URN_NBN_fi_jyu-20 - Jyx - Jyväskylän yliopisto

RASKAAN LIIKENTEEN KULJETTAJIEN AEROBINEN KUNTO, TYÖSSÄKUORMITTUMINEN JA PALAUTUMINENMatti LassilaLiikuntalääketiedePro gradu-työLiikuntalääketiedeJyväskylän yliopistoTerveystieteen laitosKevät 2007

TIIVISTELMÄRASKAAN LIIKENTEEN KULJETTAJIEN AEROBINEN KUNTO, TYÖSSÄ KUORMITTUMINENJA PALAUTUMINENMatti LassilaJyväskylän yliopistoLiikunta - ja terveystieteiden tiedekuntaTerveystieteiden laitosKevät 2007Liite 1Tämä tutkimus on osa laajempaa kehittämishanketta, jossa yhtenä osana selvitettiin rekan kuljettajien aerobistakuntoa, työssä kuormittumista ja työterveyshuollon keinoja kuormittumisen arviointiin. Erityisesti selvitettiinsykevälivaihtelun käyttökelpoisuutta työkuormituksen seurantamenetelmänä ja strukturoidun kyselylomakkeenkäyttökelpoisuutta kuljettajien aerobisen kunnon arvioinnissa. Lisäksi arvioitiin aerobisen kunnon merkitystätyöstä palautumisessa.Kuljettajien työn kuormittavuutta seurattiin sykevälivaihteluanalyysin avulla. Aerobisen kunnon merkitystätyöstä palautumisessa arvioitiin vertaamalla autonomisen hermoston reaktioita (parasympaattinen/sympaattinentonus).Kuljettajille tehtiin työterveyslaitoksella myös viisi minuuttia kestävät lepomittaukset, joissasykevaihteluanalyysin avulla arvioitin autonomisen hermoston tilaa. Tämän perusteella arvioitiin aerobisenkunnon vaikutusta autonomisen hermoston reaktioihin ja verrattiin tupakoivien ja ei-tupakoivien kuljettajieneroja autonomisen hermoston toiminnassa.Kyselylomakkeen avulla arvioidun fyysisen kunnon ja suoralla menetelmällä mitatun hapenoton välillä olitilastollisesti merkitsevä korrelaatio (Pearson r=0.773, p

ABSTRACTAEROBIC FITNESS OF HEAVY TRAFFIC DRIVERS, LOADING AND RECOVERY AT WORKMatti LassilaUniversity of Jyväskylä, The Faculty of Sport and Health Sciences, Department of HealthSciences, 2007.Master´s Thesis in Sports and Exercise Medicine, pages 43, 1 appendixThis study is a part of a larger development project, in which one area was to examine the work loading, aerobicfitness and the recovery of the heavy traffic drivers and find the means for the occupational health service toestimate the amount of loading they are subjected to. A special task was to examine heart rate variability as afollow-up method of loading and useability of the structural questionnaire when assessing physical fitness of thedrivers. In addition, the aim was to estimate the importance of the physical fitness when recovering from work.The loading of the truck driver’s work was followed by the analysis of the heart rate variability. The importanceof the aerobic fitness related to recovery from work was assessed in comparison with the reaction of theautonomic nervous system (parasympatic/sympatic tonus).The five-minute measurements at rest were done at the occupational health service facilities, where the state ofthe autonomic nervous system was estimated. On the basis of these measurements the influence of the aerobicfitness on the reactions of the autonomic nervous system was estimated and the differences between smokingdrivers and non-smoking drivers in the action of the autonomic nervous system were compared.There was a statistically significant correlation between physical fitness assessed with the help of thequestionnaire and the one measured (Pearson r=0.773, p < 0.001, n=26). The recovery during a working dayassessed by the heart rate variability was not related to physical fitness. There was no correlation between theresource balance variable and a good aerobic fitness either (r=0.170, p=0.408, n=17). There was no statisticalcorrelation between the maximum oxygen uptake related to weight (VO 2max ml -1 kg -1 min -1 ) and the highfrequency (HF) spectral component of heart rate variability in reply to breathing (r=324, p=0.205, n=17). Therewas no correlation between the weigh related maximum oxygen uptake and low frequency component (LF)/highfrequency component (r=0.319, p=0.212, n=17). There was no significant statistical differences in theparasympatic adjusted (hf-ratio) in the autonomic measures at rest (n=25) between the smoking and nonsmokinggroup. There was no observed correlation between the activity of the sympatic nervous system (LF/HFratio)and smoking (p=0.752).The questionnaire used in this study to assess maximum oxygen uptake seems to be a good tool in occupationalhealth checks for the truck drivers. It can be used to roughly assess the endurance fitness and as a guidelinewhen giving exercise instructions.The average energetic loading during the working day for truck drivers was clearly below 30 %, so to survive atwork it is enough to have an average fitness. Based on this study it can be said that a good physical fitness dosedoes not protect truck drivers from loading. When generalizing the results we also have to bear in mind thelimitations caused by the small study group and the methods used. However, the earlier studies also indicate thata good aerobic fitness protects from many lifestyle illnesses, to which the work of truck driver can predispose..Key words: assessment of maximum oxygen uptake, heart rate variability, loading, recovery

SISÄLLYS1 JOHDANTO ………………………………………………………………………………22 KUORMITUSTEKIJÄT TYÖSSÄ ……………………………………………………...42.1 Kuljettajan työn fyysinen kuormittavuus……………………………………………62.2 Uupuminen työssä…………………………………………………………………….. 82.2.1 Työstä palautuminen……………………………………………………………..103 AEROBINEN KUNTO……………………………………………………………………104 LIIKUNTA, TYÖKYKY JA IKÄÄNTYMINEN………………………………………125 TYÖTERVEYSHUOLLON TEHTÄVÄT………………………………………………145.1 Terveystarkastukset maantieliikenteessä…………………………………………...166 AUTONOMISEN HERMOSTON TOIMINTA………………………………………...176.1 Kuormittumisen ja palautumisen arviointi sykevälivaihteluanalyysillä…………186.1.2Tulkinta……………………………………………………………………………207 TUTKIMUKSEN TARKOITUS…………………………………………………………228 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT…………………………………………..228.1 Tutkimusaineisto …………………………………………………………………….228.2 Tutkimusmenetelmät………………………………………………………………...238.2.1 Fyysisen kunnon arviointi ja mittaaminen……………………………..............238.2.2 Kyselytutkimus…………………………………………………………………...238.2.3Spiroergometria…………………………………………………………………..248.3 Kuormittumisen ja palautumisen arviointi………………………………………..268.3.1 Metabolinen ekvivalentti……………………………………………………….278.3.2 Kehon koostumuksen arviointi…………………………………………………278.3.3 Autonomisen hermoston toiminnan lepomittaukset………………………….289 AINEISTON ANALYYSIMENETELMÄT…………………………………………….2810 TULOKSET………………………………………………………………………………2811 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET….......................................................................3312 LÄHTEET………………………………………………………………………………..37

21 JOHDANTOTyöikäinen väestö ikääntyy kuljetusalalla. Suomen kuljetus ja logistiikka ry:n (SKAL ry)mukaan vuonna 2006 työsuhteisista ammattikuljettajista yli 50 % oli täyttänyt 45 vuotta.Työterveyshuolto on suuren haasteen edessä. Miten saada kuljettajat pysymään työkuntoisinamahdollisimman pitkään?Kuljetustyö on henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa. Kuljettajat tekevät työtään hyvinvaihtelevissa sää- ja ympäristöolosuhteissa. Kuljettajilla on erityisesti tuki- jaliikuntaelinsairauksia, joista selkävaivat aiheuttavat eniten sairauspoissaoloja (Ylä-Outinenym. 2002). Työ keskittyy ajoneuvossa työskentelyyn, ajoergonomiaan, ajoneuvon hallintaanliikenteessä sekä lastaus - ja kuormaustehtäviin. Kuljettajan työlle tyypillisiä piirteitä ovatistumatyö, raskaan ajoneuvon kuljettaminen muun liikenteen seassa, vaihtelevat sää- jaympäristöolosuhteet, yksintyöskentely, kiire, lisääntyvä yötyö ja epäsäännölliset työajat.Monet näistä tekijöistä aiheuttavat ja lisäävät suoraan onnettomuusriskiä. Epäsäännöllinen työvaikuttaa unen määrään ja laatuun ja siten myös työstä palautumiseen. Rekan kuljettajilletehdyssä tutkimuksessa on todettu yhteys huonon työstä palautumisen ja lisääntyneidensairauspoissaolojen välillä (De Croonin ym. 2003).Kuljettajilla on muita ammattiryhmiä vaikeampi toteuttaa terveellisiä elämäntapoja edellämainittujen epäsäännöllisten työ- ja lepoaikojen vuoksi. Epäsäännölliset ruokailuajat, ylipainoja runsas tupakointi ovat kuljetusalalle myös tyypillistä. Amerikkalaisessa tutkimuksessa(Robinson ym. 2005) tupakoivien rekan kuljettajien riski kuolla alle 55-vuotiaanakeuhkosyöpään ja sydänsairauksiin oli kasvanut selvästi. Robinsonin ym. (2005)tutkimusjoukko koostui noin 90 000 amerikkalaisesta rekan kuljettajista, joiden kuolleisuuttaseurattiin vuosina 1970-1990. Kaikki olivat miehiä, iältään 15-90-vuotiaita. Suomalaisistarekan kuljettajista lähes kaikki ovat miehiä, joista arvellaan tupakoivan noin 70 %.Kuljettajien työn henkinen kuormitus on myös merkittävää. Kuljetusalla oli 1990-luvunloppupuolella monia muita aloja enemmän kokonaisuupumusta (Moilanen ym. 1998).Kuljettajilla ei ole jatkuvaa yhteyttä työyhteisöönsä eikä suoria päivittäisiä esimiesalaissuhteita.Henkistä kuormittumista lisää työn vastuullisuus. Kuljettajat vastaavat työstään,työvälineistään, arvokkaista lasteista ja muiden liikenteessä olevien turvallisuudesta (Ylä-

3Outinen ym. 2002). Kaikki edelle mainitut asiat lisäävät työstä aiheutuvaakokonaiskuormitusta.Ammattivalmiuksien lisäksi hyvä fyysinen kunto ja terveys luovat edellytykset kestääkuormittavaakin työtä. Oikein toteutettu liikuntaharjoittelu parantaa fyysistä kuntoa, vaikuttaapositiivisesti työkykyyn kartuttaen henkilökohtaisia voimavaroja sekä, henkisen, fyysisen ettäsosiaalisen toimintakyvyn osa-alueilla (Heikkinen & Ilmarinen 2001, Ilmarinen 1999).Rekan kuljettajien fyysistä kuntoa ei ole systemaattisesti tutkittu aikaisemmintyöterveyshuollon terveystarkastuksissa., kuten ei myöskään heidän kuormittumistaan japalautumistaan. Nummilan (2006) tutkimuksessa hyvä aerobinen kunto oli yhteydessähyvään autonomisen hermoston tilaan vuorotyötä tekevillä. Hyvä autonomisen hermoston tilasuojaa välillisesti stressiltä. Nummilan (2006) tutkimusjoukkona oli 750 kolmivuorotyötätekevää yleisradion toimihenkilöä ja vertailuryhmänä 750 pelkästään päivävuoroa tekeväätyöntekijää. Miehiä tutkimukseen osallistui 53,7 % ja naisia 46,3 %. Miesten keski-ikä olinoin 46 -vuotta ja naisten 43 -vuotta. Hautalan (2004) väitöskirjatutkimuksessa säännöllisenliikunnan todettiin lisäävän sydämen terveyttä kuvaavan sykevaihtelun määrää. Hautalantutkimusjoukkona olivat terveet 21-52-vuotiaat miehet. Laukkasen (2005) tutkimuksessahuono aerobinen kunto yksistään ennusti sydänsairauksien riskin lisääntymistä. Tutkimustehtiin yli 2000:lle itä-suomalaiselle keski-ikäiselle miehelle, joiden terveydentilaa seurattiin10-vuoden ajan.Karpansalon (2006) tutkimuksen mukaan huono maksimaalinen hapenottokyky lisäsi riskiäsiirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle. Edellä mainitussa tutkimuksessa myös huonottyöolosuhteet ja raskas fyysinen työ kasvattivat riskiä siirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle.Karpansalon (2006) tutkimusjoukko koostui 1755 itä-suomalaisesta miehestä, jotka olivatseurantatutkimuksessa mukana vuosina 1984-2000.Rekan kuljettaminen on siis henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa. Kuljettajat jäävätaikaisemmin eläkkeelle kuin keskimäärin suomalainen työväestö. Työterveyshuolto tarvitseekeinoja, joilla voi arvioida kuljettajien fyysistä kuntoa, kuormittuneisuutta ja työstäpalautumista voidakseen kehittää menetelmiä työkyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.Kuormituksen kestäminen on ainakin osittain riippuvainen aerobisesta kunnosta, mutta tiedotkuljettajien fyysisestä kunnosta ja kuormituksen siedosta ovat toistaiseksi puutteellisia.

