Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankeLoppuraportti. Olli Autio, Tapio Toivonen ja Samu Valpola, 2013.Etelä-Pohjanmaan liitto

Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankeEtelä-Pohjanmaan suoselvityshanke oli Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen(ELY-keskus) valmistelema kehittämishanke. Hankkeen rahoituksesta vastasivat Euroopanunionin aluekehitysrahasto (65 %) ja Etelä-Pohjanmaan liitto (35 %). Hankkeen kokonaisbudjettioli 142 470 euroa. Käytännössä hanke toteutettiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen jaGeologian tutkimuskeskuksen (GTK) välisenä yhteistyönä. Rahoitus jakautui toteuttajien keskensiten, että Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen osuus oli 93 700 euroa ja GTK:n osuus 48 770euroa. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen vastuulla oli hankkeen hallinnointi, soiden luontotietojenkerääminen sekä loppuraportin kokoaminen. GTK vastasi Etelä-Pohjanmaan turvevaratietojenmittavasta päivitystyöstä ja työn tulosten raportoinnista. Hankkeelle asetettiin ohjausryhmä,jossa olivat edustettuna Etelä-Pohjanmaan soiden maankäyttöön keskeisimmin liittyvät tahot.Ohjausryhmä antoi asiantuntemustaan hankkeelle ja seurasi hankkeen edistymistä. Ohjausryhmäänkuuluivat seuraavat tahot: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, GTK, Etelä-Pohjanmaan liitto,Österbottens förbund, Metsähallitus, Suomen metsäkeskus, Suomen ympäristökeskus, Bioenergiary, Suomen turvetuottajat, Energiateollisuus, Suomen luonnonsuojeluliitto, BirdLife Suomi,MTK ja Metsänomistajien liitto. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Etelä-Pohjanmaan liittoEtusivun kuva: Hukankeidas, Kauhajoki 8/2011. Kaikki loppuraportin kuvat © Olli Autio.2Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Sisällysluettelo1. JOHDANTO ................................................................................................................................. 62. SOIDEN LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEENLIITTYVÄT STRATEGIAT JA LINJAUKSET ........................................................................ 72.1 Soiden suojeluun ja maankäyttöön liittyviä linjauksia ..................................................... 72.2 Turpeenkäyttöön liittyviä linjauksia .................................................................................... 93. ETELÄ-POHJANMAAN SOIDEN MAANKÄYTTÖMUODOT ........................................ 113.1. Etelä-Pohjanmaan soiden taloudellinen hyödyntäminen ................................................ 113.1.1 Etelä-Pohjanmaan soiden taloudellisen hyödyntämisen historiaa .............................................. 113.1.2 Etelä-Pohjanmaan soiden taloudellinen hyödyntäminen nyt ja tulevaisuudessa .......................... 123.2 Etelä-Pohjanmaan suoala ja soiden muutosaste ............................................................... 123.3 Suoluonnon suojelu Etelä-Pohjanmaalla ............................................................................ 144. ETELÄ-POHJANMAAN SOIDEN OMINAISPIIRTEET .................................................... 194.1 Lyhyt johdatus soiden ekologiaan ....................................................................................... 194.2 Lyhyt johdatus Etelä-Pohjanmaan soiden geologiaan ...................................................... 204.3 Etelä-Pohjanmaan soiden ominaispiirteet .......................................................................... 224.4 Soiden luokittelu ................................................................................................................... 235. HANKKEESSA KÄYTETYT SELVITYSMENETELMÄT ..................................................... 245.1 Luontoselvitykset ................................................................................................................. 245.1.1 Kohteiden valintaperusteet .................................................................................................. 245.1.2 Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys ...................................................................................... 245.1.3 Linnustoselvitys .................................................................................................................. 255.2 Turvevaraselvitys ................................................................................................................... 275.2.1 Yleistä ............................................................................................................................... 275.2.2 Tuotantokelpoisen alueen määrittäminen eri aikoina GTK:n turvetutkimusraporteissa ................. 305.2.3 Tuotantokelpoisen pinta-alan päivitystyön laskentamenetelmät ................................................ 316. TULOKSET .................................................................................................................................. 366.1 Luontoselvitykset .................................................................................................................. 366.1.1 Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitys ...................................................................................... 366.1.2 Kasvilajisto ........................................................................................................................ 416.1.3 Linnustoselvitys .................................................................................................................. 446.2 Turvevaraselvitys ................................................................................................................... 516.2.1 Tutkitut kokonaisturvevarat .................................................................................................. 516.2.2 Teknisesti käyttökelpoiset turvevarat ..................................................................................... 546.2.3 Tutkitut suot ja teknisesti tuotantokelpoiset turvevarat kunnittain eri luonnontilaisuusluokissa .... 566.2.4 Teknisesti tuotantokelpoiset turvevarat kunnittain eri kokoluokissa ........................................... 586.2.5 Suotyypit ........................................................................................................................... 596.2.6 Turvelajit ............................................................................................................................ 616.2.7 Pohjamaalajit ..................................................................................................................... 616.2.8 Turvetuotantoalueet kunnittain ............................................................................................. 626.2.9 Etelä-Pohjanmaan suokohtainen turvevaraselvitys .................................................................. 63Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 3

on julkaissut kattavat tutkimusraportit lähes kaikkien Etelä-Pohjanmaan kuntien alueella sijaitsevistaturvevaroista (Geologian tutkimuskeskus 2012). Erityisesti paikkatietoaineistojen ja laadukkaidenilmakuvien käyttö mahdollistaa soiden uudenlaisen ja entistä laajamittaisemman tarkastelun,jonka tuloksia tässä raportissa esitellään.Eri maankäyttömuotojen yhteensovittamisen tarve on suurin ojittamattomien suoalueiden käyttöönliittyen. Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanketta edeltäneessä esiselvityshankkeessa ojittamattomiensuoalueiden säilyttäminen ja toisaalta maakunnan turvevarojen hyödyntäminen erityisestiturvetuotannon tulevaisuuden tarpeisiin nähtiin tärkeiksi yhteensovittamista vaativiksi maankäyttömuodoiksi(Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2010). Yhteensovittamisen tarvetta korosti se, että2010-luvulle tultaessa turvetuotannon ympäristölupahakemuksia oli kohdistunut usealle sellaisellelaajasti ojittamattomalle suokohteelle, joilla tavattiin myös merkittäviä luonnonarvoja. EsiselvityshankkeessaEtelä-Pohjanmaan suomaiseman todettiin olevan hyvin pirstoutunut ja olemassa olevasoidensuojelualueverkosto havaittiin monin paikoin varsin rikkonaiseksi alueiden välisten pitkienvälimatkojen ja huonon kytkeytyneisyyden vuoksi. Maakuntakaava nähtiin välineeksi, jonka avullavoidaan sovittaa yhteen soiden eri maankäyttömuotoja, erityisesti turvetuotantoa ja suojelua.Tämän Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeen raportin tarkoituksena on selvittää ja esitellä Etelä-Pohjanmaansuoluonnon nykytilaa kokonaisuutena ja suokohtaisesti. Lisäksi selvitettiin Etelä-Pohjanmaansoiden ja turvemaiden sisältämän teknisesti hyödynnettävissä olevan turveresurssinmäärää sekä käyttökelpoisten turvevarojen sijaintia. Tietoa soiden luonnonarvoista on kerättymaastossa tehtävillä selvityksillä. Turvevaratiedot ovat peräisin Geologian tutkimuskeskuksenmittavasta turvevaratietojen päivitystyöstä. Loppuraporttia ja siihen liittyviä aineistoja käytetäänsoiden ja turvemaiden käytön maakuntatason suunnitteluun ja se palvelee Etelä-Pohjanmaan soidenja turvemaiden kaavoitusta käsittelevän maakuntakaavan taustamateriaalina.2. SOIDEN LUONNONVAROJEN HYÖDYNTÄMISEENLIITTYVÄT STRATEGIAT JA LINJAUKSET2.1 Soiden suojeluun ja maankäyttöön liittyviä linjauksiaSuomi on sitoutunut käyttämään luonnonvarojaan kestävästi monimuotoisuutta sekä luontaisiaekosysteemejä säästäen allekirjoittamalla globaaleja sopimuksia sekä laatimalla kansallisia strategioita.Suomi on allekirjoittanut vuonna 1994 biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen,jonka tavoitteina on mm. turvata luontaisten ekosysteemien ja elinympäristöjen sekä lajien elinkykyistenpopulaatioiden säilyminen pitkällä aikavälillä (Biologista monimuotoisuutta koskevayleissopimus 78/1994). Edelleen Suomi on sitoutunut Nagoyassa 2010 pidetyn biologista monimuotoisuuttakoskevan yleissopimuksen 10. osapuolikokouksen tavoitteisiin, joiden mukaanluonnon monimuotoisuuden väheneminen pysäytetään turvaamalla ekosysteemien luontaisentoiminnan säilyminen suojelemalla niitä sekä ennallistamalla muuttuneita ekosysteemejä (Conventionon Biological Diversity 2010). Kansainvälisten luonnon monimuotoisuutta turvaavientavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävänkäytön strategia ja toimintaohjelma 2006–2016 (Heikkinen 2007). Sen tavoitteena on Suomenluonnon monimuotoisuuden ja luonnonvarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisestikestävä käyttö ja kehitys, joka turvaa luonnon monimuotoisuuden säilymisen sekä tulevien sukupolvienelinmahdollisuudet ja luonnonvaroihin perustuvat elinkeinot. Soiden osalta strategiantavoitteena on turvata soiden elinympäristöjen ja eliölajiston monimuotoisuus sekä edistää uhanalaisteneliölajien kantojen vakiintumista ja voimistumista. Suomen luonnon monimuotoisuu-Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 7

den suojelun ja kestävän käytön strategia ja toimintaohjelma vuoteen 2020 saakka on päivitettyvastaamaan kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen mukaisia sekä EU:ssa sovittuja tavoitteita(Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytönstrategiaksi 2012-2020, luonnon puolesta – ihmisen hyväksi [20.12.2012]).Ombrotrofinen lyhytkorsineva. Salonneva, Kauhava 8/2012.Valtioneuvosto antoi 30.8.2012 periaatepäätöksen soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisestakäytöstä ja suojelusta (Valtioneuvosto 2012). Periaatepäätöksen tavoitteena on sovittaa yhteensoiden ja turvemaiden vastuullista ja kestävää käyttöä sekä suojelua kohdentamalla soita muuttavakäyttö ojitetuille ja luonnontilaltaan muuten muuttuneille suokohteille. Periaatepäätöksen taustallaon Maa- ja metsätalousministeriön johdolla laajassa ryhmässä valmisteltu Ehdotus soiden jaturvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi (Maa- ja metsätalousministeriö2011), jossa on ensimmäistä kertaa laadittu konkreettisia toimenpiteitä soitamuuttavan käytön suuntaamiseksi eniten muuttuneille soille. Jo ennen tätä soiden ja turvemaidenkäytön maakuntatason suunnittelussa olisi tullut noudattaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita(VAT), joiden mukaan maakuntakaavoituksessa on otettava huomioon turvetuotantoonsoveltuvat suot ja sovitettava yhteen tuotanto- ja suojelutarpeet. Turvetuotantoalueiksi tulisiVAT:n mukaan varata jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita jakäytöstä poistettuja suopeltoja. Lisäksi turvetuotannon vaikutuksia olisi tarkasteltava valuma-alueittainja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muidenympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Etelä-Pohjanmaalla on voimassavuodelta 2005 oleva maakuntakaava, jossa ei ole yksilöityjä turvetuotantoalueita, vaan turvetuotantoon ohjattu vyöhykkeillä valuma-alueittain huomioiden sen vaikutukset vedenlaatuunsekä olemassa olevat turvetuotantoalueet (Laurinkainen 2002, Etelä-Pohjanmaan liitto 2005).Valtioneuvoston periaatepäätöksessä (Valtioneuvosto 2012) mainituista keinoista kohti soiden jaturvemaiden kestävää käyttöä yhtenä keinona on soiden suojelun edistäminen. Konkreettisena8Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

toimenpiteenä mainitaan luonnonsuojelulain (1096/1996) 7-9 § mukainen luonnonsuojeluohjelma,joka valmistellaan vuosien 2012-2014 aikana. Maanomistajat saavat korvauksen suojeluohjelmaansisällytettävistä maa-alueista.2.2 Turpeenkäyttöön liittyviä linjauksiaTurpeella on tärkeä rooli tukipolttoaineena taajamien ja teollisuuden sähkön ja lämmön tuotannossa,erityisesti sellaisissa kaukolämpöä ja kaukolämpövoimaa tuottavissa laitoksissa, joissa käytetäänpuupolttoaineita ja muuta biomassaa (Valtioneuvosto 2012). Turvetta käytetään vuosittainnoin 25 TWh, mikä on noin 6-7 prosenttia vuotuisesta energian kokonaiskulutuksesta (Suomentilastokeskus 2011). Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa linjataan turpeen energiakäytöntavoitteeksi 15 terawattituntia vuonna 2025. Seuraavan 10–20 vuoden aikana kun nykyistävoimalaitoskantaa on käytössä, turvetta tarvitaan lämmityskaudella vähintään 11–13 TWh (Työjaelinkeinoministeriö 2013). Tavoite sisältää kaukolämmön, yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannonsekä lauhdesähkön tuotannon. Ilmasto- ja energiastrategia päivitetään vuoden 2013 aikana.Valtioneuvoston kanslian ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskevan selonteon (Valtioneuvostonkanslia 2009) mukaan suot ovat Suomen suurin hiilivarasto. Turpeenoton kohdistaminen jometsäojitetuille turvemaille leikkaisi Suomen hiilidioksidipäästöjä ja edesauttaisi Suomen tavoitteitavähentää kasvihuonekaasupäästöjä 21 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä(Työ- ja elinkeinoministeriö 2008, EU:n päästökauppadirektiivi 2003/87/EY).Matti Vanhasen II hallituksen kaudella tehtiin linjauksia uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi(ks. Työ- ja elinkeinoministeriö 2008). Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa (2011) esitetäänseuraavia linjauksia turpeen käytön suhteen:”Turvetta käytetään erityisesti tukipolttoaineena kaukolämpöä ja kaukolämpövoimaa tuottavissa laitoksissa, joissakäytetään puupolttoaineita ja muuta biomassaa. Turpeen käyttöä vähennetään suunnitelmallisesti sen aiheuttamienpäästöjen ja muiden ympäristöhaittojen vuoksi siten, ettei turve korvaudu hiilellä. Soita ja turvemaitaon hyödynnettävä kestävästi ja vastuullisesti sovittaen yhteen ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteetmahdollisimman hyvin. Suoluokitus tehdään riippumattoman tutkimuslaitoksen toimesta nopealla aikataululla.Turpeen verotusta nostetaan maltillisesti. Hallitus seuraa turpeen ja puun hinnan vaikutusta puumarkkinoihinja kaukolämpöön. Turpeella on aluetaloudellista merkitystä ja tärkeä rooli tukipolttoaineena sähkönja lämmön tuotannossa.”Myös valtioneuvoston periaatepäätöksessä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstäja suojelusta (Valtioneuvosto 2012) tuodaan esiin turpeen energiakäytön asema sähkön- jalämmöntuotannossa kotimaisena energialähteenä sekä huoltovarmuuden turvaajana. Energiaturpeenkäytön todetaan tukevan metsäenergian käyttöä uusiutuvan energian velvoitepaketin tavoitteidensaavuttamiseksi. Kasvuturpeen käytöllä vihannes- ja puutarhatuotannossa todetaan edistettävänkotimaista ruoantuotantoa ja ympäristöturpeella parannettavan yhdyskuntien jätehuollossalietteen käsittelyä ja hyötykäyttöä. Kuiviketurpeen käytöllä todetaan parannettavan karjataloudenlannankäsittelyä sekä eläinten hyvinvointia ja vähennettävän ravinnehuuhtoumia ja niistäaiheutuvia vesistövaikutuksia. Turvetuotannon todetaan myös työllistävän alueellisesti ja paikallisestisekä vahvistavan alue- ja paikallistalouksia. Periaatepäätöksessä esitetään linjauksina turpeenkäytöstä, että turpeen energiakäytöllä edistetään jatkossakin Suomen energiaomavaraisuutta,puu- ja peltoenergian käyttöä sekä turvataan taajamien ja teollisuuden lämmön ja sähkön saantia.Lisäksi turvetuotanto kohdennetaan luonnontilaisuusasteikon mukaisesti ojitetuille tai luonnontilaltaanmuuten merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille. Luonnontilaisuusasteikkoahyödynnetään ensisijaisesti sellaisten soiden ja turvemaiden maankäytön suunnittelussa, jotka onperiaatepäätöksen antamisen jälkeen hankittu turvetuotantoon. Periaatepäätöksen mukaan turpeensaatavuus on varmistettava varaamalla turvetuotannolle (energiaturve, kasvu- ja ympäristö-Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 9

turve) riittävät tuotantopinta-alat maanomistajien näkemykset huomioon ottaen ja luonnontilaisuusasteikonmukaisesti. Turvetuotannon lisäpinta-alatarpeen (energia- ja ympäristöturve) todetaanvuoteen 2020 mennessä olevan koko Suomessa 58 000 ha (VTT).Iso Korvanevan turvetuotantoalue. Jalasjärvi 7/2012.Etelä-Pohjanmaan energiaomavaraisuuden kehittämisstrategian (Etelä-Pohjanmaan liitto 2008)mukaan Etelä-Pohjanmaan energianomavaraisuuden perustan muodostavat tulevaisuudessa turvesekä metsä- ja peltoenergia. Strategiassa todetaan turpeen muodostavan perustan maakunnanenergiantuotannolle siitäkin huolimatta, että sen päästökerroin on korkea alentaen sen kilpailukykyäuusiutuviin energianlähteisiin nähden. Turpeen käytön osuus Etelä-Pohjanmaan energiantuotannossaon suurempi kuin keskimäärin koko maassa, keskimäärin 25 %. Strategian mukaanEtelä-Pohjanmaa on turpeen suhteen yliomavarainen ja vain noin 40 prosenttia maakunnassa tuotetustaturpeesta käytetään Etelä-Pohjanmaalla. Strategiassa esitetään kaksi skenaariota, joista toisenmukaan turpeen osuus vuonna 2020 Etelä-Pohjanmaan energiantuotannossa pysyisi suunnilleennykytasolla (noin 4000 GWh) ja toisen mukaan kasvaisi 25 prosentilla 5000 GWh:iin. Etelä-Pohjanmaallaei ole tällä hetkellä omaa ilmasto- ja energiastrategiaa, mutta tällainen strategialaaditaan vuoden 2013 aikana.10Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

3. ETELÄ-POHJANMAAN SOIDEN MAANKÄYTTÖMUODOT3.1. Etelä-Pohjanmaan soiden taloudellinen hyödyntäminen3.1.1 Etelä-Pohjanmaan soiden taloudellisen hyödyntämisen historiaaEtelä-Pohjanmaalla soiden hyödyntämisellä on pitkät perinteet ja soiden moninainen hyödyntäminenon luonut pohjan maakunnan nykyiselle taloudelliselle vauraudelle. Soita on hyödynnettyetenkin maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon toimesta. Lisäksi niitä on jäänyt vesirakentamisenja teiden alle. Muuttavan käytön lisäksi soita on mahdollista hyödyntää taloudellisestiniiden luonnontilaa muuttamatta, esimerkiksi matkailukäytössä.Etelä-Pohjanmaalla soiden hyödyntämisen historia ulottuu aina 1600-luvulle saakka (Turunen1985). Tuolloin alettiin laajoja suoalueita etenkin suurten jokien varsilla kuivata pelloiksi. Vuonna1786 aloitettiin Ruotsi-Suomen siihen asti suurisuuntaisin kuivatushanke Ilmajoen Alajoenalueen soiden raivaamiseksi viljelysmaaksi, ja soiden kuivaaminen pelloiksi oli laajamittaisinta1800-luvulla. Pääosin tuolta ajalta on peräisin käsite ”lakeus”, joka nykyisin on eräs Etelä-Pohjanmaanominaisimmista tunnusmerkeistä. Etelä-Pohjanmaan kokonaissuoala ennen 1500-lukuaei ole tiedossa. Joka tapauksessa pelloiksi raivattiin tuolloin kymmeniä tuhansia hehtaareja suota.Toinen Etelä-Pohjanmaan soita merkittävästi hyödyntänyt maankäyttömuoto on metsätalous.Metsätalouden vaikutus Etelä-Pohjanmaan suoluonnolle on ollut vielä suurempi kuin satoja vuosiaaiemmin alkaneen pellonraivauksen. Metsätalouden aiheuttama muutos suoluonnolle on tapahtunutmyös huomattavasti lyhyempänä ajanjaksona verrattuna pellonraivaukseen. Valtaosasoiden metsätaloudellisista ojituksista toteutettiin 1960- ja 1970-lukujen aikana. Tuolloin ojitettiinnoin 85 % eli 374 000 ha maakunnan soista.Kolmas Etelä-Pohjanmaan soita hyödyntänyt maankäyttömuoto on turvetuotanto. Turvetta alettiinhyödyntää energianlähteenä laajamittaisesti ns. ensimmäisen öljykriisin (1973) seurauksena.Tuolloin maailmanpoliittinen tilanne johti Suomessa siihen, että kotimainen turve nähtiin varmanaja tuotantotehokkaana energiaratkaisuna korvaamaan öljyä polttoaineena. Lisäksi turvettakäytetään maataloudessa kuivikkeena ja imeytysturpeena sekä kasvualustana kasvihuoneissaja puutarhoissa. Etelä-Pohjanmaan turvetuotantoala on nykyisin noin 24 000 ha (ks. myös kpl6.2.8), mihin sisältyvät myös tuotannosta poistuneet alueet. Etelä-Pohjanmaan suuresta merkityksestäkoko Suomen turpeenkäytölle kertoo, että noin 37 % Suomen turvetuotantoalasta (65000 ha) sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla.Soita on käytetty Etelä-Pohjanmaalla myös muihin tarkoituksiin. Kolmen edellä mainitun taloudellisenhyödyntämisen muodon lisäksi merkittävin soita muuttanut maankäyttömuoto on olluttekojärvien rakentaminen erityisesti tulvasuojelutarkoituksessa. Tekojärvien alle on jäänyt arviolta2000 ha soita. Lisäksi soita on paikoittaisesti muuttanut sähkölinjojen ja teiden rakentaminen.Etelä-Pohjanmaalla toimii toistaiseksi muutamia matkailualan yrityksiä, jotka perustavat toimintansaainakin osittain soiden hyödyntämiseen matkailussa. Soilla kasvavilla marjoilla on kysyntääalueen asukkaiden keskuudessa, ja myös elintarviketeollisuus hyödyntää niitä. Muilta soilta saatavillaluonnontuotteilla, kuten kihokeilla, on myös kysyntää. Soilla on merkitystä virkistyskäytönkannalta sekä retkeilyn, metsästyksen että edellä mainitun marjojen poimimisen muodossa.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 11

Ruoppakuljuneva. Mustaisneva, Kauhajoki 6/2011.3.1.2 Etelä-Pohjanmaan soiden taloudellinen hyödyntäminen nyt ja tulevaisuudessaNykypäivänä tarve hyödyntää Etelä-Pohjanmaan soita ei ole vähentynyt. Soita raivataan edelleenpelloiksi, mutta uusien suopeltojen määrä ei ole tiedossa johtuen siitä, että pellonraivaaminen eiole ympäristönsuojelulainsäädännön piirissä eikä määriä tilastoida. Peltoja raivataan viljelymaaksija raivaaminen lannanlevitysalaksi on yleistynyt tilakoon kasvaessa. On arvioitu, että uusien suojaturvemaiden peltojen raivaustarve koko Suomessa vuoteen 2020 mennessä on noin 42 000 ha,mistä kaksi kolmasosaa kohdentuu Pohjanmaalle (=Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaaja Pohjois-Pohjanmaa) (Maa- ja metsätalousministeriö 2011). Metsätalouskäyttöön ei olekannattavaa ojittaa kokonaisia uusia soita, mutta paikoin soiden reunoilla tehdään täydennysojituksia.Suometsien vuotuinen kunnostusojitustavoite on koko maassa 70 000-80 000 ha (Maa- jametsätalousministeriö 2011). Etelä-Pohjanmaalla on tehty suometsien kunnostusojituksia 2004-2008 vuosittain noin 10 000-15 000 ha (Kittamaa ym. 2010). 1970- ja 1980-luvuilla käyttöönotetut turvetuotantoalueet poistuvat tuotannosta noin 1 000 ha vuosivauhdilla. Poistuvia alueitakorvaamaan tarvittaisiin vuosittain saman verran uutta tuotantoalaa, jotta turpeen energiakäyttövoitaisiin pitää nykytasolla.3.2 Etelä-Pohjanmaan suoala ja soiden muutosasteEtelä-Pohjanmaan metsätieteellinen suoala on 440 950 ha (Toivonen 2011, Tomppo ym. 1998).Metsätieteellisellä suoalueella tarkoitetaan aluetta, joka on suokasvillisuuden peitossa. Turvetta eitällaisella alueella tarvitse välttämättä olla juuri lainkaan. Siksi metsätieteellinen suoala on selvästisuurempi kuin geologinen suoala (ks. kpl 5.2.1).Etelä-Pohjanmaan ojittamaton suoala on 36 465 ha, kun huomioidaan Suomen ympäristökeskuksen(SYKE) aineisto yli 10 ha laajuisista ojittamattomista suolaikuista. Tämä aineisto koostuuautomaattisesti kartalta rajatuista yli 10 ha laajuisista ojittamattomista suoalueista. Aineistossalaikut on rajattu 50 m puskurivyöhykkeellä ojiin nähden. Alle 10 ha kokoisia ojittamattomia12Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

suoalueita ei ole huomioitu tässä raportissa esitettävissä Etelä-Pohjanmaan ojittamatonta suoalaakoskevissa luvuissa. Aineistosta on myös poistettu lasketut järvet, jotka tosin voivat ainakin osittainolla suokasvillisuuden peitossa. Kuitenkin niiden asema soiden luokittelussa on hieman epämääräinen,eikä niitä tässä pidetä varsinaisina soina kehityshistorian ollessa ihmisen aikaansaama.Laskettuja järviä on Etelä-Pohjanmaalla yhteensä 650 ha, ja niistä pinta-alallisesti merkittävimmätovat Ojajärvi ja Kivijärvi Seinäjoella.Kuva 3.1. Etelä-Pohjanmaan soiden nykytila. Vihreä: ojittamattomat suoalueet; punainen: ojitetut suoalueet;violetti: turvetuotantoalueet.Soita on Etelä-Pohjanmaalla eniten Kauhajoen, Seinäjoen, Alajärven, Kauhavan ja Isojoen alueella(Taulukko 3.1). Ojittamatonta suota on eniten Kauhajoen, Isojoen, Seinäjoen, Alajärven jaAlavuden kuntien alueilla. Soiden muutosaste vaihtelee Etelä-Pohjanmaan kunnissa välillä 84 %(Isojoki) - 99 % (Töysä). Koko maakunnan alueella muutosaste on 92 %. Taulukossa 3.1 esitettyojittamaton suoala on saatu SYKE:n ojittamattomien suolaikkujen aineistosta. Kuvassa 3.1 havainnollistetaanEtelä-Pohjanmaan soiden nykytilaa.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 13

Taulukko 3.1. Kuntakohtainen Etelä-Pohjanmaan soiden muuttuneisuuden tarkastelu: pinta-ala, ojittamaton suoalasekä soiden muutosaste.Kunta Suoala (ha) Ojittamaton suoala (ha) Muutosaste (%)Alajärvi 37770 2193 94,2Alavus 26000 2016 92,2Evijärvi 12570 871 93,1Ilmajoki 14130 312 97,8Isojoki 29270 4553 84,4Jalasjärvi 25660 1548 94,0Karijoki 6560 288 95,6Kauhajoki 50410 7262 85,6Kauhava 36000 1828 94,9Kuortane 14150 492 96,5Kurikka 25940 1703 93,4Lappajärvi 15060 1293 91,4Lapua 19900 1878 90,6Seinäjoki 41340 4153 90,0Soini 21340 1935 90,9Teuva 18380 2015 89,0Töysä 8670 91 99,0Vimpeli 10950 1099 90,0Ähtäri 26850 935 96,5YHTEENSÄ 440950 36465 91,73.3 Suoluonnon suojelu Etelä-PohjanmaallaEtelä-Pohjanmaan alueella sijaitsee 40 suojelualuetta, joihin sisältyy soita (Taulukko 3.4, Kuva3.2). Valtaosa näistä kohteista sisältyy soidensuojelun perusohjelmaan (Haapanen ym. 1977). Lisäksisuojeltuja soita on hyvin pienialaisesti myös muihin suojeluohjelmiin, kuten lehtojen- jalintuvesiensuojeluohjelmaan sisältyvillä kohteilla. Etelä-Pohjanmaam suojelualueilla on ojittamatontasuoalaa yhteensä 15 023 ha, kun huomioon otetaan SYKE:n suolaikkuaineiston yli 10 halaajuiset ojittamattomat suolaikut (ks. kpl 3.2 ja 5.1.1). Tämä on 41 % Etelä-Pohjanmaan ojittamattomiensoiden alasta. Kun suojelualueisiin sisältyvät ojitetut alueet lasketaan mukaan, onEtelä-Pohjanmaalla suojelun piirissä soita arviolta noin 18 500 ha. Metsähallitus on ennallistanutsuojelualueisiin liittyviä ojitettuja alueita pääasiassa 2000-luvun aikana noin 1300 ha ja ennallistamistoimiajatketaan tulevaisuudessakin. Suojeltujen ojittamattomien soiden osuus koko Etelä-Pohjanmaan suoalasta on 3,7 % ja suojeltujen soiden osuus ojitetut alueet mukaan lukien 4,2 %.Suojeltuja ojittamattomia suoalueita on pinta-alallisesti eniten Kauhajoen, Isojoen, Seinäjoen,Teuvan ja Soinin kuntien alueilla (Taulukko 3.2). Suojeltuja ojittamattomia soita on vähiten Töysän,Karijoen, Kuortaneen, Ilmajoen ja Lapuan alueilla. 57 % Etelä-Pohjanmaan suojellusta ojittamattomastasuoalasta sijaitsee Suupohjan seutukunnassa (Taulukko 3.3).14Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Taulukko 3.2. Soiden suojelutilanne kunnittain. 1. Kunta, 2. Suojelukohteiden sisältämä ojittamattomaton ala (ha),3. Suojelualueisiin sisältyvien ojittamattomien osien osuus kunnan suoalasta (%), 4. Suojelualueisiin sisältyvienojittamattomien osien osuus kunnan ojittamattomasta suoalasta (%)1. Kunta2. Suojelualueidensisältämäojittamaton ala (ha)3. Suojelualueisiin sisältyvienojittamattomien osien osuuskunnan suoalasta (%)4. Suojelualueisiin sisältyvienojittamattomien osien osuus kunnanojittamattomasta suoalasta (%)Alajärvi 933 2,5 42,5Alavus 1063 4,1 52,7Evijärvi 110 0,9 12,6Ilmajoki 11 0,1 3,5Isojoki 2634 9,0 57,9Jalasjärvi 62 0,2 4,0Karijoki 0 0 0Kauhajoki 4594 9,1 63,3Kauhava 645 1,8 35,3Kuortane 0 0 0Kurikka 576 2,2 33,8Lappajärvi 210 1,4 16,2Lapua 40 0,2 2,1Seinäjoki 1347 3,3 32,4Soini 1069 5,0 55,3Teuva 1282 7,0 63,6Töysä 0 0 0Vimpeli 216 2,0 19,6Ähtäri 231 0,9 24,7YHTEENSÄ 15023Taulukko 3.3. Suojelutilanne seutukunnittain. 1. Seutukunta, 2. Suoala, 3. Ojittamaton suoala, 4. Ojittamattomiensuojelukohteiden pinta-ala, 4. Ojittamattomien suojelualueiden osuus seutukunnan suoalasta (%), 5. Ojittamattomiensuojelualueiden osuus seutukunnan ojittamattomasta suoalasta (%).1.Seutukunta2.Suoala (ha)3. Ojittamatonsuoala (ha)4. Ojittamattomatsuojelualueet (ha)5. Ojittamattomiensuojelualueidenosuus suoalasta (%)6. Ojittamattomiensuojelualueiden osuusojittamattomasta alasta (%)Suupohja 104620 14117 8510 8,1 60,3Seinänaapurit 162970 11421 2681 1,6 23,5Järviseutu 97690 7392 2538 2,6 34,3Kuusiokunnat 75670 3534 1294 1,7 36,6YHTEENSÄ 440950 36465 15023 3,4 41,2Taulukossa 3.4 on esitelty kunnittain Etelä-Pohjanmaan alueella sijaitsevat soita sisältävät suojelualueet(pääasiassa soidensuojelualueita) sekä niihin sisältyvä ojittamaton suoala. Taulukossa esitelläänmyös 10 % tarkkuudella ilmakuvilta visuaalisesti arvioidut soiden luontotyyppiyhdistelmä-eli suoyhdistymäpiirteet, joista ojittamaton ala koostuu (ks. kpl 4.4). Myös kolme runsaintaluontotyyppiä on arvioitu runsausjärjestyksessä sillä tarkkuudella kuin se on mahdollista ilmakuvienperusteella.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 15

Taulukko 3.4. Etelä-Pohjanmaan soita sisältävät suojelualueet ja niiden ojittamaton suoala kunnittain sekä suoyhdistymäpiirteet(suluissa %-osuudet ojittamattomasta alasta) ja kolme runsainta luontotyyppiä. Yhdistymäpiirteet:KilK: kilpikeidas; RahK: rahkakeidas; VieK: viettokeidas; RimA: rimpinen keskiboreaalinen aapasuo; VälA: välipintainenkeskiboreaalinen aapasuo. Runsaimmat luontotyypit: KeR: keidasräme; RaR: rahkaräme; IR: isovarpuräme;KuN: kuljuneva; LkN: onbrotrofinen/minerotrofinen lyhytkorsineva; RiN: rimpineva; TR: tupasvillaräme; KaN: kalvakkaneva;LkR: lyhytkorsiräme; SN: saraneva; SR: sararäme.NumerokartassaSuojelualueKuntaOjittamatonala (ha)YhdistymäpiirteetRunsaimmatluontotyypit1 Hötölamminneva Alajärvi, (Perho) 12 RimA (50), VieK (50) RiN, SR/KaNR/LkR2 Iso Narunneva Alajärvi 1923 Pohjoisneva Alajärvi, (Kyyjärvi) 7294 Haukkaneva Alavus, (Virrat) 352VieK (50), VälA (30),RimA (20)VieK (80), RimA (10),VälA (10)VieK (60), VälA (20),RahK (20)RaR, LkN/KaN/SN,RiNKeR, LkN/KaN/SN,TR/LkR/KaNR/SRKeR, RaR, LkN/KaN/SN5 Larvaneva Alavus 424 VieK (90), VälA (10)KeR, RaR, LkN/KaN/SN6 Valmosa Evijärvi 110 KilK (100) KeR, RaR, IR7Haapakeidas-Huidankeidas-MustasaarenkeidasIsojoki, (Siikainen) 1273KilK (70), VieK (20),VälA (10)KeR, KuN, RaR8 Hanhikeidas Isojoki 711 KilK (70) , VieK (30) KeR, KuN, RaR9 Ponsineva Jalasjärvi 61 KilK (100) KeR, RaR, IR10 Iso Kaivoneva Kauhajoki 401 KilK (100) KeR, LkN, RaR11 Iso Koihnanneva Kauhajoki 739VieK (60), VälA (20),KilK (20)KeR, LkN/SN/KaN,RiN/KuN12Kauhaneva-PohjankankaankansallispuistoKauhajoki 2701RimA (20), VälA (40),KilK (30), VieK (10)LkN/SN/KaN, KeR,RiN13LauhanvuorenkansallispuistoKauhajoki 1018VieK (50), VälA (30),Pai (20)KeR, LkN/SN/KaN,Korpia/Nevakorpia/Korpiräme/Kangasrämeitä14Mustansaarenneva-HakonevaKauhajoki 384 VieK (70), VälA (30) KeR, LkN, RiN/KuN15Paljakanneva-ÅkantmossenKauhava, (Vöyri) 431 VieK (100)RaR, TR/LkR/KaNR/SR, KeR16Viitaneva-StorholmannevaKauhava 213 VälA (100)LkN/KaN/SN, RaR,RiN17Lamminneva eli IsoKakkurinnevaKurikka 143 KilK (100) KeR, RaR, IR18 Kampinneva Kurikka 35 Pai (100 %)LkN/KaN/SN, TR/LkR/KaNR/SR19 Levaneva Kurikka, (Laihia) 408 KilK (80), VieK (20) KeR, LkN, RaR20 Rasiahonkangas Lappajärvi

NumerokartassaSuojelualueKuntaOjittamatonala (ha)YhdistymäpiirteetRunsaimmatluontotyypit23 Honkaneva Seinäjoki 105VieK (40), RahK (30),VälA (30)LkN, RaR, KeR24Murtomaanneva-HaukilamminnevaSeinäjoki 658RahK (50), VälA (40),KilK (10)RaR, KeR, LkN/SN/KaN25 Paukaneva Seinäjoki 454 Laa (100) LkN, KeR, KuN26 PirjatannevaSeinäjoki, Alavus,(Virrat)287VälA (60), RahK (30),RimA (10)LkN/SN/KaN, RaR,RiN27 Suppelonneva Seinäjoki 131VälA (70), RimA (20),VieK (10)LkN/KaN/SN, RiN, TR/LkR/SR/KaNR28Haukisuo-Härkäsuo-KukkonevaSoini, (Karstula) 608VieK (70), VälA (20),RimA (10)TR/LkR/KaNR/SR,LkN/KaN/SN, RiN29 Matosuo Soini 428RimA (40), VälA (10),VieK (50)30 Pitkänmännikönneva Soini 33 Vie (100) TR, RaRRiN, TR, LkN/KaN/SN31 Kurpanneva Teuva 336 RahK (90), VälA (10) RaR, TR, MiLkN32 Pilkooneva Teuva 159 KilK (30), VieK (70) KeR, LkN33 Harjaisneva Teuva 315 VieK (100)KeR, RaR, LkN/SN/KaN34 Varisneva Teuva 175 VieK (50), KesK (50) KeR, LkN/SN/KaN35 Lutakkoneva Teuva 195 KilK (100) KeR, KuN, IR36 Tarkankeidas Teuva 101 KilK (100) KeR37 Ruokkaanneva Vimpeli 216 VälA (50), KilK (50)38 Huosianmaankallio Vimpeli

Kuva 3.2. Etelä-Pohjanmaan suojellut suot (numerot, ks. taulukko 3.4). Ojittamattomat suot erottuvat kartastasinisinä.Varsinaisten soidesuojelualueiden lisäksi soita on suojeltu Etelä-Pohjanmaalla METSO-ohjelmankautta 114,1 ha enimmäkseen puustoisia soita. Lisäksi Etelä-Pohjanmaan alueella on ympäristötuenpiirissä yhteensä 303,4 ha metsälain 10 §:n tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä(Taulukko 3.5). Vähäpuustoisten soiden osuus on näistä elinympäristötyypeistä suurin, 207,2 ha.Taulukko 3.5. Ympäristötuen piirissä olevien metsälain 10 §:n tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen jakautuminenelinympäristötyypeittäin.Elinympäristötyyppi Lähteet Korvet Letot Rantaluhdat METSO-kohteet YHTEENSÄ (ha)Pinta-ala (ha) 11,2 60,8 5,0 19,2 207,2 303,418Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

4. ETELÄ-POHJANMAAN SOIDEN OMINAISPIIRTEET4.1 Lyhyt johdatus soiden ekologiaanOjittamattomilla suoalueilla on suurta merkitystä luonnon monimuotoisuudelle, sillä sadat eliölajitovat riippuvaisia suon luontaisesti toimivan vesitalouden ylläpitämästä kasvillisuudesta ja soilleominaisesta pienilmastosta (Valle 1952, Pöyry 2001, Eurola & Huttunen 2006, Salmela 2012).Soille luontaista kasvillisuutta – joka kuoltuaan ja turvetta muodostaessaan jatkuvasti kehittää suota– ylläpitävä tekijä on toimiva vesitalous. Se, mistä suolle tuleva vesi on peräisin, määrää käytännössäsen, millaista lajistoa ja eliöyhteisöjä suolla voidaan tavata. Suolle tuleva vesi jaetaan meteoriseenja telluuriseen osaan (Ingram 1983). Meteorinen osa sisältää vain sateina tulevan veden.Telluurinen osa soiden saamasta vedestä taas sisältää muualta kuin sateena tulevan veden. Tämävesi voi olla alhaalta päin tihkuvaa pohjavettä, ympäröiviltä mineraalimailta valuvaa pintavettä taijoen tai järven tulviessa suolle kertyvää pintavettä.Vesitalouden lisäksi toinen merkittävä soiden ekologiaan vaikuttava tekijä on suon ravinnetalous.Se liittyy hyvin läheisesti vesitalouteen ja vedensaantitapaan, sillä suokasvit saavat ravinteensaveteen liuenneina. Pelkästään sadeveden mukanaan tuomien ravinteiden vaikutuspiirissä oleviakasvupaikkoja kutsutaan suoekologiassa ombrotrofisiksi (Eurola ym. 1995). Tällainen vesi onäärimmäisen ravinneköyhää ja pelkästään sadeveden varassa olevien kasvupaikkojen vesi on hyvinhapanta, pH-luku on alle 4. Telluurisen veden vaikutuspiirissä olevia kasvupaikkoja kutsutaanminerotrofisiksi. Tällaisilla kasvupaikoilla suoveden pH on yli 4, ja ravinteita on liuenneenaveteen runsaammin kuin pelkästään sadeveden piirissä olevilla kasvupaikoilla. Minerotrofia vaihteleeoligotrofiasta mesotrofian kautta eutrofiaan (vähäravinteinen-keskiravinteinen-runsasravinteinen).Kyseessä eivät ole selkeästi rajattavissa olevat luokat, vaan jatkumo, jossa suoveteen liuenneidenravinteiden määrä kasvaa asteittain (Ruuhijärvi ja Lindholm 2006). Jokaisella minerotrofianluokalla on kuitenkin omat ilmentäjäkasvilajinsa, joiden tunnistaminen on keskeistä luontotyyppienmäärittämisessä (ks. kpl 4.3). Eutrofiset kasvupaikat ovat lettoja tai lettojen ja muidensuotyyppien muodostamia yhdistelmätyyppejä. Lettoja tavataan lähinnä alueilla, joilla kallioperässäesiintyy emäksisiä kivilajeja (Husa & Kontula 2006).Välipintainen keidasräme suoyhditymätyypillä viettokeidas. Sikaneva, Lapua 5/2011.Suuressa mittakaavassa soiden esiintyminen liittyy ilmasto-oloihin (Tallis 1983). Erityisesti vuotuinensademäärä ja keskilämpötila määräävät, minkälaisia piirteitä tietyn alueen soilla esiintyy.Pohjoisessa, missä kasvukausi on lyhyt ja lumien sulamisvedet viipyvät soilla pitkään vähäisenhaihtumisen vuoksi, esiintyy tyypillisesti aapasoita. Aapasuot ovat enimmäkseen minerotrofisenkasvillisuuden luonnehtimia soita. Etelämpänä, missä kasvukausi on pidempi ja haihtumista tapahtuuenemmän, esiintyy ombrotrofisen kasvillisuuden luonnehtimia keidassoita. Raja aapa- jaEtelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 19

keidassoiden esiintymisessä ei ole tarkka, mutta aapasoiden esiintyminen on Suomessa selkeästipohjois-itäpainotteista ja keidassoiden etelä-länsipainotteista.4.2 Lyhyt johdatus Etelä-Pohjanmaan soiden geologiaanEtelä-Pohjanmaan alueen soiden kehitys on alkanut heti viimeisen jääkauden jälkeen sitä mukaa,kun maakunnan alue on paljastunut Itämeren eri vaiheiden alta. Maakunnan alueella soistumisenperusedellytykset, eli haihduntaa suurempi sadanta ja suhteellisen tasainen topografia yhdistettynäpääosin heikosti vettä läpäiseviin kvartäärikerrostumiin, ovat täyttyneet hyvin.Saranevaa suoyhdistymätyypillä välipintainen keskiboreaalisenen aapasuo. Kärmesneva, Lappajärvi 5/2012.Boreaalikauden aikana alueella vallinnut lämmin ja kuivahko ilmasto oli soistumisen kannalta vieläsuhteellisen epäsuotuisa. Olosuhteet muuttuivat soistumisen kannalta edullisemmiksi alueenpaljastuttua maankohoamisen myötä Atlanttisen kauden alkaessa ja erityisesti subboreaalikaudenalettua noin 5000 vuotta sitten (esim. Virtanen 2008). Pohjaveden pinnan nousu, viileämpi lämpötilaja myöhemmin kuusen saapuminen sekä maaperän happamuuden lisääntyminen edistivätsoistumista merkittävästi. Merkittävä osa alueen soista on alun perin syntynyt vesistöjen umpeenkasvuntuloksena, mistä kertovat soiden pohjalla yleisesti tavattavat liejukerrostumat. Primäärisellä,suoraan maankohoamisen jälkeen paljastuneen maan soistumisella on Etelä-Pohjanmaanalueellakin osansa. Metsäpalojen tai muiden hydrologiaa muuttavien tapahtumien jälkeenalkanut metsämaan soistuminen on sekin yleinen Etelä-Pohjanmaan soita synnyttänyt prosessi.Etelä-Pohjanmaan alueen suot ovat Suomen soiden joukossa keski-ikäisiä. Ne ovat merkittävästivanhempia kuin rannikon nuoret suot, mutta toisaalta selvästi nuorempia kuin Itä-Suomen ja Lapinsuot. Maakunnan itäosasta on saatu yli 10 000 vuotta vanha ajoitus, mutta vastaavasti maakunnanlänsiosan ajoitukset antavat alle 4000 vuoden ikiä (Maa- ja metsätalousministeriö 2011)Eteläpohjalaisen suon kerrosjärjestyksessä yleisiä piirteitä ovat pohjan järvilieju- tai järvimutakerrokset,sekä vaihtelevat järviruokoa-, järvikaislaa tai kortteita sisältävät umpeenkasvuvaiheen turvekerrokset.Nämä vaihettuvat saravaltaiseksi, usein merkittäviä määriä puuta sisältäviksi turpeiksi,joissa tavataan minerotrofiasta kertovia kasvilajien jäänteitä. Rahkasammalturpeen osuus onnäissä kerroksissa vaihteleva, mutta useimmiten vielä saraturpeita merkittävästi pienempi. Näidenturvekerrosten paksuus vaihtelee merkittävästi riippuen alueen pinnanmuodoista, ravinteisuudestaja soistumisen nopeudesta suon kehityksen alkuvaiheissa. Saravaltaisten ja sara-rahkaturpeidenpäällä on pääsääntöisesti rahkavaltainen, maatuneisuudeltaan yleensä pintaa kohti heikkeneväturvekerros, jossa lisätekijöiden määrä yleisesti vähenee suon pintaa kohti. Etelä-Pohjanmaallatämän rahkavaltaisen turvekerroksen paksuus voi olla useita metrejä, jolloin se muodostaavaltaosan suon turvekerrostuman tilavuudesta.Turpeen maatuneisuus vaihtelee Etelä-Pohjanmaan soissa merkittävästi. Tyypillisesti pohjatur-20Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

peet ovat maatuneempia, Von Postin kymmenasteikolla (Von Post & Granlund 1926) mitattunatyypillisesti 6-9, jopa 10, kun taas pintaosien rahkavaltaiset turpeet ovat usein hyvin heikostimaatuneita, arvoltaan 1-4. Suokohtaisia eroja esiintyy kuitenkin merkittävästi, ja on melko tyypillistä,että suon kerrostumishistorian aikaiset tapahtumat ovat aiheuttaneet esimerkiksi laajojen,hyvin heikosti maatuneiden turvekerrosten syntymisen myös nykyisen turvekerrostumankeski- ja pohjaosiin.Rimpineva. Suot ovat kuvassa näkyvälle maitohorsmalle marginaalinen elinympäristö, ja sen esiintyminen vetistensoiden mättäillä liittyy lokkien pesien aiheuttamaan ravinnelisään. Teerineva-Jouttineva, Seinäjoki 7/2011.Turpeen ja hiilen kertymä on vaihdellut Etelä-Pohjanmaan soissa, kuten koko Suomen alueella ilmastonja maankäytön mukaan. Luonnontilaisten turvekerrostumien pintaosien (ikä

