Kirja PDF-muodossa - Turun yliopisto

Kati pelKonen
ten hahmotamme ja jäsennämme todellisuutta. Vertailemalla
edellä mainittujen neljän yrityksen harjoittamaa mainontaa
pyrin osoittamaan, miten matkailumainosten kielenkäyttötapojen
kautta muodostuva matkailun diskurssi osallistuu myös
sosiaalisen todellisuuden rakentamiseen.
ma t k a i l e v a t u r i s t i?
Matkailumainosten puhuttelema turisti ei kulttuuriantropologi
Tom Selänniemen (1996, 230) mukaan ole juuri ollut
mielenkiinnon kohteena matkailun ja turismin tutkimuksen
saralla. Siitä huolimatta esimerkiksi postmodernia käsittelevissä
kirjoituksissa turisti on usein syrjäyttänyt jälkimodernin
kulttuurin perinteisen symbolin, nomadin, tai hänen hahmonsa
on nähty menneen maailman katuja tallanneen flaneurin inkarnaationa
(Jokinen & Veijola 2002, 23–25). Turismin ja katseen
välisiä yhteyksiä käsitelleen John Urryn (2002) mukaan
turismiin liittyvät kokemukset ovat perusluonteeltaan visuaalisia.
Kaupunkitilassa vaeltelevan flaneurin katseen lailla turistin
katse hallitsee ja kontrolloi vieraan kulttuurin tilaa ja kerää
merkkejä siitä.
Turistin käsite on merkityksiltään varsin latautunut, koska
se herättää helposti mielikuvan massamatkailun kasvottomasta
edustajasta. Massakuluttajien lailla turistien joukot kansoittavat
tässä mielikuvassa halujensa kohteet – unelmiensa
hiekkarannat – ja kuluttavat ne loppuun (Paterson 2006, 133).
Pitkälti tästä perinteisestä, kuluttamiseen kriittisesti suhtautuvasta
näkemyksestä johtuen omatoimiset seikkailu- tai reppumatkailijat
mieltävät itsensä usein mieluummin matkailijoiksi
kuin turisteiksi. Turistin ontologiaa määritellyt Tom Selänniemi
(1996, 188) tuo kuitenkin esiin myös erään paketti- ja omatoimimatkailijaa
yhdistävän tärkeän tekijän: turisti, matkustaapa
hän yksin tai suuressa joukossa, on aina ulkopuolinen suhteessa
vierailtavaan paikkaan ja katsoo sitä ulkopuolisen sil-
106