteutetaan osana valtakunnallista osaamiskeskusverkostonarviointia.• Sosiaalityön suunnitelma tarkistetaan vuosittain.

Liite 1: Sosiaalityön kehittämissuunnitelmantoimenpideohjelma53Toimenpide Sisältö Toimijat AloitusaikaSosiaalityönasiantuntijaryhmäSosiaalipoliittinenneuvottelukuntaKäytäntöjenkehittäminenPerus-, jatko- jatäydennyskoulutuksenvahvistaminen• Sosiaalityön kehittäminen• Hyvinvointipoliittinen vaikuttaminen• Sosiaalityön toimijoidensitouttaminen kehittämistyöhön• Vaikuttaminen asiakaslähtöisen,valtaistavan sosiaalityön lisäämiseenPohjois-Suomessa• Vertaiskonsultaatiotoiminnanlaajentaminen• Sosiaalityön asiantuntija jakonsultaatiopankin kehittäminen• Verkkokonsultaation kehittäminen• Sosiaalityön prosessien mallinnus• Sosiaalityön kehittämisyksiköt• Uusien organisaatiomallien etsiminen• Järjestöyhteistyö• Sosiaaliopetuskeskustoiminnan kehittäminen• Sosiaalityön yliopistollisen koulutuksenvahvistaminen OulussaMaakuntaliitot, lääninhallitusten sosiaali-ja terveysosastot, Lapin yliopistonsosiaalityön laitos, ammattikorkeakoulujensosiaali- ja terveysalat, sosiaalityönjärjestöt ja asiakas yhdistykset,yksityiset palvelun tuottajat, ja kuntienja kuntayhtymien sosiaalityöntekijät jaPoskeKuntien, kuntayhtymien, järjestöjenja yksityisten palveluntuottajienpalveluksessa olevat sosiaalityöntekijätja PoskeLapin yliopiston sosiaalityön laitos,kuntien ja järjestöjen sosiaalityöntekijätja PoskeLapin yliopiston sosiaalityön laitosja PoskeNimetään syksyllä2003-Kevät 2002-Kevät 2002-Syksy 2003-Kevät 2003-Kevät 2004-Syksy 2001-Kevät 2002-Syksy 2001-• Maisterikoulutusohjelman toteuttaminenOulussa• Koulutustarpeiden välittäminen, koulutuksensuunnittelu ja toteuttaminen• Johtamis- ja muutosvalmiuskoulutusTutkimusyhteistyö • Sosiaalityön tutkimusohjelman tarpeenja toteuttamisen mahdollisuuksien kartoittaminen• Tutkija- sosiaalityöntekijöiden rekrytointiosaamiskeskus yhteistyöhön• Tiedontuotanto kansalaisten hyvinvoinnista• Kansainväliset yhteistyöprojektit• Sosiaalityön tutkimus- ja kehittämishankkeidentotutus• Tutkimuksen liitäminen kehittämishankkeisiinLapin yliopiston sosiaalityön laitos,Oulun lääninhallitus, maakuntaliitotja Poske,Yliopistojen täydennyskoulutuskeskukset,ammattikorkeakoulutja lääninhallitusten sosiaali- jaterveysosastot, kunnat, Lapinyliopiston täydennyskoulutuskeskus,ammattikorkeakoulut ja PoskeLapin yliopiston sosiaalityön laitos,muut sosiaalityön tutkimustaharjoittavat toimijat ja PoskeKunnat, Lapin yliopiston sosiaalityönlaitos ja PoskeLapin ja Oulun yliopistot ja PoskeMaakuntaliitot, Lapin yliopistonsosiaalityön laitos, ammattikorkeakoulut,lääninhallitusten sosiaali-ja terveysosastot, , ammattikorkeakoulujensosiaali- ja terveysalat,sosiaalityön järjestöt jaasiakas yhdistykset, yksityisetpalvelun tuottajat, ja kunnat jakuntayhtymätYliopistot, muut tutkimusta totuttavattahot, Poske ja rahoittajatSyksy 2003-Syksy 2002-Syksy 2003-Syksy 2004-Syksy 2003-Syksy 2001-Syksy 2002-Syksy 2003-Syksy 2003-Kehittämistyönseurantaja arviointi• Osaamiskeskuksen perushenkilöstönosaamisen vahvistaminen ja säännöllinenitse arviointi• Toiminnasta raportoidaan ja siihensisällytetään arviointia• Ulkoista arviointia toteutetaan osanavaltakunnallista osaamiskeskusverkostonarviointia• Sosiaalityön suunnitelma tarkistetaanvuosittainPoske Syksy 2001-Syksy 2004

