voimaa muovit - Kemia-lehti

henkilöuutisiaVuodenluonnontieteilijäSirpa Suntioinen:Sirpa Suntioisen mukaan yliopistoissaannettava opetus ei vastaa tämän päivänja tulevan nuorison odotuksia ja tarpeita.Vahvistusta kaipaavat erityisesti kestävänkehityksen ja ekologian teemat. Niitä ol-”Luonnontieteidenopetusuudistettava”Maailman pelastaminenvaatii luonnontieteellistätietoa, kiteyttää SirpaSuntioinen.”Koulujen luonnontieteiden opetus ei annariittävää orientaatioperustaa, joka on ratkaisevayliopisto-opintojen menestyksellisellesuorittamiselle”, sanoo filosofian tohtoriSirpa Suntioinen, jolla kemistitaustanlisäksi on myös pedagoginen koulutus.Opetus yliopistoissa taas korostaa liikaaopettajan auktoriteettia: opettaja opettaa jaopiskelija pänttää. Opiskelijan oma aivotyöjää Suntioisen mukaan tekemättä jatieteen tarvitsema ”lapsenomainen hämmästelyja kysely” toteutumatta.Kun koulupohja on hutera, monet keskeyttävätluonnontieteen opinnot jo ensimmäisenälukuvuonna. Suntioinen tietäämistä puhuu: hänen itsensä aikanaan koulussasaamat valmiudet kemiassa ja fysiikassaolivat kehnot, ja vahinko oli korjattavakovalla työllä korkeakouluopiskelunalkuvaiheessa.Vuoden luonnontieteilijäksi valittu Suntioinenpuhui aiheesta Luonnontieteilijäpäivänä30. syyskuuta Helsingin yliopistonBiomedicumissa.Luonnontieteiden Akateemisten LiittoLAL päätyi Suntioisen palkitsemiseentunnustuksena hänen uraauurtavasta työstäänluonnontieteiden yliopisto-opetuksenkehittämisessä. Suntioista kiitettiin myöstämän rohkeista, kriittisistä ja rakentavistakannanotoista sekä ansiokkaasta laatujärjestelmienkehittämisestä.57-vuotias Suntioinen on vuodesta 2002toiminut Kuopion yliopiston laatupäällikkönä.Kaudeksi 2003–2008 hänet valittiinopetuksen kehittämisestä vastaavaksi vararehtoriksi.Vuodesta 2008 hän on ollutmyös Itä-Suomen yliopistohankkeen laatutyönvastuuhenkilö.Raja-aidat nurinVeikko SomerpuroVuoden luonnontieteilijäksi valitun kemistin Sirpa Suntioisenmukaan Suomessa tarvitaan ala-asteelta yliopistoihin saakka nykyistälaadukkaampaa luonnontieteiden opetusta. Alan osaaminen onkohtalonkysymys viime kädessä koko ihmiskunnalle.laan onneksi jo integroimassa opetukseenainakin ammattikorkeakouluissa.Toisaalta luonnontieteellistä osaamistatarvitaan ilmastonmuutoksen edetessä korostetunpaljon. ”Maailman pelastaminenvaatii luonnontieteellistä tietoa”, Suntioinenmuistuttaa.Suntioinen puolestaan vaatii luonnontieteenopetusmenetelmien uudistamista.Yliopisto-opettajien pedagogisissa taidoissaolisi hänen mielestään reilusti kehitettävää.”Ei riitä, että yliopiston opettaja on hyvätutkija, vaan hänen on myös kyettävä antamaanlaadukasta opetusta. Toistaiseksihäneltä kuitenkin kysytään vain tutkijantaitoja, pedagogiset ovat sivuasia”, Suntioinenmoittii.Perinteisen, opettajan auktoriteettia korostavansuuntauksen sijasta Suntioinenperää opiskelijalähtöisempää käytäntöäja kognitiivista oppimista, jossa vastuu onpääasiassa opiskelijalla. Oppija jäsentääja valikoi tietoa, opettaja on enemmänkinopastaja ja neuvoja. Uudenlaista lähestymistapaaon Suntioisen mukaan kokeiltuesimerkiksi Kuopion yliopiston analyyttisenkemian opetuksessa.Luonnontieteilijöiden olisi myös kaadettavaraja-aita niin sanottujen hengentieteiden,kuten filosofian suuntaan.”Vuoropuhelu selkeän ja eksaktin luonnontieteenja arvosidonnaisena pidetynhengentieteen kanssa on tarpeen erityisestieettis-moraalisissa kysymyksissä. Niitäyliopisto-opettajan on uskallettava rohkeastinostaa esiin.”Suntioinen haluaa myös ravistella myyttiäluonnontieteiden ”vaikeudesta”. Kemiaaja fysiikkaa pelätään hänen mukaansaaivan turhaan, ja virheellinen kuva olisisaatava pikimmiten korjattua, jotta alanopinnot saadaan nykyistä houkuttelevammaksivaihtoehdoksi.Jopa kemiassa ja fysiikassa menestyvätkinhakeutuvat valitettavan usein muille,”trendikkäämmille” aloille. Samalla menetetäänosaajia. Luonnontieteilijän heikohkoaammatti-identiteettiä onkin vahvistettavaja työn kuvaa kirkastettava.Paluu 1950-luvulleVuoden luonnontieteilijä tunnustaa olevansapessimisti sen suhteen, kykenemmeköestämään maapalloa uhkaavan ekokatastrofin.Edessä häämöttävien kriisien torjumiseksipitäisi tehdä paljon enemmän kuinnyt tehdään. Sirpa Suntioinen myöntää, ettähänen uskonsa ihmisen kehityskykyynon tässä asiassa horjunut.”Edessä voi olla paluu 1950-luvun elämäntyyliin,jossa taataan ensi sijassa ruokaja asunto. Palkkaa ei tuhlata huvituksiin,kuten nykyään.”Pekka T. HeikuraKirjoittaja on historioitsija ja vapaa toimittaja.pekka.heikura3@gmail.com50Kemia-Kemi Vol. 35 (2008) 7