Turvallisuusjohtaminen moniammatillisissa viranomaisverkostoissa

Hilkka DufvaJuhani PekkolaTurvallisuusjohtaminenmoniammatillisissaviranomaisverkostoissaKymenlaakson ammattikorkeakouluUniversity of Applied Sciences2010Nro: 61ISSN: 1239-9094Tutkimuksia ja raporttejaB-sarja

TIIVISTELMÄTurvallisuusjohtaminen moniammatillisissa viranomaisverkostoissa -tutkimusliittyy Merenkulun turvallisuuskulttuurin kehittämiseen, osaprojektina Metkuhankkeeseen.METKU -hanke on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) osarahoittama.Hanketta hallinnoi Merikotka -tutkimuskeskus. Turvallisuusjohtaminenmoniammatillisessa viranomaisverkostossa -osaprojektin toteuttivat 2008 - 2010Kymenlaakson ammattikorkeakoulun terveysalan toimijat.Viranomaistahoja tässä tutkimuksessa olivat Meri- ja rajavartiolaitos, satamaviranomaiset,pelastustoimi, sosiaali- ja terveystoimi, poliisi ja liikennettä ja tietoliikennettävalvovat sekä ympäristö-, koulutus- ja turvallisuusviranomaiset. Mukanaovat myös seurakuntien toimijat viranomaistahona. Tutkimusaineisto koottiinonnettomuustutkimuskeskuksen raporteista, Linda tietokannan artikkeleista ja vapaallahaulla hyvistä käytännön viranomaisyhteistyön toimintamalleista. Aineistoakoottiin myös sähköpostikyselyllä (N=72) ja teemahaastatteluin (N=15) eri toimialojenviranomaisilta valtakunnalliselta, alueelliselta ja paikalliselta tasolta.Tuloksina havaittiin, että moniammatillista viranomaisyhteistyötä ovat ohjanneetsattuneet onnettomuustilanteet ja eri viranomaistahojen yhteisesti kokema huolitiettyjen vaarojen uhkasta väestön turvallisuudelle. Tällöin eri viranomaistahotovat itsenäisesti aloittaneet yhteistyökokeiluja ja jatkaneet sitä suunnitelmallisestijopa yhteistyöstrategioita laatien. Monet viranomaiset tunnistivat yhteistyön tarpeita,mutta yhteistyö toteutui usein satunnaisina tapaamisina. Moniammatillistaviranomaisyhteistyötä edistivät henkilökohtaiset suhteet, yhteistyötä tehtiin tuttujenviranomaisten kesken.Eri viranomaistahojen yhteistyön ongelmiksi koettiin päällekkäiset toiminnot,säädösten ja ohjeistusten ristiriitaisuudet, johtamisjärjestelmien erilaisuus, ajanpuute sekä taloudellisten ja henkilöstövoimavarojen niukkuus. Ongelmaksi koettiinmyös se, ettei toisen viranomaisen välineitä, toimintaa ja toimintatapoja tunnettueikä asioista tiedotettu riittävän laajasti tai ei tiedotettu lainkaan tai vedottiinsalassapitomääräyksiin.Merelliset viranomaiset, Merivoimat, Rajavartiolaitos ja Merenkulkulaitos, ovattehneet tiiviisti erinomaista yhteistyötä. Maalla pelastustoimen ja terveysalan viranomaistenyhteistyöllä on satavuotiset perinteet. Haastatteluista kävi ilmi, etteivätmerelliset viranomaiset kuitenkaan tunne maalla toimivien viranomaisten toimintaa,välineitä ja kalustoa, eivätkä maaviranomaiset osaa varautua merionnettomuuksienseurauksiin, kuten sosiaalisiin toimenpiteisiin, majoittamiseen ja kriisiapuun.

jät, kuten tilannekuva, käsitys riskeistä ja työn vaatimuksista, 4) kokemuksellisettekijät, kuten hallinnan tunne ja työmotivaatio, 5) yksilökohtaiset tekijät kutenosaaminen ja fysiologinen kunto sekä 6) tilannekohtaiset tekijät, kuten aikapaineja työntekijöiden vireystila (Kuvio 1).Kuvio 1. 1. Organisaatioiden turvallisuus on on riippuvainen organisaation kyvystä jakyvystä halusta ja vastata halusta perustehtävänsä vastata perustehtävänsä vaatimuksiin. vaatimuksiin.Lähde: Reiman & OedewaldLähde: 2008, 296. Reiman & Oedewald 2008, 296.2.1 Turvallisuusjohtaminen ja -johtamisjärjestelmät2.1 Turvallisuusjohtaminen ja -johtamisjärjestelmätTurvallisuusjohtamista on on määritelty monin eri eri tavoin. Hämäläinen ja Lanne(2001, 9) sekä Reiman ja Oedewald (2008, 51) ovat määritelleet turvallisuus-Lanne(2001, 9) sekä Reiman ja Oedewald (2008, 51) ovat määritelleet turvallisuusjohtamisesäon otettava päätavoitteeksi huomioon eritasoisia tapaturmien toimintaympäristöön, ja onnettomuuksien teknologiaan ehkäisemisen, ja ihmis-missäjohtamisen päätavoitteeksi tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisemisen, mis-on ten otettava käyttäytymiseen huomioon liittyviä eritasoisia terveyttä toimintaympäristöön, ja turvallisuutta edistäviä teknologiaan tekijöitä. Järjestelmälliselläkäyttäytymiseen turvallisuusjohtamisella liittyviä terveyttä on arvioitu ja turvallisuutta olevan myönteisiä edistäviä vaikutuksia tekijöitä. Järjes-työ-ja ihmistetapaturmienvähentymiseen ja myös sairauspoissaolojen vähenemiseen, työilmapiirinavoimuuteen sekä tuotannon ja palvelujen laadun paranemiseen (Hämäläitelmälliselläturvallisuusjohtamisella on arvioitu olevan myönteisiä vaikutuksiatyötapaturmien nen & Lanne 2001, vähentymiseen 9). ja myös sairauspoissaolojen vähenemiseen, työilmapiirinavoimuuteen sekä tuotannon ja palvelujen laadun paranemiseen(Hämäläinen Turvallisuusjohtamisesta & Lanne 2001, on velvoitteita 9). muun muassa työturvallisuus- ja työterveyshuoltolaissa.Työturvallisuuslaki (23.8.2002/738) edellyttää jatkuvaa työympäristönkehittämistä, vaarojen torjuntaa jo niiden syntyvaiheessa, vaarallisten olosuhteidenja tekijöiden korvaamista vaarattomilla tai vähemmän vaarallisilla sekätekniikan kehityksen huomioimista. Työturvallisuuslaki ei vaadi yrityksiltä työturvallisuusjohtamisjärjestelmää,mutta se sisältää turvallisuusjohtamisen osa-alueita.Työturvallisuuslaissa on toimintavelvoitteita ja työsuojelun toimintasuunnitelma.13

Työturvallisuuslaissa (L 738/2002, § 12) edellytetään työnantajan huolehtivan työympäristönrakenteiden, työtilojen, työ- ja tuotantomenetelmien, työssä käytettävienkoneiden, työvälineiden ja muiden laitteiden sekä terveydelle vaarallisten aineidenturvallisuudesta. Työn suunnittelussa ja mitoituksessa on otettava huomioontyöntekijöiden fyysiset ja henkiset edellytykset, jotta työn kuormitustekijöistätyöntekijän turvallisuudelle tai terveydelle aiheutuvaa ammattitautia tai työperäistäsairautta, haittaa tai vaaraa voidaan välttää tai vähentää. Työterveyshuoltolaki(L 1383/2001) velvoittaa yrityksiä järjestämään työntekijöilleen työterveyshuollon,jonka tehtävänä on työpaikoilla varmistaa työolosuhteet, jotta niistä ei aiheuduvaaroja ja haittoja työntekijöille. Työterveyshuollon turvallisuusjohtamisenrooli on tuottaa ja jakaa tietoja.Turvallisuusjohtaminen on kokonaisvaltaista turvallisuuden hallintaa, jatkuvaaturvallisuuden ja terveellisyyden edistämistä, jatkuvaa suunnittelua, toimintaaja seurantaa. Turvallisuusjohtamisessa yhdistyvät menetelmien, toimintatapojenja ihmisten johtaminen. (http://www.avi.fi/fi/tyosuojelu/Sivut/default.aspx14.6.2010.) Turvallisuusjohtamisjärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmällistä turvallisuudenarviointi- ja seurantaprosessia, dokumentoitua organisaation turvallisuudenhallintaa. Turvallisuusjärjestelmän peruselementeiksi on asetettu julkilausuttuturvallisuuspolitiikka, turvallisuudelle asetetut tavoitteet, toimintavastuiden jatehtävien kuvaus, vaarojen tunnistus ja riskinarviointi, parannustoimien toteuttaminen,toiminnan tarkkailu ja seuranta, johdon katselmukset ja tarkistukset sekämuutoksen hallinta (Kohvakka 2006, 18–31).Merenkulun turvallisuusjohtaminen. Merenkulun kansainvälinen turvallisuusjohtamissäädöstö,ISM -koodi (International Safety Management Code) tuli voimaansäiliöaluksilla, kuivalastialuksilla ja yli 500 tonnin kaasulaivoilla sekä matkustaja-aluksilla 1.7.1998 ja muilla aluksilla 1.7.2002. ISM -koodi on osa kansainvälisenmerenkulkujärjestön IMO:n SOLAS-yleissopimusta ihmishengen turvallisuudestamerellä (1974). ISM -koodin tavoitteena on varmistaa merellä olon turvallisuus,estää loukkaantumiset ja ihmishenkien menetykset sekä ehkäistä ympäristö-ja omaisuusvahingot. Hyvä turvallisuusjohtaminen edellyttää yrityksen ylimmänjohdon sitou tumista turvallisuuden edistämiseen ja ympäristön suojeluun sekäyksilöiden sitoutumista turvallisuusjohtamisen sopimuksiin. Turvallisuusjohtamiseensitoutuminen kaikilla organisaa tiotasoilla johtaa yrityksen turvallisuuskulttuurinmuodostumiseen. (Meripelastusopas 2006, 4-5)2.2 TurvallisuuskulttuuriOrganisaatiokulttuuria on selvittänyt väitöskirjassaan Juha Kinnunen 1990. Hänon luonnehtinut (1990, 30) organisaatiokulttuurin Schallia ja Scheinia mukaillensuhteellisen pysyväksi, perusolettamusten, arvojen, normien ja artefaktojen järjestelmäksi,joka syntyy, muovautuu ja kehittyy organisaation jäsenten vuorovaikutuksissa,ja jossa kukin jäsen peilaa ajatuksiaan, tietojaan ja käyttäytymistään yhteisestiomaksuttujen ja hyväksyttyjen perusolettamusten kautta.14

Turvallisuuskulttuuri. Marinka Lanne (2007, 33) on väitöskirjassaan esittänyt turvallisuusasioidenyhteydessä organisaatiokulttuurista käytettävän usein nimitystäturvallisuuskulttuuri, jolloin turvallisuuskulttuuri on turvallisuutta korostavaa organisaatiokulttuuria.Turvallisuuskulttuurin tutkimuksessa korostetaan sen heikkojaelementtejä. Turvallisuuskulttuurin on esitetty heijastavan organisaation perusarvoja,normeja, olettamuksia ja odotuksia, joilla voidaan vaikuttaa työntekijöidentoimintatapoihin (Hämäläinen & Lanne 2001, 13).Turvallisuuskulttuuri sisältää organisaatiossa vallitsevat tavoit teet, periaatteet jatoimintatavat, joilla kyetään suojautumaan virheiltä, kyetään löytämään virheetja muuttamaan toimintaa ennen kuin vahinko tai onnettomuus ta pahtuu. Turvallisuuskulttuurisisältää myös jatkuvan valppauden virheiden tunnistami seksi,oikeudenmukaisen virheiden, läheltä piti -tilanteiden ja vaaratilanteiden raportoinninja analysointijärjestelmän.Turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan tässä organisaatioiden eri työyksiköissä vallitsevaaturvallisuustoimintaa, joka on organisaatiokulttuurin alakulttuuri ja samallase on työyksikössä osa moniammatillisten toimijoiden ammattikulttuuria. Turvallisuuskulttuurinomaleimaisuus ja ominaispiirteet tulevat näkyviin työntekemisessä,jossa se näkyy ja kuuluu käyttäytymisenä, yhteisinä toimintatapoina ja sääntöinä.Turvallisuus on olennainen osa päivittäisessä työn tekemisessä.Turvallisuuskulttuurin mittaaminen. Kaarin Ruuhilehto ja Katja Vilppola (2000)ovat tutkineet turvallisuuskulttuurin muuttumista, kehittämistä tai kehittymistäja mittaamista. He ovat todenneet tutkimuksellisestikin turvallisuuskulttuurinhankalaksi käsitteeksi, jonka yhteyttä organisaation turvallisuustasoon on vaikeaosoittaa. Koulukuntien perusero muodostuu siitä, pidetäänkö organisaatiota itsessäänkulttuurina vai kulttuuria yhtenä organisaation sosiaalisen järjestelmän osana.Koska turvallisuuskulttuuria voidaan tarkastella monialaisesti, eri toimintatasojenja eri tieteenalojen näkökulmista ovat Ruuhilehto ja Vilppola (2000, 46) päätyneetoletukseen, ettei turvallisuuskulttuurin mittaamiseenkaan ole yhtä kaikenkattavaa mittaria tai menetelmää. Turvallisuuskulttuurin tutkimuksessa tulee pyrkiäyhden kattavan mittarin sijaan kehittämään turvallisuuskulttuurin eri osa-alueitamittaavia menetelmiä. Turvallisuuskulttuurin tutkimus tulee kohdentaa esimerkiksi1) johtamisjärjestelmien, 2) ilmapiirin ja 3) asenteiden sekä 4) käyttäytymisenmittaamiseen. (Ruuhilehto & Vilppola 2000, 46.)15

3. Turvallisuusjohtaminen viranomaisverkostossaTurvallisuusjohtamista moniammatillisessa viranomaisverkostossa on kuvattumäärittelemällä viranomais-, verkosto- ja moniammatillinen -käsitteitä. Luvussatarkastellaan myös Nelsonin ja Burnsin kulttuurin kehittymisen tasoja ja vaiheita.Myöhemmin luvussa neljä moniammatillista viranomaisyhteistyötä tarkastellaanonnettomuusraporttien ja yhteistyön hyvien käytäntöjen avulla.3.1 Viranomaiset, verkosto ja turvallisuusyhteistyöLaissa Viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621, 4 §) on viranomaiseksimääritelty valtion hallintoviranomaiset sekä muut valtion virastot jalaitokset, valtion liikelaitokset sekä kunnalliset viranomaiset. Viranomaisyhteistyö-käsitteestä sen sijaan ei ole yhtenäistä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Viranomaisyhteistyönkäsitettä tutkinut Vesa Valtonen on määritellyt (2008, 27) viranomaisyhteistyönolevan: ”Toimivaltaisen viranomaisen koordinoimaa viranomaistenja muiden yhteistyöhön velvoitettujen tai valtuutettujen toimijoiden toimintaayhdessä yhteistyön päämäärien saavuttamiseksi”.Hannu Rantanen (2007, 20) on todennut viranomaisyhteistyön olevan mahdollistavain tietoja jakamalla. Oleellista tiedon välittä misessä on, että kaikilla toimijoillaon ymmärrys muiden käsityksistä, tiedot toimenpi teistä, suunnitelmista ja voimavaroistaoikeaan aikaan. Riittävät tiedot johtavat tark kaan tilannekuvaan, jossaperäkkäinen päätöksenteko ja toimenpiteet vaihtuvat rin nakkain tapahtuviksi, nopeuttavattoimintaa ja säästävät voimavaroja.Viranomaisyhteistyön menestyksen juonteeksi Taisto Hakala (2007, 37) on todennutpitkän yhteistyön historian, jonka aikana yhteistyön muodot ovat muuttuneet,kehitty neet ja tuottaneet uusia toimintatapoja, ammattiryhmiä ja tiedottamisen logistiikankeskukset. Yhteistyön ytimeksi ja toiminnan tuloksellisuutta selittäväksitekijäksi Ha kala on esittänyt kahden viranomaistahon (terveysalan ja pelastustoimen)yli sata vuotta kestäneen kumppanuuden, jonka ympärille rakennettu uusiakoulutus ohjelmia sekä tietoliikenne- ja tietotekniikan mahdollistamia palveluja jatoimintoja sekä seuranta- ja arviointiprosesseja.Viranomaisyhteistyötä on määritelty kontekstuaalisesti, tiettyyn toimintaan jaasiayhteyteen sidotuksi yhteistyöksi, jossa toimijoiden roolit on tarkoin määritelty.Viranomaisyhteistyöllä voidaan tarkoittaa tiettyjen toimijoiden yhteistyötätietyssä toimintaympäristössä. (Valtonen 2007, 1, 7.) Wikipediassa viranomaisyhteistyötäon tar kasteltu verkottumisen muotona, jossa viranomaiset toi-16

mivat yli omien organisaatioi den rajojen yhteistyössä ja jakavat tietoja toisilleen:”Viranomaisyhteistyö voi olla val tioiden (vast.) välistä tai valtion tai sen osan sisällätapahtuvaa. Yleensä sillä tarkoite taan eri viranomaisien välistä yhteistoimintaaja tiedon jakamista, mutta se voi tapah tua myös saman viranomaisalan sisällä,mutta eri valtioiden välisenä. Jälkimmäisestä on esimerkki Europolin toiminta.”.(http://fi.wikipedia.org/wiki/Verkosto; 5.11.2008)Verkosto ja verkottuminen. Verkostoitumisen käsite alkoi täsmentyä 1990-luvulla,jolloin käsitettä alettiin soveltaa kaikenlaisiin järjestelmiin biologiassa, teknologiassaja yhteiskunnassa, hallinnossa, ympäristössä ja taloudessa (Siegfried 2008,149). Olavi Fält (2003, 566) on kuvannut verkottumisen ja globalisaation olevansynonyymeja, sekä todennut, että mihin ta hansa järjestelmään, ihmisten, yritysten,valtioiden tai organisaatioiden toimintaan voidaan soveltaa verkostoitumisenkäsitettä. Eri viranomaistahojen yhteistyötä voi daan kuvata käsitteellä verkostoituminentai verkottuminen, mikä tarkoittaa tässä kahden tai useamman viranomaistahonyhteistyötä.Verkottuminen on järjestelmän yhteyk sien kasvamista, kuten Albert László Barabási(2002) on todennut Linkit, Verkostojen uusi teo ria -julkaisussaan. Barabásion kuvannut verkostoa, joka muodostuu solmuista, linkeistä ja ryppäistä. Solmuon verkon ja verkoston perusosa, joka linkittyy toiseen solmuun. Linkki kahdensolmun välillä kuvaa solmujen välistä vuorovaikutusta. Verkostossa on kytkeytyjäsolmuja,jotka liittyvät toisia solmuja helpommin ja useammin muihin solmuihinja muodostavat verkostoon napoja ja ryppäitä. Kun verkosto kasvaa, siihenmuodostuu yhä enemmän solmuja, jotka linkittyvät kytkeytyneisiin solmuihin.Kytkeytyjäsolmut ovat yhteydessä samanaikaisesti moniin suuriin ryppäisiin,toimivat verkoston napoina, hallitsevat verkon rakennetta ja toimivat liikkeelle panevinavoimina. (Barabási 2000, 58–60.) Verkostoja on kaikkialla luonnossa, yhteiskunnassa,liike-elämässä, biologiassa ja Internetissä. Verkottumisessa kasvaatiedon jakaminen, mutta samalla li sääntyy myös riippuvuus muista toimijoista.Barabási on koonnut teoksensa kuvauksia erilaisista verkoista ja edistänyt samallauuden verkostojen teorian syntymistä.Viranomaisverkosto. Viranomaisyhteistyön ja verkottumisen tarvetta on perusteltumonin tavoin. Viranomaisyhteistyön edelleen kehittämisen tarpeiksi on nähtyuusien ratkaisujen ja tehokkaampien toimintatapojen etsiminen niukentuvienvoimavarojen tilanteessa. Myös erilaiset valtioiden, organisaatioiden ja toimialojenrajat ylittävät uhkat, onnet tomuudet, katastrofit ja rikollisuus lisäävät viranomaisyhteistyöntarvetta. Viranomai syhteistyön edistäjinä on nähty tietoliikennejatietotekniikan tuomat mahdollisuudet.17

3.2 Monialainen ja moniammatillinen viranomaisverkostoJohn Øvretveit (1995, 94) on määritellyt moniammatillisen tiimin pieneksi ryhmäksihenkilöitä, jotka edustavat eri ammattiryhmiä tai organisaatioita. Henkilötovat yhteydessä toisiinsa saavuttaakseen yhteisen päämäärän. Kaarina Isoherranen(2005) on koonnut tietoja erilaisista moniammatillisista työryhmistä ja tiimeistäsekä yhteistyön määritelmistä (2005, 20–21). Isoherranen määrittelee (2005, 74)yhteistyöverkoston löyhäksi, asiakkaalle yhtä aikaa palveluja tuottavien henkilöidenyhteenliittymäksi, jossa asiantuntijoilla ei ole virallisesti sovittuja toimintaperiaatteita,mutta yhteinen päämäärä. Moniammatillisissa neuvotteluissa korostuvatammatilliset äänenpainot. Moniammatillisessa yhteistyössä kohtaavat ja sekoittuvattoisiinsa eri ammattiryhmien erityisosaamista korostavat ammattisanastot jamurteet (Nikander 2003, 40, 281).Ongelmia ja rajoituksia organisaatioiden rajapinnoilla olevien työryhmien yhteistyöhönsaattavat tuoda työryhmien jäsenten omien ammattikäsitteiden merkitystenerot, johtaminen, organisaation ja asiakkaiden tietoja koskevat rajoitteet sekämuut ammatilliset velvoitteet. Eri viranomaistahojen tulee miettiä, millaisissa tilanteissayhteistyötä, yhteistä keskustelua, yhteistä harjoittelua ja päätöksentekoatarvitaan. Ellei eri viranomaistahoilla ole suunnitelmallista yhteistyötä, jää tiedonkulkuonnettomuustilanteissakin viranomaistahojen rajapinnoilla helposti sattumanvaraiseksija päämäärää palvelemattomaksi.Vesa Valtonen (2007, 1, 7-11) on to dennut moniammatillisessa viranomaisyhteistyössätarvittavan viranomaisyhteistyön alkuvaiheista lähtien yhteistä kieltä. Yhteistyössätarvittavat käsitteet on osattava määritellä yhteisistä lähtökoh dista, eipelkästään omasta ammatillisesta näkemyksestä. Pauli Juuti (1994, 155) on määritellytyhteisön kiinteyden säilymisen edellyttävän sopimuksia yhteisestä kielestäja käsitejärjestelmästä, yhteistä näkemystä työnjaosta ja vallankäytöstä, yhteistänäkemystä suhteista työtovereihin sekä yhteistä näkemystä palkkioiden ja rangaistustenjaon perusteista.3.3 Moniammatillisen viranomaisyhteistyökulttuurin kehitysvaiheetMillainen on moniammatillisen viranomaisyhteistyön nykytila ja yhteistyövalmiudet?Linda Nelson ja Frank L. Burns (1984) ovat kuvanneet kulttuurin erilaisia kehitystasojaja -vaiheita. Mallissa kuvataan hyvin yksinkertaisin käsittein kulttuurinsyvällistä muutosta, mutta se antaa mahdollisuuden hahmottaa ja ymmärtää myöseri viranomaistahojen yhteistyön ja turvallisuuskulttuurin kehitysvaiheita (Juuti &Lindström 1995, 31–35). Tässä kuvataan lyhyesti Nelsonin ja Burnsin kulttuurinkehitysmallin neljää kehitystasoa, joilla on erilaiset toimintastrategiat (Kuvio 2).1. Reaktiivinen kehitystaso (Reactive) kuvaa ärsykkeisiin reagoivan yhteisönkulttuuria. Yhteisiä tavoitteita ei ole, vallitsee luottamuspula, etsitään syyl-18

