Saatavana elektronisessa muodossa - Tietojenkäsittelytieteiden ...

Ratkaisuja liikerajoitteisten käyttäjien hiiri- ja näppäimistöongelmiinAki MäkinenTampereen yliopistoTietojenkäsittelytieteiden laitosTietojenkäsittelyoppiPro gradu -tutkielmaOhjaaja: Roope RaisamoKesäkuu 2008

iTampereen yliopistoTietojenkäsittelytieteiden laitosTietojenkäsittelyoppiAki Mäkinen: Ratkaisuja liikerajoitteisten ihmisten hiiri- ja näppäimistöongelmiinPro gradu -tutkielma, 54 sivuaKesäkuu 2008Tietokoneet on suunniteltu usein normaaleihin liikkeisiin kykenevien käyttäjien tarpeitavastaavaksi. Hiiri ja näppäimistö ovat keskeisiä ohjauslaitteita, mutta nämä eivät sovelluperusominaisuuksiltaan erityisen hyvin liikerajoitteisille käyttäjille, joiden lukumääräon koko ajan kasvussa. Liikerajoitteisille on perinteisesti kehitetty erikoistuneitaapulaitteita, jotka ovat yleensä hyvin rajoittuneita vain tiettyyn käyttöön. Parempivaihtoehto olisi käyttöliittymä, joka olisi kaikkien ulottuvilla. Tutkielman aiheena onetsiä sellaisia ominaisuuksia, jotka muokkaisivat käyttöliittymiä helpomminsaavutettavaksi. Käsittelen erityisesti nykyisiä syöttölaitteita ja niihin liittyviäparannusehdotuksia. Tuntoaistiin perustuvat palautemuodot yhdistettynä havainnoivaankäyttöliittymään pystyvät luomaan järjestelmän, joka tulkitsee ja korjaa käyttäjänantamia virheitä. Esittelen nykyisiä ja uusia ominaisuuksia, jotka korjaavat virheitä.Nämä ominaisuudet auttavat etenkin liikerajoitteisia ihmisiä, mutta myös muitakinhelpottamalla tietokoneen käyttöä.Avainsanat ja -sanonnat: näppäimistö, hiiri, tuntopalaute, liikerajoitteiset käyttäjät

iiSisällys1. Johdanto...................................................................................................................12. Liikerajoitteisuus.....................................................................................................43. Ongelmia tietokoneen käytössä............................................................................73.1. Ongelmat näppäimistön käytössä...............................................................73.2. Ongelmat hiiren käytössä.............................................................................83.3. Vanhusten ongelmat.....................................................................................94. Käyttöliittymäsuunnittelu liikerajoitteisille......................................................124.1. Multimodaaliset käyttöliittymät...............................................................154.2. Havainnoivat käyttöliittymät....................................................................164.3. Design for All...............................................................................................194.4. Agentit...........................................................................................................215. Liikerajoitteisia auttavia ratkaisuja....................................................................235.1. Perinteisten ohjauslaitteiden korvikkeita.................................................255.2. Ratkaisuja näppäimistöongelmiin............................................................265.3. Ratkaisuja hiiriongelmiin...........................................................................355.4. Valikkorakenteet..........................................................................................435.5. Ergonomia....................................................................................................445.6. Yleisiä ratkaisuja..........................................................................................456. Pohdinta ja johtopäätökset..................................................................................48Viiteluettelo.................................................................................................................. 51

11. JohdantoLiikerajoitteisille ihmisille tietokoneen käyttäminen tuottaa välillä suuriahankaluuksia. Normaaleihin liikkeisiin kykenevät ihmiset kohtaavat moniavaikeuksia tietokoneiden kanssa. Hiiren käyttö edellyttää tarkkaakoordinaatiokykyä eikä näppäimistökään anna anteeksi virheliikkeitä.Liikerajoitteiset ihmiset eivät pysty tekemään tarkkoja liikkeitä, jolloinnavigointi graafisissa käyttöliittymissä saattaa olla ylitsepääsemättömänhankalaa, sillä työpöytäkohteet ja valikot ovat yleensä melko pienikokoisia.Hienomotoristen liikkeiden vaikeus rajoittaa selvästi liikerajoitteisten ihmistentoimintaa tietokoneilla.Tietotekniikka pitäisi saada myös liikerajoitteisten ihmisten käyttöön.Liikerajoitteiset ihmiset ovat kuitenkin pääsääntöisesti edelleen työelämässä jamonet heistäkin joutuvat jopa päivittäin tekemisiin tietokoneiden kanssa.Lisäksi tietotekniikka mahdollistaa apuvälineiden paremman käytön. FyysikkoStephen Hawking on ainakin yksi tunnettu henkilö, jolle tietokone on erittäintärkeä apuväline jo pelkästään kommunikointinsa kannalta. Liikerajoitteisiaihmisiä ei pitäisi jättää nykyisen kehityksen ja maailman ulkopuolelle, vaikkaheillä onkin vaikeuksia käyttää normaaleja laitteita, jotka on suunniteltuvammattomien ihmisten käyttöön.Liikerajoitteisuudessa on erilaisia muotoja ja tasoja. Joillakin henkilöillä voiolla pelkästään pieniä hankaluuksia käsiensä kontrolloinnissa. Äärimmäinentapaus on neliraajahalvaantuneet, jotka pystyvät liikuttamaan ainoastaanpäätään ja samalla tietenkin silmiään. Tämän takia käyttöliittymien suunnitteluliikerajoitteisille on melko vaikeaa, sillä perussyöttötavat eivät toimi.Näppäimistö, hiiri ja muut kädellä käytettävät ohjaimet ovat yleensä jokoerittäin vaikeasti hallittavissa tai todella hitaita. Siksi liikerajoitteisille onkehitetty omia tapoja ohjata käyttöliittymää. Perinteinen tapa onneliraajahalvaantuneilla esimerkiksi ollut ohjaustikku, jota hallitaan suulla,mikä ei ole kuitenkaan yksinkertainen tai nopea tapa ohjata konetta.Silmien avulla kontrollointi tulee muista vaihtoehdoista ensimmäisenämieleen, sillä silmät toimivat yleensä, vaikka raajat eivät olisi hallinnassa. Muitavaihtoehtoja ovat käsien eleisiin, pään liikkeisiin tai näiden yhdistelmiinperustuvat käyttöliittymät. Näihin kaikkiin liittyy ongelmia. Jo pelkästäänsilmien avulla käytettävät koneet ovat melko hankalia, sillä pelkän katseenavulla navigointi tuottaa vaikeuksia. Multimodaalisuudella voidaan saadaparempia tuloksia kuin pelkästään yhtä tiettyä systeemiä käyttämällä.Katseiden ja eleiden pohjalta voidaan myös saada lisää tarkkuutta toimintoihin.

2Ongelmia löytyy kaikista käyttötavoista. Osalla liikerajoitteisista on myöshankaluuksia kontrolloida silmiensä liikkeitä. Katse saattaa harhailla henkilönomasta tahdosta huolimatta melko paljon ja sen kohdistaminen haluttuunpaikkaan voi olla lähes mahdotonta. Tämä tuo lisävaatimuksiakatseenseurantalaitteiden tarkkuudelle. Eleiden perusteella toimivakäyttöliittymää eivät voi kaikki käyttää, sillä neliraajahalvaantuneilla kädeteivät toimi. Näin heillä ei ole keinoja hyödyntää elekieltä käyttöliittymässä.Heillä vaihtoehtoinen kontrollointitapa liittyykin pään liikkeisiin ja esimerkiksisilmien räpytykseen. Lisäksi äänenkäyttö on yksi mahdollinen keinotietokoneiden hallintaan.Palautemuotoja pitää myös miettiä tässä yhteydessä. Vaikka normaalimonitoripalautekin toimii useimmiten, niin multimodaalisista käyttöliittymistäsaatetaan saada parempia, jos käytetään jotain muuta palautetapaa. Tästä syystäesimerkiksi tuntopalautteen käyttöä kannattaa tutkia.Näppäimistö ja hiiri ovat tällä hetkellä keskeisessä asemassa jokapäiväisessätietokoneen käytössä, että näiden käytettävyyden parantaminen onmerkittävää. Vaikka liikerajoitteisille ihmisille on kehitetty monia eriapuvälineitä, niin nämä ovat yleensä niin erikoistuneita, että ratkaisu toimiimahdollisesti vain rajoitetulla käyttäjäkunnalla. Lisäksi erikoisratkaisujensaatavuus on heikko. Tästä syystä perinteisten syöttölaitteiden kehityksestäsaataisiin suurin mahdollinen hyöty. Tämän tutkielman keskeisin teema onkinnäppäimistön ja hiiren käytön helpottaminen.Yksittäinen tietokone ei todennäköisesti ole liikerajoitteisille ihmisillekovinkaan saavutettava, sillä siitä puuttuu tarvittavat apukeinot. Tästä syystäolisi hyvä kehittää käyttöliittymiä kaikille avoimeen suuntaan. Näin ei tarvitsisitehdä jokaiseen vammaan omaa ratkaisua, vaan yksi ja sama käyttöliittymä olisisopiva suurelle joukolle ihmisiä. Kaikkea ei voi kuitenkaan saada yhteenratkaisuun, mutta mahdollisimman laajasti saavutettava käyttöliittymähyödyntäisi monia ihmisryhmiä.Tämän aiheen tutkimus on tulevaisuuden kannalta todella hyödyllistä, silläesimerkiksi länsimaissa ihmisten ikärakenne ei ole enää pyramidimuotoinenvaan enemmän pallomainen. Iäkkäiden ihmisten määrä kasvaa jatkuvasti.Fyysiset kyvyt heikkenevät iän karttuessa. Nykyiset ihmiset ovat tottuneet jotietotekniikkaan. Parinkymmenen vuoden päästä nykyään päivittäintietokoneita käyttävät ihmiset saattavat olla tilanteessa, jossa heidän fyysisettaitonsa ovat selvästi heikentyneet. Normaalit tiedonsyöttötavat ovat liianvaikeita niiden tarkkuuden takia. Siksi olisi hyvä kehittää tulevaisuuttakinvarten uusia ja edelleen parempia tapoja käyttää tietokoneita.

3Tämä tutkielma on jaettu kuuteen lukuun. Johdannon jälkeen käsittelentoisessa luvussa yleisesti liikerajoitteisuutta. Tuon esille muutamia sairauksia javammoja, jotka aiheuttavat motoriikan heikkenemistä ja käsittelenliikerajoitteisuutta aiheuttavien tilojen yleisyyttä. Kolmannessa luvussa esittelenongelmia, joita liikerajoitteiset ihmiset kohtaavat tietokoneen käytössä.Erityisesti paneudun ongelmiin syöttölaitteiden kanssa ja esittelen vieläerikseen vanhusten ongelmat. Neljäs luku käsittelee käyttöliittymäsuunnitteluahieman yleisemmin. Luvussa puhutaan lyhyesti siitä, mihin suuntaankäyttöliittymiä tulisi kehittää, jotta liikerajoitteiset ihmiset saisivat parhaanhyödyn irti tietokoneista. Suuntana onkin mahdollisimman monelle ihmisillesuunnattu käyttöliittymä. Viidennessä luvussa käsittelen parannusehdotuksia,joita annan etenkin näppäimistön ja hiiren käytettävyyttä ajatellen. Sivuankuitenkin myös yleisiä mahdollisuuksia käyttöliittymän parantamiseksiliikerajoitteisia ihmisiä varten. Lopuksi on pohdinta- ja yhteenveto-osuus.

42. LiikerajoitteisuusLiikerajoitteiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, jolla olisi samat piirteet, jotenerityisen tarkasti eri oireita ei voi lähteä lyhyesti erittelemään. Tietty tila ei edesole pysyvä, vaan joidenkin tautien takia liikerajoitteisten taidot rappeutuvatajan myötä taudin edetessä. Molemmat tekijät asettavatkäyttöliittymäsuunnittelulle omat hankaluutensa. Yksi ratkaisu ei välttämättätoimikaan toisella henkilöllä, eikä edes välttämättä yhdellä ja samalla henkilöllämuutaman vuoden päästä. Näistä syistä käyttöliittymäsuunnittelu on todellahaastavaa. Jokaiselle liikerajoitteiselle henkilölle ei voi tehdä omaa ratkaisuaan.Liikerajoitteisuus ei edes rajoitu pelkästään ihmisiin, joilla on joku tiettyvamma. Liikekyvyltään normaalit ihmiset voivat menettää tilapäisesti kykynsähallita raajojaan kunnolla. Väsymys tai stressi vaikuttaa myös lihasten voimaanja esimerkiksi fyysisesti tai henkisesti väsynyt henkilö saattaa kärsiä normaaliaenemmän lihasvapinasta, joka vaikeuttaa tietokoneen käyttöä. Näppäimistön jahiiren ergonomia ei myöskään ole aina paras mahdollinen, joten huonotyöskentelyasento saattaa aiheuttaa kiputiloja sormiin tai ranteisiin. Lisäksi voiolla esimerkiksi käyttäjästä riippumattomia syitä, jotka vaikeuttavat tietokoneenkäyttöä. Esimerkiksi toisella kädellä saattaa joutua tekemään joskus jotainmuuta ja oikeakätisille hiiren käyttö vasemmalla kädellä on huomattavanhankalaa.Liikekyvyn heikkeneminen voi johtua muutamastakin eri asiasta. Osalla onjokin sairaus ja osalla on vamma. Vamma voi olla synnynnäinen tai se voi ollatullut myöhemmällä iällä onnettomuuden seurauksena. Jos onnettomuudessavaurioituu ylin niskanikama, niin seurauksena on vakava vamma, josta voiaiheutua neliraajahalvaus tai tietenkin jopa kuolema. Myös aivohalvaus voiaiheuttaa motoristen kykyjen huononemista. Lisäksi vanhuus tuo mukanaanlihaksiston ja sorminäppäryyden heikentymistä.COGAINin (Communication by Gaze Interaction, Euroopan Komissiontukema hanke katsekäyttöliittymien hyödyntämisestä vammaisille) [COGAIN,2005] raportissa esitellään muutama tekijä, joka aiheuttaa liikekyvynalenemista. Seuraavassa luetellaan joitakin tekijöitä:• Motoneuronitauteihin (MND) luetaan sairauksia, jotka vaikuttavataivojen motoneuroneihin ja selkäytimeen. MND-taudin seurauksenakäsien käyttäminen voi olla todella vaikeata ja väsyttävää.• MS-tauti vaikuttaa keskushermostoon tuhoamalla myeleenituppeja,jotka suojaavat ja edistävät hermosolujen toimintaa. Tämä aiheuttaa mm.

5lihasjäykkyyttä ja -kouristuksia. Lihasten väsyminen on kuitenkinkeskeisin toimintaa haittaava tekijä.• CP-vamma on aivovaurio, joka haittaa lihasten hallintaa jakoordinaatiokykyä.• Selkärankavamma aiheutuu esimerkiksi voimakkaasta iskusta ranganalueella. Yleensä selkäytimeen vaurion alapuolelta liittyvät hermot ovataivojen käskyjen ulottumattomissa. Tästä johtuvat sekä neli- ettäkaksiraajahalvaus.• Aivohalvaus johtuu joko verenhukasta tai -vuodosta aivoissa. Tällainenvaurio saattaa aiheuttaa henkilön liikekyvyn heikkenemisen, jos halvaustapahtuu kyseisestä toiminnasta vastaavalla aivojen alueella.Listassa ei tietenkään ole kaikkia mahdollisia sairauksia, vaan siihen onotettu joitakin yleisimpiä esittelemään muutamia tekijöitä. Lisäksi on useitamuita neurologisia sairauksia, kuten Parkinsonin tauti, jotka aiheuttavateriasteisia liikevaikeuksia. Yllä olevan listan sairauksista MND on ainoatasaisesti kehittyvä vaiva muiden ollessa pysyviä tiloja [COGAIN, 2005].Liikerajoitteisia ihmisiä erityisesti tietokoneen käytössä vaikeuttaviatekijöitä ovat vapina ja kouristukset. Vapinaa on monenlaista ja sitä esiintyymyös terveillä ihmisillä. Vapina voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen: lepo- jaliikevapinaan. Essentiaalinen vapina on yksi liikevapinan alalajeista ja se onyksi yleisimmistä neurologisista vaivoista. Sitä esiintyy yleensä tiettyjenpäämäärätietoisten liikkeiden yhteydessä. Lepovapina puolestaan liittyyParkinsonin tautiin ja sitä esiintyy vaikka lihakset olisivat lepotilassa. [Frett andBarner, 2005]Kouristus on puolestaan tahdostariippumaton lihaksen voimakas kouristus,joka kestää yleensä lyhyen aikaa. Nämä aiheuttavat melko suuria liikkeitäesimerkiksi käsissä. Tämän seurauksena myös hiiren käyttö vaikeutuuhuomattavasti, kun käsi liikahtaa haluamattaan ja todella nopeasti.Ikääntymisen myötä ihmiskehossa tapahtuu fysiologisia muutoksia, jotkavaikuttavat koko kehon toimintaan. Muutoksia tapahtuu käsityskyvyn jamuistin heikkenemisenä, aistien toiminnan huonontumisena japsykomotoristen taitojen rapistumisena. Nämä kaikki vaikuttavat tietokoneenhallintataitoihin. [Emery et al., 2002]Liikerajoitteisia ihmisiä on miljoonia ympäri maailmaa. COGAINin [2005]raportissa annetaan mielenkiintoisia arvioita liikerajoitteisten ihmistenlukumäärästä. Euroopan väestöstä 10–15 prosentilla on vaikeuksia liikkeidensähallinnassa tai niiden suorituksessa, joten pelkästään Euroopassa voidaanarvioida olevan jopa yli 55 miljoonaa liikerajoitteista ihmistä. Näistä kuitenkin

6melko harvalla on joku vamma, sillä 70 prosenttia liikerajoitteisista ihmisistä onvanhuksia.Tulevaisuudessa liikerajoitteisten ihmisten määrä tulee varmasti kasvamaanreilusti, sillä vanhojen ihmisten määrä kasvaa jatkuvasti. On arvioitu, ettävuoteen 2020 mennessä Yhdistyneen kuningaskunnan aikuisasukkaista melkeinpuolet on yli 50-vuotiaita, ja yli 80-vuotiaat on nopeimmin kasvava ihmisryhmä[Hwang et al., 2001]. Tästäkin syystä vaihtoehtoisten käyttöliittymiensuunnittelu on tärkeää.

