Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto

naisKansanedustajien Kotisivut
poliittisen yhteisöllisyyden ja identiteetin välittäjinä
165–171). Vasemmassa alakulmassa, tutun ja reaalin alueella
sijaitseva varainkeruulinkki on yhteisvastuun visuaalinen symboli.
Ydinalueen kuvitus on lastattu esteettisin mielikuvin: kynän
terä viittaa kirjoittamisen kautta sivistykseen ja paprika
gastronomisiin nautintoihin.
na i s e l l i s u u d e n r e P r e s e n t a a t i o t
Politiikan sukupuolittumista tutkinut Jaana Kuusipalo erottaa
käsitteet sukupuolittaminen ja sukupuolistaminen. Edellinen
viittaa siihen, ”miten sukupuoli jakaa politiikan toimijat
ja toimintakentät”, ja jälkimmäinen, ”miten sukupuolen esittäminen
politiikassa toistaa ja ylläpitää naiseuden kulttuurisia
representaatioita” (Kuusipalo 2006, 27). Oman kiinnostukseni
kohteena tässä kirjoituksessa on erityisesti jälkimmäinen, sen
kysyminen, millaista yksilöllistä ja yhteisöllistä identiteettiä
naiskansanedustaja kotisivuillaan rakentaa? Perustuuko poliittinen
identiteetti puolueväriin vai myös sen kaltaisiin tekijöihin
kuten sukupuolieroon, kansallisuuteen ja yhteiskuntaluokkaan?
Perinteisesti politiikka on ollut toimintakenttänä sukupuolistunut:
stereotyyppisen kaavan mukaan miehet erikoistuvat
talous-, ulko- ja puolustuspolitiikkaan ja naisille kuuluvat sosiaali-
ja koulutusasiat (Kuusipalo 2006, 33). Tätä kirjoittaessani
Suomi juhlii naisten poliittisten oikeuksien 100-vuotista
taivalta ja sukupuolen merkitys politiikassa on noussut – ainakin
hetkeksi – valokiilaan. Työelämän muutoksia tutkineet yhteiskuntatieteilijät
ovat osoittaneet, että naisten yhteiskunnallinen
”paikka” on edelleen rajoitetumpi kuin miesten, huolimatta
siitä, että naisten toimimisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet
ovat lisääntyneet viime vuosisadan aikana. Vaikka suuntana
on sukupuolineutraaliuden ajatus tai sukupuolen merkityksen
kieltäminen kokonaan, on naisen sukupuoli yleisesti tunnistettu
ylimääräiseksi taakaksi työelämässä. (Korvajärvi 2003, 174,
149