Herneen viljelyohjeet 2011 - Satafood Kehittämisyhdistys ry

2011Rehuksi tarkoitetun kuivaherneenviljelyohjeetAlituotantokasvien tuotannon kehittäminen -hankeMarketta SaastamoinenSatafood Kehittämisyhdistysry2011

__________________________________________________________REHUKSI TARKOITETUNKUIVAHERNEEN VILJELY-OHJEETAlituotantokasvien tuotannon kehittäminen-hankeMarketta SaastamoinenSatafood Kehittämisyhdistys ryViialankatu 2532700 Huittinen20112Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________ISBN 978-952-99835-3-7 (painettu)ISBN 978-952-99835-4-4 (verkkojulkaisu)www.satafood.netCopyright: Satafood Kehittämisyhdistys ry, Marketta SaastamoinenKansikuva: Boreal Kasvinjalostus Oy/arkistoJulkaisuvuosi: 2011Painopaikka: Huittinen3Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________SisällysluetteloKuivaherne rehukasvina .................................................................................. 5Herneen morfologia ja viljelyssä olevat hernetyypit ...................................... 5Herneen typen sidonta ................................................................................. 6Herneen laatu ............................................................................................... 9rehukasvina .................................................................................................. 9Herneen valkuaispitoisuus ja aminohappokoostumus .............................. 9Herneen sisältämät ................................................................................. 10haitalliset aineet ...................................................................................... 10Herneen viljely ............................................................................................... 12Maa ja sen valinta ...................................................................................... 12Viljelykierto ................................................................................................. 12Herneen esikasviarvo ................................................................................. 12Kylvösiemen ............................................................................................... 12Lajikkeet ..................................................................................................... 13Lajikkeiden viljelyominaisuudet ............................................................... 13Lajikkeiden laatu ..................................................................................... 15Kylvö .......................................................................................................... 21Lannoitus .................................................................................................... 21Seosviljely .................................................................................................. 21Rikkakasvien torjunta ................................................................................. 22Tuhohyönteisten torjunta ............................................................................ 22Lintujen torjunta .......................................................................................... 24Kasvitaudit .................................................................................................. 24Herneen korjuu ........................................................................................... 25Kiitokset ......................................................................................................... 30Kirjallisuus ...................................................................................................... 304Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Kuivaherne rehukasvinaHerneen morfologia javiljelyssä olevat hernetyypitmaissa esim. Englannissa jalostettiinmyös täysin lehdettömiä hernelajikkeita,joissa myöskorvakkeet ovat muuttuneet hyvinpieniksi. Täysin lehdetön hernelajikeon esim. englantilainen Filby.Herneestä tunnetaan myös täysinkärhetön päätelehdykkäinen tyyppi.Perinteiset viljellyt herneet Suomessaovat olleet pitkävartisia, lehdellisiäjoko valkokukkaisia vihreätaikeltasiemenisiä ruokaherneitä(Pisum sativum ssp. sativum) taipunakukkaisia, ruskeasiemenisiärehuherneitä (Pisum sativum ssp.arvense). Punakukkaisten herneidensiemenissä on parkkihappojaeli tanniineita, minkä vuoksi ne ovatkitkeriä.Vanhat suomalaiset hernelajikkeetovat kasvuajaltaan varsin myöhäisiä.Myöhemmin 1970-luvulta lähtienkasvinjalostus on tuonut kauppaanlyhytkasvuisempia paremminleikkuupuintiin soveltuvia lajikkeita.1980-luvun alussa kauppaan tulivatensimmäiset puolilehdettömät eliafila-tyypin hernelajikkeet. Niissälehdykät ovat muuttuneet monihaaraisiksikärhiksi. Joissakin muissaKuva 1. Herne. 1. Juuri, 2. Kukka,3. Emi ja heteet, 4. Palko siemenineen,5. Siemen (Soveri & Ulvinen& Kalliola 1956, 21.)Kuva 2. Lehdellisiä herneitä. Valkokukkainenherne on ruokaherne ja punakukkainen rehuherne.(KuvaOsmo Ulvinen)5Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________ilmakehän typpeä. Ilmakehässätyppi, N 2, esiintyy kahden typpiatominkolmoissidoksella yhteen sitoutuneenatyppimolekyylinä,N Ξ N. Sidos on erittäin luja ja senrikkomiseen vaaditaan paljon energiaa.Lannoitetehtaassa typpilannoitteidentyppi otetaan ilmakehästä.Typpimolekyylin rikkomiseentyppiatomeiksi tarvitaan paljonenergiaa ja korkeita ilmanpaineita.Palkokasveissa tämän typpimolekyylinhajottamisen suorittaa nitrogenaasi-entsyymi,joka sitoo typpimolekyylinja muuttaa sen ammoniakiksi,jolloin typpi on kasvilleKuva 3.Puolilehdetöneli afila-tyypin herne käyttökelpoisessa muodossa (Kuva(Kuva: Finnfood)6). Kemiallinen reaktio on seuraava:Kuva 4. Vihreitä herneitä.Kuva 5. Keltaisia herneitä.Herneen typen sidontaHerne (Pisum sativum L.) on perinteisestiSuomessa viljelyssä olevankasvilaji. Herne on