73. Ongelmia tietokoneen käytössäLiikerajoitteisten ongelmia tietokoneen hallinnassa ei voi niputtaa yhteen, silläheidän vaivansa ovat usein moninaisia. Neliraajahalvaantuneilla ovatsuurimmat ongelmat, sillä käsien käyttäminen ei ole mahdollista. Kädet ovattodella keskeisessä asemassa tietokoneen käytössä. Näppäimistö ja hiiri vaativatmolemmat melko tarkkaa motoriikkaa, mikä tuottaa useille liikerajoitteiselleongelmia joko syöttövälineiden hallinnassa tai niiden käytössä. Toisaaltanäppäimistö ja hiiri eivät ole muutenkaan erityisen ergonomisia, minkäseurauksena normaalikäyttökin saattaa aiheuttaa väliaikaisia tai jopa kroonisiavammoja. Onneksi tässä suhteessa on menty viime aikoina eteenpäin ja saatumarkkinoille myös ergonomisempia ratkaisuja, jotta säästytään moniltakäsivammoilta, jotka aiheutuvat huonosti suunnitelluista laitteista. Seuraavaksitässä luvussa käsitellään liikerajoitteisten ongelmia sekä verrataan vanhustentilannetta sairaisiin tai vammaisiin ihmisiin.Tietokoneet eivät ole erityisen käytettäviä edes ihmisille, joilla ei oleongelmia liikkeidensä hallinnassa. Kokeneet tietokoneen käyttäjät kokevatperäti 45 prosenttia tietokoneajastaan turhautumista epäselviin valikkoihin,käsittämättömiin dialogeihin ja moniin muihin vaikeasti ilmaistuihin asioihin[Shneiderman, 2003]. Tämä kertoo ikävästi sen, että käytettävyys tietokoneissaei ole mitenkään erityisen hyvällä tasolla edes ihmisille, joilla on normaaliliikekyky. Liikerajoitteiset ihmiset kokevat paljon suurimpia ongelmia. Syöttöjaohjauslaitteet saattavat olla todella vaikeita käyttää, vaikka normaaliinliikekykyyn pystyville ihmisille esimerkiksi perinteinen näppäimistön käyttö eituota erityisen suuria ongelmia.3.1. Ongelmat näppäimistön käytössäLiikerajoitteisten ongelmia näppäimistön käytössä ei ole tutkittu läheskään yhtätarkasti kuin hiiriongelmia. Tämä johtunee siitä, että näppäimistön käyttö eivaadi aivan yhtä tarkkaa käsien motoriikkaa kuin hiiren hallinta. Tietenkinkirjoitusnopeus ja -mukavuus kärsivät, jos on suuria vaikeuksia käsienkontrolloinnissa.Tutkimuksissa havaitut näppäimistövirheet voidaan jakaa seitsemään erikategoriaan [Pain and Trewin, 1999]:• tuplamerkkejä aiheuttavat liian pitkät painallukset,• sormen tai jonkun muun ruumiinosan aiheuttamat ylimääräiset merkithalutun näppäimen vieressä,

8• halutun merkin epäonnistunut painaminen (liian kevyt painaminen taiväärä näppäin),• epäonnistuminen kahden tai useamman näppäimen samanaikaisessapainamisessa,• tahattomat tuplapainallukset,• tahattomasti sormella tai jollain muulla ruumiinosalla painetutylimääräiset merkit kauempana tarkoitusta näppäimestä ja• näppäinten painaminen väärässä järjestyksessä.Nämä mainitut ongelmakohdat esiintyvät jossain määrin myös henkilöillä,joilla ei ole vaikeuksia liikkeidensä kanssa, tosin ei läheskään samassamittakaavassa kuin liikerajoitteisilla. Normaaleihin liikkeisiin pystyvät ihmisetkäyttävät ajastaan noin 1,7 % virheiden korjaamiseen, kun liikerajoitteisillasiihen meni peräti noin 7,3 % [Pain and Trewin, 1999]. Ero on merkittävä ja sehidastaa sekä vaikeuttaa selvästi vammaisten ihmisten tietokoneen käyttöä.Esimerkiksi tunnin kirjoitusurakan aikana terveet ihmiset käyttäisivät noinminuutin ja liikerajoitteiset lähes neljä ja puoli minuuttia virheidensäkorjaamiseen. Kun muistetaan, että liikekyvyltään rajoittuneiden ihmistenkirjoitusnopeus on muutenkin hitaampi, tällainen ero ei voi olla vaikuttamattayleiseen kirjoitusnopeuteen.3.2. Ongelmat hiiren käytössäHiiri vaatii tarkkaa käden hallintaa. Usein käyttöliittymien elementit ovatsuhteellisen pieniä, joten pienikin lipsahdus valintahetkellä saattaa saadaaikaan väärän valinnan. Tämä on jopa ongelma ihmisillä, joilla ei ole vaikeuksiamotoristen kykyjensä kanssa. Ikonit ja muut vastaavat valintapainikkeet sekävalikkorakenteet ovat pienikokoisia. Kaksoisnapautuksessa on vaikeata pitäähiiri paikoillaan.Hiiren käyttämisessä helpointa on siirtää kursori lähtöpaikasta lähellekohdetta. Tätä osoittaa myös Hwangin [2002] tutkimus, jossa käy ilmi, ettäetenkin vaikeasti sairailla henkilöillä on erityisen paljon ylimääräistä liikettälähellä kohdetta. Yli 100 pikselin päässä kohteesta erot normaalikäyttäjiin ovathuomattavasti pienemmät. Myös Pain ja Trewin [1999] ovat tehneet samanhuomion.Hiiren käyttöä tutkittaessa voidaan käyttää useita mitattavia arvoja.Cambridgen yliopiston tutkijaryhmä on tehnyt kaksi tutkimusta, joissa ontutkittu hiiren kursorin liikettä. Niissä on havaittu, että liikerajoitteiset ihmisetpysähtyvät useammin ja pidempikestoisesti liikkeen aikana, heidänpainallusaikansa on huomattavasti suurempi, kursorin liike muodostuu

9useammasta osasta ja liikenopeus sekä -tarkkuus ovat selvästi heikommat kuinnormaaleilla käyttäjillä [Clarkson et al., 2004]. Toisessa heidän tutkimuksessaanhavaittiin, että liikerajoitteisilla mm. kursorinrata seuraa harvoin suoraa linjaa,kouristukset aiheuttivat erittäin nopeaa liikettä ja kursori saattoi liikkuapitkäänkin vastakkaiseen suuntaan [Clarkson et al., 2002].Hiiriongelmatkin voidaan jakaa eri kategorioihin samoin kuin ongelmatnäppäimistöä käytettäessä. Viisi osa-aluetta on löydetty painallusvirheistä, joitakäyttäjät tekevät [Trewin et al., 2006]:• lähivirheet, jotka tapahtuivat alle 50 % kohteen säteen matkan päästäkohteesta,• kaukovirheet, jotka tapahtuivat 50–100 % kohteen säteen matkan päästäkohteesta,• lipeämiset, joissa kursori oli painettaessa kohteessa, mutta nostettaessasormi näppäimeltä kursori oli livennyt kohteen ulkopuolelle,• vahinkopainallukset, joita tapahtui yli 200 % kohteen säteen matkanverran kohteesta ja painaessa myös toista näppäintä, kun toinen onpohjassa ja• keskinäppäimen painallukset, eli väärän näppäimen painaminen.Vaikka Parkinsonin tautia sairastavat henkilöt tekivät suurin piirtein yhtämonta virhepainallusta kuin terveet aikuiset, niin silti heillä oli muutenhuomattavasti enemmän ongelmia hiiren käytössä. Parkinsonin tautiasairastavat aikuiset ja ikäihmiset käyttivät selvästi erilaista strategiaa hiirenkanssa. Heillä oli pienempi huippunopeus, enemmän osaliikkeitä ja useampiapysähdyksiä. [Trewin et al., 2006]Tutkimustiedot ovat tietenkin hyödyllisiä, mutta käyttäjäkeskeinenlähestyminen on myös tärkeää. Tästä syystä mielenkiintoinen huomio on se,että liikerajoitteisten käyttäjien mielestä hiiren käyttäminen on vaikeata ja heyrittävät välttää toimintoja, jotka tarvitsevat hiirtä [Pain and Trewin, 1999, s.32]. Tämä tieto antaa hyvää johdatusta käyttöliittymäsuunnitteluun.Liikerajoitteiset ihmiset kokevat normaalin hiiren käyttämisen hankalaksi, jotentähän on pakko saada parannusta.3.3. Vanhusten ongelmatKun puhutaan liikerajoitteisista ihmisistä, ajatellaan yleensä henkilöitä, joilla onjokin sairaus tai vamma. Paljon suurempi ryhmä, jolla on heikentynytlihasvoima ja -tarkkuus, on vanhukset.Ikäihmisten liikkeet hidastuvat ja reaktionopeus kasvaa. Ketcham jaStelmach [2004] ovat kirjoittaneet näistä muutoksista. Heidän mukaansa

10iäkkäillä aikuisilla reaktio-, suoritus-, ja liikkeen hidastusaika kasvaa, liikkeenhuippunopeus pienenee, liike koostuu useammasta osaliikkeestä, tarkkuusheikkenee ja monen asian samanaikainen hallitseminen vaikeutuu. Näihinvaikeuksiin on useita fysiologisia syitä: mm. lihasten hallinta on heikentynytlihasten ja nivelten reseptoreiden suorituskyvyn huonontumisen takia jalihasmassa on pienentynyt. Nämä ongelmat ovat samanlaisia kuin ihmisillä,joilla on liikkeidensä kanssa ongelmia sairauden tai vamman takia. Hiirenkäyttö vaikeutuu ja hidastuu kaikkien yllämainittujen syiden takia.Keates ja Trewin [2005] tutkivat yli 70-vuotiaiden hiiren käyttöä ja keräsivätnäistä tilastoja. Lisäksi he vertasivat tietoja kolmeen verrokkiryhmään (nuoretaikuiset, aikuiset ja Parkinsonin tautia sairastavat). Tilastot osoittavat, ettävanhat aikuiset käyttivät tehtävän suorittamiseen enemmän aikaa, pitivättaukoja useammin sekä kesken liikkeen että varmistaakseen, että kursori onkohteessa, ja heidän korkein nopeutensa oli selvästi matalampi kuinnuoremmilla, mutta korkeampi kuin Parkinsonin tautia sairastavilla.Tutkimus ei kerro kuitenkaan aivan todellista kokonaiskuvaa vanhustenongelmista, sillä vanhukset olivat selvästi kokemattomimpia tietokoneenkäyttäjiä kuin henkilöt, joilla oli Parkinsonin tauti. Keates ja Trewin [2005]epäilevätkin, että vanhusten heikko menestys johtuu osittainkokemattomuudesta ja heikosta näöstä. Vanhusten joukossa kuitenkin onhenkilöitä, joilla on kokemusta tietokoneiden käytöstä, minkä ansiosta heidänongelmat todennäköisesti pienentyvät. Tutkimus osoitti kuitenkin selvästi, ettävanhuksilla on samantapaisia ongelmia kuin sairailla tai vammaisilla ihmisillätietokoneen käytössä, tosin osa vaikeuksista saattaa johtua myös esimerkiksiheikentyneestä näöstä, mikä ei yleensä ole ongelmana muilla liikerajoitteisillaihmisillä. Toisaalta nykyiset ikäihmiset ovat melko kokemattomia tietokoneenkäyttäjiä, mikä aiheuttaa jo osan ongelmista, joita he joutuvat kohtaamaantietotekniikan kanssa. Tämä kuitenkin muuttuu tulevaisuudessa, kun nykyisetaikuiset, jotka ovat olleet kosketuksissa tietotekniikkaan pitkään, ikääntyvät.Melko yleisesti oletetaan, ettei vanhuksilla ole kiinnostusta käyttää uuttateknologiaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Vanhusten vähäinen uudenteknologian käyttäminen johtuu yleensä siitä, että he eivät usko kykyihinsäkäyttää tällaisia laitteita. Lisäksi vanhukset tarvitsevat enemmän harjoitusta jaapua, kun he opettelevat esimerkiksi tietokoneiden käyttöä. [Czaja and Lee,2007]Vanhukset käyttäisivät nykyäänkin tietokoneita enemmän, jos niidenkäyttäminen olisi helpompaa. Heillä ei ole pelkoa tietokoneita kohtaan. He eivätkuitenkaan usko hallitsevansa niiden käyttöä, mikä johtuu osaltaan siitä, että

11käyttämisestä on tehty liian vaikeata. Toisaalta tulevaisuudessa vanhemmatkinihmiset ovat tottuneempia jo tietokoneisiin, jolloin todennäköisemmin he ovatkiinnostuneita edelleen niiden käyttömahdollisuuksista vanhemmalla iällä.Käyttöliittymien parempi suunnittelu saisi vanhemmat ihmiset jo nytparemmin mukaan uuden teknologian pariin ja toisaalta auttaisi myös tuleviavanhuksia, joilla on jo käyttötaito hallussaan nuoruudestaan.

124. Käyttöliittymäsuunnittelu liikerajoitteisilleLiikerajoitteisia ihmisiä on melko paljon, mutta he ovat kuitenkin selvästivähemmistönä. Tästä syystä usein saatetaan jättää taloudellisestikannattamattomana liikerajoitteiset ihmiset huomioimatta suunniteltaessakäyttöliittymiä.Vanderheiden [1993] antaa syitä, miksi käyttöliittymien pitäisi ollahelpompia myös niille ihmisille, joilla on joitain tietokoneen käyttöä haittaaviaongelmia. Noin joka kymmenennellä henkilöllä on tällaisia ongelmia, ja lähesjokaisella merkittävällä yhtiöllä on palkkalistoillaan tällaisia ihmisiä. Merkittäväetu helpommista käyttöliittymistä on myös se, että ne auttavat yleensä kaikkiakäyttäjiä, sillä avut ovat helpotukseksi myös muille ihmisille. Esimerkiksijalkakäytävien reunakiveystä madallettiin suojateiden kohdalla pyörätuolillaliikkuvia ihmisiä helpottamaan, mutta tästä on ollut apua myös esimerkiksipolkupyöräilijöille ja lastenvaunuja työntäville ihmisille. Samat asiat sopivatkäyttöliittymiin. Liikerajoitteisia ihmisiä helpottamaan kehitetyt keinot voivatauttaa muitakin ihmisiä. Ohjelmat, joista tehdään yhteensopivia myöshelppokäyttötoimintojen kanssa, ovat todennäköisemmin myös helpomminlaajennettavia olemaan yhteensopivia muiden lisälaitteiden kanssa. Laitkinvaativat usein apuja liikerajoitteisille ihmisille, eikä heitä pitäisi vammojensatakia syrjiä. Taloudellinen panostus ohjelmistoon, johon on lisättyhelppokäyttötoimintoja vammaisille ihmisille, ei ole kovinkaan suuri, jos setapahtuu jo suunnitteluvaiheessa. Lisäksi se on vain oikea tapa toimia.Liikerajoitteisia ihmisiä ei pitäisi syrjiä tai laittaa epäedulliseen asemaanvaikeiden laitteiden takia.Tietokoneen käyttämisen helpottamiseen tarvitaan kuitenkin kaikkienyhteistyötä. Laitteisto- ja käyttöliittymävalmistajat voivat jo pienillä muutoksillatai lisäyksillä vaikuttaa vähäisempiä ongelmia kohtaavien ihmistenkäyttömukavuuteen tietokoneiden kanssa. Tällaisia muutoksia on jo olemassa,sillä esimerkiksi Windows-käyttöjärjestelmässä on helppokäyttötoimintojaauttamassa liikerajoitteisia ihmisiä. Lisäksi niiden tulisi tukea myös sellaisiaperinteisistä malleista poikkeavia syöttö- ja tulostuslaitteita, joita tietyt käyttäjättarvitsevat. Joskus kuitenkin käyttäjien ongelmat ovat niin suuria, että tarvitaanerityisiä apulaitteita, joten apulaitteita valmistavien yritysten tulisi saada aikaanmahdollisimman hyvin eri tietokoneisiin sopivia lisälaitteita. Lisäksi tarvitaanohjelmistovalmistajilta tiettyjä toimia. Niiden pitäisi suunnitella ohjelmia, jotkatekevät yhteistyötä käyttöliittymän helppokäyttötoimintojen kanssa, parantaa

13käyttöliittymän ominaisuuksia sekä toimia sopusoinnussa kolmannenosapuolen valmistamien apulaitteiden kanssa. [Vanderheiden, 1993]Jokaiselle toimivien käyttöliittymien suunnittelu ei siis ole mikään helppo jayksinkertainen prosessi. Siinä pitää ottaa huomioon monia tekijöitä ja lisäksi eriosapuolten välillä tulee tehdä yhteistyötä. Pelkästään käyttöjärjestelmääntehtävät muutokset jäävät todennäköisesti hyödyttömiksi, josohjelmistovalmistajat eivät hyödynnä näitä ominaisuuksia. Lisäksikäyttöjärjestelmien ja laitteiston pitäisi tukea eri mahdollisuuksialiikerajoitteisten ihmisten huomioonottamiseksi.Perinteisesti ihmisille, joilla on ongelmia liikkeidensä kanssa, on kehitettyvaihtoehtoisia syöttölaitteita tietokoneen käyttämiseksi, kuten kytkimiä,katseenseurantaan perustuvia ja äänellä ohjattavia laitteita sekä vaihtoehtoisianäppäimistöjä. Nämä saattavat olla kalliita, hitaita tai epäyhteensopiviayleisimpien käyttöliittymien kanssa [Pain and Trewin, 1999]. Siksi olisi myöshyvä suunnitella keinoja, joilla liikerajoitteiset ihmiset voisivat käyttäätietokoneita ilman ylimääräisiä ja kalliita lisälaitteita, jotka rajoittavat näidenihmisten tietokoneen käyttämisen vain niihin koneisiin, joihin on mahdollisuuskytkeä nämä ylimääräiset apuvälineet.Yleisesti erikoisryhmien, kuten liikerajoitteisten ja vanhusten, tarpeisiin ontehty ratkaisuja tiettyihin ongelmiin. Yleinen tapa on ollut etsiä ratkaisujanimenomaan yhteen ongelmaan tai sitten yritetty esimerkiksi ymmärtäävanhuuden merkitystä ja pyritty sitten tuottamaan noihin tarpeisiin oikeaatuotetta. Näissä molemmissa tavoissa on se ongelma, että tietyille ihmisryhmilletehdyt ratkaisut eivät välttämättä toimi muilla. Hieman kehittyneempi malli onesimerkiksi ottaa tutkimuksiin kaikenikäisiä ihmisiä ja välttää näinsoveltuvuusongelmat myös nuoremmille ihmisille. Tässä tavassa on ongelmanaedelleen se, että keskitytään liikaa ikään, eikä ihmisten taitoihin. Design for allon suunnittelumalli, jolla pyritään luomaan mahdollisimman yleiskäyttöisiäkäyttöliittymiä. Toisaalta tässäkin pitää muistaa se, että ihmistenmonimuotoisuus on laaja. Kaikille käyttäjille ei yksinkertaisesti pysty luomaanyhtä ja samaa ratkaisua. Jos käyttöliittymää yritetään saada käytännössä kaikillatoimiva, tämä ratkaisu ei välttämättä toimi kenelläkään. [Keates et al., 2000]Lopes [2001] on antanut kuusi ratkaisua, joilla käyttöliittymät saadaankaikkien saavutettavaksi. Käyttöliittymien pitäisi• tukea käyttäjien monimuotoisuutta, eli niiden pitäisi tarjotamahdollisuus muokata monitorilla näkyvien kohteiden kokoa, väriä jamuita ominaisuuksia,• tukea useita eri syöttölaitteita,

14• tukea useita eri tulostusmuotoja,• tarjota mahdollisimman minimalistisen mallin, mikä ei kuitenkaan saisiestää monimutkaisemmankin näkymän käyttämistä,• tukea vuorovaikutusta ja pitää yllä mielenkiintoa sekä• antaa selvät palautemuodot, jotka painottavat käyttöliittymän tuloksia jamuutoksia.Myös Trewin et al. [2003] ovat esittäneet vaatimuksia, jotta käyttöliittymätolisivat mahdollisimman helposti saavutettavia. Osittain nämä sivuavat samojaasioita kuin Lopesin listassa. Trewin et al. nostavat esiin myöspersonoitavuuden, eli käyttöliittymän muokkaamisen omien halujensamukaiseksi, joustavuuden, jonka avulla sekä kokemattomat että kokeneetkäyttäjät pystyvät käyttämään tietokoneita mahdollisimman tehokkaasti, jalaajennettavuuden, jotta esimerkiksi liikerajoitteiset ihmiset pystyisivätliittämään apulaitteita helposti yhdellä käyttöliittymällä. Kaikkialla toimivakäyttöliittymä voidaan siirtää myös erinäisiin muihinkin kohteisiin kuin vain jaainoastaan pöytäkoneisiin. Niitä voidaan käyttää informaatiokioskeissa jamuissa vastaavissa yleisöpäätteissä. Soveltuvuus käsittää sen, ettäkäyttöliittymä on mahdollisimman monen ihmisen käytettävä. Tällä eitarkoiteta pelkästään heikkonäköisiä tai liikerajoitteisia ihmisiä. Mukaan pitäälaskea myös ihmisten monimuotoisuus, eli iän, sukupuolen, kielen jakulttuuritaustan aiheuttamat psykologiset tekijät.Clarkson et al. [2001] antaa vuorovaikutuksen parantamiseksi käyttäjän jagraafisen käyttöliittymän välille kolme eri mahdollisuutta. Ensimmäisenätapana on multimodaalisuuden hyödyntäminen, eli uuden tai uusien kanavienlisääminen vuorovaikutukseen. Toinen mahdollisuus on nykyisten syöte- japalautekeinojen parantaminen. Niitä voidaan parantaa esimerkiksi lisäämällätuntopalautetta, mikä yhdistää samalla multimodaalisuudenkinhyödyntämisen. Kolmantena tapana on havainnoivan käyttöliittymänkehittäminen. Tämä käyttäisi hyväkseen kaikkea informaatiota, jota se saisikäyttäjän syötteistä. Tämä on vain yksi mahdollisuus vuorovaikutuksenparantamiseksi, sillä muitakin tapoja varmasti löytyy.Paras vaihtoehto on näiden kaikkien kolmen tavan yhdistäminen design forall -mallin mukaisesti. Näin saataisiin todennäköisesti parhaitenmahdollisimman useaa ihmistä hyödyntävä käyttöliittymä tietokoneisiin.Ensinnäkin siis käyttöliittymän tulisi tukea monia eri vuorovaikutuskanavia,jolloin mahdollisimman monipuolisesti saataisiin käyttäjien halukkuuttakäyttää eri syöttötapoja esille. Lisäksi nykyisiä syöte- ja palautetapoja tulisi

