Akti 1/2010 - Arkistolaitos

akti 1/2010 akti 1/201014 15Onko Inkerinhistoria osaSuomenhistoriaa?Tammikuun 15. päivänä 2010 tuli kuluneeksi 65vuotta siitä, kun Liittoutuneiden Valvontakomissiontoteuttaman inkeriläisen siirtoväen palautusoperaationviimeinen juna ylitti Suomen rajan.Palautukset toteutettiin 5. joulukuuta 1944ja 15. tammikuuta 1945 välisenä aikana.Jatkosodan aikana toista vuotta kestäneissä väestönsiirroissamaahamme saapui noin 64 000 inkeriläissiviiliä. Heistä 80prosenttia oli naisia ja alle 15-vuotiaita lapsia.Neuvostoliittoon palautettiin noin 55 000 henkeä. Heidät pakkosiirrettiin,käytännössä karkotettiin, Pietarin ja Moskovan välissäsijaitseviin maakuntiin ilman muutto-oikeutta entisille asuinsijoilleen.Sen varmistivat sisäasiainministeriön salaiset asetukset.Neuvostohallitus kiitti Valvontakomission nimissä Suomen valtiojohtoaonnistuneista toimista.Kotiin karkotettavaksi-tutkimushankkeentuloksena Kansallisarkistossaon myösesillä näyttely Inkeri1860-luvulta nykypäivään.Ensimmäisiä muutoksia rajoituksiin tuli 1960-luvulla. Virkavallanheille esittämä arvon palautus Venäjän suomalaisina ajoittui vuoteen1993 ja jäi kuolleeksi kirjaimeksi. Kaikki eivät kuitenkaanpalanneet. Arviolta joka seitsemäs Suomeen sodan aikana saapuneistajäi maahan, ja noin puolet heistä pakeni salaa Ruotsiin.Yksittäisiä henkilöitä palautettiin Suomesta vielä kymmenen vuodenajan.Miksi inkeriläisiä siirrettiin?Mitkä olivat Suomen päättäjien sodanaikaisten väestönsiirtojenmotiivit? On yhä pohtimisen arvoista, miksi välirauhansopimuksenlaatinut Suomen valtiojohto otti inkeriläiset siinä huomioon?On myös syytä miettiä, oliko väestönsiirroilla ja palautuksilla keskinäisiäsyy- ja seurausyhteyksiä. Samalla voidaan kysyä, mikämerkitys sodanaikaisilla asioilla on tämän päivän Suomessa jaSuomelle, suomalaisuudelle ylipäänsä sekä inkerinsuomalaistenitsetunnolle erityisesti.Siirtoväen oikeuksia rajoitettiinInkeriläisen siirtoväen oikeudellinen asema Suomessa oli monessasuhteessa järjestämättä 1950-luvulle tultaessa. Heidän oikeutensaomistaa kiinteistöjä, saada virkoja ja toimia sekä harjoittaaliiketoimintaa oli joko rajoitettu tai he olivat kokonaan vailla sitä.Heidän oli vaikea päästä osalliseksi avustuksista, joita kunnat javaltio jakoivat ammattioppilaitoksissa opiskeleville.Siirtoväeltä puuttui tärkeä seikka – vapaus muuttaa Suomestamuualle kuin Neuvostoliittoon. Neuvostoviranomaiset eivät myöntäneetheille ulkomaanpasseja. Heidän antamansa apu rajoittuivain siirtoväen saamiseen rajan yli.Suomen kansalaisuutta sai odottaaSiirtoväen oikeudellinen asema kävi entistä ongelmallisemmaksi,kun otetaan huomioon inkerinsuomalaisten ja Suomen kansalaistenväliset avioliitot ja perheisiin syntyneet lapset. He saivatSuomen kansalaisuuden, kun Neuvostoliiton kansalaisena ollutperheenpää sai sen. Inkeriläisnaisten avioituessa suomalaistenHeidi Mustajokimiesten kanssa nämä saivat Suomen kansalaisuuden jo vuodesta1945.Epäselvyydet ja pulmat Inkerin siirtoväen asiassa lisääntyivät vuosienkuluessa. Inkeriläinen siirtoväki ei voinut vapautua neuvostokansalaisuudesta,mikä esti heitä saamasta Suomen kansalaisoikeuksia.Tämä puolestaan synnytti siirtoväessä pelkoja, että heidätvoidaan luovuttaa Neuvostoliittoon.Siirtoväen palautusten jälkeisten kymmenen vuoden aikana Suomenkansalaisiksi hyväksyttiin yhteensä 49 henkeä. Viimeiset saivatkansalaisuuden 1970-luvun alussa.Erikoistutkija Toivo Flink.Projekti on päättynyt– eläköön projekti!Kolmeksi vuodeksi mitoitettu Kotiin karkotettavaksi-tutkimushankkeeni alkoi vuonna 2007 hiemansekavissa tunnelmissa. Minun piti selvitelläinkeriläisten palautusten