Suomen soiden turvekerroksiin varastoituneen hiilivarannon arvioidaan tällä hetkellä olevan noin5304 Tg eli 5304 miljoonaa tonnia (1012) (Turunen 2008). Tämä hiilimäärä vastaa noin kahdeksankertaisestimetsiemme runkopuun hiilimäärää ja viisinkertaisesti metsämaan hiilimäärää. Vuosien1950–2000 välisenä aikana soiden hiilimäärää ovat vähentäneet mm. turvetuotanto noin 39Tg, kaasu- ja huuhtoumahävikki turvetuotannosta noin 6 Tg, kaasu- ja huuhtoumahävikki viljellyiltäturvepelloilta noin 89 Tg, metsäojitettujen soiden huuhtouma noin 25 Tg sekä infran kutenteiden, tekoaltaiden ja kaatopaikkojen rakentamisen yhteydessä tapahtunut hiilivaraston pieneneminennoin 63 Tg. Vastaavasti hiilivarastoa ovat kasvattaneet mm. turpeen kertymä luonnontilaisillesoille (67 Tg) ja turpeen kertymä ojitetuille soille (80 Tg). Suokasvillisuus on tänäaikana sitonut noin 124 Tg hiiltä ja suopohjien alainen mineraalimaa noin 0,05 Tg hiiltä. YhteenlaskettunaSuomen soiden kokonaishiilivarasto on tarkasteltuna aikana kasvanut noin 50 teragrammaa(Turunen 2008). Tämä arvio on kuitenkin laskennallinen, ja tarkastelee koko suoekosysteemitasonhiilivarastoa. Turunen (julkaisematon) on myöhemmissä tarkasteluissaan päätynytmyös vaihtoehtoon, jossa vastaavana aikana kokonaishiilivarasto olisi pienentynyt 61 Tg.Arvioiden ero kuvaa hyvin tutkimustuloksiin ja niiden tulkintaan liittyviä epävarmuuksia. Onkuitenkin arvioitu, että vuoden 1950 turpeeseen sitoutuneen kokonaishiilivarannon arviota voidaanpitää suhteellisen luotettavana (Simola ym 2012). Jos nykyistä kokonaishiilivarastoa tarkastellaanedellä mainittujen Turusen arvioiden mukaan, voidaan todeta, että tapahtuneet muutoksetovat noin 1-2 % luokkaa.4.3 Etelä-Pohjanmaan soiden ominaispiirteetEtelä-Pohjanmaa sijaitsee alueella, jonka ilmasto-olosuhteet muuttuvat kohtalaisesti noin 150km matkalla siirryttäessä Pohjanlahden rannikkoseuduilta itään ja koilliseen kohti Suomenselkää.Vuotuisissa sademäärissä (550-600 mm) ei juuri ole eroja, mutta vuotuiset keskilämpötilaterityisesti talvikuukausien osalta muuttuvat ratkaisevasti länsiosista itäosiin kuljettaessa. Tammikuunkeskilämpötila länsiosissa on -8 °C ja koillisosissa -10 °C (Karttunen ym. 1997). Tämänseurauksena lumipeitteisen ajan keskimääräisessä kestossa on selkeä ero alueen länsiosien (120vrk) ja itäosien (150 vrk) välillä. Ilmasto-olosuhteiden muutoksen seurauksena aiheutuu asteittainenmuutos suoluonnossa. Etelä-Pohjanmaan eri osien suoluontoa tarkasteltaessa on havaittavissa,että pidempi kasvukausi, pienempi sademäärä, suurempi haihtuminen, pidempi lumetonkausi, lumien sulaminen nopeasti ja runsaat syyssateet suosivat soiden kehitystä kohti tilannetta,jossa valtaosa soista on konsentrisesti (= suon korkein kohta on keskellä suota) rakentuneita keidassoita.Tyypillisesti Etelä-Pohjanmaan länsiosissa soiden pintarakenteen kosteusvaihtelut ovathyvin suuria, ja alueen keidassoilla voidaan tavata yli puolen metrin korkuisia kermejä (= suonkeskustan ympäri kiertäviä mätäsjaksoja) ja tyypillisesti veden tai ruopan peittämiä kuljuja rahkasammaltenpeittämien kuljujen ohella. Alueen keskiosissa soille on tyypillistä rahkoittuneisuussekä eksentristen (= suon korkein kohta ei ole keskellä suota) keidassoiden esiintyminen ja myöslisääntynyt aapasuopiirteiden esiintyminen keidassoiden lomassa, etenkin itää ja pohjoista kohtisiirryttäessä. Alueen itä- ja etenkin koillisosissa esiintyy enenevissä määrin aapasoita, jotka tyypillisestiovat välipintaisia. Tämä on seurausta kasvukauden lyhentymisestä, suuremmasta sademäärästä,pienemmästä haihdunnasta erityisesti kesäkuussa ja suuremman lumimäärän hitaammastasulamisesta. Näiden seutujen soilla esiintyy myös jonkin verran mätäs- tai välipintaisten jänteidenja vetisten rimpien muodostamaa verkkomaista rakennetta, mikä on tyypillinen rimpistenboreaalisten aapasoiden piirre.Etelä-Pohjanmaan suoluonto on siis erityisesti ilmasto-olosuhteista johtuen varsin monimuotoista.Etelä-Pohjanmaa sijaitsee usean suokasvillisuusvyöhykkeen alueella (Ruuhijärvi 1988) (Kuva4.1). Läntinen osa maakunnasta kuuluu Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan kilpikeitaisiin, kaakkois-ja itäosa Sisä-Suomen vietto- ja rahkakeitaisiin, pohjoisosa Pohjanmaan vietto- ja rahkakeitaisiinja koillisosa Suomenselän ja Pohjois-Karjalan aapasoihin.22Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Kuva 4.1. Etelä-Pohjanmaan maakunnan sijainti suhteessa suokasvillisuusvyöhykkeisiin.4.4 Soiden luokitteluSoiden luokittelulla on Suomessa pitkät perinteet ja suomalainen suotyyppijärjestelmä on maailmanmonipuolisimpia (Ruuhijärvi 1983). Suot voidaan luokitella hierarkkisesti eri tasoihin. Pienimpänätasona pidetään suotyyppiä (mire facies) (Ivanov 1981). Suotyypit muodostavat soidenluontotyyppiyhdistelmiä eli suoyhdistymiä ja suoydistymien muodostamia kokonaisuuksia kutsutaansuosysteemeiksi (Heikkilä ym. 2001, Laitinen ym. 2007) (myös suomassiivi- ja suoallas -nimityksiäon käytetty). Tässä selvityksessä kohteiden kuvailuun on käytetty kaikkia kolmea mainittuatasoa. Suotyypit on kuitenkin korvattu luontotyypeillä, jonka merkitys on lähes sama kuinsuotyyppi-käsitteen. Luontotyypit ovat kasvillisuutensa perusteella yhtenäisiä, rajattavissa oleviapaikallisia suon osia. Luontotyypeille on ominaista yhtenevä suon pinnan mikrotopografia, vesitaloudellisetpiirteet sekä ravinnetalous. Luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu ensimmäistäkertaa vuonna 2008 (Kaakinen ym. 2008b). Kyseistä arviointia käytetään tässä raportissa luontotyyppiselvitystenkulmakivenä.Soiden luontotyyppiyhdistelmät eli suoyhdistymät muodostuvat luontotyypeistä ja ne ovat erotettavissasuurmuotojen (kuten laide, reunaluisu, keskiosa) perusteella. Myös suoyhdistymien uhanalaisuuson arvioitu (Kaakinen ym. 2008b). Suosysteemit ovat laajoja kokonaisuuksia, joihin voisisältyä useita suoyhdistymiä. Tässä raportissa suosysteemi-käsitettä käytetään lähinnä kohteidenyleiskuvauksessa Kohdekuvaukset-osiossa.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 23

5. HANKKEESSA KÄYTETYT SELVITYSMENETELMÄT5.1 Luontoselvitykset5.1.1 Kohteiden valintaperusteetLuonnonarvojen selvityskohteiksi valittiin 84 suota eri puolilta Etelä-Pohjanmaata. Ensisijaisenkohteiden valintaperusteen muodosti SYKE:n aineisto ojittamattomista suolaikuista. Selvityskohteiksivalittiin aineiston perusteella ensisijaisesti yli 50 ha laajuisen ojittamattoman suolaikun sisältäviäkohteita. Maastoselvityksissä pyrittiin saamaan mahdollisimman kokonaisvaltainen kuvakohteiden luonnonarvoista, joten selvityksissä olivat mukana myös 50 ha laajuisiin ojittamattomiinsuolaikkuihin liittyvät pienemmät ojittamattomat suolaikut. Useat kohteet koostuivat laajastaojittamattomasta laikusta ja lisäksi useasta pienemmästä laikusta. Ojitettuja soiden osia eiollut selvityksissä mukana, sillä monimuotoisuuden kannalta ehdottomasti tärkeimpiä ovat ojittamattomatsuot (ks. kpl 4.1).Selvityskohteiksi valittiin toissijaisesti myös edellä mainittua pienialaisempia soita (yhteensä 5kpl), joskin suon valikoitumisessa selvityskohteeksi ehdottomana alarajana oli vähintään yhden20 ha laajuisen ojittamattoman suolaikun esiintyminen kyseisellä suolla. Toissijaisena selvityskohteidenvalintakriteerinä ja edellytyksenä kohteen valikoitumiselle selvityskohteeksi oli aapasuopiirteidenesiintyminen. Tätä pidettiin tärkeänä kriteerinä, koska keskiboreaaliset välipintaisetaapasuot on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi ja rimpiset aapasuot vaarantuneiksi (Kaakinenym. 2008b). Lisäksi uhanalaisten luontotyyppien laaja-alaisia esiintymiä oletettiin tavatavan todennäköisemminaapasoilta. Aapasuopiirteet ovat erotettavissa ilmakuvista värieroista ja vesitaloudellisistasuon pinnan muodoista. Kaikki yli 20 ha laajuisen ojittamattoman suolaikun sisältämätkohteet käytiin ilmakuvilta ja kartoilta läpi ja toissijaisen valintakriteerin mukaisesti ilmakuvienperusteella edustavimmiksi ja monimuotoisuuden kannalta merkittävimmiksi arvioiduttällaiset kohteet otettiin mukaan maastotarkasteluun.Kohteilta tehtiin luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitykset sekä linnustoselvitykset, joiden toteutustaesitellään seuraavissa kappaleissa.5.1.2 Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitysEtelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeessa käytetty kasvillisuusselvitysmenetelmä perustuu sekä ilmakuvientulkintaan että maastossa tehtäviin luontotyyppien määrittämiseen. Ajan säästämiseksivarmuudella ilmakuvilta määritettävissä olevat luontotyypit keidasräme ja rahkaräme rajattiinpääosin pois maastokäynneiltä. Kyseiset luontotyypit on arvioitu luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissasekä Etelä-Suomessa että koko maassa säilyviksi (LC) (Kaakinen ym. 2008b). Selvityksetkeskitettiin sellaisille suon osille, jotka edustivat muita kuin edellä mainittuja luontotyyppejäja joiden varma määrittäminen ilmakuvista ei ollut mahdollista. Niinpä selvityksiä tehtiinerityisesti rakenteettomilla välipintaisilla suon osilla, rimpipintaisilla rakenteettomilla suon osillasekä rimpi-jännerakenteisilla suon osilla. Erityisen tarkasti luontotyypit selvitettiin niiltä suonosilta, jotka rajautuivat ojittamattomina kivennäismaahan. Näillä kohdilla saattaa esiintyä useinpienialaisesti erilaisia korpia tai korpien, nevojen ja rämeiden muodostamia yhdistelmätyyppejä.Luontotyypit rajattiin ojittamattomalla suolla niin lähelle uloimpia ojia kuin havaittiin luontotyypinvesitalouden olevan muuttumaton ja suon havaittiin ylläpitävän luontotyypille ominaistakasvillisuutta. Selvitykset toteutettiin toukokuun lopun ja syyskuun alun välisenä aikana. Selvityksiäsuunniteltiin etukäteen siten, että ilmakuvatarkastelun perusteella GPS-laitteeseen tallennettiinpisteitä sellaisilta kuvioilta, joiden tarkka määrittäminen ilmakuvilta ei ollut mahdollista.Mikäli mahdollista, pisteet pyrittiin sijoittamaan kahden kuvion oletetulle rajalle. Maastossakäytiin tarkistamassa nämä pisteet, jolloin maastolomakkeelle kirjattiin havaittu luontotyyppi24Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

tai -tyypit, mikäli kysymys oli kahden kuvion rajapisteestä. Maastossa luonnosteltiin lisäksi luontotyyppikartta.Maastossa pyrittiin hahmottamaan luontotyypit mahdollisimman laajoina ja yhtenäisinäkokonaisuuksina, jolloin aivan paikallisesti esiintyviä luontotyyppejä ei rajattu omiksityypeikseen. Pienimmät rajatut luontotyypit olivat kooltaan kahden aarin luokkaa ja suurin lähes300 ha, mutta rajattujen luontotyyppien (yhteensä 2452 kappaletta) keskipinta-ala oli 5,4ha. Luontotyypit digitoitiin ArcMap-paikkatieto-ohjelmaan polygon-muotoisina mittakaavatasolla1:1500-1:2500. Tulosten tarkastelussa on käytetty luontotyyppien uhanalaisuustarkastelussaarvioinnin tuloksia Etelä-Suomen osalta (Kaakinen ym. 2008b).Näkymä Löyhinkinevan yli Simpsiön suuntaan. Lapua 6/2011.Kasvillisuusselvityksissä ei koostettu kohdekohtaisia listoja tavatuista kasvilajeista. Sen sijaan erityistähuomiota kiinnitettiin huomionarvoisten lajien esiintymiseen soilla. Huomionarvoisillalajeilla on jokin yleisesti tunnustettu luonnonsuojelullinen status. Huomionarvoisiin kasvilajeihinkuuluvat valtakunnallisesti uhanalaiset (VU, EN, CR), silmälläpidettävät (NT), alueellisestiuhanalaiset (RT), luonnonsuojelulain (1096/1996) 38 §:n nojalla rauhoitetut kasvilajit sekä Suomenkansainväliset vastuulajit (Taulukko 6.3). Loppuraportin lopussa liitteissä 1 ja 2 on kuitenkinesitetty suuntaa-antavat arviot Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeen kohteilla tavattavien kasvilajienesiintymisestä selvitetyillä kohteilla sekä yleisyydestä Etelä-Suomen soilla (ks. kpl 6.1.2).Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitysten suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Olli Autio, JarmoLaitinen, Pirita Oksanen ja Katriina Peltonen.5.1.3 LinnustoselvitysLinnustoselvitys toteutettiin ns. linjakartoitusmenetelmällä. Menetelmä on johdettu Koskimiehenja Väisäsen (1988) kartoituslaskentamenetelmästä maakuntakaavoituksen, ja erityisesti Etelä-Pohjanmaansuoselvityshankkeen tarpeita vastaavaksi. Menetelmä on vakioitu ja sitä käyttäenon mahdollista tarvittaessa toistaa selvitykset esimerkiksi seurantaluonteisesti. Linnustonselvitys-Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 25

linjat digitoitiin etukäteen ArcMap-paikkatieto-ohjelmaan polyline -muotoisina. Linjat suunniteltiinsiten, että mikään ojittamattoman suonosan kohdista ei jäänyt 200 metriä kauemmas selvityksentekijästä. Näin ollen linjat sivusivat toisiaan lähimmillään 400 metrin etäisyydeltä. Selvitystätehtäessä ei kuitenkaan noudatettu linjoja täsmällisesti sellaisilla kohdilla, joilla oli runsaastiallikoita tai rimpiä. Tällaisilla kohdilla selvitystä tehostettiin esimerkiksi kiertelemällä allikoidenlomassa varsinaisen linjan ulkopuolella. Lintuja havainnoitiin sekä visuaalisesti että ääntenperusteella 200 m linnustonselvityslinjan molemmin puolin.Selvitys toteutettiin pääosin yhdellä käyntikerralla 10.5.-29.6. välisenä aikana. Muutamilla kohteilla(Mustaisneva, Selkäsaarenneva-Jantikanneva, Hosiankeidas ja Virsunkeidas) selvityskäyntejäoli kaksi sen vuoksi, että nämä kohteet olivat joko hyvin laajoja ja allikkoisia tai pienialaisempiamutta runsasallikkoisia. Yhdellä kohteella, pienialaisella ja puustoisella Kattilapuronnevalla,ei tehty lainkaan linnustoselvitystä. Tehdyistä selvityksistä käytetään termiä "reviirikartoitus", silläsiinä on huomioitu myös ne yksilöt, jotka epäonnistuvat pesinnässään tai joiden pesinnästä alueellaei saada varmaa tietoa. Reviirikartoituksen yhteydessä erillisenä tarkasteluna selvitettiin teerensoitimia (kukkojen lukumäärä).Reviirilliset linnut tulkittiin selvityksessä seuraavasti:1) pesät2) poikueet3) laulavat/soidintavat koiraat (pois lukien teeret, joiden soitimet selvitettiin erikseen)4) varoittelevat yksilöt5) maasta (pesästä) lähtevät lintuparit6) saalistavat ja ruokailevat yksilötVarsinaisen linnustoselvityksen lisäksi tietoja kerättiin kasvillisuusselvitysten yhteydessä riekon(Lagopus lagopus) ja isolepinkäisen (Lanius excubitor) esiintymisestä soilla. Erityisesti selvitysajankohdastajohtuen riekkojen esiintymisestä selvityskohteilla ei kokonaisuudessaan saada täysin todellisuuttavastaavaa kuvaa. Paras aika riekkojen esiintymisen selvittämiselle olisi kevättalvella.Peippojen (Fringilla coelebs) ja pajulintujen (Phylloscopus trochilus) reviirejä ei kirjattu ylös. Kyseessäon kaksi Suomen runsaslukuisinta lintulajia, joskaan ojittamattomilla suoalueilla kumpikaanlajeista ei tavallisesti esiinny runsaana.Reviirillisten lintujen lisäksi havaintoja kerättiin muista soilla esiintyvistä reviirittömistä linnuista,joiden havaittiin tai oletettiin käyttävän suota muuhun kuin pesimistarkoitukseen (esim. muutto).Näistä lajeista kirjattiin ylös yksilömäärät (ei reviirimääriä). Maastossa lintuhavainnot kirjattiinjoko ilmakuvatulosteelle tai linnun sijainti tallennettiin GPS-laitteelle. Ilmakuvatulosteillekirjatut lintuhavainnot digitoitiin ArcMap-paikkatieto-ohjelmaan point-muotoisina mittakaavatasolla1:2000-1:3000.26Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Pikkulokki. Mustaisneva, Kauhajoki 6/2011.Linnustoselvitysten tulosten esityksessä kiinnitetään erityistä huomiota huomionarvoisten lajienesiintymiseen soilla. Huomionarvoisiin lajeihin luetaan tässä valtakunnallisesti uhanalaiset (VU,EN, CR), silmälläpidettävät (NT), alueellisesti uhanalaiset (RT), lintudirektiivin liitteessä I mainitutsekä Suomen kansainväliset vastuulajit (Taulukko 6.5). Perusteena huomionarvoisuudelle eilinnuston tapauksessa pidetä luonnonsuojelulain (1096/1996) rauhoitussäännöksiä, koska kaikkiluonnonvaraiset lintulajit ovat rauhoitettuja ainakin pesimäaikanaan (LSL 39 §).Linnustoselvityksistä vastasivat Olli Autio ja Turo Tuomikoski.5.2 Turvevaraselvitys5.2.1 YleistäGeologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt Etelä-Pohjanmaan alueella turvevarojen kartoitustalähes vuosittain 1970-luvun loppupuolelta lähtien. Vanhimmat turvekartoitukset on tehty jo1940-luvulla. Etelä-Pohjanmaalla on tehty orientoivia turvetutkimuksia melko runsaasti myös1950- ja 1960-luvulla. Niiden tiedot on soveltuvin osin siirretty tietokantaan. Osa tällöin tutkituistasoista on otettu turvetuotantoon 1970-luvulta alkaen. GTK:n turvetutkimusten perustarkoituksenaon ollut löytää parhaiten kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon sekä energiaturvetuotantoonsoveltuvat suoalueet. Tutkimusten yhteydessä saadaan kattavasti muutakin tietoa mm.suotyypeistä, ojitustilanteesta, puustosta ja pohjamaalajeista.GTK:n peruskartoilta tekemän soiden pinta-alamittauksen perusteella Etelä-Pohjanmaalla on2 250 kappaletta 20 ha:n ja sitä suurempia yhtenäisiä geologisia suoalueita, joiden yhteispintaalaon 283 919 ha (Virtanen ym. 2003). Geologisella suolla tarkoitetaan aluetta, jolla on turvettakeskimäärin vähintään 30 cm. Lukua voidaan pitää suuntaa antavana perustana myös turvetuotantoonmahdollisesti soveltuvien suoalueiden kartoituksessa. Vuoden 2012 loppuun mennessäEtelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 27

Etelä-Pohjanmaan alueella on tutkittu 1953 suota, joiden tiedot on tallennettu GTK:n turvetietokantaan.Näiden soiden yhteenlaskettu pinta-ala on 240 296 ha. Tämä on 85 % vähintään 20ha laajuisten soiden pinta-alasta. Kun otetaan huomioon vanhat turvetuotantoalueet ja näiden lievealueet,jotka ovat jääneet kartoituksen ulkopuolelle, nousee tutkimusprosentti yli 90:een. Tutkimattomistasuoalueita useimmat ovat muodoltaan hyvin rikkonaisia, umpeenkasvaneita järviätai lampia ja ohutturpeisia soistumia.Valtaosa alueen kuntien suoalasta on kattavasti tutkittu. Käytännössä vain Evijärven ja Ähtärinalueilla on maakuntakaavoituksen kannalta merkittäviä tutkimattomia suoalueita. Näissäkin kunnissakaikki suurimmat suot on tutkittu, ja tutkimukset saatetaan päätökseen lähivuosina. Huomioitavaaon, että esim. pinta-alatiedot voivat muuttua, koska tutkituille soille voidaan tehdä täydennystutkimuksiatai pinta-aloja ja muita tietoja voidaan tarkentaa ja havaittuja puutteita korjata.Muutokset ovat yleensä pinta-alallisesti merkitykseltään vähäisiä.Valtaosa soista on tutkittu linjaverkkojärjestelmällä, jossa suon keskiosan halki on vedetty selkälinjaja sitä vastaan kohtisuorassa ovat poikkilinjat yleensä 300-400 metrin välein. Vanhemmissatutkimuksissa (1970-luku) linjoilla sijaitsi tutkimuspisteitä 100 metrin välein suon reunaan saakka,ja poikkilinjojen väli saattoi olla yli 400 m. 1980-luvun alussa tutkimuspisteiden väliin lisättiinsyvyystutkimuspisteitä 50 m välein, ja tutkimuslinjojen väliin sijoitettiin tarvittaessa syvyystutkimuslinjoja.2000-luvulla linjaväliä tihennettiin 300 metriin (Kuva 5.1). Vuonna 2011 otettiinkäyttöön ns. hilaverkkomenetelmä, jossa tutkimus- tai syvyyspisteet ovat suolla kolmiopisteverkossa125 m välein, paikoin tiheämminkin. Tällöin myös lahdekkeisiin osuu pisteitä. Pienialaisia,ohutturpeisia ja/tai rikkonaisia soita on tutkittu hajapistein. Tutkimuspistetiheys on yleensä3-6 pistettä/10 ha. 1970- ja 1980 -luvun alun tutkimuksissa pistetiheys on jonkin verran alhaisempikuin uudemmissa tutkimuksissa. Syvyyspisteet mukaan luettuna pistetiheys voi noustajoillakin soilla selvästi yli 10 pisteeseen 10 hehtaaria kohden.28Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Kuva 5.1. Esimerkki suokartasta ja tutkimuslinjastosta. Haikaranneva, Lappajärvi.Jokaiselta tutkimuspisteeltä on havainnoitu suotyyppi, suon luonnontila (luonnontilainen-ojikkomuuttuma-turvekangas),suon pinnan rahkamättäisyys, kasvavan puuston laatu, koko ja tiheys.Tutkimuksen tarkoitus on selvittää turvekerroksen rakenne ja kerrosjärjestys, kerrostuman paksuus,mahdolliset liejukerrostumat ja pohjamaalaji. Turvekerrostuman rakenne on tutkittu kairauksin10 cm tarkkuudella. Pääturvelajien ja mahdollisten lisätekijöiden suhteelliset osuudet onmääritetty 6-asteikolla. Turpeen maatuneisuus on määritetty von Postin kymmenasteikolla, vetisyys5-asteikolla ja tupasvillan kuitujen määrä asteikolla 0-6. Perustutkimusmenetelmä on pysynytsamana 1970-luvulta lähtien. Menetelmät ja käytetyt suotyypit on kuvattu Turvetutkimustenmaasto-oppaassa (Lappalainen ym 1984).Kaikki tutkimus- ja syvyyspisteet on sidottu paikkatietoon noin 10 metrin tarkkuudella. 2000-luvun alusta alkaen on alettu käyttää paikantamisessa gps-laitteita, ja maastossa tehty linjoitus onjäänyt pois käytöstä. Kaikki maastossa kerätyt tiedot on tallennettu GTK:n geotietojärjestelmään,josta on mahdollista tehdä erilaisia hakuja ja saada suokohtaisia tai laajempialaisia yhteenvetoja.Tutkimus- ja syvyyspistetietojen sekä peruskartta- ja ilmakuvatietojen perusteella tutkituille soilleon tulkittu syvyysvyöhykkeet metrin välein. Kaikki syvyyskäyrät on digitoitu ja myös tallennettutietokantaan. Syvyyskäyrien digitointi on aloitettu GTK:ssa systemaattisesti uusien tutkimustenEtelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 29

kohdalla 2000-luvun alussa. Vanhempien tutkimusten suokarttojen syvyyskäyrät on myös digitoituja soiden ulkorajat tarkistettu uuden peruskartta-aineiston mukaisesti. Tässä yhteydessä onsoille lisätty myös 1,5 m syvyyskäyrä, joka on puuttunut suuresta osasta tutkittuja soita. Aineistondigitointi ja 1,5 m syvyyskäyrän lisääminen on muuttanut useimpien soiden pinta-aloja jonkinverran julkaistuihin raportteihin verrattuna.Minerotrofinen lyhytkorsineva. Teerineva-Jouttineva, Seinäjoki 7/2011.5.2.2 Tuotantokelpoisen alueen määrittäminen eri aikoina GTK:n turvetutkimusraporteissaTuotantokelpoisen alueen minimipinta-ala ja syvyys sekä turpeen laatuvaatimukset ovat vaihdelleetvuosikymmenten kuluessa melko paljon. Turvetutkimusraporteissa on ilmoitettu soveltuvuuskriteerit,joita ko. raportissa on käytetty. 1980- ja 1990-luvuilla pienin tuotantokelpoinen alueon vaihdellut yleensä 10-20 ha välillä, ja tuotantokelpoiseksi alueeksi on laskettu usein yli 2 msyvä alue, joskin joissakin raporteissa pienimuotoiseen palaturvetuotantoon on katsottu soveltuvanyli 1 m syvä alue. 2000-luvulla vakiintuneeksi käytännöksi on muodostunut, että tuotantokelpoisenalueen minimipinta-ala on vähintään 5 ha ja turvepaksuus vähintään 1,5 m. 1980- ja1990-luvun tutkimuksissa on suhtauduttu verraten kriittisesti heikosti maatuneen pintarahkanlaatuun. Suota ei yleensä suositeltu turvetuotantoon, mikäli yli 0,5 m paksun rahkavaltaisen pintaturvekerroksenlaatu on silloisen käsityksen mukaan ollut heikko, eli koostunut lähinnä Cuspidata-ryhmänrahkasammalien (kuljuturve) jäännöksistä. Tuotantokelpoisten soiden saannin vaikeutuessaja uusien kasvuturvetta koskevien tutkimusten myötä ovat pinta-ala, syvyys- ja laatukriteeritselvästi muuttuneet. Siksi soveltuvuuskriteereitä on tarkistettu nykykäytäntöä vastaavaksi.Nykyisin tuotantokelpoiseksi alueeksi lasketaan yleisesti suon yli 1,5 m syvä alue. Turvetuotantoalueetulottuvat toisinaan jopa alle yhden metrin syvyiselle alueelle, mutta suurin osa tuotantoalueestaon yleensä yli 1,5 m syvällä alueella. Joillakin turveyrityksillä on käytössä 1,2 m minimisyvyysraja.Mikäli tuotantoalue ulotetaan selvästi alle 1,5 m syvyiselle alueelle, tulee vastaan pohjanepätasaisuus ja pohjamaalajin mahdollinen vaikutus. Tuotantoalueen muodosta ja tuotantotekni-30Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

sistä syistä johtuen ei koko 1,5 m syvää aluetta yleensä pystytä hyödyntämään. Toisaalta osia (kulmia)tuotantoalueesta on mahdollisuus ulottaa jopa alle yhden metrin syvyiselle alueelle. Siksi 1,5m syvä alue kuvaa melko luotettavasti suolle sijoittuvaa teknisesti hyödynnettävissä olevaa aluetta.Vanhemmissa laskelmissa suon pohjalle on jätetty yleensä 0,5 m paksu vaikeasti hyödynnettävä,usein runsastuhkainen kerros. Koska turve pyritään hyödyntämään mahdollisimman tarkasti, jätetääntämä kerros nykyisin mahdollisimman ohueksi. Myös tuotannon jälkeiselle puuston kasvulleon eduksi, että pohjalle jäävä turvekerros on melko ohut. Siksi pohjalle jäävän kerroksenpaksuus vaihtelee käytännössä 0,2-0,5 m välillä.5.2.3 Tuotantokelpoisen pinta-alan päivitystyön laskentamenetelmätTurvevaratietojen päivitystyön tausta-aineistoina on käytetty Maanmittauslaitoksen maastotietokantaaja uusimpia ilmakuvia, SYKE:n pohjavesialueaineistoa, SYKE:n suojelualueaineistoa,GTK:n turvetietoaineistoa ja SYKE:n suolaikkuaineistoa (ks. kpl 3.2).Luotettavin tieto ojitustilanteesta, pelloista teistä ja turvetuotantoalueista on saatavissa ilmakuvista,jotka ovat Etelä-Pohjanmaan alueelta vuosilta 2005-2011, sekä vastaavana aikana tehdyistä jauudemmista maastotutkimuksista. Kaikki aineisto on koostettu kuntakohtaisesti, jolloin sen tarkastelupaikkatietojärjestelmätyökaluilla on samanaikaisesti mahdollista kunkin suon kohdalla.Tarkastelussa huomioidut soiden ja niiden ympäristön ominaisuudet on jaettu yleensä kahteen taiuseampaan luokkaan (0-3), koska tällöin niiden käsittely ja luokittelu eri perustein on helppoa.1. Tuotantokelpoisen alueen pinta-alaLaskelmissa käytetty teknisesti tuotantokelpoinen pinta-ala on vähintään 5 ha:n laajuinen yhtenäinenyli 1,5 m syvä alue. Pienemmät alueet on vähennetty tuotantokelpoisesta alueesta. Tuotantokelpoinenalue voi koostua useasta vähintään 5 ha laajuisesta, yli 1,5 m syvästä alueesta. Lähimpäänvesistöön on jätetty 50-100 m suoja-alue. Lisäksi on huomioitu muut tutkimusten yhteydessätai aineistoista havaitut turvetuotantoon mahdollisesti vaikuttavat tekijät. Mikäli pohjavesialue,asutus tai suojelu on merkitty taulukossa arvolla 3, suolta ei ole pääsääntöisesti laskettukäyttökelpoisia turvevaroja, samoin luonnontilaisuusluokkiin 4 ja 5 kuuluvat suot on poistettulaskelmista. Olemassa olevia turvetuotantoalueita ei ole laskettu tuotantokelpoisiksi alueiksi.Myös kaikki tiedossa olevat suojelualueet on poistettu laskelmista.2. Tuotantokelpoinen turvemääräTuotantokelpoinen kokonaisturvemäärä (milj. suo-m 3 ) on laskettu kertomalla tuotantokelpoisen1,5 m syvän alueen syvyysvyöhykkeittäinen turvepaksuus sen pinta-alalla. Pohjavähennyksenäon käytetty systemaattisesti 0,3 metriä. Kokonaisturvemäärän lisäksi on laskettu H1-4 maatuneenrahkavaltaisen pintakerroksen (kasvu- ja ympäristöturvekerros) turvemäärä ja tämän allejäävän maatuneemman turvekerroksen turvemäärä. Tuotantokelpoisen alueen keskisyvyys saadaantarvittaessa jakamalla turvemäärä pinta-alalla.Se, miten hyvin turvekerrostuma soveltuu energiaturve- ja/tai kasvu- ja ympäristöturvetuotantoon,voidaan tarvittaessa arvioida taulukon tiedoista tarkastelemalla keskimaatuneisuuksia ja heikostimaatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuutta. Mikäli suolla on vähintään 0,6 m paksuheikosti (H1-4) maatunut rahkavaltainen pintaturvekerros, katsotaan yleisesti kasvu- ja ympäristöturvetuotannonolevan mahdollista. Tämä kerros soveltuu myös energiaturvetuotantoon,mutta energiasisältö tilavuusyksikköä kohden jää keskimääräistä alhaisemmaksi.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 31

3. Turvetuotannossa oleva pinta-alaTutkitun alueen sisällä turvetuotannossa jo olevan alueen pinta-ala on mitattu paikkatieto-ohjelmistonavulla peruskartalta ja/tai ilmakuvalta. Useimmiten ilmakuvien informaatio on uusinsaatavilla oleva tieto. Pinta-alaan on laskettu mukaan tuotantoalueen sisällä olevat tiet ja aumaalueet.Myös tutkimattomalle suoalueelle sijoittuvan tuotantoalueen pinta-ala on mitattu, ja nämätiedot ovat mukana kuntakohtaisissa taulukoissa. Ongelmana ovat vanhat ja osittain tai kokonaantuotannosta poistuneet tuotantoalueet. Mikäli ne näyttävät ilmakuvissa tuotantoalueilta,ne on laskettu mukaan. Selvästi pelloiksi muutettuja tai metsittyneitä alueita ei ole laskettu turvetuotantoalaksi.Joitakin pienialaisia, yleensä peltojen keskellä olevia tuotantoalueita on saattanutjäädä huomioimatta.4. Vesistön läheisyys (0-3)Vesistön läheisyys tai suolla olevat lammet yms. vaikuttavat suon soveltuvuuteen turvetuotantoontai mahdollisen tuotantoalueen kokoon. Vesistön läheisyys on jaettu neljään luokkaan:0 Suolla tai sen läheisyydessä ei ole vesistöjä1 Suolla pienialainen (< 2 ha) lampi, joka on ojituksen vaikutuksesta kuivahtanut2 Suolla on lampi tai lampia ja/tai se rajoittuu jostain kohti vesistöön ja/tai jokeen3 Suo rajoittuu pitkällä matkalla vesistöön tai/ja sillä on lukuisia lampia ja/tai järviä5. Suojelualue 0-3Mahdollinen suojelualue tai sen läheisyys vaikuttaa oleellisesti suon soveltuvuuteen tai turvetuotantokäyttöön.Suojelualueiksi on katsottu kaikki erilaiset suojelualueet. Suojelualueen sijainti tailäheisyys on jaettu neljään luokkaan:0 Suolla tai sen lähistöllä (

7. Asutus 0-3Vakinaisen tai loma-asutuksen sijainti ja määrä vaikuttaa luvan saamiseen uudelle turvetuotantoalueelle.Asutuksen sijaintia ja määrää on tarkasteltu lähinnä peruskartoilta. Huomattava osa yksittäisistäasunnoista on joko asumattomia autiotiloja tai kesämökkikäytössä. Siksi arviota asutuksenmäärästä voidaan pitää vain suuntaa antavana. Asutuksen sijainti ja määrä on jaettu neljäänluokkaan:0 Suon läheisyydessä (

Luokka 2:Suolla ojitettuja ja ojittamattomia osia. Ojitus estää hydrologisen yhteyden suon ja ympäristön välillä. Osalla ojittamatontaalaa on kuivahtamista. Keidassoilla ojitus on muuttanut myös reunaluisun ja keskustan vesitaloutta.Suolle tyypillinen kasvistoaines kärsinyt; varpuisuus voi olla lisääntynyt välipinnoilla; merkkejä puuston kasvun lisääntymisestätai taimettumisesta. Osalla suon ojittamatonta alaa kasvillisuusmuutoksia. Keidassoiden keskiosienmuutokset voivat laidetta lukuun ottamatta olla vähäisiä. Suoveden pinta voi olla hivenen alentunut kauempanakinojista, jos ne ovat "puhkaisseet" laajoja rimpiä tai keidassoiden kuljuja taikka allikoita. Suon ennallistamisentai suolle tulevien pistoojien aiheuttamat taikka esim. penkkateiden patoamat vettymät kuuluvat tähän luokkaan.Luokka 1:Vesitalous on muuttunut kauttaaltaan, ja kasvillisuusmuutokset selviä. Puuston kasvu on selvästi lisääntynyt ja/tai alue on taimettunut/metsittynyt. Kasvillisuusmuutokset voivat kauttaaltaan ojitetuillakin alueilla olla hitaita.Alue voi olla myös jäkälöitynyt tai karhunsammaloitunut vailla merkittävää puustokerrosta.Luokka 0:Alue on muuttunut peruuttamattomasti: vesitalous on muuttunut ja kasvillisuuden muutos on edennyt pitkälle.Kasvillisuus on muuttunut kauttaaltaan ja sen kehitys osissa tapauksista on edennyt turvekangasvaiheeseen.Suoveden pinta on kauttaaltaan alentunut.Käytännössä luokassa 1 voi olla ojittamattomia alueita, jotka eivät ole kovin laaja-alaisia suhteessasuon kokoon. Aapasuopiirteiseen suohon verrattuna keidassuolla pienempi ojittamaton alueriittää siirtämään suon esimerkiksi luokkaan 2, koska reunaojitus muuttaa ombrotrofista keidassuoaluettavähemmän kuin minerotrofista aapasuota.Valtioneuvoston periaatepäätös ja Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytönja suojelun kansalliseksi strategiaksi ovat luettavissa osoitteestahttp://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/luonnonvarat_luonnon_monimuotoisuus_ymparisto/suojaturvemaat.html.10. Suolaikkuaineiston luonnontilainen alueSYKE:n aineistosta on saatu ojittamattomien suolaikkujen (ks. kpl 5.1.1) pinta-ala.11. Linnut, kasvit, direktiivilajit, uhanalaiset luontotyypit 0-1Mikäli GTK:n aineistossa on ollut saatavilla tietoja rauhoitetuista linnuista, kasveista, direktiivilajeistatai uhanalaisista luontotyypeistä, on kohtaan merkitty 1. Tämän kohdan tiedot ovat puutteellisiaja niitä voidaan pitää ainoastaan täydentävänä informaationa.0 Ei havaintoja1 On havaintoja12. Pelto 0-3Tutkitun suoalueen sisäpuolella sijaitsevien peltoalueiden pinta-alaa suhteessa suoalaan on kuvattuneliasteikolla. Peltoalueet on laskettu mukaan käyttökelpoiseen pinta-alaan, mikäli turvepaksuuson riittävä. Peltojen määrä soilla kasvaa jatkuvasti. Uusin tieto on saatavissa ilmakuvilta.0 suolla ei ole peltoja1 Suolla on pienialainen pelto2 Suosta on merkittävä osa peltona3 Suurin osa suosta tai koko suo on peltona34Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

13. Maanomistussuhteet 1-5Suon alueelta on laskettu eri tilojen määrä suuntaa-antavasti painottaen jonkin verran tuotantokelpoistaaluetta. Tilojen yhdistämisestä ja jakamisesta johtuen niiden määrä on jatkuvassa muutostilassa.Samalla tilalla voi olla useita omistajia tai vastaavasti vierekkäisillä tiloilla voi olla samaomistaja. Tilojen lukumäärää voidaankin omistussuhteisiin nähden pitää vain suuntaa-antavanatietona. Maanomistuksen pirstaleisuudesta johtuen pienehkönkin suon omistus koostuu useinyli 10 tilan alueesta. Yleisesti ottaen tilanne on se, että mitä enemmän tiloja suolla on, sitä haastavampaamaakäyttö sen alueella on:1 Suolla on 1-5 tilaa2 Suolla on 6-10 tilaa3 Suolla 11-20 tilaa4 Suolla on 21-40 tilaa5 Suolla on yli 40 tilaa14. Tuotantokelpoisen alueen pirstaleisuus (0-3)Tuotantokelpoinen alue voi koostua useasta eri vähintään 5 ha laajuisesta yli 1,5 m syvästä alueesta,joita erottaa toisistaan esim. ohutturpeinen alue, mineraalimaa-alue tai tie.0 Tuotantoalue koostuu yhdestä alueesta1 Tuotantoalue koostuu 2-3 alueesta2 Tuotantoalue koostuu 4-5 alueesta3 Tuotantoalue koostuu yli 5 alueesta15. Muita havaintojaTässä kohdassa voi olla maininta esim. tuotantoalueesta, suojelusta tai pohjavesialueesta.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 35

6. TULOKSET6.1 Luontoselvitykset6.1.1 Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvitysEtelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeessa selvitettiin luonnonarvoja yhteensä 13 070 ojittamattomaltasuohehtaarilta. Selvitettyjen kohteiden keskikoko oli 152 ha. Selvityksessä havaittiin 34 eriluontotyyppiä (Taulukko 6.1). Ylivoimaisesti runsaimmat luontotyypit olivat keidasräme (4913ha) ja rahkaräme (3289 ha), jotka yhdessä muodostivat 63 % selvitysalasta (Kuva 6.1).Taulukko 6.1. Selvityksessä havaittujen suoluontotyypit, niiden lyhenteet ja kokonaispinta-alat. Värikoodit kuvaavatuhanalaisuusarviointiluokkia: ■ = säilyvä (LC), ■ = silmälläpidettävä (NT), ■ = vaarantunut (VU), ■ = erittäin uhanalainen(EN), ■ = äärimmäisen uhanalainen (CR).Luontotyyppi Lyhenne Pinta-ala (ha)Keidasräme KeR 4913,0Rahkaräme RaR 3288,6Avoluhta AvoLu 2,8Isovarpuräme IR 533,7Kangasräme KgR 35,9Kuljuneva KuN 617,5Luhtaneva LuN 6,7Minerotrofinen lyhytkorsineva MiLkN 459,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva OmLkN 520,1Rimpineva RiN 622,1Rimpinevaräme RiNR 203,1Tupasvillaräme TR 560,5Aitokorpi AK 3,0Kalvakkaneva KaN 237,3Kalvakkanevaräme KaNR 160,3Kangaskorpi KgK 2,1Koivuluhta KoLu 0,3Korpiräme KR 16,3Lyhytkorsiräme LkR 221,3Mustikkakorpi MK 1,0Mustikkakangaskorpi MkKgK 0,2Puolukkakorpi PK 0,1Pallosararäme PsR 4,6Sarakorpi SK 25,0Saraneva SN 157,2Sararäme SR 149,3Lähdekorpi LäK 0,05Juolasarakorpi NigNK 2,4Ruohokorpi RhK 3,4Tupasvillakorpi TK 38,1Lettoneva LN 0,1Lettonevaräme LNR 2,1Lettoräme LR 5,3Rimpiletto RiL 0,9Muuttuma Mu 276,5YHTEENSÄ 13070,436Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Säilyviksi (LC) arvioidut luontotyypit muodostivat 63 % (8 202 ha), silmälläpidettävät (NT) 27% (3 562 ha), vaarantuneet (VU) 7,5 % (978 ha), erittäin uhanalaiset (EN) 0,34 % (44 ha) jaäärimmäisen uhanalaiset (CR) 0,064 % (8 ha) selvitysalasta (Kuva 6.1).Säilyvä (LC)Silmälläpidettävä (NT)Vaarantunut (VU)Erittäin uhanalainen (EN)Äärinmäisen uhanalainen (CR)Ojittamaton muuttumaKuva 6.1. Eri uhanalaisuusarviointiluokkiin kuuluvien luontotyyppien pinta-alaosuudet koko selvitysalasta.Säilyviksi arvioituja sekä silmälläpidettäviä luontotyyppejä havaittiin vähintään pieniä määriä jokaisella84 selvityskohteesta (Taulukko 6.2). Sen sijaan vaarantuneeksi arvioituja luontotyyppejähavaittiin 70:llä, erittäin uhanalaisia 20 kohteella ja äärimmäisen uhanalaisia viidellä kohteella.Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Kaakinen ym. 2008b) määriteltyjen luontotyyppienlisäksi tavattiin ojittamattomia, mutta muutoin ihmisen toiminnan seurauksena (esim. hakkuutai jäteliemien johtaminen suolle) muuttuneita suon osia yhdeksällä kohteella. Näitä ei pidetäuhanalaisuusarvion mukaisina luontotyyppeinä, ja niitä käsitellään tässä raportissa ” ojittamatonmuuttuma” -nimellä.Pinta-alallisesti merkittävimmät uhanalaisten (VU+EN+CR) luontotyyppien esiintymät havaittiinVähänjärvennevalla (107 ha), Karvasuolla (105 ha), Heininevalla (50 ha), Lampakannevalla(48 ha) ja Jokinevalla (32 ha). Kohteen pinta-alaan suhteutettuna uhanalaisia luontotyyppejäesiintyi eniten Vähänjärvennevalla (65 %), Heininevalla (42 %), Jokinevalla (32 %), Kaukaloisennevalla(26 %) ja Näätänevalla (26 %) (Taulukko 6.2). Erillisen maininnan arvoisia ovat äärimmäisenuhanalaiset luontotyypit, joita tavattiin viidellä kohteella. Merkittävin äärimmäisenuhanalaisten luontotyyppien esiintymä sijaitsee Hallanevalla.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 37

Rimpiletto. Hallaneva, Vimpeli 7/2011.Selvityskohteilla havaittiin keskimäärin yhdeksän luontotyyppiä. Eniten luontotyyppejä huomioidenkaikki uhanalaisuusarviointiluokat havaittiin Lampakannevalla (21), Karvasuolla (18), Katilamminnevallaja Änttösennevalla (17), Sikarämäkkä-Polvennevalla (16) sekä Kuhjonnevalla,Teerineva-Jouttinevalla, Nyöreinnevalla, Hallanevalla, Lohilamminneva-Valkeisnevalla, Vähänjärvennevallaja Huhmarneva-Ympyriäisnevalla (14) (Taulukko 6.2).Taulukko 6.2. Selvityskohteiden luontotyyppien pinta-alat uhanalaisuusluokittain (ha) sekä luontotyyppien lukumäärä.Kohteet ovat kohdekuvausten (kpl 7) mukaisessa numerojärjestyksessä. Värikoodit kuvaavat uhanalaisuusarviointiluokkia:■ = säilyvä (LC), ■ = silmälläpidettävä (NT), ■ = vaarantunut (VU), ■ = erittäin uhanalainen (EN),■ = äärimmäisen uhanalainen (CR)SuonnumeroSuon nimiKuntaOjittamatonala (ha)LC NT VU EN CROjittamatonmuuttumaLuontotyyppienlukumäärä1 Heinineva Alajärvi 120,1 4,7 65,3 48,3 1,8 122 Lakkoneva Alajärvi 116,2 106 9,9 0,3 63Lohilamminneva-ValkeisnevaAlajärvi 214,4 146,4 42,6 25,4 144 Luttisaarenneva Alajärvi 93,5 19,9 71,5 2,1 85Salonneva-JärvinevaAlajärvi 188,8 123,4 47 18,4 106Teerineva(Menkijärvi)Alajärvi 77 32,7 26,8 17,5 127 NyöreinnevaAlajärvi,Lappajärvi215,3 119,8 73,8 21,7 1438Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

