tiivistyneet aika ja tila - Maaseudun uusi aika

JULKAISUTTiivistyneetaika ja tilaDoreen Massey, Samanaikainen tilaVastapaino 2008. Gummerus kirjapaino OyJyväskylä. Kirjan ovat toimittaneet MikkoLehtonen, Pekka Rantanen ja Jarno Valkonen jasen on suomentanut Janne Rovio.Maapallon on 2000-luvulla kutistunut entisestäänja paikoista on tullut vain erilaisten virtojensolmukohtia, joissa globaalit kansalaiset kohtaavathetkeksi, lähteäkseen kohta seuraavaan paikkaanhuippunopeiden yhteyksien päähän tuottamaanja kuluttamaan lisää. Muun muassa tähän,jo hokemaksi muodostuneeseen ajankuvaan,Massey tarttuu tämän kokoelmakirjansateksteissä.Ensimmäisessä luvussa Globaalin paikantuntu, toimittajien saatesanojen ja Masseyn esipuheenjälkeen, päästään heti kirjan otsikossakinmainitun tila-käsitteen ytimeen. Siinä Masseytaustoittaa ilmiötä, jota voidaan kuvata ”aika–tila-tiivistymäksi”. Vaikka termi onkin hiukankömpelö, kuvaa se kuitenkin parhaiten tapahtunuttamuutosta. Mutta sen lisäksi, että maapalloon kutistunut, tämä aika–tila-tiivistymäon myös eriyttänyt ihmisiä sosiaalisesti. Eri sosiaalisetryhmät ja yksilöt ovat selkeästi erilaisissaasemissa suhteessa globaaleihin virtauksiin janiiden yhteyksiin – myös virtausten ulkopuolellejää valtavat määrät ihmisiä ja esimerkiksi siirtotyöläisetja pakolaiset taas ovat tahtomattaanmukana näissä globaaleissa virtauksissa. Masseykirjoittaakin, että ”toisten ryhmien suhteellinenliikkuvuus ja tilallinen valta tuottaa toisille ryhmilletilallista vankeutta”. Korealaiset tietokonekonsultitpiipahtavat Piilaaksossa päivässä, muttaSaharan eteläpuolisessa Afrikassa naiset käyttävätedelleen suurimman osan päivästään vedenhakumatkoihin.Doreen Massey etsii kirjoituskokoelmassaanuusia tapoja ymmärtää tilan ja paikan käsittetä japainottaa, että tapamme ymmärtää tila ja paikkavaikuttavat perustavalla tavalla siihen, kuinkakäsitämme ja koemme maailman ja esimerkiksieri maiden väliset kehityserot. Masseyn mukaanmaantieteellä on merkitystä etenkin ihmisten välistätoimintaa tarkasteltaessa.Kirja antaa uusia näkökulmia ja hyviä perustelujaetenkin globalisaation – tai kuten kirjassasanotaan – globaalistumisen, kriittiseen tarkasteluun.On oikeastaan jopa helpottavaa lukea, etteikaikkia niitä ilmiöitä, joista kirjoitetaan jokaisenaikaansa seuraavan kirjan alkuteksteissä, tarvitsekaanottaa annettuina. Kuten Massey toteaa,globaalistumisen välttämättömyys verhotaanusein väistämättömän kehityksen retoriikkaan jaluonnonlakimaisuuteen. Tämän kaiken taustaltavoidaan kuitenkin tunnistaa vallan maantiedeja huomata, että esimerkiksi sijoitusten virratvievät vain niihin muutamiin maihin, joissavalta asustaa.Edistyksellinen näkemys paikastaPaikkojen kohtalot tässä globaalistumisessa ovatmietityttäneet niin maantieteilijöitä kuin sosiologejakinja paikoille onkin povattu erityistämerkitystä globaalin vastakohtana. Masseyei kuitenkaan ole tyytyväinen tähän vastakkainasetteluun,vaan toteaa, että paikkojen ainutkertaisuusjuontuu aivan yhtä suuressa määrin niidenerityisistä sijainneista sosiaalisten ja muidenyhteyksien moninaisissa verkostoissa. ”Arvostansyvästi paikkoja myös sikäli kun ne ovat osa yhtälailla syvällekäyvää kansainvälisyyttä – eivätkäsen vastaisia”, summaa Massey.Paikkojen merkityksen korostamisen myötäpaikallisten identiteettien vahvistuminen eiMasseyn mukaan ole ainoastaan positiivinenasia. Meneillään oleva, ongelmallisten paikkaakoskevien käsitysten elpyminen pitää ottaa vakavastija varoa, ettei vääränlaisen paikallistunteenkohottaminen ja sisäänpäin kääntyneidenperinteiden noudattaminen luo otollista maaperääerilaisille ääriryhmille. Hän kehottaakinmiettimään, millainen on osuva edistyksellinennäkemys paikasta. Maantieteellistä eroa ja ainutkertaisuuttakoskevista näkemyksistä voidaan pitääkiinni myös rakentavalla tavalla. Samalla paikallavoi esimerkiksi olla monta identiteettiä, aivankuten ihmisilläkin.Massey tarjoaa paikkatulkinnalle myös vaihtoehtoisentavan. Sen mukaan paikka sinälläänMaaseudun uusi aika 1/ 200873

