Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto

naisKansanedustajien Kotisivut
poliittisen yhteisöllisyyden ja identiteetin välittäjinä
näkönsä (face) sekä poliittinen rooli (mask). Yksilön kasvonpiirteet
(face) elävät iän ja mielialojen mukaan. Lisäksi ihmisellä on
sosiaalisesti rakentunut naamio (mask) (Gombrich 2002/1982,
110). Voidaan sanoa, että kaikki ihmiset näyttelevät sosiaalisesti
rakentuneita rooleja. Jo pelkästään johonkin yhteisöön
kuuluminen asettaa ihmisen sosiaaliselle näyttämölle, jossa
vaikuttaa yleisön, roolien ja esittäjäsubjektien moninainen verkosto.
(Goffman 1971/1959, 16–23, 256–273.)
Robert Hariman (1995) jakaa poliittiset tyylit neljään alakategoriaan:
realistinen tyyli, hovityyli, tasavaltainen tyyli ja byrokraattinen
tyyli. Realistisessa tyylissä pääosassa on valtapolitiikka
machiavellismin hengessä: tärkeää on näyttää osaavalta
ja herättää mielikuva henkilöstä, jolla on valtiomiehen ominaisuuksia.
Hovityylissä korostuu poliitikon persoona ja ”hovi”,
esimerkiksi hänen henkilökohtainen avustajakuntansa. Valta
näyttäytyy hallitsijan läheisyydessä ja seremonioissa, ja on siten
toisten ihmisten vahvistamaa. Hovityyli on näyttäytymisen
kulttuuria, jossa eleet korvaavat puheen retoriikan. Se operoi
symbolisella tasolla tuottaen valtasuhteita. Hovityyliä uusinnetaan
erityisesti tähteyttä ihannoivassa massamediassa ja mainonnassa.
Tasavaltainen tyyli luottaa puolestaan verbaaliin retoriikkaan,
konsensukseen ja hyvään makuun. Se hyödyntää kulttuurista
muistiamme ja käyttää muun muassa sankarimyyttiä,
traditioita ja yhteisön menneisyyttä imagonrakennukseen. Byrokraattinen
tyyli viittaa edellisistä poiketen hierarkioihin, ja
kafkamaiseen organisaatioon, peruselementtinään kirjoitetun
tekstin tuottaminen, hallussapito ja tulkitseminen. Dominoiva
muoto kommunikoinnissa on kirjoittaminen ja lukeminen, jonka
kautta valta virtaa. Visuaalisia representaatioita tutkittaessa
mielenkiintoisimmiksi Harimanin kategorioiksi nousee realistinen
ja hovityyli, sekä tasavaltaisesta tyylistä kulttuurisen
muistin hyödyntäminen.
153