kotoisin Välimerenalueelta. Herne kuuluu palkokasvienheimoon (Fabaceae). Sepystyy sitomaan juurinystyröissäelävien Rhizobium leguminosarum–bakteerien avulla symbioottisestiN2 + 8H+ + 8e- + 16 ATP =2NH3 + H2 + 16ADP + 16 Pi.Reaktiossa yhdestä typpimolekyylistämuodostuu kaksi ammoniakkimolekyyliä.Reaktio vaatii paljonenergiaa kuljettavaa fosforia(ATP:ta eli adenosiinitrifosfaattia).Nitrogenaasi –entsyymi sisältääpaljon rautaa (Fe), rikkiä (S) ja yhdenmolybdeeniatomin (Mo). Entsyyminaktiiviset typensidontaanosallistuvat kemialliset osat on kuvattukuvassa 7. Nitrogenaasi –entsyymi on Rhizobium-bakteerinsyntetisoima. Herneen biologinentypensidonta vaatii siis rautaa, rikkiäja molybdeeniä, joita nitrogenaasi–entsyymi sisältää. Lisäksiherneen kasvupaikan maan on oltavariittävän huokoinen, jotta juurillaon ilmaa, josta typpi otetaan. Liiallinenvesi ja maan tiivistyminenestävät juurien ilman saannin jatypensidonnan. Typen sidonnansuorittaa nitrogenaasi –entsyymi,joka on Rhizobium -bakteerin syntetisoima.Kasvin juuret tunnistavatRhizobium –bakteerin juurien pin-6Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________nalla olevien lektiini -proteiinien nekasvin syntetisoimia.avulla. Lektiini –proteiinit ovat her-Typen, N 2 , sidonnan suorittavatmolekyylin keskelläolevat molybdeenia ja rautaasisältävätMoFe proteiiniosatEnergian siirtäjinä ATPmolekyylistätoimivat molekyylinpäissä olevat rautaasisältävät Fe-proteiiniosatKuva 6. Palkokasvien typpeä sitova nitrogenaasi –entsyymi(http://www.pdb.org) (Molecule of the Month by David S. Goodsell).Palkokasvin juurinystyröistä löytyypunainen väriaine, joka on leghemoglobiinia,ihmisen ja muideneläinten hemoglobiinia muistuttavayhdiste, joka sitoo happea juurinystyräbakteerienkäyttöön. Bakteeritarvitsee happea elääkseen, muttatypensidonnan vapaa hapen läsnäolokuitenkin estää. Leghemoglobiinion osittain palkokasvin osittainbakteerin syntetisoima yhdiste. Biologisentypensidonnan syntymiseentarvitaan siten sekä kasvin ettäbakteerin tuottamia kemiallisiakomponentteja.Herne on edullinen viljelykasvi lannoituksensuhteen, koska se pärjääilman typpilannoitusta ja jättäämaahan typpeä myös seuraavallekasvukaudelle maahan sitomansatypen muodossa sekä herneentyppirikkaiden varsien ja juurienmuodossa, joten hernettä viljelemällävoi säästää lannoituskustannuksissakahtena vuonna peräkkäin.Lannoituskustannus on nykyäänviljan viljelyssä suurin yksittäinenkustannus.7Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Kuva 7. Palkokasvien typpeä sitovan nitrogenaasi –entsyymin typen sidontaanaktiivisesti osallistuvat kemialliset rakenneosat (http://www.pdb.org).8Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

Herneen proteiinin aminohappojensulavuus on hyvä. Kelta- ja vihreäsiemenistenherneiden aminohappojensulavuus on vaihdellut rikkipitoistenaminohappojen (metioniinija kystiini) 78.3 %:sta glutamiiniha-__________________________________________________________pon 90.5 %:iin kanadalaisissa 10hernelajikkeessa (Igbasan et al.Herneen laatu1997). Ruskeasiemenisten punakukkaistenhernelajikkeiden lysiinin,rehukasvinatreoniinin ja rikkipitoisten aminohappojen(metioniini ja kystiini) sulavuudetovat olleet vastaavastiHerneen valkuaispitoisuusja aminohappokoostumus 71.9 %, 72.4 % ja 64.0 %. Ruskeasiemenistenpunakukkaisten herneidenproteiinin sulavuus on sel-Typpeä sitovat palkokasvit ovatvalkuaiskasveja. Valkuaisaineet västi alhaisempi kuin valkokukkaistenherneiden, mikä johtuu tannii-ovat runsaasti typpeä sisältäviäyhdisteitä. Palkokasveilla ei ole nien proteiinin sulavuutta estävästäpuutetta typestä, koska ne pystyvät vaikutuksesta. Keltasiemenistensitomaan ilmakehän vapaata typpeä.Monet maapallon tärkeimmis-ollut vielä vihreäsiemenisiä herneitäherneiden proteiinin sulavuus ontä ja runsaasti käytetyistä valkuaisrehukasveistaovat palkokasveja siemenisten herneiden näennäinenparempi. Kelta-, vihreä- ja ruskea-kuten soija ja maapähkinä.proteiinin sulavuus (apparent proteindigestibility) on ollut 76.7 %,71.5 % ja 60.1 % vastaavassa järjestyksessä10 päivän ikäisillä koirasbroilereillamääritettynä (Igbasan& Gunter 1996).Herneen valkuaispitoisuus on noin20-25 % kuiva-aineesta. Herneenvalkuainen on laadultaan hyvää.Erityisesti siinä on paljon lysiiniaminohappoa, yli 7 % valkuaisesta(Taulukko 1). Lysiiniä on liian vähänviljojen valkuaisessa. Herneenvalkuaisessa on sen sijaan liianvähän rikkipitoisia aminohappoja,kystiiniä ja metioniinia. Herne jokatapauksessa soveltuu hyvin aminohappokoostumukseltaantäydentämäänviljan valkuaista rehuseoksiin.Herneen lysiinipitoisuus onjopa korkeampi kuin soijan.Herne soveltuu hyvin etenkin sikojen,munituskanojen, broilereiden jalypsykarjan rehuksi. Erityisen hyväherne valkuaislähteenä on lihasioille,joiden rehussa ei saa olla paljonrasvaa. Herneen rasvapitoisuus onvain noin 1 % kuiva-aineesta.Herneellä pystytään korvaamaanulkomaista soijaa. Herneen soijaaalhaisempi valkuaispitoisuus kuitenkinaiheuttaa sen, että hernettärehuseokseen tarvitaan enemmänkuin soijaa.9Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Taulukko 1. Herneen valkuaisen aminohappokoostumus.1Saastamoinen 19902FAO/WHOAminohappo HerneenvalkuainenFAO/WHO:nsuositus ihmisravinnossaAminohappoa 1g/kgAminohappoa 2g/kgtreoniini 3.9 4.0valiini 4.7 5.0metioniini ja 1.8-2.5 5.5.kystiini yhteensäisoleusiini 4.0 4.0leusiini 7.5 7.0fenylalaniini ja 8.3 6.0tyrosiini yhteensälysiini 7.5 5.5.tryptofaani 1.06 1.0histidiini 2.5Herneen sisältämäthaitalliset aineetLiukenematon kuituHerneen siemenkuori sisältää paljonliukenematonta kuitua. Valkokukkaistenherneiden kuoriminen eikuitenkaan ole parantanut 10-17päivän ikäisten broilereiden kasvuakuorimattomaan hernerehuun verrattuna(Brenes et al. 1993). Ruskeasiemenisenrehuherneen autoklavointitai herneen kuorinta onkuitenkin merkittävästi parantanutmetabolisoituvaa