15lisiä ja virheitä, muutoksiin suhtaudutaan kielteisesti rangaistusten pelossa.1. ReaktiivinenJohtaminenkehitystasotapahtuu(Reactive)käskyinkuvaaja kehittäminenärsykkeisiinohjautuureagoivanmenneisyydestä.yhteisön kulttuuria.Yhteisiä tavoitteita ei ole, vallitsee luottamuspula, etsitään syyllisiä javirheitä, 2. muutoksiin Vastaanottavan suhtaudutaan kulttuurin tasolla kielteisesti (Responsive) rangaistusten yhteisö tunnistaa pelossa. ongelmia Johtaminentapahtuu ja ratkaisee käskyin niitä, ja kehittäminen kun ilmaantuvat. ohjautuu Yhteisö menneisyydestä.suunnittelee yhdessä ja aset-2. Vastaanottavan päämääriä. kulttuurin Johtamistapa tasolla (Responsive) tilannekohtaista yhteisö ja nykyisyydestä tunnistaa ongelmia ohjautuvaa. jaratkaisee niitä, kun ne ilmaantuvat. Yhteisö suunnittelee yhdessä ja asettaa3. Ennakoivan kulttuurin tasolla (Proactive) yhteisö hahmottaa koko toimintaympäristön,suunnittelee pitkällä aikavälillä, etsii merkityksiä ja henkilös-päämääriä. Johtamistapa on tilannekohtaista ja nykyisyydestä ohjautuvaa.3. Ennakoivan tön kulttuurin yhteiset arvot tasolla ohjaavat (Proactive) toimintaa. yhteisö Muutokset hahmottaa ovat suunniteltuja, koko toimintaympäristönnensuunnittelee ja kehittäminen pitkällä ohjautuvat aikavälillä, tulevaisuudesta etsii merkityksiä ja tulevaisuuden ja henkilöstön ennakoin-yhtei-johtamisetarvot nista. ohjaavat toimintaa. Muutokset ovat suunniteltuja, johtaminen ja kehittäminenohjautuvat tulevaisuudesta ja tulevaisuuden ennakoinnista.4. Hyvin toimiva (High Performing), huippusuoritusten yhteisö kehittää jatkuvana(High virtana Performing), aikaan sitoutumatta, huippusuoritusten tunnistaa yhteisö mahdollisuuksia, kehittää verkostoi-jatkuvana4. Hyvin toimivavirtana aikaan tuu kytkeytyjäsolmuna, sitoutumatta, tunnistaa suunnistaa mahdollisuuksia, strategisesti, hyväksyy verkostoituu ja hyödyntää kytkeytyjäsolmunalaisuutta.suunnistaa Kehittäminen strategisesti, on tulevaisuuden hyväksyy ja tekemistä. hyödyntää (Nelson erilaisuutta. & Burns Kehit-1984,eritäminenon 231 tulevaisuuden ja 238.) tekemistä. (Nelson & Burns 1984, 231 ja 238.)Kuvio 2. Kulttuurin kehitysvaiheet -malli. Lähde: Nelson & Burns. 1984, 141.Kuvio 3. Kulttuurin Nested Frames kehitysvaiheet of Reference -malli. for Programming Lähde: Nelson High Performance. & Burns. 1984, 141.Nested Frames of Reference for Programming High Performance.19

4. Viranomaisyhteistyön nykytilaMiten suomalaisissa (suur)onnettomuus- ja häiriötilanteissa monialaiset ja moniammatillisetviranomaiset toimivat yhteistyössä ja miten viranomaistahoja johdetaanyhteisiin päämääriin? Aluksi kuvataan James Reasonin turvallisuusteoriamalliaonnettomuuden synnystä ja sen jälkeen taulukoidaan onnettomuustutkimuksiaja hyviä viranomaisten yhteistyökäytäntöjä.4.1 Viranomaisten yhteistyötarpeet häiriö- ja onnettomuustilanteissaHäiriö- ja onnettomuustilanteiden syntymallina ja teoreettisen tarkastelun viitekehyksenävoidaan käyttää James Reasonin (2000, 768–770) virheiden ketjuuntumisenmallia. Hän on kuvannut virheiden ketjuuntumista ns. reikäjuustomallina(Swiss cheese -model), jossa perättäisten juustoviipaleiden reikien sattuessa kohdakkain,virhe läpäisee koko juuston ja onnettomuus tapahtuu. Onnettomuudensattuessa virhe on tapahtunut kaikilla suojauksen tasoilla. Turvallisuusorientoituneessaorganisaatiossa on useita turvallisuutta varmistavia tasoja, erilaisia teknisiäturvallisuuslaitteita ja hälytysjärjestelmiä. Onnettomuustilanteessa toimintahäiriöitätapahtuu laitteissa ja järjestelmissä, yksilöiden toiminnassa, työpaikan toimintaolosuhteissasekä organisaation päätöksenteossa. Osa virheistä johtaa piileväänvaaratilanteeseen ja osa aktivoi onnettomuusprosessia. Onnettomuuksissa yksivirhe tai häiriö johtaa toiseen, virheet ketjuuntuvat onnettomuuksissa ja onnettomuuksiksi.(Reason 2000, 768.)Millaiset onnettomuus- ja häiriötilanteet edellyttävät moniammatillista viranomaisyhteistyötä?Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa (SM 2008:16, 11) yhdeksisuurista riskeistä ja monialaista yhteistyötä edellyttäväksi ongelma-alueeksi on kuvattusysteemiset, teknisten järjestelmien laajalle levinneet riskit. Yhteiskunta onriippuvainen systeemisistä järjestelmistä, kuten terveydenhuolto, kuljetukset, sähkön-ja lämmöntuotanto, vesi- ja viemärijärjestelmät sekä tietoliikenne- ja tietotekniikka,telekommunikaatio. Teknisten järjestelmien häiriöt kohdistuvat laajoihininfrastruktuurirakenteisiin ja johtavat helposti dominoefektiin ja väestön kriiseihin,mikä edellyttää jo ennalta moniammatillisten viranomaistahojen yhteistävarautumista ja yhdessä tekemisen osaamista. (SM 2008:16, 11.)Toinen suuri uhka ovat merelliset suuronnettomuudet ja ympäristötuhot, joistaMeksikonlahden öljykatastrofi on tällä hetkellä yksi suurimmista suuronnettomuuksistaja ympäristötuhoista. Myös Suomenlahdella, Pohjois-Itämerellä jaAhvenanmerellä öljy- ja kemikaalikuljetukset sekä muun meriliikenteen kasvulisäävät merellisten monialaonnettomuuksien uhkaa säiliöalusten reiteillä (SM20

2008:16, 38). Suurvahingoksi Suomenlahdella on määritelty 30 000 tonnin, Saaristomerellä15 000 tonnin ja Pohjanlahdella 5000 tonnin öljyvuoto.Pelastustoiminnan kannalta haasteellisimmaksi suuronnettomuudeksi on esitettysuuren matkustaja-aluksen ja kemikaalisäiliöaluksen yhteentörmäys (SM 2008:16,10 ja 38). Tällöin säiliöaluksen kuljettama vaarallinen aine voi altistaa jopa tuhansiaihmisiä. Lisäksi yhteentörmäyksen seurauksena voi olla aluksen vuoto, tulipalo,räjähdyksiä, kemikaalien ja kaasujen päästöjä sekä useita loukkaantuneita jakuolleita. Tällaisessa merellisessä suuronnettomuudessa pelastustoimet eivät etenetoinen toisiaan seuraavina prosesseina. Samanaikaisesti on kyettävä pelastamaanihmishenkiä ja valmistauduttava ympäristövahinkojen torjumiseen ja omaisuudenpelastamiseen. Merellinen suuronnettomuus on monialaonnettomuus ja monipotilastilanne,jossa eri viranomaisten yhteistyötä on osattava johtaa tehokkaasti sekäsamanaikaisina että peräkkäisinä prosesseina. (SM 2008:16, 10 ja 38).Kolmas viranomaisyhteistyön haaste ovat ilmastomuutokset, jotka lisäävät äärimmäistensääilmiöiden ja niistä aiheutuvien luonnononnettomuuksien riskiä. Pitkäaikainensähkökatkos ja samanaikaiset häiriöt viestiliikenteessä saattavat aiheuttaalaajan poikkeustilan, joka voi johtaa suuronnettomuuden kaltaiseen tilanteeseenerityisesti talviaikana. Muita suuronnettomuuksia, joiden todennäköisyyson lisääntynyt, ovat sään ääri-ilmiöistä johtuvat laajat myrskytuhot, laaja vaarallistenaineiden onnettomuus asutuskeskuksessa ja katkokset energiahuollossa. (SM2008:16, 39.)4.2 Eri viranomaistahojen yhteistyön toteuttamismääräyksetPelastuslaissa (L 468/2003, § 6) ja asetuksessa (787/2003, § 6) on erikseen määrättyeri viranomaistahojen yhteistyötä. Poliisi, rajavartiolaitos, sosiaali- ja terveysviranomaiset,maa- ja metsätaloudesta vastaavat viranomaiset ja laitokset sekäliikelaitokset, ympäristöviranomaiset, henkilö- tavara- ja tietoliikenteestä vastaavatviranomaiset, säteilyturvallisuudesta ja sääpalvelusta vastaavat virastot ja laitoksetovat pelastusviranomaisten ohella velvollisia osallistumaan pelastustoimintaanja väestönsuojeluun siten kuin niiden tehtävistä kunkin toimialan säädöksissäsäädetään.Puolustusvoimat on velvollinen osallistumaan pelastustoimintaan antamalla käytettäväksipelastustoiminnassa tarvittavaa kalustoa, henkilövoimavaroja ja erityisasiantuntijapalveluja,jos se onnettomuuden laajuus ja erityisluonne huomioonottaen on tarpeen. Metsähallitus on velvollinen antamaan pelastusviranomaisilleasiantuntija-apua metsäpalojen torjunnassa ja varautumaan omatoimisesti hallinnassaanolevalla valtion maalla tapahtuvien metsäpalojen ehkäisyyn ja torjuntaanyhteistyössä pelastusviranomaisten kanssa.21

Liikenneministeriö vastaa osaltaan siitä, että sen hallinnonalalla huolehditaan pelastustoiminnanja väestönsuojelun teleyhteyksien suunnittelusta ja ylläpidosta,hätä- ja muiden viranomaistiedotteiden välittämisestä väestölle sähköisillä joukkoviestimillä,pelastustoimintaan varautumisesta, liikenneväylien raivauksesta sekäliikenneväylien käytön yhteistoimintakysymyksistä ja kuljetusten järjestämisestäevakuoinneissa. Valtion ja kunnan viranomaiset ja laitokset antavat lisäksipyynnöstä pelastusviranomaisille toimialaansa kuuluvaa tai siihen muuten soveltuvaavirka-apua. (L 468/2003, § 6; Harju & Martikainen 2006, 33–41. )Öljyntorjuntalain mukaan (L 1673/2009, 7 -8 §) alueen pelastustoimi vastaa maaalueenöljyvahinkojen ja alusöljyvahinkojen torjunnasta alueellaan. Rajavartiolaitososallistuu vain merialueella tapahtuvien vahinkojen torjuntaan. Virka-apuviranomaisiksion määritelty (L 1673/2009, 11 §) valtion viranomaiset, jotka ovatpyydettäessä velvollisia mahdollisuuksiensa mukaan antamaan torjuntaviranomaisillevirka-apua. Terveydenhuoltoviranomaiset huolehtivat lääkinnällisestäpelastustoiminnasta ja sairaankuljetuksesta sekä osallistuvat vaarallisten aineidenedellyttämään tutkimus- ja puhdistustoimintaan sekä terveysvalvontaan. Sosiaali-ja terveysviranomaiset vastaavat onnettomuuden uhrien ja evakuoidun väestönmajoituksesta, muonituksesta, vaatetuksesta ja muusta perushuollosta sekähuolehtivat yhteistoiminnassa muiden asiantuntijoiden kanssa psykososiaalisentuen ja palvelujen järjestämisestä onnettomuuden uhreille ja uhrien omaisille.(L 468/2003, A 787/2003)Pelastustoiminnan johtaja (L 468/2003, § 44) on siltä pelastustoimen alueelta, jossaonnettomuus tai vaaratilanne on saanut alkunsa, jollei toisin ole sovittu. Erityisestäsyystä sisäasiainministeriöllä on oikeus antaa pelastustoimintaa koskeviakäskyjä ja määrätä pelastustoiminnan johtajasta ja hänen toimialueestaan. Jos pelastustoimintaanosallistuu useamman toimialan viranomaisia, tilanteen yleisjohtajanatoimii pelastustoiminnan johtaja. Pelastustoiminnan johtaja voi muodostaaavukseen muiden viranomaisten, laitosten ja pelastustoimintaan osallistuvien vapaaehtoistenyksiköiden edustajista johtoryhmän. Pelastustoiminnan johtaja voikutsua myös asiantuntijoita avukseen.Meripelastuslakia (L 1145/2001) ja asetusta (A 37/2002) sovelletaan merellä vaarassaolevien ihmisten etsimiseen ja pelastamiseen, heille annettavaan ensiapuunsekä vaaratilanteeseen liittyvän radioviestinnän hoitamiseen. Rajavartiolaitos onjohtava meripelastusviranomainen, joka vastaa meripelastustoimen järjestämisestä,huolehtii meripelastustoimen suunnittelusta, kehittämisestä ja valvonnasta samoinkuin meripelastustoimeen osallistuvien viranomaisten ja vapaaehtoisten toiminnanyhteensovittamisesta, johtaa ja suorittaa etsintä- ja pelastustoimintaa, antaameripelastustoimeen liittyvää johtamiskoulutusta.22

Muita meripelastusviranomaisia ovat hätäkeskuslaitos, ilmailuviranomaiset, Ilmatieteenlaitos,kuntien palokunnat, merenkulkulaitos, Merentutkimuslaitos, poliisi,puolustusvoimat, sosiaali- ja terveysviranomaiset, tullilaitos ja ympäristöviranomaiset,jotka ovat rajavartiolaitoksen ohella velvollisia osallistumaan meripelastustoimentehtäviin. Merenkulun turvallisuusradioviestinnän (§ 24) vastuuviranomaiset:1) Rajavartiolaitos vastaa meripelastustoimen vaaratilanteiden radioviestinnästäja siihen liittyvän valmiuden ylläpitämisestä, 2) Merenkulkulaitos vastaamuusta merenkulun turvallisuusradioviestinnästä.4.3 Viranomaisyhteistyö merionnettomuuksissaKirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin onnettomuustutkimuskeskuksen merionnettomuuksienonnettomuusraportteja. Esimerkkiraporteista voi todeta viranomaisyhteistyötäolevan meri- ja rajavartiolaitoksen, pelastus-, merenkulku- jameripelastusviranomaisten sekä ilmavoimien ja poliisin kesken. Alusten varustamot,satamat ja laitetoimittavat ovat olleet toissijaisina yhteistyökumppaneina.(Taulukko 1.)23

20Taulukossa 1 on tiivistetysti esitetty erityyppisistä satama- ja merionnettomuuksista esimerkkejäja kehittämissuosituksia.Taulukko 1. Erityyppisten satama- ja merionnettomuuksien raporttitiivistelmiä.Tekijä, vuosi, teos, Viranomaistahot Tilanteet KehittämiskohteetMV ESTONIAn onnettomuudenkansainvälinentutkintakomissio.Meri- ja rajavartiolaitos,pelastus-, sosiaalijaterveysviranomai-Suuronnettomuus, jossalaiva upposivajaassa tunnissa.2000. Loppuraset,puolustusvoimat,Turvallisuusjohtaminen,evakuointi ja tieporttiItämerellä varustamot, laivat.28.9.1994 tapahtuneenMatkustajatuivatmyrskyssä kesdottaminenepäonnisautolautankaatumisenkellä yötä.tutkinnastaFenolivuoto Haminansatamassa 12.6.2001.Onnettomuustutkintakeskus.TutkintaselostusB 2/2001 Y.Tilanteeseen liittyväyhteistyöHinaaja Pegasos, kaatuminenja uppoaminen13.11.2003 Helsinginedustalla. 2007.Onnettomuustutkintakeskus,TutkintaselostusB2/2003M. HelsinkiTilanteeseen liittyväyhteistyöM/S Cinderella, tulipaloauto-kannella 20.5.1999.Vesiliikenneonnettomuuksiaja vaaratilanteita.2002. Onnettomuustutkintakeskus.1/2002 M. Yliopistopaino.HelsinkiHarjoiteltu tilanneyhteistyöLaivalla oli 989 ihmistä137 jäi eloon,95 hukkui, 757 on kateissa.Ympäristökeskus,Pelastuslaitos, LääninPelastustarkastaja,Kymen työsuojelupiiri,Turvatekniikan keskus(TUKES), Työsuojeluosasto,Operaattori,STMMeripelastus, Merivoimat,Helsingin pelastuslaitos,Ilmavoimat,poliisi, alustenvarustamot, luotsausliikelaitos,merenkulkulaitosja Helsinginsatama.Luotsi johti avustusta.Helsingin meripelastusMRSC Helsinki johtitilannetta.Kadonneen etsintä.Helsingin meripelastuskeskus,Tallinnanmeripelastuskeskus.Varustamon kriisiryhmä.Rekan lastin itsesyttyminen.Lastina grillihiiliä,tulitikkuja Evakuointivalmius.Fenoli ei kulkeutunutsäiliöön, vaanmaastoonVäärä hälytysjärjestys.Pumppauksenpysäytys viivästyi.Turvallisuusjohtamisenyhteinen kulttuurioli kehittymätöntä.Hinaaja PEGASOSavusti laivaa satamaan,ajautui avustettavanpotkurinjättövirtaan, kääntyipoikittain ja kaatui.Konepäällikkö hukkui.Onnettomuudenyhdeksi yhteiseksitekijäksi oli todettuturvallisuuskulttuurinkehittymättömyysViron meripelastusalueella.Käytettiinpuhelinyhteyksiä, eiVHF:ää.Rekan lastista olipuutteelliset tiedot.Autokansi ei olluttäynnä. Sammutusonnistui.Suuronnettomuushälytystenosaaminen.Ennakkosuunnitelmat pelastettujenkokoamispaikoistaja kuljettamisestaKriisiavun järjestämissuunnitelmans. Worst case scenario -harjoitusten toteutustarve.Kemikaaliviranomaisilta yhtenäisetvaatimukset putkistojenkunnostaTerminaalihenkilökunnallelastinkäsittelykoulutusta,Onnettomuustilanteiden harjoituksissatulee kiinnittääerityistä huomiota henkilönsuojaukseen.Varustamot, Merenkulkulaitosja merenkulun oppilaitokset:Opinnäytetöitä hinaajatoiminnanriskitekijöistä jasäännöistä.Erityishuomio turvallisuusjohtamisjärjestelmänpoikkeamaraporttienanalysointiinja muutoksiin.Varustamojen ohjeisiin vaatimustarkistuslistoista.Luotsien tietämyksen lisäyskoulutuksella, oppilaitoksetkehittävät opetusta hinaajienoperointiaiheissaTiedottamisen puutteet lastistaTiedottaminen puhelimitse:Evakuointitilanteessa avunsaaminen muilta aluksilta olisipitkittynyt.Taulukko jatkuu seuraavalle sivulle24

21Taulukko jatkuu edelliseltä sivultaTaulukko 1. Erityyppisten satama- ja merionnettomuuksien raporttitiivistelmiä.Tekijä, vuosi, teos, painopaikkaMS Singeldiep, tapaturmaKotkan satamassa11.1.2006.Onnettomuustutkintakeskus.Tutkintaselostus B1/2006M.Tilanteeseen liittyväyhteistyöViranomaistahot Tilanteet KehittämiskohteetKaakkois-Suomen hätäkeskus,pelastuslaitos,keskussairaala, STM:ntyösuojeluosasto, Kymenja Uudenmaan työsuojeluviranomaiset,poliisi,Suomen ja Hollannin Antillienmerenkulkuviranomaiset,GermanischerLloyd (tarkastaja), OySaimaa Terminals Ab,Kotkan satamaoperaattori,Coops & NieborgHoogezandKansiluukun siirtonosturinkoukkujenkiinnitystä nosturintaskuihin eiollut varmistettu.Nosturi suistui kiskoilta,kansiluukkuirtosi koukuistaanja putosi lastiruumaan.Myös kuljettaja putosilastiruumaan,loukkaantui vakavastija kuoliRaportissa ei mainitasatamaviranomaistenosallistumista viranomaisyhteistyöhön.Raportissa ei huomioitusatamajärjestystä eikäturvallisuusmääräyksiä.Laivan kapteenin tai laivanhenkilökunnantraumaattisen kokemuksestavarten ei kutsuttupaikalle kriisityöntekijöitä.Missä määrin eri viranomaistahot olivat oppineet tuntemaan toisensa ja toistensaMissä määrintoimintatavat,eri viranomaistahotkielen ja kulttuurin,olivat oppineetei selviätuntemaanraporteista.toisensaSäännöllisestäja toistensatoimintatavat, kielen ja kulttuurin, ei selviä raporteista. Säännöllisestä eri viran-eriomaistahojen viranomaistahojen yhteistyöstä yhteistyöstä ollut mainintoja. ei ollut mainintoja. Eri viranomaistahojen Eri viranomaistahojen yhteistyö yhteistyöoli yllättäen satunnaista, onnettomuustilanteissa yllättäen onnettomuustilanteissa tapahtuvaa. Turvallisuusjohtamisjär-tapahtuvaa. Turvalli-olisatunnaista,jestelmät suusjohtamisjärjestelmät olivat lähes kaikilla olivat käytössä, lähes kaikilla mutta niitä käytössä, ei ollut mutta sisäistetty niitä ei päivittäiseksitoimintatavaksi. Turvallisuusjohtamisen yhteinen kulttuuri oli mainittu yhdes-ollut sisäistettypäivittäiseksi toimintatavaksi. Turvallisuusjohtamisen yhteinen kulttuuri olisä onnettomuusraportissa kehittymättömäksi. Toisessa raportissa turvallisuusjohtamisenmainittu kehittymättömyys yhdessä onnettomuusraportissa oli arvioitu yhdeksi kehittymättömäksi. yhteiseksi onnettomuustekijäksi.Toisessa raportissaturvallisuusjohtamisen kehittymättömyys oli arvioitu yhdeksi yhteiseksi onnettomuustekijäksi.4.4 Viranomaisyhteisyön hyviä käytäntöjäEri viranomaistahojen yhteistyöstä on hyviä yhteistyökäytäntöjen kokeiluja. Seuraavana4.4 Viranomaisyhteisyön on taulukoituina eri viranomaisten hyviä käytäntöjä suunniteltuja ja hyviksi havaittuja pilottimallejatiettyjen asioiden yhdessä hoitamiseksi.Eri viranomaistahojen yhteistyöstä on hyviä yhteistyökäytäntöjen kokeiluja. Seuraavanaviranomaiset on taulukoituina (Merivoimat-Rajavartiolaitos-Merenkulkulaitos) viranomaisten suunniteltuja hyviksi havaittuja ovat teh-pi-Merellisetneet lottimalleja pitkään yhteistyötä. tiettyjen asioiden Vuodesta yhdessä 1997 hoitamiseksi.lähtien oma-aloitteista yhteistyötä on nimitettyMETO -yhteistyöksi. Aluksi yhteistyö on ollut operatiivis-teknistä, jostaon Merelliset edetty avoimeen viranomaiset rutiininomaiseen (Merivoimat-Rajavartiolaitos-Merenkulkulaitos) tietojen vaihtoon, yhteiskuljetuksiin, ovat alustentehneet yhteiskäyttöön pitkään yhteistyötä. ja laituriyhteistyöhön. Vuodesta 1997 Yhteistyöllä lähtien oma-aloitteista on tehostettu yhteistyötä toimintaa,saatu kustannussäästöjä ja lisätty meriturvallisuutta. METO -yhteistyö palkittiinon nimitetty METO -yhteistyöksi. Aluksi yhteistyö on ollut operatiivis-teknistä,13.9.2007 SEA SUNDAY- merenkulun turvallisuuspalkinnolla 10 vuoden yhteistyötä.jostahttp://www.mil.fi/merivoimat/artikkelit/3365.dspon edetty avoimeen rutiininomaiseen tietojen vaihtoon, yhteiskuljetuksiin,25