15parantaa. Havainnoiva käyttöliittymä olisi sitten todella tärkeä, jottapystyttäisiin etenemään kohti kaikille suunnattua käyttöliittymää.4.1. Multimodaaliset käyttöliittymätMultimodaaliset käyttöliittymät ovat yksi tapa pyrkiä helpottamaanliikerajoitteisten ihmisten tietokoneen käyttöä. Tällaiset käyttöliittymät ovatjoustavia, muokattavia ja eleet ovat luonnollinen ohjaustapa [Keates andRobinson, 1999].Multimodaalisista käyttöliittymistä on tutkittu etenkin pään, eleiden jajoystickin yhdistelmää. Kahta erilaista syöttötapaa käytettäessä tietokoneenkäyttäminen oli hitaampaa kuin pelkästään yhtä syöttötapaa käytettäessä.Suurin syy tähän on huomattavasti suurempi kognitiivinen kuorma, jonkaylimääräinen hallintakeino aiheutti [Clarkson et al., 2001]. Tästä syystä tällaisetjärjestelmät pitäisi suunnitella huomattavan tarkasti ja mahdollisesti myösräätälöidä yksilön tarpeiden mukaan [Keates and Robinson, 1999]. Huonostisuunniteltu multimodaalinen käyttöliittymä vain vaikeuttaa tietokoneenkäyttöä. Se hidastaa käytön oppimista ja kuormittaa kognitiota. Toisaaltahyvään käytettävyyteen päästään normaalissakin tilanteessa tarkallasuunnittelulla, joten multimodaalinen käyttöliittymä ei tässä suhteessa olemissään erikoisasemassa.Pään käyttäminen syöttömenetelmänä on muutenkin ongelmallista, silläliikerajoitteisilla ihmisillä saattaa myös olla vaikeuksia pään liikkeidenkontrolloinnissa tai rajoittunut liikerata. Tämän vahvistaa myös tutkimus, jossatestihenkilöt käyttivät tietokonetta pään liikkeillä [Angelo et al., 2000].Tällainen eleitten ja käsiohjauksen yhdistelmä on vain yksi tapa hyödyntäämultimodaalisuutta, mutta tutkimustuloksia liikerajoitteisista ihmisistä jamuista multimodaalisista käyttöliittymistä liikerajoitteisten ihmisten kohdalla eilöydy. Näissä olisi huikeasti eri vaihtoehtoja, joita voisi hyödyntää.Yksi ratkaisu helpottamaan liikerajoitteisten ihmisten tietokoneen hallintaaon parantaa hiiren käyttömukavuutta tai lisätä siihen ominaisuuksia, jotkaavustavat sen toimintaa. Tuntopalautteen antaminen force feedbackin avulla onyksi tapa antaa hiirelle uusi ominaisuus, joka saattaa helpottaa liikekyvyltäänrajoittuneiden ihmisten tietokoneen käyttömukavuutta. Tämä hyödyntää lisäksimultimodaalisuuden periaatetta, mutta yhdellä syöttötavalla. Tuntopalautteenantaminen on toimiessaan melko yksinkertainen ja halpa tapa helpottaaliikerajoitteisten ihmisten hiiren käyttöä. Markkinoilla on jo useita hiirimalleja,joissa on force feedback -efektit. Lisäksi pitäisi ohjelmoida käyttöliittymäthyödyntämään tätä ominaisuutta.

16Tutkimuksissa on käytetty etenkin tekniikkaa, jossa kohteen ympärillä onns. painovoimakaivo (gravity well), joka vetää automaattisesti kursorin kohteenkeskustaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että liikerajoitteisilla ihmisilläpainovoimakaivo pienensi aikaa, joka meni kohteeseen saapumiseen [Clarksonet al., 2001], ja vähensi virheellisten painallusten ja ylimääräisen liikkeenmäärää lähellä kohdetta [Clarkson et al., 2002]. Langdon et al. [2002] tutkivatsamalla periaatteella toimivia puoleensavetäviä altaita (attractive basin), jotkatoimivat myös tilanteessa, jossa työpöydällä oli useita kohteita. Molemmattekniikat hyödyttivät liikerajoitteisia käyttäjiä.Kouristukset ja vapina ovat ongelma myös kauempana kohteista, sillä neaiheuttavat hiirelle ylimääräistä liikettä. Etenkin kouristukset saattavataiheuttaa pitkienkien matkojen turhia siirtymiä. Tätä varten on kehitetty ns.vaimennus-efekti (damping), joka on viskoosi voima nopeille tai nopeastikiihtyville liikkeille. Clarkson et al. [2001] ovat tutkineet tämän hyötyjä jahuomanneet, että vaimennus-efekti auttaa ihmisiä, jotka kärsivät kouristuksista,mutta eivät hyödytä käytännössä muita liikerajoitteisia henkilöitä. Normaalistihiiren käyttämisessä helpoin prosessi on siirtää kursori lähtöpisteestä lähellehaluttua kursoria. Tämäkin voi kuitenkin osoittautua hankalaksi urakaksi, joskärsii jatkuvista kouristuksista.4.2. Havainnoivat käyttöliittymätKäyttöliittymälle asetetaan suuria vaatimuksia liikerajoitteisten ihmistenkohdalla. Sitä voitaisiin viedä vielä askeleen eteenpäin kehittämällä siihenhavainnoivia ominaisuuksia. Nykyiset käyttöjärjestelmät ovat jo muokattavia,sillä käyttäjä voi muuttaa monia esimerkiksi ulkoasuun liittyviä ominaisuuksia.Lisäksi on monia ominaisuuksia, joilla voidaan helpottaa liikerajoitteistenihmisten toimintaa. Windows Vistassa on esimerkiksi sticky keys -ominaisuus,jonka avulla käyttäjä voi painaa näppäimiä yksi kerrallaan, kun tarvittaisiinkahden näppäimen samanaikaista painamista, ja filter keys -ominaisuus, jokahylkää liian nopeat tai liian pitkät näppäimen painallukset [Vista]. Tällaisetominaisuudet ovat hyödyllisiä, mutta ne edistävät vain hiemansaavutettavuutta.Ominaisuudet pitää säätää joka kerta jokaiselle käyttäjälle. Lisäksi kaikkikäyttäjät eivät välttämättä ole tietoisia mahdollisista helppokäyttötoiminnoista.Toiset käyttäjät tarvitsevat säätöjen muokkausta lyhyen tai pitkän ajan jälkeen.Väsymys ja taustahäly saattavat nopeastikin ja pitkäaikaisessa käytössä myösonnettomuus, parantuminen, taudin eteneminen tai normaali ikääntyminenaiheuttaa muutoksia liikekyvyssä [Trewin, 2000]. Nykyisissä

17käyttöjärjestelmissä asetukset ovat kaikki käyttäjän hallinnassa, mutta näitä eiaina käytetä hyödyksi. Havainnoivat käyttöliittymät voisivat ratkaista tämänongelman, sillä ne osaisi asettaa asetukset ilman käyttäjän tietojamahdollisimman sopiviksi.Trewin [2000] on havainnut viisi syytä, miksei mahdollisia helpottaviaasetuksia käytetä tai muutenkaan hyödynnetä käyttöjärjestelmienkokoonpanoasetuksia.• Käyttäjällä ei ole itseluottamusta muuttaa asetuksia.• Käyttäjä ei tiedä, mistä asetuksia muutetaan.• Käyttäjä ei ole tietoinen mahdollisista asetusvaihtoehdoista.• Oikeaa asetusvaihtoehtoa on vaikea tunnistaa. Käyttäjä ei välttämättätiedä, minkä asetuksen muuttaminen auttaa hänen ongelmaansa.• Perusasetuksilla olevaa käyttöliittymää voi olla vaikea hallita. Käyttäjä eiosaa hallita järjestelmää, jonka asetuksia ei ole muutettu. Tästä syystähän ei osaa esimerkiksi vaihtaa kieltä, jos käytetty kieli on hänelle vieras.Nämä asiat hankaloittavat selvästi liikerajoitteisten ihmisten tietokoneenkäyttöä. Merkittävä osa liikerajoitteisista ei ole tietokoneasiantuntijoita, jotenvarmasti itseluottamuksen puute sekä tietämättömyys kaikista ominaisuuksistaestävät apuasetusten käyttöönottoa. Joillain liikerajoitteisilla ihmisillä onauttajia, jotka voivat helpottaa myös asetusten kanssa, mutta kaikille ei pystytällaista mahdollisuutta antamaan. Vanhusten kohdalla, etenkin vielä nykyään,monet ongelmat kertaantuvat. Monillakaan vanhemmilla ihmisillä ei oleerityisen laajaa kokemusta tietokoneista ja uudesta teknologiasta, tosin tämämuuttuu tulevaisuudessa, kun tietotekniikkaan tottuneet ihmiset vanhenevat.Tietotekniikkaan tottumattomille käyttäjille oikeiden asetusten löytäminen jakäyttöliittymän kokonaishallinta on vaikeaa.Monia asetuksia on siis vaikea asettaa, mutta havainnoivat käyttöliittymätpystyisivät suorittamaan muutokset automaattisesti. Tällaiset käyttöliittymättekisivät havaintoja käyttäjän toiminnasta ja näiden tulosten perusteellakäyttöliittymä osaisi mukautua tarvittavalla tavalla helpottaakseen käyttäjäätämän ongelmissa. Havainnoivat käyttöliittymät olisivat ratkaisu ongelmaan,joka syntyy siitä, että liikerajoitteiset ihmiset ovat laaja ryhmä [Clarkson et al.,2001]. Näin vältettäisiin tilanne, jossa jokaiselle yksilölle pitäisi suunnitella omakäyttöliittymänsä. Havainnoiva käyttöliittymä osaisi korjata useita virheitätuntemalla käyttäjänsä, kuten liian pitkistä näppäimen painalluksesta johtuvatylimääräiset kirjaimet. Lisäksi se osaisi olla huomioimatta kursorin nopeuden,jos se ylittäisi tutkimuksissa saadun huippunopeuden kaksi pikseliämillisekunnissa, mikä johtuu yleensä lihaskouristuksesta [Clarkson et al., 2001].

18Clarkson et al. [2001] tulivat siihen tulokseen, että tuntopalautteen jahavainnoivan käyttöliittymän yhdistelmä olisi yksi todella varteenotettavavaihtoehto tulevaisuuden käyttöliittymäksi liikuntarajoitteisille ihmisille.Näiden kahden teknologian hyödyntäminen onkin mielenkiintoinenvaihtoehto, jotta tietokoneisiin saataisiin käyttöliittymät, jotka voisivat ollakaikkien saavutettavissa ilman ylimääräisiä apuvälineitä.Havainnoivan käyttöliittymän suunnittelun keskeisin kysymys on etsiäsopiva käyttäjämalli, joka osaisi tulkita oikein käyttäjän ja systeemin välistävuorovaikutusta. Käyttäjämallit on suunniteltu vammattomille ihmisille, muttatutkimusten mukaan jo yksinkertainen Model Human Processor (MHP) -malli,joka perustuu kolmeen yksinkertaiseen aikamääreeseen (tapahtumanhavainnoiminen, tapahtumaan reagoimisen päättäminen, vastauksensuorittaminen), antoi jo hyödyllistä tietoa liikerajoitteisten ihmisten toiminnasta[Clarkson et al., 2000].Toimiva malli hyödyttäisi useita eri liikerajoitteisia. Käyttäjien ei tarvitsisikäytännössä itse säätää monia eri ominaisuuksia, jotta he saisivatmahdollisimman toimivan tietokoneen heidän tarpeeseensa. Lisäksi toisillasairauden tila etenee, jolloin motoriset ominaisuudet heikkenevät ajan myötä.Hyvä malli osaa tunnistaa nämä muutokset ja toimia sen mukaan. Kunnonheiketessä käyttäjän ei tarvitsisi hankkia koko ajan uusia apuvälineitä, vaankaikki tarvittava olisi jo valmiina käyttöliittymässä.Havainnoivilla käyttöliittymillä olisi suhteellisen helppo auttaaliikuntarajoitteisten ihmisten näppäimistön käyttöä. Windows Vistanominaisuudet ovat jo hyödyllisiä. Niillä saadaan vaikutettua muutamiinongelmiin, joita liikerajoitteiset ihmiset kohtaavat tietokoneiden kanssa.Edelleen kuitenkin ongelmana on ominaisuuksien löytäminen ja asettaminen,mistä päästäisiin havainnoivien käyttöliittymien kanssa.Toisaalta osa kirjoitusongelmista on myös äärimmäisen hankala ratkaista.Jos käyttäjä epäonnistuu täysin näppäimen painamisessa, järjestelmä eitietenkään pysty huomaamaan tätä. Samoin väärässä järjestyksessä tehdytpainallukset ovat ongelmallisia. Tällaisissa tilanteissa pitää käytännössähyödyntää informaatiota kirjoituskielen kieliopista.Hiiriongelmistakin osa olisi hyvin ratkaistavissa havainnoivankäyttöliittymän avulla. Toisaalta pysähtymisiä ja väärään suuntaan lähtemistäon liian hankala ymmärtää. Kouristukset aiheuttavat todella nopeata jatahtomatonta liikettä ja näitä pystyy havaitsemaan. Normaalisti kursori liikkuunoin 2 pikseliä millisekunnissa, mutta kourituksien aikana nopeus nousee jopa8 pikseliin millisekunnissa [Hwang et al., 2001].

19Suurimmat tarpeet liikerajoitteisilla käyttäjillä apuun on lähellä haluttuakohdetta. Liikerajoitteisilla ihmisillä ei ole erityisen paljoa ongelmia kaukanakohteesta. Yli 100 pikselin päässä kohteesta kursorin liikerata on suurin piirteinsama kuin normaaleihin liikkeisiin kykenevillä käyttäjillä. Kursorin liikeradastavoi tehdä monia hyödyllisiä päätelmiä. Kohdealueen päällä rataa kuvaavatmonet tiukat käännökset ja pienemmät liikkeet [Hwang et al., 2001].Haluttu kohde voidaan määrittää seuraamalla kursorin liikerataa. Yksimahdollinen ratkaisu helpottamaan ongelmia lähellä kohdetta onsuurennuslasi. Windows Vistassakin on ominaisuus, jonka avulla kursorin aluevoidaan suurentaa [Vista]. Käyttöliittymän ei tällaisessa tilanteessa tarvitsisisuurentaa kaikkia alueita, joilla kursori käy. Apuakin tarvitaan vain kohteenläheisyydessä, ja kohde voidaan tunnistaa kursorin liikerataa seuraamalla.Normaalisti käyttöliittymän kohteet ovat melko pieniä ja liikerajoitteistenihmisten hienomotoriikka ei ole tarkkaa. Alueen suurentaminen auttaisi tällöin.Havainnoiva käyttöliittymä pystyy havaitsemaan, koska kursori alkaa liikkuapienempiä liikkeitä ja tekemään tiukkoja mutkia. Näin haluttu kohdeidentifioidaan ja tämän jälkeen suurennetaan.Havainnoivissa käyttöliittymissä on kuitenkin mahdollisesti moniaongelmia, joita tulee ratkaista ennen kuin niistä voi tulla yleinen tuote.Käyttäjien kannalta suurimmat ongelmat tulevat käytettävyysperiaatteista.Havainnoivat käyttöliittymät rikkoisivat monia hyvän käyttöliittymänperiaatteita. Käyttäjällä ei olisi läheskään samanlaista kontrolliakäyttöliittymästä kuin normaalisti, jos se osaisi sopeutua omien havaintojensamukaan. Lisäksi havainnoiva käyttöliittymä aiheuttaisi ongelmiaennustettavuuden ja läpinäkyvyyden kanssa. Systeemi, joka muokkaisi itseäänkäyttäjän mukaan, aiheuttaa vähintään ennustettavuuden menettämisen.Lisäksi läpinäkyvyyden menettäminen aiheuttaisi kontrollin katoamisen.Käyttäjä ei pystyisi kontrolloimaan käyttöliittymän ominaisuuksia. [Höök, 2000]4.3. Design for AllDesign for All tai Universal Design, kuten sitä Yhdysvalloissa kutsutaan[Darzentas and Miesenberger, 2005], on suunnittelutapa, jolla pyritään saamaantietokoneet kaikkien ulottuville. Design for All ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettätehdään vähemmistössä olevalle rajoittuneiden käyttäjien ryhmälle suunnattujaohjelmia. Sillä yritetään paremminkin vaikuttaa kaikkien käyttäjienmahdollisuuteen käyttää tietokoneita. Kaikilla ihmisillä pitäisi ollasamantapaiset mahdollisuudet tietokoneiden käyttämiseen. Tietenkin

20suurimpia apuja tarvitsevat rajoitteiset ihmiset tulevat hyötymään enitentällaisesta suunnittelumallista, mutta se hyödyttää myös muita käyttäjiä.Design for All -suunnittelumallin keskeinen ajatus ei ole se, että kaikkitoiminnallisuus saadaan sisällytettyä yhteen tuotteeseen. Sen tavoitteen ontuotteet, jotka ovat käytettävissä mahdollisimman monelle potentiaalisellekäyttäjälle ilman modifikaatioita, sekä tuotteet, jotka ovat helpostimuokattavissa monille käyttäjille, ja tuotteet, joiden käyttöliittymä voidaantavoittaa erikoislaitteilla. [Darzentas and Miesenberger, 2005]Vuorovaikutteiset järjestelmät voidaan jakaa kahteen kategoriaan.Ensimmäiseen kuuluvat ne, joissa on monia säädettäviä ominaisuuksia.Graafisissa käyttöliittymissä käyttäjä pystyy muuttamaan moniaominaisuuksia, kuten kuvakkeiden kokoa ja sijaintia. Näiden avullakäyttöliittymästä voidaan saada käytettävämpi, sillä esimerkiksi isommatkuvakkeet auttavat jo hieman. Kuitenkin tällaisen lähestymistavan suurinongelma on se, että käyttäjän pitää olla jo valmiiksi perehtynyt järjestelmään.Lisäksi yleensä muutettavien ominaisuuksien valikoima ei ole erityisen suuri.Mielenkiintoisimpia systeemejä ovat kuitenkin ne, jotka osaavat sopeutuakäyttäjän mukaan. Vaikka käyttöliittymät, jonka ominaisuuksia pystyy itsemuokkaamaan, tuovatkin jo mahdollisuuden kaikille sopivistakäyttöliittymistä, niin todellisesti tähän päästään käyttämällä mukautuviasysteemejä. Mukautuvia käyttöliittymän avulla voi järjestelmä automaattisestimuokata itseään käyttäjän tarpeita mukaillen. Järjestelmä käyttääseurantatietoja ja tekee näistä jatkuvasti päätelmiä, joiden avulla se pystyytarkistamaan, hiomaan, käsittelemään uudelleen ja poistamaan oletuksiakäyttäjän tarpeista. Näiden päätelmien avulla käyttöliittymän asetuksetsaadaan sille tasolle, joka auttaa parhaiten käyttäjää. [Stephanidis, 2001]Ensimmäiset tavat, joilla yritettiin saada kaikille sopivia käyttöliittymiä,olivat kömpelöitä. Ohjelmistoihin kehitettiin uusia ominaisuuksia jamarkkinoille tuotiin uusia apulaitteita. Uudet tuotteet olivat yleensä yksittäisiäja toimivat vain yhdessä tietyssä tilanteessa. Nämä eivät erityisesti antaneettodellista mahdollisuutta monille sopivalle käyttöliittymälle. Uudet ohjelmistotolivat vuorovaikutteisia ja niissä käyttäjä saattoi valita jotain ominaisuuksia,jotka mahdollisesti helpottivat tämän toimintaa koneen kanssa. Suurimpanaongelmana näissä toteutuksissa oli se, että uudet ominaisuudet oli kuitenkinluotu normaalisti toimiville ihmisille. Kaikki muutokset ohjelmistossa olivatjoka tapauksessa vain matalalla tasolla. Verrattuna sopeutuviin käyttöliittymiinvuorovaikutuksen laatu jäi huomattavasti alhaisemmaksi. [Stephanidis, 2001]