energiaa (21%:sta 30 %:iin) ja näennäistä proteiininsulavuutta broilereilla (Breneset al. 1993). Herneen kuorinta onlisännyt kuitenkin tärkkelyksen sulavuuttaja energia-arvoa (TME)aikuisilla kalkkunoilla (Longstaff &McNab 1987). Punakukkaistenherneiden kuorinnalla on vaikutusta,koska se poistaa herneen kuoriosassaolevia tanniineita.TanniinitHerneen sisältämistä haitallisistaaineista tärkein ryhmä ovat tanniinit.Tanniineja esiintyy enemmänainoastaan punakukkaisten herneidensiemenissä. Tanniinipitoisuuttapystytään alentamaan kuorimallaherne. Valkokukkaisissa herneissätanniinien pitoisuus on hyvin pienija niillä ei ole merkitystä ruokinnassa.Tanniinit ovat haitallisia yhdisteitäalentaen yksimahaisten eläintenkasvua alentamalla proteiininsulavuutta. Naudoille tanniinit ovathyödyllisiä, koska ne estävät valkuaisenliiallista sulamista pötsissä,10Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________jolloin valkuainen on paremmineläimen hyödynnettävissä. Lisäksi Lektiinit ja saponiinittanniinit estävät naudoilla puhallustautia.Trypsiini-inhibiittoritJoissakin hernelajikkeissa saattaaolla trypsiini-inhibiittoreita, jotkaalentavat proteiinien sulavuutta.Kirjallisuustietojen perusteellaProgreta ja Maro –lajikkeissa onkorkea trypsiini-inhibiittoripitoisuus(Bond et al. 1989), joten ne eivätole hyviä lajikkeita rehukäytössä.Toisaalta näitä lajikkeita ei viljelläSuomessa.FytiinihappoViljojen ja palkokasvien siemenissäesiintyy fytiinihappoa, joka sisältääpaljon fosforia. Fytiinihappo esiintyyyleensä kivennäisiin kelatoituneinaeli sitoutuneina suoloina fytaatteina.Yksimahaiset eläimet eivätyleensä pysty käyttämään hyväkseenfytiinihapon fosforia ja saattavatkärsiä kivennäisaineiden kutenraudan, magnesiumin, kalsiumin jasinkin puutteesta. Herneen fytiinihaponfosforista kuitenkin 37 %on liukoista eläimen hyväksi käyttökelpoistafosforia, kun taas esim.maissin fytiinihapon fosfori on täysinsulamatonta (Pallauf et al.1994).Fytiinihapon vaikutusta voidaanvähentää käyttämällä rehussa fytaasi-entsyymiä.Fytaasientsyymilisäyksellähernerehuun(350-700U/kg) on voitu lisätä fosforin,kalsiumin, magnesiumin ja sinkinhyväksi käyttöä 12-16-kiloisillaporsailla.Lektiinit ovat proteiineja, jotka pystyvätsitomaan glykoproteiinien sokereita.Ne sitovat veren punasolujasitomalla ne glykoproteiineihin(Huisman et al. 1990). Lektiinit sitoutuvatsamalla tavalla ruuansulatuskanavanlimakalvoille tuhotenepiteelisoluja ja estäen ravinteidenimeytymistä. Satunnaisesti lektiinitaiheuttavat alentunutta painoa(Huisman 1995). Kahdeksaa hernelajikettakoskeneessa tutkimuksessaon kuitenkin voitu todeta,että herneen lektiinipitoisuus onvain 1/10 soijan lektiinipitoisuudesta(Valdebouze et al. 1980).Saponiinit ovat monimutkaisia yhdisteitä,joissa sokeri on kytkeytynytsteroidiin tai triterpenoidiin. Saponiineillaon detergenttimäisiäominaisuuksia ja nillä on hemolyyttisiäominaisuuksia, jos niitä on inkuboituyhdessä erytrosyyttienkanssa. Ne saattavat kiinnittyä erytrosyytinpinnalla olevaan kolesterolimolekyyliin,minkä vuoksi niilläuskotaan olevan veren kolesterolialaskevia vaikutuksia. Eri palkokasviensaponiinien kyky hajottaa verenpunasoluja on erilainen. Herneensaponiinit on voitu jakaa 7ryhmään, kun taas papujen ja soijapavunsaponiinit on voitu jakaaainoastaan 6 ryhmään (Khalil & El-Adawy 1994).Nykyisten valkokukkaisten hernelajikkeidenei ole havaittu vaikuttavanhaitallisesti sikojen, kanojen ja broilereidenrehukomponenttina.11Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Herneen viljelyMaa ja sen valintaHerne on typpiomavarainen kasvi,joten se ei tarvitse typpirikastamaaperää. Typensitojakasvit kasvavatluonnostaan laihoilla joutomaillapioneerikasveina eli ne valtaavatkasvualustakseen ensimmäisenäalueita, joilla muutkasvit eivät kasva maan heikonravinne- erityisesti typpipitoisuudentakia.Hernettä voi kasvattaa hyvin jäykilläkinsavi- ja hiesumailla, joilla viljaei kasva hyvin. Multa- ja turvemaillahernettä ei voi kasvattaa, koska seei tuleennu ja jatkaa kukintaansapitkälle syksyyn. Maan pH:n on oltavamelko korkea, noin 6 tai senyli. Hernettä voi kasvattaa hyvinkinjäykillä savimailla, joilla viljan kasvattaminenon vaikeaa.ViljelykiertoHerneen viljelyssä on noudatettavaviljelykiertoa. Herne on altis maalevintäisillelakastumis- ja tyvitaudeille,joissa herneen juuren tyvi tummuuja mätänee estäen kasvin juurientoiminnan ja veden ja ravinteidenoton. Samalla peltolohkollahernettä voi viljellä vain joka 4-5vuosi. Tyvitautien suhteen viljatovat huonoja esikasveja, muttayleensä tilalla ei ole juuri muita esikasvejatarjolla. Kaalikasvit, myösrypsi ja rapsi vähentävät tyvitauteja.Ne kuitenkin lisäävät maassa pahkahometta.Viljatilalla sopiva viljelykierto onesim. vilja – vilja – rypsi/rapsi – vilja– vilja – herne/härkäpapu. Tässäkierrossa rypsi vähentää maan tyvitautienmäärää ja vilja puolestaanpahkahomeen määrää. Sekä rypsiettä herne vähentävät seuraavanvuoden lannoitustarvetta.Herneen esikasviarvoHerneen esikasviarvo on hyvä.Herne ilmakehän typpeä sitovanakasvina sitoo typpeä jopa 100kg/ha vuodessa. Herneen jälkeenviljojen N-lannoitusta voi vähentää25-30 kg/ha. Saattaapa vilja kasvaaherneen jälkeen ilman N-lannoitustakin. Silloin ainakin vältytäänliialliselta lakoutumiselta, mikäsaattaa tapahtua, jos esikasvinmaahan jättämää typpimäärää eioteta huomioon.KylvösiemenHerneen siemen on iso. Tanniinittomienvalkokukkaisten herneidensiemen on vihreä tai keltainen (Kuvat4 ja 5). Tanniineja sisältävienpunakukkaisten rehuherneidensiemen on tasaisen ruskea taimarmoroitu ruskean kirjava. Herneentuhannen siemenen painovaihtelee 200-300 g. Kylvö tehdäänriittävän syvään, noin 6-8 cm syvyyteen,jotta siemen itäisi hyvin.Kylvösiemenen tulisi olla hyvin itävää.Heikosti itävä herne jää useinharvaksi, vaikka kylvömäärä olisikinlaskettu ja kylvössä olisi käytettysuurempaa