Nimi ovessa –hanke - Asunto ensin

Nimi ovessa –hankeVerkostotapaamisen muistioVerkostoryhmäNuorten asunto ensin -malliErityisteema / kohderyhmäNuoretAika ja paikka Espoo 14.2.2012Koordinoija / puheenjohtajaKaijus VarjonenPääalustusSanna Lehtonen(Vailla vakinaista asuntoa ry) ja kokemusasiantuntijat: Vva ry:n OsallisuudensuosituksetKommenttipuheenvuorotYhteisövalmentaja Benny Uhlenius ja sosiaalityöntekijä Minna Latonen sekä nuoretkokemusasiantuntijat: Kokemuksia Saunalahden ItäviittayhteisöstäProjektipäällikkö Ulla Nord: Etsivä työ osana palveluihin pääsyäMuistioSeminaarin avasi osallisuusteemaan johdattava J. Kapp -sarjakuvaAluksi Espoon projektikoordinaattori Kaijus Varjonen kertoi lyhyesti hankkeen aikana tehdystänuorten asumispalveluihin kohdistuvasta kehittämistyöstä ja sen mallinnuksesta. Yksi Espoonkärkihankkeista on S-asunnoissa toimiva Itäviittayhteisö ja Saunalahden asuinyhteisö, joissatoteutetaan soveltaen asunto ensin -periaatetta.Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtaja Sanna Lehtonen esitteli yhdessäkokemusasiantuntijoiden kanssa pitkäaikaisasunnottomien palveluihin laaditut osallisuudensuositukset. Lehtonen korosti, että suositukset ovat ehdotuksia, joihin olisi tärkeää saadaesimerkiksi juuri nuorten kommentteja.Asumisen lähtökohtana ovat aivan tavalliset vuokralaisen oikeudet, joihin tukisopimus useinliitetään. Todellisuudessa vuokralaisen oikeudet eivät aina ei täyty eivätkä aina myöskäänvelvollisuudet. Osallisuuden keinoja etsitään konkreettisesti siinä paikassa ja siitälähtökohdasta, kuinka asukkaat kyseisessä paikassa haluavat osallisuuden toteutuvan.Osallistumisen tulee olla vapaaehtoista. Hyvä ja riittävä tavoite voi olla se, että asukas pystyyosallistumaan omaan elämäänsä ja hallitsemaan sitä jotenkin. Osallisuus ei voi toteutua ilmankäytännön resursseja: tarvitaan aikaa ja rahaaMuutama esimerkki osallisuuden suosituksista: asumispalvelujen ohjaus- ja johtoryhmissä tuleeaina olla kokemusasiantuntijajäsen jo silloin, kun palvelua aletaan suunnitella. Esimerkiksi ns.konseptikilpailussa Vva:lla oli mukana kilpailuehdotuksen työstämisessäkokemusasiantuntijoita, joiden näkemykset vaikuttivat arkkitehdin tekemiin ratkaisuihin.Osallisuuden perusedellytys on se, että käytettävä kieli on kaikille kaikilta osin ymmärrettävää.Matalan kynnyksen toimipisteissä osallisuuden tulee olla osa arkea siten, että asukkaiden jahenkilökunnan välillä on jatkuva vuoropuhelu käynnissä.Käytiin keskustelua muun muassa seuraavista kokemusasiantuntijaryhmässä esiin nousseistaasioista: Asukkaat eivät aina ymmärrä palvelumaksua ja sen perusteita. Espoon sosiaalitoimen

