Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto

arja tulonen
dukas tieto, jonka tulisi auttaa yhteiskunnan eri organisaatioita,
yhteisöjä, yrityksiä ja yksilöitä päätöksenteossa, on yhä harvinaisuushyödyke
(Koski 1998, 15). Tieto vanhenee myös entistä
nopeammin, tai ainakin luulemme niin. Tietoyhteiskunnan
siivittämässä digitaalisessa maailmassa monimediaisuuden
merkitys kasvaa. Tällöin myös yksilölliset erot median käytössä
ja elämän eri vaiheissa tapahtuvat muutokset tulevat entistä
monimutkaisemmiksi (Digi-ihminen 2006, 19).
Internetissä käyttäjä on kuningas, hän päättää mihin haluaa
perehtyä ja minkä haluaa sivuttaa. Käyttäjä äänestää hiirellään.
Internetsivustoa, jonka odotetaan tukevan yritystoimintaa
ja olevan asiakaslähtöinen, ei voi suunnitella ja toteuttaa
kuuntelematta asiakaskuntaa tai potentiaalista asiakaskuntaa.
Internetiä onkin kuvaavasti kutsuttu nimellä ”lyhytjännitteisten
tuokioteatteri” (”short attention span theater”). Useimmilla
internetsivuilla vierailevat eivät lue sivuilla olevaa tekstiä, vaan
he ”skannaavat” sivuston ja arvioivat onko se kiinnostava tai
löytyykö sieltä etsittyä tietoa (mm. Koski 1998, 27; Truchard
1998). Tämän jälkeen kävijä päättää, jääkö hän sivustolle vai
siirtyykö hän eteenpäin. Silmäillessään sivuja kävijä kiinnittää
huomionsa avainsanoihin ja otsikoihin sen mukaan mitä hän
sivustolta hakee. Sivuston tulevat vakiokäyttäjät rekrytoidaan
ensimmäisellä kerralla. Yhä harvempi kävijä on satunnainen
”surffailija”, joka vaeltaa sivuilta toiselle etsimättä mitään erityistä.
Kävijät tulevat internetsivuille mielessään jokin tietty
tehtävä tai toiminta. He haluavat löytää tarvitsemansa tiedon.
Internetsivustoja liiketoiminnassaan käyttävien yritysten avainkysymys
on: ”Mitä kävijät etsivät?”
Kokemus yhteistyöryhmän kanssa työskentelystä on avannut
näkemään arkipäivässä asioita eri tavalla. Asioita ja ilmiöitä,
joiden kanssa matti- ja maijameikäläiset elävät. Niitä löytyy,
niin sanomalehdistä, uutisista kuin linja-autossa kuullusta keskustelustakin.
Viestejä on kaikkialla, kunhan ne vaan huomaa.
228