Suomen UNIMAn tiedotuslehti 2/2007 - Unima.nu

unimaSuomen UNIMAn tiedotuslehti2/2007

Etu- ja takakannen kuva: Nukketeatteri KatputliJulkaisija: Suomen Unima ry, PL 42, 90015 Oulun kaupunkiPäätoimittaja: Laura PoranenTaitto: Laura PoranenPainotalo: Juvenes Print7 + 7 SOOLOA !Kansainvälinen soolonukketeatterifestivaali Rovaniemi 27.-31.8.2008Lisätietoja: Lapin nukketeatteriyhdistys r.y.Johanna Latvala jolatval@ulapland.fi puh 040-7215261SisällysluetteloSivu 3Anna Baricìn muistokirjoitus, Maiju TawastSivut 4-5 Barentsin nukketeatteriverkosto on osapohjoista kulttuuriyhteistyötä, Leila PeltonenSivut 6-7 Petroskoin festivaalista, Maiju TawastSivut 8-9 Petroskoin kansainvälisennukketeatterifestivaalin loppuarviointi, Eero SirenSivu 10 Puppet Studio avasi Turussa, Timo VäntsiSivu 11 ”Suomalaisen nukketeatterikirjan” toimitustyökäynnistynyt, Leila PeltonenSivut 12-13 Hippalot-festivaali tarjosi myös nukketeatteria, Maiju TawastSivut 14-15 Käsinukkeja Viipuriin, Kati Andrianov jaKati-Aurora KuuskoskiSivut 16-19 Fanatic Figuras, Johanna Piritta PeltonenSivut 20-21 Esineteatterin maailma –matkalaukut valmiina, Maiju TawastSivu 22 Niilossa kypsyy kahdeksan nukketeatteriesitystä, Timo VäntsiSivu 23 Kiitos ja näkemiin! Laura PoranenSivu 24-25 Ihmisten ääniä Imatralla, Maiju TawastSivut 26-27 Monikulttuurileiri Kajaanissa, Elviira DavidowSuomen UNIMA ry. on kansainvälisen nukketeatterijärjestön, Union International de la Marionette,Suomen keskus. Yhdistykseen kuuluu nukketeatterialan ammattilaisia, harrastajia ja tukijoita. Tämäon Suomen UNIMA ry:n tiedotuslehti. Lehti julkaistaan kahdesti vuodessa, lisäksi yhdistys julkaiseeKlonkpostia tiedotuslehtistä.UNIMA -lehden seuraava numero ilmestyy keväällä 2008, Lähetettävän materiaalin deadline onmaaliskuun 15. päivään 2008 mennessä.Tekstit vastaanotetaan Word-tiedostona, kuvat hyvälaatuisina jpeg-tiedostoina.UNIMA -lehden toimitus muuttuu.Seuraavaan lehteen tuleva materiaali toimitetaan sähköpostitseosoitteeseen akseliklonk@gmail.comHuom!

1977-2007Anna Baric̀, nuori nukkenäyttelijä ja muusikko, kuoli 11.7.2007 Helsingissä.Nukketeatteri Sammon perhepiirissä varttunut Anna oli monipuolinen ja lahjakastaiteilija sekä musiikin että nukketeatterin saralla. Hän esiintyi jo 12-vuotiaastalähtien muusikkona vanhempiensa Maija ja Bojan Baricìn perustaman Sammonnäyttämöllä. Sibelius-lukion käynyt ja musiikkia laajalti opiskellut Anna Baric̀ehti aikuisena työskennellä vuodesta 1998 lähtien Nukketeatteri Sammonvakituisena muusikkona, laulajana ja nukkenäyttelijänä lähes kymmenen vuodenajan. Lukemattomat katsojat muistavat hänen herkät ja sydämelliset roolinsa mm.näytelmistä Sirkus, Joulu tulla jollottaa, Tohelon ja Torvelon seurassa, Joen laulu,Musiikkia matkalaukussa sekä Lurpukka ja sininen takki. Nukkenäyttelijänäja muusikkona hän valloitti yleisönsä, sekä lapset että aikuiset, joiden kanssakommunikointi oli aina Annalle ilo. Anna Baricìn säveltämiä, sanoittamia jaesittämiä lauluja on kuultu vuosien mittaan sekä lastenlevyillä, televisio-ohjelmissaettä kansanmusiikkiyhtyeiden ohjelmistossa. Annan laulut jäävät soimaan surun jakaipauksen ylitse.Maiju TawastValokuva: Maria Baric̀

BARENTSIN NUKKETEATTERIVERKOSTO ONOSA POHJOISTA KULTTUURIYHTEISTYÖTÄBarentsin alueen kansainväliset nukketeaterifestivaalit järjestettiin jo kuudennen kerran, tänä vuonna Petroskoissa17.-21.10.2007. Festivaalille osallistui 15 ammattinukketeatteria Venäjältä, Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Virostaja Islannista; esityksiä nähtiin kaikkiaan kolmisenkymmentä. Teatteriesitysten lisäksi viiden päivän mittaisessaohjelmassa oli venäläisten teatterikriitikoiden palauteseminaari festivaalin esityksistä sekä luentoja, mm. Keminkaupunginteatterin dramaturgi Eero Sirénin katsaus Suomalaisen nukketeatterin historiaan.Mikä ihmeen Barentsin alue?Lähde: www.barentsinfo.orgKarttaan on merkitty tummennetulla Barentsin alueesen kuuluvat osat Pohjoismaista ja Luoteis-Venäjältä.Suomesta alueeseen kuuluvat Oulun ja Lapin läänit. Erikokoiset pallot näyttävät alueen suurimmat kaupungit.Kasvavan taloudellisen toiminnan rinnalla alueen itä-länsi-itä suunnassa rajat ylittävä yhteistyö eri taiteenaloilla onjo vuosia ollut vahvaa ja vilkasta.

Barentsin nukketeatteriverkosto (Barents Puppetry Network, BPN) sai alkunsa 1996 rovaniemeläistennukketeatterintekijöiden aloitteesta. Pohjoismaisen ministerineuvoston tuella alueen nuukketeatterit,kymmenkunta ammattiteatteria ja kymmenkunta harrastajaryhmää, kutsuttiin yhteistyökokoukseen1997. Ensimmäinen Barentsin kansainvälinen nukketeatterifestivaali oli Kalixissa, Ruotsissa 1999 ja sitäseuraavat Rovaniemellä 2000 ja Murmanskissa 2001. Tämän jälkeen festivaalien väli on ollut kaksi vuotta(Oulu 2003, Kalix 2005 ja Petroskoi 2007).Festivaalin alkuperäisenä tavöitteena oli kutsua yhteen tasavertaisesti kaikki alueen nukketeatterintekijät,ammattilaiset ja harrastajat, sulkematta pois ketään. Tekijöiden vuorovaikutus, koulutus, toisten esitystennäkeminen ja niiden analysoiminen sysäävät kehitystä eteenpäin niin ammatti-kuin harrastajateatterissa.Kukin festivaalijärjestäjä on kuitenkin saanut toteuttaa omaa näkemystään osallistuvien ryhmien valinnassaja nykyisin ovet ovat auki myös muualta kuin Barentsin alueelta tuleville ryhmille. Festivaalin rahoitukseenon saatu tukea sekä pohjoismaisista että kansallisista lähteistä.Alueen suurimmat ja vakiintuneimmat laitosnukketeatterit ovat Venäjällä: Murmanskissa, Arkangelissa jaPetroskoissa. Pohjoismaisittain suuri nukketeatteri on myös Norjan Lofooteilla toimiva nukketeatterikeskusja tuotantoteatteri Figurteatret i Nordland, muut pohjoismaiset teatterit joutuvat toimimaan vähäisimminresurssein. Perinteiltään nuoren ja muodoiltaan vapaan pohjoismaisen ja vankkaan taidekoulutukseen jakulttuuritraditioon perustuvan venäläisen nukketeatterikulttuurin kohtaaminen on ollut molemmin puolinhaastavaa ja rikastuttavaa.Festivaalien välivuosina Barents-yhteistyö toteutuu eri nukketeatteriprojekteissa, joita ovat olleetmm. englantilaisen Welfare State International-yhteisöteatterin Starting Points -työpaja Barentsinammattitaiteilijoille Rovaniemellä 2002 sekä laaja Barentsin koululaisten Elävät tarinat -projekti,jossa osallistujat loivat nukketeatteriesityksiä oman kotiseutunsa tarinoista ja toivat ne yhteiseenpäätöstapahtumaan Rovaniemelle 2004. Ensi vuonna tavoitteena on koota Barentsin nukketeatteritaiteilijoitaluomaan yhteisiä produktioita, jotka nähdään seuraavilla, vuoden 2009 festivaaleilla.Petroskoin lokakuisen festivaalin yhteydessä pidetyssä Barentsin nukketeatteriverkoston kokouksessa2009 festivaalin seuraaviksi isänniksi valittiin Oulu ja Rovaniemi, jotka vastaavat yhteisesti viisipäiväisenfestivaalin järjestelyistä. Kahden kaupungin festivaali luo mahdollisuuksia myös pienimuotoisiinmatkaesityksiin junassa tai bussissa kun festivaaliyleisö siirtyy toisesta festivaalikaupungista toiseen.Suomen UNIMA viettää 25-vuotisjuhliaan vuonna 2009 ja Barentsin alueen kansainvälinen festivaalikahdessa pohjoisessa kaupungissa on osa järjestön juhlavuoden ohjelmaa.Leila Peltonen Oulussa ja Rovaniemellä lokakuussa 2007.Lisätietoja Leila Peltonen 0400-341 663 leila.peltonen@pp3.inet.fija Janne Kuustie 0400-963 145 akseliklonk@gmail.com