21Tulevat systeemit joutuvat luottamaan näistä syistä enemmänmukautuvuuteen. Pelkät tuote- ja ympäristötasolla tehdyt muutokset eivät autaliikerajoitteisiakaan muuta kuin vähän. Ilman mukautuvia käyttöliittymiä ei voisaavuttaa edes lähellekään tasavertaisia mahdollisuuksia kaikille. Jokaiseen eriongelmaan tai käyttörajoitukseen pitää periaatteessa tehdä oma ratkaisunsa, josei voida käyttää tuttuja syöttötapoja sekä perinteisiä käyttöliittymiä, joita myösnormaaliin liikkeisiin kykenevät henkilöt käyttävät.Suunnittelussa on otettava huomioon monta eri asiaa, jotta sopeutuviajärjestelmiä voitaisiin hyödyntää tehokkaasti. Ensinnäkinmukautumisominaisuus tulee suunnitella heti järjestelmään, eikä vastajälkikäteen. Toiseksi pitää olla ymmärrystä maailmanlaajuisesti eri tehtävienmahdollisista suoritustavoista ja -syistä. Kolmanneksi on muutettava normaaliakäsitystä siitä, että yhden tietokoneen kanssa on yksi käyttäjä. Suunnittelussapitäisi suunnata paremminkin tavoitteeseen, jossa tietokoneet olisivatkäytettävissä koska tahansa, missä tahansa ja kenelle tahansa. [Stephanidis,2001]Käyttöliittymien kehittämisessäkin tarvitaan kaksi uutta lähtökohtaa.Ensinnäkin nykyiset vallitsevat työkalut eivät tue laajaa valikoimaa mahdollisiavuorovaikutteisia teknologioita, joita kaikille sopivat käyttöliittymät tarvitsevat.Lisäksi perinteisiä käyttöliittymämalleja tulee muokata ja laajentaa, jottasuunnittelumalleja voidaan kehittää edellä mainittuun suuntaan. Toiseksi pitääkehittää niitä työkaluja, jotka mahdollistavat Design for All -mallin mukaisenkäyttöliittymän toteuttamisen. [Stephanidis, 2001]4.4. AgentitHavainnoivat käyttöliittymät ja Design for All tarvitsevat molemmatpikkuohjelmia, joita kutsutaan agenteiksi. Ilman agentteja tai vastaavaateknologiaa havainnoivaa käyttöliittymää ei voisi tehdä. Nämä pystyvättekemään itsenäisiä päätöksiä käyttäjän toimista riippuen. Liikerajoitteistenihmisten ongelmat ovat kirjavia ja samat säädöt eivät toimi jokaisellakäyttäjällä. Lisäksi vanheneminen, loukkaantuminen tai sairauden eteneminenaiheuttavat samalla käyttäjällä liikuntakyvyn heikkenemistä ja toisaaltaparaneminen liikuntakyvyn kehittymistä. Näiden syiden takia yksi käyttäjäjoutuu mahdollisesti muokkaamaan omia asetuksiaan myöhemmin.Nykyisissä systeemeissä asetusten muokkaaminen on täysin omissa käsissä.Ei ole olemassa kovinkaan laajalti ohjelmia, jotka tekevät itse asetusehdotuksiatai muokkaavat asetuksia itsenäisesti.

22Käyttöliittymän asetuksia määriteltäessä ideaalitilanteessa liikerajoitteistenihmisten apuna olisi asiantuntija, joka voisi laittaa asetukset tietyn sairaudenvaatimiin säätöihin, mutta tällöinkin prosessi on hidas ja haastava [Koester etal., 2005]. Agentit tekisivät kaikki tarvittavat säädöt tarkkailemalla käyttäjää.Jokainen yksilö saisi omat asetuksensa ja ne myös päivittyisivät tarpeenmukaan. Tällainen tarkkuus tuo ongelmia. Agenttiohjelma voi ollaepäluotettava tai käytetty malli väärä, jolloin asetuksista ei todennäköisestitulekaan toimivia ja käyttäjän vaikeudet lisääntyvät. Lisäksi kaikki eivät pidäajatuksesta, että agentti tutkii koko ajan heidän toimintaansa. Heidänmielestään yksityisyydensuoja menee jatkuvan tarkkailun alla. Tästä syystäagenttien pitää olla helposti sammutettavissa.Trewin [2004] tutki Dynamic Keyboard -ohjelmaa, joka monitoroi käyttäjääja hallitsi osaa Windows XP -käyttöjärjestelmän helppokäyttötoiminnoista.Tutkimus paljasti, että Dynamic Keyboard -agentti osasi tulkita oikein käyttäjänliian pitkät painallukset. Toisaalta algoritmi, joka käsitteli toistuvienpainallusten ongelmaa, vaatii lisää työtä toimiakseen kunnolla.Malli antoi mielenkiintoisia tuloksia, sillä agenttiohjelma pystyihallitsemaan ainakin osaa Windowsin ominaisuuksista ja auttamaan käyttäjiä.Dynamic Keyboard osasi myös huomata muutokset käyttäjässä [Trewin, 2004].Jos se huomaa nopeita muutoksia käyttäjän ominaisuuksissa, se osaa sopeuttaaitsensä uusiin ominaisuuksiin.

235. Liikerajoitteisia auttavia ratkaisujaTässä osiossa pyrin esittämään mahdollisia ratkaisukeinoja, joillaliikuntarajoitteiset ihmiset saisivat paremman mahdollisuuden käyttäätietokoneita. Keskityn etenkin tutkimaan näppäimistön ja hiiren käyttöönliittyviä ominaisuuksia, jotka helpottaisivat näiden keskeisten ohjauslaitteidentoimivuutta. Tämä ei kuitenkaan jää pelkästään liikuntarajoitteisten ihmisteniloksi, sillä todennäköisesti heille helppokäyttöisempi tietokone on myöshelpompi muillekin tietokoneiden käyttäjille. Tämä kannattaa muistaa, kunsuunnittelee uusia ratkaisuja erikoisryhmille. Lisäksi taloudellisesti uudetlähestymistavat eivät välttämättä ole niin kalliita kuin voisi olettaa, jossuunnittelu aloitetaan ihan alkuvaiheista. Jos uusien ominaisuuksiensuunnittelu toteutetaan vasta myöhemmässä vaiheessa, niin kustannuksetkasvavat, sillä paljon joudutaan tekemään uusiksi, jos kehitysideat toteutetaan.Tähän mennessä olen esittänyt liikerajoitteisten ihmisten ongelmiatietokoneen käytössä ja etenkin näppäimistön ja hiiren hallinnassa. Lisäksi olenkertonut jotain mahdollisista suunnitteluvaihtoehdoista ja yleisestikäyttöliittymäsuunnittelusta. Olen maininnut monia asioita, joita tulee ottaahuomioon mahdollisimman yleiskäyttöisen käyttöliittymän luomisessa. Näitäperusperiaatteita olisi hyvä noudattaa yleiskäyttöisen tietokoneen luomiseksi.Lisäksi olen esittänyt jo valmiita tutkimustuloksia. Näitä tuloksia voin myöskäyttää nähdäkseni, mitä pitäisi tehdä ja mitä on vielä tekemättä. Havainnoivatkäyttöliittymät ja agentit sekä design for all -malli ovat suurimmatmahdollisuudet parantamaan nykyisiä käyttöliittymiä, jotka ovat melkorajattuja. Ne eivät vielä tässä vaiheessa pysty erityisesti oppimaan käyttäjäätarkkailemalla. Jotain on jo kuitenkin tehty esimerkiksi valikoissa, silläWindows-käyttöjärjestelmä osaa tarvittaessa piilottaa harvoin käytetyt kohteet.Samoin Word-tekstinkäsittelyohjelma tekee samoin vähän käytetyillevalikkokohteille. Tästä on vielä kuitenkin pitkä matka todellisesti havainnoiviinkäyttöliittymiin, mutta se on päämääränä. Se helpottaisi huomattavastiliikerajoitteisten ihmisten toimintaa tietokoneiden kanssa.Todennäköisesti kaikki suunnitelmat eivät ole täysin toteuttamiskelpoisiavielä tässä vaiheessa, eivätkä ne välttämättä edes toimisi vielä. Toisaalta ne onkaikki annettu sillä oletuksella, että ne ovat jossain määrin hyödyksiliikerajoitteisille ihmisille. Muutoksia pitääkin tehdä askeleissa, sillä kaikkea eivarmastikaan pystytä saamaan aikaan heti. Ensimmäiseksi pitäisi pystyäkehittämään yleisimpien käyttöjärjestelmien kanssa toimivia ohjelmia, joista onhyötyä liikerajoitteisille ihmisille. Näitä voivat suunnitella tietenkin sekä

24käyttöjärjstelmiä että apuohjelmistoja valmistavat tahot. Tarkoituksena olisi jotässä vaiheessa mahdollisimman laaja yhteensopivuus.Uusimmassa Windows-käyttöjärjestelmässä Vistassa on jo moniahelppokäyttötoimintoja, joita voi asettaa tarvittaessa päälle. Useat toiminnotovat hyödyllisiä myös liikerajoitteisten kannalta. Puheentunnistuksen avulla voiantaa Windows-komentoja tai sanella sähköpostiviestejä sekätekstidokumentteja. Tämän avulla voidaan helpottaa jonkun verranliikerajoitteisten ihmisten tietokoneen käyttöä, kun kaikkea ei välttämättä pidätehdä näppäimistön tai hiiren avulla. Ongelmana on kuitenkin monetpuheeseen liittyvät asiat. Julkisilla paikoilla esimerkiksi puhekomennot tulevatkaikkien tietoisuuteen, mikä ei varmastikaan miellytä kaikkia ihmisiä.Suurennuslasi on työkalu, jonka avulla voi suurentaa esimerkiksi kursorinalueen. Tällä pystytään helpottamaan sitä ongelmaa, joka syntyy työpöydänkohteiden pienuudesta.Näyttönäppäimistö on näppäimistön vastine ruudulla. Sitä voidaan painellahiirellä tai jollain muulla ohjauslaitteella. Näyttönäppäimistö ei kuitenkaanratkaise täysin niitä ongelmia, joita aiheutuu liikerajoitteisille näppäimistönkanssa, sillä edelleen kirjoittaminen tapahtuu toisella ohjauslaitteella, mikä eivälttämättä ole edes nopeuttava asia. Lisäksi se syö näytöltä melko suuren osantilasta.Hiirinäppäimet ovat näppäimistön käyttämistä hiiren korvikkeena.Nuolinäppäimillä ohjataan hiiren kursoria normaalisti. Toinen hiirtä korvaavatapa on käyttää näppäinoikoteitä. Näitä on ollut jo pitkään graafistenkäyttöliittymien valikoissa. Toimintoja pystyy käynnistämään painamallacontrol- tai alt-näppäintä sekä jotain muuta näppäintä. Tämä ei myöskään autakaikkia liikerajoitteisia, sillä monen näppäimen yhtäaikainen painaminen voituottaa ongelmia. Tällaisia vaikeuksia varten on kuitenkin "sticky keys"-ominaisuus, jolla pääsee samanaikaisesti painalluksista eroon. Kun sticky keyson päällä, niin näppäinyhdistelmät voidaan painaa erikseen. Esimerkiksi ctrlnäppäinvoidaan ensin painaa "pohjaan" ja sitten tarvittava toinen näppäinerikseen. "Filter Keys" osaa puolestaan korjata kirjoittaessa tulleitanäppäinvirheitä. Kun tämä ominaisuus on päällä, käyttöliittymä osaa tunnistaajoitain tahattomia näppäinpainalluksia. Se suodattaa painallukset, jotka ovattapahtuneet liian nopeasti ja painallukset, joissa näppäin on pohjassa liiankauan. Tämä auttaa liikerajoitteisia ihmisiä kuitenkin jo jonkun verran, sillänäppäimistön kanssa ongelmallista ovat juuri ylimääräiset painallukset.Vistan ongelma on edelleen se, että kaikki käyttäjät eivät tiedä näistäominaisuuksista ja ne saattavat olla joillekin vaikeasti löydettävissä. Asetuksien

25säätämistä varten Windowsissa on Ease of Access Center, johon on koottukaikki helppokäyttötoiminnot rajoittuneille ihmisille. Sieltä löytyvät nämäkaikki edellä luetellut työkalut. Tällä yritetään helpottaa käyttäjiä, sillä kaikkimahdolliset helpottavat ominaisuudet ovat yhdessä paikassa. Lisäksi Ease ofAccess Centerissä on myös yksinkertaisilla kysymyksillä ohjattu toiminto, jollakäyttäjä voi määrittää asetukset helposti mieleisikseen. Tämän tarkoitus onhelpottaa käyttäjiä, jotka eivät tiedä, mitkä asetukset ovat parhaat heidäntarpeisiinsa. Ease of Access Center on hyvä askel eteenpäin. Liikerajoitteisetihmiset pystyvät sen avulla säätämään asetuksia hieman helpommin.Havainnoiva nykyinen Windows ei kuitenkaan ole, minkä takia käyttäjätjoutuvat muokkaamaan asetuksia parantumisen, loukkaantumisen ja sairaudenetenemisen takia. Lisäksi asetukset ovat liian yleisellä tasolla. Monet ovatpelkästään päällä tai pois päältä, jolloin hienosäätö puuttuu.5.1. Perinteisten ohjauslaitteiden korvikkeitaTutkielmassani keskityn pääasiassa nykyisenkaltaisen käyttöliittymänkehittämiseen ja toteuttamiseen liikerajoitteisia ihmisiä hyödyntävällä tavalla.Tähän mennessä on kehitetty jo monia erilaisia erikoislaitteita ja -tekniikoita,joita liikerajoitteiset voivat hyödyntää. Tällaiset laitteet ovat yleensä täysinerikoistuneita helpottamaan vain tiettyjen liikerajoitteisten käyttäjientietokoneen käyttöä. Käsien ollessa toimintakyvyttömät hiiren ja näppäimistönkäyttö tulee mahdottomaksi, jolloin uusia apukeinoja on pakko suunnitella.Kuitenkin melko harvoin erityisesti tiettyyn vaivaan kehitettyjä laitteita tuetaansuoraan käyttöjärjestelmissä.Monet uusista tekniikoista hyödyntävät erikoislaitteita ja käyttävät muitavuorovaikutuskanavia kuin perinteinen tapa. Liikerajoitteisille sekä muillevastaaville ryhmille on kehitetty esimerkiksi vaihtoehtoisia syöttötapoja.Käyttäjät voivat hyödyntää eleitä tai vaikkapa silmiensä liikkeitä ja katsettatietokoneen hallintamuotona.Katse on lähes jokaiselle käyttäjälle mahdollinen tietokoneen hallintamuoto.Silmät toimivat myös useimmilla liikerajoitteisilla ihmisillä, vaikka muutenkoko ruumis olisi liikuntakyvytön. Tämä antaa mahdollisuuden käyttääkatseeseen perustuvaa käyttöjärjestelmää. Silmän fiksaatiolla tarkoitetaanhetkeä, jolloin silmä on paikallaan. Sakkaadit puolestaan ovat silmän nopeaitaliikkeitä, kun se hakee haluttua kohdetta. Tähän pohjautuvat silmän liikkeeseenperustuvat käyttöliittymät. Fiksaatiota tulkittaessa yritetään löytää haluttukohde. Ongelmana on se, että fiksaatioiden aikanakaan silmä ei ole täysinpaikallaan. Lisäksi pitäisi pystyä tulkitsemaan, koska silmä pysähtyy

26kohteeseen, jonka käyttäjä haluaa aktivoida. Silmän pitää kuitenkin pysähtyähetkeksi myös niihin kohteisiin, joita käyttäjä ei halua aktivoida. Joskus myösesimerkiksi ajatuksen harhaillessa silmä saattaa pysähtyä hetkelliseksi johonkinpisteeseen, vaikka sen kohdan merkityksellä ei ole mitään väliä. Katseohjattavakäyttöjärjestelmä tarvitsee myös lisälaitteita.Multimodaalisuus antaa muitakin mahdollisia vaihtoehtoja, joilla lisätävuorovaikutustapoja. Eleet on toinen mahdollinen tapa, jolla voi hallinnoidatietokoneita. Eleillä on kohtalaisen helppo antaa yksinkertaisia komentoja,mutta käsien hallinta on tässä edelleen keskeisessä asemassa. Lisäksiesimerkiksi äänipalaute on yksi mahdollisuus auttaa normaalissakanssakäynnissä. Multimodaalisissa käyttöliittymissä on se ongelma, että nelisäävät huomattavasti kognitiivista kuormaa.On myös olemassa hieman erikoistuneempia ja omalaatuisempia ratkaisuja.On esimerkiksi suunniteltu kielellä ohjattavia käyttöliittymiä, sillä kielensomatosensorinen ja motorinen aivokuori vastaa kooltaan sormia ohjaavanaivokuoren suuruutta. Kieliohjauksessa on käytetty muutamaa eri menetelmää.Toisissa suuhun tarvitsee asettaa magneettisia sensoreita, joita ohjataan kielellä.Yhdessä menetelmässä kielen päähän asetetaan metallinen klipsi, joka onpäällystetty muovilla. Tätä klipsiä liikuttamalla tietynlaista seinää vastensaadaan aikaan kursorin liike. [Kencana and Heng, 2007]Todella pitkälle viety ratkaisu liikerajoitteisten auttamiseksi on suoraanaivoilla ohjattavat tietokoneet. Tällaisia suunnitelmia on tehty etenkinneliraajahalvaantuneiden varalta. Aivoilla ohjattavia käyttöliittymiä toteutetaanlukemalla suoraan aivosähkökäyrää päänahkaan asetettavilla sensoreilla, taiaivokuoreen leikkauksella asetettujen elektrodien avulla. Signaalit muutetaanreaaliaikaisesti käskyiksi, joilla voidaan ohjata esimerkiksi tietokonetta.Tällainen ratkaisu vaatii tietenkin monimutkaisia laitteita ja mahdollisesti jopaleikkauksia. Vaihtoehto on todella kallis ja toisaalta aikaa vievä, sillä käyttäjänja tietokoneen pitää sopeutua toisiinsa. [Wolpaw, 2007]5.2. Ratkaisuja näppäimistöongelmiinNäppäimistöongelmia on helpompi käsitellä kuin vaikeuksia hiiren kanssa.Näppäimistö ei vaadi yhtä tarkkaa sormien hallintaa kuin hiiri. Vaikka nopeusyleensä kärsii liikerajoitteisilla verrattuna ihmisiin, joilla on normaali liikekyky,niin yhden näppäimen painaminen ei ole yhtä hankalaa kuin hiirenliikuttaminen tarkasti. Käyttöliittymissä on jo nyt hyviä ominaisuuksia, jotkaauttavat liikerajoitteisia ihmisiä tietokoneen käytössä. NäppäimistöongelmistaWindowsin ominaisuuksilla voidaan estää vaikeudet, jotka johtuvat

