Mistä on vuoden kylät tehty? - Maaseudun uusi aika

ANALYYSITtyminen palvelujen tuottamisesta nähdään itsestäänselvänä kehityskulkuna, ja lopulta eijää muuta vaihtoehtoa kuin kylätoimijoidenottaa vastuu omiin käsiinsä ja alettava tuottamaanpalveluja itse (Maaseutuplus 3/2006:11). Hanketoiminnan kautta pyritään kehittämäänuudenlaisia toimintamalleja maaseudunpalvelujen turvaamiseksi, jolloin kansalaisyhteiskunnantoimijoiden rooli korostuu(Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma2007–2013: 190).2000-luvulla korostuvat omien kyläläistenpalvelemisen lisäksi yhä enemmän myösvapaa-ajan asukkaiden, matkailijoiden ja lähialueidenhuomioiminen muun muassa tehostamallaviestintää, yhteistyötä ja markkinointia.Vuoden Kylän valintakriteereissä voidaanhavaita selkeää muutosta kylätoiminnan tehtävienlaajentumisen suuntaan: kylätoimintaulottuu kylän sisäisestä palvelemisesta ja kehittämisestäyli kylärajojen. Kylätoiminta on nytosa alueellista kehittämistyötä, ja kylätoimijoitahalutaan sitouttaa näkemään oma roolinsalaajempana vaikuttamisena kuin vain omienkyläläisten palvelemisena (Valtakunnallinenkylätoimintaohjelma 2003–2007).Aktiivinen kylä näyttäytyy ulkopuolisillesiistittynä kylämaisemana, vieraanvaraisuuttaosoittavina opasteina, kylien ulkopuolista väkeähoukuttelevina kylätapahtumina sekä yhteistyöhalukkuutenatoisten kylien ja viranomaistahojenkanssa. Kylän hyvinvoinnin kehittämiseenkuuluu myös sen markkinointi jatuotteistaminen.Kivesjärven kylätoimikunta on käyttänyt kyläntunnetuksi tekemisessä ja varojen keräämisessähyväkseen kylän erikoista nimeä. Kivespussinheiton lisäksi kylätoimikunta on kehittänytkylälle oman nimikkoleivonnaisen, kivespiiraan.Sitä on tarjottu matkailijoille, myyty kylätoimikunnantilaisuuksissa ja ajoittain myösKivesvaaran hiihtokeskuksen ravintolassa.(Kylät toimivat 4/1993.)Kylätoiminnan ja kylän näkyvyys on merkkisen menestyksestä. Väestökadosta kärsivillämaaseutualueilla uusien asukkaiden houkutteluon noussut kylätoiminnan keskeiseksihaasteeksi. Vuoden Kylä 1991, Rannankylä,asennoitui vielä kielteisesti uusiin asukkaisiin:”Rannankylään ei ole juuri haluttu hankkia uusiaasukkaita, sillä omakotialueen henki olisi aivanerilainen kuin maalaiskylän” (Kylät toimivat4/1991). Vuonna 2007 ei enää kysytä, haluaakokylä uusia asukkaita vai ei; positiivisestaasenteesta tulokkaita kohtaan on tullut kyseenalaistamatonarvo kylätoiminnassa.Päijäthämäläisestä Heinolan kirkonkylästäVuoden Kylä 2005.Nuorekas kylänväki haluaa lisää asukkaita (otsikko).(Maaseutuplus 5/2005.)Onko kylän voimin pyritty hankkimaankylään uusia asukkaita ja miten (tonttipörssi,markkinointi, muilla tavoin)? (Vuoden Kylä-kilpailun kysymyskaavake 2007.)Yli puolet suomalaisista haaveilee maallaasumisesta, mutta vain pieni osa toteuttaahaaveensa (Asuinmaaseutu 2007–2010).Aktiiviset kyläyhdistykset pyrkivät houkuttelemaannäistä potentiaaleista tulokkaista osansa,ja varmistamaan näin kylänsä elinvoimaisuuttatulevaisuudessakin.Hyvinvoivan eli elävän kylän vastakohta onkuollut kylä. Kylien kuoleminen on uhkakuva,joka usein maalataan maaseudun kehittämispuheessayleisemminkin (Oksa 1998: 13).Vuoden Kylä 2002 titteliä haki kaikkiaan 18 kylää.Hakemuksissa on nähtävissä kylien nousuuuteen elämään. Monet sellaiset kylät, joille ennustettiinvielä muutama vuosi sitten lopullistakuolemaa, ovat lähteneet aktiiviseen kehitykseen.Kylille on saatu muuttamaan uusia ihmisiäja vaikka kyläkauppa ja koulu ovat jo aikojasitten kuolleet ja kuopattu, niin tilalle on monissapaikoissa noussut kylätalo kyläläisten uudeksipalvelupisteeksi, tapaamispaikaksi ja henkisentuen antajaksi. (Maaseutuplus 5/2002.)Vuoden Kylien kehityskulku menneisyydestätähän päivään rakennetaan yleensä pime-50Maaseudun uusi aika 2/ 2008