PETROSKOIN FESTIVAALISTABarentsin alueen nukketeatterit kokoontuivat lokakuunpuolivälissä Petroskoihin VI Kansainväliselleteatterifestivaalilleen. Petroskoi on Äänisjärven rannallasijaitseva Karjalan Tasavallan pääkaupunki, jonkaPietari Suuri perusti jo vuonna 1703. Ammatillistateatteritoimintaa Petroskoissa on ollut 100 vuodenajan: vuonna 1907 kaupunkiin perustettiin Venäläinendraamateatteri. Petroskoin nukketeatterikin, jokaperustettiin vuonna 1935, on viettänyt jo 70-vuotisjuhliaan. Sen uusi, vuonna 2006 valmistunutrakennus sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Samaantalokompleksiin kuuluu Karjalan kansallisteatteri eliSuomalainen draamateatteri, joka viettää paraikaa75-vuotisjuhliaan. Molempien talojen näyttämöillä jaNäyttelijöiden klubin tiloissa nähtiin festivaalin kuluessa14 eri teatterin esityksiä Venäjältä, Suomesta, Ruotsista,Norjasta, Virosta, Tanskasta ja Islannista. Festivaalinohjelmassa oli myös esitelmiä ja teatterikriitikoidenpalautekeskustelu esiintyjäryhmille sekä iltaklubeja.Festivaalin sutjakkaasta sujumisesta vastasivat sekäPetroskoin Nukketeatterin että Draamateatterinhenkilökunnat että esiintyjäryhmien oppaat, jotkatoimivat myös tulkkeina. Festivaalivieraat oli majoitettumaineikkaaseen Pohjola-hotelliin.Suomalaisille Petroskoin Nukketeatteri on vanha tuttu,sillä se on vieraillut maassamme erityisesti 1970- ja80-luvuilla. Näyttelijä ja ohjaaja Juri Andrejev onvetänyt Suomessa useita nukettamiskursseja, esiintynytnukketeattereissa ja televisiossa sekä ohjannut mm.tamperelaiselle harrastajanukketeatteri Rämäkällelukuisia esityksiä. Juri Andrejev on työskennellytvuodesta 1953 lähtien Petroskoin nukketeatterissa jatoiminut sen taiteellisena johtajana vv. 1981-91. Joeläkkeellä oleva Jura Andrejev ilahtui tavatessaan nytPetroskoin festivaalilla vanhoja suomalaisia tuttujaan.Petroskoin Nukketeatteria johtaa nykyisin vuonna 2004taloon saapunut Elena Larionova, jonka kaudella teatteriaon voimakkaasti uudistettu ja kansainvälisiä suhteita sekäohjaajavierailuja painotettu.1.Suomesta festivaalille osallistui 25 nukketeatterilaistaRovaniemeltä, Oulusta, Kemistä, Kajaanista, Iisalmesta,Turusta ja Helsingistä. Festivaalin avajaisesitykseensunnuntaina 17.10. (Petroskoin Nukketeatterin NallePuh) emme valitettavasti ehtineet, koska bussimatkammeKajaanista Joensuun kautta Petroskoihin kestiaamuvarhaisesta lähes puolille öin. Maanantaina 18.10.ensimmäisenä ulkomaalaisena vieraana esiintyi NorjanStavangerista saapunut Skromlehjulet Dukketeater, jonkaKaksi ystävystä oli taiteellisesti vaatimatonta luokkaa.Myös tukholmalaisen Dockteater Tittutin PikkusiskoniJänis oli jotensakin pölyttyneen oloista nukketeatteria,jonka kaksi esittäjää toki näyttelivät ja nukettivatantaumuksellisesti. Pietarilaisen Kukolnyj Formatteatterinesitys Robin Bobin, joka nähtiin toissakesänäHämeenlinnan festivaaleilla, oli sen sijaan nokkela jaeloisa. Potin räjäytti Anne Helgesenin ryhmä Katta iSekken. Heidän esityksensä Ariel oli todella hienostinäytelty, nuketettu ja lavastettu kertomus tytöstä, jokasyntyy siivet selässään. Näytelmä kertoi erilaisuudesta,ydinperheestä ongelmineen ja myös insestistä, joka onraju aihe nukketeatterinkin näyttämöllä. Helgeseninoma soolo, paperiteatteriesitys Isoveljeni Henrik ja OlafLiljekrants perustuu Henrik Ibsenin lapsena tekemäänkotiteatteriin, jota Anne Helgesen on tutkinut. Esitysoli leikkisä ja moniulotteinen, tarkkaan harkittu jokakohdaltaan. Ruotsalaisen Abellis Magiska TeaterninAuringosta itään, kuusta länteen-esitys oli sen sijaanpettymys. Kansantarina karhusta ja tytöstä ei yltänytmyyttiseen ulottuvuuteen, jota kertomuksessa olisi yllinkyllin.Petroskoin Nuorisonukketeatterin esittämä Varisnäytelmätarjosi meille suomalaisugrilaisilleyllätyksen: nuoret harrastajanäyttelijät puhuivatesityksessä sujuvasti karjalan ja livvin kieliä, joillaon oma vähemmistöstatuksensa nykyisessä KarjalanTasavallassa. Petroskoin Nukketeatterin Kroshestka-Havroshetska (mahdoton kääntää) oli venäläinenmuunnelma Tuhkimo-tarinasta, jonka toteutus eikuitenkaan täysin toiminut: vaikea marionettitekniikkaei vielä ollut näyttelijöiden hallussa ja tekstiäkin tuntuiolevan liikaa. Sen sijaan festivaalin päätösesitys,petroskoilaisten Kullatut kulmakarvat oli mainioesitys entisaikain markkinanukketeatterista: kaksi1700-1800-luvun Venäjän maaseudulla kierteleväänäyttelijää tuohikontteineen kulkee kylästä kyläänesittämässä nukketeatteria. Vauhdikas ja kekseliäsesitys kertoi pölhöstä tsaarista ja ovelasta talonpojastasekä maalaiskylän asukkaista. Siinä saivat kyytiä sekähallitsija, turhamaiset sukulaiset että virkamiehet.

Ammattitaitoinen esittäjäpariskunta käsitteli varmastija taidolla sekä nukkeja että kekseliäästi vaihtuvialavasteita. Harmi kyllä juonesta ja nokkelistatekstiheitoista ei ulkomainen yleisö saanut mitään selvää,sillä esitys puhuttiin Arkangelin venäjän umpimurteella.Eesti Riiklik Nukuteater eli Tallinnan Nukketeatteritoi festivaalille tsherkessiläisen kansantarinan Vanhamies ja naarassusi, joka oli rapsakka esitys nukke- janäyttelijänteatterin keinoin. Esiintyjillä oli pilkettäsilmäkulmassaan ja iloinen ote nukketeatterin tekemiseen.Islantilainen nukketeatteriveteraani IslantilainenHallveig Thorlacius esitti festivaalilla sympaattisenja kompaktin sooloesityksensä Maailman pieninjättiläinen, joka on vieraillut Suomessakin. Suomalaisetesiintyivät lauantaina ja sunnuntaina: KajaanilaisenNukketeatteri Katputlin Kielenhaltija kiehtoilauluillaan Draamateatterin pienen salin yleisön; TurunTaideakatemian nukketeatterilinjalaisten Tulitikkutyttöja Sanaton esitys nro 1 saivat kiittävää palautettavenäläisiltä kriitikoilta; Akseli Klonkin esitystä HerraHuu kiiteltiin ”plastisesti” eli tanssi- ja liikeilmaisultaanhyvin tehdyksi. Matkalaukkuteatterin Leila Peltonenesitti Kaksi tarinaa pohjoisesta tyylikkään rauhallisestiharmonisessa näyttämökuvassa. MuurmanskinAluenukketeatterin Tabula Rasa edusti mustaa teatteriaeli valkoiset esineet/kädet/nukkehahmot uv-valossatekivät kuvia ja kuvaelmia. Sisällöltään ja anniltaan esityskuitenkin jäi melkoisen tyhjäksi, siitä tuli estetiikkaailman syvempää tarkoitusta.2.3..Kaiken kaikkiaan Barentsin festivaalin esitysten tasovaihteli, kuten sen pitääkin, sillä verkoston tarkoituksenaei olekaan säröttömien kaunotaidefestivaalienorganiseeraaminen. Festivaalin kuluessa toteutuitärkein: tuhannet katsojat ja lukuisat kollegat näkivätmielenkiintoisia nukketeatteriesityksiä ja monikansallinennukketeatteriväki tapasi toisiaan, solmi kontaktejaideoiden jopa uusia yhteistyöprojekteja.4.Maiju Tawast, monessa mukanaValokuvat:1. Petroskoin nukketeatterin uusi rakennus © Petroskoin nukketeatteri2. Petroskoin esitys Kullatut huulet © Petroskoin nukketeatteri3. Jura Andrejev/Muistolahja Karjalasta 1985 © Petroskoin nukketeatteri4. Anne Helgesen/paperiteatteriesitys © Katta i Sekken

Petroskoin kansainvälisen nukketeatterifestivaalin loppuarviointiFestivaalin viimeiseksi päiväksi oli järjestettyarviointitilaisuus, jossa oli mukana arvostelijoita jamuita asiantuntijoita aina Moskovasta ja Pietaristaasti. Kaksi esitystä nähtiin vasta tilaisuuden jälkeen,mutta valtaosasta mielipide oli jo muodostettu.Raati ei jakanut palkintoja eikä pannut esityksiäparemmuusjärjestykseen, tarkoituksena näyttipikemminkin olleen arvioida nukketeatterin nykytilaaja nostaa esiin esitysten vahvuuksia ja heikkouksia.Kritiikki oli rakentavaa, osin tiukkaakin.Analyyttisiä puheenvuoroja käytti mm. OlgaGlazunova, Venäjän Teatteriliiton lasten- janukketeatterijaoston johtaja Moskovasta jaDavid Burman Venäjän kulttuurikehitysinstituuttiInterstudiosta. Hän on myös kansainvälisen KukArtfestivaalinpuheenjohtaja Leningradista. Raadissa olivajaa kymmenen jäsentä.Myös Anna Victorovan ohjaama pietarilaisten”Robin Bobbin” herätti ihastusta. Se perustuusatuklassikkoon ”Hanhiemon tarinoita”. Tässätarinassa yleisöä huvitti ahmatti, joka söi kaikenkohdalle osuvan. Huumori oli tarkkaa ja osuvaa.Norjalainen tohtori Anne Helgesen käytti välineenäänpaperinukketeateria, jonka keinoin hän kertoimaanmiehestään Henrik Ibsenistä näytelmässä ”Mybig Brother Henrik and Olaf Liljekrans. Harvinainentilaisuus nähdä yleisöesityksessä paperinukketeatteri.Esitys herätti raadin ihastuksen. Samoin islantilaisenHelga Arnaldsin lämminhenkinen englanninkielinenesitys ”The World´s smallest Giant”.Alustuspuheenvuorossaan Olga Glazunova pitikiinnostavana saada tietää mitä on tapahtunut Suomen,Ruotsin, Norjan ja Islannin nukketeattereissa viimevuosien aikana. ”Keskustelu ehkä auttaa pohtimaan jahahmottamaan työtämme.”Glazunova viittasi mm. ruotsalaisten esitykseen,”LittleSister Rabbit” joka oli tehty yhteistyössä psykologienkanssa. ”Tukholman esityksen kaltaisia ei olevenäjällä.”Ulf Nilssonin ja Eva Erikssonin kirjaanperustuvan esityksen oli ohjannut Susanne Lind.Viehättävä tarina kertoi jänissisaruksista, joistavanhempi joutui isän ja äidin poissa ollessa hoitamaanvauvasiskoa. Arkinen tilanne on monissa perheissätuttu.The Women of Words, Nukketeatteri Katputli, KajaaniEsitys kertoo Larin Paraskesta, ohjaus Elviira Davidow