4Tämän tutkimuksen tarkoitus on arvioida rekankuljettajien aerobista kuntoa,kuormittuneisuutta työssä, työstä palautumista ja löytää kliiniseen ja kenttäkäyttöön soveltuvaarviointimenetelmä.2 KUORMITUSTEKIJÄT TYÖSSÄTyössä kuormittumista voidaan tarkastella lähtökohtana työn vaatimusten suhde ihmisenominaisuuksiin ja työkykyyn. Tässä näkökulmassa työssä kuormittuminen voi olla jokosopivaa tai haitallista. Jos työntekijän työkyky ei vastaa työn asettamia vaatimuksia,seurauksena on ylikuormittumista. Tasapainoa työn ja elämän muiden osa-alueiden välillä voiehkäistä ylikuormittumista. Ihmisen kuormittuneisuuteen vaikuttaa sekä työnkuormitustekijät, että ihmisen yksilölliset ominaisuudet. Työn kuormitustekijöitä ovat sekätyön fyysiset, psyykkiset, että sosiaaliset vaatimukset ( Lindström ym. 2002, 7).Yksilöllisistä ominaisuuksista ikä, sukupuoli, kehon koostumus, hengitys- javerenkiertoelimistön suorituskyky, lihaskunto, henkilökohtainen osaaminen, motivaatio jaasenteet säätelevät kuormitustekijöiden vaikutusta ihmisessä. Ihminen kuormittuu silloin, kunyksilön ominaisuudet eivät ole tasapainossa työn vaatimusten kanssa. Kuormittuminen voiolla sekä fyysistä että henkistä (Ilmarinen 1999).Tavallisimpia työn fyysisiä kuormitustekijöitä ovat taakkojen nostaminen ja kantaminen,staattiset - tai hankalat työasennot, jatkuva paikallaan istuminen, käsien voiman käyttö jatoistotyö. Hengitys- ja verenkiertoelimistöä kuormittaa erityisesti raskas, dynaaminen suurillalihasryhmillä tehtävä lihastyö, jossa tarvitaan energiaa liikuttamaan oman kehoa jamahdollista lisätaakkaa. Taakkojen käsittelyssä, kuten nostamisessa, kantamisessa, taakkojensiirtämisissä, suuret lihasryhmät toimivat sekä dynaamisesti että staattisesti. Työkuormituskohdistuu tällöin sekä verenkiertoelimistöön että tuki- ja liikuntaelimistöön. Suurtenlihasryhmien dynaamista ja staattista työtä tarvitaan muun muassa kuljetustehtävissä, maa- jametsätaloudessa, rakennustöissä, sekä satunnaisesti joissakin erityisammateissa, kutenesimerkiksi palomiehen työssä (Ketola 2003, 10-11). Kuviossa 1 on kuvattu fyysisentyökuormituksen vaikutusta hengitys- ja verenkiertoelimistöön ja tuki- ja liikuntaelimistöön.Yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat myös yksilön kuormittuneisuuteen.

5Fyysinen työkuormitus Työntekijän yksilölliset TyöntekijänominaisuudetkuormittuneisuusRaskas dynaaminen lihastyöTaakkojen käsittelyStaattinen lihastyöToistotyöTerveydentilaToimintakykySukupuoliIkäHengitys- javerenkiertoelimistöTuki- jaliikuntaelimistöKuvio 1 Fyysisen kuormituksen muodot ja niiden kohdistuminen hengitys- javerenkiertoelimistöön ja/tai liikuntaelimistöön (Louhevaara ja Smolander 1997, mukaeltu)Työn psyykkisiin ja sosiaalisiin kuormitustekijöihin luetaan kuuluvaksi itse työhön, työnorganisointiin ja työyhteisöön liittyvät tekijät. Työn psyykkisen ja sosiaalisen kuormituksenyhteyksiä terveyteen voidaan kuvata stressiteorioiden kautta. Työstressiteoriat kuvaavatvuorovaikutusta yksilön ja hänen ympäristönsä välillä. Tunnetuimpana terveyspsykologisenastressiteoriana pidetään Selye n 1930-luvulla kehittämää stressiteoriaa, jossa hän kuvaastressiä ruumiiseen kohdistuvana rasituksena, joka on joko psyykkistä tai somaattista.Pidempään jatkunut ristiriita yksilön edellytysten ja ympäristön vaatimusten välillä johtaaristiriitaan, joka voi johtaa haitalliseen henkiseen kuormitukseen ja stressioireisiin (Lindströmym. 2002). Tämä nostaa riskiä sairastua esimerkiksi sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin.Schnallin ym.(1998) mukaan alhaiset vaikutusmahdollisuudet yhtyneenä työn korkeisiinvaatimuksiin lisäsivät riskiä sairastua verenpainetautiin ja sydän- ja verisuonisairauksiin.

62.1 Kuljettajan työn fyysinen kuormittavuusRekan kuljettajan tyypillinen työvuoro kestää keskimäärin 10-12 tuntia, autojen lastausta japurkua on noin neljä tuntia työvuoroa kohden. Rekka-autolla ajamista on keskimäärin kuusituntia. Kuljettajilla fyysiset kuormitushuiput sijoittuvat lastaus/purkuvaiheeseen, joissakäytetään suuria lihasryhmiä. Ainsworth (2006) on kuvannut rekan kuljettajan tyypillisentyöpäivän energeettistä kuormitusta metabolisen ekvivalentin (MET in) avulla.Ainsworthin ym. mukaan (2000) raskaan liikenteen kuljettajan aineenvaihdunnankuormittumiselle on tyypillistä lyhyitten, kuten lastaus ja purkaminen ja toisaalta pitkienaineenvaihduntaa vähän kuormittavien (ajaminen) jaksojen vaihtelu. Kuormitushuiput voivatnousta 5-6 METiin, mutta keskimääräisen taso on noin 3,5-5 METiä. Autolla ajaminen ontasoa 1,5-2 MET (taulukko 1).Taulukko 1 Raskaan maantieliikenteen kuljettajan työn energeettinen kuormittavuus(Ainsworth ym. 2000, mukaeltu)Toiminto/työtehtävä Hapenkulutus (ml/kg/min) Metabolinen ekvivalentti__________________________________________________________________________________________Ajaminen 5-7 1.5-2__________________________________________________________________________________________Lastaus 17-21 4.5-6__________________________________________________________________________________________Lastin purku 17-21 4.5-6__________________________________________________________________________________________Työterveyshuollossa METiä on alettu käyttämään systemaattisemmin kuvamaan eriammattien ja työtehtävien aiheuttamaa energiankulutusta. Se kertoo, kuinka moninkertaiseksilepotilaan nähden aineenvaihdunta kiihtyy työn aikana. Mitä korkeampi MET-luku, sitäenemmän on fyysistä rasitusta. MET-arvio voidaan tehdä vertaamalla havainnoitua työtätutkimusraporttien pohjalta saatuihin taulukoihin tai käyttämällä hyväksi sykintätaajuudenrekisteröintejä (Lindholm 2003, s.16-18).

7Tarkempien hengitys- ja verenkiertoelimistön mittausten tuloksia voidaan käyttääviitteellisesti hyväksi arvioitaessa edellytyksiä selviytyä fyysisesti rasittavista töistä (taulukko2). METiä voidaan käyttää myös liikunnan tehon arviointiin., jolloin 1 MET ≈ 3,5 ml/kg/min.(Ainsworth ym. 2000).Taulukko 2 Keskikokoisen työntekijän kuormituskokeessa todetun suorituskyvyn viitteellisetyhteydet kuormittumiseen muutamissa töissä (Terveystarkastukset työterveyshuollossa 2005,s. 49)Toiminto/työtehtävä Hapenkulutus Metabolinenml/kg/minekvivalenttiKävely 3 km/t < 15 2-3Toimisto-, valvomotyöKevyt kotitaloustyöKävely nopeudella 5-6 km/t 15-20 4-5Kävely 6-7 km/t 20-25 6-7Rakennus- ja nostotyöRaskaat vaiheet siivoustyössäKävely/hölkkä 7-8 km/t 25-30 7-9Monet raskaat rakennusalan työtRaskaat varastotyötJuoksu 9-11 km/t 30-40 > 9Raskaat metsätyövaiheetLapiolla kaivaminenRaskaiden taakkojen kantaminen portaissa,Nostaminen, siirtäminen__________________________________________________________________________________________Van der Beek ym.(1995) tutkivat kuorma-autonkuljettajia havainnoinnin ja sydämen sykkeenavulla työpäivän aikana. Kuljettajille tehtiin myös maksimaalisen hapenkulutuksen mittaussimuloiduissa työolosuhteissa laboratoriossa. Heiltä mitattiin myös erikseen heidänmaksimaalinen hapenottokykynsä. Heidän fyysinen työnsä oli tavaroiden vetämistä jatyöntämistä lastaus- ja purkuvaiheessa. Kuormitushuiput osuivat lastaus- ja purkaus

8vaiheeseen, jolloin työn energeettinen kuormitus saattoi nousta 50 % maksimaalisestahapenottokyvystä. Lastaus- ja purkausvaiheet kestivät keskimäärin 2 tuntia päivässä jakeskimäärin kahden tunnin energeettinen kuormitus vaihteli 35-50 %:n välillä/VO 2MAX.Työpäivän keskimääräinen energeettinen kuormitus oli kuitenkin selvästi näiden tasojenalapuolella.Kuorma-autolla tai rekalla ajaminen kuormittaa tuki- ja liikuntaelimistöä monella tavalla.Pitkään paikallaan istuminen aiheuttaa staattista kuormitusta selkään, johon on useinyhdistettynä vielä tärinä. Lisäkuormituksena selkään on vielä lastaukseen ja lastinpurkamiseen liittyvät selkää kuormittavat työasennot, jotka voivat aiheuttaa monenlaisia tukijaliikuntaelinvaivoja (Van der Beek ym. 1995).Westerlink ym.(1981) ovat tutkineet rekan kuljettajan fyysistä kuormittumista työpäivänaikana sydämen sykkeen avulla. Tutkimukseen osallistui neljä 30-47-vuotiasta tervettä miestä.Työ sisälsi rekan kuljettamisen lisäksi useita lastaus- ja purkuvaiheita. Kuljetettava tavara olikaasusylintereitä, joita jouduttiin vetämään. Keskimääräinen syke näiden työvaiheiden aikanaoli 99 lyöntiä minuutissa vaihdellen 83-110-lyönnin välillä vastaten noin 33-37 %maksimaalisesta hapenottokyvystä. Koko työpäivän aikainen energeettinen kuormitusluokiteltiin kohtalaiseksi.Pelkästään sydämen sykkeen avulla tehdyt hapenkulutuksen arviointimittaukset kuvaavatkohtalaisen hyvin työntekijän kuormittuneisuutta, mutta eivät anna riittävää arvioita työstäpalautumisesta. Tarvitaan menetelmiä, joilla voidaan arvioida palautumista tarkemmin.Sykevariaation mittaus liitettynä sykkeen mittaukseen antaa tarkemman arvion työnkokonaiskuormituksesta ja työntekijän kuormittuneisuudesta.2.2 Uupuminen työssäTyöstressin fysiologisten vaikutusten arvioiminen perustuu pitkälti työkuorman ja senaiheuttaman kuormittuneisuuden arviointiin. Fysiologisissa mittauksissa kiinnitetäänhuomiota työnteon aikaisten mittausten ohella palautumiseen liittyvien asioiden seurantaan.Stressin elinvaikutuksia elimistössä voidaan arvioida autonomisen hermoston toiminnan

9muutoksia seuraamalla. Autonomisen hermoston toiminnan stressivasteiden muutokset ovatmyös korreloineet hyvin psykologisiin mittaustuloksiin (Lindholm 2004, 6-9). Autonomisenhermoston mittausten hyödyllisyys työstressiin liittyvän uupumuksen toteamisessa todettiinGockelin ym. (2004) tutkimuksessa erityisesti niillä yksilöillä, joilla työstressi ei ollutnäkynyt kyselytutkimuksilla.Krooninen henkinen ja fyysinen ylikuormittuminen johtaa uupumiseen. Ihminen tarvitseekuitenkin sopivan määrän stressiä ja kuormitusta voidakseen hyvin. Elintoiminnot virkistyvätja toimintateho paranee. Kun sietoraja alkaa ylittyä, stressi muuttuu haitalliseksi. Myöshengitys- ja verenkiertoelimistö saattaa tällöin reagoida. Syntyy oireita tai ylikuormitus voimyötävaikuttaa sairauksien puhkeamiseen (Lindholm 2003, 16-18). Sympaattisen hermostonjatkuva ”hälytystila ja vallalla olo” lisää sydän- ja verenkiertosairauksien vaaraa (Juliusym.1998).Työn kuormitustekijöiden tunteminen ja elpymisestä huolehtiminen on keskeinen osa yksilönjaksamisen turvaamista. Hyvä- ja normaalikuntoiset selviytyvät pitkään ylikuormittavistakintöistään, mutta saattavat polttaa hiljalleen palautumiskapasiteettiaan loppuun. Ikääntyessäfyysinen suorituskyky laskee hitaasti ja palautumiseen tarvittava aika pitenee (Lindholm2003, 16-17, kuvio 2).Kuvio 2 Palautumiseen tarvittava aika pitenee ikääntyessä (Lindholm 2003, mukaeltu)

