Kansalaisosallistuminen maaseudun hyvinvointipalveluissa

artikkelitkäyttävistä kuntalaisista. Samalla on kasvanut pelkosiitä, että vastaava kehitys tulee tapahtumaanmyös itse palvelujen tuottamisen kohdalla, kutenosin on jo tapahtunutkin. Maaseudulla kannetaanmyös huolta naistyöpaikkojen ja paikallisen osaamisensäilymisestä (Haverinen & Ilmarinen 2008).Päätösvallan keskittyminen entistä isompiin hallinnollisiinrakenteisiin ja palvelujen etääntyminenpaikallistasolta on tehnyt maaseudun hyvinvointipalvelujentulevaisuudesta myös paikallisdemokratianja kansalaisosallistumisen kysymyksen.Jäsennämme tässä artikkelissa empiirisen tutkimuksenpohjalta maaseudun hyvinvointipalvelujenkehittämismahdollisuuksia kansalaisosallistumisenja paikallisen yhteisöllisyyden näkökulmasta.Teoreettisesti artikkeli kytkeytyy kansainväliseenkeskusteluun, jossa kansalaisvaikuttaminen ja –osallistutuminen (participatorism, co-production)nähdään tienä, jolla voidaan kehittää palvelujenlaatua, kohdentumista ja taloudellisuutta sekä uudistaapalvelujen demokraattisuutta. Empiirisestiartikkelimme perustuu hankkeeseen, jossa maaseudunhyvinvointipalveluja kehitetään kansalaisosallistumisenja yhteisöllisyyden pohjalta. Tutkimuskysymyksemmeovat:• Miten kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet omaa arkea jaelinympäristöä koskevissa asioissa, kuten lähipalvelujen järjestämisessä,toteutuvat Paras-hankkeen jälkeisissä rakenteissamaaseudulla?• Miten maaseudun hyvinvointipalveluita voidaan turvata kansalaisosallistumiseenpohjautuvilla toimintamalleilla?Avaamme artikkelissa maaseudun, kansalaisosallistumisenja hyvinvointipalvelujen ajankohtaistennäkökulmien välisiä yhteyksiä aluksi käsitteellisesti.Tämän jälkeen tarkastelemme tutkimusalueidenhyvinvointipalvelujen kehittämistarpeitaja -mahdollisuuksia analysoimalla empiirisen kartoituksenaineistoa. Lopuksi pohdimme, millaisiaavauksia kansalaisnäkökulma voisi tuoda maaseudunhyvinvointipalvelujen kehittämiseen.Uutta suuntaa muutoksistaMoninaistuva maaseutuNykyisessä maaseutupoliittisessa diskurssissa, jotamyös artikkelimme edustaa, maaseutu ymmärretäänmoninaisena, erilaisista maaseutualueista koostuvanamosaiikkina (Katajamäki & Kaikkonen 1991: 13).Näkökulma eroaa aiemmin vallinneesta sektorikohtaisestaajattelusta, jossa maaseutu ymmärrettiin ja sitäkehitettiin pääasiassa vain maatalous- ja aluepolitiikankautta (Uusitalo 2009: 36–43). Katajamäki (Katajamäki& Kaikkonen 1991: 51–54; Katajamäki2009a) kutsuu maaseudun kokonaisvaltaista ymmärtämistäja kehityksen irtautumista maatalous- jamarkkinalähtöisyydestä maaseudun ”kolmanneksitieksi” tai ”uudeksi maaseuduksi”.Maaseudun moninaistuminen näkyy jo tavassamääritellä, mitä maaseutu on. Tilastoissa kunnatmääritellään asukasluvun ja taajama-asteen perusteellakaupunkimaisiin, taajaan asuttuihin ja maaseutumaisiinkuntiin (Tilastokeskus 2007: 77).Maaseudun kehittämisen näkökulmasta Tilastokeskuksenmäärittelyä on pidetty jäykkänä ja riittämättömänä.Maaseutupolitiikan toimesta maaseutualueitaonkin tyypitelty kaupunkien läheiseenmaaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuunmaaseutuun, käyttäen luokittelukriteereinä muunmuassa pendelöintiastetta läheiseen kaupunkiin,asuttuja neliökilometriruutuja, alkutuotannonosuutta elinkeinoista, nettomuuttoa ja huoltosuhdetta.Lähtökohtana on ollut tarve huomioidamaaseutualueiden erilaisuus poliittisessa päätöksenteossa.(Malinen ym. 2006.) Kuntaliitostenmyötä yhä useampi maaseutukunta on sulautunutosaksi läheistä kaupunkia ja näin myös kaupunkienmaaseutumaisuus on lisääntynyt. Entistä useammankaupungin kohdalla voidaankin jo puhuamaaseutukaupungeista – kaupungeista, joiden keskuksiaympäröivät laajat maaseutualueet.Maaseudun kehittämisen luonne on muuttunutSuomessa merkittävästi 1990-luvulla toteutetunaluepolitiikan uudistuksen ja Euroopan unioniinliittymisen myötä. Tällöin kehittämisessä siirryttiinohjelmaperusteiseen aluekehittämiseen ja integroiduttiinosaksi EU:n yhteisöaluepolitiikkaa. Alueidenkehittämiseen nousivat uusina tavoitteina oma-6 MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011

ehtoisen kehittämisen edistäminen sekä EU:n jäsenmaidentaloudellinen ja sosiaalinen koheesio.(Virkkala & Lähteenmäki 2000: 11–12.). Hyyryläinenja Rannikko (2000: 13–17) ovat kutsuneetmuutosta maaseutupolitiikan uudeksi monikansalliseksiparadigmaksi. Keskeistä yhdentyvälle maaseutupolitiikalle(integrated rural policy) on kehittämisenalueperusteisuus ja ohjelmallisuus. Maaseudunkehittämiseen on tuotu uutena toimintatapana kansalais-ja paikallislähtöinen Leader-toimintaryhmätoiminta.Alueiden kehitysvastuuta on siirretty keskushallinnoltaaluehallinnolle, ja maaseutualueidenkehittämisessä painotetaan paikallista aloitteellisuutta,kansalaisten omaa aktiivisuutta ja paikallisistatarpeista nousevaa kehittämistä. Tämä on muuttanutmaaseudun kehittämistä merkittävästi: paikallishallinnonrooli on kaventunut ja vastaavastikansalaistoiminnan rooli vahvistunut, kun kehittämisvastuutaon siirretty kunnilta alueen asukkaille jayhteisöille.Kuvattua maaseudun määrittelyn ja kehittämisenparadigmaattista muutosta on tarpeen tarkastellamyös hyvinvointipalvelujen näkökulmasta. Avaahanmaaseudun kolmas tie myös hyvinvointipalvelujenjärjestämiselle tärkeitä näkökulmia, kutenpaikallisvastuuta ja kansalaistoiminnan merkitystä.Samanaikaisesti kuitenkin kuntaliitokset ja palvelurakenneuudistuskorostavat alueiden ulkoista kilpailukykyä– ja laiminlyövät kysymyksiä lähipalvelujensäilymisestä ja paikallishallinnon uudenlaisesta järjestämisestäsuurentuvissa kunnissa (Katajamäki2009c: 54–55). Kuntaliitosten myötä painottuukaupunkien ääni, johon kylien ja kylätoiminnan erityispiirteetja maaseudun omaehtoisen kehittämisenperiaatteet eivät välttämättä sovi. Tällöin vaarana onkaupungin laidaksi muuttuneen maaseudun kokonaisvaltaisenkehityksen näivettyminen ja paluuvanhaan sektorikohtaiseen kehittämiseen (vrt. Rannikko2009: 13–16). Katajamäki (2009b) katsoo,että vain väestöpohjan ohjaama ”alueneutraali trimmaaminen”ilman herkkyyttä alueiden luonteillejohtaa turvattomuuteen ja arjen ongelmiin. Paikallisyhteisötorpoutuvat yhteiskunnan vetäytyessämutta ihmisten jäädessä. Ongelma on aluekehityksenarjessa, jossa kehittäjäeliitin ja kansalaistenmaantiede, eli tapa hahmottaa alueellista todellisuutta,eivät kohtaa (Katajamäki 2010).MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011Maaseudun tulevaisuuden kannalta entistä keskeisempion kysymys palvelujen organisoinnin japaikallisdemokratian välisestä yhteydestä. Arjenturvallisuus ja toimivuus ovat sekä poliittisesti ettätutkimuksellisesti tärkeitä kysymyksiä maaseudullameneillään olevien rakenteellisten ja hallinnollistenmuutosten seurauksena. Siksi näemme, ettämaaseudun kokonaisvaltaisen kehittämisen ja kuntienpalvelurakenneuudistuksen kosketuspintaatulisi painottaa enemmän. Maaseudun kolmas tiekonkretisoi juuri niitä tavoitteita, jotka Parashankkeentähänastisessa toteuttamisessa ovat jääneetkehittämättä eli maaseudun lähipalvelujen japaikallisen