Kajaanilaisen Kathpulin esitys Larin Paraskesta saiosakseen kiitokset. Siinä kuvattiin runonlaulajanelämää vähäeleisesti, laulun voimaan luottaen. Ohjausoli Elviira Davidovin. Valitettavasti Leila Peltosenkaunis ja viisas kahdesta sadusta koostuva esitys ”TwoTales from the North” ei esitysajankohtansa vuoksiehtinyt raadin arvosteltavaksi.Murmanskilaisten esitystä moitittiin huumorinpuutteesta. ”Itseironiaakin olisi voinut olla.” Esitys olitarkoitettu aikuisille. Akseli Klonkin esitystä kehuttiinliikunnalliseksi, mutta nukkien käsittelystä tulikritiikkiä: aika-ajoin näyttelijät näyttelivät itse, muttaunohtivat nuket.Turun Taideakatemian nukketeatteriosasto esittikaksi erillistä esitystä, H.C. Andersenin ”Pienentulitikkutytön” ja pelkillä käsillä esitetyn, SamuelBeckettiin perustuvan ”Act without Words”.Ilmaisurikkaat kädet ihastuttivat raatia. Esitys olikoulutuksen voimasta: pätevää opetusta saaneetopiskelijat olivat luoneet riipaisevan koskettavatteokset. Joku arvostelija kaipasi tietoa minkäikäiselle katsojaryhmälle esitys oli suunnattu.Nukketeatteriosaston johtajan, venäläisen AnnaIvanova-Brashinskayan työ näyttää tuottaneenkaunista tulosta.Raadin jäsenet eivät arvostelleet isäntäteatterinesitystä, mutta sanoivat keskustelevansa teatterinkanssa kahden kesken. Käytävillä puhuttiin, ettäteatterin nukkienkäsittelytaito on taantunut.Nukkien operointitaito herätti laajemminkinkeskustelua. Joku raadin jäsen ehdotti nukkienkäsittelyn opetusta festivaalin Master class-osaan.Se ei kuitenkaan saisi olla vaihtoehto eriaiheisilleesitelmille, jotka haluttiin sisällyttää ohjelmaanjatkossakin.Eero SirenKirjoittaja on Kemin kaupunginteatterin dramaturgiJura Andrejev esiintyy Petroskoin nukketeatterifestivaalilla. Etydejä,ylimääräinen esitys, joka ei ole painetussa ohjelmassa.

Puppet Studio avasi TurussaNukketeatterin tekijät ovat luoneet Turkuun uuden paikan rakentaa ja harjoitella esityksiä. AivanTurun ydinkeskustassa, parin korttelin päässä rautatieasemasta, vanhan puutalokorttelin sisäpihallasijaitsee Puppet Studio. Urbaanista ympäristöstä huolimatta Studio elää omassa rauhassa pihan perälläpunatiilisessä, 1800-luvulta peräisin olevassa teollisuuskiinteistössä. Korkeassa isossa tilassa ontyöpisteet kuudelle nukenrakentajalle ja huoneiston perällä on parinkymmenen neliön harjoitusstudioisoine peiliseinineen.Puppet Studio syntyi selvään tarpeeseen, sillä paikka on otettu nopeasti aktiiviseen käyttöön. Tilat eivätole suuret, mutta joka neliö on kesän ja syksyn mittaan ollut tehokkaassa käytössä. Verstaan puolellaon rakennettu, ja harjoitusstudiossa on harjoiteltu uutta tai lämmitetty vanhoja esityksiä keikkakuntoon.Karkea arvio on, että Puppet Studio on antanut rakentamis- ja harjoittelupaikan yli kymmenelleteatteriesitykselle jo ensimmäisen puolen vuoden aikana.Tilan toiminta perustuu kuuden vakiokäyttäjän varaan. He ovat vuokranneet oman ”verstaspaikan”, javastaavat näin tilan vuokran maksusta. Muut yhdistyksen jäsenet käyttävät pääasiassa harjoittelutilaa.Kaikkiaan yhdistyksessä on tällä hetkellä toistakymmentä jäsentä. Puppet Studio ry:n puheenjohtajanatoimii Tiina Puranen ja varapuheenjohtajana Anna-Kaisa Väänänen. Hallituksen muut jäsenet ovat AnttiJuhani Manninen ja Pia Kalenius, sekä varajäseninä Outi Herrainsilta ja Merja Pöyhönen. Hallituksenulkopuolisena sihteerinä toimii Timo Väntsi. Verstaspaikoilla työskentelevät Niina Lindroos, Iisa IlonaTähtinen, Tiina Puranen, Outi Sippola, Timo Väntsi ja Anna-Kaisa Väänänen.Puppet Studiota on tarkoitus kehittää siten, että se palvelisi paremmin eri käyttäjäryhmiä. Verstaanpuolelle on tarkoitus hankkia yhteisiä työkaluja. Myös yhteistä keikkakalustoa, kuten valo- jaäänikalustoa tai tanssimattoa on tarkoitus hankkia. Harjoitusstudio on tarkoitettu ensisijaisestiyhdistyksen jäsenille, mutta sitä vuokrataan myös muille tarvitsijoille, mikäli vapaita aikoja on.Timo Väntsitimo.vantsi@lslh.intermin.fi

”SUOMALAISEN NUKKETEATTERIN KIRJAN” TOIMITUSTYÖ KÄYNNISTYNYTSUOMALAISEN NUKKETEATTERIN KIRJA (työnimi) on lajissaan ensimmäinen suomalaisen nukketeatterinhistoriaa, kehitystä ja nykypäivää käsittelevä teos. Kirja tekee suomalaista nukketeatteria tunnetuksi itsenäisenätaidemuotona, jolla on vuorovaikutteinen suhde aikaansa, sen virtauksiin ja estetiikkaan. Kirjan toimeksiantaja jatoimituskunnan kokoonkutsuja on Suomen UNIMA r.y. Kirja ilmestyy vuonna 2009, kun Suomen UNIMA täyttää25 vuotta. Teos toimitetaan yhteistyössä LIKE-kustantamon kanssa;. toimitustyöhön on saatu tukea mm.Taiteenkeskustoimikunnalta, Kordelinin säätiöltä, Wihurin rahastolta, Svenska kulturfonden –säätiöltä ja Suomalaisnorjalaisestakulttuurirahastosta.Kirjan toimituskunta pyrkii mahdollisimman kattavasti keräämään materiaalia suomalaisen nukketeatterinkokonaisuudesta. Materiaalia on koottu haastattelujen ja artikkeleiden muodossa sekä kirjallisista ja kuvallisistalähteistä (mm. Teatterimuseon aineisto). Kun kaikki teksti- ja kuvamateriaali on koossa helmi-maaliskuussa, kirjanvarsinainen toimitustyö ja visuaalinen suunnittelu käynnistyy. Aikataulun mukaan kirjan ensimmäinen raakaversioon valmiina huhtikuun loppupuolella, jolloin sen saa luettavakseen kymmenkunta nukketeatterin, teatterin jatoimitustyön asiantuntijaa. Heidän kommenttinsa ja korjausehdotuksensa käsitellään toimituskunnassa, joka hiooteoksen lopullista sisältöä aina elokuun 2008 loppuun saakka; jolloin aineisto luovutetaan kustantajalle painettavaksi.Kaikki kirjaa varten koottu materiaali taltioidaan Teatterimuseon arkistoon.Kirjan liiteosaan laaditaan päivitetty luettelo maamme toimivista nukketeattereista yhteystietoineen. Tätä vartenSuomen UNIMA:n jäsenteattereille lähetetään kyselylomake heti ensi vuoden alussa.Tarkkailkaa siis postejanne!Kirjan julkistetaan Suomen UNIMA:n 25-vuotissyntymäpäivänä 11.1.2009.Suomalaisen nukketeatterin kirjan –toimituskunnan jäsenet ovat:LTO Kaisa-Leena Kaarlonen Perniö,FM Marja-Liisa Lintunen Pieksämäki, VTM Leila Peltonen Rovaniemi, HuK Marjut Tawast Helsinki jaFM Sari Witting Helsinki.Lisätietoja: toimituskunnan puheenjohtajalta Leila Peltoselta leila.peltonen@pp3.inet.fi puh:0400-341 663

Pelastetaan äiti © Teatteri Quo VadisHIPPALOT-FESTIVAALI TARJOSI MYÖS NUKKETEATTERIAHämeenlinnan ARX-lastenkulttuurikeskus järjesti2.-5.8. Hippalot-festivaalin, johon osallistuilähes 11 000 kävijää. Festivaalin taiteelliseensuunnitteluryhmään kuului tänä vuonna myösnukketeatteriohjaaja Elina Lajunen, jokatyöskentelee sekä Ranskassa että Suomessa.Elokuiseen lastentapahtumaan saapui esiintyjiäSuomesta, Belgiasta ja Ranskasta. Kymmenetteatteri-, musiikki-, kirjallisuus-, elokuva-, sirkusjadigitaidetilaisuudet työpajoineen oli kaikkikeskitetty Verkatehtaan vanhoihin ja uusiin tiloihin.Hippalot-festivaalilla juhlistettiin jo 30-vuotiastalastenkulttuuritapahtumaa, joka ensimmäisinävuosina pidettiin Aulangolla. Hämeen Linnaansiirtyneen Lastentapahtuman johtajana toimi vuosina1982-1997 Jouko Astor, joka nykyään on juuri avatunuuden Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehtaantoimitusjohtaja. TapahtumakokonaisuutenaHippalot-festivaalin keskittäminen Verkatehtaalleoli onnistunut veto, yleisö löysi helpostitilaisuudesta toiseen teollisuuskiinteistön sisällä jaulkopuolella. Tarjolla oli sekä hengen että ruumiinravintoa, jälkimmäistä edustivat mm. herkullisetpingviinileivokset. Pingviini olikin tapahtuman logoja maskotti, joka esiintyi sekä marionettioppaanataidenäyttelyssä että elokuvien ja visuaalisenkonsertin roolihahmoina.Hippalot-festivaalin teemana oli fantasia,mielikuvituksen luovat mahdollisuudet. Tapahtumienkirjo ulottui vauvateatterista ja musiikkiesityksistädigitaiteeseen, kirjailijatapaamisista Grimminsatuihin ja pingviineihin valkokankailla.Nukketeatteria oli myös tarjolla ohjelmistossa.Hämeen Nukketeatterin esitys Kauas pois kotiinkertoi muuttolaatikoiden, esineiden ja nukkienavulla koskettavan tarinan pienestä pojasta vieraassamaassa. Pohjoismaisena yhteistyönä tuotetun esityksennuket oli tehnyt norjalainen Agnes Schou LevendeDukker-ryhmästä. Hämeen läänintaiteilija HannuRäisän ja näyttelijä Heikki Kuuselan rauhallisesti javarmasti esittämässä näytelmässä oli hyvä rytmi jatarkkaa nukketyöskentelyä. Vintiltä löytyvien esineidenavulla visualisoitiin vaivattomasti tapahtumapaikatsekä arjen että mielikuvituksen tasolla. Dramaturgisestitarinassa kuljettiin leikkauksin sekä aikuistenettä lasten maailmassa, siirtymät nykyhetkestämenneeseen sujuivat melkoisen kitkatta. Kompaktinakokonaisuutena Kauas pois kotiin-esitys kiertääpäiväkodeissa, kouluissa ja muissa tiloissa.Hämeenlinnan kaupunginteatterin näytelmässä IsoPaha Susi mentiin melkoista nonsense-rallia. Esityksenkäsikirjoittaja Katja Krohn on reippaasti uudistanutvanhaa satua, jossa perinteiset roolihahmot saivataivan uusia ulottuvuuksia ja tehtäviä. Esityksessäkäytettiin myös nukkeja, jotka oli tehnyt SuviVasama. Esimerkiksi pikku kilit dyykkailivat väliinsukkahahmoina esiripun raoista. Ruuperin eli Pikkuhukan koulureppuna oli suuri sammakko, uskottuystävä, joka kulki mukana tarinan kohelluksissa. Esitysja sen teksti naurattivat yleisöä, mutta toteutuksessaoli liikaa levotonta melskaamista ja nuorempiennäyttelijöiden puheilmaisu oli turhan sameaa. TeatteriLempin Sylitaivas tarjosi puolestaan rauhan keitaansinisen teltan suojassa Verkatehtaan lasipihalla. Vauvatnauttivat autuaina sekä visuaalisista että auditiivisistaelämyksistä elävän musiikin säestyksellä. MaijaKeinäsen lempeä puhunta, laulanta ja loruttelu, vedentiputtelu, värit ja heijastukset teltan seinillä sekänukkehahmo veivät myös aikuiset mukanaan attirlittir-laa-maailmaan.Verkatehtaan ulkopuolella Teatteri