102.2.1 Työstä palautuminenKohtuullinen työpäivä voidaan määritellä työpäiväksi, jonka kesto ja intensiteettimahdollistavat sekä ruumiillisen, että henkisen palautumisen ennen seuraavaa työpäivää.Huono palautuminen johtaa työsuorituksen heikkenemiseen, väsymiseen, työn mielekkyydenvähenemiseen ja työstä johtuviin ruumiillisiin oireisiin. Palautuminen edellyttää sekä riittäväävapaa-aikaa, että unta. Pitkällä aikavälillä tämä luo edellytykset työssä jaksamiselle(Lindström ym. 2007, 7).Elimistön stressiin sopeutumista turvaavat monet järjestelmät. Ylikuormitus voi ilmetähormonijärjestelmän, vastustuskyvyn tai autonomisen hermoston toiminnan muutoksina(Lindholm 2003, 17-18). Autonomisen hermoston tasapainon seurannassa sykevariaationmittaaminen on tullut apuvälineeksi arvioitaessa fyysistä kuntoa, stressiä jarentoutumisastetta. Rentoutuneen ihmisen sykintätaajuus vaihtelee lyönnistä toiseen jajännittyneen sykevaihtelu vaimentuu. Lindholmin (2003) mukaan useimpien nykyajanfyysisten töiden hengitys- ja verenkiertoelimistölle asettamat vaatimukset ovat sellaisia, ettäniihin riittää ns. normaali kunto (keskitasoinen kunto = verrattuna omaan sukupuoleen jaikään).3 AEROBINEN KUNTOFyysisellä kunnolla tarkoitetaan elimistön rakenteiden ja toimintojen tilaa, jotka ovatkeskeisiä liikuntasuorituksessa. Fyysistä kuntoa ja sen osa-alueita voidaan mitata fyysisenäsuorituskykynä ja sen osa-tekijöinä (Vuori 2005, 20-21). Suorituskykymittauksissa mitataantai arvioidaan usein motorista kuntoa ja tuki- ja liikuntaelimistön kuntoa sekä aerobista elikestävyyskuntoa.Motorinen kunto eli liikehallintakyky ja tuki- ja liikuntaelimistön kunto ovat tärkeimmätliikuntaelimistön toimintakykyyn vaikuttavat terveyskunnon osa-alueet (Suni 2005, 33-34).Terveyskunnon määritelmän sisältyy tuki- ja liikuntaelimistön ja motorisen kunnon lisäksiaerobinen kunto ja antropometria. Aerobinen kunto liittyy biologisiin toimintoihin, jossaenergia-aineenvaihdunta on keskeistä. Tuki- ja liikuntaelimistön kunto on yhteydessä lihas- ja

11tukikudoksen rakenteisiin ja toimintoihin. Motorinen kunto yhdistyy lihas- jahermojärjestelmän koordinaatioon ja yhteistoimintaan ja antropometria liittyy kehonkoostumukseen (Oja 2005, 92- 93).Aerobiseen kuntoon eli kestävyyskuntoon vaikuttaa erityisesti hengitys- javerenkiertoelimistön kunto, lihasten aineenvaihdunta ja hermoston toiminta. Kestävyysfyysisenä ominaisuutena voidaan määritellä elimistön kykynä vastustaa väsymystä fyysisenkuormituksen aikana.Kestävyysharjoittelu sinänsä parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa ja lihastenaineenvaihduntaa (Nummela 2004, 51).Kestävyyskunnon parhaimpana yksittäisenä fysiologisena mittarina pidetään kehon painoonsuhteutettua maksimaalista hapenkulutusta (VO 2MAX ). Se kertoo hengitys- javerenkiertoelimistön suorituskyvystä kuljettaa elimistölle happea. Mitattuun maksimaaliseenhapenottokykyyn vaikuttavat monet tekijät. Tärkeimpiä niistä ovat ikä, sukupuoli, perimä jatestin kuormitusmalli (Nummela 2004, 52-53).Iän vaikutus maksimaaliseen hapenottokykyyn on suhteellisen lineaarinen. 25-ikävuodenjälkeen VO 2max laskee tasaisesti noin 1 % vuodessa. Naisten maksimaalinen hapenotto onpainoon suhteutettuna noin 15-20 % pienempi kuin miesten. Tämä selittyy muun muassakehon koostumuksessa olevilla eroilla ja miesten suuremmalla hemoglobiinipitoisuudella(Nummela 2004, 53).Perintötekijöiden arvellaan vaikuttavan noin 20-30 % maksimaaliseen hapenkulutukseen(Perusse, 1989). Kaksosilla tehtyjen tutkimusten mukaan arvioidun tai suoralla menetelmällämitatun maksimaalisen hapenkulutuksen periytyvyyden on arvioitu olevan jopa 60-70 %.Näiden väliin sijoittuu vielä perhetutkimusten ehdotelma 40 -50 % periytyvyyden osuudeksi(Kujala ym. 2005, 56).Testin kuormitusmalli saattaa vaikuttaa maksimaalisen hapenottokyvyn arvoon melko paljon.Grantin ym.(1995) tutkimuksessa juoksumatolla tehty testi antoi noin 7,8 ml/kg/minparemman tuloksen kuin polkupyöräergometrillä tehtynä.

124 LIIKUNTA, TYÖKYKY JA IKÄÄNTYMINENTyökyvyn määrittelyssä käytetään yleisemmin tasapainomallia, jonka mukaan työkyky onyksilön voimavarojen ja työn vaatimusten suhde (Heikkinen ym.2001). Yksilön voimavaratrakentuvat terveydestä, toimintakyvystä, osaamisesta, arvoista, asenteista ja motivaatiosta.Terveyttä ja toimintakykyä voidaan pitää työkyvyn perustana.Ilmarinen (2006) on kuvannut työkykyä taloksi, jossa terveys- ja toimintakyky selittävät 39 %työkyvyn alenemisesta ja työhön liittyvät kuormitustekijät 33 % (kuvio 3).Perhetulot14 % Lähiyhteisö 12 %aktiivisuus kodinulkopuolellaTYÖKYKYTyöfyysiset vaatimuksethenkinen rasittavuusesimiestuki33 %Arvottyön ilotyöinto14 %Osaaminentaidotperuskoulutus13 %Terveys,toimintakykyoireettoimintakyky39 %Kuvio 3 Työkykyä selittävä talomalli Ilmarisen (2006) mukaanRakennelma koostuu neljästä eri kerroksesta, jossa terveys- ja toimintakyky muodostavattyökyvyn pohjakerroksen. Koko muun rakennelman paino kohdistuu pohjakerrokseen.Muutokset toimintakyvyssä ja terveydessä heijastuvat työkykyyn. Toimintakyvynvahvistumisella luodaan edellytykset myös työkyvyn kehittämiselle. Ylin kerros kuvaa työtäja siihen liittyviä tekijöitä. Se on rakennelman suurin ja painavin kerros painaen alempiakerroksia (Ilmarinen 2006, 79-80).Arvot ja asenteet talomallin keskellä sekä tässä mallissa perhe, lähiyhteisö muodostavat

13prosentuaalisesti työkyvystä lähes yhtä suuren osan. Työterveyshuolto omalta osaltaanhuolehtii henkilön työkyvystä jo lakisääteisestikin ja työelämän asiantuntemuksellaanehkäisee ja torjuu työn aiheuttamia riskejä työkyvylle. Ammatillinen osaaminen on toisessakerroksessa. Sen perustana ovat peruskoulutus sekä ammatilliset tiedot ja taidot.Liikunnan vaikutukset fyysiseen toimintakykyyn kohdistuvat työkyvyn perustaan elirakenteelliseen ja toiminnalliseen terveyteen. Liikunnan kestolla, säännöllisyydellä jaintensiteetillä on vaikutusta yksilön hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä tuki- jaliikuntaelimistön toimintakykyyn. Fyysisellä työllä sinänsä ei ole osoitettu olevansamankaltaista harjoitusvaikutusta kuin liikunnalla. Liikunnan terveysvaikutukset voivatilmetä myös jo ennen kuntoon kohdistuvia vaikutuksia nykyisen terveysliikunnanmääritelmään perustuen. Liikunnan vaikutukset työkykyyn ovat erityisen selkeitä silloin, kunhenkilön fyysinen kapasiteetti lähtötilanteessa on huono. Sekä terveys- että kuntoliikuntavaikuttavat yksilön terveydellisiin voimavaroihin ja siten myös työkyvyn perustaan(Heikkinen ym. 2001).Työikäisessä väestössä ripeän liikunnan väheneminen liittyy työkyvyn heikkenemiseen jaliikunnan lisääntyminen työkyvyn paranemiseen. Selvin näyttö tästä on saatu laajoissapitkittäistutkimuksissa , joissa tutkimuksen kohteena ovat olleet yli 45-vuotiaatkuntatyöntekijät (Heikkinen ym. 2001).Hyvän kestävyyskunnon on useissa tutkimuksissa todettu myös suojaavan sydän- javerisuonisairauksilta ja ennenaikaisilta kuolemilta (Blair ym.1996, Wei ym.1999, Kurl ym.2003). Työssä jaksamisen kannalta on tärkeää, jos selvästi alentunutta suorituskykyä saadaankohennettua. Jo vähäisenkin liikunnan lisäyksen on todettu olevan erittäin hyödyllistäaikaisemmin inaktiivisille ihmisille ja aikaisemmin perusaktiiviset ihmiset hyötyvät myösedelleen liikuntaa lisäämällä (Lakka ym. 1994, Manson ym. 2002, Lee ym. 2003).Pitkällä aikavälillä sekä miesten, että naisten vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt. Miehistä 63% ja naisista 68 % kertoo harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa 2-3 kertaa viikossa ainakin puolituntia päivässä. Tutkimus ei kerro kuitenkaan, kuinka ripeää liikuntaa on ollut.Työmatkaliikunta on sen sijaan vähentynyt koko ajan (Helakorpi ym. 2006). Työikäisessäväestössä ripeän liikunnan on todettu parantavan työkykyä. Selvin näyttö tästä on saatulaajoissa pitkittäistutkimuksissa, joissa tutkimuksen kohteena ovat olleet yli 45-vuotiaat

14kuntatyöntekijät (Heikkinen ym. 2001).Vapaa-ajalla tapahtuva liikunnan määrä Suomessa näyttäisi olevan melko suuri. Tiedossa eiole kuitenkaan tarkasti ammattiryhmittäin, kuinka paljon liikuntaa harrastetaan ja kuinkatehokkaasti. Tutkimustietoa tarvitaan lisää eri ammattiryhmien liikuntakulttuurista jatodennäköisemmin tarkempaa yksilöllistä ohjausta ja neuvontaa täsmäliikunnantoteuttamiseksi.Hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa mitataan tavallisesti mittaamalla hapenkulutusta.Noin 40-vuotiailla miehillä huippuhapenkulutus on keskimäärin noin 40ml/kg/min tai hiemanalle. Urheilijoilla ja kuntoilijoilla huippuhapenkulutus voi kuitenkin olla vastaavassa iässävälillä 50-65 ml//kg/min (Uusitalo - Koskinen 2003, 610-611). Fyysisesti passiivinenelämäntapa kuitenkin kiihdyttää aerobisen kunnon laskua 40-ikävuoden jälkeen (Ades ym.2005).Ikääntyneellä työntekijällä tarkoitetaan yleensä yli 45-vuotiaita henkilöitä.Terveyden jatoimintakyvyn muutoksia alkaa ilmetä usein 40-50 vuoden paikkeilla. Muutokset saattavatheijastua työkykyyn vaikuttaen yksilön voimavaroihin. Toisaalta terveyden- ja toimintakyvynvahvistamiseen ovat vielä hyvät mahdollisuudet olemassa (Ilmarinen 2006, 60).5 TYÖTERVEYSHUOLLON TEHTÄVÄTTyöterveyshuollon tehtäviin kuuluu työntekijöiden terveyden seuraaminentyöpaikkaselvitysten, työhöntulotarkastusten, ikäryhmätarkastusten jatyöterveysvastaanottopalvelujen avulla. Hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaantyöterveyshuollon tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työympäristö, hyvin toimivatyöyhteisö, työhön liittyvien sairauksien ehkäisy sekä työntekijän työ- ja toimintakyvynylläpitäminen ja edistäminen (Hyvä työterveyshuoltokäytäntö-opas 1997, 17).Terveystarkastuksia velvoitetaan järjestämään Valtioneuvoston asetuksen (1485/2001)perusteella niihin töihin, joihin liittyy erityinen sairastumisen vaara. Terveystarkastukset ovattärkeitä terveyden suojelussa ja niiden tavoite ja sisältö muodostuu saatujen taustatietojenperusteella. (Terveystarkastukset työterveyshuollossa 2005, 17).

15Terveystarkastusprosessiin sisältyy myös tulosten arviointi, lausuntojen ja suositusten antosekä toiminnan seuranta suunnitellulla tavalla (kuvio 4).1.Tarve2. Tavoitteiden määrittely 3.Sisällön, toteutuksen ja seurannansuunnittelu4. Toteutus5.Tulosten arviointi6. Lausuntojen ja suositustenantaminen7.Tuotos8. SeurantaKuvio 4 Terveystarkastusprosessi (Terveystarkastukset Työterveyshuollossa 2005, s. 20,mukaeltu) Hyvä työterveyshuoltokäytäntö - oppaan mukaanTyöterveyshuollossa tapahtuvan terveystarkastustoiminnan sujuvuuden kannalta tavoitteenaon, että terveystarkastukset pyrittäisiin keskittämään samaan tutkimuskertaan, jollointarkastettaville aiheutuva vaiva saataisiin minimoiduksi ja työnantajalle aiheutuvatkustannukset mahdollisimman pieniksi (Terveystarkastukset työterveyshuollossa 2006,19).Silloin, kun terveystarkastusten yhteydessä halutaan tehdä tarkastettavalle fyysisen kunnonmittaus, on usein kuitenkin tarkastuksen kokonaisrasituksen kannalta hyvä testi tehdä eripäivänä. Työterveyshuollolle onkin haastetta löytää esimerkiksi kyselyyn perustuvamenetelmä, joka on helppokäyttöinen ja samaan tarkastuskertaan soveltuva menetelmä.

