Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto

jari multisilta, anita seppä, jaaKKo suominen
jan on lähes välttämättä toimittava samaan tapaan. Yhden aineiston
tai aineistonkeruumenetelmän sijasta hän tyypillisesti
käyttää useita. ”Käyttäjäyhteisöt ja tuotekonseptit” -projektissa
sekakäyttö on näkynyt ensinnäkin niin, että aineistoa on kerätty
yhdessä eri tutkijoiden tarpeisiin ja eri tutkimusongelmien
näkökulmasta (esim. Koiviston ja Ikalan tutkimukset, Koiviston
ja Perttulan tutkimukset, Pilken ja Tulosen tutkimukset,
Kulomaan ja Pelkosen tutkimukset). Toiseksi sekakäyttö näkyy
sellaisissa synteeseissä, joissa on jälkikäteen hyödynnetty toisten
tutkijoiden keräämää aineistoa uudesta näkökulmasta (erityisesti
Pilken tutkimus).
Hankkeen jokaisella tutkijalla on arvatenkin ollut käytössään
myös monia toisistaan poikkeavia yksilöllisiä työtapoja
ja menetelmiä, joiden avulla he ovat hahmottaneet omaa tutkimusprosessiaan.
Yksilöllisten työtapojen ohella olennaisia
ovat olleet yhteiset – jopa yhteisölliset – työtavat. Näihin ovat
liittyneet keskustelut ja palaverit tutkimusten ohjaajien, yhteistyökumppanien
ja informanttien kanssa. Hankkeen kokonaistavoitteita
on linjattu ja edistymistä arvioitu säännöllisesti
hankkeen johtoryhmän kokouksissa. Edellä mainittujen kommunikaatiotilanteiden
ohella ja kenties jopa niitä tärkeämpiä
ovat olleet lisäksi viikoittaiset tilaisuudet, joissa tutkijat ovat
keskustelleet keskenään hankkeen edetessä eteen tulleista
haasteista ja löydöksistä. Tällainen toiminta on uskoaksemme
ollut tärkeää myös ryhmän sisäisen yhteisön tunnun vahvistumisen
ja vertaistuen kannalta.
ko h t i P o i k k i t i e t e e l l i s t ä t u t k i m u s t a
Jos ”Käyttäjäyhteisöt ja tuotekonseptit”–tutkimushanketta
ja sen parissa työskennellyttä tutkijaryhmää pitäisi luonnehtia
yhdellä sanalla, se olisi epäilemättä ’poikkitieteellisyys’, paremmin
kuin esimerkiksi monitieteisyys. Tässä kohdin on jälleen
mahdollista pukea sanoiksi osaa lukijoista mahdollisesti
22