taustoja, syitä ja niidenseurauksia Välirauhan jälkeen vuonna 1944.Päällisin puolin kaikki oli kunnossa. Rahoitus oli turvattukoko tutkimusajaksi. Tutkimusympäristöni oli paras mahdollinen.Sain Siltavuoren yksiköstä oman työhuoneen ja tietoyhteydet.Minut otettiin kirjoille arkistoon, mikä tarjosi vapaudenkäyttää koko arkistolaitoksen suomia mahdollisuuksia.Lisäksi sain oikeuden liikkua itsenäisesti makasiineissa jahakea aineistoa.Eikä siinä kaikki. Te hyväksyitte minut työyhteisöönne. Te oletteantaneet työlleni arvoa. En enempää voinut toivoa.Matti TiisanojaYhteinen historia ei näy oppikirjoissaAutonomianaikaisen Inkerin ja Pietarin suomalaisten historiaa onvoitu perustellusti pitää osana Suomen historiaa jo kymmenenvuoden ajan. Uusin tutkimukseni on antanut mahdollisuuden siirtäätätä yhteenkuuluvuuden rajaa jatkosodan jälkeiseen aikaan.Seuraavaksi voimmekin kysyä: jos ja kun inkerinsuomalaisten historiaon näin pitkältä ajalta osa Suomen historiaa, miksi sitä ei oletietoa koulujen historian oppikirjoissa?teksti: Toivo Flink, erikoistutkija, SiirtolaisuusinstituuttiTuntematon matkaSyy oli itsessäni. Tiesin mihin minun tuli pyrkiä, silti itse matkaoli täysin tuntematon. Työni alkaessa en tajunnut kuinkakivinen tie minua odotti. On huvittavaa muistella kuinka kolmenensimmäisen työviikon jälkeen purin kotona vaimollenisydänsurujani tähän tapaan: ”On kulunut kokonaista kolmeviikkoa, enkä ole saanut aikaan vielä yhtään mitään.”Onnekseni kolmen vuoden päätyttyä minun ei tarvinnut jäädäalkuaikojen tunnelmiin. SKS julkaisi tutkimukseni tuloksenakirjan. Se on ilmestynyt Historiallisten tutkimusten ja Arkistolaitoksentutkimussarjassa. Huomasin tämän vasta saatuanikirjan käsiini. Havainto lämmitti mieltäni. Näen tässä merkinsiitä, että olen kuluneen kolmen vuoden aikana oikeasti ollutKansallisarkiston tutkijana, vaikka rahoituksen myönsikinSuomen Akatemia.Tiedostan nyt erityisen selkeästi, että ilman Kansallisarkistonja pääjohtaja Jussi Nuortevan tukea olisi projektini jäänyt toteutumatta.Tämä ei ole mikään korulause.Työ jatkuuSilti ende gut, alles gut. Tutkimukseni valmistumisen myötäolen saanut entistä useamman henkilön ja tahon ymmärtämystäpäättyneen tutkimukseni jatkamisen tärkeydestä. Janiin siinä kävi, että saan seuraavaksi paneutua viime sotiaedeltäneen kauden selvittelyyn. Uuden projektini yleisotsikkoon: Vieraassa veneessä. Inkerinsuomalaisen sivistyneistönnousu ja tuho Neuvostoliitossa 1920–1930-luvuilla.Kokonaisuus on paljon laajempi, kuin mitä otsikko kertoo.Siihen liittyy heimoaatteen vaikutuksen selvittely inkerinsuomalaistenelämään Neuvostoliitossa ja Inkerin pakolaistentoimintaan Suomessa. Kansallisarkisto on pääasiallinen tutkimuspaikkani.Tulen arkistoon iloisin mielin.teksti: Toivo Flink, erikoistutkija, Siirtolaisuusinstituutti

akti 1/2010 akti 1/201016 17Helsingin keskusvankilanarkiston kertomaaHelsingin keskusvankilan asiakirjoja on siirrettyKansallisarkistoon kolme kertaa: vuosina 1939ja 1986 sekä viimeksi syksyllä 2009. Tunnetuimmat”Sörkässä” istuneet lienevät sotasyyllisinävankilaan tuomittuja.Senaatti päätti 1874 rakennuttaa Helsingin luona olevan kuritushuoneenSörnäisten Koivuniemeen Kumtähden säterin maille.Siellä oli hyvät liikenneyhteydet, terveellinen ilmasto, helppo vedensaantija viljelyskelpoiset maat. Ensimmäinen vaihe valmistui1881, itäinen päiväselliosasto 1909 ja läntinen 1915.Vankila oli Helsingin luona oleva tai Helsingin viereinen kuritushuone1881–1906, Helsingin kuritushuone 1907–1925 jaHelsingin keskusvankila 1925–2000. Vuonna 2001 se nimettiinHelsingin vankilaksi ja kiinteistö siirtyi Senaatti-kiinteistöjenomistukseen.Virallisten