165.1 Terveystarkastukset maantieliikenteessäKuljetusalalla keskeisiä ongelmia ovat henkinen ja fyysinen ylikuormittuminen jaammattikuljettajien ikääntymiseen liittyvät terveys- ja kunto-ongelmat. Kuljettajienterveystarkastuksissa pitää kiinnittää erityistä huomiota näihin asioihin.Säännöllisiä terveystarkastuksia ei ole Suomessa maantieliikenteen kuljettajille tehty ennenvuotta 2001. Tämän jälkeen Ylä-Outinen ym.(2002) laativat oppaan maantieliikenteenkuljettajille työterveyshuollon sisällöstä, joka perustui 2001 tehtyyn riskien arviointikyselyyn.Oppaassa on suosituksia ja ohjeita kuljettajien terveystarkastusten sisältöön. Oppaankeskeisenä asiana painotetaan yhteistyötä työantajan, työntekijän ja työterveyshuoltopalvelujatuottavan terveydenhuoltoalan yrityksen kanssa.Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto ry:n (AKT) toimeksiannosta tehtiin keväällä 2004haastattelututkimus työterveyslaitoksen toimesta yritysten työterveyshuollon toiminnasta.Kohderyhminä olivat yritysten työsuojelupäälliköt, työsuojeluvaltuutetut ja yrityksiinyhteydessä olevat työterveyshoitajat.Tutkimuksen mukaan yleisimmin kuljetusalan yrityksissä työterveyshuolto on järjestettyyksityisten lääkäriasemien kautta. Toinen yleinen käytäntö on yhteistyö terveyskeskustenkanssa. Lääkärikeskusten kautta organisoituun toimintaan oltiin tutkimuksen mukaankuitenkin tyytyväisimpiä kysyttäessä yhteistyön sujuvuutta ja resurssien riittävyyttä (Seppälä2004).Haastattelututkimuksessa työterveyshuollon kehittämisen painopistealueiden toivottiinkohdistuvan nykykäytäntöjä laajemmalle. Työterveyshuollon roolin nähtiin laajentuvanpelkästä ongelmatilanteiden kartoituksista yleiseen terveydenhoitoon ja ennalta ehkäisyyn.Tässä korostuu konkreettisten ergonomia-ohjeiden ja koulutuksen merkitys.Työterveyshoitajat korostivat varsinkin laaja-alaista elämäntapa valistusta ja asenteisiinvaikuttamista. Omaehtoiseen liikuntaan kannustaminen, lihaskunnon ylläpitäminen koettiintärkeiksi asioiksi ottaa esille esimerkiksi terveystarkastusten yhteydessä (Seppälä 2004).

17Erityisesti kuljetusalalla työn luonne (istumatyö) ja ikääntyminen johtavat fyysisen kunnonlaskuun sen asteisena, että se todennäköisesti heikentää myös työssä selviytymistä. Tämäntakia huomiota tulisi kiinnittää myös fyysisen kunnon mittaamiseen ja arviointiinmenetelmillä, jotka soveltuvat käytännön kentälle.6 AUTONOMISEN HERMOSTON TOIMINTAAutonominen hermosto säätelee verenkiertoa ja hengitystä, ruuansulatuskanavan javirtsarakon toimintaa sekä osallistuu lämmönsäätelyyn tarkoituksena valmistaa yksilökohtaamaan jokapäiväisen elämän tilanteet ja haasteet. Säätely on erittäin nopeaa ja ilmeneeyleensä jo muutaman sekunnin kuluessa. Autonomisen hermoston vaikutus välittyy pääasiassasydämen, elimistön sileän lihaksiston ja rauhasten toiminnan kautta (Laitinen ym. 2003, 88-89).Autonomisen hermoston toiminta on automaattista ja tapahtuu pääasiassa yksilön sitätiedostamatta heijasteiden välityksellä. Keskushermostosta saapuu tietoa eri puoliltasisäelimissä olevista reseptoreista (esimerkiksi verenpaineesta) afferentteja (tuovia)hermosyitä pitkin. Keskushermosto käsittelee saapuvan tiedon ja ohjaa elimistön toimintaaautonomisen hermoston, efferenttien (vievien) hermosyiden välityksellä. Heijasteiden lisäksiautonomisen hermoston toimintaa säätelevät yksilön vireystilaan vaikuttavat keskukset,erityisesti hypotalamus. Näistä tulevien käskyjen perusteella autonomisen hermoston toimintavirittyy tarkoituksenmukaisella tavalla vireystilan, tunteiden ja tuntemusten mukaisesti(Sovijärvi ym. 2003, 88).Autonominen hermosto jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen osaan. Hermostotpoikkeavat toisistaan rakenteeltaan, farmakologisilta ominaisuuksiltaan sekä toiminnaltaan.Useat elimet ovat sekä sympaattisen, että parasympaattisen hermoston säätelyn alaisina.Niiden toiminnat ovat pääsääntöisesti vastakkaiset ja ne toimivat eri tilanteissa. Sympaattinenhermosto valmistaa ihmistä toimimaan ja kuluttamaan energiaa; muun muassa sydämen sykenousee, verenpaine nousee, luurankolihasten verisuonet ja keuhkoputket laajenevat, verensokeritaso nousee ja ruuansulatus hidastuu. Parasympaattinen hermosto valmistaa yksilöälepoon, vähentämään energian kulutusta ja täydentämään energiavarastojaan; muun muassa

18sydämen syke hidastuu, supistusvire ja verenpaine laskevat, keuhkoputket supistuvat jaruuansulatusentsyymien eritys lisääntyy (Sovijärvi ym. 2003, 88).6.1 Kuormittumisen ja palautumisen arviointi sykevälivaihteluanalyysilläSydämen sykkeessä esiintyy koko ajan eritaajuista syklistä vaihtelua, joka on seuraustapääasiassa autonomisen hermoston välittämästä säätelystä. Tämä neuraalinen yhteys luopohjan autonomisen hermoston tilan arvioimiseksi sydämen sykevaihtelun avulla.Vagaaliseen sykevaihteluun liittyy pieni syketaajuus ja suuri sykevaihtelu. Vastaavastisympatikusstimulaatio suurentaa syketaajuutta ja vähentää sykevaihtelua. Suurimmatmuutokset vuorokaudenaikaisessa sykevaihtelussa johtuvat sykkeen yö-päivävaihtelusta. Senlisäksi valveillaolonaikana toiminnassa tapahtuvat muutokset (asennonmuutokset, fyysinen jahenkinen kuormitus) vaikuttavat sykevaihteluun. Yksilötasolla sykevaste erilaisiinkuormitustekijöihin tuottaa tietoa verenkiertoelimistön säätelystä (Tahvanainen ym. 2003,112), kuormittumisesta ja palautumisesta.Sykevaihteluanalyysi tehdään EKG-signaalista mittaamalla peräkkäisten QRS- kompleksienvälistä aikaa, RR- intervallia (kuvio 5). Sykevaihteluanalyysi voidaan tehdä jokolyhytkestoisista (5-10 minuuttia) tai pitkäkestoisista (18-24 tuntia) EKG:n rekisteröinneistä.Sykevaihtelua voidaan mitata aikasarja-analyysillä, geometrisilla menetelmillä, taajuustasonanalyysillä (spektrianalyysi) tai epälineaarisilla menetelmillä. Tavallisimmin käytetäänaikasarja- tai taajuustason analyysia. Aikasarja-analyysia ja epälineaarisia menetelmiäsuositellaan käytettäväksi erityisesti pitkäkestoisissa rekisteröinneissä ja taajuustasonanalyysejä lyhytkestoisissa rekisteröinneissä (Tahvanainen ym. 2003, 112).Kuvio 5 Sykevälivaihteluanalyysissä mitataan peräkkäisten QRS - kompleksien välistä aikaa,

19R-R-intervallia.Aikasarja-analyysissa lasketaan rekisteröinnistä sykkeen vaihtelua kuvaavia matemaattisiatunnuslukuja, esimerkiksi RR- välin keskiarvoa ja keskihajontaa. Taajuustason analyysissätarkastellaan sykkeen kokonaisvaihtelua (total power) ja lisäksi kokonaisvaihtelu on jaettu eritaajuuskomponentteihin (Tahvanainen ym. 2003, 112):1. Hengityksestä johtuvaan korkeataajuuseen (HF) komponenttiin2.Verenpainevaihteluun liittyvään matalataajuuseen (LF) komponenttiin ja vielämatalataajuisimpiin (VLF, ULF) komponentteihin (Tahvanainen ym. 2003, 112)Rekkamiehille ei ole tehty sykevälivaihtelumittausta aikaisemmin tavoitteena arvioida työnkuormittavuutta ja siitä palautumista. Sato ym. (2001) tutkivat kylläkin pitkän matkan rekankuljettajia, mutta he vertasivat tutkimuksessaan lähinnä parasympaattisen ja sympaattisenhermoston aktiviteettejä eri vuorokaudenaikana.Suomalaisessa väitöskirjatutkimuksessa (Hautala 2004) selvitettiin säännöllisen kohtalaisenraskaan kestävyysharjoittelun vaikutusta sykevaihteluun. Sykevaihtelu kuvastaa hyvinsydämen terveyttä. Tutkimuksen koehenkilöinä oli terveitä 21-52-vuotiaita miehiä. Tässätutkimuksessa selvitettiin sydämen sykevaihtelussa tapahtuvia muutoksia pitkäkestoisenraskaan liikuntasuorituksen aikana ja sen jälkeen. Lisäksi tutkittiin säännöllisenkestävyysharjoittelun vaikutusta sykevaihteluun ja selvitettiin selittääkö sydämensykevaihtelu yksilöllistä harjoitusvastetta eli sitä kuinka hyvin kunto nousee. Tutkimuksenkoehenkilöinä oli terveitä 21 - 52-vuotiaita miehiä. Johtopäätöksenä oli, että säännöllinenliikunta lisää selvästi sykevaihtelun määrää myös pitkällä aikavälillä harjoittelun tuloksena.Tutkimuksessa todettiin myös, että sykevaihtelun määrä ennen kestävyysharjoittelua ennustaaharjoittelun avulla saavutettua yksilöllistä kuntomuutosta. Alentunut sykevaihtelu ennenkestävyysharjoittelua saa kunnon nousemaan vain vähän. Tämä osoittaa, että autonomisenhermoston toiminta on merkittävä yksilöllistä kuntomuutosta selittävä fysiologinen tekijä.

206.2 TulkintaAikasarja-analyysimittausten tulkinta riippuu rekisteröinnin kestosta. Lyhytkestoisistarekisteröinneistä mitatut sykevaihtelusuureet kuvaavat ensisijaisesti sydämenparasympaattista säätelyä. Pitkäkestoisista rekisteröinneistä lasketuista suureista RRintervallienkeskihajonta (SDNN) ja perättäisten RR- intervallien erojen neliösummankeskiarvon neliöjuuri (RMSSD) kuvaavat sykkeen kokonaisvaihtelua jamatalataajuuskomponentteja. (Korkeataajuusta sykevaihtelua (parasympaattinen säätely)kuvaavat pääasiallisesti perättäisten RR-intervallien eron standardideviaatio (SDSD), RRintervalliparienmäärä (NN50) ja NN50 intervallien osuus koko rekisteröinnin RRintervalleista(Pnn50) (Tahvanainen ym. 2003, 114).Taajuustason analyyseistä HF- komponentti kuvaa ensisijaisesti hengityksen aikaansaamaavaihtelua parasympaattisessa toiminnassa. LF- komponentti edustaa ensisijaisesti sympaattistasäätelyä parasympaattisen säätelyn vaikuttaessa myös osittain siihen. LF/HF- suhdettakäytetään kuvaamaan tasapainoa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välillä(Tahvanainen ym. 2003, 114). Työkuormituksen ja stressin vaikutuksia arvioitaessatarkasteluun liitetään aina myös sykintätaajuuden arviointi.Yksilön autonomisen hermoston toiminnan muutoksia seuraamalla ja analysoimallasykevaihtelun avulla voidaan saada tietoa työn kuormittavuudesta, yksilönkuormittuneisuudesta, palautumisesta ja mahdollisesti uupumiseenkin liittyvistästressireaktioista. Taajuus- eli spektrianalyysimentelmä perustuu eri taajuudella (Hz)tapahtuvien sykemuutosten mittamiseen. Eri fysiologiset muuttujat säätelevät tiettyjentaajuuuksien sykevaihtelua. Näin ollen yhtä taajuutta mittaamalla voidaan saada selvillekyseisen säätelymekanismin toimintaa (Task Force 1996).Yksilön energeettistä kuormittuneisuutta työpäivän aikana voidaan arvioida, kun työntekijänmaksimaalinen hapenottokyky on mitattu tai se on arvioitu esimerkiksi strukturoidunkyselylomakkeen avulla. Suomessa on kehitetty sykevälivaihteluun perustuva maksimaalisenhapenottokyvyn arviointimenetelmä (Firstbeat Tecknologies Ltd.), jolla voidaan arvioidahenkilön hapenkulutusta työpäivän aikana tarkemmin kuin pelkästään sykkeeseen perustuvienmenetelmien avulla. Työpäivän aikaisesta kuormittuneisuudesta saadaansykevälivaihteluanalyysin avulla yksilöraportti ja tarvittaessa ryhmäraportti, jolla voidaan