Merenkulkulaitoksen toimeksiannosta Pekka Erkama, Arto Helovuo ja Mirva SalokorpiHuperman Oy:stä ovat tehneet esiselvityksen (2007) komentosiltayhteistyönkehittämisestä merenkulun turvallisuuden parantamiseksi. Tutkimuksella oliselvitetty vallitsevia käytäntöjä komentosillalla, komentosiltatyön uhkia ja virheitäsekä koulutuksen yhteyksiä henkilöstön toimintaan. Selvityksen aineisto oli koottuonnettomuustutkintaraporteista, koulutussisällöistä sekä varustamoiden ja koulutusorganisaatioidenedustajien haastatteluista.Selvityksessään he olivat havainneet uhkien ja virheiden hallintaan liittyvien käytäntöjenvaihtelevan varustamoiden, alusten ja miehistöjen välillä. Selvityksessä olilöydetty erittäin kehittyneitä inhimillisten virheiden hallintaan liittyviä käytäntöjäja myös puutteellisia toimintamalleja. Selvityksessään he ovat päätyneet siihen,etteivät nykyinen koulutus ja toiminnanohjaus anna komentosiltahenkilöstölleriittävän käytännönläheisiä välineitä tehokkaaseen uhkien ja virheiden hallintaan.Asiantuntijahaastatteluissa oli ilmennyt, että operatiivisesti toiminnasta ja henkilöstönkoulutuksesta vastaavien yhteistyön puute oli johtanut siihen, ettei koulutuskohdentunut niihin uhkatekijöihin, jotka kyseisen varustamon toiminnassa ovatkeskeisimpiä. Koulutuksen suunnittelun pitäisi perustua operatiivisiin tarpeisiin.Poliisi, tulli ja rajavartiolaitos (PTR). Tutkija Anna-Liisa Heusala Poliisiammattikorkeakoulusta on tutkinut (Heusala 2007, 21 - 26) poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen(PTR) välistä yhteis työtä ja todennut kehityksen kulkevan kohtitoimintakulttuuria, jossa perinteiset virka kuntien rajat madaltuvat ja työtä tehdäänyhteisesti suunniteltujen päämäärin hyväksi. Heusala toteaa nykyisessä yhteistyössäolevan keskeistä paikallisen ja alueellisen sopi misen, jossa tavoitellaankustannussäästöjä ja toiminnan tehokkuuden lisäystä. Paikal linen ja alueellinenviranomaisyhteistyö eivät riitä, vaan tarvitaan pitkäjänteistä kan sainvälisen viranomaisyhteistyönkehittämistä. Kansainvälisestä pitkäjänteisestä viran omaisyhteistyöstäovat Heusala ym. (2008) kuvanneet erinomaisen esimerkin Suomenja Venäjän viranomaisten yhteistyöstä edistää rajaturvallisuutta ja kehittääkansainvä listä rikostorjuntaa.Pelastustoimi, terveystoimi ja hätäkeskus. Kehittämispäällikkö Taisto Hakala Helsinginpelastuslaitoksesta on kuvannut Helsingin kaupungin pelastustoimen ja terveystoimenyli 100 vuotta kestänyttä viranomaisyhteistyötä kumppanuutena (Hakala2007, 27–37). Hyvän kumppanuuden Hakala on arvioinut perustuvan kahdeneri viranomaistahon identtisiin arvoihin ja hu manistiseen ihmiskäsitykseen.Pitkästä kumppanuudesta on syntynyt ensihoitopal velu, kaksi ammattitutkintoaeli palomies-sairaankuljettajan koulutusoh jelma ja ammattikorkeakouluissa Ensihoitajankoulutus. Lääkäriambulanssitoiminnan käynnistäminen on yksi yhteistyönsaavutus.26

Terveystoimen ja pelastuslaitoksen viranomaisten kanssa yhteistyössä on kolmasviranomaistaho eli hätäkeskushenkilöstö, joka toimii ”tietologistiikkakeskuksena”.Ensihoitojärjestelmä yhdistää hätätilanteessa tarvittavan osaamisen javoimava rat yhteiseen toimintaprosessiin, joka etenee tilannearviosta ja potilaankiireluokituk sesta hälyttämiseen, pelastamiseen, hoitamiseen ja hoidon jatkuvuudenvarmistami seen.Pitkän kumppanuuden ansioita ovat myös viranomaistahojen välille kehitettyproses sijohtamisen malli, jossa ydinprosesseina olivat aluksi tiettyjen potilasryhmienpotilai den hoitolinjat ja prosessitiimit. Toimintaa suunnitellaan, seurataan,arvioidaan ja kehi tetään Euroopan laatupalkintokriteeritön mukaisesti. Ensihoitojärjestelmäntoteutusta suunnittelevat molemmat viranomaistahot yhdessä erilaistaasiantuntijuutta hyödyn täen arvioimalla vuosittain nykytilan, tulevaisuudenmuutostarpeet asiakastarpeissa, toimintaympäristössä ja ensihoitoprosessissa sekämuodostamalla tulevaisuuden ta voitteet ja toteuttamisen menettelyt. Vahvistetuttavoitteet on jaettu toimijoiden yk silöllisiksi tavoitteiksi. (Hakala 2007, 27–37.)Taulukkoon 2 on koottu tiivistetysti tiedot edellä kuvatuista viranomaisyhteistyönkokeiluista käytännön ongelmien ratkaisemiseksi ja väestön turvallisuuden parantamiseksisekä edelleen kehittämisen ehdotukset.27

24Taulukko 2. Eri viranomaistahojen yhteistyökokeilujen tiivistettyjä kuvauksia.Tekijä, vuosi, teos, Viranomaistahot Hyödyt ja tilanteet KehittämiskohteetVirta Sirpa. 2001. Poliisi, Sosiaaliala tarvitsee poliisia:Lastensuojelu, Nuorisotyö,Uhkaavat ja väkivaltaisetasiakastapaamiset,Päihteet Rikollisuuteenajautumisen tunnistaminenja ennalta ehkäisyPoliisin turvallisuusapuaturvallisuusyhteistyö jaturvallisuusverkostot. TaY,Hallinto-tieteen laitos.Turvallisuus-hallinto 2001A 26. Yliopistopaino, JuvenesPrint. TampereHakala Taisto 2007, 1, 27-37. Helsingin pelastustoimenja terveydenhoidonkumppanuus ensihoitopalveluntuottamisessa.Teoksessa: Viranomaisyhteistyö– hyvät käytännöt.Pelastusopiston julkaisu,D-sarja: Muut 1/2007Porola Heikki. 2007, 1,38–43. Turvallisuus suurissayleisötapahtumissa.Teoksessa:Viranomaisyhteistyö – hyvätkäytännöt. Pelastusopistonjulkaisu,D-sarja: Muut 1/2007Hemmilä Reino. 2007, 1,44–54 Räjähteiden poistotaajama-alueelta.Teoksessa: Viranomaisyhteistyö– hyvätkäytännöt. Pelastusopistonjulkaisu, D-sarja:Muut 1/2007Kohvakka Kimmo. 2007, 1,58–71. Viranomaisyhteistyöpääkaupunkiseudunriskianalyysityöskentelyssä- tarkastelussa häiriötilanteetja poikkeusolot. Julkaisu:Viranomaisyhteistyö-hyvät käytännöt. Pelastusopistojulkaisu, D-sarja:Muut 1/2007. KuopioPoliisi tarvitsee sosiaalialaa:LastensuojelutapauksetPelastustoimiTerveydenhoitoHätäkeskusEnsihoitopalveluYhteistyöstä on kehittynytensihoitopalvelu sekäPalomies-sairaankuljettajajaEnsihoitajakoulutuksetHätätilanteet,(suur)onnettomuudet, poikkeusolotPoliisi, pelastuslaitos, rajavartiolaitos,tulli ja puolustusvoimat,Tapahtumasta riippuen:ympäristö-, elintarvike-, säteilyturva-,ilmailu-, anniskelu-,viestintä- ja tuotevalvontaviranomaisetsekä valtioneuvosto,eduskunta, eriministeriöt ja ulkomaidenedustustot ja siviilijärjestäjä.Suuret yleisötapahtumatPoliisi, puolustusvoimat,pelastuslaitos, hätäkeskus,ympäristöviranomaiset,työsuojelupiirin ja Elimäenkunnan edustajat.Asutustaajaman alueellaammusten räjäyttäminenEspoon, Helsingin ja Vantaanpelastuslaitokset,Kauniaisten kaupunki, Sotilasläänija maapuolustuskorkeakouluVäestönsuojelusuunnitelma,johon poikkeusolojen riskianalyysiprosessiTilanteeseen liittyväyhteistyöHätätilanteessa yhdistäätarvittavan osaamisen jaresurssit yhteiseen prosessiin:Tilannearvio, potilaan tilanarvio ja kiireellisyysluokittelu,hälyttäminen, pelastaminen,hoitaminen ja hoidonjatkuvuuden varmistaminen.Kokonaisuuden prosessijohtaminen,jatkuva seuranta,arviointi ja kehittäminenKolmitasoinen turvallisuusjohtamisenorganisaatiomalli:poliisin yleisjohtajanjohtoryhmä sekä kenttäjohtajanja toimintojen suunnittelijanryhmät.Poliisin tukena johtokeskukset,joissa viranomaistahojenedustajat.Päivittäiset turvakokouksetja jatkuva tiedustelutiedonvälitys.Käsikirja toteutusmallistaYhteistyöviranomaisten tulisituntea toistensa toimintamallit,kyky ymmärtäätoisten ajatuksia, kieltä. Yhteistyöajanpituus merkittäväYhteistoiminta käynnistynytkäytännön tilanteidentarpeista, ei ylhäältä käskettynä.Erityistilanteisiin liittyväpitkäaikainen yhteistyöSuuronnettomuusvalmiudetPoikkeusolojen väestönsuojelujärjestelmäValmiusharjoituksetYhteinen uhkamallin tarkastelu,käytännön kokemuspelastustoiminnan johtamisestaonnettomuustilanteessaSelkeiden yhteistyökäytäntöjenja pelisääntöjentarveTiedonkulun nopeuttaminen,Poliisin nopeampitavoittaminen,Vastuun jakaminenHoitoprosessien kuvausten,toiminnan suunnittelun,mittaamisen,arvioinnin ja vertailunedelleen kehittäminenViranomaisyhteistyönlaajentaminen muihinviranomaistahoihin,toimintamallin maastouttaminen,siirtäminenvaltakunnallisesti.Hätäkeskustoimijatprosessin edelleen kehittämisessä?Selkeä kuva toimintamallistaon puutteellinenilmankäsikirjaaToimintaprosessit, toimenpiteetja eri toimijoidenoikeudet onerikseen määritelty,mutta miten toteutuvatyhteistyössä laajoissaongelmatilanteissa?Miten viranomaisyhteistyönonnistumistaseurataan, arvioidaanja hyödynnetään?Yhteistyökoulutus, jolloinpoikkeustilanteisiinvoidaan tehokkaamminvarautua?Useamman viranomaistahonyhteistyön mahdollisuus?28

Tiivistäen viranomaisyhteistyöpiloteista: Kuten METO -yhteistyössä, niin näissäesimerkeissä yhteistyöhön on johtanut tarve ratkaista jokin turvallisuusongelma.Ongelmanratkaisun johtoon on ensin tarvittu ”yhteistyön aloitusveturi”. Mitä pitemmänaikaa yhteistyötä on harjoiteltu ja tehty, sitä paremmin yhteistyökumppanitovat pystyneet hyödyntämään toistensa asiantuntemusta kumppaneina, ja sitäparemmin yhteisiä asioita ja koulutuksia on viety systemaattisesti eteenpäin. Reviirienvartioinnin pelko on hävinnyt, on laadittu yhteisiä kehittämisstrategioitaja turvallisuusjohtamisjärjestelmiä väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.29

5. Viranomaisyhteistyön kehittämiskohteetasiantuntijoiden arvioiminaTutkimusaineistoa moniammatillisen turvallisuusjohtamisen viranomaisyhteistyöstäkoottiin myös ZEF -sähköpostikyselyllä (liite1) toukokuussa 2009 eri toimialojenviranomaisilta (N=71) sekä haastattelemalla eri alojen viranomaisia valtakunnalliselta,alueelliselta ja paikalliselta tasolta (N= 15) loka-marraskuussa 2009.Lisäksi terveyden edistämisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijalaati opinnäytetyön, jonka aiheena oli: Kirkon kriisityö - Kouvolan seurakunnanvalmius toimia väestöä koskevissa kriisitilanteissa ja yhteistyössä muiden viranomaistahojenkanssa. Opinnäytetyö valmistui maaliskuussa 2010.5.1 Monialaisen viranomaisyhteistyön alkuselvitysSähköpostikyselyllä selvitettiin, miten eri viranomaiset tapaavat toisiaan, tapaamistensäännöllisyyttä tai satunnaisuutta sekä niitä seikkoja, joissa eri viranomaistahojentulisi kehittää yhteistyötä. Lisäksi selvitettiin, miten viranomaisyhteistyötäja turvallisuusjohtamista seurattiin, arvioitiin ja edelleen kehitettiin. Kyselylomakkeessamäärällisiä, eri viranomaistahojen yhteistyötä kartoittavia kysymyksiäoli 10 ja avoimia kysymyksiä 7. Avoimilla kysymyksillä tiedusteltiin vastaajien arviointejaviranomaisyhteistyön ongelmista ja virnaomaisyhteistyön kehittämisenkeinoista. Sähköpostitse saatuja tietoja tarkasteltiin myös SPSS -tilasto-ohjelmanavulla, jolloin saatiin lisätietoja ristiintaulukoimalla muuttujia. Avoimet kysymyksetryhmiteltiin asiasisältöjen mukaisiin ryhmiin ja tuotettiin raporttiin myös suorinalainauksina.Sähköpostikyselyyn vastanneista oli aluetason viranomaisia 39, paikallistasolta 32ja valtakunnalliselta tasolta 29 prosenttia (kuvio 3). Eri viranomaistahoja oli kaikkiaan16 (liite 1).30

son viranomaisia 39, paikallistasolta 326ja valtakunnalliselta tasolta 29 prosent-son tia (kuvio viranomaisia 2). Eri viranomaistahoja 39, paikallistasolta oli 32 kaikkiaan ja valtakunnalliselta 16 (liite 1). tasolta 29 prosenttia(kuvio 2). Eri viranomaistahoja oli kaikkiaan 16 (liite 1).son viranomaisia 39, paikallistasolta 32 ja valtakunnalliselta tasolta 29 prosenttia(kuvio 2). Eri viranomaistahoja oli kaikkiaan 16 (liite 1).Kuvio 2. ZEF -sähköpostikyselyyn vastanneet paikallistason,aluetason ja valtakunnan tason viranomaiset, %.Kuvio 2. ZEF -sähköpostikyselyyn vastanneet paikallistason,Kuvio 3. 2. ZEF ZEF aluetason -sähköpostikyselyyn ja valtakunnan vastanneet paikallistason, vastanneet viranomaiset, aluetason paikallistason, ja %.Kyselyyn vastanneiltavaltakunnan aluetason (N=71)tason ja viranomaiset, valtakunnan tiedusteltiin,%. tason seurataanko viranomaiset, viranomaisyhteistyön%.Kyselyyn onnistumista Kyselyyn vastanneilta jatkuvasti (N=71) ja arvioidaanko tiedusteltiin, sitä säännöllisesti seurataanko (kuviot viranomaisyhteistyön3 ja 4)? onnistumistavastanneilta jatkuvasti (N=71) ja arvioidaanko tiedusteltiin, sitä säännöllisesti seurataanko (kuviot 4 viranomaisyhteistyönja 5)?Kyselyynonnistumista jatkuvasti ja arvioidaanko sitä säännöllisesti (kuviot 3 ja 4)?onnistumista jatkuvasti ja arvioidaanko sitä säännöllisesti (kuviot 3 ja 4)?Kuvio 3. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnitviranomaisyhteistyön onnistumisen seurannasta.Kuvio 4. 3. Sähköpostikyselyyn vastanneiden vastanneiden (N=71) arvioinnit (N=71) viranomaisyhteistyön arvioinnitKuvio 3. onnistumisen Sähköpostikyselyyn viranomaisyhteistyön seurannasta. vastanneiden onnistumisen (N=71) seurannasta. arvioinnitviranomaisyhteistyön onnistumisen seurannasta.Kuvio 5. 4. Sähköpostikyselyyn vastanneiden vastanneiden (N=71) arvioinnit (N=71) arvioinnitviranomaisyhteistyönonnistumisen arvioinnista.onnistumisen arvioinnista.Kuvio 4. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnitviranomaisyhteistyön onnistumisen arvioinnista.viranomaisyhteistyön onnistumisen arvioinnista.Kuvio 4. Sähköpostikyselyyn vastanneiden 31(N=71) arvioinnit

Valtakunnan ja paikalliselta tasolta sähköpostikyselyyn vastanneista (N=71) reilukolmannes ja aluetasolta joka neljäs tiesi viranomaisyhteistyön onnistumistaseurattavan (taulukko 3). Puolet valtakunnan tasolta vastanneista ja joka neljäsaluetasolta sekä reilu kolmannes paikallistasolta arvioi viranomaisyhteistyönonnistumista seurattavan säännöllisesti (taulukko 4). Noin puolet kyselyyn vastanneistavaltakunnan ja aluetason viranomaisista arvioi, ettei yhteistyön onnistumistaseurata eikä arvioida säännöllisesti.Valtakunnan ja paikalliselta tasolta sähköpostikyselyyn vastanneista (N=71) reiluValtakunnan ja paikalliselta tasolta sähköpostikyselyyn vastanneista (N=71) reilukolmannes kolmannes ja aluetasolta ja joka neljäs tiesi tiesi viranomaisyhteistyön onnistumista onnistumista seurattavan3). Puolet valtakunnan tasolta vastanneista ja joka neljäs aluetasoltasekä reilu kolmannes paikallistasolta arvioi viranomaisyhteistyön onnistu-seurattavan (taulukko 3). Puolet valtakunnan tasolta vastanneista ja joka neljäsaluetasolta mista seurattavan sekä reilu säännöllisesti kolmannes (taulukko paikallistasolta 4). Noin puolet arvioi kyselyyn viranomaisyhteistyönvastanneistavaltakunnan ja aluetason viranomaisista arvioi, ettei yhteistyön onnistumista seurataeikä arvioida säännöllisesti.onnistumista seurattavan säännöllisesti (taulukko 4). Noin puolet kyselyyn vastanneistavaltakunnan ja aluetason viranomaisista arvioi, ettei yhteistyön onnistumistaTaulukko seurata 3. eikä Seurataanko arvioida viranomaisyhteistyön säännöllisesti. onnistumista jatkuvasti?Taulukko 3. Seurataanko Valtakunnan viranomaisyhteistyön taso Aluetaso onnistumista Paikallinen jatkuvasti? taso%%%Kyllä Valtakunnan 36,4 taso Aluetaso 26,3 Paikallinen 38,5 tasoEi 45,4 %57,9 %15,3 %En Kyllä tiedä 18,2 36,4 15,8 26,3 38,5 46,2Ei 45,4 57,9 15,3Yhteensä En tiedä 100,0 18,2 100,0 15,8 100,0 46,2Yhteensä 100,0 100,0 100,0Taulukko 4. Arvioidaanko viranomaisyhteistyön onnistumista säännöllisesti?Taulukko 4. Arvioidaanko Valtakunnan viranomaisyhteistyön taso Aluetaso onnistumista Paikallinen säännöllisesti? taso%%%Valtakunnan taso Aluetaso Paikallinen tasoKyllä 50,0 26,3 38,5%%%Ei 40,0 63,2 30,8Kyllä 50,0 26,3 38,5En tiedä 10,0 10,5 30,8Ei 40,0 63,2 30,8Yhteensä En tiedä 100,0 10,0 100,0 10,5 100,0 30,8Yhteensä 100,0 100,0 100,027Sähköpostikyselyyn vastanneilta tiedusteltiin myös, onko heidän organisaatiossaSähköpostikyselyyn vastanneilta tiedusteltiin myös, onko heidän organisaatiossalaadittu Sähköpostikyselyyn turvallisuusohjelma. vastanneilta Joka tiedusteltiin viides vastaajista myös, onko arvioi, heidän ettei organisaatiossaturvallisuusohjelmaalaadittu laadittu ole, mutta turvallisuusohjelma. neljä viidestä Joka vastaajasta viides vastaajista arvioi, arvioi, että arvioi, ettei heillä turvallisuusohjelmaaole, mutta neljä viidestä vastaajasta arvioi, että heillä on joko varmasti (41ettei on turvallisuusohjelmaa%) %) tai ole, tai todennäköisesti mutta neljä viidestä (38 (38 %) laadittu %) vastaajasta laadittu organisaatioon organisaatioon arvioi, turvallisuusohjelma. että heillä turvallisuusohjelma.on joko Missä varmastijoko varmasti(41Missä (41 %) määrin tai todennäköisesti turvallisuusohjelmaturvallisuusohjelma (38 ohjaa %) henkilöstönohjaa laadittu henkilöstön organisaatioon toimintaa, jos lähestoimintaa, turvallisuusohjelma.kaksi viidestäjos lähes kaksiarvioi, että organisaatiossa todennäköisesti on turvallisuusohjelma?viidestä Missä määrin arvioi, että turvallisuusohjelma organisaatiossa ohjaa todennäköisesti henkilöstön on toimintaa, turvallisuusohjelma? jos lähes kaksiviidestä Turvallisuusjohtamiseen arvioi, että organisaatiossa liittyviä kysymyksiä todennäköisesti sähköpostikyselyssä on turvallisuusohjelma?olivat muunmuassa kysymykset organisaatioiden turvallisuustavoitteista ja henkilöstön perehdyttämisestäarvioimaan liittyviä työnsä vaaroja kysymyksiä sekä läheltäpiti sähköpostikyselyssä -tilanteiden kirjaamisesta olivat muunTurvallisuusjohtamiseenmuassa Turvallisuusjohtamiseen ja kysymykset niiden säännöllisestä organisaatioiden liittyviä arvioimisesta. kysymyksiä turvallisuustavoitteista Oman organisaation sähköpostikyselyssä turvallisuustavoitteetja henkilöstön olivat muun perehdyttämisestämuassa kysymykset arvioimaan organisaatioiden työnsä vaaroja turvallisuustavoitteista sekä läheltäpiti ja -tilanteiden henkilöstön kirjaa-pe-olivat paremmin tiedostettuja, sillä sähköpostikyselyyn vastanneista joka kymmenesesitti, ettei turvallisuustavoitteita ole asetettu, mutta reilu puolet vastanneistamisestarehdyttämisestä arvioi, että organisaatiossaja niiden säännöllisestäarvioimaan on työnsä varmastiarvioimisesta.vaaroja asetettu sekä turvallisuustavoitteetOmanläheltäpitiorganisaation-tilanteiden (kuvio 6) jaturvallisuustavoitteetkirjaamisestrojaja (kuvio olivatperäti 70 % vastanneista esitti henkilöstön perehdytetyn arvioimaan työnsä vaa-niiden 7). paremminsäännöllisestätiedostettuja,arvioimisesta.silläOmansähköpostikyselyynorganisaation turvallisuustavoitteetolivat paremmin tiedostettuja, sillä sähköpostikyselyynvastanneistavastanneista32joka kymmenes esitti, ettei turvallisuustavoitteita ole asetettu, mutta reilu puo-joka kymmenes esitti, ettei turvallisuustavoitteita ole asetettu, mutta reilu puoletvastanneista arvioi, että organisaatiossa on varmasti asetettu turvallisuusta-

