Kylä kaupungin laidaksi: - Maaseudun uusi aika

ARTIKKELITOskolan, Palon, Raatevaaran ja Uskalin kylissä(Noponen 1977: 525–529).Alueen pääelinkeinoihin liittyviä yhdistyksiäolivat muun muassa Huhtilammin maamiesseuraja Huhtilammin karjantarkkailuyhdistys (Ojanaho1992: 80–110) sekä Haapaloson metsä- ja uittotyöväenammattiosasto (Haapaloson perinnepiiri1989). Vaikka maa- ja metsätalous olivatkin kaikissakylissä hallitsevia, oli niiden välillä myös sosiaalisiaeroja. Haapaloso oli metsätyömies-pienviljelijöidenkylä, muut kylät olivat talonpoikaisempia.Erot näkyivät myös poliittisessa suuntautumisessa.Haapalosolla toimi sosialidemokraattinentyöväenyhdistys, Huhtilammilla ja Uskalissamaalaisliiton, myöhemmin keskustan, paikallisyhdistys.Tämä poliittinen ero näkyi hyvin vielä1980-luvulla muuttaessani alueelle. Vuoden1988 kunnallisvaaleissa sosialidemokraatit saivateniten ääniä Haapalosolla, kolmella muullaäänestysalueella keskustapuolue (Kunnallisvaalit1988). Kaikilla neljällä äänestysalueella toiseksisuurin puolue oli Suomen Maaseudun Puolue.Pienviljelijäväestön protestiksi tulkittu vennamolaisuudennousu 1960- ja 1970-lukujen vaihteessanäkyi hyvin selvästi Kiihtelysvaarassa, SMP:n legendaarisenpuoluesihteerin Eino Poutiaisen kotikunnassa(Poutiainen 1972). Se, että kylissä samaistuttiinerilaisiin poliittisiin ryhmiin, kertoosiitä, että niissä asuvat eivät olleet vain kyläläisiävaan myös kansalaisia, jotka pyrkivät vaikuttamaanpaitsi omaan asemansa myös laajemminyhteiskunnan kehitykseen.Maa- ja metsätalouden rakennemuutoksetkouraisivat 1960- ja 1970-luvuilla erityisen rajustiKiihtelysvaaran eteläisiä kyliä. Kun alueenkolmen maarekisterikylän (Huhtilampi, Oskolaja Palo) henkikirjoitettu väestö oli 1950-luvunalussa lähes 2 000, oli se 1980-luvulla enää kuutisensataa.Kaikkia entisiä kyliä ei tämän murroksenjälkeen voinut enää pitää kyläyhteisöinä.1980-luvulle tultaessa alueella oli toiminnassaHaapaloson, Huhtilammen, Raatevaaran jaUskalin koulut. Kaikissa neljässä kylässä oli myöskauppa ja postikonttori sekä oma äänestysalue,paitsi että Raatevaara-Viesimon kylän posti olisuljettu jo 1970-luvulla. Kun alueelle perustettiin1970- ja 1980-lukujen vaihteessa kylätoimikunnat,noudattivat niiden rajat paljolti tuonaikais-KUVIO 3. Kiihtelysvaaran eteläisen osan kylätoimikuntien toiminta-alueet sekä alueella olleidenkoulujen ja postikonttoreiden sijainnit10Maaseudun uusi aika 1/ 2009

ARTIKKELITten koulupiirien rajoja (kuvio 3). Myös 1980-luvunseutukaavoissa oli Kiihtelysvaaran eteläosaansijoitettu neljä kyläkeskusta: Haapaloso,Huhtilampi, Uskali ja Viesimo (Kiihtelysvaarankunnalliskertomus 1985: 4).Näiden neljän kylän toiminnallinen perustaoli kuitenkin murenemassa jo kylätoimikuntiaperustettaessa. Paikallisten instituutioidenlopettamisen kiivain vaihe oli vasta edessäpäin.Haapaloson ala-aste lakkautettiin vuonna1981, Uskalin 1986 ja Raatevaaran 1991.Huhtilammin, Oskolan ja Uskalin postikonttoritsuljettiin vuonna 1990. Vanhat kylät eivät sitenenää 1990-luvulla olleet paikallisyhteisöjä, joillaolisi omia palveluja tai muita paikallisia instituutioita.Alueella oli tuolloin toiminnassa vainyksi peruskoulun ala-aste, Huhtilammen koulu.Tästä laajasta koulupiiristä, joka kattaa kaikkieteläiset kylät, oli tullut uusi toiminnallinenkylä. Useimpien asukkaiden paikallisidentiteettipaikantui kuitenkin vielä vanhoihin kyliin, jotkaelivät vahvoina tietoisuudessa ja tunteissa.Kyläläisten yhteenkuuluvuuden perusta olimenneisyydessä, kylien kukoistuskauden käytännöissäja vuorovaikutuksessa, yhteisissä kamppailuissaja tappioissa. Kun identiteetit olivat vahvastisidottuja menneisyyteen, sai se nurkkakuntaisiapiirteitä, joka rajoitti ja vaikeutti ihmistenvälistä luontevaa yhteistoimintaa. Itselleni erityisenopettavainen oli vuosina 1989–1990 käytykamppailu postikonttorimme säilyttämiseksi(Rannikko 2000: 150–151). Kiihtelysvaaraneteläisissä kylissä oli tuolloin vielä kolme postikonttoria:Huhtilammin ja Uskalin postit sekäOskolan posti, joka toimi meidän haapalosolaistenpostina. Posti- ja telelaitoksen suunnitelmanmukaan Oskolan ja Uskalin postikonttoritsuljettaisiin ja niiden asukkaat siirtyisivät käyttämäänHuhtilammin postia. Haapalosolla postinlakkauttaminen nostatti aktiivisen vastarinnan,joka näkyi nimien keruuna vetoomuksiin ja