13.07.2015 Views

Vaikean verenpainetaudin hoito - Terveyskirjasto

Vaikean verenpainetaudin hoito - Terveyskirjasto

Vaikean verenpainetaudin hoito - Terveyskirjasto

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

Näin hoidanMatti Nikkilä<strong>Vaikean</strong> <strong>verenpainetaudin</strong> <strong>hoito</strong>Uusista verenpainelääkkeistä huolimatta hypertension <strong>hoito</strong>tulokset jäävät usein epätyydyttäviksi.Lähes puolella verenpainepotilaista todetaan lääkityksen aikana edelleen selvästisuurentuneita verenpainearvoja (yli 140/90 mmHg). Syynä tähän voi olla potilaanhuono <strong>hoito</strong>myöntyvyys, koska hypertensio on useimmiten oireeton tai vähäoireinensairaus. Verenpainelääkityksen aikana lääkkeettömän hoidon merkitys saattaa unohtuaniin potilaalta kuin hoitavalta lääkäriltä. <strong>Vaikean</strong> hypertension (yli 180/110 mmHg)<strong>hoito</strong> vaatii yleensä neljän lääkkeen yhdistelmää ja tarvittaessa tutkimuksia sekundaarisenhypertension selvittämiseksi, jos verenpaine ei laske riittävästi yhdistelmähoidostahuolimatta. Vaikea hypertensio on usein myös <strong>hoito</strong>resistentti, minkä vuoksi huolellinenanamneesi elintavoista ja muista sairauksista on tärkeää.Työikäisistä hypertensiivisistä henkilöistävain noin puolet on tietoisia kohonneestaverenpaineestaan (Kastarinen ym. 1998).Heistä taas noin joka toinen käyttää säännöllisestiverenpainelääkkeitä. Tutkimusten mukaanosapuilleen 50 % verenpainepotilaista on riittämättömästihoidettuja ja vain neljäsosa on hyvässä<strong>hoito</strong>tasapainossa (Meriranta ym. 2004).Hoitamaton tai huonosti hoidettu vaikea hypertensioaiheuttaa kohde-elinvaurioita (taulukko1), jotka lisäävät verenpainepotilaiden sairastuvuuttaja kuolleisuutta sydän‐ ja verisuonisairauksiin.Kohonneen verenpaineen liian pitkäseuranta ilman lääke<strong>hoito</strong>a aiheuttaa pysyviämuutoksia verisuonten seinämiin ja pahentaahypertensiota. <strong>Vaikean</strong> hypertension paras ehkäisykeinoon aloittaa lievän hypertension <strong>hoito</strong>ajoissa.Taulukko 1. <strong>Vaikean</strong> <strong>verenpainetaudin</strong> aiheuttamat elinvauriot.Aivot : aivohalvaus (infarkti, verenvuoto), enkefalopatiaSydän: hypertrofia, vajaatoiminta, keuhkopöhö, sepelvaltimotautiMunuaiset: mikroalbuminuria, nefroskleroosi, vajaatoimintaSilmän verkkokalvo: verenvuoto, eksudaatit, staasipapilla,näköhäiriötLääkäreiden asenteetLääkäreiden välinpitämätön asenne nuorten jatyöikäisten potilaiden suureen verenpainearvoon(taulukko 2) on yleinen kansainvälinen ongelma.Keskivaikeata verenpainetautia saatetaan seuratavuosikausia ilman lääkitystä. Suomessa yhtenäsyynä tähän saattavat olla Kansaneläkelaitoksenohjeet erityiskorvattavuudesta. Taustallavoi olla myös lääkärin liian suuri usko elintapamuutostenvaikutukseen.Lievän hypertension lääke<strong>hoito</strong> on aloitettavaviimeistään kuuden kuukauden lääkkeettömänseurannan jälkeen, elleivät elintapamuutoksettuota tulosta. Keskivaikean hypertension lääke-Taulukko 2. Hypertension luokittelu.VerenpaineenluokkaSystolinen verenpaine(mmHg)Diastolinen verenpaine(mmHg)Normaali alle 140 alle 90Lievä hypertensio 140–159 90–99Keskivaikea hypertensio 160–179 100–109Vaikea hypertensio yli 180 yli 110Isoloitunut systolinen yli 180 alle 90hypertensioPahanlaatuinen hypertensioyli 240 yli 140Duodecim 2007;123:1735–401735