siemenmäärää. Heikostiitävän siemenen itävyyttä voidaansaada nousemaan kylvösiemenen12Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________peittauksella. Herneen peittaukseenkäy Tirama 50. Peittaaminen vyöhykkeellä saakka. Sunna-voi viljellä aina kolmannella viljely-vähentää siemenlevintäisten kasvitautienesiintymistä kasvustossa. Pohjois-Pohjanmaan alueella. Karihernettäviljellään lähinnä rehuksita ja Rokka ovat seuraavaksi aikaisimmathernelajikkeet. Perttu, Sohvija Brutus ovat myöhäisimmätLajikkeethernelajikkeet.Lajikkeiden viljelyominaisuudetKuivan rehuherneen viljelyyn soveltuvatkuivan ruokaherneen viljelyynsoveltuvat ruokahernelajikkeet.Tämän hetkisessä kasvilajikeluettelossaon sekä lehdellisiä että puolilehdettömiä,vihreä- ja keltasiemenisiähernelajikkeita. Vuonna2011 Suomen kasvilajikeluettelossaovat seuraavat hernelajikkeet:Antti, Brutus, Hulda, Julia, Karita,Nitouche, Perttu, Pika, Rokka, Saara,Sohvi, Stok, Sunna ja Zekon(Anon 2011). EU:n peltokasvienlajikeluettelosta ovat poistuneetPika, Saara, Scorpio ja Tiina. Perttuon merkitty lajikeluettelosta poistuvaksijoulukuussa vuonna 2012Suomessa ruokaherneeksi viljelläänpääasiallisesti vihreäsiemenisiäherneitä. Sen sijaan joissakinmuissa maissa esim. Ruotsissa onruokaherneeksi käytetty pääasiallisestikeltasiemenistä hernettä. Rehuksikäy sekä vihreä- että keltasiemeninenherne. Keltasiemenisenherneen valkuaisen sulavuuson kuitenkin parempi kuin vihreäsiemenisen.Herneen viljelyssä tärkein asia onviljelyvarmuus. Viljelyvarmuuteenvaikuttavat kasvuaika, varren lujuusja sadon stabiilius. Aikaisimmathernelajikkeet ovat vihreäsiemeninenPika ja keltasiemeninen Sunna(Taulukko 2). Aikaisimpia lajikkeitaErityisen tärkeä ominaisuus onherneen kestävyys lakoutumistavastaan. Puolilehdettömät, puolikorkeathernelajikkeet ovat yleensävahvavartisempia ja pysyvät paremminpystyssä sateisina kesinäkuin lehdelliset lajikkeet. Lehdellistenherneidenkin varren lujuudessaon eroja. Jotkin lajikkeet pysyvätparemmin pystyssä kuin toiset.Sama koskee myös puolilehdettömiäherneitä. Scorpio ja Sohvi ovatlehdellisiä lajikkeita (Tauluko 2).Scorpio on kuitenkin poistettuSuomen kasvilajikeluettelostavuonna 2005. Lehdellisiä lajikkeitavoi viljellä lähinnä seoskasvustoinaviljojen kanssa ja myös luomuviljelyssä,jossa rikkakasvien torjuntaaineidenkäyttö on kiellettyä. Lehdellisetlajikkeet varjostavat enemmänmaata ja kilpailevat siksi paremminrikkakasveja vastaan. Vahvavartisimmathernelajikkeet tällähetkellä ovat Karita ja Rokka (Taulukko2, Kuva 8). Heikkovartisimmatlajikkeet ovat Sohvi ja Julia.Varren lujuuden lisäksi myös varrenpituudella on merkitystä. Hyvin pitkävartisetherneet lakoutuvat helpostija niitä on vaikea puida. Hyvinlyhytvartiset herneet puolestaanovat poudanarkoja ja kärsivät kuivuudestapoutajaksoina. Kaikki nykyisethernelajikkeet ovat puolikorkeita.Lyhytkasvuisin keskimäärin44 cm pitkä on Pika (Taulukko 2).Seuraavaksi lyhin on Sunna 50 cmpitkä. Pitkävartisimpia ovat Antti 9013Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________cm ja Hulda 80 cm. Myös Julia,Perttu, Stock, Zekon ja Brutus ovatselvästi Karitaa pidempiä (Taulukko2).Erityisesti rehuksi viljeltävältä hernelajikkeeltavaaditaan myös satoisuutta.Satoisin lajike on Perttu,joka on myös melko pitkävartinen(Taulukko 2, Kuva 9). Perttu on 18% Karitaa satoisampi. Karitaa satoisampiaovat olleet myös Zekon,Nitouche, Brutus ja Antti, jotka ovatkuitenkin Karitaa myöhäisempiä.Uudemmista lajikkeista etenkin Anttion ollut 9 % Karitaa satoisampi.Aikaisten lajikkeiden Sunnan ja Pikansato on jäänyt yli 10 % Karitaaheikommaksi. Ne ovat kuitenkin 4-5päivää aikaisempia kuin Karita, mikäjoinakin viileinä ja sateisina vuosinasaattaa käytännössä merkitäkahtakin viikkoa. Hiukan Karitaalujavartisemman Rokan satoisuuson jäänyt noin 5 % Karitaa heikommaksi.suhteessa muihin lajikkeisiin. MyösRokka on menestynyt paremminkarkeilla kivennäismailla kuin savimailla.Erityisesti Stok, Hulda, Zekon,Nitouche, Brutus ja Antti ovatmenestyneet Karitaa paremminsavimailla kuin karkeilla kivennäismailla.Herneen satoisuus keskimäärin onollut hyvin erilainen eri vuosina(Taulukko 5). Hyvinä lämpiminä jamelko kuivina vuosina 2001 ja2002 herneen satoisuus on ollutpaljon korkeampi kuin sateisina javiileämpinä vuosina 2003 ja 2004.Matalin keskimääräinen satotaso olikuitenkin kuumana hellekesänä2010, jolloin kova kuumuus lopettikukinnan nopeasti. Hyvien ja huonojenvuosien välinen satoero onollut 2600 kg/ha. Lajikkeiden reaktiossahuonoihin ja hyviin vuosiin einäy suuria eroja. Tosin koetuloksiaei ole kaikkein aikaisimmista hernelajikkeista,Pikasta ja Sunnasta.Hernelajikkeiden satoisuus I ja IIviljelyvyöhykkeillä ei poikkea paljontoisistaan (Taulukko 3), tosin herneenkeskimääräinen satoisuuslajikekokeissa on ollut II viljelyvyöhykkeelläparempi kuin I viljelyvyöhykkeellä..ViljelyvyöhykkeeltäIII onkin vain neljä koetulosta. Rokkaon ollut III viljelyvyöhykkeelläKaritaa satoisampi. On kuitenkinaivan selvää, että huonoina vuosinaainoastaan aikaiset lajikkeetmenestyvät pohjoisemmilla alueilla.Hernelajikkeiden menestymisessäeri maalajeilla on eroja. Karkeillakivennäismailla virallisissa lajikekokeissaherneen sato keskimäärinon ollut suurempi kuin savimailla(Taulukko 4). Erityisesti Karita onmenestynyt muita lajikkeita paremminkarkeilla kivennäismaillaHerneen satoisuuteen, tuleentumiseenja tasalaatuisuuteen vaikuttaamyös kukinnan kesto. Aikaisempinavuosikymmeninä viljellyillä pitkävartisillahernelajikkeilla oli hyvin pitkäkukinnan kestoaika, minkä vuoksine myös tuleentuivat myöhään.Nykyisin viljelyssä olevien hernelajikkeidenkukinnan kesto on lyhyt,keskimäärin 14-20 päivään (Taulukko2). Lajikkeiden välillä kukinnankestossa on siis maksimissaan1 viikko. Kukinnan kesto ei näytävaikuttavan suuresti lajikkeiden väliseensatotasoeroon, mutta jonkinverran sillä