yhteydenottoinapäättäjiin. Pidimme asian tiimoiltamonia kyläkokouksia, joissa postilaitoksen lisäksiarvostelun kohteiksi joutuivat myös huhtilampelaiset.Ymmärsin, että Haapaloson koulunlakkauttaminen kymmenen vuotta aikaisemminoli synnyttänyt samanlaisia tunteita.Huhtilampi oli kunnan suunnitelmissa eteläisenosan keskuskylä, jonka palveluvarustus olitarkoitus pitää ympäristökyliä parempana. Yhtäänpostikonttoria ei alueelle lopulta kuitenkaan jäänyt,kun posti- ja telelaitos vuonna 1990 lakkauttikaikki Suomen haja-asutusalueilla sijaitsevatpostikonttorit. Tuntui siltä, että tulos oli monellehaapalosolaiselle jonkinlainen voitto, sillä nytHuhtilammille kävi yhtä huonosti kuin muillekin.Vanhoihin kyliin rajoittunut paikallinenidentiteetti alkoi olla entistä useammin kylien välisenyhteistyön este. Se oli symbolista yhteisyyttä,jolla ei ollut enää toiminnallista perustaa.Kylien avautuminen ja laajeneminenUusi sukupolvi ja paljolti alueelle muuttaneet uudetasukkaat alkoivat 1990-luvulla kyseenalaistaaKiihtelysvaaran perinteistä, kyläkeskeistä toimintatapaa.Kun Suomi liittyi vuoden 1995 alussaEuroopan unioniin, alkoi maaseudun kehittämisessäprojektien aikakausi. Ihmisten ja yritystenoli osattava tunnistaa yhteiskunnan kehitysvirroissane mahdollisuudet, joista saattoi olla hyötyäheille ja heidän kylilleen. Kiihtelysvaarassatartuttiin etenkin Leader-toiminnan tarjoamiinuusiin mahdollisuuksiin (ks. Rannikko 2000).Kylät ja niiden rajat alettiin nähdä ja kokea uudellatavalla ja toimintatila laajeni. Keskeisessäasemassa kylien avautumisessa oli eteläisten kylienmaaseutumatkailun kehittämishanke, jonkatoiminta-alueena oli yksittäisen kylän asemestakunnan koko eteläinen osa. Vuonna 1996 perustettiinhankkeen käytännön organisoijaksiKiihtelysvaaran eteläiset kylät ry. Aikaisemmintuskin kukaan käytti aktiivisesti tätä nimitystä,mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana nimityson vakiintunut.Aluksi uudet ajatukset ja toimintatavat herättivätkylissä varauksellisuutta, yhteentörmäyksiäja ristiriitoja. Maaseudun perinteisissä ammateissatoimivat näyttivät luottavan edelleen vanhoihinvaikuttamiskanaviin. Uusi toimintakulttuurinousikin etupäässä uusien asukasryhmien aktiivisuudesta.Kiihtelysvaaran eteläisten kylien hallituksessavuosina 1997–1999 toimineista 12 henkilöstävain kaksi on alueella syntyneitä ja heis-Maaseudun uusi aika 1/ 2009 11

ARTIKKELITtäkin toinen kauan muualla asunut paluumuuttaja(Rannikko 2000: 159–160). Yleisimmäksielinkeinoksi alueella oli noussut taajamissa työssäkäynti.Maaseudulla asuminen oli tullut osaksiihmisten normaalia muuttokiertoa; siellä asuttiinaikansa ja elämäntilanteen muuttuessa saatettiinmuuttaa muualle. EU-jäsenyyden myötäkorostuneet ohjelmalliset toimintatavat sopivathyvin tähän projekti-identiteettiin ja notkeaanyhteisöllisyyteen.Joensuun seudun Leader-toimintaryhmäntyöhön osallistuneet löysivät yhteistyökumppaneitamyös muista Joensuun ympäristön maaseutukunnista.Leader-yhdistyksen hallitukseentai työvaliokuntaan on eteläisistä kylistä kuulunutviisi henkilöä, joista kaksi on toiminut yhdistyksenpuheenjohtajina. Toimintaryhmä- ja hankeaktivisteillesyntyi vanhan kyläidentiteetin rinnalleuusia paikallisia identiteettejä: he olivat tietoisiaasumisestaan Kiihtelysvaaran eteläisissä kylissäja Joensuun seudun maaseudulla. Uudet yhteistyöverkostotloivat myös uutta tietoa, uusiamerkityksiä ja uusia arvoja.Nurkkakuntaisuus ja muiden vieroksunta eivätole Kiihtelysvaaran eteläisistä kylistä tietenkäänkokonaan hävinneet, mistä kertovat monet yhteistyöhönalkuvaiheisiin liittyvät käytännön vaikeudet(Rannikko 2000: 153–159). Ensimmäisessähankkeessamme opettelimme hanketoimintaa,kylien välistä yhteistyötä ja muuta yhteistä tekemistä,toisin sanoen kasvatimme alueemme sosiaalistapääomaa ja kehitimme uudenlaisia paikallisiaidentiteettejä. Uudet identiteetit osoittautuivatresursseiksi myös jatkossa, sillä Kiihtelysvaaraneteläisissä kylissä on kylien välinen hanketoimintajatkunut vilkkaana myös 2000-luvun puolella.Uusia hankkeita ovat olleet muun muassa nuortenmusiikkikulttuurihanke, erityisviljelytuotteidenselvityshanke, Oskolankosken juhlapaikankunnostushanke ja kyläsuunnitelman teko(Kiihtelysvaaran eteläiset kylät ry 1996–2006).Toiminta on edennyt aaltomaisesti: aina on löytynythankkeita