2828voitteet (kuvio 5) ja peräti 70 vastanneista esitti henkilöstön perehdytetyn arvioimaantyönsä vaaroja (kuvio 6).voitteet (kuvio 5) ja peräti 70 % vastanneista esitti henkilöstön perehdytetyn arvioimaantyönsä vaaroja (kuvio 6).Kuvio 5. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnit6. vastanneiden (N=71) arvioinnit organisaationsaKuvio 5.turvallisuustavoitteista.organisaationsaSähköpostikyselyynturvallisuustavoitteista.vastanneiden (N=71) arvioinnitorganisaationsa turvallisuustavoitteista.Kuvio 6. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnithenkilöstönKuvio 6. Sähköpostikyselyynperehdyttämisestävastanneidenarvioimaan työnsä(N=71)vaaroja.arvioinnitKuvio 7. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnit henkilöstönhenkilöstön perehdyttämisestä arvioimaan työnsä vaaroja.perehdyttämisestä arvioimaan työnsä vaaroja.Läheltäpiti -tilanteiden kirjaamisen alle kolmannes vastaajista arvioi tehokkaaksiLäheltäpiti -tilanteiden kirjaamisen alle kolmannes vastaajista arvioi tehokkaaksiLäheltäpiti ja todennäköisesti -tilanteiden tehokkaaksi kirjaamisen reilu alle kolmannes (kuvio vastaajista 8) eli 65, 7 prosenttia arvioi tehokkaaksivastanneistaarvioi tehokkaaksi läheltäpiti -tilanteiden reilu kolmannes kirjaamisen (kuvio tehokkaaksi. 7) eli 65, Lähes prosenttia yhtä moni vas-ja todennäköisestija todennäköisesti (60 %) arvioi läheltäpiti tehokkaaksi -tilanteita reilu arvioitavan kolmannes säännöllisesti (kuvio 7) (kuvio eli 65, 9). 7 prosenttia vastanneistaarvioi läheltäpiti -tilanteiden kirjaamisen tehokkaaksi. Lähes yhtä motanneistaarvioi läheltäpiti -tilanteiden kirjaamisen tehokkaaksi. Lähes yhtä moni(60 %) arvioi läheltäpiti -tilanteita arvioitavan säännöllisesti (kuvio 8).ni (60 %) arvioi läheltäpiti -tilanteita arvioitavan säännöllisesti (kuvio 8).33Kuvio 7. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnitKuvio 7. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnit

Läheltäpiti -tilanteiden kirjaamisen alle kolmannes vastaajista arvioi tehokkaaksija todennäköisesti tehokkaaksi reilu kolmannes (kuvio 7) eli 65, 7 prosenttia vastanneistaarvioi läheltäpiti -tilanteiden kirjaamisen tehokkaaksi. Lähes yhtä moni(60 %) arvioi läheltäpiti -tilanteita arvioitavan säännöllisesti (kuvio 8).Kuvio 7. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnitläheltäpiti -tilanteiden kirjaamisen tehokkuudesta.29Kuvio 8. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnit läheltäpiti -tilanteidenkirjaamisen tehokkuudesta.Kuvio 8. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnitläheltäpiti -tilanteiden arvioinnin säännöllisyydestä.Kuvio 9. Sähköpostikyselyyn vastanneiden (N=71) arvioinnit läheltäpiti -tilanteidenarvioinnin säännöllisyydestä.Avoimeen kysymykseen, mitä ongelmia vastaajat arvioivat eri viranomaistahojenyhteistyössä olevan, tuli 46 vastausta. Vastanneista useimmat esittivät yhteistyönongelmiksi ajan puutteen sekä taloudellisten ja henkilöstövoimavarojen niukkuu-Avoimeen kysymykseen, mitä ongelmia vastaajat arvioivat eri viranomaistahojenyhteistyössä ten päällekkäiset olevan, toiminnot, tuli 46 säädösten vastausta. ja ohjeistusten Vastanneista ristiriitaisuudet useimmat sekä esittivät johta-yhden.Eri viranomaistahojen yhteistyön ongelmiksi koettiin myös eri viranomaisteistyömisjärjestelmienongelmiksi ajanerilaisuus.puutteenOngelmaksisekä taloudellistenkoettiin myös se,jaetteihenkilöstövoimavarojentoisen viranomaisenvälineitä, toimintaa ja toimintatapoja tunnettu eikä asioista tiedotettu riittävänniukkuuden. laajasti tai Eri ei tiedotettu viranomaistahojen lainkaan tai vedottiin yhteistyön salassapitomääräyksiin. ongelmiksi koettiin Yksi vastaajistatotesi kuitenkin, että ”tärkeimpien yhteistyötahojen toiminta tunnetaan niinmyös eri viranomaistenhyvin, etteipäällekkäisetongelmia juurikaantoiminnot,ole.” Yksittäisiäsäädöstenkommentteja:ja ohjeistusten ristiriitaisuudetsekä johtamisjärjestelmien erilaisuus. Ongelmaksi koettiin myös se, ettei toisen”Yhteistyötä tekee kukin omassa nurkassaan ilman vuorovaikutusta.”viranomaisen ”Kaikki välineitä, haluavat toimintaa koordinoida, ja toimintatapoja mutta kukaan ei halua tunnettu tulla koordinoiduksi”eikä asioista tiedotetturiittävän laajasti tai ei tiedotettu lainkaan tai vedottiin salassapitomääräyksiin.Yksi vastaajista totesi kuitenkin, että ”tärkeimpien yhteistyötahojen34toimin-

”Lähes aina on kyse yksittäisestä asiasta ja kokonaisuudet unohtuvat.””Liian vähän sovittuja asioita ja harjoituksia.”Kysymykseen viranomaisyhteistyön edelleen keittämiseksi oli 48 kehittämisehdotusta.Eniten viranomaisyhteistyötä haluttiin kehitettäväksi kaikilla ”hallinnonja toiminnan tasoilla käytännön haasteista ja havaituista tarpeista.” Kysymykseenvastanneet esittivät tarvittavan enemmän yhteisiä kehittämishankkeita, yhteisiä tapaamisiaja koulutuksia, jotta kasvot ja organisaatiot tulevat tutuiksi. Lisäksi esitettiintarvittavan säännöllisiä harjoituksia ja monien eri viranomaistahojen yhteistyönjohtamisen harjoituksia. Kielteisenä ilmauksena todettiin, että ”nykyisenkintason ylläpitäminen tuottaa aivan tarpeeksi aikataulullisia ongelmia” ja että,”nykyisillä resursseilla ei juuri ole mahdollisuutta kehittää yhteistyötä”. Yksittäisiävastauksia viranomaisyhteistyön kehittämiseksi esitettiin:”Toimijat yhteisen pöydän ääreen, siitä se alkaa.””Perehdyttämällä ensin oma henkilökunta toisten viranomaistentoimintaan ja sen jälkeen muut viranomaistahot omaan toimintaan.””Määrittelemällä kullekin viranomaiselle strategisesti tärkeätyhteistyökumppanit ja niiden mukaisesti yhteistyön muut puitteet.””Tarvitaan henkilökohtaisia suhteita.”, ”Tarvitaan yhteistyön veturia.”Sähköpostikyselyn vastausten perusteella päätettiin toteuttaa teemahaastattelu valtakunnan,aluehallinnon ja paikallisen tason viranomaisille. Teemahaastattelullakysyttiin tietoja niistä aihealueista, joiden kyselyyn vastanneet olivat arvioineeteniten edellyttävän viranomaisyhteistyön edelleen kehittämistä (liite 2).5.2 Turvallisuusjohtaminen viranomaisverkostossaTässä luvussa kuvataan eri viranomaisten näkemyksiä turvallisuusjohtamisenluonteesta ja keskinäisestä yhteistoiminnasta. Haastateltavana oli 15 kokenutta viranhaltijaaeri toimialoilta. Vapaamuotoiset haastattelut tehtiin syksyllä 2009 jakeskustelun pohjana oli liitteenä 2 oleva luokitusrunko. Haastattelut on dokumentoituotteina lausunnoista. Joissakin tapauksissa on selvyyden vuoksi kirjattu myöskysymys, johon kommentti liittyy. Kommentit ovat virkamiesten, mutta niiden irrottamisestalaajemmasta asiayhteydestä, tulkinnasta ja esittämisestä tässä raportissavastaavat raportin tekijät yksin.Millaista on yhteistyö eri viranomaisten kesken?”Sitä on paljon ja se on voimakkaasti lisääntynyt. Neljä asiakirjaamuodostaa siinä kehyksen: 1) Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinenselonteko, 2) Sisäisen turvallisuuden ohjelma, 3) Valtioneuvostonasiakirja: Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia,4) Yhteiskunnan huoltovarmuuden tavoitteet, yhteiskunnankriittinen infrastruktuuri ja kansalaisten toimeentulo.” (IX)35

Viranomaisten hallinnollisessa yhteistyössä toimia suunnitellaan ja pannaan toimeksiosana tavanomaista työtä. Usein turvallisuustoiminnaksi mielletään vaarataionnettomuustilanne, jossa vaaditaan nopeaa, tilanteeseen reagoivaa ja useinmyös näyttävää toimintaa. Sikäli, kun kyse on onnettomuudesta, on toiminnallemuodostunut käytäntöjä. Suuronnettomuuksien osalta on ”marssijärjestys” seuraava:”1. Niin kauan kuin on pelastettavaa: Pelastusviranomaiset japoliisi ottavat vastuun,2. Kun tilanne on rauhoittunut, onnettomuustutkintakeskus ottaatilanteen haltuun.3. Keskustelua etukäteissäännöistä ja paikallisista olosuhteista,4. Poliisi eristää paikan, tutkinta alkaa” (I)Marssijärjestystä pidetään pääsääntöisesti selkeänä. Kuitenkin oletettuun terrorismiinvarautuvia toimintasääntöjä arvioitiin tarpeelliseksi kehittää edelleen.”Kyllä se (marssijärjestys) on selvä maalla ja merellä. Merellä meripelastusviranomainenja meripelastuslaki on pitkälle kopioitu pelastuslaista.Erikoisonnettomuudet, terrorismin tyyppinen ei ole vielä selvää.Pelastusviranomainen johtaa joukkoja, on puheenjohtaja viranomaisfoorumissaja jokainen sitten johtaa omia joukkojaan.” IVKriisihallinto on hierarkkista. Toiminnan koordinointi keskitetään muutamillejohtohenkilöille. ”Hommaa on koordinoitava, mutta on aina yksi tai kaksi henkilöä,jotka toimivat tiettyjen tahojen kanssa; yhteistyötä voi olla päivittäin.” (VIII)Viranomaisten yhteistoiminnan tavoitteena on mm. preferenssien määrittely. Onmyös sovittava toimintojen järjestyksestä ja viranomaisten on oltava selvillä toistensaaikomuksista, jotta niitä ennakoidaan ja että ne olisivat onnistuneita:”Merialueella monialaonnettomuus, ensin ihmisten pelastaminen,sitten öljyntorjunta ja ympäristövahinkojen torjunta, marssijärjestyson sovittu. Ympäristöviranomaiset ovat mukana seuraamassa, muttaoma osuus tulee myöhemmin. Tulisi tavata eri viranomaisten aikajanallamerionnettomuudessa ja maalla ja satamissakin. Missä onse kynnys, jossa voidaan ottaa toisen viranomaisen asiat vaikka virka-apunaalkamaan. Pelastuslaitos ei voi jättää tulipalon sammuttamistaja lähteä öljyntorjuntaan. Tarvitsemme tietoja, tuleeko onnettomuustutkimuskeskusvai ei, jotta emme sotke jälkiä. Tiedotustilaisuuteentulisi olla kutsuttuna, jotta tietää tilanteen ja jatkotoimet…Harjoitukset ovat siinä mielessä hyvä, (että)… saa kootuksi… viranomaisjoukonja jokainen löytäisi oman roolinsa.” (VII)Missä vaiheessa maaviranomaiset tulevat kuvaan?:”Me ollaan suoraan yhteydessä rajavartiolaitokseen ja meripelastusjohtokeskushälyttää muita viranomaisia tarpeen mukaan. Meiltä onvaikka evakuointikeskus varuskunnista, majoitus-, kuljetus-, tervey-36

denhuoltokapasiteettia käytettävissä. Meripelastusjohtokeskus koordinoipelastustoimintaa, me annamme käsipareja.” (IX)Viranomaistoimintaa voidaan luonnehtia klusterien kaltaiseksi. Pelastus- ja poliisiviranomaisetmuodostavat valtionhallinnon ohjauksessa usein ensilinjan toimintajoukon.”Meri- ja maa-, sotilas- ja siviiliviranomaiset” muodostavat omat kokonaisuutensa.Terveysviranomaiset on toisinaan mielletty toimijaksi, joka astuu kuvaantoisessa aallossa tai viranomaiseksi, joka suorittaa ”turvallisuustilanteiden”jälkihoitoa. Seurakuntien henkilöstön profiili turvallisuusviranomaisten keskinäisessäjoukossa on matala. ”Terveysalaa ei mielletä turvallisuusviranomaistahoksi,vaan toimijaksi, joka hoitaa, kun tilanne on ohi.” (IV)Terveysalalla turvallisuustoiminnot suuntautuvat eri taholle. Oheisena on kuvattuvuosittaista viranomaisyhteistyötä yhdestä alueellisesta terveydenhuollon organisaatiosta.”…Puolustusvoimien kanssa merkittävä on yhteistoimintasopimus,jonka mukaan siviilipuolen erikoissairaanhoito hoitaa sotilaiden erikoissairaanhoidonja terveydenhuollon poikkeusolojen järjestelytsuunnitellaan yhdessä. Yhteissuunnittelua ei ole vielä aloitettu. Tietoturvaohjettatehdään tiiviisti alueellisten tietohallintoviranomaistenkesken. Poliisiyhteistyötä on muutaman kerran vuodessa joko omaanuhka-arvioon tuen hakemista tai poliisille uhka-arvion tehtäväksi antoa.Kuntayhteistyötä on eniten potilasturvallisuudessa. SHP tarjoaalustan kunnille Haipro -potilasturvallisuuden ja läheltä piti -tilanteidentietojärjestelmän käyttöönottoon, valtakunnallista yhteistyötä onturvallisuusvastaavien yhteistapaamisina ja erilaisilla neuvottelupäivillä.Hätäkeskuslaitosuudistuksen yhteydessä kuuleminen oli melkovähäistä, muodollista. Viimeaikoina alueen oppilaitosten kanssa onollut yhteistyötä pandemiaan varautumiseksi” (IV)Viranomaistoiminnassa on myös säätelemätöntä, jopa satunnaiseksi kuvattua yhteistoimintaa.Voidaan olettaa, että viranomaisten oma toimeliaisuus määritteleenäitä kontakteja:”Operatiivisesti ei paljoa (yhteistyötä terveysalan kanssa), pandemioihinvarautumisessa, valmiusharjoituksissa ja lääninvalmiustoimikunnassa.Aika paljon viranomaisyhteistyöstä on sattumaa, henkilökohtaisiakontakteja esimerkiksi SPR:n kanssa.” (X)Viranomaisyhteistyössä haasteena on hallinnonalan erikoistuminen ja hierarkkinenjohto, vertikaalinen ”toiminnan putki”, joka ulottuu keskushallinnosta kuntaan.Kuinka saadaan aikaan riittävä horisontaalinen yhteistoiminta? ”Pyrkimyson päästä putkihallinnosta eroon, vaikka kukin viranomainen vastaa ja johtaaomia yksiköitään.” (IX)37

lun tasolla, jonka tulisi puolestaan johtaa operatiiviseen yhteistoimintaan:”Jokainen virasto luo oman varautumissuunnitelman. Pohja tuleekaupungilta: Siihen kuuluu valmiussuunnitelma, väestönsuojelusuunnitelma,ja meille tulee Liikenne- ja viestintäministeriöltä ohje merenkulunvarautumisesta. Merenkulun varautuminen toteutetaan sotilaallistenpuolien kanssa yhdessä, sotilaalliseen tilanteeseen varautuminen,sotatilan tai poikkeusolojen takia. Merenkulun, rajavartioston-ja tullin kanssa yhteistyö sujuu ja kaupungilta yhteistyössä onlaaja viranomaisverkosto. Liikenne- ja viestintäministeriön kanssa yh-Horisontaalista yhteistoimintaa valmistellaan suunnittelun tasolla, jonka tulisipuolestaan johtaa operatiiviseen yhteistoimintaan:”Jokainen virasto luo oman varautumissuunnitelman. Pohja tuleekaupungilta: Siihen kuuluu valmiussuunnitelma, väestönsuojelusuunnitelma,ja meille tulee Liikenne- ja viestintäministeriöltä ohje merenkulunvarautumisesta. Merenkulun varautuminen toteutetaan sotilaallistenpuolien kanssa yhdessä, sotilaalliseen tilanteeseen varautuminen,sotatilan tai poikkeusolojen takia. Merenkulun, rajavartioston-ja tullin kanssa yhteistyö sujuu ja kaupungilta yhteistyössä onteistyölaajatuleeviranomaisverkosto.Satamaliiton kautta.Liikenne-(II)ja viestintäministeriön kanssayhteistyö tulee Satamaliiton kautta. (II)Klusterimalli. Hyväksi todetuista toimintamalleista, viranomaisille suoritetustaKlusterimalli. Hyväksi todetuista toimintamalleista, viranomaisille suoritetustasähköpostikyselystä ja asiantuntijoiden haastatteluista poimien koottiin suuntaaantavia klusterimalleja keskeisistä yhteistyötä tekevistä viranomaisista.sähköpostikyselystä ja asiantuntijoiden haastatteluista poimien koottiin suuntaaantavia klusterimalleja keskeisistä yhteistyötä tekevistä viranomaisista.Kuvio 9. Ympäristöviranomaisten yhteistyötahoja. Lähde: Sähköpostikyselyt jaKuvio 10. Ympäristöviranomaistenasiantuntijoiden haastattelutyhteistyötahoja.loka-joulukuuLähde: Sähköpostikyselyt2009.jaasiantuntijoiden haastattelut loka-joulukuu 2009.38

3434Kuvio 10. Pelastustoimen Kuvio 11. Pelastustoimen viranomaisten yhteistyötahoja. Lähde: Sähköpostikyselyt ja jaasiantuntijoiden haastattelut loka-joulukuu 2009.Kuvio 10. Pelastustoimen viranomaistenhaastattelutyhteistyötahoja.loka-joulukuuLähde:2009.Sähköpostikyselyt jaasiantuntijoiden haastattelut loka-joulukuu 2009.Kuvio 11. Poliisin yhteistyötahoja. Lähde: Sähköpostikyselyt ja asiantuntijoidenKuvio 11. Kuvio Poliisin 12. Poliisin yhteistyötahoja.haastattelutLähde: loka-joulukuuSähköpostikyselyt 2009.ja asiantuntijoiden ja asiantuntijoidenhaastattelut loka-joulukuu 2009.haastattelut loka-joulukuu 2009.39

Kuvio 11. Poliisin yhteistyötahoja. Lähde: Sähköpostikyselyt ja asiantuntijoidenhaastattelut loka-joulukuu 2009.Kuvio 12. Kuvio 13. Sosiaaliviranomaisten yhteistyötahoja. Lähde: Lähde: Sähköpostikyselyt ja jaasiantuntijoiden haastattelut loka-joulukuu 2009.haastattelut loka-joulukuu 2009.35Kuvio 13. Satamaviranomaisten yhteistyötahoja. Lähde: Sähköpostikyselyt jaKuvio 14. asiantuntijoiden Satamaviranomaisten haastattelut yhteistyötahoja. loka-joulukuu Lähde: Sähköpostikyselyt 2009.. jaasiantuntijoiden haastattelut loka-joulukuu 2009.40