SuonnumeroSuon nimiKuntaOjittamatonala (ha)LC NT VU EN CROjittamatonmuuttumaLuontotyyppienlukumäärä8 Kuhjonneva Alavus 278,1 189,3 61,9 26,9 149 Pohjaisneva Alavus 121,3 83,8 37,1 0,4 710 Haaponeva Evijärvi 77,6 29 48,2 0,4 1311 Katilamminneva Evijärvi 132,5 49,8 56,4 17,2 9,1 1712 Teerineva (Latukka)Evijärvi,Pedersöre102,8 17,1 64,2 21,5 1313 Kylkisalonneva Ilmajoki 116,1 94,8 20,4 0,9 714 Hosiankeidas Isojoki 239,5 185,9 49,1 2,2 2,3 1215 Houkoonkeidas Isojoki 80,6 60,4 20,2 416 Housukeidas Isojoki 69 62,9 6,1 317 Iso Rapaneva Isojoki 94,5 71,6 21,2 1,7 918 Isokeidas Isojoki 360,8 247,8 112,4 0,3 0,3 919 Lehmikeidas Isojoki 88,6 64,8 18,1 5,7 820 Marjokeidas Isojoki 115 99,8 13,7 1,5 721 PeurainnevaIsojoki,Merikarvia199 119,6 50,5 28,9 1222 Pitkänniemenkeidas Isojoki 81,5 79,5 2 423 Prunnikeidas Isojoki 147 100,5 39,5 7 1324 Rimpikeidas Isojoki 118,1 112,2 5,9 425 Virsunkeidas Isojoki 217,1 161,9 37,9 17,3 1226 Iso Hautaneva Jalasjärvi 78,9 63,1 12,4 3,4 727 KyrönnevaJalasjärvi,Ilmajoki357 161 181,4 14,5 0,1 1228 Näätäneva Jalasjärvi 79 31,1 27,3 20,6 829 Pikku Vasikkaneva Jalasjärvi 153,1 102,9 35,3 14,9 1130 Valkianeva Jalasjärvi 120,6 110,9 8,9 0,8 531 Vähänjärvenneva Jalasjärvi 165,5 21,8 36,7 106,7 0,3 1432 Iso Pihlajaneva Karijoki 45,8 24 6,2 15,6 733 Ohrineva Karijoki 74,9 66,4 4 4,5 434Rajaneva-KankalonkeidasKarijoki,Kauhajoki293,1 223,5 33,7 12 23,9 1035 Hukankeidas Kauhajoki 171,3 117,4 43,2 10,7 1036 Luhtaneva Kauhajoki 99,6 64 24,3 11,3 1037 Mustaisneva Kauhajoki 635,1 336,7 289,6 8,8 738Selkäsaarenneva-JantikannevaKauhajoki 571,5 439,9 102,4 29,2 103940Sikarämäkkä-PolvennevaHuhmarneva-YmpyriäisnevaKauhajoki 364,4 272,4 74,7 17,2 0,1 16Kauhava 109,3 56,8 45,1 7 0,4 1441 Keltineva-Peräneva Kauhava 95,4 17,8 67,4 7,1 3,1 1042 Kurjenneva Kauhava 89,1 75,3 13,8 443 Paloneva Kauhava 64,4 25,3 32,9 0,2 6 944 Ruutijärvenneva Kauhava 39,7 37,1 2,1 0,5 545Salonneva(Kortesjärvi)Kauhava 95,2 17,9 75 2,3 946 Vanhankartanonneva Kauhava 78,6 47,4 28,3 0,4 2,5 647 Änttösenneva Kauhava 104,3 45,5 38,3 13,1 7,4 1748 Haudantaustanneva Kuortane 69,5 43,8 17,1 8,6 12Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 39

SuonnumeroSuon nimiKuntaOjittamatonala (ha)LC NT VU EN CROjittamatonmuuttumaLuontotyyppienlukumäärä49Kaulalamminneva-TausnevaKuortane 254,3 180,9 55,1 17,3 1 1450 Iso Sarvineva Kurikka 121,6 72,2 45,7 3,7 951 Järvineva Kurikka 82,3 78,5 3,8 352 Kalistanneva Kurikka 54,8 8,2 41 5,6 1053 Korkianeva Kurikka 64,6 49,5 15,1 454 Lammineva Kurikka 118,3 110,9 7,4 455 Porrasneva Kurikka 31,5 24,8 6,7 456 Rauhaneva Kurikka 65,3 45,9 19,2 0,2 957 Haikaranneva Lappajärvi 80,9 64,7 14,1 2,1 558 Kärmesneva Lappajärvi 123,4 94,6 8,4 16,5 3,9 1059 Lampakanneva Lappajärvi 218 61,9 77 43 5,5 30,6 2160 Peuraneva Lappajärvi 212,6 119,7 90,9 2 1061 Hietaharjunneva Lapua 169,2 115,5 27 26,7 1062 Hirvineva Lapua 112,3 94,9 17,4 563 Isoneva Lapua 113 83,3 26,9 2,8 1064 Löyhinkineva Lapua 455,8 161,7 92,8 19,2 182,1 1165Sikaneva(Tampparinkylä)Lapua 99,3 55,3 33,2 10,8 1166 Tiisineva Lapua 282,3 193,6 57,8 10,5 20,4 1167 Vanhaneva Lapua 118,6 101,1 11 5,3 1,2 1268 Haapokonto Seinäjoki 114 101,9 12,1 469 Halkoneva Seinäjoki 138,3 113,3 25 670 Karvasuo Seinäjoki 718,2 432 181,3 103,6 1,3 18717273Liminganneva-KivisalmennevaSikaneva(Luhtalankylä)Teerineva-JouttinevaSeinäjoki 167,5 130,5 24,6 11,5 0,9 16Seinäjoki 151,7 128,9 15,5 0,6 2,7 4 7Seinäjoki 250,2 88,7 135 25,2 1,3 1474 Järvisalonneva Soini 78,1 3,2 62,9 12 975 Kattilapuronneva Soini 24 6 15,9 1,7 0,1 0,3 1376 Viitasuo Soini 47,2 22,8 23,6 0,8 977 Kaivoneva Teuva 68,7 63,6 5,1 378 LintunevaKurikka,Teuva355,2 306,8 40,2 4,4 3,8 1179Lutakkoneva-Iso-PeniTeuva 103,7 76,9 26,8 580 Rahkaneva Teuva 53,3 50,3 3 381 Hallaneva Vimpeli 121,2 75,5 15,8 19,9 3,4 6,6 1482 Jokineva Vimpeli 102,5 57,9 12,2 32,4 1083 Kaukaloisenneva Vimpeli 83,2 32,8 27,6 21,9 0,9 1384Kolunjärvenlänsipuolen suotÄhtäri 95,6 7,8 82,7 4,8 0,3 10YHTEENSÄ 13070,4 8201,7 3562 978,2 44,1 8,4 276,440Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

6.1.2 KasvilajistoArviot Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeen kohteilla tavattavista putkilokasvilajeista ja sammallajeistaon esitetty loppuraportin lopussa liitteissä 1 ja 2. Mainituissa liitteissä on myös OlliAution esittämät arviot lajien esiintyvyydestä ja runsaudesta selvitetyllä kohdejoukolla sekä lajienyleisyydestä Etelä-Suomen soilla. Arviot ovat suuntaa-antavia, koska varsinaisia kohdekohtaisialajilistoja ei kerätty huomionarvoisia kasvilajeja lukuun ottamatta.Selvityksessä havaittiin kahdeksan huomionarvoista (määritelmä, ks. kpl 5.1.2) putkilokasvilajiasekä kuusi huomionarvoista sammallajia (Taulukko 6.3). Huomionarvoisia kasvilajeja tavattiin25 kohteella (Taulukko 6.4). Eniten huomionarvoisia kasvilajeja havaittiin Hallanevalla, Jokinevallasekä Vähänjärvennevalla.Tavallisin ja runsaslukuisin tavattu huomionarvoinen kasvilaji oli kurjenrahkasammal (Sphagnumpulchrum). Eräs merkittävimmistä havaituista kasvilajeista oli nummirahkasammal (Sphagnummolle), jota löydettiin kahdeksalta kohteelta. Kaikki löydetyt esiintymät olivat ennestääntuntemattomia.Kurjenrahkasammal. Mustaisneva, Kauhajoki 6/2011.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 41

Taulukko 6.3. Selvityksissä havaitut huomionarvoiset kasvilajit. Tieteellinen nimi, suomenkielinen nimi ja luonnonsuojelullisetstatukset: RT: alueellisesti uhanalainen; NT: silmälläpidettävä; VU: vaarantunut; EN: erittäin uhanalainen;LSA liite 3: luonnonsuojelulain 42 §:n nojalla rauhoitetut kasvilajit; Vastuulaji: Suomen kansainvälinen vastuulaji(Euroopan kannasta yli 15 % on Suomessa).Tieteellinen nimi Suomenkielinen nimi Luonnonsuojelulliset statuksetLycopodiella inundata Konnanlieko NTSelaginella selaginoides Mähkä RTDactylorrhiza incarnata Punakämmekkä VU, LSA liite 3Hammarbya paludosa Suovalkku NT, LSA liite 3Juncus stygius Rimpivihvilä RTRhyncospora fusca Ruskopiirtoheinä NT, RTCarex panicea Hirssisara RTCarex livida Vaaleasara RT, vastuulajiSphagnum contortum Käyrälehtirahkasammal NT, RTSphagnum wulfianum Pallorahkasammal VastuulajiSphagnum molle Nummirahkasammal ENSphagnum pulchrum Kurjenrahkasammal VastuulajiSphagnum subfulvum Pohjanrahkasammal VastuulajiLoescypnum badium Kultasirppisammal RTSuovalkku. Hallaneva, Vimpeli 7/2011.42Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Taulukko 6.4. Selvityskohteilla havaittujen huomionarvoisten kasvilajien lukumäärät sekä lajit.Suon nimiKuntaHuomionarvoistenlajien lukumääräHallaneva Vimpeli 8Jokineva Vimpeli 8Vähänjärvenneva Jalasjärvi 5Kaukaloisenneva Vimpeli 4Huomionarvoiset lajitSelaginella selaginoides, Dactylorhiza incarnata,Hammarbya paludosa, Juncus stygius, Carex livida, Carexpanicea, Sphagnum contortum, Sphagnum subfulvumSelaginella selaginoides, Dactylorhiza incarnata, Juncusstygius, Rhyncospora fusca, Carex panicea, Carex livida,Sphagnum subfulvum, Sphagnum wulfianumLycopodiella inundata, Juncus stygius, Carex livida,Sphagnum molle, Sphagnum pulchrumJuncus stygius, Carex livida, Sphagnum pulchrum,Sphagnum subfulvum,Mustaisneva Kauhajoki 2 Sphagnum molle, Sphagnum pulcrumLintuneva Kurikka, Teuva 2 Sphagnum molle, Sphagnum pulcrumMarjokeidas Isojoki 2 Sphagnum molle, Sphagnum pulcrumLuhtaneva Kauhajoki 2 Sphagnum molle, Sphagnum pulcrumKarvasuo Seinäjoki 1 Sphagnum pulcrumSelkäsaarenneva-JantikannevaSikarämäkkä-PolvennevaKauhajoki 1 Sphagnum pulcrumKauhajoki 1 Sphagnum pulcrumTeerineva-Jouttineva Seinäjoki 1 Sphagnum pulcrumLampakanneva Lappajärvi 1 Sphagnum pulcrumVirsunkeidas Isojoki 1 Sphagnum pulcrumHukankeidas Kauhajoki 1 Sphagnum pulcrumPrunnikeidas Isojoki 1 Sphagnum molleHeinineva Alajärvi 1 Sphagnum pulcrumLohilamminneva-ValkeisnevaAlajärvi 1 Sphagnum pulcrumÄnttösenneva Kauhava 1 Sphagnum pulcrumKolunjärvenlänsipuolen suotÄhtäri 1 Loeskypnum badiumNäätäneva Jalasjärvi 1 Sphagnum pulcrumOhrineva Karijoki 1 Sphagnum molleKeltineva-Peräneva Kauhava 1 Sphagnum pulcrumIso Pihlajaneva Karijoki 1 Sphagnum molleKattilapuronneva Soini 1 Loeskypnum badiumEtelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 43

Juolasarakorpi. Isokeidas, Isojoki 8/2012. Tupasvillakorpi. Änttösenneva, Kauhava 6/2011.6.1.3 LinnustoselvitysLinnustoselvityksessä havaittiin yhteensä 3704 reviirillistä lintua 71 lajista (Taulukko 6.5). Lisäksisoilla pesii peippoja ja pajulintuja, joiden reviirejä ei kirjattu ylös (ks. kpl 5.1.3). Näin ollen havaintojatehtiin yhteensä 73 reviirillisestä lintulajista. Runsaimmat reviirilliset lajit olivat metsäkirvinen(804 reviiriä), niittykirvinen (713), kapustarinta (302), liro (233) ja keltavästäräkki (204).Taulukossa 6.5 on arvio havaittujen lintulajien pääasiallisesta elinympäristöstä (Väisänen ym.1998; Tiainen ym. 2010 [suolajit]) Etelä-Pohjanmaan olosuhteisiin soveltaen. Havaituilla lajeillaon seitsemän pääasiallista elinympäristöä. Suolajit ovat vain soilla tavattavia lajeja (painottuenojittamattomille soille) ja suo/kulttuurilajeja tavataan pääsääntöisesti kummastakin elinympäristöstä(”kulttuuri” viittaa pääasiassa peltoympäristöön). Kulttuurilajien pääasiallisia elinympäristöjäovat pellot ja muut ihmistoiminnan piirissä olevat maaelinympäristöt. Metsälajit esiintyvätpääasiassa erilaisissa puustoisissa ympäristöissä. Monipuoliset maaelinympäristöjen lajit ovat ekologialtaanlaaja-alaisia lajeja, joita tavataan varsin erilaisissa elinympäristöissä (esimerkkinä sääksi,joka pesii mm. järvien saarissa, merimerkeissä, soilla ja kalliolla). Kosteikkolajit ovat ekologialtaausein varsin laaja-alaisia lajeja, joita tavataan enimmäkseen mm. lintujärvillä, rantaniityillä,metsälammilla ja järvillä. Vesistölajeja tavataan järvillä ja rannikolla. Pääasiallisen elinympäristönmukaan jaettuna soilla pesii lajimäärältään eniten metsälajeja (19), yleiskosteikkolajeja (16)ja suolajeja (13). Reviirimäärällisesti eniten havaittiin suolajeja (1481), monipuolisia maaelinympäristöjenlajeja (1008) ja kosteikkolajeja (494)44Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Taulukko 6.5. Selvityksessä havaittujen reviirillisten lintujen kokonaismäärät lajeittain, luonnonsuojelulliset statukset(RT: alueellisesti uhanalainen; NT: silmälläpidettävä; VU: vaarantunut; EN: erittäin uhanalainen; Lintudir. liite I:Lintudirektiivin liitteessä I mainittu laji; Vastuulaji: Suomen kansainvälinen vastuulaji ([Euroopan kannasta yli 15 %on Suomessa]) sekä pääasiallinen elinympäristötyyppi (kosteikko; kulttuuri; metsä; monipuolinen määaelinympäristöjenlaji [monipuolinen]; suo; suo/pelto; vesistö).Tieteellinen nimiSuomenkielinennimiHavaittureviirimääräLuonnonsuojelullisetstatuksetPääasiallinen elinympäristöCygnus cygnus Laulujoutsen 33 Lintudir. liite I KosteikkoAnser fabalis Metsähanhi 3 NT, lintudir. liite I, vastuulaji SuoAnas penelope Haapana 1 Vastuulaji KosteikkoAnas crecca Tavi 35 Vastuulaji KosteikkoAnas acuta Jouhisorsa 2 VU KosteikkoAnas platyrhynchos Sinisorsa 15 KosteikkoAythya fuligula Tukkasotka 1 VU, vastuulaji KosteikkoBucephala glancula Telkkä 36 Vastuulaji KosteikkoLagopus lagopus Riekko 43 NT SuoTetrao tetrix Teeri 14 NT, lintudir. liite I, vastuulaji SuoGavia stellata Kaakkuri 4 NT, lintudir. liite I SuoGavia arctica Kuikka 1 Lintudir. liite I, vastuulaji VesistöPodiceps auritus Mustakurkku-uikku 13 VU, lintudir. liite I KosteikkoCircus aeruginosus Ruskosuohaukka 1 Lintudir. liite I KosteikkoCircus cyaneus Sinisuohaukka 5 VU, lintudir. liite I SuoBandion haliaeetus Sääksi 15 NT, lintudir. liite I MonipuolinenFalco tinnunculus Tuulihaukka 2 KulttuuriFalco columbarius Ampuhaukka 1 Lintudir. liite I SuoGrus grus Kurki 91 Lintudir. liite I SuoPluvialis apricaria Kapustarinta 302 Lintudir. liite I SuoVanellus vanellus Töyhtöhyyppä 60 Suo/KulttuuriLymnocryptes minimus Jänkäkurppa 2 RT, vastuulaji SuoGallinago gallinago Taivaanvuohi 27 MonipuolinenNumenius phaeopus Pikkukuovi 63 Lintudir. liite I SuoNumenius arquata Kuovi 49 Lintudir. liite I Suo/KulttuuriTringa totanus Punajalkaviklo 10 NT KosteikkoTringa nebularia Valkoviklo 23 Vastuulaji KosteikkoTringa ochropus Metsäviklo 29 MonipuolinenTringa glareola Liro 233 RT, lintudir. liite I SuoLarus minutus Pikkulokki 41 Lintudir. liite I, vastuulaji KosteikkoLarus ridibundus Naurulokki 84 NT, lintudir. liite I KosteikkoLarus canus Kalalokki 190 KosteikkoLarus argentatus Harmaalokki 28 KosteikkoSterna hirundo Kalatiira 15 Lintudir. liite I, vastuulaji VesistöSterna paradisaea Lapintiira 3 Lintudir. liite I VesistöCuculus canorus Käki 119 MetsäStrix uralensis Viirupöllö 1 Lintudir. liite I MetsäAsio flammeus Suopöllö 6 Lintudir. liite I Suo/KulttuuriJynx torquilla Käenpiika 4 MetsäDendrocopos major Käpytikka 1 MetsäDryocopus martius Palokärki 2 Lintudir. liite I MetsäAlauda arvensis Kiuru 25 KulttuuriEtelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 45

Tieteellinen nimiSuomenkielinennimiHavaittureviirimääräLuonnonsuojelullisetstatuksetPääasiallinen elinympäristöAnthus trivialis Metsäkirvinen 804 MonipuolinenAnthus pratensis Niittykirvinen 713 NT SuoMotacilla flava Keltavästäräkki 204 VU Suo/KulttuuriMotavilla alba Västäräkki 75 MonipuolinenBombycilla garrulus Tilhi 12 MetsäErithacus rubecula Punarinta 1 MetsäPhoenicurusphoenicurusLeppälintu 10 Vastuulaji MetsäSaxicola rubetra Pensastasku 102 KulttuuriOenanthe oenanthe Kivitasku 13 VU MonipuolinenTurdus pilaris Räkättirastas 7 MetsäTurdus viscivorus Kulorastas 2 MetsäAcrocephalusschoenobaenusRuokokerttunen 14 KosteikkoSylvia borin Lehtokerttu 2 MetsäSylvia curruca Hernekerttu 1 MetsäPhylloscopus sibilatrix Sirittäjä 8 MetsäMuscicapa striata Harmaasieppo 10 MetsäFicedula hypoleuca Kirjosieppo 2 MetsäParus major Talitiainen 2 MetsäLanius collurio Pikkulepinkäinen 2 Lintudir. liite I MonipuolinenLanius excubitor Isolepinkäinen 16 MonipuolinenCorvus corone spp.cornixVaris 12 MonipuolinenCorvus corax Korppi 1 MetsäFringilla montifringilla Järripeippo 21 RT MetsäCarduelis spinus Vihervarpunen 1 MetsäCarpodacus erythrinus Punavarpunen 1 NT MonipuolinenEmberiza citrinella Keltasirkku 10 KulttuuriEmberiza hortulana Peltosirkku 1 EN, lintudir. liite I KulttuuriEmberiza rustica Pohjansirkku 7 VU SuoEmberiza schoeniclus Pajusirkku 17 KosteikkoYHTEENSÄ 71 3704Huomionarvoisia lintulajeja (määritelmä, ks. kpl 5.1.3) havaittiin jokaisella selvityskohteella (Taulukko6.6). Selvityskohteilla havaittiin keskimäärin seitsemän huomionarvoista lajia. Eniten huomionarvoisialintulajeja havaittiin Mustaisnevalla (22), Virsunkeitaalla (18), Hosiankeitaalla (16),Selkäsaarenneva-Jantikannevalla, Isokeitaalla, Lampakannevalla, Heininevalla ja Teerinevalla (Evijärvi,Latukka) (14) sekä Lohilamminneva-Valkeisnevalla (13).Selvityskohteilla havaittiin keskimäärin 25 huomionarvoisten lintulajien reviiriä. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä oli suurin Mustaisnevalla (217), Karvasuolla (98), Selkäsaarenneva-Jantikannevalla(95), Kyrönnevalla (69) ja Hosiankeitaalla (63) (Taulukko 6.6).46Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Huomionarvoisten lintulajien reviiritiheys oli selvityskohteet huomioiden keskimäärin 15,9 reviiriä/km2 . Huomionarvoisten lajien reviiritiheys oli suurin Heininevalla (45,8), Teerinevalla (Evijärvi,Latukka) (35,0), Housukeitaalla (34,8), Mustaisnevalla ja Palonevalla (34,2) sekä Lakkonevalla(31,0) (Taulukko 6.6).Taulukko 6.6. Selvityskohteiden huomionarvoinen linnusto. Kohteet ovat kohdekuvausten (kpl 7) mukaisessa numerojärjestyksessä.Selvityskohteilla havaittujen huomionarvoisten lintulajien reviirimäärä, reviiritiheys ja lajimäärä.Suon numero Suon nimi KuntaSelvitysala(ha)ReviirimääräReviiritiheys(/km 2 )Lajimäärä1 Heinineva Alajärvi 120,1 55 45,8 142 Lakkoneva Alajärvi 116,2 36 31 63Lohilamminneva-ValkeisnevaAlajärvi 214,4 42 19,6 134 Luttisaarenneva Alajärvi 93,5 1 1,1 15 Salonneva-Järvineva Alajärvi 188,8 14 14,7 76 Teerineva (Menkijärvi) Alajärvi 77 14 18,2 97 NyöreinnevaAlajärvi,Lappajärvi215,3 18 8,4 68 Kuhjonneva Alavus 278,1 13 4,7 79 Pohjaisneva Alavus 121,3 9 7,4 610 Haaponeva Evijärvi 77,6 20 25,8 711 Katilamminneva Evijärvi 132,5 36 27,2 712 Teerineva (Latukka) Evijärvi 102,8 36 35 1413 Kylkisalonneva Ilmajoki 116,1 24 20,7 714 Hosiankeidas Isojoki 239,5 63 26,3 1615 Houkoonkeidas Isojoki 80,6 12 14,9 616 Housukeidas Isojoki 69 24 34,8 1017 Iso Rapaneva Isojoki 94,5 9 9,5 418 Isokeidas Isojoki 360,8 42 11,6 1419 Lehmikeidas Isojoki 88,6 13 14,7 520 Marjokeidas Isojoki 115 7 6,1 521 PeurainnevaIsojoki,Merikarvia199 11 5,5 622 Pitkänniemenkeidas Isojoki 81,5 14 17,2 723 Prunnikeidas Isojoki 147 22 15 824 Rimpikeidas Isojoki 118,1 9 7,6 325 Virsunkeidas Isojoki 217,1 41 18,9 1826 Iso Hautaneva Jalasjärvi 78,9 5 6,3 227 KyrönnevaJalasjärvi,Ilmajoki357 69 19,3 928 Näätäneva Jalasjärvi 79 17 21,5 929 Pikku Vasikkaneva Jalasjärvi 153,1 16 10,4 530 Valkianeva Jalasjärvi 120,6 24 19,9 931 Vähänjärvenneva Jalasjärvi 165,5 31 18,8 1132 Iso Pihlajaneva Karijoki 45,8 4 8,7 233 Ohrineva Karijoki 74,9 3 4 334 Rajaneva-KankalonkeidasKarijoki,Kauhajoki293,1 33 11,3 1235 Hukankeidas Kauhajoki 171,3 23 13,4 836 Luhtaneva Kauhajoki 99,6 18 18,1 737 Mustaisneva Kauhajoki 635,1 217 34,2 22Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 47

Suon numero Suon nimi KuntaSelvitysala(ha)ReviirimääräReviiritiheys(/km 2 )Lajimäärä38Selkäsaarenneva-JantikannevaKauhajoki 571,5 95 16,6 1439 Sikarämäkkä-Polvenneva Kauhajoki 364,4 26 7,1 740Huhmarneva-YmpyriäisnevaKauhava 109,3 18 16,5 541 Keltineva-Peräneva Kauhava 95,4 29 30,4 1142 Kurjenneva Kauhava 89,1 8 9 643 Paloneva Kauhava 64,4 22 34,2 844 Ruutijärvenneva Kauhava 39,7 5 12,6 545 Salonneva (Kortesjärvi) Kauhava 95,2 46 24,4 846 Vanhankartanonneva Kauhava 78,6 15 19,1 647 Änttösenneva Kauhava 104,3 8 7,7 548 Haudantaustanneva Kuortane 69,5 4 5,8 349Kaulalamminneva-TausnevaKuortane 254,3 42 16,5 1150 Iso Sarvineva Kurikka 121,6 13 10,7 651 Järvineva Kurikka 82,3 19 23,1 952 Kalistanneva Kurikka 54,8 9 16,4 353 Korkianeva Kurikka 64,6 7 10,8 554 Lammineva Kurikka 118,3 21 17,8 855 Porrasneva Kurikka 31,5 4 12,7 456 Rauhaneva Kurikka 65,3 5 7,7 457 Haikaranneva Lappajärvi 80,9 4 4,9 458 Kärmesneva Lappajärvi 123,4 30 24,3 659 Lampakanneva Lappajärvi 218 39 17,9 1460 Peuraneva Lappajärvi 212,6 33 15,5 761 Hietaharjunneva Lapua 169,2 16 9,5 762 Hirvineva Lapua 112,3 14 12,5 463 Isoneva Lapua 113 23 20,4 464 Löyhinkineva Lapua 455,8 56 12,3 1265 Sikaneva (Tampparinkylä) Lapua 99,3 7 7 566 Tiisineva Lapua 282,3 24 8,5 767 Vanhaneva Lapua 118,6 28 23,6 868 Haapokonto Seinäjoki 114 18 15,8 569 Halkoneva Seinäjoki 138,3 24 17,4 470 Karvasuo Seinäjoki 718,2 98 13,6 871Liminganneva-KivisalmennevaSeinäjoki 167,5 29 17,3 772 Sikaneva (Luhtalankylä) Seinäjoki 151,7 17 11,2 773 Teerineva-Jouttineva Seinäjoki 250,2 52 20,8 774 Järvisalonneva Soini 78,1 3 3,8 376 Viitasuo Soini 47,2 14 29,7 877 Kaivoneva Teuva 68,7 11 16 778 Lintuneva Kurikka, Teuva 355,2 54 15,2 1279 Lutakkoneva-Iso-Peni Teuva 103,7 25 24,1 980 Rahkaneva Teuva 53,3 6 11,3 481 Hallaneva Vimpeli 121,2 8 6,6 582 Jokineva Vimpeli 102,5 6 5,9 483 Kaukaloisenneva Vimpeli 83,2 17 20,4 1084 Kolunjärven länsipuolen suot Ähtäri 95,6 9 9,4 648Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Taulukossa 6.7 on esitetty kohteilla tavattujen suolajien (ks. taulukko 6.5) reviirimäärät. Reviirimääriätarkasteltaessa merkittävimmät suolintulajien esiintymät havaittiin Mustaisnevalla (101reviiriä), Karvasuolla (83), Kyrönnevalla (61), Selkäsaarenneva-Jantikannevalla (56) ja Löyhinkinevalla(52).Riekon poikanen. Hallaneva, Vimpeli 6/2011.Taulukko 6.7. Selvityskohteiden suolinnuston (ks. taulukko 6.5) reviirimäärät. Kohteet ovat kohdekuvausten (kpl 7)mukaisessa numerojärjestyksessä.Suon numero Suon nimi Kunta Selvitysala (ha) Reviirimäärä1 Heinineva Alajärvi 120,1 292 Lakkoneva Alajärvi 116,2 303 Lohilamminneva-Valkeisneva Alajärvi 214,4 244 Luttisaarenneva Alajärvi 93,5 15 Salonneva-Järvineva Alajärvi 188,8 116 Teerineva (Menkijärvi) Alajärvi 77 97 Nyöreinneva Alajärvi, Lappajärvi 215,3 168 Kuhjonneva Alavus 278,1 109 Pohjaisneva Alavus 121,3 710 Haaponeva Evijärvi 77,6 1511 Katilamminneva Evijärvi 132,5 3012 Teerineva (Latukka) Evijärvi 102,8 2313 Kylkisalonneva Ilmajoki 116,1 2214 Hosiankeidas Isojoki 239,5 2815 Houkoonkeidas Isojoki 80,6 6Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 49

Suon numero Suon nimi Kunta Selvitysala (ha) Reviirimäärä16 Housukeidas Isojoki 69 2017 Iso Rapaneva Isojoki 94,5 818 Isokeidas Isojoki 360,8 2619 Lehmikeidas Isojoki 88,6 1220 Marjokeidas Isojoki 115 621 Peurainneva Isojoki, Merikarvia 199 922 Pitkänniemenkeidas Isojoki 81,5 623 Prunnikeidas Isojoki 147 1924 Rimpikeidas Isojoki 118,1 725 Virsunkeidas Isojoki 217,1 2726 Iso Hautaneva Jalasjärvi 78,9 527 Kyrönneva Jalasjärvi, Ilmajoki 357 6128 Näätäneva Jalasjärvi 79 929 Pikku Vasikkaneva Jalasjärvi 153,1 1530 Valkianeva Jalasjärvi 120,6 1531 Vähänjärvenneva Jalasjärvi 165,5 1932 Iso Pihlajaneva Karijoki 45,8 433 Ohrineva Karijoki 74,9 334 Rajaneva-Kankalonkeidas Karijoki, Kauhajoki 293,1 2335 Hukankeidas Kauhajoki 171,3 1536 Luhtaneva Kauhajoki 99,6 1137 Mustaisneva Kauhajoki 635,1 10138 Selkäsaarenneva-Jantikanneva Kauhajoki 571,5 5639 Sikarämäkkä-Polvenneva Kauhajoki 364,4 2140 Huhmarneva-Ympyriäisneva Kauhava 109,3 1641 Keltineva-Peräneva Kauhava 95,4 1842 Kurjenneva Kauhava 89,1 643 Paloneva Kauhava 64,4 1644 Ruutijärvenneva Kauhava 39,7 245 Salonneva (Kortesjärvi) Kauhava 95,2 4046 Vanhankartanonneva Kauhava 78,6 1247 Änttösenneva Kauhava 104,3 548 Haudantaustanneva Kuortane 69,5 449 Kaulalamminneva-Tausneva Kuortane 254,3 3450 Iso Sarvineva Kurikka 121,6 1051 Järvineva Kurikka 82,3 1352 Kalistanneva Kurikka 54,8 953 Korkianeva Kurikka 64,6 354 Lammineva Kurikka 118,3 1655 Porrasneva Kurikka 31,5 356 Rauhaneva Kurikka 65,3 357 Haikaranneva Lappajärvi 80,9 258 Kärmesneva Lappajärvi 123,4 2359 Lampakanneva Lappajärvi 218 2760 Peuraneva Lappajärvi 212,6 2761 Hietaharjunneva Lapua 169,2 562 Hirvineva Lapua 112,3 1163 Isoneva Lapua 113 1750Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Suon numero Suon nimi Kunta Selvitysala (ha) Reviirimäärä64 Löyhinkineva Lapua 455,8 5265 Sikaneva (Tampparinkylä) Lapua 99,3 266 Tiisineva Lapua 282,3 1767 Vanhaneva Lapua 118,6 2368 Haapokonto Seinäjoki 114 1569 Halkoneva Seinäjoki 138,3 2470 Karvasuo Seinäjoki 718,2 8371 Liminganneva-Kivisalmenneva Seinäjoki 167,5 2472 Sikaneva (Luhtalankylä) Seinäjoki 151,7 1073 Teerineva-Jouttineva Seinäjoki 250,2 4574 Järvisalonneva Soini 78,1 176 Viitasuo Soini 47,2 977 Kaivoneva Teuva 68,7 878 Lintuneva Kurikka, Teuva 355,2 3579 Lutakkoneva-Iso-Peni Teuva 103,7 1980 Rahkaneva Teuva 53,3 581 Hallaneva Vimpeli 121,2 782 Jokineva Vimpeli 102,5 683 Kaukaloisenneva Vimpeli 83,2 884 Kolunjärven länsipuolen suot Ähtäri 95,6 76.2 Turvevaraselvitys6.2.1 Tutkitut kokonaisturvevaratTaulukossa 6.8 on esitetty kunnittain tutkittujen soiden lukumäärä, turpeen keskipaksuudet, keskimaatuneisuudetja turvemäärät. Kaikissa taulukoissa S1-3 tarkoittaa heikosti maatunutta pintarahkakerrosta,jonka keskimaatuneisuus on von Postin kymmenasteikolla (H1-10) korkeintaan3. S4 tarkoittaa lähinnä H4 maatunutta rahkavaltaista väliturvekerrosta, joka voi sisältää toisenapääturvetekijänä jonkin verran saraa. S1-4 tarkoittaa S1-3 ja S4 kerroksen yhteistä keskimaatuneisuutta,paksuutta tai turvemäärää. S5-10, C1-10 tarkoittaa kaikkea saravaltaista (C) ja hyvin(H5-10) maatunutta rahkakerrosta. Rahkaturpeesta käytetään lyhennettä S (Sphagnum) ja saraturpeestaC (Carex).Taulukko 6.8. Tutkittujen soiden lukumäärä, turpeen keskipaksuudet, keskimaatuneisuudet ja turvemäärät kunnittain.Kunta Kpl Kokonaissuoala(ha)Keskipaksuus (m) Keskimaatuneisuus Turvemäärä (milj. suo-m³)S1-3 S4S5-10,C1-10Yht. S1-4S5-10,C1-10Yht. S1-3 S4S5-10,C1-10ALAJÄRVI 236 24724 0,1 0,1 0,9 1,1 2,9 6,4 5,8 32,0 21,5 224,0 277,5ALAVUS 67 9021 0,2 0,2 1,1 1,5 3,2 6,0 5,3 16,7 15,2 101,2 133,1EVIJÄRVI 83 9428 0,2 0,3 1,0 1,5 3,3 5,8 5,0 21,3 25,6 94,8 141,7ILMAJOKI 55 7243 0,3 0,2 1,1 1,6 3,2 6,4 5,3 23,5 14,9 77,7 116,0ISOJOKI 138 16711 0,3 0,2 1,0 1,5 3,3 6,1 5,2 50,4 34,1 169,7 254,2JALASJÄRVI 136 14917 0,2 0,2 1,0 1,4 3,2 5,9 5,2 31,1 29,0 149,6 209,7KARIJOKI 28 2461 0,3 0,3 0,7 1,3 3,4 5,8 4,7 7,2 6,6 17,9 31,8KAUHAJOKI 148 33675 0,2 0,2 0,9 1,3 3,3 6,1 5,2 58,9 75,3 308,3 442,5Yht.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 51

Kunta Kpl Kokonaissuoala(ha)Keskipaksuus (m) Keskimaatuneisuus Turvemäärä (milj. suo-m³)S1-3 S4S5-10,C1-10Yht. S1-4S5-10,C1-10Yht. S1-3 S4S5-10,C1-10KAUHAVA 144 16995 0,3 0,3 1,0 1,6 3,2 5,7 4,8 54,1 44,3 165,4 263,8KUORTANE 44 4880 0,2 0,1 1,0 1,3 2,9 6,5 5,7 9,8 5,3 49,9 64,9KURIKKA 106 13520 0,2 0,3 0,9 1,4 3,4 5,8 4,9 29,9 40,0 123,1 192,9LAPPAJÄRVI 122 13132 0,2 0,2 0,9 1,2 3,1 5,8 5,0 23,6 21,4 113,9 158,8LAPUA 85 12802 0,4 0,2 1,0 1,6 3,1 6,3 5,1 48,8 29,0 129,0 206,8SEINÄJOKI 178 22138 0,3 0,2 0,9 1,4 3,2 6,2 5,0 80,0 51,0 201,3 332,3SOINI 109 10351 0,2 0,2 1,0 1,5 3,1 5,8 5,0 22,8 20,8 107,9 151,5TEUVA 74 11032 0,24 0,34 0,86 1,45 3,53 5,73 4,73 26,9 37,2 95,3 159,4TÖYSÄ 24 1432 0,2 0,1 1,2 1,5 2,9 6,2 5,7 2,4 1,3 17,4 21,1VIMPELI 83 7944 0,2 0,1 0,9 1,2 3,0 6,5 5,5 16,3 8,5 68,0 92,8ÄHTÄRI 93 7889 0,1 0,1 1,3 1,5 3,1 6,2 5,7 11,8 8,2 99,2 119,2YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN1953240296 0,2 0,2 1,0 1,4 3,2 6,0 5,1 567,4 489,2 2313,5 3370,2Yht.Tutkittujen soiden keskikoko on 123 ha. Keskisyvyys on 1,4 m, josta heikosti (H1-4) maatunuttarahkavaltaista pintaturvekerrosta on 0,4 m. Kaikkien turpeiden keskimaatuneisuus on von Postinkymmenasteikolla 5,1.Tutkituissa soissa on turvetta kaikkiaan 3 370 milj. suo-m 3 , josta heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaistapintaturvetta on 1 056 milj. suo-m 3 . Vuonna 2000 Etelä-Pohjanmaan liitolle tehdyssäselvityksessä tutkittu kokonaisturvemäärä oli 2 752 milj. suo-m 3 . Lisätutkimusten ja digitoinninseurauksena tutkittu turvemäärä on lisääntynyt 618 milj. suo-m 3 eli noin 22 %.Taulukoissa 6.9, 6.10, ja 6.11 ovat kuntakohtaiset turvevaratiedot yli 1 m, yli 1,5 m ja yli 2 m syvienalueiden osalta. Yli 1,5 m alueen tiedot ovat myös perusta teknisesti tuotantokelpoisen turvemääränlaskemiselle.Taulukko 6.9. Kuntakohtaiset turvevaratiedot yli 1 m syvien alueiden osalta.KuntaKokonaissuoala(ha)S1-3 S4Keskipaksuus (m) Keskimaatuneisuus Turvemäärä (milj. suo-m 3 )S5-10,C1-10Yht. S1-4S5-10,C1-10Yht. S1-3 S4S5-10,C1-10ALAJÄRVI 11208 0,2 0,1 1,5 1,9 3,0 6,4 5,8 22,6 14,4 170,9 207,9ALAVUS 5256 0,3 0,2 1,6 2,1 3,2 6,0 5,3 13,5 12,5 85,0 111,0EVIJÄRVI 6021 0,3 0,4 1,4 2,0 3,3 5,8 4,9 18,4 22,8 81,5 122,7ILMAJOKI 7243 0,3 0,2 1,1 1,6 3,2 6,4 5,3 23,5 14,9 77,7 116,0ISOJOKI 9196 0,5 0,3 1,5 2,3 3,3 6,0 5,0 46,3 30,7 133,7 210,6JALASJÄRVI 8352 0,3 0,3 1,5 2,1 3,3 5,9 5,1 25,4 23,7 124,0 173,1KARIJOKI 1267 0,5 0,5 1,0 2,0 3,5 5,8 4,6 6,2 5,9 13,2 25,2KAUHAJOKI 15386 0,3 0,4 1,5 2,2 3,3 6,0 5,2 47,8 57,0 234,0 338,8KAUHAVA 10432 0,4 0,4 1,4 2,2 3,2 5,7 4,7 46,7 40,1 142,0 228,8KUORTANE 2806 0,3 0,2 1,5 1,9 3,0 6,5 5,7 7,8 4,3 42,0 54,0KURIKKA 7459 0,3 0,5 1,3 2,2 3,5 5,7 4,8 25,4 35,8 99,8 161,0LAPPAJÄRVI 6283 0,3 0,3 1,4 2,0 3,2 5,7 5,0 18,2 17,3 90,8 126,3Yht.52Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

KuntaKokonaissuoala(ha)S1-3 S4Keskipaksuus (m) Keskimaatuneisuus Turvemäärä (milj. suo-m 3 )S5-10,C1-10Yht. S1-4S5-10,C1-10Yht. S1-3 S4S5-10,C1-10LAPUA 8623 0,5 0,3 1,3 2,1 3,1 6,2 5,0 45,0 26,2 113,3 184,5SEINÄJOKI 13188 0,5 0,3 1,3 2,1 3,2 6,1 4,9 73,3 44,9 165,6 283,8SOINI 6332 0,3 0,3 1,5 2,0 3,1 5,8 5,1 17,5 16,2 94,0 127,7TEUVA 6346 0,4 0,5 1,2 2,1 3,5 5,7 4,6 26,0 34,0 75,8 135,7TÖYSÄ 846 0,2 0,1 1,8 2,2 3,0 6,2 5,7 2,0 1,1 15,1 18,2VIMPELI 3937 0,3 0,2 1,3 1,9 3,0 6,5 5,5 13,6 6,8 52,7 73,2ÄHTÄRI 4682 0,2 0,1 1,9 2,2 3,1 6,1 5,7 10,1 6,8 86,8 103,8YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN134863 0,4 0,3 1,4 2,1 3,2 6,0 5,0 489,2 415,2 1897,9 2802,3Yht.Taulukko 6.10. Kuntakohtaiset turvevaratiedot yli 1,5 m syvien alueiden osalta.KuntaKokonaissuoala(ha)S1-3 S4Keskipaksuus (m) Keskimaatuneisuus Turvemäärä (milj. suo-m 3 )S5-10,C1-10Yht. S1-4S5-10,C1-10Yht. S1-3 S4S5-10,C1-10ALAJÄRVI 6798 0,2 0,2 1,9 2,3 3,0 6,3 5,7 15,9 11,1 128,6 155,6ALAVUS 3605 0,3 0,3 2,0 2,5 3,2 6,0 5,3 10,6 10,5 70,3 91,5EVIJÄRVI 4451 0,4 0,5 1,5 2,3 3,4 5,7 4,9 16,1 20,5 67,7 104,2ILMAJOKI 3480 0,6 0,4 1,6 2,6 3,2 6,2 5,1 19,3 13,2 56,5 89,0ISOJOKI 7142 0,6 0,4 1,6 2,6 3,3 5,9 4,9 43,5 28,7 114,1 186,3JALASJÄRVI 5619 0,4 0,4 1,8 2,5 3,3 5,8 5,1 20,1 19,8 100,3 140,3KARIJOKI 890 0,6 0,6 1,1 2,3 3,5 5,7 4,5 5,4 5,2 10,2 20,8KAUHAJOKI 11645 0,4 0,4 1,7 2,5 3,3 6,0 5,2 41,4 50,4 203,2 295,0KAUHAVA 7886 0,5 0,5 1,5 2,5 3,2 5,6 4,6 41,3 36,7 120,6 198,5KUORTANE 1862 0,3 0,2 1,8 2,3 3,0 6,4 5,7 5,9 3,4 33,6 42,8KURIKKA 5589 0,4 0,6 1,5 2,5 3,5 5,7 4,7 22,8 32,2 84,3 139,4LAPPAJÄRVI 4346 0,3 0,3 1,7 2,4 3,2 5,7 5,0 14,3 14,9 74,1 103,4LAPUA 6573 0,6 0,4 1,5 2,4 3,1 6,2 4,9 40,4 24,1 95,4 160,0SEINÄJOKI 9420 0,7 0,4 1,4 2,5 3,3 6,0 4,8 65,9 40,2 132,9 239,0SOINI 4418 0,3 0,3 1,8 2,4 3,1 5,8 5,1 13,5 13,0 78,9 105,4TEUVA 4721 0,5 0,7 1,3 2,5 3,5 5,6 4,6 23,7 30,9 62,1 116,7TÖYSÄ 562 0,3 0,2 2,2 2,6 3,0 6,2 5,7 1,5 1,0 12,3 14,8VIMPELI 2528 0,4 0,2 1,6 2,2 3,1 6,5 5,5 10,7 5,4 40,4 56,4ÄHTÄRI 3399 0,2 0,2 2,2 2,6 3,1 6,1 5,6 8,1 5,9 74,7 88,7YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN94934 0,4 0,4 1,6 2,4 3,3 5,9 5,0 420,7 367,0 1560,2 2347,9Yht.Taulukko 6.11. Kuntakohtaiset turvevaratiedot yli 2 m syvien alueiden osalta.KuntaKokonaissuoala(ha)Keskipaksuus (m) Keskimaatuneisuus Turvemäärä (milj. suo-m³)S1-3 S4S5-10,C1-10Yht. S1-4S5-10,C1-10Yht. S1-3 S4S5-10,C1-10ALAJÄRVI 3899 0,2 0,2 2,3 2,7 3,1 6,2 5,7 10,5 7,9 88,3 106,7ALAVUS 2489 0,3 0,3 2,3 2,9 3,3 5,9 5,3 8,1 8,5 56,0 72,5EVIJÄRVI 2851 0,4 0,6 1,7 2,7 3,4 5,6 4,8 12,6 16,9 47,5 77,0ILMAJOKI 2621 0,6 0,5 1,7 2,8 3,3 6,1 5,0 16,4 12,2 45,8 74,4ISOJOKI 5194 0,8 0,5 1,7 2,9 3,3 5,9 4,8 39,2 25,8 88,2 153,2Yht.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 53

