Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto

irma puttonen
ju l k i s u u s k u v a P o l i i t t i s e n r o o l i n
l u o k i t t e l i j a n a
Kurssilaisille opetettiin, että poliitikon jokaisen sanan, askeleen, vaateparren,
hymyn, silmäkontaktin, kädenpuristuksen, rintamasuunnan
keskustelussa, coctail-lautasen pitoasennon ja tavan, miten hän
poistuu yleisön edestä, on palveltava vain ja ainoastaan yhtä tarkoitusta:
myönteistä imagovaikutusta, jotta poliitikko voittaisi vaaleissa
ja pääsisi valtaan (Uimonen 1996, 27).
Ulkonäöllä on kulttuurissamme merkittävä rooli sosiaalisessa
kanssakäymisessä ja mielikuvien muodostumisessa. Ihmiset
luokittelevat toisiaan yleisvaikutelman, sosiaalisen aseman,
ulkonäön sekä persoonallisuuden perusteella. Tällainen sosiaalinen
tyypittely mahdollistaa yksilön muuttumisen ja kehittymisen,
toisin kuin stereotyypittely. Stereotyypit perustuvat
kulttuurisiin yleistyksiin, pelkistyksiin ja ryhmittelyyn. Tyypittelyjen
kautta määritellään mikä on normaalia ja mitä pidetään
epänormaalina. Pelkästään kuvan perusteella on arvioitu
kauniilta näyttävien ehdokkaiden olevan muita kyvykkäämpiä,
älykkäämpiä ja luotettavampia. Erityisesti naispoliitikoilla kauneus
näyttää edistävän myös valituksi tulemista. (Berggren,
Jordahl, Poutvaara 2006.) Ristiriitaista kyllä, samojen ulkonäköön
liittyvien stereotypioiden on myös todettu tuottavan ongelmia:
”he [naispoliitikot] eivät saisi olla kauniita, koska saavat
tyhmän leiman, eivätkä rumia, koska silloin heitä ei kukaan katsele.”
(Kemiläinen 1998, 118–119, 136–141).
Ei ole uutinen, että poliitikot ovat itsekin korostuneen tietoisia
mielikuvavaikuttamisen tärkeydestä. En väitä, että pelkällä
design-imagolla kukaan pärjäisi. Poliittisen henkilön maineen
ja arvovallan perustaksi mielletään tekojen ohella varsin vahvasti
myös henkilön persoona ja julkisuuskuva. Poliitikon visuaalisen
representaation muodostaa hänen yksilöllinen ulko-
152