kansalaisvaikuttamisen varmistaminenriippumatta valitusta palvelurakenteesta (Sosiaalijaterveysministeriö 2007).Kansalaisosallistumiselle lisää tilaaKansalaisosallistumiseen liitetään yleensä myönteisiämielleyhtymiä, mutta käsite voidaan ymmärtää hyvinmonin tavoin. Useimmiten kansalaisosallistumisellaviitataan kansalaisjärjestöjen, kansalaisliikkeiden taikoko kolmannen sektorin toimintaan, johon myössuurin kiinnostus suomalaisessa kansalaisosallistumistakäsittelevässä tutkimuksessa on 2000-luvulla suuntautunut(Elo 2010: 8). Konttinen ym. (2010:19)ovat nimenneet tämän kansalaisyhteiskunta-näkökulmaksi,jossa toimintaa ja osallistumista tulkitaan kansalaisyhteiskunnanviitekehyksessä.Kansalaisosallistumista voidaan tarkastella myöspoliittisena toimintana osana demokraattista järjestelmäätai edustuksellista demokratiaa täydentävänä jakorjaavana vastademokratiana (Rosanvallon 2008).Tällöin kiinnostus suuntautuu poliittisten järjestelmienrakenteisiin, niiden toimivuuteen ja kansalaistenhalukkuuteen ja kykenevyyteen käyttää niitä. Eri demokratiateorioissakansalaisosallistuminen saa toisistaanpoikkeavia ja osin vastakkaisia piirteitä. Kommunitaristinennäkemys korostaa yksilön sosiaalistaluonnetta ja edellyttää yhteisen hyvän asettamista yksilönetujen edelle. Ajattelutavan mukaan kansalaistentulisi osallistua aktiivisesti yhteisön toimintaa koskevaankeskusteluun ja päätöksentekoon sekä antaaoma panoksensa yhteisön hyväksi toimimalla vapaaehtoistyössä.Ääriliberaali-ajattelu puolestaan tekeeselkeän eron julkisen ja yksityisen alueen kesken. Sen7

artikkelitensisijaisena pyrkimyksenä on turvata yksilön mahdollisuustehdä itsenäisiä valintoja sekä tavoitellaomia mieltymyksiään. Yhteiskunnallinen osallistuminenon tällöin riippuvainen ihmisen omasta halustaosallistua. (Johansson & Hvinden 2007: 33–34.)Kansalaisosallistumisen ensimmäisinä käytäntöteoreettisinajäsennyksinä voi pitää Sherry Arnsteinin(1969: 216–217) kehittämiä niin sanottujaosallistumisen tikapuita, joilla hän on kuvannutkansalaisosallistumisen erilaisia asteita. Malli pohjautuututkimukseen kansalaisten yhdyskuntasuunnittelunpäätöksentekoon osallistumisesta.Mallissa osallistumisen alin taso on osallistumattomuus(non-participation), jolloin kansalaiset ovatpassiivisia vallanpitäjien valistuksen ja holhouksen– tai jopa manipulaation – kohteita. Toinen taso,jonka kirjoittaja on nimennyt tokenismiksi, kuvaanäennäistä tai muodollista osallistumista. Kolmannellatasolla kansalaisille annetaan tietoa ja mahdollisuustuoda esille omia näkemyksiään, muttaheidän näkemyksillään ei ole vaikutusta päätöksiätehtäessä. Osallistumistakin voidaan sallia, muttavain tietynlaisissa, vallanpitäjien ehdoilla määritellyissätilanteissa. Osallistumisen ylimmällä askelmallakansalaiset ovat tasavertaisia kansalaislähtöisessäkumppanuudessa ja yhteistyössä päättäjienkanssa. Päätösvalta voidaan siirtää myös kokonaankansalaisille esimerkiksi tiettyjen suunnitelman toteuttamisentai toiminnan järjestämisen osalta.1990-luvulta lähtien kansalaisyhteiskunnastanouseva osallistuminen on haluttu yhä tiiviimminkytkeä palvelemaan yhteiskunnallisia päämääriä.Sillä on haluttu elävöittää yleisesti rapautuvaa demokratiaa,kansalaisten poliittista osallistumista jakiinnostusta. Äänestysaktiivisuuden väheneminen jajulkisia instituutioita kohtaan tunnetun luottamuksenheikkeneminen ovat herättäneet laajalti huolenedustuksellisen demokratian elinvoimaisuudesta(Oikeusministeriö 2009: 12). Kansalaisosallistumisestaja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta onpyritty löytämään ratkaisua myös hyvinvointipalvelujenturvaamiseen. Julkinen sektori onkin alkanutohjata kansalaistoimintaa 1990-luvulta lähtien yhäenemmän esimerkiksi rahoituksen kautta. Kansalaistoiminnantavoitteiksi on asetettu niin kansalaistendemokratiakasvatus kuin tiettyjen kunnallista jayksityistä sektoria täydentävien rajattujen toimintojenja palvelujen tuottaminen osana hyvinvoinninsekataloutta. Tähän liittyvät myös toiveet edullisemmastapalvelutuotannosta vapaaehtoistoimintana jainformaalisena hoivana. (Möttönen & Niemelä2005; Matthies 2006). Vapaaehtoistoiminnan jälkimoderneissamuodoissa, kuten erilaisissa vertaistukiverkostoissa(esim. Nylund & Yeung 2005), voikehkeytyä myös vastademokratian piirteitä, kunpalvelunkäyttäjät jakavat kokemuksiaan palvelujärjestelmästäja haluavat vaikuttaa siihen.Suomalaisissa julkisen sektorin hyvinvointipalveluissakansalaisosallistuminen on vielä jälkijunassa.Sille on annettu tilaa vain palvelujärjestelmänehdoilla tai näennäisosallistumisena (Matthies2009). Alhaaltapäin nouseva, palvelujen käyttäjiennäkemyksiä ja paikallisia voimavaroja hyödyntävätasavertainen kumppanuus asiantuntijoiden, päättäjienja palveluja käyttävien kansalaisten keskenvoisi olla kuitenkin varteenotettava tie. Kysymmekin,voisiko maaseudun kokonaisvaltaisen kehittämisenagendassa oleva kansalaisosallistumisen painotus(Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2009)olla konkreettinen vaihtoehto maaseudun hyvinvointipalvelujenkehittämisessä.Hyvinvointipalvelut muutoksessaHyvinvointipalveluilla tarkoitetaan pääosin julkisinvaroin kustannettuja palveluja, joiden järjestämisenperusteluna on kansalaisten hyvinvointi.Hyvinvointipalvelujen ytimen muodostavat sosiaali-ja terveyspalvelut, mutta niihin liittyvät kiinteästimyös kulttuuri-, liikunta- ja koulutuspalvelut.(Kananoja ym. 2008: 156.) Oma tutkimuksemmekohdistuu erityisesti lähipalveluina tuotettaviin sosiaali-ja perusterveydenhuollon palveluihin. Pohjoismaisessahyvinvointimallissa, jota myös Suomiedustaa, hyvinvointipalvelujen järjestäminen noudattaauniversalismin periaatetta. Anttonen ja Sipilä(2010: 114) kiteyttävät pohjoismaisen universalisminkattavaksi, tasa-arvoisuutta lisäävien järjestelmienjoukoksi, jonka tuloksena syntyyyhteiskunnallista integraatiota; kaikille kansalaisilletarkoitetuilla hyvinvointipalveluilla on vahvistettukansallista yhtenäisyyttä ja alueellista tasa-arvoa.Tätä periaatetta ei ole muuttanut sekään, ettäpalvelujentuottamisessa vahvan julkisvaltakeskei-8 MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011

MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011syyden rinnalle on jo pitkään tehty tilaa niin sanotullehyvinvoinnin sekataloudelle (welfare mix).Siinä julkinen sektori siirtää vastuuta hyvinvointipalvelujentuottamisesta hallitussa määrin markkinoilleja kansalaisyhteiskunnalle. (Anttonen & Sipilä,2002: 268–269.)Viime vuosikymmenien aikana julkisin varointuotettujen hyvinvointipalvelujen taso ja määrä onliitetty suoraan kuntien taloudelliseen ahdinkoonja kansalliseen kilpailukykyyn (Heiskala & Kantola2010). Tasa-arvoisuuden ja yhtenäisyyden pyrkimyksetovat tukahtuneet tehokkuuden, taloudellisuudenja vaikuttavuuden vaatimuksien alle. Näitävaatimuksia on puolestaan pidetty perusteluna sille,että palvelujen tuottamista on haluttu organisoidauudelleen. Toimintakykyisen kunnallisenorganisaation mantraksi on hioutunut Paras-hankkeentavoittelema väestöpohjarakenne (Kananojaym. 2008: 80). Keskittäminen ja markkinoistaminentullee kuitenkin jatkumaan muun muassa uudenterveyslain myötä. Lissabonin strategian mukainentavoite supistaa EU:n jäsenmaiden julkistasektoria on johtanut Suomessa sovellusmalliin,jossa julkiset palvelut alistetaan jopa muita EUmaitalaajemmin hankintalainsäädännön avullaavoimelle markkinakilpailuttamiselle.Vielä jokin aika sitten kunnallinen sosiaalihuoltotai terveystoimi herätti vain vähän tutkimuksellisiatai poliittisia intohimoja. Palvelujen nykyiselle merkitykselleon kuvaavaa useiden eri tieteenalojen jahallinnon sektoreiden kiinnostuminen niistä. Kytkeytyyhänhyvinvointipalveluihin suuri osa yhteisestäjulkisesta pääomasta, oletukset merkittävästämarkkinoiden kasvusta palvelujen kysynnän kauttasekä varmuus työllistymisvaikutuksesta. Samalla perinteisenakateemisen, huono-osaisten tai unohdettujenryhmien puolelle asettuneen sosiaalipoliittisentutkimuksen ohi ovat ajamassa muut tutkimusintressit(Kröger 2004). Hyvinvointipalvelujen tutkimus-ja kehittämishankkeita eivät motivoi pelkästäänsosiaalisten ongelmien ratkaiseminen, vaanniiden hallinnan kehittäminen tai uusien markkinoidenavaaminen erilaisten palvelupakettien ja-teknologian tuotekehitykselle. Jos hankkeeseen tarvitaanrahoitusyhteistyötä kuntien kanssa, kohdistuuedustuksellisen demokratian asiantuntijuudelleyhä kovempia vaatimuksia. Markkinalähtöinen palvelujentuotekehittely kasvattaa myös eriarvoisuuttapalvelujen käyttäjien kesken. Valveutunut kansalaisosallistuminenpalvelujen demokraattisen omistamisenmielessä on yhä haastavampaa.Evers (2006) on tarkastellut kansalaisten osallistumistapojaja -mahdollisuuksia Euroopassa vallallaolevissa erilaisissa hyvinvointipalveluja koskevissaideologisissa ajatteluissa ja tunnistanut viisi erilaistatyyppiä kansalaisten osallistumiselle annetuistaerilaisista merkityksistä. Hyvinvointivaltiollisessaajattelussa (welfarism) valtio takaa kansalaisille sosiaalisetoikeudet ja asiakkaan oikeusturvatakeet.Kansalaisten osallistuminen tapahtuu edustuksellisendemokratian kautta lautakunnissa ja johtokunnissa.Ammatillisessa ajattelussa (professionalism)kansalaislähtöisyyden uskotaan varmistuvan kehittämällätyöntekijöiden ammatillista koulutusta jaohjausta. Alan ammattieettiset ohjeet painottavatpalvelun käyttäjien kuulemista ja toimimista heidänparhaakseen. Kuluttajalähtöinen ajattelu (consumerism)luottaa palvelunkäyttäjän ohjaamiseeninformaatiolla ja yksilöllisiin valinnanmahdollisuuksiin.Kansalaisten vaikuttamisen takeena ovatmarkkinatalouden, käyttäjätutkimuksen ja kuluttajasuojanmekanismit. Johtajuuskulttuuriin (managerialism)sitoutunut ajattelu painottaa tavoitejohtamistaja johtamistaitojen laatua myös kansalaistenetujen takaajana. Tällöin kansalaisella einiinkään tarkoiteta palveluja käyttävää asiakasta,vaan veroja maksavaa kansalaista. Osallistavassatoiminta-ajattelussa (participationism) tavoitteenaon kansalaisten suoran vaikutusvallan lisääminensekä palvelujen käyttäjinä että tuottajina. Palvelujenhallinnassa korostuvat yhteisölliset palvelujentuottamistavat, kuten osuuskunnat, yhteiskunnallisetyritykset, vertaistuki ja erilaiset itsehallinnollisetpalveluyksiköt. Kansalaisilla ja asiakkailla onkoko prosessissa tasavertaisten kumppaneiden (coproducers)asema. (emt.: 255–256.)Kaikkia mainittuja voi esiintyä jopa saman organisaationsisällä toimijoiden näkökulmista riippuen,ja ne on otettava huomioon tosiasioina. ToisaaltaEversin luokittelu sisältää lupauksen, että eri näkökannoistahuolimatta kaikki ovat periaatteessa kansalaisvaikuttamisenkannalla, vaikka sen ulottuvuudetkorostuvat eri tavoin. Yhteiskuntakehityksenkannalta on olennaista kehittää neuvottelevan9

artikkelitdemokratian ja paikallisen kumppanuuden malleja,joissa eri näkökulmat voivat lähentyä konkreettisiksitoimintamalleiksi. Hyvinvointipalveluja janiiden muutosta koskevaan tutkimuksen tulisikinpystyä hahmottamaan juuri erilaiset keskustelulinjatja niiden käytännölliset yhteensovittamisenmahdollisuudet.Kohti pysyvää kansalaislähtöisyyttäEdellä käydyn keskustelun pohjalta ei ole vaikeatunnistaa liittymäkohtia maaseudun, kansalaisosallistumisenja hyvinvointipalvelujen ajankohtaistenkysymysten välillä. Sekä hyvinvointipalvelujen ettämaaseudun kehittämisessä kansalaisosallistumistahalutaan vahvistaa. Maaseutu asuin- ja elinympäristönäsekä hyvinvointipalvelut ovat myös konkreettisiaasiayhteyksiä, joissa kansalaisten osallistumiselleon aito tarve.Naapuriapu, yhteistoiminta, paikallinen yhdistystoimintaja kylätoiminta ovat vaikuttaneet merkittävästimaaseudun arjen ja kylien elinvoimaisuudenrakentumiseen. Aktiivisella kansalaistoiminnallaon tähdätty myös yhteiskunnan kehittämiseen.Niin sanottua modernin kylätoiminnan syntyä, jokaoli vastareaktio suurelle muuttoliikkeelle ja maaseudunnegatiiviselle väestönkehitykselle 1970-luvulla,Hyyryläinen (1994) pitää merkittävänä käännekohtanamaaseudun paikallisen kehittämisen historiassa.Ensimmäisen polven kylätoiminnassa keskityttiinpääasiassa valvomaan kylien etuja sekä ajamaankylien vapaa-aikaan ja viihtyisyyteen liittyviä asioita.Toiminta pyöri talkoovoimin ja ilman kylän ulkopuolistapanostusta. Toiminta kehittyi toisen polvenkylätoiminnaksi, kun kylätoiminnalla ryhdyttiinedellä mainittujen päämäärien lisäksi tähtäämäänmyös kylien elinkeinojen ja palvelujen kehittämiseen.Tällöin kylätoimintaan yhdistyi monia yrittäjyydentunnuspiirteitä sekä yhteistyötä valtion jakunnan viranomaisten kanssa. Tämän päivän kylätoimintaatäydentää perinteisen kylätoiminnanpäälle kasvanut Leader-toiminta, jossa kyliä kehitetäänmyös hankkeiden kautta. (Laamanen 1999:5–6.) Maaseudun omaehtoisen kehittäminen heijastaamyös laajempaa yhteiskunnallista kehitystä suorandemokratian suuntaan (ks. Rosanvallon 2008).Kansalaisosallistuminen maaseudulla ja kylissä toteutuukuitenkin edelleen hyvin laaja-alaisesti ja eritavoin: on naapuriapua, talkoita, epävirallista yhteistoimintaa,yhdistystoimintaa, hanketoimintaa jaosuustoimintaa.Suomalaisella maaseudulla on luotu yksittäisiähyvin mielekkäitäkin kansalaisosallistumisen mallejamuun muassa kylätoiminnassa ja kyläosuuskunnissa.Hyvinvointipalvelujen päävirtaus näkee kansalaisetmyös maaseudulla kuitenkin ensisijaisestipalvelujen kohteina. Hyvinvointipalvelujen alueillaon kyllä säännöllisesti kokeiltu asiakkaiden osallisuudenlisäämistä (jo Sosiaali- ja terveysministeriö1986), mutta ne ovat jääneet joko yksittäisiksi menestyskertomuksiksi– kuten kyläosuuskunnat hyvinvointipalveluissatai yhdistyksen palkkaamat kyläavustajat– tai niiden toiminta on näivettynyt johtueneri syistä. Hyväksi koetut kansalaislähtöisetpalvelumallit tulisi ottaa osaksi verovaroin rahoitettavaapalvelujärjestelmää tai luoda uusista mielekkäistäkokeiluista pysyvämpiä ratkaisuja maaseudunhyvinvointipalveluihin. Esimerkiksi ruotsalainenPestoff (2007) pitää yhteisötalouden ja yhteiskunnallistenyritysten lisäämistä pohjoismaisissa hyvinvointipalveluissakeskeisenä tienä säilyttää elävä paikallisdemokratia.Tämä on vaihtoehtoinen näkemysnykyisin vallitsevalle