ANALYYSITän menneisyyden kautta, jolloin kylän ”elämä”ja ”hengissä pysyminen” oli uhattuna.Hyvinvoinnille näytti tulevan piste, kun1960-luvulla tehtaan työläisten asuintalotkinpurettiin. Nyt Syväniemi on nähnyt uuden tulemisen.Uudet asuinalueet ovat nousseet uusienasukkaiden ahkeroimina. (Maaseutuplus6/2004.)Kylätoiminta näyttäytyy ainoana lääkkeenäkylän elävöittämiseen. Kylät eivät pysy hengissätai ole olemassa itsestään, ne täytyy tuottaaaktiivisesti kylätoiminnan kautta. Kylät ovatjoko kehittyviä tai taantuvia. Liikemetaforankautta syntyy mielikuva liikkeestä kylän kuolemanja aktiivisen kylän välillä. Kyläkauppojaja kouluja ”pelastetaan”, niiden puolesta ”taistellaan”.Aktiivisista kylistä representoidaanyhteisösankareita, rohkeita taistelijoita, jotkaovat”herättäneet” kotikylänsä ”eloon”.Representoidut uuden ajan kylätoiminnansankarit eivät ole vanhakantaisia ja perinteisiintakertuneita yksilöitä, vaan ennakkoluulottomia,innovatiivisia ja kehittämisuskoa omaaviaaktiivisia kansalaisia. Tulevaisuus joko on tai sitäei ole, riippuen onko asukkailla halua ja kykyäkylänsä kehittämiseen. Vastuu kylän kohtalostaei rakennu päättäjien päänvaivana, vaan kyläläistenomana moraaliseen vastuuntuntoonliittyvänä ongelmana. ”Se, riittääkö kylän asukkaillavoimavaroja nähdä yleinen etu yli muidenetujen, tulee säätelemään myös Mutalahden karjalaiskylänkehittymistä tai taantumista” (Kylättoimivat 4/1990). Aktiiviset kyläyhdistyksettoteuttavat aktiivisen kansalaisuuden ihannettaesimerkillisesti tuottaessaan alueelleen hyvinvointiaja ottaessaan vastuuta yhteisönsäkohtalosta.KulttuuriperintöKulttuuriperinnön vaaliminen on osa kylätoimintaaja Vuoden Kylä -kilpailussa se on keskeinenarvioitava osa-alue.Miten perinnettä on vaalittu, tallennettu jahyödynnetty? (Vuoden Kylä -kilpailun kysymyskaavake1987.)Miten kyläperinnettä on vaalittu ja tallennettu(perinnetapahtumat, kyläkirjat jne.)? (VuodenKylä -kilpailun kysymyskaavake 2007.)Rakennettaessa yhteisökuvia suomalaisistamaaseutukylistä kulttuuriperintö on niissäyleensä voimakkaasti läsnä. Sen avulla toivotaanhoukuteltavan ihmisiä myös oman kylänulkopuolelta.Untamalan Kylä ry on usein aktiivinen toimenpiteidenkäynnistäjä ja kantaa vastuuta kylänasukkaiden elämänlaadusta. Untamalassa onotettu askelia myös kylämatkailun suuntaan.Kylän muinaisuutta ja tarinoita on tuotteistettutuotteiksi ja tapahtumiksi. (Maaseutuplus5/2006.)Kulttuurin merkitys paikallisena pääomana,jolla voidaan saavuttaa taloudellista ja aluekehitykseenliittyvää hyötyä (Ilmonen 1998,Kainulainen 2000: 11–13, Kainulainen &Lakso 2001: 24) on lisännyt kulttuuriperintöönliittyviä tehtäviä. Maaseutumatkailulla jakulttuuritapahtumilla on positiivisia vaikutuksiapaikalliseen työllisyyteen ja talouteen sekäalueelliseen kilpailukyvyn kohottamiseen.Aktiivisten kyläyhdistysten oletetaan hyödyntävännämä kulttuuriin liittyvät mahdollisuudetomien kyliensä kehittämisessä.Traditiot ovat tärkeitä yksilöiden identiteetinlähteitä (Hall 2003: 90), ja globalisoituvassamaailmassa juurten ja paikan merkityskorostuu entisestään (Saastamoinen& Kuusela 2002). Kulttuuriperinnön vaalimisentärkeimpiä tehtäviä on yhteisen menneisyydeneli kollektiivisen muistin rakentaminen(Korkiakangas 1999: 157). Sen avullatuotetaan ja uusinnetaan paikallista, maakunnallistasekä kansallista identiteettiä.Paikallista ”kylän tarinaa” tuotetaan erilaisissakäytännöissä, joista esimerkkejä ovat kyläkirjojenkirjoittaminen, kylätapahtumat,perinnepiirit, rakennusten ja maiseman entisöinti.Maaseudun uusi aika 2/ 2008 51