JULKAISUTrakentuu nimenomaan sosiaalisten suhteidenkautta, eikä sille anna erityisyyttä mikään pitkäsisäiseksi nähty historia. Paikat ovat sosiaalistensuhteiden, liikkeiden ja kommunikaatioverkostojenristeyskohtia – paikka onkin itse asiassakohtaamispaikka. Paikka voidaan kuvitella siismyös hetkeksi sosiaalisten suhteiden ja ymmärrystenverkostossa. Tämä puolestaan mahdollistaasellaisen paikan tunnun, joka suuntautuuulospäin ja yhdistää myönteisellä tavalla globaalinja paikallisen.Geometrian hallitsema paperimaailmaArtikkeli Kuinka maailma kuvitellaan alkaa syyskuussa1992 julkaistusta Hondurasin maakiistaakäsittelevästä lehtijutusta, joka alkuun ei vaikuttanutmitenkään erityiseltä maakiistatapaukselta.Eikä se olekaan. Artikkeli toimii johdatuksenakarttojen moniulotteiseen ja kiehtovaan maailmaan.Hondurasin esimerkissä laatimallaan sosiaalisenmaankäyttökartalla intiaanit ovat kuvanneetmaata ja sen tarjoamia resursseja, jotka ovatheille elintärkeitä. ”Normaaleissa”, hallituksenkäyttämissä kartoissa, intiaanien maiden kohdallaon vain tyhjää tilaa, joka odottaa ottajaansa.Tarina on tavallinen ja osuu maantieteenytimeen. Kyse on taistelusta, joka koskee sitä,miten tila, paikka ja luonto pitäisi ymmärtää.Nämä kolme termiä taas ovat keskeisiä maailmanmaantieteellisen hahmottamisen kannalta,toteaa Massey.Erilaiset näkemykset ihmisen suhteesta jakäyttöoikeudesta luontoon ja ympäristöön törmäävätjoka päivä edelleen eri puolilla maailmaalukemattomissa paikallisissa kiistoissa.Kartat nousevat näissä kiistoissa usein ratkaisevaan”todistajan” asemaan ja jokainen osapuolilaatii omasta mielestään ”todellista maailmantilaa” kuvaavia karttoja. Karttojen ominaisuudetja se, mitä niissä näkyy tai puuttuu, ovat tulostaerilaisista kokemuksista, tärkeysjärjestyksistä jatulkinnoista. Massey huomauttaa, ettemme turhaanpuhu asioiden ”laittamisesta kartalle”.Kartat toimivat myös ajattelutapojen peilinäja Massey esitteleekin artikkelissa kuuluisia eriaikoina käytettyjä karttoja. Babylonialainen savitaulukartta,mappae mundi -kartat, jotka yhdistävätesittämäänsä maailmankuvaan kristinuskontarinoita tai Fejérváry-Mayerin koodeksiKeski-Meksikon alueelta saattavat vaikuttaakovin kaukaisilta esimerkeiltä, mutta jokainenmuistaa varmasti myös kouluaikoina käytetynMercatorin kartan, joka sekin on vain yhdenlainenvajavainen yritys kuvata kolmiulotteistamaapalloa kaksiulotteisena. Massey kehoittaakinrepimään kyseisen kartan alas seinältä, mikälisellaiseen vielä jossain törmään!Vaikka maakiistat vaikuttavat paikallisilta,on niille leimallista nykyään myös globaali ulottuvuus.Olemassa olevat vallan ja resurssien epätasa-arvoisetkäyttömahdollisuudet ja maantiedekietoutuvat toisiinsa ja synnyttävät ristiriitojakaikkialla, mutta ihmisten elämän ylläpitämisenresurssit eivät ainakaan länsimaissa enää ole paikallisia,muistuttaa Massey. Hänen esittämänsäkysymys, ”Pitäisikö joidenkin maailman alueidentoimia toisten alueiden tavarataloina?”, pistäämiettimään.Toinen mielenkiintoinen avaus tässä artikkelissaon sosiaalisen maankäyttökartan lisäksimaantieteellinen mielikuvitus. Sen avulla ihmisetja kokonaiset yhteiskunnat ymmärtävätoman paikkansa maailmassa. Samoin kuin kartat,ovat nämä maantieteellisen mielikuvituksenkuvatkin kunkin aikakauden sosiaalisia tuotoksiaja sellaisina