nimien lisäksi vankila on tunnettu myös nimillä Sörkkäja Sörnäisten vankila.Työtä, kuria ja kasvatustaKuritushuonerangaistus oli tavallista rangaistusta kovempi. Siihenkuului vangin pito ahkerassa työssä sekä hänen parantamisensaopetuksella ja kurilla. Vankilajärjestelmän kykyyn muuttaa ihmisiäuskottiin lujasti.Vankeusajan alussa vankeihin sovellettiin ankaria kasvatusmenetelmiä,joita lievennettiin vähitellen. Kuritushuonevanki aloitti pakkoluokassaja siirtyi seuraavaksi oppiluokkaan ja edelleen koeluokkaan,jossa vangilla oli eniten oikeuksia ja vapauksia.”Yhtä ja toista Törnrothin peruja”Helsingin keskusvankilan asiakirjoja on siirretty Kansallisarkistoonkolme kertaa: maaliskuussa 1939 (24 hyllymetriä) luovutusluettelotta,syyskuussa 1986 (23 hyllymetriä) ja syksyllä 2009 (n. 69hyllymetriä).Kahden varhemman luovutuksen eli I arkiston rajavuodet ovat(1864) 1881–1940 (1941) ja II arkiston (1882) 1940–1970 (1972).Arkistot on järjestetty Valtionarkiston valtion virka-arkistoille1940-luvun loppupuoliskolla vahvistaman nk. ABC-kaavan mukaan.Tämä perustuu asiakirjojen syntytapaan ja muotoon, osintietosisältöön. Pääsarjat ovat kiinteitä ja alasarjoja muodostetaantarpeen mukaan.Helsingin keskusvankilan I arkistoon tehtyjen pistokokeiden perusteellaon todettavissa, että ensimmäisten siirtojen aineistojenjärjestämisessä on puutteellisuuksia. Esimerkiksi vuosikertomustenyhteydessä oli nippu, jonka päällä luki ”yhtä ja toista Törnrothinym. peruja joilla ei liene mitään arvoa” ja monista säilytysyksiköistäpuuttuvat signumit.Tosin toisesta siirrosta on tarkka luovutusluettelo. Tämä on aineistoavastaanotettaessa tarkastettu ja havaitut virheet on korjattu.Ensimmäisen ja toisen siirron aineistot on yhdistetty vuonna 1987valmistuneen luettelon mukaan.Suurin osa asiakirjoista salaisiaViime syksyn asiakirjasiirto on järjestetty Kansallisarkistossamaksua vastaan. Varsinaisen keskusvankilanasiakirjojen lisäksi luovutuksessa oli vankilapastorinvirkatoiminnan ja sairaalan asiakirjoja, joistatehtiin järjestämisen yhteydessä omat arkistonsa.Helsingin keskusvankilan II arkiston laajuus on noin 54 hyllymetriä,kirkonarkistojen tapaan järjestetyn seurakunnan arkiston kaksihyllymetriä ja sairaala-arkiston runsaat viisi hyllymetriä.Suurin osa Helsingin keskusvankilan asiakirjoista on salaisia50/100 vuotta julkisuus-, potilastieto-, väestötieto- ja/tai kirkkolainperusteella. Käyttörajoituksen alaisia ovat vankien nimiä sisältävätasiakirjat, kuten vankiluettelot hakemistoineen, nimiluettelot ja-lehdet, rangaistusluettelot, rikosrekisterikortistot, arvostelukirjatsekä muut vankeja koskevat luettelot ja kortistot.Sotasyyllisiä valvottiin tarkastiSotasyylliset lienevät tunnetuimmat Sörnäisten vankilassa rangaistustaankärsineet. Viime sotien jälkeen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissävuonna 1946 tuomittuja säilytettiin Helsingin keskusvankilassa.Kymmenen vuoden kuritushuonetuomion saanut kärsi saamastaantuomiosta neljättä vuotta. Muiden sotasyyllisten tuomiotolivat 2–5 vuotta. Myös heidät vapautettiin ennenaikaisesti.Vankilassa sotasyylliset olivat eristettyinä muista vangeista. Heidänkirjeenvaihtoaan, tapaamisiaan, terveydentilaansa ja työntekoaanvalvottiin tarkasti. Sotasyyllisten oman työn teko oli hinnoiteltu,eli he maksoivat oikeudesta saada tehdä vankilassa omiakirjallisia töitään. Vankien painon tarkkailua (lääkärinkertomus1930). Alku Helsingin keskusvankilan sotasyyllistenkäsittelyselvityksestä (reunamerkinnätvankeinhoitovirasto). Vankilassa valmistettu kirjoituspöytä.Myös asekätkentäjutun asiakirjojaKansallisarkistossa on säilytetty Helsingin keskusvankilan