ANALYYSITEskolan asukkaat ovat oivaltaneet historiansaarvon. Veturitalli muutettiin 1980-luvun puolivälissäkylätaloksi. Talon nurkalla olevan veturinvaunut ovat puunkuljetuksessa käytössäolleita. Arto Ojakankaan kirjoittamat näytelmät”Latvat kiskoilla” ja ”Höyryhepo huokasee”ovat kertoneet, missä ovat Eskolan olemassaolonjuuret, jos joku on sattunut ne unohtamaan.(Maaseutuplus 1/2002.)Kylän juurista rakennetaan paikallistayhteisöllisyyttä (Hobsbawm 1983: 9,Hyyryläinen 2000: 111, Knuuttila 2005),jolloin menneisyyden tapahtumat tulevatdokumentoinnin kautta osaksi nykyisyyttä(Tuan 1977: 174). Lisäksi tietoisuus jaetustamenneisyydestä velvoittaa rakentamaan myöstulevaisuutta. Kotikylälle halutaan myös tulevillesukupolville siirtyvä virallinen historia,mistä on osoituksena Suomessa vallitsevakyläkirjojen julkaisemisbuumi (Knuuttila2005). Paikallisen kulttuuriperinnön ja identiteetinyhteys ilmenee kotiseuturakkautena,mikä näyttäytyy kylätoiminnasta tiedottaessavälttämättömänä tekijänä kylän tulevaisuudenkannalta.Santtiolaisilla on vakaa käsitys siitä, miksi hetyötään tekevät. Pienelle kylälle elinehto onoma aktiivisuus ja tietysti myös perinteidenymmärtäminen. Eurooppalaistuminen auttaavarmasti säilyttämään pienet kylät ja kunnatelinkelpoisina, sillä kotiseutuhenkisyys vahvistuu.Kotiseuturakkaus on se elinvoima, joka pitääkylät hengissä. (Kylätoiminta 5/1997.)Kotiseuturakkautta ei representoida menneisyyteentakertuvana nostalgiana vaan osanakansainvälistä eurooppalaista identiteettiä.Traditioiden avulla rakentuva mielikuva kylästäerityisenä rakkaana paikkana saa ihmisethuolehtimaan kotipaikkansa hyvinvoinnista jaelävyydestä. Tunteet ovat keskeinen osa moraalisubjektinrakentumisessa (Foucault 1997:63), ja rakkaus paikkaan toimii voimakkaanaemotionaalisena ja moraalisena sidoksena kyläänja sen kehittämiseen.Yhtenä Pohjois-Karjalan ja Kainuun karjalaiskylistäMutalahti edustaa merkittävää rikkauttasuomalaisessa kulttuurissa. Sen – kuten muidenkinsäilyneiden karjalaiskylien – tulevaisuudenturvaaminen ja omaleimaiselta pohjaltakehittäminen on koko maan kannalta tärkeää.Sitä voidaan kutsua kansalliseksi velvollisuudeksiyhdentyvässä Euroopassa, jossa aluejapaikalliskulttuurien merkitys tulee korostumaan.(Kylät toimivat 4/1990.)Kylien kulttuuriperinnön vaaliminen onosa kansallisen kulttuuriperinnön ja identiteetintuottamista. Kansallinen identiteettion kuviteltua yhteisöllisyyttä, johon tarvitaanjaettua narratiivia yhteisestä menneisyydestä(Anderson 1991). Kylätoiminnan kauttauusinnetaan representaatioita suomalaisuudenjuurista. Kulttuurimaiseman vaaliminen onosa kansallisen identiteetin rakentamista tuottamallamaisemallista taustaa juurille ja identiteetille(ks. Hall 2003: 93). Ensimmäiseen valtakunnalliseenkylätoimintaohjelmaan kirjattiinvuonna 2000, että kylän kulttuurimaisemaotetaan yhdeksi valintakriteeriksi valtakunnallisessaja maakunnallisessa Vuoden Kylä -kilpailussa(Kylätoiminnan suuntaviivat 2000–2002: 19). Keskeinen osa suomalaista kulttuurimaisemaaon maatalousmainen maaseutumaisema(Heikkilä 2000), jonka suojelemiseenkylätoiminta on valtakunnan tasolla sitoutunut(Valtakunnallinen kylätoimintaohjelma2003–2007). Maaseudun määrittelyn maataloudenkautta kyseenalaistuessa (Katajamäki &Kaikkonen 1991) maaseutumaisema on muuttunutosaksi suojeltavaa suomalaista kulttuuriperintöä(Heikkilä 2000: 35).Se, mitä muistetaan ja muistellaan menneisyydestä(Nyyssönen 2001) sekä valitaansäilyttämisen arvoiseksi perinnöksi, on ainavalintaa. Kulttuuriperinnön tuotteistaminenja käyttäminen aluekehittämisen instrumenttinasekä paikallisen, alueellisen, valtakunnallisenja eurooppalaisen identiteetin rakentaminenovat käytäntöjä, jotka suuntaavat mitä historiaa,traditioita ja maisemaa valitaan suojelemisenja dokumentoinnin kohteeksi.52Maaseudun uusi aika 2/ 2008

