SVT VI : 90 - Doria

17Huomattava ero tartuntatauteihin kuolleiden lukumäärässänäiden vuosien välillä aiheutuu ensisijassavuoden 1936 poikkeuksellisen suuresta influenssa-kuolleisuudesta.Influenssa aiheutti vuonna1936 kaikkiaan 1 718 kuolemantapausta, vuonna1937 vain 545 kuolemantapausta. Tämä erotusjo tekee yli 1/2 tartuntataudeissa ilmenevästä erotuksestaja lähes 1/2 kuolleiden koko lukumäärässäilmenevästä erotuksesta. Myöskin muut tartuntatauditaiheuttivat vuonna 1937 yleensä vähemmänkuolemantapauksia kuin vuonna 1936.Lisääntymistä on havaittavissa vain lavantaudissaja paratyyf uksessa, yleisessä verenmyrkytyksessä',unitaudissa ja äkillisessä maha- ja suolitulehduksessa,joka viimemainittu lisääntyminenvaikuttaa pienten lasten suureen kuolleisuuteenvuonna. 1937.Tärkeä asema tartuntatautien ja yleensäkin kuolemansyidenjoukossa on tuberkuloosilla, joka etupäässäkeuhkotuberkuloosina aiheuttaa lähes V6kaikista kuolemantapauksista. Tuberkuloosi aiheuttivuonna 1936 7 966 kuolemantapausta, vuonna1937 Jonikin verran vähemmän, 7 255 kuolemantapausta.Jo aikaisemman tilaston perusteella on olluthavaittavissa vähenemistä tuberkuloosikuolleisuudessa.Tartuntataudeissa merkitsee asiantuntevan hoidonsaaminen erikoisen paljon. Missä määrin siihenon turvauduttu vuosina 1936—1937 kuolemaanjohtaneissa tartuntatautitapauksissa käy selvilletauluista 5 ja 6.Verenkiertoelinten taudit muodostavat nykyisinmelkein kaikkialla sivistysmaai'lmassa suurimman jatärkeimmän ryhmän. Meillä ne olivat toisella sijalla,aiheuttaen 9 467 kuolemantapausta vuonna1936 ja 9 331 kuolemantapausta vuonna 1937.Niiden aiheuttamat kuolemantapaukset vähenivätsekä absoluuttisesti että suhteessa väkilukuun.Tähän ryhmään kuuluvien kuolemansyiden välilläon hyvin vaikea tehdä erotusta, joten niihin kuolleidenlukumäärässä ilmenevät muutokset voivataiheutua kuolemansyyn erilaisesta määrittelemisestä.Vanhuudentaudit ilmoitettiin kuolemansyyksi5 811 tapauksessa vuonna 1936 ja 5 607 tapauksessavuonna 1937. Tämä on huomattavasti vähemmänkuin aikaisemmassa tilastossa vuosittain.Vähenemisen on katsottava johtuneen yksinomaantilaston uudistamisesta. Myöskin vähenemisen vuodesta1936 vuoteen 1937 voidaan katsoa johtuneentilaston paranemisesta, sillä vanhuudentauteihinkuolleiden lukumäärä vaikuttaa vieläkin liian suureltasisältääikseen vain varsinaiset vanhuudenheikkous-ja vanhuudenkuoliotapaukset, siis fysioloogisestavoimien vähenemisestä aiheutuneet kuolemat.Den anmärkningsvärda skillnaden mellan antaletdöda i infektionssjukdomar under dessa år berorfrämst på den abnormt stora influensa-dödlighetenår 1936. Influensan medförde år 1936 inalles1 718 dödsfall, men år 1937 endast 545 dödsfall.Denna skillnad utgör över hälften av differensenför alla infektionssjukdomar och nära hälften avskillnaden i hela antalet döda. Också de övrigainfektionssjukdomarna medförde år 1937 i allmänhetfärre dödsfall än år 1936.En ökning kan iakttagas endast för tyfus ochparatyfus, allmän blodförgiftning, sömnsjuka samtakut mag- och tarminflammation, varvid ökningenav sistnämnda sjukdom åstadkom en hög spädbarnsdödlighetår 1937.En viktig ställning bland infektionssjukdomarnaoch bland dödsorsakerna i allmänhet har tuberkulosen,»om främst i form av lungtuberkulos medförnästan Ve av alla dödsfall. Tuberkulosen medfördeår 1936 7 966 dödsfall, år 1937 åter någotfärne eller 7 255 dödsfall. Även med stöd av dentidigare statistiken har en nedgång i tuberkulosdödlighetenkunnat konstateras.I fråga om infektionssjukdomar är betydelsenav sakkunnig vård särskilt stor. Tabellerna 5 och6 visa i vilken mån sådan vård anlitats i de fallav infektionssjukdomar, som lett till döden.Cirkulationsorganens sjukdomar bilda nuförtideni nästan alla kulturländer den viktigaste och störstagruppen. Hos oss intaga de andra platsen i detae år 1936 föranledde 9 467 dödsfall och år 19379 331 dödsfall. Dödsfallen i dessa sjukdomarminskades såväl absolut som i förhållande tillfolkmängden. Då det är mycket svårt att särskiljadödsorsakerna inom denna grupp, kunna förändringarnai antalet döda av olika dödsorsaker beropå att dödsorsaken fastställts på. olika sätt.Ålderdomssjulcdomar anmäldes som dödsorsak i5 811 fall år 1936 och i 5 607 fall år 1937. I dengamla statistiken voro årssäffrorna betydligt högre.Minskningen måste anses bero uteslutande på reformeringen av statistiken. Ookså minskningenfrån år 1936 till år 1937 kan anses ha berott påatt statistiken förbättrats, ty antalet i ålderdomssjukdomaravlidna verkar fortfarande för stortför att innehålla enbart egentliga fall av ålderdomssvaghetoch ålderdomsbrand, alltså dödsfalltill följd av krafternas fysiologiska avtynande.1378,-39