pdf-julkaisu - Sitra

Sitran Raportteja 60© 2006 Sitra ja kirjoittajatGraafinen suunnittelu: Marjut HeikkinenKannen kuva: Index Open/SKOYTaitto: Anu MikkonenISBN 951-37-4634-8 (nid.)ISSN 1457-571X (nid.)ISBN 951-563-513-6 (URL: http://www.sitra.fi)ISSN 1457-5728 (URL: http://www.sitra.fi)Sitran raportteja –sarjassa julkaistaan tutkimusten, selvitysten ja arviointien tuloksiaerityisesti asiantuntijoiden käyttöön.Raportteja voi tilata Sitrasta, puhelin (09) 618 991, sähköposti: julkaisut@sitra.fiEdita Prima OyHelsinki 2006

ESIPUHEKoulutuksen talouteen syventyvä tutkimus on Suomessa edelleenvähäistä. Tämä on yllättävää ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin nyky-yhteiskunnassataloudellinen näkökulma myös koulutukseen onentistä tärkeämpi. Koulutusjärjestelmän kehittämisessä joudutaan yhäenemmän kiinnittämään huomiota kustannustehokkuuteen. Toiseksikoulutuksen taloudella on loppujen lopuksi Suomessa varsin pitkätperinteet, jotka ulottuvat aina Olavi Niitamon väitöskirjaan vuodelta1958.Tässä raportissa pyrimme tekemään yhteenvedon koulutuksentaloudellisia vaikutuksia koskevasta nykyisestä tietämyksestä, pohtimaantämän tietämyksen antamia eväitä koulutuspolitiikan tarpeisiinsekä innostamaan lukijoita laajempaan keskusteluun koulutuksentaloudellisen näkökulman merkityksestä. Tarjoamme kirjassa uusiaaineksia tällaiseen keskusteluun.Haluamme kiittää Sitraa mahdollisuudesta syventyä koulutuksentaloudellisten vaikutuksien problematiikkaan. Kiitämme myös tutkimushankkeenjohtoryhmää, johon ovat kuuluneet tutkimuspäällikköVesa-Matti Lahti (Sitra), korkeakouluneuvos Anita Lehikoinen(Opetusministeriö), vararehtori Hannele Niemi (Helsingin yliopisto)sekä professori Pentti Vartia (ETLA). Lopuksi vielä kiitos kaikilleniille henkilöille, jotka ovat hankkeen eri vaiheissa vaikuttaneet kirjanlopulliseen sisältöön ja muotoon.Helsingissä tammikuussa 2006Rita AsplundMika Maliranta

Tämä raportti jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinenosa (s. 5–54) käsittelee koulutuksen makrotaloudellisiavaikutuksia, toisessa osassa (s. 55–127) syvennytäänkoulutuksen mikrotaloudellisiin vaikutuksiin.

Osa IKOULUTUKSEN MAKROTALOUDELLISETVAIKUTUKSETLYHYT KATSAUS KIRJALLISUUTEENRITA ASPLUND JA MIKA MALIRANTA

SISÄLLYS OSA I1 JOHDANTO 82 KOULUTUKSEN VAIKUTUS TALOUDELLISEEN KASVUUN 11Kasvulaskenta väittää, että koulutuksella on Suomessaolematon merkitys kasvulle 12Empiiriset regressiokasvumallit: koulutuksen suora vaikutustaloudelliseen kasvuun on merkittävä 13Endogeeniset kasvumallit: koulutuksella on sekä suoraettä epäsuora vaikutus taloudelliseen kasvuun 15Talouskasvuun näyttää vaikuttavan koulutuspääomantason lisäksi myös sen muutos 173 KOULUTUS, TEKNOLOGIA JA TUOTTAVUUS YRITYSTASOLLA 20Koulutuksen tuotanto- ja tuottavuusvaikutuksen kanavat 21Koulutiedot tuotannon tekijänä 22Koulutus teknologioiden käyttöönoton tehostajana 26Koulutus ja teknologian implementointi 26Koulutietojen kysyntä ja toimipaikan elinkaari 28Tuottavuustutkimuksen evidenssi 29Koulutus teknologia- ja kehitystyön tehostajana 304 KOULUTUS JA TULONJAKO 32Eriarvoisuuden ja talouskasvun välinen yhteys on epäselvä 32Koulutus kytkeytyy läheisesti tulojen eriarvoisuuteen 34Suomalainen näyttö koulutuksesta ja tulojen eriarvoisuudestaon olematon 36

5 KOULUTUKSEN YHTEISKUNNALLINEN TUOTTO 38Empiirisiä tuloksia yhteiskunnallisen tuoton suuruudestaon edelleen hyvin rajoitetusti 396 KESKEISIMMÄT JOHTOPÄÄTÖKSET 47Lähdekirjallisuus 50

1Johdanto8Koulutusjärjestelmän ja taloudellisen kehityksen välisten vuorovaikutustenselvittäminen on tärkeää. Vain näin voidaan tunnistaa nekoulutuspoliittisesti tärkeät tekijät, jotka vaikuttavat talouden tulevaankehitykseen ja kansalaisten hyvinvointiin. Samalla voidaan korjataeräitä keskustelussa toistuvasti esiintyneitä virheellisiä, usein väärinkäsityksiinperustuneita näkemyksiä. Monet ovat hämmentyneitäsiitä, mitä tutkimustieto sanoo koulutuksen talousvaikutuksista.Mittavat koulutusinvestoinnit on syytä suunnitella hyvin, jottakorkealle asetetut taloudelliset ja sosiaaliset tavoitteet pystyttäisiinsaavuttamaan menestyksellisesti. Vaihtoehtoisia toimenpiteitä kannattaaverrata keskenään. On tärkeää ymmärtää koulutusinvestoinneillaluotujen tuotantopanosten merkitys taloudellisissa ja sosiaalisissavaikutusmekanismeissa. Jos koulutusinvestointien erilaisia vaikutuksiaei tunneta tarkasti, koulutuspolitiikkaan kohdistetut odotuksetsaattavat pettää. Koulutusinvestointien määrälliset tavoitteet, kutenesimerkiksi koulutusmenojen tietty bruttokansantuoteosuus, eivätriitä. Yleisen koulutustason kohotessa koulutuksen laadun merkityskorostuu entisestään.Koulutusinvestointien taloudelliset ja sosiaaliset vaikutuksetriippuvat monista muista yhteiskunnan perusedellytyksistä. Siksiparhaaseen tulokseen pääsemiseksi koulutuspoliittisten toimientueksi tarvitaan monia teknologia-, työvoima- ja sosiaalipoliittisiatoimenpiteitä. Tämän päivän osaamisintensiivisissä talouksissa kou-

lutusmenojen mekaaninen kasvattaminen, kuten koulutusmenojentietyn bruttokansantuoteosuuden tavoitteleminen, ei kelpaa ohjenuoraksi.Koulutuksella on kiistatta positiivinen vaikutus tuottavuuden jatalouden kehitykseen ja siten kansalaisten ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin.Arviot vaikutuksen voimakkuudesta näyttävät kuitenkinvaihtelevan, kuten myös käsitykset keskeisistä lähteistä ja vaikutuskanavista.Koulutus on laaja ja monimuotoinen ilmiö. Kaikki koulutusei välttämättä vaikuta talouteen ja yhteiskuntaan samalla tavalla.Vaikutuskanavia on monenlaisia, ja monet niistä ovat epäsuoria.Koulutukseen liittyy myös ulkoisvaikutuksia, mikä kielii siitä, ettäpolitiikkatoimenpiteille voi olla tarvetta.Tämän lyhyen katsauksen tavoitteena on valaista tutkimustietoonnojautuen sitä, miten muodollinen koulutus vaikuttaa koko kansantalouteen.Tämä tiivistelmä perustuu laajempaan kirjallisuuskatsaukseen,jossa on selvitetty yksityiskohtaisemmin, mitä empiirinentutkimustieto sanoo koulutuksen makrotaloudellisista vaikutuksista.Tarkastelun kohteena ovat koulutuksen ja taloudellisen kasvun välinenyhteys sekä tämän yhteyden pääkanavat. Keskeisimmät vastaustakaipaavat kysymykset ovat seuraavat:• Onko koulutuksella suora, itsenäinen vaikutus taloudelliseen kasvuun?• Missä määrin koulutus vaikuttaa teknologiseen kehitykseen ja sitäkautta tuottavuuteen ja taloudelliseen kehitykseen?• Missä määrin koulutus vaikuttaa tulonjakoon ja sitä kautta taloudelliseenkehitykseen?• Missä määrin koulutukseen liittyy positiivisia ulkoisvaikutuksiaeli yhteiskunnalle koituvaa ”ylimääräistä” hyötyä, ja ovatko nämäulkoisvaikutukset sitä luokkaa, että koulutuksen mittava julkinentuki on perusteltua?Näihin kysymyksiin haetaan ensisijaisesti Suomea koskevia vastauksia.Siltä osin kuin suomalainen tutkimustieto on puutteellista arvioitajoudutaan tekemään kansainvälistä kirjallisuutta hyödyntäen.9

Tämä katsaus ei käsittele kattavasti kaikkia vaikutuksia vaan keskittyyvalikoituihin kuvion 1 osoittamiin ”koulutuksen talouden”teemoihin. Valitut painotukset ovat kuitenkin niitä, jotka ovat olleeteniten esillä aihealueen akateemisessa ja poliittisessa keskustelussa.Muutaman koulutuksen talouteen liittyvän teeman lisäksi tarkastelunulkopuolelle jäävät luontevasti myös koulutuksen ei-taloudellisetvaikutukset. 1Kuvio 1. Katsauksessa käsiteltävät koulutuksen ja taloudellisen kasvun yhteydet.kasvu/tuottavuushedelmällisyyssiirtolaisuusterveysköyhyystulonjakoteknologialuonnonvaratfyysinenpääomarikollisuuskoulutus101 Lyhyen katsauksen koulutuksen ei-taloudellisiin vaikutuksiin, joista myönteiset terveysvaikutuksetovat eittämättä tärkeimmät, tarjoaa muun muassa OECD (2001b, Chapter 2.8).

2Koulutuksen vaikutustaloudelliseen kasvuunKoulutuksella on suora, itsenäinen ja automaattinen vaikutus taloudelliseenkasvuun. Tämä vahva uskomus näyttää elävän sitkeästi sekäakateemisissa että poliittisissa keskusteluissa. Tukea sille on haettu sekäteoreettisista malleista että laajoihin maa-aineistoihin perustuvistadeskriptiivisista ja tilastollisista analyyseista.Monet tutkimukset ovat vuosien varrella todenneet, että koulutuskiihdyttää taloudellista kasvua. Laskelmia on tehty erimuotoisillalaajennetuilla ns. kasvumalleilla, joissa on käytetty erilaisia koulutusindikaattoreita.2 Aineistot ovat kattaneet sekä kehittyneitä ettäkehittyviä kansantalouksia. Suomi on ollut yleensä mukana otoksissahyvän tilastopohjansa ansiosta. Kasvututkimuksiin kohdistetunkiinnostuksen uudelleen heräämisen seurauksena alan kirjallisuuson viime vuosikymmenien aikana kasvanut valtavan laajaksi. 3 Tässätiivistelmässä rajaudutaan muutaman keskeisen tutkimuksen ja päätuloksenesittämiseen.2 Käytettyjen koulutusmittarien valikoima on hyvin laaja. Suosituimmat ovat peruskoulutuksenja keskiasteen koulutuksen osallistumisasteet sekä keskiasteen ja peruskoulunjälkeiset keskimääräiset koulutusvuodet. Välillä koulutusindikaattorit mittaavat koko väestönkoulutusta, välillä tietyn ikäluokan, pelkästään miesten, tai erikseen miesten ja naistenkoulutusta. (Ks. OECD, 2001b, Table D.1.). Käytettyjen kvantitatiivisten mittareiden laadunon myös todettu olevan suhteellisen heikko (Wössmann, 2000).3 Tuoreita katsauksia tarjoavat esim. Temple (2001) sekä Sianesi ja Van Reenen (2003).11