ANALYYSITKylähenkiKylätoimintaa ei arvioida Vuoden Kylä -kilpailussapelkästään aikaansaannosten, toimintojentai rakenteiden perusteella. Aktiivisella kyläyhdistykselläoletetaan olevan lisäksi vahvakylähenki, joka on saavutettu määrätietoisentyöstämisen avulla.Miten kylähenkeä on luotu ja ylläpidetty (edistettyyhteenkuuluvuuden tunnetta, lisätty kiintymystäkylään sekä tehty kylää tunnetuksi ulkopuolella)?Miten talkootoimintaa on harjoitettuja edistetty? Miten yhteistoimintaa kylässäeri järjestöjen kanssa on harjoitettu ja edistetty?)(Vuoden Kylä -kilpailun kysymyskaavake1987.)Millä tavoin on edistetty kyläläisten yhteishenkeä(Vuoden Kylä -kilpailun kysymyskaavake2007)?Kylä representoidaan subjektina, jolla onomat henkiset ja hengelliset ominaisuutensa.Onko kylällä tahto vai onko se vain rakennusryväs?(Kyläsuunnittelun opas 2002: 13).Vuoden kylä, Mutalahti, uskoo itseensä. (Kylättoimivat 4/1990.)Kylä tahtoo ja tekee itsessään asioita, aktiivisellakylällä on oma ”sielu” ja ”uskoa”.Kylähenki koostuu paikan hengestä sekätalkoohengestä. Yhdessä ne muodostavat voimakkaanpaikkaan kiinnittyvän yhteisöllisyydentunteen, josta osoituksena on yhdessä tekemisenilo – aito tunnetason sitoutuminen kylänyhteisiin tavoitteisiin.Kylähenki on sidoksissa erityiseen maantieteelliseenpaikkaan eli se on yhden kylän sisäinenominaisuus. Kiintymys kylään ilmeneealueellisena tietoisuutena ja seudullisena tajuntana.Paikan hengen käsite on lähellä alueenidentiteetin käsitettä (Paasi 2002), mutta siihenliittyy erityinen symbolisen ja myyttisenulottuvuuden korostaminen (Broms 1998,Nordberg-Schulz 1984). Vuoden Kylällä 1999,Askalla, on myös paikalliset myyttinsä:Monenlaisia juttuja ja muistikuvia kerrotaanmyös Hiltu-Antista, tuosta Askankylän ”poppamiehestä”.Osa jutuista lienee tosia, osa sepitettyjäja mielikuvituksen tuotetta. Antin viikatetemppukuitenkin muistetaan tarkoin. –Antti Hiltunen oli tietäjämies. Viikatteen saeterottoa ja se käveli terällä, niin ettei se leikannunahkoa. Tomu vaan lähti jalasta. Seiso kärelläja käski nykästä viikatteen alta. Eivät ruvenneetnykäsemään. (Maaseutuplus 6/1999.)Luoto (2006) määrittelee paikan hengenosaksi paikan tekstien tuottamaa narratiivistaja kulttuurisesti tuotettua kokemusta kylästä.Paikan henki voi olla olemassa ilman sosiaalistaulottuvuutta, kuten esimerkiksi suurkaupungeissa,joissa erityisesti vanha arkkitehtuurivälittää symbolisia merkityksiä paikanerityisyydestä (Broms 1998). Aktiivisellakylätoiminnalla eli kylän tapahtumilla, historianja kulttuuriperinnön dokumentoinnillasekä maiseman ja rakennusten entisöinnillä,vaikutetaan voimakkaasti rakentuvaan kokemukseenyksittäisestä kylästä, sekä yleiseenmaaseutua tilana määrittelevään diskurssiin.Kylätoiminnassa seesteinen ja kiireetön maaseutumaisematuottaa paikan henkeä.Kylä (Juntusranta) lepää hienoisessa talvihorroksessa.Järvi on rauhoittunut jään vangiksi,savut nousevat torneista verkkaisesti. Elämä sykähteleetalojen kätköissä. Kylätie mutkitteleekumpuilevan maiseman halki. Se nousee pankin,kaupan ja matkahuollon kohdalla, laskeutuuterveystalolle, kiertyy jyrkän mutkan ja hienoisennousun jälkeen rajaseutukirkolle, ohileipurin, laskeutuu kohti postia ja kylän taksia,liittyy ohitustiehen, jonka varrella on toinenkyläkauppa ja huoltoasema. (Kylätoiminta6/1996.)Paikkaan kiintyminen ja sen kehittämiseensitoutuminen vaativat paikan olemassaoloa,kylän maiseman konstruoimista osak-Maaseudun uusi aika 2/ 2008 53