kehityskululle, jota kuvaavatkeskittyvä ja etääntyvä julkishallinto sekä ihmistennäkeminen hyvinvointipalvelujen kuluttajina, eitäysivaltaisina kansalaisina, joiden varoista ja tarpeistaensisijaisesti on kysymys.Manthorpen ja Livseyn (2009: 10) mukaan eurooppalaisessamaaseutuyhteisöjen kehittämisessäon tunnistettavissa neljä pääsuuntausta, jotka koskettavatkiinteästi myös hyvinvointipalveluita. Hyvinvoinninsekatalousmallilla palvelujen tuottajiksion tullut julkisen sektorin rinnalle yksityisiä yrityksiä,erilaisia vapaaehtoisjärjestöjä ja yhteisöjä. Teknologianavulla palvelut pyritään tuomaan lähemmäksiniiden tarvitsijoita ja vahvistamaan ihmisten omatoimistaselviytymistä ja osallisuutta hoito- ja palvelukokonaisuudessa.Kehittämällä yhteistyötä ja uudistamallatyönjakoa yli kunnallisten sektorirajojensekä eri organisaatioiden kesken pyritään niin ikäänturvaamaan palveluita. Neljänneksi harkitaan hyvinvointiinliittyvien osatekijöiden sisällyttämistäyhä kiinteämmin osaksi maaseudun kehittäjäyhteisöjen,kuten Leander-toimintaryhmien, kehittämis-10 MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011

suunnitelmia. Vaikka organisatorista yhdistämistä eiSuomessa välttämättä ole tarpeen aloittaa, voisimaaseudun kehittäjäyhteisöjen kautta hyvinvointipalveluihintulla sieltä nyt puuttuvaa kansalaisosallisuuttaja paikallisuutta.Kahdeksan paikallista tapaustaTarkastelemme seuraavaksi yksityiskohtaisemmin,miltä maaseudun hyvinvointipalvelujen rakenteetja kehittämistarpeet näyttävät kahdeksalla eri alueellapaikallisten toimijoiden näkökulmasta, jamillaisia odotuksia ja mahdollisuuksia kansalaistenvahvemmalle osallistumiselle voidaan tunnistaa.TutkimusalueetArtikkelin pohjana oleva empiirinen aineisto onkerätty elokuun 2009 ja heinäkuun 2010 välisenäaikana. Tutkimushankkeessa etsittiin aluksi valtakunnallisellatiedottamisella alueita, jotka ovatkiinnostuneita maaseudun hyvinvointipalvelujenkehittämisestä kansalaisosallistumisen ja yhteisöllisyydenpohjalta. Yhteydenottoja tuli eri puoliltaSuomea kaikkiaan noin 30, niin yksittäisiltä kansalaisilta,(kylä)yhdistystoimijoilta, kehittämishankkeidentyöntekijöiltä kuin sosiaali- ja terveysalanammattilaisilta.Saatujen yhteydenottojen pohjalta kahdeksanalueen kanssa sovittiin kaikille kuntalaisille avoimenpaikallisen työkokouksen eli eräänlaisen kansalaisfooruminjärjestämisestä. Tällaisiksi kartoitusalueiksivalikoituivat Rautalampi Pohjois-Savosta, Tornioja Itä-Lapin kuntayhtymän alue Lapista, Raahe sekäKallion peruspalvelukuntayhtymän alue Pohjois-Pohjanmaalta, Järvi-Pohjanmaan yhteistoimintaalueEtelä-Pohjanmaalta sekä Kokkola ja Jokivarsienyhteistoiminta-alue Keski-Pohjanmaalta.Tutkimusalueet ovat luonteeltaan erilaisia. Harvaanasuttuamaaseutua edustavat tyypillisimmilläänItä-Lapin kunnat ja Rautalampi. Kokkola,Raahe ja Tornio ovat puolestaan maaseutukaupunkejaja muut tutkimusalueet pääosin ydinmaaseutua.Kaikkien tutkimusalueiden yhteinen haasteon valtakunnallista keskiarvoa korkeampi huoltosuhde(tilanne 12/2006). Erityisen huolestuttava tilanneon Rautalammilla ja Itä-Lapissa, johtuenMAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011etenkin yli 65-vuotiaiden suhteellisen suuresta osuudestaväestössä. Peruspalvelukuntayhtymä Kallionalueella korkeaa huoltosuhdetta selittää puolestaanalle 15-vuotiaiden suuri osuus väestöstä (23,1 %),joka ylittää valtakunnallisen keskiarvon (16,7 %)selkeästi. (Tilastokeskuksen kuntaportaali.) Kansalaisosallistumisenpoliittista ulottuvuutta kuvaavakunnallisvaalien äänestysaktiivisuus oli tutkimusalueillaRaahea ja Kallion peruspalvelukuntayhtymänaluetta lukuun ottamatta yli valtakunnallisenkeskiarvon (Äänestysaktiivisuus 2008).Vastatakseen kunta- ja palvelurakenneuudistustaohjaavan lainsäädännön asettamiin väestöpohjavaatimuksiinovat tutkimusalueet etsineet erilaisiarakenteellisia ratkaisuvaihtoehtoja. Vuoden 2010loppuun mennessä sosiaali- ja terveydenhuollonpalvelujen järjestämisen osalta rakenteellisia ja organisatorisiamuutoksia on tapahtunut tai sovittunaviidellä tutkimusalueella (taulukko 1).Suhteessa lain edellyttämään väestöpohjavaatimukseenratkaisu on tutkimusajankohtana löytynytkaikilla muilla paikkakunnilla paitsi Rautalammilla,jossa naapurikunnan kanssa tehty yhteistyösopimuspurkautui vuoden toiminnan jälkeen. Myös Itä-Lapinkunnat ovat käyneet neuvotteluja yhteistyöntiivistämisestä, mutta laaditut suunnitelmat eivätjohtaneet konkreettisiin toimenpiteisiin. Kokkolasinällään täytti väestöpohjavaatimukset, tarve kuntaliitokseenjohtaneeseen yhteistyön tiivistämiseenväestöpohjavaatimuksen täyttämiseksi tuli ympäröiviltämaaseutukunnilta. Rakenteellisten ratkaisujenjälkeen kaikkien kuntien seuraava suuri haasteon toiminnan uudelleen organisointi ja palvelujensisällöllinen kehittäminen siten, että ne vastaavat sekäParas-lain tehokkuus- ja taloudellisuusvaatimuksiinettä ihmisten muuttuviin palvelutarpeisiin.Tiedonkeruu keskustelufoorumeillaSeuraavassa analysoimme kansalaisosallistumisennäkökulmasta, mitkä ovat maaseudun hyvinvointipalvelujenhaasteet, kehittämistarpeet ja mahdollisuudetkahdeksalla erilaisella maaseutualueella.Analyysin aineistona ovat muistiot, jotka on laadittukenttäkartoitusvaiheessa järjestetyistä 22 työkokouksestayhteensä 15 eri paikkakunnalla. Työkokouksissasovellettiin osallistavan toimintatutki-11

artikkelitTAULUKKO 1. Tutkimusalueiden PARAS-ratkaisut vuoden 2010 tilanteen mukaanYhteistoiminta-alue • Peruspalveluliikelaitos JYTA, perustettu 2009 (Halsua,Kaustinen, Lestijärvi, Perho, Toholampi, Veteli ja Kannus)• Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue, perustettu 2009(Alajärvi, johon Lehtimäki liitetty 2009, Soini ja Vimpeli)• Peruspalvelukuntayhtymä Kallio, perustettu 2008(Alavieska, Ylivieska, Nivala ja Sievi)• Raahe, jäsenenä 2009 perustetussa Raahen seudunhyvinvointikuntayhtymässä, jolle sosiaalipalvelut siirtyvät2011 alussa (Pyhäjoki, Siikajoki ja Vihanti)Kuntaliitos • Kokkola (johon Kälviä, Lohtaja ja Ullava liitetty 2009)Ei ratkaisua • RautalampiEi velvoitetta rakenteelliseenmuutokseen• Tornio (täyttää väestöpohjavaatimuksen)• Itä-Lapin alue (Kemijärvi, Pelkosenniemi, Salla,Savukoski, Posio)(ei väestöpohjavaatimusta pitkien etäisyyksien kuntina)muksen menetelmällistä lähestymistapaa.Työkokouksia järjestettiin Keski-Pohjanmaallakaikissa seitsemässä JYTA-alueen kunnassa (Kannuksessakaksi) sekä Kokkolaan liittyneissä entiskunnissa(Kälviä, Lohtaja ja Ullava). Rautalammilla,Torniossa ja Kemijärvellä työkokouksia järjestettiinkussakin kaksi sekä syksyllä 2009 että keväällä2010. Peruspalvelukuntayhtymä Kallion alueentyökokoukset järjestettiin Sievissä ja Ylivieskassa jaJärvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueen Alajärvellä.Raahessa järjestettyyn kokoukseen kutsuttiintoimijoita myös tulevan hyvinvointikuntayhtymänmuista kunnista. Työkokousten osallistujamäärävaihteli paikkakunnittain huomattavasti. Vähimmilläänosallistujia oli kaksi ja enimmillään liki 30.Yhdellä alueella työkokouksiin osallistui keskimäärin27 henkilöä.Työkokouksien