27kyvyttömyydestä painaa kahta tai useampaa näppäintä samanaikaisesti sekäne, jotka aiheutuvat liian pitkistä painalluksista tai tahattomistatuplapainalluksista. Tällaiset tuplamerkit johtuvat yleensä samoista ongelmistakäsien hallinnassa. Lyhyt painaminen voi tuottaa joskus vaikeuksia ja toisaaltasormien herkkyys voi olla kadonnut, minkä takia sormi saattaa yhdenpainalluksen sijaan tehdä kaksi painallusta. Kumpikin vahinko aiheuttaaylimääräisen merkin tulostumisen näytölle.Kuva 1: Windows XP:n näppäimien suodatuksenasetuksetLiian pitkistä painalluksista pääsee eroon jo suhteellisen helposti, silläkäyttöliittymissä on usein jo olemassa ominaisuus, jolla pystyy vaikuttamaantoistoviiveen ja toistonopeuden pituuteen, kuten kuvassa 1 esitetään.Toistoviiveellä voidaan pidentää aikaa, jonka jälkeen järjestelmä alkaa tulostaaensimmäisen merkin jälkeen uusia merkkejä, ja toistonopeudella kaikkienmerkkien tulostusnopeutta. Näiden asetusten muuttaminen riittää melkopitkälle kumoamaan liian pitkien painallusten aiheuttamat ongelmat. Toisaaltajoskus saatetaan tarvita pitkiä painalluksia, sillä esimerkiksi välilyöntiä,askelpalautinta ja nuolinäppäimiä käytetään myös pitkillä painalluksilla.Esimerkiksi Windows XP -järjestelmässä toistoviiveen ja toistonopeudenmuokkaaminen vaikuttaa myös näiden näppäinten käyttöön.Trewin ja Pain [1998] tutkivat näppäimistön asetuksia säätävää mallia, jokaosaisi vaihtaa asetuksia tarpeen vaatiessa. Tämä malli yrittää etsiä parastamahdollista aika-asetusta, joka estäisi ylimääräisten merkkien tulostumisen,mutta sallisi kuitenkin mahdollisimman nopean tekstintuottamisen. Malli antoisuosituksen oikeasta asetuksesta, mutta vaikeutena oli se, että käytetyssä

28Macintosh-järjestelmässä oli vain neljä mahdollista asetusvaihtoehtoa. Joillaintestihenkilöillä oli huomattavia kirjoittamisvaikeuksia järjestelmänperusasetuksilla. Tutkimuksessa käytetty malli osasi kuitenkin suosittaa melkotarkasti parempaa aikarajoitusta. Koska asetusvaihtoehtoja oli vain neljä, niinpiti päättää, pyöristääkö lähimpään vai seuraavaan mahdolliseen vaihtoehtoon.Pidempi aika osoittautui paremmaksi. Malli oli myös suhteellisen vakaa, sillä seosasi valita sopivan asetuksen enemmistölle testihenkilöistä 20 painalluksenaikana. Kahden vaihtoehdon rajalla olleet käyttäjät eivät kuitenkaan saaneetvakaata päätöstä mallilta. Myös testihenkilöiden, joiden kirjoitustyyli muuttuitestien aikana, mallilta saamat suositukset vaihtelivat. Mallin tekemienasetusmuutosten jälkeen käyttäjien virheet kuitenkin pienenivät selvästi.Käyttöliittymien asetusten tarkkuutta pitäisi pystyä muuttamaan. Nykyinentarkkuus esimerkiksi toistoviiveessä on aivan liian suuripiirteinen.Havainnoivassa käyttöliittymässä asetuksen tarkkuus pitäisi olla paljonsuurempi. Näin ei jouduttaisi tilanteeseen, jossa käyttäjä on raja-alueella, mistäjohtuen malli ei osaisi antaa kovinkaan varmaa ratkaisua. Tällaisessa tilanteessakäyttöjärjestelmän pitäisi pystyä mukauttamaan asetusten muokkausnopeutta,jolloin ei jouduttaisi tilanteeseen, jossa asetukset muuttuisivat jatkuvasti.Yksinkertainen näppäimistömalli on onnistunut antamaan käyttäjillehelpottavia asetusmuutoksia ja samalla mukautumaan, kun käyttäjän omakirjoitustyyli muuttuu. Liian pitkien painallusten aiheuttama haitta pystytäännäin suhteellisen helposti korjaamaan. Tarvitaan oikea aikamääre, jollakäyttäjän kirjoitusnopeus kuitenkaan ei kärsi, mutta ylimääräiset merkitpystytään karsimaan.Järjestelmän pitäisi käyttää välilyönnille, askelpalauttimelle januolinäppäimille eri systeemiä, sillä näitä näppäimiä käytetään usein pitkilläyhtenäisillä painalluksilla. Näitä näppäimiä tuleekin käsitellä erikseen. Niidentoistoviiveen säätäminen voisi olla jopa kokonaan estetty, jolloin niitä voidaankäyttää edelleen pitkillä painalluksilla helposti. Tämä kuitenkin aiheuttaisi sen,että näitä näppäimiä voi painaa vahingossa liian pitkään, jolloin aiheutuuepätoivottuja muokkauksia. Näille näppäimille olisi hyvä tehdä oma käsittelysiten, että niitä voi edelleen käyttää pitkillä painalluksilla, mutta kuitenkinjärjestelmä osaisi kumota käyttäjän tekemät turhat pitkät painallukset. Tämätietenkin on aika vaikea toteuttaa. Muiden näppäinten, etenkin alfanumeeristen,kohdalla käsittely on helpompaa, sillä niitä käytetään todella harvoinpainamalla niitä pitkään pohjassa. Tässä kohtaa on järkevää yhdistäätoistoviive- ja toistonopeusominaisuudet. Toistoviive voisi erikoisnäppäimilleolla samaa tasoa kuin muillekin näppäimille, jolloin ensimmäinen toistava

29tuloste ei tapahtuisi helposti. Tämän jälkeen kuitenkin toistonopeus alkaisivähitellen pienentyä, jolloin pidempiaikainen painaminen tekisi sen, mitä senpitäisikin, eli tulostaisi esimerkiksi useita välilyöntejä peräkkäin. Toisaaltatällaisessa tilanteessa todennäköisesti menetettäisiin pitkän painalluksen hyöty,sillä toistoviive saattaisi muodostua liian suureksi. Pitkä painallus tuottaisitoisen syötteen vasta turhan pitkän ajan päästä, mistä seuraisi, ettätuplapainallus olisi todennäköisesti nopeampi. Toisena vaihtoehtona on antaakäyttäjälle mahdollisuus asettaa toistoviive- ja toistonopeusominaisuudettilapäisesti pois päältä. Näin käyttäjä pystyisi painamaan välilyöntiä,askelpalautinta ja nuolinäppäimiä myös pitkään, jos on ensin asettanutominaisuudet hetkellisesti pois toiminnasta.Tahattomat tuplapainallukset ovat hieman liian pitkiä painalluksia vastaavavirhe, joita liikerajoitteisilla ihmisillä esiintyy. Kummastakin ongelmasta seuraatietyn merkin ylimääräinen tulostaminen. Tuplapainalluksessa näppäin ei olekoko aikaa pohjassa, vaan sormi ehtii nousta hetkellisesti pois näppäimeltä.Käsien huonon hallinnan takia sormi saattaa joskus painaa näppäintä kahdestiperättäin, jolloin järjestelmä siis tulostaa kaksi merkkiä halutun yhden sijaan.Tahattomat tuplapainallukset voidaan tunnistaa, kun tutkitaan kaikkiakaksoispainalluksia. Lasketaan painallusten välissä oleva aika sekävahinkopainalluksille että tarkoituksenmukaisille tuplapainalluksille javerrataan näitä keskenään. Tahattomien painallusten välillä oleva aika onyleensä huomattavasti lyhempi kuin normaalien tuplapainallusten. Windowsjärjestelmissäon mahdollisuus valita asetus, joka suodattaa näppäinten toiston,eli se hylkää jokaisen kaksoispainalluksen. Tämä ei tietenkään ole optimaalinenvaihtoehto, sillä aikamäärettä ei pysty muokkaamaan. Kaksoismerkkienkäyttäminen hidastuu huomattavasti.Trewinin ja Painin [1998] tutkimuksissa yksinkertainen malli osasi tunnistaaongelmat, joita tuli liian pitkistä painalluksista, ja suositella asetustenmuokkaamista. Se tarkkaili tuplapainalluksia sekä englanninkielen avullamahdollisten tuplakirjainten yleisyyttä. Tahattomat tuplapainallukset eivättutkimuksissa ole olleet aivan yhtä yleisiä kuin liian pitkät painallukset, muttanäppäimistön käyttöä tutkiva malli osasi suositella myös tällaisesta ongelmastakärsiville korjausvaihtoehtoja. Mallin tarkkuus ja vakaus olivat hyvät, sillä seosasi suositella asetusten muokkausta henkilöille, jotka kärsivät eniten näistäongelmista, eikä lähtenyt turhaan muokkaamaan asetuksia jälkikäteen.Ongelmana näiden virheiden korjauksessa oli se, että niitä tuli suhteellisenharvoin. Mallin suosittelemat aika-asetukset tuplapainallusten korjaamiseenvaikuttivat myös tarkoituksellisten tuplapainallusten tunnistamiseen. Toisaalta

30aikaa ei oikein pystynyt lyhentämäänkään, sillä silloin korjattujen virheidenmäärä pieneni selvästi. Mallin antama suositusasetus oli kuitenkin tehokas, silläse löysi melko tasapainoisen arvon, jolla pystyi vähentämään virheitä,vaikkakin se vaikutti myös hieman kirjoitusnopeuteen.Nykyisellään Windows-järjestelmään ei pysty asettamaan aikamäärettä,jotta kaksoisnäpäytysten nopeutta voisi säätää. Epätarkat asetusvaihtoehdottuovat tähänkin ongelmaan vaikeammat ratkaisumahdollisuudet, sillätahattomien ja tarkoituksellisten kaksoisnäpäytysten ero ei ole erityisen suuri.Tämä vertautuu melko tarkasti myös tuplamerkkejä aiheuttaviin liian pitkiinpainalluksiin. Tekstiä kirjoittaessa kannattaa myös tarkastella kirjoituskieltä,kuten Trewinin ja Painin tutkimuksessa oli tehty. Tämä lisää mallinmonimutkaisuutta, sillä kielten erot ovat tässäkin suhteessa suuret, mutta myöstarkkuutta.Joissakin näppäimistöllä suoritettavissa tehtävissä tarvitaan kahden taiuseamman näppäimen samanaikaista painamista. Isot kirjaimet ja esimerkiksinumeronäppäimien takana olevat erikoismerkit saadaan aikaan, kun painetaanmyös vaihtonäppäin pohjaan. Liikerajoitteisilla ihmisillä saattaa käsien jasormien hallinta olla niin heikkoa, että tällainen yhtäaikainen kahden taiuseamman näppäinen painaminen ei ole mahdollista tai se on hyvin vaikeaa.Isojen kirjaimien tulostamiseen on jo kehitetty melko yksinkertainenratkaisu. Caps lock -näppäintä painamalla tila muuttuu normaalistapäinvastaiseksi. Painamalla yhtä kirjainnäppäintä tulostuu vain iso kirjain, kunshiftin kanssa saadaan pieniä kirjaimia. Tämä on suhteellisen toimiva tapa, josei tarvita erikoismerkkejä, joita varten on pakko käyttää myös shift-näppäintä.Windows-käyttöjärjestelmissä on ominaisuus nimeltä "Alas jäävätnäppäimet" (englanniksi Sticky Keys), jonka avulla voi käyttäänäppäinyhdistelmiä ilman, että tarvitsisi painaa useaa näppäintä yhtä aikaa.Tämän avulla pystyy painamaan ensin esimerkiksi vaihtonäppäintä, joka "jääpohjaan", eli järjestelmä muistaa painalluksen. Seuraavaksi painetaan toistanäppäintä, jolloin esimerkiksi painamalla kirjainnäppäintä saadaan aikaan isokirjain.Trewinin ja Painin [1998] käyttämässä mallissa järjestelmä tutki seuraaviatekijöitä:• caps lock -näppäimen käyttö yhden ison kirjaimen kanssa,• vaihtonäppäimen painaminen ja vapauttaminen sekä sitä seurannutaskelpalauttimen käyttö,• lauseen aloittaminen pienellä kirjaimella,

31• vaihtonäppäimen painaminen ja vapauttaminen ilman toisen näppäimenkäyttöä,• jonkin muun muuntonäppäimen painaminen ja vapauttaminen ilmantoisen näppäimen käyttöä ja• vaihtonäppäimen painaminen uudestaan välittömästi sen vapauttamisenjälkeen.Näitä tapahtumia seuraava malli pystyi hahmottamaan, koska käyttäjälle tulivaikeuksia muuntonäppäimien kanssa. Malli osasi suositella melko hyvinkorvaavia asetuksia käyttäjille, sillä kaikille yhtä kättä kirjoittamiseenkäyttäneille testihenkilöille malli suositteli sticky keys -ominaisuuden käyttöä.Toisaalta molempia käsiä kirjoittamiseen käyttäville malli ei löytänyt varmojasuosituksia, vaikka osa heistä koki sen hyödylliseksi. Tämä johtuu siitä, ettänäillä henkilöillä ei ollut mallin mukaisia vaikeuksia muuntonäppäintenkäytössä. He pitivät silti sticky keys -ominaisuutta työskentelyä helpottavanatapana, vaikkeivät saaneetkaan siitä helpotusta erityisille ongelmatilanteilleen.Muuntonäppäinongelmat on jo nykyteknologialla suhteellisen helpporatkaista, sillä jo caps lock -näppäin antaa siihen pienen avun, vaikka se onkinvajavainen ratkaisu. Tästä syystä sticky keys -ominaisuus, eli alas jäävätnäppäimet, on hyödyllinen lisä. Tämän avulla voidaan käyttää myöserikoismerkkejä, jotka ovat esimerkiksi numeronäppäinten takana taioikopoluiksi tarkoitettuja kirjainyhdistelmiä. Suurin vaikeus tulevaisuudenvaralta onkin havainnoivan käyttöliittymän kehittäminen.Muuntonäppäinongelmiin on suhteellisen yksinkertaista vaikuttaa myösnykyisellä järjestelmällä, sillä ei tarvita mitään aikamääreitä tai vastaaviarajoituksia. Tarvitaan pelkästään tietty malli, joka tarvittaessa osaa suositellasticky keys -ominaisuuden käyttöönottoa. Tällainen toimiva malli oli joTrewinin ja Painin tutkimuksissa, vaikka sen käyttämä systeemi ei havainnutkaikki mahdollisia henkilöitä, jotka hyötyisivät sticky keys -ominaisuudesta.Havainnoivan käyttöliittymän avulla liikerajoitteiset henkilöt saisivatkäyttöönsä haluavansa ominaisuudet helposti, vaikka eivät välttämättä tietäisitällaisesta mahdollisuudesta.Liikerajoitteisille käyttäjille ongelmia näppäimistön käytössä aiheuttavatmyös vahingossa painetut väärät merkit. Näitä tulee sekä lähellä että kaukanahaluttua kohdetta. Tällaisia ylimääräisiä merkkejä aiheuttavat sormet tai muutruumiinosat. Nämä menevät yleensä päällekkäin toisen näppäimenpainalluksen kanssa.Trewinin ja Painin [1998] malli tulkitsi ylimääräisiä merkkejä tutkimallapäällekkäisiä painalluksia käyttäen hyväkseen tietoja näppäimistön asettelusta,

32englanninkielen kirjainyhdistelmien yleisyydestä ja käyttäjän kirjoitustyylistä.Tämä malli ei pysty havaitsemaan kaikkia virheitä, sillä se tutkii vainpäällekkäisiä painalluksia. Lisäksi on mahdollista, että käyttäjä epäonnistuukokonaan halutun merkin painamisessa, mutta painaa kahta muuta merkkiä, taipainallukset eivät osu päällekkäin. Malli havaitsi testihenkilöiltä, jotka tekivätyli kaksi virhettä, keskimäärin 55 % virheistä. Toisaalta malli myös tulkitsijoitakin kirjainpareja virheellisiksi. Muutamista epävarmuustekijöistähuolimatta malli tulkitsi käyttäjien kirjoitusta sen verran tehokkaasti, että siitäolisi normaalikäytössäkin hyötyä.Ylimääräisten merkkien käsittely on hankalaa, sillä tällöin pitää pystyätulkitsemaan, mitkä merkeistä ovat todella ylimääräisiä. Slow keys -ominaisuusvoi olla hyödyllinen, sillä se lukee painetut merkit vasta tietyn aikarajankuluessa. Tämä vähentää virheiden määrää, mutta toisaalta myöskirjoitusnopeus pienenee. Ominaisuuden avulla kaikkien merkkien tuottaminenvaatii pidemmän painallusajan, joten yhden merkin kirjoittaminen hidastuu. Sekuitenkin pystyy vähentämään virheitä selvästi, sillä suurin osa ylimääräisistäpainalluksista on lyhempiä kuin halutun näppäimen painallus. [Trewin, 2002]Ylimääräisistä merkeistä 95,5 % on päällekkäisiä painalluksia halutunkohteen kanssa, joten päällekkäisiä painalluksia hylkäämällä saadaan myösvirheiden määrää pienennettyä. Lisäksi haluttu näppäin painettiin alasensimmäisenä kaksi kertaa useammin ja vapautettiin aikaisemmin viisi kertaaniin yleisesti kuin vahingossa painettu ylimääräinen merkki. Näiden tilastojenavulla voidaan päätellä, että päällekkäiset painallukset poistamalla saadaanmyös ylimääräisten merkkien määrää vähennettyä. Täysin tämä ei kuitenkaanonnistu, sillä monet käyttäjät saattavat tietämättään painaa näppäimiäpäällekkäin, vaikka eivät olisikaan ammattimaisia konekirjoittajia. Kuitenkinyleensä ylimääräinen merkki painetaan lyhyemmän ajan sisällätarkoituksellisesti painetusta merkistä kuin seuraavan halutun merkinpainaminen. Lisäksi yleensä vahingossa painettu merkki on halutun merkinvieressä ja normaali käyttäjä todella harvoin painaa vierekkäistä näppäintätarkoituksellisesti päällekkäin, sillä silloin käytetään yleensä samaa sormeamolempien merkkien painamiseen. Tämä mahdollistaisi jälleen aikamääreenkäytön, mikä puolestaan vähentäisi mallin virheoletuksia. Tutkimuksissakävikin ilmi, että tällainen malli toimisi tehokkaasti jopa sellaisilla henkilöillä,joilla virheitä ei tule erityisen paljoa. [Trewin, 2002]Paras tulos tulisi todennäköisesti, jos yhdistettäisiin aikarajoitukset tietoihinkielen rakenteista, merkkien sijoittelusta näppäimistölle ja käyttäjäntoiminnasta. Havainnoiva käyttöliittymä osaisi jälleen tässäkin tapauksessa

33suositella käytettäväksi sellaista ominaisuutta, joka pystyisi olemaanhuomioimatta ylimääräisiä painalluksia. Tähän systeemi käyttäisi ensinnäkintiettyä aikarajoitusta, jonka ansiosta voitaisiin erotella tarkoituksellisetpainamiset vahingoista. Kannattaa myös huomioida se, että peruskäyttäjä eipaina vierekkäisiä näppäimiä yhtä aikaa kuin vahingossa. Jokaisessa kielessä onlisäksi erilaiset säännöt peräkkäisille merkeille. Niitä voidaan hyödyntäänäissäkin virhetilanteissa.Asetuksissa on oltava ominaisuus, jonka avulla ne voidaan laittaamanuaalisesti päälle ja pois päältä. Normaalissa kirjoituksessa todennäköisestiharvat käyttäjät painavat useita näppäimiä samanaikaisesti. Tietokonettakäytetään kuitenkin moniin muihinkin tarkoituksiin. Esimerkiksi pelitilanteessauseita näppäimiä saattaa olla samanaikaisesti pohjassa, kun ensinnäkin pitääohjata pelihahmoaan ja sitten vielä käyttää mahdollisesti joitain muitanäppäimiä pelitoimintoihin. Tällaisia tilanteita varten on pakollista sekäasetusten manuaalinen säätäminen että mahdollisen havainnoivan agentinottaminen pois käytöstä.Mitkään erityiset asetukset eivät oikein pysty auttamaan vielä kahdessakäsittelemättömässä näppäimistöongelmassa. Näppäinten painamista väärässäjärjestyksessä tai halutun merkin epäonnistunutta painamista on todella vaikeahavaita. Ainoa keino tähän lienee tekstinsyöttämisen tulkitseminen, mikäantaisi virheellisissä sanoissa paremmat vaihtoehdot. Esimerkiksi merkinepäonnistunutta painamista on muuten äärimmäisen vaikea tulkita. Siitä eilöydy mitään tekijää, jota voitaisiin tarkastella. Jos painaa näppäintä liiankevyesti, jolloin järjestelmä ei edes huomaa sitä, miten voisi pystyätulkitsemaankaan sitä? Tällaisissa tilanteissa ennakoiva tekstinsyöttö taivastaava toiminnallisuus helpottaisi jo hieman. Ennakoiva tekstinsyöttö pystyytulkitsemaan kirjoitusta ja täten korjaamaan joitakin virheitä.Näppäimistöongelmien suhteen ollaan melko hyvässä tilanteessa, sillä läheskaikkiin ongelmiin on jo jonkunlainen ratkaisu olemassa. Windowskäyttöjärjestelmissäon ominaisuuksia, jotka osaavat jättää huomioimattatiettyjä painalluksia. Lukuviiveillä pystytään jo kumoamaan monet vaikeudet,joita liikerajoitteiset ihmiset kohtaavat näppäimistöjen kanssa, suhteellisenhyvin. Hienosäätöä ominaisuudet tarvitsevat kuitenkin vielä, silläaikarajoitusten suhteen tarvittaisiin parempia asetuksia, jotta mahdollisimmanmoni saisi parhaan mahdollisen hyödyn näistä ominaisuuksista. Tällaisiaominaisuuksia ovat esimerkiksi ne, jotka korjaavat liian pitkiä painalluksia jatuplapainalluksia.