ideoimaan ja toteuttamaan uusiaihmisiä, kun entiset ovat väistyneet. Nykyaikaistakylätoimintaa voitaisiinkin kutsua kevyeksi yhteisöllisyydeksi:ihmiset lähtevät mukaan itseäänkiinnostaviin ja koskettaviin projektiluonteisiinhankkeisiin siksi ajaksi, jolloin heillä on jotain annettavaayhteisölleen.Eteläisten kylien jälkeen rekisteröityivät kyläyhdistyksiksimyös Raatevaaran ja Uskalin kylätoimikunnat;edellinen paljolti entisen koulukiinteistön– nykyisen kylätalon – ylläpitämisenvuoksi, jälkimmäinen kyläkohtaisten hankkeidenhallinnointia varten. Kylätoiminnan luonneon Kiihtelysvaarassa muuttunut runsaassa kymmenessävuodessa paljon. Ennen hankkeet olivatuimarantojen kunnostamisen ja grillikatosten rakentamisentapaisia pieniä hankkeita, joita kuntasaattoi tukea korkeintaan muutamalla tuhannellamarkalla. Leader-rahoituksen myötä hankkeidenbudjetit ovat jopa sadantuhannen euronluokkaa. Hanketoiminta ja sitä tukevat talkootovat osittain johtaneet siihen, että hankeaktivisteilleei ole enää jäänyt aikaa ja voimavaroja järjestääpienimuotoisia kyläjuhlia, jotka aikaisemminolivat kylätoiminnan perustana. Haapalosonja Huhtilammin kylätoimikunnat hiipuivat, kunaktiivisimmat ihmiset keskittyivät hanketoimintaaneteläisten kylien yhdistyksessä.Samalla kun kylät ovat avautuneet, ne ovatmyös integroituneet syvemmälle yhteiskunnanvaltavirtoihin ja markkinatalouteen. Leaderohjelmiatutkinut brittisosiologi ChristopherRay (1997) toteaa ohjelmien yhtenä keskeisenätavoitteena olevan kytkeä syrjäiset maaseutualueetosaksi yhdentyvää markkina-aluetta ja eurooppalaistaidentiteettiä. Eräät Suomea ja muitamaita koskevat tapaustutkimukset viittaavatsiihen, että tässä on onnistuttukin: Leadertoimintaanosallistuneiden asenteet ovat muuttaneetEU-myönteisemmiksi (Ray 1997, Rannikko2000: 162). Kiihtelysvaaran eteläisten kylienhanketoiminta on tällä vuosituhannella muuttunutkansainvälisemmäksi, muun muassa lokakuussa2008 bussilastillinen kiihtelysvaaralaisiakävi vastavierailulla unkarilaisessa ystävyyskylässä.Onkin mahdollista, että uusien identiteettienjoukkoon syntyy vielä Euroopan maaseudullaasuvia yhdistäviä identiteettejä.Kyläyhdistysten ohella myös muu yhdistystoimintaon avautunut ja ylittänyt perinteisetkylärajat. Kiihtelysvaaran eteläisten kylien alueellatoimivista yhdistyksistä ovat aktiivisimpia12Maaseudun uusi aika 1/ 2009

ARTIKKELITviime vuosina olleet Huhtilammin Eränkävijätja Oskolan Erä, joista edellinen on perustettu1962 ja jälkimmäinen 1972. Nykyisin molempienmetsästysseurojen aktiivijäsenistä suurin osaasuu muualla, vaikka heillä yleensä onkin sukusidoksiakyliin. Alueella on runsaasti myös lomaasuntoja.Kiihtelysvaaran eteläisten kylien luontoei enää merkitsekään valtaosalle siellä liikkuvistaelinkeinoa ja toimeentuloa vaan maisemaa,elämyksiä, sukujuuria tai rauhaa. Sen vuoksi onvarsin luonnollista, että yhdistystoiminnassakinluonnon virkistyskäyttö on saanut keskeisen aseman.Paljolti eteläisten kylien aktivistien varassaon ollut jo monena vuonna Raatevaaran kylätalollajärjestetyt Tattikarnevaalit, joiden hallinnointiavarten kiihtelysvaaralaiset yhdistykset perustivatoman Tattikarnevaali-yhdistyksen.Useat alueen yhdistykset ovat väen vähetessäja ikääntyessä lopettaneet kokonaan toimintansa,jolloin toiminta on saattanut muuttua kuntakeskusvetoiseksi.Mutta on yhteistyölle myösmuita suuntia. Kiihtelysvaaran eteläisissä kylissäon edelleen aktiivisia marttoja, vaikka alueella eiolekaan enää omaa marttayhdistystä. Martat ovatliittyneet Tohmajärven puoleisen naapurikylän,Vatalan, marttayhdistykseen ja Vatalasta on käynytmuutamia oppilaita naapurikunnan puolellaHuhtilammen koulussa. Myös työssäkäyntiliikennesuuntautuu eteläisistä kylistä oman kuntakeskuksenohella lähitaajamiin Tohmajärvelle jaTuupovaaraan sekä hieman kauempana sijaitsevaanJoensuuhun. Kylät ovatkin siten avautuneeteri suuntiin monilla tavoilla ja tasoilla.Kuntaliitoksella laitakaupunkilaisiksiEdelliset kuvaukset kertovat siitä, miten paikallisyhteisötja -identiteetit ovat Kiihtelysvaarassamuuttuneet maaseudun rakennemuutosten aikanaja Euroopan unioniin liittymisen jälkeen. Vieläsuurempi yhteisörakenteiden muutos on kuitenkintapahtumassa parhaillaan Kiihtelysvaarankunnan liityttyä vuonna 2005 Joensuun kaupunkiin.Liitoksen vaikutuksia ei voida vielä kovintarkkaan