ANALYYSITsi yksilön sielun maisemaa. Kylähengessä paikansymbolisiin merkitysrakenteisiin yhdistyyvoimakas yhteisöllisyyden tunne, jonka osoituksenaon talkootoiminta. Talkoilla on pitkätperinteet suomalaisella maaseudulla, ja neonkin valjastettu tehokkaasti kylätoiminnankäyttöön. Hyyryläinen (1994: 1) näkee kylätoiminnantalkootoiminnan historiallisenamuodonmuutoksena, yhteistyön evoluutiona.Vaikka kylätoiminnassa onkin omaksuttu moniamodernin maailman käytäntöjä, talkoisiinviittaaminen ja talkoot käsitteen käyttö luomielikuvan jostain autenttisesta ja aidosti maaseutumaisestatoiminnasta.Suomen Kylätoiminta ry valitsi valtakunnalliseksiVuoden Kyläksi 1998 JakokoskenKontiolahdelta. Valintaraati päätyi Jakokoskeenmonista eri syistä; kyläläisillä on halua ja kykyäyhteistyöhön ja kylää kehitetään laaja-alaisestisekä aihepiiriltään että kohderyhmältään.Lisäksi kylän toiminta on suunnitelmallista,pitkäjänteistä, uutta luovaa ja paikalliset olothuomioivaa sekä perinteitä kunnioittavaa. Jakaiken takana on tietenkin kova tahto ja talkoohenki.(Kylätoiminta 4/1998.)Talkoohenki on moraalista sitoutumistayhteisöön ja yhdessä tekemiseen (Hyyryläinen2000: 112). Se on osoitus toiminnan omaehtoisuudestaeli ihmisten vapaaehtoisesta sitoutumisestakylän kehittämiseen. Kiintymyspaikkaan ja sen tulevaisuuteen toimii talkoohengensytyttäjänä.(Kylätoiminta 5/1997.) Santtiolla on perinteisestiollut vahva talkoohenki. Näin oli jo aikanaanpurjelaivoja rakennettaessa. Kylällä onollut vahva VPK, oma kalastuskunta, aktiivinenpienviljelijäyhdistys jne. Ehkä tästä kaikestaon syntynyt yhteenkuuluvuuden tunne, jokaon vienyt kylätoimintaa eteenpäin ja saanutmeidät tekemään melko rohkeitakin ratkaisujakylän kehittämiseksi, sanoo Santtio-seuran puheenjohtajaEsa Urhonen.Kylähenkeä rakennetaan jaettujen tulevaisuudensuunnitelmien,menneisyyden, maiseman,hankkeiden ja erilaisten tapahtumienavulla. Paikan henki on luonteeltaan symbolistaja kulttuurista, talkoohenki taas enemmänsosiaalista ja moraalista. Yhdessä ne muodostavatvoimakkaan kylähengen, joka toimii kehittämistoiminnansydämenä. Koska kylätoimintaperustuu vapaaehtoisuuteen, ihmistensitouttaminen yhteisen edun nimissä on välttämätöntä.Hallinnoinnin näkökulmasta kylähenkimahdollistaa yhteisön kautta hallinnan(ks. Rose 1999: 167–196) toimimalla moraalisenasidoksena kylätoiminnan muihin osaalueisiin.Sen avulla rakentuu kyläläisten tahtooman kylän kehittämiseen.Kylätoiminnassa rakentuvaaktiivinen paikallisuusVuoden kylä -kilpailun pysyvistä teemoistaolen rakentanut kylätoiminnan mallin, jokakuvaa aktiivisen kylän representaation osaalueidenkeskinäisiä suhteita.Vuoden Kylä -kilpailussa arvioitavat osaalueetovat vuorovaikutuksessa keskenään.Kylähenkeä on vaikea rakentaa ilman kulttuuriperintöä.Kylähankkeet puolestaan edellyttävätkyläsuunnitelman tekoa. Hankkeiden avullaedistetään esimerkiksi kyläyhdistyksen rooliahyvinvoinnin tuottajana. Kylähenki on kylätoiminnansielu, josta muu toiminta on kylätoiminnanvapaaehtoisen luonteen takia erityisenriippuvainen. Jos kylällä ei ole yhteishenkeä,ei ole yleensä mitään muutakaan kylätoimintaa.Vastaavasti muilla käytännöillä on vaikutustakylähenkeen ja kylätoimijoiden kokemaanyhteisöllisyyden tunteeseen.Vuoden Kylä -kilpailu on ikkuna virallisenkylätoiminnan diskurssin sisältöihin, hyvän kylätoiminnanmäärittelyyn. Vuoden Kylä -kilpailunkehitys on heijastellut, tuottanut ja uusintanutkylätoiminnan diskurssia – kerrontaasiitä minkälainen on aktiivinen kylä. Aktiivinenkylätoiminta on kehityskelpoisuuden osoittamista.Se on tahtoa ja kykyä kehittyä sekä ponnisteluakohti parempaa tulevaisuutta. VuodenKylän kriteerit ovat vakiintuneet parinkymme-54Maaseudun uusi aika 2/ 2008

