Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto

WEb 2.0: SoSiAAliSEn MEDiAn yhtEiSölliSEt SovEllukSEt
vaikuttavat sisältöön. Kollektiivisen tietämyksen kerääminen
voi tuottaa tuloksena roskaa ja toisaalta toisen roska voi olla
toisen tietämystä. O’Reillyn seitsemän kohdan lista siis lähinnä
luonnehtii Web 2.0 -ajattelua, mutta sitä ei voitane pitää yksikäsitteisenä
määritelmänä. Merkittävimpänä erona ”vanhan”
webin ja Web 2.0:n välillä voidaan pitää yhteisöllisyyden ja sosiaalisen
median ajattelua.
Esimerkkejä sosiaalisen webin verkkopalveluista ovat:
• Wikit.
• Valokuvablogit, videoblogit, audioblogit ja mobiiliblogit
(esim. Blogger.com).
• Podcastit, videocastit (esim. Apple iTunes-palvelu).
• Valokuvanjakopalvelut (Flickr).
• Verkossa jaetut linkkihakemistot ja hakusanapilvet, sosiaaliset
kirjanmerkit (engl. tag clouds, social bookmarking,
esim. del.icio.us).
• Yhteisölliset verkkokalenterit (esim. Google, Yahoo).
• Yhteisölliset pelit (Google Image Labeler).
• Nettiä ja muita median lajeja yhdistelelevät cross media,
hybrid media ja mixed media -viihdesovellukset (esim. tvchat,
geochacing, lan-ilmiö).
• Verkkopelit ja virtuaalimaailmat (esim. Habbo Hotel).
• Verkostoitumistyökalut (esim. LinkedIn).
Kuvassa 1 esitetään Jaokarin ja Fishin (2006) näkemys
Web 2.0 -ekosysteemistä. Verkkoon tuotetaan aineistoja sekä
ammattimaisesti että käyttäjien toimesta. Kuvassa uloimpana
nähdään virikkeiden ja inspiraation kehä. Käyttäjien tuottama
sisältö rakentuu erilaisten yhteisöjen ja yksilöllisten tai yhteisöllisten
kokemusten tai tunteiden ja elämysten kautta. Yhteisö
voi olla esimerkiksi perhe, työpaikan henkilöstö tai samaa harrastusta
harrastavat ihmiset. Kokemukset liittyvät tärkeäksi
koettuun toimintaan siten, että yksilöt haluavat dokumentoida
269