aluksi hankkeen tutkijat avasivatnäkökulmia kansalaisosallistumiseen maaseudunhyvinvointipalveluissa, minkä jälkeen käytiinkeskustelua asian tiimoilta. Keskustelun pohjaksiosallistujille esitettiin kysymyksiä, jotka käsittelivätpaikallisten hyvinvointipalvelujen nykytilaa ja kehittämistarpeita,kansalaisten osallistumismahdollisuuksiahyvinvointipalveluissa sekä olemassa oleviayhteisöllisiä voimavaroja, joita niiden kehittämisessävoitaisiin hyödyntää.Keskustelujen teematTyökokouksissa käyty keskustelu liikkui hyvinkonkreettisessa arjessa vastaan tulevissa asioissa.Erityisesti ihmisiä huolestutti vanhusten kotonaasumista tukevien palvelujen riittämättömyys jatoimimattomuus, lapsiperheiden monin tavoinhaastava tilanne sekä nuorten syrjäytyminen. Yhteistenteemojen lisäksi keskusteluissa nousi esiinkunkin alueen tai paikkakunnan erityiseen tilanteeseenkytkeytyviä kysymyksiä, haasteita sekämyös vahvuuksia. Seuraavassa olemme jäsentäneetkäytyjä keskusteluja tutkimuksemme kolmen keskeisennäkökulman – maaseutu, hyvinvointipalvelutja kansalaisosallistuminen – kautta ja ryhmittämällätutkimusalueet niissä vallitsevan maaseuturakenteenluonteen mukaisesti.12 MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011

TAULUKKO 2. Keskusteluteemat ydinmaaseudullaNÄKÖKULMA MAASEUTU HYVINVOINTI PALVELUTKANSALAIS-OSALLISTUMINENJÄRVI-POHJAN-MAAN YHTEISTOI-MINTA-ALUE(1 työkokous,16 osallistujaa)yhteiset kokoontumistilatpuuttuvat osastakyliähuoli palvelujen säilymisestäyhteistoimintaalueeneri kunnissatarve ennaltaehkäiseväntoiminnan kehittämiseentarve yhteistoimintaalueenja kylien sekäpaikallisten yhdistystenvälisen yhteistyön ideointiinja koordinointiinJYTA(8 työkokousta,59 osallistujaa)elinvoimaisia kyliä,joista osassa vahvaayhteisöllistä toimintaaluontoon ja kulttuuriinliittyvien mahdollisuuksienhyödyntäminenihmistenhyvinvoinnissayksilöllisille tarpeillepohjautuvien palvelukokonaisuuksienkehittäminenesim. kotipalvelussavanhusten ja erityisryhmienavustajapalvelujenkehittäminentarve kehittää kuntalaistenkeskusteluyhteyttäyhteistoiminta-alueeseenja peruskuntaankolmannen sektorin jayhteistoiminta-alueenvälisen yhteistyön kehittäminenja koordinointiPERUSPALVELU-KUNTAYHTYMÄKALLIO(2 työkokousta,23 osallistujaa)huomion kiinnittäminenkylien elinvoimaisuudenturvaamiseenpalvelujen yhdenmukaistaminenjohtanutlähipalvelujen heikentymiseenperuskunnassa panostusyhteisölliseen ennaltaehkäisevääntoimintaanyhteisöllisen palvelutuotannonkehittäminenkolmannen sektorinroolin vahvistaminen ennaltaehkäisevässätoiminnassaesim. vanhustenpäiväkeskustoimintaMaaseutukuntien yhteistoiminta-alueetMAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alue, PeruspalveluliikelaitosJYTA sekä PeruspalvelukuntayhtymäKallio edustavat tutkimuksessamme maaseutukuntientai maaseutumaisten kaupunkien muodostamiakuntien yhteenliittymiä. Yhteistoiminta-alueidentyökokouksia yhdistäviä keskusteluteemoja(taulukko 2) olivat alueen asukkaiden, yhteistoiminta-alueensekä kuntien väliseen yhteistyöhön javuorovaikutukseen liittyvät kysymykset.Yhteistoiminta-alueen toimintakäytännöt ja organisaatiorakennekoettiin monimutkaisiksi jayleisesti toivottiinkin panostamista tiedottamiseenja keskusteluyhteyden luomiseen alueen asukkaiden,kylien sekä paikallisten yhdistysten ja palvelujenjärjestämisestä vastaavan organisaation eri tasojenkesken. Yhteistoiminta-alueiden asukkaita yhdistimyös huoli lähipalvelujen nykytilasta jatulevaisuudesta. Tähän liittyen keskusteluissa mietittiinmyös yhteisöllisen palvelutuotannon mahdollisuuksia,esimerkiksi kyläavustajien rekrytoinnissa.Yleisesti ottaen ihmiset kaipasivat yhteistyötä,joka tukee sekä yhteistoiminta-alueita palvelujenjärjestämisessä että vahvistaa kylien ja paikallisyhteisöjenelinvoimaisuutta ja yhteisöllisyyttä.MaaseutukaupungitRaahe, Kokkola ja Tornio edustavat maaseutukaupunkeja,joilla on selkeä kaupunkimainen keskusta,jota ympäröi laaja maaseutualue. Käydyissä keskusteluissa(taulukko 3) on tunnistettavissa tiettyävastakkainasettelua maaseutualueiden ja kaupun-13

artikkelitTAULUKKO 3. Keskusteluteemat maaseutukaupungeissaNÄKÖKULMAMAASEUTUHYVINVOINTI-PALVELUTKANSALAIS OSALLISTUMINENRAAHE(1 työkokous,27 osallistujaa)palvelujen etääntyminenkylistätarve yhteisten kokoontumistilojenkehittämiselletarve matalan kynnyksenlähipalvelujenkehittämisellearviointikäytäntöjenkehittäminenpalvelutarpeidenennakointiin ja kehittämistyöntueksikunnan ja järjestöjen välisenyhteistyön kehittäminenhyvinvointipalvelujen tuottamisessakylätason toimielimenperustaminen kuntalaistennäkökulman esiintuojaksiasioiden eteenpäin viejäksi(kyläsenaatti)KOKKOLA(3 työkokousta,11 osallistujaa)entisten maaseutukuntienhyvät käytännöt opiksiuudessa Kokkolassamaaseudun olosuhteidenja toimintatapojenhuomioiminen palvelujensuunnittelussa ja toteuttamisessatyytyväisyys nykyiseenpalvelutasoonpelko palvelujenheikentymisestäkuntaliitoksen siirtymäajanpäätyttyäavoimen ja ajantasaisen keskusteluyhteydenluominenkunnan ja kuntalaisten välilleesim. alueelliset toimielimetpaikallisten yhdistystentoimintaedellytysten ja roolinvahvistaminenTORNIO(2 työkokousta,26 osallistujaa)epäsuhta kylien ja keskustanasukkaiden velvollisuuksissa/mahdollisuuksissaosallistua palvelujenturvaamiseenkylätalojen monipuolinenhyödyntäminenpalvelusetelin käyttöönottoonliittyvätmahdollisuudetpalvelujen kilpailuttamiseenliittyvätongelmatpalvelunkäyttäjän ja hänentarpeidensa ottaminen palvelunsuunnittelun ja toteutuksenlähtökohdaksikansalaisilla puutteita sekäpalveluja että kunnallistapäätöksentekoa koskevastatiedostakikeskustojen välillä.Maaseudulla asuvilla ihmisillä on kokemus siitä,että heidän odotetaan osallistuvan aktiivisemminpaikallisten palvelujen järjestämiseen ja turvaamiseen.Toisaalta päätöksenteon tasolla tulisiavoimin mielin pohtia sitä, kuinka maaseutualueillatoimiviksi todetut käytännöt olisivat siirrettävissäkaupunkikeskustoihin – innovaatiot kun eivätsynny pelkästään kaupungeissa. Osallistujat olivatmyös huolissaan siitä, miten heidän nykyisellääntoimiviksi koetuille lähipalveluille tulee tulevaisuudessatapahtumaan. Myös kilpailuttamislainsäädäntöja paikallisten palveluntuottajien tulevaisuuskeskusteluttivat osallistujia.Harvaan asuttu maaseutuItä-Lapin kunnat ja Rautalampi ovat harvaan asuttujamaaseutu alueita, joille väestön väheneminenja ikääntyminen ovat erityisen leimallista. Parasratkaisutovat alueilla vielä avoimia, mutta sosiaalijaterveysmenojen jatkuva kasvu luo vaatimuksiayhteistyön tiivistämiseen naapurikuntien kanssa.Työkokouksissa nousi esiin (taulukko 4) erityisestihuoli palvelujen turvaamisesta ja saatavuudestamyös tulevaisuudessa.Kuntakeskuksiin painottuva kehittäminen japalvelujen keskittäminen johtavat palvelujenetääntymiseen maaseutukylistä ja palvelujen saata-14 MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011