KuntaKokonaissuoala(ha)Keskipaksuus (m) Keskimaatuneisuus Turvemäärä (milj. suo-m³)S1-3 S4S5-10,C1-10Yht. S1-4S5-10,C1-10Yht. S1-3 S4S5-10,C1-10JALASJÄRVI 3544 0,4 0,5 2,1 3,0 3,4 5,7 5,0 15,4 16,3 73,7 105,3KARIJOKI 532 0,8 0,8 1,2 2,8 3,5 5,7 4,4 4,2 4,0 6,4 14,6KAUHAJOKI 7724 0,4 0,5 2,0 3,0 3,4 6,0 5,1 31,9 41,3 155,8 229,1KAUHAVA 5596 0,6 0,6 1,7 2,9 3,2 5,5 4,6 34,2 31,5 93,7 159,4KUORTANE 1147 0,3 0,2 2,1 2,7 3,1 6,3 5,6 4,0 2,7 24,1 30,7KURIKKA 3890 0,5 0,7 1,6 2,8 3,5 5,6 4,6 19,3 28,6 62,7 110,6LAPPAJÄRVI 2689 0,4 0,5 2,0 2,8 3,3 5,6 4,9 10,4 12,2 52,7 75,3LAPUA 4688 0,7 0,4 1,6 2,7 3,1 6,1 4,8 33,6 20,6 73,3 127,6SEINÄJOKI 6744 0,9 0,5 1,5 2,9 3,3 5,9 4,6 58,1 35,0 100,2 193,3SOINI 2803 0,3 0,3 2,1 2,8 3,2 5,8 5,1 9,5 9,7 58,8 77,9TEUVA 3265 0,6 0,8 1,4 2,8 3,5 5,6 4,5 19,9 26,8 45,1 91,8TÖYSÄ 411 0,3 0,2 2,5 3,0 3,1 6,1 5,7 1,2 0,9 10,2 12,2VIMPELI 1427 0,5 0,3 1,9 2,7 3,2 6,4 5,4 7,4 3,8 26,6 37,9ÄHTÄRI 2433 0,3 0,2 2,5 3,0 3,2 6,0 5,6 6,4 4,8 61,0 72,2YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN63946 0,5 0,5 1,8 2,8 3,3 5,9 4,9 342,3 309,6 1169,9 1821,8Yht.Tutkituilla soilla on yli 1,5 m syvää aluetta kaikkiaan 94 934 ha. Alueen keskisyvyys on 2,5 mja kokonaisturvemäärä 2 347 milj. suo-m 3 . Heikosti (H1-4) maatutta rahkavaltaista turvetta onkaikkiaan 787 milj. suo-m 3 , josta 421 milj. suo-m 3 on H1-3 maatunutta rahkaturvetta. Heikostimaatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on keskimäärin 0,8 m, mutta sen paksuusvaihtelee eri soilla huomattavasti.6.2.2 Teknisesti käyttökelpoiset turvevaratTaulukossa 6.12 ovat Etelä-Pohjanmaan kuntakohtaiset tutkitut teknisesti tuotantokelpoiset turvevarat.Kaikkiaan 1 380 suolla on yhteensä 67 040 ha tuotantokelpoista aluetta. Tuotantokelpoistaturvetta on 1 434 milj. suo-m 3 . Tästä määrästä 540 milj. suo-m 3 on heikosti maatunutta(H1-4) rahkavaltaista pintaturvetta, jota voidaan tarvittaessa hyödyntää kasvu- tai ympäristöturpeena,mikäli kerros on riittävän paksu. Tämä kerros soveltuu myös energiaturvetuotantoon,mutta sen energiasisältö jää alapuolista paremmin maatunutta kerrosta alhaisemmaksi. Voidaanarvioida, että tuotantokelpoisen turpeen määrä vastaa noin 700 milj. tuotettua auma-m 3 . Kuvassa6.2 on kunnittain käyttökelpoinen pinta-ala ja tutkittu kokonaispinta-ala ja kuvassa 6.3 vastaavastikäyttökelpoinen turvemäärä ja tutkittu kokonaisturvemäärä.Taulukko 6.12. Etelä-Pohjanmaan kuntakohtaiset tutkitut teknisesti tuotantokelpoiset turvevarat.Pintaala(ha)Keskisyvyys(m)KeskimaatuneisuusS1-3 S4 S5-10,C1-10Yht.Turvetuotantoonsoveltuva aluePinta-SH1-4 H5-10 Yht.ala (ha)ALAJÄRVI 6798 2,3 5,7 15,9 11,1 128,6 155,6 4956,4 18,6 79,7 98,4ALAVUS 3605 2,5 5,3 10,6 10,5 70,3 91,5 2134,4 12,7 32,3 44,9EVIJÄRVI 4451 2,3 4,9 16,1 20,5 67,7 104,2 3782,7 28,5 47,3 75,8ILMAJOKI 3480 2,6 5,1 19,3 13,2 56,5 89,0 2874,8 28,0 35,5 63,5ISOJOKI 7142 2,6 4,9 43,5 28,7 114,1 186,3 4735,8 41,9 63,9 105,854Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Pintaala(ha)Keskisyvyys(m)KeskimaatuneisuusS1-3 S4 S5-10,C1-10Yht.Turvetuotantoonsoveltuva aluePinta-SH1-4 H5-10 Yht.ala (ha)JALASJÄRVI 5619 2,5 5,1 20,1 19,8 100,3 140,3 4103,8 29,7 60,3 90,0KARIJOKI 890 2,3 4,5 5,4 5,2 10,2 20,8 840,1 10,1 7,2 17,3KAUHAJOKI 11645 2,5 5,2 41,4 50,4 203,2 295,0 5391,3 47,3 79,4 126,7KAUHAVA 7887 2,5 4,6 41,3 36,7 120,6 198,5 5766,0 56,4 68,3 124,7KUORTANE 1862 2,3 5,7 5,9 3,4 33,6 42,8 1621,3 8,4 24,8 33,1KURIKKA 5589 2,5 4,7 22,8 32,2 84,3 139,4 4182,5 34,2 52,9 87,1LAPPAJÄRVI 4346 2,4 5,0 14,3 14,9 74,1 103,4 3538,2 22,1 50,1 72,2LAPUA 6573 2,4 4,9 40,4 24,1 95,4 160,0 5229,8 50,2 60,9 111,1SEINÄJOKI 9420 2,5 4,8 65,9 40,2 132,9 239,0 7354,5 80,2 81,6 161,8SOINI 4418 2,4 5,1 13,5 13,0 78,9 105,4 2596,9 15,3 39,0 54,3TEUVA 4721 2,5 4,6 23,7 30,9 62,1 116,7 3313,1 36,8 32,1 68,8TÖYSÄ 562 2,6 5,7 1,5 1,0 12,3 14,8 503,8 2,2 9,6 11,9VIMPELI 2528 2,2 5,5 10,7 5,4 40,4 56,4 1435,2 7,3 18,0 25,3ÄHTÄRI 3399 2,6 5,6 8,1 5,9 74,7 88,7 2679,8 10,9 50,7 61,6YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN94934 2,5 5,0 420,7 367,0 1560,2 2347,9 67040,3 540,8 893,4 1434,2Kuva 6.2. Etelä-Pohjanmaalla tutkittujen soiden määrä (ha) ja tuotantokelpoinen pinta-ala kunnittain.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 55

Kuva 6.3. Etelä-Pohjanmaan tutkittu turvemäärä ja tuotantokelpoinen turvemäärä (milj. suo-m 3 ) kunnittain.6.2.3 Tutkitut suot ja teknisesti tuotantokelpoiset turvevarat kunnittain eri luonnontilaisuusluokissaTutkituista soista luonnontilaisuusluokkaan 0 sijoittuu 1124 kpl ja 95 500 ha, luokkaan 1 481kpl ja 67 400 ha, luokkaan 2 205 kpl ja 38 500 ha, luokkaan 3 110 kpl ja 3 800 ha, luokkaan 430 kpl ja 7 700 ha ja luokkaan 5 3 kpl ja 295 ha. Luokkiin 0 ja 1 sijoittuu siten 68 % tutkitustasuoalasta ja luokkiin 4 ja 5 yhteensä 3 % suoalasta. Luvuissa ovat mukana myös suojelualueet.Teknisesti tuotantokelpoiset turvevarat eri luonnontilaisuusluokissa on esitetty taulukoissa 6.13(luokat 0 ja 1) ja 6.14 (luokat 2 ja 3). Luonnontilaisuusluokkiin 4 ja 5 kuuluvia soita ei ole laskettumukaan käyttökelpoisiin turvevaroihin. Luokissa 0 ja 1 on yhteensä 1 123 tuotantokelpoistasuota, joiden yhteispinta-ala on 43 023 ha ja tuotantokelpoinen turvemäärä 877 milj. suo-m 3 e-li 61 % käyttökelpoisesta turvemäärästä. Luokassa 2 on 188 suolla 16 705 ha tuotantokelpoistaaluetta, jonka käyttökelpoinen turvemäärä on 376 milj. suo-m 3 eli 26 % käyttökelpoisesta turvemäärästä.Luokassa 3 vastaavat arvot ovat 69 kpl, 7 717 ha ja 181 milj. suo-m 3 ja 13 %. Luokissa2 ja 3 on 49 % käyttökelpoisesta heikosti maatuneesta rahkavaltaisesta turpeesta, joka on parastakasvu- ja ympäristöturpeen raaka-aineeksi. Suuri osa parhaiten kasvu- ja ympäristöturvetuotantoonsoveltuvista laajoista soista sijoittuu luokkiin 2 ja 3.56Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Taulukko 6.13. Etelä-Pohjanmaan teknisesti tuotantokelpoiset turvevarat luonnontilaisuusluokissa 0 ja 1.KuntakplLuonnontilaisuusluokka 0 Luonnontilaisuusluokka 1Pinta-ala(ha)SH1-4 milj.suo-m 3Yht milj.suo-m 3kplPinta-ala(ha)SH1-4 (milj.suo-m 3 )Yht (milj.suo-m 3 )ALAJÄRVI 101 2394 7,9 47,5 35 1410 5,4 27,7ALAVUS 24 649 3,2 13,7 16 693 4,1 13,6EVIJÄRVI 35 1230 6,3 22,8 28 1680 12,9 32,8ILMAJOKI 28 943 6,4 19,1 9 671 7,5 14,5ISOJOKI 40 838 3,1 16 31 1167 6,7 25,5JALASJÄRVI 38 1096 3,9 20,4 32 1735 13,2 37,6KARIJOKI 9 174 1 3,1 7 231 2,1 4,5KAUHAJOKI 37 1313 5,9 25,9 25 2080 16,4 51KAUHAVA 59 1860 13,4 35,6 35 2119 20,6 44,4KUORTANE 18 543 1,8 10,4 12 626 3,2 13,3KURIKKA 36 889 4,5 17,4 21 1029 6,7 20,3LAPPAJÄRVI 35 1098 5,2 21,3 32 1654 11 35LAPUA 47 2204 17,7 42,7 14 767 6,5 16,5SEINÄJOKI 64 2037 18,2 39,6 29 1777 16,3 36SOINI 34 913 3,9 18,4 29 1110 7,2 23,7TEUVA 24 810 5,9 14,3 15 1387 11,4 27,9TÖYSÄ 9 223 0,6 5 9 248 1,6 6,1VIMPELI 19 587 2,4 10,1 16 412 2,5 7,6ÄHTÄRI 54 1731 6,2 39,3 17 696 3,3 16YHTEENSÄ 711 21531 117,3 422,6 412 21492 158,6 454,2Taulukko 6.14. Etelä-Pohjanmaan teknisesti tuotantokelpoiset turvevarat luonnontilaisuusluokissa 2 ja 3.KuntakplLuonnontilaisuusluokka 2 Luonnontilaisuusluokka 3Pinta-ala(ha)SH1-4 (milj.suo-m 3 )Yht (milj.suo-m 3 )kplPinta-ala(ha)SH1-4 (milj.suo-m 3 )Yht (milj.suo-m 3 )ALAJÄRVI 8 888 4,3 17,6 3 263 1,1 5,5ALAVUS 6 635 4,8 14,2 4 157 0,5 3,4EVIJÄRVI 8 398 4,5 9,3 4 475 4,8 10,8ILMAJOKI 5 474 5,1 10,2 1 787 9 19,7ISOJOKI 21 1910 23 44,7 6 821 9,2 19,6JALASJÄRVI 10 546 4,4 11,4 4 727 8,2 20,6KARIJOKI 4 222 2,9 4,1 2 214 4,2 5,5KAUHAJOKI 10 844 10,2 22,3 6 1154 14,8 27,6KAUHAVA 14 1198 13,3 28,2 5 593 9,2 16,5KUORTANE 5 433 3,2 9 1 18 0,2 0,4KURIKKA 16 1960 18 42,3 5 305 5 7,1LAPPAJÄRVI 5 577 4,3 11,7 3 209 1,6 4,2LAPUA 12 1782 22,2 41,2 5 479 3,9 10,7SEINÄJOKI 29 2887 37,4 67,3 5 654 8,3 18,8SOINI 10 493 3,6 10,6 5 81 0,6 1,7TEUVA 12 1027 17,5 24,2 2 90 1,9 2,4TÖYSÄ 1 19 0 0,5 1 14 0,1 0,3VIMPELI 8 315 1,7 5,6 2 121 0,8 2ÄHTÄRI 4 97 0,6 2,2 5 157 0,8 4,1YHTEENSÄ 188 16705 181 376,6 69 7317 83,9 180,9Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 57

6.2.4 Teknisesti tuotantokelpoiset turvevarat kunnittain eri kokoluokissaTuotantokelpoiset suot on jaettu tuotantokelpoisen kokonaispinta-alan mukaan seuraaviin neljäänkokoluokkaan: 5-10 ha, 11-50 ha, 51-150 ha ja yli 150 ha (Taulukot 6.15 ja 6.16). Tuotantokelpoistenalueiden keskikoko on noin 50 ha. Nämäkin alueet voivat joissakin tapauksissakoostua useammasta alueesta yksittäisen suon sisällä. Suuri osa Etelä-Pohjanmaan nykyisistä turvetuotantoalueistaon yli 50 ha laajuisia. Yli 50 ha kokoluokissa on yhteensä noin 67 % käyttökelpoisestasuoalasta ja 69 % käyttökelpoisesta turvemäärästä.Taulukko 6.15. Etelä-Pohjanmaan teknisesti tuotantokelpoinen suoala ja turvemäärä kokoluokissa 5-10 ha ja 11-50 ha.KuntakplKokoluokka 5-10 haPinta-ala(ha)SH1-4 (milj.suo-m 3 )Yht. (milj.suo-m 3 )Kokoluokka 11-50 hakplPinta-ala(ha)SH1-4 (milj.suo-m 3 )Yht. (milj.suo-m 3 )ALAJÄRVI 43 290 0,8 4,8 74 1864 7,5 36,8ALAVUS 8 48 0,2 0,9 30 821 4,4 17,2EVIJÄRVI 12 97 0,3 1,6 38 1171 8 22,1ILMAJOKI 3 27 0,1 0,5 26 707 5 14,6ISOJOKI 12 74 0,1 1,1 60 1529 10,4 31,6JALASJÄRVI 17 127 0,5 2,1 47 1290 7,7 25,1KARIJOKI 5 36 0,3 0,6 10 264 2,1 4,9KAUHAJOKI 8 60 0,4 0,9 39 1022 6 19KAUHAVA 15 105 0,5 1,7 56 1531 11,8 29,2KUORTANE 5 29 0,1 0,4 18 456 2,2 9KURIKKA 15 120 0,7 2 40 975 7,2 19,6LAPPAJÄRVI 13 83 0,4 1,3 40 948 5,4 18LAPUA 8 58 0,2 0,9 38 1088 7,9 21,2SEINÄJOKI 16 128 0,5 2,1 65 1636 9 30,2SOINI 10 83 0,4 1,5 57 1538 9,1 31TEUVA 9 64 0,5 1,1 25 782 8,9 16,2TÖYSÄ 2 20 0,1 0,4 16 360 1,7 8,6VIMPELI 13 95 0,4 1,6 23 670 3,2 11,9ÄHTÄRI 6 48 0,1 0,8 60 1633 7,5 37,6YHTEENSÄ 220 1591 6,6 26,4 762 20284 124,8 403,9Taulukko 6.16. Etelä-Pohjanmaan teknisesti tuotantokelpoinen suoala ja turvemäärä kokoluokissa 51-150 ha ja yli 150 ha.KuntakplKokoluokka 51-150 haPinta-ala(ha)SH1-4 (milj.suo-m 3 )Yht. (milj.suo-m 3 )kplKokoluokka > 150 haPinta-ala(ha)SH1-4 (milj.suo-m 3 )Yht. (milj.suo-m 3 )ALAJÄRVI 28 2384 8,1 47,7 2 418 2,2 9ALAVUS 11 896 4,8 18,7 1 370 3,2 8,1EVIJÄRVI 23 2185 16,9 44,5 2 330 3,3 7,6ILMAJOKI 10 852 8,3 17,8 4 1290 14,7 30,7ISOJOKI 17 1322 13,9 29,9 9 1811 17,6 43,2JALASJÄRVI 13 962 4,9 19,4 7 1724 16,6 43,4KARIJOKI 7 541 7,6 11,8 0 0 0 0KAUHAJOKI 22 1985 11,6 40,4 9 2324 29,3 66,3KAUHAVA 36 2954 28,7 65,7 6 1180 15,4 28,158Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

KuntakplKokoluokka 51-150 haPinta-ala(ha)SH1-4 (milj.suo-m 3 )Yht. (milj.suo-m 3 )kplKokoluokka > 150 haPinta-ala(ha)SH1-4 (milj.suo-m 3 )Yht. (milj.suo-m 3 )KUORTANE 12 935 4,6 20 1 200 1,5 3,7KURIKKA 19 1615 12 33,6 4 1472 14,2 31,9LAPPAJÄRVI 17 1320 7,6 27,6 5 1187 8,8 25,3LAPUA 23 1947 15,9 40,9 9 2139 26,2 48,1SEINÄJOKI 36 2962 29,2 64,1 10 2630 41,5 65,4SOINI 11 976 5,8 21,8 0 0 0 0TEUVA 14 1249 12,2 24,9 5 1218 15,1 26,5TÖYSÄ 2 124 0,4 2,8 0 0 0 0VIMPELI 9 670 3,7 11,8 0 0 0 0ÄHTÄRI 14 999 3,3 23,1 0 0 0 0YHTEENSÄ 324 26878 199,8 566,6 74 18292 209,6 437,36.2.5 SuotyypitGTK on turvevaratietojen keruun yhteydessä kerännyt myös laajan suotyyppiaineiston. Jokaiseltatutkimuspisteeltä ja useimmilta syvyyspisteiltä on määritetty kenttätutkimusten yhteydessä suotyyppija tutkimushetken ojitustilanne. Koska suotyyppitiedot on kerätty turveselvitysten taustaaineistoksi,perusteet niiden määritystasolle ja -tarkkuudelle ovat erilaiset kuin Etelä-Pohjanmaansuoselvityshankkeessa toteutetuissa luontotyyppiselvityksissä. Suotyyppitiedot on kerätty pitkänäajanjaksona, joten suoluonnossa ja kohteilla on voinut tapahtua merkittäviä muutoksia tämänjälkeen. Suotyyppimääritykset on tehty Lappalaisen ym. (1984) mukaan.Tupasvillaräme. Kolunjärven länsipuolen suot, Ähtäri 6/2012.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 59

Tutkituilla soilla on tehty kaikkiaan 138 620 suotyyppihavaintoa. Luvussa ovat mukana nykyisinsuojelussa ja turvetuotannossa olevat tutkitut suot. Taulukossa 6.17 on esitetty GTK:n suotyyppiaineiston30 runsainta suotyyppiä. Ojikkovaiheen suotyypit voivat nykyisin olla muuttumiaja muuttumat turvekankaita, koska tutkimukset ovat painottuneet 1980-luvulle. Runsainturvevaratietojen keräämisen yhteydessä määritetty suotyyppi Etelä-Pohjanmaalla on tupasvillaräme,jonka osuus on 18 % kaikista havainnoista. Seuraavaksi runsaimmat suotyypit ovat rahkaräme(16,1 %) ja isovarpuräme (9,9 %). Luonnontilaisista suotyypeistä runsaimmat ovat rahkaräme(18,4 % luonnontilaisten suotyyppien kokonaismäärästä), lyhytkorsineva (15 %), tupasvillaräme(13,5 %) ja keidasräme (12,2 %). Harvinaisimpia suotyyppejä ovat erilaiset letot, joistaon kaikkiaan 57 havaintoa eli 0,04 % kaikista havainnoista. Korpityyppejä on alle 2 % havainnoista.Myös ruohoisia suotyyppejä esiintyy harvalukuisesti.Taulukko 6.17. GTK:n suotyyppiaineiston 30 runsainta suotyyppiä. Suotyypin lyhenne; suotyypin koko nimi; muutosaste:luonnontilainen, ojikko, muuttuma ja turvekangas; havaintojen määrä; osuus kaikista havainnoista.Lyhenne Suotyyppi Luonnont. Ojikko MuuttumaTurvekangasYhteensä(kpl)Osuushavainnoista (%)TR Tupasvillaräme 4931 5638 14330 24899 18,0RR Rahkaräme 6686 6036 9568 22290 16,1IR Isovarpuräme 1396 3406 8892 13694 9,9VSR Varsinainen sararäme 1437 840 8294 10571 7,6PTK Puolukkaturvekangas 8557 8557 6,2LKN Lyhytkorsineva 5476 1150 1263 7889 5,7KER Keidasräme 4428 1539 1105 7072 5,1PSR Pallosararäme 976 1980 2812 5768 4,2LKNR Lyhytkorsinevaräme 2086 991 1550 4627 3,3RN Rahkaneva (vanh.) 2860 788 804 4452 3,2KGR Kangasräme 1085 823 2511 4419 3,2VATK Varputurvekangas 3358 3358 2,4VSN Varsinainen saraneva 1531 329 1096 2956 2,1KR Korpiräme 533 933 1395 2861 2,1MTK Mustikkaturvekangas 1835 1835 1,3PE Pelto (turvepohjainen) 1798 1798 1,3RHTK Ruohoturvekangas 1723 1723 1,2SIN Silmäkeneva 989 204 91 1284 0,9KH Kytöheitto 1132 1132 0,8VK Varsinainen korpi (vanh.) 385 389 328 1102 0,8TA Tuotantoalue 1069 1069 0,8RHSR Ruohoinen sararäme 166 92 602 860 0,6RIN Rimpineva 351 71 319 741 0,5KGK Kangaskorpi 205 140 345 690 0,5KSMU Karhunsammalmuuttuma 660 660 0,5KN Kalvakkaneva 417 89 86 592 0,4JATK Jäkäläturvekangas 355 355 0,3RHK Ruoho- ja heinäkorpi 82 94 149 325 0,2RHSN Ruohoinen saraneva 163 26 70 259 0,2NK Nevakorpi 91 27 100 218 0,260Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

6.2.6 TurvelajitEtelä-Pohjanmaa sijaitsee keidassuoalueella, jossa rahkavaltaiset (S) turpeet ovat vallitsevia. Tutkituissasoissa onkin rahkavaltaisia turpeita 67 % ja loput 33 % ovat lähinnä saravaltaisia (C). Ruskosammalvaltaisia(B) turpeita on hyvin vähän. Rahkavaltaiset turpeet sijoittuvat yleensä soidenpintaosaan ja saravaltaiset pohjaosaan. Aapasuotyyppisillä soilla, joita myös Etelä-Pohjanmaallaon jonkin verran, turve voi olla pinnasta asti sarapitoista tai -valtaista. Turpeen lisätekijöistä tupasvillan(ER) jäännökset ovat hyvin yleisiä. Puun (L) jäännökset ovat yleinen turpeen lisätekijämonien soiden pohjaosassa. Taulukossa 6.18 on kunnittain pääturvelajien ja tupasvilla-, puunjäännös-ja varpupitoisten turpeiden osuudet turvemäärästä.Taulukko 6.18. Etelä-Pohjanmaan soiden pääturvelajien ja tupasvilla (ER)-, puunjäännös (L)- ja varpupitoisten (N)turpeiden osuudet turvemäärästä.KUNTARahkavaltaiset(S)Saravaltaiset(C)Rusko-sammalvaltaiset(B)ER-pit. L-pit. N-pit.ALAJÄRVI 55,7 43,9 0,3 29,5 15,3 9,1ALAVUS 54,2 45,8 0,0 36,1 15,1 5,5EVIJÄRVI 76,5 23,4 0,1 26,9 20,3 7,2ILMAJOKI 77,8 22,2 0,0 26,7 20,8 3,5ISOJOKI 64,5 35,5 0,1 35,7 18,3 4,4JALASJÄRVI 60,2 39,1 0,7 34,1 10,1 16,5KARIJOKI 80,5 19,5 0,0 31,9 23,2 12,2KAUHAJOKI 64,2 35,8 0,0 35,2 14,9 19,2KAUHAVA 72,4 27,6 0,1 28,8 15,3 4,8KUORTANE 63,8 36,2 0,0 30,7 27,0 3,7KURIKKA 69,3 30,7 0,0 27,9 23,8 11,3LAPPAJÄRVI 71,0 28,9 0,1 28,4 18,9 7,6LAPUA 72,5 27,5 0,0 29,2 21,6 6,9SEINÄJOKI 73,7 25,7 0,7 26,2 16,5 8,2SOINI 68,6 31,3 0,2 31,3 10,1 5,8TEUVA 76,8 23,2 0,0 24,1 18,8 13,2TÖYSÄ 43,4 56,6 0,0 18,7 13,3 3,3VIMPELI 82,2 17,8 0,0 33,3 16,2 3,3ÄHTÄRI 40,4 59,6 0,0 26,1 25,4 4,0YHTEENSÄ/KESKIMÄÄRIN66,9 33,0 0,1 30,3 17,1 9,36.2.7 PohjamaalajitTaulukossa 6.19 on esitetty suokohtaisesti tutkittuun pinta-alaan painotettuna tutkimus- ja syvyyspisteidenpohjamaalaji- ja liejuhavainnot. Moreeni on yleisin pohjamaalaji, kun siihen lisätäänkivi- ja lohkarehavainnot, jotka ovat yleensä moreenia. Hiekka on lähes yhtä yleinen pohjamaalaji.Hiekkakerros voi kuitenkin olla paikoin ohuena kerroksena pohjamoreenin päällä. Savi ja hiesuovat yleisiä pohjamaalajeja kunnissa, joka sijoittuvat suurten jokien (Kyrönjoki ja Lapuanjoki)alueelle. Liejua on vajaassa 10 %:ssa tutkimus- ja syvyyspisteiden pohjilla pohjamaalajin päällä.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 61

Taulukko 6.19. Soiden pohjamaalajit kunnittain kunnittain.KuntaTutkittupinta-ala(ha)Moreeni Savi Hiesu Hieta Hiekka Sora Kivi Lohkare KallioLiejupisteitä(%)ALAJÄRVI 24724 46,9 0,9 5,5 7,6 37,7 0,3 0,6 0,0 0,5 5,2ALAVUS 9021 40,5 6,1 4,9 4,4 38,6 0,0 4,1 0,2 1,1 12,1EVIJÄRVI 9428 49,2 2,6 6,2 7,2 28,2 0,3 6,0 0,0 0,2 27,6ILMAJOKI 7243 44,2 18,1 13,4 6,7 15,4 0,3 1,2 0,3 0,4 9,8ISOJOKI 16711 39,1 0,6 0,0 3,2 36,2 10,5 8,5 1,7 0,3 15,2JALASJÄRVI 14917 20,5 6,7 10,2 8,7 48,0 0,5 1,6 1,8 1,9 9,9KARIJOKI 2461 22,1 0,3 0,9 3,5 71,0 0,2 2,2 0,0 0,0 5,3KAUHAJOKI 33675 14,5 3,4 1,0 5,7 73,0 1,5 0,8 0,0 0,1 6,0KAUHAVA 16995 27,1 13,2 14,1 12,1 30,2 0,3 2,0 0,5 0,5 15,7KUORTANE 4880 77,0 3,8 3,4 2,6 11,6 0,0 1,0 0,0 0,5 7,3KURIKKA 13520 21,3 0,2 5,0 6,6 59,7 0,8 5,3 0,0 1,1 7,4LAPPAJÄRVI 13132 55,8 0,9 5,3 4,8 28,6 0,5 3,9 0,0 0,2 10,5LAPUA 12802 43,5 8,9 20,7 10,9 14,0 0,8 0,2 0,0 0,9 8,8SEINÄJOKI 22138 33,0 16,0 11,1 6,6 28,9 0,3 2,6 0,2 1,3 11,5SOINI 10351 36,1 1,4 5,8 2,3 38,5 0,5 15,1 0,0 0,1 9,0TEUVA 11032 43,8 2,3 3,5 3,1 42,7 3,2 1,3 0,0 0,1 4,9TÖYSÄ 1432 79,0 2,1 4,7 3,7 8,8 0,1 0,1 0,0 1,5 6,7VIMPELI 7944 48,9 3,1 5,8 10,5 28,3 0,3 2,9 0,0 0,1 5,4ÄHTÄRI 7889 72,5 2,3 5,4 8,5 9,2 0,0 1,8 0,1 0,1 6,9Keskimäärin (%) 37,0 5,3 6,7 6,7 39,0 1,4 3,1 0,3 0,5 9,86.2.8 Turvetuotantoalueet kunnittainKäyttökelpoisuusselvityksen yhteydessä mitattiin lähinnä ilmakuvilta ja/tai peruskartoilta suuntaaantavasti havaitut turvetuotantoalojen pinta-alat soittain ja kunnittain. Taulukossa 6.20 ovattutkitulla soilla sijaitsevat tuotantoalueet sekä tuotantoalueet, jotka sijaitsevat tutkimusten ulkopuolella.Viimeksi mainitut alueet ovat yleensä melko vanhoja ja osittain poistuneet aktiivisestatuotannosta. Mikäli tuotantoalue on selvästi ilmakuvien perusteella otettu viljelykseen tai kokonaanmetsittynyt, ei sitä ole laskettu mukaan. Tuotantoalueeksi on laskettu myös tuotantoalueenulkorajojen sisäpuoliset tiet ja auma-alueet. Tämän mukaan Etelä-Pohjanmaalla on turvetuotantoalueitayhteensä 23 988 ha, josta 10 924 ha on GTK:n tutkimilla alueilla. Eniten tuotantoalueitaon Kauhajoella, yli 3 900 ha.Taulukko 6.20. Etelä-Pohjanmaan turvetuotantoalueet kunnittain.KuntaVanhattuotanto-alueet (ha)Tutkituttuotanto-alueet (ha)Yhteensä (ha)ALAJÄRVI 166 822 988ALAVUS 2273 556 2829EVIJÄRVI 424 246 670ILMAJOKI 0 356 356ISOJOKI 147 310 45762Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

KuntaVanhattuotanto-alueet (ha)Tutkituttuotanto-alueet (ha)Yhteensä (ha)JALASJÄRVI 1713 912 2625KARIJOKI 0 4 4KAUHAJOKI 734 3176 3910KAUHAVA 98 1215 1313KUORTANE 543 168 711KURIKKA 210 435 645LAPPAJÄRVI 283 168 451LAPUA 0 575 575SEINÄJOKI 2105 896 3001SOINI 1580 317 1897TEUVA 526 252 778TÖYSÄ 121 0 121VIMPELI 1096 252 1348ÄHTÄRI 1050 259 1309YHTEENSÄ 13069 10919 239886.2.9 Etelä-Pohjanmaan suokohtainen turvevaraselvitysKuntakohtaiset turvevara- ym. tiedot perustuvat suokohtaisiin tietoihin. Suokohtaiset tiedot ovatkunnittain kolmessa eri taulukossa loppuraportin erillisenä liitteenä. Ensimmäisessä taulukossaovat suon tutkitun alueen pinta-ala, eri kerrosten keskisyvyydet, keskimaatuneisuudet ja kerrostenturvemäärät. Taulukossa ovat myös suon painopisteen koordinaatit, peruskarttalehti, numero,jonka perusteella suo löytyy Turvetutkimusraportista tai järjestysnumero (kuvissa), tai, jossuota ei ole raportoitu, suon atk-numero. Toisessa taulukossa ovat vastaavat tiedot yli 1,5 m syvänalueen osalta. Kolmannessa taulukossa ovat alussa tiedot turvetuotantoon teknisesti soveltuvastaalueesta; turvetuotantoon soveltuva yli 1,5 m syvän alueen pinta-ala, heikosti (H1-4S) maatuneenrahkavaltaisen pintakerroksen turvemäärä, maatuneemman rahkaturpeen ja saravaltaisenturpeen määrä (H5-10S, H1-10C) sekä käyttökelpoinen kokonaisturvemäärä. Taulukossa on lisäksiseuraavat tiedot numeroina, joiden merkitys on selostettu edellä:- Turvetuotannossa olevan alueen pinta-ala- Vesistön läheisyys (0-3)- Suojelualue (0-3)- Pohjavesialue (0-3)- Asutuksen läheisyys (0-3)- Ojitustilanne (0-3)- Luonnontilaisuusluokka 5-0- Suolaikkuaineistosta saatu ojittamaton pinta-ala ha- Uhanalaiset kasvit, linnut ym. (0-1)- Peltoalue (0-3)- Suolla sijaitsevien tilojen määrä 1-5- Mahdollisen turvetuotantoalueen pirstaleisuus (0-3)- Muita havaintojaSuokohtaiset taulukot on laadittu vuoden 1981 kuntajaon mukaan, koska muutoin soiden numerointiei vastaisi aikaisemmin julkaistujen Turveraporttien numerointia. Kaikki GTK:n julkaisematturvetutkimusraportit ovat luettavissa Internetissä osoitteesta http://www.gtk.fi/opencms/energia/turve.html#Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 63

Tutkitut, mutta toistaiseksi raportoimattomat suot ovat raportoitujen soiden jatkeena. Taulukonyläreunassa on ensin uuden kunnan nimi ja sen jälkeen vanhan kunnan nimi. Yhteenvetotaulukoissakuntatiedot ovat vuoden 2012 kuntajaon mukaisesti.Tutkimustuloksia on havainnollistettu kolmen kuntakohtaisen kuvan avulla. Ensimmäisessä kuvassaon esitetty tutkitut suot, niiden indeksinumero, turvetuotantoalueet (maastotietokanta),suojelualueet ja valuma-alueet. Toisessa kuvassa on esitetty teknisesti tuotantokelpoiset suot tuotantokelpoisenalan perusteella luokiteltuna. Kolmannessa kuvassa on esitetty tutkittujen soidenluonnontilaisuusluokka sekä onko suolla tai sen läheisyydessä suojelualueita.Etelä-Pohjanmaan maankunnan osalta GTK on Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisestivuoden 2012 lokakuussa julkistanut Turvevarojen tilinpitopalvelun version 1.0. Karttapalvelussatarjotaan tietoa suo- ja turvemaiden maankäytöstä sekä Geologian tutkimuskeskuksen kartoittamistaturvevaroista. Palvelussa on mahdollista tarkastella alueellisia yhteenvetoja valmiiksimääriteltyjen aluetasojen avulla tai vaihtoehtoisesti yksittäisen kartoitetun suokohteen tietoja.Yhteenvedoissa eli alueellisissa tilinpitotiedoissa on käytetty kokonaissuoalan, suojellun suoalanja turvetuotannossa olevan suoalan osalta Maanmittauslaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksenaineistoja ja kartoitettujen turvevarojen osalta Geologian tutkimuskeskuksen tuottamia aineistoja.Kartoitettujen turvevarojen tiedot on koostettu kartoitettujen soiden suokohtaisista tiedoista,jotka ovat myös käytettävissä palvelussa. Kartoitetut suot valikoituvat alueellisiin yhteenvetoihintutkimuskokonaisuuksina ja kartoitettua suota osoittavan pisteen paikkatiedon perusteella. Kutentässä raportissa esitetyssä aineistossa, voivat myös tilinpito-palvelussa esitettävät kuntajako jasuokohtaiset tiedot poiketa turvetutkimusraporteissa esitetyistä tiedoista aineiston päivityksen jamuuttuneiden tuotantokelpoisuuskriteerin vuoksi. Turvevarojen tilinpitopalvelu on käytettävissäosoitteessa http://geodata.gtk.fi/Turvevarojen_tilinpito/index.html64Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

7. KOHDEKUVAUKSETTässä kappaleessa esitellään yleiskuvaus jokaisesta luonnonarvojen selvityskohteesta. Selvityskohteeton järjestetty kunnittain aakkosjärjestykseen ja numeroitu 1-84. Kohteiden sijainti käy ilmikuvasta 7.1. Kohteen nimen jälkeen mahdollisesti suluissa oleva nimi on Geologian tutkimuskeskuksenturvetutkimuksissaan käyttämä nimi kohteesta. Sanallisessa kuvauksessa esitellään 10 %tarkkuudella ne luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Kaakinen ym. 2008b) kuvatut suoyhdistymienpiirteet, joista kohde koostuu. Myös suosysteemityyppi kuvataan sen mukaan, ovatkoaapa- vai keidassuopiirteet vallitsevia suosysteemissä. Suosysteemi voi koostua valtaosaltaan aapataikeidassuopiirteistä (aapasuo – keidassuo) tai se voi olla aapa- ja keidassuon välimuoto tai yhdistelmä,jolloin se sisältää sekä aapa- että keidassoille tyypillisiä piirteitä (keidas-aapasuo – aapakeidassuo).Myös kohteen koko pinta-ala mukaan lukien ojitetut osat sekä ojittamattoman osansuhde suosysteemin kokonaispinta-alaan mainitaan.Jokaisen kuvauksen yhteydessä esitellään sanallisesti kohteen runsaimmat luontotyypit sekä runsaimmatlintulajit. Erikseen esitellään huomionarvoisten lintulajien reviirimäärä, reviiritiheys jalajimäärä. Kuvauksessa on maininta havaituista yli kymmenen teerikukon soitimista. Tarkemmattiedot kohteiden sisältämistä luontotyypeistä sekä kohteilla tavatuista lintulajeista saa jokaisen kuvauksenyhteydessä esitetyistä suokohtaisista taulukoista sekä luontotyyppikartoista. Kohdekohtaisissaluontotyyppitaulukoissa olevat värikoodit kuvaavat uhanalaisuusarviointiluokkia: ■ = säilyvä(LC), ■ = silmälläpidettävä (NT), ■ = vaarantunut (VU), ■ = erittäin uhanalainen (EN), ■= äärimmäisen uhanalainen (CR). Huomionarvoiset lintulajit on merkitty taulukoihin tähdellä(*). Kohteiden luontotyypit on esitetty ilmakuvapohjalla. Luontotyypeistä on käytetty ilmakuvissalyhenteitä, jotka selviävät taulukosta 6.1. Kaikki ilmakuvat ovat samassa mittakaavassa (ArcMappaikkatieto-ohjelmassa1:10 000).Mikäli kohteeseen sisältyy erityisiä monimuotoisuutta lisääviä tekijöitä, kuten pienvesiä, tästä onkuvauksessa maininta. Myös muut kohteiden merkittävyyttä mahdollisesti lisäävät erityistekijäteritellään tekstissä.Kohteen kytkeytyneisyyden arvioimiseksi ja suolajien populaatioiden välisten vuorovaikutustenhavainnollistamiseksi kehitettiin tätä tarkastelua varten neliportainen asteikko, jossa tarkastellaanojittamattomien suoalueiden esiintymistä 5 km säteellä kohteen ulkoreunoista. Kohteen kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin suoalueisiin on arvioitu asteikolla huono – tyydyttävä – hyvä– erinomainen seuraavin perustein:1) Huono: Suon reunoista 5 km säteellä on alle 100 ha ojittamatonta suoalaa (koko suo tai osa suosta)2) Tyydyttävä: 5 km säteellä on 100-300 ha ojittamatonta suoalaa (koko suo tai osa suosta)3) Hyvä: 5 km säteellä on 300-500 ha ojittamatonta suoalaa (koko suo tai osa suosta)4) Erinomainen: 5 km säteellä on yli 500 ha ojittamatonta suoalaa (koko suo tai osa suosta)Kytkeytyneisyys kuvastaa ennen kaikkea sitä, onko suo osa paikallisten ojittamattomien suoalueidenverkostoa tai ryhmää. Se myös kuvastaa suolajien populaatioiden välisten vuorovaikutustenpotentiaalia, toisin sanoen lajien mahdollisuuksia ja todennäköisyyttä levittäytyä lähialueen soille.Myös kohteen kytkeytyneisyys olemassa olevaan suojelualueverkostoon on arvioitu samoilla,yllä mainituilla periaatteilla. Eristyneiden (= kytkeytyneisyys huono) kohteiden mahdollista merkitystäaskelkivinä ojittamattomien suoalueiden verkostossa tai suojelualueverkostossa ei ole tässäyhteydessä arvioitu.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 65

Jokainen suo on arvioitu luonnontilaluokkaan valtioneuvoston periaatepäätöksen (Valtioneuvosto2012) ohjeiden mukaan. Kohteet luokiteltiin aapa- tai keidassoina sen mukaan, kummat piirteetovat vallitsevampia.Kohdekuvausten yhteydessä on lisäksi tieto suon hankkimisesta turvetuotantoa varten, jos siihensovelletaan ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaista lupaharkintaa. Tiedon yhteydessä mainitaan,onko suon ojittamattomasta alasta hankittu turvetuotantoa varten yli tai alle puolet. Mikäliympäristölupahakemus on käsiteltävänä aluehallintovirastossa, hallinto-oikeudessa tai korkeimmassahallinto-oikeudessa, on asiasta maininta. Suluissa oleva päivämäärä tarkoittaa, minäpäivänä kyseinen tieto on lisätty loppuraporttiin. Kyseessä ei ole täydellinen tieto turvetuotantoavarten hankituista soista, vaan tietoa kerättiin sähköpostitse alueen turvetuottajilta Bioenergiary:n edustajan toimesta.Kuva 7.1. Selvityskohteiden (1-84) sijainti.66Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

ALAJÄRVI1. HeininevaHeinineva sijaitsee Alajärven LehtimäelläKoskenkylässä. Suossa on välipintaisenkeskiboreaalisen aapasuon (50 %) ja rimpisenkeskiboreaalisen aapasuon (50 %)piirteitä. Suosysteeminä Heinineva on aapasuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 247 ha. Ojittamatonala on 120,1 ha (48 % suosysteeminalasta). Maantie kulkee Heininevanhalki. Runsaimmat luontotyypitovat rimpineva, kalvakkaneva ja minerotrofinenlyhytkorsineva. Heininevallahavaittiin yksi huomionarvoinenkasvilaji. Uhanalaisten luontotyypienosuus kohteen alasta on Heininevallatoiseksi suurin selvitetyssä kohdejoukossaja uhanalaisten luontotyyppienala kolmanneksi suurin. Heininevallaon selvitetyn kohdejoukon kolmanneksirunsain vaarantuneiden luontotyyppienesiintymä. Runsaimmat lintulajitovat niittykirvinen, pikkulokki ja kalalokki.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 55, reviiritiheys 45,8 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 14. Huomionarvoistenlintulajien reviiritiheys on suurin selvitetyssäkohdejoukossa ja lajimääräneljänneksi suurin. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon huono. Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Heinineva luokitellaanaapasuona luonnontilaluokkaan 3.Heininevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Rahkaräme 4,7Minerotrofinen lyhytkorsineva 13,2Rimpineva 33,8Rimpinevaräme 8,7Tupasvillaräme 9,5Kalvakkaneva 21,9Kalvakkanevaräme 7,1Lyhytkorsiräme 11,4Pallosararäme 1Saraneva 3,4Sararäme 3,5Tupasvillakorpi 1,8YHTEENSÄ 120,1Heininevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSuomenkielinen nimiSphagnum pulcrumKurjenrahkasammalHeininevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräJänkäkurppa* 1Kalalokki 11Kalatiira* 1Kapustarinta* 3Keltavästäräkki* 6Kuovi* 1Kurki* 1Käki 1Laulujoutsen* 1Liro* 5Metsäkirvinen 2Naurulokki* 3Niittykirvinen* 15Pajusirkku 1Pensastasku 1Pikkukuovi* 1Pikkulokki* 13Riekko* 3Sirittäjä 1Taivaanvuohi 1Tilhi 1Valkoviklo* 1YHTEENSÄ 74Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 67

Heininevan luontotyypit.2. LakkonevaLakkoneva sijaitsee Alajärven LehtimäenSaarimaankylässä. Suossa on viettokeitaan(100 %) piirteitä. SuosysteeminäLakkoneva on keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 674 ha. Ojittamaton ala on 116,2 ha(17 % suosysteemin alasta). Lakkonevanrunsaimmat luontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja ombrotrofinen lyhytkorsineva.Runsaimmat lintulajit ovatniittykirvinen, kalalokki ja keltavästäräkki.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 36, reviiritiheys 31,0 reviiriä/km 2ja lajimäärä 6. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on tyydyttävä(Lohilamminneva-Valkeisneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoon onhuono. Lakkoneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Lakkonevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 93,3Rahkaräme 12,8Isovarpuräme 0,9Minerotrofinen lyhytkorsineva 3,0Ombrotrofinen lyhytkorsineva 6,0Sararäme 0,3YHTEENSÄ 116,2Lakkonevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 7Kapustarinta* 4Keltavästäräkki* 6Kiuru 1Kurki* 1Niittykirvinen* 23Pikkukuovi* 1Riekko* 1YHTEENSÄ 4468Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Lakkonevan luontotyypit.3. Lohilamminneva-ValkeisnevaLohilamminneva-Valkeisneva sijaitseeAlajärven Lehtimäen Jaakkolankylässä.Suossa on viettokeitaan (40 %), rahkakeitaan(40 %) ja välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (20 %) piirteitä. SuosysteeminäLohilamminneva-Valkeisneva onaapa-keidassuo. Koko suosysteemin pinta-alaojitetut osat mukaan lukien on 413ha. Ojittamaton ala on 214,4 ha (52 %suosysteemin alasta). Lohilamminneva-Valkeisnevanrunsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, keidasräme ja sararäme.Lohilamminneva-Valkeisnevalla havaittiinviidenneksi eniten luontotyyppejäselvitetyssä kohdejoukossa. Lohilamminneva-Valkeisnevallahavaittiin yksihuomionarvoinen kasvilaji. Lohilamminnevankeskellä on lampi (Lohilampi)ja Valkeisneva rajoittuu noin 15 ha laajuiseenValkeisjärveen. Runsaimmat lintulajitovat niittykirvinen, keltavästäräkkija metsäkirvinen. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 42, reviiritiheys 19,6reviiriä/km 2 ja lajimäärä 13. Lohilamminnevallahavaittiin 14 ja Valkeisnevalla10 teerikukon soidin. Huomionarvoistenlintulajien lajimäärä oli viidenneksisuurin selvitetyssä kohdejoukossa. Suonkytkeytyneisyys lähialueen ojittamatto-miin soihin on hyvä (Salonneva-Järvineva,Lakkoneva). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Lohilamminneva-Valkeisnevaluokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Lohilamminneva-Valkeisnevanluontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 73,1Rahkaräme 73,3Isovarpuräme 5,1Kangasräme 0,4Kuljuneva 2,8Luhtaneva 2,0Minerotrofinen lyhytkorsineva 6,4Ombrotrofinen lyhytkorsineva 6,3Rimpineva 13,0Tupasvillaräme 6,8Lyhytkorsiräme 1,8Sarakorpi 0,5Saraneva 7,6Sararäme 15,4YHTEENSÄ 214,4Lohilamminneva-Valkeisnevanhuomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSphagnum pulcrumSuomenkielinen nimiKurjenrahkasammalEtelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 69

Lohilamminneva-Valkeisnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräIsolepinkäinen 1Kalalokki 1Kapustarinta* 5Keltavästäräkki* 8Kiuru 1Kuikka* 1Kuovi* 1Käki 3Käpytikka 1Leppälintu* 1Liro* 2Metsäkirvinen 7Niittykirvinen* 14LajiReviirimääräPajusirkku 3Pensastasku 3Pikkukuovi* 2Pikkulepinkäinen* 2Riekko* 1Räkättirastas 1Sinisorsa 1Sirittäjä 2Sääksi* 1Taivaanvuohi 1Tavi* 1Telkkä* 3Västäräkki 1YHTEENSÄ 68Lohilamminneva-Valkeisnevan luontotyypit.70Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

4. LuttisaarennevaLuttisaarenneva sijaitsee Alajärven Menkijärvenkylässä. Suossa on paikallisensuoyhdistymän (100 %) piirteitä. SuosysteeminäLuttisaarenneva on keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetut osatmukaan lukien on 176 ha. Ojittamatonala on 93,5 ha (53 % suosysteemin alasta).Suosysteemi on suurimmaksi osaksihyvin puustoinen. Luttisaarennevan runsaimmatluontotyypit ovat isovarpuräme,keidasräme ja tupasvillaräme. Runsainlintulaji on metsäkirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 1, reviiritiheys1,1 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 1. Suonkytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on erinomainen (Nyöreinneva,Vanhaneva, Sikaneva, Teerineva,Lassinsalonneva, Haudantaustanneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoon onhuono. Luttisaarenneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Luttisaarennevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 18,6Rahkaräme 1,3Isovarpuräme 51,6Kangasräme 1,6Tupasvillaräme 18,2Aitokorpi 1,2Kangaskorpi 0,9Sararäme 0,1YHTEENSÄ 93,5Luttisaarennevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaasieppo 2Käki 2Liro* 1Metsäkirvinen 9Metsäviklo 1Talitiainen 1YHTEENSÄ 16Luttisaarennevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 71

5. NyöreinnevaNyöreinneva sijaitsee Alajärven Menkijärvenkylässä ja osittain Lappajärvenalueella. Suossa on viettokeitaan (20 %),rahkakeitaan (60 %), metsäkeitaan (10%) sekä välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (10 %) piirteitä. SuosysteeminäNyöreinneva on aapa-keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 527 ha. Ojittamaton alaon 215,3 ha (41 % suosysteemin alasta).Nyöreinnevan runsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, isovarpuräme ja tupasvillaräme.Runsaimmat lintulajit ovat niittykirvinen,metsäkirvinen ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 18, reviiritiheys 8,4 reviiriä/km 2 jalajimäärä 6. Suolla havaittiin 11 teerikukonsoidin.Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on tyydyttävä(Teerineva, Lassinsalonneva, Luttisaarenneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Nyöreinneva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Alle puolet suon ojittamattomasta osastaon hankittu turvetuotantoa varten.Nyöreinnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 7,5Rahkaräme 112,3Isovarpuräme 26,0Minerotrofinen lyhytkorsineva 6,4Ombrotrofinen lyhytkorsineva 10,8Rimpineva 6,8Rimpinevaräme 9,8Tupasvillaräme 14,0Kalvakkaneva 0,7Kalvakkanevaräme 9,0Lyhytkorsiräme 6,9Sarakorpi 1,4Saraneva 1,2Sararäme 2,5YHTEENSÄ 215,3Nyöreinnevallahavaittujenlintulajienreviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 4Keltavästäräkki* 1Kivitasku* 1Liro* 4Metsäkirvinen 9Niittykirvinen* 7Pikkukuovi* 1YHTEENSÄ 27Nyöreinnevan luontotyypit.72Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