arkistoistaerillään sotien jälkeen keskusvankilassa laadittuja asekätkentäjutunasiakirjoja (runsaat puoli metriä). Lähiaikoina ne järjestetään,luetteloidaan ja ehkä liitetään keskusvankilan II arkistoon.Helsingin keskusvankilassa toimi 1921–1948 myös oikeusministeriönvankeinhoito-osaston/vankeinhoitoviraston alainen Vankeinhoidonetsivätoimisto. Sen tehtävät ja asiakirjat on aikanaansiirretty oikeusministeriöön ja myöhemmin ministeriön asiakirjojenluovutuksen yhteydessä Kansallisarkistoon.Teksti: Aila Narva, ylitarkastaja, KansallisarkistoKuvat: KansallisarkistoVankien piti työllään korvata ylläpitoaan. Parhaimmillaan työtoiminnantulot kattoivat melkein puolet vankilan menoista. Esimerkiksi1930-luvun alussa vangeille oli tarjolla puusepän, maalarin,verhoilijan, räätälin, paikkurin, suutarin, sepän, kivimiehen, kirjanpainajan,puutarha- ja maatyömiehen sekä kirjansitojan tehtäviäerilaisista taloustöistä puhumattakaan.Vankilan puutyöhuone oli aikanaan suurin kaupungin alueellatoimiva puusepäntehdas. Rekisterikilpiä vankilassa valmistettiin1927–2005. Vankien työpakko korvattiin 1990-luvulla osallistumisvelvollisuudella.Samalla sijoitettiin Hämeenlinnan vankilamuseostamarraskuussa noudettu aineisto Helsingin keskusvankilanII arkistoon; sielunhoitoa ja opetusta koskevatasiakirjat seurakunnan arkistoon.Aineistoa seulottiin 7,5 hyllymetriä. Määräajan kuluttuahävitettäviä palkka-asiakirjoja siirrossa olineljä kotelollista. Keskusvankilan arkiston järjestämisessäseurattiin I arkiston arkistokaavaa lukuunottamatta tiliasiakirjoja, jotka selvyyden vuoksi sarjoitettiinuudelleen.

akti 1/2010 akti 1/201018 19MäärätietoisestiarkistoalalleArkistourallaMiten olet päätynyt arkistoalalle?Olen päätynyt alalle aika määrätietoisesti hakeutumalla alan töihinjo opiskeluaikanani, vaikka arkistoalan työpaikat olivat jo 1980-luvullakinkiven alla.Aktin Arkistouralla-palstalla eriorga nisaatioissa työskentelevätarkistoinnin ammattilaiset kertovaturastaan ja työstään. Tässä numerossakysymyksiin vastasi Työväen Arkistonjohtaja Petri Tanskanen.matti tiisanoja/KansallisarkistoEnsimmäisen arkistoalan kesätyöpaikan onnistuin saamaan vuonna1986 Mikkelin maakunta-arkistosta. Seuraavana kesänä yritinkysellä töitä Työväen Arkistosta, mutta tuolloin ei tärpännyt. Vuonna1988 olin korkeakouluharjoittelijana Suomen elokuva-arkistossaja seuraavana vuonna aloitin Työväen Arkistossa Työväenperinnery:n elokuva- ja videoprojektissa. Sillä tiellä ollaan.Miten ala on muuttunut urasi aikana?Paljon, vaikkakin työskentelyn pääperiaatteet ovat samat kuin1800-luvulla: aineistot provenienssin mukaiseen järjestykseen jakunnon luettelot.Tietotekniikan läpimurto 1990-luvun alussa ja sen huima kehityson muokannut arkistotointa ja sen käytäntöjä perusteellisesti. Arkistojenkäytetyimpiä aineistoja on alettu digitoida niiden säästämiseksija asiakaspalvelun helpottamiseksi. Lisäksi yhä useampiorganisaatio tuottaa asiakirjansa sähköisessä muodossa ja meidänpäätearkistoissa työskentelevien on oltava valmiina vastaamaansähköisten aineistojen pysyvästä säilytyksestä syntyviinhaasteisiin.Mitä haluat saavuttaa ammatillisesti?Aloitin Työväen Arkiston johtajana vuoden alusta. Kyllä tavoitteenion kasvaa ja kehittyä tässä toimessa ja pysyä arkistoalan kehityksessämukana parantamalla aktiivisesti ammattitaitoani.Miten aiot kehittää Työväen Arkistoa?Viittaan aikaisempaan kysymykseen alan muuttumisesta. Digitaalisenasyntyvä aineisto, niiden hallinta, luetteloinnin yhteismitallisuusja pitkäaikaissäilytyksen turvallisuus ovat nousseet keskeisiksikysymyksiksi, ja tässä kehityksessä Työväen Arkiston onpysyttävä mukana.Yhteiskunnallisten