Työn muistot talteenKirjoituskilpailunsatoaKaisa Hyvärisen motto”Herkiä katumasta eilistä,kieltäyvy pelekäämästä huomistaja elele kaikessa rauhassa tätä päivee.”<strong>Kemia</strong>n open mediavinkitMuumipapastase lähti<strong>Kemia</strong>n lehtori Kaisa Hyvärinen opetteli hyödyntämäänmediaa opetuksen apuvälineenä.Kaisa HyvärinenENSIMMÄISET hapuiluni asian tiimoiltatein, kun ostin uuden Muumi-lehden.Lehdessä oli omat sivut biologiaaja kotitaloutta varten. Näillä sivuilla olimuun muassa Kokkaajan kielikoulu, jossaselitettiin esimerkiksi ruuanlaittotermitflambeeraus ja kandeeraus. Lehdessäpuhuttiin myös voiman käytöstä, ruosteestaja kullanvärisestä messingistä.Ilotulitusraketteja tehdessään Muumipappasanoo: ”Magnesiumia! Tarvitsenlisää magnesiumia!” ja ravistaa tyhjääpurkkia, jossa lukee Mg. Pöydällä ontoinen purkki, jossa lukee Na.Kun oppilaat innostuivat lehdestä,aloin tietoisesti kehittää itseäni mediankäytössä kemian tunneilla.1990-LUVUN alkupuolella otin käyttöönsanomalehdet. Saksin ja mapitinKarjalaisen ja Helsingin Sanomien artikkeleita.Ajankohtaiset artikkelit kiinnitinsinitarralla laboratorion oven ulkopuolelle.Siten niitä voi lukea välitunninaikana.Vaadin yhdeksäsluokkalaisia lukemaanitse <strong>lehti</strong>ä sillä silmällä, että liimaavatvuoden aikana teoriavihkon taakse 12artikkelia, jotka käsittelevät fysiikkaa taikemiaa. Annoin tarkan ajankohdan, jolloinkotitehtävä pitää olla tehty ja milloinkerään molemmat vihkot arvioitavaksi.Huomasin, että kannattaa kysyä kuukausittainkotitehtävän edistymistä.Koska kaikkien kotiin ei tule paperistasanomalehteä, leikkasimme koulullemmetulleita <strong>lehti</strong>ä.Sille, joka ei ole sanoma<strong>lehti</strong>ä harras-tanut, kerron, että ainakin viikoittain lehdessäon näyttävä kuva ja tekstiä tulipalosta.Sillä voi aloittaa 7. luokan kanssa,kun opettaa palamista.Havahduin miettimään koulun mediakasvatus-opetuskokonaisuudentoteutumista,kun yhdeksäsluokkalainen tyttöjäi puhumaan kanssani oppitunnin jälkeen.Hän sanoi, että <strong>lehti</strong>ä kyllä tulee kotiin,mutta hän ei tiedä, mikä lehden artikkelisisältää fysiikkaa tai kemiaa. Sovimme,että hän leikkaa Karjalaisen etusivultaartikkelin, missä oli kuva ja senalla päivän lämpötila.KUN koulullemme tuli usean vuodenajan sekä Karjalaisia että Hesareita niinpaljon, että jokaiselle kemian ryhmäläi-VINKKINäin opit alkuaineidenlyhenteet!Yksi ideani oli antaa oppilaidentehdä lauseita käyttäen kemiallisiamerkkejä eli alkuaineiden lyhenteitä.C tai c voitiin tulkita K:ksitai k:ksi. Oppilaat paneutuivat lauseidenrakenteluun tarmokkaasti.Lahjakkaimmat jatkoivat pohtimistakotona niin, että kirjoittivat järkeväätekstiä monta riviä. Osa toteuttitehtävän saksan, osa ruotsinkielellä.selle oli omat lehdet luettavana, siirryimmeusein kaksoistunnin viimeisen vartinajaksi lukemaan sanoma<strong>lehti</strong>ä