Taulukko 3. Hypertensiopotilaan anamneesi.Nautintoaineet: alkoholi, tupakka, lakritsi, suolaLääkkeet: särky‐, astma‐ ja masennuslääkkeet, hormoni<strong>hoito</strong>,steroiditMuut sairaudet: diabetes, sydän‐ ja munuaissairaudet, aivoverenkierronhäiriötPsykososiaaliset tekijät: työstressi, avioero yms.Yleinen terveydentila: paino, liikunta, harrastuksetSuku: verenpainetauti, sydän‐ ja aivoinfarktit alle 65 vuodeniässäVerenpaineen seuranta ja lääkitys viimeisten 10 vuoden ajalta<strong>hoito</strong> on aloitettava viimeistään kuukauden seurannanjälkeen. Todetun vaikean hypertensionlääke<strong>hoito</strong> on syytä aloittaa tarkistusmittaustenjälkeen viikon kuluessa.Verenpainetaudin ehkäisyVerenpainepotilaan huolellinen anamneesi (taulukko3) saattaa paljastaa syyn verenpaineennousuun. Nautintoaineista alkoholi, tupakka jalakritsi ovat tärkeimmät nuorten ja keski-ikäistenkohonneen verenpaineen aiheuttajia. Osa ihmisistä(noin 20–40 %) on herkkiä suolalle jaheille kehittyy hypertensio suolan liiallisen käytönseurauksena. Särkylääkkeiden runsas käyttösaattaa vaikuttaa munuaisten prostaglandiinisynteesiinaiheuttaen suolan ja nesteen kertymistäelimistöön sekä verenpaineen nousua. Huomattavaylipainoisuus johtaa usein vaikea<strong>hoito</strong>iseenhypertensioon. Vähärasvainen ruokavalioja liikunnan lisäys laskevat painoa ja vähentävätarterioskleroosin ja siitä johtuvan sekundaarisenhypertension vaaraa.Riittämätön lääkitysSisätautien poliklinikkaan tulevista lähetteistäpäätellen <strong>verenpainetaudin</strong> <strong>hoito</strong> on muuttunutongelmalliseksi uusien lääkkeiden tultua markkinoille.Hoitoon reagoimattomia verenpainepotilaitalähetetään entistä enemmän jatkotutkimuksiinsekundaarisen syyn pois sulkemiseksi.Erittäin harvoin näistä potilaista kuitenkaanlöytyy mitään poikkeavaa hypertension aiheuttajaa.Yleisin syy on riittämätön lääkitys. Uusimpialääkkeitä kuten, angiotensiinireseptorin(ATR) salpaajaa tai kalsiuminestäjää, on useinmäärätty mutta hyvin usein diureetti tai beetasalpaajatai molemmat puuttuvat lääkityksestä.Tiedusteltaessa potilaalta ja lähettävältä lääkäriltäsyytä tähän vastauksena ovat beetasalpaajienja diureettien »vanhanaikaisuus» ja niidenkäytön vältettävyys.Lääkityksen valintaEnsimmäiset laajat verenpainetutkimukset (VeteransAdministrations Cooperative Study Group1967) osoittivat <strong>verenpainetaudin</strong> hoidon tärkeydenja jo pelkän diureettilääkityksen hyödyllisyyden.Tosin näissä tutkimuksissa osa potilaista,joiden diastolinen paine oli 115 mmHgtai enemmän, hoidettiin lumelääkkeellä, jolloinpäätetapahtumia (aivohalvaus, sydäninfarkti,munuaissairaudet) ilmaantui nopeasti ja paljon.Nykyisin tämänkaltainen tutkimusasetelma ei