Kuvio 13. Satamaviranomaisten yhteistyötahoja. Lähde: Sähköpostikyselyt jaKuvio 13. Satamaviranomaisten asiantuntijoiden haastattelut yhteistyötahoja. loka-joulukuu Lähde: Sähköpostikyselyt 2009..jaasiantuntijoiden haastattelut loka-joulukuu 2009..Kuvio 14. Terveysalan viranomaisten yhteistyötahoja. Lähde: Sähköpostikyselyt jaKuvio 14. Terveysalan Kuvio asiantuntijoiden 15. Terveysalan viranomaisten haastattelut yhteistyötahoja. loka-joulukuu Lähde: 2009. Sähköpostikyselyt ja jaasiantuntijoiden haastattelut loka-joulukuu 2009.asiantuntijoiden loka-joulukuu 2009.Kuvio 15. Seurakunta viranomaisena ja yhteistyötahot. Lähde: Kerttula Silja. 2010.Kuvio 15. Seurakunta Kirkon kriisityö. viranomaisena Ylempi AMK ja yhteistyötahot. -tutkinto. KyAMK, Lähde: Kotka 2010. Kerttula Silja. 2010.Kuvio Kirkon 16. kriisityö. Seurakunta Ylempi viranomaisena AMK -tutkinto. ja yhteistyötahot. KyAMK, Lähde: Kotka Kerttula 2010. Silja. 2010.Kirkon kriisityö. Ylempi AMK -tutkinto. KyAMK, Kotka 2010.Turvallisuuskäsite. Viranomaisten keskuudessa on useita turvallisuuden käsitteitä.Ne pohjautuvat osittain jokaisen omaan kokemukseen ja vastuualueeseen. Turvallisuudellaymmärretään 1) puolustautumista ulkoisia uhkia vastaan, jopa sotataipoikkeusolosuhteissa. Tämä on yksi turvallisuusajattelun kansallisista historiallisistajuurista. Turvallisuudeksi ymmärretään 2) elinympäristön uhkien ja onnettomuuksienminimointi, 3) kriisin poliittinen ja mediahallinta. Turvallisuudenkäsitteen piiriin tuodaan myös 4) turvallisuustoimintaan liittyvä poliittinen päätöksentekoja tiedottaminen. Turvallisuudeksi mielletään myös 5) hyvinvoinnistahuolehtiminen ja 6) työn tekemisen turvallisuus, työympäristön turvallisuus ja ergonomia.Näin turvallisuuden käsite on monimuotoinen, monitasoinen, tapaus-41

kohtainen ja muuttuva. Turvallisuuskäsitteiden kokoava tekijä on yhteistyö, yhteistoiminta.Turvallisuus voidaan nähdä prosessina, jossa erilaiset intressit; välittömät ja pidemmänaikavälin tavoitteet saavat tavoitteellisen ja toiminnallisen muodon. Tällöinturvallisuuden käsite voi kulloisenakin tavoitteena ja yhteistoimintana ollahyvinkin kirkas ja saumaton.”Turvallisuus tarkoittaa kaikkia niitä toimenpiteitä, käytäntöjä, joillayritetään estää vahingot, materiaalin häviäminen tavalla tai toisella.Rikospuoli on turvallisuusalue. (XI)”Turvallisuus-käsite on ongelmallinen termi. Sisäministeriön ja turvallisuusviranomaisennäkökulmasta käsite on suppeampi kuin sosiaaliviranomaisennäkökulmasta. Pelastustoimessa perimmältään voiolla kyse alkoholi- ja sosiaalipolitiikasta, rakentamisen määräyksistä.”(IX)”Safety ja security aiheuttavat kansainvälisessä keskustelussa ongelmia.Käsitykseni turvallisuudesta on onnettomuuksien ja epätoivottavientilanteiden välttämistä tai poissaoloa. Turvallisuus onnettomuuksiennäkökulmasta on kapea käsite. Pelastusviranomainen, poliisi,lääkäri ja puolustusvoimat eivät onnettomuuksissa määritteleasiaa eri tavalla.” (X)”Turvallisuus ylätasolta liittyy ulkoisiin uhkiin, puolustusvoimat. Ihmistenhyvinvointia edistetään, parantamalla turvallisuutta ja turvallisuudentunnetta. Poikkeustilanteissa on kyettävä turvaamaanihmisten hyvinvointi, jokaisen viranomaisen perustehtävä tavallaan.Lautakunnilla on perusvastuu ihmisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta,perusvalmius erilaisten uhkakuvien varalle, parannetaanihmisen turvallisuuden tunnetta, se on myös tunnekysymys, koulutapahtumathorjuttavat turvallisuuden tunnetta. Turvallisuusajatteluakaavoituksessa, maankäytönsuunnittelussa, liikenteessä, teollisuusalueissa,ne suunnitellaan turvallisiksi ympäristöiksi.” (V)”Jokainen viranomainen elää oman ministeriön kautta. Meillä onlain tulkinta ja valvontamääre. Katsomme myös sitä, mikä ei ole suoraanaukikirjoitettu.” (VII)”Turvallisuus on mielestäni mahdollisuus tehdä työtä ilman turvallisuudentunteen häiriötä. Ergonomiakin liittyy siihen.” (IV)Matalat raja-aidat. Oleellinen suomalaisten viranomaisten toimintakulttuurinpiirre ovat matalat raja-aidat ja keskinäinen henkilökohtainen tuntemus eri viranomaistenvälillä. Henkilökohtaiseen kanssakäymiseen ja pitkään kokemukseenliittyvät käytännöt ovat myös keinoja sopeutua ulkoisiin muutoksiin ja myös hal-42

linnon pitkään jatkuneeseen ja toistuvaan uudelleenorganisointiin. ”…Suomalaisessahallintokulttuurissa ryhdytään toimimaan, ei tarvita komiteaa 30 vuodeksi.”(I) Syvällekäyvää yhteistyötä monien viranomaisten kesken tehdään mm. kunnissa.Oheinen lausunto on liikelaitosperusteella toimivan satamaviranomaisen kokemuksesta.:”Yhteistyötä on kaupungin viranomaistahojen, kuten pelastus-, sosiaali-,terveystoimen kanssa. Ovat kriisijohtamiskokoukset ja pelastuspalveluneuvottelukunta,jossa n. 20 viranomaistahoa, pelastus- sosiaali-ja terveysviranomaiset. Ympäristöviranomaisilta tulee ympäristölupa;saaste- ja melumittaukset. Satamaliitolla on turvallisuus- jaympäristöturvallisuustyöryhmä. Kaupungissa on pelastuspalveluneuvottelukuntasekä koulutus - ja suunnittelujaosto, jossa kaikenlaistayhteistyötä, suunnitellaan, koulutetaan, pidetään harjoituksia. Pelastuslaitoson vastuussa öljyntorjunnasta, on yhteisharjoituksia ja omatvastuut. Se edellyttää yhteistyön ennakointia niiden kuntien kanssa,joiden rannoille öljyä tulee.” (II)Käytännön tilanteessa viranomaiset muokkaavat operatiivista turvallisuuden käsitettä.Tämä on välttämätöntä jo runsaiden sidosryhmäyhteyksien vuoksi.Oheisena poliisin arvio yhteistyötahoista:”Yhteistyökumppaneita valtion viranomaisista ovat pelastusviranomaiset,merivartiosto, rajavartiosto, puolustusvoimat. Kunnan viranomaisista:tekninen puolen, sosiaalitoimi, sivistystoimi, tielaitos,työsuojelupiiri ja kolmannen sektorin toimijoita, liikkeen harjoittajia,seurakuntia. Kolmas sektori… olen työryhmissä, lasten ja nuortenelinoloseurannassa, tukiryhmissä. Seurakunnastakin paikallistasollatietää, kehen ottaa yhteyttä. Jos ei itse tiedä, niin aina on henkilö, jokatietää kehen olla yhteydessä. Se on alueen etu. Yhteistyösopimustaei ole. Puolustusvoimien kanssa osa on virallisluontoista, pyydetäänpuolustusvoimien apua, armeijan kutsuntoja, yhteisiä harjoituksia.Pääsääntöisesti perustuu lakiin, ohjeisiin ja määräyksiin. Kun henkilösuhteettulevat tutuiksi, niin voidaan puhelinsoitolla saada esimerkiksiarmeijan tiloja jne.Sosiaalitoimen kanssa... hankalassa kotihälytystilanteessa meiltä pyydetäänapua tai me tarvitsemme apua jossakin lapsiin liittyvissä tilanteissa.Maakunnassa joka seutukunnalla on toimintapa. Terveysalankanssa on luentoja, miten väkivaltaisen potilaan kanssa toimitaantai sieltä pyydetään hakemaan joku päihtynyt, lain mukaankuolleet käydään katsomassa. Viikoittaista, jopa päivittäistä on yhteistyöterveysalan kanssa. ” (VI)Turvallisuus perustuu sekä toimintatapoihin että keskinäiseen koordinaatioon, jotatuetaan sopimuksin ja säännöksin. Toisaalta turvallisuusjärjestelmää kehitetäänja vakiintuvien toimintamallien periaatteita pyritään liittämään säädöstasolle ja43

soveltamaan niitä pieniinkin onnettomuuksiin. ”SAR -järjestelmässä toimintamalliymmärretään, mutta sen laajentamista tarvitaan, pienempiinkin onnettomuuksiin;se pitää viedä säädöstasolle ja valtakunnallisiin ohjeisiin.” (XIII)Viranomaistoiminnan kansallinen piirre on jatkuva virkavastuu toimialan tapahtumista.Tätä sovelletaan erityisesti turvallisuudesta vastaavien virkamiesten keskuudessa.”Joka virastolla on omat hälyttämisohjeet, hälytysjärjestelmä. Vaikkameillä on normaali virkatyöaika, jokainen turvallisuuteen liittyvä on valmis tulemaantyöhön milloin tahansa.” (II)Eri toimialoilla on perinteensä. Merenkulkua on usein kuvattu vapauden alueeksiainakin suhteessa muihin toimialoihin:”Erilaiset perinteet näkyvät siitä, mitä nuorempi kuljetusmuoto, sitä tiukemmissaperinteen raameissa se on. Ilmailussa on joka niksahdus säädelty, pitää tehdä sitä taitätä. Merenkulussa on se kuuluisa vapaus ja rautateillä on aina tehty näin. Perinteidenkatkaiseminen on vaikeaa. Mikä on kirjoissa ja kansissa mutta mitä oikeastitehdään; siinä on ero. Joka paikassa on vanhat maan tavat ja niistä on aina oikaistutietystä kohden.” (I)Säännöksiä löytyy merenkulussakin. Niiden moninaisuus on hätkähdyttävä. Turvallisuussäännöstenmäärän sijaan viranomaisyhteisyössä oleellista on niiden soveltamisentapa, soveltamisen alue ja käytäntöjen kirjaaminen, joka monimutkaisuudessaanmuodostaa tiedollisen ja hallinnollisen haasteen. Oheisena on lueteltumerenkulun rutiinien säätelyyn tarkoitettua säädöspohjaa:”Koodeja: SOLAS: Merilaki (1 luku, 8§) määrittelee aluksen merikelpoisuuttaja turvallista käyttöä, ihmisten turvallisuutta koskevat säädökseton koottu SOLASiin. SOLAS on IMO -säännös ihmishengenturvaamiseksi merellä. SOLAS on kokoelma lakisääteisiä vaatimuksia.IMO -koodit (International Maritime Organization), esim. ISM-säännöstö, FSS -koodi (paloturvallisuusjärjestelmäsäännöstö), FTPkoodi(palokoesäännöstö), LSA -koodi (hengenpelastuslaitteita koskevasäännöstö), jotka ovat itsenäisiä asiakirjoja. SOLASissa viitataanIMO -päätöslauselmiin ja tiedotteisiin, jotka ovat pakollisia tai suositusluonteisiaohjeita. Sotilasmerenkulun ohje (SMO) ja Laivapalveluopas(LPO) määrittelevät palveluturvallisuutta. International SafetyManagement Code, ISM -säännöstö, kansainvälinen standardi,tavoite on turvata alusten operoinnin turvallista johtamista ja estääympäristöongelmia. Riskienhallinnan päätarkoitus on tunnistaa kriittisimmätriskit ja hoitaa ne ammattimaisesti.” (III)Viranomaistoimintaa on ohjeistuksena kirjattu osaltaan yhteistyösopimuksiin. ”Poliisillaon yhteistoimintasopimus tullin, rajavartiolaitoksen, puolustusvoimien kanssa,eri tasoilla: poliisihallinnon ja puolustusvoimien pääesikunnan ja myös alueellisellaja paikallisella tasolla. Jos puhutaan puolustusvoimista, sotilasläänin ja poliisi-44

laitoksen välisestä yhteistoimintasopimuksesta, silloin joukko-osastot ovat mukana.Rajavartiolaitos ja Suomenlahden merivartiosto ovat alueellisella tasolla eli Kaakkois-Suomenrajavartiosto ja Suomenlahden merivartiosto. Toiminnan seuranta jaarviointi ainakin pyritään arvioimaan.” (XII)Viranomaisyhteistyötä säädellään jossain määrin kansainvälisesti toiminnallisessayhteistyössä EU:n viranomaisten kesken ja EU -direktiivein. Edelleen eri hallinnontasoilla ja jopa yhteistoiminnassa kolmannen sektorin kanssa määritelläänpolitiikkatavoitteita:”Kansainväliset vierailijat; KV yhteistyö on ministeriössä, poliisiosastossaja poliisihallituksessa, keskusrikospoliisi rikosasioissa, järjestäytyneenrikollisuuden rikostorjuntaa omia väyliä kansainvälisesti.(EU -yhteys muodostuu): Tietojen päivityksessä EU -normeista ja direktiiveistä.(XII)Tehtävät täsmentyvät tapaamisten ja harjoituksien avulla:”Yhteistyö perustuu lainsäädäntöön ja määräyksiin. Arjen tilanteissajulkishallinnon ja pelastuspuolen kanssa on säännöllisiä tapaamisiaja harjoituksia ja pidemmällä aikavälillä suunniteltuina sisältöjä,esim. ottaa mukaan sosiaalipuoli, ympäristöpuoli tai terveysviranomainen.Yhteisten harjoitusten avulla yhteistyö syventyy, ajankäyttöongelma.”(XII)”On käynnissä valtakunnallinen suunnittelu, ARTU (Arjen turvallisuus),Suunnittelu on kaupunkivetoista, mutta mukaan tulee poliisi,pelastustoimi, rannikkovartiosto, elinkeinoelämä, liikelaitokset jakonsernilaitokset, kuten satama, pelastuslaitokset ja energia. Sittentulee kansalaisjärjestöt ja asukkaat.” (V)Aluehallinnon kulttuuriin kuuluvat säännölliset koordinoivat kokoukset, joita virastopäällikköjohtaa: Rakennemuutoksia on tulossa vuoden 2010 alusta, muttavielä syksyllä 2009 on ”Maaherran johtama valmiustoimikunta, lääninhallituksenosastot, aluehallinnon ja kolmannen sektorin viranomaisia, yli 30 henkilön foorumipari kertaa vuodessa. Läänin johtoryhmä: Kaikki sektorit, poliisi ja pelastustoimi,sosiaali- ja terveystoimi…. Lääni on kokoava viranomainen, ei operatiivisessa toiminnassamukana. Poliisi ja pelastustoimi ovat operatiivisesti mukana. Lääninhallitusja sisäministeriö eivät ole samalla tavalla mukana.” (X)Ympäristöviranomaisen rooli ympäristöasioiden koordinoijana:Ympäristösuojelulaki säätää, että olemme ympäristövahinkojenja kemikaalivahinkojen torjunnassa. Ministeriöstä on jaettu roolitSYKE:lle, aluekeskuksille, kunnille ja pelastuslaitoksille. EU:hun onvälillinen yhteys SYKEn ja ministeriön kautta. Maa- ja metsätalousministeriöltätulee lakisääteisiä turvallisuuteen liittyviä määräyksiä,kuten patoturvallisuus, patojen tarkastukset ja valvonta. Vesistöpadotja jätepadot kuuluvat alueelliselle ympäristökeskukselle.45

loukkaantumattomien matkustajien hoitamiseen, tiedottamiseen ja tietojen keräämiseen,majoitukseen, muonittamiseen, lennättämiseen. Se on kriisityötä jajälkiselvittelyä viikkoja onnettomuuden jälkeen.Kuvio Kuvio 17. 16. SAR SAR -organisaatio. -organisaatio. Lähde: Lähde: Seppänen Seppänen & Valtonen & Valtonen (2008, 11). (2008, 11).Yhteiset Yhteiset harjoitukset. Kuviossa 17 16 on on selvitetty kriisijohtamismallin rakennetta.Kuvassa näkyvät johtamisen tasot, hallintokeskuksen ja pelastuspalvelukeskuksenrooli, toiminta-alueen johtoelin ja operatiivinen toiminta kentällä sekä kaistat,Kuvassa näkyvät johtamisen tasot, hallintokeskuksen ja pelastuspalvelukeskuksenrooli, on johtonsa. toiminta-alueen Erillisenä johtoelin toimintana ja operatiivinen ovat poliisin toiminta ja onnettomuustutkintakes-kentällä sekä kais-joillakuksen roolit, jotka jatkuvat kuukausia, jopa vuosia eteenpäin. Se joka johtaa toimintaa,vastaa tiedottamisesta. Pelastuspalvelun johtokeskus voi vaihtua. Meriviranomainenon se, joka johtaa, jos lento-onnettomuus tapahtuu merellä. Simulaatioharjoitukset,kartta- ja maastoharjoitukset ovat välttämättömiä. SAR -harjoituksiaerimuotoisina ja eri viranomaisten kanssa tehdään vuosittain. Palautteet harjoituksista,edelleen kehittämisen kohteiden tiedostaminen ja niihin puuttuminenovat kriisivalmiuden kehittämisen ydintä.Koulutus. Toinen keskeinen eri viranomaistahojen yhteistyöalue onnettomuustilanteidenharjoitusten lisäksi on koulutus. ”Koulutusyhteistyötä on Raja- ja merivartiokoulun,Rajavartiolaitoksen, Merenkulkulaitoksen ja Ilmatieteenlaitoksen sekäMeriturvan kanssa. Koulutusyhteistyö on teoriaa ja käytäntöä. Johtajakoulutusta ononnettomuustilanteiden johtamiseen ja kriisijohtamiskoulutusta merionnettomuuksista.Maaviranomaiset hoitavat oman osan.” (III) Joissakin tapauksissa koulutusyhteistyöeri koulutusviranomaisten ja eri viranomaisten kesken arvioitiin vähäiseksi:”Koulutusyhteistyötä ei juuri ole. Kyllä siihen voisi olla tarvetta, yhteisiä harjoituksiajo koulutusaikana ja myöhemmin ammatissakin.”47

omaistietoja. Onnettomuusvalmiuden harjoituksissa yksi vahvuus on henkilökohtaisetsuhteet. Kun harjoitellaan monta vuotta, opitaan tuntemaan toiset ja toistenvahvuudet ja heikkoudet, osataan laittaa oikeat henkilöt oikeaan paikkaan, henkilökohtainentuntemus on kaiken a ja o.” (XIII)Haastatteluissa kirjattiin viranomaisverkoston johtamisen tai toimintaympäristönmuita kehittämiskohteita seuraavasti:”Yhteistyötä eri viranomaistahojen kanssa on vain onnettomuuspaikalla. Onnettomuudenja onnettomuustutkintakeskuksen tuottamat korjaustoimenpiteetovat hidas poliittinen ja taloudellinen prosessi.””Sosiaali- ja terveysministeriö ja aluehallintoviranomaiset ovat valtion, kunnatovat itsenäisiä määräysten toteuttajia. Siinä tulee katkos, ei ole suoraa käskyvaltasuhdetta.Miten asiat hoituvat ministeriön kirjeiden perusteella ja mitense todellisuudessa hoituu, niin ne saattavat olla kaukana toisistaan.””Laivapäälliköillä ei ole välttämättä selvää käsitystä, miten viranomaiset maissatoimii. Kuntien sosiaalitoimi ei tiedä merionnettomuudesta: Pelastettavatihmiset ovat maissa heidän sylissään, siihen pitäisi valmistautua. Todennäköisestikunnan sosiaalilautakunta ja poliisi eivät tiedä mihin ulkomaalainen miehistöevakuoitavasta laivasta laitetaan.””Rajantoiminta ja meripelastuskeskustoiminta hallitsevat tilanteen, mutta josmerionnettomuus sattuu jonkin kunnan edustalla, niin: Kehen otetaan yhteyttä,keitä viranomaisia kunnassa on, ja mihin pelastettavat ihmiset laitetaan?Suunnittelu koskee myös majoitusliikkeitä ja vanhainkoteja, joihin voidaan sijoittaaevakuoitavia ihmisiä.””Potilaiden jatkohoidon järjestely päivystysluontoisesti on ongelma, koska ketjuaei omista yksi viranomainen. Tarvitaan viranomaisyhteistyön tiivistämistä,jos esimerkiksi päivystykseen tulee asunnottomuuteen tai lastensuojeluun liittyväpotilas- tai asiakastoimenpide, tai jos lapsen tai vanhuksen huoltaja joutuusairaalaan. Öisin tai iltaisin hoitoa ja hoitopaikkaa on vaikea löytää ja etenkineläimille.””Poliisiyhteistyötä pitäisi kehittää, kummipoliisi, yhteyshenkilö.””Sisäasianministeriö koordinoi, on tarkasti määritelty, mitkä turvallisuuselementitkuuluvat millekin ministeriölle. ”On monta ministeriötä, keskenäänkinkilpailee, jokaisella omat intressit, tulee suunnitteluvelvoitteita, kymmentä erisorttia. Tässä pitäisi olla, kuten PARAS – hankkeessa, koordinaatioministeriö.On monia suunnitelmia, toimijoita, eivät tiedä toisistaan mitään.”49

”Viranomaisyhteistyön kehittämiseksi ARTU -suunnittelutyökalu on hyvä jakoko työ lähtee hallitusohjelmasta. Hyvinvointipalvelujen alueella vaarallisintaon, että kansa jakautuu kahtia. Syrjäytyminen on kattosana ja syrjäytymisenestäminen on turvallisuuskysymys ja kuntien viranomaisten harteilla.””Järjestyshäiriöitä on pyritty ehkäisemään, lisätty valvontakameroita. Peruspalvelujensaanti ja päivystys on kallioluolissa ja ihmiset lukkojen takana, tapaamistaei saa silloin kun haluaa.””Monet vetäytyvät salassapitovelvollisuuksien taakse. Jos ollaan todella huolissaanjostakin, niin lapsen etu menee salassapitovelvollisuuksien edelle. Täytyykäyttää talonpoikaisjärkeä ja luottaa siihen, että tiedot pysyvät.””Horisontaalinen arvio ei kuulu kenellekään. Sitä on vain suuronnettomuuksissa.Ei ole tahoa, joka seuraa tiettyjä asioita ja arvioi. Tilastokeskus seuraa tilastojaja tekee raportteja. Jos viranomaistaho raportoi vain omalle ministeriölleonnistumisista ja epäonnistumisista, niin poikkimenevää tarkastelua eiole. Tieto katkeaa, hävitetään, tuhlataan kokemusta. Missä on poikkisuuntainentarkastelu? Jokainen raportoi tietoja putkimaisesti eteenpäin?””Tarvetta yhteistyöhön on. Mitä enemmän pelastustoimen kanssa on yhteistyötätehty, sitä paremmin yhteistyö toimii. Tiedämme marssijärjestyksen. Toisenviranomaisen valta ja vastuualue on tunnettava. On tiedettävä, mihin voimennä ja milloin, jotta ei mene toisen vastuualueelle. On tiedettävä, milloinoma vastuualue alkaa.””Viranomaisyhteistyön heikot kohdat ovat: Putkihallinto, toisen tuntemattomuusja tiukat tulosvaatimukset, jotka eivät ehkä kannusta yhteistyöhön. Tarvitaankoulutusta ja harjoituksia.””Tarvitaan yhteistyöfoorumeita, jossa käydään läpi yhteisiä asioita, tutustutaana) organisaatioihin ja b) ihmisiin. Jos jotain sattuu, niin on kullan arvoista, jostiedät ihmisen, johon otat yhteyttä.””Ulkomaalaisilla laivoilla ei ajatella, että Suomessa yhteiskunta vastaa pelastustoimesta,ei ehkä laskuta tai ei edes yritä laskuttaa. Merellä yleisesti pelätään,että hinaajasta tulee köysi ja sitten menee 100 % laivan arvosta.””Organisaatiot pieniä, virkamiehiä on vähän. Euroopassa seuraavaa virkamiestasoaetemmäs ei voi mennä, täällä voi soittaa ministerillekin. Tositilanteessaon kotiinpäin vetoa resursseista ja reviirirajoja. Suomen korkeimmassa johdossaon yritetty napsia keskeisiä tehtäviä itselle ja lykätä vähemmän mukaviamuualle.”50