TAULUKKO 4. Keskusteluteemat harvaan asutulla maaseudullaNÄKÖKULMAMAASEUTUHYVINVOINTI -PALVELUTKANSALAISOSALLISTUMINENRAUTALAMPI(2 työkokousta,yht. 33 osallistujaa)haasteena pitkätetäisyydet, tarvepalveluliikenteenkehittämisellehuolena kylienkuihtuminenporrasteisen palvelurakenteenkehittäminenpalvelusetelin käyttömahdollisuudetpaikallisen palveluyrittäjyydenkehittäminenpaikallisten voimavarojenyhteenkokoaminen: julkinensektori, yhdistykset, yrittäjätITÄ-LAPINKUNNAT(2 työkokousta,yht. 24 osallistujaa)haasteena pitkätetäisyydet ja siitäaiheutuva turvattomuudenkokemusliikkuvien palvelujenja kyläpalvelupäivienkehittäminenpalveluyrittäjyyden jayhteisöllisen palvelutuotannonmahdollisuudetviranomaisten, paikallisyhteisöjenja kolmannen sektorinkoordinoidun yhteistyön elelleenkehittäminenyhteisölliseltä pohjalta toimivienturvallisuusverkostojenkehittäminen, esim. organisoidutsoittoringitvuuden heikentymiseen lisäten ihmisten turvattomuudenkokemusta. Erityisen ongelmallisena tilannekoettiin ikääntyvän väestön kohdalla. Suurikysymys onkin, millaiset mahdollisuudet harvaanasutun maaseudun asukkailla on tulevaisuudessavalita asuinpaikkaansa keskustan ulkopuolelta.Esiinnousseisiin haasteisiin vastaaminen edellyttääkuntien, kylien ja paikallisten yhdistysten keskinäistäsekä innovatiivisia palveluratkaisuja: liikkuviapalveluja, joustavia yksilöllisiin tarpeisiin räätälöityjäpalvelukokonaisuuksia sekä perinteistensektori- ja toimijarajojen ylittämistä palvelujentuottamisessa. Tämä mahdollistaa olemassa olevienresurssien monipuolisen hyödyntämisen ja painopisteensiirtämisen raskaammista palveluista ennaltaehkäiseväntoiminnan puolelle.Kenttäkartoituksessa sovellettua työkokoustensarjaa voi pitää eräänlaisena dialogisena kansalaisfoorumina,joita sovelletaan aktivoivissa toimintatutkimuksissa.Työkokouksissa vuorovaikutuksellisissatilanteissa saatu käsitys alueiden kansalaislähtöistenhyvinvointipalvelujen tarpeista jamahdollisuuksista on tutkimusmenetelmällisestiMAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011satunnaisotanta, ei kattava, standardisoitu eikäsystemaattinen tapa kerätä tietoa. Paremminkinse välittää tietoa vallitsevasta keskusteluilmapiiristäja eri tahojen hyvinvointipalvelujen tilannettakoskevasta tulkinnasta.Tutkimuksemme tuloksissa on hyvin tunnistettavissakolmen erilaisen maaseututyypin ominaispiirteet,mutta myös niiden sisäinen moninaisuus.Ydinmaaseudulla kunnat ovat päätyneet yhteistoiminta-alueisiin,jotka näyttävät alkuhankaluuksistahuolimatta vakiintuvan. Maaseutukaupungitkohtasivat sisäistä jännitettä maaseudun ja kaupunginvälillä. Harvaanasutulla maaseudulla palveluyhteistyökuntien kesken ei ollut vielä löytänythallinnollista muotoaan. Silti kaikilla alueilla huoleenpalvelujen säilymisestä oltiin valmiita vastaamaankansalaislähtöisillä idearikkailla malleilla.Tärkeimpänä valitun menettelytavan – eli osallistavientyökokousten – etuna voi kuitenkin pitää niidenaktivoivaa vaikutusta. Jokaisella alueella syntyivilkasta keskustelua ja paikallista tiedonvaihtoa sekäyhteistä tiedostamista ja ideointia siitä, mitenhyvinvointipalveluja voitaisiin jatkossa kehittää.15

artikkelitKansalaisosallistumisen paikkojapalveluissaKansalais- ja viranomaiskeskustelujen tulostenpohjalta on mahdollista viitoittaa kolme eri tasoa,joista käsin maaseudun hyvinvointipalvelujen kehittäminenkansalaisosallistumisen ja yhteisöllisyydeneli partisipatorisimin suuntaan on realistista.Nimitämme niistä ensimmäistä palvelujärjestelmändemokraattisen hallinnan tasoksi. Palvelujen keskittäminenväestöpohjaltaan suurempiin organisaatioihinon konkreettisesti merkinnyt etenkin johtojapäätöksentekoportaassa toimivien viranomaistensiirtymistä etäämmälle harvaan asuttujen alueidenasukkaiden arjesta. Kehityskulku synnyttää tarpeenluoda edustuksellisen demokratian rinnalle konkreettisiamenetelmiä kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksienja osallistumisen vahvistamiseksi sekävuorovaikutuksen lisäämiseksi kansalaisten ja palvelunjärjestäjien kesken. Kansalaisten demokraattistaosallistumista on mahdollista lisätä kaikilla palvelujenjärjestämisen ja tuottamisen tasoilla. Kansalaistenottaminen mahdollisimman laajasti mukaanpalvelujen suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseenvoidaan nähdä lisävoimavarana, jolla paitsi vaikutetaanpalvelun laatuun, toimivuuteen ja vaikuttavuuteenmyös korjataan palvelurakenteissa syntynyttädemokratiavajetta. Maaseudun perspektiivistäon erityisen tärkeää, että paikalliset olosuhteet jatoimintakulttuuri huomioidaan jo palveluja suunniteltaessa.Mahdollisuuksia tähän tarjoavat esimerkiksipalvelun käyttäjistä muodostetut konsultointiryhmätsekä kylä- tai entisten kuntien tason säännöllisetavoimet keskustelutilaisuudet. Yhteistyöpaikallisten potilas- ja asiakasjärjestöjen kanssa voirakentua vakiintuneeksi käytännöksi myös muuttuneissakuntaorganisaatioissa. Erityisen tärkeää ontukea niiden palvelukäyttäjien aktiivisen kansalaisenidentiteettiä ja sosiaalisia oikeuksia, joiden kohdallane ovat kaikkein haavoittuvimpia.Toisena kehittämistasona erotamme toimintaajatteluntason. Aineistosta heijastuu tarve soveltaapaikallista kansalaisnäkökulmaa ja asiakasosallistumistajohdonmukaisena ajattelun näkökulmana läpikoko palveluprosessin. Käytännössä kyse on siitä,että toiminnan lähtökohtana on aina asiakkaidenomien voimavarojen sekä oman tilanteen erityisenasiantuntijuuden tunnistaminen, tukeminen ja hyödyntäminen.Toteutuakseen tämä edellyttää ammatillisenosaamisen lisäämistä osallistavissa työmenetelmissäsekä sellaisten olosuhteiden luomista, jotkatukevat kansalaisosallistumista, maallikko-osaamisenhyödyntämistä ja läheisverkostojen toimintaa.Kolmanneksi kansalaisosallistumiselle voidaantehdä tilaa konkreettisella palvelujen tuottamisen tasolla.Kansalaislähtöisten ja yhteisöllisten palvelutuotantomallienkehittäminen on keino turvataerityisesti harvaan asuttujen alueiden lähipalveluja.Lähtökohdiltaan paikallisuus hyvinvointipalvelujentuottamisessa on keskeistä sekä palvelujen laadunettä niiden turvaamisen ja jatkuvuuden näkökulmasta.Yksinkertaisimmillaan kansalaisten osallistuminenpalvelujen tuottamiseen toteutuujulkisen ja kolmannen sektorin välisen yhteistyönpaikallisena sopimisena, kylätaloista monipalvelukeskuksinaon jo kokemuksia (Lahden Tiede- jayrityspuisto 2006). Myös yhteisöllisen ja paikallisenpalveluyrittäjyyden kehittämisessä on mahdollisuuksia.Yrittäjäksi tai palveluntuottajaksi ryhtyminenkoetaan kuitenkin haasteellisena, julkistenpalvelujen kilpailuttamisen mukaan tuomiinmarkkinaehtoisten toimintakäytäntöjen ja lyhytkestoistensopimusten luoman epävarmuudenvuoksi. Mahdollisuuksia ja jo valmiita malleja kansalaislähtöiseenpalvelutuotantoon on kuitenkinuseita. Niiden edistäminen ja laajempi käyttöönottoedellyttävät yhteistä tahtotilaa ja sitoutumistasekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla.Mielenkiintoista onkin nähdä, millainen vaikutusesimerkiksi yhteiskunnallisen yrittäjyyden ympärilläkäydyllä keskustelulla on maaseudun hyvinvointipalvelujenjärjestämiseen tulevaisuudessa(Bland 2010).Osana globaalia sosiaalipoliittistakansalaistoimintaaAineistomme pohjalta on varsin perusteltua tehdäempiirisiä johtopäätöksiä koskien mahdollisuuksiaja tarvetta uudenlaiseen, kansalaislähtöisempäänkehitykseen maaseudun hyvinvointipalveluissa.Alueiden erilaisuus, hyvinvointipalvelujen nykytilannesekä paikallisen kansalaistoiminnan valmiudettuottavat kuitenkin paikkakuntakohtaisesti16 MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011