34Suurin tulevaisuuden mahdollisuus näppäimistöongelmille ovathavainnoivat käyttöliittymät. Trewinin ja Painin malli osasi tulkita melko hyvinja tasapainoisesti käyttäjän suorituksia. Lisäksi se osasi mukautua käyttäjänkirjoitustyylin muututtua. Osa liikerajoitteisten ongelmista tuleekin siitä, ettäkaikki käyttäjät eivät osaa asettaa tai eivät tiedä ollenkaanhelppokäyttötoiminnoista. Kaikilla liikerajoitteisilla ei myöskään ole henkilöitä,jotka voisivat auttaa näissä asetusten säätämisissä. Toimiva malli pystyisiantamaan käyttäjille oikeita asetusehdotuksia, jotka sitten tämä voisi hyväksyätai hylätä. Mallin pitäisi tutkia jatkuvasti näppäilytapaa ja antaa uusiaehdotuksia, jos käyttäjän kirjoitustapa muuttuu esimerkiksi sairaudenetenemisen vuoksi. Mallin ei kuitenkaan pitäisi jatkuvasti tehdä uusiaehdotuksia, sillä joskus voi muista olosuhteista riippuen kirjoitustyyli muuttuahetkellisesti. Pitkän ajan tulkinta antaisi paremman tuloksen, sillä silloin mallipystyisi tulkitsemaan selvän suunnan, jonka esimerkiksi kirjoitusnopeus antaa.Toisaalta mallin pitäisi myös pystyä tekemään nopeita muutoksia, kunesimerkiksi käyttäjä vaihtuu koneella.Käyttäjän toimintaa tarkkailevan mallin pitää olla myös käyttäjänhavainnoitavissa. Käyttäjän pitää nähdä, mitä malli tekee, jos näin haluaa. Mallikuitenkin muuttaa tapaa, jolla järjestelmä käsittelee syötteitä. Jos tämä tekeemuutoksen yhtäkkiä, niin käyttäjä ei pysy mukana. Järjestelmä ei toimisikaanenää oletetulla tavalla. Käyttäjä saattaa yrittää mukautua jo muutenkin, vaikkatietäisi järjestelmän tekemät muutokset.Kuva 2: Windows XP:n OnScreen-näppäimistöNäppäimistön korvaajaksi on myös mahdollista käyttää muita ratkaisuja.Käyttöjärjestelmät tarjoavat jo kirjoittamiseen näyttönäppäimistöä, joka näkyykuvassa 2. Tämä on näppäimistön korvike näytöllä, tosin sitä ei oletarkoitettukaan lopulliseksi ratkaisuksi liikerajoitteisille ihmisille. Hiirtäkäytetään sen avulla kirjoittamiseen. Tämä ei kuitenkaan poista liikerajoitteistenihmisten ongelmia, sillä hiiri on vieläkin vaikeampi käsitellä kuin näppäimistö.Lisäksi näyttönäppäimistö vie selvästi tilaa ruudulta, mikä ei myöskään ole

35paras mahdollinen ratkaisu. Jos näppäimistön muuttaa pieneksi, niin hiirenkanssa tarvitaan tarkempaa toimintaa. Jos näppäimistöä puolestaankasvatetaan, niin näyttötila loppuu kesken.5.3. Ratkaisuja hiiriongelmiinHiiren käytössä liikerajoitteiset ihmiset kokevat huomattavasti suurempia javaikeammin ratkaistavissa olevia ongelmia kuin näppäimistön kanssa. Hiirenkäyttö vaatii suhteellisen tarkkaa käsittelyä ja hyvää koordinaatiota. Kohteettyöpöydällä ovat melko pieniä ja niitä on usein lähekkäin. Niihin navigointi jajonkun kohteen valinta voi tuottaa suuria ongelmia. Kaksoisnäpäytyksessä voihiiri helposti livetä, jolloin valinta ei onnistu.Hiiriongelmia voi käsitellä tietyissä osa-alueissa. Hiiren käyttäminenvoidaan jakaa osiin. Ensimmäisenä lähdetään liikkeelle ja kiihdytetään, kunnestullaan lähelle haluttua kohdetta. Tässä vaiheessa nopeus hidastuu ja aloitetaankohteeseen kohdistaminen. Kun kohteeseen on päästy, niin painetaan hiirennäppäintä. Painalluksia on yksi tai kaksi kohteeseen tarvittavan määränmukaisesti. Painamisessa on oleellista myös hiiren pitäminen paikallaan. Joshiiri liikahtaa toiseen kohteeseen painettaessa, niin haluttu kohde eiaktivoidukaan, vaan joku toinen sen tilalla.Kuva 3: Windows XP:n hiirinäppäinten asetuksetWindows-käyttöjärjestelmässä on olemassa ominaisuus nimeltähiirinäppäimet, jonka asetusvaihtoehdot näkyvät kuvassa 3. Tämän avulla voiliikuttaa kursoria numeronäppäinten avulla. Tämä on melko yksinkertainentapa liikuttaa kursoria, sillä näppäimiä ei tarvita monta ja yhtä näppäintä voi

36painaa pitkään pohjassa, jolloin kursori liikkuu koko ajan. Liike on kuitenkintodella hidasta verrattuna hiiren liikuttamiseen, vaikka käytettäisiin nopeimpiaasetuksia. Liikerajoitteisilla ihmisillä kuitenkin hiirenkin huippunopeus jasuurin kiihtyvyys on heikompi kuin käyttäjillä, joilla ei ole ongelmialiikkeidensä hallinnassa, joten tämä ominaisuus hyödyttää liikerajoitteisiakäyttäjiä jo jonkun verran.Hiirinäppäimet onkin jonkunlainen apukeino, vaikkakaan ei erityisenkäyttökelpoinen. Siinä siirretään ongelma toisesta laitteesta toiseen, kunliikutetaan hiirtä näppäimistöllä. Yhden ja tietyn näppäimen painaminen ei oleerityisen vaikeata. Tarkkuus on suurin etu hiirinäppäimissä. Se onliikerajoitteisilla ihmisillä iso ongelma hiiren käytössä. Pieniin kohteisiin eipysty kohdistamaan erityisen tehokkaasti hiirellä, mutta hiirinäppäinten avullapienillä painalluksilla kursori liikkuu vain vähän. Tällaisen ominaisuudenansiosta tarkkuus paranee varmasti, mutta käyttönopeus todennäköisesti jopapienenee.Alkuvaiheessa liikerajoitteiset ihmiset eivät koe suuria vaikeuksiahiirenkäytössä. Yli 100 pikselin päässä erot normaaliin liikkeisiin kykeneviinihmisiin ovat huomattavan pieniä. Yhtenä ongelmana tässä ovat kuitenkinvapina ja kouristukset, jotka aiheuttavat suuriakin muutoksia kursorinsijainnissa ja liikkeen huippunopeudessa. Nopeus kasvaa kouristuksissahetkellisesti moninkertaiseksi. Kursorin sijainti muuttuukin tästä syystähuomattavasti hallitsemattomasti, joten uusi paikka voi olla pidemmän matkanpäässä halutusta kohteesta. Tämän jälkeen käyttäjä joutuu uudestaan etsimäänkohteensa ja vaihtamaan suuntaa, mikä vaikeuttaa ja hidastaa prosessia.Kouristusten aiheuttamista ongelmista päästään suhteellisen helposti eroon,sillä silloin kursorin liikenopeus kasvaa huomattavasti normaalia nopeuttasuuremmaksi kiihtyvyydellä, joka on myös normaalia hiiren kursorinliikuttamiskiihtyvyyttä suurempi. Yleensä hiiren kursoria liikutetaankorkeintaan 2 pikseliä millisekunnissa, kun kouristuksissa liike on 3-8 pikseliämillisekunnissa. Yksinkertaisimmillaan käyttöjärjestelmä voisi tutkia liikkeennopeutta tai kiihtyvyyttä. Jos hiiren nopeus kasvaa yli 3 pikselinmillisekunnissa, niin kursori voisi tuosta hetkestä alkaen jäädä paikalleen.Kursorin liikkeen voisi pysäyttää jo esimerkiksi 2 pikselissä millisekunnissa, joskiihtyvyys kasvaisi äkillisesti todella suureksi. Tästä voisi jo päätellä, ettäkouristus on aiheuttamassa tätä ylimääräistä liikettä. Kouristuksen jälkeenkäyttäjä voisi jälleen jatkaa normaalisti siitä, mihin jäi ennen kouristusta.Toinen mahdollisuus on käyttää kouristusta vastustavaa voimaa. Tämämenetelmä tunnistaisi jälleen normaalia suuremman nopeuden tai

37kiihtyvyyden. Tässä mallissa ei kuitenkaan estettäisi kokonaan kursorin liikettä,vaan käytettäisiin viskoosia voimaa, joka saataisiin aikaan force feedback-laitteella. Kouristuksen vaikutusta ei kuitenkaan estettäisi kokonaan, muttavältettäisiin silti suurimmat seuraukset.Molemmat näistä tavoista tarvitsevat kursorin nopeuden tunnistamisenkäyttöjärjestelmässä. Ensin mainittu pysäyttäisi kursorin kokonaan jajälkimmäinen vain estäisi osan sen liikkeestä. Kummatkin hyödyttäisiväthenkilöitä, jotka kärsivät kouristuksista. Tekniikoista ei kuitenkaan oleerityisesti apua normaalisti käsiään käyttäville tai liikerajoitteisille henkilöille,jotka eivät kärsi kouristuksista. Kursorin liikenopeus ei normaalissa käytössäkasva niin suureksi, että sitä pitäisi säädellä. Tästä johtuen siitä ei myöskään olehaittatekijäksi tai hidasteeksi muille käyttäjille. Ominaisuus on myös siitäyksinkertainen, ettei se vaadi erityistä sopeutumista. Asetuksiin riittää, ettäkouristuksia estävä ominaisuus on joko päällä tai pois päältä.Käyttöjärjestelmän tarvitsee vain havainnoida hiiren kursorin liikenopeutta,joka sen kasvaessa yli rajan aiheuttaa tiettyjä toimenpiteitä.Liikerajoitteiset ihmiset pärjäävät kuitenkin muuten hiirtä liikutettaessalähelle kohdetta lähes yhtä hyvin kuin ihmiset, joilla ei ole liikkeidensä kanssaongelmia. Erityisen suuria ongelmia he eivät tällä matkalla kohtaa, vaikkakinkursorin liikerata ei ole aivan yhtä suora kuin normaaliin liikekykyyn pystyvilläkäyttäjillä. Kursorin ylimääräinen liike vaikuttaa kuitenkin selvästi senliikerataan. Tämä ei kuitenkaan erityisesti vaikeuta liikerajoitteisten ihmistenpääsemistä kohteeseensa.Liikeradan muutoksistakin voidaan päätellä monia asioita, mutta liikerataaon hyvin vaikea korjata suoremmaksi. Lyhyillä siirtymisillä tätä ei voida edestehdä, sillä ei saada tarpeeksi selkeää informaatiota liikkeen suunnasta, jottaradan korjaamisesta olisi hyötyä. Pitkillä matkoilla liikeradan seuraamisesta onkuitenkin hyötyä. Tästä voidaan päätellä mahdolliset kohteet työpöydällä,minkä hyödyntämisestä kerron lisää vielä myöhemmin. Liikerataa pitääkuitenkin seurata tarpeeksi kauan, sillä liikkeen aloittava suunta saattaa ollajopa poispäin halutusta kohteesta, jolloin ennustettavat kohteet eivätvarmastikaan ole haluttuja. Liikerajoitteisten käyttäjien kursori tekee enemmänylimääräistä liikettä, jolloin rata lähtöpisteestä kohteeseen ei ole suora. Liikkeensuunnasta tehtyjen arvioiden perusteella on mahdollista löytää haluttu kohde,ja tätä tietoa voidaan jatkossa hyödyntää muilla tavoin.Liikeradan korjausta voitaneen suorittaa tarkkailemalla suuntaa.Kouristusten vaikutus saadaan pienennettyä tarkkailemalla kursorin nopeutta.Pienempää korjausta voidaan tehdä tarkkailemalla yleistä suuntaa. Vapina

38aiheuttaa pienemmässä määrin liikesuunnan muutoksia ja tästä seuraaviakorjausliikkeitä. Käyttöliittymä voisi tarkkailla liikkeen suuntaa ja tehdäkorjauksia osaliikkeisiin, joita aiheutuu erilaisista syistä. Järjestelmä voisi yrittääpitää kursorin liikkeen mahdollisimman vakaana, vaikka käyttäjän käsi tärisisihuomattavasti. Tämä auttaisi liikkeen pysymistä suuntautuneena paremminkohteeseen.Käyttäjän toiminnan muokkaaminen aiheuttaa ongelmia etenkin kokeneillakäyttäjillä. Todennäköisesti liikerajoitteiset ihmiset, jotka ovat käyttäneetaktiivisesti tietokoneita, ovat sopeutuneet jo jollakin tavoilla vaivojensaaiheuttamiin ongelmiin. Heitä saattaisi tällainen sopeutuva käyttöliittymäainakin alkuun haitata, sillä kursori ei liikkuisi enää tavalla, johon on tottunut.Tällaista ongelmaa esiintyy todennäköisesti muutenkin uusien asetustenkohdalla, mutta uusiin säätöihin varmasti tottuu ajallaan. Käyttöjärjestelmänpitäisi tässäkin tilanteessa tehdä selväksi tekemänsä muokkaukset, jotta käyttäjäei hämmentyisi hiiren uudesta käytöksestä.Suurimmat vaikeudet hiiren käytössä liikerajoitteiset ihmiset kohtaavatlähellä haluttua kohdetta. Siihen myös tarvitaan eniten apua helpottamaanliikerajoitteisten käyttäjien elämää. Halutun kohteen lähellä liikerajoitteistenkäyttäjien kursorin liikkeen voi sanoa sisältävän suuren määrän tiukkojasuunnanmuutoksia [Clarkson et al., 2001]. Työpöydän kohteet ovat yleensämelko pieniä, joten ylimääräiset tiukat korjausliikkeet johtuvat kohteenpienuudesta. Käyttäjä ei onnistu sijoittamaan kursoria kohteeseen haluamallaantavalla, jolloin tämä joutuu korjaamaan kursorin sijaintia. Toisena syynä onhiiren lipsahtaminen painallustilanteessa, mistä seuraa myös kursorin sijainninuudelleen muuttaminen.Kohteen pieni koko on monissa tilanteissa suurin haittatekijä. Tämä päteesekä liike- että näkörajoitteisilla. Käyttöjärjestelmissä pystyy onneksi asetuksistasäätämään käytetyn koon suhteellisen helposti sopivammaksi. Isompi on tässätilanteessa parempi. Selvästi erottuviin kohteisiin on helpompi navigoida janiihin pystyy kursorinkin kohdistamaan ilman suurempia ongelmia. Ongelmiatulee etenkin valikoissa ja menuissa, joissa on runsaasti pieniä kohteitalähekkäin toisiaan. Painallustilanteessa lipsahtava hiiri asettaa vääräntoiminnan päälle. Näitäkin olisi hyvä suurentaa hieman. Normaalillatyöpöydällä kuvakkeiden sijoittaminen on myös ratkaisevaa. Liian lähekkäin eikannata asettaa ikoneita, sillä tämä hankaloittaa navigointia samasta syystäkuin valikoiden kohdalla. Havainnoivat käyttöliittymät pystyvät myös selkeällätyöpöydällä päättämään helpommin mahdollisen kohteen, johon käyttäjä onsuuntaamassa, jos työpöydällä kaikki ikonit eivät ole aivan vierekkäin.

39Kuva 4: Liikerajoitteisen käyttäjän kursorin mahdollinen liikerataWindows-käyttöjärjestelmän helppokäyttötoiminnoista löytyysuurennuslasiominaisuus, joka suurentaa osan kursorin ja tekstinsyöttämisenympäristöstä työpöydän yläreunaan. Liikerajoitteisten käyttäjien kohdepystytään havaitsemaan, sillä siinä kursorin liikerata muuttuu selvästi, kutenkuvasta 4 voi havaita. Kun havaitaan kohde, voidaan laittaasuurennuslasiominaisuus toimintaan. Järjestelmä käyttäisi kursoriasuurennuslasina, joka suurentaisi kohteen alueen. Tämä helpottaisi kursorinviemistä haluttuun kohteeseen, kun tarkkuus ei olisi enää niin tärkeää.Tuntopalautehiiret ovat toinen varteenotettava vaihtoehto liikerajoitteistenkäyttäjien helpottamiseksi ilman suurempia tai erikoistuneempia laitteita. Forcefeedback -ominaisuudella varustettuja hiiriä on nyt jo markkinoillakohtuuhinnalla. Nämä myös toimivat varmasti eri käyttöliittymissä. Kaksimerkittävää tekniikkaa ovat painovoimakaivot ja puoleensavetävät altaat,joiden perusperiaate on sama. Kohde on tavallaan kuoppa. Kohteen keskustaon syvemmällä kuopassa, jolloin reunojen ylittämiseen vaaditaan enemmänenergiaa kuin normaalisti saman matkan suorittamiseen. Liikerajoitteisillakäyttäjillä ongelmana on kohteeseen pääseminen tai siellä pysyminen, muttatällainen ratkaisu auttaisi tässä ongelmassa. Pienet vahinkoliikkeet taikorjaukset eivät vielä johtaisi kursorin lipeämiseen kokonaan pois kohteesta.Samalla hiiren näppäimen painaminen oikeassa paikassa helpottuisi, kun pienihiiren liikahtaminen ei vaikuttaisi asiaan.Suurin ongelma tuntopalautteen kanssa on käyttöliittymienmonimutkaisuus. Mahdollisia kohteita on usein niin paljon, että työpöydällä onuseita tuntopalautetta antavia kohteita, jotka häiritsevät toisiaan. Nämä vetävätpuoleensa, vaikka käyttäjä ei haluaisikaan tätä. Monissa Windows-ohjelmissaon monia painikkeita, jotka sijaitsevat aivan vierekkäin. Tässä tilanteessa onvaikea mennä kohteeseen ilman, että läpäisisi tai sivuuttaisi toista painiketta.Tutkimuksissa ei ole vielä menty näin pitkälle, mutta muutaman kohteentyöpöydillä voimaominaisuuksia hyväksikäyttävistä ikoneista on vielä hyötyä.