6. Salonneva-JärvinevaSalonneva-Järvineva (Salonneva) sijaitseeAlajärven Lehtimäen Jaakkolankylässä.Suossa on rahkakeitaan (80 %) ja välipintaisenkeskiboreaalisen aapasuon (20 %)piirteitä. Suosysteeminä Salonneva-Järvinevaon aapa-keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 358 ha. Ojittamaton ala on 188,8ha (53 % suosysteemin alasta). Salonneva-Järvinevanrunsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, tupasvillaräme ja saranevaSuo rajautuu osittain Vähä-Räyrinki-ja Iso-Räyrinki -nimisiin järviin. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen janiittykirvinen. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 14, reviiritiheys 14,7 reviiriä/km2 ja lajimäärä 7. Suolla havaittiin10 teerikukon soidin. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon tyydyttävä (Lohilamminneva-Valkeisneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Salonneva-Järvinevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Salonneva-Järvinevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Rahkaräme 123,3Minerotrofinen lyhytkorsineva 0,5Ombrotrofinen lyhytkorsineva 6,0Rimpineva 0,9Tupasvillaräme 39,7Kalvakkaneva 1,3Kalvakkanevaräme 3,0Lyhytkorsiräme 0,4Saraneva 10,9Sararäme 2,8YHTEENSÄ 188,8Salonneva-Järvinevallahavaittujenlintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 2Kapustarinta* 2Keltavästäräkki* 2Kurki* 1Käki 2Liro* 1Metsäkirvinen 7Niittykirvinen* 5Pensastasku 2Riekko* 1Sinisuohaukka* 1Sääksi* 1YHTEENSÄ 27Salonneva-Järvinevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 73

7. Teerineva (Menkijärvi)Teerineva sijaitsee Alajärven Menkijärvenkylässä. Suossa on välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (60 %) ja viettokeitaan(40 %) piirteitä. Suosysteeminä Teerinevaon keidas-aapasuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 134 ha. Ojittamaton ala on 77,1ha (58 % suosysteemin alasta). Teerinevanrunsaimmat luontotyypit ovat rahkaräme,keidasräme ja rimpineva. Merkittäväosa suon reunoista on säilynytojittamattomina, minkä vuoksi hydrologinenyhteys suon ja kivennäismaidenvälillä on säilynyt suurelta osinhäiriöttömänä. Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, käki, liro ja niittykirvinen.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 14, reviiritiheys 18,2 reviiriä/km2 ja lajimäärä 9. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Iso Narunneva, Haudantaustanneva,Nyöreinneva, Sikaneva,Luttisaarenneva). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon tyydyttävä (Iso Narunneva).Teerineva luokitellaan aapasuonaluonnontilaluokkaan 4.Teerinevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 13,2Rahkaräme 19,5Isovarpuräme 1,4Minerotrofinen lyhytkorsineva 6,0Ombrotrofinen lyhytkorsineva 0,6Rimpineva 11,5Tupasvillaräme 7,3Kalvakkaneva 11,0Kalvakkanevaräme 3,7Lyhytkorsiräme 1,6Sarakorpi 0,1Saraneva 0,2Sararäme 1,0YHTEENSÄ 77,1Teerinevallahavaittujenlintulajienreviirimäärät.LajiReviirimääräJärripeippo* 1Kalalokki 2Kapustarinta* 2Keltavästäräkki* 1Kuovi* 1Käki 4Laulujoutsen* 1Leppälintu* 1Liro* 3Metsäkirvinen 14Metsäviklo 1Niittykirvinen* 3Pikkukuovi* 1Tilhi 1Töyhtöhyyppä 2Varis 1YHTEENSÄ 39Teerinevan luontotyypit.74Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

ALAVUS8.-9. Kuhjonneva-PohjaisnevaKuhonneva-Pohjaisneva sijaitsee AlavudenPohjoispään kylässä. GTK:n turvetutkimuksissaKuhjonnevaa ja tässä selvityksessäerillisenä suona käsiteltävää Pohjaisnevaapidetään yhtenä suosysteeminä(nimeltään Pohjaisneva). Kuhjonneva-Pohjaisnevassa on viettokeitaan (30 %),kilpikeitaan (10 %) ja rahkakeitaan (60%) piirteitä. Suosysteeminä Kuhjonneva-Pohjaisneva on keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 766 ha. Ojittamaton ala on yhteensä399,6 ha (52 % suosysteemin alasta).Kuhjonneva-Pohjaisnevan kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Pohjaisneva, Larvaneva,Valokkineva, Pahkaneva, Rottominneva,Rahkaneva, Kaulalamminneva-Tausneva). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon hyvä (Larvaneva). Kuhjonneva-Pohjaisnevaluokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.8. KuhjonnevaKuhjonnevan ojittamaton ala on 278,2ha. Kuhjonnevan runsaimmat luontotyypitovat keidasräme, rahkaräme ja tupasvillaräme.Runsaimmat lintulajit ovatmetsäkirvinen, niittykirvinen ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 13, reviiritiheys 4,7 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 7. Suolla on pitkospuureittija laavu.Kuhjonnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 120,9Rahkaräme 68,5Isovarpuräme 17,5Minerotrofinen lyhytkorsineva 4,3Ombrotrofinen lyhytkorsineva 6,2Tupasvillaräme 34,0Kalvakkaneva 1,2Kalvakkanevaräme 2,4Korpiräme 0,6Lyhytkorsiräme 11,3Pallosararäme 1,1Sarakorpi 0,1Saraneva 2,2Sararäme 7,9YHTEENSÄ 278,2Kuhjonnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräJärripeippo* 1Kapustarinta* 3Keltavästäräkki* 1Kuovi* 1Käki 2Metsäkirvinen 10Niittykirvinen* 4Pensastasku 1Pohjansirkku* 2Riekko* 1Västäräkki 2YHTEENSÄ 28Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 75

Kuhjonnevan luontotyypit.9. PohjaisnevaPohjaisnevan ojittamaton ala on 121,3ha. Pohjaisnevan runsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, keidasräme, ja tupasvillaräme.Runsaimmat lintulajit ovatmetsäkirvinen ja niittykirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 9, reviiritiheys7,4 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 6.Pohjaisnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 39,9Rahkaräme 43,9Isovarpuräme 11,3Minerotrofinen lyhytkorsineva 9,7Ombrotrofinen lyhytkorsineva 2,9Tupasvillaräme 13,2Sararäme 0,4YHTEENSÄ 121,3Pohjaisnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 1Keltavästäräkki* 1Liro* 1Metsäkirvinen 9Niittykirvinen* 4Pohjansirkku* 1Sääksi* 1YHTEENSÄ 1876Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Pohjaisnevan luontotyypit.EVIJÄRVI10. HaaponevaHaaponeva (Iso Haaponeva) sijaitsee EvijärvenAnttikosken ja Lemppuksen kylissä.Suossa on viettokeitaan (60 %), välipintaisenkeskiboreaalisen aapasuon(30 %) ja rahkakeitaan (10 %) piirteitä.Suosysteeminä Haaponeva on aapakeidassuo.Koko suosysteemin pinta-alaojitetut osat mukaan lukien on 181 ha.Ojittamaton ala on 77,5 ha (43 % suosysteeminalasta). Haaponevan runsaimmatluontotyypit ovat rahkaräme, minerotrofinenlyhytkorsineva ja tupasvillaräme.Runsaimmat lintulajit ovat niittykirvinen,metsäkirvinen ja keltavästäräkki.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 20, reviiritiheys 25,8 reviiriä/km 2ja lajimäärä 7. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on huono.Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Haaponeva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Haaponevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 5,8Rahkaräme 23,2Isovarpuräme 3,1Minerotrofinen lyhytkorsineva 22,6Ombrotrofinen lyhytkorsineva 5,5Rimpineva 4,0Rimpinevaräme 6,4Tupasvillaräme 6,5Tupasvillakorpi 0,4YHTEENSÄ 77,5Haaponevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 1Keltavästäräkki* 5Kurki* 1Liro* 1Metsäkirvinen 10Niittykirvinen* 10Pikkukuovi* 1Riekko* 1YHTEENSÄ 30Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 77

Haaponevan luontotyypit.11. KatilamminnevaKatilamminneva (Honkineva) sijaitseeEvijärven Latukan kylässä. Suossa onviettokeitaan (80 %) ja välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (20 %) piirteitä.Suosysteeminä Katilamminneva on aapa-keidassuo.Koko suosysteemin pintaalaojitetut osat mukaan lukien on 165ha. Ojittamaton ala on 132,5 ha (80 %suosysteemin alasta). Katilamminnevanrunsaimmat luontotyypit ovat keidasräme,minerotrofinen lyhytkorsineva jarahkaräme. Katilamminnevalla on selvitetynkohdejoukon runsain erittäinuhanalaisten luontotyyppien esiintymä.Suon reunat ovat laajalti ojittamattomatja suon hydrologinen yhteysympäröiviin mineraalimaihin onparhaiten säilyneitä koko selvitetyssäkohdejoukossa. Suon läntinen lahdekerajautuu ojittamattomana kuusivaltaiseenluonnonmetsään (Rasinmäki).Runsaimmat lintulajit ovat niittykirvinenja keltavästäräkki. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 36, reviiritiheys27,2 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 7. Suonkytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on tyydyttävä (Teerineva [Latukka],Vanhankartanonneva). Kytkeyty-neisyys suojelualueverkkoon on huono.Katilamminneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 4.Katilamminnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 33,3Rahkaräme 16,5Isovarpuräme 8,4Kuljuneva 1,0Minerotrofinen lyhytkorsineva 17,1Ombrotrofinen lyhytkorsineva 6,3Rimpineva 12,6Rimpinevaräme 0,6Tupasvillaräme 10,3Kalvakkaneva 3,6Korpiräme 2,0Lyhytkorsiräme 6,6Pallosararäme 0,2Sarakorpi 1,1Saraneva 0,5Sararäme 3,2Tupasvillakorpi 9,1YHTEENSÄ 132,578Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Katilamminnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 2Keltavästäräkki* 5Käki 1Liro* 1Metsäkirvinen 2Metsäviklo 1LajiReviirimääräNiittykirvinen* 24Pikkukuovi* 2Riekko* 1Sääksi* 1Tilhi 1YHTEENSÄ 41Katilamminnevan luontotyypit.12. Teerineva (Latukka)Teerineva sijaitsee Evijärven Latukan kylässäja osittain Pedersören alueella. Suossa on välipintaisenkeskiboreaalisen aapasuon (100%) piirteitä. Suosysteeminä Teerineva onaapasuo. Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 225 ha. Ojittamatonala on 102,8 ha (44 % suosysteeminalasta). Teerinevan runsaimmat luontotyypitovat minerotrofinen lyhytkorsineva, rimpinevaja rahkaräme. Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, niittykirvinen, naurulokkija keltavästäräkki. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 36, reviiritiheys35,0 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 14. Huomionarvoistenlintulajien reviiritiheys ontoiseksi suurin selvitetyssä kohdejoukossaja lajimäärä neljänneksi suurin. Suonkytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on tyydyttävä (Katilamminneva, Vanhankartanonneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Teerineva luokitellaanaapasuona luonnontilaluokkaan 3.Teerinevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 5,0Rahkaräme 12,1Isovarpuräme 1,3Minerotrofinen lyhytkorsineva 36,9Ombrotrofinen lyhytkorsineva 0,9Rimpineva 14,8Rimpinevaräme 0,8Tupasvillaräme 9,5Kalvakkaneva 6,0Kalvakkanevaräme 3,1Lyhytkorsiräme 4,5Sarakorpi 0,8Saraneva 6,6Sararäme 0,5YHTEENSÄ 102,8Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 79

Teerinevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKaakkuri* 1Kalalokki 3Kalatiira* 1Kapustarinta* 2Keltavästäräkki* 4Kiuru 1Kurki* 2Käki 3Laulujoutsen* 1Leppälintu* 1Liro* 2LajiReviirimääräMetsäkirvinen 17Naurulokki* 4Niittykirvinen* 14Pikkukuovi* 1Ruskosuohaukka* 1Sinisuohaukka* 1Sääksi* 1Tilhi 1Töyhtöhyyppä 2Varis 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 65Teerinevan luontotyypit. Maakunnan raja on merkitty punaisella.80Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

ILMAJOKI13. KylkisalonnevaKylkisalonneva sijaitsee Ilmajoen Peräkylässä.Suossa on viettokeitaan (80 %) jarahkakeitaan (20 %) piirteitä. SuosysteeminäKylkisalonneva on keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 317 ha. Ojittamaton alaon 116,1 ha (37 % suosysteemin alasta).Kylkisalonnevan runsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, keidasräme ja minerotrofinenlyhytkorsineva. Runsaimmatlintulajit ovat niittykirvinen, liro ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 24, reviiritiheys 20,7 reviiriä/km2 ja lajimäärä 7. Suolla havaittiin10 teerikukon soidin. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin onhuono. Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Kylkisalonneva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Yli puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten.Kylkisalonnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 40,6Rahkaräme 54,2Kangasräme 1,5Minerotrofinen lyhytkorsineva 8,7Ombrotrofinen lyhytkorsineva 1,6Rimpineva 4,5Tupasvillaräme 4,1Tupasvillakorpi 0,9YHTEENSÄ 116,1Kylkisalonnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 5Kiuru 1Kivitasku* 1Leppälintu* 1Liro* 6Niittykirvinen* 9Pikkukuovi* 1Pohjansirkku* 1YHTEENSÄ 25Kylkisalonnevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 81

ISOJOKI14. HosiankeidasHosiankeidas (Toornikeidas) sijaitsee IsojoenKodesjärven kylässä. Suossa on viettokeitaan(100 %) piirteitä. SuosysteeminäHosiankeidas on keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 387 ha. Ojittamaton alaon 239,5 ha (62 % suosysteemin alasta).Hosiankeitaan reunat ovat merkittäviltäosin ojittamattomat. Hosiankeitaallatavataan 12 luontotyyppiä, joista runsaimmatovat keidasräme, rahkaräme jakuljuneva. Runsaimmat lintulajit ovatmetsäkirvinen, pikkulokki, niittykirvinenja pensastasku. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 63, reviiritiheys26,3 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 16. Suollahavaittiin 18 teerikukon soidin. Huomionarvoistenlintulajien reviirimääräoli selvitetyssä kohdejoukossa viidenneksisuurin ja lajimäärä toiseksisuurin. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on erinomainen(Kivikeidas-Haapakeidas, Housukeidas,Huidankeidas, Pesäkeidas). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on erinomainen(Kivikeidas-Haapakeidas, Huidankeidas).Hosiankeidas luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Hosiankeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 108Rahkaräme 78Isovarpuräme 12,7Kuljuneva 18,7Minerotrofinen lyhytkorsineva 4Ombrotrofinen lyhytkorsineva 9,8Rimpineva 3,8Tupasvillaräme 1,1Sarakorpi 0,1Saraneva 0,9Sararäme 0,5Tupasvillakorpi 1,9YHTEENSÄ 239,5Hosiankeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHernekerttu 1Jouhisorsa* 1Kalalokki 1Kalatiira* 4Kapustarinta* 5Keltavästäräkki* 5Kivitasku* 1Kuovi* 1Kurki* 2Käki 4Lapintiira* 2Laulujoutsen* 1Liro* 8Metsäkirvinen 24Niittykirvinen* 11Pensastasku 11Pikkulokki* 15Riekko* 2Sinisorsa 1Sirittäjä 1Taivaanvuohi 1Tavi* 1Telkkä* 1Tuulihaukka 1Töyhtöhyyppä 3Valkoviklo* 3Västäräkki 2YHTEENSÄ 11382Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Hosiankeitaan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 83

15. HoukoonkeidasHoukoonkeidas (Houkonkeidas) sijaitseeIsojoen Piikkilänkylässä. Suossa on kilpikeitaan(100 %) piirteitä. SuosysteeminäHoukoonkeidas on keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 221 ha. Ojittamaton alaon 80,7 ha (37 % suosysteemin alasta).Houkoonkeitaalla tavataan 4 luontotyyppiä,joista runsaimmat ovat keidasräme,kuljuneva ja rahkaräme. Suolla onmerkittävä pienvesien esiintymä (Houkoonlammit;allikkoja). Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen, kalalokki jaliro. Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 12, reviiritiheys 9,0 reviiriä/km 2 jalajimäärä 6. Suolla havaittiin 14 teerikukonsoidin. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on erinomainen(Mustasaarenkeidas, Iso Rapaneva,Housukeidas, Isokeidas). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on erinomainen(Mustasaarenkeidas). Houkoonkeidasluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Houkoonkeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 51,5Rahkaräme 9,0Isovarpuräme 2,2Kuljuneva 18,0YHTEENSÄ 80,7Houkoonkeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 6Kapustarinta* 2Käki 1Laulujoutsen* 1Leppälintu* 1Liro* 4Metsäkirvinen 12Metsäviklo 1Sinisorsa 1Tavi* 2Telkkä* 2Töyhtöhyyppä 3Västäräkki 2YHTEENSÄ 38Houkoonkeitaan luontotyypit.84Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

16. HousukeidasHousukeidas sijaitsee Isojoen Kortteenkylässä.Suossa on kilpikeitaan piirteitä.Suosysteeminä Housukeidas on keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 165 ha. Ojittamatonala on 69,0 ha (42 % suosysteeminalasta). Housukeitaan luontotyypitovat keidasräme, isovarpuräme ja kuljuneva.Housukeitaalla sijaitsee pienvesienesiintymä (lampia ja allikoita). Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen,kalalokki, kapustarinta ja niittykirvinen.Huomionarvoisten lajien reviirimäärä on24, reviiritiheys 34,8 reviiriä/km 2 ja lajimäärä10. Huomionarvoisten lintulajienreviiritiheys oli kolmanneksi suurinselvitetyssä kohdejoukossa. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiinsoihin on hyvä (Houkoonkeidas, Hosiankeidas).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Housukeidas luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Yli puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten. Ympäristölupahakemuson vireillä aluehallintovirastossa(13.12.2012).Housukeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 62,9Isovarpuräme 2,2Kuljuneva 4,0YHTEENSÄ 69,1Housukeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 7Kapustarinta* 6Keltasirkku 2Keltavästäräkki* 1Kuovi* 1Kurki* 2Käki* 3Laulujoutsen* 1Liro* 4Metsäkirvinen 9Niittykirvinen* 6Pensastasku 2Pikkulokki* 1Riekko* 1Räkättirastas 1Sinisorsa 1Taivaanvuohi 1Teeri* 1YHTEENSÄ 50Housukeitaan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 85

17. Iso RapanevaIso Rapaneva sijaitsee Isojoen Suojoenkylässä. Suossa on kilpikeitaan (70 %) javälipintaisen keskiboreaalisen aapasuon(30 %) piirteitä. Suosysteeminä Iso Rapanevaon aapakeidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 326 ha. Ojittamaton ala on 94,5ha (29 % suosysteemin alasta). Iso Rapanevanrunsaimmat luontotyypit ovatkeidasräme, minerotrofinen lyhytkorsinevaja rahkaräme. Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, kapustarinta ja liro.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 9, reviiritiheys 9,5 reviiriä/km 2 ja lajimäärä4. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on erinomainen(Hanhikeidas, Pitkänniemenkeidas,Rimpikeidas, Isokeidas, Houkoonkeidas).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon erinomainen (Hanhikeidas). IsoRapaneva luokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Yli puolet ojittamattomasta alueesta onhankittu turvetuotantoa varten. Ympäristölupahakemuson käsiteltävänä korkeimmassahallinto-oikeudessa (30.11.2012).Iso Rapanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 66,6Rahkaräme 5,0Isovarpuräme 1,2Kuljuneva 5,8Minerotrofinen lyhytkorsineva 6,7Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3,2Rimpineva 4,4Kalvakkaneva 0,2Lyhytkorsiräme 1,4YHTEENSÄ 94,5Iso Rapanevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 4Käki 1Laulujoutsen* 1Liro* 3Metsäkirvinen 14Niittykirvinen* 1Pensastasku 2Västäräkki 1YHTEENSÄ 27Iso Rapanevan luontotyypit.86Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

18. IsokeidasIsokeidas sijaitsee Isojoen Suojoen kylässä.Suossa on kilpikeitaan (10 %) ja viettokeitaan(90 %) piirteitä. SuosysteeminäIsokeidas on keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 529 ha. Ojittamaton ala on 360,7ha (68 % suosysteemin alasta). Osa suostasisältyy Natura-ohjelmaan (Haapakeidas-Huidankeidas-Mustasaarenkeidas).Isokeitaan eteläosassa on useitasuolta alkunsa saavia puroja. Isokeitaanrunsaimmat luontotyypit ovat keidasräme,kuljuneva ja rahkaräme. Isokeitaallasijaitsee pienvesien esiintymä (lampiaja allikoita). Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, kapustarinta ja kalalokki.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 42, reviiritiheys 11,6 reviiriä/km2 ja lajimäärä 14. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Mustasaarenkeidas,Peurainneva, Iso Rapaneva, Heikijärvenneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon erinomainen (Mustasaarenkeidas).Isokeidas luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Isokeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 187,8Rahkaräme 59,9Isovarpuräme 9,2Kuljuneva 99,4Minerotrofinen lyhytkorsineva 0,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3,4Tupasvillaräme 0,5Korpiräme 0,2Sarakorpi 0,1Juolasarakorpi 0,2YHTEENSÄ 360,7Isokeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 9Kalatiira* 1Kapustarinta* 10Keltavästäräkki* 3Kiuru 1Kuovi* 2Kurki* 4Käki 1Laulujoutsen* 2Liro 8Metsäkirvinen 24Metsäviklo 1Niittykirvinen* 2Pensastasku 4Pikkukuovi* 2Pikkulokki* 2Punajalkaviklo* 1Räkättirastas 2Sinisorsa 1Sääksi* 1Taivaanvuohi 2Tavi* 3Telkkä* 1Töyhtöhyyppä 5Västäräkki 3YHTEENSÄ 95Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 87

Isokeitaan luontotyypit. Natura-alueen rajat on merkitty vihreällä.88Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

19. LehmikeidasLehmikeidas sijaitsee Isojoen Vanhakylässä.Suossa on kilpikeitaan (50 %) javiettokeitaan (50 %) piirteitä. SuosysteeminäLehmikeidas on keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osatmukaan lukien on 308 ha. Ojittamatonala on 88,6 ha (29 % suosysteemin alasta).Lehmikeitaan runsaimmat luontotyypitovat keidasräme, kuljuneva ja rahkaräme.Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinen,kapustarinta ja liro. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 13, reviiritiheys14,7 reviiriä/km 2 ja lajimäärä5. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on erinomainen(Hanhikeidas, Marjokeidas, Kiimakeidas,Rimpikeidas). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon erinomainen. Lehmikeidasluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Lehmikeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 58,3Rahkaräme 6,5Kuljuneva 12,8Minerotrofinen lyhytkorsineva 2,7Tupasvillaräme 2,5Kalvakkaneva 3,4Korpiräme 0,5Lyhytkorsiräme 1,8YHTEENSÄ 88,6Lehmikeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 6Keltavästäräkki* 1Kurki* 1Käki 1Liro* 4Metsäkirvinen 13Metsäviklo 1Pensastasku 3Pikkukuovi* 1Töyhtöhyyppä 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 33Lehmikeitaan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 89

20. MarjokeidasMarjokeidas sijaitsee Isojoen Vanhakylässä.Suossa on viettokeitaan (60 %) ja kilpikeitaan(40 %) piirteitä. SuosysteeminäMarjokeidas on keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 180 ha. Ojittamaton ala on 115,0ha (64 % suosysteemin alasta). Marjokeitaanrunsaimmat luontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja isovarpuräme.Marjokeitaalla havaittiin kaksi huomionarvoistakasvilajia. Suolla on nummirahkasammalen(Sphagnum molle) esiintymä.Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinenja pensastasku. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 7, reviiritiheys6,1 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 5. Suonkytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on erinomainen (Kiimakeidas,Lehmikeidas, Hanhikeidas, Stormossen,Rimpikeidas). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon erinomainen (Hanhikeidas,Stormossen). Marjokeidas luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan3.Marjokeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 83,6Rahkaräme 16,2Isovarpuräme 4,6Minerotrofinen lyhytkorsineva 2,4Rimpineva 4,0Tupasvillaräme 2,8Sararäme 1,5YHTEENSÄ 115,0Marjokeitaan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSuomenkielinen nimiSphagnum molleNummirahkasammalSphagnum pulchrumKurjenrahkasammalMarjokeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 2Kurki* 1Käki 1Liro* 2Metsäkirvinen 9Niittykirvinen* 1Pensastasku 3Sääksi* 1Västäräkki 2YHTEENSÄ 22Marjokeitaan luontotyypit.90Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

21. PeurainnevaPeurainneva sijaitsee Isojoen Peuralankylässäja suurimmaksi osaksi Satakunnanmaakunnassa Merikarvian Mäntylänkulmankylässä. Peurainnevan luonnonarvotselvitettiin yhteistyössä Satakunnan ELYkeskuksenhallinnoiman Satakunnan soidenmoninaiskäytön selvitys -hankkeenkanssa. Suossa on viettokeitaan (60 %) javälipintaisen keskiboreaalisen aapasuon(40 %) piirteitä. Suosysteeminä Peurainnevaon aapa-keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 355 ha. Ojittamaton ala on 199,0ha (56 % suosysteemin alasta). Peurainnevanrunsaimmat luontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja rimpineva. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen,kapustarinta ja käki. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 11, reviiritiheys 5,5reviiriä/km 2 ja lajimäärä 6. Suolla havaittiin14 teerikukon soidin. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Stormossen, Isokeidas,Kukilankeidas). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon tyydyttävä (Kukilankeidas).Peurainneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Peurainnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 96,7Rahkaräme 22,9Isovarpuräme 11,6Minerotrofinen lyhytkorsineva 10,7Ombrotrofinen lyhytkorsineva 12,6Rimpineva 14,7Tupasvillaräme 1,0Kalvakkaneva 12,5Kalvakkanevaräme 1,1Lyhytkorsiräme 13,7Saraneva 0,7Sararäme 0,8YHTEENSÄ 199,0Peurainnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 2Kapustarinta* 4Kuovi* 1Käki 4Liro* 2Metsäkirvinen 13Metsäviklo 1Pikkukuovi* 1Riekko* 2Sirittäjä 2Talitiainen 1Viirupöllö* 1YHTEENSÄ 34Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 91

Peurainnevan luontotyypit. Maakuntien rajat on merkitty punaisella.22. PitkänniemenkeidasPitkänniemenkeidas sijaitsee Isojoen Vesijärvenkylässä. Suossa on kilpikeitaanpiirteitä (100 %) ja suosysteeminä Pitkänniemenkeidason keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 366 ha. Ojittamaton alaon 81,6 ha (22 % suosysteemin alasta).Pitkänniemenkeitaan runsaimmat luontotyypitovat keidasräme, rahkaräme jaisovarpuräme. Suon eteläosassa on lampi.Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinen,pensastasku, tavi, liro ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 14, reviiritiheys 17,2 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 7. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin onerinomainen (Hanhikeidas, Iso Rapane-va, Isokeidas, Rimpikeidas). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on erinomainen(Hanhikeidas). Pitkänniemenkeidasluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Pitkänniemenkeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 66,0Rahkaräme 13,5Isovarpuräme 1,7Ombrotrofinen lyhytkorsineva 0,4YHTEENSÄ 81,692Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Pitkänniemenkeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 3Keltavästäräkki* 1Kivitasku* 2Käki 1Laulujoutsen* 1Liro* 3Metsäkirvinen 11LajiReviirimääräPensastasku 3Taivaanvuohi 1Tavi* 3Telkkä* 1Töyhtöhyyppä 2Västäräkki 2YHTEENSÄ 34Pitkänniemenkeitaan luontotyypit.23. PrunnikeidasPrunnikeidas (Heikkilänneva) sijaitseeIsojoen Heikkilän kylässä. Suossa on viettokeitaan(100 %) piirteitä. SuosysteeminäPrunnikeidas on keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 399 ha. Ojittamaton alaon 147,0 ha (37 % suosysteemin alasta).Prunnikeitaan runsaimmat luontotyypitovat keidasräme, rahkaräme ja ombrotrofinenlyhytkorsineva. Prunnikeitaan keskiosissaon pienvesien esiintymä (lampi jaallikoita). Suolla havaittiin yksi huomionarvoinenlaji, nummirahkasammal(Sphagnum molle). Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, kapustarinta jaliro. Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 22, reviiritiheys 15,0 reviiriä/km 2 jalajimäärä 8. Suolla havaittiin 13 teerikukonsoidin. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on tyydyttävä(Virsunkeidas, Iso-Oivari). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono.Prunnikeidas luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Prunnikeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 70,5Rahkaräme 30,0Isovarpuräme 9,1Kuljuneva 4,2Minerotrofinen lyhytkorsineva 7,0Ombrotrofinen lyhytkorsineva 17,4Tupasvillaräme 1,9Lyhytkorsiräme 0,7Mustikkakorpi 0,1Pallosararäme 0,2Sarakorpi 1,3Saraneva 2,6Sararäme 2,1YHTEENSÄ 147,0Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 93

Prunnikeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.Prunnikeitaan huomionarvoiset kasvilajit.LajiReviirimääräJärripeippo* 1Kapustarinta* 7Kurki* 1Käki 2Liro* 6Metsäkirvinen 17Niittykirvinen* 4Riekko* 1Telkkä* 1Töyhtöhyyppä 2Valkoviklo* 1Västäräkki 2YHTEENSÄ 45Tieteellinen nimiSphagnum molleSuomenkielinen nimiNummirahkasammalPrunnikeitaan luontotyypit.94Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

24. RimpikeidasRimpikeidas sijaitsee Isojoen Villamonkylässä. Suossa on kilpikeitaan (100 %)piirteitä. Suosysteeminä Rimpikeidason keidassuo. Koko suosysteemin pinta-alaojitetut osat mukaan lukien on315 ha. Ojittamaton ala on 118,1 ha(37 % suosysteemin alasta). Rimpikeitaanrunsaimmat luontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja kuljuneva. Suonpohjoisosa kuuluu Hanhikeitaan Natura2000-alueeseen. Suon keskiosan ojitusalueheikentää suon luonnonarvojenkokonaisuutta. Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 9, reviiritiheys 7,6 reviiriä/km 2 ja lajimäärä3. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on erinomainen(Hanhikeidas, Lehmikeidas, Iso Rapaneva,Pitkänniemenkeidas, Marjokeidas).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoon onerinomainen (Hanhikeidas). Rimpikeidasluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Rimpikeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 92,1Rahkaräme 20,1Isovarpuräme 1,0Kuljuneva 4,9YHTEENSÄ 118,1Rimpikeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräIsolepinkäinen 1Kapustarinta* 5Kivitasku* 2Liro* 2Metsäkirvinen 9Pensastasku 1Töyhtöhyyppä 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 22Rimpikeitaan luontotyypit. Hanhikeitaan Natura 2000-alueen raja on merkitty vihreällä.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 95

25. VirsunkeidasVirsunkeidas (Virsunneva) sijaitsee IsojoenVanhakylässä. Suossa on viettokeitaan(40 %), kilpikeitaan (40 %) ja välipintaisenkeskiboreaalisen aapasuon (20 %)piirteitä. Suosysteeminä Virsunkeidas onaapa-keidassuo. Koko suosysteemin pinta-alaojitetut osat mukaan lukien on 614ha. Ojittamaton ala on 217,1 ha (35 %suosysteemin alasta). Virsunkeitaan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja rimpineva. Virsunkeitaallahavaittiin yksi huomionarvoinen kasvilaji.Suon keskiosissa on merkittäväpienvesien esiintymä (allikoita ja lampia).Virsunkeitaan Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, liro ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 41, reviiritiheys 18,9 reviiriä/km 2 jalajimäärä 18. Suolla havaittiin 21 teerikukonsoidin. Huomionarvoisten lajienmäärä on toiseksi suurin selvitetyssäkohdejoukossa. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin on hyvä(Prunnikeidas, Iso Pihlajaneva, Ohrineva,Iso-Oivari). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Virsunkeidasluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan3Virsunkeitaan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSphagnum pulcrumSuomenkielinen nimiKurjenrahkasammalVirsunkeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 147,9Rahkaräme 14,0Isovarpuräme 6,2Kuljuneva 0,6Minerotrofinen lyhytkorsineva 6,7Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3,0Rimpineva 14,5Tupasvillaräme 6,8Kalvakkaneva 9,8Lyhytkorsiräme 2,2Saraneva 1,3Sararäme 4,0YHTEENSÄ 217,1Virsunkeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräIsolepinkäinen 1Järripeippo* 1Kaakkuri* 1Kalalokki 1Kalatiira* 1Kapustarinta* 7Keltavästäräkki* 3Kivitasku* 2Korppi 1Kuovi* 1Kurki* 3Käki 4Laulujoutsen* 1Leppälintu* 1Liro* 8Metsäkirvinen 13Metsäviklo 1Niittykirvinen* 4Riekko* 3Sinisorsa 1Sinisuohaukka* 1Sirittäjä 1Sääksi* 1Tavi* 1Telkkä* 1Valkoviklo* 1Varis 1Västäräkki 4YHTEENSÄ 6996Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Virsunkeitaan luontotyypit.JALASJÄRVI26. Iso HautanevaIso Hautaneva sijaitsee Jalasjärven Kallionkylässä.Suossa on rahkakeitaan (100%) piirteitä. Suosysteeminä Iso Hautanevaon keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukien on117 ha. Ojittamaton ala on 78,9 ha (67% suosysteemin alasta). Rautatie kulkeesuon poikki. Iso Hautanevan runsaimmatluontotyypit ovat rahkaräme, ombrotrofinenlyhytkorsineva ja keidasräme. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen jakapustarinta. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 5, reviiritiheys 6,3 reviiriä/km2 ja lajimäärä 2. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin onhuono. Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Iso Hautaneva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Yli puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten.Iso Hautanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 5,0Rahkaräme 58,1Minerotrofinen lyhytkorsineva 0,7Ombrotrofinen lyhytkorsineva 8,4Tupasvillaräme 3,3Saraneva 1,9Sararäme 1,5YHTEENSÄ 78,9Iso Hautanevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräIsolepinkäinen 2Kapustarinta* 4Kurki* 1Käki 1Metsäkirvinen 12YHTEENSÄ 20Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 97

Iso Hautanevan luontotyypit.27. KyrönnevaKyrönneva sijaitsee Jalasjärven Luopajärvenkylässä ja osittain Ilmajoen alueella.Suossa on välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (70 %) ja viettokeitaan (30%)piirteitä. Suosysteeminä Kyrönneva onkeidas-aapasuo. Koko suosysteemin pinta-alaojitetut osat mukaan lukien on 941ha. Ojittamaton ala on 357,1 ha (38 %suosysteemin alasta). Kyrönnevan runsaimmatluontotyypit ovat rimpineva,rahkaräme ja keidasräme. Runsaimmatlintulajit ovat niittykirvinen, metsäkirvinen,pikkukuovi ja kapustarinta. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 69,reviiritiheys 19,3 reviiriä/km 2 ja lajimäärä9. Huomionarvoisten lajien reviirimääräoli neljänneksi suurin selvitetyssäkohdejoukossa. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin onhuono. Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Kyrönneva luokitellaanaapasuona luonnontilaluokkaan 3.Kyrönnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 78Rahkaräme 83Kuljuneva 4,7Minerotrofinen lyhytkorsineva 1,5Ombrotrofinen lyhytkorsineva 22,4Rimpineva 137,1Rimpinevaräme 15,7Lyhytkorsiräme 10,3Sarakorpi 0,1Saraneva 2,4Sararäme 1,8Tupasvillakorpi 0,1YHTEENSÄ 357,1Yli puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten. Kohteeseensovelletaan ympäristövaikutustenarviointimenettelyä.98Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Kyrönnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 5Kapustarinta* 8Kiuru 5Kuovi* 6Kurki* 2Käki 2Liro* 4Metsäkirvinen 14Metsäviklo 1LajiReviirimääräNiittykirvinen* 37Pensastasku 2Pikkukuovi* 8Riekko* 2Räkättirastas 1Suopöllö* 1Tavi* 1Töyhtöhyyppä 1Varis 1YHTEENSÄ 101Kyrönnevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 99

28. NäätänevaNäätäneva sijaitsee Jalasjärven Harjunpäänperänkylässä. Suossa on viettokeitaan(10 %), rahkakeitaan (40 %), rimpisenkeskiboreaalisen aapasuon (10 %)sekä välipintaisen keskiboreaalisen aapasuon(40 %) piirteitä. SuosysteeminäNäätäneva on aapa-keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 146 ha. Ojittamaton alaon 79,0 ha (54 % suosysteemin alasta).Näätänevan runsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, kalvakkaneva ja rimpineva.Näätänevalla havaittiin yksi huomionarvoinenkasvilaji. Uhanalaistenluontotyyppien osuus kohteen pintaalaansuhteutettuna on Näätänevallaselvitetyn kohdejoukon viidenneksisuurin. Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinen,niittykirvinen ja kalalokki.Huomionarvoisten lajien reviirimäärä on17, reviiritiheys 21,5 reviiriä/km 2 ja lajimäärä9. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on erinomainen(Murtomaanneva, Vähänjärvenneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoon onerinomainen (Haukilamminneva-Murtomaanneva).Näätäneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Näätänevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 2,4Rahkaräme 28,7Minerotrofinen lyhytkorsineva 7,3Ombrotrofinen lyhytkorsineva 6,4Rimpineva 13,6Kalvakkaneva 16,3Saraneva 0,1Sararäme 4,3YHTEENSÄ 79,0Näätänevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSphagnum pulcrumNäätänevallahavaittujenlintulajien reviirimäärät.Suomenkielinen nimiKurjenrahkasammalLajiReviirimääräKalalokki 3Kapustarinta* 2Keltavästäräkki* 2Kuovi* 2Kurki* 2Käki 2Laulujoutsen* 1Liro* 1Metsäkirvinen 10Naurulokki* 2Niittykirvinen* 4Töyhtöhyyppä 1Valkoviklo* 1YHTEENSÄ 33Näätänevan luontotyypit.100Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

29. Pikku VasikkanevaPikku Vasikkaneva sijaitsee JalasjärvenKorvajärvenkylässä ja osittain KauhajoenIkkeläjärven kylässä. Suossa on viettokeitaan(70 %) ja rahkakeitaan (30 %)piirteitä. Suosysteeminä Pikku Vasikkanevaon keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukien on534 ha. Ojittamaton ala on 153,2 ha (29% suosysteemin alasta). Pikku Vasikkanevanrunsaimmat luontotyypit ovat rahkaräme,keidasräme ja ombrotrofinen lyhytkorsineva.Runsaimmat lintulajit ovatniittykirvinen, keltavästäräkki ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 16, reviiritiheys 10,4 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 5. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin on hyvä(Hakoneva, Mustansaarenneva, Marjoneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon hyvä (Hakoneva, Mustansaarenneva).Pikku Vasikkaneva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Pikku Vasikkanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 31,4Rahkaräme 71,5Kuljuneva 1,3Ombrotrofinen lyhytkorsineva 21,8Rimpineva 1,2Rimpinevaräme 1,2Tupasvillaräme 9,9Kalvakkaneva 2,0Kalvakkanevaräme 3,0Saraneva 2,5Sararäme 7,4YHTEENSÄ 153,2Pikku Vasikkanevallahavaittujenlintulajienreviirimäärät.LajiReviirimääräJärripeippo* 1Kapustarinta* 6Kiuru 1Kurki* 2Käki 2Liro* 1Metsäkirvinen 14Niittykirvinen* 6Taivaanvuohi 1YHTEENSÄ 34Pikku Vasikkanevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 101

30. ValkianevaValkianeva sijaitsee Jalasjärven Ojajärvenkylässäja Seinäjoen Valkiamäen kylässä.Suossa on kilpikeitaan (100 %) piirteitä.Suosysteeminä Valkianeva on keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 259 ha. Ojittamatonala on 120,6 ha (47 % suosysteeminalasta). Valkianevan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, rahkarämeja isovarpuräme. Runsaimmat lintulajitovat niittykirvinen, keltavästäräkkimetsäkirvinen. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 24, reviiritiheys 19,9 reviiriä/km2 ja lajimäärä 9. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon huono. Kuitenkin noin 1 km etäisyydelläValkianevan länsipuolella sijaitseeOjajärvi, joka on soistunut laskettu järvi.Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoon onhuono. Valkianeva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Yli puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten. Ympäristölupahakemushylättiin aluehallintovirastossa(20.12.2012).Valkianevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 99,2Rahkaräme 11,7Isovarpuräme 5,6Minerotrofinen lyhytkorsineva 3,3Saraneva 0,8YHTEENSÄ 120,6Valkianevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaalokki 1Kalalokki 1Kapustarinta* 2Keltasirkku 1Keltavästäräkki* 6Käki 2Laulujoutsen* 1Liro* 3Metsäkirvinen 6Metsäviklo 1Niittykirvinen* 8Pikkukuovi* 1Riekko* 1Suopöllö* 1Sääksi* 1Taivaanvuohi 1Töyhtöhyyppä 2Västäräkki 1YHTEENSÄ 40Valkianevan luontotyypit.102Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

31. VähänjärvennevaVähänjärvenneva (Vähäjärvenneva) sijaitseeJalasjärven Liikajärvenperän kylässä.Suossa on välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (90 %) ja viettokeitaan (10 %)piirteitä. Suosysteeminä Vähänjärvennevaon keidas-aapasuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 298 ha. Ojittamaton ala on 165,5ha (56 % suosysteemin alasta). Vähänjärvennevanrunsaimmat luontotyypit ovatkalvakkanevaräme, lyhytkorsiräme ja kalvakkaneva.Uhanalaisten luontotyyppienosuus ojittamattomasta alasta onVähänjärvennevalla suurin, uhanalaistenluontotyyppien pinta-ala toiseksisuurin ja luontotyyppien lukumääräviidenneksi suurin selvitetyssä kohdejoukossa.Suolla havaittiin viisi huomionarvoistakasvilajia. Huomionarvoistenkasvilajien määrä on toiseksi suurinselvitetyssä kohdejoukossa. Vähänjärvennevallaon laajin ja runsain selvityksissähavaittu nummirahkasammalen(Sphagnum molle) esiintymä.Vähänjärvennevalla on selvitetyn kohdejoukonrunsain vaarantuneiden luontotyyppienesiintymä. Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, niittykirvinenja liro. Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 31, reviiritiheys 18,8 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 11. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin onerinomainen (Murtomaanneva, Päretneva,Teerineva, Pohjasneva, Sarvineva, IsoHautaneva). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon erinomainen (Murtomaanneva,Päretneva, Teerineva, Pohjasneva).Vähänjärvenneva luokitellaan aapasuonaluonnontilaluokkaan 3.Yli puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten. Ympäristölupahakemushylättiin aluehallintovirastossa(7.1.2013).Vähänjärvennevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 13,5Rahkaräme 8,3Avoluhta 2,8Isovarpuräme 12,4Rimpineva 3,6Rimpinevaräme 17,9Kalvakkaneva 18,5Kalvakkanevaräme 54,0Koivuluhta 0,3Lyhytkorsiräme 21,2Sarakorpi 4,3Saraneva 7,9Sararäme 0,5Lettoräme 0,3YHTEENSÄ 165,5Vähänjärvennevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSuomenkielinen nimiLycopodiella inundataKonnanliekoJuncus stygiusRimpivihviläCarex lividaVaaleasaraSphagnum molleNummirahkasammalSphagnum pulchrumKurjenrahkasammalVähänjärvennevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaasieppo 1Järripeippo* 2Kapustarinta* 3Keltavästäräkki* 4Kirjosieppo 1Kuovi* 1Kurki* 1Käki 4Laulujoutsen* 1Leppälintu* 1Liro* 6Metsäkirvinen 21Niittykirvinen* 6Pajusirkku 3Riekko* 3Sirittäjä 1Taivaanvuohi 3Töyhtöhyyppä 1Valkoviklo* 3YHTEENSÄ 66Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 103

Vähänjärvennevan luontotyypit.KARIJOKI32. Iso PihlajanevaIso Pihlajaneva (Isopihlajaneva) sijaitseeKarijoen Kariluoman kylässä. Suossaon välipintaisen keskiboreaalisen aapasuon(100 %) piirteitä. SuosysteeminäIso Pihlajaneva on aapasuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 163 ha. Ojittamaton ala on 45,9ha (28 % suosysteemin alasta). Iso Pihlajanevanrunsaimmat luontotyypit ovatkeidasräme, kalvakkaneva ja isovarpuräme.Suolla havaittiin yksi huomionarvoinenkasvilaji, nummirahkasammal(Sphagnum molle). Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, niittykirvinenja pensastasku. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 4, reviiritiheys 8,7 reviiriä/km2 ja lajimäärä 2. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin onhyvä (Virsunkeidas, Ohrineva, Änikoskmossen,Stormossen). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono (kuitenkinpienialaiset Änikoskmossen ja Stormossen).Iso Pihlajaneva luokitellaan aapasuonaluonnontilaluokkaan 2.Iso Pihlajanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 21,1Rahkaräme 2,9Isovarpuräme 3,3Minerotrofinen lyhytkorsineva 1,4Rimpineva 1,5Kalvakkaneva 12,4Lyhytkorsiräme 3,2YHTEENSÄ 45,9Iso Pihlajanevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSuomenkielinen nimiSphagnum molleNummirahkasammalIso Pihlajanevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräIsolepinkäinen 1Käki 1Metsäkirvinen 12Niittykirvinen* 3Pensastasku 2Teeri* 1YHTEENSÄ 20104Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Iso Pihlajanevan luontotyypit.33. OhrinevaOhrineva (Ohrineva N) sijaitsee KarijoenKariluoman kylässä. Suossa on viettokeitaan(100 %) piirteitä. SuosysteeminäOhrineva on keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 149 ha. Ojittamaton ala on 74,9 ha(50 % suosysteemin alasta). Ohrinevanrunsaimmat luontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja kalvakkaneva. Suollahavaittiin yksi huomionarvoinen kasvilaji,nummirahkasammal (Sphagnummolle). Suolla on pienvesien esiintymä(suolta alkunsa saava puro). Runsainlintulaji on metsäkirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 3, reviiritiheys4,0 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 3.Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on tyydyttävä (Virsunkeidas,Iso Pihlajaneva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono. Ohrinevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan3.Ohrinevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 39,0Rahkaräme 27,5Isovarpuräme 4,0Kalvakkaneva 4,5YHTEENSÄ 74,9Ohrinevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSuomenkielinen nimiSphagnum molleNummirahkasammalOhrinevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 1Kurki* 1Käki 1Liro* 1Metsäkirvinen 11Pensastasku 2YHTEENSÄ 17Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 105

Ohrinevan luontotyypit. Oikeassa alareunassa on Virsunkeitaan (25) luoteiskulma javasemmassa yläkulmassa IsoPihlajanevan (32) itäreuna.34. Rajaneva-KankalonkeidasRajaneva-Kankalonkeidas sijaitsee KarijoenKankalon kylässä ja osittain Kauhajoenalueella. Geologian tutkimuskeskuson käsitellyt soita erikseen (Rajanevaja Kankalonkeidas-Järventausta), muttatässä raportissa niitä käsitellään yhtenäsuosysteeminä. Suossa on kilpikeitaan(100 %) piirteitä. Suosysteeminä Rajaneva-Kankalonkeidason keidasuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 680 ha. Ojittamaton alaon 292,1 ha (43 % suosysteemin alasta).Rajaneva-Kankalonkeitaan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, isovarpurämeja rahkaräme. Suolla on pienvesienesiintymä (lampia ja allikoita) sekä umpeenkasvavaKankalojärvi. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen, liro ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 33, reviiritiheys 11,3 reviiriä/km2 ja lajimäärä 12. Suolla havaittiin10 teerikukon soidin. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Mustaisneva, Tarkankeidas,Lutakkoneva, Isoneva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on hyvä(Tarkankeidas, Lutakkoneva). Rajaneva-Kankalonkeidas luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Rajaneva-Kankalonkeitaanluontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 211,9Rahkaräme 11,6Isovarpuräme 27,4Kangasräme 1,6Luhtaneva 0,3Minerotrofinen lyhytkorsineva 1,5Ombrotrofinen lyhytkorsineva 0,8Rimpineva 2,1Saraneva 11,1Ojittamaton muuttuma 23,9YHTEENSÄ 292,1106Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Rajaneva-Kankalonkeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaasieppo 2Järripeippo* 2Kalatiira* 1Kapustarinta* 8Kiuru 1Kuovi* 1Kurki* 3Käki 6Laulujoutsen* 1Liro* 9Metsäkirvinen 27Metsäviklo 1Mustakurkku-uikku* 2LajiReviirimääräNiittykirvinen* 3Pajusirkku 2Pensastasku 1Punarinta 1Sinisorsa 1Taivaanvuohi 1Telkkä* 1Tilhi 1Tukkasotka* 1Töyhtöhyyppä 1Valkoviklo* 1Varis 1Västäräkki 3YHTEENSÄ 82Rajaneva-Kankalonkeitaan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 107