artikkelitsuuria eroja tämän vision toteutumiselle. Tässä vaiheessaon vielä melko aikaista antaa selkeää vastaustasiihen, mikä Paras-hankkeen vaikutus kansalaistenosallistumismahdollisuuksiin on ollut, sillämuutokset ovat vielä hyvin tuoreita, eivätkä kaikkiniiden vaikutukset ole tunnistettavissa. Tutkimuksemmeperusteella vaikuttaa erittäin selkeältä, ettäkansalaisosallistumisen näkökulma on muutosprosessissajäänyt vähintäänkin varjoon, eikä sen turvaamiseenole juurikaan kiinnitetty huomiota uusienorganisaatiorakenteiden toimintaa kehitettäessä.Kansalaisosallistuminen ja yhteisöllisyyskuitenkin nousevat entistä selkeämmin hyvinvointipalvelujenkehittämistä ja järjestämistä koskeviinkeskusteluihin.Teoreettisena johtopäätöksenä tutkimuksestammevoi tunnistaa kansalaisosallistumisen jakansalaisuuden sisällöllisen merkityksen muutoksen,joka myötäilee ainakin osittain kansainvälisissätutkimuksissa tunnistettua suuntaa. EsimerkiksiCornwall ja Gaventa (2001) ovat tunnistaneet sosiaalipoliittisessakansalaisosallistumisessa globaalillatasolla ja myös kehitysmaahankkeista muutoksenpalvelujenkäyttäjien ja kuluttajan yksilöllisestäroolista kohti laajempaa yhteisöllisempää toimintaa(”From users and choosers to makers and shapers”).Se ilmenee ensinnäkin sosiaalisten oikeuksientoteutumisen vaatimuksena tilanteissa, jotka poikkeavatnormaalikansalaisen tai valtaväestön elämäntilanteista.Maaseudun hyvinvointipalvelujen rakennemuutostenjälkiä voi hyvällä syyllä rinnastaa vähemmistöjenasemaan, joka aiheuttaa yhteisöllistäliikehdintää. Se käynnistyy, kun universaaliset sosiaalisetoikeudet palveluihin eivät toteudu ilmanerityisyyden ja elämisen monimuotoisuuden tunnustamistaja palvelujen muuttamista niitä vastaaviksi.Ruotsalaisten tutkijoiden Blombergin ja Peterssonin(2010) tapaan on syytä kyseenalaistaakuntien palvelujärjestelmien rakenteellinen samankaltaistuminenhuolimatta erilaisista kunnistaja elinympäristöistä. Samankaltaistumiselle ei näytäkirjoittajien mielestä olevan muuta perustetta,kuin että siitä on tullut organisaatiomuutoksen itseäänselittävä oikeutus: jonkin oletetaan olevanoikein siksi, että muutkin tekevät samoin.Toisena yhteisöllisenä sosiaalipoliittisena kansalaistoiminnankenttänä Cornwall ja Gaventa (2001: 8)MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011tunnistavat käytännöllisen toimijuuden (agency) hyvinvointipalveluissaja omaehtoisissa toimintamalleissa.Kansalaisten osallistumista ei kuitenkaan tulenähdä pelkästään lisäresurssina, joka konkretisoituuesimerkiksi vapaaehtoistyössä, omaishoidossa, talkoissatai vertaistuessa. Kun kansalaiset ovat mukanapalvelujen tuottamisessa, he vahvistavat uudenlaistakansalaisuuden identiteettiä ja muutosta kohteistatoimijoiksi sekä arjen ja alueiden asiantuntijoiksi. Semerkitsee tiettyä maalaisjärjen ja mutkattomuudentuomista palvelujen ja maaseudun kehittämiseen.Monella tutkimusalueella nousi esiin, että kansalaisillaon hallussaan kokonaisvaltainen paikallistuntemusja kyky tarkastella asioita yli hallinnollistensektorirajojen. Tämä kokemuspohjainen asiantuntemuson tärkeä yhdistää palveluissa professionaaliseenja hallinnolliseen näkökulmaan.Kolmanneksi voi maaseudun yhteisöllisen toiminnansuuntautumisessa nähdä uudenlaista vastuullisuudenja selonteon vaatimisen ulottuvuutta suhteessajulkisesti rahoitettuun palvelujenjärjestäjään(accountability) (emt.: 16). Kirjoittajien mukaankansalaiset haluavat yksinkertaisesti tietää enemmänpalvelujen järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä,neuvotella yhteisten varojen käytöstä ja valvoamyös edustuksellisen demokratian toimijoita.Samalla paikallinen demokratia elävöityy ja kansalaistenrooli muuttuu alistuvasta palvelujen vastaanottajastaja vähään tyytyjästä täysivaltaisen,osallistuvan ja osaavan kansalaisuuden suuntaan.Cornwallin ja Gaventan teoretisoimat yhteisöllisenkansalaistoiminnan piirteet saattavat äkkiseltäänvaikuttaa ylitulkituilta suomalaisen maaseudunhiljenevillä kyläraiteilla. Mutta oma aineistommeei sulje pois realistista mahdollisuutta, ettäainakin osa valveutuneimmista maaseutukylistävoisi sisältää potentiaalia suomalaisiksi edelläkävijöiksihyvinvointipalvelujen kansalaisuuden identiteetinmuutoksessa – olosuhteiden pakosta.KiitoksetArtikkeli on kirjoitettu osana KAMPA-hanketta(Kansalaisosallistuminen ja yhteisöllisyys maaseudunhyvinvointipalveluissa), jota ovat rahoittaneetMaaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR), Keski-Pohjanmaan maakuntaliitto ja Kokkolan kaupunki.17

artikkelitLÄHTEETAnttonen, anneli & Sipilä, Jorma 2002. Suomalaista sosiaalipolitiikkaa.Vastapaino, Tampere.Anttonen, Anneli & Jorma Sipilä 2010. Universalismi Britannian jaPohjoismaiden sosiaalipolitiikassa. Janus 18(2): 104–120.Arnstein, Sherry R. 1969. A Ladder of Citizen Participation. AIP Journal35(4): 216–224. Saatavissa: http://www.planning.org/pas/memo/2007/mar/pdf/JAPA35No4.pdf. [Viitattu 13.3.2010].Bland, Jonathan 2010. Yhteiskunnallinen yritys – ratkaisu 2000-luvunhaasteisiin. Iso-Britannian malli ja sen kokemukset. Työ- jaelinkeinoministeriön julkaisuja, Strategiset hankkeet 22. Työjaelinkeinoministeriö, Helsinki. Saatavissa: http://www.tem.fi/files/26787/TEM_22_2010_netti.pdf. [Viitattu 15.12.2010].Blomberg, Staffan & Jan Petersson 2010. The increasing Importanceof Administrative Practices in the Shaping of the Welfare State.Social Work and Society. The International Online-Only Journal8(1). Saatavissa: http://www.socwork.net/2010/1/blomberg.[Viitattu 09.4.2011].Cornwall, Andrea & John Gaventa 2001. From Users and Choosers to Makesand Shapers: Respositioning Participation in Social Policy. IDSWorking paper 127, Institute of Development Studies, Brighton.Saatavissa: http://www.ids.ac.uk/download.cfm?file=wp127.pdf. [Viitattu 24.2.2011].Elo, Kimmo 2010. Kansalaisosallistumisen tutkimus Suomessa.Teoksessa Elo, Kimmo (toim.) Suomalaisten kansalaisosallistumisentutkimuksen bibliografia. Oikeusministeriön selvityksiäja ohjeita 15/2010. Oikeusministeriö, Helsinki. 6–18. Saatavissa:http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Selvityksiajaohjeita/Selvitystenjaohjeidenarkisto/Selvityksiajaohjeita2010/1266333858821.[Viitattu 10.11.2010].Evers, Adalbert 2006. Complementary and conflicting. The differentmeanings of “user involvement” in social services. Teoksessa:Matthies, Aila-Leena (toim.). Nordic civic society organisationsand the future of welfare services. TemaNord 2006:517. NordicCouncil of Ministers, Copenhagen. 255–276. Saatavissa:http://www.sgw.hs-magdeburg.de/projekte/nordic/Aila_Leena_rapport_endelig%5B1%5D.pdf. [Viitattu 17.2.2010].Haverinen, Riitta & Karja Ilmarinen (toim). 2008. Hyvinvoinnin arkimaaseudulla. Tekeviä käsiä ja tietoteknologiaa. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän julkaisuja 3/2008. Helsinki.Heiskala, Risto & Anu Kantola 2010. Vallan uudet ideat: hyvinvointivaltionhuomasta valmentajavaltion valvontaan. Teoksessa:Petteri Pietikäinen (toim.). Valta Suomessa. Gaudeamus, Helsinki.124–148.Hyyryläinen, Torsti 1994. Toiminnan aika. Tutkimus suomalaisestakylätoiminnasta. Line Sixtyfour, Mikkeli.Hyyryläinen, Torsti & Pertti Rannikko 2000. Yhdentävän maaseutupolitiikanparadigma. Teoksessa: Hyyryläinen, Torsti & PerttiRannikko (toim.). Eurooppalaistuva maaseutupolitiikka. Paikallisettoimintaryhmät maaseudun kehittäjinä. Vastapaino,Tampere. 14–16.Johansson, Håkan & Björn Hvinden 2007. What do we mean by activecitizenship? Teoksessa: Hvinden Björn & Håkan Johansson(toim.). Citizenship in Nordic welfare states: Dynamics of choice,duties and participation in a changing Europe. Routledge,London. 32–50.Kallio, Johanna 2010. Hyvinvointipalvelujärjestelmän muutos jasuomalaisten mielipiteet 1996–2006. Sosiaali- ja terveysturvantutkimuksia 108. Kela, Helsinki. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/15810/Tutkimuksia108.pdf?sequence=1. [Viitattu 15.12.2010].Kananoja, Aulikki, Vuokko Niiranen & Harri Jokiranta 2008. Kunnallinensosiaalipolitiikka. Osallisuutta ja yhteistä vastuuta. PS-Kustannus, Jyväskylä.Karvonen, Sakari 2008. Miten ihmiset maalla voivat? Maaseudunhyvinvointi 2000-luvulla. Teoksessa: Haverinen, Riitta & KatjaIlmarinen (toim.). 2008. Hyvinvoinnin arki maaseudulla. Tekeviäkäsiä ja tietoteknologiaa. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänjulkaisuja 3/2008. Helsinki. 25–35.Katajamäki, Hannu 2009a. Maaseudun kolmas tie. Chydenius-luento1.8.2009 Farmari-messujen yhteydessä Kokkolan yliopistokeskusChydeniuksessa.Katajamäki, Hannu 2009b. Yhteiskunnalliset muutosprosessit ja alueelliseterityispiirteet. Hyvin voidaan – vai voidaanko? -seminaariKokkolassa 27.8.2009. Järjestäjänä Kokkolan kaupunki jaSTKL/ Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry.Katajamäki, Hannu 2009c. Suurkuntien maaseutualueet edellyttävätuudenlaista paikallista hallintaa. Maaseudun uusi aika17(3): 47–55.Katajamäki, Hannu 2010. Luolan vangit. Kehittäjäeliitin maantiedeja kansalaisten maantiede eivät kohtaa. Hannu Katajamäenblogi ”Aluekehityksen arki. Pohdintoja aluekehitykseen liittyvistäajankohtaisista kysymyksistä.” Saatavisssa: http://blog.uwasa.fi/aluekehitys/luolan_vangit/. [Viitattu 18.11.2010].Katajamäki, Hannu & Rauno Kaikkonen 1991. Maaseudun kolmastie. Helsingin yliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus.Julkaisusarja A:1. Seinäjoki.Konttinen, Esa, Petri Ruuskanen & Martti Siisiäinen 2010. Osallistuminenkansalaisyhteiskunnassa ja osallistumisen tutkimus.Teoksessa: Elo, Kimmo (toim.). Suomalaisten kansalaisosallistumisentutkimuksen bibliografia. Oikeusministeriön selvityksiäja ohjeita 15/2010. Oikeusministeriö, Helsinki. 19–38.Saatavissa: http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Selvityksia-18 MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 2011

jaohjeita/Selvitystenjaohjeidenarkisto/Selvityksiajaohjeita2010/1266333858821.[Viitattu 10.11.2010].Kröger, Teppo 2004. Sosiaalipalvelujen tutkimus ja sosiaalityö.Janus 12(2): 200–216.Laamanen, Kati 1999. Kylätoiminta murroksessa. Helsingin yliopisto,Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, Mikkeli. Julkaisuja 65.Lahden tiede- ja yrityspuisto 2006. Kyllikki – Kyläkouluista monipalvelukeskuksia.Hankesuunnitelma. Saatavissa: http://www.phnet.fi/kylat/kyllikkihankesuunnitelma.pdf. [Viitattu14.3.2010].Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 2007. Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta9.2.2007/169. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070169.[Viitattu 13.3.2010].Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä 2009. Maaseutu ja hyvinvoivaSuomi. Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2009–2013. Maaseutupolitiikanyhteistyöryhmän julkaisuja 5/2009. Saatavissa:http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/976/YTR5_2009_Maaseutupoliittinen_kokonaisohjelma_2009_2013.pdf.[Viitattu13.3.2011].Malinen, Pentti, Liisa Kytölä, Heikki Keränen & Reijo Keränen 2006.Suomen maaseututyypit 2006. Maa- ja metsätalousministeriö7/2006.Manthorpe, Jill & Lynne Livsey 2009. European challenges in deliveringsocial services in rural regions: a scoping review. EuropeanJournal of Social work 12(1): 5–24.Matthies, Aila-Leena 2006. Nordic civic society organisations andthe future of welfare services. TemaNord 2006:517. NordicCouncil of Ministers, Copenhagen. 255–276. Saatavissa:http://www.sgw.hs-magdeburg.de/projekte/nordic/Aila_Leena_rapport_endelig%5B1%5D.pdf. [Viitattu 17.2.2010].Matthies, Aila-Leena 2009. Maaseudulta uusia ideoita hyvinvointipalveluihin.Sosiaali- ja terveysviesti 4/2009: 16–17.Möttönen, Sakari & Seppo Niemelä 2005. Kunta ja kolmas sektori.Yhteistyön uudet muodot. Otava, Helsinki.Nylund, Marianne & Anne Birgitta Yeung (toim.) 2005. Vapaaehtoistoiminta.Anti, arvot ja osallisuus. Vastapaino, Tampere.Oikeusministeriö 2009. Demokratiapolitiikan suuntaviivat. Demokratiapoliittinenkeskusteluasiakirja 2009. Saatavissa: http://www.kansanvalta.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline;%20filename=Demokratiapolitiikan%20suuntaviivoja.pdf&SSURIsscontext=Satellite%20Server&blobwhere=1243790820577&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf. [Viitattu 10.11.2010].Pestoff, Viktor 2008. A Democratic Architecture for the Welfare State.Promoting citizen participation, the third sector and coproduction.Routledge, London & New York.Pihlaja, Ritva 2010. Kolmas sektori maaseutukunnissa. Helsinginyliopisto. Ruralia-instituutti. Julkaisuja 19.Rannikko, Pertti 2009. Kylä kaupungin laidaksi: Autoetnografinentutkimus paikallisyhteisöjen ja identiteettien liikkeistä. Maaseudunuusi aika 17(1): 5–19.Rosanvallon, Pierre 2008. Vastademokratia. Politiikka epäluulon aikakaudella.Suom. Tapani Kilpeläinen. Vastapaino, Tampere.Sosiaali- ja terveysministeriö 1986. Asiakkaan asema ja osallistuminensosiaalihuollossa. Työryhmäraportti 1. Helsinki.Sosiaali- ja terveysministeriö 2007. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen– vahvuus uusiin palvelurakenteisiin. Muistio 11.5.2007.Tilastokeskus 2007. Suomen tilastollinen vuosikirja 2007. Hämeenlinna.Tilastokeskuksen kuntaportaali. Saatavissa: http://www.tilastokeskus.fi/tup/kunnat/.[Viitattu 24.11.2010].Uusitalo, Eero 2009. Maaseutu – väliinputoajasta vastuunkantajaksi.Maaseutupolitiikan itsenäistyminen alue- ja maatalouspolitiikanpuristuksessa. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti.Julkaisuja 17.Virkkala, Seija & Tomi Lähteenmäki 2000. Yhteisöaluepolitiikka jakansallinen maaseutupolitiikka kohtaavat. Chydenius-Instituutintutkimuksia 2/2000. Jyväskylän yliopisto, Chydenius-Instituutti, Kokkola.Äänestysaktiivisuus 2008. Saatavissa http://192.49.229.35/K2008/s/aanaktiivisuus/aanestys1.htm. [Viitattu 24.11.2010].MAASEUDUN UUSI AIKA 2 | 201119