40Liikeradan tutkiminen tulisi tässä vaiheessa hyödylliseksi etenkin pitkilläsiirtymillä. Järjestelmä tekisi havaintoja liikeradasta ja sen suunnasta yrittäensamalla suodattaa ylimääräisen vapinan tai kouristusten aiheuttaman liikkeen.Tärkeintä on havaita kursorin yleinen suunta. Lisäksi kursorin nopeus jakiihtyvyys ovat hyödyllisiä tietoja. Niistä pystyy myös päättelemään jotaintulevan liikkeen pituudesta. Lyhyessä liikkeessä nopeus ei normaalisti kasvaniin suureksi kuin pidemmässä liikkeessä. Kuitenkin kursorin nopeus eivälttämättä kasva pidemmänkään liikkeen aikana, jos käyttäjällä on suuriaongelmia hiiren liikuttamisessa. Näistä ominaisuuksista pystyy kuitenkinsuhteellisen hyvin päättelemään käyttäjän haluaman kohteen, vaikka kaikissatapauksissa ominaisuutta ei voida hyödyntää. Aivan tarkasti kursorinnopeudesta ei pystytä kohdetta päättelemään, sillä käyttäjä voi olla vaikkaepähuomiossa menossa väärään suuntaan.Kuva 5: Työpöytäikoneita ja hiirenliikettä sekä sen keskimääräistä suuntaa ilmaisevatnuoletJärjestelmä pystyy havaittuaan suunnan ja nopeuden aktivoimaan tietynalueen painovoimakaivot helpottamaan käyttäjän osumista kohteeseen.Ensinnäkin suunnan perusteella pystyy päättelemään suurin piirtein, miltäalueelta kohde on. Suuntavektorista voidaan laajentaa pieni sektori, jonkasisään jäävistä kohteista yksi on todennäköisesti se, johon ollaan matkalla. Tätäselvennetään kuvassa 5, johon on piirretty sekä työpöytäikoneita, että hiirensuuntaa kuvaavia nuolia. Paksumpi nuoli on kursorin liikerata ja ohuempinuoli tarkoittaa kursorin keskimääräistä suuntaa. Tummanharmaalla onväritetty sektori, jonka alueella kursori todennäköisesti liikkuu. Sektorin allejäävä ikonijoukko voi olla suuri tai pieni. Jos sektorille osuu vain yksi kohde,niin tilanne on helppo. Ainoastaan sen kohteen painovoimakaivo aktivoidaan.

41Sektorin sisältäessä useita kohteita joutuu järjestelmä tutkimaan myös kursorinnopeutta ja sen muutosta. Kursorin nopeus kuitenkin alkaa hidastua hiemanennen haluttua kohdetta. Järjestelmä voisi aluksi aktivoida kaikki sektorinsisään osuvat työpöytäkohteet. Tämän jälkeen se tutkisi nopeuden muutosta.Jos kohdetta lähestyessä nopeudessa ei tapahdu erityistä hidastumista, niin senpainovoimakaivosta voitaisiin poistaa aktiivitila. Jos kohteita olisi sektorissavain muutama, ehkä olisi kuitenkin parempi, jos säilytettäisiin jokaisen kohteenpainovoimakaivon aktivointi.Hiiren käytössä voi olla myös samoja vaikeuksia kuin näppäimistönkäytössä, sillä hiiressäkin on näppäimiä. Tähän mennessä olen käsitellytpelkästään hiiren liikuttamiseen liittyviä ongelmia. Hiiren näppäinongelmatliittyvät osittain myös liikkumiseen, sillä hiiren lipeämiset painamistilanteessaovat melko yleisiä. Tämän johdosta haluttu tapahtuma ei aktivoidu, kunkursorin paikka tippuukin pois kohteen päältä. Joskus myös hiiren näppäintäpainetaan vahingossa liikkeen aikana. Muita hiiriongelmia ovat hiirennäppäimen painaminen kohteen ulkopuolella tai väärän näppäimenpainaminen.Kaksoisnäpäytyksen perusasetus on suhteellisen nopea.Kaksoisnäpäytyksessä hiiren lipsahtamisen vaara kasvaa, jos sen joutuutekemään nopeasti. Käyttöjärjestelmissä pystyy asettamaan hiirenkaksoisnäpäytykseen tarvittavan nopeuden huomattavasti pienemmäksi kuinperusasetuksissa. Tämä helpottaa liikerajoitteisia ihmisiä jo jonkin verrantyöpöydän ikonien kanssa. Kun kädet eivät toimi normaalilla tavalla, niinliiallinen hätäily tuottaa vain suurempia ongelmia.Trewin et al. [2006] tutkivat Steady Clicks -ominaisuutta, jonka avulla pystyyjäädyttämään kursorin siihen kohtaan, jossa hiiren näppäintä painettiin. Hiirtäpitää kuitenkin liikuttaa joskus normaalissa vuorovaikutuksessa, kuten ikoninsiirtämisessä, joten ominaisuudessa on myös muita toiminnallisuuksia.Kursorin jäädytys kestää niin kauan kuin näppäin vapautetaan tai kursoriliikkuu määrätyn matkan päähän painamiskohdasta. Tällainen kynnysarvovoidaan asettaa tapauksen mukaan. Jäädytettynä kursori värisee hiemanilmaistakseen tilansa. Kun kursori ylittää kynnysarvon, se automaattisestisiirtyy siihen paikkaan, jossa sen kuuluisikin olla ilman jäädytystä. Ominaisuustunnistaa kahdella eri tavalla vahinkopainallukset. Se hylkää jokaisenpainalluksen, joka tapahtuu tiettyä rajanopeutta kovemmassa vauhdissa, ja jokatapahtuu toisen näppäimen ollessa pohjassa.Steady Clicks -ominaisuus auttoi selvästi liikerajoitteisia ihmisiä hiirenkäytössä. Tehtävien suoritusaika pieneni ja vahinkopainallusten määrä laski.

42Tutkimuksen perusteella päällekkäisten painallusten ja liian suuressa vauhdissatapahtuvien painallusten suodattaminen toimii hiiren käyttöä helpottavanaominaisuutena. Lisäksi käyttäjät pitivät tällaisesta ominaisuudesta ja kokivathiiren käyttämisen helpommaksi kuin ilman apukeinoja. [Trewin et al., 2006]Käyttöjärjestelmän kohteisiin tarkentamista ja niissä pysymistä auttoivat jotuntopalautteeseen perustuvat hiiriominaisuudet. Näiden avulla näppäintenkinpainaminen helpottui, sillä esimerkiksi painovoimakaivosta ei pääse ulos yhtäpienellä liikkeellä kuin normaalista kohteesta. Tähän ominaisuuteen voidaanyhdistää myös Steady Clicks, jonka avulla vielä painaminen helpottuu.Force feedback -hiirien tai vastaavien puuttuminen aiheuttaa sen, ettätuntoaistiin tulevan palautteen mahdollisuus häviää. Tämä estääpainovoimakaivojen ja muiden samanlaisten ominaisuuksien käytön.Tällaisessa tilanteessa Steady Clicks -ominaisuus tulisi etenkin hyödylliseksi.Steady Clicks kuitenkin auttaisi merkittävästi tietyissä tärkeissäpainallustilanteissa. Steady Clicks -ominaisuudestakin saisi parhaanmahdollisen hyödyn yhdistettynä force feedback -hiiren mahdollistamiinominaisuuksiin. Painovoimakaivo ja Steady Clicks helpottaisivattodennäköisesti liikerajoitteisia käyttäjiä.Vaikka tässä luvussa käsiteltiin pelkästään hiirtä, nämä sama kursoriinvaikuttavat tekijät auttavat myös muiden ohjauslaitteiden kanssa. Tällaisialaitteita on monia erilaisia, mutta yleisimpiä hiiren korvikkeita ovat joystick,osoitinpallo, ja kosketuslevy, josta on olemassa myös kahdella sormellaohjattava versio.Hiiren käyttäminen ei ole helppoa liikerajoitteisille ihmisille, mutta se onsilti selvästi paras vaihtoehto. Se on huomattavasti tehokkaampi kuin muutsuositut osoitinlaitteet. Se oli nopeudeltaan ja suoritustasoltaan paras tehdyissätutkimuksissa. Testihenkilöt tekivät myös vähiten virheitä hiirellä.Nopeudeltaan ja suoritusteholtaan seuraavia ovat kahden sormen kosketuslevyja osoitinpallo joystickin jäädessä viimeiseksi. Virheiden määrässä osoitinpalloosoittautui toiseksi luotettavimmaksi ja tällä kertaa kosketuslevy oli selvästiherkin virheille. [Frett and Barner, 2005]Vaikka hiiri on tutkimuksissa antanut parhaat tulokset, jotkut käyttäjätvoivat pitää enemmän jonkin muun ohjauslaitteen käytöstä. Jos he pystyvätkäyttämään joitain muita ohjauslaitteita, niin kursorin liikkeisiin vaikuttavattekniikat hyödyttävät heitäkin. Kaikkia käyttäjiä ei voi pakottaa käyttämäänhiirtä. Lisäksi jotkut liikerajoitteiset ihmiset, kuten neliraajahalvaantuneet, eivätpysty käyttämään hiirtä ollenkaan. Tällöin joudutaan turvautumaan muihinlaitteisiin, jotka ovatkin selvästi erikoistuneita, mutta yleensä graafisissa

43käyttöliittymissä tukeudutaan kursoriin. Ohjauslaitteen avulla liikutetaankursoria ja tässä osiossa mainitut ominaisuudet auttavat laajalti jokaisen laitteenkanssa.5.4. ValikkorakenteetMenut ja valikot ovat erityisen vaikeita käyttää hiirellä, jos kädet eivät toimihyvin. Ohjelmien valikoissa on pieniä kohteita ja ne ovat lähekkäin. Edelläesitellyt hiiren käyttöä helpottamaan tarkoitetut ominaisuudet eivät toimi yhtähyvin valikoissa, sillä kohteiden vierekkäisyys vaikeuttaa esimerkiksi halutunkohteen tunnistamista. Lisäksi valikoissa on usein monia sisäkkäisiä rakenteita,joissa navigoinnissa pitää liikkua tarkasti sivulle pienessä tilassa.Sivusuunnassa tilaa valikoissa on kuitenkin hieman enemmän, muttapystysuunnassa tilaa on huomattavan vähän. Virhepainallusten todennäköisyyskasvaa selvästi liikerajoitteisilla henkilöillä.Nykyisissä ohjelmissa on jo yksi iso helpotus valikoille. Jos ohjelma onoikein suunniteltu, niin hiirtä ei tarvitse mihinkään, vaan kaikkien valikoistalöytyvien kohteiden toiminnallisuus voidaan käynnistää näppäimistöllä. Altnäppäimelläpääsee suoraan valikkorakenteeseen, minkä jälkeenvalintakohdetta voidaan vaihtaa yksinkertaisesti nuolinäppäimillä. Lopullinenvalinta tehdään palautusnäppäimellä, joka aktivoi valinnan. Valikossa on myösyleensä kohteiden nimien alla yksi viiva jonkin kirjaimen alla. Tämäkin onhelpottamassa valintaa. Alt-näppäimen jälkeen voidaan valita valikostaseuraavaksi haluttu vaihtoehto painamalla alleviivauksen osoittamaakirjainnäppäintä, jolloin jälleen valinta aktivoituu. Lisäksi on olemassa myösnäppäinoikoteitä, kuten esimerkiksi valitun tekstin kopioiminen yhdistämälläcrtl- ja c-näppäimen painallus. Monet kokeneemmat käyttäjät osaavathyödyntää näitä näppäinoikoteitä. Aloittelevat käyttäjät tuskin ovat tietoisiatällaisista mahdollisuuksista. Liikerajoitteisille ihmisille näppäinyhdistelmätaiheuttavat vaikeuksia, vaikkakin alas jäävien näppäimien avulla voi painaanäissä tilanteissa näppäimiä erikseen.Valikoille on kehitetty aivan omia apukeinojaan, jotka perustuvatesimerkiksi voiman käyttämiseen tehosteena. Tällainen voimalla tehostettuvalikko voi toimia esimerkiksi seuraavalla tavalla. Sellaisissa valikkokohteissa,joissa ei ole alivalikoita, voima tuo kursoria sekä vasemmalta että oikealtalaidalta kohti valikon keskikohtaa. Toisaalta niissä kohteissa, joista avautuualivalikoita, voima vie kursoria kohti alivalikkoa. Voiman avulla pystytään näinsiirtämään kursoria valikon käyttämisen kannalta järkevämpään paikkaan.Toinen ehdotettu uusi valikkojen käsittelytapa on ns. “hyppivät valikot”.

44Tällaisessa valikossa kursori hyppää suoraan avautuvan alivalikonensimmäisen kohteen keskikohtaan. Tämän ansiosta valikossa tarvitaan vainpystysuoraa liikettä, eikä pitkiä vaakasuoria liikkeitä ollenkaan. [Ahlström etal., 2006]Sekä voimalla tehostettu valikko että “hyppivä valikko” osoittautuivattesteissä hyödyllisiksi henkilöille, joilla ei ole ongelmia liikkeidensä hallinnassa.Kumpienkin uusien valikkorakenteiden toiminnallisuus oli helppo oppia.Molemmissa oli omat etunsa ja jotkut käyttäjät pitivät toisesta ja jotkut toisesta.Tärkeintä on kuitenkin, että molemmat uudet valikkorakenteet olivattehokkaampia kuin perinteinen valikkosysteemi. Tätä tukivat sekä testituloksetettä testattavien mielipiteet. [Ahlström et al., 2006]Uusia valikkorakenteita ei ole testattu liikerajoitteisilla henkilöillä, muttatodennäköisesti niistä olisi apua myös heille. Valikoissa liikkuminen onkuitenkin haastavaa ja henkilöt, joilla ei ole ongelmia liikkeissään, saivat uusistavalikoista helpotusta. Voimatehosteinen valikko pystyy pitämään kursorinkaukana vasemmasta ja oikeasta laidasta. Toisaalta suurin ongelma lieneekuitenkin pystysuuntainen liike valikkorakenteiden matalan korkeuden takia.Tällaiset apukeinot ovat joka tapauksessa mahdollisia hyödynnettäviä uusiaelementtejä, joita voidaan lisätä tuleviin käyttöliittymiin liikerajoitteistenkinihmisten toiminnan helpottamiseksi.Uudet valikkorakenteet eivät todennäköisesti ole pelkästään riittäväratkaisu. Aiemmin jo esittelemäni hiiren käyttöä helpottavat mekanismithyödyttävät edelleen myös valikoissa. Tällaisena voidaan etenkin pitääkursorin jäädyttämisen aiheuttavaa ominaisuutta. Pienissä valikkorakenteissahiiren lipsahdus aiheuttaa melko todennäköisesti väärän toiminnallisuudentapahtumisen. Jos käyttöliittymä osaa jäädyttää kursorin painamistilanteessa,niin virhepainallusten määrä vähenee. Kun tähän yhdistetään vielä uusivalikkorakenne, niin valikoistakin tulee huomattavasti käytettävämpiä kuinaiemmin.5.5. ErgonomiaHiirtä ja näppäimistöä ei ole suunniteltu erityisen ergonomisesti. Käyttäjätsaattavat saada hiiren käytöstä vammoja käden alueelle, kuten esimerkiksijännetupentulehduksen, vaikka heillä ei normaalisti olisikaan raajojen liikkeitähaittaavia vammoja. Liikerajoitteisilla ihmisillä vammoja voi tulla helpommin,sillä lihakset saattavat olla heikentyneet ja ranteen liikkuvuus heikentynyt.Vaikka vammoilta säästyisikin, liikerajoitteiset ihmiset väsyvät yleensähelpommin ohjauslaitteiden kanssa.

45Perinteiset ohjauslaitteet eivät ole kaikkien ergonomisimpia. Markkinoillaon kuitenkin paljon näppäimistöjä ja hiiriä, joissa tuotteita on suunniteltuparemmin juuri ergonomian näkökannalta.Osa liikerajoitteisten ihmisten ongelmista johtuu väsymisestä, joka tapahtuunopeammin ja helpommin kuin käyttäjillä, joilla ei ole ongelmia liikkeidensähallinnassa. Tämä vaikeuttaa toimintaa, jos joutuu viettämään tietokoneellanormaalia enemmän aikaa. Kursoria liikutettaessa liikerajoitteiset ihmisetkohtaavat suuria hankaluuksia lähellä kohdetta ja joskus hiiren liikuttamiseentarvittava aika on suuri. Jos käyttäjä ei onnistu valitsemaan kohdetta, niinkäden väsyminen lisää vaikeuksia. Vapina todennäköisesti kasvaa ja tarkkuusheikkenee tämän jälkeen entisestään.Ergonomiset tuotteet ja paremmat työasennot ovat hyödyksi kaikillekäyttäjille. Liikerajoitteisille näistä asioista on vielä suurempi hyöty. Ihmistentyöasentoon tai laitteiden sijoittelulle työpöydälle ei oikein voi mitään. Lisäksiliikerajoitteiset ihmiset eivät välttämättä pysty normaaleihintyöskentelyasentoihin. Ohjauslaitteiden ergonomiaan voisi kuitenkin panostaaenemmän. Jos käyttöliittymät kehittyvät jatkossa liikerajoitteisia ihmisiähelpottamaan suuntaan, kokonaisuus paranisi entisestään, kun tuottajatpanostaisivat myös laitteisiin.5.6. Yleisiä ratkaisujaPelkästään hiiren ja näppäimistön käytön helpottaminen ei ole ainoa askel, joitavoidaan ottaa liikerajoitteisten käyttäjien hyväksi. Muita mahdollisuuksia onmonia.Käyttäjiä on monia erilaisia. Tämä pätee myös liikerajoitteisten kohdalla.Osa käyttäjistä on tottunut tietokoneisiin jo usean vuosikymmenen ajan, kunosa käyttäjistä on täydellisiä aloittelijoita. Joillakin on kokemusta tietokoneistaajalta, jolloin heillä ei ollut vammoja, ja osa käyttäjistä on aloittanut tietokoneenkäytön vasta vammauduttuaan. Tästä syystä samat periaatteet sopivattodennäköisesti normaaleihin liikkeisiin kykeneviin käyttäjiin jaliikerajoitteisiin, jotta käyttöliittymästä saadaan mahdollisimman lähestyttävä.Käyttöliittymän tulisi olla mahdollisimman muokattava. Edellä jo kuvasinnäppäimistö- ja hiiriominaisuuksia, joita olisi hyvä muokata. Näitäkäyttöliittymä voisi muokata itse havainnoiden käyttäjää. Käyttöjärjestelmässäon kuitenkin monia muitakin muokattavia ominaisuuksia, joiden avullatietokoneen käyttöä saadaan mahdollisesti helpotettua. Käyttömukavuus onkuitenkin myös tärkeä asia, vaikka se ei suoranaisesti vaikuta käytettävyyteen.Monet pienet ominaisuudet saattavat kasvattaa käyttömukavuutta.