21arvioida työntekijöiden keskimääräistä energeettistä kuormittuneisuutta työpäivän, kuntiedetään henkilön arvioitu/mitattu maksimaalinen hapenottokyky.Palautumisen arvioinnissa korkeataajuuskomponentin eli HF-kaistan avulla voidaan arvioidaparasympaattisen hermoston (rentouttava) osuutta autonomisen hermoston toiminnoissa. Mitäkorkeampi HF-kaistan osuus, sitä vähemmän yksilö on kuormittunut. Varsinkin levossamitattuna parasympaattisen aktivaation taso on hyvä yleisen stressitason ja terveydenkehittymisen ennustaja (Puttonen 2006, 29-31). Lepomittauksissa HF-kaistaa kuvaavaaabsoluuttina arvona käytetään ms 2 . Rasitustilanteissa (esim. fyysinen työ) vagaalisenaktiivisuuden arvioinnissa luotettavampaan arvioon päästään, kun HF normalisoidaan (HF nu )hengitysparametrien muutoksilla, hengitystaajuudella ja kertahengityksen tilavuudella (Araiym. 1989).Matalataajuuskomponentti LF (low frequence) kasvaa sympaattisen aktiivisuudenlisääntyessä. LF/HF-suhteen analysoinnissa sykevariaation avulla voidaan arvioidasympaattisen tai parasympaattisen dominanssin vallalla oloa (Task Force 1996). Esimerkiksihyvin korkea LF dominanssi viittaa siihen, että palautumista työpäivän aikana ei tapahduriittävästi.Työuupumuksella ja urheilijan ylikuormitustilalla arvellaan olevan yhteisiä piirteitä.Urheilijan ylikuormitustilan ja työuupumuksen yhteisiä piirteitä ovat muun muassasuorituskyvyn (työkyvyn) heikkeneminen, kova väsymys, välinpitämättömyys ja unihäiriöt.Työuupumus ja ylikuormitustila kehittyvät yleensä pitkän ajan kuluessa ja niistä toipuminenvoi kestää kuukausia. Urheilijan ylikuormitukseen liittyy tyypillisesti suurentunut syketaajuusja hidas palautuminen seistessä ja pienentynyt sykevaihtelu. 25 %:n vähenemäsykevaihtelussa viittaa ylirasitukseen (Selänne & Leppäluoto 2001). Työuupumustaarvioidaan työterveyshuollossa pääasiassa erilaisten kyselyjen avulla. Autonomisenhermoston toiminnan mittauksilla (sympaattisen tonuksen aktivaatio) voidaan kuitenkinarvioida yksilön stressitilaa ja mahdollisesti ennaltaehkäistä mahdollisen työuupumuksensyntymistä.

227 TUTKIMUKSEN TARKOITUSTämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli tutkia rekan kuljettajien työpäivänaikaista(työssä) kuormittumista ja palautumista sykevariaation avulla sekä arvioida aerobisen kunnonmerkitystä kuormituksesta palautumiseen. Lisäksi selvitettiin kyselylomakkeenkäyttökelpoisuutta kuljettajien maksimaalisen hapenottokyvyn arvioinnissa.Tutkimuskysymykset:1. Onko hyvän aerobisen kunnon omaavilla kuljettajilla sykevariaatioanalyysin perusteellaparempi palautuminen kuin huonokuntoisilla?2. Mikä on rekka-auton kuljettajien kyselylomakkeella arvioidun ja spiroergometrilläarvioidun mitatun hapenoton välinen korrelaatio?Hypoteesit:1. Mitatulla hyvällä maksimaalisella hapenottokyvyllä ja työnaikaisella (työssä)palautumisella on positiivinen yhteys.2. Kyselyn perusteella arvioidulla hapenottokyvyllä on hyvä korrelaatio spiroergometrillamitatun hapenoton kanssa.8 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT8.1 TutkimusaineistoTutkimus on osa maantieliikenteen kuljettajille suunnattua kehittämishanketta, jonkatarkoituksena oli pilotoida perusteita valtakunnalliselle raskaan liikenteen kuljettajientyöterveystarkastusten toimintamallille. Tutkimus toteutettiin keskisuuressa kuljetusalanyrityksessä, joka on erikoistunut uusien autojen jakelulogistiikkaan.Tutkimuksen terveystarkastuksiin osallistui 47 kuljettajaa, joista 26 kuljettajaa osallistuityöterveyslaitoksella hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakykytesteihin. Kaikkikuljettajat olivat miehiä. Näille 26 kuljettajalle tehtiin spiroergometria jasykevälivaihteluanalyysi. Mittarina oli Firstbeat Technologiesin (Jyväskylä) kehittämähyvinvointianalyysin nimella tunnetu mittausmenetelmä, jossa tässä tutkimuksessakeskityttiin työssä kuormittumiseen ja palautumiseen liittyvien muuttujien tarkasteluun.

23Tutkimus on osa maantieliikenteen kuljettajille suunnattua kehittämisprojektia ja siihen onolemassa eettisen toimikunnan lupa.Kuljettajilta kysyttiin työterveyshuollon terveystarkastusten yhteydessä halukkuutta mennätyöterveyslaitokselle hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintakykytesteihin. Kyselyn tekityöfysioterapeutti tuki- ja liikuntaelimistön suorituskykytestien yhteydessä. Kysymys kuului:”Haluatko osallistua työterveyslaitoksella tapahtuviin hengitys- ja verenkiertoelimistöntoimintakykytesteihin ja seuraavana työpäivänä tapahtuvaan sykevälivaihtelu mittaukseen”Vapaaehtoisia työterveyslaitoksen testeihin ohjautui 26 kuljettajaa.Kuljettajille tehtiin työterveyslaitoksella monia laboratoriotutkimuksia. Tässä tutkielmassakuvataan opinnäytetyön kannalta tärkeimpiä niistä. Maksimaalista hapenottokykyä arvioitiinspiroergometrian ja kyselylomakkeen avulla. Työpäivänaikaista energeettistä kuormitusta jaautonomisen hermoston tasapainoa seurattiin yhden työpäivän aikana sykevälivaihtelunrekisteröinnillä. Kehon koostumusta arvioitiin bioimpedanssimenetelmällä sekä autonomisenhermoston viiden minuutin lepovaiheen sykevälivaihtelua rekisteröinnin ja jatkuvanverenpainemittauksen avulla. Kuljettajille tehtiin myös keuhkofunktion toimintakokeetspirometrialla, mutta keuhkofunktiokokeita ei analysoitu tässä opinnäytetyössä.8.2 TUTKIMUSMENETELMÄT8.2.1 Fyysisen kunnon arviointi ja mittaaminen8.2.2 KyselytutkimusTutkimuksessa arvioitiin maksimaalista hapenottokykyä Jacksonin ym.(1990)kyselykaavakkeen avulla. Kysely tehtiin ennen spiroergometriaa. Kyselyssä kuljettajaapyydettiin arvioimaan fyysistä aktiivisuuden tasoa viimeisen kolmen kuukauden aikanaskaalalla 0-7 (liite 1), jossa 0 vastaa käytännössä lähes täysin inaktiivista toimintaa vapaaajallaja 7 vähintään kolme tuntia viikossa raskasta aerobista liikuntaa esim. juoksua.Ennusteyhtälöä laskettaessa huomioon otetaan henkilön ikä, sukupuoli, kehon koostumus jaliikunta-aktiivisuus. Yhtälön validiteetti alkuperäisessä tutkimuksessa oli hyvä (R= 0.81, SE5.3 ml/kg/min).

24Menetelmä on kehitetty Yhdysvalloissa. Alkuperäinen tutkimusjoukko koostui Yhdysvaltojenavaruushallinnon, NASAN (National Aeronautics and Space Administration) 2009työntekijästä (Jackson ym.1990), joille oli säännöllisesti tehty kuntotestejä terveystarkastustenyhteydessä. Jacksonin tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että kysely soveltuisi kohtuullisenhyvin tavallisille arki- ja kuntoliikkujille. Se kuitenkin aliarvioi nuorten hyväkuntoistenkuntoa ja kuntourheilijoitten (maksimaalinen hapenottokyky ≥ 55 ml/kg/min.) suorituskykyä.Korkeasta verenpaineesta kärsiville ennusteyhtälö näyttäisi antavan liian hyvän tuloksenlähinnä useiden verenpaineen hoidossa käytettyjen lääkkeiden vuoksi. Suomessa näitä Nex-(non exercise) malleja on käytetty pääasiallisesti silloin kun on valittu sopivia kuormitustasojaportaittaisissa submaksimaalisissa ergometritesteissä (Keskinen O ym. 2004, 78).8.2.3 SpiroergometriaTässä tutkimuksessa aerobisen kunnon mittausmenetelmänä käytettiin spiroergometriaamahdollisimman tarkan mittaustuloksen saamiseksi. Hengitys- ja verenkiertoelimistönmittausten tunnuslukuna käytettiin henkilön saamaa maksimaalisen hapenottokyvyn arvoaVO 2max ( ml/kg/min.).Spiroergometrialla tarkoitetaan kaasujenvaihdunnan ja keuhkotuuletuksen suoraa mittaustaergometrisen rasituskokeen yhteydessä. Tutkimus antaa kliiniseen käyttöön kuvan yksilönaerobisesta kaasujenvaihduntakapasiteetista, anaerobisen metabolianilmaantumisherkkyydestä sekä ventilaationmäärään liittyvistä poikkeavuuksista suhteessahapenkulutukseen sekä keuhkotuuletuksen muutoksista rasituksessa.Spiroergometriatutkimuksen aikana tutkittava hengittää joko tiiviin nenä-suunaamarinrasituksessa tai suukappaleen kautta (nenä suljettuna) pneumotakografiin ja tätä kauttakaasujen sekoituskammioon, josta imetään näytettä jatkuvasti kaasuanalysaattoreihin(Sovijärvi ym. 2003, 245-246).Kuljettajille tehtiin spiroergometriatutkimus kävelymatolla työterveyslaitoksella Helsingissä.Toteuttajina ja kokeen valvojina olivat kliinisen fysiologian erikoislääkäri jaspiroergometriatutkimukseen perehtynyt sairaanhoitaja (kuvio 6). Tulosmuuttujanaraportoitiin korkein testin aikana minuuttia kohden mitattu hapenkulutus.

25Kuvio 6 Spiroergometriatutkimus työterveyslaitoksella syksyllä 2005Tutkimuksessa seurattiin jatkuvasti 12-kanavaista EKG:tä (Case, General Electric),hengityskaasut ja keuhkotuuletus mitattiin henkäys- henkäyshenkäys menetelmää käyttäen(Oxycon Mobile, Viasys) ja verenpaine mitattiin olkavarsipaineena määräajoin (Bose).Kuormitusprotokollana käytettiin modifioitua Brucen porrastusta kävelymaton kulmaa janopeutta lisäten kolmen minuutin välein. Testattavilla kuljettajilla kävelyaika vaihteli 10minuutista 19,5 minuuttiin. Kuormituksessa pyrittiin saavuttamaan Borgin asteikollavähintään tasot 18-20 ja pääsemään hengityskaasuista arvioituna selvästi yli anaerobisenkynnyksen tavoitteena, että hengityskapasiteetistä olisi jäljellä vähemmän kuin 20 %. Testinjälkeen kuljettaja sai heti lääkäriltä suullisen palautteen kunnosta ja liikuntaohjeistuksen sekäkommentit mahdollisista indikaatioista testin aikana.

268.3 Kuormittumisen ja palautumisen arviointiTyöterveyshuollollisena lähtökohtana tähän projektiin oli työpaikkaselvityksen tekeminen.Työpaikkaselvitys tehtiin keväällä 2005 Sompasaaren satamassa Helsingissä. Menetelminäkäytettiin havainnointia, työntekijöiden - ja johdon haastattelua sekä lastaustilanteenvideointia. Työterveyshuollollisena lähtökohtana tähän projektiin oli työpaikkaselvityksentekeminen.Työterveyshuollosta käynnillä olivat mukana työterveyslääkäri, työterveyshoitaja jatyöfysioterapeutti. Selvityksen perusteella fyysistä kuormitusta lastauksessa olivat autojenkiinnittäminen perävaunuun, jolloin työskentely tapahtuu kyykkyasennossa ja samanaikaisestiyläraajoja käytetään autojen sitomiseen kuljetusta varten kiinni. Kuljettajat joutuvatperävaunussa työskentelemään kapeilla alustoilla, jolloin hyvä tasapaino ja keskivartalonhallinta ovat tärkeitä. Kuljettajien fyysisiä toimintoja ovat myös ajosiltojen ja välisiltojennosto. Autot haetaan usein miten jopa satojen metrien päästä kävellen ja ajetaan rekanperävaunuun. Yhteen rekkaan lastataan keskimäärin 10-12 autoa. Työpaikkaselvityksenperusteella tehtiin päätös sykevariaation käytöstä kuljettajan, koska haluttiin saada tarkempaaarviointia koko työpäivänaikaisesta kuormittumisesta ja samalla myös arvioida työstäpalautumista.Tutkimuksessa kuljettajan työpäivänaikaista energeettistä kuormittumista ja autonomisenhermoston tasapainoa arvioitiin sykevälivaihtelun rekisteröinnillä rekisteröinnillä (Suunto T6)ja tulokset analysoitiin sykevariaatiota hyödyntävällä mittausohjelmalla (Hyvinvointianalyysi,Firstbeat Technologies Ltd., Jyväskylä).Työnaikaista sykevälivaihtelua arvioitiin tässä tutkimuksessa HF-kaistan (high frekvence) jaLF/HF-suhteen avulla. HF-kaista kuvaa parasympaattista säätelyä ja LF/HF-suhdesympaattisen ja parasympaattisen hermoston suhteellista osuutta. Näitä taajuuskomponenttjakäytetään yleensä autonomisen hermoston kohtalaisen lyhytkestoisissa rekisteröinneissä janiiden tuloksista voidaan päätellä sympaattisen ja parasympaattisen hermoston osuutta eritoiminnoissa.Hyvinvointianalyysiohjelma tuottaa myös stressioireisiin liittyvää dataa. Tähän tutkimukseen