”Tarvitaan yhtenäistä ja tasavertaista järjestelmää. On halu säilyttää oma asema,pidetään kiinni saavutetuista eduista, on erilaisia intressejä. Ministeriötkeskenään kamppailevat, kuka on suurin ja ministeriöiden sisällä kuka on kaunein.Häviäjiä ollaan me ruokintaketjun toisessa päässä.””Ennalta ehkäiseviä suunnitelmia tarvitaan, laajaa turvallisuussuunnittelua eritahojen kanssa alueellisesti, varautumista tiettyihin tilanteisiin, harjoittelua jaselkeä yhteistyöverkosto, ’Joku’ vastaa kustannuksista.”5.3 Monialaisen viranomaisyhteistyön kehittämiskohteetHaastatteluiden pohjalta voidaan esittää seuraavat yhteenvedot viranomaiskäsityksistä:Turvallisuuden määritelmä on ensisijassa toiminnallinen. Eri toimialoilla on lukemattomiastandardeja ja ohjeita, jotka kohdistuvat eri turvallisuuden osatekijöihin.Turvallisuus on näiden kirjallisten ja kirjoittamattomien ohjeiden onnistunuttaja asiakasta palvelevaa toteuttamista vaihtelevissa tilanteissa. Turvallisuudenkäsite on kehittyvä. Siihen tulee uusia piirteitä teknisen ja sosiaalisen muutoksenmyötä. Toisaalta avoimeen sotaan liittyvät uhkakuvat siirtyvät taka-alalle. Erityinenturvallisuuden alue on julkisuus, joka asettaa nopeita vaateita ja tuottaa pikaistapalautetta.Millaiset lähtökohdat ohjaavat turvallisuusjohtamista (moniammatillisessa) viranomaisyhteistyössä?Johtamista ohjaavat toiminnan prioriteetti, keskinäinen työnjako,harjoittelun muokkaama käytäntö. Turvallisuusjohtamisen haaste on vertikaalistenorganisaatioketjujen horisontaalinen yhteistoiminta.Yhteistyötahot. Viranomaistoiminta on klusteroitunutta. Keskeisimmällä sijalla onpelastustoimi. Pelastus-, poliisi- ja maanpuolustusviranomaiset ovat pitkään toimineetyhdessä. Heidän organisointitapansa ja toimintamallinsa ovat luonnostaanpitkälti yhdensuuntaisia. Terveystoimi on myös keskeisesti mukana. Syrjemmälläon sosiaalitoimi ja vähiten tehdään yhteistyötä seurakuntien kanssa.Miten turvallisuuspolitiikka on kirjattu, sovittu, muotoutunut tai muutoin määritelty?Turvallisuuspolitiikka on kirjattu säädöksin ja lukuisin ohjein, harjoituksinja kokemuksin. Mitä ”ylempänä” keskushallinnossa ollaan, sitä selkeämmältä ohjeetja organisointi näyttävät. Suorittavilla portailla turvallisuuspolitiikka on tilanteenvaatimaa toimintaa.Miten luonnehditte turvallisuusyhteistyön? Se on tavoiteasettelua, organisaatioidenjohdon sitoutumista ja preferenssejä. Turvallisuusyhteistyö on funktionaalista,ajankohtaiseen tarpeeseen, työnjakoon ja paikallaoloon perustuvaa. Viranomaisyhteistyösuunnitteluna ja tietojen vaihtona kasautuu toimialojen yhteyshen-51

kilöille. Yhteistyö perustuu henkilökohtaiseen tuttavuuteen ja pitkään yhteistyöhön.Organisaatio on kokonaisuutena ”matala”, hierarkian rajat voidaan helpostiylittää, yhteistyö on mahdollista. Henkilöstön ammattitaito, kokemus ja sitoutuminenon toiminnan laadun perusta.Miten turvallisuusjohtaminen on organisoitu: Viranomaisten keskinäinen turvallisuusjohtaminenon asiantuntemuksen ja vastuun keskinäistä jakamista ja kehittämistä.Turvallisuusjohtaminen perustuu henkilökohtaiseen vastuuseen ja osaamiseen.Keskinäistä yhteistyötä arvioidaan lähinnä tulosten perusteella. Määrällisiäturvallisuusjohtamisen laadun kriteerejä tai arviointimenettelyjä ei - harjoitustenja neuvottelukuntien ja tutkimustoiminnan lisäksi – ole. Näin arviointi on laadullistaja pääosin jälkikäteistä.Millainen on eri hallintotasoilla olevien viranomaisten rooli? Viranomaiset työskentelevättoimivaltansa puitteissa. Haasteellista on hallinnon jatkuva uudistaminen,joka tuottaa viiveitä ja uudelleen organisointeja. Tätä epävarmuutta paikkaaorganisaatioiden mataluus ja henkilökohtaisella tasolla tapahtuva yhteistyö. Yksittäisiäkehittämisen haasteita on runsaasti. Toisaalta nämä kuvastavat hallinnonja käytänteiden kehittämisen tarvetta. Toisaalta esitetyt kehittämisehdotukset kuvaavatviranomaisten suurta kompetenssia, johon kuuluu parantamista vaativienyksityiskohtien havaitseminen samoin kuin toimintaympäristön muutosten ennakointi.Millaisia menettelytapoja käytetään (moniammatillisessa) viranomaisyhteistyössä?Keskeiset menetelmät ovat: Ohjeet, suunnitelmat, harjoittelu ja jälkikäteisarviointi.Johtaminen perustuu henkilöstön ammattitaitoon, autonomiaan ja tilanteenvaatimaan valtaistamiseen.Mitkä ovat viranomaisverkoston johtamisen kehittämiskohteet ja millaisia ratkaisujaniihin voisi olla? Esille tuotiin lukuisia kehittämisen kohteita. Yleisratkaisuniihin on toisaalta yksinkertaisesti parannusten tekeminen, mutta toisaalta viranomaistoiminnansisäinen kehittäminen ammattitaitoa tukemalla ja edistämällätoimintaympäristön omaehtoista tarkastelua antavat viitteitä kehittämishaasteidenvoittamiselle. Kehittämiskohteet eivät lopu kehittämällä tai parantamalla. Juuritoiminnan yksityiskohtainen arviointi ja ymmärtäminen tuottavat paitsi ratkaisujamyös havaintoja jälleen uusista ongelmista. Näiden ongelmien jatkuva ratkaisuei lopeta ongelmien esille tuloa, mutta se lisää sinällään toiminnan ja johtamisenlaatua. Haastatteluissa tuotiin esille, että onnettomuuksissa tulisi olla vastuuviranomaisentehtävänä tilanteen arviointi, loppuarviointi ja tiedottaminen.52

6. Päätelmät monialaisen viranomaisyhteistyönkehittämistarpeistaVastauksen kysymykseen, millaiset lähtökohdat ovat ohjanneet moniammatillistaviranomaisyhteistyötä onnettomuustilanteissa, voi tiivistää seuraaviin kokonaisuuksiin:Viranomaisyhteistyöllä onnettomuus- ja kriisitilanteissa on hallinnolliset ja historiallisetjuurensa. Kriisejä koskeva ajattelu ja yhteistoiminta ovat aikaisemminliittyneet voimakkaasti sodan olosuhteisiin ja sodanomaisiin olosuhteisiin varautumiseen.Tämä on luonnollinen seuraus Talvi- ja Jatkosodasta. Vuosikymmenienkuluessa kriisinhallinnan kokonaisuus on siirtynyt siviilikriisinhallinnan suuntaan.Nykyistä kriisinhallinnan ja viranomaisyhteistyön tilannetta leimaa - rauhanaikainen- siviilikriisinhallinta. Esimerkkeinä jatkuvasta suunnittelun tarpeestavoidaan mainita sosiaalisten muutosten lisäksi turvallisuustoimien piiriin kohoavattietotekniset rakenteet yhteiskunnan perustoimintojen ylläpitämisessä ja ilmeisestäilmastonmuutoksesta koituvat yllättävät sääilmiöt seurauksineen.Turvallisuutta ja kriisinhallintaa koskeva hallinto on eriytynyt useille hallinnonaloillesamalla kun turvallisuuden hallintaan liittyvä tieto ja sitä koskevat järjestelmätovat monimutkaistuneet ja eriytyneet. Hallinnon haasteena on pidettävä juuritoiminnallisten ja tiedollisten rajapintojen avoimena pitämistä, jotta yleiskuva toiminnastaja sen mahdollisuuksista voidaan säilyttää ja toimintoja voidaan johtaasekä arvioida. Toiminnan hallintaa ylläpidetään sekä lakien, ohjeiden, harjoitustenja muun yhteistoiminnan keinoin. Hallinnon haasteena on kasautuvien tietomäärien,eriytyvien turvallisuusjärjestelmien kokonaishallinta sekä nopeasti muuttuvienturvallisuuden moninaisten osa-alueiden kehityksen seuraaminen. Internet-aikakaudellaviranomaisten haasteena on tiedottamisen ohella jopa sosiaalisen mediankäyttö tiedon hankinnassa ja turvallisuuden ylläpidossa. Arvattavasti turvallisuudenylläpidon tärkein tekijä on niiden – tiedollisten, ammatillisten, sosiaalistenja yhteistoiminnallisten - menetelmien taitaminen, jotka tukevat muuttuvan ympäristönarviointia ja kykyä toiminnan jatkuvaan kehittämiseen.Moniammatillista eri viranomaistahojen yhteistyötä ovat osaltaan operatiivisellatasolla ohjanneet satunnaisesti onnettomuustilanteet tai eri viranomaistahojen yhteisestikokema huoli tiettyjen vaarojen uhkasta väestön turvallisuudelle. Tällöineri viranomaistahot ovat itsenäisesti aloittaneet yhteistyön kokeiluja ja myöhemminjatkaneet sitä suunnitelmallisesti jopa yhteistyöstrategioita laatien. Yhteistyötäeri viranomaistahojen kesken on tarve laajentaa myös uusien turvallisuusuhkientorjumiseksi.53

Eri viranomaistahojen yhteistyön operatiivisiksi ongelmiksi koettiin myös eri viranomaistenpäällekkäiset toiminnot, säädösten ja ohjeistusten ristiriitaisuudet sekäjohtamisjärjestelmien erilaisuus, ajan puute sekä taloudellisten ja henkilöstövoimavarojenniukkuus. Ongelmaksi ilmenee myös se, ettei toisen viranomaisenvälineitä, toimintaa ja toimintatapoja tunnettu eikä asioista tiedotettu riittävän laajastitai ei tiedotettu lainkaan tai vedottiin salassapitomääräyksiin.Kyselyssä ja haastatteluissa todettiin koulutusyhteistyö eri viranomaisten ja koulutusviranomaistenkesken vähäiseksi. Tästä on kirjattu esitys Sisäisen turvallisuudenohjelmaan (SM 2008, 38–40, jonka mukaan vuoden 2009 aikana selvitettäisiinturvallisuuden toimijoiden (pelastus-, poliisi- sekä rajavartiolaitoksen) oppilaitostenkoulutussisällön yhteensopivuus ja yhteiskoulutusjaksojen mahdollisuudetsuuronnettomuuksien ja ympäristötuhojen torjuntavalmiuksien varmistamiseksi.Koulutusyhteistyötä on ehdotettu lisättäväksi myös puolustushallinnon ja merenkulkualanoppilaitosten kanssa. Tavoitteena on myös yhteisen tutkimus-, koulutus-ja harjoitustoiminnan sekä viranomaisten viestintään liittyvän yhteistoiminnanlisääminen sekä moniviranomaisten yhteistyössä turvallisuusjohtamisen, riskianalyysien,taktiikan, tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen. Tavoitteena onmyös uuden teknologian mahdollisuuksien hyödyntäminen kansalaisille suuntautuvassa,ensitiedottamisessa kriisitilanteissa.Koulutusyhteistyön synergia olisi mahdollinen koska - ilmeisesti - ajattelun ja toiminnanyleiset lähtökohdat ovat varsin yhtenevät. Turvallisuusviranomaiset ”puhuvatsamaa kieltä”, vaikka toimialojen substanssin yksityiskohdat eroavatkin toisistaan.Terveydenhuolto, pelastustoimi ja hätäkeskus ovat saaneet aikaan uusia koulutusohjelmiaeli näillä toimialoilla on tehty tiivistä yhteistyötä eri terveydenhuoltoalankoulutusviranomaisten kanssa. Yhteistyöstä ovat saaneet alkunsa ensihoitopalvelusekä Palomies-sairaankuljettaja- ja Ensihoitajakoulutukset. Herää kysymys, miksieri koulutusorganisaatioiden, kuten poliisiammattikorkeakoulun, pelastusopiston,raja- ja merivartiokoulutuksen, maanpuolustuskorkeakoulun sekä sosiaali- ja terveysalankouluttajien yhteistyöstä ei näy missään raporteissa mainintoja. Saattaisiedistää eri viranomaistahojen yhteistyötä, jos opiskelijat jo koulutusaikanaan olisivatyhteistyössä eri koulutusalojen opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Yhteistyösaataisi tuottaa sellaisia monialaisia ja moniammatillisia koulutusohjelmia ja turvallisuustoimijoita,joita me jo tänään tarvitsemme.Erityyppisissä satama- ja merionnettomuuksien raporteissa esitettiin, että useimmatongelmat liittyivät tiedottamisen ongelmiin, tiedottamisen puutteisiin ja virhesuorituksiin.Jos tiedottaminen epäonnistui pelastusprosessin jossakin vaiheessa,se näytti kasvattavan ongelmien määrää ja vaikeusastetta.Nelsonin ja Burnsin toimintakulttuurin kehitysvaiheita mukaillen, voidaan tutkimusaineistonperusteella esittää muutamia huomioita ja hypoteeseja viranomaisyhteistyöntilasta. Ne on tarkoitettu pikemminkin keskustelun pohjaksi,54

kuin lopullisiksi systeemien kuvauksiksi. Nelsonin ja Burnsin malli – kuten kaikkimallit – ovat yksinkertaistuksia moninaisuudesta eivätkä ne sovellu täydelleenkaikkien järjestelmien arviointiin. Malli näyttää kuitenkin mielenkiintoiselta jase voi antaa joitakin rakenteellisia viitteitä suomalaisenkin viranomaistoiminnanominaisuuksista.Lähtökohtaisesti toimintakulttuuri voi Nelsonin ja Burnsin mukaan olla1. Reaktiivinen kehitystaso (Reactive) kuvaa ärsykkeisiin reagoivan yhteisönkulttuuria. Yhteisiä tavoitteita ei ole, vallitsee luottamuspula, etsitäänsyyllisiä ja virheitä, muutoksiin suhtaudutaan kielteisesti rangaistustenpelossa. Johtaminen tapahtuu käskyin ja kehittäminen ohjautuumenneisyydestä.2. Vastaanottavan kulttuurin tasolla (Responsive) yhteisö tunnistaa ongelmiaja ratkaisee niitä, kun ne ilmaantuvat. Yhteisö suunnittelee yhdessä ja asettaapäämääriä. Johtamistapa on tilannekohtaista ja nykyisyydestä ohjautuvaa.3. Ennakoivan kulttuurin tasolla (Proactive) yhteisö hahmottaa koko toimintaympäristön,suunnittelee pitkällä aikavälillä, etsii merkityksiä ja henkilöstönyhteiset arvot ohjaavat toimintaa. Muutokset ovat suunniteltuja, johtaminenja kehittäminen ohjautuvat tulevaisuudesta ja tulevaisuuden ennakoinnista.4. Hyvin toimiva (High Performing), huippusuoritusten yhteisö kehittääjatkuvana virtana aikaan sitoutumatta, tunnistaa mahdollisuuksia, verkostoituukytkeytyjäsolmuna, suunnistaa strategisesti, hyväksyy ja hyödyntääerilaisuutta. Kehittäminen on tulevaisuuden tekemistä. (Nelson& Burns 1984, 231 ja 238.)Viranomaisyhteistyön toiminnallinen ajan käsite on hajautunut. Se on reagoiva japroaktiivinen / ennakoiva. Välittömät reaktiot liittyvät kriisitilanteiden hoitoon jakussakin asiassa ja tilanteessa tarvittavaan paikalliseen yhteistoimintaan. Ennakoivaosuus liittyy säännöksiin suunnitteluun, harjoitteluun. Viranomaistoiminnanhaasteeksi kohoaa sosiaalisen median nopea hyödyntäminen ja toimintaympäristönmuutosten ennakointi. Olisi epäoikeudenmukaista sanoa, ettei viranomaistoiminnanydin kulkisi sujuvasti ajassaan ja pyrkisi siinä myös pysymään ja kehittymään.Viranomaistoiminnan fokus eli tavoite on turvallisuus tuotteena ja tuloksina. Tavoitteenaovat hyvät tulokset eli kansalaisten turvallisuus. Viranomaiset pyrkivätmyös toimintaympäristön hahmottamiseen ja pidemmän aikavälin suunnitteluun.Viranomaisten arvopohja on yhtenäinen. Tulevaisuuden haasteena voidaan nähdätoiminnan hajautettu ja tehtävälähtöinen kehittäminen viranomaisten vahvan yhteisenarvopohjan perustalta.55

Suunnittelua voidaan pitää aktiviteettien ylläpidon ja strategisen suunnittelun yhdistelmänä.Strategisen suunnittelun haasteena on eri viranomaisten toiminnankoordinointi ja optimaalinen yhdistäminen.Asennoitumista muutoksen konseptiin voidaan pitää sekä aktiviteetteihin ettästrategiaan perustuvana. Tässä dikotomiassa painottuu toiminta ja vahva virkamiestenosaamisen hyödyntäminen sekä operaatioissa että käytännön toimiensuunnittelussa ja varmentamisessa.Johtamista voidaan kuvata sekä yhteistyönä että liittoutumisena. Johtamisen iskusanaon yhteistoiminta ja sen suunnittelu. Yhteistoiminnan johtamisen operatiivinenstrategia on klustereiden yhteistoiminta.Viranomaisyhteistoiminta-järjestelmän rakennetta on mahdollista luonnehtia hierarkianja matriisin yhdistelmäksi. Hallinto on keskusjohtoista ja viranomaistoiminnanhaaste on hallinnollisten, vertikaalisten ”putkien” välinen horisontaalinenyhteistoiminta, jota toki runsaastikin esiintyy. Verkostomaisten toimintaperiaatteidensoveltaminen keskusjohtoisessa järjestelmässä edellyttää paradigmaattistamuutosta, johon sisältyisi uusi hallinnollinen tasapainotila.Viranomaistoiminnan näkökulma perustuu lähtökohtaisesti omaan toimivaltaanmahdollisuuksineen ja rajoineen. Luonnollisesti turvallisuusviranomaiset toimivatmyös koherenttina ryhmänä sekä ryhmänä, joka yhteistoimin tuottaa lisäarvoaasiakkailleen. Viranomaisorganisaatioiden sisään luodut sisäiset organisaatiot olisivathallinnollisesti ongelmallisia ja useinkin muodostaisivat haasteen keskitetyllejohtamiselle ja hallinnon yleisille muutoksille. Turvallisuus kulttuurina on olemassaoleva, mutta latentti, käsite. Aikaisempi sodan olosuhteisiin rakentunut, kokemukseenperustunut kulttuuri on muuttunut siviili- ja rauhanoloihin keskittyväksitoiminnaksi, mutta sitä ei ole manifestoidu erityisenä historiallisena kulttuurina.Turvallisuusjohtamisen profiilia kirkastaisi ajankohtainen toimintojen ja periaatteidenkuvaus käyttöön tarkoitettuine käsitteineen.Toiminnan motivaatiota voidaan nimittää ensisijassa palkitsevaksi. Jokaisella hallinnonalallaon tulostavoitteensa ja ohjausjärjestelmänsä, jonka piirissä toimintojaarvioidaan ja palkitaan. Luonnollisesti toiminnassa pyritään toimintaketjujensaumattomuuteen ja siten myös muiden viranomaisten tehtävien mahdollistamiseenja tukemiseen. Näin toiminta on tukea antavaa, kontributiivista. Suomen viranomaistenkeskuudessa vallitsee voimakas kansalaisen palvelun kulttuuri. Tämämotiivi on rakenteellinen hallinnon ominaisuus, joka ilmentää ”high performing”eli syvällisen tehokkaan organisaation motivaatiopohjaa.Kehittämisen periaatteena voidaan nähdä yhteenkuuluvuus ja sopeutuminen. Yhteenkuuluvuuson tehtäväorientaatiota ja sopeutuminen pyrkimystä ennakoidaolosuhteita ja suunnitella luovaa yhteistoimintaa.56

55Vuorovaikutuksen ja keskustelun muoto on palautetta pyytävä sikäli, että tuloksistaon raportoitava hallinnollisessa johtamista hierarkiassa. voidaan kuvata Tietoja valmentavana. toimintojen tuloksista Luonnollisesti voi-Viranomaistoiminnantaustalla daan levittää on hallinnollinen konsortiossa pakko. sikäli, kun Tavoitteiden osapuolia vapaata siihen kuuluu. asettelua Koko hallinnon viranomaisverkostonläpi eivät palautteet kulje. Parhaiten tietoja olivat kokeneet saaneensasisälläon vaikeaa toteuttaa. Tavoitteilla johtaminen liittyy lähinnä suunnittelufunktioidentoteuttamiseen. Voimaannuttaminen suomalaisen hallinnon johtamisenavainhenkilöt.menetelmänä Viranomaistoiminnan liittyy lähinnä johtamista henkilöstön voidaan ja kuvata verkoston valmentavana. kompetenssin Luonnollisesti kohottamiseen.taustalla on hallinnollinen pakko. Tavoitteiden vapaata asettelua hallinnon sisälläon vaikeaaKuitenkintoteuttaa.hallinnonTavoitteillajohto pitääjohtaminenkiinni suvereenistaliittyy lähinnäjasuunnittelufunktioidentoteuttamiseen. johtamisen periaatteesta. Voimaannuttaminen suomalaisen hallinnon johtamisen me-osaltaan hierarkkisestnetelmänäliittyy lähinnä henkilöstön ja verkoston kompetenssin kohottamiseen.Kuitenkin hallinnon johto pitää kiinni suvereenista ja osaltaan hierarkkisesta johtamisenottaen periaatteesta. moniammatillisen viranomaisyhteistyön ja viranomaisyhteistyönYleisestijohtamisen arvioida olevan pääosin aktiivisen kansalaisen palvelun ja korkeanYleisesti ottaen moniammatillisen viranomaisyhteistyön ja viranomaisyhteistyönvirkamiesmoraalin sekä osaamisen varassa. Pyrkiessään ymmärtämään muuttuvakamiesmoraalintoimintaympäristöä sekä osaamisen ja kehittäessään varassa. Pyrkiessään yhteistyön muotoja ymmärtämään viranomaisyhteis-muuttuvaajohtamisen arvioida olevan pääosin aktiivisen kansalaisen palvelun ja korkean virtyötoimintaympäristöä elää ennakoivan ja kulttuurin kehittäessään vaihetta yhteistyön (kuvio 17). muotoja viranomaisyhteistyö elääennakoivan kulttuurin vaihetta (kuvio 18).Kuvio 17. Kuvio 18. Moniammatillisen viranomaisyhteistyön piirteitä Nelsonin ja Burnsinkulttuurinkehitysvaihemallia kulttuurin (1984, kehitysvaihemallia 141) mukaillen (1984, (vrt. 141) sivu mukaillen 15). (vrt. sivu 15).57