edustajat kertoivat, että kaupunki on tehnyt sopimuksen palveluntuottajien kanssa ja maksaaasumiseen liittyvän palvelumaksun. Toiseksi nostettiin esiin toivomus siitä, että kussakinasumisyksikössä olisi erikseen nimetty sosiaalityöntekijä, jolla on oikeus tehdä päätöksiä.Tällöin sosiaalityöntekijä oppisi tuntemaan asukkaat ja heidän tilanteensa ja yhteistyöhönsaataisiin jatkuvuutta. Toivottiin myös, että asunnon saamisen jälkeen asukas saisi jatkaaentisen sosiaalityöntekijänsä kanssa eikä tarvitsisi aloittaa alusta. (Ks. tarkemmin diat)Nuorten asunto ensin -malli Espoossa, kokemuksia Saunalahden Itäviitta-yhteisöstäSosiaalityöntekijä Minna Latonen , Kalliolan setlementin yhteisövalmentaja Benny Uhlenius japrojektikoordinaattori Kaijus Varjonen kertoivat Itäviittayhteisöstä ja sitä edeltäneestäasumistaitoja vahvistaneesta Ässä-hihassa -ryhmästäSaunalahden Itäviittayhteisöön muuttaneiden nuorten asumista pohjustaneen Ässä-hihassa -ryhmän sisällöt suunniteltiin yhdessä nuorten kanssa. Näin valmistauduttiin tulevaanyhteisöllisyyteen ja muodostettiin rakenne tuettuun asumiseen. Asumisen valmennusymmärrettiin laajasti siten, että ryhmässä kannustettiin nuoria pohtimaan heitä kiinnostavaatyötä ja muuta toimintaa asumisen lisäksi. Ryhmän päättymisen jälkeen nuoret antoivatpalautetta, jonka viesti oli, että he olisivat kaivanneet vielä enemmän käytännön tietoa ja tukeaasumiseen.ItäviittayhteisöSosiaalityöntekijän rooli: Kaikilla Itäviittayhteisöön muuttaneilla nuorilla on yhteinensosiaalityöntekijä, jonka kanssa yhteistyössä he laativat ennen muuttoa laajan tilannearvionomasta tilanteestaan. Tilannearvioiden pohjalta SAS-ryhmä arvioi kunkin nuoren tarvitsemantukemisen muodon. Jälkikäteen arvioituna sosiaalityöntekijän olisi ollut hyvä olla asumiseenvalmentavassa ryhmätoiminnassa mukana alusta pitäen.Sosiaalityöntekijän rooli on tärkeä asumisen eri vaiheissa, ja siksi hän osallistuu, mikälimahdollista, kaikkiin nuoria koskeviin verkostotapaamisiin. Asumisen alkuvaiheessasosiaalityöntekijä tekee kotikäynnin nuoren luokse. Kotikäynnin tarkoitus on varmistaa, ettäasumiseen ja laajemminkin elämiseen liittyvät perusasiat ovat kunnossa, ja nuori on alkanutkotiutua uuteen asuntoonsa. Toinen kotikäynti sijoittuu ajankohtaan, jolloin nuori on siirtymässäyhteisöstä itsenäisempään asumiseen. Tavoitteena on, että nuori asuu vuoden tuetussayhteisössä ja sen jälkeen siirtyy itsenäiseen asumiseen. Tällöin laaditaan palvelusuunnitelma,jossa määritellään nuorelle tukea antavat tahot. Itsenäiseen asumiseen siirtyminen ei tarkoitasitä, että nuoren täytyy selviytyä kaikesta yksin.Suurimmalla osalla S-asuntoihin muuttaneista nuorista on aiemmin ollut asunto, mutta he ovatmenettäneet sen vuokravelkojen tai päihteiden käyttöön liittyneiden häiriöiden vuoksi. Nuoretovat osallistuneet erilaisille kursseille, muta usein ne ovat jääneet kesken. Osa nuorista on tullutlastensuojelun jälkihuollon asiakkuudesta. Tukiasumisen tavoitteena on osaltaan tukea nuoriapääsemään takaisin heille sopivien palvelujen piiriin.S-asuntojen isännöitsijä ja yhteisövalmentaja työskentelevät työparina. Itäviittayhteisössäyhdistetään tuettua asuminen, yksityisyys ja yhteisöllisyys. Nuorten kanssa tehdäänsäännöllistä ja pitkäjännitteistä yksilötyötä yhteisöllisen kuntouttavan toiminnan lisäksi.Erityisesti kiinnitetään huomiota siihen vaiheeseen, jolloin nuori on siirtymässä yhteisöstäitsenäisempään asumiseen. Itäviittayhteisössä asuvat nuoret ovat valinneet keskuudestaanasukkaat hoitamaan yhteisön asioita. Joka perjantai pidetään yhteisökokous, johon on saaturakennetuksi avoimen vuorovaikutuksen salliva ilmapiiri. Periaatteena on, että mennäänyhdessä yhteisön arkeen ja mietitään, millä tavoin on viisainta toimia. Osallisuus toteutuuparemmin, kun ei ole valmista toimintamallia, johon työskentely pitäisi puristaa. Tuetunasumisen prosessi on kuvattu perusteeellisesti Benny Uhleniuksen laatimassa diasarjassa.

Verkostotapaamiseen osallistuneet nuoret kertoivat tyytyväisyydestään yhteisöön: ”Olen saanutpaljon enemmän kuin odotin.” Lisäksi nuoret kertoivat saaneensa tietoa ja varmuutta avunhakemiseen. He suhtautuivat luottavasti jatkoasumisen järjestymiseen.Lopuksi projektipäällikkö Ulla Nord esitteli Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-projektia.Vamos on Helsingissä toimiva etsivän työn projekti, josta on rakentunut nuorten lähtökohdistatoteutuva matalan kynnyksen palvelukokonaisuus. Vaikeassa tilanteessa elävät nuoret eivätosaa omatoimisesti hakea apua eri paikoista, mistä syystä on tärkeää, että polutukset hoidetaankeskitetystä nuorten etsivän työn projektista. Vamos-projekti on esimerkki siitä, kuinkatyöskennellään jalkautuvasti asunnottomien nuorten parissa ja ylipäänsä sellaisten nuortenkanssa, jotka tarvitsevat paljon tukea. Vamos auttaa alle 29-vuotitaita nuoria, ja kaikki sentarjoamat palvelut ovat nuorille vapaaehtoisia. Tuki viedään nuoren luokse ja hänen kanssaantyöskennellään niin kauan kuin avun tarvetta ilmenee. Tärkeintä on, että nuoren kanssasaadaan rakennetuksi keskinäinen luottamus. Vamoksen asiakasnuorista monelle on vaikeaakiinnittyä yhteistyösuhteeseen ja monella ongelmat ovat kasautuneet (asunnottomuus, päihteet,mielenterveysongelmat, rikollisuus). Palveluita aletaan suunnitella vasta sitten, kun luottamuson rakentunut eikä nuorta kehoteta ottamaan yhteyttä, vaan kuljetaan hänen rinnallaan. (Ks.Ulla Nordin diat)__________________________________________________________________________________________________________________Muistion kirjasi Riitta GranfeltLämmin kiitos esitelmien pitäjille ja osallistujille!