Quo Vadis esitti toisenlaisessa teltassa, aidossa jurtassaPelastakaa äiti-näytelmää. Siinä esiintyjän huovutettupuku oksahattuineen on tapahtumapaikka, muuntuvamaisema, jossa pikkuruinen tyttönukke vaeltaaetsimässä Sinistä äidin pelastamiseksi.Hippalot-festivaalin 30-vuotisjuhlien kunniavieraanaoli ranskalainen Compagnie Coatimundi, joka onvieraillut usein Suomessa jo 1980-luvulta lähtien.Teatterin sanaton esitys Huusholliallianssi olihidastempoinen kertomus vanhan pariskunnanarkipäiväisestä elämästä kommelluksineen. Arjenmaaginen realismi visualisoitui paikoitellenvempeleiden villiintyessä, mutta näyttelijänilmaisuei tahtonut yltää farssin rytmiin. Lavasteen yläosaansijoitettu nukketeatteriosuus olisi voinut saadaenemmän tilaa ja ulottuvuuksia, kuten myös eloonheräävä hääkuva. Pölynimurin valtavaksi paisuvanpussin sisältä heijastuva varjoteatteri riemastuttimyös pienimpiä katsojia, jotka esityksen alkupuolellakiehnäsivät istuimillaan odottaen teatterin ihmeitä.Media, fantasiakirjallisuus ja digitaide olivattoinen pääjuonne Hippalot-tapahtumassa,joka tarjosi osanottajille mm. fantasia- jadigityöpajoja sekä hämeenlinnalaisten nuortenDigiarts-elokuvia. Kasvattajille ARX-keskus olijärjestänyt IHQ-mediaseminaarin ja symposiumindigitaidekasvatuksesta. Fantasiakirjallisuudessa jatietokonepeleissä on pohjimmaltaan sama tematiikkakuin kansansaduissa: matka, koettelemukset, kasvunpaikka ja paluu vahvempana. Nämä teemat toteutuivatkautta linjan Hippaloiden taidetarjonnassa, jonkakaikkinainen referoiminen veisi useamman sivun.Mainitsen kuitenkin vielä belgialaisen festivaalivieraanKauas pois kotiin © Hannu RäisäHuusholliallianssi © Compagnie CoatimundiKunsthuis Pantalonen kuulaan kauniin visuaalisenkonsertin Sydämeni on pingviini. Esitys oli eläväkuvakirja, jossa musiikki, kerronta ja animaatiottoimivat harmonisena ja ajatuksia herättävänäkokonaisuutena. Kulttuuri- ja kongressikeskusVerkatehdas sykkii kulttuuria ja elämää kautta vuoden:täysimittainen Vanaja-Sali mahdollistaa isojenkinproduktioiden toteuttamisen ja elokuvasali Bio Rextarjoaa laatuleffoja. ARX-lastenkulttuurikeskuksentarjonta käsittää kymmeniä kursseja ja muitatapahtumia taiteiden eri osa-alueilta. Hämeenlinnankaupunginteatterikin muuttaa kokonaisuudessaanVerkatehtaalle syksyn mittaan. Vanha teollisuusmiljööon otettu voimallisesti kulttuurikäyttöön, mikähoukuttelee Hämeenlinnaan kävijöitä laajalla säteellä.Maiju Tawast

Kati-Aurora opettaaSiitä se muotoutuuProjektin vaiheet:1. Aloite tulee Viipurin ev.lut. seurakunnalta:vanhat, käytöstä poistetut käsinuket otettaisiinilolla uusiokäyttöön opetusvälineiksi lapsiryhmienkanssa tehtävään seurakuntatyöhön. TampereenSetlementtinuorten koordinaattori Teija Halkolavastaa kutsuun ja pyytää Suomen UNIMA:amukaan.Teija Halkola nukketalkoissaKÄSINUKKEJA VIIPURIINUNIMA:N AVUSTUSPROJEKTI YHTEISTYÖSSÄTAMPEREEN SETLEMENTTINUORTEN JATAMPEREEN EV.LUT. SEURAKUNNAN KANSSA2. Sähköpostiviestien ja UNIMA:n hallituksenmuutaman kokouksen jälkeen päädytään - vanhojennukkien lahjoittamisen asemesta - järjestämäännukentekokurssi, jolla tehdään kokonaan uudetlahjoitusnuket. UNIMA kustantaa kurssin materiaalitja kaksi viisumia, Setlementtinuorten liitto maksaamatkat Viipuriin.3. Allekirjoittaneet UNIMA:n jäsenet pitävätsuunnittelupalaverin 18.4.2007, jossa ideoimme,valmistamme & ohjeistamme yksinkertaisenakryylimassalla päällystetyn mallikäsinuken.Vihdoinkin junassa!Matkaseurue asemalla

Kati-Aurora ja lapset ihmettelevät karttaa Lempäälän miehet asemalla 1 Lempäälän miehet asemalla 2Apua, jumissa! Mielenkiintoinen esite, hmm…. Kuolema oven takana4. Käsinukkekurssi pidetään Tampereen Rientolassa29.4.2007 klo 11-19. Lehti-ilmoittelusta huolimattapaikalle tulee opettajien ja Teijan lisäksi vain neljähenkilöä, osa reilusti myöhässä. Pieni osallistujamääräkääntyy kuitenkin eduksi, sillä varattu aika riittäähädin tuskin. Jatkoajan turvin saamme kuitenkinaikaan seitsemän selkeää ja hauskaa tyyppiä. Kiitämmelahjoittajia ja viemme nuket odottelemaan matkaatyöhuoneellemme.5. Teija ja allekirjoittaneet vievät nuket Viipurinev.lut. seurakunnalle 5.5.2007. Nukkeja ovatvastaanottamassa kirkon nuoret vapaaehtoistyöntekijät.Heidän ilonsa ja mielenkiintonsa saa mielemmeluottavaiseksi siitä, että nukkeja todella hyödynnetäänjatkossa. Samalla reissulla käymme myös Dikonissa,katulapsille tarkoitetussa keskuksessa, johon Teija vielahjoituksena tullutta tavaraa: hammastahnaa, saippuaaym. Keskuksen johtaja Anton Kazak kertoo, etteikeskuksessa asuvien lasten määrää rajoiteta; kaikkiotetaan vastaan. Ovella päivystää aseistettu vartija,jotteivät lahjoitetut tavarat joutuisi varkaitten käsiin.6. Entä jatko? Erityisesti Dikonin lasten totisetsilmät jäivät mieleen. Kiinnostuneille lisäinfoanukkeprojektista ja tarvittaessa Dikonin yhteystiedotallekirjoittaneilta.Teksti ja kuvat:Kati Andrianov & Kati-Aurora KuuskoskiIloinen kotiintulo kirkkoon 1.Vastaanottamassa Irina Rogozhinskaja jaNadezhda Sinitsina.Dikonissa.Iloinen kotiintulo kirkkoon 2. VastaanottamassaIrina Rogozhinskaja ja Nadezhda Sinitsina.

FANATIK FIGURASOpinnäytetyöfestivaali Turussa 2.–11.5.2007TANSSEJA YHDELLE JALALLEOhjaus: Tytti MarttilaVisualisointi: Tytti Marttila, Leena LahikainenValot: Nina TienhaaraEsiintyjät: Paula Vilmi, Leena LahikainenEn ihmettele, että Frida Kahlon verevä ja pystypäinenelämä innoittaa, mutta niin vahva pohjustus antoi odottaarohkeampaa otetta. Johdanto venyi liiaksi ja toiminta oliturhan pientä ja jäsentymätöntä. Luurankokäden, Fridanja meloninpalan samankokoisuus harmitti. Mittasuhteidenpotentiaalia olisi voinut hyödyntää vaikuttavammin,ihmisen kokoisen luurankohahmon olisi voinut tuodatanssahtelemaan jo aiemmin. Kokonaisuus ja rytmitysmeni sutuksi, ei olisi tarvittu niin paljon kikkailuapunaisilla nauhoilla ja muilla rekvisiitoilla. Sängynmuuntumisessa arkuksi oli oivallusta. Taustan maalaustenliikkuvat osatkin jäivät nokkeloinnin asteelle ja ideatmuutenkin raakileiksi. Ruoka toimii todella harvoinlavalla, tässä meloni tuntui oikealta elementiltä. Moistaaistillista mehukkuutta jäi kaipaamaan lisää. Tragiikkajäi monilta osin yritykseksi. Kurottelu ja säpsähtelykaipauksen ja kuoleman kanssa kamppailun kuvitukseksi.MY DEER BROTHEROhjaaja ja esiintyjä: Lenka KohútováSlovakialaiseen kansansatuun pohjautuva esitys seisoitukevasti kahdella paljaalla jalalla. Kieli soi kauniisti niinpuheessa kuin laulussa, vaikkei siitä ymmärtänytkäänparia sanaa enempää. Esiintyjä oli maailmassaan kuinpikkulapsi leikissään, yhtä läsnä ja ulottumattomissasamanaikaisesti. Peura, karhu ja muut äänet olivatselkeitä ja auttoivat tulkitsemaan tarinan kulkua. Ympyräsulkeutuu- rakenne korosti taianomaista tunnelmaa.Näyttämölle latautui kuin huomaamatta merkityksiä,vaikka esitystapa oli näennäisen huoletonta leikkimistä,hetkessä keksityn tuntuista. Luonnon esineidenmanipulointi ja pehmeä multainen maa-alusta olivathyvin hallussa. Lempeän karisman omaava esiintyjä oliihastuttavasti seurannut omaa visiotaan ja uskoi siihenherkeämättä.MARSU TIMONENOhjaus: Maiju PuupponenApulaisohjaaja: Niina LindroosEsiintyjät: Hilla Väyrynen, Hemmo KauppinenNukkien rakennus: TyöryhmäValosuunnittelu: Otto Leivo, Maiju PuupponenÄänisuunnittelu: Tapio LaitinenMusiikki: Juho Nummela, Olli Kari, Hilla Kauppinen & co.Lavastus: Julle Tainio, Maiju PuupponenKuolevan kirjailijan ja koemarsun kohtaaminen onoivallinen perusta nukketeatteriesitykseksi. En kuitenkaansaanut irti kaikkea kipeyttä, jota ennakkoasetelmalupaili. Ihmisen näköinen ja kokoinen ”lifesize”-nukke on vaativa, koska siltä odottaa tarkan realististaliikkumista. Välillä kirjailijan painon käyttö ei näyttänyttarpeeksi luontevalta. Miehen könyäminen ja pitkällinenvaeltaminen alkoi puuduttaa, vaikka oli ehkä tarkoitettuempatiaa herättelemään. Hyvä, että tämä hellyttävä marsuoli tajuttu tehdä realistista isommaksi. Koemarsurivistöja numeroiden vertailu olisi ollut dramaturgisestitehokkaampi yllätyksenä. Puhetta olisi samoin voinutviivästää. Venyvät nuket vaikuttavat olevan lähestrendi. Nukkien suut liikkuivat vähän, muttei tarpeeksi- pitäisi olla umpisuu tai sitten ihan synkassa jauhavasuu. Eläimiltä kyllä oppii paljon, vaikkei niiden puhettakuulisikaan...LIISA IHMEMAASSAOhjaus ja dramatisointi: Tanja MuikkuEsiintyjät: Leena Lahikainen, Nanna Mäkinen, Satu WiinikkaNukenrakennus: Nanna Mäkinen, Satu Wiinikka, Tanja MuikkuMusiikki/ äänet: Jani Naskali, ideointi: Ismo Laakso,Tanja MuikkuValot: Laura Hurme, Suvi KanniainenKolkko visuaalisuus ei vastannut omaa runsaudenpulleaa kuvaa kirjasta, mutta toi ihan omanlaisensanäkökulman Ihmemaahan. Tarina muuntui varhaisteininseikkailuiksi itsetuhoisten kokeilujen parissa. Vaikeaikä totisesti, kun kaikki on kiellettyä ja outo kiehtoo,mutta lätytkin maistuisi. Nukettaminen oli hyvinkinuskottavaa uskomattomuudessaan, varsinkin fantastisissavenymis- ja vanumiskohtauksissa. Näyttämölle asioitataikovat valkoiset hansikkaat ja UV-valot korostivatesityksen taikurishowmaista ulkomuotoa. En tykännytLiisan kaalimaankakara- tyylisestä hapsutukasta. Jänöoli hervottoman hauska heppu, sieni ja kaalimatohinksutuksineen viimeistään vahvistivat 11v ikärajanhyväksi ideaksi. Kaikuva äänimaailma huhuiluineenkalskahti korvaan. Älkää syökö sieniä Liisat…