olemahdollinen eettisistä syistä. Vielä 1985 julkaistiinlumekontrolloitu verenpainetutkimus (MRC,Medical Research Council Working Party) lieväähypertensiota (diastolinen paine alle 105 mmHg)sairastavilla. Tässä tutkimuksessa miehet hyötyiväthoidosta mutta naiset eivät. Uusimmat verenpainetutkimuksetovat enimmäkseen kahdenvaikuttavan aineen vertailuja (ALLHAT, LIFE,VALUE, ASCOT) (Dahlöf ym. 2002 ja 2005,Furberg ym. 2002, Stevo ym. 2004).Verenpainelääkkeiden teho paineen alentamisessaon osoittautunut yhtä hyväksi kaikissa tutkimuksissa,mutta tilastollisia eroja on todettuhaittavaikutuksissa, tietyissä päätetapahtumissa(aivohalvaukset) ja liitännäissairauksien (diabetes)esiintymisessä. Suuret verenpainetutkimuksetovat lääketeollisuuden teettämiä ja maksamia,ja niissä on usein verrattu uusia lääkkeitävanhoihin. Useimmissa tutkimuksissa on todettu,että tärkeintä on normaalin verenpainetason(140/90 mmHg) saavuttaminen, mutta markkinoinnissakäytetään hyväksi muita perusteluita.Lievässä hypertensiossa (yli 140/90 mmHg)voidaan valita aloituslääke yksilöllisesti, jolloin potilaanikä, sukupuoli, metabolinen kokonaistilanne(insuliiniresistenssi, lipidit, liikapaino), muut sairaudetja hemodynaaminen tilanne vaikuttavatasiaan (taulukko 4) (Nikkilä 1999 ja 2006).1736M. Nikkilä


Keskivaikeassa verenpainetaudissa (yli160/100 mmHg) joudutaan useimmiten käyttämäänyhdistelmä<strong>hoito</strong>a, joiden järkevimpiä ovatACE:n estäjän ja diureetin tai beetasalpaajan jakalsiuminestäjän (dihydropyridiini) yhdistelmät,koska niillä on additiivinen vaikutus verenpaineenlaskuun ja käänteinen haittavaikutuksiin.Myös yhdistelmähoidoissa pyritään ottamaanhuomioon muut sairaudet ja hemodynamiikka.Ylipainoisille metabolista oireyhtymää sairastaville,diabeetikoille ja bradykardisille potilaillemäärätään ACE:n estäjän ja diureetin yhdistelmää.Tiheälyöntisille ja rytmihäiriöihin taipuvaisillepotilaille – joita työikäisistä verenpainepotilaistaon enemmistö – on järkevintä antaa beetasalpaajanja kalsiuminestäjän yhdistelmää.Taulukko 4. Verenpainelääkkeen valinta.TiatsididiureettiNaiset, iäkkäätSydämen vajaatoimintaTehostamaan ACE:n estäjän ja ATR:n salpaajan vaikutustaSuperselektiivinen beetasalpaaja (bisoprololi, betaksololi)NuoretRytmihäiriö, takykardia, stressi, sepelvaltimotautiTehostamaan kalsiuminestäjien vaikutusta ja estämään niidenaiheuttamaa takykardiaa ja hengenahdistusta, jotasaattaa esiintyä myös ACE:n estäjiä ja ATR:n salpaajia käytettäessäACE:n estäjätDyslipidemia, insuliiniresistenssi, metabolinen oireyhtymä,diabetes, vasemman kammion hypertrofia, nefropatiaATR:n salpaajaACE:n estäjän aiheuttaessa yskää; samat käyttöaiheet kuinACE:n estäjilläKalsiuminestäjäIäkkäät, fyysisesti aktiivisetBeetasalpaajan ollessa vasta-aiheinenSpironolaktoniHypokalemian sekä primaarisen ja sekundaarisen hyperaldosteronisminyhteydessäTehostamaan tai korvaamaan ACE:n estäjän ja diureetinvaikutustaSentraalisesti vaikuttavat (klonidiini, moksonidiini)<strong>Vaikean</strong> hypertension <strong>hoito</strong>on yhdessä muiden