on vaikutusta..Kukinnan kestoon vaikuttavat luonnollisestimyös sääolosuhteet. Helteisinäjaksoina herneen kukintaloppuu nopeasti, mikä joskus poutivissaolosuhteissa saattaa vaikut-14Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________taa myös satotasoa laskevasti. Toisaaltamärät, sateiset olosuhteet Karitan valkuaispitoisuuden suh-Uutuuslajikkeena Rokka voittaasekä maan korkea humuspitoisuus teen. Muuten Rokan viljelyominaisuudetovat Karitan kaltaiset.ja typpilannoitus pidentävät herneenkukintaa, niin että herne jatkaakasvuaan eikä aloita tuleentumisprosessia.Silloin herneen puintivoi vaikeutua tai estyä kokonaan.Lajikkeiden laatuHernelajikkeiden tuhannen siemenenpaino vaihtelee Sohvin 210grammasta Rokan 276 ja Karitan274 grammaan (Taulukko 2, Kuva10). Suomalaisilla hernelajikkeillaon keskimäärin pienempi siemenkokokuin ulkomaisilla lajikkeilla.Siemenen koolla sinänsä ei olemerkitystä hernettä rehuna käytettäessä.Huonoina sateisina vuosinaisosiemeninen herne saattaa kuivuahuonommin ja siitä saattaa ollavaikeampi saada hyvin itävää kylvösiementä.Siemenen koko vaikuttaaluonnollisesti myös käytettävänkylvösiemenen määrään ja sitensiemenkustannuksiin.Hernelajikkeiden valkuaispitoisuuksissaesiintyy suuria eroja (Taulukko2, Kuva 11). Hernelajikkeidenvalkuaispitoisuus vaihtelee Zekoninkeskimäärin 20.8 prosentista Sohvin26.5 %:iin. Lajikkeiden valkuaispitoisuuseroon siis yli 6 %-yksikköä. Karitan valkuaispitoisuuson ollut keskimäärin 23,3 %. Sohvinvalkuaispitoisuus on korkeinkeskimäärin 26.5 %. Karitaa korkeampivalkuaispitoisuus on ollut Julialla,Pertulla, Rokalla, Huldalla jaSaaralla. . Muilla lajikkeilla on alhaisempivalkuaispitoisuus. Erityisenmatala valkuaispitoisuus onZekonilla. Myös Antin valkuaispitoisuuson matalampi kuin Karitan.Ruokaherneeksi hernettä viljeltäessämyös keitto-ominaisuudet ja virheettömänherneen osuus sadostaovat tärkeitä ominaisuuksia. Rehuksihernettä viljeltäessä näilläominaisuuksilla ei ole juuri mitäänmerkitystä. Virheettömän herneensuhteen Stok, Nitouche ja Anttiovat olleet tilastollisesti merkitsevästiKaritaa heikompia(Taulukko2).15Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Taulukko 2. Hernelajikkeiden viljely- ja laatuominaisuudet virallisissa lajikekokeissa vuosina 2003-2010 poikkeamina mittarilajikkeeseenKarita (Kangas ym. 2010)Lajike KokeitaSato Sato Kasvu- Lako- Pituus 1000 Val-Kukinnan Keitto Virhee-Jalostaja/kg/ha sl aika, pv % cm s. p. g kuais- kesto, pv 60 tön Edustajakpl%min herne- Suomessa% %34 3803 100 96 36 63 274 23.3 14 94.3 85.8 Swalöf-Weibull Ab/ Maatalous-KeskoKarita,mittariSunna 1 12 -432 87* -5*** +20* -13*** -42*** -0.4 +3** -2.2 +2.3 Boreal Kasvinjalostus OyPika 1* 18 -1069 70*** -4*** +21*** -19*** -61*** +0.1 +2** +3.9* -3.2 Boreal Kasvinjalostus OyTiina 1* 27 -663 83*** 0 +47*** -3* -69*** -0.1 +3*** +4.6* +0.4 Boreal Kasvinjalostus OyJulia 2 2 805 118 +2 +60 +7 -26 +2.3 +6 -27.5 +1.4 Dansk Planteforedling AS/OyFennia TraidingAbRokka 19 -175 95 0 -1 -6 +2 +0.2 -1 95.0 -0.7 Swalöf-Weibull Ab/ Maatalous-KeskoScorpio 2* 12 +338 113 0 +33*** -8*** -12 +0.5 0 -2.8 -4.0 Cebeco Zaden/S.G. NieminenOyPerttu 2 10 +612 118*** +3*** +37** +9* -53*** +1.7*** +6*** -19.4* +1.6 Boreal Kasvinjalostus OyStok 17 -198 95 +1* +18*** +7 -20* -0.8 +1 95.9 -4.7*** Toft Plantbreeding/Hja-MaatalousHulda 21 -130 97 +1* +7 +17*** -33*** +0.3 +2* 95.8 -1.2 Boreal Kasvinjalostus OyZekon 10 +122 103 +2*** +21*** +9 -57*** -2.5*** -2 88.7** -1.1 Selgen ASNitouche 15 +193 105 +2*** +11* +1 -1 -0.6 0 96.4 -4.0** DLF-Trifolium/ OyFennia Traiding AbBrutus 15 +113 103 +4 +10* +6 -13 -0.5 +1 95.7 -1.8 DLF-Trifolium/ Oy FenniaTraiding AbSohvi 2 10 -478 87 +4* +47*** -2 -64*** +3.2*** +4** -7.2 0 Boreal Kasvinjostus OySaara 2* 18 -96 97 +2** +25*** +1 -58*** +0.6* +5*** -3.1 +2.0 Boreal Kasvinjalostus OyAntti 14 +358 109 +2*** +10* +27*** -31*** -0.7 +4*** 95.5 -3.0* Swalöf-Weibull Ab/ Maatalous-Kesko1 Tulokset vuosilta 1995-2002 (Kangas ym. 2003)2Tulokset vuosilta 1994-2001 (Kangas ym. 2002)* Lajikkeen omistaja poistanut lajikkeen lajikeluettelosta16Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Kuva 8. Hernelajikkeiden lako-% virallisissa lajikekokeissa vuosina (1994)-2003-2010.Kuva 9. Hernelajikkeiden satoisuus ja kasvuaika virallisissa lajikekokeissavuosina (1994)-2003-2010.17Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Taulukko 3. Hernelajikkeiden satoisuus eri viljelyvyöhykkeillä vuosina2003-2010 (Kangas ym. 2010).Lajike Kokeita Sato Kokeita Sato Kokeita Satokpl vyöhyke I kpl vyöhyke II kpl vyöhyke III 1Karita,mittari15 3627=10013 4125=1006 3648=100Sunna 1 6 84 6 90* - -Pika 1 9 72** 9 67** - -Tiina 1 12 89* 14 75** 1 97Julia 2 2 118 - - - -Rokka 10 100 5 81 4 112Scorpio 2 8 113 4 108 - -Perttu 2 6 115** 4 125* - -Stok 7 98 8 92 3 90Hulda 7 86 10 93 4 119Zekon 5 115 4 102 1 36*Nitouche 8 103 4 101 3 119Brutus 8 102 4 100 3 110Sohvi 2 4 84 6 90 - -Saara 2 10 99 8 95 - -Antti 6 109 5 103 3 1271 Tulokset vuosilta 1995-2002 (Kangas ym 2003)2Tulokset vuosilta 1994-2001 (Kangas ym. 2002)Taulukko 4. Hernelajikkeiden satoisuus eri maalajeilla vuosina 2003-2010(Kangas ym. 2010).Lajike Kokeita Karkeat kivennäismaat Kokeita Savimaatkpl Sato, kg/hakpl Sato, kg/haKarita,mittari6 4427=10028 3694=100Sunna 1 1 72 11 89*Pika 1 1 72 17 70***Tiina 1 4 79 23 84**Julia 2 - - 2 118Rokka 2 109 17 94Scorpio 2 2 94 10 117*Perttu 2 2 116 8 119***Stok 4 78 14 101Hulda 5 79 16 103Zekon 3 90 7 109Nitouche 2 84 13 111Brutus 2 76 13 110Sohvi 2 1 84 9 87Saara 2 2 95 16 97Antti 2 100 12 1101 Tulokset vuosilta 1995-2002 (Kangas ym 2003)2Tulokset vuosilta 1994-2001 (Kangas ym. 2002)18Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Taulukko 5. Hernelajikkeiden satoisuus eri vuosina virallisissa lajikekokeissa parivertailulla laskettuina (Kangas ym. 2002, Kangasym. 