Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto

naisKansanedustajien Kotisivut
poliittisen yhteisöllisyyden ja identiteetin välittäjinä
identiteettiä rakennetaan näyttäytymällä ja hakemalla hyväksyntää
omalle persoonalle. Poliittinen toiminta tapahtuu ihmissuhteiden
verkossa, yhteisössä, ja sen toiminnan kenttänä on
julkinen tila, näyttämö, jolla näyttäydytään (Hautamäki 2005,
35–40). Kuten Arendtin poliittisen toiminnan areena, myös Habermasin
kommunikaatioyhteisön ja elämismaailman käsitteet
ovat kommunikatiivisen toiminnan tiloja. Kommunikatiivinen
valta perustuu julkisuudelle ja kansalaisyhteiskunnan piirissä
syntyville keskusteluille. Habermasin mukaan näytösjulkisuuden
lisääntyminen luo poliittisille toimijoille tarvetta lisätä
omaa näkyvyyttään. Vakuuttelukeinona puheretoriikan ohella
toimivat kuvin välitetyt seremonialliset näyttäytymiset. (Emt.
47–52; Koski 2005, 136–137, 145–146.)
Poliittisen areenan valtarakenteella on sekä poliittinen että
yhteisöllinen ulottuvuus. Eurooppalaista poliittista yhteisöllisyyttä
on ollut tapana hahmottaa kahden eri tradition kautta.
Niin sanottu kollektiivinen näkemys painottaa ajatusta, että
yksilö eli kansalainen tulee ymmärtää aina valtion jäseneksi.
Tämä näkemys painottaa ajatusta yhteisestä joukkoidentiteetistä,
olettaen sen perustaksi esimerkiksi kulttuurisen tai sukupuolisen
samankaltaisuuden. Individualistinen näkemys
korostaa puolestaan yksilön vapautta ja edellyttää, että valtion
tehtävä on turvata hänen vapautensa. Tämä näkemys korostaa
yksilöiden välistä tasa-arvoa ja olettaa, että sen perustaksi
voidaan asettaa eräänlainen ”yleinen” yksilösubjekti, jolla ei
ole sukupuolta, ikää tai rotua. (Sihvola 2005, 24–28; Pulkkinen
1998, 9–10, 137–149; Hautamäki 2005, 31–32.)
Moderneissa länsimaissa yhteisöllisyyden perusta on osin
muuttunut. Valinnanmahdollisuutemme ovat lisääntyneet.
Uudella ajalla muovautuneiden poliittisten traditioiden aikaan
yksilö toteutti yhteisöllisiä elämäntapoja esimerkiksi perhe- ja
kyläyhteisöissä. Moderneja yhteisöjä leimaavat sen sijaan erot,
satunnaisuus ja moninaisuus. Globalisaation aikakaudella yhteisöllinen
olemassaolo ei enää tarkoita staattista identiteettiä:
135