analysoida, mutta joitakin havaintoja jaolettamuksia muutoksen suunnista on jo mahdollisuusesittää.Kuntaliitoskeskustelu käynnistyi Kiihtelysvaarassayllättäen alkuvuodesta 2003, jolloin esilläoli aluksi vain Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaranliitos. Vielä muutama viikko aikaisemmin olikunnanjohtaja Juhani Rouvinen paikallislehteenkirjoittamassaan joulutervehdyksessä kiteyttänytpaikkakunnalla vallinneen varsin yleisen käsityksenkuntaliitoksista seuraavasti (Kiihtelys-Pyhäselkä Lehti 19.12.2002):Kiihtelysvaaran kannalta liittyminen toiseen kuntaanainakin vähentänee ”läheisyysperiaatetta” jaeittämättä johtanee palvelujen määrän ja laadunkinvähenemiseen eräiltä osin. Keskittymisen seuraushanon reuna-alueitten näivettyminen.Aloite kuntaliitoksen tutkimisesta tuliTuupovaaran taholta (Kiihtelys-Pyhäselkä Lehti27.2.2003). Jo helmikuussa tekivät molempienkuntien kunnanhallitukset päätöksen selvittääkuntaliitosmahdollisuudet. Tällöin korostettiinkuntien samankokoisuutta sekä kuntakulttuurinja organisaatioiden samankaltaisuutta (KarjalanMaa 25.2.2003). Alkukesästä mukaan selvitystoimikuntaantulivat Joensuun edustajat ja sisäasianministeriöasetti selvitysmiehen laatimaanehdotusta kolmen kunnan liitoksesta (KarjalanMaa 6.6.2003 ja 12.8.2003). Lokakuussa julkistetussakuntajakoselvittäjän loppuraportissa samoinkuin sitä tukeneissa kuntien johtohenkilöidenkannanotoissa kolmen kunnan liitosta perusteltiinKiihtelysvaaran ja Tuupovaaran heikolla taloudellasekä Joensuun seudun kehittämistarpeilla(Karjalainen 25.10.2003a, Myllyniemi 2003).Kiihtelysvaaran kunnalle oli syntynyt vuosien varrellaelinkeinopoliittisista investoinneista paljonvelkaa. Palvelut olivat kylläkin hyvätasoisia ja neoli tuotettu suhteellisin pienin kustannuksin.Kuntaliitosselvitys synnytti vilkkaammankeskustelun Kiihtelysvaarassa kuin Tuupovaarassaja Joensuussa. Yksi aktiivisimmista keskustelijoistaoli Kiihtelysvaaran eteläiset kylät ry, joka julkistipaikallis- ja maakuntalehdessä hallituksensakannanoton (Karjalainen 25.10.2003b)ja järjesti kuntakeskuksessa paneelikeskustelun(Karjalainen 13.1.2004). Eteläisten kylienyhdistys ei pitänyt tarkoituksenmukaisenaKiihtelysvaaran liittämistä Joensuuhun, koska lä-Maaseudun uusi aika 1/ 2009 13

ARTIKKELIThipalvelut joutuisivat uhanalaisiksi ja päätösvaltasiirtyisi etäämmäksi virka- ja luottamusmiehille,joille maaseudun olosuhteet ovat vieraita.Yhdistys piti varteenotettavampana vaihtoehtonaKiihtelysvaaran ja Tuupovaaran keskinäistä liitosta.Se piti myös välttämättömänä kansanäänestyksenjärjestämistä kuntaliitosasiassa.Toisin kuin Joensuussa ja Tuupovaarassa,Kiihtelysvaarassa järjestettiin liitosasiassa neuvoaantavakansanäänestys. Äänestyksessä 63 prosenttiaäänestäneistä kannatti Kiihtelysvaaran kunnanliittämistä Joensuun kaupunkiin. Kannatus olisamaa suuruusluokkaa kaikilla kolmella äänestysalueella,myös eteläisten kylien eli Huhtilamminäänestysalueella (Karjalainen 26.1.2004). Se, ettäkaksi kolmesta alueellamme tuki Joensuuhunliittymistä vastoin yhdistyksemme kantaa, oli ainakinminulle yllätys. Ilmeisestikin enemmistöäänestäjistä luotti enemmän vanhoihin viiteryhmiinsä,puolueisiin ja kunnallispolitiikkoihin,kuin uusien asukasryhmien aktivisteihin.Huhtilammin äänestysalue on keskustan vankkaatukialuetta. Vuoden 2004 kunnallisvaaleissakeskustan ääniosuus oli 68 prosenttia sosialidemokraattiensaadessa 22 prosenttia äänistä(Karjalainen 26.10.2004). Sosialidemokraatitolivat aluksi innokkaampia Joensuuhun liittyjiä,mutta lopulta myös keskustan kiihtelysvaaralaisetjohtohenkilöt ajoivat vahvasti liitosta(Karjalainen 2.10.2003 ja 3.11.2003).Ilmeisestikin Kiihtelysvaaran tapaisella maaseutualueellaon puolueuskollisuus edelleen niinvoimakasta, että eteläisten kylienkin äänestäjätsaatiin tiukan paikan tullen tukemaan paikallisenpuoluejohdon kantaa.Kuntaliitoksen jälkeen hallinnollisia tehtäviäsiirrettiin Kiihtelysvaarasta ja TuupovaarastaJoensuuhun. Kiihtelysvaaran kunnantoimistontiloihin tuli palvelupiste, jonka yhteydessä sijaitsevatmuun muassa kirjasto, terveysasema, paloasemaja sosiaalitoimen palveluja (Joensuun palvelut2008). Eteläisten kylien kohdalla kuntaliitostoi mukanaan palvelujen puolustustaisteluja,jotka päättyivät pääsääntöisesti tappioon. Joensimmäisenä liitosvuonna Joensuun