KASVULASKENTA VÄITTÄÄ,ETTÄ KOULUTUKSELLA ON SUOMESSAOLEMATON MERKITYS KASVULLE12Kasvulaskenta on perinteinen väline, jolla voidaan mitata tuottavuudenkasvua ja arvioida teknologisen kehityksen nopeutta eri aikoina(ks. Solow, 1957; Hulten, 2001). Samalla saadaan myös numeerisiaarvioita kasvun muista lähteistä, esimerkiksi siitä, kuinka paljonkoulutuksen lisäys tai ikääntyminen on lisännyt työllisten tuotantovoimaa.Kasvulaskentamenetelmässä työvoima pyritään jakamaantuotannon tehon perusteella homogeenisiin ryhmiin (koulutuksen,iän jne. mukaan). Menetelmä perustuu oletukseen, että palkkaerotkertovat, mitkä ovat erilaisten työntekijäryhmien väliset tuotantotehoneli laadun erot. Laskelmilla voidaan arvioida sitä, kuinka paljonkansantalouden työpanoksen keskimääräinen tuotantoteho onmuuttunut ajan kuluessa. Tämä tapahtuu työvoimarakenteen muutoksenkautta. Esimerkiksi yliopistotasoisen koulutuksen saaneidenosuus on Suomessa kasvanut, mikä on tämän mittaustavan mukaanparantanut kansantalouden työpanoksen tuotantotehoa.Kasvulaskentaan perustuvia tutkimuksia on tehty jonkin verranmyös Suomessa. Perinteet ulottuvat useiden vuosikymmenien päähän(ks. Asplund, 1991; Leiponen, 1996). Jalava (2002), Maliranta(2003) sekä Jalava ja Pohjola (2003; 2004) ovat tuoreimpia suomalaisiaesimerkkejä menetelmän käytöstä.OECD:n tilastotietojen mukaan työikäisen väestön keskimääräinenkoulutusmäärä on noussut 2,5 vuodella vuosina 1971–1998(ks. OECD, 2003). Jalavan ja Pohjolan (2004) kasvulaskentatulostenperusteella tuona ajanjaksona vain hieman yli 5 prosenttiyksikköäbruttokansantuotteen (BKT) kasvusta voidaan lukea työvoimankoulutustason kohoamisen ansioksi. Näiden laskelmien mukaan siispitkäjänteisen koulutuspanostuksen ansiosta nykyinen BKT-tasoon pystytty saavuttamaan noin pari vuotta aikaisemmin verrattunasiihen tilanteeseen, että keskimääräinen koulutustaso olisi pysynytmuuttumattomana.Myös Maliranta (2003) on käyttänyt kasvulaskentamenetelmääja hän saa jonkin verran korkeampia arvioita tutkiessaan työpanok-

sen laadun kehitystä Suomen yrityssektorilla. Ero johtuu luultavastilähinnä siitä, että jälkimmäisissä laskelmissa on käytetty yksityiskohtaisempaatyöntekijäryhmittelyä ja otettu tarkasti huomioon myösikärakenteen muutoksen vaikutus. 4 Kasvulaskennan mukaan työpanoksenlaatu parani varsinkin laman aikana, kun nuorten pienipalkkaistentyöntekijöiden määräaikaisia työsuhteita ei jatkettu jaiäkkäiden ja korkeapalkkaisten työntekijöiden osuus kasvoi.Kasvulaskentamenetelmän käyttökelpoisuus koulutusvaikutustenarvioimisessa on asetettu kyseenalaiseksi (ks. Topel, 1999). Toisaaltakasvulaskennan tuottaman – toki vain deskriptiivisen – informaationhyödyllisyyttä on hiljattain myös puolustettu (Bosworth ja Collins,2003).Kasvulaskennan taustalla on sangen yksinkertainen ajatus koulutuksenmerkityksestä. Koulutuksen ajatellaan vaikuttavan vaintyöntekijän tuotannon tehoon. Jos esimerkiksi koulutus on tärkeäätalouskehitykselle sen vuoksi, että koulutettu työvoima kehittää taiottaa käyttöön uutta teknologiaa paremmin kuin heikosti koulutettu,kasvulaskenta ei sitä tunnista. Toisaalta empiirisessä tutkimuksessaon saatu näyttöä koulutuksen merkityksestä juuri tässä suhteessa (ks.esim. Griffith, Redding ja Reenen, 2004).EMPIIRISET REGRESSIOKASVUMALLIT:KOULUTUKSEN SUORA VAIKUTUSTALOUDELLISEEN KASVUUN ON MERKITTÄVÄPerinteisissä kasvumalleissa selitettävänä ilmiönä on maiden henkeäkohti laskettu bruttokansantuotteen keskimääräinen reaalikasvuvauhtitietyllä ajanjaksolla. Kasvuvauhtia selitetään erityyppisillä ”tasomuuttujilla”,jotka kuvaavat ”lähtövuoden” tilannetta. Tätä kasvukirjallisuudessalaajasti hyödynnettyä perusmallikehikkoa kutsutaan4 Jalava ja Pohjola (2004) käyttävät myös ikäjaottelua, mutta se on erittäin karkea. Senkolmesta ikäryhmästä keskimmäinen (25–54 vuotta) kattaa 80–90 prosenttia työllisestätyövoimasta, joten iän vaikutusta ei saada mitattua kovin tarkasti.13

myös ”Barro-tyyppiseksi kasvumalliksi” (Barro, 1991, 1997, 2000).Tässä mallikehikossa käytettyjen koulutusindikaattoreiden suuristaeroista huolimatta valtaosa tuloksista on samansuuntaisia.• Henkeä kohti lasketun bruttokansantuotteen kasvun erot maidenvälillä selittyvät olennaiselta osin lähtötason (eli tutkittavan ajanjaksonlähtövuoden) koulutuspääoman määrän eroilla.• Koulutustasojen kasvuvaikutus vaihtelee maan kehitysasteen mukaan.OECD-maiden kasvua määrää ensisijaisesti korkeammanasteen koulutus, kehittyvien maiden kasvukehitystä sen sijaanperus- ja keskiasteen koulutus. Vaikka nämä tulokset tuntuvat sinänsävarsin loogisilta, tutkimuksellisen tiedon määrä on tältä osinaika vähäinen. Siksi ei voida vielä tarkasti arvioida, kuinka paljoneri koulutustasojen vaikutukset vaihtelevat kehitysasteeltaan toisistaanpoikkeavien maiden välillä.• Miesten ja naisten koulutus näyttää vaikuttavan eri tavalla kasvuvauhtiin,mutta tulokset ovat hyvin ristiriitaisia.• Merkittävyydessä koulutuksen laatu näyttää ohittavan määrän.Koulutuksen laatuerot selittävät noin puolet eri maiden välilläesiintyvistä kehitysaste-eroista ja miltei kokonaan OECD-maidenväliset kasvuerot (Wössmann, 2000). Koulutuspääoman laatuheijastuu etenkin pitkän aikavälin talouskasvuun.Kuten yllä lyhyesti esitetyt tulokset osoittavat, perinteisten kasvututkimuksienvälittämä informaatio rajoittuu koulutuksen lähtötason jatulevan kasvun välisen yhteyden osoittamiseen. Sen sijaan ne eivätpysty kertomaan, mistä riippuvuus on lähtöisin ja miten se syntyy. 5Tätä taustaa vasten on tuskin yllättävää, että Topel (1999) päättelilaajassa katsauksessaan, ettei myöskään makrotason perinteisistä kasvumalleistaole juuri mitään opittavaa. Koulutuspoliittiselle päätöksenteollene eivät anna eväitä.145 Tämä johtuu siitä, että Barro-tyyppisten kasvumallien taustalla ei ole selkeää teoreettistamallikehikkoa. Perinteisten kasvumallien ekonometrisiin ongelmiin on niin ikään alankirjallisuudessa kiinnitetty paljon huomiota (ks. tarkemmin Aspund ja Maliranta [tulossa]).

ENDOGEENISET KASVUMALLIT:KOULUTUKSELLA ON SEKÄ SUORA ETTÄEPÄSUORA VAIKUTUS TALOUDELLISEENKASVUUNBarro-tyyppisiä kasvumalleja on usein kritisoitu siitä, että niidenantamat koulutusta koskevat tulokset ovat herkkiä mallin spesifikaatiolle,eli sille, mitkä muuttujat on otettu mallissa huomioon. Tämäviittaisi siihen, että käytetyt koulutusmittarit heijastavat pääsääntöisestijonkun muun malleista pois jätetyn/jääneen ilmiön vaikutustataloudelliseen kasvuun. Koulutuksen kasvuvaikutus näyttäisisiis syntyvän ensisijaisesti epäsuorasti jonkin muun keskeisen muttakasvumalleista puuttuvan ilmiön kautta. Koska tätä ilmiötä ei olesyystä tai toisesta malleissa huomioitu, sen kasvuvaikutus ohjautuuvirheellisesti osittain tai peräti kokonaisuudessaan koulutukselle.Tämä herkkyys lisää kasvumallien koulutusvaikutuksen tulkintaanliittyvää epävarmuutta entisestään. 6Keskeinen, Barro-tyyppisistä kasvumalleista puuttuva, tuottavuuttaja kasvua kiihdyttävä tekijä on teknologinen kehitys. Teknologianajatellaan määräytyneen muualla. Perinteisten kasvumallien vaihtoehtoisettulkintatavat perustuvatkin usein siihen ajatukseen, ettäkoulutukselle osoitettu kasvuvaikutus heijastaa teknologisen kehityksenvälityksellä syntyviä epäsuoria ja ulkoisia vaikutuksia. Teknologisenkehityksen sivuuttaminen on perinteisten kasvumalliensuuri heikkous. Näin etenkin siksi, että inhimillisen pääoman karttumiseenpohjautuvissa endogeenisen kasvun malleissa korostetaannimenomaan inhimillisen pääoman vaikutusta teknologiseen kehitykseenja sitä kautta taloudelliseen kasvuun. Inhimillinen pääomaon siis merkittävä tuotantopanos tutkimus- ja kehitystoiminnassa jasen vuoksi edistää uusien, teknologisesti kehittyneempien tuotteidenja tuotantoprosessien syntymistä. Uusien ideoiden leviäminenmuihin yrityksiin, muille toimialoille sekä muihin maihin vaikuttaa6 Perinteisten kasvumallien lähtötason koulutuspääomalle saatujen tulosten tulkintaa onviime vuosina pohdittu laajasti alan kirjallisuudessa (ks. esim Topel [1999] sekä Krueger jaLindahl [1999; 2001]).15

