Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto
Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto
Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
eeva pilKe<br />
miseksi, jotta voisi antaa sen yhteisön käyttöön saamatta siitä<br />
kuitenkaan minkäänlaista rahallista korvausta. Sitoutuminen<br />
yhteisöön ja yhteisön muiden jäsenten arvostuksen tavoittelu<br />
kuitenkin tekevät näistäkin lahjoista antamisen arvoisia.<br />
Tällaiset aineettomat edellytykset vaikuttaisivat olevan Internet-yhteisöjen<br />
syntymisen ja niiden jatkuvuuden kannalta<br />
olennaisia. Eri yhteyksissä (ks. esimerkiksi Preece 2000) on listattu<br />
myös vaihteleva määrä teknisiä tai muita ominaisuuksia,<br />
jotka alustalla on oltava, jotta Internetissä kokoontuva yhteisö<br />
voisi muodostua sinne. Yhteisöjä näyttäisi kuitenkin syntyvän<br />
myös teknisesti hankaliin ympäristöihin. Toisaalta niitä ei aina<br />
synny teknisesti yhteisöllisyyttä hyvin tukeviin ympäristöihin.<br />
Myös tämä viittaa siihen, että erilaiset tekniset, toiminnalliset<br />
ja rakenteelliset seikat vaikuttavat olevan toimivan yhteisön<br />
syntymisen kannalta toisarvoisia lahjan antamisen kaltaisiin<br />
tekoihin verrattuna.<br />
Jotta Internet-yhteisö voisi toimia, sen olisi siis saatava aikaan<br />
yllä kuvatun kaltainen jatkuva lahjan antamisen kierre.<br />
Krieger & Müller (2003, 53–54) ehdottavat, että tämä voitaisiin<br />
saada aikaan metaforia käyttämällä. Metafora tarkoittaa kielikuvaa,<br />
jolla luodaan mielikuvia jonkin asian luonteesta tai<br />
ominaisuuksista. Voidaan esimerkiksi ajatella, että jokin yhteisö<br />
kuvataan (metaforisilla) sanoilla ”elämän ehtoopuoli”, jolloin<br />
sillä on aivan eri sävy kuin vaikkapa yhteisöllä, jota kuvattaisi<br />
metaforalla ”bensaa suonissa”. Metaforan avulla on mahdollista<br />
ruokkia potentiaalisten jäsenten ajattelua selkeällä kuvalla<br />
yhteisön luonteesta ja samalla se antaa jäsenille mahdollisuuden<br />
tuottaa yhteisöä yhä uudelleen omien mielikuvien ja uskomusten<br />
tasolla. Samaan tulokseen tulee myös Tuomi (2005,<br />
133, 159) todetessaan, että ne tarinat, joita kerromme itsellemme<br />
ja muille ovat yhteisöllisyyden ydin. Vaikka siis yhteisöjen<br />
kautta jäsenillä on mahdollisuus saada monenlaista konkreettistakin<br />
hyötyä ja apua, yhteisöt perustuvat viime kädessä aineettomille<br />
– siis kuvitelluille – merkityksille. Nämä kuvitellut<br />
54
Change language