OULUN SEUDUN YLEISKAAVA 2020

Oulun seudun yleiskaava 2020Hailuoto-Haukipudas-Kempele-Kiiminki-Muhos-Oulu-Oulunsalo3.4.3. PerinnemaisematMuuttuvan maatalouskulttuurin myötä ovat perinteisten maankäyttötapojen muovaamatelinympäristöt, perinnebiotoopit, katoamassa luonnostamme. Vuonna 1992 käynnistettiinperinnemaisemien inventointi- ja hoitoprojekti, jonka toteuttajina olivat alueelliset ympäristökeskukset.Pohjois-Pohjanmaan osalta projektin tulokset on raportoitu alueellisessa ympäristöjulkaisussa:Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat. Kyseisessä raportissa perinnemaisematon jaettu kolmeen arvoluokkaan; valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisestiarvokkaisiin. Tässä yhteydessä on huomioitu vain valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaatkohteet.Valtakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia luonnehtii yleensä hyvin pitkäänjatkunut laidunnus tai niitto sekä edustava perinnekasvillisuus. Kohteen perinteinenkäyttö voi olla myös loppunut, mutta silloin kasvillisuuden täytyy olla erityisenedustavaa. Oulun seudun yleiskaava-alueella valtakunnallisesti arvokkaitakohteita on Hailuodossa ja Oulunsalossa. Kohteet ovat pääasiassa merenrantaniittyjä,joiden yhteydessä on jonkin verran metsälaitumia.Maakunnallisesti arvokkaalla perinnemaisemalla perinteinen tai lähes perinteinenkäyttö on jatkunut pitkään, minkä ansiosta alueella on tyypillistä perinnekasvillisuuttaja monipuolinen lajisto. Osa alueesta on voinut joskus olla peltoa.Oulun seudun yleiskaava-alueella maakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemakohteitaon Hailuodossa, Haukiputaalla, Kempeleessä, Kiimingissä, Muhoksellaja Oulunsalossa. Rannikkokuntien perinnemaisemat ovat pääasiassa merenrantaniittyjä.Muhoksen ja Kiimingin kohteet muodostuvat tulvaniityistä, kuivistaniityistä ja metsälaitumista.Perinnemaisemat on esitetty yleiskaavakartalla 2/1 merkinnällä perinnemaisema.Lähteet:Vainio, M. & Kekäläinen, H. (toim). Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat.3.4.4. Uhanalaiset kasvilajitEliölajisto muodostaa luonnon monimuotoisuuden kokonaisuudessa keskeisen tason. Lajistonmäärää, runsaussuhteita ja uhanalaisuutta käytetään usein luonnon ja ympäristön tilanmittareina sekä eri alueiden suojeluarvon määrittäjinä. Suojelun kannalta keskeinen lajisto eliuhanalaiset ja erityisesti suojeltavat lajit määritellään Suomen luonnonsuojelulaissa.Tässä yhteydessä on huomioitu vain valtakunnallisesti uhanalaisiksi luokitellut lajit. Lisäksion otettu huomioon ainoastaan vuoden 1950 jälkeen havaitut esiintymät. Kasvilajien esiintymätiedoton saatu Oulun yliopiston kasvitieteelliseltä museolta. Kasvimuseon aineistossasijaintitiedot ovat pääosin 100 – 1000 metrin tarkkuudella. Joidenkin esiintymien sijaintitiedotolivat niin puutteelliset, että niiden sijoittaminen kartalle oli mahdotonta. Kartalla on esitettykohteet, joilla esiintyy yksi tai useampi valtakunnallisesti uhanalainen kasvilaji. Osa näistälajeista on lisäksi mainittu luontodirektiivin liitteissä II ja/tai IV. Kartalle ei ole merkitty esiintymiä,jotka sijaitsevat luonnonsuojelualueilla tai Natura 2000 verkostoon kuuluvilla alueilla.21