myönteisesti (sekä aineettomaan että aineelliseen) pääomakantaan,tuottavuuteen ja viime kädessä taloudelliseen kasvuun. 7Tämän näkemyksen mukaan koulutuksen taloudellista kasvuavauhdittava vaikutus syntyy siis nimenomaan teknologisen kehityksenkautta. 8 Silti myös huolellisesti spesifioitujen ja teknologisen kehityksenhuomioon ottavien endogeenisten kasvumallien estimointiyleensä osoittaa koulutusindikaattorille jonkinasteisen itsenäisen japositiivisen kasvuvaikutuksen. 9 Tämä ei siis johdu enää välttämättäsiitä, että mallista puuttuu jokin tärkeä taloudellista kasvua selittävätaustatekijä, vaan todennäköisemmin siitä, että taustatekijöiden mittaamisentarkkuudessa esiintyy varteenotettavia eroja. Vaikka myöskoulutukseen liittyy väistämättä huomattavia mittausvirheitä, se onkuitenkin selvästi yksi tarkimmin mitattavissa olevia tuottavuudenja kasvun taustatekijöitä. Varsinkin innovaatio- ja teknologiatoiminnasta,mutta myös monista muista tärkeistä taustatekijöistä on saatavillavain koulutusta epätarkempia indikaattoreita. Siksi helposti käyniin, että innovaatio- ja teknologiatoiminnalle kuuluvat vaikutuksetohjautuvat virheellisesti koulutuksen ansioksi. Koulutuksen ja teknologisenkehityksen välisiä vuorovaikutuksia käsitellään tarkemminluvussa 3, pääpainon ollessa Suomea koskevassa evidenssissä.167 Näitä ajatuksia esittivät jo 1960-luvulla Uzawa (1965) sekä Nelson ja Phelps (1966). Tosinjälkimmäiset korostivat inhimillisen pääoman määrää, kun taas Uzawa korosti inhimillisenpääoman lisääntymistä. Myöhemmin sekä Lucas (1988) että Romer (1990) sisällyttivätvastaavan tyyppisiä ajatuksia endogeenisen kasvun mallikehikkoon. Endogeenisen kasvumallinperuslähteitä ovat ennen kaikkea Romer (1986), Lucas (1988), Barro (1990) sekäBarro ja Sala-i-Martin (1992). Laajan katsauksen endogeenisiin kasvumalleihin tarjoavatmuun muassa Barro ja Sala-i-Martin (1995), Aghion ja Howitt (1998), Durlauf ja Quah(1999) sekä Topel (1999).8 Esimerkiksi Nonneman ja Vanhoudt (1996) osoittavat tutkimuksessaan, että T&K-menojenbruttokansantuoteosuuden lisääminen perinteiseen kasvumalliin vähentää ratkaisevastikoulutuksen lähtötasoa mittaavalle indikaattorille laskettua kasvuvaikutusta.9 Endogeeniseen kasvumalliin perustuvassa tilastollisessa analyysissaan Gylfason ja Zoega(2003) saavat vankkaa tukea hypoteesille, että koulutuksella (keskiasteen koulutukseenosallistumisasteella mitattuna) on itsenäinen vaikutus taloudelliseen kasvuun. Epäsuoratvaikutukset täydentävät koulutuksen suoraa positiivista kasvuvaikutusta. Epäsuorat vaikutuksetvälittyvät fyysisten investointien ja tulonjaon kautta. Gylfason ja Zoega (2003)arvioivat epäsuorien vaikutusten olevan noin neljänneksen koulutuksen kokonaisvaikutuksestataloudelliseen kasvuun.

TALOUSKASVUUN NÄYTTÄÄ VAIKUTTAVANKOULUTUSPÄÄOMAN TASON LISÄKSIMYÖS SEN MUUTOSPerinteisiä kasvumalleja on kritisoitu myös siitä, että tietyn lähtövuodenkoulutuspääoma ei ole välttämättä riittävä mittari, kun tarkastelunkohteena on pitkän ajan kasvutrendin selittäminen. Koulutuksenlähtötason lisäksi tulisi ottaa huomioon myös tarkasteltavallaajanjaksolla tapahtuneet koulutustason muutokset. Pitkien aikasarjojenpuuttuminen liian monen maan osalta on kuitenkin toistaiseksiestänyt tällaisen tarkastelun toteuttamisen laajassa mittakaavassa. Lisäksimuun muassa Benhabib ja Spiegel (1994) sekä Barro ja Sala-i-Martin (1995) ovat todenneet vaikutusvaltaisissa kirjoituksissaan, ettäkoulutuksen muutoksen vaikutus paljastuu tilastollisesti ei-merkitseväksi,kun se otetaan mukaan perinteiseen talouden kasvuvauhtiaselittävään kasvumalliin. Pritchett (2001) toteaa, että koulutusinvestointienlisäykset eivät ole heijastuneet taloudelliseen kasvuun eivätkämyöskään tuottavuuden kasvuun. Bils ja Klenow (2000) vuorostaanosoittavat tutkimuksessaan, että inhimillisen pääoman kasvuei pysty selittämään kuin pienen osan koulutuksen ja taloudellisenkasvun välillä esiintyvästä positiivisesta riippuvuudesta. 10Nämä tulokset, joiden mukaan maiden väliset kasvuerot eivätsiis selity koulutustason muutoksilla vaan pelkästään maiden ”alkuperäisessä”eli lähtövuoden koulutustasossa esiintyvillä eroilla, ovatyllättäviä ainakin kahdesta syystä. Ensiksi, yksilötasolla koulutuksenlisäyksellä on huomattava positiivinen vaikutus ansiotuloihin (vrt.tämän kirjan osa II). Tämän vaikutuksen voisi olettaa kantavan kokotalouden tasolle asti. Toiseksi, perinteiset kasvuteoriat korostavatkoulutuksen muutoksia eivätkä sen tasoja. Aikaisempia tutkimuksiaonkin kritisoitu siitä, että koulutustason muutokselle saatu ei-merkitseväkasvuvaikutus johtuu toisaalta koulutusindikaattoreihin sisäl-10 Laajaan maa-aineistoon perustuvassa tutkimuksessaan Bils ja Klenow (2000) osoittavatkoulutuksen ja talouskasvun välisen positiivisen korrelaation johtuvan lähinnä siitä, ettätalouskasvu vaikuttaa koulutusinvestointeihin, sekä siitä, että kasvumallista puuttuu muitatärkeitä kasvuun vaikuttavia tekijöitä.17

tyvistä mittausvirheistä ja toisaalta koulutuksen ulkoisvaikutuksienhuomiotta jättämisestä perinteisissä kasvumalleissa. 11Itse asiassa kasvava määrä kasvuteorioista johdettuihin malleihinperustuvia tutkimuksia osoittaa myös koulutuspääoman muutoksellemerkitsevän kasvuvaikutuksen. Laajoihin maa-aineistoihin perustuvientulosten mukaan koulutusinvestointien kasvattamisella on kokokansantalouden tasolla vähintään yhtä suuri ja todennäköisesti jopasuurempi vaikutus kuin yksilötasolla. 12 Toisin sanoen, keskimääräisenkoulutustason nousu tuottaa koko yhteiskuntaa hyödyntäviä ulkoisvaikutuksia.Yhteiskunnalle koituvan hyödyn muoto vaihteleekuitenkin merkittävästi sen mukaan, millä asteella koulutusta lisätään.Krueger ja Lindahl (1999; 2001) toteavat, että alemmilla asteillahyöty syntyy – ainakin Yhdysvalloissa – ensisijaisesti rikollisuuden jasosiaalijärjestelmästä riippuvuuden vähenemisenä. Ylemmillä asteillahyöty tulee lähinnä teknologisen kehityksen ja tuottavuuden kasvunmuodossa, joskin tällaiselle loppupäätelmälle löytyy edelleen varsinvähän tutkimuksellista tukea.Krueger ja Lindahl (1999; 2001) päättelevät myös, että korkeankoulutustason maissa eli OECD-alueeseen kuuluvissa maissa ”lähtötilanteen”koulutustasoon tuskin liittyy olennaisia ulkoisvaikutuksia.Myöskään Barro (2000) ei OECD-maiden aineistolla onnistunutsaamaan tilastollisesti merkitsevää näyttöä siitä, että koulutuspääomanlähtötaso vaikuttaisi kasvuun positiivisesti. Teulings ja vanRens (2003) toteavat, että keskimääräisen koulutustason nousunvaikutus taloudelliseen kasvuun on OECD-maissa huomattavastipienempi kuin kaikissa tutkituissa maissa (noin 100) keskimäärin.Tämän tuloksen pohjalta he väittävät, ettei koulutuksen ja teknologianvälisessä kilpajuoksussa ole voittajaa: koulutustason nousunaiheuttama palkkaerojen kaventuminen (kun koulutetun työvoiman1811 Vrt. Topel (1999), Krueger ja Lindahl (1999; 2001), Bassanini ja Scarpetta (2001), de laFuente ja Doménech (2002) sekä Teulings ja van Rens (2003).12 Ks. Topel (2000), Krueger ja Lindahl (1999; 2001), Bassanini ja Scarpetta (2001), Cohenja Soto (2001), de la Fuente ja Doménech (2002) sekä Teulings ja van Rens (2003).

lisätarjonta alentaa tämän työpanoksen hintaa työnantajille, eli alentaanäiden työntekijöiden koulutuksen tuottoa) syö teknologisenkehityksen kasvua kiihdyttävän vaikutuksen. Sen sijaan sekä Bassaninija Scarpetta (2001) että de la Fuente ja Doménech (2002)raportoivat OECD-alueelle merkittävää – ja muihin tutkimuksiinverrattuna poikkeuksellisen suurta – kasvuvaikutusta niin koulutuksenlähtötason kuin myös koulutustasossa tapahtuneiden muutoksienosalta.Todettakoon, että kahden viimeksi mainitun tutkimuksen tuloksetovat vaikuttaneet merkittävästi OECD:n koulutuspolitiikkaakoskevien raporttien loppupäätelmiin koulutuksen ja taloudellisenkasvun kiinteästä riippuvuudesta (esim. OECD, 2000; 2001b). Näyttäämyös siltä, että OECD-maita koskevat tulokset talouskasvun tekijöistäovat yleisesti ottaen varsin epätyydyttäviä. Koulutus ei oleainoa pulmakohta, vaan vaikeuksia on myös muiden taustatekijöidenvaikutusten arvioinnissa (vrt. Temple, 1999; 2001).Suomessa koulutusinvestointien vaikutukset taloudelliseen kasvuunovat maavertailutuloksien mukaan olleet enintään OECDmaidenkeskitasoa (ks. Bassanini ja Scarpetta [2001] sekä Bassaniniym. [2001]). Koulutuksen lähtötasolla on ollut olematon vaikutusSuomen kansainvälisesti katsottuna erinomaiseen kasvusuoritukseenajanjaksolla 1971–1998. Koulutustason nousu on ollut tärkeä kasvuvauhtiaylläpitävä tekijä, mutta muihin OECD-maihin verrattunavaikutus ei ole ollut poikkeuksellisen suuri.19

3Koulutus, teknologiaja tuottavuus yritystasolla20Taloudelliseen toimintaan sisältyy kolmenlaisia kustannuksia: (1)tuotantokustannuksia, (2) teknologian käyttöönottokustannuksia sekä(3) tutkimus- ja kehitystoiminnan (T&K-toiminnan) kustannuksia(Greenwood ja Jovanovic, 2001). Kansantalouden hyvinvoinninkannalta on parasta, että yritykset pitävät nämä kustannukset kurissapikemminkin tehokkuutta parantamalla kuin panoshintoja, kutenpalkkoja, alentamalla. Koulutuksella on useissa tapauksissa suuri vaikutussekä tehokkuuteen että uuden teknologian tehostamiseen jakäyttöönottoon. Tämä toiveenaan ainakin yhteiskunta uhraa merkittävänmäärän voimavaroja koulutukseen.Kansantalouden tuotanto- ja T&K-kustannukset tilastoidaansangen tarkasti. Sen sijaan teknologian käyttöönottokustannustentilastointi on meillä ja muualla lyöty laimin. Tämä on valitettavaa,sillä teknologian käyttöönottokustannukset ovat kansantaloudellisestierittäin merkittäviä. Näihin kustannuksiin luetaan yleinen jatyöpaikalla tapahtuva koulutus sekä muut panostukset, joita tarvitaanuusien tuotantotapojen omaksumisessa. Jovanovic (1997) arvioi, ettäkäyttöönottokustannukset saattaisivat olla noin 20-kertaiset tutkimus-ja kehitysmenoihin verrattuna. Tästä syystä taloudellinen menestyson paljolti riippuvainen uusien tekniikoiden käyttöönotontehokkuudesta yrityksissä ja niiden toimipaikoissa.Seuraavassa tarkastellaan koulutuksen ja tuottavuuden yhteyttäkolmesta näkökulmasta. Ensiksi, koulutus voi parantaa työntekijän