ANALYYSITKuvio 1. Aktiivisen kylän osa-alueetnen vuoden aikana, ja 1970-luvulla visioidutohjeistukset kylätoiminnan tavoitteista ja sisällöistäelävät pääpiirteissään vielä tänäkin päivänä.Kyläsuunnittelu, kylähankkeet, hyvinvoinninlisääminen, kulttuuriperinnön vaaliminensekä kylähenki ovat peruspilareita, joista aktiivinenkylätoiminta koostuu.Myös merkittäviä muutoksia on tapahtunutVuoden Kylä -kilpailun lyhyen historianaikana. Kylätoiminnan osa-alueidensisällöt ovat laajentuneet ja syventyneet.Kyläsuunnittelusta on tullut moninaisempaaja yksityiskohtaisempaa, ja se kattaa yhä enemmäneri tehtäväalueita. Uusimpina haasteinaovat kaavoitus ja elinkeinoelämän kehittämisensuunnittelu (Kuisma & Peltonen 2002: 5).Hanketoiminta on muuttunut pienistä kylätalkoistakohti yritysmäisempiä projekteja, jotkakietovat kylätoimijat yhä tiiviimmin osaksibyrokraattisia käytäntöjä ja maaseudun kehittämisverkostoja.Kulttuuriperinnettä ei vaalitaenää pelkästään yhteisön omia tarpeita ajatellen,vaan sitä hyödynnetään ja tuotteistetaanlaajemman alueellisen kehittämisen ja kilpailukyvynedistämiseksi. Hyvinvointia, virkistystäja palveluja ei tuoteta enää pelkästään kylänasukkaille, vaan yhä enemmän myös kesämökkiläisille,matkailijoille ja muille kylällä vieraileville.Kylähenki on kylätoiminnan merkittävämoottori ja eteenpäin viejä: ilman yhteisöllisyydentunnetta ja paikkaan sitoutumista kyläteivät pysy elossa. Samalla, kun kylähenki onhallinnoinnin ja kehittämistyön kannalta kylätoiminnanvahvoja puolia, koska se aktivoi kyläläisiävapaaehtoistoimintaan, se on myös senheikoimpia lenkkejä, sillä yhteishengen pysyvyydestäei ole mitään takuita.Kylätoiminnan kehitys on osa laajempaayhteiskuntapolitiikan muutosta hyvinvointivaltiodiskurssistakohti hyvinvointiyhteiskunta-ajattelua.Valtion roolia kansalaisten hyvinvoinnintuottajana halutaan supistaa vastuul-Maaseudun uusi aika 2/ 2008 55

ANALYYSITlistamalla kolmatta sektoria eli kansalaisyhteiskuntaa.Kyse on uudenlaisesta riskienhallintaproblematiikasta,joka korostaa yksilöidenja yhteisöjen vastuuta paikallisesta kehityksestäja ongelmista (Soine-Rajanummi &Saastamoinen 2002). Kylien jakaminen eläviinja kuolleisiin, aktiivisiin ja passiivisiin, onuudenlaista paikan ja tilan määrittelyä. Kylienlukumäärä ja sijainti eivät löydy enää kartasta,vaan niiden olemassaolo määrittyy enemmäntoiminnan ja kulttuuristen tekijöiden kautta.Vuoden Kylät toteuttavat aktiivista kansalaisuuttayhteisöllisillä itsehallinnoinnin käytännöillään.Ne ottavat vastuuta alueensa kehityksestä,ja toimivat kansalaistoiminnan malliesimerkkeinämyös muille yksilöille ja yhteisöille.Vuoden Kylä -kilpailun voittajista tiedottamisestarakentuu kuva globaaleista yhteiskunnallisistavoimista ja kehityksestä, joka tapahtuujossain muualla – ja jota vastaan kyläyhdistyksetyrittävät taistella. Tämä kamppailu onmuuttunut kahdenkymmenen vuoden aikanayhä enemmän kylän sisäiseksi taisteluksi, kutenyrityksiksi muuttaa asenteita ja ilmapiiriä,etsiä ja löytää voimavaroja, sekä kehittää