verenpainelääkkeidenkanssaKaikki edellä mainitut yhdistelmänä<strong>Vaikean</strong> hypertension hoidossa vasta-aiheet huomioiden<strong>Vaikean</strong> <strong>verenpainetaudin</strong> <strong>hoito</strong> on selväpiirteistä,koska tällöin joudutaan käyttämäänkaikista neljästä lääkeaineryhmästä valittua lääkettä(beetasalpaaja, kalsiuminestäjä, ACE:n estäjätai ATR:n salpaaja, diureetti). Beetasalpaajaksikannattaa valita mahdollisimman beeta 1-selektiivinen, tehokas ja hyvin imeytyvä lääke,kuten bisoprololi. Kalsiuminestäjäksi valitaanverisuoniselektiivinen lääke, jolla on vaikutustaiäkkäillä potilailla myös sepelvaltimoihin. Varsinkinvanhemmille sepelvaltimotautia sairastavilleamlodipiini on sopivin kalsiuminestäjä. Josmunuaisten toiminta on normaali, valitaan riittävänpitkävaikutteinen ACE:n estäjä (enalapriili,perindopriili). Hoitomyöntyvyyden parantamiseksidiureetti (hydroklooritiatsidi) voidaanvalita yhdistelmävalmisteena beetasalpaajan taiACE:n estäjän mukana.Lisähyötyä voidaan saada lievän hypokalemianyhteydessä valitsemalla hydroklooritiatsidija amiloridi erikseen yhdistelmävalmisteena.Merkitsevä hypokalemia edellyttää aina reniininja aldosteronin määrityksiä. Vaikka primaaristahyperaldosteronismia (Connin syndroomaa) eitodettaisikaan, kannattaa kokeilla spironolaktoniamerkitsevän hypokalemian yhteydessä. Mikälipotilaalla on sekundaarinen hyperaldosteronismi(sekä reniini‐ että aldosteronipitoisuudetovat suurentuneita tai normaalin ylärajoilla),voidaan usein muiden diureettien ja ACE:n estäjienkäyttö lopettaa ja kokeilla niiden tilallespironolaktonia sen hyvän tehon vuoksi. ACE:nestäjät aiheuttavat noin 20 %:lle verenpainepotilaistayskää, jolloin varalääkkeenä käytetäänATR:n salpaajaa.Usein neljän lääkkeen yhdistelmä tehoaa vaikeaanhypertensioon hyvin. Lisäksi varsinkinspironolaktonin käyttö valikoidusti on parantanut<strong>hoito</strong>tuloksia. Ellei tämä yhdistelmä tehoariittävästi, on potilas lähetettävä erikoissairaan<strong>hoito</strong>onsekundaarisen hypertension tutkimiseksi.Jos sekundaarinen hypertensio on suljettupois sairaalatutkimuksilla eikä potilaan verenpaineole tyydyttävällä tasolla neljää lääkettäkäytettäessä, voidaan lääkitykseen lisätä vieläsentraalisesti vaikuttava klonidiini tai uudempi,paremmin siedetty moksonidiini.<strong>Vaikean</strong> <strong>verenpainetaudin</strong> <strong>hoito</strong>1737


Sekundaarinen hypertensioEllei neljän lääkkeen yhdistelmällä saada riittävää<strong>hoito</strong>vastetta ja potilas on käyttänyt lääkkeitäänohjeiden mukaan, hänet on syytä lähettääerikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Verenpainepotilaanperustutkimusten (taulukko 5)lisäksi määritetään plasman reniini ja aldosteronisekä vuorokausivirtsan metanefriinit ja normetanefriinit.Primaarinen hyperaldosteronismi(Connin syndrooma) on alidiagnosoitu ja yleisintyöikäisten sekundaarisen hypertension syy(taulukko 6). Vanhuksilla taas arterioskleroosinaiheuttama renovaskulaarinen hypertensioon alidiagnosoitu ja yleinen kohonneen verenpaineenaiheuttaja. Muut