tuottavuutta, koska hän oppii käyttämään työvälineitä tehokkaammin.Yleistä koulutustasoa parantamalla voitaisiin näin lisätä tuotannonmäärää tehtyä työtuntia kohti.Toiseksi, koulutuksen tarjoamat erilaiset yleiset valmiudet (lukujakirjoitustaidot, matematiikka, kielet ja ”oppimaan oppiminen”)ovat tärkeitä, kun toimipaikoilla otetaan käyttöön uusia tuotantovälineitäja toimintamalleja. Käytännössä koulutetut työntekijätsuunnittelevat ja rakentavat toimipaikan tuotantojärjestelmiä sekäkehittävät tuotteita ja palveluja. Toisin sanoen he parantavat toimipaikanteknologista tasoa. Toisten työntekijöiden tehtävänä onhyödyntää toimipaikan tuotantovälineiden ja organisaation sisältämääteknologiaa tuotantotyössä. Tuotantotyön tuottavuus on riippuvainensekä toimipaikan ominaisuuksista (esim. teknologiasta)että työntekijän ominaisuuksista (koulutuksesta, työkokemuksesta,kannustimista jne.).Kolmanneksi, korkeatasoinen ja ajanmukainen koulutus on tähdellistäniille muutamalle prosentille kaikista työntekijöistä, jotkaosallistuvat aivan uusien tuotantoprosessien ja tuotteiden kehittämiseen.Näiden työntekijöiden merkitys on tärkeämpi kuin aikaisemmin,sillä Suomen yritykset ovat jo nyt monilla toimialoilla kansainvälisessäeturintamassa (Maliranta, 2003), eivätkä voi enää samassamitassa kuin aikaisemmin turvautua ulkomaisen teknologian mahdollisimmantehokkaaseen käyttöönottoon.KOULUTUKSEN TUOTANTO-JA TUOTTAVUUSVAIKUTUKSEN KANAVATKuviossa 2 tarkastellaan kansantuotteen määräytymistä ja koulutukseneri vaikutuskanavia. Kansantuote riippuu kolmesta tekijästä:(1) teknologiasta (A), (2) työpanoksesta (L), ja (3) kiinteästä pääomasta(K).Teknologia on ymmärrettävä tässä laajasti. Teknologian taso määrääsen, kuinka suuri kansantuote tietyllä työ- ja pääomapanoksellasaadaan aikaan, eli mikä on kokonaistuottavuuden taso. Ratkaisevaaon tieto. Kuinka tuotannontekijät ja tuotantoprosessit voidaan or-21

ganisoida tehokkaimmin? Millaisia ominaisuuksia lopputuotteisiinpitää sisällyttää, että ne parhaiten täyttäisivät asiakkaan (kuluttajantai jonkun toisen yrityksen) tarpeet? Prosessi-innovaatioilla pyritäänparantamaan teknologiaa edellisessä ja tuoteinnovaatioilla jälkimmäisessäsuhteessa. Kun kansantuotteen kasvu perustuu teknologiseenkehitykseen, puhutaan intensiivisestä kasvusta. Ekstensiivinenkasvu puolestaan tarkoittaa sitä, että tuotantoa kasvatetaan tuotantopanostenmäärää lisäämällä.Kuviossa 2 on esitetty kansantuotteen ja koulutuksen välillä esiintyviäeri vaikutuskanavia. Eri vaikutusväylien erittely on tärkeääuseasta syystä:1. Koulutuksen kasvuvaikutuksella voi olla merkittäviä viiveitä riippuensiitä, minkä kanavien kautta vaikutus syntyy tai välittyy.2. Koulutuksen eri vaikutuskanaviin liittyy erilaisia sivuvaikutuksia.3. Koulutuksen vaikutus on kytköksissä eräisiin muihin kasvutekijöihin,erityisesti T&K-toimintaan, joiden on oltava kunnossa,jotta koulutuksen vaikutukset tulisivat esiin täysimääräisesti.4. Koulutuksella on monta puolta. Kyse ei ole pelkästään tasosta,vaan myös alasta ja sisällöstä. Työvoiman koulutusrakenteelle olisilöydettävä sopiva tasapaino sekä sisällön että tason suhteen.Seuraavassa keskitymme kuviossa katkoviivalla esitettyihin osioihin.Tarkastelun ulkopuolelle jää mm. se, kuinka koulutus vaikuttaa syntyvyyteenja tätä kautta myöhempään työllisyyteen ja tuotantoon.Lisäksi on huomattava, että koulutuksella voi olla muita tavoitteitaja seurauksia, jotka eivät liity kansantuotteeseen tai tuottavuuteen,mutta ne sivuutetaan tässä. Niihin kuuluvat esimerkiksi yleiset sivistyksellisetarvot sekä tasa-arvo.KOULUTIEDOT TUOTANNON TEKIJÄNÄ22Koulutuksen suorin vaikutuskanava kulkee suoraan työpanoksenkautta. Tämä lienee myös yleinen tulkinta koulutuksen vaikutuksesta.Ajatellaan, että koulutus lisää työtekijän inhimillistä pääomaa

Kuvio 2. Koulutuksen vaikutuskanavat tuottavuuteen ja tuotantoon.KoulutusTeknologiandiffuusioTeknologia(A)T&K-toimintaHedelmällisyys,siirtolaisuus, jne.Työpanos(L)Kansantuote/tuottavuus(Y)InvestoinnitPääoma(K)tavalla, joka tekee hänestä tehokkaamman tuotantotyössä. Koulutussiis lisää työpanosta ns. tehokkuusyksiköissä mitattuna. Kun työvoimankeskimääräinen koulutustaso nousee, työtunnin keskimääräinenteho paranee. Tuotosmäärä työtuntia kohti siis kasvaa, kun koulutuslisääntyy.On syytä huomata, että tämän tulkinnan mukaan koulutuksellaei olisi niin sanottuja dynaamisia, pitkän aikavälin vaikutuksia talouskasvuun.Koulutusmäärän lisäyksen pitäisi johtaa kasvaneeseentuotannon tasoon, mutta koulutusmäärän tasolla ei ole pysyvää vaikutustatuottavuus- tai talouskasvuun. Koska koulutustaso ei voimäärättömästi kasvaa, siitä ei ole tässä tapauksessa pysyväksi talouskasvuntekijäksi.Tämän hypoteesin mukaan koulutusmäärän muutoksen ja tehdyllätyöajalla mitatun tuottavuuden kasvun välillä pitäisi olla positiivinenyhteys. Sen sijaan koulutuksen määrän tasolla ja tuottavuuden kasvuvauhdillaei pitäisi olla yhteyttä. Toisaalta koulutusmäärän vaikutuksentuotantoon tulisi olla välitön. Erityisiä sopeutumisvaatimuksiaei ole (ks. luku 2).23

24Kirjallisuudessa on paljon käsitelty sitä mahdollisuutta, että teknologinenkehitys lisää koulutuksen tuottavuusvaikutusta. Usein esitetään,että teknologinen kehitys on osaamista korostavaa (skill-biasedtechnological change). Mitä korkeampitasoisempaa teknologia on, sitäsuurempi on koulutuksen tuottavuusvaikutus. Tällöin koulutus jateknologinen kehitys ovat komplementaarisia eli toisiaan täydentäviä.Lisäämällä molempia saadaan aikaan suurempi vaikutus kuinlisäämällä vain toista. Maliranta ja Rouvinen (2004) saavat suomalaisillayritysaineistoilla viitteitä siitä, että tietokone lisää korkeastikoulutettujen työntekijöiden tuottavuutta enemmän kuin alemmankoulutuksen suorittaneiden työntekijöiden.Empiirinen tutkimustieto yksityiskohtaisilla mikroaineistoillaei anna paljon tukea käsitykselle, että koulutus vaikuttaisi suoraantyöpanoksen keskimääräiseen tehoon. Toimipaikan henkilökunnankoulutustason muutoksen ja tuottavuuden kasvun välillä on pikemminkinnegatiivinen kuin positiivinen yhteys.Leiponen (1995) on tehnyt tämän alan tutkimuksen pioneerityötäSuomessa. Hänen tutkimuksessaan havaitaan, että koulutusmääränkasvu vaikuttaa negatiivisesti liikevaihdon kasvuun, kun monia muitaolennaisia tekijöitä on kontrolloitu tilastollisia menetelmiä käyttäen.Malirannan (2003) tulokset ovat samansuuntaisia. Toimipaikantyövoiman keskimääräisten koulutusvuosien muutoksen ja tuottavuudenkasvun välillä on negatiivinen yhteys. Myös Ilmakunnaksen,Malirannan ja Vainiomäen (2004) tulokset ovat yhdenmukaisia edellistenkanssa. Kun kiinteä toimipaikkavaikutus otetaan analyysissähuomioon, havaitaan, että koulutuksen ja tuottavuuden välillä onnegatiivinen yhteys.Maliranta (2000; 2003) on tarkastellut sitä, ovatko tuottavuusvaikutukseterilaisia teknisillä ja luonnontieteellisillä aloilla kuin muillaaloilla (esimerkiksi kaupallisilla, yhteiskuntatieteellisillä ja humanistisillaaloilla). Mielenkiintoinen havainto oli, että nimenomaan”teknisten” alojen koulutuksella oli lyhyellä aikavälillä negatiivinenvaikutus tuottavuuteen, kun taas muiden alojen korkean tason koulutuksellaoli positiivinen välitön vaikutus. Tässä tutkimuksessa olikontrolloitu mm. yrityksen T&K-intensiteetti. Ilmakunnas ja Mali-

anta (2005) saivat myös tuloksia, jotka tukevat näkemystä, että ”teknisen”koulutuksen lisäämisellä on lyhyellä aikavälillä negatiivinenvaikutus tuottavuuteen. 13 Sen sijaan ”ei-teknisen” korkean asteenkoulutuksen negatiivisesta lyhyen aikavälin vaikutuksesta ei saatuselvää näyttöä.Kaiken kaikkiaan suomalainen empiirinen tutkimustieto antaavoimakasta ja yhdenmukaista evidenssiä siitä, että varsinkaan ”tekninen”koulutus ei yksin ja välittömästi nosta tuottavuutta. ”Ei-teknisen”koulutuksen välittömästä positiivisesta vaikutuksesta on saatukuitenkin joitakin merkkejä.Malirannan (2003) kasvulaskentatulosten antama viesti oli, ettäiällä ja sen mukanaan tuomalla kokemuksella on selvä myönteinenvaikutus tuottavuuteen. Tämä on ristiriidassa mikroaineistoihin perustuvantutkimustiedon kanssa. Vuosia 1988–1994 koskevassa tutkimuksessaanIlmakunnas, Maliranta ja Vainiomäki (2004) havaitsevat,että tuottavuuden lakipiste on teollisuudessa ennen 40 ikävuotta.Ilmakunnas ja Maliranta (2005) toteavat, että vanhojen työntekijöidenpalkka on huomattavasti korkeampi kuin heidän suhteellinentuottavuutensa edellyttäisi. Crépon, Deniau ja Pérez-Duarte (2002)päätyvät samaan johtopäätökseen ranskalaisella yritysaineistolla.Skirbekkin (2003) on tehnyt katsauksen aiheesta tehtyyn tutkimukseenja päätynyt johtopäätökseen, että työntekijöiden suhteellinentuottavuus alkaa aleta työuran loppupuolella, vaikka suhteellinenpalkka jatkaakin nousuaan.Ilmakunnas ja Maliranta (2005) havaitsevat laman jälkeiseen periodiin1995–2001 keskittyvässä tutkimuksessaan, että työntekijöidensuhteellinen tuottavuus alenee läpi työuran. Näyttää siis siltä, ettäyleisen kokemuksen merkitys on ajan myötä alentunut. Tämä voi13 Kun yritykseen palkataan lisää insinöörejä, liikevaihto ei välttämättä lisäänny lainkaan,jos insinöörit eivät osallistu tuotantotoimintaan vaan keskittyvät suunnitteluun. Mitattutuottavuus siis heikkenee ensin, koska suhdeluvun jakaja (työpanos) kasvaa, mutta jaettava(tuotos) pysyy muuttumattomana. Jos insinöörit onnistuvat suunnittelemaan parempiatuotantotapoja, yrityksen tuottavuus paranee myöhemmin, kun nämä tehokkaammattuotantotavat on lopulta otettu käyttöön.25