6.1 Viranomaisverkoston johtamisen kehittämiskohteet?Kyselyjen ja haastattelujen perusteella muodostui useita ongelmakohtia monialaisenja moniammatillisen viranomaisyhteistyön edelleen kehittämiseksi ja klusteroimiseksi.Seuraava luettelo on tiivistetty edellä olevista tutkimusaineistoista.Ensimmäinen kysymys herää moniammatillisen viranomaisyhteistyön johtamistaja verkottumista arvioitaessa. Kenen tehtävä on eri viranomaistahojen yhteistyönedistäminen, jos viranomaisyhteistyön klustereita muodostetaan suurelta osaltareaktiivisesti onnettomuustilanteista oppien, yhden tai kahden aktiivisen toimijanaloitteesta. Eri viranomaistahojen yhteistyö on klusteroitunutta, tulevaisuuttasuunnitellaan ja ennakoidaan, mutta toiminta on henkilökohtaisiin suhteisiinja kriisitilanteisiin perustuvaa ja edellyttää aktiivisi henkilöitä ”vetureiksi”. Verkostonmuodostumisen lähtökohtana ei pitäisi olla jonkun aktiivisen ihmisen vastuulla.Toinen kysymys on moniammatillisen yhteistyön rahoitus, resursointi. Haastatellutasiantuntijat arvioivat, että suurelta osin viranomaisten verkostoituminen japoikkihallinnollinen yhteistyö tapahtuu ns. omalla ajalla tai oman työn ohessa japalkan maksajana on työnantaja. Voidaanko työntekijöiltä edellyttää moniammatillistaviranomaisyhteistyötä, mikäli se ei sisälly lainmukaisina tehtävinä omaantyöhön? Missä määrin työnantajan voi edellyttää kustantavan poikkihallinnollistayhteistyötä, jos siihen ei ole lain velvoitteita tai muita määräyksiä? Kenen olisirahoitettava alueellisesti ja paikallisesti moniammatillisten ja monialaisten viranomaistenyhteissuunnittelufoorumit ja yhteisharjoittelu?Kolmas kysymys muodostui siitä, kuka verkoston omistaa, ja kenellä on oikeuspäättää monialaisten viranomaisten yhteisistä asioista? Mistä kullakin harjoituksiinosallistuvalla on oikeus oman organisaationsa puolesta päättää? Kuka verkostossakäyttää valtaa, ja missä määrin valta aina lain mukaan määräytynyttä? Vaikkamoniammatillisen viranomaisverkoston johtamisesta on laissa määritelty selvästi,niin onko eri viranomaisten toimintojen rajapinnoilla toimiminen selvää?Milloin toisen viranomaisen reviirille voi, tai saa mennä, mistä oma toiminta voialkaa? Mikäli kriisitilanteisiin aiotaan varautua, tulisi eri viranomaistahojen toimintojenrajapinnoilla tapahtuva työnjako ja johtaminen säännöllisesti harjoittelemallasaada tapahtumaan joustavasti.Neljäs kysymys muodostuu ns. ”putkihallinnosta”. Monialaisessa ja moniammatillisessayhteistyössä valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ohjaus- jaraportointijärjestelmä perustuu ”putkihallinto” -periaatteeseen. Miten ohjaus- seuranta-ja arviointi saadaan etenemään myös poikkihallinnollisesti?Viides kysymys muodostuu siitä, kuka kokoaa ja ketkä viranomaiset osallistuvat?Mikä on viranomaisklusterin kokoonpano? Ovatko tukitoiminnoiksi luokitellutviranomaiset, kuten sosiaali- ja terveysalan toimijat, media, hätäkeskus ja ympä-58

istöviranomaiset ja seurakunta paikalla? Mikä viranomaistoimintojen rajapinnoillatapahtuva yhteistyö on selvitettävä missäkin vaiheessa?Kuudes kysymys liittyy meri- ja maaviranomaisten yhteistyön tiivistämiseen. Tarvitaankososiaalialan, seurakunnan ja kolmannen sektorin viranomaisten välilleyhteistyön tiivistämistä ja monialaisia harjoituksia? Vai ovatko ne itsestään selviätukitoimintoja, joiden oletetaan järjestyvän, kun siihen merionnettomuuden taimuun kriisitilanteen sattuessa on tarvetta?Seitsemäs kysymys koskee julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja harjoituksia.Miten yksityiset logistiikan, majoituksen ja ravitsemuksen yrittäjät saadaanmukaan harjoituksiin? Kuka kustantaa yksityisten yrittäjien harjoituksiin osallistumisen?Kriisitilanteen sattuessa mukaantulo tilanteisiin ei ole enää ongelma,koska siihen kulut voidaan peittää jälkilaskuttamalla kriisitilanteessa palveluja saaneitahenkilöitä, organisaatioita tai julkisen sektorin muita toimijoita.6.2 Viranomaisverkoston johtamisen ratkaisuehdotuksiaMillaisia ovat moniammatillisen turvallisuusjohtamisen ja yhteistyön kehittämistarpeet,kun merkittäviä turvallisuusuhkia ovat merelliset onnettomuudet ja öljykatastrofit,laaja vaarallisten aineiden onnettomuus asutuskeskuksessa, laaja energiahuollonkatkos, äärimmäisen sääilmiöt ja luonnonkatastrofit. Aseelliset konfliktitvoivat johtaa vakaviin humanitaarisiin kriiseihin, joiden vaikutuksiin onmyös Suomessa varauduttava. (SM 2008, 38.) Myös yllättävät nopeat taloudelliset,globaalit muutokset saavat aikaan odottamattomia elinkeino- ja yhteiskuntarakenteidenmuutoksia.Kehittämisehdotuksina esitettiin yhteisiä tapaamisia ja koulutuksia, jotta kasvot jaorganisaatiot tulevat tutuiksi. Lisäksi esitettiin tarvittavan säännöllisiä harjoituksiaja monien eri viranomaistahojen yhteistyön johtamisen harjoituksia. Kielteisenäilmauksena todettiin, että ”nykyisenkin tason ylläpitäminen tuottaa aivan tarpeeksiaikataulullisia ongelmia” ja että, ”nykyisillä resursseilla ei juuri ole mahdollisuuttakehittää yhteistyötä”.Tämän tutkimuksen tehtävänä ei ole ratkaista viranomaistoiminnan kehittämisenongelmia, vaan kuvata yhteistoiminnan luonnetta. Varovaisina suosituksina voidaanesittää, että:1. Viranomaiset käyttäisivät yhteistoiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessanykyistä voimakkaammin yhteistä arvopohjaa, palveluhenkistä virkamiesmoraaliasekä henkilökohtaisia verkostoja, joita on muodostunut vuosikymmentenaikana. Innovaation lähteitä ja toimintamenetelmiä voitaisiin etsiänykyistä pontevammin juuri omien organisaatioiden sisältä ja kertyneen näkemyksenpiiristä.59

2. Kokeiluluontoisesti arvioitaisiin mahdollisuuksia rakentaa turvallisuutta, erityisestisen uusia ulottuvuuksia, myös sosiaalisen median varaan. Turvallisuudenalueet tulee määritellä yli hallinnon rajojen ja jättää myös toiminnallisenmuotoilun piiriin. Verkostomainen turvallisuuden rakenne voi tukeakiinteämpää ja suljetumpaa viranomaisorganisaatiota.3. Tietoyhteiskunta edellyttää myös uudenlaista kriisijohtamismallia suuronnettomuuksiinvarautumisessa ja tietojen tehokasta välitystä eri viranomaistenvälillä. Valmiusjärjestelmät edellyttävät paitsi turvallisuusjohtamisen johtamisvastuunvarmistamista niin myös alue- ja paikallistason viranomaistenvälisten johtamis-, tilannekuva- ja viestijärjestelmien yhteensopivuutta ja tarvittaessaintegrointia suuronnettomuuksissa. Mikäli toimintaa ei ole vastuutettuja budjetoitu tietyille viranomaisille, toiminta todennäköisesti on tehotontaja alueellisesti hajanaista.60

Lähteet:Barabási Albert-László. 2002. Linkit. Verkostojen uusia teoria. Suom. KimmoPietiläinen. Terra Cognita. HelsinkiCastrén Maaret, Ekman Simo, Martikainen Matti, Sahi Timo & Söder Jouko(toim.) 2006. Suuronnettomuusopas. Kustannus Oy Duodecim. GummerusKirjapaino Oy, JyväskyläCooper, M. D. 2000. Towards a model of safety culture. Safety Science2000, 36, 2, 111-136.Erkama Pekka, Helovuo Arto & Salokorpi Mirva, 2007. Komentosiltayhteistyönkehittäminen, Esiselvitys. Huperman Oy. Merenkulkulaitos, HelsinkiFenolivuoto Haminan satamassa 12.6.2001. Onnettomuustutkintakeskus.Tutkintaselostus B 2/2001 Y.Flin, R. & Yule, S (2004) Leadership for safety: industrial experience. Quality &Safety in Health Care 2004, 13, 2, 481–484.Fält Olavi K. 2003. Globalisaatio, verkottuminen ja historiantutkimus. Historiallinenaikakauskirja 2003, 101, 4, 562–568.Guldenmund, F. W. (2000) The nature of safety culture: a review of theory andresearch. Safety Science 2000, 34, 1-3, 215–257.Hakala Taisto. 2007, 1, 27 - 37. Helsingin pelastustoimen ja terveydenhoidonkumppanuus ensihoitopalvelun tuottamisessa. Teoksessa: Viranomaisyhteistyö– hyvät käytännöt. Pelastusopiston julkaisu, D-sarja: Muut 1/2007Harju Simo & Martikainen Matti. 2006, 32 - 41. Kuka johtaa ja ketä? Teoksessa:Castrén Maaret, Ekman Simo, Martikainen Matti, Sahi Timo & Söder Jouko(toim.) 2006. Suuronnettomuusopas. Kustannus Oy Duodecim.Gummerus Kirjapaino Oy, JyväskyläHeusala Anna-Liisa. 2007, 1, 21 - 26. Hyvät käytännön poliisin toimintaohjauksessa.Teoksessa: Viranomaisyhteistyö – hyvät käytännöt. Pelastusopistonjulkaisu, D-sarja: Muut 1/2007. Pelastusopisto, KuopioHeusala Anna-Liisa, Lohiniva Anja & Malmi Antti 2008. Samalla puolella - eripuolilla rajaa. Rajaturvallisuuden edistäminen Suomen ja Venäjän viranomaisyhteistyönä.Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia, Raja- ja merivartiokoulunjulkaisusarja. Granum, Tampere.61

Hinaaja Pegasos, kaatuminen ja uppoaminen Helsingin edustalla 13.11.2003.2007. Onnettomuustutkintakeskus, Tutkintaselostus B2/2003M. Multiprint,HelsinkiHämäläinen Päivi & Lanne Marinka. 2001. Onnistuneen turvallisuusjohtamisensisältö ja käytännöt. Tampereen teknillinen korkeakoulu. turvallisuustekniikka.Sosiaali- ja terveysministeriö. Työsuojeluosasto. Työsuojelujulkaisuja 54.Tampere.Isoherranen Kaarina. 2005. Moniammatillinen yhteistyö. WSOY. Dark Oy, Vantaa.Isoherranen Kaarina. 2008, 49–83. Vuorovaikutuskulttuuri muutoksessa. Teoksessa:Isoherranen Kaarina, Rekola Leena & Nurminen Raija. Enemmän yhdessä– moniammatillinen yhteistyö. WSOY. VantaaJonkka Jaakko. 2004. Poliisin johtamisjärjestelmä ja sisäinen laillisuusvalvonta.Sisäinen turvallisuus. Sisäasiainministeriön julkaisuja 48/2004. SisäasiainministeriöJuuti Pauli. 1994, 154 - 165. Organisaatiokulttuurin muunnos. Teoksessa:Lindström Kari. 1994. Terve Työyhteisö. Kehittämisen malleja ja menetelmiä.Työterveyslaitos. HelsinkiJuuti Pauli & Lindström Kari. 1995. Postmoderni ajattelu ja organisaation syvällinenmuutos. Työ ja ihminen. Tutkimusraportti 4, Jto -tutkimuksia, sarja 9.Työterveyslaitos. Johtamistaidon opisto. HelsinkiKerttula Silja. 2010. Kirkon kriisityö - Kouvolan seurakunnan valmius toimiaväestöä koskevissa kriisitilanteissa ja yhteistyössä muiden viranomaistahojenkanssa. Terveyden edistämisen ylempi AMK -tutkinto. Opinnäytetyö.Kotka 2010. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/13053/Kerttula_Silja.pdf?sequence=1Kinnunen Juha 1990. Terveyskeskuksen organisaatiokulttuuri. Kuopion yliopistonjulkaisuja. Yhteiskuntatieteet. Alkuperäistutkimukset 4/1990. Hoitotieteen jaterveydenhuollon hallinnon laitos, Kuopion yliopisto, KuopioKohvakka Kimmo. 2007, 1, 58–71. Viranomaisyhteistyö pääkaupunkiseudun riskianalyysityöskentelyssä- tarkastelussa häiriötilanteet ja poikkeusolot. Julkaisussa:Viranomaisyhteistyö – hyvät käytännöt. Pelastusopiston julkaisu,D-sarja: Muut 1/2007. Pelastusopisto, KuopioKopare Tarmo. Valmiussuunnittelu pelastuslaitoksissa. 2007. Ohje. Sisäasiainministeriönjulkaisuja 26/2007. Sisäinen turvallisuus. Sisäasiainministeriö.Monistamo. Helsinki62

Lanne Marinka. 2007. Yhteistyö yritysturvallisuuden hallinnassa. Tutkimus sisäisenyhteistyön tarpeesta ja roolista suurten organisaatioiden turvallisuustoiminnassa.VTT Publications 632. Väitös 27.4.2007, Tampereen yliopisto, tuotantotaloudenosasto. Edita Prima Oy, Helsinki.Mankkinen Tarja. Paikallinen turvallisuussuunnittelu, kumppanuus ja strateginenjohtaminen. Kehittämishankkeen tuloksia ja johtopäätöksiä. Sisäasiainministeriö,Poliisiosaston julkaisusarja 14/2003.Meripelastusopas 2006. Rajavartiolaitos. Raja- ja merivartiokoulu. 1. painos 2006.Edita Prima Oy, Helsinki. http://www.raja.fi/meripelastusopas2006M/S Cinderella, tulipalo autokannella 20.5.1999. Vesiliikenneonnettomuuksia javaaratilanteita. Onnettomuustutkintakeskus. 1/2002 M. Yliopistopaino.HelsinkiM/S Cinderella, tulipalo tax-free varastossa Helsingin satamassa 21.3.2001,Vesiliikenneonnettomuuksia ja vaaratilanteita. Onnettomuustutkintakeskus.1/2002 M. Yliopistopaino. HelsinkiMS Singeldiep, tapaturma Kotkan satamassa 11.1.2006. Onnettomuustutkintakeskus.Tutkintaselostus B1/2006M.MV ESTONIAn onnettomuuden kansainvälinen tutkintakomissio. 2000. LoppuraporttiItämerellä 28.9.1994 tapahtuneen Matkustaja-autolautan kaatumisentutkinnasta. http://www.onnettomuustutkinta.fi/uploads/c0jh90a91e76wwc.pdfMyllyniemi Pekka. 2000. Onnettomuusriskit hallintaan. Sisäasiainministeriö. Pelastusosasto.Selvitysmiesraportti. Loppuraportti 29.2.2000.http://www.pelastustoimi.fi/media/raportit/selvitysmies/raportti.htmlNelson Linda & Burns Frank L. 1984, 225 - 242. High Performance Programming:A Framework for Transforming Organizations. Ed: Adams John D. 1984.Transforming Work. A Collection of Organizational Transforming readings.Miles River Press, Alexandria Va. Prentice-Hall. USA.Niemelä Pauli & Lahikainen Anja. 2000. Inhimillinen turvallisuus. Vastapaino.TampereNikander Pirjo. 2003. Moniammatillinen yhteistyö terveydenhuollon työkaluna jahaasteena. vuorovaikutuksellinen näkökulma. Sosiaalilääketieteellinenaikakauslehti 2003, 40, 279 - 290.63

Nordström Rolf. Hyvät käytännöt, Länsi-Suomen merivartiosto. 2007, 1, 55–57.Julkaisussa: Viranomaisyhteistyö – hyvät käytännöt. Pelastusopiston julkaisu,D-sarja: Muut 1/2007. Pelastusopisto, KuopioPelastuslaki 468/2003Pelastusasetus 787/2003Porola Heikki. 2007, 1, 38–43. Turvallisuus suurissa yleisötapahtumissa. Viranomaisyhteistyö– hyvät käytännöt. Pelastusopiston julkaisu, D-sarja: Muut1/2007.PSAVI 01/2010. Vuotta 2009 koskeva peruspalvelujen arviointi. Pohjois-Suomenaluehallintoviraston toimialan peruspalvelujen arviointi. Pohjois-Suomenaluehallintoviraston julkaisuja 1:2010. www.avi.fi/pohjoisRantanen Hannu. 2007. Informaatiovirrat viranomaisyhteistyössä. Viranomaisyhteistyö– hyvät käytännöt. Pelastusopiston julkaisu, D-sarja: Muut 1/2007.Reiman Teemu & Oedewald Pia. 2008. Turvallisuuskriittiset organisaatiot.Onnettomuudet, kulttuuri ja johtaminen. 1. painos. Edita. HelsinkiReason James. 2000. Human error: models and management. BMJ, British MedicalJournal 2000, Vol. 320, 18, 768–770.Ruuhilehto Kaarin & Vilppola Katja. 2000. Turvallisuuskulttuuri ja turvallisuudenedistäminen yrityksessä. VTT. Automaatio. Helsinki, Turvatekniikan keskus.SAR -yhteistoimintasuunnitelma. 2009. Osat 3-6. Rajavartiolaitos.http://www.raja.fiSeppänen Hannes & Valtonen Vesa (Toim.). 2008. SAR -prosessit. Maanpuolustuskorkeakoulu.Taktiikan laitos. Julkaisusarja 1. Nro 2/2008. Edita Prima Oy.Helsinki.Servomaa Antti & Holopainen Milka. 2005 Turvallisuuskulttuuri kehitystekijänäsäteilysuojelussa lääketieteellisessä säteilyn käytössä. Suomen lääkärilehti2005, 60, 22, 2481–2484.Schein Edgar H. 1987. Organisaatiokulttuuri ja johtaminen. Suom. Liljamo Ritva,Miettinen Asko. Weilin + Göös, EspooSiegfried Tom. 2008. John Nash, peliteoria ja luonnon koodi. Suom.Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita Oy. Hakapaino, Helsinki.64

SM 2008:16. Turvallinen elämä jokaiselle. Sisäisen turvallisuuden ohjelma.Sisäasiainministeriön julkaisuja 16/2008. Sisäasiainministeriö. Valtioneuvostonyleisistunto.Söder Jouko & Ekman Simo. 2006, 13–31. Suuronnettomuus. Teoksessa: CastrénMaaret, Ekman Simo, Martikainen Matti, Sahi Timo & Söder Jouko (toim.)Suuronnettomuusopas. Kustannus Oy Duodecim. Gummerus Kirjapaino OyJyväskyläTroolari Randö, palo ja uppoaminen Rauman edustalla 26.2.2001. Vesiliikenneonnettomuuksiaja vaaratilanteita. 2002. Onnettomuustutkintakeskus.1/2002 M. Yliopistopaino. HelsinkiTurvallisuusjohtaminen. 2002. Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 35. Sosiaali- jaterveysministeriö. Pk-Paino Oy, Tampere.Työturvallisuuslaki L 738/2002Työterveyshuoltolaki (L 1383/2001)Turvallisuussuunnitteluopas sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille.2005. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:13.AT-Julkaisutoimisto Oy. Yliopistopaino. HelsinkiValtion kriisijohtamismallin toteuttaminen alue- ja paikallishallinnossa. 2008.Työryhmän väliraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/2008.Valtionhallinnon viestintä kriisitilanteissa ja poikkeusoloissa. Valtion kanslian julkaisusarja15/2007. 1. painos. Yliopistopaino. Helsinki.Valtonen Vesa. Käsityksiä viranomaistyöstä. 2007, 1, 7 - 11. Teoksessa: Viranomaisyhteistyö– hyvät käytännöt. Pelastusopiston julkaisu, D-sarja: Muut1/2007Valtonen Vesa. 2008. Käsiteanalyysi viranomaisyhteistyöstä. 9. Turvallisuusjohdonkoulutusohjelma. TKK, Koulutuskeskus Dipoli. Tutkielma 30.4.2008Vesiliikenneonnettomuuksia ja vaaratilanteita. 2002. M/S Cinderella, tulipalo autokannella20.05.1999. M/S Cinderella, tulipalo tax-free varastossa Helsinginsatamassa 21.03.2001, Troolari Randö, palo ja uppoaminen Rauman edustalla26.02.2001. Onnettomuustutkintakeskus. 1/2002 M. Yliopistopaino.HelsinkiViranomaisyhteistyö – hyvät käytännöt. Pelastusopiston julkaisu, D-sarja: Muut1/200765

Virpiaro Matti. Tiivistelmä. 2008, 3-4. Teoksessa: Seppänen Hannes & ValtonenVesa (Toim.). 2008. SAR -prosessit. Maanpuolustuskorkeakoulu. Taktiikanlaitos. Julkaisusarja 1. Nro 2/2008. Edita Prima Oy. Helsinki.Virta Sirpa. 2001. Poliisi, turvallisuusyhteistyö ja turvallisuusverkostot. Tampereenyliopisto. Hallintotieteen laitos. Turvallisuushallinto 2001 A 26. TampereenYliopistopaino. Juvenes Print. Tampere.Øvretveit John. 1995. Moniammatillisen yhteistyön opas. SHKS.Hakapaino. HelsinkiÖljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009http://fi.wikipedia.org/wiki/Verkosto; luettu 5.11.2008http://www.ek.fi/ytnk08/fi/yritysturvallisuus.php; luettu 1.12.2008http://www.mil.fi/merivoimat/artikkelit/3365.dsp; luettu 31.12.200866

Liite 1 1/9Arvoisa viranomaistoimija! Liite1 (1/9)Kymenlaakson ammattikorkeakoulun terveysala osallistuu Merenkulun turvallisuuskulttuurin kehittämiseen ja METKU -hankkeeseen selvittämälläturvallisuusjohtamista moniammatillisessa viranomaisyhteistyössä. Tämän lomakkeen tavoitteena on etsiä vastauksia siihen, mitkä lähtökohdatohjaavat turvallisuusjohtamista moniammatillisessa viranomaisyhteistyössä. Pyydämme teitä ystävällisesti vastaamaan seuraaviin kysymyksiimme.Taustamuuttujat:1. Edustamanne toimiala1 Merivartiosto2 Rajavartiosto3 Meri- ja rajavartiokoulutus4 Satama5 Palo- ja pelastustoimi6 Palo- ja pelastusalan koulutus7 Sosiaalitoimi8 Terveystoimi9 Sosiaali- ja terveysalan koulutus10 Poliisitoimi11 Poliisikoulutus12 Tietoliikenneala13 Puolustusvoimat14 Ympäristöviranomainen15 Seurakunta, merimieskirkko16 TurvallisuusviranomainenMuu viranomaistaho, mikä:172. Oletteko:1 Valtakunnallinen toimijataho2 Alueellinen toimija3 Paikallinen toimija67