27otettiin mukaan työnaikaista rasittuneisuuden astetta kuvaava voimavaratasapainomuuttuja,joka antaa kuvaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston vireystilasta työssäoloaikana.8.3.1 Metabolinen ekvivalenttiHengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä voidaan ilmoittaa aineenvaihdunnallisinakerrannaisina, metteinä ═ metabolinen ekvivalentti. Esimerkiksi, jos henkilön maksimaalinensuorituskyky on 5 MET, hän pystyy nostamaan fyysisissä rasitustilanteissa hapenkulutuksensa5-kertaiseksi lepotilaan nähden. Huippukestävyysurheilijoiden maksimaalinen MET-tasosaattaa olla yli 20, säännöllisesti muuten kestävyysliikuntaa harrastavien 10 -13 janormaalikuntoisten 8-9. Työikäisen miehen suorituskyvyn ollessa tasoa ≤ 7 MET tai naisensuorituskyvyn ≤ 6 MET , suositellaan toimintakyvyn rajoittumisen syyn selvittämistätarkemmin. Tarkempien hengitys- ja verenkiertoelimistön mittausten tuloksia voidaankäyttää viitteellisesti hyväksi arvioitaessa edellytyksiä selviytyä fyysisesti rasittavista töistä.MET iä voidaan käyttää myös liikunnan tehon arviointiin. 1 MET ≈ 3,5 ml/kg/min. Yksi METvastaa hapenkulutuksena keskimäärin 3,5 litraa painokiloa kohden minuutissa rauhallisestituolilla istuen (Ainsworth ym. 2000). Tässä tutkimuksessa Mettejä käytettiin arvioimaanrekan kuljettajan työn kuormittavuutta, sekä kuljettajan energeettistä kuormittuneisuuttasuhteessa hänen spiroergometrialla mitattuun aerobiseen kuntoon.8.3.2 Kehon koostumuksen arviointiKehon koostumusta arvioitiin painon ja pituuden suhteella (BMI) sekä koko kehonbioimpedanssimittauksella (Inbody, MegaElektro). Impedanssimittauksella voidaan selvittäälihas-, luu- ja rasvakudoksen määrää ja suhteellista osuutta kehonpainosta, mahdollisenylipainon määrää, rasva- ja lihaskudoksen jakautumista kehossa sekä elimistön ravitsemus- jaaineenvaihduntatilaa. Tähän opinnäytetyöhön otettiin analyysiin mukaan rasvakudoksenosuus koko kehosta.

288.3.3 Autonomisen hermoston toiminnan lepomittauksetTyöterveyslaitoksella tehtiin jokaiselle kuljettajalle (n= 26) autonomisen hermoston 5-minuutin lepomittaukset, jonka tavoitteena oli arvioida kuljettajan stressitilaa. Tässäopinnäytetyössä haluttiin verrata tupakoivien ja ei-tupakoivien kuljettajien eroja näissämittauksissa sekä arvioida hyvän aerobisen kunnon vaikutusta HF-kaistaan(parasympaattinen). Tulosmuuttujina käytettiin taajuustason analyysejä kuvaamaansympaattisen tai parasympaattisen hermoston tilaa.9 AINEISTON ANALYYSIMENETELMÄTTilastolliset analyysit suoritettiin SPSS tilasto-ohjelmiston versiolla 13.0. Muuttujienjakaumia tutkittiin laskemalla keskiarvoja, hajontalukuja ja frekvenssejä. Jatkuvienmuuttujien riippuvaissuhteiden voimakkuutta arvioitiin Pearsonin korrelaatiokertoimella.Lineaarisella regressioanalyysillä tutkittiin jatkuvien muuttujien korrelaatioidenvoimakkuuksia sekä T- testillä kahden ryhmän (tupakoitsijoiden ja ei-tupakoitsijoiden)aerobisen kunnon keskiarvojen eroa.10 TULOKSETKuljettajat olivat tässä tutkimuksessa kaikki miehiä, keski-iältään 37,6 vuotta. Heidänkeskimääräinen painoindeksinsä oli 27,4, joka merkitsee keskimäärin kohtalaista ylipainoa.Bioimpedanssimittarilla mitattuna keskimääräinen rasvanosuus oli noin 19 %. Huomattavaaon, että lihasmassakin huomioon ottaen yli puolella (54 %) oli ylimääräistä rasvaa kehossaanpainottuen vielä keskivartalolle (taulukko 3).Taulukko 3 Kuljettajien ikä, painoindeksi ja rasvan osuus__________________________________________________________________________________________n= 26 min. max. k.a. keskih.__________________________________________________________________________________________Ikä 26 24,0 57,0 37,6 6,2BMI 26 19,9 36,8 27,4 4,1Rasvan os. 26 6,5 31,1 19,1 6,2__________________________________________________________________________________________

29Huomattava on, että työterveyslaitoksen tutkimukseen osallistuvat kuljettajat olivat keskiiältäänmelko nuoria kuljetusalan ammattilaisia ja yli 50-vuotiaita oli vain neljä.Työterveyslaitoksen testilaboratoriossa kysyttiin kaikilta kuljettajilta vapaa-ajan liikuntaaktiivisuuttaviimeisen kuukauden aikana. Taulukkoon 4 on koottu %-osuudet Jacksoninym.(1990) liikunta-aktiivisuuskyselyyn perustuen.Taulukko 4 Kuljettajien jakautuminen liikunta-aktiivisuusluokkiin_____________________________________________________________________________n=26 %-osuus_____________________________________________________________________________Luokka 1 3 11Luokka 2 9 34Luokka 3 5 19Luokka 4 1 4Luokka 5 3 12Luokka 6 2 8Luokka 7 3 12Kokonaismäärä 26 100,0 %Luokka 1 tarkoittaa, että ei harrasta säännöllistä vapaa-ajan liikuntaa ollenkaan.Luokka 2, että harrastaa säännöllistä vapaa-ajan liikuntaa alle tunnin viikossaLuokka 3, että harrastaa vapaa-ajan liikuntaa säännöllisesti yli tunnin viikossa.Luokat 4-7, että harrastaa säännöllisesti raskasta vapaa-ajan liikuntaa, esim. juoksua taihölkkää, uintia, pyöräilyä, soutua, naruhyppelyä, tai muuta raskasta aerobista kuormittavaalajia, kuten tennis, kori- tai käsipalloa.Taulukosta voidaan päätellä, että 45 % oli inaktiiveja vapaa-ajan liikunnan suhteen, 19 %liikkui kerran viikossa ja kaksi tai useamman kerran viikossa vapaa-ajalla liikkuvia oli 36 %.Spiroergometrialla mitatun ja kyselytutkimuksen tulokset olivat tässä tutkimuksessa hyvinsamankaltaiset. Taulukossa 5 on kuvattu mitatun ja kyselyllä saadun maksimaalisenhapenoton minimi, maksimi, keskiarvo ja keskihajonta tulos. Taulukon alimmaiseksi on otettuvielä vertailuun kuljettajien liikunta-aktiivisuusluokitus kyselyn perusteella.

30Taulukko 5 Kuljettajien maksimaalisen hapenkulutuksen minimi, maksimi, keskiarvo- jakeskihajontaluvut spiroergometrialla mitatun ja non-exercise menetelmän mukaan___________________________________________________________________________n min. max. k.a. keskih._________________________________________________________________________VO 2 max ml/kg/min. 26 27,6 57,3 40,3 6,5Jacksonin kysely ml/kg/min. 26 23,3 52,0 38,9 7,3Liikunta-aktiivisuusluokka 26 1,0 7,0 3,4 2,0Jacksonin kyselyn tulokset ovat keskimäärin hieman pienemmät kuin mitatunhapenkulutuksen tulokset ja suurimmat erot näyttäisivät olevan tulosarvojen ala- ja yläpäässä.Spiroergometrilla saatiin kuljettajien keskimääräiseksi maksimaaliseksi hapenkulutukseksi40,3 ml/kg/min., joka on hieman keskimääräistä korkeampi samanikäisiin miehiin verrattuna.Kyselytutkimuksen ja mitatun hapenoton välillä oli tilastollisesti merkitsevä korrelaatio(Pearson r = 0.773, p < 0.001, n = 26). Korrelaatio liikunta-aktiivisuusluokan (0-7) jaaerobisen kunnon välillä oli myös merkitsevä (r = 0.482, p = 0.013, n=26).Kuljettajien työpäivänaikaista energeettistä kuormittuneisuutta arvioitiin työpäivän aikanasykevälivaihtelun avulla. Kuviosta 7 voidaan nähdä, että kuljettajan keskimääräinenkuormitus työpäivän aikana jää selvästi alle 30 %:n maksimaalisesta aerobisestatehosta(punainen käyrä). Kuormittavimpia vaiheita ovat olleet energeettisen kuormituksenosalta aamun lastausvaiheet, jolloin energeettinen kuormitus on keskimäärin 30 %:n luokkaakuljettajan maksimaalisesta suorituskyvystä.Kuvio 7 Kuljettajien keskimääräinen työn energeettinen kuormitus työpäivän aikana.

31Työpäivänaikaista energeettistä kuormittumista arvioitiin myös metabolisen ekvivalentin(MET) avulla. Kuljettajan keskimääräinen energeettinen kuormitus työpäivän aikanasykevälivaihtelumenetelmää käyttäen oli 2,5 MET in tasoa. Kuormitushuiput saattoivatajoittain kuitenkin nousta 6-6,5 MET:in. Ainsworthin ym. (2000) arvio raskaan liikenteenkuljettajan keskimääräisestä työkuormituksesta oli hieman korkeampi (noin 4 MET), muttakuormitushuiput ovat samaa tasoa.Työpäivänaikaisella sykevälimittauksella arvioitiin myös kuljettajien palautumisreaktioitatyössäoloaikana. Työpäivänaikaista sykevälivaihtelua tarkasteltaessa lineaarista yhteyttä eilöydetty verrattaessa hyväkuntoisten ja heikompikuntoisten autonomisen hermoston reaktioitasuhteessa aerobiseen kuntoon. Taulukossa 6 on kuvattu kuljettajiensykevälivaihteluanalyysillä saatuja tunnuslukuja.Taulukko 6 Kuljettajien palautumista kuvaavat tunnusluvut sykevariaation perusteellan min. max. k.a. keskih.HF-kaista, ms 2 17 54,1 820,9 284,4 249,6LF/HF suhde,% 17 371,0 852,2 606,3 138,2VOIMAVARA 26 -100 3 -42,1 28,7HF ja LF/HF taajuuskomponenttien suhteen ei ole olemassa tarkkoja viitearvojarasitustilanteissa. Kuitenkin tiedetään, että mitä suurempi ms 2 arvo HF- kaistan arvioinnissaon, sitä enemmän parasympaattinen (rentouttava) dominanssi on vallalla. Normaalina arvonavoidaan pitää levossa yli 100ms 2 arvoa. LF/HF- suhteessa >1000 % tasot viittaavat taasvahvaan sympaattisen dominanssiin.Painoon suhteutetun maksimaalisen hapenoton (VO 2max ) ja HF-kaistan suhteen ei löytynytkorrelaatiota (r=0.324, p=0.205, n=17). Myöskään painokiloon suhteutetun maksimaalisenhapenoton ja LF/HF kaistan suhteen ei löytynyt korrelaatiota (r=0.319, p= 0.212, n=17).

32Voimavaratasapaino on tässä hankkeessa käytetyn hyvinvointianalyysiohjelman tuottamatulos. Analyysiohjelma ilmaisee tuloksen asteikolla –100 - +100, mutta selkeitä viitearvojamuuttujasta ei ole olemassa, mutta sitä on tulkittu niin, että 0 vastaa tilannetta, jolloin työnkokonaisrasitus ja palautuminen ovat keskenään tasapainossa. Taulukosta 4 nähdään, ettäsuurimmalla osalla kuljettajista voimavaroista käytetään työpäivän aikana lähes puolet. Tämäei sinällään merkitse vielä ylirasitustilaa, sillä sympaattisen vireystilan koholla olo onnormaali työhön kuluva ilmiö eikä niiden kuluminen sinällään ole poikkeavaa. Se kuvaakuitenkin keskimääräistä rasittuneisuuden astetta.Kuljettajien keskimääräinen painoindeksi oli 27,4. Yli puolella (54 %) oli kehonlihasmassakin huomioon ottaen yli 5 kg ylimääräistä rasvaa kehossaan, joka painottui vieläpääosin keskivartalolle. Kehon rasvan osuus selitti noin 36 % maksimaalisen hapenottokyvynarvosta ml/kg/min.(p= 0.001) eli mitä pienempi rasvanosuus, sitä parempi kestävyyskunto.Tutkimukseen osallistuneista kuljettajista 46 % ilmoitti tupakoivansa säännöllisesti. Lisäksioli useita kuljettajia, jotka tupakoivat satunnaisesti (vähemmän kuin 10 savukettavuorokaudessa).Tupakoinnin tiedetään tutkimusten mukaan heikentävän hapenottokykyä.Autonomisen hermoston lepomittauksissa (5min., n=25) parasympaattisessa säätelyssä (HFkaista)tupakoitsijoiden ja ei- tupakoitsijoiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa(p= 0.355). Sympaattisen hermoston aktiivisuuden kuvauksessa (LF/HF-suhde) ei myöskäänhavaittu tilastollisesti merkitsevää eroa (p=0.752). Tilastollisen merkitsevyyden testeissäkäytettiin ryhmien välisten keskiarvojen erojen kuvaajaa (T-testi), mutta ryhmien välisetkeskiarvot eivät poikenneet merkitsevästi toisistaan (taulukko 7).Taulukko 7 Tupakoivien ja ei-tupakoivien kuljettajien autonomisen hermostonlepomittauksetluokka n k.a. keskih.HF-kaista ei-tupakoija 14 42,7ms 2 19,2tupakoija 11 36,6ms 2 11,2LF/HF-kaista ei –tupakoija 14 225,1% 263,3tupakoija 11 197,9% 109,1

33Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei löydetty maksimaalisen hapenoton ja tupakoinninvälillä (Pearson r= – 0.34, p=0.08, n=25). Ikä ja tupakointi yhdessä vaikuttivatkestävyyskuntoon kuitenkin niin, että ne yhdessä selittivät noin 36 % maksimaalisenhapenoton vaihtelusta (p= 0.006).Automisen hermoston lepomittauksissa saatiin sitä vastoin selkeä positiivinen yhteys hyvänkunnon ja parasympaattisen (HF- kaista) säätelyn välillä (r=0.512, p= 0.009, n=25).11 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSETTämän pro gradu tutkielman tavoitteena oli tutkia raskaan liikenteen kuljettajan aerobistakuntoa, työpäivänaikaista kuormittumista ja palautumista. Spiroergometrialla mitattuamaksimaalisen hapenottokyvyn tulosta verrattiin kyselylomakkeella arvioituun tulokseen jatavoitteena oli arvioida sen käyttökelpoisuutta työterveyshuollon terveystarkastuksissa.Kuljettajien aerobinen kunto oli keskimääräinen samanikäisiin suomalaisiin miehiinverrattuna. Kestävyyskunnon erot olivat kuitenkin hyvin suuret huonokuntoisten jahyväkuntoisten välillä. Lisäksi kuljettajista lähes puolet (45 %) oli vapaa-ajan liikunnansuhteen lähes inaktiiveja. Näin ollen on perusteltua arvioida aerobista kuntoa ainakin kyselynavulla. Vähäinenkin liikunnan lisääminen suojaa muun muassa sydän- ja verisuonisairauksilta(Lee ym. 2003). Työterveyshuollon toiminnassa lähtökohtana on liikunnan terveellisyydelläja hyödyllisyydellä motivoiminen. Terveyteen liittyvät odotukset ovat myös tutkimustenmukaan (De Bourdeaudhujin ym. 2002, Netz ym. 2004) merkittävimpiä liikuntaanmotivoimiskeinoja.Kuljettajilla kuormitushuiput osuivat lastaus/purkuvaiheeseen, jolloin tuki- jaliikuntaelimistöön kohdistuva rasitus on kaikkein suurin. Myös työn energeettinen kuormitusoli selvästi suurin lastausvaiheessa. Tutkimustulosten perusteella näyttäisi siltä, että aerobisenkunnon merkitys työstä selviytymisessä ei ole aivan niin tärkeä asia kuin tuki- jaliikuntaelimistön kunto.Tutkimushankkeessa (kokonaistutkimus) testattiin myös yrityksen työterveyshuollossa 47kuljettajalta motorista kuntoa, liikkuvuutta ja lihaskuntoa ja huomattiin, että kuljettajien

34suurimmat ongelmat olivat keskivartalon lihaskunnossa ja yleensä vartalon hallinnassa(Kärmeniemi ja Olkkonen 2006). Autojen lastaus- ja purkuvaiheessa on kuormitushuippujatyöpäivän aikana, mutta kokonaiskuormitus ei ole kuitenkaan päivän aikana niin suuri, ettäkuljettajilta työkuormituksen takia vaadittaisiin erityisen hyvää hengitys- javerenkiertoelimistön kuntoa. Fyysistä kuntoa voidaan mitata laboratorio-olosuhteissa hyvintarkkaan. Esimerkiksi maksimaalista hapenottokykyä (VO 2MAX ) ja lihasvoimaa voidaan mitatatarkasti. Tämä ei kuitenkaan ole aina tarpeellista työterveyshuollossa. Työterveyshuoltotarvitsee halvempia ja käytännön kentälle hyvin toteutuskelpoisia fyysisen kunnonarviointimenetelmiä. Käytännön työterveyshuollon työssä näyttäisikin siltä, että riittävääntarkkuuteen rekkamiehen työn energeettisen kuormitusarvion suhteen päästään työtä hyvinhavainnoimalla. Aerobista kuntoa voidaan arvioida strukturoidulla kyselylomakkeella, vaikkase ei kaikkien yksilöiden osalta anna täsmällistä tietoa.Suurin osa työajasta on autolla ajamista, joten palautumisen ja työstä selviytymisen kannaltavoidaan laskennallisesti arvioida, että kuljettajan työ edellyttäisi noin 8,5 MET inmaksimisuoritustasoa (= noin 30 ml/kg/min). Tähän tutkimukseen osallistuneista kuljettajistavain yksi kuljettaja jäi tämän tason alapuolelle.Tämän tutkimuksen ja nimenomaan sykevälivaihteluanalyysin perusteella näyttäisi siltä, ettähyvä kunto ei välttämättä suojaa rekkamiehiä työnaikaiselta kuormittumiselta, eikä vaikuttanevälittömiin työstä suoriutumisedellytyksiin. Hyvä aerobinen kunto voi kuitenkin suojatarekkamiehiä monilta elintapasairauksilta, joihin työn luonne voi altistaa.Tässä tutkimuksessa käytetty liikuntakysely (Jackson ym. 1990) näyttäisi olevan kohtalaisenhyvä apuväline työterveyshuollon terveystarkastuksiin rekkamiehille. Kyselyllä saadaan tietoafyysisestä aktiivisuudesta, jonka perusteella voidaan antaa liikuntaohjeita. Tähäntutkimukseen osallistuneista kuljettajista vain noin 1/3 harrasti säännöllisesti kuntoakohottavaa aerobista liikuntaa, joten kysely saattaisi olla myös käyttökelpoinenterveysliikuntaan kannustavana apuvälineenä. Samankaltainen tulos saatiin tuoreessakyselyssä (SKAL 2006), jossa 31 % liikennealan ammattilaisista ilmoitti harrastavansauseamman kerran viikossa hengästyttävää liikuntaa vähintään puoli tuntia kerrallaan.Laajemman kyselyn tulos on näin ollen melko yhteneväinen tämän tutkimuksenosallistuneisiin rekkamiehiin verrattuna.

35Jurcan in ym. (2005) kyselymenetelmä Jackson in ym.(1990) ohella saattaisi myös ollakäyttökelpoinen aerobisen kunnon arviointimenetelmä tutkimuksen tuoreuden ja suurentutkimusjoukon vuoksi. Tutkimukseen osallistui noin 50 000 tuhatta amerikkalaista kolmestaeri työpaikasta. Tutkimukseen osallistui sekä miehiä että naisia jotka olivat iältään 20-70–vuotiaita. Fyysistä kuntoa arvioitiin sukupuolen, iän, painoindeksin, liikunta-aktiivisuudensekä leposykkeen perusteella. Jacksonin ym.(1990) tutkimukseen verrattuna uutenamuuttujana oli leposyke. Kaikilla kyselytutkimuksessa olevilla muuttujilla todettiin olevanerikseen yhteyttä fyysisen kunnon kanssa.Kuljettajista tupakoi lähes puolet. Spiroergometria saattaisi olla ainakin tupakoitsijoillekäyttökelpoinen tutkimus mahdollisesti alkavan keuhkoahtaumataudin diagnosoinnissa(Kärmeniemi ja Olkkonen 2006).Ylipainoisia kuljettajista oli myös yli puolet (bioimpedanssimittaus). Käytännöntyöterveyshuollon työssä kuljettajien ylipainoisuuus edellyttää panostamista yksilölliseenravitsemus - ja terveysneuvontaan.Tutkimuksen heikkouksia pohdittaessa keskeisiksi asioiksi muodostuu aineiston pienuus jatutkittujen ikärakenne. Tutkimukseen osallistui 26 kuljettajaa ja lisäksi autonomisenhermoston lepomittauksista saatiin tulos vain 17 kuljettajalta teknisten vaikeuksien vuoksi.Kuljettajien keski-ikä tässä tutkimuksessa oli noin 38 vuotta. Kuljetusalan keskimääräiseenikärakenteeseen verrattuna se on melko matala heikentäen tulosten yleistettävyyttä. Toisaaltataas rekkamiesten työkuormitusta tai aerobista kuntoa ei ole Suomessa aikaisemmin näinsystemaattisesti tutkittu ollenkaan, joten se voidaan sanoa olevan vahvuuskin. Emmemyöskään voi sanoa varmasti ohjautuiko työterveyslaitoksen testeihin enimmäkseen itsensähyväkuntoiseksi subjektiivisesti tunteneet vai terveydestään muuten kiinnostuneet kuljettajat.Sykevaihtelun luotettavuutta työkuormituksen palautumisen arvioinnissa heikentää se, etteivoida satunnaisten tekijöiden vaikutusta yksittäisen henkilön mittaustuloksiin. Kuljettajattyöskentelevät varsinkin talvisin lämpötilaltaan hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Autot ovatsaattaneet seistä satamissa useita päiviä ja ne haetaan sieltä rekkaan suoraan ulkoa. Toisaaltakesällä autot ovat usein olleet auringonpaisteessa useita tunteja ja ne ovat hyvin kuumia.

36Autonomisen hermoston reagointia rasitustilanteissa on toistaiseksi ainakin työterveyshuollontoiminnassa vähän tutkittu ja tutkimusjoukot ovat olleet pieniä. Näin ollen kovin suuriajohtopäätöksiä työstä palautumisesta ei voida tehdä pelkästään sykevälivaihteluntaajuuskomponenttien avulla. Kuitenkin saadut tulokset antavat viitettä siitä, milloin yksilönkuormittuminen on niin suurta, että palautumista ei tapahdu.Rintamäen ym.(2001) tutkimuksessa lämpötilan ja työn tason toistuvien muutosten vaikutuskuormittumiseen oli hyvin samankaltainen sekä 10 että 30 minuutin lepo/työjaksoilla eli sentutkimuksen valossa voisi päätellä, että autojen hakuprosessin ajallisella kestolla ei ainakaanolisi vaikutusta hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittumiseen. Toisaalta taas Kristal-Boneh ym.(2000) tutkivat 120 tervettä miestä 24 tunnin sykevälivaihteluanalyysin avulla jatulivat tutkimuksessa siihen tulokseen, että sykevaihtelu vaihtelee selvästi vuodenajan jaolosuhteiden mukaan. Talvella sykevaihtelu on matalimmillaan. Tutkimuksessa oli huomioituiän, veren rasvapitoisuuden, systolisen verenpaineen ja painoindeksin vaikutus tilastolliseenpäätökseen.Koska kuljettajien työ koettiin raskaaksi ja kuormittavaksi, on syytä selvittää tarkemmin jalisää palautumiseen ja stressiin liittyviä tekijöitä raskaan liikenteen kuljettajilla. Mitkä ovat netekijät, jotka eniten kuormittavat työpäivän aikana? Työn energeettinen kuormitus ei näytärekkatöissä olevan merkittävin kuormitustekijä. Näyttäisi siltä, että työn henkiseenkuormitukseen liittyvät seikat, kuten kiire, vastuu kuormasta, muu liikenne, työaikoihinliittyvät tekijät, joihin jo Ylä-Outinen (2002) on viitannut, saattavat olla fyysistä kuormitustavoimakkaimpia palautumiseen ja kokonaisrasitukseen vaikuttavia tekijöitä raskaan liikenteenkuljettajilla.

3712 LÄHTEETAdes PA, Toth MJ. Accelerated decline of aerobic fitness with healthy aging: what is thegood news? Circulation 2005; 5: 624-26.Ainsworth BE, Haskell WL, Whitt MC, Irwin ML, Swartz AM, Strath SJ, O'Brien WL,Bassett DR Jr, Schmitz KH, Emplaincourt PO, Jacobs DR Jr, Leon AS. Compendium ofPhysical Activities: An update of activity codes and MET intensities. Med Sci Sports Exerc2000; 32: 498-516.Arai Y, Saul J, Albrecht P, Hartley, L, Lilly L, Cohen R & Colucci W. Modulationof cardiac autonomic activity during and immediately after exercise. Am J Physiol 1989; 256:132 – 41.Aromaa A, Koskinen S. Terveys- ja toimintakyky Suomessa. Terveys 2000-tutkimus.Kansanterveyslaitos. Terveyden ja toimintakyvyn osasto. Helsinki, 2002.Blair SN, Kampert JB, Kohl HW, Barlow CE, Macera CA, Paffenbarger RS, Gibbons LW.Influences of cardiorespiratory fitness and other precursors on cardiovascular disease and allcausemortality in men and women. JAMA 1996; 3: 205-10.Byrne N, Hills A, Hunter G, Weinsier R, Schutz Y: Metabolic equivalent: one size does notfit all. J Appl Physiol 2005; 1112 – 19.De Bourdeaudhuij I, Sallis J. Relative contribution of psychosocial variables to theexplanation of physical activity in three population-based adult samples. Prev Med Feb2002; 34: 279-88.De Croon EM, Sluiter JK, Frings - Dresen MH. Need for recovery after work predictssickness absence: a 2-year prospective cohort study in truck drivers. J Psychosom Res 2003;4: 331-39.