2003, Kangas ym. 2005, Kangas ym. 2010)LajikeKarita,mittariKokeitakplVuosi20014 4721=100KokeitakplVuosi20025 4948=100KokeitakplVuosi20036 2756=100Kokeitakpl5 3008=100Vuosi Kokeita2004 1 kplVuosi Kokei-2005 1 takpl4 2734=100Vuosi Kokeita2006 1 kpl5 4405=100Vuosi Kokei-2007 1 takpl4 3871=100Vuosi Kokei-2008 1 takpl5 4996=100Vuosi Kokeita2009 1 kplVuosi2010 15 2336=100Sunna - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Pika - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Tiina 4 70 4 84* 6 63* - - - - - - - - - - - - - -Julia - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Rokka - - 5 98 6 95 - - - - 3 101 4 110 3 109 3 100 - -Scorpio - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Perttu - - 5 103 4 110 - - - - - - - - - - - - - -Stok 4 92 5 105 4 110 5 114 - - 4 113 5 106 - - - - - -Hulda 4 89 5 103 4 103 5 115* - - 3 101 3 117* - - 5 99 - -Zekon - - 5 116* 5 112* 5 112 - - - - - - - - - - - -Nitouche - - - - 3 107 2 107 - - 3 117 4 114* - - - - - -Brutus - - - - 3 105 2 129** - - 3 117 4 123** - - - - - -Sohvi - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Antti - - - - - - - - - - - - - - 4 114 5 109 5 118*1 Tulokset laskettu suoravertailulla.19Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Kuva 10. Hernelajikkeiden tuhannen siemenen painot virallisissa lajikekokeissavuosina 1994-2010.Kuva 11. Hernelajikkeiden valkuaispitoisuus, % kuiva-aineesta, virallisissalajikekokeissa vuosina 1994-2009.20Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________KylvöEnnen kylvöä pelto pitää tasatahyvin ja irtokivet on kerättävä pois,koska lakoutuessaan herne voimennä ihan maahan kiinni ja irtokivetestävät sen puinnin. Herneellesopiva kylvösiemenmäärä on 120itävää siementä/m 2 . Kylvösiemenmäärälasketaan seuraavalla kaavalla:tuhannen siemenen paino, g x kylvötiheys (120)_______________________________________ = kylvömäärä, kg/haitävyys-%Herneen kylvön voi tehdä myössuorakylvönä, jos pelto on edellisenvuoden jäljeltä tasainen ja kivetön.Herne tarvitsee isosiemenisenäkasvina riittävästi kosteutta itääkseen.Sen vuoksi kylvö on tehtäväriittävän syvään, noin 3-7cm syvyyteenmaan kosteudesta ja maalajistariippuen.LannoitusHerne ei tarvitse muuta typpilannoitustakuin starttitypen. Lannoitukseenvoi siis käyttää mahdollisimmanvähätyppistä lannoitetta. Nykyisessälannoitevalikoimassa eikuitenkaan ole kovin hyvin sopivaaY-lannoitetta herneelle. Aikaisemminmarkkinoilla ollut PK-lannoiteon jäänyt pois. Lannoitukseen voikäyttää Puutarhan PK lannoitetta(3-5-20), Puutarhan Y2 (6-5-20) taikaliumsuolan (0-0-50) ja fosforiravinteen(1-9-0) seosta. Myös jotkinperunan lannoitteet vähätyppisinäsaattavat soveltua herneen viljelyyn.Fosfaattia tulee antaa EU:nympäristöehtojen mukaisesti.Herneelle lähinnä soveltuva vähätyppinenyleislannoite on YaraMilaPellon Y6 (15-7-13). Perunan lannoitteistaherneelle soveltuu esim.YaraMila Perunan Y1 (8-5-19), Perunankalsium Y1 (6-3-15). Niissäkaikissa on kuitenkin turhan korkeatyppipitoisuus herneelle, mikä saattaaestää herneen oman typensidonnanmuodostumisen.Herneen typensidonnan kannaltamaan molybdeeni- ja rikkipitoisuuksienon oltava riittävän hyvät, koskanitrogenaasi-entsyymi sisältää sekämolybdeenia että rikkiä.SeosviljelyHerne soveltuu parhaiten viljelyynseoksina viljojen kanssa, jolloin senlakoutuminen vähenee huomattavasti.Toinen etu on se, että seoksenaviljellyn herneen satoon eivähäisemmän lakoutumisen myötätule niin paljon savea ja muuta haitallistamateriaalia, mikä on tärkeääetenkin ruokahernetuotannossa.Parhaat tukiviljat herneelle ovat21Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________suunnilleen samaa kasvuaikaluokkaaolevat mahdollisimman lujakortisetvehnä- ja ohralajikkeet.Useimmat kauralajikkeet rehevälehdistöisinävarjostavat liikaa hernekasvustoa,jolloin kaurasta tuleekyllä hyvä sato, mutta herneenosuus jää pieneksi. Sopiva tukiviljanosuus on esim. 10-15 itävääsiementä viljaa/m 2 , jolloin vastaavanmäärän herneen siementä voivähentää kylvössä.Rikkakasvien torjuntaHerneen rikkakasvit on torjuttavaherneen taimivaiheella (5-6 cm)ollessa. Pidemmällä kasvussa olevaherne (10-15 cm korkea) käpristyyja saattaa vioittua rikkakasvihävitteistä.Herneelle sopivia rikkakasvihävitteitäovat Basagran, Fenixja Senkor. Pillikkeen saa hävitettyäBasagranin ja MCPA:n seoksellatai Basagran MCPA.lla.Hernekasvustosta voi hävittää hukkakauranja juolavehnän esim. FusiladeMax, Agil- tai Targa Super –ruiskutuksilla. Juolavehnä ruiskutetaan4-6 lehtiasteella ja hukkakauraorasasteella.Taulukossa 8 on Kasvinsuojeluseuraantekemäkooste rikkakasvien seurannasta jaruiskutuksista herne- jahärkäpapukasvustoissa.Tuhohyönteisten torjuntaHernettä vaivaavista tuhohyönteisistätärkeimmät ovat taimivaiheessaesiintyvä hernekärsäkäs (Kuva12) ja myöhemmin hernekääriäisen(Kuva 13) toukka (hernemato)(Kuva14), joka syö kehittyviäsiemeniä. Hernekärsäkäs esiintyytaimivaiheessa. Se syö herneenlehtiin lovia. Hernekärsäkäs kannattaatorjua, mikäli se näyttää tekevänpaljon lovia lehtien reunoihin,jolloin se heikentää taimivaiheessaherneen kehitystä. Herneenmyöhemmässä kehitysvaiheessahernekärsäkästä ei enää esiinny.Hernekärsäkäsruiskutuksen voitehdä samaan aikaan rikkakasviruiskutuksenkanssa.Hernekääriäisen toukka syö herneitäherneen palossa. Se haittaaetenkin ruokahernetuotantoa, koskaruokaherneessä ei saa olla paljonvioittuneita siemeniäMikäli hernettä viljellään rehukäyttöön,ei hernekääriäisen vioituksellaole suurta merkitystä. Ruokahernetuotannossahernekääriäisruiskutuksetovat tarpeen.Hernekärsäkkään ja hernekääriäisenesiintymistä voidaan seuratakelta-ansalla ja hernekääriäisenesiintymistä myös feromonipyydyksillä.Kelta-ansa on liimapyydys,johon hyönteiset takertuvat. Ansaantakertuu muitakin hyönteisiä.Kelta-ansoja myy Biotus Oy Jokioisilla.22Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Kuva 