muutosten myötä Työväen Arkisto on hiljalleenmuuntumassa ”puhtaasta” työväenarkistosta laajemmaksi sosiaalihistorialliseksiarkistoksi. Tätä kehitystä on rohkaistava, sillänykyisin on monia organisaatioita, joilla ei ole enää selvää tai ollenkaankytköstä ”perinteiseen” työväenliikkeeseen, mutta jotkaeivät sovi muualle. Työväen Arkisto voisi olla tämäntyyppisten aineistojenpäätearkisto.Miten Työväen Arkiston ja arkistolaitoksenyhteistyö sujuu?Erinomaisesti. Meillä on hyvät ja avoimet suhteet arkistolaitokseenpäin.Työryhmä kokousti tammikuussa Espanjan Gironassa: vasemmalta Berndt Fredriksson, Carmen Cuevas Blanco, PatriciaWhatley, Jari Lybeck, Josep Conejo Muntada, Agnès Dejob, Caroline Brown ja Christine Martinez.Pätevyys vaatimukset puntarissaKansainvälisen arkistoneuvoston (ICA) projektissakehitetään mallia, jonka avulla voidaan määritelläarkistonhoitajan pätevyysvaatimukset(competency model) kansallisella tasolla.Projekti sai alkunsa vuonna 2006 Varsovan eurooppalaisessaarkistokokouksessa, jossa sovittiin, että ICA/SPA jaICA/EURBICA ryhtyvät laatimaan arkistonhoitajien yhteiseurooppalaistapätevyysvaatimusten määritystä.Kävi kuitenkin ilmeiseksi, että yksi yhteinen määritys ei olemahdollinen maakohtaisten erojen vuoksi. Päädyttiin siihen,että laaditaan ”metamääritys” tai ”käsikirja”, jota voidaan soveltaakansallisia määrityksiä tehtäessä.Työryhmän jäsenet edustavat eurooppalaista traditiota laajasti:Caroline Brown ja Patricia Whatley ovat Dundeen yliopistosta,Josep Conejo Muntada ja Carmen Cuevas BlancoEspanjan arkistolaitoksesta, Agnès Dejob Ranskan arkistolaitoksesta,Berndt Fredriksson Ruotsin ulkoasiainministeriöstä/Tukholman yliopistosta, Thijs Laeven on hollantilainen konsulttija Christine Martinez ICA:n apulaispääsihteeri; allekirjoittanutedustaa Suomen arkistolaitosta.Määrityksillä monia tehtäviäKansallisen tason määrityksiä on jo esimerkiksi Yhdysvalloissa,Alankomaissa (löytyy suomeksi: http://www.aay.fi/pdf/vaatimusprofiilit_hollanti.pdf), Ranskassa ja Ruotsissa.Määrityksillä on monia funktioita: ne auttavat profession visioinnissaja koulutuksen suunnittelussa, tukevat edunvalvontaa,auttavat poistamaan väärinkäsityksiä arkistonhoitajantyöstä, tukevat urasuunnittelua sekä helpottavat yhteistyötämuiden professioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.Työryhmä on lähtenyt siitä, että records manager ja arkistonhoitajaedustavat saman profession eri puolia. Tämä ei kuitenkaanole normi, koska kansalliset ratkaisut vaihtelevat.Käsikirja tarjoaa raaminTekeillä olevassa käsikirjassa on viisi varsinaista lukua: pätevyysvaatimusprojektintoteutus, ammatilliset profiilit, pätevyysprofiilit,pätevyyden hankkiminen ja pätevyyden arviointi.Käsikirja tarjoaa raamin, jonka varsinainen sisältö riippuumaakohtaisista olosuhteista. ICA:n projekti ei ole normatiivinen,joskin työryhmä on sillä kannalla, että kansallisen tasonmääritysten olisi hyvä olla ainakin johonkin mittaan astinormatiivisia. Ei siis riittäisi, että kerrotaan, kuinka asiat ovat,vaan otettaisiin kantaa myös siihen, miten niiden tulisi olla.On selvää, että kansallisen määrityksen tulee perustua laajaankonsensukseen ammattikunnan sisällä.Päätöskokous HelsingissäTyöryhmän päätöskokous on lokakuussa Helsingissä. Senyhteydessä järjestetään workshop, jossa on tilaisuus keskustellamm. siitä, olisiko competency model hyödyllinen myösSuomessa. Projekti päättyy marraskuussa 2010.Teksti: Jari Lybeck, erityisavustaja, KansallisarkistoKuva: Thijs Laeven

