Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto

Kodin tietoturvapäälliKöt ja suKupuolittuneet subjeKtiasemat
lemisen yhteydessä sanan ”pakko”. Heistä molemmat olivat miehiä
ja aktiivisia tietokoneen käyttäjiä sekä monipuolisia osaajia
tietotekniikan suhteen. Kumpikin näki Internetin uhat sellaisina,
että niiltä oli pakko jokaisen käyttäjän suojautua. Tietoturvasta
huolehtiminen oli heille molemmille itsestäänselvyys ja
eräänlainen lähtökohta internetin käyttöönotossa.
Se on pakollinen. Tietoturva on oltava jos haluaa konetta käyttää,
joka on kytketty nettiin. Se on pakko olla. Pakko olla palomuuri. Ja
virustorjunta, se on joku 30% siitä. 70% on firewall. (MeP2A)
Salla (NeLP6C) otti tietoturvan määrittelemisessä huomioon
myös lasten tietokoneen käytön. Hänelle internetin uhkia olivat
väärinkäytökset sekä lasten sinisilmäisyys verkossa. Sallan
mielestä tietoturva ei ole suojattavissa pelkästään ohjelmilla
tai palomuureilla. Hänen mukaansa pitää kiinnittää huomiota
myös omaan käyttäytymiseen internetissä. Ei ole uutta, että
lasten ajatellaan olevan holhousta, suojelua ja valvontaa tarvitsema
ryhmä. Esimerkiksi lasten suhteesta televisioon on esitetty,
ettei lapsen uskota pystyvän erottamaan television välittämää
todellisuutta omasta arkitodellisuudestaan. Vaikka useat
tutkimukset ovat osoittaneet nämä näkemykset ongelmallisen
yksinkertaistetuiksi, siitä huolimatta on olemassa olettamus,
että lapset eivät osaa arvioida kuvamediaa. Tätä käytetään
usein perusteluna sille, että vanhemmat haluavat kontrolloida
ja säädellä lasten mediankäyttöä: (Valkonen – Pennonen – Lahikainen
2005, 55–56).
No varmaan just sellanen liittyen tähän palomuurisysteemiin, mut
myöskin siihen että miten esimerkiksi tämmönen nuoriso pystyy
käyttämään konetta. Ja miten me tiedotetaan lapsille ettei sinne ihan
joka paikkaan kannata mennä eikä joka paikkaan kannata omia tietoja
laittaa. (NeLP6C)
173