Liite 1 2/93. Millä aikavälillä tapaatte seuraavia viranomaistahoja? Liite1 (2/9)PäivitvittäinKerranviikossa3-4 kertaavuodessa2 kertaavuodessaKerranvuodessaKerran kuukaudessaSatunnaisestiEilainkaana) Merivartiosto 7 6 5 4 3 2 1 0b) Rajavartiosto 7 6 5 4 3 2 1 0c) Meri- ja rajavartio koulutus 7 6 5 4 3 2 1 0d) Satama 7 6 5 4 3 2 1 0e) Palo- ja pelastustoimi 7 6 5 4 3 2 1 0f) Palo- ja pelastusalan koulutus 7 6 5 4 3 2 1 0g) Sosiaalitoimi 7 6 5 4 3 2 1 0h) Terveystoimi 7 6 5 4 3 2 1 0i) Sosiaali- ja terveysalan koulutus 7 6 5 4 3 2 1 0j) Poliisitoimi 7 6 5 4 3 2 1 0k) Poliisikoulutus 7 6 5 4 3 2 1 0l) Tietoliikenneala 7 6 5 4 3 2 1 0m) Puolustusvoimat 7 6 5 4 3 2 1 0n) Ympäristöviranomainen 7 6 5 4 3 2 1 0o) Seurakunta, merimieskirkko 7 6 5 4 3 2 1 0p) Turvallisuusviranomainen 7 6 5 4 3 2 1 0q) Muu viranomaistaho, mikä:7 6 5 4 3 2 1 068

Liite 1 3/94. Miten tapaamisenne eri viranomaistahojen kanssa toteutuvat? Liite1 (3/9)EilainkaanyhteistyötäYhteisissäharjoituksissasilloin tällöinSatunnaisestionnettomuustilanteissaToimintasuunnitelmanmukaansäännöllisestiYhteistä toimintakulttuuriakehittämälläa) Merivartiosto 1 2 3 4 5b) Rajavartiosto 1 2 3 4 5c) Meri- ja rajavartiokoulutus 1 2 3 4 5d) Satama 1 2 3 4 5e) Palo- ja pelastustoimi 1 2 3 4 5f) Palo- ja pelastusalan koulutus 1 2 3 4 5g) Sosiaalitoimi 1 2 3 4 5h) Terveystoimi 1 2 3 4 5i) Sosiaali- ja terveysalan koulutus 1 2 3 4 5j) Poliisitoimi 1 2 3 4 5k) Poliisikoulutus 1 2 3 4 5l) Tietoliikenneala 1 2 3 4 5m) Puolustusvoimat 1 2 3 4 5n) Ympäristöviranomainen 1 2 3 4 5o) Seurakunta, merimieskirkko 1 2 3 4 5p) Turvallisuusviranomainen 1 2 3 4 5q) Muu viranomaistaho, mikä1 2 3 4 569

Liite 1 4/95. Mitkä ovat ne viranomaistahot, joiden kanssa yhteistyötä pitäisi mielestänne kehittää?Yhteistyötä eiole eikä siihenole tarvettaYhteistyötä eiole vaikka siihenon tarvettaYhteistyötä onsopivastiYhteistyönlisätarvetta onjonkin verranYhteistyönlisätarvetta onmelko paljonLiite1 (4/9)Yhteistyönlisätarvetta onerittäin paljona) Merivartiosto 0 1 2 3 4 5b) Rajavartiosto 0 1 2 3 4 5c) Meri- ja rajavartiokoulutus 0 1 2 3 4 5d) Satama 0 1 2 3 4 5e) Palo- ja pelastustoimi 0 1 2 3 4 5f) Palo- ja pelastusalan koulutus 0 1 2 3 4 5g) Sosiaalitoimi 0 1 2 3 4 5h) Terveystoimi 0 1 2 3 4 5i) Sosiaali- ja terveysalan koulutus 0 1 2 3 4 5j) Poliisitoimi 0 1 2 3 4 5k) Poliisikoulutus 0 1 2 3 4 5l) Tietoliikenneala 0 1 2 3 4 5m) Puolustusvoimat 0 1 2 3 4 5n) Ympäristöviranomainen 0 1 2 3 4 5o) Seurakunta, merimieskirkko 0 1 2 3 4 5p) Turvallisuusviranomainen 0 1 2 3 4 5q) Muu viranomaistaho, mikä:0 1 2 3 4 570

Liite 1 5/96. Kysymyksiä tärkeimpien yhteistyöviranomaisten kanssa tehdystä työstä. Liite1 (5/9)Kyllä En tiedä Eia. Oletteko kartoittanut eri viranomaistahojen kanssa toimintariskejä? 3 2 1b. Onko yhteistyöstä eri viranomaistahojen kanssa tehty sopimuksia? 3 2 1c. Onko tiedottaminen tärkeimpien viranomaistahojen kanssa säännöllistä? 3 2 1d. Onko viranomaisyhteistyössä määritelty kunkin tahon vastuualueet? 3 2 1e. Onko eri viranomaistahojen kanssa yhteistä koulutusta? 3 2 1f. Seurataanko viranomaisyhteistyön onnistumista jatkuvasti? 3 2 1g. Arvioidaanko viranomaisyhteistyön onnistumista säännöllisesti? 3 2 17. Tehtäväalueeta. Miten eri viranomaisyhteistyöstä tiedotetaan omassa organisaatiossanne?____________________________________________________________________________________________________________________________________________b. Miten eri viranomaisten keskinäistä yhteistyötä ylläpidetään?________________________________________________________________________________________________________________________________________________________c. Miten viranomaisyhteistyöhön on kouluttauduttu?_________________________________________________________71

Liite 1 6/98. Mihin yhteistyönne eri viranomaistahojen kanssa perustuu?Yhteistyötä Lakiin jaei ole asetuksiinYhteisiinasiakkaisiinSamaan toimialueeseenHenkilökohtaisiinsuhteisiinLiite1 (6/9)Yhteisiin riskeihinja uhkatekijöihina) Merivartiosto 0 1 2 3 4 5b) Rajavartiosto 0 1 2 3 4 5c) Meri- ja rajavartiokoulutus 0 1 2 3 4 5d) Satama 0 1 2 3 4 5e) Palo- ja pelastustoimi 0 1 2 3 4 5f) Palo- ja pelastusalan koulutus 0 1 2 3 4 5g) Sosiaalitoimi 0 1 2 3 4 5h) Terveystoimi 0 1 2 3 4 5i) Sosiaali- ja terveysalan koulutus 0 1 2 3 4 5j) Poliisitoimi 0 1 2 3 4 5k) Poliisikoulutus 0 1 2 3 4 5l) Tietoliikenneala 0 1 2 3 4 5m) Puolustusvoimat 0 1 2 3 4 5n) Ympäristöviranomainen 0 1 2 3 4 5o) Seurakunta, merimieskirkko 0 1 2 3 4 5p) Turvallisuusviranomainen 0 1 2 3 4 5q) Muu viranomaistaho, mikä0 1 2 3 4 572

Liite 1 7/99. Turvallisuusjohtaminen omassa organisaatiossa.VarmastikylläTodennäköisestikylläEn tiedävarmastiTodennäköisestieiLiite1 (7/9)a) Onko organisaationne henkilöstö perehdytetty arvioimaan työn vaaroja? 5 4 3 2 1Varmastieib) Onko organisaatiossanne asetettu työturvallisuustavoitteet? 5 4 3 2 1c) Onko organisaatiossanne laadittu työntekijöiden tehtäväkuvaukset? 5 4 3 2 1d) Onko organisaatiossanne määritelty työn vastuualueet? 5 4 3 2 1e) Onko organisaatiossanne tunnistettu työn vaaratekijät? 5 4 3 2 1f) Onko organisaatiossanne arvioitu työn riskien merkityksiä? 5 4 3 2 1g) Onko organisaatiossanne järjestelmällisesti parannettu työturvallisuutta? 5 4 3 2 1h) Onko organisaatiossanne tehty johdon katselmuksia ja tarkastuksia? 5 4 3 2 1i) Onko organisaatiossanne selkeät työturvallisuusohjeet? 5 4 3 2 1j) Onko organisaatiossanne henkilöstö perehdytetty työturvallisuuteen? 5 4 3 2 1k) Onko organisaatiossanne varmistettu suojavälineiden saatavuus? 5 4 3 2 1l) Huolletaanko organisaatiossanne suojavälineet säännöllisesti? 5 4 3 2 1m) Onko organisaatiossanne riittävä työturvallisuuden asiatuntemus? 5 4 3 2 1n) Onko organisaatiossanne läheltäpiti tilanteiden kirjaaminen tehokasta? 5 4 3 2 1o) Arvioidaanko läheltäpiti tilanteiden merkitystä säännöllisesti? 5 4 3 2 1p) Onko organisaatiossanne laadittu turvallisuusohjelma? 5 4 3 2 173

Liite 1 8/910 Oletteko varmistanut työturvallisuutta tehdessänne yhteistyötä seuraavien viranomaistahojen kanssa?Yhteistyötä eiole tehtyYhteistyötä on,turvallisuutta eiole pohdittuYhteistyössä ontunnistettu riskit javaaratTehtäväkuvauksetja vastuut onmääriteltyLiite1 (8/9)On luotu yhteinenturvallisuussuunnitelmaa) Merivartiosto 0 1 2 3 4b) Rajavartiosto 0 1 2 3 4c) Meri- ja rajavartiokoulutus 0 1 2 3 4d) Satama 0 1 2 3 4e) Palo- ja pelastustoimi 0 1 2 3 4f) Palo- ja pelastusalan koulutus 0 1 2 3 4g) Sosiaalitoimi 0 1 2 3 4h) Terveystoimi 0 1 2 3 4i) Sosiaali- ja terveysalan koulutus 0 1 2 3 4j) Poliisitoimi 0 1 2 3 4k) Poliisikoulutus 0 1 2 3 4l) Tietoliikenneala 0 1 2 3 4m) Puolustusvoimat 0 1 2 3 4n) Ympäristöviranomainen 0 1 2 3 4o) Seurakunta, merimieskirkko 0 1 2 3 4p) Turvallisuusviranomainen 0 1 2 3 4q) Muu viranomaistaho, mikä0 1 2 3 474

Liite 1 9/911. Viranomaisyhteistyön organisointi ja kehittäminen Liite1 (9/9)a. Kuka vastaa (virkanimike) yhteistyön jatkuvuudesta?________________________________________________________b. Miten henkilökunta on harjaantunut viranomaisyhteistyöhön?________________________________________________c. Miten moniammatillista viranomaisyhteistyötä tulisi johtaa?________________________________________________________________________________________________________________________________________________________d. Mitkä ovat viranomaisyhteistyön ongelmia?_____________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________e. Miten edelleen kehittäisit viranomaisyhteistyötä?_______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________f. Miten kansainvälistä viranomaisyhteistä tulisi edistää?_________________________________________________________________________________________________________________________________________________________75

Liite 2 1/2Oheisena muutamia oleellisena pitämiämme teemoja, joiden pohjaltavoisimme keskustella.1. Miten määrittelette turvallisuuden käsitteen toiminnassanne?Voidaanko sitä jäsentää esim. seuraavalla tavalla:- keskeiset turvallisuuden ominaisuudet- liittyminen omaan toimialaan / työhön- liittymäkohdat viranomaisten yhteistoimintaan- liittymäkohdat muiden tahojen (yritykset, kansalaiset, ympäristö,3-sekotori, tutkimus tms.)- viralliset / epäviralliset piirteet2. Millaiset lähtökohdat ohjaavat turvallisuusjohtamista (moniammatillisessa)viranomaisyhteistyössä?3. Keiden viranomaisten kanssa teette turvallisuuteen liittyvää yhteistyötä?4. Miten turvallisuuspolitiikka on kirjattu, sovittu, muotoutunut tai muutoinmääritelty?5. Miten luonnehditte turvallisuusyhteistyön- tavoiteasettelua,- organisaatioiden johdon sitoutumista ja preferenssejä,- henkilöstön merkitystä käytännön toiminnassa?6. Miten turvallisuusjohtaminen on organisoitu kuten;- Miten toimintatavat on luotu / ovat muotoutuneet- Miten toimintavastuut ja velvollisuudet määritellään?- Miten resurssit allokoidaan?7. Millainen on eri hallintotasoilla olevien viranomaisten rooli (ministeriö,lääninhallitus, maakunnat, kunnat, muut viranomaisyhteistyön muodot.- Toimintojen seuranta- Toimintojen arviointi- Onnistuneet käytännöt- KehittämishaasteetKymenlaakson ammattikorkeakoulu P. (05) 220 8111 www.kyamk.fiPL 9, 48401 Kotka F. (05) 220 8209 etunimi.sukunimi@kyamk.fi76

Liite 2 2/28. Millaisia menettelytapoja käytetään (moniammatillisessa) viranomaisyhteistyössä?- Menetelmien ja toimintatapojen johtamisessa operatiivisissa tilanteissa?- Ihmisten johtamisessa operatiivisissa tilanteissa?- Riskien arvioinnissa ja ennakoinnissa, osaamisen varmistamisessa,tiedottamisessa, toiminnan seurannassa ja arvioinnissa?9. Mitkä ovat viranomaisverkoston johtamisen kehittämiskohteet ja millaisiaratkaisuja niihin voisi olla?Kymenlaakson ammattikorkeakoulu P. (05) 220 8111 www.kyamk.fiPL 9, 48401 Kotka F. (05) 220 8209 etunimi.sukunimi@kyamk.fi77

Kymenlaakson ammattikorkeakoulunjulkaisusarjassa B. ilmestyneet julkaisutB-SARJATutkimukset ja raportitB 1B 2B 3B 4B 5B 6B 7B 8B 9B 10B 11B 12B 13Markku Huhtinen & al.:Laivadieselien päästöjen vähentäminen olemassa olevissa laivoissa [1997].Ulla Pietilä, Markku Puustelli:An Empiral Study on Chinese Finnish Buying Behaviour of International Brands[1997].Markku Huhtinen & al.:Merenkulkualan ympäristönsuojelun koulutustarve Suomessa [1997].Tuulia Paane-Tiainen:Kohti oppijakeskeisyyttä. Oppijan ja opettajan välisen ohjaavan toiminnanhahmottamista [1997].Markku Huhtinen & al.:Laivadieselien päästöjä vähentävien puhdistuslaitteiden tuotteistaminen [1998].Ari Siekkinen:Kotkan alueen kasvihuonepäästöt [1998]. Myynti: Kotkan Energia.Risto Korhonen, Mika Määttänen:Veturidieseleiden ominaispäästöjen selvittäminen [1999].Johanna Hasu, Juhani Turtiainen:Terveysalan karusellikoulutusten toteutuksen ja vaikuttavuuden arviointi [1999].Hilkka Dufva, Mervi Luhtanen, Johanna Hasu:Kymenlaakson väestön hyvinvoinnin tila, selvitys Kymenlaakson väestönhyvinvointiin liittyvistä tekijöistä [2001].Timo Esko, Sami Uoti:Tutkimussopimusopas [2002].Arjaterttu Hintsala:Mies sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena – minunko ammattini? [2002].Päivi Mäenpää, Toini Nurminen:Ohjatun harjoittelun oppimisympäristöt ammatillisen kehittymisen edistäjinä –ARVI-projekti 1999-2002 [2003], 2 p. [2005].Frank Hering:Ehdotus Kymenlaakson ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ohjelmaksi[2003].78

B 14B 15B 16B 17B 18B 19B 20B 21B 22B 23B 24B 25B 26B 27B 28B 29Hilkka Dufva, Raija LiukkonenSosiaali- ja terveysalan yrittäjyys Kaakkois-Suomessa. Selvitys Kaakkois-Suomensosiaali- ja terveysalan palveluyrittäjyyden nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä[2003].Eija Anttalainen:Ykköskuski: kuljettajien koulutustarveselvitys [2003].Jyrki Ahola, Tero Keva:Kymenlaakson hyvinvointistrategia 2003–2010 [2003], 2 p. [2003].Ulla Pietilä, Markku Puustelli:Paradise in Bahrain [2003].Elina Petro:Straightway 1996–2003. Kansainvälinen transitoreitin markkinointi [2003].Anne Kainlauri, Marita Melkko:Kymenlaakson maaseudun hyvinvointipalvelut - näkökulmia maaseudun arkeensekä mahdollisuuksia ja malleja hyvinvointipalvelujen kehittämiseen [2005].Anja Härkönen, Tuomo Paakkonen, Tuija Suikkanen-Malin, Pasi Tulkki:Yrittäjyyskasvatus sosiaalialalla [2005]. 2. p. [2006].Kai Koski (toim.):Kannattava yritys ei menetä parhaita asiakkaitaan. PK-yritysten liiketoiminnankehittäminen osana perusopetusta [2005]Paula Posio, Teemu Saarelainen:Käytettävyyden huomioon ottaminen Kaakkois-Suomen ICT-yritystentuotekehityksessä [2005].Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen, Elina Kantola, Eeva Suuronen:Keski-ikäisten naisten sepelvaltimotaudin riskitekijät, elämäntavat ja ohjaussairaalassa [2006].Johanna Erkamo & al.:Oppimisen iloa, verkostojen solmimista ja toimivia toteutuksia yrittäjämäisessäoppimisympäristössä [2006].Johanna Erkamo & al.:Luovat sattumat ja avoin yhteistyö ikäihmisten iloksi [2006].Hanna Liikanen, Annukka Niemi:Kotihoidon liikkuvaa tietojenkäsittelyä kehittämässä [2006].Päivi MäenpääKaakkois-Suomen ensihoidon kehittämisstrategia vuoteen 2010 [2006]Anneli Airola, Arja-Tuulikki Wilén (toim.):Hyvinvointialan tutkimus- ja kehittämistoiminta Kymenlaaksonammattikorkeakoulussa [2006].Arja-Tuulikki Wilén:Sosiaalipäivystys – kehittämishankkeen prosessievaluaatio [2006].79

B 30B 31B 32B 33B 34B 35B 36B 37B 38B 39B 40B 41B 42B 43B 44B 45Arja Sinkko (toim.):Kestävä kehitys Suomen ammattikorkeakouluissa – SUDENET-verkostohanke [2007].Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen, Mirja Nurmi, Leena Wäre (toim.):Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Etelä-Suomen Alkoholiohjelmankuntakumppanuudessa [2007].Erkki Hämäläinen & Mari Simonen:Siperian radan tariffikorotusten vaikutus konttiliikenteeseen 2006 [2007].Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen & Mirja Nurmi:Tulevaisuuteen suuntaava tutkiva ja kehittävä oppiminen avoimissaammattikorkeakoulun oppimisympäristöissä [2007].Erkki Hämäläinen & Eugene Korovyakovsky:Survey of the Logistic Factors in the TSR-Railway Operation - “What TSR-StationMasters Think about the Trans-Siberian?” [2007].Arja Sinkko:Kymenlaakson hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämiskeskus (HYTKES ) 2000-2007.Vaikuttavuuden arviointi [2007].Erkki Hämäläinen & Eugene Korovyakovsky:Logistics Centres in St Petersburg, Russia: Current status and prospects [2007].Hilkka Dufva & Anneli Airola (toim.):Kymenlaakson hyvinvointistrategia 2007–2015 [2007].Anja Härkönen:Turvallista elämää Pohjois-Kymenlaaksossa? Raportti Kouvolan seudun asukkaidenkokemasta turvallisuudesta [2007].Heidi Nousiainen:Stuuva-tietokanta satamien työturvallisuustyön työkaluna [2007].Tuula Kivilaakso:Kymenlaaksolainen veneenveistoperinne: venemestareita ja mestarillisia veneitä[2007].Elena Timukhina, Erkki Hämäläinen, Soma Biswas-Kauppinen:Logistic Centres in Yekaterinburg: Transport - logistics infrastructure of Ural Region[2007].Heidi Kokkonen:Kouvola muuttajan silmin. Perheiden asuinpaikan valintaan vaikuttavia tekijöitä[2007].Jouni Laine, Suvi-Tuuli Lappalainen, Pia Paukku:Kaakkois-Suomen satamasidonnaisten yritysten koulutustarveselvitys [2007].Alexey V. Rezer & Erkki Hämäläinen:Logistic Centres in Moscow: Transport, operators and logistics infrastructure in theMoscow Region [2007].Arja-Tuulikki Wilén:Hyvä vanhusten hoidon tulevaisuus. Raportti tutkimuksesta Kotkansaarensairaalassa 2007 [2007].80

B 46B 47B 48B 49B 50B 51B 52B 53B 54B 55B 56B 57B 58B 59B 60Harri Ala-Uotila, Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen, Ari Lindeman, Pasi Tulkki (toim.):Oppimisympäristöistä innovaatioiden ekosysteemiin [2007].Elena Timukhina, Erkki Hämäläinen, Soma Biswas-Kauppinen:Railway Shunting Yard Services in a Dry-Port. Analysis of the railway shunting yardsin Sverdlovsk-Russia and Kouvola-Finland [2008].Arja-Tuulikki Wilén:Kymenlaakson muisti- ja dementiaverkosto. Hankkeen arviointiraportti [2008].Hilkka Dufva, Anneli Airola (toim.):Puukuidun uudet mahdollisuudet terveyden- ja sairaanhoidossa. TerveysSelluhanke.[2008].Samu Urpalainen:3D-voimalaitossimulaattori. Hankkeen loppuraportti. [2008].Harri Ala-Uotila, Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen, Ari Lindeman (toim.):Yrittäjämäisen toiminnan oppiminen Kymenlaaksossa [2008].Peter Zashev, Peeter Vahtra:Opportunities and strategies for Finnish companies in the Saint Petersburg andLeningrad region automobile cluster [2009].Jari Handelberg, Juhani Talvela:Logistiikka-alan pk-yritykset versus globaalit suuroperaattorit [2009].Jorma Rytkönen, Tommy Ulmanen:Katsaus intermodaalikuljetusten käsitteisiin [2009].Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen:Lasten ja nuorten terveys- ja tapakäyttäytyminen Etelä-Kymenlaakson kunnissa[2009].Kirsi Rouhiainen:Viisasten kiveä etsimässä: miksi tradenomiopiskelija jättää opintonsa kesken?Opintojen keskeyttämisen syiden selvitys Kymenlaakson ammattikorkeakoulunliiketalouden osaamisalalla vuonna 2008 [2010].Lauri Korppas - Esa Rika - Eeva-Liisa Kauhanen:eReseptin tuomat muutokset reseptiprosessiin [2010].Kari Stenman, Rajka Ivanis, Juhani Talvela, Juhani Heikkinen:Logistiikka ja ICT Suomessa ja Venäjällä [2010].Mikael Björk, Tarmo Ahvenainen:Kielelliset käytänteet Kymenlaakson alueen logistiikkayrityksissä [2010].Anni Mättö:Kyläläisten metsävarojen käyttö ja suhtautuminen metsien häviämiseen Mzuzunalueella Malawissa [2010].81