38Firsbeat Technologies Ltd. VO 2 Estimation Method Based on Heart Rate Measurement.White paper by Firstbeat Technologies Ltd. Uptaded 2:2007.Gockel M, Lindholm H, Tuomisto M, Schildt J, Kallio A, Viljanen A, Räisänen K, Sarna S,Kivistö M, Kalimo R, Hurri H. Työstressi, uupumus ja koettu työkyky: mittaaminen jarentoutuksen vaikutus. Invalidisäätiö, Yliopistopaino, Helsinki 2004.Grant S, Corbett K, Amiad AM, Wilson J, Aitchison T. A comparison of methods ofpredicting maximum oxygen uptake. Br J Sports Med 1999; 3: 147-52.Hautala A. Effect of physical exercise on autonomic regulation of heart rate. Väitöskirja.Oulun Yliopisto, 2004.Heikkinen E, Ilmarinen J. Liikunta säilyttää työkykyä ja ikääntyneiden toimintakykyä.Duodecim 2001; 117: 653-60.Helakorpi S, Patja K, Prättälä R, Aro AR, Uutela A. Suomalaisen aikuisväestönterveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2006. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja.Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Opas toiminnan suunnitteluun ja seurantaan. Sosiaali- jaterveysministeriö. Työterveyslaitos, Helsinki, 1997: 17.Ilmarinen J. Pitkää työuraa. Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa.Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2006.Ilmarinen J.Ikääntyvä työntekijä Suomessa ja Euroopan Unionissa. Työterveyslaitos,Sosiaali- ja Terveysministeriö & Työministeriö, 1999; 61-62 ja 64-119.Jackson AS., Blair SN, Mahar NT., Wier LT, Ross RM, Stuteville JE. Prediction of functionalcapacity without exercise testing. Med Sci Sports Exerc 1990; 22: 863-70.Julius S, Palatini P, Nesbitt S. Tachycardia: an important determinant of coronary risk inhypertension. J Hypertens 1998;16: 9-15.

39Jurca R, Jackson AS, LaMonte MJ, Morrow JR Jr, Blair SN, Wareham NJ, Haskell WL, VanMechelen W, Church TS, Jakicic JM. Assessing cardiorespiratory fitness without performingexercise testing. Am J Prev Med 2005; 3: 185-93.Karpansalo M. Predictors of early retirement: A population- based study in men from easternFinland. Väitöskirja. Kuopion yliopisto, 2006.Keskinen KL, Häkkinen K, Kallinen M. Aerobisen kestävyyden arviointimenetelmät.Teoksessa Keskinen KL, Häkkinen K, Kallinen M (toim.). Kuntotestauksen käsikirja.Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 156. Helsinki, 2004: 78.Keskinen OP, Mänttäri A, Aunola S, Keskinen KL.. Maksimaalisen hapenkulutuksenarviointimenetelmien luotettavuus ja tarkkuus. Teoksessa Keskinen KL, Häkkinen K,Kallinen M (toim.). Kuntotestauksen käsikirja. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 156.Helsinki, 2004: 86-7.Keskinen OP, Keskinen KL. T-Ware kuntotestin toistettavuus ja validointi. Jyväskylänyliopisto. Liikuntabiologian laitos. Neuromuscular research centre. Tutkimuksenloppuraportti, 2001.Ketola R. Työn fyysinen kuormitus ja sen arviointi. Työterveiset 2003; 2: 10-11.Kristal-Boneh E, Froom P, Harari G, Malik M, Ribak J. Summer-winter differences in 24 hvariability of heart rate. J Cardiov Risk 2000; 2: 141-46.Kujala U. Perintötekijät ja liikunta. Teoksessa Vuori I, Taimela S, Kujala U (toim.).Liikuntalääketiede. Duodecim 2005: 56-57.Kurl S, Laukkanen JA, Rauramaa R, Lakka TA, Sivenius J, Salonen JT.Cardiorespiratory fitness and the risk for stroke in men. Arch Intern Med 2003; 14: 1682-88.Kärmeniemi P, Olkkonen S. Maantieliikenteen kuljettajien työhyvinvoinnin kehittäminen.Työsuojelurahaston loppuraportti nro 105257, 29.12.2006. Työterveyslaitos, Helsinki, 2006.

40Laitinen T, Hartikainen J. Autonomisen hermoston rakenne ja toiminta. Teoksessa SovijärviA, Ahonen A, Hartiala J, Länsimies E, Savolainen S, Turjanmaa V, Vanninen E (toim.).Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede. Duodecim 2003: 88-89.Lakka TA, Venäläinen JM, Rauramaa R. Relation of physical activity and cardiorespiratoryfitness to the risk of acute myocardial infarction in men. N Engl J Med 1994; 330: 402-07.Laukkanen J. Exercise testing in the prediction of cardiovascular mortality. A prospectivepopulation study in men. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 371. Kuopio, 2005.Lee IM, Sesso HD, Oguma Y, Paffenbarger RS Jr. Relative intensity of physical activity andrisk of coronary heart disease. Circulation VUOSI?; 107: 1110-60.Lindholm H. Mikä kuormittaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä? Työterveiset 2003; 2: 17-18.Lindholm H. Miten työstressin fysiologisia vaikutuksia voidaan arvioida? Työterveiset 2004;2: 6-9.Lindsröm K, Elo AL, Kandolin I, Ketola R, Lehtelä J, Leppänen A, Lindholm H, Rasa PL,Sallinen M, Simola A. Työkuormitus ja sen arviointimenetelmät. Työterveyslaitos, 2002; 7-22.Louhevaara V, Smolander J. Hyväksyttävä fyysinen työkuormitus. Työterveiset 1997;2: 20-22.Manson JE, Greenland P, LaCroix AZ. Walking compared with vigorous exercise for theprevention of cardiovascular events in women. N Engl J Med 2002; 347: 716-25.Matikainen E, Aro T, Huunan-Seppälä A, Kivekäs J., Kujala S, Tola S. Toimintakyky,arviointi ja kliininen käyttö. Duodecim, 2004.Moilanen A, Ylä-Outinen A, Ollila T. Työkykyä edistävä ja työkyvyttömyyttä ehkäisevätoiminta pientyöpaikoilla. Kuljetusalan loppuraportti. Lappeenrannan aluetyöterveyslaitos.Lappeenranta, 1998.

41Netz Y, Raviv S. Age differences in motivational orientation toward physical activity:an application of social-cognitive theory. J Psychol 2004; 138: 35-48.Nummela A. Kestävyyssuorituskykyä selittävät tekijät. Teoksessa Keskinen KL, Häkkinen K,Kallinen M (toim.). Kuntotestauksen käsikirja. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 156.Helsinki, 2004: 51-52.Nummila H. Epäsäännöllistä radio- ja tv-työtä tekevien liikunnan harrastaminen ja senyhteydet uneen, stressikokemukseen ja autonomisen hermoston reaktioihin.Liikuntalääketieteen pro gradu-työ. Kuopion yliopisto, 2006.Oja P. Terveyskunto ja sen mittaaminen. Teoksessa Vuori I, Taimela S, Kujala U (toim.).Liikuntalääketiede. Duodecim 2005: 92-93.Olkkonen S, Ylä-Outinen A, Pulkkinen R-L. The national report on working conditions inroad transport in Finland. Työterveyslaitos. Helsinki, 2004.www.eurofound.ie/working/employment/market/nationalreports.htmPerusse L. Genetic and enviromental influences on level of habitual physical activity andexercise participation. Am J Epidemiol, 1989; 129: 1023.Puttonen S. Stressin fysiologiset vaikutukset. Työterveyslääkäri 2006; 3: 28-31.Rintamäki H, Mäntysaari M, Mäkinen T, Oksa J, Rissanen S, Korhonen E. Lämpötilan ja työntason toistuvien muutosten vaikutus lämpötasapainoon ja kuormittumiseen. Raporttisarja B.Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta. Helsinki, 2001.Robinson SF, Burnett CA. Truck Drivers and hearth disease in the United States, 1979-1990.Am J Industr Med 2005; 48: 113-19.Sato S, Taoda K, Kawamura M, Wakaba K, Fukuchi Y, Nishiyama K. Heart rate variabilityduring long truck driving work. J Hum Ergol 2001; 30: 235-40.

42Selänne H, Leppäluoto J. Urheilijan ylikuormitustilan ja työuupumuksen yhteiset piirteet.Duodecim 2001; 117: 661-66.Seppälä V. Työterveydenhuollon haastattelututkimus. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto,AKT ry, 2004. http://www.akt.fi. (luettu 2.1.2007).Schnall PL, Schwartz JE, Landsbergis PA, Warren K & Pickering TG. A longitudinal study ofjob strain and ambulatory blood pressure: Results of from a three–year-follow-up. PsychosomMed 1998; 6: 697-706.SKAL:n kyselytutkimus, jäsenlehti 4/2006. Suomen kuljetus- ja logistiikka SKAL ry.http://www.skal.fi (luettu 3.1.2007).SKAL:n kuljetusbarometri 2/2006. Suomen kuljetus- ja logistiikka SKAL ry.http://www.skal.fi. (luettu 2.1.2007).Sovijärvi A. Spiroergometria. Teoksessa Sovijärvi A, Ahonen A, Hartiala J, Länsimies E,Savolainen S, Turjanmaa V, Vanninen E (toim.). Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede.Duodecim 2003: 245- 46.Suni T. Liikuntaelimistön toimintakyky. Teoksessa Fogelholm M, Vuori I (toim.).Terveysliikunta. Duodecim, Ukk-instituutti 2005: 33-34.Tahvanainen K, Laitinen T, Kööbi T, Hartikainen J. Autonomisen hermoston tutkimukset.Teoksessa Sovijärvi A, Ahonen A, Hartiala J, Länsimies E, Savolainen S, Turjanmaa V,Vanninen E (toim.). Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede. Duodecim 2003:112-14.Task Force of European Society of Cardiology and the North American Society of Pacing andElectrofysiology. Heart rate variability: Standards of measurements, physiologicalinterpretation and clinical use. Circulation 1996; 93: 1043-65.Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriö,Helsinki 2005: 17-52.

43Uusitalo-Koskinen A. Fyysiset kuormitusvasteet, harjoittelun vaikutukset ja niiden arviointi.Teoksessa Sovijärvi A, Ahonen A, Hartiala J, Länsimies E, Savolainen S, Turjanmaa V,Vanninen E (toim.). Kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede. Duodecim 2003: 610-11.Van der Beek AJ, Fringis-Dresen MHW. Physical workload of lorry drivers: a comparison offour methods of transport. Ergonomics 1995; 38: 1508-20.Wei M, Kampert JB, Barlow CE, Nichaman MZ, Gibbons LW, Paffenberger RS, Blair SN.Relationship between low cardiorespiratory fitness and mortality in normal-weight,overweight, and obese men. JAMA 1999; 16:1547-53.Westerlink D, Kilbom Å. Physical strain in the handling of gas sylinders. Ergonomics 1981;8: 623-32.Ylä-Outinen A, Olkkonen S, Pulkkinen R-L, Moilanen A. Maantieliikenteen kuljettajientyöterveyshuolto. Ohjeita sisällön suunnitteluun. Työterveyslaitos, Helsinki, 2002.Ylä-Outinen A, Pulkkinen R-L. The national report on working conditions in road transportin Finland. Työterveyslaitos, Helsinki, 2004.www.eurofound.ie/working/employment/market/nationalreports.htm

LiiteJacksonin liikunta-aktiivisuuskyselyNon - exercise -menetelmä maksimaalisen hapenottokyvyn arvioimiseksi ( Jackson ym.1990).Lue alla olevat vaihtoehdot ja kysymykset huolellisesti ja valitse vai yksi vaihtoehto ( 0-7 ),joka kuvaa parhaiten yleistä aktiivisuuden tasoasi edellisen kuukauden aikana merkitsemällärasti numeron päälle.En harrasta säännöllistä vapaa-ajan liikuntaa tai raskaita fyysisiä ponnisteluja.0 = Vältän kävelyä ja ylimääräistä ponnistelua, esim. käytän aina liukuportaita ja kävelynsijasta ajan autolla aina kun se on mahdollista1 = Kävelen huvin vuoksi, käytän pääasiassa portaita, toisinaan harrastan liikuntaa niin, ettähikoilen ja hengästyn.Harrastan säännöllistä vapaa-ajan liikuntaa tai teen töitä, jotka vaativat kohtuullistafyysistä ponnistelua, esim. ratsastus, voimistelu, pöytätennis, keilailu,kuntosaliharjoittelu tai puutarhatyöt2 = 10-60 minuuttia viikossa3 = yli tunnin viikossaHarrastan säännöllisesti raskasta vapaa-ajan liikuntaa, esim. juoksua tai hölkkää,uintia, pyöräilyä, soutua, naruhyppelyä, tai muuta raskasta aerobista kuormittavaalajia, kuten tennis, kori- tai käsipallo.4 = Juoksen vähemmän kuin 2 km viikossa tai harrastan vähemmän kuin 30 min.rasitukseltaan vastaavanlaista lajia.5 = Juoksen 2 - 10 km viikossa tai harrastan 30-60 min. viikossa rasitukseltaanvastaavanlaista lajia.6 = Juoksen 10-15 km viikossa tai harrastan 1-3 tuntia viikossa rasitukseltaan vastaavanlaistalajia.7 = Juoksen 15 km viikossa tai harrastan yli 3 tuntia viikossa rasitukseltaan vastaavanlaistalajia.VO2 max = 56,363 + 1,921 (aktiivisuusluokka) – 0,381 (ikä) – 0,754 (BMI) + 10,987*(SUKUPUOLI)Mies = 1Nainen = 0