Akti 1/2010 - Arkistolaitos

akti 1/2010 akti 1/201016 17Helsingin keskusvankilanarkiston kertomaaHelsingin keskusvankilan asiakirjoja on siirrettyKansallisarkistoon kolme kertaa: vuosina 1939ja 1986 sekä viimeksi syksyllä 2009. Tunnetuimmat”Sörkässä” istuneet lienevät sotasyyllisinävankilaan tuomittuja.Senaatti päätti 1874 rakennuttaa Helsingin luona olevan kuritushuoneenSörnäisten Koivuniemeen Kumtähden säterin maille.Siellä oli hyvät liikenneyhteydet, terveellinen ilmasto, helppo vedensaantija viljelyskelpoiset maat. Ensimmäinen vaihe valmistui1881, itäinen päiväselliosasto 1909 ja läntinen 1915.Vankila oli Helsingin luona oleva tai Helsingin viereinen kuritushuone1881–1906, Helsingin kuritushuone 1907–1925 jaHelsingin keskusvankila 1925–2000. Vuonna 2001 se nimettiinHelsingin vankilaksi ja kiinteistö siirtyi Senaatti-kiinteistöjenomistukseen.Virallisten nimien lisäksi vankila on tunnettu myös nimillä Sörkkäja Sörnäisten vankila.Työtä, kuria ja kasvatustaKuritushuonerangaistus oli tavallista rangaistusta kovempi. Siihenkuului vangin pito ahkerassa työssä sekä hänen parantamisensaopetuksella ja kurilla. Vankilajärjestelmän kykyyn muuttaa ihmisiäuskottiin lujasti.Vankeusajan alussa vankeihin sovellettiin ankaria kasvatusmenetelmiä,joita lievennettiin vähitellen. Kuritushuonevanki aloitti pakkoluokassaja siirtyi seuraavaksi oppiluokkaan ja edelleen koeluokkaan,jossa vangilla oli eniten oikeuksia ja vapauksia.”Yhtä ja toista Törnrothin peruja”Helsingin keskusvankilan asiakirjoja on siirretty Kansallisarkistoonkolme kertaa: maaliskuussa 1939 (24 hyllymetriä) luovutusluettelotta,syyskuussa 1986 (23 hyllymetriä) ja syksyllä 2009 (n. 69hyllymetriä).Kahden varhemman luovutuksen eli I arkiston rajavuodet ovat(1864) 1881–1940 (1941) ja II arkiston (1882) 1940–1970 (1972).Arkistot on järjestetty Valtionarkiston valtion virka-arkistoille1940-luvun loppupuoliskolla vahvistaman nk. ABC-kaavan mukaan.Tämä perustuu asiakirjojen syntytapaan ja muotoon, osintietosisältöön. Pääsarjat ovat kiinteitä ja alasarjoja muodostetaantarpeen mukaan.Helsingin keskusvankilan I arkistoon tehtyjen pistokokeiden perusteellaon todettavissa, että ensimmäisten siirtojen aineistojenjärjestämisessä on puutteellisuuksia. Esimerkiksi vuosikertomustenyhteydessä oli nippu, jonka päällä luki ”yhtä ja toista Törnrothinym. peruja joilla ei liene mitään arvoa” ja monista säilytysyksiköistäpuuttuvat signumit.Tosin toisesta siirrosta on tarkka luovutusluettelo. Tämä on aineistoavastaanotettaessa tarkastettu ja havaitut virheet on korjattu.Ensimmäisen ja toisen siirron aineistot on yhdistetty vuonna 1987valmistuneen luettelon mukaan.Suurin osa asiakirjoista salaisiaViime syksyn asiakirjasiirto on järjestetty Kansallisarkistossamaksua vastaan. Varsinaisen keskusvankilanasiakirjojen lisäksi luovutuksessa oli vankilapastorinvirkatoiminnan ja sairaalan asiakirjoja, joistatehtiin järjestämisen yhteydessä omat arkistonsa.Helsingin keskusvankilan II arkiston laajuus on noin 54 hyllymetriä,kirkonarkistojen tapaan järjestetyn seurakunnan