MC DEATHOhjaaja ja esiintyjä: Roman VilchykMoitteena järjestäjille: studiotilan katsomojärjestelymätti. Jos ei istunut ensimmäisellä rivillä, noinkolmasosa tapahtumista blokkaantui pois. Lavastukseenerikoistuneella esiintyjällä oli kummallinen tyyliasetella nukkeja ja liikutella niitä ikään kuin kokeillen.Esiintyminen ei taida olla intohimolistalla ykkösenä.Peikkomaiset karaktäärit sytyttivät mielenkiinnon jahoukuttivat tulkintoihin. Äänimaailma oli vähintäänomalaatuinen, ”Amazing grace” oopperamaisenahuutona ja hevosnoitien toistuva ”Okei, let’s go!”.Jälkimmäinen sattui korviin ja jatkui häiritsevän kauan.Tekijällä ei ilmeisesti ole tippaakaan tarvetta miellyttääketään. Hyvä niin, mutta lopputyöesitykseltä pitäisivaatia enemmän kuin nukkedemolta. Pöytälavanraoista tippuva veri säväytti, mutta miksi, oi miksi pitikäyttää muovikuppia luonnonmateriaalien keskellä,materiaalintajua kun tuntui muuten olevan? Toimintaoli enimmäkseen paneutumattoman pojan puuhastelua.Jossain määrin pidin oudosta tyylistä, se oli kuinvalmistautumista johonkin merkittävämpään. Ja pakkoantaa kunniamaininta alle puolen tunnin kestosta.DAPHNIS AND CHLOEOhjaaja: Alesja KovalovaEsiintyjät: Paula Vilmi, Maija Linturi, Nanna Mäkinen,Johanna Kultala, Aapo Repo, Tatjana PriyatkinaMenneiden vuosien fyysinen ilmaisu, toisto ja junnaavuusestivät itse asiaa nousemasta esiin. Naamiot eivät oikeineläneet. Panin esittäjä teki kyllä urheasti, mutta hiemanpinnistetysti fyysisen roolinsa. Klopseista hyppelyäoli kyllästymiseen asti. Musiikin taukoamattomuus,kuin jukeboxista tulvivien biisien perustelemattomuustökki. Oltiin vasta nykimässä nilkasta, kun olisipitänyt ottaa rankkaa aihetta ja rakennetta munaskuistayhdellä varmalla otteella ja ravisuttaa. Nuket liikkuivatkauniisti, varsinkin kun mukana oli haasteellisiailmakelluntakuvioita. Panin motiivit jäivät epäselviksi.Spagaatit olivat ihan höpöä taitojen esittelyä. Jotainminussa liikahti vasta viime minuuteilla, kun Pan jayksi tytöistä ottivat naamionsa pois. Viattomuus voitti jasanottavan versoa vilautettiin.RAKKAUS HUKASSAOhjaus ja käsikirjoitus: Lotta VirtanenNukettajat: Paula Vilmi, Emma KärkiNuket ja lavasteet: TyöryhmäValot: Tove Lipponen, Camilla GustafssonTiukkaa dramaturgista ajattelua olisi monessaopinnäytteessä tarvittu, niin tässäkin metsän kiehtovienvarjojen ja paperinukkien arjen tasapainottelussa.Ylöspano ja taustalla ollut Kallaksen Sudenmorsianlupasivat enemmän. Kaksiulotteiset tiskikasatolivat epäselviä, ne olisi pitänyt tehdä isommiksi.Valaistuksenkin kanssa oli ongelmia, valo korostiepäolennaisia asioita. Jytämusateema metsälle ja susilleoli ketkututtava, mutta sitä ei kehitelty alkua pidemmälle.Morsiannukkea pideltiin hölmösti niin, että sen kädetpuoliksi peittyivät. Huumorijäniksestä pidin, samoinpystyssä pomppivasta ihmismäisestä sudesta. Jutussaoli sellainen rakennevika, että hyvätkin jutut lakkasivattoimimasta, kun niitä tarpeettomasti toistettiin panoksianostamatta. Litteys latistui entisestään isossa tilassa,nuket olisivat sopineet paremmin johonkin pienempään,vaikka öiselle bussipysäkille.LES ENFANTS TERRIBLESOhjaus: Liisa LaitinenEsiintyjät: Niina Lindroos, Maija Linturi, Suvi AuvinenPuvustus, lavastus- ja visuaalinen apu: Meeri SorjonenValot: Tuukka JukolaNukenrakennus: Liisa Laitinen ja työryhmäKylläpä hymyilytti. On erittäin harvinaista, että toivonesityksen jatkuvan pidempään. Nyt kävi niin. Näki, ettäohjaajalla on ollut kokonainen näkemys aiheesta läpiproggiksen. Sänky ja sen alusta maailmana oli mieletön,monitulkintainen lähtökohta. Luonnollista ja lämmöllälatautunutta näyttelemistä oli ilo seurata. Pahimman kasvuiäntuntemukset mustasukkaisuudesta kiintymykseen välittyivätilman turhia naamanväänteitä. Hahmoihin ehti kiintymäänkuin hyvää kirjaa lukiessa. Kakarat eivät onnistuneet olemaanhirveitä, vaan rakastettavia. Visualisointi oli vanhahtavantyylikäs, vaan ei viileällä tavalla. Nukkehahmoja käytettiinjouhevasti tarinan ja tematiikan ehdoilla. Jipot olivatsimppeleitä, mutta silti yllättäviä. Lopun tragiikkaa kun olisivielä kasvatettu kirvelevämmäksi, niin ei olisi jäänyt moitteellesijaa. Pitkästä aikaa matkalaukkukaan ei maistunut kuluneeltarekvisiitalta.

