Herneen viljelyohjeet 2011 - Satafood Kehittämisyhdistys ry

__________________________________________________________jolloin valkuainen on paremmineläimen hyödynnettävissä. Lisäksi Lektiinit ja saponiinittanniinit estävät naudoilla puhallustautia.Trypsiini-inhibiittoritJoissakin hernelajikkeissa saattaaolla trypsiini-inhibiittoreita, jotkaalentavat proteiinien sulavuutta.Kirjallisuustietojen perusteellaProgreta ja Maro –lajikkeissa onkorkea trypsiini-inhibiittoripitoisuus(Bond et al. 1989), joten ne eivätole hyviä lajikkeita rehukäytössä.Toisaalta näitä lajikkeita ei viljelläSuomessa.FytiinihappoViljojen ja palkokasvien siemenissäesiintyy fytiinihappoa, joka sisältääpaljon fosforia. Fytiinihappo esiintyyyleensä kivennäisiin kelatoituneinaeli sitoutuneina suoloina fytaatteina.Yksimahaiset eläimet eivätyleensä pysty käyttämään hyväkseenfytiinihapon fosforia ja saattavatkärsiä kivennäisaineiden kutenraudan, magnesiumin, kalsiumin jasinkin puutteesta. Herneen fytiinihaponfosforista kuitenkin 37 %on liukoista eläimen hyväksi käyttökelpoistafosforia, kun taas esim.maissin fytiinihapon fosfori on täysinsulamatonta (Pallauf et al.1994).Fytiinihapon vaikutusta voidaanvähentää käyttämällä rehussa fytaasi-entsyymiä.Fytaasientsyymilisäyksellähernerehuun(350-700U/kg) on voitu lisätä fosforin,kalsiumin, magnesiumin ja sinkinhyväksi käyttöä 12-16-kiloisillaporsailla.Lektiinit ovat proteiineja, jotka pystyvätsitomaan glykoproteiinien sokereita.Ne sitovat veren punasolujasitomalla ne glykoproteiineihin(Huisman et al. 1990). Lektiinit sitoutuvatsamalla tavalla ruuansulatuskanavanlimakalvoille tuhotenepiteelisoluja ja estäen ravinteidenimeytymistä. Satunnaisesti lektiinitaiheuttavat alentunutta painoa(Huisman 1995). Kahdeksaa hernelajikettakoskeneessa tutkimuksessaon kuitenkin voitu todeta,että herneen lektiinipitoisuus onvain 1/10 soijan lektiinipitoisuudesta(Valdebouze et al. 1980).Saponiinit ovat monimutkaisia yhdisteitä,joissa sokeri on kytkeytynytsteroidiin tai triterpenoidiin. Saponiineillaon detergenttimäisiäominaisuuksia ja nillä on hemolyyttisiäominaisuuksia, jos niitä on inkuboituyhdessä erytrosyyttienkanssa. Ne saattavat kiinnittyä erytrosyytinpinnalla olevaan kolesterolimolekyyliin,minkä vuoksi niilläuskotaan olevan veren kolesterolialaskevia vaikutuksia. Eri palkokasviensaponiinien kyky hajottaa verenpunasoluja on erilainen. Herneensaponiinit on voitu jakaa 7ryhmään, kun taas papujen ja soijapavunsaponiinit on voitu jakaaainoastaan 6 ryhmään (Khalil & El-Adawy 1994).Nykyisten valkokukkaisten hernelajikkeidenei ole havaittu vaikuttavanhaitallisesti sikojen, kanojen ja broilereidenrehukomponenttina.11Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011