niitä.Oletus, että kylätoiminnalla voidaan muuttaauhat mahdollisuuksiksi sisältää paradoksaalisenajatuksen kylätoiminnan rajattomista vaikutusmahdollisuuksista.Paikallisella kehittämiselläuskotaan voitavan estää koulujen japalvelujen lakkauttaminen, työpaikkojen häviäminenja asukkaiden muuttaminen kasvukeskuksiin.Jos Vuoden Kylät pystyvät tähän,ne ovat totisesti tittelinsä ansainneet.VIITTEET1 Vuodesta 1985 Kylät toimivat, 1996 lähtienKylätoiminta ja vuodesta 2001 Maaseutuplus.LÄHTEETAnderson, Benedict 1991: Imagined communities:reflections on the origin and spread of nationalism.London, Verso.Broms, Henri 1998: Paikan semiotiikkaa. Itä-Euroopan sielua etsimässä. Helsinki, HelsinkiUniversity Press.Dean, Mitchell 1995: Governing the unemployedself in an active society. Economy and Society24: 4, 559–583.Delanty, Gerard 2003: Community. London,Routledge.Foucault, Michel 1998: Seksuaalisuuden historia.Tampere, Gaudeamus.Foucault, Michel 1997: Ethics. Essential works ofFoucault 1954–1984. Edited by Paul Rabinow.London: Penguin Books.Hall, Stuart 2003: Kulttuuri, paikka ja identiteetti.Teoksessa Mikko Lehtonen–Olli Löytty(toim.) Erilaisuus. Tampere, Vastapaino, 85–128.Hautamäki, Antti 2005: Politiikan paluu. TeoksessaAntti Hautamäki–Tommi Lehtonen–JuhaSihvola–Ilkka Tuomi–Heli Vaaranen–SoileVeijola: Yhteisöllisyyden paluu. Helsinki,Gaudeamus.Heikkilä, Tapio 2000: Suomalainen kulttuurimaisema.Sulkava, Tammi.Hobsbawm, Eric 1983: Introduction: InventingTraditions. Teoksessa Eric Hobsbawm–TerenceRanger (toim.) The Invention of Tradition.Cambridge University Press, 1–14.Hyyryläinen, Torsti 1994: Toiminnan aika.Tutkimus suomalaisesta kylätoiminnasta.Vammala, Line Sixtyfour.Hyyryläinen, Torsti 2000: Kylätoiminnan perinnesosiaalisena pääomana. TeoksessaTorsti Hyyryläinen–Pertti Rannikko (toim.)Eurooppalaistuva maaseutupolitiikka.Paikalliset toimintaryhmät maaseudun kehittäjinä.Tampere, Vastapaino, 109–119.Hänninen, Sakari 1998: Kamppailu identiteetistä.Teoksessa Sakari Hänninen (toim.) Missäon tässä? Jyväskylä, SoPhi julkaisuja 18, 107–130.Ilmonen, Kari 1998: Kulttuuri alueen käyttövarana.56Maaseudun uusi aika 2/ 2008

ANALYYSITKulttuuripolitiikan hallitsevat ja marginaalisetdiskurssit Keski-Pohjanmaalla. Joensuun yliopistonyhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. N:o32. Joensuun yliopisto.Isosuo, Tuula 2000: Suomalaisen maaseutupolitiikanvaiheet ja erityispiirteet. TeoksessaTorsti Hyyryläinen–Pertti Rannikko (toim.)Eurooppalaistuva maaseutupolitiikka.Paikalliset toimintaryhmät maaseudun kehittäjinä.Tampere, Vastapaino, 46–59.Jokinen, Arja 1999: Vakuuttelevan ja suostuttelevanretoriikan analysoiminen. TeoksessaArja Jokinen–Kirsi Juhila–Eero Suoninen(toim.) Diskurssianalyysi liikkeessä. Jyväskylä,Gummerus, 126–159.Kainulainen, Kimmo 2000: Monimuotoinenmaaseutukulttuuri: kehittämisnäkökulmiaSuupohjan ja Koillis-Savon seutukunnista.Helsingin yliopisto, maaseudun tutkimus- jakehittämiskeskus.Kainulainen, Kimmo–Lakso, Timo 2001: Sivustaaluekehityksen ytimeen! Teoksessa SuleviRiukulehto (toim.) Perinnettä vai bisnestä?Kulttuurin paikalliset ulottuvuudet. Jyväskylä,Atena Kustannus Oy, 32–51.Katajamäki, Hannu-Kaikkonen, Rauno 1991:Maaseudun kolmas tie. Seinäjoki: Helsinginyliopiston Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskuksenjulkaisusarja A:1.Knuuttila, Seppo 2005: Samankeskinen paikallisuus– rajallisen kiinnostuksen autenttisuus.Teoksessa Simo Häyrynen (toim.) Kulttuurinarviointi ja vaikutusten väylät. Cupore julkaisuja12/2005.Korkiakangas, Pirjo 1999: Muisti, muistelu, perinne.Teoksessa Bo Lönnqvist-Elina Kiuru-EevaUusitalo (toim.) Kulttuurin muuttuvat kasvot.Helsinki, Suomalaisen kirjallisuuden seura.Luoto, Ilkka 2006: Paikan tekstit ja narratiivinenjännite – kuusi maaseutukylää Suomessa jaSkotlannissa. Terra 118: 3–4, 143–158.Mäki, Matti–Lakso, Timo 2001: Hanketoiminnanneljä todellisuutta. ESR –rahoitetut hankkeetrahoittajien, toteuttajien ja osallistujien silmin.Tampereen yliopisto, Alueellisen kehittämisentutkimusyksikkö, SENTE –julkaisuja10/2001.Nieminen, Kalle 2000: Kylien kehittäminen ja paikallinenomaehtoisuus Kainuussa. REDECKajaani, Working Papers 34. Oulun yliopisto,Kajaanin kehittämiskeskus, Aluekehitys.Nordberg-Schulz, Christian 1984: Genius Loci.Towards a phenomenology of architecture.New York, Rizzoli.Nyyssönen, Heino 2001: Muiston ja muistamisenpolitiikka. Politiikka 43(2001):1, 26–36.Oksa, Jukka 1998: Syrjäkylä muutoksessa. Joensuunyliopisto, Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiäjulkaisuja N:o 30.Paasi, Antti 2002: Bounded spaces in the mobileworld: deconstructing ’regional identity’.Tidschrift voor Economische en SocialeGeografie 2002, vol. 93, No 2, 137–148.Perelman, Chaim 1996: Retoriikan valtakunta.Tampere, Vastapaino.Rose, Nikolas 1999: Powers of Freedom. Reframingpolitical thought. Cambridge, UniversityPress.Saastamoinen, Mikko–Kuusela, Pekka 2002:Loppusanat: Kulttuurin paikka globalisaatiossa.Teoksessa Pekka Kuusela–MikkoSaastamoinen (toim.) Polis ja kosmos.Kulttuurisen globalisaation suuntia. Jyväskylä,SoPhi, 167–182.Salmi, Anita 2003: Ylhäältä annettu todellisuus.Leaderin ja ohjelmallisen aluekehityspolitiikanjäljillä. Aluetiede 8, N:o 118, Vaasan.yliopisto.Soine-Rajanummi, Seppo–Saastamoinen, Mikko2002: Uusi paikallisuus, uusi vastuullisuus,uusi kontrolli – episodeja yhteisöjen Suomesta.Teoksessa Pekka Kuusela– Mikko Saastamoinen(toim.) Polis ja kosmos. Kulttuurisen globalisaationsuuntia. Jyväskylä, SoPhi, 121–165.Tuan, Yi-Fu 1977: Space and Place. The Perspectiveof Experience. London, Edwared ArnoldLtd..AINEISTOAsuinmaaseutu 2007–2010. Maaseutuasumisen kehittämisohjelma.Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmänjulkaisuja 2a/2007.Maaseudun uusi aika 2/ 2008 57

ANALYYSITHalhead, Vanessa 2004: Suomen kylätoimintaliike& Euroopan maaseutuliikkeet. SuomenKylätoiminta ry:n julkaisu 2/2005.Hautamäki, Lauri 1989: Elävä kylä – elävä kotiseutu– elävä Suomi. Kylätoiminnan tausta, syntyja laajeneminen kansanliikkeeksi. Helsinki,Kyläasiain neuvottelukunta.Kyläasiain neuvottelukunnan tiedotteet.Kylätoiminnan äänenkannattajalehdet:Kylät toimivat (–1995), Kylätoiminta (1996–2000), Maaseutuplus (2001–2007).Kuisma, Juha–Peltonen, Tarmo 2002: Kyläsuunnittelunopas. Miten kehitämme ja kaavoitammekyläämme 2000-luvulla. Porvoo, WSBookwell Oy.Kyläsuunnitelma – tehdään tulevaisuutta. SuomenKylätoiminta ry:n julkaisu 1/2002.Kylätoiminnan suuntaviivat 2000–2002.Kylätoimintaohjelma 2000–2002. SuomenKylätoiminta ry:n julkaisu 1/2000.Kylätoiminta kansanliike. Kyläasiain neuvottelukunta1980–1992. Kyläasiain neuvottelukunnanjulkaisusarja B 7/1992.Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma2007–2013. Maa- ja metsätalousministeriö.http://www.maaseutu.fi/fi/index/maaseutuohjelma.html20.11.2007.Valtakunnallinen kylätoimintaohjelma 2003–2007. Voimaa kuin pienessä kylässä! SuomenKylätoiminta ry:n julkaisu 2/2003.Vastuuta ottava paikallisyhteisö. Kylätoiminnanja Leader-ryhmien valtakunnallinen ohjelma2008–2013. Suomen kylätoiminta ry:n julkaisu2/2008.58Maaseudun uusi aika 2/ 2008