KAUHAJOKI35. HukankeidasHukankeidas sijaitsee Kauhajoen Kauhajärvenkylässä. Suossa on viettokeitaan(80 %) ja kilpikeitaan (20 %) piirteitä.Suosysteeminä Hukankeidas on keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 421 ha. Ojittamatonala on 171,3 ha (41 % suosysteeminalasta). Hukankeitaan runsaimmat luontotyypitovat keidasräme, rahkaräme jaisovarpuräme. Hukankeitaalla havaittiinyksi huomionarvoinen kasvilaji. Suollaon merkittävä pienvesien esiintymä(mm. Hukanjärvi; allikkoja). Suo rajautuuSäärenjärveen. Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, pensastasku ja liro.Huomionarvoisten lajien reviirimäärä on23, reviiritiheys 13,4 reviiriä/km 2 ja lajimäärä8. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on hyvä (Likolammit,Majaletto). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on hyvä (Likolammit,Majaletto). Hukankeidas luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 3.Hukankeitaan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 97,0Rahkaräme 20,4Isovarpuräme 17,9Kuljuneva 12Minerotrofinen lyhytkorsineva 1,1Ombrotrofinen lyhytkorsineva 5,9Rimpineva 2,2Rimpinevaräme 0,1Tupasvillaräme 4,1Kalvakkaneva 6,9Lyhytkorsiräme 3,5Sararäme 0,3YHTEENSÄ 171,3Hukankeitaan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSuomenkielinen nimiSphagnum pulcrumKurjenrahkasammalHukankeitaalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräIsolepinkäinen 1Jänkäkurppa* 1Järripeippo* 1Kalalokki 1Kapustarinta* 3Kurki* 2Käki 3Laulujoutsen* 1Liro* 8Metsäkirvinen 23Niittykirvinen* 1Pensastasku 15Telkkä* 4Valkoviklo* 2Västäräkki 4YHTEENSÄ 70108Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Hukankeitaan luontotyypit.36. LuhtanevaLuhtaneva sijaitsee Kauhajoen Rahikankylässä. Suossa on viettokeitaan (50 %) javälipintaisen keskiboreaalisen aapasuon(50 %) piirteitä. Suosysteeminä Luhtanevaon aapa-keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 511 ha. Ojittamaton ala on 99,6ha (19 % suosysteemin alasta). Luhtanevanrunsaimmat luontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja kuljuneva. Suollahavaittiin kaksi huomionarvoista kasvilajia.Suolla on nummirahkasammalen(Sphagnum molle) esiintymä. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen, tavi,kurki, niittykirvinen ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimäärä on18, reviiritiheys 18,1 reviiriä/km 2 ja lajimäärä7. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on erinomainen(Sikarämäkkä-Polvenneva, Iso Koihnanneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon erinomainen (Iso Koihnanneva).Luhtaneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Yli puolet suon ojittamattomasta alastaon hankittu turvetuotantoa varten.Luhtanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 46,6Rahkaräme 17,4Kuljuneva 9,2Minerotrofinen lyhytkorsineva 7,1Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3,0Rimpineva 0,8Tupasvillaräme 4,2Kalvakkaneva 2,0Lyhytkorsiräme 8,2Saraneva 1,1YHTEENSÄ 99,6Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 109

Luhtanevan huomionarvoiset kasvilajit.Luhtanevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.Tieteellinen nimiSphagnum molleSphagnum pulchrumSuomenkielinen nimiNummirahkasammalKurjenrahkasammalLajiReviirimääräJärripeippo* 1Kapustarinta* 3Kurki* 3Käki 2Liro* 2Metsäkirvinen 22Metsäviklo 1Niittykirvinen* 3Sinisorsa 1Tavi* 5Valkoviklo* 1Västäräkki 2YHTEENSÄ 46Luhtanevan luontotyypit.110Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

37. MustaisnevaMustaisneva (Mustaisneva S) sijaitsee KauhajoenPuskankylässä. Suossa on kilpikeitaan(20 %), viettokeitaan (30 %) ja rimpisen keskiboreaalisenaapasuon (10 %) piirteitä. Lisäksimerkittävä osa suosysteemistä (40 %)on ruoppakuljunevasta koostuvaa määrittelemätöntäyhdistymätyyppiä (muu yhdistymä).Suosysteeminä Mustaisneva on aapa-keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 1078 ha. Ojittamatonala on 635,1 ha (59 % suosysteemin alasta).Mustaisneva on ojittamattomalta osaltaanlaajin yhtenäinen selvityksessä mukana ollutkohde. Mustaisnevan runsaimmat luontotyypitovat keidasräme, kuljuneva ja rahkaräme.Suolla havaittiin kaksi huomionarvoistakasvilajia. Suolla on nummirahkasammalen(Sphagnum molle) esiintymä. EtenkinMustaisnevan etelä- ja keskiosissa on merkittäviäpienvesien esiintymiä (runsaasti allikoitaja lampia; mm. Mustaisjärvi). Runsaimmatlintulajit ovat naurulokki, kalalokkija niittykirvinen. Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 217, reviiritiheys 34,2 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 22. Suolla havaittiin 14 teerikukonsoidin. Mustaisnevalla havaittujenhuomionarvoisten lintulajien reviirimääräoli yli kaksinkertainen seuraavaksi suurimpaanhavaittuun reviirimäärään verrattuna,lajimäärä oli suurin ja reviiritiheys neljänneksisuurin. Näin ollen Mustaisnevan merkityssuolintulajistolle on poikkeuksellisensuuri. Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on erinomainen (Rajaneva-Kankalonkeidas,Tarkankeidas, Lutakkoneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon hyvä (Lutakkoneva, Tarkankeidas). Mustaisnevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan3.Alle puolet suon ojittamattomasta osasta onhakittu turvetuotantoa varten. Hakemus onkäsiteltävänä hallinto-oikeudessa.Mustaisnevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSphagnum molleSphagnum pulchrumSuomenkielinen nimiNummirahkasammalKurjenrahkasammalMustaisnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 284,6Rahkaräme 52,1Isovarpuräme 2,4Kuljuneva 243,3Ombrotrofinen lyhytkorsineva 9,5Rimpineva 34,4Kalvakkaneva 8,8YHTEENSÄ 635,1Mustaisnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaalokki 4Isolepinkäinen 2Järripeippo* 2Kaakkuri* 1Kalalokki 40Kalatiira* 2Kapustarinta* 20Keltavästäräkki* 19Kirjosieppo 1Kuovi* 5Kurki* 6Käki 7Lapintiira* 1Laulujoutsen* 1Leppälintu* 1Liro* 25Metsähanhi* 1Metsäkirvinen 13Mustakurkku-uikku* 2Naurulokki* 61Niittykirvinen* 33Pajusirkku 1Pikkukuovi* 12Pikkulokki* 9Punajalkaviklo* 5Riekko* 3Taivaanvuohi 1Tavi* 2Telkkä* 5Tuulihaukka 1Töyhtöhyyppä 9Valkoviklo* 1Varis 1Västäräkki 11YHTEENSÄ 308Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 111

Mustaisnevan luontotyypit.112Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

38. Selkäsaarenneva-JantikannevaSelkäsaarenneva-Jantikanneva (Selkäsaarenneva-Ristineva)sijaitsee KauhajoenHarjankylässä. Suossa on kilpikeitaan(60 %) ja viettokeitaan (40 %) piirteitä.Suosysteeminä Selkäsaarenneva-Jantikannevaon keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 912 ha. Ojittamaton ala on 571,5ha (63 % suosysteemin alasta). Selkäsaarenneva-Jantikannevanrunsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, rahkarämeja kuljuneva. Selkäsaarenneva-Jantikannevalla havaittiin yksi huomionarvoinenkasvilaji. Selkäsaarenneva-Jantikannevallaon merkittäväpienvesien esiintymä (allikoita ja lampia;mm. Selkäsilmä). Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, niittykirvinenja liro. Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 95, reviiritiheys 16,6 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 14. Selkäsaarenneva-Jantikannevan huomionarvoisten lajienreviirimäärä on selvitetyssä kohdejoukossakolmanneksi suurin ja lajimääräneljänneksi suurin. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon huono. Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Selkäsaarenneva-Jantikannevaluokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Selkäsaarenneva-Jantikannevan luontotyypit ja niidenpinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 355,7Rahkaräme 84,1Isovarpuräme 20,4Kuljuneva 46,9Minerotrofinen lyhytkorsineva 3,7Ombrotrofinen lyhytkorsineva 14,7Rimpineva 13,7Tupasvillaräme 3,0Kalvakkaneva 13,8Lyhytkorsiräme 15,4YHTEENSÄ 571,5Selkäsaarenneva-Jantikannevanhuomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSphagnum pulcrumSelkäsaarenneva-Jantikannevallahavaittujen lintulajien reviirimäärät.Suomenkielinen nimiKurjenrahkasammalLajiReviirimääräHarmaalokki 1Kalalokki 14Kalatiira* 1Kapustarinta* 11Keltavästäräkki* 6Kuovi* 4Kurki* 3Käki 5Laulujoutsen* 2Liro* 17Metsäkirvinen 40Metsäviklo 2Mustakurkku-uikku* 6Naurulokki* 10Niittykirvinen* 19Pajusirkku 2Pikkukuovi* 6Räkättirastas 1Sinisorsa 2Tavi* 4Telkkä* 5Töyhtöhyyppä 9Valkoviklo* 1Varis 1Västäräkki 4YHTEENSÄ 176Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 113

Selkäsaarenneva-Jantikannevan luontotyypit.39. Sikarämäkkä-PolvennevaSikarämäkkä-Polvenneva sijaitsee KauhajoenRahikan kylässä. Geologian tutkimuskeskuson käsitellyt soita erikseen,mutta tässä niitä pidetään yhtenäsuosysteeminä. Sikarämäkkä-Polvennevassaon viettokeitaan (100 %) piirteitä.Suosysteeminä Sikarämäkkä-Polvennevaon keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 651 ha. Ojittamaton ala on 364,3 ha(59 % suosysteemin alasta). Sikarämäkkä-Polvennevanrunsaimmat luontotyypitovat keidasräme, rahkaräme ja isovarpuräme.Sikarämäkkä-Polvennevalla havaittiinyksi huomionarvoinen kasvilaji.Sikarämäkkä-Polvennevalla havaittiinselvitetyssä kohdejoukossa neljänneksieniten luontotyyppejä. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen, niittykirvinenja kapustarinta. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 26, reviiritiheys 7,1reviiriä/km 2 ja lajimäärä 7. Suolla havaittiin21 teerikukon soidin. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Iso Koihnanneva,Luhtaneva). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon erinomainen (Iso Koihnanneva).Sikarämäkän pohjoisosassa onpitkospuureitti ja suon reunassa onlaavu. Sikarämäkkä luokitellaan keidassuonaluonnontilaisuusluokkaan 3 ja Polvennevaluonnontilaluokkaan 2.Yli puolet Sikarämäkän ojittamattomastaalueesta on hankittu turvetuotantoa varten.114Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Sikarämäkkä-Polvennevanluontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 174,6Rahkaräme 97,8Isovarpuräme 25,8Kuljuneva 15,2Luhtaneva 0,0Minerotrofinen lyhytkorsineva 3,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 24,8Rimpineva 2,5Rimpinevaräme 3,2Kalvakkanevaräme 6,0Korpiräme 0,2Lyhytkorsiräme 1,9Mustikkakorpi 0,1Sarakorpi 1,2Saraneva 4,2Sararäme 3,6YHTEENSÄ 364,3Sikarämäkkä-Polvennevanhuomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSphagnum pulcrumSikarämäkkä-Polvennevallahavaittujen lintulajien reviirimäärät.Suomenkielinen nimiKurjenrahkasammalLajiReviirimääräHarmaasieppo 1Järripeippo* 4Kapustarinta* 7Kurki* 2Käenpiika 1Käki 6Metsäkirvinen 29Metsäviklo 1Niittykirvinen* 10Pensastasku 2Riekko* 1Tavi* 1Teeri* 1Västäräkki 3YHTEENSÄ 69Sikarämäkkä-Polvennevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 115

KAUHAVA40. Huhmarneva-YmpyriäisnevaHuhmarneva-Ympyriäisneva sijaitseeKauhavalla Nokuan kylässä. Huhmarneva-Ympyriäisnevassaon viettokeitaan(50 %), välipintaisen keskiboreaalisen aapasuon(40 %) ja paikallisen suoyhdistymän(10 %) piirteitä. SuosysteeminäHuhmarneva-Ympyriäisneva on aapakeidassuo.Ympyriäisneva on paikallinensuoyhdistymä, joka sijaitsee Huhmarnevanvälittömässä läheisyydessä. Kummankinsuon pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 361 ha. Ojittamaton alaon 109,4 ha (30 % suosysteemin alasta).Huhmarnevan selvitetty alue on länsireunaltaanmerkittävissä määrin ojittamaton(hydrologinen yhteys suolle hyvinsäilynyt) ja Ympyriäisneva on kokonaisuudessaantäysin ojittamaton.Runsaimmat luontotyypit ovat rahkaräme,keidasräme ja rimpineva. Huhmarneva-Ympyriäisnevallahavaittiin viidenneksieniten luontotyyppejä selvitetyssäkohdejoukossa. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen, niittykirvinenja kapustarinta. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 18, reviiritiheys16,5 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 5. Suonkytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on hyvä (Vanhaneva, Peuraneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon tyydyttävä (Vanhaneva). Huhmarnevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2, koska valtaosa suostaon ojitettu. Ympyriäisneva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 5.Huhmarneva-Ympyriäisnevanluontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 26Rahkaräme 30,9Isovarpuräme 2,1Minerotrofinen lyhytkorsineva 8,1Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3Rimpineva 16,7Tupasvillaräme 15,3Kalvakkaneva 3,5Kalvakkanevaräme 0,4Lyhytkorsiräme 2,3Mustikkakangaskorpi 0,2Sarakorpi 0,2Sararäme 0,4Tupasvillakorpi 0,4YHTEENSÄ 109,4Huhmarneva-Ympyriäsinevallahavaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaasieppo 1Isolepinkäinen 1Kapustarinta* 6Keltavästäräkki* 1Kurki* 1Käenpiika 1Käki 1Metsäkirvinen 17Metsäviklo 2Niittykirvinen* 9Pensastasku 2Sääksi* 1YHTEENSÄ 43116Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Huhmarneva-Ympyriäisnevan luontotyypit.41. Keltineva-PeränevaKeltineva-Peräneva sijaitsee KauhavanRintalan kylässä. Geologian tutkimuskeskuson käsitellyt Keltinevaa ja Peränevaaerillisinä soina, mutta Etelä-Pohjanmaansuoselvityshankkeen selvityksissä Keltinevaaja Peränevaa pidetään yhtenä suosysteeminä.Kapea ojitusalue erottaa nämäsuot toisistaan.Keltineva-Peränevassa on välipintaisenkeskiboreaalisen aapasuon (100 %) piirteitä.Suosysteeminä Keltineva-Peränevaon aapasuo. Koko suosysteemin pintaalaojitetut osat mukaan lukien on 246ha. Ojittamaton ala on 95,5 ha (39 %suosysteemin alasta). Keltinevan-Peränevanrunsaimmat luontotyypit ovat rimpineva,rahkaräme ja ombrotrofinen lyhytkorsineva.Keltineva-Peränevalla havaittiinyksi huomionarvoinen kasvilaji. SekäKeltinevalla että Peränevalla on pienvesienesiintymä (Keltilampi ja nimetönlampi; lampia). Runsaimmat lintulajitovat niittykirvinen, keltavästäräkkija kapustarinta. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 29, reviiritiheys 30,4reviiriä/km 2 ja lajimäärä 11. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiinsoihin on huono. Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Geologiantutkimuskeskuksen turvevaraselvityksissäKeltineva on luokiteltu luonnontilaluokkaan3 ja Peräneva luokkaan 2. Kokosuosysteemi voidaan luokitella aapasuonaluonnontilaluokkaan 2.Yli puolet suon ojittamattomasta osastaon hankittu turvetuotantoa varten.Peränevan osalta ympäristölupahakemuson käsiteltävänä hallinto-oikeudessa(4.2.2013).Keltineva-Peränevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 1,5Rahkaräme 16,3Kuljuneva 0,7Minerotrofinen lyhytkorsineva 11,5Ombrotrofinen lyhytkorsineva 15,4Rimpineva 39,5Tupasvillaräme 0,2Lyhytkorsiräme 0,4Saraneva 1,3Sararäme 5,5Ojittamaton muuttuma 3,1YHTEENSÄ 95,5Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 117

Keltinneva-Peränevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaalokki 1Kalalokki 3Kalatiira* 1Kapustarinta* 4Keltavästäräkki* 6Kurki* 1Käki 1Laulujoutsen* 1Liro* 1LajiReviirimääräMetsäkirvinen 3Niittykirvinen* 10Pikkukuovi* 2Pikkulokki* 1Tavi* 1Töyhtöhyyppä 1Valkoviklo* 1Varis 1YHTEENSÄ 27Keltineva-Peränevan luontotyypit.42. KurjennevaKurjenneva sijaitsee Kauhavan AlahärmänHanhelan kylässä. Suossa on viettokeitaan(60 %) ja rahkakeitaan (40 %)piirteitä. Suosysteeminä Kurjenneva onkeidassuo. Koko suosysteemin pinta-alaojitetut osat mukaan lukien on 167 ha.Ojittamaton ala on 89,0 ha (53 % suosysteeminalasta). Kurjennevan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, rahkarämeja ombrotrofinen lyhytkorsineva. Runsainlintulaji on niittykirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 8, reviiritiheys9,0 reviiriä/km 2 ja lajimäärä6. Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojit-tamattomiin soihin on huono. Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono.Kurjenneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Kurjennevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 49,8Rahkaräme 25,5Isovarpuräme 2,7Ombrotrofinen lyhytkorsineva 11,1YHTEENSÄ 89,0118Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Kurjennevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräAmpuhaukka* 1Kapustarinta* 1Keltasirkku 1Kiuru 1Kuovi* 1Käki 1LajiReviirimääräLaulujoutsen* 1Niittykirvinen* 3Sinisuohaukka* 1Töyhtöhyyppä 1Varis 1YHTEENSÄ 13Kurjennevan luontotyypit.43. PalonevaPaloneva sijaitsee Kauhavan Palojärvenkylässä. Suossa on viettokeitaan (40 %)ja välipintaisen keskiboreaalisen aapasuon(60 %) piirteitä. Suosysteeminä Palonevaon keidas-aapasuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 189 ha. Ojittamaton ala on 64,4ha (34 % suosysteemin alasta). Palonevanrunsaimmat luontotyypit ovat minerotrofinenlyhtykorsineva, keidasrämeja ombrotrofinen lyhytkorsineva. Suollaon pienvesien esiintymä (Kuikkalampi;lampi). Runsain lintulaji on niittykirvinen.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 22, reviiritiheys 34,2 reviiriä/km2 ja lajimäärä 8. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon huono. Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Paloneva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Palonevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 19,9Rahkaräme 5,4Minerotrofinen lyhytkorsineva 25,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 5,8Rimpineva 1,3Tupasvillaräme 0,6Sararäme 0,2Ojittamaton muuttuma 6,0YHTEENSÄ 64,4Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 119

Palonevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHaapana* 1Keltavästäräkki* 1Kiuru 1Kuovi* 1Kurki* 1Laulujousen* 1LajiReviirimääräMetsäkirvinen* 1Niittykirvinen* 15Peltosirkku* 1Suopöllö* 1Taivaanvuohi 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 26Palonevan ja Ruutijärvennevan luontotyypit.120Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

44. RuutijärvennevaRuutijärvenneva sijaitsee Kauhavan Palojärvenkylässä. Suossa on rahkakeitaan(100 %) piirteitä. Suosysteeminä Ruutijärvennevaon keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 72 ha. Ojittamaton ala on 39,7 ha (55% suosysteemin alasta). Ruutijärvennevanrunsaimmat luontotyypit ovat rahkaräme,keidasräme ja isovarpuräme (luontotyyppikartta,43 ks. Paloneva). Suo rajoittuu6 ha laajuiseen lampeen (Ruutijärvi).Runsain lintulaji on metsäkirvinen.Huomionarvoisten lajien reviirimäärä on5, reviiritiheys 12,6 reviiriä/km 2 ja lajimäärä5. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on huono.Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoon onhuono. Ruutijärvenneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Ruutijärvennevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 4,5Rahkaräme 32,6Isovarpuräme 2,0Ombrotrofinen lyhytkorsineva 0,2Sararäme 0,5YHTEENSÄ 39,7Ruutijärvennevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 1Kuovi* 1Kurki* 1Metsäkirvinen 2Tavi* 1Telkkä* 1YHTEENSÄ 745. Salonneva (Kortesjärvi)Salonneva sijaitsee Kauhavan KortesjärvenSalon kylässä. Suossa on välipintaisenkeskiboreaalisen aapasuon (30 %) jamuun (luokittelemattoman) suoyhdistymän(70 %) piirteitä. Suosysteeminä Salonnevaon aapa-keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 178 ha. Ojittamaton ala on 95,2ha (53 % suosysteemin alasta). Salonnevanrunsaimmat luontotyypit ovat ombrotrofinenlyhytkorsineva, minerotrofinenlyhytkorsineva ja rahkaräme. Suorajautuu Natura 2000-alueeseen (Pökkäsaaret;boreaalisten luonnonmetsiensuojelualue). Runsaimmat lintulajitovat niittykirvinen, kapustarinta, kurkija metsäkirvinen. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 46, reviiritiheys 24,4reviiriä/km 2 ja lajimäärä 8. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon tyydyttävä (Rajaneva-Råmossen).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoon onhuono. Salonneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Salonnevan luontotyypit ja niiden pinta-alatLuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 6,9Rahkaräme 11,0Kuljuneva 8,4Minerotrofinen lyhytkorsineva 23,9Ombrotrofinen lyhytkorsineva 38,9Rimpineva 3,8Kalvakkaneva 1,7Lyhytkorsiräme 0,2Saraneva 0,4YHTEENSÄ 95,2Salonnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 2Kapustarinta* 4Keltavästäräkki* 3Kuovi* 1Kurki* 4Käki 1Liro* 1Metsäkirvinen 4Naurulokki* 2Niittykirvinen* 31Pensastasku 1Taivaanvuohi 2YHTEENSÄ 56Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 121

Salonnevan luontotyypit. Pökkäsaarten Natura 2000-alue on rajattu vihreällä.46. VanhankartanonnevaVanhankartanonneva sijaitsee KauhavanKielisen kylässä. Suossa on viettokeitaan(100 %) piirteitä. SuosysteeminäVanhankartanonneva on keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 156 ha. Ojittamatonala on 78,5 ha (50 % suosysteeminalasta). Vanhankartanonnevan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja ombrotrofinen lyhytkorsineva.Runsaimmat lintulajit ovat niittykirvinen,kalalokki, kapustarinta ja metsäkirvinen.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 15, reviiritiheys 19,1 reviiriä/km2 ja lajimäärä 6. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin onhyvä (Katilamminneva, Teerineva, Änttösenneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Vanhankartanonnevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan3.Vanhankartanonnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 24,9Rahkaräme 22,5Isovarpuräme 1,5Ombrotrofinen lyhytkorsineva 22,3Tupasvillaräme 4,5Sararäme 0,4Muuttuma 2,5YHTEENSÄ 78,5Vanhankartanonnevalla havaittujenlintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 6Kapustarinta* 3Keltavästäräkki* 2Käki 1Liro* 1Metsäkirvinen 3Metsäviklo 1Niittykirvinen* 7Pikkukuovi* 1Valkoviklo* 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 27122Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Vanhankartanonnevan luontotyypit.47. ÄnttösennevaÄnttösenneva sijaitsee Kauhavan KortesjärvelläSaarijärven kylässä. Suossa onviettokeitaan (50 %), välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (30 %) sekä paikallisensuoyhdistymän (20 %) piirteitä.Suosysteeminä Änttösenneva on aapa-keidassuo.Koko suosysteemin pintaalaojitetut osat mukaan lukien on 187ha. Ojittamaton ala on 102,7 ha (55 %suosysteemin alasta). Änttösennevan runsaimmatluontotyypit ovat rahkaräme,keidasräme ja isovarpuräme. Änttösennevallahavaittiin yksi huomionarvoinenkasvilaji. Änttösennevalla on selvitetynkohdejoukon toiseksi runsain erittäinuhanalaisten luontotyyppien esiintymä.Merkittävä osa suon reunoista rajautuuojittamattomina ympäröiviinkivennäismaihin ja kallioihin. Runsainlintulaji on keltavästäräkki. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 8, reviiritiheys7,7 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 5. Suonkytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on huono. Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono. Änttösennevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan3.Änttösennevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 12,3Rahkaräme 33,1Isovarpuräme 8,1Kuljuneva 0,4Minerotrofinen lyhytkorsineva 3,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 6,1Rimpineva 5,5Rimpinevaräme 6,7Tupasvillaräme 6,9Aitokorpi 0,5Lyhytkorsiräme 5,8Mustikkakorpi 1,0Sarakorpi 2,3Saraneva 0,8Sararäme 2,7Juolasarakorpi 0,3Tupasvillakorpi 7,1YHTEENSÄ 102,7Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 123

Änttösennevan huomionarvoiset kasvilajit.Änttösennevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.Tieteellinen nimiSphagnum pulcrumSuomenkielinen nimiKurjenrahkasammalLajiReviirimääräKeltavästäräkki* 3Kivitasku* 1Kurki* 2Liro* 1Metsäkirvinen 2Niittykirvinen* 2YHTEENSÄ 11Änttösennevan luontotyypit.124Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

KUORTANE48. HaudantaustannevaHaudantaustanneva sijaitsee KuortaneenLakajoen kylässä. Suossa on viettokeitaan(70 %) ja välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (30 %) piirteitä. SuosysteeminäHaudantaustanneva on aapa-keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 159 ha. Ojittamatonala on 69,5 ha (44 % suosysteeminalasta). Haudantaustannevalla tavataan12 luontotyyppiä, joista runsaimmatovat keidasräme, rahkaräme ja rimpineva.Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinen,kapustarinta ja pensastasku. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 4,reviiritiheys 5,8 reviiriä/km 2 ja lajimäärä3. Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on tyydyttävä (Sikaneva,Lassinsalonneva, Teerineva, Kapulasillanneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Haudantaustannevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Haudantaustannevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 23,1Rahkaräme 20,7Isovarpuräme 2,6Kangasräme 0,2Minerotrofinen lyhytkorsineva 1,0Ombrotrofinen lyhytkorsineva 4,3Rimpineva 7,4Tupasvillaräme 1,7Lyhytkorsiräme 3,3Sarakorpi 0,3Saraneva 2,7Sararäme 2,3YHTEENSÄ 69,5Haudantaustannevallahavaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 2Liro* 1Metsäkirvinen 6Niittykirvinen* 1Pensastasku 2Töyhtöhyyppä 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 15Haudantaustannevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 125

49. Kaulalamminneva-TausnevaKaulalamminneva-Tausneva (Kaulalamminneva)sijaitsee Kuortaneen Ruismäenkylässä. Suossa on rahkakeitaan (80 %)ja viettokeitaan (20 %) piirteitä. SuosysteeminäKaulalamminneva-Tausneva onkeidassuo. Koko suosysteemin pintaalaojitetut osat mukaan lukien on 526ha. Ojittamaton ala on 254,4 ha (48 %suosysteemin alasta). Kaulalamminneva-Tausnevan runsaimmat luontotyypit ovatrahkaräme, keidasräme ja ombrotrofinenlyhytkorsineva. Kaulalamminnevan jaTausnevan välissä on pienvesien esiintymä(Kaulalampi ja Pikku Kaulalampi;lampia). Kaulalamminnevan keskelläsijaitsee noin 3 ha laajuinen saareke(Kurkisaari) kuusivaltaista luonnonmetsää.Runsaimmat lintulajit ovatniittykirvinen, kapustarinta ja metsäkirvinen.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 42, reviiritiheys 16,5 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 11. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Peräneva, Rimminneva,Kuhjonneva, Suppelonneva, Rottominneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon tyydyttävä (Suppelonneva).Kaulalamminneva-Tausneva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Kaulalamminneva-Tausnevanluontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 39,4Rahkaräme 141,4Kuljuneva 0,2Minerotrofinen lyhytkorsineva 19,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 23,5Rimpineva 6,5Rimpinevaräme 0,1Tupasvillaräme 5,5Kalvakkaneva 3,0Lyhytkorsiräme 6,5Sarakorpi 1,1Saraneva 4,5Sararäme 2,3Tupasvillakorpi 1,0YHTEENSÄ 254,4Kaulalamminneva-Tausnevallahavaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräJärripeippo* 1Kapustarinta* 10Keltavästäräkki* 2Kivitasku* 1Laulujoutsen* 1Liro* 2Metsäkirvinen 6Niittykirvinen* 17Pajusirkku 1Pensastasku 4Pikkukuovi* 2Riekko* 3Telkkä* 2Tilhi 1Valkoviklo* 1Västäräkki 2YHTEENSÄ 56126Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Kaulalamminneva-Tausnevan luontotyypit.KURIKKA50. Iso SarvinevaIso Sarvineva sijaitsee Kurikan JurvanSarvijoen kylässä. Suossa on laakiokeitaan(100 %) piirteitä. Suosysteeminä IsoSarvineva on keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 1037 ha. Ojittamaton ala on 121,5ha (12 % suosysteemin alasta). Iso Sarvinevanrunsaimmat luontotyypit ovatkeidasräme, kuljuneva ja rahkaräme.Iso Sarvineva on selvityksen ainoa laakiokeidas-suoyhdistymätyypinpiirteitäsisältävä kohde ja todennäköisestiSuomen pohjoisin kyseiseen suoyhdistymätyyppiinkuuluva suoalue. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen,niittykirvinen ja kapustarinta. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 13, reviiritiheys10,7 reviiriä/km 2 ja lajimäärä6. Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on erinomainen (Sanemossen).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon erinomainen (Sanemossen).Iso Sarvineva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Yli puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten. Ympäristölupahakemuson kuulutettu aluehallintovirastossa(30.11.2012).Iso Sarvinevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 45,3Rahkaräme 26,8Kuljuneva 42,8Ombrotrofinen lyhytkorsineva 2,5Tupasvillaräme 0,4Kalvakkaneva 2,2Lyhytkorsiräme 0,2Sarakorpi 0,4Sararäme 0,9YHTEENSÄ 121,5Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 127

Iso Sarvinevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 1Kapustarinta* 4Keltavästäräkki* 1Kuovi* 2Kurki* 1Käki 3Liro* 1LajiReviirimääräMetsäkirvinen 7Metsäviklo 1Niittykirvinen* 4Pensastasku 1Taivaanvuohi 1Töyhtöhyyppä 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 29Iso Sarvinevan luontotyypit.51. JärvinevaJärvineva sijaitsee Kurikan Pohjoiskylässä.Suossa on kilpikeitaan (100 %) piirteitä.Suosysteeminä Järvineva on keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 252 ha. Ojittamatonala on 82,3 ha (33 % suosysteeminalasta). Suo rajoittuu pohjoisosastaanumpeenkasvaneeseen Niinistönjärveen.Järvinevan luontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja isovarpuräme.Suolla on merkittävä pienvesien (allikoitaja lampia) esiintymä. Vanhat ojituskokeilutheikentävät suon keskiosienluonnontilaa. Runsaimmat lintulajitovat liro, metsäkirvinen, niittykirvinen,ja västäräkki. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 19, reviiritiheys 23,1 reviiriä/km2 ja lajimäärä 9. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon hyvä (Lammineva, Porrasneva, Takaneva,Kalistanneva, Rauhaneva, Roopakanneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Järvineva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Järvinevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 73,8Rahkaräme 4,6Isovarpuräme 3,8YHTEENSÄ 82,3128Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Järvinevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 1Kapustarinta* 2Kurki* 1Liro* 6Metsäkirvinen 3Mustakurkku-uikku* 2Niittykirvinen* 3LajiReviirimääräPunajalkaviklo* 1Sinisorsa 1Tavi* 2Teeri* 1Telkkä* 1Västäräkki 3YHTEENSÄ 27Järvinevan, Lamminevan ja Porrasnevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 129

52. KalistannevaKalistanneva sijaitsee Kurikan Riitaluomankylässä. Suossa on välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (100 %) piirteitä.Suosysteeminä Kalistanneva on aapasuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 315 ha. Ojittamatonala on 54,8 ha (17 % suosysteeminalasta). Kalistannevan runsaimmatluontotyypit ovat rimpineva, keidasrämeja rahkaräme. Runsaimmat lintulajit ovatniittykirvinen ja metsäkirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 9, reviiritiheys16,4 reviiriä/km 2 ja lajimäärä3. Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on tyydyttävä (Järvineva,Takaneva, Lammineva, Porrasneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Kalistanneva luokitellaanaapasuona luonnontilaluokkaan 2.Kalistannevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 4,2Rahkaräme 4Kuljuneva 0,7Minerotrofinen lyhytkorsineva 3,3Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3,5Rimpineva 31Rimpinevaräme 2,4Kalvakkaneva 0,6Lyhytkorsiräme 3,1Sararäme 1,8YHTEENSÄ 54,8Kalistannevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 1Käki 2Liro* 2Metsäkirvinen 5Niittykirvinen* 6Tilhi 1YHTEENSÄ 17Kalistannevan luontotyypit.130Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

53. KorkianevaKorkianeva sijaitsee Kurikan Jurvan Niemenkylässä.Suossa on kilpikeitaan (100%) piirteitä. Suosysteeminä Korkianevaon keidassuo. Koko suosysteemin pinta-alaojitetut osat mukaan lukien on 90ha. Ojittamaton ala on 64,6 ha (72 %suosysteemin alasta). Suo sijaitsee hyvinlähellä asutusta ja keskellä peltomaisemaa.Korkianeva runsaimmat luontotyypitovat keidasräme, isovarpuräme ja rahkaräme.Runsaimmat lintulajit ovat kalalokki,metsäkirvinen, keltasirkku ja kuovi.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 7, reviiritiheys 10,8 reviiriä/km 2 ja lajimäärä5. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on tyydyttävä(Lamminneva eli Iso Kakkurineva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on tyydyttävä(Lamminneva eli Iso Kakkurineva).Korkianeva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Korkianevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 46,0Rahkaräme 3,5Isovarpuräme 11,7Kuljuneva 3,4YHTEENSÄ 64,6Korkianevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 9Kapustarinta* 1Keltasirkku 3Kuovi* 3Kurki* 1Liro* 1Metsäkirvinen 6Suopöllö* 1Västäräkki 2YHTEENSÄ 27Korkianevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 131

54. LamminevaLammineva (Niinistönneva) sijaitsee KurikanPohjoiskylässä. Suossa on kilpikeitaan(100 %) piirteitä. SuosysteeminäLammineva on keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 387 ha. Ojittamaton ala on 118,3ha (31 % suosysteemin alasta). Lisäksi samaansuosysteemiin kuuluu varsinaisenLamminevan pohjoispuolella sijaitsevanoin 16 ha laajuinen ojittamaton laikku(Niinistönneva), joka ei sisältynyt Lamminevallaselvitettyyn alueeseen. Lamminevanrunsaimmat luontotyypit ovatkeidasräme, rahkaräme ja isovarpuräme(luontotyyppikartta, ks. 51 Järvineva).Suolla on merkittävä pienvesien (allikoitaja lampia) esiintymä. Vanhat ojituskokeilutheikentävät suon keskiosienluonnontilaa. Suolla on pitkospuureitti.Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinen,liro ja niittykirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 21, reviiritiheys17,8 reviiriä/km 2 ja lajimäärä8. Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on hyvä (Järvineva,Porrasneva, Kalistanneva, Takaneva, Rauhaneva,Roopakanneva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono. Lamminevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Lamminevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 96,2Rahkaräme 14,7Isovarpuräme 6,2Tupasvillaräme 1,2YHTEENSÄ 118,3Lamminevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräJärripeippo* 1Kalalokki 3Kapustarinta* 2Kurki* 2Käki 1Laulujousen* 1Liro* 8Metsäkirvinen 10Metsäviklo 1Niittykirvinen* 4Pensastasku 1Punajalkaviklo* 1Sinisorsa 1Tavi* 2Västäräkki 1YHTEENSÄ 39132Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

55. PorrasnevaPorrasneva sijaitsee Kurikan Pohjoiskylässä.Suossa on kilpikeitaan (100 %) piirteitä.Suosysteeminä Porrasneva on keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 97 ha. Ojittamatonala on 31,5 ha (32 % suosysteeminalasta). Porrasnevan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, isovarpurämeja rahkaräme (luontotyyppikartta,ks. 51 Järvineva). Runsain lintulaji onmetsäkirvinen. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 4, reviiritiheys 12,7 reviiriä/km2 ja lajimäärä 4. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin ontyydyttävä (Lammineva, Järvineva, Takaneva,Kalistanneva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono. Porrasnevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Porrasnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 21,7Rahkaräme 3,1Isovarpuräme 3,3Tupasvillaräme 3,4YHTEENSÄ 31,5Porrasnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 1Kurki* 1Käki 1Liro* 1Metsäkirvinen 4Telkkä* 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 1056. RauhanevaRauhaneva sijaitsee Kurikan Jurvan kylässä.Suossa on kilpikeitaan (100 %)piirteitä. Suosysteeminä Rauhaneva onkeidassuo. Koko suosysteemin pinta-alaojitetut osat mukaan lukien on 647 ha.Ojittamaton ala on 65,3 ha (10 % suosysteeminalasta). Rauhanevan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, rahkarämeja isovarpuräme. Suolla on pienvesienesiintymä (Rauhalammi; lampi). Runsainlintulaji on metsäkirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 5, reviiritiheys7,7 reviiriä/km 2 ja lajimäärä4. Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on hyvä (Lintuneva,Lammineva, Roopakanneva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono.Rauhaneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Rauhanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 28,4Rahkaräme 17,4Isovarpuräme 7,4Luhtaneva 1,1Minerotrofinen lyhytkorsineva 2,5Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3,0Rimpineva 3,2Rimpinevaräme 1,9Puolukkakorpi 0,2YHTEENSÄ 65,3Rauhanevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaasieppo 1Kapustarinta* 1Keltavästäräkki* 1Metsäkirvinen 6Niittykirvinen* 2Pensastasku 1Taivaanvuohi 1Telkkä* 1Vihervarpunen 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 16Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 133

Rauhanevan luontotyypit.LAPPAJÄRVI57. HaikarannevaHaikaranneva sijaitsee Lappajärven Kärnänsaareneteläkärjessä. Suossa on kilpikeitaan(80 %) ja metsäkeitaan (20 %)piirteitä. Suosysteeminä Haikarannevaon keidassuo. Koko suosysteemin pintaalaojitetut osat mukaan lukien on 115ha. Ojittamaton ala on 81,0 ha (70 %suosysteemin alasta). Haikarannevalla tavataan5 luontotyyppiä, joista runsaimmatovat keidasräme, rahkaräme ja isovarpuräme.Suon sijainti Kärmänsaareneteläkärjessä on erikoinen ja Etelä-Pohjanmaalla ainutlaatuinen. Lappajärviympäröi suota kolmella suunnalla.Runsain lintulaji on keltasirkku. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 4,reviiritiheys 4,9 reviiriä/km 2 ja lajimäärä4. Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on huono. Kytkeytyvyyssuojelualueverkkoon on huono.Haikaranneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Haikarannevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 40,2Rahkaräme 24,5Isovarpuräme 10,9Luhtaneva 3,2Sarakorpi 2,1YHTEENSÄ 81,0Haikarannevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 1Kalatiira* 1Keltasirkku 3Kuovi* 1Kurki* 1Metsäkirvinen 1Ruokokerttunen 1Taivaanvuohi 1Teeri* 1YHTEENSÄ 11134Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Haikarannevan luontotyypit.58. KärmesnevaKärmesneva sijaitsee Lappajärven Kottarinkankaankylässä. Suossa on rahkakeitaan(80 %) ja välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (20 %) piirteitä. SuosysteeminäKärmesneva on aapa-keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetut osatmukaan lukien on 367 ha. Ojittamatonala on 123,5 ha (34 % suosysteemin alasta).Kärmesnevan runsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, saraneva ja keidasräme.Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinen,niittykirvinen, ja keltavästäräkki.Huomionarvoisten lajien reviirimäärä on30, reviiritiheys 24,3 reviiriä/km 2 ja lajimäärä6. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on tyydyttävä(Hirvineva, Peuraneva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono. Kärmesnevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Kärmesnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 10,9Rahkaräme 83,7Isovarpuräme 0,9Ombrotrofinen lyhytkorsineva 1,9Rimpineva 3,2Tupasvillaräme 2,5Lyhytkorsiräme 0,5Saraneva 13,7Sararäme 2,3Tupasvillakorpi 3,9YHTEENSÄ 123,5Kärmesnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 6Keltavästäräkki* 7Kurki* 1Liro* 3Metsäkirvinen 16Niittykirvinen* 12Pensastasku 2Teeri* 1YHTEENSÄ 48Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 135

Kärmesnevan luontotyypit.136Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

59. LampakannevaLampakanneva sijaitsee LappajärvenHanhikankaan ja Evijärven Kuivasen kylissä.Suossa on välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (60 %) ja paikallisen suoyhdistymän(40 %) piirteitä. SuosysteeminäLampakanneva on aapasuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 318 ha. Ojittamaton alaon 218,1 ha (69 % suosysteemin alasta).Lampakannevan runsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, tupasvillaräme ja isovarpuräme.Lampakannevalla havaittiinyksi huomionarvoinen kasvilaji. Lampakannevallahavaittiin selvitetyssä kohdejoukossaeniten luontotyyppejä jauhanalaisten luontotyyppien pinta-alaoli neljänneksi suurin. Lampakannevallaon selvitetyn kohdejoukon kolmanneksirunsain erittäin uhanalaistenluontotyyppien esiintymä. Runsaimmatlintulajit ovat niittykirvinen,Lampakannevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 13,0Rahkaräme 49,0Isovarpuräme 20,1Kuljuneva 0,9Minerotrofinen lyhytkorsineva 5,5Ombrotrofinen lyhytkorsineva 10,8Rimpineva 13,9Rimpinevaräme 3,2Tupasvillaräme 22,5Aitokorpi 1,3Kalvakkaneva 20,0Kalvakkanevaräme 0,6Kangaskorpi 1,2Korpiräme 12,2Lyhytkorsiräme 0,8Pallosararäme 1,4Sarakorpi 1,7Saraneva 2,4Sararäme 1,3Juolasarakorpi 1,3Tupasvillakorpi 4,2Muuttuma 30,6YHTEENSÄ 218,1metsäkirvinen ja keltavästäräkki. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 39,reviiritiheys 17,9 reviiriä/km 2 ja lajimäärä14. Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on huono. Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono.Lampakanneva luokitellaan aapasuonaluonnontilaluokkaan 2.Yli puolet suon ojittamattomasta osastaon hankittu turvetuotantoa varten. Hakemushylättiin aluehallintovirastossaaluehallintovirastossa (21.12.2012).Lampakannevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSphagnum pulcrumSuomenkielinen nimiKurjenrahkasammalLampakannevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaalokki 2Harmaasieppo 2Isolepinkäinen 3Kaakkuri* 1Kalalokki 1Kapustarinta* 1Keltavästäräkki* 4Kuovi* 1Kurki* 3Käenpiika 1Käki 3Laulujoutsen* 1Leppälintu* 1Liro* 3Metsäkirvinen 15Niittykirvinen* 16Palokärki* 2Pensastasku 1Pohjansirkku* 1Sääksi* 1Taivaanvuohi 1Teeri* 2Valkoviklo* 2Varis 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 70Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 137

Lampakannevan luontotyypit.60. PeuranevaPeuraneva sijaitsee Lappajärven Karvalankylässä. Suossa on viettokeitaan (100%) piirteitä. Suosysteeminä Peuranevaon keidassuo. Koko suosysteemin pintaalaojitetut osat mukaan lukien on 338ha. Ojittamaton ala on 212,6 ha (63 %suosysteemin alasta). Peuranevan runsaimmatluontotyypit ovat rimpinevaräme,rahkaräme ja keidasräme. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen, niittykirvinenja kapustarinta. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 33, reviiritiheys15,5 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 7.Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on tyydyttävä (Huhmarneva-Ympyriäisneva,Kärmesneva,Hirvineva). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Peuraneva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 3.Peuranevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 57,9Rahkaräme 61,9Isovarpuräme 7,5Kuljuneva 2,1Minerotrofinen lyhytkorsineva 4,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 2,9Rimpineva 3,0Rimpinevaräme 68,6Tupasvillaräme 2,6Saraneva 2,0YHTEENSÄ 212,6Peuranevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 3Keltavästäräkki* 4Kuovi* 1Kurki* 1Niittykirvinen* 21Pikkukuovi* 2Sääksi* 1YHTEENSÄ 33138Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Peuranevan luontotyypit.LAPUA61. HietaharjunnevaHietaharjunneva sijaitsee Lapuan Ylikylässä.Suossa on rahkakeitaan (80 %) jametsäkeitaan (20 %) piirteitä. SuosysteeminäHietaharjunneva on keidassuo. Suorajoittuu umpeen kasvavaan Vähäjärveen.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetut osatmukaan lukien on 242 ha. Ojittamatonala on 169,2 ha (70 % suosysteemin alasta).Hietaharjunnevalla tavataan 10 luontotyyppiä,joista runsaimmat ovat rahkaräme,saraneva ja keidasräme. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen, keltavästäräkkija kalalokki. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 16, reviiritiheys9,5 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 7. Suonkytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on erinomainen (Isoneva,Tiisineva, Iso Teerineva, Suppelonneva,Peräneva). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon tyydyttävä (Suppelonneva).Hietaharjunneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Hietaharjunnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 13,1Rahkaräme 102,4Isovarpuräme 12,5Minerotrofinen lyhytkorsineva 1,9Ombrotrofinen lyhytkorsineva 2,4Rimpineva 7,9Tupasvillaräme 2,3Lyhytkorsiräme 0,9Saraneva 24,6Sararäme 1,2YHTEENSÄ 169,2Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 139

Hietaharjunnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräJouhisorsa* 1Kalalokki 6Keltavästäräkki* 6Kuovi* 1Käki 1Laulujoutsen* 1Metsäkirvinen 13LajiReviirimääräNiittykirvinen* 5Pensastasku 1Sääksi* 1Telkkä* 1Töyhtöhyyppä 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 39Hietaharjunnevan ja Isonevan luontotyypit.140Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

62. HirvinevaHirvineva sijaitsee Lapualla Hirvijärventekojärven luoteispuolella. Suossa onrahkakeitaan (100 %) piirteitä. SuosysteeminäHirvineva on keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 403 ha. Ojittamaton alaon 112,3 ha (28 % suosysteemin alasta).Hirvineva runsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, keidasräme ja ombrotrofinenlyhytkorsineva. Runsaimmat lintulajitovat niittykirvinen, metsäkirvinenja keltavästäräkki. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 14, reviiritiheys 12,5reviiriä/km 2 ja lajimäärä 4. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Teerineva-Jouttineva,Tiisineva, Äijänneva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono. Hirvinevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Hirvinevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 13,9Rahkaräme 81,0Isovarpuräme 3,0Ombrotrofinen lyhytkorsineva 8,2Tupasvillaräme 6,1YHTEENSÄ 112,3Hirvinevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKeltavästäräkki* 3Liro* 1Metsäkirvinen 4Niittykirvinen* 9Pensastasku 1Riekko* 1Taivaanvuohi 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 39Hirvinevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 141