PIENI TULITIKKUTYTTÖOhjaus: Elina PutkinenDramaturgia: Elina Putkinen ja työryhmäNukenrakennus: Elina Putkinen, Laura Hallantie, Roosa HalmeLavastus: Elina PutkinenMusiikki ja äänimaailma: Roosa HalmePikku Inkerin laulu, sävellys: Mikael Nyberg,sanat: Ilmari KiantoValot: Jonna Savolainen, Pauliina SaloniusTulitikkuaskin etiketti, juliste ja valokuvat: Antti SunialaRiipaisevasti raapaistu. Olin esityksen jälkeen sellaisessaliikutuksen tilassa, etten pystynyt kävelemään suoraan.Niin se vaan tunkee ohi järjen silloin kun se onmietittyä ja taitavaa. Kokonaisuutena palelevan tytönklassikkotarina oli niin vastaansanomaton, että sytkäritilmaan nukketeatterille. On ainakin kahdenlaista draamaa,sitä, jossa tietää miten käy ja sitä, jossa ei arvaakaan.Tässä teoksessa toimi juuri se, että tietää tarinan kuinomat töppösensä. Toisaalta kun luodaan noin taitavastihahmo kuin tämä pieni tyttölapsi, siihen uskoo, vaikkaympärillä sattuisi mitä. Valitut mittasuhteet ja keinotpalvelivat tarinaa, tulitikkuaskin muotoiseksi rajatustanäyttämöaukosta näkyivät isojen ohikulkevien kengät,joita vasten tytön surkeus korostui. Katsoja sai oikeastikatutason kokemuskulman tapahtumiin, hiekkaa lakaistiinronskisti edessä istuvien päälle. Esitykseen tarvittavatpalaset olivat loksahdelleet kohdilleen ja työryhmä tiesisen.KELTAINEN SEINÄPAPERIOhjaus: Outi SippolaEsiintyjät: Hanna Hietala, Raakel PellonpääNukenrakennus: Hanna HietalaLavastus: Johanna LatvalaMusiikki: Roosa HalmeValot: Ida-Emilia KaukonenOdotin jotain uhkaavampaa ja karmeampaa, kun näinlavastuksen. Terveydeltään horjuva hysteerikkonainen olikunnolla sitä itseään, mikä sopi ajankuvaan ja tyylilajiin, muttaeturivissä ja pienessä tilassa hiersi patetian epämukavuus.Pidin visualisoinnista, joka ei alleviivannut otsikkoa. Sekorosti toden häilyvyyden tunnelmaa. Sängyn keltaisuuskorostui hienosti valon vaihtuessa. Vanhasta kootun oloinenvaatetus pänni. Liekö mietittyä, mutta palvelijattaren lattiaavasten kahiseva hameen helma oli hieno pikku lisä. Tilan takialifesize- nukketyyli ei toiminut täydessä potentiaalissaan.Koko ajan pysyttiin lähellä ja isossa, ihmisen ja nuken erottiliian helposti. Kokonaisen hahmon pomppiva ja tärisevävarjo tapetin takana oli puistattavaan päin, mutta käsienvarjot tylsähköjä. Nuken vaihdot olivat kekseliäitä, tosinistumapaikkani paljasti jotain etukäteen. Esiintyjät liikuttivatnukkea tarvittavan ronskein ottein, mutta liikkeen katkeamatta.Erityisesti sänkykohtauksissa nukke pysyi jopa häiritsevänhyvin hengittävänä ja elossa.SHOSHAOhjaus: Aapo RepoEsiintyjät: Tessa Lepistö, Anu-Anette Varho, Aapo RepoValot: Ville Hymylä, Pekka HänninenMaalaileva ennakkoteksti kiristi jo hieman kaulajänteitä.Bunrakunukkien rakennus on hieno erityistaito. Nuketpääsisivät enemmän oikeuksiinsa täsmällisemmin liikkeinja riisutummalla sisällöllä. Nuketus oli eurostandardienmukaista, taitavaa. Mutta taasen kehno dramaturgia pilasipuolet tunnelmasta. En pysynyt mukana, kuka on nuori,kuka vanha, miksi nainen otti pettäjämiehen takaisin..?Kallistuva pinta oli näppärä ja metaforinen, mutta sitäoltiin innostuttu käyttämään tuhlaillen. Näyttämölläkolme kertaa on monta. Kristalliyöhön viitattiin äänillä jakääntyvä ikkunakin toimi. Mutta mikä oli se ketkuttavahutsu, joka lausahteli mystisiä sanoja? Sanojen käytössäkokemattomuus tuntui eniten, niihin oli tungettupakahduttavan harrastajamaisesti kaikkea. Miesnukenpunaiset hapsuhiukset piristivät. Pukin ja ihmisreisienirstas viekoittelukuvio oli selkeä. Selkeyttä toivoin lisääja perusteita sille, miksi oli valittu juuri tämä tarina.PIKKUSEIKKAKäsikirjoitus ja ohjaus: Raakel PellonpääVisuaalinen suunnittelu, nukenrakennus: Linda LemmettyNukenrakennusapu: Sini Peltola, Raakel PellonpääEsiintyjät: Linda Lemmetty, Sini PeltolaKoreografia: Elli LaukkanenValosuunnittelu: Maria Pere, Timo VaramäkiÄänisuunnittelu : Jari HeimalaEsitys jäi komeasta sarjakuvamaisuudesta huolimattasisällöltäänkin litteäksi. Jos olisi maltettu jättää jokakolmas mykkäelokuvamutristus pois, olisi heti alustapäässyt paremmin mukaan. Suurimmat ongelmat olikeskivaiheilla, kun ryöpytyksen olisi pitänyt jo lentääkatsojan silmille. Lautasliinojen taittelu oli turhaapuuhaa, kohtauksissa kerrottiin sama asia uudestaantunnelman tihentymättä. Loppupuolella alkoi löytyäoikeampi tempo ja mielentila. Päähenkilön äidin pilkontaleffavälkkeessä ja punaisen paperisilpun heittely verenätoimivat asiaankuuluvalla rajuudella. Äitinukke olisielukassilmäinen ja littanat pahviporhot herkullisia.Erityisesti haitarikaulainen julma matami kynsikkäineotteineen oli vinkeä, tosin kaulaefekti jäi ikävästi piiloonkatsomiskulman takia. Hahmojen vaihtelu ja päidenasettelu vaikutti hankalalta hidasteelta. Teollisen ruskeaamaisemaa vasten punainen nuijakin näpsäkästi korostui.Tanssinumero oli 20-lukua itseään, mutta jäi irralliseksiviihdykkeeksi.FANATIK FIGURASOpinnäytetyöfestivaali Turussa 2.–11.5.2007

TUU TUU TUPAKKARULLA, MISTÄS TIESITTÄNNE TULLAOhjaus, nuket, lavastus: Tatyana PriyatkinaTyöryhmä: Laura Hallantie, Roosa Halme, Alesja Kovalova,Johanna Kultala, Maija Linturi, Nanna MäkinenHerttainen esitys ei antanut paljoa uutta, mutta lämmitti.Alkutilanne oli tehty selkeäksi ja introlle jätetty aikaa.Eleettömyys ja rauhallisuus miellyttivät. Ainoa hätäilynhetki oli, kun syksyn lehdet eivät tahtoneet irrota puusta.Nuketus oli onnistunutta, pieni ja runsas maailma onhaastava tehdä. Pidin eritoten vähin viilloin persoonallisiksiveistetyistä vanhusnukeista. Tanssikohtaus oli hurmaavanslaavilainen, syömiskohtauksen olisi saanut poikkaistaaikaisemmin. Välilaulu oli tarpeeton, sen volyymikylmäsi. Huomio kiinnittyi väkisin miniatyyrimaailmantaustalla seisovaan nukettajien rivistöön. Kyllä tämä onainutlaatuinen laji. Porukka mustahuppuisia jättiläisiä tekeetiiviissä kasassa yhteistyötä pitääkseen minimaailman elossaja katsojan sielun liikkeessä! Tupakkirulla tunnusbiisinälöysi tiensä tuutulaulujen tunnepisteeseen. Mummonyllättävä maasta nousu oli hämmentävä ja riemullinen.Lopussakin maltettiin, mummo piti poikaa kädestä kunmuistot häipyivät yksitellen pimeyteen.HUONEOhjaaja: Laura ErikssonEsiintyjät: Hilla Väyrynen, Johanna Kultala, Emma KärkiRakennus: Hannu Saarnio ja työryhmäValo ja ääniajo: Tiina Paananen, Hannu SaarnioSANATON NÄYTELMÄ, ELI KÄSITYSBECKETTISTÄOhjaus: Suvi AuvinenIdeointi: Suvi Auvinen, Jaakko LiljaKäsittäjät: Hemmo Kauppinen, Sirpa Järvenpää,Kiira Kolehmainen, Aatu PoutanenValot: Tapio VäntsiKuinka paljon syvällisempi voikaan olla selittelemättä,alleviivaamatta, tunteilematta? Pallljon. Beckettinnäytelmään ”Act Without Words 1” pohjautuvassakäsiteatteriesityksessä oli vastustamatonta imua jakirkkautta. Oli maagista katsoa avaruudellisessahiekkamaisemassa eläviä käsiä. Kahdesta kädestämuovautuva päähenkilö oli eloisuuteensa nähdenkäsittämättömän yksinkertaisesti tehty. Taitavat jailmeikkäät kädet erkanivat ja palasivat yhteen kuinmagneettiset kappaleet muodostaen hahmon, joka joutuierilaisten absurdien haasteiden eteen. Hengittävän maanidea oli huikea, kuin maapallo iin päälle. Esitys upposimonella tasolla juuri siihen sanattoman ymmärryksenalueeseen, joka tekee puheettomasta teatterista tärkeää.Ennakkotiedoissa puhuttiin siitä miten ”pelkistetyssähahmossa näemme itsemme ja toimintamallimmeselkeämmin”. Jumittaminen, sinnikkyys ja uteliaisuusnäyttivät ihmisyydestä olennaisen.ADJÖ HERR MUFFINÅbo Svenska TeaternNuket, lavastus, apulaisohjaus: Hanna HietalaTässä mielisairaassa rakkaustarinassa oli hetkensä, muttaniiden välillä hermostunutta hapuilua ja täyteen tupattujamerkityslokeroita. Huoneen tunkkaisuus ja ahdistavuusvälittyi, mutta kyseenalaisella tavalla. Alun sairaalaesittelyoli parasta jämptiydessään. Epäilyttävin tarkoitusperinpönöttelevä sormijalkatohtori keräsi sympatiapisteet. Pikkupihtikätösillään tavaroihin tarttuvat nuket olivat epäilemättäihastuttaneet tekijät aluksi, mutta niihin ja oikean puolenpieneen huoneeseen oltiin jääty kiikkiin. Valaistus jättisivusta tulevat esineet epämääräisiksi. Tavaroita putoilija käsitikut törröttelivät vääriin suuntiin. Kehon palastenlohkeilu ja kiinnittyminen toiseen oli kannatettava ajatus,mutta jäi pieneksi. Säätäminen jätti syvät ajatukset pinnalle.Seinästä ilmestyvät punaiset valosilmät saivat hetkeksivalpastumaan. ”Järki on tiellä”, sanottiin käsiohjelmassa.Tässä oli kyllä tiellä tekniikka, kokemattomuus jaohjaamisen hajanaisuus. Kyllähän koulussa pitää olla myöstilaa mokailla, ei tarvitse keikkailla Siperiassa oppiakseen.Tämän marsun tarinasta jäi kulahtaneempi maku. Tuoreusjäi puuttumaan turhan realistisista lavasteista ja kliseisenlapsiteatterimaisesta toteutuksesta pirtsakasti sössöttävinetyttöhahmoineen. Aikuistakin järkyttävästä lemmikinkuolemasta olisi saanut herkemmällä toteutuksellaenemmän irti. Jälleen mittasuhteita olisi voitu käyttäärohkeammin, liioitella enemmän ja olla reilusti hiljaa.Tyypillinen ja kulunut lastenteatteri on sellaista, ettäpäälleviivaillaan kuinka ensin on aika kivaa, sitten tuleeaika kamalaa, tässä tapauksessa kuolema ja sitten jäämieleen kun jaettiin lähtiessä niitä tarroja. Kuolemanteema olisi tullut vähemmällä painotuksella painavamminymmärretyksi. Marsunuket olivat realistisessa koossaan jaulkonäössään pettymys, vaikka liikkuivatkin uskottavasti jaherättivät paijaushalun. Yksityiskohdista jäi mietityttämäänherra Muffinin juomapullo, joka oli viinapullosta tehty.Esityksen jälkeen muutama lapsi vastasi näyttelijöidenkyselyihin oman lemmikin hautajaisista. Se oli ehkäsittenkin koskettavin hetki.Johanna Piritta Peltonen