akti 1/2010 akti 1/201020 21RummutustaPakanamaan karttaKun ollaan pienikuvioisella, tiuhakasvuisella sijalla, ei korkeuskäyräavita kulkijaa. Silloin pitää seurata karttakuvan muita vertauskuvallisiamerkkejä, niitä, jotka havainnollistavat luonnonolosuhteitatai ihmistoiminnan jälkiä. Edellytys on, että mainitut seikat ovatolleet kartantekijän tiedossa ja että kartta on ajan tasalla.Luonnonkohteista ovat tällöin käyttökelpoisimpia veteen liittyvät:purot, joet, lammet, järvet, vesistöketjut jne. Ihmisen selvimpiäjälkiä ovat polut, tiet, pellot, metsänkäyttöalat ja rakennukset.Hankalimpia selvänoton kannalta ovat alueet, joiden tunnistaminenpitäisi tapahtua yleisilmeen ja kasvillisuuden perusteella. Sekametsätai suotyyppi on vaikea pähkinä kokeneellekin.Päivän monivalintakysymysPakinan otsikko on siis mitä selvintä kuvakieltä. Jostain syystä sepuheenpartena vain on saanut ekivookkisen kaiun. Yleisesti ottaenvertauskuva on erinomainen. Kun tietosisältö menee mahdottomaksi,ollaan kuin pakanamaan kartan äärellä: hyvin tiedetään,että paljon enemmästä olisi kysymys.Siis päivän monivalintakysymys kuuluu:Onko oheisessa kuvassa kysymys(a) Pakanamaan kartasta?(b) Aarrekartasta?(c) Väärin säilötystä yksityisarkistosta?Arja Jokiniemi)Kartta on kuva. Se on hyvin viitteellinen kuva,jossa moniulotteinen ja yksityiskohtainen ilmiöesitetään voimakkaasti pienennettynä ja pelkistettynä.Selvyyden vuoksi käytetään sovittujatunnusmerkkejä ja apukeinoja, joilla havainnollistetaankartan yksityiskohtia taikka sen kuvaamiailmiöitä.Koordinaatti on keksimällä keksitty kartantekijän paikantamisviivasto,johon liittyy paljon monimutkaista laskentoa, geometriaaeli (maan)mittaamista ja astronomiaakin. Kysymyksessäon teoreettinen järjestelmä, jossa minkä tahansa pisteen paikkaon määritettävissä kartalla tai myös siinä kolmiulotteisessa avaruudessa,maailmassa, jossa elämme.Kun on oikeat pelit ja vehkeet, pysyy koordinaattien avulla selvilläsijainnistaan, vaikka olisi rannattomalla merellä taikka sen tuhannenviidakossa, jossa ei ympäristöä tarkastelemalla pääse kirjaimellisestipuusta pitkään."Kaikkein vaikeinta on, kunliikutaan pelkän olettamuksentai kuulopuheen varassa."Kuten ihmiskunnan historiassa valitettavan usein, on paha sodanja massatuhon muodossa ottanut koordinaatiston käyttöönsä:heittimet, tykit ja ohjukset löytävät kohteensa sen avulla.Olematonta, joka on, vaikka ei näySilmällä ei erota maastosta korkeuskäyrää, mutta siellä se ”juokseekuin juokseekin”. Joissain selväpiirteisissä oloissa, esimerkiksitunturipaljakalla tai harvapuisella kanervaharjulla korkeuskäyrääon jopa helppo seurata ja ohjata sen avulla matkansa kohti haluttuamääränpäätä.Paikannimet auttavat perilleKaikkein vaikeinta on, kun liikutaan pelkän olettamuksen tai kuulopuheenvarassa. Koordinaatiston tavoin vailla fyysistä olemustaolevat paikannimet kuitenkin auttavat, jos ne tuntee.Ennen karttoja liikkumiset ja paikannukset sidottiin todellisuuteenvarustamalla paikat nimillä, jotka oli tarkoituksella muotoiltu niinkuvaaviksi, taikka vertauskuvallisiksi, että kohdalle joutunut hetitajusi, että tämähän on nyt tietenkin se Vammelsuu, Kuolemankuilutai Syrjäpää.Kartoittajan tietoisena pyrkimyksenä on ollut mahdollisuuksienmukaan säilyttää maiseman rakennetta tai silmiinpistäviä ominaisuuksiaesittelevä vanha nimistö. Peruskartan puhdistaminenmurteellisuuksista ja muusta vulgaariudesta yleiskielistämiselläsievistäen on kuitenkin usein häivyttänyt alkuperäisen täsmäkuvan.Maailmankuvaa laajentamassaMutta kun paikannimistäkään ei ollut tietoa, tai niitä ei ymmärretty,jouduttiin kuin meren selälle: ”aavan meren tuolla puolenjossakin on maa”, oli kaikki mitä tiedettiin.Suomella oli etäisten alueiden kanssa tekemistä vain sikäli, ettäerinäisillä peräkulmilla toimi