63. IsonevaIsoneva sijaitsee Lapuan Ylikylässä. Suossaon rahkakeitaan (50 %) ja viettokeitaan(50 %) piirteitä. Suosysteeminä Isonevaon keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukien on190 ha. Ojittamaton ala on 113,0 ha (59% suosysteemin alasta). Isonevan runsaimmatluontotyypit ovat rahkaräme,keidasräme ja ombrotrofinen lyhytkorsineva(luontotyyppikartta, ks. 61 Hietaharjunneva).Runsaimmat lintulajit ovatniittykirvinen, keltavästäräkki ja metsäkirvinen.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 23, reviiritiheys 20,4 reviiriä/km2 ja lajimäärä 4. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Hietaharjunneva, Tiisineva,Iso Teerineva, Suppelonneva, Peräneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon tyydyttävä (Suppelonneva). Isonevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan3.Isonevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 22,6Rahkaräme 60,7Isovarpuräme 3,7Kuljuneva 0,6Minerotrofinen lyhytkorsineva 1,6Ombrotrofinen lyhytkorsineva 18,5Rimpineva 1,4Tupasvillaräme 1,1Saraneva 1,1Sararäme 1,7YHTEENSÄ 113Isonevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 3Keltavästäräkki* 6Kiuru 2Metsäkirvinen 5Niittykirvinen* 13Pensastasku 4Pohjansirkku* 1YHTEENSÄ 34142Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

64. LöyhinkinevaLöyhinkineva sijaitsee Lapuan Yli-Hellankylässä. Suossa on viettokeitaan (50 %)ja muun suoyhdistymän (50 %) piirteitä.Suosysteeminä Löyhinkineva on keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 762 ha. Selvitystenkohteena ollut ojittamaton ala on455,8 ha (60 % suosysteemin alasta). Lisäksivaltatie 16:n eteläpuolella on selvitystenulkopuolelle jäävä 31 ha laajuinenojittamaton alue. Löyhinkinevan runsainmääritetty kasvillisuuskuvio on ojittamatonmuuttuma. Runsaimmat varsinaisetluontotyypit ovat keidasräme, rahkarämeja isovarpuräme. Merkittävä osa suostaon muuttunut suolle johdettujen jäteliemienseurauksena. Löyhinkinevanrunsaimmat lintulajit ovat niittykirvinen,ruokokerttunen, metsäkirvinen ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 56, reviiritiheys 12,3 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 12. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin onhuono. Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Löyhinkineva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Löyhinkinevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 129,4Rahkaräme 32,3Isovarpuräme 23,9Ombrotrofinen lyhytkorsineva 16,2Rimpineva 12,4Rimpinevaräme 14,5Tupasvillaräme 3,0Kalvakkaneva 0,6Kuljuneva 22,8Lyhytkorsiräme 11,8Sararäme 6,9Ojittamaton muuttuma 182,1YHTEENSÄ 455,8Löyhinkinevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalatiira* 1Kapustarinta* 5Kuovi* 1Kurki* 2Käki 1Lehtokerttu 2Liro* 2Metsäkirvinen 5Metsäviklo 2Niittykirvinen* 37Pajusirkku 4Pensastasku 2Pikkukuovi* 2Punavarpunen* 1Riekko* 1Ruokokerttunen 13Sinisuohaukka* 1Taivaanvuohi 2Tavi* 1Teeri* 2Varis 1YHTEENSÄ 88Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 143

Löyhinkinevan luontotyypit.65. Sikaneva (Tampparinkylä)Sikaneva sijaitsee Lapuan Tampparinkylässä.Suossa on viettokeitaan (100%) piirteitä. Suosysteeminä Sikanevaon keidassuo. Koko suosysteemin pintaalaojitetut osat mukaan lukien on 298ha. Ojittamaton ala on 99,3 ha (33 %suosysteemin alasta). Sikanevan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, rahkarämeja ombrotrofinen lyhytkorsineva.Runsain lintulaji on metsäkirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 7,reviiritiheys 7,0 reviiriä/km 2 ja lajimäärä5. Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on hyvä (Vanhaneva,Teerineva, Lassinsalonneva, Haudantaustanneva,Luttisaarenneva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono.Sikaneva luokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Sikanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 33,1Rahkaräme 22,2Minerotrofinen lyhytkorsineva 9,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 13,3Rimpineva 2,1Rimpinevaräme 0,6Tupasvillaräme 8,0Kalvakkaneva 2,4Lyhytkorsiräme 7,2Saraneva 0,6Sararäme 0,7YHTEENSÄ 99,3144Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Sikanevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräJärripeippo* 1Kapustarinta* 1Keltavästäräkki* 2Kulorastas 1Laulujoutsen* 2LajiReviirimääräMetsäkirvinen 3Metsäviklo 1Niittykirvinen* 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 13Sikanevan luontotyypit.66. TiisinevaTiisineva sijaitsee Lapualla Hirvijärven tekojärvenkoillispuolella. Suossa on viettokeitaan(50 %), rahkakeitaan (30 %), kilpikeitaan(10 %) sekä välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (10 %) piirteitä.Suosysteeminä Tiisineva on aapa-keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 490 ha. Ojittamatonala on 282,3 ha (58 % suosysteeminalasta). Tiisinevan runsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, keidasräme ja ombrotrofinenlyhytkorsineva. Runsaimmatlintulajit ovat metsäkirvinen, niittykirvinenja keltavästäräkki. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 24, reviiritiheys8,5 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 7. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiinsoihin on erinomainen (Iso Teerineva,Hietaharjunneva, Isoneva, Suppelonneva,Peräneva, Äijänneva, Hirvineva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on tyydyttävä(Suppelonneva ja Peräneva). Tiisinevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Tiisinevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 57,6Rahkaräme 136,0Isovarpuräme 9,3Kuljuneva 0,5Minerotrofinen lyhytkorsineva 3,5Ombrotrofinen lyhytkorsineva 17,8Rimpineva 16,5Rimpinevaräme 4,7Tupasvillaräme 5,5Lyhytkorsiräme 2,0Saraneva 3,7Sararäme 4,9Muuttuma 20,4YHTEENSÄ 282,3Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 145

Tiisinevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 4Keltavästäräkki* 6Kuovi* 1Kurki* 1Metsäkirvinen 11LajiReviirimääräNiittykirvinen* 7Pensastasku 2Riekko* 3Teeri* 2Tilhi 1YHTEENSÄ 38Tiisinevan luontotyypit.146Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

67. VanhanevaVanhaneva sijaitsee Lapuan Jurvan kylässä.Suossa on viettokeitaan (100 %)piirteitä. Suosysteeminä Vanhaneva onkeidassuo. Koko suosysteemin pintaalaojitetut osat mukaan lukien on 260ha. Ojittamaton ala on 118,5 ha (46 %suosysteemin alasta). Vanhanevan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja saraneva. Runsaimmat lintulajitovat niittykirvinen, kapustarinta jakeltavästäräkki. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 28, reviiritiheys 23,6reviiriä/km 2 ja lajimäärä 8. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon tyydyttävä (Sikaneva, Luttisaarenneva,Lassinsalonneva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono. Vanhanevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan3.Vanhanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 86,4Rahkaräme 14,7Isovarpuräme 0,6Kuljuneva 1,0Minerotrofinen lyhytkorsineva 0,5Ombrotrofinen lyhytkorsineva 2,0Rimpineva 2,4Sarakorpi 0,3Saraneva 3,9Sararäme 1,1Tupasvillakorpi 1,2Muuttuma 4,6YHTEENSÄ 118,5Vanhanevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 1Kapustarinta* 5Keltavästäräkki* 4Kiuru 1Kivitasku* 1Kurki* 1Liro* 2Metsäkirvinen 2Niittykirvinen* 13Pikkukuovi* 1Riekko* 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 33Vanhanevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 147

SEINÄJOKI68. HaapokontoHaapokonto sijaitsee Seinäjoen Ämmälänkylässä.Suossa on rahkakeitaan (40%) ja viettokeitaan (60 %) piirteitä.Suosysteeminä Haapokonto on keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 336 ha. Ojittamatonala on 113,9 ha (34 % suosysteeminalasta). Haapokonnossa runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, rahkarämeja ombrotrofinen lyhytkorsineva.Runsaimmat lintulajit ovat niittykirvinen,metsäkirvinen ja keltavästäräkki.Huomionarvoisten lajien reviirimäärä on18, reviiritiheys 15,8 reviiriä/km 2 ja lajimäärä5. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on erinomainen(Karvasuo, Sikaneva ja Korvenneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoon onhuono. Haapokonto luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Haapokonnon luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 58,4Rahkaräme 43,5Ombrotrofinen lyhytkorsineva 9,4Tupasvillaräme 2,6YHTEENSÄ 113,9Haapokonnossa havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 2Keltavästäräkki* 3Kurki* 1Käki 1Liro* 1Metsäkirvinen 4Niittykirvinen* 10YHTEENSÄ 22Yli puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten.Ympäristölupahakemus on käsiteltävänäaluehallintovirastossa (30.11.2012).Haapokonnon luontotyypit.148Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

69. HalkonevaHalkoneva sijaitsee Seinäjoen YlistarossaHalkosaaren kylässä sekä osittain Ilmajoenalueella. Suossa on viettokeitaan(100 %) piirteitä. Suosysteeminä Halkonevaon keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukien on494 ha. Ojittamaton ala on 138,3 ha (28% suosysteemin alasta). Halkonevan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja ombrotrofinen lyhytkorsineva.Runsaimmat lintulajit ovat niittykirvinenja metsäkirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 24, reviiritiheys17,4 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 4.Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on tyydyttävä. Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono.Halkoneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 2.Alle puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten.Ympäristölupahakemus on käsiteltävänäaluehallintovirastossa (13.12.2012).Halkonevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 90,1Rahkaräme 23,2Isovarpuräme 2,3Kuljuneva 4,1Ombrotrofinen lyhytkorsineva 18,5Tupasvillaräme 0,2YHTEENSÄ 138,3Halkonevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 2Kiuru 3Käki 1Liro* 3Metsäkirvinen 7Niittykirvinen* 18Pensastasku 1Pikkukuovi* 1YHTEENSÄ 36Halkonevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 149

70. KarvasuoKarvasuo sijaitsee Seinäjoen Honkakylässä.Geologian tutkimuskeskus on tutkinuterikseen Karvasuota (Karvasuo S) jaTeerinevaa. Tässä selvityksessä Karvasuotaja Teerinevaa pidetään samana suosysteeminä,josta käytetään nimeä Karvasuo.Karvasuossa on kilpikeitaan (10 %), viettokeitaan(50 %), rahkakeitaan (20 %) javälipintaisen keskiboreaalisen aapasuon(20 %) piirteitä. Suosysteeminä Karvasuoon aapa-keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 1261 ha. Ojittamaton ala on 718,1ha (57 % suosysteemin alasta). Rautatiekulkee suon poikki. Karvasuon runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, rahkarämeja tupasvillaräme. Karvasuolla havaittiinyksi huomionarvoinen kasvilaji.Karvasuolla havaittiin selvitetyssäkohdejoukossa toiseksi eniten luontotyyppejäja uhanalaisten luontotyyppienpinta-ala oli toiseksi suurin. Karvasuollaon selvitetyn kohdejoukon toiseksirunsain vaarantuneiden luontotyyppienesiintymä. Runsaimmat lintulajitovat niittykirvinen, metsäkirvinenja harmaalokki. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 98, reviiritiheys 13,6reviiriä/km 2 ja lajimäärä 8. Huomionarvoistenlintulajien reviirimäärä on toiseksisuurin selvitetyssä kohdejoukossa.Karvasuon merkitys riekkojen kannaltaon huomattavasti suurempi kuin tästäselvityksestä käy ilmi; Karvasuolla on tavattu14 riekkoreviiriä (Yli-Teevahainen2009). Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on hyvä (Honkaneva,Haapokonto, Korvenneva, Isoneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon tyydyttävä (Honkaneva). Karvasuoluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan3.Yli puolet suon ojittamattomasta osastaon hankittu turvetuotantoa varten. Kohteeseensovelletaan ympäristövaikutustenarviointimenettelyä.Karvasuon luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 273,2Rahkaräme 158,9Isovarpuräme 39,4Kangasräme 1,1Kuljuneva 6,2Minerotrofinen lyhytkorsineva 29,0Ombrotrofinen lyhytkorsineva 10,1Rimpineva 23,3Rimpinevaräme 25,0Tupasvillaräme 47,2Kalvakkaneva 22,2Kalvakkanevaräme 54,4Korpiräme 0,3Lyhytkorsiräme 14,4Sarakorpi 2,0Saraneva 1,7Sararäme 8,7Tupasvillakorpi 1,3YHTEENSÄ 718,2Karvasuon huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSuomenkielinen nimiSphagnum pulcrumKurjenrahkasammalKarvasuolla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaalokki 15Isolepinkäinen 1Kalalokki 6Kapustarinta* 12Keltavästäräkki* 12Kiuru 1Kulorastas 1Käki 2Liro* 3Metsäkirvinen 18Niittykirvinen* 63Pikkukuovi* 4Riekko* 1Suopöllö* 2Telkkä* 1Töyhtöhyyppä 1YHTEENSÄ 143150Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Karvasuon länsiosan luontotyypit. Honkanevan suojelualue on merkitty vihreällä rajauksella. Suon jakava rautatieon kuvan oikeassa reunassa.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 151

Karvasuon itäosan luontotyypit. Suon jakava rautatie on kuvan vasemmassa reunassa.152Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

71. Liminganneva-KivisalmennevaLiminganneva-Kivisalmenneva (Kivisalmennevaja Kivineva) sijaitsee SeinäjoenJuupakylässä. Suossa on rahkakeitaan(100 %) piirteitä. Suosysteeminä Liminganneva-Kivisalmennevaon keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 414 ha. Ojittamatonala on 167,5 ha (40 % suosysteeminalasta). Liminganneva-Kivisalmennevanrunsaimmat luontotyypit ovat rahkaräme,tupasvillaräme ja minerotrofinen lyhytkorsineva.Runsaimmat lintulajit ovatniittykirvinen, metsäkirvinen, kapustarintaja keltavästäräkki. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 29, reviiritiheys17,3 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 7. Suonkytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on erinomainen (Pirjatanneva,Matolamminneva, Hakoneva, Isonmaanneva,Mustamäenneva, Sulkueenneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon hyvä (Pirjatanneva). Liminganneva-Kivisalmennevaluokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Liminganneva-Kivisalmennevanluontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Rahkaräme 130,5Isovarpuräme 3,0Kangasräme 0,3Minerotrofinen lyhytkorsineva 5,1Ombrotrofinen lyhytkorsineva 2,5Rimpineva 0,3Rimpinevaräme 2,3Tupasvillaräme 11,1Kalvakkaneva 0,2Kalvakkanevaräme 0,4Lyhytkorsiräme 2,7Pallosararäme 0,5Saraneva 2,9Sararäme 4,8Juolasarakorpi 0,6Tupasvillakorpi 0,3YHTEENSÄ 167,5Liminganneva-Kivisalmennevallahavaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräIsolepinkäinen 1Kapustarinta* 4Keltavästäräkki* 4Kiuru 1Kuovi* 1Kurki* 1Käki 2Liro* 3Metsäkirvinen 4Niittykirvinen* 15Pensastasku 2Riekko* 1Varis 1YHTEENSÄ 40Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 153

Liminganneva-Kivisalmennevan luontotyypit.72. Sikaneva (Luhtalankylä)Sikaneva sijaitsee Seinäjoen Luhtalankylässäja osittain Alavuden alueella. Suossaon kilpikeitaan (60 %) ja rahkakeitaan(40 %) piirteitä. Suosysteeminä Sikanevaon keidassuo. Koko suosysteemin pintaalaojitetut osat mukaan lukien on 235ha. Ojittamaton ala on 151,7 ha (65 %suosysteemin alasta). Sikanevan runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, rahkarämeja tupasvillaräme. Suolla on kaksilampea (Pikkulammi ja Isolammi).Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinen,niittykirvinen, kapustarinta ja keltavästäräkki.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 17, reviiritiheys 11,2 reviiriä/km2 ja lajimäärä 7. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin ontyydyttävä (Haapokonto, Rimminneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoon onhuono. Sikaneva luokitellaan keidassuonaluonnontilaluokkaan 3.Sikanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 86,8Rahkaräme 42,1Isovarpuräme 7,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 0,8Tupasvillaräme 7,5Lyhytkorsiräme 0,6Tupasvillakorpi 2,7Muuttuma 4,0YHTEENSÄ 151,7Sikanevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 1Kapustarinta* 4Keltavästäräkki* 4Käki 1Laulujoutsen* 1Liro* 2Metsäkirvinen 11Metsäviklo 1Niittykirvinen* 4Pensastasku 3Sääksi* 1Tavi* 1YHTEENSÄ 34154Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Sikanevan luontotyypit.73. Teerineva-JouttinevaTeerineva-Jouttineva sijaitsee SeinäjoenNurmon Soinin kylässä. Geologian tutkimuskeskuson käsitellyt Teerinevaa jaJouttinevaa erillisinä soina, mutta tässäraportissa niitä pidetään yhtenä suosysteeminä.Suossa on välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (70 %), viettokeitaan(10 %) ja rahkakeitaan (20 %) piirteitä.Suosysteeminä Teerineva-Jouttinevaon keidas-aapasuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukien on423 ha. Ojittamaton ala on 250,4 ha (58% suosysteemin alasta). Teerineva-Jouttinevanrunsaimmat luontotyypit ovat rahkaräme,minerotrofinen lyhytkorsinevaja tupasvillaräme. Teerineva-Jouttinevallahavaittiin yksi huomionarvoinen kasvilaji.Teerineva-Jouttinevalla havaittiinviidenneksi eniten luontotyyppejäselvitetyssä kohdejoukossa. Merkittäväosa suosysteemin reunoista on säilynytojittamattomina, mikä mahdollistaahydrologisen yhteyden säilymisenkivennäismaihin. Runsaimmat lintulajitovat niittykirvinen, keltavästäräkkija pensastasku. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 52, reviiritiheys 20,8reviiriä/km 2 ja lajimäärä 7. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Paukaneva, Hirvineva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon hyvä (Paukaneva). Teerineva-Jouttineva luokitellaan aapasuona luonnontilaluokkaan3.Teerineva-Jouttinevan luontotyypit.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 16,3Rahkaräme 72,4Isovarpuräme 10,3Kangasräme 6,0Minerotrofinen lyhytkorsineva 71,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3,1Rimpineva 19,3Tupasvillaräme 25,4Kalvakkaneva 12,9Lyhytkorsiräme 0,8Sarakorpi 0,6Saraneva 8,1Sararäme 2,9Tupasvillakorpi 1,3YHTEENSÄ 250,4Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 155

Teerineva-Jouttinevan huomionarvoiset kasvilajit.Teerineva-Jouttinevallahavaittujen lintulajien reviirimäärät.Tieteellinen nimiSphagnum pulcrumSuomenkielinen nimiKurjenrahkasammalLajiReviirimääräIsolepinkäinen 1Kapustarinta* 3Keltavästäräkki* 5Kiuru 1Kuovi* 2Kurki* 1Liro* 2Metsäkirvinen 2Niittykirvinen* 37Pensastasku 5Pikkukuovi* 2Tilhi 1YHTEENSÄ 62Teerineva-Jouttinevan luontotyypit.156Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

SOINI74. JärvisalonnevaJärvisalonneva sijaitsee Soinin Marjoperänkylässä. Suossa on välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (100 %) piirteitä.Suosysteeminä Järvisalonneva on aapasuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 191 ha. Ojittamatonala on 78,1 ha (41 % suosysteeminalasta). Järvisalonnevan runsaimmatluontotyypit ovat tupasvillaräme, lyhytkorsirämeja kalvakkaneva. Runsain lintulajion metsäkirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 3, reviiritiheys3,8 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 3. Suollatavattiin vaarantunut, luonnonsuojelulain47 §:n nojalla erityisesti suojeltavarämeristihämähäkki (Aculepeiraceropegia). Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin on hyvä(Haukisuo-Härkösuo, Viitasuo). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on hyvä(Haukisuo-Härkösuo). Järvisalonnevaluokitellaan aapasuona luonnontilaluokkaan2.Yli puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten.Ympäristölupahakemus on käsiteltävänäaluehallintovirastossa (13.12.2012).Järvisalonnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 1,8Rahkaräme 1,5Kuljuneva 1,4Minerotrofinen lyhytkorsineva 1,0Ombrotrofinen lyhytkorsineva 2,0Rimpineva 0,4Rimpinevaräme 1,0Tupasvillaräme 57,0Kalvakkaneva 2,5Kalvakkanevaräme 1,4Lyhytkorsiräme 8,1YHTEENSÄ 78,1Järvisalonnevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKeltavästäräkki* 1Laulujoutsen* 1Liro* 1Metsäkirvinen 7Metsäviklo 1YHTEENSÄ 11Järvisalonnevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 157

75. KattilapuronnevaKattilapuronneva sijaitsee Soinin Löytöperänkylässä. Suossa on välipintaisenkeskiboreaalisen aapasuon piirteitä, muttaKattilapuronnevaa on pidettävä lähinnäpaikallisena suoyhdistymänä. SuosysteeminäKattilapuronneva on aapasuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetut osatmukaan lukien on 57 ha. Selvitetty ojittamatonala on 24,1 ha (42 % suosysteeminalasta), mutta kaikkien Kattilapuronnevanojittamattomien osien kokonaisalaon noin 35 ha (61 % suosysteeminalasta). Kattilapuronnevan selvitetynosan runsaimmat luontotyypit ovattupasvillaräme, rahkaräme, ja isovarpuräme.Suolla havaittiin yksi huomionarvoinenkasvilaji. Kattilapuronnevallaon selvitetyn kohdejoukon kolmanneksirunsain äärimmäisten uhanalaistenluontotyyppien esiintymä. Kohteellaei tehty linnustoselvitystä. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiinsoihin on tyydyttävä, joskin kaikki lähialueensuot ovat pienialaisia. Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono.Kattilapuronneva luokitellaan aapasuonaluonnontilaluokkaan 3.Kattilapuronnevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 0,3Rahkaräme 5,7Isovarpuräme 2,6Ombrotrofinen lyhytkorsineva 0,4Rimpinevaräme 0,3Tupasvillaräme 12,6Korpiräme 0,3Sarakorpi 0,2Saraneva 0,6Sararäme 0,6Lähdekorpi 0,1Lettoneva 0,1Lettonevaräme 0,3YHTEENSÄ 24,1Kattilapuronnevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSuomenkielinen nimiLoescypnum badiumKultasirppisammalKattilapuronnevan luontotyypit.158Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

76. ViitasuoViitasuo (Pikkulamminneva) sijaitseeSoinin Huosianmäeen kylässä. Suossa onviettokeitaan (70 %) ja välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (30 %) piirteitä.Suosysteeminä Viitasuo on aapa-keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 135 ha. Ojittamatonala on 47,2 ha (35 % suosysteeminalasta). Viitasuon runsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, keidasräme ja rimpineva.Suon etelä- ja länsiosat rajoittuvatojittamattomina ympäröiviin kivennäismaihin.Runsain lintulaji on keltavästäräkki.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 14, reviiritiheys 29,7 reviiriä/km2 ja lajimäärä 8. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihin onerinomainen (Haukisuo-Härkäsuo, Säynäsneva,Kukkoneva, Järvisalonneva, Vihisuo).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon erinomainen (Haukisuo-Härkäsuo,Säynäsneva, Kukkoneva). Viitasuoluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan3.Yli puolet suon ojittamattomasta alueestaon hankittu turvetuotantoa varten.Viitasuon luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 7,4Rahkaräme 15,4Minerotrofinen lyhytkorsineva 3,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3,7Rimpineva 10,4Rimpinevaräme 0,3Tupasvillaräme 5,9Saraneva 0,7Sararäme 0,1YHTEENSÄ 47,2Viitasuolla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 2Kapustarinta* 2Keltavästäräkki* 3Kurki* 1Metsähanhi* 2Metsäkirvinen 1Niittykirvinen* 1Pikkukuovi* 2Pohjansirkku* 1Valkoviklo* 1YHTEENSÄ 16Viitasuon luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 159

TEUVA77. KaivonevaKaivoneva sijaitsee Teuvan Majaloukonkylässä. Suossa on kilpikeitaan (100 %)piirteitä. Suosysteeminä Kaivoneva onkeidassuo. Koko suosysteemin pinta-alaojitetut osat mukaan lukien on 116 ha.Ojittamaton ala on 68,7 ha (59 % suosysteeminalasta). Kaivonevan luontotyypitovat keidasräme, rahkaräme ja ombrotrofinenlyhytkorsineva. Runsaimmat lintulajitovat metsäkirvinen, kapustarinta, liroja pensastasku. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 11, reviiritiheys 16 reviiriä/km2 ja lajimäärä 7. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon erinomainen (Kurpanneva, Hangasneva,Rahkaneva). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon hyvä (Kurpanneva).Kaivoneva luokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan3.Kaivonevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 47,9Rahkaräme 15,7Ombrotrofinen lyhytkorsineva 5,1YHTEENSÄ 68,7Kaivonevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 1Kapustarinta* 3Keltavästäräkki* 1Kurki* 1Käenpiika 1Käki 2Liro* 3Metsäkirvinen 8Mustakurkku-uikku* 1Pensastasku 3Sinisorsa 1Teeri* 1Telkkä* 1Tilhi 1Västäräkki 1YHTEENSÄ 29Kaivonevan luontotyypit.160Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

78. LintunevaLintuneva sijaitsee Teuvan Norinkylässäja osittain Kurikan Jurvan alueella. Suossaon kilpikeitaan (100 %) piirteitä. SuosysteeminäLintuneva on keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osat mukaanlukien on 543 ha. Ojittamaton alaon 355,2 ha (65 % suosysteemin alasta).Maantie kulkee suon poikki. Lintunevanrunsaimmat luontotyypit ovat keidasräme,rahkaräme ja rimpineva. Lintunevallaon merkittävä pienvesien esiintymä(Lintulammet: lampia ja allikoita;lisäksi länsiosassa luonnontilainen noro).Suolla havaittiin kaksi huomionarvoistakasvilajia. Suolla on nummirahkasammalen(Sphagnum molle) esiintymä.Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinen,liro ja kalalokki. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 54, reviiritiheys15,2 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 12.Suon kytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on hyvä (Kurpanneva,Rauhaneva, Rahkaneva, Roopakanneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoon onhyvä (Kurpanneva). Lintuneva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 3.Yli puolet suon ojittamattomasta osastaon hankittu turvetuotantoa varten. Hakemuson vireillä aluehallintovirastossa(13.12.2012).Lintunevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 202,2Rahkaräme 104,6Isovarpuräme 3,4Kangasräme 5,9Minerotrofinen lyhytkorsineva 6,1Ombrotrofinen lyhytkorsineva 1,7Rimpineva 13,9Rimpinevaräme 6,1Tupasvillaräme 3,2Lyhytkorsiräme 1,8Sarakorpi 1,7Saraneva 0,5Sararäme 0,4Muuttuma 3,8YHTEENSÄ 355,2Lintunevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSuomenkielinen nimiSphagnum molleNummirahkasammalSphagnum pulchrumKurjenrahkasammalLintunevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräJärripeippo* 1Kalalokki 12Kapustarinta* 8Keltavästäräkki* 10Kurki* 5Käki 2Laulujoutsen* 1Leppälintu* 1Liro* 14Metsäkirvinen 15Naurulokki* 2Niittykirvinen* 7Riekko* 1Tavi* 2Telkkä* 2Tilhi 2Töyhtöhyyppä 3Västäräkki 1YHTEENSÄ 89Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 161

Lintunevan luontotyypit.162Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

79. Lutakkoneva-Iso-PeniLutakkoneva-Iso-Peni (Iso-Peni) sijaitseeTeuvan Varsalan kylässä. Suossa on kilpikeitaan(100 %) piirteitä. SuosysteeminäLutakkoneva-Iso-Peni on keidassuo. Kokosuosysteemin pinta-ala ojitetut osatmukaan lukien on 333 ha. Ojittamatonala on 103,7 ha (31 % suosysteemin alasta).Lutakkoneva-Iso-Penin runsaimmatluontotyypit ovat keidasräme, kuljunevaja rahkaräme. Runsaimmat lintulajit ovatkalalokki, metsäkirvinen ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimäärä on25, reviiritiheys 24,1 reviiriä/km 2 ja lajimäärä9. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on tyydyttävä(Lutakkoneva). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon tyydyttävä (Lutakkoneva).Lutakkoneva-Iso-Peni luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Lutakkoneva-Iso-Penin luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 69,9Rahkaräme 7,0Kuljuneva 19,1Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3,5Rimpineva 4,1YHTEENSÄ 103,7Lutakkoneva-Iso-Penillä havaittujenlintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräHarmaalokki 2Kalalokki 13Kapustarinta* 6Keltavästäräkki* 3Kiuru 1Kurki* 2Käki 2Laulujoutsen* 1Liro* 4Metsäkirvinen 7Metsäviklo 1Niittykirvinen* 5Pikkukuovi* 1Punajalkaviklo* 2Riekko* 1Sinisorsa 1Taivaanvuohi 2Töyhtöhyyppä 4Västäräkki 1YHTEENSÄ 59Lutakkoneva-Iso-Penin luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 163

80. RahkanevaRahkaneva sijaitsee Teuvan Norinkylässä.Suossa on kilpikeitaan (100 %) piirteitä.Suosysteeminä Rahkaneva on keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 112 ha. Ojittamatonala on 53,3 ha (48 % suosysteeminalasta). Rahkanevan luontotyypitovat keidasräme, rahkaräme ja isovarpuräme.Runsain lintulaji on kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimääräon 6, reviiritiheys 11,3 reviiriä/km 2 ja lajimäärä4. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on erinomainen(Lintuneva, Kurpanneva, Roopakanneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon hyvä (Kurpanneva). Rahkanevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Rahkanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 46,0Rahkaräme 4,3Isovarpuräme 3,0YHTEENSÄ 53,3Rahkanevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKalalokki 2Kapustarinta* 3Kuovi* 1Kurki* 1Metsäkirvinen 1Niittykirvinen* 1Räkättirastas 1Sinisorsa 1YHTEENSÄ 11Rahkanevan luontotyypit.164Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

VIMPELI81. HallanevaHallaneva sijaitsee Vimpelin Hallapuronkylässä. Suossa on rahkakeitaan (80 %),viettokeitaan (10 %) ja paikallisen suoyhdistymän(eutrofinen reunaosa) (10 %)piirteitä. Suosysteeminä Hallaneva on aapa-keidassuo.Koko suosysteemin pintaalaojitetut osat mukaan lukien on 297ha. Ojittamaton ala on 121,2 ha (41 %suosysteemin alasta). Runsaimmat luontotyypitovat rahkaräme, sararäme ja keidasräme.Hallanevalla on selvitetynkohdejoukon runsain äärimmäistenuhanalaisten luontotyyppien esiintymä.Hallanevan lettoesiintymä on Etelä-Suomenoloissa erittäin merkittävä.Hallanevalla havaittiin kahdeksanhuomionarvoista kasvilajia. Huomionarvoistenkasvilajien määrä on yhdessäJokinevan kanssa suurin selvitetyssäkohdejoukossa. Suolla on merkittäväja selvitetyssä kohdejoukossa ainutlaatuinenpienvesien esiintymä, harjunrinteestä eutrofiselta alueelta alkunsasaava ja rahkakeitaan halki virtaavapohjavesivaikutteinen noro. Runsaimmatlintulajit ovat niittykirvinen jametsäkirvinen. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 8, reviiritiheys 6,6 reviiriä/km2 ja lajimäärä 5. Suon kytkeytyneisyyslähialueen ojittamattomiin soihinon tyydyttävä (Jokineva ja Kaukaloisenneva).Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon huono. Hallaneva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Suon ojittamattomasta alasta yli puoleton hankittu turvetuotantoa varten. Kohteeseensovelletaan ympäristövaikutustenarviointimenettelyä.Hallanevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 11,9Rahkaräme 63,6Isovarpuräme 7,5Minerotrofinen lyhytkorsineva 1,1Ombrotrofinen lyhytkorsineva 0,4Rimpineva 0,7Tupasvillaräme 6,2Lyhytkorsiräme 3,6Pallosararäme 0,2Sararäme 16,2Ruohokorpi 3,4Lettonevaräme 0,7Lettoräme 5,1Rimpiletto 0,9YHTEENSÄ 121,2Hallanevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiSuomenkielinen nimiSelaginella selaginoides MähkäDactylorhiza incarnata PunakämmekkäHammarbya paludosa SuovalkkuJuncus stygiusRimpivihviläCarex lividaVaaleasaraCarex paniceaHirssisaraSphagnum contortum KäyrälehtirahkasammalSphagnum subfulvum PohjanrahkasammalHallanevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.LajiReviirimääräKapustarinta* 3Keltavästäräkki* 1Kurki* 1Metsäkirvinen 6Niittykirvinen* 2Riekko* 1YHTEENSÄ 14Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 165

Hallanevan ja Kaukaloisennevan luontotyypit.82. JokinevaJokineva (Jokikurvinneva-Jokineva) sijaitseeVimpelin Hallapuron kylässä. Suossa on rahkakeitaan(50 %), välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (40 %) ja rimpisen keskiboreaalisenaapasuon (10 %) piirteitä. SuosysteeminäJokineva on aapa-keidassuo. Koko suosysteeminpinta-ala ojitetut osat mukaan lukienon 409 ha. Ojittamaton ala on 102,5 ha (25% suosysteemin alasta). Jokinevan runsaimmatluontotyypit ovat rahkaräme, lyhytkorsirämeja rimpineva. Suolla havaittiin kahdeksanhuomionarvoista kasvilajia. Uhanalaistenluontotyyppien osuus ojittamattomastaalasta on Jokinevalla kolmanneksi suurin jauhanalaisten luontotyyppien pinta-ala viidenneksisuurin selvitetyssä kohdejoukossa.Huomionarvoisten kasvilajien määrä on yhdessäHallanevan kanssa suurin selvitetyssäkohdejoukossa. Jokinevalla sijaitsee selvitetynkohdejoukon merkittävin ruohoisten(mesotrofisten) luontotyyppien esiintymä.Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinen,kapustarinta ja liro. Huomionarvoisten lajienreviirimäärä on 6, reviiritiheys 5,9 reviiriä/km 2ja lajimäärä 4. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on hyvä (Hallaneva,Kaukaloisenneva, Isoneva). Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono. Jokineva luokitellaankeidassuona luonnontilaluokkaan 2.Jokinevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Rahkaräme 57,9Minerotrofinen lyhytkorsineva 3,8Ombrotrofinen lyhytkorsineva 0,04Rimpineva 7,9Tupasvillaräme 0,4Kalvakkaneva 7,6Kalvakkanevaräme 7,1Lyhytkorsiräme 15,9Saraneva 1,0Sararäme 0,8YHTEENSÄ 102,5166Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Jokinevan huomionarvoiset kasvilajit.Jokinevalla havaittujen lintulajien reviirimäärät.Tieteellinen nimiSelaginella selaginoidesDactylorhiza incarnataJuncus stygiusRhyncospora fuscaCarex lividaCarex paniceaSphagnum pulchrumSphagnum subfulvumSuomenkielinen nimiMähkäPunakämmekkäRimpivihviläRuskopiirtoheinäVaaleasaraHirssisaraKurjenrahkasammalPohjanrahkasammalLajiReviirimääräKapustarinta* 2Kurki* 1Käki 1Liro* 1Metsäkirvinen 9Metsäviklo 1Niittykirvinen* 2YHTEENSÄ 17Jokinevan luontotyypit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 167

83. KaukaloisennevaKaukaloisenneva sijaitsee Vimpelin Hallapuronkylässä. Suossa on rahkakeitaan(50 %), välipintaisen (40 %) keskiboreaalisenaapasuon ja rimpisen keskiboreaalisenaapasuon (10 %) piirteitä. SuosysteeminäKaukaloisenneva on aapa-keidassuo.Koko suosysteemin pinta-ala ojitetutosat mukaan lukien on 187 ha. Ojittamatonala on 83,2 ha (44 % suosysteeminalasta). Kaukaloisennevan runsaimmatluontotyypit ovat rahkaräme, sararämeja rimpineva (luontotyyppikartta,ks. 81 Hallaneva). Suolla havaittiinneljä huomionarvoista kasvilajia. Kaukaloisennevallaon selvitetyn kohdejoukontoiseksi runsain äärimmäisenuhanalaisten luontotyyppien esiintymä.Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinen,keltavästäräkki ja kapustarinta.Huomionarvoisten lajien reviirimäärä on17, reviiritiheys 20,4 reviiriä/km 2 ja lajimäärä10. Suon kytkeytyneisyys lähialueenojittamattomiin soihin on erinomainen(Hallaneva, Kakaroistenneva-Haarukkalamminneva,Peltokankaan Niittuneva,Jokineva). Kytkeytyneisyys suojelualueverkkoonon erinomainen (Kakaroistenneva-Haarukkalamminneva,PeltokankaanNiittuneva). Kaukaloisennevaluokitellaan keidassuona luonnontilaluokkaan2.Kaukaloisennevan luontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Keidasräme 4,8Rahkaräme 28,0Isovarpuräme 3,8Minerotrofinen lyhytkorsineva 5,6Ombrotrofinen lyhytkorsineva 3,7Rimpineva 8,0Rimpinevaräme 0,7Tupasvillaräme 5,8Kalvakkanevaräme 3,6Lyhytkorsiräme 0,4Saraneva 5,9Sararäme 12,0Lettonevaräme 0,9YHTEENSÄ 83,2Kaukaloisennevan huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiJuncus stygiusCarex lividaSphagnum pulchrumSphagnum subfulvumKaukaloisennevalla havaittujenlintulajien reviirimäärät.Suomenkielinen nimiRimpivihviläVaaleasaraKurjenrahkasammalPohjanrahkasammalLajiReviirimääräKapustarinta* 3Keltavästäräkki* 4Kiuru 1Kivitasku* 1Kurki* 1Käki 2Laulujoutsen* 1Metsäkirvinen 10Metsäviklo 1Niittykirvinen* 2Pensastasku 2Pikkukuovi* 1Riekko* 1Taivaanvuohi 1Tavi* 1Valkoviklo* 1YHTEENSÄ 33168Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

ÄHTÄRI84. Kolunjärven länsipuolen suotKolunjärven länsipuolen suot (Juosaho)sijaitsevat Ähtärin Itä-Ähtärin kylässä.Suoalueessa on välipintaisen keskiboreaalisenaapasuon (50 %) ja paikallisen suoyhdistymän(50 %) piirteitä. SuosysteeminäKolunjärven länsipuolen suot ovataapasoita. Koko suosysteemin pinta-alaojitetut osat mukaan lukien on 152 ha.Ojittamaton ala on 95,7 ha (63 % suosysteeminalasta). Kolunjärven länsipuolensoiden runsaimmat luontotyypit ovat tupasvillaräme,kangasräme ja rahkaräme.Suolla havaittiin yksi huomionarvoinenkasvilaji. Runsaimmat lintulajit ovat metsäkirvinenja niittykirvinen. Huomionarvoistenlajien reviirimäärä on 9, reviiritiheys9,4 reviiriä/km 2 ja lajimäärä 6. Suoalueenkytkeytyneisyys lähialueen ojittamattomiinsoihin on huono. Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon on huono.Kolunjärven länsipuolen suot luokitellaanaapasuona luonnontilaluokkaan 3.Kolunjärven länsipuolen soidenluontotyypit ja niiden pinta-alat.LuontotyyppiPinta-ala (ha)Rahkaräme 7,8Kangasräme 15,8Minerotrofinen lyhytkorsineva 0,2Ombrotrofinen lyhytkorsineva 1,7Rimpineva 0,3Rimpinevaräme 0,3Tupasvillaräme 64,5Saraneva 4,2Sararäme 0,7Lettonevaräme 0,3YHTEENSÄ 95,7Kolunjärven länsipuolensoiden huomionarvoiset kasvilajit.Tieteellinen nimiLoescypnum badiumKolunjärven länsipuolensoilla havaittujen lintulajien reviirimäärät.Suomenkielinen nimiKultasirppisammalLajiReviirimääräKuovi* 1Kurki* 1Käki 1Liro* 1Metsäkirvinen 10Metsäviklo 1Niittykirvinen* 4Sääksi* 1Teeri* 1YHTEENSÄ 21Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 169

Kolunjärven länsipuolen soiden luontotyypit.8. YHTEENVETO LUONNONARVOJEN SELVITYKSISTÄ8.1 Etelä-Pohjanmaan soiden luonnonarvotEtelä-Pohjanmaan suomaisema on muuttunut erittäin suuresti 1960-luvun alun jälkeen. Ennen1960-lukua alueella oli useita erittäin laajoja, yli 1000 ha laajuisia yhtenäisiä suokokonaisuuksia.Nykyään niistä on jäljellä ainoastaan kaksi (Kauhaneva ja Levaneva). Monin paikoin suot ovatmuodostaneet yhtenäisiä, sokkeloisia verkostoja. Nykyiselle eteläpohjalaiselle suomaisemalle ehkäleimaa-antavin piirre onkin pirstoutuneisuus, eli ojittamattomat suoalueet sijaitsevat saarekemaisestiojitetun ja usein vesitaloudeltaan ja kasvillisuudeltaan pitkälle muuttuneen suomaisemankeskellä. Tämän selvityksen perusteella myös tällaisilla pirstoutuneen alueen keskellä sijaitseviltakohteilta voidaan tavata merkittäviäkin luonnonarvoja, vaikka laajoja soiden verkostoja ei juurienää olekaan jäljellä. Luonnonarvojen merkittävyys on kokonaisuudessaan suhteutettava suoluonnonnykytilaan ja nykyiseen tietämykseen, sillä vertailu ennen laajoja ojituksia vallinneeseentilanteeseen ei ole mahdollista vertailukelpoisten aineistojen puuttumisen vuoksi.Selvitettyjen suosysteemien kokonaisala oli 29 725 ha (Taulukko 8.1), mistä ojittamatonta alaaoli 13 070 ha. Selvitetyillä kohteilla oli ojittamatonta suoalaa keskimäärin 45,7 % suosysteeminalasta (Taulukko 8.1). Vaihteluväli oli 10,1-80,3 %. Suuri muutosaste tarkoittaa sitä, ettei hydrologisestitäysin eheitä laajoja suokohteita käytännössä voi löytää Etelä-Pohjanmaalta. Ojitustenvuoksi yhteys ympäröiviin kivennäismaihin puuttuu useimmiten kokonaan. Tästä seuraa se, ettäluontaiset ojittamattoman suon ja kivennäismaiden vaihettumisvyöhykkeet ovat alueen soilla170Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

harvinaisia. Niitä esiintyy lähinnä sellaisten soiden yhteydessä, jotka rajautuvat kalliomaastoon.Myös ojittamattomien soiden ja metsien muodostamat mosaiikkimaiset kokonaisuudet ovat alueellanykyään hyvin harvinaisia. Vaikka suon yhteys kivennäismaahan useimmiten puuttuukin, eitämä tarkoita, että ojittamattomina säilyneet soiden osat silti olisivat silminnähden muuttuneet.Valtaosalla selvitetyistä kohteista kasvillisuus saa ravinteensa pääosin sadeveden mukana. Tarkempiarvio soiden mahdollisista kasvillisuuden ja pintarakenteen muutoksista vaatisi uusien ja vanhojenilmakuvien vertailua.Kaarlenvaltikan (Pedicularis sceptrum-carolinum) esiintymä sarakorpi-luontotyypillä. Vähänjärvenneva, Jalasjärvi8/2011.Kohteista 60 % (50 suota) kuuluu luonnontilaisuusluokkaan 2 (Taulukko 8.1). Kohteista 38 %(32 suota) kuuluu luonnontilaisuusluokkaan 3 ja 2 % (kaksi suota) luonnontilaisuusluokkaan4. Tämä tukee kokonaisuudessaan aiempaa arviota siitä, että hydrologisesti eheitä soita on Etelä-Pohjanmaalla jäljellä äärimmäisen vähän.Ojittamattomien suoalueiden välinen kytkeytyneisyys on käytettyjen kriteerien (ks. kpl 7 alkuosa)ja arvotuksen (1-4) perusteella keskimäärin lähellä hyvää (2,8) (Taulukko 8.1). Tämä tarkoittaa,että alueelta on vielä löydettävissä ojittamattomien soiden ryhmiä, vaikka suoluonnon muutosasteon korkea. Suot esiintyvät alueella todennäköisesti topografisista ja ilmastollisista tekijöistäjohtuen usein ryppäissä, eli niiden esiintyminen painottuu tietyille alueille. Tällaisia alueita ovatesimerkiksi Isojoen länsi- ja eteläosat, Alajärven Menkijärven ympäristö ja Kurikan Jurvan etelä-ja itäosat (Kuva 7.1). Selvitettyjen kohteiden kytkeytyneisyys suojelualueverkostoon on keskimäärintyydyttävä (2,0) (Taulukko 8.1).Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 171

Taulukko 8.1. Suot kohdekuvausten mukaisessa numerojärjestyksessä. Suon numero; Suon nimi; Kunta; Ojittamatonala (ha); suosysteemin ala (ha); Ojittamattoman alueen osuus suosysteemin alasta (%); Luonnontilaisuusluokka(Lt-luokka); Kytkeytyneisyys ojittamattomiin soihin: 1=huono, 2 = tyydyttävä, 3=hyvä, 4=erinomainen; Kytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon (1-4, ks. edellinen).SuonnumeroSuon nimiKuntaOjittamatonala (ha)Suosysteeminpinta-ala(ha)Ojittamattomanalueen osuussuosysteemistä(%)Lt-luokkaKytkeytyneisyysojittamattomiinsoihinKytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon1 Heinineva Alajärvi 120,1 247 48,6 3 1 12 Lakkoneva Alajärvi 116,2 674 17,2 2 2 13Lohilamminneva-ValkeisnevaAlajärvi 214,4 413 51,9 2 3 14 Luttisaarenneva Alajärvi 93,5 176 53,1 2 4 15Salonneva-JärvinevaAlajärvi 188,8 358 52,2 2 2 16Teerineva(Menkijärvi)Alajärvi 77 134 57,5 4 4 27 NyöreinnevaAlajärvi,Lappajärvi215,3 527 40,9 2 2 18 Kuhjonneva Alavus 278,1 766 36,3 2 4 39 Pohjaisneva Alavus 121,3 Sisältyy Kuhjonnevaan 2 4 410 Haaponeva Evijärvi 77,6 181 42,9 3 1 111 Katilamminneva Evijärvi 132,5 165 80,3 4 2 112Teerineva(Latukka)Evijärvi,Pedersöre102,8 235 43,7 3 2 113 Kylkisalonneva Ilmajoki 116,1 317 36,6 2 1 114 Hosiankeidas Isojoki 239,5 337 71,1 3 4 415 Houkoonkeidas Isojoki 80,6 221 36,5 2 4 416 Housukeidas Isojoki 69 165 41,8 2 3 117 Iso Rapaneva Isojoki 94,5 326 29 2 4 418 Isokeidas Isojoki 360,8 529 68,2 3 4 419 Lehmikeidas Isojoki 88,6 308 28,8 2 4 420 Marjokeidas Isojoki 115 180 63,9 3 4 421 PeurainnevaIsojoki,Merikarvia199 355 56,1 3 4 222 Pitkänniemenkeidas Isojoki 81,5 366 22,3 2 4 423 Prunnikeidas Isojoki 147 399 36,8 2 2 124 Rimpikeidas Isojoki 118,1 315 37,5 2 4 425 Virsunkeidas Isojoki 217,1 614 35,4 3 3 126 Iso Hautaneva Jalasjärvi 78,9 117 67,4 2 2 127 KyrönnevaJalasjärvi,Ilmajoki357 941 37,9 3 1 128 Näätäneva Jalasjärvi 79 146 54,1 3 4 429 Pikku Vasikkaneva Jalasjärvi 153,1 534 28,7 2 3 330 Valkianeva Jalasjärvi 120,6 259 46,6 3 1 131 Vähänjärvenneva Jalasjärvi 165,5 298 55,5 3 4 432 Iso Pihlajaneva Karijoki 45,8 163 28,1 2 3 133 Ohrineva Karijoki 74,9 149 50,3 3 2 134Rajaneva-KankalonkeidasKarijoki,Kauhajoki293,1 680 43,1 2 4 335 Hukankeidas Kauhajoki 171,3 421 40,7 3 3 336 Luhtaneva Kauhajoki 99,6 511 19,5 2 4 437 Mustaisneva Kauhajoki 635,1 1078 58,9 3 4 3172Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