koulutuslautakuntapäätti lakkauttaa Huhtilammen alaasteen.Oppilaiden vanhemmille ja kyläläisillekoulun lakkauttamisesta järjestetty kuulemistilaisuuskertoo, miten päätöksentekokulttuuriJoensuussa poikkeaa Kiihtelysvaarassa totutusta.Kiihtelysvaarassa koulupiirien muutoksia olivatyleensä edeltäneet keskustelutilaisuudet kyläkouluilla,joihin kyläläisten ohella osallistuivat myöskunnan johtavat virka- ja luottamushenkilöt.Huhtilammen koulun lakkauttamista koskevassakuulemistilaisuudessa olivat läsnä koulutoimenedustajina vain koulutuslautakunnan kiihtelysvaaralainenrivijäsen sekä vs. koulutoimenjohtajaja suunnittelija. Lautakunnan puheenjohtajia jamuita jäseniä ei näkynyt. Paikalle tulleiden koulutoimenvirkamiesten oli vaikea ymmärtää kyläkoulujenmoninaista roolia kylässä (koulutuslautakunnannäkökulmana kyläläisten huomautuksiinks. Joensuun kaupunki 2005a).Kyläläiset katsoivat Huhtilammen koulunlakkauttamisen olevan vastoin kuntaliitossopimusta.Ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystäkunta jakoi jokaiseen kiihtelysvaaralaiseen talouteenesitteen Ajan oloon, jossa todetaan koulutuspalveluista:”Kiihtelysvaaran kouluverkkoonkuntaliitos ei tuo muutoksia. Vuonna 2005 kunnassaolisi toiminnassa yksi yläkoulu ja kolmealakoulua. Myöskään koulujen lakkauttamistarvettaei ole.” Sama toteamus on myös kuntajakoselvittäjäPekka Myllyniemen (2003: 43) loppuraportissa.Huhtilammen koulun lakkauttamisasiassaäänestettiin sekä koulutuslautakunnassa ettäkaupunginhallituksessa (Joensuun kaupunki2005a ja 2005b). Enemmistö katsoi, että sitoviaeivät ole kuntajakoselvityksen muotoilutvaan ainoastaan kuntien hallinnon ja palvelujenjärjestelysopimuksen lauseet. Kiihtelysvaaralaisetluottamusmiehet luulivat sopineensa aivan muutaaikoinaan kuntaliitoksesta päättäessään, silläJoensuun valtuustossa istuneet kaupunginvaltuutetutvalittivat lakkauttamispäätöksestä hallintooikeuteen(Joensuun kaupunki 2006).Kylien asukkaiden energiaa on kulunut muihinkinpuolustustaisteluihin. Heti liitoksen jälkeenjoutui Uskalin kylätoimikunta luopumaankunnan rivitalossa olleesta kokoontumistilastaan,kun kaupunki korotti vuokraa merkittävästi.Paikallisille kehittämishankkeille ongelmia on14Maaseudun uusi aika 1/ 2009

ARTIKKELITeen symbolit säilyvät muistona aiemmasta identiteetistä.1990-luvulla käyttöön otettu nimitysKiihtelysvaaran eteläiset kylät saattaa tulla kyseenalaiseksi,jos nimi Kiihtelysvaara vakiintuutarkoittamaan vain kirkonkylää. Liekö yhdistyksennettisivuilla jo ennakoitu nimen vaihtoa, koskasivujen otsakkeena on Joensuun eteläiset kylät(ks. www.etelaisetkylat.fi). Parhaillaan eteläistenkylien aktivistit ovat puuhamiehinä perustamassamaaseutuistuneen Joensuun kylille kattoorganisaatiota,Joensuun kylät ry:tä.Ratkaisevaa Joensuun haja-asutusalueiden kehityksenkannalta on, miten siellä asuvat kiinnittyvätasuinpaikkaansa. Onko alueilla sellaista paikallistaidentiteettiä, joka johtaa paikan puolustamiseenja kehittämistyöhön osallistumiseen?Kuntaliitoksen myötä yhteiskunnallinen vaikuttaminenon siirtynyt etäämmäksi. Puolueetlakkauttivat kunnallisjärjestönsä Kiihtelysvaarassaja paikallisyhdistykset siirtyivät Joensuun paikallisjärjestöjenjäseniksi. Eteläisissä kylissä ei oleenää toiminnassa muita puolueosastoja kuinKeskustan Huhtilampi–Uskalin paikallisyhdistys.Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Kiihtelysvaaranja Tuupovaaran alueelta valittiin kummaltakinkolme ehdokasta Joensuun kaupunginvaltuustoon,vuoden 2008 vaaleissa kummaltakin enääkaksi. Kiihtelysvaaran eteläisistä kylistä ei ole ollutyhtään kaupunginvaltuutettua.Yhteiskunnallista osallistumista ja vaikuttamismahdollisuuksiakehittämällä voitaisiin tukeapaikallisia identiteettejä. Yksi mahdollinen malliolisi aluelautakunnat tai -toimikunnat, joistaJoensuun seudulla ei ole useimmista muista kuntaliitosalueistapoiketen juurikaan keskusteltu.Niihin pyrittäisiin löytämään mahdollisimmanpäteviä ja sitoutuneita oman alueensa edustajia.Aluelautakuntia pohtinut Hannu Katajamäki(2008) hahmottelee mallia, jossa kansalaislähtöinensuora demokratia kohtaisi perinteisen edustuksellisendemokratian. Tässä mallissa esityksetjäsenistä tehtäisiin avoimissa kansalaiskokouksissa,mutta lopullisen valinnan tekisivät kunnanvaltuustot,jotka voisivat käyttää nimityksissä myöspoliittista