endokrinologiset syyt(taulukko 5) ovat erittäin harvinaisia. Yleensämunuaissairaudet ovat tiedossa ennestään eivätkäaiheuta diagnostisia ongelmia. Poikkeuksiaovat eri syistä johtuva hydronefroosi tai äkillinenmunuaisvaltimon tai ‐laskimon tukos. Siksimunuaisten kaikukuvaus ja nefrografia kuuluvatsekundaarisen hypertension perustutkimuksiin.Kasvaimista aivo‐ ja munuaiskasvaimet saattavatolla vaikean hypertension syynä. Kroonistapäänsärkyä potevalle verenpainepotilaalle onsyytä tehdä aivojen tietokonetomografia. Suurienaldosteroni‐ tai reniiniarvojen yhteydessätavallisin kuvantamistutkimus on munuaisten jalisämunuaisten tietokonetomografia. Renovaskulaaristahypertensiota epäiltäessä on nykyisinTaulukko 5. Sekundaarisen hypertension tutkimukset.Perustutkimukset: pieni verenkuva, seerumin kalium ja kreatiniini,verenglukoosi, lipidit, EKG, thoraxröntgenPlasman reniinin ja aldosteronin yksi aamuarvo riittääSpironolaktonin käyttö keskeytetään 4–6 viikkoa aikaisemmin,mutta muiden verenpainelääkkeiden käyttöä ei tarvitsekeskeyttääVuorokausivirtsan metanefriinit ja normetanefriinitMunuaisten kaikukuvaus ja tarvittaessa dopplertutkimusNefrografia (kaptopriililla, tai ilman sitä, jos potilas käyttää joACE:n estäjää)Munuaisten magneettiangiografia, jos em. tutkimusten perusteellaepäillään munuaisvaltimoperäistä hypertensiotaLisämunuaisten ja munuaisten tietokonetomografia, jos epäilläänlisämunuaisen adenoomaa tai hypertrofiaa tai munuaiskasvaintaSeerumin kalsium, hypertyreoosin sulkeminen pois, deksametasonikoeTaulukko 6. Sekundaarisen hypertension syitä.Primaarinen hyperaldosteronismi (yleisin)Renovaskulaarinen hypertensioyleinen vanhuksilla arterioskleroosin yhteydessänuorilla voi esiintyä fibromuskulaarista dysplasiaaRenaalinen hypertensioanamneesissa nefropatia, harvoin diagnostinen ongelmahydronefroosi eri syistääkillinen tukos munuaisvaltimossa tai ‐laskimossavirtsakivitautieturauhasen liikakasvuMuut endokrinologiset syyt: feokromosytooma, Cushingin tauti,akromegalia, hyperparatyreoosi, reninoomaMuut syyt: aivokasvain, aivovamma, aivoinfarkti, kollagenoosit,aortan koarktaatio, uniapneakäytännöllisintä tehdä suoraan munuaisvaltimoidenmagneettiangiografia. Joissakin sairaaloissatehdään rutiinimaisesti kaptopriilirenografia,mutta se on osoittautunut epäherkäksitutkimukseksi.Hoitoon reagoimaton verenpainetautiResistentillä hypertensiolla tarkoitetaan sellaistaverenpainetautia, joka ei reagoi neljän lääkkeenyhdistelmään riittävästi, vaan verenpaine pysyykorkeampana kuin 140/90 mmHg. Syynä saattaaolla potilaan <strong>hoito</strong>myöntyvyyden puute tailääkeannosten pienuus. Muita syitä voivat ollasekundaarinen hypertensio, valkotakkihypertensio,jokin lääke, jolla on interaktio verenpainelääkkeenkanssa (särkylääkkeet, hormonit,steroidit, astmalääkitys, masennuslääkkeet,syklosporiini), nautintoaine (alkoholi, tupakka,lakritsi, suola), pseudohypertensio tai yksinkertaisestihuomattava ylipaino.Iäkkäiden potilaiden verenpaineen <strong>hoito</strong> onusein ongelmallista valtimoiden kovettumisenyhteydessä