heijastelevat myös tiettyjä valtaasetelmia.Tästä seuraan, että ne voidaan myösasettaa kyseenalaisiksi. ”Se, miten kuvittelemmemuut ihmiset ja oman suhteemme heihin, onyksi maantieteen keskeisimmistä kysymyksistä”,toteaa Massey ja kehottaa ulottamaan kriittisennäkökulman karttojen lisäksi myös esimerkiksimatkaesitteisiin ja uutisiin maailmalta.Etenkin maaseudun ja syrjäisten alueiden näkökulmastamyös Masseyn siteeraaman Harleynkäyttämä ”geometrian hallitsema paperimaailma”tiivistys tuntuu kuvaavalta. Kartasta katsoenSuomikin toki näyttää harvaanasutulta – muttakaikkea sitä elämän moninaisuutta, jota kartan”tyhjistä” kohdista löytyy, on erittäin vaikea saadapaperille. Karttojen tuottama paperimaailmaon kuitenkin vain yksi tilan esittämisen muoto:ne eivät ole ”tila itse”.Aika ja tila karsinassaSamanaikainen tila on äärimmäisen mielenkiintoistaluettavaa ja sitä voi suositella kaikille, jotkaovat kiinnostuneita verryttelemään ajatuksi-74 Maaseudun uusi aika 1/ 2008

JULKAISUTaan tilan, ajan ja paikan peruskäsitteiden parissa.Masseyn konkreettisia esimerkkejä käyttävä kirjoitustapaon hyvin havainnollinen ja antaa uudellekinlukijalle mahdollisuuden päästä kärryillenäihin maantieteen peruskäsitteisiin. Itse tartuinkirjaan innolla, sillä en ollut aiemmin lukenutlainkaan Masseyn tekstejä, eikä into ei laantunutmissään vaiheessa.Kirjan suurimpana ansiona omalta kannaltaniolivat sen monet mehevät ja ilmaisuvoimaisetkäsitteet. Luvussa ”Kuinka globaalistuminen kuvitellaan:aika-tilan valtageometriat”, Massey tarkasteleerajojen vetämistä paikkojen määrittämisessäja muistuttaa, että rajoja voidaan vetää jokopaikkojen tai kulttuurien ympärille. Edellisessärajat ovat maantieteellisiä, jälkimmäisessä institutionaalisiaja kun rajojen vetäminen onnistuu,rajat sulkevat sisäänsä ja muodostavat aika–tilankarsioita. Modernin aikakautemme tyypillisiäaika-tila-karsinoita ovat kansallisvaltiot. Neovat nimenomaan yhteiskunnallisesti rakennettujaja nimettyjä aika–tilan karsinoita, joita ei aikanaanollut olemassa ja ne ovat muuttaneet tilallistamuotoaan aikaulottuvuudessa.”Me luomme ja tuotamme uudelleen ne aika-tilat,joiden kautta elämme elämämme”, kiteyttääMassey. Tästä toteamuksesta Massey luopäättelyketjun, jossa myös globaalistuminennäyttäytyy vain yhtenä tällaisena tuotettuna näkökulmana,ei suinkaan absoluuttisena ja massiivisenasiirtymänä, jossa paikkojen tila muuttuisivirtausten tilaksi.Kirjan muut luvut Politiikka ja tila-aika,Kodiksi kutsuttu paikka, Naisen paikka?, Kuinkaluoda ja kyseenalaistaa aika-tiloja sekä loppulukuVaeltavia ajatuksia avaavat jokainen oman mielenkiintoisenmaailmansa, joka kappaleiden lukemisenjälkeen osoittautuu huomattavasti laajemmaksikuin mitä otsikoista voisi ensilukemaltapäätellä.Tämän vuoden alussa Vastapainon kustantamanailmestynyt Samanaikainen tila tarjoaa sujuvastiluettavan ja kattavan katsauksen laajaltitunnetun ja tunnustetun sosiaalitieteilijän jamaantieteilijän tuotantoon. Doreen Massey onsyntynyt Manchesterissa vuonna 1944 ja on toiminutvuodesta 1982 lähtien Open UniversitynSosiaalitieteiden laitoksen maantieteen professorinvirassa. Hän sai vuonna 1998 Prix VautrinLud -palkinnon, jota pidetään maantieteenNobel-palkintona. Tekstit on valittu niin, ettäne esittelevät Masseyn ajattelun keskeiset käsitteetja näkökulmat, mutta pääpaino on 1990-luvuntuotannossa. Aiheet ovat kuitenkin edelleenviiltävän ajankohtaisia ja etenkin globaalistumisenkäsittelyn antoi paljon ajattelemisen aihetta.Tilan ja ajan tarkasteleminen yhdessä, yhdenja saman asian ilmentyminä on kirjan punainenlanka, ja siitä juontaa myös sen nimi.Marja Kerttu KurkelaMaaseudun uusi aika 1/ 200875