olla teknologisen murroksen yksi seuraus. Tämä on myös seikka, jokaei välity kasvulaskenta-analyysin tuloksissa, sillä kokemusvuosienpalkkavaikutus ei ole muuttunut merkittävällä tavalla. Ajan kuluessapalkan huippupiste näyttää siirtyneen jopa myöhempään ikään(Eriksson ja Jäntti, 1997).KOULUTUS TEKNOLOGIOIDENKÄYTTÖÖNOTON TEHOSTAJANATuottavuus paranee, kun työntekijä saa käyttöönsä parempia työvälineitä,eli toimipaikan käyttämä teknologia paranee. Helpoin jahalvin ratkaisu on käyttää hyväksi muualta tulevaa tietämystä, eliomaksua teknologia muilta oppimalla. Tietämys voi kasvaa myöskokemuksen myötä (learning by doing). Näiden vaihtoehtojen etuon siinä, että niistä kumpikaan ei vaadi lisäkustannuksia, eli ne ovattietyssä mielessä ilmaisia. Toisaalta jälkimmäisessä tapauksessa vaikutustenvoi odottaa tulevan viiveellä. Voi myös olla niin, että tuottavuuttaparantavan tietämyksen lisääminen käytännön kokemuksellasaattaa vaatia kestävyyttä kärsiä tappioita ”harjoitteluaikana”.Maliranta (1999) osoittaa teollisuustoimipaikka-aineistoilla, ettätuottavuuden kasvuvauhti on ollut nopeinta toimipaikan elinkaarenalkuvaiheessa ja alkaa hidastua myöhemmin. Tämä viittaa siihen,että toimipaikan elinkaaren alkuvaiheessa todellakin tapahtuuoppimista.26Koulutus ja teknologian implementointiTeknologisen tietämyksen lisääminen ei useinkaan ole aivan mutkatonta.Muiden synnyttämän teknologisen tietämyksen tuottava käyttöönottoon usein vaikeaa. Tämä selittäisi myös sen, miksi teknologisentietämyksen läikkeet (spillovers) näyttävät leviävän merkittävilläviiveillä (ks. Rogers, 1983; Vuori ja Ylä-Anttila, 1992). Ajanmukaista,tuottavaa teknologiaa otetaan käyttöön mm. uusia tuotantolaitoksiaperustettaessa. Silloin hankitaan ja rakennetaan tuotantolaitteistot,suunnitellaan tuotantoprosessit sekä suoritetaan järjestelmien tes-

tauksia. 14 Tässä vaiheessa tarvitaan monia koulutuksen tarjoamiayleisiä valmiuksia. Tuotantolaitoksen alkuvaiheen jälkeen tuotantotoimintaalkaa hiljalleen vakiintua. Tuotannon työvaiheita koskeviaohjeistuksia kehitetään, ja alkaa syntyä työrutiineita. Koneiden jalaitteiden ensimmäisiä prototyyppejä on saatettu kehittää helppokäyttöisemmiksi.Kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa korkean tasonkoulutietojen suhteellinen merkitys alkaa laskea.Casellin (1999) teoreettinen työ käsittelee tätä asiaa. Hänen mallissaanosaavat työntekijät ovat kykeneviä ottamaan käyttöönsä uusiakoneita (eli uutta teknologiaa). Kun uusi teknologinen edistysaskel(tai jopa vallankumous) tapahtuu, koulutetut ja osaavat työntekijätsiirtyvät työskentelemään sellaisiin toimipaikkoihin, joissa uutta teknologiaaon ryhdytty käyttämään. Osaamattomat jatkavat työskentelyäänvanhoissa, vanhaa teknologiaa hyödyntävissä toimipaikoissa.Teknologisen edistysaskeleen välitön seuraus on eriarvoisuuden lisääntyminenja työvoiman segregoituminen teknologian ja tuottavuudentasoltaan erilaisiin toimipaikkoihin. Tässä mallissa sopeutuminenvoidaan toteuttaa opettamalla osaamattomille, kuinka uusiakoneita käytetään.Tietokone on tässä taas hyvä esimerkki. Maliranta ja Rouvinen(2004) arvioivat, että tietokone parantaa työntekijän tuottavuutta keskimäärin11–17 prosenttia riippuen siitä, onko kone liitetty lähiverkkoonvai ei. Tietokonetta työssään käyttävien osuus on lisääntynyt1990-luvun jälkipuoliskolla sangen nopeasti, muutamalla prosenttiyksikölläjoka vuosi. Tällä hetkellä käyttäjien osuus on Suomessa noin 60prosenttia. Tietokone on siis jo hyvin laajasti käytetty työväline.Koulutus on edesauttanut tietokoneen käytön leviämistä, muttataustalla on varmasti monia muitakin tekijöitä. 15 Yksi tärkeimmistä14 On teoreettisia malleja, jotka selittävät sen, miksi kaikki yritykset eivät valitse eturintamanteknologiaa. Mallit korostavat inhimillisen pääoman merkitystä teknologian käyttöönotossa(Chari ja Hopenhayn, 1991; Jovanovic ja Nyarko, 1996).15 Caselli ja Coleman II (2001) havaitsevat, että korkea koulutustaso lisää tietokoneidentuontia maahan. He tulkitsevat tulosta niin, että korkea koulutus kannustaa yrityksiä ottamaankäyttöönsä edistyksellistä teknologiaa.27

lienee nykyisten koneiden hyvä soveltuvuus moniin tehtäviin. Tärkeätutkimuksessa tehty havainto on, että tietokoneen tuottavuusvaikutusvaihtelee samankin toimialan eri yritysten välillä. Nuorissa yrityksissävaikutukset ovat moninkertaiset vanhoihin verrattuna. Tutkimuksessayrityksen ”ikä” määriteltiin sen omistamien toimipaikkojen perustamisvuodenmukaan. Saadut tulokset antavat tukea käsitykselle, ettäteknologian, tässä tapauksessa tietotekniikan, tehokas käyttöönotto jahyödyntäminen ovat olennaisia. Uusissa yrityksissä on ajanmukaisettoimintamallit, ja niissä on toteutettu teknologian käyttöä tukeviaorganisatorisia ratkaisuja. Niiden suunnittelussa ja toteuttamisessakorkeatasoisella koulutuksella on varmasti ollut suuri merkitys.Tutkimuksessa havaittiin, että tietotekniikan käyttö käy yleensäkäsi kädessä toimipaikan ja sen henkilökunnan nuoren iän, korkeankoulutustason ja yrityksen T&K-intensiivisyyden kanssa. Pääteltiin,että tietokoneiden vaikutus kansantaloudessa on tulevaisuudessamerkittävä, jos työntekijät kohdentuvat tehokkaasti näiden vielämelko pienten, mutta tietokoneita tehokkaasti hyödyntävien yritystentoimipaikkoihin.28Koulutietojen kysyntä ja toimipaikan elinkaariBartel ja Lichtenberg (1987) löytävät empiiristä tukea olettamukselle,että korkean koulutuksen kysyntä alkaa suhteellisesti ottaen laskeatuotantoyksikön elinkaaren alkuvaiheen jälkeen. Tämä voisi merkitäsitä, että vaikka suomalaisissa uusissa yrityksissä on otettu tietokoneettehokkaaseen käyttöön 1990-luvun jälkipuoliskolla hyödyntäentyöntekijöiden korkeaa koulutustasoa, jatkossa tietotekniikkaavoidaan käyttää tehokkaasti myös vähemmällä koulutustasolla.Mikrotason aineistoihin perustuva empiirinen tutkimustieto antaaviitteitä siitä, että korkeatasoista ja ajanmukaista hyvää koulutustatarvitaan erityisesti toimipaikkojen ja yritysten elinkaaren alkuvaiheessa,kun uusia teknologioita otetaan käyttöön. Korkea ja ajanmukainenkoulutus tukee siis mikrotason rakennemuutosta, jonkaon havaittu olevan tärkeä toimialan tuottavuuden kasvulle (ks. Maliranta,2003).

Näyttää siis siltä, että korkea koulutus on arvokasta synnytettäessämoderneja ja tuottavia toimipaikkoja. Ilmakunnas ja Maliranta(2004) havaitsevat, että uudet ja nuoret toimipaikat ovat tärkeitätyöttömyysongelman lievittäjiä. Ne vähentävät työttömien joukkoakahta kautta. Ne rekrytoivat suhteellisesti muita enemmän työttömiäja lisäksi niistä päädytään työttömäksi suhteellisesti muita vähemmän.Tulosten mukaan myös mitä korkeampi toimipaikan henkilökunnankoulutustaso on ollut ennestään, sitä enemmän toimipaikka on jatkossalievittänyt talouden työttömyysongelmaa nettomääräisesti.Tuottavuustutkimuksen evidenssiMaliranta (2003) havaitsee, että vaikka koulutuksen lisäyksen välitönvaikutus toimipaikan tuottavuuden kasvuun on negatiivinen, positiivinenvaikutus tulee esiin muutamien vuosien viiveellä. Varsinkinteknisten ja luonnontieteellisten alojen koulutuksella näyttäisi olevanviiveellä tuleva positiivinen vaikutus toimipaikan tuottavuudenkasvuun, mikä on myös intuitiivisesti luontevalta tuntuva tulos.Sekä Leiponen (1995) että Maliranta (2000) saivat suomalaisellayritysaineistolla näyttöä siitä, että koulutus vaikuttaa tuottavuuteenennen kaikkea sitä kautta, että koulutettu työvoima nopeuttaatuottavuuden kasvua pitkällä aikavälillä. Suomalainen näyttö viittaasiihen, että varsinkin teknisen ja luonnontieteellisen alan koulutuksellaon ollut pitkän aikavälin positiivisia vaikutuksia kokonaistuottavuuteen.Tulokset kertovat, että koulutus vaikuttaa tuottavuuteenpositiivisesti, mutta vaikutukset eivät tule suoraan eivätkä välittömästi.Toimipaikat, joilla on hyvin koulutettua työvoimaa, ovat ajankuluessa kyenneet kehittämään toimipaikan teknologiaa ja näin saavuttaneetkorkean tuottavuustason.Kun toimipaikkaan palkataan esimerkiksi insinöörejä, he eivätuseinkaan osallistu tuotantotoimintaan suoraan. Usein heidän tehtävänäänon toimipaikan teknologian parantaminen esimerkiksiottamalla käyttöön uusia tuotantovälineitä tai tuotantotapoja. Leiposen(2000) tulokset antavat vielä lisää empiiristä tukea ”omaksumiskykyhypoteesille”;innovaatioyhteistyö vaikuttaa myönteisesti29

yrityksen kannattavuuteen, jos yrityksen henkilökunnan koulutus jaosaaminen ovat korkeatasoisia. Koska teknologian kehittäjien työntulokset eivät tilastoidu tuotantotilastossa, mutta he ovat mukanatyöpanoksessa, välitön vaikutus näyttää negatiiviselta. Jos teknologiankehittäminen ja käyttöönoton valmistelu on onnistunutta, tämänpitäisi heijastua myöhemmin kiihtyvänä tuottavuuden kasvunaja parantuneena kannattavuutena, mihin viittaa siis myös mikroaineistoillasaatu suomalainen näyttö.KOULUTUS TEKNOLOGIA- JA KEHITYSTYÖNTEHOSTAJANA30Haastavinta on parantaa tuottavuutta omalla innovoinnilla ja T&Ktoiminnalla.Yli puolet tutkimus- ja kehitystyöpanoksesta on T&Khenkilökunnanpalkkoja ja työn sivukuluja. T&K-henkilökunnankoulutustaso on korkea.Leiponen (2000) osoittaa, että koulutus ja varsinkin tekninenosaaminen ovat tärkeitä innovoitaessa. T&K-toiminta ja innovointieivät ole tuottoisia, ellei henkilökunnan koulutustaso ole riittävänkorkealla tasolla. T&K-toimintaan liittyy aina epävarmuutta, eikäkaikkein kovinkaan panostus takaa sitä, että tulos olisi menestysmarkkinoilla. T&K-toiminnan ja näin muodoin myös koulutuksentuottavuusvaikutukset tulevat huomattavalla viiveellä. Uusien tuotteidenja prosessien keksiminen, kehittäminen ja kaupallistaminenvievät aikaa. Lisäviivettä syntyy siitä, että uusi teknologia täytyy ”ajaasisään” toimipaikoissa.Maliranta (2005) havaitsee Suomen teollisuustoimialoja koskevallaaineistolla, että ainakin osa viivästyneestä vaikutuksesta tuleetoimipaikkatason rakennemuutoksen, niin sanotun ”luovan tuhon”kautta. Yritykset, jotka ovat onnistuneet T&K-toiminnassaan, ottavatkäyttöön uutta teknologiaa osassa toimipaikoista. Usein nämä toimipaikatovat aluksi niin pieniä, että ne näkyvät vain heikosti toimialantuottavuudessa. Vaikutus tulee näkyviin toimialatasolla, kuntyövoima ja pääoma siirtyvät ajan kuluessa uutta teknologiaa hyödyntävienkorkean tuottavuuden toimipaikkoihin. Tulosten mukaan

akennemuutoksen kautta välittyvä vaikutus on voimakkaimmillaanmuutaman vuoden päästä T&K-toiminnasta.Myös edellinen tulos korostaa koulutuksen kahta, jossain määrinerilaista mutta toisiaan täydentävää tärkeää roolia: sekä innovoinninettä innovaatioiden käyttöönoton on oltava tehokasta.31