esiintyvän pseudohypertension vuoksi.Poikkeuksellisen korkea systolinen ja diastolinenverenpaine 4–5 lääkkeen yhdistelmästähuolimatta tuo mieleen valkotakki‐ tai pseudohypertension.Joskus iäkäs potilas on harvinaisenhyväkuntoinen ja elää pitkään korkeasta verenpaineestaja maksimaalisesta verenpainelääkityksestähuolimatta eikä elinmuutoksia todeta.Tietysti on otettava huomioon sekin vaihtoehto,että potilas ei ota lääkkeitään niin kuin on mää-1738M. Nikkilä


ätty. Iäkkäiden potilaiden verenpaineen hoidossaon tärkeätä huomioida mahdollinen ortostaattinenhypotensio, ja siksi verenpaine onsyytä mitata välillä myös pystyasennossa.Pahanlaatuinen verenpainetautiPahanlaatuinen verenpainetauti on kliininenoireyhtymä, joka kehittyy pitkään hoitamattomanaolleen hypertension seurauksena. Verenpaineentehostuneen diagnostiikan ja hoidonmyötä se on nykyisin harvinainen löydös,joka useimmiten liittyy sekundaarisen hypertensionkomplisoitumiseen tai raskaudenaikaiseenpre‐eklampsiaan.Pahanlaatuiseen hypertensioon liittyy aivojenja munuaisten verenkierron häiriöitä, jotkajohtavat verenpaineen huomattavaan nousunmyötä patofysiologisiin muutoksiin arterioleissa,voimakkaaseen sympatikotoniaan ja reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmänrajuunaktivoitumiseen. Yleensä diastolinen verenpaineon yli 140 mmHg ja oireina ovat päänsärky, sekavuus,kouristukset, näköhäiriöt, sydämen toiminnanpettäminen, keuhkopöhö ja oliguria.Pahanlaatuiseen verenpaineeseen liittyvä hypertensiivinenkriisi vaatii ainasairaala<strong>hoito</strong>a ja nitroprussidiinfuusiontai nitroinfuusion jalabetalolia suoneen. Ensiapunaon syytä antaa keskipitkä‐ taipitkävaikutteista kalsiuminestäjääja klonidiinia lihakseen. Hoidonpitkittyessä ensiavussa onannettava varalta suonensisäinennesteinfuusio. Hemodynaamisentilanteen mukaan ensiavussa voidaanantaa suoneen 40 mg furosemidiaja 5 mg metoprololia.Verenpaineen liiallisesta äkillisestäalentamisesta on varoitettu,koska joissakin tapauksissaverenpaineen äkillinen huomattavanousu liittyy alkavaan aivoinfarktiinja verenpaineen liiannopea lasku voi pahentaa aivojeniskemiaa ja laajentaa aivoinfarktia.LopuksiKoska vaikean hypertension <strong>hoito</strong> ehkäisee parhaitenaivohalvauksia, pitäisi potilailta kartoittaaaivohalvauksen vaaratekijöitä eikä niinkäänsoveltaa sepelvaltimotaudin vaaraa kuvaavaataulukkoa. Lääketeollisuus pyrkii ohjailemaanuusien verenpainetutkimusten perusteella lääkäreiden<strong>hoito</strong>käytäntöjä erilaisissa koulutustilaisuuksissaja lääke-esittelyissä uusien kalliimpienlääkkeiden suuntaan. Myös puolueettomat asiantuntijatja Suomen verenpaineyhdistys pohtivataika ajoin, mikä olisi paras ensisijaislääkitys hypertensionhoidossa.Lääkitystä valittaessa on otettava yksilöllisestihuomioon potilaan ikä, sukupuoli, sydämen javerenkierron tila, diabetes, insuliiniresistenssi jametabolinen oireyhtymä, stressitekijät sekä mahdollinensekundaarinen hypertensio. <strong>Vaikean</strong>hypertension hoidossa näitä ei tarvitse pitkältipohtia vaan kaikkia neljää verenpainelääkeryhmää(ACE:n estäjä tai ATR:n salpaaja, diureetti,beetasalpaaja, kalsiuminestäjä) käytetään samanaikaisestiriippumatta siitä, ovatko ne »uusiavai vanhoja» lääkkeitä.y d i n a s i a t➤ Kohonneen verenpaineen ajoissa aloitettu <strong>hoito</strong> ehkäiseevaikean <strong>verenpainetaudin</strong> ja elinkomplikaatioidenkehittymistä.