ESINETEATTERIN MAAILMA– MATKALAUKUT VALMIINATapasin kesällä Johanna Enckellin, joka on vaikuttanutnukketeatterikentällämme erityisesti 1980- ja 90-luvuillasekä näytelmien kirjoittajana että ohjaajana. Hän saivuonna 1990 Näytelmäkirjailijaliiton Lea-palkinnonnäytelmistään Pyhän Birgitan vaaralliset leikit ja Sadanunelman Sara, joiden soisi toteutuvan uusina tulkintoinasuomalaisilla nukketeatterinäyttämöillä.Keskustelimme hänen näytelmistään, niidensyntyprosesseista ja esineteatteriajattelusta, joka läpäiseeJohanna Enckellin teatterityöt.Johanna Enckell on teatterintekijä, joka vuosikymmentenmittaan on matkannut Suomen ja Ranskan väliäahkerasti. Muutenkin hänen matkalaukkunsa ovat ainaolleet valmiina, koska vapaus lähteä ja heittäytyä onEnckellin elämänfilosofian perustekijöitä. Kirjallisuudenja teatteritieteen opettajana Johanna Enckell toimi jovuosina 1967-74 sekä Oulun että Helsingin yliopistoissa.Työskenneltyään sen jälkeen nelisen vuotta HelsinginSvenska Teaternin dramaturgina Enckell karisti Suomenpölyt jaloistaan ja siirtyi Tukholmaan vuosiksi 1979-80. Tukholman kaupunginteatterin dramaturgin työnrinnalle nousi kiinnostus nukketeatteriin. MaineikkaalleMarionetteaternille hän kirjoitti kaksi näytelmää, Johannai valfiskens buk (1979) ja John Bauer (1980). YhteistyöMichael Meschken ja Gösta Kjellinin kanssa aloitti uudenelämänvaiheen ja nukke/esineteatterillisen ajattelun, jokaon kantanut hedelmää läpi vuosikymmenten.Johanna Enckellin teatterityön pohjana, sekä ohjaustöissäettä kirjoittaessaan näytelmiä, on ”théâtre d´objets”,esineteatteri, jonka kautta hän visualisoi esityksen.Kriitikko Riitta Wikström onkin todennut että JohannaEnckellin teatteri on esineteatterin maailmasta johdettuateatteria. Lähtökohtana on tila: Enckell sanoo olevansavisuaalinen sanataiteilija, joka valitsee näyttämöllätoteutuvat merkit. Liikeilmaisu ja musiikki ovatmyös olennainen osa näytelmän syntyprosessissa jaohjaustöissä, jotka vaativat näyttelijän psyykkistä jafyysistä heittäytymistä. Näytelmissä toteutuu tilanrunous, ”poésie de l´éspace”, jossa kaikki elementitovat vuorovaikutuksessa keskenään, kuten Johannansyvällisesti tutkima ranskalainen teatterinero AntoninArtaud hahmotteli jo 1900-luvun alun kirjoituksissaanja teoksissaan. Näyttelijät, esineet ja nuket ovatnäytelmien toimijoita, jotka viestivät kohti katsojaa.Kohdeyleisönä ovat Enckellin mukaan usein sekälapselliset aikuiset että aikuiset lapset. Vahvojen naistenteema on Johanna Enckellin tuotannossa yksi näkyvälinjaus. Pikku Jenni on maailman luoja NukketeatteriVihreässä Omenassa vuonna 1983 toteutetussaUkko Nooan hattu-näytelmässä, jossa Raamatunkanonisoitua tarinaa lähestytään uudesta näkökulmasta.Naistematiikka on vahva myös näytelmässä MamaBlue – leivän talon legendat, joka tehtiin vuonna 1986Teatteri Mukamaksessa. Näytelmä Pyhän Birgitanvaaralliset leikit (Lahden kaupunginteatteri 1989)kertoo keskiajalla eläneestä, pyhimykseksi sittemminjulistetusta naiskirjailijasta ja ajattelijasta, joka ylittiaikansa naiskuvan rajat ja anakronistisessa näytelmässämyös aikajanat. Johanna Enckelliä kiehtoivat alun perinPyhän Birgitan henkilön lisäksi tämän kuvallisesti rikkaatilmestysnäyt, jotka saavat näytelmässä teatterillisenilmiasun. Lahden kaupunginteatterin esityksen ohjasiamerikkalainen Eric Bass. Yksi Enckellin naisteemaisistanäytelmistä, jossa käytetään myös nukke- ja esineteatterinkeinoja, on Oulun kaupunginteatterissa vuonna 1995kantaesityksensä saanut Sadan unelman Sara. Senkinpäähenkilö on voimakastahtoinen naiskirjailija jafeministi, Oulussa syntynyt Sara Wacklin, joka uhmasiaikansa 1800-luvun alun käsityksiä ja konventioita. ÅboSvenska Teatern toteutti näytelmän 1997 ruotsinkielisenä:Hundrade drömmars fröken-esityksen onnistunutvisualisointi oli Milja Salovaaran käsialaa. Kahdesta

naiskirjailijasta, Virginia Woolfista ja Vita Sackville-Westistä kertova näytelmä Orlando (2000) sisältäämyös nukketeatterikohtauksen, Liisa Ihmemaassateekutsujentyyliin. Johanna Enckell suunnitteli senskenografian ja visualisoinnin yhteistyössä Sari Salmelankanssa. Enckell hahmotteleekin kirjoittamisvaiheessanäytelmän tapahtumapaikan, värityksen ja esineistönmallipiirroksina skenografisen toteutuksen pohjaksi.Tamperelaisessa Teatteri Mukamaksessa vuonna1994 esitetty surrealistinen näytelmä Hääyö oli myösvisuaalisesti onnistunut teos, jossa näyttelijät heittäytyivätarkkityyppisiin rooleihinsa. Muutenkin 1990-lukuoli Johanna Enckellin mielestä hänen tuotantonsaparasta aikaa. Vuoteen 1993 sijoittuu näytelmä Yla motmåne, joka esitettiin espoolaisessa Unga Teaternissa.Ranskalaisen Compagnie Coatimundin Katherine Kremerja Jean-Claude Leportier tekivät esityksen nuket jaopettivat nukkeliikunnan näyttelijöille.Enckellin esineteatteriajattelu läpäisee myös hänendraamateattereissa toteutetut monologinäytelmänsä. Kukamurhasi van Goghin tehtiin vuonna 1996 TampereenTeatterin Frenckell-näyttämölle. Näytelmä perustuuAntonin Artaudin raivokkaaseen tekstiin ”Van Gogh– le suicide de la société”. Artaud on jo vuosikymmeniäollut Johanna Enckellin tutkimuksen kohteena. Vuonna2003 hän kirjoitti kirjan Antonin Artaudin jäljetranskalaisessa teatterissa/Skärvor av Artaud – en essäom fransk teater efter Befrielsen. LIKEn julkaisemissasuomen- ja ruotsinkielisissä kirjoissa Enckell esitteleeRanskan modernin teatterin tekijöitä ja teatterifilosofiaa1900-luvun alkuvuosikymmeniltä 2000-luvulle.Johanna Enckell on jo 1950-luvulta lähtien syvällisestiperehtynyt Ranskaan ja maan kulttuuriin, filosofisiinkoulukuntiin ja teatterin uudistajiin. Hän muutti 1980-luvun alussa Helsingistä Pariisiin, eurooppalaisenteatterin mekkaan. Ansioistaan ranskalaisen kulttuurinsaralla Johanna Enckell sai vuonna 1985 Ranskanvaltion kunniamerkin Chevalier de Arts et des Lettres.Takaisin Suomeen Enckell palasi 1990-luvun alussa.Hän oli pari vuotta Teatterikorkeakoulun vararehtorina,mutta jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ja ohjaajaksi sekäteatteri- ja kirjallisuuskriitikoksi. Vuonna 2000 händramatisoi näytelmän Minua ette saa Jari Ehrnroothinpsykoanalyysia käsittelevästä kirjasta Vierashuone.Johanna Enckell ohjasi näytelmänsä Espoonkaupunginteatteriin, jossa esitys oli muutaman keskeisensymbolin ja esineen (matkalaukut!) avulla toteutettukuvitettu matka ihmisen psyyken syövereihin. Matkateatterin ja esineiden maailmassa jatkuu.Maiju Tawastvalokuva:Johanna Enckell © Nicke von Weissenberg

Niilossa kypsyy kahdeksan nukketeatteriesitystäVarsinais-Suomessa on odotettavissa runsas nukketeatteriesitysten sato seuraavan vuoden aikana. Varsinais-Suomen Taidetoimikunnan, Framil ry:n ja TIP-Connectionin yhteinen nukketeatterin kehittämisprojektiNiilo käynnistyi alkusyksystä. Parhaillaan työryhmät työstävät omia esityksiään. Ensi-iltoja on joulukuusta2007 aina kevääseen 2008. Kaikki tehdään kiertäviksi, eli teoksia tullaan varmasti näkemään tapahtumissaeri puolilla Suomea lähivuosina.Niilon tavoitteena on tukea yksin tai kaksin puurtavia nukketeatterintekijöitä antamalla käytännön apuaesitysten valmistamiseen ja tuottamiseen. Niilon dramaturgisena ohjaajana toimii dramaturgi HarrietNylund-Donner ja visuaalisena ohjaajana lavastaja Teemu Loikas. Nukketeatterin tutorina toimiiläänintaiteilija Timo Väntsi. Lisäksi laaturingin osallistujat voivat toimia toistensa tutoreina.Niiloon haku oli kesällä, ja kaikkiaan siihen hakeutui kahdeksan ehdokasta, jotka myös kaikki otettiinmukaan projektiin.Tiina Puranen valmistaa edesmenneen isoisänsä muisteluihin ”Kirkonkylä Siperiassa” perustuvansooloesityksen. Tarinankerronnan, esineteatterin ja varjoteatterin keinoin toteutettava esitys kertoo isoisänlapsuudesta Pietarissa keisarivallan ja sen jälkeisen vallankumouksen aikana sekä elämästä Siperiassa, jonneisoisä perheineen karkotettiin.Iisa Ilona Tähtisen (Teatteri Sudenenne) sooloteos ”Mikä mikä tanssi” on visuaalista ja fyysistänukketeatteria. Esitys kertoo, kuinka Anni syntyy maailmaan ja tanssii läpi elämän ihmeiden, pettymysten jayllätysten. Olennainen osa teoksen tekemistä on yhteistyö turkulaisen päiväkodin kanssa.Raakel Pellonpää ohjaa sooloesityksen Moliéren klassikkotekstistä Saituri, tällä kertaapaperiteatteriesityksenä. Näyttelijänä toimii Niina Lindroos. Ensi-ilta on loppuvuodesta 2007, ja se onkutsuttu esiintymään myös paperiteatterifestivaaleille Ranskaan.Tytti Marttila toteuttaa tutun sadun Peukalo-Liisasta perheen pienimmille. Sooloteoksen ensi-ilta onhelmikuussa Turun Seikkailupuistossa.Työryhmä Outi Sippola, Liisa Laitinen ja Lotta Virtanen ovat tarttuneet Max Anderssonin sarjakuvaan”Pixy”. Esityksestä tulee lämpimän punk-henkinen koko perheen esitys, jossa tarina kerrotaan kolmenperheenjäsenen näkökulmasta.Aapo Repo (Nukketeatteri Reaktori) dramatisoi R.W. Stevenssonin klassikkoa ”Aarresaari” yhden miehenesitykseksi. Ensi-ilta on kevättalvella 2008.Kerttu Aaltonen (Nukketeatteri Piironginlaatikko) valmistaa Elsa Beskowin tuotantoon pohjautuvanesityksen. Esitys tulee osaksi Mynämäen kulttuuritoimen lastenkulttuuritapahtumaa.Marjatuuli Aittokallio ja Sanna Mansikka lastenteatteri Marhamintasta ovat Niilossa mukana itsekirjoitetulla ja sävelletyllä sadulla ”Jaakko Jätti ja menninkäismyssy”. Kun vikkelän ja viisaan MenniMenninkäisen myssy katoaa, alkaa tapahtua kummia juttuja. Väkivahva Jaakko Jätti huomaa, että omatkeinot ovat myssyn etsinnässä parempia kuin muiden neuvot.Niilon tuotannoista voi tiedustella lisää läänintaiteilija Timo Väntsiltä.timo.vantsi@lslh.intermin.fi .

