Akti 1/2010 - Arkistolaitos

akti 1/2010 akti 1/201020 21RummutustaPakanamaan karttaKun ollaan pienikuvioisella, tiuhakasvuisella sijalla, ei korkeuskäyräavita kulkijaa. Silloin pitää seurata karttakuvan muita vertauskuvallisiamerkkejä, niitä, jotka havainnollistavat luonnonolosuhteitatai ihmistoiminnan jälkiä. Edellytys on, että mainitut seikat ovatolleet kartantekijän tiedossa ja että kartta on ajan tasalla.Luonnonkohteista ovat tällöin käyttökelpoisimpia veteen liittyvät:purot, joet, lammet, järvet, vesistöketjut jne. Ihmisen selvimpiäjälkiä ovat polut, tiet, pellot, metsänkäyttöalat ja rakennukset.Hankalimpia selvänoton kannalta ovat alueet, joiden tunnistaminenpitäisi tapahtua yleisilmeen ja kasvillisuuden perusteella. Sekametsätai suotyyppi on vaikea pähkinä kokeneellekin.Päivän monivalintakysymysPakinan otsikko on siis mitä selvintä kuvakieltä. Jostain syystä sepuheenpartena vain on saanut ekivookkisen kaiun. Yleisesti ottaenvertauskuva on erinomainen. Kun tietosisältö menee mahdottomaksi,ollaan kuin pakanamaan kartan äärellä: hyvin tiedetään,että paljon enemmästä olisi kysymys.Siis päivän monivalintakysymys kuuluu:Onko oheisessa kuvassa kysymys(a) Pakanamaan kartasta?(b) Aarrekartasta?(c) Väärin säilötystä yksityisarkistosta?Arja Jokiniemi)Kartta on kuva. Se on hyvin viitteellinen kuva,jossa moniulotteinen ja yksityiskohtainen ilmiöesitetään voimakkaasti pienennettynä ja pelkistettynä.Selvyyden vuoksi käytetään sovittujatunnusmerkkejä ja apukeinoja, joilla havainnollistetaankartan yksityiskohtia taikka sen kuvaamiailmiöitä.Koordinaatti on keksimällä keksitty kartantekijän paikantamisviivasto,johon liittyy paljon monimutkaista laskentoa, geometriaaeli (maan)mittaamista ja astronomiaakin. Kysymyksessäon teoreettinen järjestelmä, jossa minkä tahansa pisteen paikkaon määritettävissä kartalla tai myös siinä kolmiulotteisessa avaruudessa,maailmassa, jossa elämme.Kun on oikeat pelit ja vehkeet, pysyy koordinaattien avulla selvilläsijainnistaan, vaikka olisi rannattomalla merellä taikka sen tuhannenviidakossa, jossa ei ympäristöä tarkastelemalla pääse kirjaimellisestipuusta pitkään."Kaikkein vaikeinta on, kunliikutaan pelkän olettamuksentai kuulopuheen varassa."Kuten ihmiskunnan historiassa valitettavan usein, on paha sodanja massatuhon muodossa ottanut koordinaatiston käyttöönsä:heittimet, tykit ja ohjukset löytävät kohteensa sen avulla.Olematonta, joka on, vaikka ei näySilmällä ei erota maastosta korkeuskäyrää, mutta siellä se ”juokseekuin juokseekin”. Joissain selväpiirteisissä oloissa, esimerkiksitunturipaljakalla tai harvapuisella kanervaharjulla korkeuskäyrääon jopa helppo seurata ja ohjata sen avulla matkansa kohti haluttuamääränpäätä.Paikannimet auttavat perilleKaikkein vaikeinta on, kun liikutaan pelkän olettamuksen tai kuulopuheenvarassa. Koordinaatiston tavoin vailla fyysistä olemustaolevat paikannimet kuitenkin auttavat, jos ne tuntee.Ennen karttoja liikkumiset ja paikannukset sidottiin todellisuuteenvarustamalla paikat nimillä, jotka oli tarkoituksella muotoiltu niinkuvaaviksi, taikka vertauskuvallisiksi, että kohdalle joutunut hetitajusi, että