GEFILUS® - Kemia-lehti

Hyötykäytön mahdollistavat menetelmäteivät kuitenkaan saa maksaa liikaa.”Jätteiden kaatopaikkasijoittaminen maksaayrityksille vain noin viisi euroa tonnilta,joten myös hyötykäytön on oltava edullista,jotta se kiinnostaisi.”Uusi menetelmäjätealallaMetallien keruutekniikaksi ”ekokaivoksiin”on valittu bioliuotus muun muassa siksi, ettäse hyödyntää luonnossa tapahtuvaa prosessia.”Vaihtoehtona voisi olla esimerkiksi fysikaalinentai kemiallinen menetelmä, muttabiologiset menetelmät kuluttavat vähemmänluonnonvaroja.”Bioliuotusta menetelmänä on maailmallakäytetty jo 30–40 vuotta. Kaupallisessakäytössä liuotus on esimerkiksi Talvivaarankaivoksessa Sotkamossa. Jätteenkäsittelyssäbioliuotus on kuitenkin uutta, vaikka asiaaon jonkin verran tutkittu aiemminkin.”Alalla on tosin pitkään ollut hiljaista,joskin esimerkiksi Japanissa on hiljattaininnostuttu aiheesta uudestaan. MeilläSuomessa erikoisuutena ovat kylmät olosuhteet,jotka tuovat prosessiin oman haasteensa”,Vestola kertoo.Bioliuotus perustuu mikrobeihin, joidenavulla metallipitoisten materiaalien sisältämätmetallit saadaan liukoiseen muotoon.Mikrobit joko syövät jätemateriaalia aiheuttaensiten metallin liukenemista, tai metallitliukenevat mikrobien aineenvaihduntatuotteidenavulla. Liuoksesta metallit saadaanerilleen esimerkiksi pH:ta säätämällä.Metallien talteenotto bioliuotuksen avullasoveltuu Tekesin vanhemman teknologia-asiantuntijanAsko Vesannon mukaanteollisuuden kaatopaikoille, joiden jätteidenalkuperä on tiedossa ja koostumus homogeeninen.Sellaisia Suomessa on arvioltakymmenkunta.Varsinkin kaivosteollisuudella on vanhojajäte- ja rikastehiekka-alueita, joilla onpaljon potentiaalista raaka-ainetta. ”Teollisuudenmenetelmät ovat aiemmin olleettehottomampia, joten kaatopaikalle päätyneessäjätteessä on ollut mukana enemmänkäyttökelpoista materiaalia kuin nykyään”,Vesanto sanoo.Metallien ja mineraalien keruusta koituumuutakin hyötyä kuin arvoraaka-aineentalteensaaminen: erottelun jälkeen paraneemyös jäljelle jäävän jätemassan käyttökelpoisuus.”Kun metallit on erotettu, jäljelle jää raemainenaines ilman haitallisia ainesosia. Sitävoidaan käyttää esimerkiksi tienrakennuksessa”,Elina Vestola huomauttaa.Ekokaivostoiminnan hyödyt olisivat Vestolanmielestä kiistattomat. Materiaalien ympäristökuormitusvähenisi, kun osa niistäsaataisiin takaisin käyttöön, kaatopaikkojenjätemäärät pienenisivät, ja kun niille jäävässäjätejakeessa ei olisi metalleja, sen ympäristöhaitatolisivat pienemmät. Materiaalienkaatopaikkasijoittaminenkin helpottuisi,kun haitalliset metallit, esimerkiksi arseenija kadmium, saataisiin pois.Lisäksi bioliuotuksen kustannukset jäävätyleensä alemmiksi kuin perinteisten rikastusteknologioiden.”Tosin bioliuotus soveltuu vain niillemalmityypeille, joiden metallipitoisuus onalhainen. Toisentyyppisille malmeille onsiis löydettävä muita menetelmiä.”Vestolan tehtävänä tutkimushankkeessaon myös liuotusprosessin käyttöönoton kokonaiskustannustenarviointi.”Asiaa täytyy tarkastella tapauskohtaisesti.Vaihtelua voi aiheutua monista tekijöistä.Kustannuksiin vaikuttavat esimerkiksikäsiteltävä materiaali sekä seurannanja ylläpidon tarve.”Asko Vesannon mukaan bioliuotus on jokatapauksessa erittäin lupaava vaihtoehtojätemetallin talteenottoon, sillä mikrobiologisetmenetelmät ovat varmasti ainakin kemiallisiakeinoja kustannustehokkaampia.”Bioliuotusprosessi saattaa viedä enemmänaikaa, mutta sen taloudellinen kannattavuuson eri luokkaa kuin kemiallisillamenetelmillä. Niitä on kyllä testattu tähäntarkoitukseen, mutta niiden käyttö on kaatunutnimenomaan kustannuksiin”, Vesantosanoo.Elina Vestola uskoo, että Suomessa nytkehitettävällä menetelmällä on myös kansainvälistäpotentiaalia.”Metallipitoista jätettä syntyy teollisuudessajoka puolella maailmaa, ja määrätovat huomattavia. Alalla on siis kysyntääuusille tuotteille ja prosesseille.”Tekesin SymBio-ohjelmaan kuuluva tutkimushankejatkaa pilot-mittakaavaisenavielä kaksi vuotta. Sen jälkeen alkavat täydenmittakaavan kokeet.”Neljän vuoden päästä menetelmää voitaisiinsiis jo oikeasti hyödyntää teollisuudessa”,Elina Vestola arvioi.Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri jaKemia-lehden vakituinen avustaja.sanna.alajoki@kemia-lehti.fiKansainvälisillemarkkinoilleVTTJätemateriaalinbioliuotustatäyssekoitusreaktorissa.1/2010KEMIA23