➤ Verenpainetaudin hoidossa on tärkeintä normotension(alle 140/90 mmHg) saavuttaminen. Toissijaista on, millälääkkeellä se saavutetaan.➤ Yhdistelmä<strong>hoito</strong> (ACE:n estäjä + diureetti tai beetasalpaaja+ kalsiuminestäjä) pienillä annoksilla on useimmitentehokkaampi kuin monoterapia isolla annoksella.➤ <strong>Vaikean</strong> <strong>verenpainetaudin</strong> hoidossa joudutaan käyttämäänlähes aina neljää verenpainelääkettä: ACE:n estäjää(tai ATR:n salpaaja), diureettia, beetasalpaajaa jakalsiuminestäjää.<strong>Vaikean</strong> <strong>verenpainetaudin</strong> <strong>hoito</strong>1739


KirjallisuuttaDahlöf B, Devereux RB, Kjeldsen SE, ym. Cardiovascular morbidity andmortality in the Losartan Intervention For Endpoint reduction inhypertension study (LIFE): a randomised trial against atenolol.Lancet 2002;359:995–1003.Dahlöf B, Sever PS, Poulter NR, ym. Prevention of cardiovascular eventswith an antihypertensive regimen of amlodipine adding perindroprilas required versus atenolol adding bendroflumethiazideas required , in the Anglo-Scandinavian Cardiac Outcomes Trial– Blood Pressure Lowering Arm (ASCOT-BPLA): a multicenter randomisedcontrolled trial. Lancet 2005;366:895–906.Furberg CD, Wright JT, Davis BR, ym. Major outcomes in high-risk hypertensivepatients randomised to angiotensin-converting enzymeinhibitor or calcium channel blocker vs. diuretic: the Antihypertensiveand Lipid-Lowering Treatment to Prevent Heart AttackTrial (ALLHAT). JAMA 2002;288:2981–97.Kastarinen MJ, Salomaa VV, Vartiainen EA, ym. Trends in blood pressurelevels and control of hypertension in Finland from 1982 to 1997.J Hypertens 1998;16:1379–87.Medical Research Council Working Party. MRC trial of treatment of mildhypertension: principal results. BMJ 1985;291:97–104.Meriranta P, Tikkanen I, Kumpusalo E, ym. Verenpainepotilas terveyskeskuksessa:<strong>hoito</strong>tulokset paranemassa. Suom Lääkäril2004;59:3253–8.Nikkilä M. Kohonneen verenpaineen lääke<strong>hoito</strong>. Duodecim 1999;115:959–69.Nikkilä M. Ovatko uudet verenpainelääkkeet parempia kuin vanhat?Duodecim 2006;122:627–9.Stevo J, Kjeldsen SE, Weber M, ym. Outcomes in hypertensive patientsat high cardiovascular risk treated with regimens based onvalsartan or amlodipine: the VALUE randomised trial. Lancet2004;363:2022–31.Veterans Administration Cooperative Study Group on AntihypertensiveAgents: Effects of treatment on morbidity in hypertension. Resultsin patients with diastolic blood pressures averaging 115 through129 mmHg. JAMA 1967;202:1028–34.MATTI NIKKILÄ, dosentti, ylilääkärimatti.nikkila@tampere.fiHatanpään sairaala33100 Tampere1740

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!