46Mukavuuden kasvaessa kasvaa viihtyvyys, joka myös vaikuttaa tietyllä tavallakäytettävyyteen, sillä mukavampi laite varmasti vaikuttaa käytettävämmältä,vaikka sitä se ei välttämättä olisikaan.Graafisten käyttöliittymien kohdalla vuorovaikutusta voidaan parantaaerityisesti kolmella eri tavalla. Multimodaalisuutta hyödyntämällä, nykyistensyötemuotoja kehittämällä ja havainnoivan käyttöliittymän kehittämiselläsaadaan aikaan helpommin lähestyttäviä käyttöliittymiä. Nämä kaikkiyhdistämällä saadaan mahdollisimman monelle sopiva käyttöliittymä designfor all -periaatteen mukaan.Vaikka havainnoivat ja mukautuvat käyttöjärjestelmät ovat askel kohtikaikille sopivia käyttöjärjestelmiä design for all -periaatteen mukaisesti, kaikkieivät voi kuitenkaan käyttää samoja käyttöliittymiä. Jokaiselle ei voida luodatäysin yhtenäistä järjestelmää, joka toimisi aina. Tästä syystä käyttöliittymientulisi tukea myös mahdollisimman monimuotoisesti erilaisia syöte- jatulostuslaitteita, joiden avulla vaikeimmassa tilanteessa olevat käyttäjät voisivatkäyttää tietokoneita.Tässä tutkielmassa keskityin erityisesti pohtimaan erilaisia mahdollisuuksianykyisten syöttölaitteiden kehittämiseen ja viemään niitä havainnoivankäyttöliittymän suuntaan. Graafista käyttöliittymää voidaan kuitenkin kehittäämyös multimodaalisuutta hyödyntäen. Multimodaalisten syöttö- japalautemuotojen kohdalla kannattaa muistaa, ettei käytä liian monimutkaisiapalautteita, eikä varaa monta aistia samanaikaisesti. Ihmisen kognitiivinen tasoei riitä käsittelemään monta kanavaa samanaikaisesti, minkä takiamultimodaalisista käyttöliittymistä saattaa helposti tulla liian monimutkaisia.Havainnoivissa käyttöliittymissä tulee erityisen tärkeäksi palautemuotojenselvyys. Erilaisissa näppäimistösyötteiden ja kursorinliikkeiden tulkintaamuokkaavissa ominaisuuksissa palautteen selkeys on tärkeä osa-aluekäytettävyyden parantamiseksi. Normaalistikin palaute on merkittävä osa, silläepäselvä palaute hämmentää käyttäjää. Vaikka tilanteessa ei periaatteessaolisikaan mitään ongelmaa, käyttäjä saattaa näin epäillä. Tilanteissa, joissajärjestelmä tekee käyttäjää helpottavia muokkauksia esimerkiksinäppäimistösyötteissä, palautteen pitää tulla selvästi ja ymmärrettävästi.Mukautuvan käyttöjärjestelmän pitäisi pystyä antamaan mahdollisimmanselkeät ohjeet käyttäjille siitä, mitä tapahtuu ja miksi. Käyttäjiähavainnoidessaan käyttöjärjestelmä saattaa havaita jotain korjattavaaominaisuuksissa. Näitä ei voi lähteä korjaamaan täysin automaattisesti, silläkäyttäjä ei ole tästä todennäköisesti tietoinen. Tiedottamisen lisäksi käyttäjänpitäisi pystyä kumoamaan mahdollinen uusi asetus välittömästi. Oikea palaute

47on myös tilanteissa, joissa käyttöjärjestelmä muuttaa itse asetuksia, todellatarpeellinen.Hiiri- ja näppäimistöominaisuuksia muutettaessa käyttöjärjestelmän pitäisiantaa kunnolliset ohjeet tapahtumasta. Käyttäjää pitää ohjeistaa tapahtuneesta.Järjestelmän pitäisi kertoa, mitä se on tehnyt ja mitä muokannut. Käyttäjä saisitämän jälkeen päättää ottaako asetusuudistuksen käyttöönsä. Ongelmana on se,että kaikki liikerajoitteiset ihmiset eivät ole tietokoneasiantuntijoita, jotenasetukset saattavat joka tapauksessa olla vaikeaselkoisia.Tässä tutkielmassa ei otettu kantaa erikoistuneiden ohjauslaitteiden tai-tapojen kehitykseen ja niiden laatuun. Liikerajoitteisia käyttäjiä varten täytyyjoka tapauksessa suunnitella myös erikoistuneita apulaitteita. Tällaistensuunnittelussa on otettava myös käytettävyysasiat huomioon ja toisaaltakursorinliikkeitä helpottavat ominaisuudet ovat kaikkien laitteiden kohdallakäytettävissä. Mahdolliset ratkaisut voivat olla monenlaisia, sillä esimerkiksineliraajahalvaantuneet tarvitsevat melko erikoistuneita ratkaisuja. Heidänkohdallaan voidaan ajatella käytännössä vain silmillä tai suulla ohjattavaavaihtoehtoa. Lisäksi nykyään kehitetään aivotoiminnalla ohjattavia laitteita,joka olisi myös heille toimiva vaihtoehto.

486. Pohdinta ja johtopäätöksetNykyiset käyttöliittymät mahdollistavat jo jossain määrin ohjauslaitteidenkäytön helpottamista liikerajoitteisille käyttäjille. Esimerkiksi Windowsinhelppokäyttöominaisuudet ovat kuitenkin melko alkeellisella tasolla verrattunaniihin mahdollisuuksiin, joita teknologia antaa liikerajoitteisille ihmisille.Vielä on pitkä matka käytävänä, jotta liikerajoitteisten ihmistentietokoneiden käyttömukavuus saataisiin kehitettyä hyväksi. Liikerajoitteisiakäyttäjiä on kuitenkin jo nyt paljon ja määrä on selvässä nousussa. Ihmistenkeskimääräinen elinikä kasvaa ja yhä useampi elää vanhuuspäiville asti. Tämälisää myös liikerajoitteisten ihmisten määrää. Vanhuus tuo jo itsessään moniakehon hallintaa vaikeuttavia tekijöitä, mutta se myös altistaa monille vaivoille jasairauksille, jotka aiheuttavat ongelmia liikkeiden hallinnassa.Tietokoneet ovat jo nyt suuressa osassa jokapäiväistä elämää monissa eriikäryhmissä. Tästä syystä niiden käyttömukavuus on tärkeää. Vanhuksetkinkäyttävät jatkuvasti enemmän ja enemmän tietokoneita. Lisäksi nykyisettietokoneisiin tottuneet ihmiset käyttävät varmasti tulevaisuudessakin koneita,vaikka liikkeet ovat rajoittuneempia.Käyttöliittymiä ei vielä kuitenkaan ole suunniteltu liikerajoitteisia ihmisiäsilmällä pitäen. Tämän pitäisi kuitenkin muuttua, sillä tulevaisuudessatällaisilla koneilla on suurempi kysyntä. Liikerajoitteisille ihmisillesuunnitelluista käyttöliittymistä tulevat varmasti myös hyötymään tavallisetkäyttäjät, sillä helpottavat toiminnat helpottavat yleensä kaikkia. Lisäksi onmonia muita syitä, miksi suunnittelussa pitäisi mennä liikerajoitteistenkinsuuntaan, kuten lainopilliset asiat. Monissa valtioissa kielletään liikerajoitteistenihmisten syrjiminen ja heille pitäisi antaa samanlainen mahdollisuus elämäänkuin muillekin ihmisille.Nopeasti muutos oikeaan suuntaan ei tapahdu. Tähän tarvitaan monienteollisuudessa toimivien yritysten ja henkilöiden yhteistyötä.Käyttöjärjestelmäsuunnittelijoiden pitää ottaa huomioon myös muidenvalmistajien tekemät apulaitteet ja -ohjelmat. Kaikille käyttäjille ei voi milläänsaada sopivaa ratkaisua yhdessä paketissa, vaikka design for all -periaateolisikin käytössä. Jotkut tarvitsevat varmasti erikoistuneita ratkaisuja. Kaikillesopivaa käyttöliittymää ei voida saada aikaan, vaikka mahdollisimmanyhtenäinen ratkaisu onkin paras mahdollinen.Käsittelin erityisesti ohjauslaitteiden ongelmia näppäimistön ja hiirennäkökulmasta. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa ja on mahdollista, ettänykyisenkaltaiset näppäimistö ja hiiri tulevat häviämään jossain vaiheessa.

49Tällä hetkellä näköpiirissä ei kuitenkaan ole tässä suhteessa mitään erityisennopeaa muutosta. Monissa haastavissa tekniikoissa on kuitenkin tiettyjämerkittäviä ongelmia. Esimerkiksi puheohjauksessa yksityisyydensuoja häviäähuomattavasti. Yleisillä paikoilla on hieman epämiellyttävää ohjata tietokonettapuheen avulla. Tämä pätee moneen muuhunkin uuteen ohjaustapaan.Kuitenkin esimerkiksi hiiren käyttöä helpottavat tavat auttavat myös muidenohjauslaitteiden kanssa. Useimmat ohjauslaitteet kuitenkin tekevät samojaasioita, kuten valitsevat objektia tai liikuttavat näytöllä näkyvää kursoria taivastaavaa.Merkittävä edistäjä käytettävyydelle olisi havainnoiva käyttöliittymä, jokaosaisi mukautua käyttäjien toimintojen mukaan. Havainnoivuutta on jo nytjonkun verran käyttöjärjestelmissä, mutta nämä ominaisuudet ovat vieläyksinkertaisia. Käyttöjärjestelmät osaavat esimerkiksi piilottaa harvoin käytetytvalikkokohteet. Tulevaisuudessa näidenkin kohdalla tilanne muuttuu jakäyttöjärjestelmät osaavat tehdä monimutkaisempia johtopäätöksiä.Olen esittänyt, miten havainnoivia ja muokkautuvia käyttöjärjestelmiä voisihyödyntää näppäimistön ja hiiren käytössä. Tällaisia toiminnallisuuksia vartenkuitenkin pitää tehdä vielä laajaa tutkimusta ja suunnittelutyötä. Pitää pystyävalitsemaan oikeat mallit kuvaamaan liikerajoitteisia ihmisiä. Lisäksi pitääsaada agentit tekemään oikeita päätöksiä havaintojen perusteella. Monta eriasiaa täytyy ottaa huomioon ennen kuin voidaan saada oikeasti itseänsämuokkaavia käyttöjärjestelmiä liikerajoitteisille ihmisilleKun käyttöliittymistä saadaan mahdollisimman helposti saavutettavia,tietokoneet saadaan yleisemmin liikerajoitteistenkin ihmisten käyttöön.Yleisellä paikalla olevat tietokoneet olisi tärkeä saada helposti saavutettavissa,sillä näissä ei yleensä ole mahdollisuuksia käyttää laitteita, joita liikerajoitteisetihmiset saattavat tarvita. Näissä koneissa yleensä on ohjaustapana edelleenperinteisesti hiiri ja näppäimistö, joten design for all -mallin mukainenkäyttöliittymä antaisi myös liikerajoitteisille ihmisille kunnon mahdollisuudenkäyttää näitä koneita.Liikerajoitteisten käyttäjien määrän kasvaessa monet uudet tekniikat tulevatentistä hyödyllisemmiksi. Jo nykyään käyttöjärjestelmissä on moniaominaisuuksia, joiden avulla näppäimistö- ja hiirivirheiden määrää voidaanhelposti vähentää. Nämä ominaisuudet eivät ole kuitenkaan kaikkien tiedossa,eikä aloittelijalle ole helppoa tietää, mikä asetus olisi hänelle hyödyksi.Aloitteleville tietokoneen käyttäjille jokaisen käyttöä parantavan asetuksenlöytäminen ja säätäminen on todella vaikeaa. Tästä syystä uusissa

50käyttöliittymissä on erityinen helppokäyttökeskus, josta voi löytää kaikkitarpeelliset asetukset.Saavutettavuuden kannalta jokaisen asetuksen uudelleen asettaminenjokaisen käyttäjän kohdalla ei kuitenkaan ole hyvä ratkaisu. Tästä syystähavainnoivat ja mukautuvat käyttöliittymät ovat tulevaisuuden ratkaisu. Hiirijanäppäimistöongelmien ratkaisut eivät ole periaatteiltaan kovinkaanmonimutkaisia. Monille virhepainalluksille ja hiiren liikuttamisessa havaittaviinongelmiin on olemassa ainakin teoreettinen ratkaisu. Hiiren ja näppäimistönkäytön ongelmakohtia havainnoiva käyttöliittymä osaisi tulkita käyttäjämallienavulla oikein erilaiset virhetilanteet ja korjata nämä. Jos käyttäjänterveydentilassa tulisi muutos, käyttöliittymä havaitsisi tämän ja tekisitarvittavan hienosäädön asetuksiin. Liikerajoitteiset käyttäjät saisivathuomattavan helpotuksen verrattuna nykyisiin käyttöliittymiin ja näinsaataisiin tietotekniikka paremmin kaikkien ihmisten ulottuville.Liikerajoitteiset henkilöt kuitenkin ovat mahdollinen laaja käyttäjäryhmä, jotkahaluavat samoja asioita tietokoneita kuin normaaleihin liikkeisiin kykeneväthenkilöt ja saisivat lisäksi vielä todennäköisesti parempia mahdollisuuksiaitsensä kuntouttamiselle.

51Viiteluettelo[Ahlström et al., 2006] David Ahlström, Rainer Alexandrowicz, Martin Hitz,Improving menu interaction: a comparison of standard, force enhancedand jumping menus. In: Proceedings of the SIGCHI conference on HumanFactors in computing systems (2006), ACM, 1067-1076.[Angelo et al., 2000] Jennifer Angelo, David M. Brienza, Lars Gilbertson,Edmund LoPresti, and Jonathan Sakai, Neck range of motion and use ofcomputer head controls. In: Proceedings of the fourth international ACMconference on Assistive technologies (2000), ACM Press, 121-128.[Clarkson et al., 2000] John Clarkson, Simeon Keates and Peter Robinson,Investigating the applicability of user models for motion-impaired users.In: Proceedings of the fourth international ACM conference on Assistivetechnologies (2000), ACM Press, 129-136.[Clarkson et al., 2001] P. John Clarkson, Faustina Hwang, Simeon Keates,Patrick Langdon, and Peter Robinson, Perception and haptics: towardsmore accessible computers for motion-impaired users. In: Proceedings of the2001 workshop on Perceptive user interfaces (2001), ACM Press, 1-9.[Clarkson et al., 2002] P. John Clarkson, Faustina Hwang, Simeon Keates,Patrick Langdon, and Peter Robinson, Cursor measures for motionimpairedcomputer users. In: Proceedings of the fifth international ACMconference on Assistive technologies (2002), ACM Press, 135-142.[Clarkson et al., 2003] P. John Clarkson, Faustina Hwang, Simeon Keates, andPatrick Langdon, Multiple haptic targets for motion-impaired computerusers. In: Proceedings of the SIGCHI conference on Human factors in computingsystems (2003), ACM Press, 41-48.[Clarkson et al., 2004] John Clarkson, Faustina Hwang, Simeon Keates, andPatrick Langdon, Mouse movements of motion-impaired users: asubmovement analysis. In: Proceedings of the 6th international ACMSIGACCESS conference on Computers and accessibility (2004), ACM Press,102-109.[COGAIN, 2005] Communication by Gaze Interaction (COGAIN), Report on amarket study and demographics of user population. Available at: http://www.cogain.org/results/reports/COGAIN-D7.2.pdf.[Czaja and Lee, 2007] Sara J. Czaja and Chin Chin Lee, The impact of aging onaccess to technology. Universal Access in the Information Society 5, 4 (Apr.2007), 341-349.

52[Darzentas and Miesenberger, 2005] Jenny Darzentas and Klaus Miesenberger,Design for all in information technology: a universal concern. In: Databaseand Expert Systems Applications (2005), Springer Berlin, 406-420.[Davis et al., 2003] Adriane B. Davis, Melody M. Moore and Veda C. Storey,Context-aware communication for severely disabled users. In: Proceedingsof the 2003 conference on Universal usability (2002), ACM Press, 106-111.[Emery et al., 2002] V. Kathlene Emery, Paula J. Edwards, Julie A. Jacko, KevinP. Moloney, Leon Barnard, Thitima Kongnakorn, François Sainfort andIngrid U. Scott, Toward achieving universal usability for older adultsthrough multimodal feedback. In: ACM SIGCAPH Computers and thePhysically Handicapped (2002), ACM Press, 46-53.[Frett and Barner, 2005] Eric J. Frett and Kenneth E. Barner, Accuracy andfrequency analysis of MultiTouch interfaces for individuals withParkinsonian and essential hand tremor. In: Proceedings of the 7thinternational ACM SIGACCESS conference on Computers and accessibility(2005), ACM, 60-67.[Hwang et al., 2001] Faustina Hwang, Simeon Keates, Patrick Langdon, P. JohnClarkson, Peter Robinson, Towards more accessible computers for motionimpairedusers. In: Proceedings of the 2001 workshop on Perceptive userinterfaces (2001), ACM Press, 1-9.[Hwang, 2002] Faustina Hwang, A study of cursor trajectories of motionimpairedusers. In: Conference on Human Factors in Computing Systems, CHI'02 extended abstracts on Human factors in computing systems (2002), ACMPress, 842-843.[Höök, 2000] K. Höök, Steps to take before intelligent user interfaces becomereal. Interacting with Computers 12, (2000), 409-426.[Keates and Robinson, 1999] Simeon Keates and Peter Robinson, Gestures andmultimodal input. Behaviour & Information Technology 18, 1 (Jan. 1999),36-44.[Keates and Trewin, 2005] Simeon Keates and Shari Trewin, Effect of age andParkinson's disease on cursor positioning using a mouse. In: Proceedings ofthe 7th international ACM SIGACCESS conference on Computers andaccessibility (2005), ACM Press, 68-75.[Keates et al., 2000] Simeon Keates, P. John Clarkson, Lee-Anne Harrison, PeterRobinson. Towards a practical inclusive design approach In: Proceedings onthe 2000 conference on Universal Usability. (2000), ACM Press, 45-52.[Kencana and Heng, 2007] Andy Prima Kencanan and John Heng, Experimenton a novel user input for computer interface utilizing tongue input for

53severly disabled. In: Proceedings of the 1st international convention onRehabilitation engineering & assistive technology: in conjunction with 1st TanTock Seng Hospital Neurorehabilitation Meeting (2007), ACM, 114-117.[Ketcham and Stelmach, 2004] Caroline J. Ketcham and George E. Stelmach,Movement control in the older adult. In: Richard W. Pew and Susan B.Van Hemel (eds.), Technology for Adaptive Aging. The National AcademiesPress, 2004, 64-92.[Koester et al., 2005] Heidi Horstmann Koester, Edmund LoPresti, Richard C.Simpson, Toward goldilocks' pointing device: determining a "just right"gain setting for users with physical impairments. In: Proceedings of the 7thinternational ACM SIGACCESS conference on Computers and accessibility(2005), ACM Press, 84-89.[Langdon, 2002] Patrick Langdon, Faustina Hwang, Simeon Keates, P. JohnClarkson, Peter Robinson. Investigating haptic assistive interfaces formotion-impaired users: Force-channels and competitive attractive-basins.In: Eurohaptics 2002 (2002), Edinburgh, UK, 122-127[Lopes, 2001] João Brisson Lopes, Designing user interfaces for severelyhandicapped persons. In: Proceedings of the 2001 EC/NSF workshop onUniversal accessibility of ubiquitous computing: providing for the elderly (2001),ACM Press, 100-106.[Pain and Trewin, 1999] Helen Pain and Shari Trewin, Keyboard and mouseerrors due to motor disabilities. International Journal of Human-ComputerStudies 50, 2 (Feb. 1999), 109-144.[Shneiderman, 2003] Ben Shneiderman, Promoting universal usability withmulti-layer interface design. In: Proceedings of the 2003 conference onUniversal usability (2003), ACM Press, 1-8.[Stephanidis, 2001] Constantine Stephanidis, Adaptive techniques for universalaccess. User Modeling and User-Adapted Interaction 11, 1-2 (Jan, 2001),155-179.[Trewin, 2000] Shari Trewin, Configuration agents, control and privacy. In:Proceedings on the 2000 conference on Universal Usability (2000), ACM Press,9-16.[Trewin, 2002] Shari Trewin, An invisible keyguard. In: Proceedings of the fifthinternational ACM conference on Assistive technologies (2002), ACM, 143-149.[Trewin, 2004] Shari Trewin, The dynamic keyboard. In: Proceedings of the 6thinternational ACM SIGACCESS conference on Computers and accessibility(2004), ACM Press, 71-78.

54[Trewin and Pain, 1998] Shari Trewin and Helen Pain, A model of keyboardconfiguration requirements. In: Proceedings of the third international ACMconference on Assistive technologies (1998), ACM, 173-181.[Trewin et al., 2003] Shari Trewin, Gottfried Zimmermann, GreggVanderheiden, Abstract user interfaces representations: how well do theysupport universal sccess? In: Proceedings of the 2003 conference on Universalusability (2003), ACM Press, 77-84[Trewin et al., 2006] Shari Trewin, Simeon Keates, Karyn Moffatt, Developingsteady clicks: a method of cursor assistance for people with motorimpairments. In: Proceedings of the 8th international ACM SIGACCESSconference on Computers and accessibility (2006), ACM Press, 26-33.[Vanderheiden, 1993] Gregg C. Vanderheiden, Making software moreaccessible for people with disabilities. In: ACM SIGCAPH Computers andthe Physically Handicapped (1993), ACM, 2-32.[Vista] Accessibility in Windows Vista.http://www.microsoft.com/enable/products/windowsvista/.[Wolpaw, 2007] Jonathan R. Wolpaw, Brain-computer interfaces (BCIs) forcommunication and control, In: Proceedings of the 9th international ACMSIGACCESS conference on Computers and accessibility (2007), ACM, 1-2.