54LÄHTEET:Arnkil, Erik 1991: Peilejä. Hypoteeseja sosiaalityön ristiriidoistaja kehitysvyöhykkeestä. Sosiaali- ja terveyshallitus. Tutkimuksia5/1991. Helsinki.Bardy, Marjatta & Salmi, Minna & Heino, Tarja 2001:Mikä lapsiamme uhkaa?-Suuntaviivoja 2000-luvun lapsipoliittiseenkeskusteluun. Stakes, Raportteja 263. Saarijärvi.Eronen, Anne & Kinnunen Petri & Selkälä Arto & SiltaniemiAki & Särkelä Riitta: Sosiaalibarometri 2002. Hyvinvointipalvelujentuottajien ajankohtainen tilanne ja näkemyskansalaisten hyvinvoinnista. Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliittory. Hakapaino Oy. Helsinki.Eronen, Anne & Kinnunen, Petri & Londén, Pia & Selkälä,Arto &, Siltaniemi, Aki &, Särkelä, Riitta & Urponen,Kyösti 2003: Sosiaalibarometri 2003. Hyvinvointipalvelujentuottajien ajankohtainen tilanne ja näkemys kansalaisten hyvinvoinnista.Sosiaali- ja terveysturvan Keskusliitto ry. HakapainoOy. Helsinki.Filppa, Virpi 2002: Kansalaisten tarpeista sosiaalialan erityisosaamiseen.Osaamisen monimuotoisuutta jäsentämässä. Sosiaali-ja terveysministeriö. Selvityksiä 2002:9. Edita Prima Oy.Helsinki.Granfelt, Riitta 1993: Psykososiaalinen orientaatio. TeoksessaGranfelt, Riitta & Jokiranta, Harri & Karvinen, Synnöve &Mathies, Aila-Leena & Pohjola, Anneli: Monisärmäinen sosiaalityö.Gummerus kirjapaino Oy. Jyväskylä, 177-222.Heikkilä, Matti & Rintala Taina & Airio, Ilpo & Kainulainen,Sakari 2002: Hyvinvointi ja tulevaisuus maalla ja kaupungissa.Tutkimuksia 126, 2002. Stakes.Helavirta, Susanna & Suorsa, Sinikka 2000: Lastensuojelunavohuollon tila Pohjois-Suomessa. Nuorten ystävät ry.Kainulainen Sakari & Rintala, Taina & Heikkilä, Matti2001: Hyvinvoinnin alueellinen erilaistuminen 1990-luvunSuomessa. Kahtia jakautuva Suomi? -tutkimusprojektin julkaisu.Tutkimuksia 114, 2001. Stakes.