13. Hernekääriäinen(kuva: http://www.farmit.net)Kuva 12. Hernekärsäkäs(kuva: http://www.farmit.net)Kuva 14. Hernekääriäisentoukka (kuva:http://www.farmit.net).Hernekirvoja (Kuva 15) ja herneripsiäisiä(Kuva 16) esiintyy harvemmin.Hernekirvat ovat vihreitä noin3 mm mittaisia kirvoja, jotka aiheuttavatimentävioituksia. Hernekirvojaesiintyy harvoin ja torjunta on tarpeenvain, jos niitä esiintyy kukintaaikaan.Torjunta kannattaa suorittaa,jos 10 %:ssa versoista esiintyy5 tai useampia kirvoja. Herneripsiäinenon musta noin 2 mm pitkähyönteinen. Se esiintyy useamminsokeriherneissä kuin peltoherneissä.Tuhohyönteisten torjuntaa soveltuvattuhohyönteisten torjunta-aineetkuten Mavrik, Sumi Alpha 5 FW,Decis 25 EC, Kestac 50 EC, Fastac50.Taulukossa 8 on Kasvinsuojeluseurantekemä kaavio herneen ja härkäpavuntuhohyönteisten seurannastaja torjunnasta kasvin eri kehitysvaiheissa.23Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Kuva 15. Hernekirvoja(kuva: http://www.farmit.net).Kuva 16. Herneripsiäisiä.(kuva: http://www.farmit.net).Lintujen torjuntaTuhohyönteisiä pahempi uhka herneenviljelyssä ovat tuleentumisvaiheessaherneitä syövät linnut:kyyhkyt, kesykyyhkyt eli pulut, naakatja joskus myösvarikset. Kyyhkysparvet tulevat tuleentumisvaiheessaolevaanhernekasvuston päälle ja syövät jalikaavat sen hyvin nopeasti. Mitäpystympi kasvusto on, sitä vähemmänlinnut pystyvät sitä tuhoamaan.Hyvin pystyssä pysyvä puolilehdetönhernekasvusto estää lintujenlaskeutumisen kasvustoon.Lakoutunut kasvusto on hyvin altislintujen tuholle. Mitä aikaisempiherne on, sitä aikaisemmin linnuttulevat kasvustoon. Eräs mahdollisuuslintujen torjuntaan, on kylvääaikaista helposti lakoutuvaa hernettäviljelyksen ympärille, jolloin linnutsyövät sitä ennemmin kuin varsinaistaviljelystä.KasvitauditHerneessä esiintyy useita kasvitauteja,joista pahimmat ovat lakastumistautija tyvitaudit.Lakastumis- ja tyvitaudeissa herneenjuuren tyvi ja juuret tummuvatja kuolevat, jolloin kasvi ei saa vettäja se kärsii veden ja ravinteidenpuutteesta. Lakastumistaudin jatyvitautien aiheuttajasienet elävätmaaperässä pitkään, minkä vuoksisamalla lohkolla voi viljellä hernettä24Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________vain 3-7 vuoden välein (lakastumistaudissakin lisäävät pahkahometta. Sopivavain joka 5-7 vuonna). viljelykierto tavalliselle viljatilalleKasvinsuojeluseura on tehnyt hyvät voisi olla esim. vilja - vilja – rypsi –taulukot herneen kasvitaudeista: eri vilja – vilja - herne. Viljoista kaurakasvilajien esikasvivaikutuksesta ei ole altis tyvitaudille. Rypsi pitääherneen kasvitauteihin (Taulukko kurissa tyvitautia ja vilja puolestaan6), herneen kasvitautien leviämisestäpahkahometta. Rypsi ja herne ovatja viljelykierrossa huomioon myös viljalle hyviä esikasveja jaottamisesta (Taulukko 7) sekä kasvitautien,vähentävät viljan lannoitustarvettakasvituholaisten ja rikka-ja samalla lisäävät viljan satoa olet-kasvien tarkkailusta herneen eri taen, että lannoitus on sopiva jakehitysvaiheissa (Taulukko 8)vilja ei lakoudu herneen jälkeen.(http://www2.agronet.fi/kasvinsuojeluseura/tasapaino/opmateriaali/opindex1.html).Lakastumis- ja tyvitautien lisäksimuita maalevintäisiä herneen kasvitautejaovat laikkutaudit ja pahkahome.Pahkahome on kuitenkinerityisen paha rypsillä ja rapsilla,joten herneen jälkeen ei kannataviljellä rypsiä tai rapsia samallalohkolla.Myös kasvijäte levittää herneenkasvitauteja lähinnä herneen tyvitautia,laikkutautia, pahkahomettaja herneen lehtihometta. Siemenlevintäisiäovat herneen tyvitaudit,laikkutaudit ja herneen lehtihome.Ilmalevinteisiä ovat laikkutaudit,harmaahome ja pahkahome.Lakastumis- ja tyvitauteihin (Fusarium-sienet)auttaa parhaiten viljelykierto.Herneen tyvitauteja puhdistavatkaalikasvit (myös rypsi jarapsi), porkkana ja sipuli. Viljat ovattyvitautien isäntäkasveja. Pelkästäänviljan ja herneen viljely lisäätyvitauteja. Rypsi tai rapsi viljanjälkeen viljeltynä puhdistavat maatatyvitaudeista. Rypsi ja rapsi kuiten-Siemenlevintäisiä kasvitauteja voitorjua parhaiten peittaamalla kylvösiemenen.Herneelle soveltuvapeittausaine on Tirama 50. Tirama50 käsiteltäessä on suojauduttavahyvin, koska se on hyvin myrkyllinen.Herneen korjuuHerne on sitä helpompaa puida,mitä vähemmän se on lakoutunut.Herneen puinnissa ei kannata vitkastellaetenkin, jos haluaa herneestäruokahernekelpoista. Pitkäaikaisetsateen pilaavat hernesadon,jolloin herneeseen tulee tummuneitakohtia, pilkkuja jakokonaan pilaantuneita herneitä.Hyvä ruokaherne on täyteläistä,vihreätä vailla vioituksia. Rehuksikelpaa heikkokuntoisempikin hernesato.Kotimaisen herneen sadossa ei oletoistaiseksi todettu haitallisia hometoksiineja,joita saattaa esiintyä viljojensadossa.25Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Taulukko 6.Tärkeimpien kasvitautien isäntäkasvit(Herne sekä härkäpapu ja pensaspapu)Copyright© Kasvinsuojeluseura Designed by: Jani HyytiäinenKasvitKasvitauditTyvitauti (Fusarium)Harmaahome PahkahomeKaalikasvit puhdistava ylläpitävä isäntäPorkkana puhdistava ylläpitävä isäntäSipuli puhdistava (isäntä) puhdistavaPurjo ylläpitävä puhdistava puhdistavaHerne, papu isäntä isäntä isäntäSelleri, palsternakka isäntä puhdistava isäntäPeruna ylläpitävä ylläpitävä isäntäViljat isäntä puhdistava puhdistavaHeinät (isäntä) puhdistava puhdistavaApilat ylläpitävä ylläpitävä isäntäKumina ylläpitävä isäntä isäntäSokeri- ja punajuurikasylläpitävä puhdistava puhdistavaKurkku, kurpitsa isäntä isäntä isäntäSalaatti puhdistava isäntä isäntäHunajakukka puhdistava isäntä isäntäRikkakasvit puhdistava? isäntä isäntäCopyright© Kasvinsuojeluseura Designed by: Jani Hyytiäinen26Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Taulukko 7.Kasvitautien leviäminen herneen viljelyssäCopyright© Kasvinsuojeluseura Designed by: Jani HyytiäinenTauti Leviämistiet LevintäetäisyysHerneen tyvitauditHerneen