Kiitos ja näkemiin!Aloitin työni UNIMAn lehden parissa muutamavuosi sitten. Silloin vastavalittu Uniman hallitus alkoielvyttää perinteikkään ja ainutlaatuisen yhdistyksenvuosien varrella hiipunutta toimintaa. Myös vuosiailmestymättä olleelle Uniman lehdelle tarvittiininnokas toimittaja ja vaikka minulla ei paljoa lehdentekemiskokemusta ollutkaan, halusin olla osaltaniavuksi tärkeäksi kokemani yhdistystoiminnanuudelleen käynnistämisessä. Kiitos hallitukselleluottamuksen osoittamisesta, kun annoitte tuoreennukketeatterista innostuneen vastuulle Suomen ainoannukketeatterilehden toimittamisen.Mielestäni painettu tiedotuslehti on yhä tärkeäviestintäkanava, vaikka internetin myötä sanaajankohtaisuus on saanut aivan uuden merkityksen.Nyt tieto kulkee vauhdilla jäseneltä toiselle esimerkiksisähköpostiryhmien kautta. Kaksi kertaa vuodessailmestyvä painettu lehti ei voi mitenkään vastatatällaiseen ajankohtaisuuden haasteeseen, lehden pitäälöytää jokin muu tapa olla ainutlaatuinen ja tärkeä osasuomalaista nukketeatterikulttuuria. Jokainen meistäUniman jäsenistä voi miettiä miten lehden tulevaisuusturvataan vai onko aika jo ajanut paperille painetuntiedotuslehden ohi?Työnkuvaani UNIMAn lehden päätoimittajana onkuulunut lehteen tulevan materiaalin vastaanottaminenkirjoittajilta, saapuneen teksti- ja kuvamateriaalinmuokkaaminen lehtikäyttöön sekä lehden taitto japainotaloon toimittaminen. Työ on ollut vaihtelevaaja varsin mielenkiintoista. Olen tutustunutnukketeatterikentällä toimiviin alan aktiivisiin toimijoihinja päässyt osallistumaan alan kehittämiseen tähtäävääntoimintaan. Tahdon välittää suurkiitokset lehteenkirjoittaneille nukketeatterilaisille ja muille aktiivisille.Kiitos! Ilman teitä ei Uniman lehteä olisi.Vapaaehtoisvoimin tehtävän lehden työstäminen onhaastavaa ja aikaavievää. Pidän lehden ilmestymistätärkeänä, mutta lehdenteolle on vaikea löytää senvaatimaa aikaa työn ja opiskelun lomassa. Unimanlehti ansaitsee toimittajan, jolla on minua enemmänaikaa kiinnostavien juttujen metsästämiseen, lehdenulkoasun viimeistelyyn, lehden sisällön ideointiin jalehden toiminna kehittämiseen. Siksi jättäydyn lehdenpäätoimittajuudesta tämän numeron myötä.Vaikka lehdellä ei ole uutta päätoimittajaa vielä, seselvinnee kuluvan talven myötä. Uskon ettei Unimanlehden ilmestyminen pääty tähän numeroon, vaansaamme jokainen ilahtua ensi keväänä, kun postiluukustatulee taas tuore Uniman lehti.Terveisin,Laura PoranenSirkus Sipiaisen sirkusta ja nukketeatteria yhdistäväVarjoja paratiisista -esitys sai ensi-iltansa 2005 TurussaValokuvaaja: Matti Selin

IHMISTEN ÄÄNIÄ IMATRALLA:IV KANSAINVÄLINEN MUSTAN JAVALKOISEN TEATTERIFESTIVAALIImatralla järjestettiin kesäkuun toisella viikolla, 14.-17.6. kaksi mittavaa kulttuuritapahtumaa: KansainvälisenSemiotiikkainstituutin Maailmankongressi sekä IV KansainvälinenMustan ja Valkoisen Teatterifestivaali. Rajan pinnassa sijaitsevaImatra kuhisi kotimaisia ja kansainvälisiä vieraita, joille olijärjestetty monenlaisia tilaisuuksia eri puolilla kaupunkia.Valtionhotellin, Imatran kaupungintalon ja kulttuurikeskuksentäyttivät sadat eri maista saapuneet semiootikot. KansainvälinenMustan ja Valkoisen Teatterifestivaali puolestaan tarjosi ImatranTeatterin tiloissa ja kävelykadun näyttämöllä 27 teatteri-, tanssi- jasirkusesitystä, jotka edustivat 10 eri maata. Teatterifestivaalillaoli yli 2000 katsojaa ja 100 esiintyjää, joiden hyväksi festivaalinorganisoijat ja vapaaehtoiset työntekijät esiintyjät uurastivat täysinpalkatta aamuvarhaisesta yömyöhään tuottaja Katri Lättin johdolla.Neljättä kertaa toteutetun festivaalin järjestäjänä on Imatrallavuodesta 2003 toiminut Mustan ja Valkoisen Teatteri, jonkateatterikielenä ovat nukke- ja varjoteatteri, pantomiimi ja draamasekä muut esittävän taiteen keinot. Teatterin dynamona onKykolnyj dom: Tuhkimo© Kukolnyj DomAzerbaidzhanista Suomeenmuuttanut elokuva- jateatteriohjaaja KamranShahmardan, joka on viidenvuoden ajan juurruttanutImatralle uutta teatteria. Imatrankaupungin suhtautuminen jakulttuuripolitiikka ilmenevätMustan ja Valkoisen Teatterillemyönnetyistä määrärahoistaja tuesta: TämänvuotinenTeatterifestivaali saikotikaupungiltaan 500:- (luitoikein, viidensadan) euronavustuksen sekä Teatteri Imatrantilat ja yhden teknikon käyttöönsä.Imatran Teatterin kanssa Mustan ja Valkoisen Teatterilla onkinvuosittain toimiva yhteistyösuhde, pieni näyttämö ajoittainteatteriryhmän käytössä. Produktioihinsa ja teatterifestivaaliinMustan ja Valkoisen Teatteri on saanut suurempia apurahojaTaiteen keskustoimikunnalta, Etelä-Karjalan kulttuurirahastoltasekä Kaakkois-Suomen Taidetoimikunnalta. Resurssi- jarahapulasta huolimatta Mustan ja Valkoisen Teatteri toimii;suunnitelmissa on sekä uusia produktioita että vuoden 2008Teatterifestivaali lukuisine kansainvälisine vieraineen. Mutta nytvuoden 2007 Kansainvälisen Teatterifestivaalin antiin:Nelipäiväisen festivaalin ohjelmistossa oli tänä vuonna useitavenäläisiä teattereita, mm. Pietarista, Jekaterinburgista,Tsheljabinskista, joita erityisesti Imatran venäjän- ja suomenkielisetperheet saapuivat katsomaan. Viipurin Draama- ja Nukketeatteri”Pyhä Linnoitus” esitti festivaalilla suur- spektaakkelinsaBolero, jonka myös semiotiikkakongressin osanottajatnäkivät. Ukrainasta saapunut Rovnon aluenukketeatteri esittivertep-näyttämökonstruktiona vanhan Jouluyö- tarinan,jossa pirutkin pelehtivät. Puolalaisten Teatr Conieco olitapahtumassa toista kertaa, mukanaan Andersenin ja Grimminsatuja pöytäteatteritoteutuksena. Festivaalin kaukaisimmatvieraat saapuivat Azerbaidzhanista, Turkista ja Iranista.Sekä Teheranin Tanssiteatteri että Azerbaidzhanin ValtionPantomiimiteatteri esittivät fyysisen teatterin keinoinomiin kulttuurisiin konteksteihinsa sijoittuvat Romeo jaJulia-tarinat rakastavaisista. Turkin edustaja Cengiz ÖzekRovnon Nukketeatteri: Jouluyö © Rovno Regional Puppet Theatreesitti rutinoituneesti perinteistä Karagösz-varjoteatteria,jonka täysin turkinkielinen tarina ei välittynyt yleisönymmärryskynnykselle. Tallinnalaisen Vanemuine-teatterinnäyttelijän Indrik Taalmanin häkellyttävä monologiesitysravisutteli yleisöä: hän marssitti pienelle näyttämölle AdolfHitlerin, vihaisen jokamiehen ja pehmoilevasta kiihkoilevaksimuuttuvan papin. Suomesta festivaalilla olivat edustettuinaTurun taideakatemian Nukketeatterilinja, NukketeatteriAkseli Klonk ja Lappeenrannassa äskettäin toimintansaaloittanut Teatteri Karelus. Viimeksi mainittu on Turustavalmistuneen Emma Jussilaisen soolonukketeatteri, jonka panosfestivaalin lipunmyyntiin ja muuhun vapaaehtoistyöhön olimerkittävä, kuten imatralaistenkin avustajien. Koskenpartaankävelykadulla oli tarjolla ulkoilmaohjelmaa, lukuisia päivittäisiäilmaisesityksiä. Imatralaisen Olga Matikaisen ohjaamalapsiryhmä esitti musiikki- ja nukketeatterin keinoin toteutettujanäytelmiä. Paikallinen sirkustaiteilija Janne Mustonen näyttitaitojaan sekä jongleerauksessa että tuliesityksissä. Portugalistasaapunut Circo Maximon pienoissirkustelttaan mahtuivain seitsemän katsojaa kerrallaan katsomaan kekseliästäbanaanisirkusta. Saksalainen Fundus Marionetten-ryhmäesitti perinteistä sirkus- ja metamorfoosinumeroista koostuvaamarionettiteatteria, jonka nuket oli huolella rekonstruoituSaksassa 1800- ja 1900-luvuilla esiintyneistä vanhoistamarkkinateatterinukeista. Ulkoilmaesitykset tosin välilläsiirrettiin myrskytuulen ja sateen takia Teatteri Imatran aulaan,joka toimi myös festivaalin esiintyjien kohtaamispaikkana jakahvilana. Festivaaliesiintyjät ja muut kutsuvieraat saivat myösnauttia järven rannalla sijaitsevaan vapaa-ajankeskus Hossakkaanjärjestetyistä illanvietoista pitopöytineen ja saunoineen.Viipurin Draama- ja Nukketeatteri: Bolero© Viipurin Draama- ja Nukketeatteri

Nukketeatteri Katputli on yhteistyössäItelliset ry:n kanssa järjestänytkesällä ja syksyllä 2007 Kajaanissamainosti onistuneeen naamioleirin sekänukketeatteriviikonloppuja. Leirit ja kurssitovat suunnattu monikultuurisille lapsille.Leirin vetäjinä toimivat ElviiraDavidow sekä Hanna Walden.Tässä hiukan teillekkin kuvatallennettaihanista ja innokaista osallistujistammeja heidän tuotoksistaan. Ensi lehteenkirjoitan teille tarinoita mahtavistanukketeatteri kokemuksistamme.Elviira Davidow / Nukketeatteri KatputliValokuvat: Nukketeatteri Katputli

www.unima.fi