meikäläisiä lähettejä opettamassapakanoille uskonoppia. Lähetyspiirissä ja pyhäkoulussa näytettiinepiskoopilla maailmankartalta, missä työtä tehtiin, mutta tuskinpaniiden paikkatietojen katsoja tuli näkemästään hullua hurskaammaksi.Alus- ja siirtomaat oli yleensä merkitty vain emämaan osoittavallayleisvärillä. Musta manner, Afrikka, oli kaikkea muuta kuin mustatai väritön. Tavallista karttakuvaa, joka kertoo pinnanmuodoista, oliparhaasta päästä vain alueen laidoilla jos sielläkään. Ihmisen jälkiä,kaupunkeja ja rautateitä oli niitäkin vain rannikolla.Ihan joka kohdassa ei edes tiedetty, mihin valtapiiriin mikinalue kuului. Aika ”paikkelikko”, suorastaan läikikäs oli tällainenmaanosa.Vastaus: Tavallaan on!teksti: Kauko Rumpunen, tutkija, KansallisarkistoJuhlaseminaarikeräsi taloushistorianhuiputElkaanEmeritusprofessori Jorma Ahvenaisen elämäntyötä juhlittiinkaksipäiväisen seminaarin merkeissä Suomen ElinkeinoelämänKeskusarkistossa Elkassa 12.–13. tammikuuta.Seminaari alkoi 80-vuotiaan päivänsankarin onnitteluvastaanotolla.Lukuisista lahjoista mieluisin taisi olla Taloushistoriallisenyhdistyksen myöntämä kunniajäsenyys – ensimmäinenlaatuaan yhdistyksen historiassa. Alkujuhlallisuuksien jälkeensiirryttiin seminaarin varsinaiseen ohjelmaan eli käsittelemäänSuomen taloudellista muutosta vuosina 1960–2010.Kaksipäiväisen seminaarin aikana kuultiin yhteensä kymmenenalustusta alansa huippunimiltä. Ensimmäisenä päivänäalustajina toimivat professori Susanna Fellman, professoriMatti Peltonen, dosentti Kai Hoffman, tohtori Jaana Laine,dosentti Tapani Paavonen ja professori Jari Ojala. Seminaarintoisena päivänä puheenvuoron saivat dosentti Antti Kuusterä,professori Sakari Heikkinen, dosentti Kari Pitkänen ja tohtoriMatti Hannikainen.Seminaari alkoi päivänsankarin, emeritusprofessori JormaAhvenaisen onnitteluvastaanotolla.Suuri muutos yhä dokumentoimattaProfessori Jorma Ahvenainen toivoo, että juhlaseminaari toimisilähtölaukauksena Suomen taloushistoria -sarjan III osankirjoittamiselle. Ahvenaisen toimittama sarjan II osa päättyy1950-luvun loppuun, ja nimenomaan sitä seuraavalle aikakaudelleeli seminaarissa käsitellylle jaksolle 1960–2010, osuuSuomen talouden suuri muutos ja kansainvälistyminen.Järjestävänä tahona toiminut Elka piti seminaaria onnistuneena.Sen myötä arkistoon saatiin tietoa taloushistoriallisentutkimuksen nykytilasta.teksti: Olli Alm, tietopalvelu- ja kehittämispäällikkö, ElkaElka

akti 1/2010 akti 1/201022 23Veteraaniperinteenvaalija palkittiinTammenlehvän Perinneliiton Pertti Suominen ja EinoSiuruainen luovuttivat Veteraaniperinteen tunnustuspalkinnonVuokko Joelle.tuarkiston kompastuskiveen: arkistoaineiston käytännön käsittelyyn.Joki toivoo, että koulutus järjestettäisiin kaikissa maakuntaarkistoissa.Oulun maakunta-arkiston johtajalle Vuokko Joellemyönnettiin ensimmäinen Veteraaniperinteentunnustuspalkinto marraskuussa 2009. TammenlehvänPerinneliiton tunnustus yllätti Joen.Tammenlehvän Perinneliitonpalkinto yllätti ja ilahduttiTammenlehvän Perinneliiton palkinto oli Joelle iloinen yllätys.”Olen kokenut tekeväni asioita, jotka kuuluvat virkaan ja väärtiin.Liiton palkintoperusteluissa todetaan, että Joki on tehnytarvokasta ja esimerkillistä työtä sotiemme 1939–1945 veteraaniperinteenhyväksi.Perusteluista selviää, että hän on ollut veteraanien arkistoperinnettäselvittävän Perinneliiton tallennetyöryhmän jäsen ja hänenohjauksessaan toteutettiin vuonna 2006 koko valtakunnan kattavakotiseutuarkistojen ja niiden veteraaniaineistojen kartoitustyö.Arvostan palkintoa todella paljon ja on erityisen hienoa saada seensimmäisenä. Oli myös mukavaa saada se