harkintaa. Aluelautakuntien budjettimuodostettaisiin muuttamalla osa kunnan budjettivaroistaalueperustaiseksi. Katajamäen mukaanaluelautakunta voisi olla väline, jonka avullaotetaan huomioon kunnan moniaineksisuusja vältetään kunnan eri osa-alueiden välisiä ristiriitoja.Aluelautakunnat vahvistaisivat myös paikallistaidentiteettiä ja saisivat kansalaiset kiinnostumaanomien asuinalueidensa kehittämisestä.Joensuun seudulla ne voisivat osaltaan estääkehitystä, jossa reuna-alueista tulisi anonyymiä,paikatonta tilaa. Sopiva aluelautakuntien määrävoisi Joensuun kuntaliitosalueilla olla kolme.Kiihtelysvaaran ja Tuupovaaran alueelle voitaisiinperustaa yhteinen Vaarojen aluelautakunta,Enon ja Pyhäselän alueille kummallakin omansa.Paikallisten yhdistysten ja alueen valtuutettujenyhteistyö voisi lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiaja sitouttaa heitä asuinalueidensakehittämiseen.JohtopäätöksetYhteiskunnalliset muutokset tukivat uusien paikallisteninstituutioiden ja yhteisöjen rakentumistaItä-Suomen maaseudulle aina 1950-luvullesaakka. Viimeiset puoli vuosisataa nämä paikallisyhteisötovat purkautuneet ja korvautuneet uusilla.Kylät ovat vaihtaneet paikkaa niin fyysisesti, sosiaalisestikuin kulttuurisestikin. Toiminnallisiksikyläyhteisöiksi tulkittavia paikallisia sosiaalisia järjestelmiäoli tutkimusalueella 1950-luvulla kuusi,1970-luvulla neljä ja 1990-luvulla yksi. Vaikkaalueella ei ole enää toimivia lähipalveluja, on sielläedelleen aktiivisia yhdistyksiä. Symbolinen yhteisyyselää vielä voimakkaana, joten mistään paikallistenidentiteettien puuttumisesta tai paikattomastatilasta ei voida puhua.Keskeinen osa yhteisörakenteiden muutostaon ollut se, että kylät ovat avautuneet ja laajentuneeteri suuntiin. Kylien avautuminen on olluteräällä tavalla luonnollinen seuraus maaseudunrakennemuutoksista, vaikka rakennemuutoksetsinänsä koettelivat nopeutensa vuoksi kovallakädellä yhteisöjen ja ihmisten sopeutumiskykyä.Paikallisyhteisöt kuitenkin mukautuivat rajuihinmuutoksiin korvaamalla aikaisemmat institutionaalisetrakenteen uusilla. Sitä mukaa kun väes-16Maaseudun uusi aika 1/ 2009

ARTIKKELITtömäärä pieneni, sulautuivat palvelut ja yhdistystoimintatoisiinsa. Toimintatila laajeni, mutta samallamyös yhteysverkosto avautui uusiin suuntiin.Uusien yhteyksien ja vaikutteiden myötäkylien rajat tulivat aikaisempaa avoimemmiksi.Tässä suhteessa ratkaiseva oli erityisesti 1990-luku,jolloin kyläkeskeinen toimintatapa väistyiverkostomaisen toiminnan tieltä. Myös paikallisidentiteettiuusiutui vähitellen muun yhteisörakenteenmukaiseksi.Viime vuosina paikallisyhteisöjen ja identiteettienjatkuvuutta ovat tutkimusalueella ja laajemminJoensuun seudulla tulleet koettelemaankuntaliitokset. Pelkona on, että yhteisöjen avautumiskehityssaa piirteitä, jotka lisäävät paikattomuutta,identiteettien puuttumista. Entistä suurempiakyläkouluja ollaan lakkauttamassa ja palvelujakeskittämässä. Paikallisten instituutioidensulautuminen ei ole enää samalla tavalla luonnollistakuin aikaisemmin, sillä se ei perustu väestönmäärän vähenemiseen vaan ulkoisiin vaatimuksiin,ennen muuta kaupungin budjetin tasapainottamiseen.Laajoille maaseutualueille eijää enää muita paikallisia instituutioita kuin eräätyhdistykset, esimerkiksi tutkimusalueellemmekyläyhdistykset ja metsästysseurat. Paikallisteninstituutioiden hävitessä vähenevät paikallisenidentiteetin ja sosiaalisen pääoman ylläpitäjätalueelta, jolloin 1990-luvulla syntynyt projektiidentiteettisaattaakin vaihtua vastarintaidentiteetiksi(vrt. Castells 1997).Kuntaliitoksia puoltava keskustelu nojaa olettamukseen,että kunnan rajoilla ja ennen muutakunnan asukasluvulla on keskeinen merkitys alueenkehittymiselle. Maaseudun kehittämisen keskeisinongelma eivät ole kuitenkaan kuntarajatvaan inhimillisten ja taloudellisten voimavarojenniukkuus. Liian harvat ihmiset ovat valmiita ottamaanvastuuta asuinalueidensa kehittämisestä.Mukaan lähteminen näyttää edellyttävän samaistumistaalueeseen. Lähivuosien ratkaisut ovat tärkeitäJoensuun seudun yleisen ilmapiirin ja alueeseensamaistumisen kannalta. Alueella on osattavatoimia niin, etteivät ratkaisut passivoi kylien aktiivisiakehittäjiä ja tee kylien asukkaista katkerialaitakaupunkilaisia. Kylien osallistumista uudenkuntayksikön päätöksentekoon tulisikin edistääaluelautakuntien