arkiston kaksihyllymetriä ja sairaala-arkiston runsaat viisi hyllymetriä.Suurin osa Helsingin keskusvankilan asiakirjoista on salaisia50/100 vuotta julkisuus-, potilastieto-, väestötieto- ja/tai kirkkolainperusteella. Käyttörajoituksen alaisia ovat vankien nimiä sisältävätasiakirjat, kuten vankiluettelot hakemistoineen, nimiluettelot ja-lehdet, rangaistusluettelot, rikosrekisterikortistot, arvostelukirjatsekä muut vankeja koskevat luettelot ja kortistot.Sotasyyllisiä valvottiin tarkastiSotasyylliset lienevät tunnetuimmat Sörnäisten vankilassa rangaistustaankärsineet. Viime sotien jälkeen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissävuonna 1946 tuomittuja säilytettiin Helsingin keskusvankilassa.Kymmenen vuoden kuritushuonetuomion saanut kärsi saamastaantuomiosta neljättä vuotta. Muiden sotasyyllisten tuomiotolivat 2–5 vuotta. Myös heidät vapautettiin ennenaikaisesti.Vankilassa sotasyylliset olivat eristettyinä muista vangeista. Heidänkirjeenvaihtoaan, tapaamisiaan, terveydentilaansa ja työntekoaanvalvottiin tarkasti. Sotasyyllisten oman työn teko oli hinnoiteltu,eli he maksoivat oikeudesta saada tehdä vankilassa omiakirjallisia töitään. Vankien painon tarkkailua (lääkärinkertomus1930). Alku Helsingin keskusvankilan sotasyyllistenkäsittelyselvityksestä (reunamerkinnätvankeinhoitovirasto). Vankilassa valmistettu kirjoituspöytä.Myös asekätkentäjutun asiakirjojaKansallisarkistossa on säilytetty Helsingin keskusvankilan arkistoistaerillään sotien jälkeen keskusvankilassa laadittuja asekätkentäjutunasiakirjoja (runsaat puoli metriä). Lähiaikoina ne järjestetään,luetteloidaan ja ehkä liitetään keskusvankilan II arkistoon.Helsingin keskusvankilassa toimi 1921–1948 myös oikeusministeriönvankeinhoito-osaston/vankeinhoitoviraston alainen Vankeinhoidonetsivätoimisto. Sen tehtävät ja asiakirjat on aikanaansiirretty oikeusministeriöön ja myöhemmin ministeriön asiakirjojenluovutuksen yhteydessä Kansallisarkistoon.Teksti: Aila Narva, ylitarkastaja, KansallisarkistoKuvat: KansallisarkistoVankien piti työllään korvata ylläpitoaan. Parhaimmillaan työtoiminnantulot kattoivat melkein puolet vankilan menoista. Esimerkiksi1930-luvun alussa vangeille oli tarjolla puusepän, maalarin,verhoilijan, räätälin, paikkurin, suutarin, sepän, kivimiehen, kirjanpainajan,puutarha- ja maatyömiehen sekä kirjansitojan tehtäviäerilaisista taloustöistä puhumattakaan.Vankilan puutyöhuone oli aikanaan suurin kaupungin alueellatoimiva puusepäntehdas. Rekisterikilpiä vankilassa valmistettiin1927–2005. Vankien työpakko korvattiin 1990-luvulla osallistumisvelvollisuudella.Samalla sijoitettiin Hämeenlinnan vankilamuseostamarraskuussa noudettu aineisto Helsingin keskusvankilanII arkistoon; sielunhoitoa ja opetusta koskevatasiakirjat seurakunnan arkistoon.Aineistoa seulottiin 7,5 hyllymetriä. Määräajan kuluttuahävitettäviä palkka-asiakirjoja siirrossa olineljä kotelollista. Keskusvankilan arkiston järjestämisessäseurattiin I arkiston arkistokaavaa lukuunottamatta tiliasiakirjoja, jotka selvyyden vuoksi sarjoitettiinuudelleen.