4Koulutus ja tulonjakoSen lisäksi, että investoinnit väestön koulutukseen luovat perusedellytyksenteknologiselle kehitykselle ja sitä kautta taloudellisellekasvulle, niiden vaikutus taloudelliseen kehitykseen välittyy myösmonen muun kanavan kautta. Tulojen ja ylipäänsä hyvinvoinninjakautumiseen liittyvät näkökohdat ovat olleet kasvavan huomionkohteena viimeisten kymmenen vuoden aikana. Perinteisiin kasvumalleihinon lisätty tulonjakoa mittaavia indikaattoreita, mutta onmyös alettu tutkia, kuinka koulutus vaikuttaa tulonjaon ja taloudellisenkasvun väliseen riippuvuuteen.ERIARVOISUUDEN JA TALOUSKASVUNVÄLINEN YHTEYS ON EPÄSELVÄUseiden taloustieteilijöiden ja politiikan tekijöiden esittämän väitteenmukaan tehokkuus on vaikeaa sovittaa yhteen tasa-arvon kanssa.Eriarvoisuutta on katsottu tarvittavan siihen, että kulloinkin käytössäolevalla teknologialla ja tuotannontekijöillä saataisiin aikaan korkeatuotannon taso (staattinen tehokkuus). Lisäksi eriarvoisuudenon ajateltu vaikuttavan myönteisesti myös kasvuun (dynaaminentehokkuus). Tämän perinteisen näkemyksen 16 keskeisin perustelu3216 Sitä ovat käsitelleet muun muassa Aghion, Caroli ja García-Peñalosa (1999). Kannattaatutustua myös Topelin (1999) työhön. Muun muassa Blank (2002) on hiljattain tarkastelluttilanteita, joissa tasa-arvo ja tehokkuus eivät ole välttämättä keskenään ristiriidassavaan peräti toisiaan tukevia.

on se, että eriarvoisuuden lisäys kasvattaa koulutuksen yksilöille jayhteiskunnalle antamaa taloudellista hyötyä ja lisäksi parantaa yksilöidenhalua ponnistella elintasonsa hyväksi. Markkinamekanismiintukeutumalla voidaan saavuttaa koulutusinvestointien tehokas taso.Tämän näkemyksen mukaan koulutuksen tukeminen tulonjakotarkoituksessaaiheuttaa vääristymiä ja näin ollen haittaa taloudellistatehokkuutta ja kasvua.Viimeaikaisen kansainvälisen teoreettisen ja empiirisen tutkimuksenvalossa eriarvoisuuden ja talouskasvun välinen yhteys eiole suinkaan aivan selvä. Kirjallisuudessa ei ole vankkaa empiiristätodistetta väitteelle, että tuotannon tehokkuuden (ja/tai kasvun) jayhteiskunnallisen tasa-arvon välillä olisi sovittamaton ristiriita. Viimeisenreilun vuosikymmenen aikana saatu empiirinen näyttö asiastaviittaa pikemminkin päinvastaiseen suuntaan. Perinteisen oppikirjanäkemyksenvastaisesti on siis mahdollista saavuttaa samaan aikaansekä kasvua että tasa-arvoa, ja koulutuksella on todettu olevan tässäprosessissa tärkeä tehtävä.Toisaalta on otettava huomioon, että empiirinen näyttö negatiivisestayhteydestä perustuu voittopuolisesti Barro-tyyppisiinkasvumalleihin, joihin on lisätty erilaisia tulonjakoa mittaavia indikaattoreitaja joissa aineisto on koostunut taloudelliselta kehitysasteeltaanhyvin erilaisista maista. Voidaankin kysyä, kuinka hyvinnämä maailmanlaajuiset tulokset pätevät vauraiden teollisuusmaidenkohdalla. Kuinka luotettavia politiikkasuosituksia näistä tuloksistavoidaan tehdä sangen tasaisen tulo- ja varallisuusjakauman maille,kuten Pohjoismaille?Myös monet uudet teoriat ovat haastaneet perinteisen näkemyksentasa-arvon ja kasvun välisestä dilemmasta. 17 Toisaalta ontodettava, että vaikka viimeaikaisessa teoreettisessa kirjallisuudessauseimmat mallit ennustavat eriarvoisuuden ja kasvun välisen yhteydenolevan negatiivinen, viimeisen vuosikymmenen aikana on tehty17 Bénabou (1996), Aghion, Caroli ja García-Peñalosa (1999), Bertola (1999) sekä Zweimüller(2000) ovat tehneet mainioita katsauksia näihin teorioihin (kuten myös empiiriseenevidenssiin). Ks. myös Asplund ja Maliranta (tulossa).33

myös perinteisempää näkemystä (jossa siis yhteys on positiivinen)tukevaa teoreettista työtä. Mutta kuten Forbes (2000) on huomauttanut,nämä jälkimmäiset mallit ovat saaneet vähemmän huomiotasiitä syystä, että pääosa empiirisestä evidenssistä viittaa negatiiviseenriippuvuuteen.Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että erilaiset tähän mennessä tehdytteoreettiset mallit antavat erittäin ristiriitaisen kuvan eriarvoisuudenja myöhemmän kasvukehityksen välisestä yhteydestä. Näin ollenkasvanut teoreettinen kiinnostus aiheeseen ei ole onnistunut laajentamaantietämystämme niistä mekanismeista, jotka voisivat selittääempiirisessä työssä todettua ja perinteisen teorian vastaista yhteyttä.Esimerkiksi Banerjee ja Duflo (2003) toteavat, että ”…yksikäänmalleista ei anna meille takeita siitä, että vaikutus tulisi kunnollaidentifioiduksi” (s. 281). Harvaa, jos yhtäkään näistä malleista onvielä testattu huolellisesti empiirisellä tutkimuksella.KOULUTUS KYTKEYTYY LÄHEISESTITULOJEN ERIARVOISUUTEEN34OECD:n raportissa (2001b) päädytään johtopäätökseen, että ”taloudellineneriarvoisuus kulkee käsi kädessä koulutuksen saatavuudeneriarvoisuuden ja aikuisten luku- ja kirjoitustaidon kanssa” (s. 26).Tämä lausuma pitää sisällään tärkeimmän perustelun sille, miksikoulutukseen suunnattu julkinen rahoitus nähdään hyvin tehokkaanavälineenä kampailtaessa tuloerojen vähentämiseksi. Toisaaltasamaan aikaan julkaistu toinen OECD-tutkimus (2001a) painottaasitä, että sosiaaliselta taustaltaan heikko-osaiset eivät aina ole hyötyneetkorkeakouluopetuksen laajentumisesta. Tämä puolestaan osoittaa,että koulutusmahdollisuuksien järjestäminen ei välttämättä oleriittävä väline.Nämä kiistat valottavat hienosti sitä, kuinka läheisesti koulutusja eriarvoisuus ovat keskenään kytkeytyneet sekä yksilö- että kokotalouden tasolla. Koulutuksen ja eriarvoisuuden välinen kausaliteettikulkee lisäksi molempiin suuntiin. Tulo- ja varallisuuserot vaikuttavatsiihen, kuinka paljon inhimilliseen pääomaan investoidaan eli

kuinka paljon inhimillinen pääoma lisääntyy. Lisäksi tulo- ja varallisuuserotheijastuvat myös pitkän aikavälin tuottavuuteen ja talouskasvuun.Tätä prosessia voidaan helpottaa koulutusta tukemalla. Onkuitenkin syytä huomata, että kasvaneesta teoreettisesta kirjallisuudestahuolimatta koulutuksen tuen tärkeydestä ja vaikuttavuudestaon vain niukkaa ja monilta osin vaillinaista empiiristä näyttöä (ks.tarkemmin Asplund ja Maliranta [tulossa]).Koulutusinvestointien lisääminen vaikuttaa takaisin tuloeroihinainakin kahdella tavalla. Tuloerot ovat näet riippuvaisia sekä keskimääräisestäkoulutuksen tasosta että koulutuksen jakaumasta väestössä.Politiikkavaikutusten arvioimiseksi täytyy siis tarkastella sekäkoulutusinvestointien määrää (keskimääräinen taso) että investointienkohdentumista eri väestöryhmiin (tasa-arvo).Teoreettisesta kirjallisuudesta johdetut ennusteet koulutusekspansionja aggregaattitason eriarvoisuuden välisestä suhteesta ovat erittäinepäselvät. Tämä johtuu siitä, että teoreettisesta mallista riippuenkoulutustason nousu voi joko lisätä tai vähentää tuloeroja. Samakoskee koulutuksen muuttunutta jakautumista väestön keskuudessa.Empiirinen tietämyksemme koulutukseen suunnattujen lisäinvestointienvaikutuksesta tuloeroihin on myös yhä niukkaa ja hajanaista.Väestön osaamistason nousu, keskimääräisellä koulutuksella mitattuna,näyttää olevan tärkeä tuloeroja vähentävä politiikkaväline, kuntaas empiirinen näyttö koulutuksen eriarvoisuuden vaikutuksestaon epäselvempi. Jopa vielä suurempi puute on sellaisesta empiirisestäevidenssistä, joka kertoo, kuinka koulutuksen ja eriarvoisuudenmonimutkaiset kytkennät heijastuvat lopulta talouskasvuun.Nykyisen tutkimuksen suurimpana heikkoutena voidaan pitääsitä, että koulutuksen ja tuloerojen (ja taloudellisen kasvun) monimutkaisiavuorovaikutuksia selvitetään vain joiltakin osin ja yksinkertaistaviinoletuksiin perustuen. Tällaiset asetelmat johtavat yksinkertaisiintestattavissa oleviin hypoteeseihin, joissa hyvin vähänjos ollenkaan päästään käsiksi koulutuspolitiikan ja muihin eriarvoisuuteenvaikuttavien ilmiöiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Todellisessamaailmassa koulutuksen julkisen tuen todellinen vaikutustuloeroihin riippuu monista suorista ja epäsuorista vaikutuksista – ja35

niiden suunnista ja voimakkuudesta. Lisäksi koulutuksen julkisentuen nettovaikutus tuloeroihin riippuu muista taustatekijöistä. Asiaanvaikuttaa vielä se, kuinka tuloerojen muutokset (ja/tai taloudellinenkasvu) vaikuttavat takaisin sekä koulutuksen tasoon että senjakautumiseen.SUOMALAINEN NÄYTTÖ KOULUTUKSESTA JATULOJEN ERIARVOISUUDESTA ON OLEMATONSuomalainen evidenssi koulutuksen määrän ja hajonnan vaikutuksestapalkka- ja tuloeroihin ja niiden kehityksestä on hyvin vaihtelevaa.Palkat nousevat koulutustason mukaan, joten väestön jatyövoiman koulutuksen paranemisen tulisi näkyä pienenevinä palkkaeroina.Toisaalta yksilöiden väliset muodollisen koulutuksen erotselittävät vain pienen osan työmarkkinoilla esiintyvistä palkkaeroista.Meneillään on myös kehityskulku, joka vaikuttaa vastakkaiseen elipalkkaeroja kasvattavaan suuntaan: koulutusryhmien sisällä esiintyvätpalkkaerot ovat yllättävän suuret ja ovat selvästi kasvaneet vuosienkuluessa. Näihin kysymyksiin palataan kirjan jälkimmäisessä osassa,joka keskittyy koulutuksen ja palkkojen yhteyksiin yksilötasolla.Koulutuksen ja tuloerojen välisistä yhteyksistä Suomessa on melkovähän tietoa. 18 Kotitalouksien eriarvoisuutta käytettävissä olevientulojen avulla tarkasteltuna koulutusaste-erot näyttävät selittävänvarsin pienen osan koulutuksen kokonaisvaikutuksesta tuloeroihin(Suoniemi, 1998). Vuodesta ja käytetystä mittarista riippuen vaikutuson 10–20 prosentin luokkaa. Suurin osa koulutuksen tulovaikutuksestasyntyy siis koulutusryhmien sisäisestä eriarvoisuudesta, joskinkoulutustasojen väliset erot voimistuivat hieman 1990-luvun alkupuoliskollaverrattuna 1980-luvulla tapahtuneeseen kehitykseen. 193618 Tässä esille nostetut tulokset perustuvat Ilpo Suoniemeltä ja Risto Sullströmiltä saamiimmetietoihin ja lähdeviittauksiin. Kiitämme heitä tästä avusta.19 Vastaavansuuntaisia tuloksia ovat esittäneet Riihelä ja Sullström (2001), jotka selvittivättuloeroja ja eriarvoisuutta Suomen suuralueilla aikavälillä 1971–1998.