SuonnumeroSuon nimiKuntaOjittamatonala (ha)Suosysteeminpinta-ala(ha)Ojittamattomanalueen osuussuosysteemistä(%)Lt-luokkaKytkeytyneisyysojittamattomiinsoihinKytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon38Selkäsaarenneva-JantikannevaKauhajoki 571,5 912 62,7 3 1 139Sikarämäkkä-PolvennevaKauhajoki 364,4 651 56 3 4 440Huhmarneva-YmpyriäisnevaKauhava 109,3 361 30,3 2 3 241Keltineva-PeränevaKauhava 95,4 246 38,8 2 1 142 Kurjenneva Kauhava 89,1 167 53,4 2 1 143 Paloneva Kauhava 64,4 189 34,1 2 1 144 Ruutijärvenneva Kauhava 39,7 72 55,1 2 1 145Salonneva(Kortesjärvi)Kauhava 95,2 178 53,5 2 2 146 Vanhankartanonneva Kauhava 78,6 156 50,4 3 3 147 Änttösenneva Kauhava 104,3 187 55,8 3 1 148 Haudantaustanneva Kuortane 69,5 159 43,7 2 2 149Kaulalamminneva-TausnevaKuortane 254,3 526 48,3 2 4 250 Iso Sarvineva Kurikka 121,6 1037 11,7 2 4 451 Järvineva Kurikka 82,3 252 32,7 2 3 152 Kalistanneva Kurikka 54,8 315 17,4 2 2 153 Korkianeva Kurikka 64,6 90 71,8 3 2 254 Lammineva Kurikka 118,3 387 30,6 2 3 155 Porrasneva Kurikka 31,5 97 32,5 2 2 156 Rauhaneva Kurikka 65,3 647 10,1 2 3 157 LintunevaKurikka,Teuva355,2 543 65,4 3 3 358 Haikaranneva Lappajärvi 80,9 115 70,3 3 1 159 Kärmesneva Lappajärvi 123,4 367 33,6 2 2 160 Lampakanneva Lappajärvi 218 318 68,6 2 1 161 Peuraneva Lappajärvi 212,6 338 62,9 3 2 162 Hietaharjunneva Lapua 169,2 242 69,9 2 4 263 Hirvineva Lapua 112,3 403 27,9 2 4 164 Isoneva Lapua 113 190 59,5 3 4 265 Löyhinkineva Lapua 455,8 762 59,8 2 1 166Sikaneva(Tampparinkylä)Lapua 99,3 298 33,3 2 3 167 Tiisineva Lapua 282,3 490 57,6 2 4 268 Vanhaneva Lapua 118,6 260 45,6 3 2 169 Haapokonto Seinäjoki 114 336 33,9 2 4 170 Halkoneva Seinäjoki 138,3 494 28 2 1 171 Karvasuo Seinäjoki 718,2 1261 57 3 3 2727374Liminganneva-KivisalmennevaSikaneva(Luhtalankylä)Teerineva-JouttinevaSeinäjoki 167,5 414 40,5 3 4 3Seinäjoki 151,7 235 64,6 3 2 1Seinäjoki 250,2 423 59,1 3 4 3Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 173

SuonnumeroSuon nimiKuntaOjittamatonala (ha)Suosysteeminpinta-ala(ha)Ojittamattomanalueen osuussuosysteemistä(%)Lt-luokkaKytkeytyneisyysojittamattomiinsoihinKytkeytyneisyyssuojelualueverkkoon75 Järvisalonneva Soini 78,1 191 40,9 2 3 376 Kattilapuronneva Soini 24 57 42,1 3 2 177 Viitasuo Soini 47,2 135 35 2 4 478 Kaivoneva Teuva 68,7 116 59,2 3 4 379 Lutakkoneva-Iso-Peni Teuva 103,7 333 31,1 2 2 280 Rahkaneva Teuva 53,3 112 47,6 2 4 381 Hallaneva Vimpeli 121,2 297 40,8 2 2 182 Jokineva Vimpeli 102,5 409 25,1 2 3 183 Kaukaloisenneva Vimpeli 83,2 187 44,5 2 4 484Kolunjärvenlänsipuolen suotÄhtäri 95,6 165 57,9 3 1 1YHTEENSÄ 13070,4 29725Etelä-Pohjanmaan ojittamattomille suoalueille tyypillinen piirre on keidasrämeiden ja rahkarämeidenrunsas esiintyminen. Keidasrämeiden esiintyminen alueella on länsipainoitteista ja rahkarämeidenitäpainoitteista. Rahkarämeet ovat laaja-alaisimpia ja runsaimpia alueen keskiosissa.Keidasräme on luontotyyppinä melko monimuotoinen, ja sen alueellinen vaihtelu on suurta.Maakunnan länsiosissa esiintyy runsaasti ns. ruoppakuljukeidasrämettä ja allikkokeidasrämettä,kun taas maakunnan keski- ja itäosille tyypillistä on sammalkuljukeidasrämeen ja välipintakeidasrämeenesiintyminen. Alueella esiintyy rahkarämeistä sekä puustoista että puutonta tyyppiä.Alueen itäosissa esiintyy enenevissä määrin tupasvillarämettä, jonka maakunnallisesti merkittävimmätesiintymät lienevät Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen rajamailla sijaitsevilla suojelualueilla.Tupasvillaräme on GTK:n suotyyppiaineiston perusteella luontotyyppi, jonka pintaalaon todennäköisesti merkittävimmin pienentynyt suomaiseman muutosten seurauksena. Tämäjohtuu siitä, että tupasvillarämettä tyypillisesti esiintyy soiden reunoilla ja avosoiden välisilläalueilla soiden verkostoissa. Avosoiden puustoiset reuna- ja välialueet ovat olleet tehokkaimmanojitustoiminnan kohteina.Rahkaräme. Liminganneva-Kivisalmenneva, Seinäjoki 7/2011.174Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Tarkasteltaessa kaikkia Etelä-Pohjanmaan ojittamattomia suoalueita keidasrämeiden ja rahkarämeidenjälkeen seuraavaksi suurimmiksi luontotyyppiryhmiksi arvioidaan lähes yhtä suurina rimpipintaisetluontotyypit (sis. kulju- ja rimpinevat), lyhytkorsinevojen luontotyypit (sis. ombrotrofinenja minerotrofinen lyhytkorsineva) ja tupasvillaräme (Taulukko 8.2). Näiden jälkeen runsainluontotyyppi on isovarpuräme. Kalvakat ja saraiset luontotyypit muodostavat noin 5 % Etelä-Pohjanmaansoista. Muut luontotyypit, sisältäen mm. lyhytkorsirämeet, korpi- ja lettotyypit,muodostavat noin 2,5 % Etelä-Pohjanmaan soiden alasta. Korpien ja lettojen alueellinen nykytilaon heikoin kaikki luontotyypit huomioiden korkeasta muutosprosentista johtuen.Taulukko 8.2. Arvio Etelä-Pohjanmaan kaikkienojittamattomien suoalueiden luontotyyppikoostumuksestaluontotyyppiryhmittäin 2,5% tarkkuudella perustuen tehtyihin luontotyyppiselvityksiin,suojelualueiden ilmakuvatarkasteluunja GTK:n suotyyppiaineistoon.LuontotyyppiryhmäOsuus Etelä-Pohjanmaan soista (%)Keidasrämeet 32,5Rahkarämeet 25Rimpipintaiset nevat 10Lyhytkorsinevat 10Tupasvillaräme 10Isovarpuräme 5Kalvakat tyypit 2,5Saraiset tyypit 2,5Muut 2,5Etelä-Pohjanmaan runsaimmat suoyhdistymätyypit ovat viettokeidas ja kilpikeidas. Viettokeitaisiinkuuluu 35 % ja kilpikeitaisiin 25 % suojelualueiden ja selvitettyjen kohteiden, eli käytännössäEtelä-Pohjanmaan luonnontilaisimpina säilyneiden kohteiden alasta (Taulukko 8.3). Viettokeitaatja kilpikeitaat koostuvat valtaosaltaan erilaisten keidasrämetyyppien (ks. edellinen kappale)muodostamista kuvioista, jotka voivat usein olla hyvinkin laaja-alaisia. Niiden reuna-alueilla onusein rahka- ja isovarpurämeitä ja toisinaan tupasvilla- ja sararämeitä. Viettokeitaat on arvioituEtelä-Suomessa vaarantuneeksi ja kilpikeitaat silmälläpidettäväksi suoyhdistymätyypiksi (Kaakinenym. 2008b). Kolmanneksi runsain suoyhdistymätyyppi alueella on välipintainen keskiboreaalinenaapasuo, johon kuuluu 20 % suojelualueiden ja selvitettyjen kohteiden alasta. Uhanalaistenluontotyyppien kannalta merkittävin suoyhdistymätyyppi on välipintainen keskiboreaalinenaapasuo. Tämä suoyhdistymätyyppi koostuu mm. kalvakoista ja saraisista luontotyypeistä sekäminerotrofisesta lyhytkorsinevasta, joskin välipintaisiin keskiboreaalisiin aapasoihin sisältyy lähesaina myös rahkarämeen ja/tai keidasrämeen vallitsemia, toisinaan laajahkojakin osia. Välipintaisetkeskiboreaaliset aapasuot on arvioitu Etelä-Suomessa, mihin niiden levinneisyysalue rajoittuukin,erittäin uhanalaisiksi. Pääasiassa puustoisesta ja puuttomasta rahkarämeestä koostuvia rahkakeitaitaon 10 % suojelualueiden ja selvitettyjen kohteiden alasta. Rahkakeitaat on arvioitu vaarantuneeksisuoyhdistymätyypiksi. Muut luokitellut suoyhdistymät muodostavat noin 6 % suojelualueidenja selvitettyjen kohteiden alasta. Näistä runsaimpia ovat rimpiset keskiboreaaliset aapasuotsekä levinneisyysalueensa äärimmäisellä pohjoisrajalla sijaitsevat laakiokeitaat. Valtaosa (87%) rimpisistä keskiboreaalisista aapasoista sijaitsee suojelualueilla etenkin alueen itäosissa. Suoyhdistymienosalta voidaan kokonaisuudessaan todeta, että Etelä-Pohjanmaan suoluonto on Suomenmaakunnista kenties monimuotoisin suoyhdistymien monimuotoisuudella mitattuna. Ääripäinäovat Lounais-Suomelle tyypilliset laakiokeitaat ja Pohjois-Suomelle tyypilliset rimpiset aapasuot.Suoyhdistymiä ajatellen suojelutilanne on Etelä-Pohjanmaalla paras rimpisten keskiboreaalistenaapasoiden osalta, sillä niiden esiintymistä 87 % sijaitsee suojelualueilla (Taulukko 8.3). Kilpikeitaidenesiintymistä 59 %, viettokeitaiden esiintymistä 51 % ja välipintaisten keskiboreaalistenaapasoiden esiintymistä 62 % sijaitsee suojelualueilla. Huonoimmin alueen suojelualueilla ovatedustettuna rahkakeitaat, joiden esiintymistä sijaitsee niillä noin 27 %.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 175

Taulukko 8.3. Etelä-Pohjanmaansuojeltujen soiden suoyhdistymätyyppikoostumus.Värikooditkuvaavat uhanalaisuusarviointiluokkia(Kaakinen ym. 2008b):■ = säilyvä (LC),■ = silmälläpidettävä (NT),■ = vaarantunut (VU),■ = erittäin uhanalainen (EN).YhdistymätyyppiPinta-ala (ha)Suojelualueet SelvityskohteetKilpikeidas 4116 2785Laakiokeidas 454 122Rahkakeidas 819 2217Rimpinen keskiboreaalinenaapasuo1022 150Viettokeidas 5095 4859Välipintainenkeskiboreaalinen aapasuo3275 2020Metsäkeidas 72Paikallinen suoyhdistymä 239 297Muu suoyhdistymä 549YHTEENSÄ 15020 13070Etelä-Pohjanmaan soiden kasvilajisto on enimmäkseen ombrotrofisille tai heikosti minerotrofisille(= oligotrofinen) soille tyypillistä lajistoa (loppuraportin lopussa liitteet 1 ja 2). Mesotrofiaailmentävät lajit ovat harvalukuisia ja niiden esiintyminen alueen soilla on useimmiten paikoittaista.Kaikkein harvalukuisimpia ovat eutrofiaa ilmentävät kasvilajit, joiden esiintymistä rajoittaasopivien kasvupaikkojen, erilaisten lettotyyppien luontainen ja myös ihmisen toiminnastaaiheutuva vähyys. Etelä-Pohjanmaalle erityinen kasvilaji on nummirahkasammal (Sphagnummolle). Se on todennäköisesti ainoita eliölajeja Suomessa, jonka levinneisyysalue painottuu Etelä-Pohjanmaanmaakuntaan. Lajia tavataan alueella vain Kauhajoen, Isojoen, Karijoen, Kurikanja Jalasjärven kuntien alueiden harvoilla soilla. Esiintymiä tunnetaan Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeessatehtyjen löytöjen lisäksi mm. Kauhanevalta ja Iso Koihnannevalta. Nummirahkasammalenesiintymät ovat useimmiten pienialaisia. Lajille tyypillisiä elinympäristöjä ovat epävakaat,suoveden pinnankorkeuden suhteen runsaasti vaihtelevat, oligo-mesotrofiset suon osat,useimmiten luontotyypit lyhytkorsiräme tai kalvakkaräme (Heikkilä & Lindholm 1988). Nummirahkasammalon mereisten ja runsassateisten alueiden laji, joka esiintyy Suomessa maailmanlaajuisenlevinneisyysalueensa pohjois- ja itäreunalla.176Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Nummirahkasammal. Vähänjärvenneva, Jalasjärvi 8/2011.Soiden pienvedet ovat arvokas lajiston ja elinympäristötyyppien monimuotoisuutta lisäävä tekijä.Soiden pienvesiluontoa edustavat lammet, allikot ja avovesikuljut, rimmet, purot, norot sekälähteet. Pienvesien esiintyminen painottuu alueen länsiosan keidassoille ja valtaosa niistä on allikoita,avovesikuljuja ja lampia, mutta pienvesiä esiintyy myös useilla selvitetyillä aapasoilla. Soidenvirtavedet ovat alueella kokonaisuudessaan hyvin harvinaisia. Pohjavesivaikutteiset (lähteiset)suon osat ovat alueella äärimmäisen harvinaisia ja pienialaisia.Etelä-Pohjanmaan ojittamattomien suoalueiden linnusto on monipuolinen käsittäen suuren määränekologialtaan erilaisia lajeja. Etelä-Pohjanmaan soilla tavataan varsinaisten suolajien lisäksi kosteikkolajeja,kulttuurilajeja, metsälajeja, monipuolisia maaelinympäristöjen lajeja, soiden ja peltojenlajeja sekä vesistölajeja (Taulukko 6.5). Runsaslukuisimpia ovat suolajit ja maaelinympäristöjenmonipuoliset lajit. Lajimäärältään suurimmat ekologiset ryhmät ovat metsälajit ja kosteikkolajit.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeessa kerätty aineisto ei anna tietoa suolinnuston muutoksista,koska vertailukelpoista aineistoa 1960- ja 1970-lukujen laajoja ojituksia edeltäneeltä ajaltaei ole. Kuitenkin Vaasan läänin luonnonsuojelusuunnitelmassa (Seutukaavaliitto 1974) mainitaansuokukon esiintyminen useilla nyt selvityksen kohteena olleilla soilla. Suokukosta ei tehtyEtelä-Pohjanmaan suoselvityksen aikana ainuttakaan reviiriin viittaavaa havaintoa. Etelä-Pohjanmaansoiden linnustollinen arvo liittyy erityisesti reviiri- ja lajimääriltään merkittäviin suolinnustonesiintymiin sekä uhanalaisten ja muiden huomionarvoisten lajien merkittäviin esiintymiin.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 177

Kesäkuinen aamuyö suolammella. Mustaisneva, Kauhajoki 6/2011.8.2 Soidensuojelun täydennystarpeetKaikki Etelä-Pohjanmaan suojellut suot (kokonaisala noin 18 500 ha, ojittamaton ala 15 020ha) kuuluvat Natura 2000-verkostoon yhtä seutukaavalla suojeltua kohdetta (Honkaneva) sekäMETSO-ohjelman ja ympäristötuen kautta suojeltuja, lähinnä pienialaisia kohteita lukuun ottamatta.Natura 2000-verkosto on eurooppalainen suojelualueverkko, jonka tarkoitus on turvataEuroopan unionin luontodirektiivissä (92/43/ETY) mainittujen luontotyyppien ja lajien säilyminenpitkällä aikavälillä (Karttunen & Airaksinen 2001). Luontodirektiivin liitteessä I mainitaanyhteisön tärkeiksi katsomat luontotyypit (Natura 2000-luontotyypit). Osa direktiivin liitteessäluetelluista luontotyypeistä on nimetty erityisen tärkeiksi eli priorisoiduiksi luontotyypeiksi.Niillä tarkoitetaan sellaisia luontotyyppejä, jotka ovat vaarassa hävitä ja joiden suojelussa yhteisölläon erityinen vastuu, kun otetaan huomioon luontotyypin levinneisyysalue yhteisön alueellasuhteessa luontotyypin koko levinneisyysalueeseen. Luontodirektiivin liitteen I luontotyypeistäaapasuot, keidassuot ja puustoiset suot ovat priorisoituja luontotyyppejä. Merkittävä osa kyseistenluontotyyppien esiintymistä Euroopan unionin alueella sijaitsee Suomessa. Kaikkien luontodirektiivinliitteessä I mainittujen priorisoitujen suoluontotyyppien suojelutaso on arvioitu Suomenboreaalisella vyöhykkeellä joko tasoille epäsuotuisa-huono tai epäsuotuisa-riittämätön (Ympäristöministeriö2006). Tehdyn tarkastelun (Taulukko 8.3) perusteella Etelä-Pohjanmaan suojelluistasoista noin 60 % kuuluu Natura 2000-luontotyyppiin keidassuot, 25 % luontotyyppiinaapasuot ja 15 % luontotyyppiin puustoiset suot.Mittavista suoluonnon muutoksista Etelä-Suomessa kertoo lisäksi se, että Etelä-Suomen osaltavain kaksi yhteensä 53:sta alueella esiintyvästä suoluontotyypistä on arvioitu suoluontotyyppienuhanalaisuusarvioinnissa (Kaakinen ym. 2008b) säilyväksi. Loput on arvioitu silmälläpidettäviksitai uhanalaisiksi. Koko maata ajatellen säilyväksi arvioituja luontotyyppejä tavataan Etelä-Suomessa12. Etelä-Pohjanmaalla esiintyvistä suoyhdistymätyypeistä kaikki on arvioitu välillä silmälläpi-178Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

dettävä-erittäin uhanalainen. Vaikka soiden uhanalaistumiskehityksen tärkeimmän syyn, metsienuudisojituksen, todetaan lähes kokonaan loppuneen, kohdistuu suoluontoon edelleen monenlaisestaihmistoiminnasta aiheutuvia soiden määrää vähentäviä uhkatekijöitä (Kaakinen ym. 2008a).Luonnontilaisten soiden epäsuotuisa kehitys on nähtävissä myös lajiston uhanalaisuusarvioinnista(Rassi ym. 2010). Ensisijaisesti soilla eläviä lajeja on listattu silmälläpidettäviksi ja uhanalaisiksi223 (4,5 % kaikista listatuista lajeista). Suot ovat yhteensä 420 uhanalaisuusarvioinnissa listatunlajin elinympäristö. Soiden uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi arvioiduista lajeista 51 %:llaensisijainen elinympäristö ovat letot, 16,3 %:lla nevat, 14,4 %:lla rämeet ja 10,6 %:lla korvet.Eliöryhmittäin arvioituna eniten uhanalaisia lajeja ensisijaisesti soilla elävistä lajeista on putkilokasveissa(21 lajia), perhosissa (19) ja sammalissa (17). Lisäksi uhanalaisia lajeja on mm. hämähäkkieläimissäja linnuissa. Ojitus ja turpeenotto mainitaan merkittävimmiksi suolajiston uhanalaistumisensyiksi ja uhkatekijöiksi.Noro. Isokeidas, Isojoki 8/2012.Natura-luontotyyppien suojelutaso, luontotyyppien ja lajiston uhanalaisuus sekä suoluonnonkorkea muutosaste huomioiden ojittamattomien suoalueiden turvaamiselle on etenkin eteläisessäSuomessa edelleen suuri tarve. Suojelualueverkoston edustavuutta voidaan lisätä erityisesti parantamallaolemassa olevien suojelualueiden kytkeytyneisyyttä ja toisaalta verkoston maantieteellistäkattavuutta. Kytkeytyneisyyden parantaminen tarkoittaa sitä, että mahdollisia suojeltavia kohteitavalittaessa kiinnitettäisiin huomiota ojittamattomien suoalueiden muodostamien ryhmien säilyttämiseensekä ryhmien välisten kohteiden turvaamiseen ja toisaalta soidensuojeluverkoston katvealueidenpaikkaamiseen. Nykyisen soidensuojeluverkoston alasta ojittamaton suoala huomioiden57 % sijaitsee Suupohjan seutukunnassa ja pienin osuus, 9 %, sijaitsee Kuusiokuntien seutukunnassa(Taulukko 3.3). Seutukunnan ojittamattomaan suoalaan suhteutettuna soiden suojelu-Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 179

tilanne on paras Suupohjassa (seutukunnan ojittamattomien suojelualueiden osuus seutukunnanojittamattomasta suoalasta 60 %) ja huonoin Seinänaapurien seutukunnassa (24 %). Suojelualueitasuunniteltaessa voidaan huomioida kappaleessa 8.1 esitetyt tekijät, joista Etelä-Pohjanmaansoiden luonnonarvot muodostuvat ja koostuvat. Myös ennallistamisella saavutettavat hyödyt erityisestikorpien sekä soiden ja kivennäismaiden vaihettumavyöhykkeiden kohdalla tulisi huomioida.Soidensuojelullisesti tulee huomioida, että kohteiden valinnasta johtuen tämä raportti ei sisälläkaikkia luonnonsuojelullisesti arvokkaita suokohteita. Erityisesti korvet ja muut pienialaiset,mutta luonnonarvoiltaan mahdollisesti merkittävät kohteet jäivät selvitysten ulkopuolelle. Kaikkikorvet ovat uhanalaisia, joten luonnontilaisen kaltaisimpina säilyneiden korpien ennallistamistaja suojelua tulee tämän raportin kohteiden lisäksi tarkastella soidensuojelukysymysten yhteydessä.Tärkein tavoite suojelualueverkoston edustavuuden parantamista suunniteltaessa tulisi ollasuolajiston sekä soiden luontotyyppien ja suoyhdistymätyyppien uhanalaistumiskehityksen pysäyttäminenja suolajien kantojen vahvistaminen pitkällä aikavälillä, unohtamatta myöskään soidentarjoamien lähivirkistyskäytöllisten mahdollisuuksien turvaamista.Villapääluikka (Trichophorum alpinum) pohjavesivaikutteisen noron partaalla. Hallaneva, Vimpeli 6/2011.180Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

KirjallisuusConvention on Biological Diversity 2010. Aichi Biodiversity Targets. http://www.cbd.int/sp/targets/(viitattu 16.10.2012)Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2010. Soidensuojelualueverkoston riittävyyden arviointi ja turvetuotantoonsoveltuvien soiden kartoitus Etelä-Pohjanmaalla – Esiselvityshanke. – EAKR-hankkeenloppuraportti. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Seinäjoki: 1-5.Etelä-Pohjanmaan liitto 2005. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava. Kaavaselostus 23.5.2005. –Etelä-Pohjanmaan liitto, Seinäjoki: 1-126.Etelä-Pohjanmaan liitto 2008. Uusiutuvaa voimaa Etelä-Pohjanmaalle. Etelä-Pohjanmaan energiaomavaraisuudenkehittämisstrategia. Etelä-Pohjanmaan liitto, Seinäjoki. – Raportteja 27: 1-53.Eurola, S. 1962. Über die regionale Einleitung der Südfinnischen Moore. – Ann. Bot. Soc. Zool.Botan. Fenn. "Vanamo" 33 (2): 1-243.Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995. Suokasvillisuusopas. University of Oulu, Oulu.– Oulanka reports 14: 1-85.Eurola, S. & Huttunen, A. 2006. Mire plant species and their ecology in Finland. – Teoksessa:Lindholm, T. & Heikkilä, R.: Finland – land of mires. – The Finnish environment 23: 127-144.Geologian tutkimuskeskus 2012. Turvetutkimusraportit. http://www.gtk.fi/tietopalvelut/palvelukuvaukset/turvetutkimusraportit.html(viitattu 18.12.2012).Haapanen, A., Havu, S., Lehtimäki, E., Ruuhijärvi, R., Häyrinen, U., Raitasuo, K. & Salminen,P. 1977. Soidensuojelun perusohjelma. Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmä.– Komiteanmietintö 1977:48: 1-47.Haapanen, A., Havu, S., Lehtimäki, E., Ruuhijärvi, R., Häyrinen, U., Raitasuo, K. & Salminen,P. 1980. Soidensuojelun perusohjelma II. Maa- ja metsätalousministeriön soidensuojelutyöryhmä.– Komiteanmietintö 1980:15: 1-45.Heikkilä, R. 1990. Vaasan läänin uhanalaiset suokasvit. – Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja,sarja A. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki: 1-97.Heikkilä, R., Kuznetsov O., Lindholm T., Aapala K., Antipin V., Djatshkova T ja Shevelin P.2001. Complexes, vegetation, flora and dynamics of Kauhaneva mire system, western Finland. –The Finnish environment 489: 1-95.Heikkilä, R. & Lindholm, T. 1988. Distribution and ecology of Sphagnum molle in Finland. –Ann. Bot. Fennici 25: 11-25.Heikkinen, I. (toim.) 2007. Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi. Suomen luonnon monimuotoisuudensuojelun ja kestävän käytön strategia ja toimintaohjelma 2006–2016. – Ympäristöministeriö,Helsinki. Suomen ympäristö 35/2007: 1-162.Hosiaisluoma, V. 1961. Pohjanmaan keidassoista. – Suo 2: 1-5 (eripainos).Husa, J. & Kontula, T. 2006. Bedrock in Finland and its influence on vegetation. – The Finnishenvironment 23: 23-26.Ingram, H.A.P. 1983. Hydrology. – Teoksessa: Gore, A.J.P. (toim.): Ecosystems of the World. Mires:Swamp, Bog, Fen and Moor. 4A. General Studies: 67-168. Elsewier Scientific PublishingCompany, Amsterdam.Ivanov, K.E. 1981. Water movement in mirelands. Academic press, London. 276 s.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 181

Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Kalpio, S., Eurola, S., Haapalehto, T., Heikkilä, R., Hotanen,J-P., Kondelin, H., Nousiainen, H., Ruuhijärvi, R., Salminen, P., Tuominen, S., Vasander,H. ja Virtanen, K. 2008a: Suot. Teoksessa: Raunio A., Schulman A. ja Kontula T. (toim.): Suomenluontotyyppien uhanalaisuus – Osa 1. Suomen ympäristökeskus, Helsinki: 75-109.Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Kalpio, S., Eurola, S., Haapalehto, T., Heikkilä, R., Hotanen,J-P., Kondelin, H., Nousiainen, H., Ruuhijärvi, R., Salminen, P., Tuominen, S., Vasander,H. ja Virtanen, K. 2008b: Suot. Teoksessa: Raunio A., Schulman A. ja Kontula T. (toim.): Suomenluontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2. Suomen ympäristökeskus, Helsinki: 143-256.Karttunen, H., Koistinen, J., Saltikoff, E. & Manner, O. 1997. Ilmakehä ja sää. – Ursan julkaisuja62: 1-365.Karttunen, K. & Airaksinen, O. 2001. Natura 2000 –luontotyyppiopas. – Ympäristöopas 46:1-194.Kittamaa, S., Kannisto, K. & Uotila, J. 2010. Kustannustehokkuutta suometsien hoitoon – tuloksiatyöajankäytöstä ja laadusta. – Metlan työraportteja 156: 1-44. Metla, Vantaa.Koskimies, P. & Väisänen, R. 1988. Linnustoseurannan havainnointiohjeet. 2. painos – Helsinginyliopiston eläinmuseo, Helsinki: 1-143.Laitinen, J., Rehell, S., Huttunen, A., Tahvanainen, T., Heikkilä, R. & Lindholm, T. 2007. Miresystems in Finland – special view to aap mires and their water-flow pattern. – Suo 58(1): 1-26.Lappalainen, E., Stén, C-G. ja Häikiö, J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas. Geologian tutkimuskeskus,Opas N:o 12: 1-62.Laurinkainen, M. 2002. Turvetuotantovyöhykkeiden vesistövaikutusselvitys. Etelä-Pohjanmaanliitto, Seinäjoki. 1-39.LePage, B.A. (toim.) 2011. Wetlands. Integrating Multidisciplinary Consept: 1-261. Springer,New York.Lohila, A., Minkkinen, K., Aurela, M., Tuovinen, J.-P., Penttilä, T., Ojanen, P., Laurila, T. 2011.Greenhouse gas flux measurements in a forestry-drained peatland indicate a large carbon sink. –Biogeosciences 8: 3203–3218.Maa- ja metsätalousministeriö 2011. Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytönja suojelun kansalliseksi strategiaksi. Työryhmämuistio MMM 1:2011. Maa- ja metsätalousministeriö,Helsinki. 162 s.Minkkinen, K. 1999. Effect of forestry drainage on the carbon balance and radiative forcing ofpeatlands in Finland. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Metsäekologian laitos.Mäkilä, M. 2008. Soiden pintakerrosten hiilivarastot. – Teoksessa: Korhonen, R., Korpela, L. jaSarkkola, S. (toim.): Suomi-Suomaa. Soiden ja turpeen tutkimus ja kestävä käyttö: 76-81. MaahenkiOy.Mäkilä, M. & Saarnisto, M. 2008. Carbon accumulation in boreal peatlands during the Holocene– impacts of climate variations. – Teoksessa: Strack, M (Ed.): Peatlands and Climate Change:24-43. International Peat Society.Ojanen, P., Minkkinen, K., Alm, J., Penttilä, T. 2010. Soil–atmosphere CO2, CH4 and N2Ofluxes in a boreal forestry-drained peatlands. Forest Ecology and Management 260: 411–421.Ojanen, P., Minkkinen, K. & Penttilä, T. 2012. Greenhouse gas balance of forestry-drained peatlands:sinks or sources? Extended abstract 239. In:Magnusson, T. (Ed.) 2012: The proceedings ofthe 14th International Peat Congress, Stockholm.182Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Ojanen, P., Minkkinen, K. ja Penttilä, T. 2013. The current greenhouse gas impact of forestrydrainedboreal peatlands. – Forest Ecology and Management 289:201-208.Peltola, A. & Ihalainen, A. 2009. Metsävarat – Forest Resources. Teoksessa: Peltola, A. (toim.):Metsätilastollinen vuosikirja 2009 – Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2009: 29-78. Metsäntutkimuslaitos,Vantaa.Pitkänen, A., Simola, H. ja Turunen, J. 2012. Dynamics of organic matter accumulation anddecomposition in the surface soil of forestry-drained peatland sites in Finland. – Forest Ecologyand Management 284:100–106.Pöyry, J. 2001. Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. – Teoksessa: Aapala,K. (toim.): Soidensuojeluverkon arviointi. Suomen ympäristö 490: 213-257.Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainenkirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki: 1-685.Ruuhijärvi, R. 1960. Über die regionale Einleitung der Nordfinnischen Moore. – Ann. Bot. Soc.Zool. "Vanamo" 31 (1): 1-360.Ruuhijärvi, R. 1983. The Finnish mire types and their regional distribution. – Teoksessa: Gore,A.J.P. (toim.). Ecosystems of the World. Mires: swamp, bog, fen and moor. 4B. Regional studies:47–67. Elsewier Scientific Publishing Company, Amsterdam.Ruuhijärvi, R. 1988. Suokasvillisuus. – Teoksessa: Alalammi, P. (toim.): Atlas of Finland, Folio141-143: 2-6. National Board of Survey & Geographic Society of Finland, Helsinki.Ruuhijärvi, R. & Lindholm, T. 2006. Ecological gradients as the basis of Finnish mire site typesystem. – Teoksessa: Lindholm, T. & Heikkilä, R.: Finland – land of mires. – The Finnish environment23: 119-126. Finnish Environment Institute, Helsinki.Salmela, J. 2012. Biogeographic patterns of Finnish crane flies (Diptera, Tipuloidea). – HindawiPublishing Corporation, Volume 2012: 1-20.Seutukaavaliitto 1974. Luonnonsuojelusuunnitelma I. – Vaasan läänin seutukaavaliitto, Vaasa.Sarja B:17: 1-91.Simola, H., Pitkänen, A. ja Turunen, J. 2012. Carbon loss in drained forestry peatlands in Finland,estimated by re-sampling peatlands surveyed in the 1980s. – European Journal of Soil Science63:798–807.Suomen tilastokeskus 2011. Suomen virallinen tilasto (SVT): Energiankulutus (verkkojulkaisu).Suomen tilastokeskus,Helsinki.http://tilastokeskus.fi/til/ekul/2010/ekul_2010_2011-12-13_tie_001_fi.html31.10.2012).(viitattuTallis, J.H. 1983. Changes in wetland communities. – Teoksessa: Gore, A.J.P. (toim.): Ecosystemsof the World. Mires: Swamp, Bog, Fen and Moor. 4A. General Studies: 311-347. Elsewier ScientificPublishing Company, Amsterdam.Tiainen, J., Rajasärkkä, A., Mikkola-Roos, M., Below, A., Hario, M., Lehikoinen, A., Lehikoinen,E., Lehtiniemi, T., Valkama, J. & Väisänen, R.A. 2010. Suolinnuston uhanalaisuus Suomessa – Suomenlajien uhanalaisuus 2010. http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=122974&lan=sv(viitattu 31.1.2013).Toivonen, T. 2011. Etelä-Pohjanmaan tutkittujen soiden turvetuotantokelpoisten alueiden päivityksentuloksia. Geologian tutkimuskeskus, Kokkola. – Esitys Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeenohjausryhmän kokouksessa 7.3.2011. PDF: 1-36.Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 183

Tomppo, E., Henttonen, H., Korhonen, K.T., Aarnio, A., Ahola, A., Heikkinen, J., Ihalainen,A., Mikkelä, H., Tonteri, T. & Tuomainen, T. 1998. Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueenmetsävarat ja niiden kehitys 1968-97. Julkaisussa: Etelä-Pohjanmaa. Metsävarat 1968-97, hakkuumahdollisuudet1997-2026. Metsätieteen aikakauskirj. – Folia Forestalia 2B/1998: 293-374.Turunen, H. 1985. Kyrösavut XV: Lakeuden joet. Etelä-Pohjanmaan vesienkäytön historia. Etelä-Pohjanmaanmaakuntaliitto, Seinäjoki: 1-288.Turunen, J. 2008. Development of Finnish peatland area and carbon storage 1950-2000. BorealEnvironment Research 13 (4): 309-334.Turunen, J., Tomppo, E., Tolonen, K. & Reinikainen, A. 2002. Estimating carbon accumulationrates of undrained mires in Finland – application to boreal and subarctic regions. – Holocene12(1): 69-80.Työ- ja elinkeinoministeriö 2013. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvostonselonteko eduskunnalle 20. päivänä maaliskuuta 2013. – Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki:1-53.Valle, K.J. 1952. Sudenkorennot, Odonata. Suomen eläimet 7. Tammi, Helsinki: 1-222.Valtioneuvosto 2012. Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisestakäytöstä ja suojelusta. – Valtioneuvosto, Helsinki: 1-9.Valtioneuvoston kanslia 2009. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta:kohti vähäpäästöistä Suomea. – Valtioneuvoston kanslia, Helsinki: 1-180.Virtanen, K., Hänninen, P., Kallinen, R-L., Vartiainen, S., Herranen, T. & Jokisaari, R. 2003.Suomen turvevarat 2000. Summary: The peat reserves of Finland in 2000. Geologian tutkimuskeskus.Tutkimusraportti 156. Geologian tutkimuskeskus, Espoo: 1-101, 7 liitettä.Von Post, L. & Granlund, E. 1926. Södra Sveriges torvtillgångar. – Sven. Geol. Unders. C: 29-30.Yli-Teevahainen, V. 2009. Karvasuon riekkokartoitus. Ramboll Finland Oy, Seinäjoki: 1-6.Ympäristöministeriö 2006. Luontodirektiivin luontotyypit. Tiedot, jotka Suomi raportoi Euroopanunionin komissiolle kaudelta 2001-2006. – Ympäristöministeriö, Helsinki: 142-169.Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta30.8.2012. 1-19.Virtanen, K. Soiden synty ja kehitys. – Teoksessa: Korhonen, R., Korpela, L. ja Sarkkola, S. (toim.):Suomi-Suomaa. Soiden ja turpeen tutkimus ja kestävä käyttö: 12-20. Maahenki Oy, Helsinki.Väisänen, R.A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998. Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki.1-567.KiitoksetKiitokset Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeen vaativiin maastotöihin osallistuneille Turo Tuomikoskelle(linnusto), Pirita Oksaselle ja Katriina Peltoselle (luontotyypit ja kasvilajisto), luontotyyppiselvitystensuunnitteluun osallistuneelle Jarmo Laitiselle sekä loppuraporttia eri vaiheissa kirjallisestikommentoineille Matti Aallolle, Kaisu Aapalalle, Katriina Peltoselle, Päivi Peroniukselle,Leena Rinkineva-Kantolalle, Tapio Toivoselle, Teemu Tuoviselle ja Samu Valpolalle. Kiitokset hedelmällisestäyhteistyöstä sekä loppuraportin turvevaroja koskevien tietojen ja tekstin tuottamisestaGeologian tutkimuskeskuksen Tapio Toivoselle ja Samu Valpolalle. Suuri kiitos kaikille ohjausryhmänjäsenille loppuraportin kommentoinnista sekä asiantuntemuksen luovuttamisesta hankkeelle.184Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Liite 1. Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeen kohteilla tavattavat putkilokasvilajit (arvio).Sarakkeiden selitteet:1) Suomenkielinen nimi2) Tieteellinen nimi3) Arvio lajin esiintymisestä tutkituilla soilla: 1: Laji havaittu 75 % tutkituista soista.4) Arvio lajin runsaudesta tutkituilla soilla: 1: Paikoittainen ja erittäin harvalukuinen; 2: Paikoittainen ja melkoharvalukuinen; 3: Paikoittainen, toisinaan paikallisesti runsas; 4: Laajalla alueella melko harvalukuinen; 5:Laajalla alueella melko runsas; 6: Laaja-alainen, usein valtalajina.5) Arvio lajin yleisyydestä Etelä-Suomen soilla: 1: Erittäin harvinainen; 2: Harvinainen; 3: Melko harvinainen;4: Melko yleinen; 5: Yleinen; 6: Erittäin yleinen.6) Luonnonsuojelulliset statukset: RT: alueellisesti uhanalainen; NT: silmälläpidettävä; VU: vaarantunut; EN:erittäin uhanalainen; LSA liite 3: luonnonsuojelulain 42 §:n nojalla rauhoitetut kasvilajit; Vastuulaji: Suomenkansainvälinen vastuulaji (Euroopan kannasta noin 15-20 % on Suomessa).1) Suomenkielinen nimi 2) Tieteellinen nimi3) Esiintyminentutkituillasoilla4) Runsaustutkituillasoilla5) YleisyysEtelä-Suomensoilla6) LuonnonsuojelullisetstatuksetKonnanlieko Lycopodiella inundata 1 2 2 NTMähkä Selaginella selaginoides 1 4 2 RTJärvikorte Equisetum fluviatile 2 5 5Kuusi Picea abies 3 5 6Mänty Pinus sylvestris 4 6 6Kataja Juniperus communis 1 2 3Virpapaju Salix aurita 3 3 5Hieskoivu Betula pubescens 4 3 5Vaivaiskoivu Betula nana 4 5 6Heinätähtimö Stellaria graminea 1 1 1Lumme Nymphaea candida 1 1 2Pyöreälehtikihokki Drosera rotundifolia 4 5 6Pitkälehtikihokki Drosera anglica 4 4 6Lakka Rubus chamaemorus 4 5 6Kurjenjalka Comarum palustre 2 3 5Suo-orvokki Viola palustris 1 1 3Maitohorsma Epilobium angustifolium 1 2 3Suohorsma Epilobium palustre 1 1 3Suoputki Peucedanum palustre 1 2 4Suopursu Rhodorendron tomentosum 4 6 6Vaivero Chamaedaphne calyculata 1 5 5Kanerva Calluna vulgaris 4 6 6Suokukka Andromeda polifolia 4 5 6Isokarpalo Vaccinium oxycoccos 4 5 6Pikkukarpalo Vaccinium microcarpum 4 5 6Puolukka Vaccinium vitis-idaea 3 3 6Mustikka Vaccinium myrtillus 3 3 6Juolukka Vaccinium uliginosum 4 6 6Variksenmarja Empetrum nigrum 4 6 6Raate Menyanthes trifoliata 3 5 5KaarlenvaltikkaPedicularis sceptrumcarolinum1 3 3Luhtakuusio Pedicularis palustris 1 3 4Rimpivesiherne Utricularia intermedia 1 5 4Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 185

1) Suomenkielinen nimi 2) Tieteellinennimi3) Esiintyminentutkituillasoilla4) Runsaustutkituillasoilla5) YleisyysEtelä-Suomensoilla6) LuonnonsuojelullisetstatuksetSuo-ohdake Cirsium palustre 1 1 3Huopaohdake Cirsium helenioides 1 1 3Keltakurjenmiekka Iris pseudacorus 1 3 4Punakämmekkä Dactylorhiza incarnata 1 2 2VU, LSAliite 3Maariankämmekkä Dactylorhiza maculata 1 2 4Suovalkku Hammarbya paludosa 1 2 2NT, LSAliite 3Vehka Calla palustris 1 3 4Leväkkö Scheuchzeria palustris 4 5 6Jouhivihvilä Juncus filiformis 1 3 2Rimpivihvilä Juncus stygius 1 3 3 RTVillapääluikka Trichophorum alpinum 1 3 3Tupasluikka Trichophorum cespitosum 4 5 6Luhtavilla Eriophorum angustifolium 2 3 4Tupasvilla Eriophorum vaginatum 4 6 6Ruskopiirtoheinä Rhyncospora fusca 1 3 2 NT, RTLiereäsara Carex diandra 1 2 3Tähtisara Carex echinata 1 2 4Äimäsara Carex dioica 1 2 3Jouhisara Carex lasiocarpa 4 6 6Pullosara Carex rostrata 4 6 6Hirssisara Carex panicea 1 2 2 RTTuppisara Carex vaginata 1 2 3Vaaleasara Carex livida 1 3 3 RT, vastuulajiPallosara Carex globularis 4 5 6Mutasara Carex limosa 4 6 6RiippasaraCarex magellanica ssp.irrigua1 4 5Juolasara Carex nigra 2 3 5Rahkasara Carex pauciflora 4 5 6Järviruoko Phragmites australis 1 5 4Siniheinä Molinia caerulea 1 5 4186Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

Liite 2. Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeen kohteilla tavattavat sammallajit (arvio).Sarakkeiden selitteet:1) Suomenkielinen nimi2) Tieteellinen nimi3) Arvio lajin esiintymisestä tutkituilla soilla: 1: Laji havaittu 75 % tutkituista soista.4) Arvio lajin runsaudesta tutkituilla soilla: 1: Paikoittainen ja erittäin harvalukuinen; 2: Paikoittainen ja melkoharvalukuinen; 3: Paikoittainen, toisinaan paikallisesti runsas; 4: Laajalla alueella melko harvalukuinen; 5:Laajalla alueella melko runsas; 6: Laaja-alainen, usein valtalajina.5) Arvio lajin yleisyydestä Etelä-Suomen soilla: 1: Erittäin harvinainen; 2: Harvinainen; 3: Melko harvinainen;4: Melko yleinen; 5: Yleinen; 6: Erittäin yleinen.6) Luonnonsuojelulliset statukset: RT: alueellisesti uhanalainen; NT: silmälläpidettävä; VU: vaarantunut; EN:erittäin uhanalainen; LSA liite 3: luonnonsuojelulain 42 §:n nojalla rauhoitetut kasvilajit; Vastuulaji: Suomenkansainvälinen vastuulaji (Euroopan kannasta noin 15-20 % on Suomessa).1) Suomenkielinen nimi 2) Tieteellinen nimi3) Esiintyminentutkituillasoilla4) Runsaustutkituillasoilla5) YleisyysEtelä-Suomensoilla6) LuonnonsuojelullisetstatuksetPunarahkasammal Sphagnum magellanicum 4 5 6Vaalearahkasammal Sphagnum centrale 2 2 5Kalvakkarahkasammal Sphagnum papillosum 4 6 6Paakkurahkasammal Sphagnum compactum 4 4 5Okarahkasammal Sphagnum squarrosum 1 3 4Lettorahkasammal Sphagnum teres 1 2 3Lamparerahkasammal Sphagnum platyphyllum 1 1 3Luhtarahkasammal Sphagnum auriculatum 1 1 2Keräpäärahkasammal Sphagnum subsecundum 1 4 3Käyrälehtirahkasammal Sphagnum contortum 1 1 1 NT, RTPallorahkasammal Sphagnum wulfianum 1 2 4 VastuulajiAaparahkasammal Sphagnum lindbergii 3 4 4Haprarahkasammal Sphagnum riparium 1 3 4Hentorahkasammal Sphagnum tenellum 3 5 4Silmäkerahkasammal Sphagnum balticum 4 6 6Kuljurahkasammal Sphagnum cuspidatum 2 3 3Vajorahkasammal Sphagnum majus 4 5 5Kurjenrahkasammal Sphagnum pulchrum 2 3 4 VastuulajiSararahkasammal Sphagnum fallax 4 6 6Rämerahkasammal Sphagnum angustifolium 4 6 6Sirorahkasammal Sphagnum flexuosum 1 1 2Viitarahkasammal Sphagnum fimbriatum 1 2 4Korpirahkasammal Sphagnum girgensohnii 2 3 5Varvikkorahkasammal Sphagnum russowii 4 5 6Heterahkasammal Sphagnum warnstorfii 1 2 3Rusorahkasammal Sphagnum rubellum 4 5 6Kangasrahkasammal Sphagnum capillifolium 3 4 6Nummirahkasammal Sphagnum molle 1 1 1 ENKirjorahkasammal Sphagnum subnitens 1 1 2Pohjanrahkasammal Sphagnum subfulvum 1 2 2 VastuulajiRuskorahkasammal Sphagnum fuscum 4 6 6Rämekarhunsammal Polytrichum strictum 4 4 5Korpikarhunsammal Polytrichum commune 3 3 5Rämekynsisammal Dicranum undulatum 3 4 5Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti 187

1) Suomenkielinen nimi 2) Tieteellinen nimi3) Esiintyminentutkituillasoilla4) Runsaustutkituillasoilla5) YleisyysEtelä-Suomensoilla6) LuonnonsuojelullisetstatuksetSuonihuopasammal Aulacomnium palustre 4 4 5Lähdelehväsammal Rhizomnium magnifolium 1 3 4Metsäkerrossammal Hylocomium splendens 2 3 5Seinäsammal Pleurozium schreberi 4 4 6Kalvaskuirisammal Calliergon stramineum 4 2 5Lettoväkäsammal Campylium stellatum 1 1 2Kampasammal Helodium blandowii 1 1 2Kultasammal Tomentypnum nitens 1 1 2Nevasirppisammal Wanstorfia fluitans 2 2 5Lettosirppisammal Limprichia intermedia 1 2 3Rimpisirppisammal Limprichia revolvens 1 2 3Kultasirppisammal Loescypnum badium 1 3 3 RTLettolierosammal Scorpidium scorpioides 1 2 2188Etelä-Pohjanmaan suoselvityshanke, loppuraportti

LoppuraporttiEtelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeen loppuraportissa esitellään uutta tietoa alueen suoluonnonnykytilasta ja soiden tulevaisuuden hyödyntämismahdollisuuksista. Eteläpohjalaista suoluontoaesitellään kokonaisuutena ja suokohteittain sekä selvitetään käyttökelpoisten turvevarojen määrääja sijoittumista. Kappaleet 1-4.1, 4.3-5.1, 6.1 sekä 7-8 on kirjoittanut Etelä-Pohjanmaan suoselvityshankkeenprojektipäällikkö, FM Olli Autio (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus) ja kappaleet 4.2,5.2 ja 6.2 geologi, FM Tapio Toivonen (GTK) ja johtava tutkija, FT Samu Valpola (GTK). Kokoohjausryhmällä on ollut mahdollisuus kommentoida loppuraporttia työn eri vaiheissa.