yläaulanpehmeille sohville.Oli ylellistä katsella <strong>lehti</strong>ä lukevia oppilaitapunaisilla sohvilla. Sanomalehdetkiinnostivat, ja <strong>lehti</strong>en luku toi vaihteluakemian tunteihin.LOPULTA tunneillani alkoi todellinenmedialla opetus, joka on osa laajaa mediaoppia.Tilasin koulullemme Tiede-lehden,<strong>Kemia</strong>-lehden ja Uusiouutiset. Lisäksihankin kouluun useita kirjoja, jotkakäsittelivät muun muassa uusia keksintöjä,avaruutta ja lasin valmistusta.Ostin myös muovien kehityskaarta kuvaavanteoksen Muoviaika ja puu-muovikomposiitinvalmistuksesta kertovankirjan. Lisäksi kouluun hankittiin uusiadvd-opetusfilmejä.Teknologiateollisuudesta lahjoitettiinkoululle useita kirjoja, muun muassa innovaatiokirjaKeihäänkärkiä sekä historiakirjatRuukin Avain ja Jalo Teräs.KERRAN kuussa pidimme kemian tunnillalukutunnin. Järjestäjät toivat kaikkilehdet ja kirjat laboratorioon, ja oppilaatvalitsivat vapaasti, mitä halusivat lukea.Lukutuokiot olivat multimodaalisia: oppilaatesittelivät toisilleen ääneen löytämäänsäartikkelia.Toimin periaatteella ”aina kannattaalukea” ja muistelin lämmöllä omaa lukioaikaistasaksan opettajaani. Hänentunneillaan saimme 1970-luvulla lukeaaitoja saksalaisia muoti<strong>lehti</strong>ä. Se opetusoli niin tehokasta, että kirjoitin ainoanlaudaturini lyhyestä saksasta.28<strong>Kemia</strong>-Kemi Vol. 36 (2009) 7
ScanstockphotoTiedonsiirtäjänantoisa työKaisa Hyvärinen kuvaa pitkässä,ansiokkaassa kirjoituksessaanpolkuaan liperiläisen kansakoulunpulpetista Jyväskylän ja Joensuunyliopistojen kautta kateederin toisellepuolelle kemian, fysiikan jamatematiikan opettajaksi kouluihineri puolilla Suomea.Alansa osaaja kertoo yksityiskohtaisestiopetusmenetelmistäänja uransa kehittymisestä iloineen jasuruineen, ongelmineen ja oivalluksineen.Lehden sivuille tekstistävalikoitui median käyttö opetuksessa,joka on Hyväriselle erityisenläheinen aihe.Sitä, mikä on opettajan arjessaparas hetki, Kaisa Hyvärisen ei tarvitsemiettiä kauaa.”Kun heikoinkin oppilas on oppinutasian. Hyvät oppilaathan oppivatmitä vain, mutta se palkitsee,kun se viimeinenkin osaa. Siihenvaaditaan ammattitaitoa.”Kuten yhteiskuntakin, opettajantyö muuttuu huimaa vauhtia.”Moni asia on heittänyt häränpyllyä,ihmisten arvot ovat toisenlaisia,maahanmuuttajien opettaminenja ryhmäkokojen kasvaminentuovat omat haasteensa.”Vaikkei opettajille enää kannetakevätjuhlan jälkeen kukkia jalahjoja, Hyvärinen uskoo ammattikasvattajientyötä yhä arvostettavan,eikä tilanne toivottavasti muutujatkossakaan.Kirjoituksensa lopuksi KaisaHyvärinen lähettää viestin päättäjillelainaamalla tulevaisuudentutkijaTarja Meristöä.”Jos koulutamme vain nykyajantarpeisiin, suljemme tulevaisuudenmahdollisuuden pois. Tulevaisuussyntyy valintojemme ja tekojemmekautta. Tulevaisuus on toimintaa.”Päivi Ikonen<strong>Kemia</strong>-Kemi Vol. 36 (2009) 7 29