maakunta-arkistoon.Näenkin palkinnon tunnustuksena sille työlle, jota kaikissa maakunta-arkistoissatehdään.”Teksti: Heidi Mustajoki, tiedottaja, KansallisarkistoKuva: Satu Kantola, Oulun maakunta-arkistoJoen ansiot ulottuvat myös vuonna 2009 tehtyyn Suojeluskunta-ja Lotta Svärd -järjestöjen arkistojen selvitystyöhön Pohjois-Suomessa.SaamelaisarkistoInariin vuonna 2012Työtä veteraaniarkistojen hyväksijo 1980-luvulta lähtienToiminta veteraani- ja kotiseutuarkistojen parissa on ollut Joelleluontaista.”Oulun maakunta-arkisto on ollut näissä asioissa pitkään aktiivinen,ja olen kasvanut toimintaan mukaan.”Hän on luennoinut, vetänyt veteraaniarkistokursseja ja neuvonutja ohjannut arkistotoimijoita 1980-luvulta saakka.”1990-luvun alkuvuosina olin laatimassa ensimmäistä opasta kotiseutuarkistoilleja 2000-luvun alussa olin mukana ajantasaistamassaarkistoja koskevaa Kotiseutuliiton suositusta”, Joki mainitsee.Sittemmin hän on tehnyt työtä arkistojen kartoittamiseksi jatallentamiseksi Arvi-tietokantaan.”Näen palkinnon tunnustuksenakaikissa maakuntaarkistoissatehtävälle työlle.”Vuokko JokiKotiseutuarkistot ovatpaikallishistorian aarreaittojaKotiseutuarkistot ovat paikallisia, yksityisluontoista aineistoa sisältäviäarkistoja. Yleensä ne käsittävät yhden kunnan alueen janiitä ylläpitää joko kunta tai jokin yksityinen taho kuten kotiseutuyhdistys.”Vastaavia arkistoja on myös maakunta-arkistoissa ja Kansallisarkistossa”,Joki kertoo.”Etenkin maakunnissa on tyypillistä, että mitä kauempana maakunta-arkistostaollaan, sitä vähemmän aineistoa luovutetaanmaakunta-arkistoon. Lisäksi elää sitkeästi käsitys, että aineistoaluovuttaakseen tulee olla merkittävä tai poikkeuksellinen henkilö.”Joen mukaan kotiseutuarkistot ovat hyvin erilaisia.”Arkiston ylläpitäjästä riippuu, miten arkistot ovat asiakkaiden ulottuvilla.Vakaalla pohjalla toimivissa arkistoissa vierailevat koululais-ryhmät ja paikalliset toimittajat. Löytyy myös sellaisia arkistoja,jotka kiinnostavat historiantutkijoita, koska niiden laaja aineisto onhyvin järjestetty ja luetteloitu ja niiden tietopalvelu toimii.”Arvi-tietokanta edistääarkistojen tunnettuuttaKeskeinen väline kotiseutuarkistojen saavutettavuuden ja tunnettuudenedistämiseen on vuonna 2007 avattu Arvi-tietokanta.Sinne on tallentanut luettelotietojaan noin 20 kotiseutuarkistoa.Työtä riittää, sillä kaikkiaan kotiseutuarkistoja on Suomessa noin100–150 kappaletta.”Pelkkä tietokannan käyttöönotto ei riitä, vaan se edellyttää arkistojenjärjestämistä ja luetteloimista”, Joki muistuttaa.Viime vuonna Joki oli vetämässä Arvi-tietokannan seminaarikierrostaympäri Suomea. Tänä vuonna pidetään kutsuseminaari,jossa tarkastellaan kotiseutuarkistojen kokonaistilannetta. Senjälkeen laaditaan koulutuspaketti, jolla tartutaan monen kotiseu-Oulun maakunta-arkisto saa vuonna 2012 uuden toimipisteen,kun Inariin avataan Saamelaisarkisto. Saamelaishistoriantallentamiseen keskittyvä arkisto tuleeosaksi Saamelaiskulttuurikeskusta, jota rakennetaanparhaillaan.Oulun maakunta-arkistosta siirretään uuteen arkistoonjonkin verran saamelaisaineistoja. Saamelaisarkistoontoivotaan erityisesti yksityisarkistoja, joita Oulun maakunta-arkistossaei juuri ole ollut.”Tämä on ymmärrettävää, sillä kuinka moni luovuttaisiarkistoja 550 kilometrin päähän asuinpaikastaan?”Vuokko Joki toteaa.Hän kertoo, että eräs utsjokelainen asiakas aloittaakinpuhelunsa aina sanoilla: ”Mitäs sinne puolieteläiseenSuomeen kuuluu?”Saamelaisarkisto parantaa saavutettavuutta kertaheitolla,ja arkistojen kerääminen helpottuu huomattavasti.Teksti: Heidi Mustajoki, tiedottaja, Kansallisarkisto

Kulttuuriadressi 1899, Italian lehti