tämähän on nyt tietenkin se Vammelsuu, Kuolemankuilutai Syrjäpää.Kartoittajan tietoisena pyrkimyksenä on ollut mahdollisuuksienmukaan säilyttää maiseman rakennetta tai silmiinpistäviä ominaisuuksiaesittelevä vanha nimistö. Peruskartan puhdistaminenmurteellisuuksista ja muusta vulgaariudesta yleiskielistämiselläsievistäen on kuitenkin usein häivyttänyt alkuperäisen täsmäkuvan.Maailmankuvaa laajentamassaMutta kun paikannimistäkään ei ollut tietoa, tai niitä ei ymmärretty,jouduttiin kuin meren selälle: ”aavan meren tuolla puolenjossakin on maa”, oli kaikki mitä tiedettiin.Suomella oli etäisten alueiden kanssa tekemistä vain sikäli, ettäerinäisillä peräkulmilla toimi meikäläisiä lähettejä opettamassapakanoille uskonoppia. Lähetyspiirissä ja pyhäkoulussa näytettiinepiskoopilla maailmankartalta, missä työtä tehtiin, mutta tuskinpaniiden paikkatietojen katsoja tuli näkemästään hullua hurskaammaksi.Alus- ja siirtomaat oli yleensä merkitty vain emämaan osoittavallayleisvärillä. Musta manner, Afrikka, oli kaikkea muuta kuin mustatai väritön. Tavallista karttakuvaa, joka kertoo pinnanmuodoista, oliparhaasta päästä vain alueen laidoilla jos sielläkään. Ihmisen jälkiä,kaupunkeja ja rautateitä oli niitäkin vain rannikolla.Ihan joka kohdassa ei edes tiedetty, mihin valtapiiriin mikinalue kuului. Aika ”paikkelikko”, suorastaan läikikäs oli tällainenmaanosa.Vastaus: Tavallaan on!teksti: Kauko Rumpunen, tutkija, KansallisarkistoJuhlaseminaarikeräsi taloushistorianhuiputElkaanEmeritusprofessori Jorma Ahvenaisen elämäntyötä juhlittiinkaksipäiväisen seminaarin merkeissä Suomen ElinkeinoelämänKeskusarkistossa Elkassa 12.–13. tammikuuta.Seminaari alkoi 80-vuotiaan päivänsankarin onnitteluvastaanotolla.Lukuisista lahjoista mieluisin taisi olla Taloushistoriallisenyhdistyksen myöntämä kunniajäsenyys – ensimmäinenlaatuaan yhdistyksen historiassa. Alkujuhlallisuuksien jälkeensiirryttiin seminaarin varsinaiseen ohjelmaan eli käsittelemäänSuomen taloudellista muutosta vuosina 1960–2010.Kaksipäiväisen seminaarin aikana kuultiin yhteensä kymmenenalustusta alansa huippunimiltä. Ensimmäisenä päivänäalustajina toimivat professori Susanna Fellman, professoriMatti Peltonen, dosentti Kai Hoffman, tohtori Jaana Laine,dosentti Tapani Paavonen ja professori Jari Ojala. Seminaarintoisena päivänä puheenvuoron saivat dosentti Antti Kuusterä,professori Sakari Heikkinen, dosentti Kari Pitkänen ja tohtoriMatti Hannikainen.Seminaari alkoi päivänsankarin, emeritusprofessori JormaAhvenaisen onnitteluvastaanotolla.Suuri muutos yhä dokumentoimattaProfessori Jorma Ahvenainen toivoo, että juhlaseminaari toimisilähtölaukauksena Suomen taloushistoria -sarjan III osankirjoittamiselle. Ahvenaisen toimittama sarjan II osa päättyy1950-luvun loppuun, ja nimenomaan sitä seuraavalle aikakaudelleeli seminaarissa käsitellylle jaksolle 1960–2010, osuuSuomen talouden suuri muutos ja kansainvälistyminen.Järjestävänä tahona toiminut Elka piti seminaaria onnistuneena.Sen myötä arkistoon saatiin tietoa taloushistoriallisentutkimuksen nykytilasta.teksti: Olli Alm, tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö, ElkaElka