tapaisilla vaikututtamiskanavilla.Kiihtelysvaarassa ja Joensuun seudulla sosiaalistapääomaa on kasvattanut erityisesti Leadertoiminta.Maaseutukuntien aktiiviset kehittäjätovat pystyneet vaivattomasti ylittämään kuntarajat,jotka eivät ole kahlinneet motivoitunuttatoimintaa. Samaa perinteisten rajojen ylittämistäon tapahtunut tutkimusalueellamme viimeisenkymmenen vuoden aikana kylien avautuessamoneen eri suuntaan. Kuntaliitokset saattavatsuunnata avautumisprosessia yksinapaisemmaksi.Tällöin liitosalueet tulisivat riippuvaisemmiksiJoensuusta, joka alkaisi dominoidaniiden sosiaalista elämää. Esimerkki kuntaliitostenmyötä tapahtuneesta paikallisuuden määrittymisestäJoensuu-keskeisesti on paikallislehtiKiihtelys-Pyhäselän lopettaminen vuodenvaihteessa(Kiihtelys-Pyhäselkä Lehti 18.12.2008).Paikkaa määriteltäessä ja paikallisuuden liikkeitäanalysoitaessa on syytä pitää mielessä, ettäsamassa paikallisyhteisössä asuvien suhde paikallisuuteenvoi olla hyvin erilainen. Esimerkiksiammatti ja ikä voivat vaikuttaa paljon siihen, onkoihminen paikallisesti tai ei-paikallisesti suuntautunut.Paikkakunnan eri instituutiot määrittelevätpaikallisuuden eri tavoin. Kun maakuntalehtiKarjalainen on ajanut hyvin määrätietoisestiJoensuun seudun kuntaliitoksia (Kumpulainen–Sihvonen 2008), on Kiihtelys-Pyhäselkä Lehtisuhtautunut niihin kriittisemmin. Kun paikallisyhteisöneri toimijoilla on paikallisuuteen hyvinerilaisia intressejä ja näkemyksiä, on paikallisuusjatkuvasti myös määrittelykamppailujen kohde.TUTKIMUSKIRJALLISUUSAnderson, Leon 2006: Analytic Autoethnography.Journal of Contemporary Ethnography 35, 373–395.Beck, Ulrich 1999: Mitä on globalisaatio? Vastapaino,Tampere.Castells, Manuel 1997: The Information Age:Economy, Society and Culture. Volume II: ThePower of Identity. Blackwell, Oxford.Hall, Stuart 1999: Identiteetti. Vastapaino, Tampere.Katajamäki, Hannu 2008: Aluelautakunnat vahvistai-Maaseudun uusi aika 1/ 2009 17

ARTIKKELITsivat paikallisyhteisöjä kuntaliitoksessa. HelsinginSanomat, Vieraskynä 11.10.2008.Kumpulainen, Mikko–Sihvonen, Jukka 2008:“Kilpailukykyinen suurempi kaupunki ja provinsiaalinenmaaseutu” – viestinnän luomat kuvatkuntaliitoksista. Artikkelikäsikirjoitus 2.4.2008,Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos.Lehtonen, Heikki 1990: Yhteisö. Vastapaino,Tampere.Massey, Doreen 2003: Paikan käsitteellistäminen.Teoksessa Lehtonen, Mikko–Löytty, Olli (toim.).Erilaisuus, 51–83. Vastapaino, Tampere.Massey, Doreen 2008: Samanaikainen tila. Vastapaino,Tampere.Mäkelä, Aarne 2007: Mitä rehtorit todella tekevät.Etnografinen tapaustutkimus johtamisesta ja rehtorintehtävistä peruskoulussa. Jyväskylä Studiesin Education, Psychology and Social Research316.Ojanen, Karoliina 2008: Kenttäkokemuksesta tiedoksi.Elore 15:1 (on line) http://www.elore.fi/arkisto/1_08/oja1_08.pdf [10.9.2008]Paasi, Anssi 1986: The institutionalization of regions:a theoretical framework for understanding theemergence of regions and the construction of regionalidentity. Fennia 164.Paasi, Anssi 1991: Deconstructing regions: noteson the scales of spatial life. Environment andPlanning A 23, 239–256.Paasi, Anssi 2008: Paikan ja rajojen anatomiaa.Sosiologia 45, 170–171.Putnam, Robert D. 1993: Making democracy work.Civic Traditions in modern Italy. PrincetonUniversity Press, New Jersey.Pyy, Ilkka 2007: Kunta- ja palvelurakenneuudistus– edistystä? Kunnallistieteellinen aikakauskirja1/2007, 111–116.Rannikko, Pertti 1997a: From Functional toSymbolic Local Community. A Case Study ofa Forest Village in Eastern Finland. Research inCommunity Sociology 7, 223–246.Rannikko, Pertti 1997b: Kaksi vuotta Leader-sähellystä:paikallisaktivistin muistelmat. Maaseudun uusiaika 1/1997, 30–39.Rannikko, Pertti 2000: Kehittämishanke paikallisenidentiteetin muovaajana. Teoksessa Hyyryläinen,Torsti–Rannikko, Pertti (toim.). Eurooppalaistuvamaaseutupolitiikka. Paikalliset toimintaryhmätmaaseudun kehittäjinä, 143–165. Vastapaino,Tampere.Ray, Christopher 1997: Towards a Theory of theDialectic of Local Rural Development within theEuropean Union. Sociologia Ruralis 37, 345–362.Relph, Edward 1976: Place and placelessness. PionLimited, London.Riikonen, Heikki 1994: Paikka, yhteisö ja muistitieto.Nordia tiedonantoja, Sarja A No. 1, 43–54.Robertson, Roland 1995: Glocalization: Time-Spaceand Homogeneity-Heterogeneity. TeoksessaFeatherstone, Mike–Lash, Scott–Robertson,Roland (eds.). Global Modernities, 25–44. SagePublications, London.Ruotsala, Helena 2007: Paikka ja paikallisuus kansatieteennäkökulmasta. Julkaisussa Paikallisuus tieteissäja taiteissa. Suomen kotiseutuliiton julkaisujaB:12, 9–11.Zimmerbauer, Kaj 2008: Alueellinen imago ja identiteettiliikkeessä. Helsingin yliopisto, Ruraliainstituutti,Seinäjoki. Julkaisuja 15.Paikallistutkimuksen aineistolähteetSanomalehdetKarjalainen– 2.10.2003, Huoli palvelujen säilymisestä ajaavaarakuntia Joensuuhun– 25.10.2003a, Vaarakuntien talous ja seudun kehittäminenpuoltavat kuntaliitosta– 25.10.2003b, Kuntaliitos ratkaistava kansanäänestyksessä– 3.11.2003, Keskustaryhmät puoltavat kuntaliitosta– 13.1.2004, Tupa on täynnä ja tunnelma lämpenee– 26.1.2004, Kiihtelysvaaralaisilta kirkkaasti ”kyllä”Joensuuhun liittymiselle– 26.10.2004, Linnunlahti ja Kiihtelys äänestivätvilkkaimmin– 27.9.2008, Joensuun koulujen lakkautukset alkavat2010– 4.2.2009, Pieniä ihmeitä odotellaan18Maaseudun uusi aika 1/ 2009

ARTIKKELITKarjalan Maa– 25.2.2003, Kiihtelysvaara ja Tuupovaara tutkivatkuntaliitosta– 6.6.2003, Liitosselvitys kolmen väliseksi– 12.8.2003, Selvitysmiehellä ei ennakkokäsitystälopputuloksesta– 6.2.2009, Haju- ja makueroja onKiihtelys-Pyhäselkä Lehti– 19.12.2002, Kiihtelysvaara mukavasti mukanaseutukunnan kehityksessä– 27.2.2003, Kiihtelysvaara ja Tuupovaara selvittävätkuntaliitosmahdollisuudet– 18.12.2008, Muutoksen aika paikallislehdessäMuut painetut lähteetAjan oloon 2004: Kuntaliitostiedote kiihtelysvaaralaisille.Kiihtelysvaaran kunta.Kiihtelysvaaran kunnalliskertomus vuodelta 1985.Noponen, Sisko 1977: Kuusikymmentäkolme vuottamarttatyötä Kiihtelysvaarassa. TeoksessaKiihtelysvaara ennen ja nyt, 510–529.Kiihtelysvaaran kunta ja seurakunta.Ojanaho, Veijo (toim.) 1992: Huhtilampi – kyläKiihtelysvaarassa. Huhtilammin perinnetoimikunta,Kiihtelysvaara.Peltonen, Mauri 1977: Kiihtelysvaaran koululaitoksenvaiheista. Teoksessa Kiihtelysvaara ennen ja nyt,307–371. Kiihtelysvaaran kunta ja seurakunta.Poutiainen, Eino 1972: Melkoisen kovaa leikkiä (toim.Irja Kortelainen). Tammi, Helsinki.Internet-lähteetJoensuun eteläiset kylät, Pohjois-Karjalan vuoden kylä2006, http://www.etelaisetkylat.fi [13.10.2008]Joensuun kaupunki 2005a: Koulutuslautakunnan pöytäkirja15.12.2005, Huhtilammen koulun lakkauttamisenvahvistaminen (197. §), http://kuntatoimisto.jns.fi:8080/[27.10.2008]Joensuun kaupunki 2005b: Kunnanhallituksen pöytäkirja23.12.2005, Pöytäkirjoja ja yksihenkilöistenpäätöksiä (754. §), http://kuntatoimisto.jns.fi:8080/ [27.10.2008]Joensuun kaupunki 2006: Koulutuslautakunnan pöytäkirja27.4.2006, Vastaus Kuopion hallinto-oikeudellekoskien Huhtilammen koulun lakkauttamisestatehtyä kunnallisvalitusta, http://kuntatoimisto.jns.fi:8080/[27.10.2008]Joensuun kaupunki 2008: Joensuun, Enon ja Pyhäselänkuntaliitos, Sivistyspalvelutyöryhmän raportti9.5.2008, http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-jyty/viisikuntaa/index.htx [27.10.2008]Joensuun palvelut – Kiihtelysvaara, http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-kiihtelysvaara/index.htx: [3.10.2008]Joensuun maaseutualueiden kehittämis- ja markkinointiohjelma2005–09, http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-maaseutu/maaseutuohjelma/index.htx[24.10.2008]Joensuun maaseutuohjelman ulkopuolinen väliarviointi31.5.2007, http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-maaseutu/maaseutuohjelma/valiraportti/index.htx[24.10.2008]Joensuun palvelut – Kiihtelysvaara, http://www.jns.fi/Resource.phx/sivut/sivut-kiihtelysvaara/index.htx: [3.10.2008]Myllyniemi, Pekka 2003: Joensuun kaupungin,Kiihtelysvaaran kunnan ja Tuupovaaran kunnankuntajakoselvitys. Kuntajakoselvittäjän loppuraportti24.10.2003, http://www.jns.fi/kuntaliitos[30.10.2003]ArkistolähteetHaapaloson perinnepiiri 1989–1990: Nauhoitukset janauhapöytäkirjat istunnoista (kirjoittajan hallussa).Kiihtelysvaaran eteläiset kylät ry 1996–2006 (yhdistyksen10-vuotisjuhliin koottu historiikki)Kiihtelysvaaran henkikirjat 1890–1985. Joensuunmaakunta-arkisto ja Joensuun maistraatti.Kunnallisvaalit 1988: Kiihtelysvaaran kunnassa annetutäänet puolueittain. Kiihtelysvaaran kunta.Maaseudun uusi aika 1/ 2009 19