Valitettavasti tuoreimmat tuloerojen kehitystä koskevat hajotelmalaskelmatpäättyvät vuoteen 1994. Osittain tämä näyttää johtuvansiitä, että eriarvoisuuden tutkimuksissa on Suomessa siirrytty tulonjakomittareidendekomponoinnista ns. Gini-kertoimien laskemiseen.Tarvittavien hajotelmien laatiminen ei ole yhtä suoraviivaistaja luonnollista Gini-kertoimien pohjalta. Toinen painava syy, minkätakia koulutuksen vaikutusta tuloeroihin ei ole meillä tutkittu laajemminon se, että suurin osa vaikutuksesta on koulutusryhmiensisäistä, kuten yllä kävi ilmi. Siksi eri koulutusryhmien suhteellistenosuuksien muutoksilla, kuten myös niiden keskitulojen muutoksilla,on oletettavasti ollut pieni vaikutus tuloerojen kehitykseen. Empiiristätukea tälle oletukselle ei kuitenkaan löydy.Eri koulutusryhmien tuloerojen kehityksestä löytyy jonkin verranenemmän ja tuoreempaa tietoa. Verratessaan kehitystä laman aikana1990–1994 nopean talouskasvun vuosiin 1996–1999 Suoniemi(2002) toteaa, että eri koulutusryhmien palkkatuloilla on yleisestiottaen ollut vain pieni vaikutus tuloerojen kasvuun. Eri koulutusryhmienvälisten tuloerojen muutosten vähäisyyteen ovat vaikuttaneetpalkkatulojen, työmarkkina-aseman ja tulonsiirtojen toisiaanpitkälti kumoavat tulovaikutukset. Lamavuosina kohonnut työttömyysjohti palkkaerojen pienenemiseen. Tulonsiirtojen kautta myöstuloerot kaventuivat. Nopean talouskasvun vuosina merkittävimmänmuutoksen keskimääräisissä tuloeroissa aiheutti korkeimminkoulutettujen tulojen nopea kasvu. Suurin osa tästä kasvusta selittyinäille muutenkin hyvätuloisille kertyneillä pääomatuloilla. Samallakasvoivat myös tämän koulutusjakauman ääripään koulutusryhmänsisäiset tuloerot. Samaan aikaan vähemmän koulutettujen työllisyysparani, mikä vaikutti vastakkaiseen suuntaan. Tästä syystä palkkatuloeroistajohtuvat tuloerot eivät juuri kasvaneet.Koulutuksen vaikutus tuloeroihin jää siis yleisesti ottaen selvästipienemmäksi kuin sen vaikutus palkkaeroihin. Tähän löytyy montasyytä. Ensinnäkin palkkatulot ovat vain osa ihmisten kokonaistuloja.Toiseksi verotus ja tulonsiirrot vaikuttavat tuloeroja tasoittavasti.Kolmanneksi tuloerot koskevat kotitalouksia, eivätkä ensisijaisestiyksittäisiä henkilöitä.37

5Koulutuksen yhteiskunnallinentuottoKoulutuksen muita kuin teknologian ja tulonjaon kautta syntyviäepäsuoria vaikutuksia on vieläkin hankalampaa tunnistaa ja määrittää.Koulutusinvestointien niin sanottuja positiivisia ulkoisvaikutuksiaon siksi enenevässä määrin yritetty mitata arvioimalla koulutusinvestoinneistayhteiskunnalle koituvaa taloudellista hyötyä. Tuottoasteensuuruus kertoo julkisten koulutusinvestointien tehokkuuden. Koskayhteiskunnan tulisi suunnata panostustaan sellaiseen koulutukseen, jokatuottaa suurimman taloudellisen hyödyn, yhteiskunnallinen tuottoon tärkeä mittari koulutuspoliittisessa päätöksenteossa, kun tehdäänkoulutusinvestointeja koskevia linjauksia ja valitaan painopistealueita.Pitkään vallinneen käsityksen mukaan koulutuksen yhteiskunnallinentuotto ylittää yksityisen eli koulutukseensa investoineen yksilönsaaman tuoton. 20 Määritelmällisesti koulutuksen yhteiskunnallisen jayksityisen tuoton erotus muodostuu ulkoisvaikutusten tuotoksesta.Positiivisten ulkoisvaikutusten esiintyessä yksityinen tuottoaste aliarvioikoulutusinvestointien kokonaistaloudellista arvoa, mistä syystä3820 Tulos voisi olla päinvastainen, jos koulutusinvestoinnit kertoisivat enemmän yksilön luontaisistakyvyistä, eli koulutuksella olisi niin sanottua signalointiarvoa, (Spence, 1973) kuinsiitä, kuinka paljon yksilön tuottavuutta on parannettu koulutuksen avulla. Skalli (2001)kuitenkin osoittaa, että signalointihypoteesi saa empiirisissä tutkimuksissa vähän tukea.Yksityiset tuotot voivat ylittää yhteiskunnallisen tuoton myös siinä tapauksessa, että koulutusparantaa työntekijän niin sanottua rent-seeking kykyä (ks. Murphy, Shleifer ja Vishny,1991; Wolff, 2000).

markkinat voivat synnyttää epäoptimaalisen vähän koulutusinvestointeja.Tällä voidaan perustella julkisten varojen käyttöä yksilöidenkoulutusinvestointien tukemisessa. Onnistuneilla politiikkatoimenpiteillävoidaan turvata optimaalisen taloudellisen kehityksen ja yhteiskunnanhyvinvoinnin kannalta riittävät koulutusinvestoinnit.Taloudellisesti tärkeiden positiivisten ulkoisvaikutusten syntymiselleon vuosien varrella tarjottu vaihtoehtoisia teoreettisia selityksiä.Keskeinen selitys korostaa sitä, että yksilöt oppivat toisiltaan jaetenkin osaavammilta työtovereilta. Näitä päätelmiä tukevat myössuomalaisilla aineistoilla saadut tulokset (Ilmakunnas, Maliranta jaVainionmäki, 2004). Työvoiman koulutustasojen heterogeenisuudellanäyttää olevan positiivinen yhteys sekä toimipaikan keskipalkkaanettä kokonaistuottavuuteen. Positiivisia ulkoisvaikutuksia voi syntyämyös siitä, että korkea koulutustaso edesauttaa teknologian leviämistätaloudessa. Korkea koulutustaso mahdollistaa sen, että julkisin varoinrahoitetun perustutkimuksen tulokset voidaan hyödyntää tehokkaastiinnovaatiotoiminnassa. Tämä vauhdittaa talouden teknologista kehitystäja kasvua. Kolmas positiivisten ulkoisvaikutusten selitys perustuuajatukseen, että inhimillinen ja fyysinen pääoma ovat toistensakomplementteja eli toisiaan täydentäviä tuotannontekijöitä. Tällöininhimillisen pääoman lisäys parantaa pääoman käytön tehokkuutta jastimuloi investointeja. Teknologinen kehitys voi vauhdittua.Vaikka koulutusinvestointien positiivisten ulkoisvaikutusten tunnistaminenja niiden suuruusluokan arvioiminen tarjoaisivat koulutuspoliittisellepäätöksenteolle tärkeää taustatietoa, alan suhteellisenlaaja teoreettinen kirjallisuus ei ole onnistunut kannustamaan yhtälaajaan empiiriseen tutkimukseen.EMPIIRISIÄ TULOKSIA YHTEISKUNNALLISENTUOTON SUURUUDESTA ON EDELLEEN HYVINRAJOITETUSTIYhteiskunnallisen tuoton laskeminen on tarvittavan tietopohjansuhteen haastava tehtävä, joka edellyttää kaikkien koulutusinvestoinninaiheuttamien kustannusten ja hyötyjen tunnistamista, arvioimis-39

40ta, yhteen laskemista ja vertailemista. Yksilöille syntyvien hyötyjen(korkeampi tuleva tulotaso ja tulovirta) ja kustannusten (opiskeluaikanamenetetyt ansiotulot, mahdolliset koulutuksesta aiheutuneetsuorat kulut) lisäksi kustannus–hyöty-analyysiin tulee siis lisätä kaikkikoulutusinvestointien lisäyksestä syntyvät julkiset ja yhteiskunnallisethyödyt ja kustannukset.Ei siis ole yllättävää, että maakohtaisia arvioita esiintyy hyvinvaihtelevasti. Samalla niiden luotettavuus vaihtelee melkoisesti,koska kaikkien hyötyjen ja kustannusten mukaan laskeminen onkäytännössä miltei mahdotonta. Esitetyt arviot yhteiskunnallisestatuottoasteesta perustuvat usein varsin suppeaan määrään suhteellisenhelposti mitattavissa olevia tekijöitä. Ymmärrettävästi tämä haittaaeri maille ja eri vuosille laskettujen yhteiskunnallisten tuottojen vertailtavuutta.Yhteiskunnallisen tuoton arvioiminen oli suhteellisen laajan tutkimuksellisenkiinnostuksen kohteena vielä 1980-luvulla, pitkältiGeorge Psacharopouloksen ansiosta, mutta jäi sen jälkeen muidentutkimusaiheiden varjoon. Koulutusinvestointien yhteiskunnalliseentuottoon on alettu kiinnittää uudestaan huomiota vasta aivan viimevuosina. Merkittävin kontribuutio lienevät Euroopan komissionteettämät maakohtaiset laskelmat, jotka valmistuivat vuonna 2003 jajoihin palataan jäljempänä.Psacharopoulos (1973; 1981; 1985; 1994) on vuosien varrella itselaskenut – kustannus–hyöty-laskentaa hyödyntäen – eri maille koulutusinvestoinneistasyntyvät yhteiskunnalliset tuotot sekä laatinutuseita laajoja kirjallisuuskatsauksia maakohtaisista yhteiskunnallisistatuottoasteista. Hänen tuoreimmasta katsauksestaan (Psacharopoulosja Patrinos, 2002) ilmenee, että väestön peruskoulutukseen tehdytinvestoinnit antavat – OECD-maita lukuun ottamatta – edelleenkorkeimman yhteiskunnallisen tuoton sekä kehittyvissä että kehittyneissämaissa (taulukko 1). Näin siitäkin huolimatta, että peruskoulutuksestakoituva taloudellinen hyöty yhteiskunnalle on pienentynytkaikkein rajuimmin.Kuten odotettua, peruskoulutuksen yhteiskunnallinen tuottoasteon kehittyvissä maissa suurempi kuin kehittyneissä. Maan kehitys-

