Kaavaselostus - Ramboll

Ulapoilla merijää on ajojäätä, joka ajelehtii tuulten ja virtausten mukana. Ajojäävoi olla tasaista, päällekkäin ajautunutta tai ahtautunutta, ja sen peittävyysvoi olla 1–100 prosenttia. Ajojää on liikkuvaista. Myrskyisenä päivänä ohut ajojääkenttävoi liikkua helposti 20–30 km. Jään liike aiheuttaa tasaisen jään hajoamisenlautoiksi, joiden halkaisija voi olla useita kilometrejä. Lisäksi jäiden liikesynnyttää railoja, halkeamia, sohjovöitä, jäiden ajautumista päällekkäin ja niidenahtautumista (ahtojää). Ahtojää voi kertyä matalien alueiden ympärille paksuiksiröykkiöiksi.Pohjoisella Itämerellä jäätalvi kestää keskimäärin alle 20 päivää, laajimmillaanvuotuinen jääpeite on tavallisesti helmi-maaliskuun vaihteessa. Leutoina talvinaSelkämeri ei jäädy lainkaan. Esimerkiksi talvella 2007 Selkämeri ei peittynyt kokonaanjäähän ja avautui jo huhtikuun alkupuolella, noin kaksi viikkoa keskimääräistäaikaisemmin. Ilmastonmuutoksen myötä odotettavissa on yhä leudompiatalvia.Yhtiön on ollut mukana Kemin Ajoksen ns. meriperustushankkeessa, jossa testattiinmonopile-meriperustusta. Hankkeessa todettiin, että perustus on teknisestikestävä perustusratkaisu ahtojäiltä vapaalla alueella. Siipyyn alueesta on teetettymyös erillinen ahtojääselvitys.2.1.6 Veden laatuSiipyyn edustalla meriveden laatuun vaikuttavat valuma-alueelta aiheutuva piste-ja hajakuormitus. Hajakuormitusta tulee sekä lähivaluma-alueelta että jokienkuljettamana kauempaa sisämaasta. Pistekuormitusta aiheutuu kaupungin jateollisuuden jätevesistä. Vaikka viime vuosina ravinnekuormitusta onkin saatuvähennettyä, myös alueen kalankasvatuslaitokset kuormittavat rannikon läheisiävesialueita.Seurantatulosten mukaan viime vuosina Siipyyn rannikkoalueen vesien tila on pysynytpääosin ennallaan. Ravinnepitoisuuksissa ei viimeisen kymmenen vuodenaikana ole havaittavissa muutosta. Siipyyn edustalla on ympäristöhallinnon Hertta-tietokannanmukaan mitattuja vedenlaatutietoja neljältä eri havaintopaikalta(LSU 25, LSU 26, LSU 27 ja Mkar Malskeri länt.) vuosilta 1997–2007. Havaintopaikkojensyvyydet vaihtelevat 6 m:stä 22 m:in. Havaintopaikkojen kokonaisfosforipitoisuuson keskimäärin 13 µg/l vaihdellen välillä 9–19 µg/l ja klorofylli-a:nkeskimääräinen pitoisuus 2,6 µg/l (0,6–6,6 µg/l) jotka kummatkin viittaavat ympäristöhallinnonvedenlaatuluokituksen mukaan hyvään merivedenlaatuun. Vuosina1997–2007 veden sameus on alueella ollut keskimäärin 1,7 FNU(0,6–4 FNU),kokonaistyppipitoisuus 280 µg/l (240–410 µg/), väriluku 8,7 mg Pt/l (5–15 mgPt/l )ja happipitoisuus 10,6 mg/l (5,9-14,8 mg/l).Siipyyn rannikon lähellä merivesi on vedenlaadultaan hyvä ja ravinnetaso ei ilmennärehevöitymistä. Yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan veden laatumuuttuu ulkomerta kohti hyvästä erinomaiseksi.2.1.7 Sedimentin laatuSedimentin metallipitoisuudet olivat YVA:n aikana tutkituissa näytteissä erittäinpieniä. Normalisoidut metallipitoisuudet eivät ylittäneet sedimenttien ruoppausjaläjitysohjeen mukaisia kriteeritasoja 1 ja 2, joita käytettiin vertailuna. Kaikissanäytteissä sedimentin PCB- pitoisuudet sekä orgaanisten tinayhdisteiden (TBT)pitoisuudet jäivät alle laboratorion määritysrajojen.2.1.8 Vedenalaiset luontotyypit, vesikasvillisuus ja pohjaeliöstöVesikasvillisuusItämeren rannikkovesissä kovilla pohjilla esiintyy makrolevien vyöhykkeisyyttäsyvyyden suhteen: rannasta ulospäin voidaan erottaa rihmalevä-, rakkolevä- japunalevävyöhyke. Yksivuotiset kasvustot hallitsevat ylintä eli rihmalevävyöhykettäja monivuotiset rakkolevä- ja punalevävyöhykettä.2012 Ramboll11