Kansallinen sosiaalialan kehittämisohjelma. Työryhmämuistioita.Sosiaali- ja terveysministeriö 2003:11Karvinen Synnöve & Meltti, Tero 2003: Muutosprosesseissaristiriitaistuva sosiaalityö. Teoksessa Satka, Mirja & Pohjola,Anneli & Rajavaara, Marketta 2003:Sosiaalityö ja vaikuttaminen.SoPhi.Kemppainen, Tarja & Koskinen, Simo & Pohjola Anneli &Urponen, Kyösti 1998: Sosiaalityö epävarmuuden oloissa.Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B 28. Rovaniemi.Kiireelliset toimenpiteet sosiaalityön vahvistamiseksi. Työryhmämuistioita.Sosiaali- ja terveysministeriö 2003:10Kinnunen, Petri 2003: Maakunnalliset ja seudulliset hyvinvointistrategiat.Teoksessa Kinnunen, Petri Kostamo-Pääkkö,Kaisa (toim.)2003: Maakunnalliset ja seudulliset hyvinvointistrategiat.Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja.Oulun kaupungin painatuskeskus. Oulu.Kostamo-Pääkkö, Kaisa 2003: Hyvinvoinnin erillisohjelmat.Teoksessa Kinnunen, Petri Kostamo-Pääkkö, Kaisa (toim.)2003: Maakunnalliset ja seudulliset hyvinvointistrategiat. Pohjois-Suomensosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja. Oulunkaupungin painatuskeskus. Oulu.Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli 2001: ”Ei tää niin syrjässä”.Tutkimus elämisen mahdollisuuksista ja palveluista syrjäkylissä.Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B 37.Lapin lääninhallitus 2001: Peruspalvelujen arviointiraportti.Lapin lääninhallitus. Rovaniemi.Mäntysaari, Mikko 1991: Sosiaalibyrokratia asiakkaiden valvojana.Byrokratiatyö, sosiaalinen kontrolli ja tarpeitten sääntelysosiaalitoimistoissa. Vastapaino. Tampere.Oulun läänihallitus 2001: Peruspalvelujen kartoitus. Oulunlääninhallitus Oulu.Omakielisten palvelujen turvaaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa.Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2001:1Payne, Malcom 1996: What is Professional Social Work.Venture Press.Birmingham.55

Payne, Malcom 2002: Sosiaalityön rooli yhteiskunnassa. Talentia13/2002.Pohjola, Anneli 1999: Työmarkkinavalmiuksien reunaehdot.Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. B. Tutkimusraporttejaja selvityksiä 29. Lapin yliopistopaino. Rovaniemi.Pohjola, Anneli 1994: Elämän valttikortit? Nuoren aikuisenelämänkulku toimeentulotukea vaativien tilanteiden varjossa.Acta Universitatis Lapponiensis 5. Rovaniemi.Rajavaara, Marketta 1992: Tavallisesta perheestä tapaukseksi.Sosiaalitoimiston asiakastyö arvioinnin kohteena. Helsinginyliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Gummerus KirjapainoOy. Jyväskylä.Rostila, Ilmari 1997: Keskustelu Sosiaaliluukulla. Acta UnversitatisTamperensis 547. Tampere.Saamenkielisten peruspalvelujen kartoitus 2001. Työryhmämuistio.Saamelaisasian neuvottelukunta.Satka, Mirja & Pohjola, Anneli & Rajavaara, Marketta2003: Sosiaalityö ja vaikuttaminen. SoPhi.Sosiaalialan kehittämishanke. Toimeenpanosuunnitelma2003. Monisteita. Sosiaali- ja terveysministeriö2003:20.Sosiaalialan osaamiskeskukset - valtakunnallinen ja alueellinenvalmistelu. Työryhmämuistioita Sosiaali- ja terveysministeriö2001:34.Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön täydennyskoulutuksennykytila ja parhaat käytännöt.Työryhmämuistioita. Sosiaali- ja terveysministeriö 2002:23Urponen, Kyösti 1991: Kehittyneet hyvinvointipalvelut -projektin opetus- ja oppimisteoreettiset lähtökohdat ja kehitysvaiheet.Teoksessa Hokkanen, Liisa & Kinnunen, Petri & Pohjola,Anneli & Urponen, Kyösti & Väärälä, Reijo: Palvelutilkuistayhteiseen työhön. Hyvinvointipalveluprojektin osaraportti1. Täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja 32. Lapin yliopisto.Rovaniemi, 95-108.Urponen, Kyösti 1994: Huoltoyhteiskunnasta hyvinvointivaltioon.Teoksessa: Jaakola, Jouko & Pulma, Panu & Satka, Mirja& Urponen, Kyösti 1994: Armeliaisuus, yhteisöapu, Sosiaa-56

liturva. Suomalaisen sosiaalisen turvan historia. SosiaaliturvanKeskusliitto. Helsinki, 163-252.57