lakastumistautiMaa KasvijäteSiemenIlmaXXX XXX XX O lähi satohaittaXXX O O OLaikkutaudit XXX XXX XXX XXX lähiHarmaahome O X O X lohkollaPahkahome XX XX O X lohkollaO XXX X O lähiMerkitysKiertoaikavuosia3-4maan mukanasatohaitta5-7ja estesatojalaatuhaittasatojalaatuhaittasatohaittaHerneenlehtihomesatohaittaX = merkitys XX = merkittävämerkittäväXXX = erittäinLeviämisominaisuudet: O = ei leviävähäinenLohkolla = lohkon sisällä taiLähi = joitakin metrejä mm.Levintäetäisyydet: yhtenäisesti samaa kasviavesiroiskeiden mukanakasvavalla pellolla3-40-12-43-427Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________Taulukko 8.Herneen, härkäpavun ja pensaspavun kehitysasteen mukainen havainnointi ja torjunta-aikaCopyright© KasvinsuojeluseuraDesigned by: Jani HyytiäinenKasvintuhoo-jaHerneen lehtihomeKasvuaste0-09 1 3-5 6-7TyvitauditLaikkutauditRikkayrtitJuovaherne-kärsikäsLuteetHukkakauraJuolavehnäHarmaahomeHernekääriäi-nen28Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________HernekirvaTarkkailu ja havaintojen tekoaikaTorjunta-aika0 = Kuiva siemen , 09 = verso läpäisee maanpinnan,1 = lehtien kehittyminen (10 suomumaiset suojuslehdet avautuneet ... 16 = kuusilehtiaste; 6 lehteä avautunut korvakkeineen, lehdettömissä kärhi ja sen korvakkeet...)3 = pääverson pituuskasvu5 = kukinnon muodostuminen6 = kukinta7 = palkojen muodostuminen8 = palkojen tuleentuminenCopyright© Kasvinsuojeluseura Designed by: Jani Hyytiäinen29Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

__________________________________________________________KiitoksetNämä viljelyohjeet on laadittu SatakunnanTE-keskuksen rahoittamanKotimaisen rehuvalkuaistuotannonkehittäminen –hankkeen jaSatakunnan, Pirkanmaan ja Varsinais-SuomenELY-keskustenmyöntämän Alituotantokasvien tuotannonkehittäminen hankeen rahoitustenavulla. Ohjeiden laadintaaon rahoitettu EU:n alueellisestamaaseutuohjelmasta (ALMA)EMOTR-T sekä Manner-Suomenmaaseudun kehittämisohjelmasta.Yritysrahoitusosuutta ovat maksaneetLännen Tehtaat Oyj, SuomenRehu Oy sekä Raisio Oyj.Kiitokset Kasvinsuojeluseuralle luvastakäyttää herneen ja härkäpavunkasvitautien ja tuholaisten seurantakaavioitaviljelyohjeissa.KirjallisuusAnon. 2011. Kasvilajikeluettelo2011. Suomen Kasvilajiketiedote2011:2, 60 s. Evira, ISSN 1798-7199.Bond, D. A., Smith, D. B., Huisman,J., Poel, T. F. B. van-der & Liener I.E. 1989. Possibilities for the reductionof antinutritional factors Ingrain legumes by breeding. Recentadvances of research in antinutritionalfactors in legume seeds.Proceedings of the First InternationalWorkshop on 'AntinutritionalFactors (ANF) in Legume Seeds',23-25 November 1988, Wageningen,Netherlands. 1989, pp. 285-296.Brenes, A., Rotter, B. A., Marquardt,R. R. & Guenter, W. 1993.The nutritional value of raw, autoclavedand dehulled peas (Pisumsativum L.) in chicken diets as affectedby enzyme supplementation.Canadian Journal of AnimalScience 73: 605-614.Huisman, J. 1995. Aspects of antinutritionalfactors (ANFs) in relationto nutrition and pollution. PoultryAdviser 28: 57-66.Huisman, J., Poel, A. F. B. van-der,Leeuwen, P. van, & Verstegen, M.W. A. 1990. Comparison of growth,nitrogen metabolism and organweights in piglets and rats fed ondiets containing Phaseolus vulgarisbeans. British Journal of Nutrition64: 743-753.Igbasan, F. A. & Guenter, W. 1996.The enhancement of the nutritivevalue of peas for broiler chickens:an evaluation of micronization anddehulling processes. Poultry-Science 75: 1243-1252.Igbasan, F. A., Guenter, W. &Slominski, B. A. 1997. Field peas:chemical composition and energyand amino acid availabilities forpoultry. Canadian Journal of AnimalScience 77: 293-300.30Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011

Pallauf, J., Rimbach, G., Pippig, S.,Schindler, B., Hohler, D. & Most,E. 1994. Dietary effect of phytogenicphytase and an addition of microbialphytase to a diet based onfield beans, wheat, peas and barleyon the utilization of phosphorus,calcium, magnesium, zinc and pro-__________________________________________________________Kangas, A., Laine, A., Niskanen, tein in piglets. Zeitschrift fur-M., Salo, Y., Vuorinen, M., Jauhiainen,L. & Mäkelä, L. 2002. Virallis-135.Ernährungswissenschaft 33: 128-ten lajikekokeiden tulokset 1994-2001. MTT:n selvityksiä 2: 281 s.951-729-660-6.Kangas, A., Laine, A., Niskanen,M., Salo, Y., Vuorinen, M., Jauhiainen,L. & Mäkelä, L. 2003. Virallistenlajikekokeiden tulokset 1995-2002. MTT:n selvityksiä 29: 235 s.ISBN 951-729-737-8.Kangas, A., Laine, A., Niskanen,M., Salo, Y., Vuorinen, M., Jauhiainen,L. & Nikander, H. 2005. Virallistenlajikekokeiden tulokset 1997-2004. MTT:n selvityksiä 83: 193 s.ISBN 951-729-935-4.Kangas, A., Laine, A., Niskanen,M., Salo, Y., Vuorinen, M., Jauhiainen,L. & Nikander, H. 2010. Virallistenlajikekokeiden tulokset 2003-2010: Results of official varietytrials. MTT Kasvu 13: 174 s, Tampereenyliopistopaino. ISBN 978-952-487-255-3.Khalil, A. H., El-Adawy, T. A. 1994.Isolation, identification and toxicityof saponin from different legumes.Food Chemistry 50: 197-201.Longstaff, M. & McNab, J. M. 1987.Digestion of starch and fibrecarbohydrates in peas by adultcockerels. British Poultry Science28:261-285.Saastamoinen, M. 1990.Ärtsorternas proteinhalt ochaminosyrasammansättning.Trindsädesodling. Växtodling 23.Föredrag hållna vid NJFseminarium175, Uppsala 16-17oktober 1990, Sektion II Växtodling,p. 173-191. Institutionen för växtodlingslära,Sveriges lantbruksuniversitet,ISSN 1100-1151, ISBN 91-576-4399-7.Valdebouze, P., Bergeron, E., Gaborit,T. & Delort-Laval, J. 1980.Content and distribution of trypsininhibitors and hemagglutinins antinutritionalfactors. In some legumeseeds Includes broadbeans, peas,lupine, soybeans. Canadian Journalof Plant Science 60: 695-701.31Marketta Saastamoinen Satafood Kehittämisyhdistys ry 2011