Taulukko 1. Koulutusinvestointien antama yhteiskunnallinen tuotto eri maanosille laskettuna keskiarvona.Maanosa Peruskoulutus KeskiasteenkoulutusKorkea-asteenkoulutusSaharan alapuolella sijaitsevat Afrikan maat 25,4 18,4 11,3Aasia (ei-OECD) 16,2 11,1 11,0Eurooppa, Lähi-itä, Pohjois-Afrikka (ei-OECD) 15,6 9,7 9,9Latinalainen Amerikka, Karibian maat 17,4 12,9 12,3OECD-maat 8,5 9,4 8,5Koko maailma 18,9 13,1 10,8Lähde: Psacharopoulos ja Patrinos (2002, Table 1); vrt. Psacharopoulos (1994).asteesta riippumatta yhteiskunnallinen tuotto laskee koulutustasonnoustessa, eli koulutuksen ”tuottaminen” tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi.Lisäksi tuottoasteen pieneneminen koulutustason noustessanäyttää olevan suurempaa kehittyvissä maissa kuin kehittyneissä.Sama yleiskuvio toistuu, kun maat luokitellaan henkeä kohtilasketun keskitulotason mukaan. Alenevien rajatuottoasteiden lakipätee siis koulutusinvestointeihin niin kuin muihinkin investointeihin.Edelleen, julkisten koulutussubventioiden seurauksena eri maanosillelasketut keskimääräiset yksityiset tuottoasteet ovat tyypillisestiyhteiskunnallisia tuottoasteita korkeampia, joskin ero kaventuu huomattavastimaan kehitysasteen ja koulutustason mukaan.Koulutusaloihin liittyen Psacharopouloksen (1994) esittämät keskiarvotviittaavat siihen, että yleissivistävän, akateemisiin opintoihinvalmistelevan keskiasteen koulutuksen tuottoaste on keskiasteenteknisen/ammatillisen koulutuksen tuottoastetta suurempi. Tämäkoskee sekä yhteiskunnallista että yksityistä tuottoastetta. Ero kahdenkoulutusalan välillä muodostuu suuremmaksi yhteiskunnallisentuoton osalta siitä yksinkertaisesta syystä, että teknisen/ammatillisenkoulutuksen järjestäminen on yhteiskunnalle yleissivistävän koulutuksentuottamista kalliimpaa. Yhteiskunnallinen – kuten yksityinenkin– tuottoaste vaihtelee merkittävästi myös korkea-asteen41

koulutuksen koulutusalojen välillä. Yhteiskunnalle koituva hyötynäyttää Psacharopolouksen (1994) esittämien keskiarvojen mukaanolevan suurin liiketaloudellisten, oikeustieteellisten, teknillisten sekälääketieteellisten aineiden osalta.Lienee perusteltua väittää, että Psacharopouloksen ja Patrinoksenesittämät yhteiskunnalliset tuottoastearviot ovat vain suuntaa-antaviaSuomen – kuten muidenkin teollisuusmaiden – osalta. Valtaosa vertailussamukana olleista maista edustaa OECD-alueen ulkopuolellasijaitsevia maita. Vertailuaineistossa Euroopan maiden suhteellinenosuus jää selvästi alle viidesosan. Pohjoismaista mukana ovat vainNorja, Ruotsi ja Tanska. Edelleen, tuottoasteet kuvaavat jokaisenmaan osalta vain yhden tietyn vuoden tilannetta, joka ei ole kaikillemaille kuitenkaan sama vaan vaihtelee vuodesta 1958 aina vuoteen1999. Esimerkiksi Norjaa koskevat tuottoasteet koskevat vuotta1966, Ruotsin tuotot vuotta 1967 ja Tanskan tuotot vuotta 1964.Lisäksi koulutusasteittain käytettävissä olevat tuottoasteet vaihtelevatmelkoisesti maiden välillä.Näin ollen ei ole yllättävää, että Euroopan komission hiljattainteettämässä tutkimuksessa (de la Fuente, 2003) esitetyt maakohtaisetlaskelmat koulutusinvestointien yhteiskunnalle antamasta taloudellisestahyödystä ovat saaneet kiitettävästi huomiota osakseen. 21Tutkimuksen mukaan koulutuksen yhteiskunnallinen tuottoaste onSuomessa 8,3 %. Pessimistisemmän laskelman mukaan se on huomattavastialhaisempi mutta kuitenkin vähintään 6,5 %. Laskentatavastariippumatta Suomi sijoittuu alhaisimmalle tuottotasolle (kuvio3). Ruotsissa ja Tanskassa yhteiskunnallinen tuottoaste on jonkinverran korkeampi (8,6 % tai pessimistisemmän skenaarion mukaannoin 6,9 %), joskin edelleen selvästi alle EU:n keskiarvon (9,7 % taivähintään noin 7,8 %).Laskelmat perustuvat koulutuksen lisäinvestoinnista yhteiskunnallesyntyvän hyödyn ja siitä aiheutuvien kustannusten vertailuun. Yhteis-4221 Laajempi selostus Suomea koskevista tuloksista muihin EU-maihin verrattuna on esitettyteoksessa Asplund ja Maliranta (tulossa).

Kuvio 3. Koulutuksen yhteiskunnallinen tuottoaste.%121086420PortugaliEspanjaIrlantiKreikkaIso-BritanniaItaliaAlankomaatEU-keskiarvoBelgiaRanskaTanskaRuotsiSaksaItävaltaSuomiTuotto peruslaskelmaTuotto vähimmäislaskelmaLähde: de la Fuente (2003, Table 10).kunnalle koituva hyöty rakentuu kolmenlaisesta vaikutuksesta: kokonaistuotannosta,teknologisesta kehityksestä sekä työllisyydestä. Lisäkoulutusvuodestayhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset koostuvatkahdesta osasta: vaihtoehtoiskustannuksista (pääosin koulutuksenaikana menetetyistä ansiotuloista) ja suorista kustannuksista. Koulutuksenyhteiskunnallinen tuotto vastaa sitä diskonttokorkoa, joka tasoittaatulevan hyötyvirran ja kustannusvirran nykyarvot. Laskelmissaon mukana yhteensä 14 maata, eli kaikki EU-maat paitsi Luxemburg.Tehtyjen laskelmien taustalla on kutakin maata edustava, hypoteettinenyksilö. Tämä koskee myös EU-maille laskettuja keskiarvoja, eliEU-maiden keskiarvot on laskettu keskimääräistä EU-maata edustavallehypoteettiselle yksilölle. EU-maiden keskiarvot eivät siis kuvaaneljästätoista tutkitusta EU-maasta laskettuja keskiarvoja.Vaikka koulutuksen yhteiskunnallinen tuottoaste näyttää olevanSuomessa EU-maiden alhaisin, ei näistä arvioista voida vielä tehdälopullista päätelmää koulutusinvestointiemme tehokkuudesta. Tarkoituksenahanei ole arvioida sitä, minkä maan koulutukseen julkisiavaroja kannattaa sijoittaa, vaan sitä, onko maan koulutusinvestointien43

44tuottoaste oikea maan muiden vaihtoehtoisten sijoituskohteidentuottoasteisiin verrattuna. Luontevin vertailukohde on fyysisen pääomanantama reaalituotto. Koulutuksen yhteiskunnallinen tuottoaste(8,3 %) on vähintään 2,5 prosenttiyksikköä mutta todennäköisestiperäti 4 prosenttiyksikköä suurempi kuin fyysisen pääoman arvioitureaalituotto Suomessa. Koulutusinvestointien tuottoetu osoittautuulaskelmissa olevan Suomessa EU-maiden suurin.Toinen mielekäs koulutuksen yhteiskunnallisen tuottoasteen vertailukohdeon koulutuksen yksityinen eli yksilöille antama taloudellinenhyöty. De la Fuente (2003) tähdentää kuitenkin tällaiseenvertailuun liittyviä eräitä ongelmia, vaikka hän esittää myös näitä tuloksia.Erityisen ongelmallisina hän pitää kolmea seuraavaa seikkaa.Ensinnäkin kustannus–hyöty-laskelmissa tarvittaviin arvoihin liittyyusein huomattavaa epävarmuutta. Toiseksi yhteiskunnallinen tuottomittaa koulutusinvestointien vaikuttavuutta koko kansantaloudentasolla, kun yksityinen tuotto mittaa yksittäiselle yksilölle koituvaahyötyä. Koulutusinvestoinnit tuottavat ulkoisvaikutuksia ja muuttavateripituisen koulutuksen saaneiden suhteellisia ansiotuloja, mikätulee otettua huomioon yhteiskunnallista mutta ei yksityistä tuottoalaskettaessa. Kahdet tuottoasteet mittaavat siis eri ilmiöitä. Kolmanneksi,yksilöiden kannusteisiin investoida koulutukseensa saattavatvaikuttaa myös työmarkkinainstituutiot, erityisesti keskitetyt palkkaratkaisut.Tällöin yhteiskunnallisen ja yksityisen tuoton välinenero ei selity välttämättä yksinomaan positiivisten ulkoisvaikutustenesiintymisellä vaan osittain myös palkkajärjestelmän vaikutuksillayksilöiden käyttäytymiseen. Julkisia varoja saattaa olla tarpeen käyttäämyös korjaamaan niitä vääristymiä yksilöiden koulutusinvestointikäyttäytymisessä,jotka keskitetty palkanasetanta ja palkkahajonnansupistaminen aiheuttavat.Koska yhteiskunnallisen ja yksityisen tuoton väliseen erotukseennähtävästi vaikuttaa ulkoisvaikutusten lisäksi monta muutakin tekijää,kahden tuoton suora vertailu ei ole välttämättä paras mahdollinenvaihtoehto, de la Fuente (2003) päättelee. Sen tilalle hänehdottaa yhteiskunnallisen ja yksityisen preemion vertailemista. Yhteiskunnallinenpreemio vastaa yhteiskunnallisen tuottoasteen ja fyy-

Kuvio 4. Yhteiskunnallinen preemio suhteessa yksityiseen preemioon.10yksityinen/yhteiskunnallinenpreemio864210yksityinen preemio suurempi, jos suhde > 11Iso-BritanniaItävaltaPortugaliIrlantiEspanjaEU-keskiarvoBelgiaRanskaAlankomaatItaliaKreikkaSaksaSuomiTanskaRuotsiLähde: de la Fuente (2003, Table 14).sisen pääoman reaalituoton erotusta. Vastaavasti yksityinen preemiomuodostuu yksityisen tuottoasteen ja vaihtoehtoisen sijoituskohteenantaman tuoton erotuksesta. Laskelmien mukaan yhteiskunnallinentuki on Isossa-Britanniassa poikkeuksellisen liiallista EU-maidenjoukossa. Kolme Pohjoismaata erottuu ainoina, joissa yhteiskunnantukea tulisi lisätä. Tämä koskee varsinkin Ruotsia. Tulos selittyneeluultavasti Pohjoismaiden pienillä palkkaeroilla.Kaiken kaikkiaan tulokset viittaavat siihen, että koulutus on yhteiskunnankannalta houkutteleva investointi. Koska koulutuksenyhteiskunnallinen tuotto selvästi ylittää fyysisen pääoman reaalituoton,koulutusinvestointien kasvattaminen on yhteiskunnan näkökulmastakatsottuna perusteltua. Tulos pätee erityisesti Suomenkohdalla. Esittäessään tätä loppupäätelmää de la Fuente (2003) kuitenkinkorostaa, että hänen laskelmansa perustuvat vuoden 1990tilanteeseen.Toisaalta yhteiskunnallisten ja yksityisten tuottojen vertailut paljastavat,että koulutusjärjestelmään on useimmissa maissa rakennet-45

46tu yhteiskunnan kannalta riittävästi kannusteita innostamaan yksilöitäinvestoimaan koulutukseensa. Siksi de la Fuente kehottaakinEU-maita vähentämään koulutusavustuksiaan. Ainoat poikkeuksetmuodostavat siis mainitut Pohjoismaat, joissa yksityiset kannusteetinvestoida koulutukseen kaipaavat edelleen julkiselta sektorilta lisäätukea. Lisäksi de la Fuente (2003) huomauttaa, että koulutuksenlaadun puuttuminen laskelmista todennäköisesti johtaa alaspäin harhaisiinyhteiskunnallisiin tuottoihin varsinkin korkean tason koulutuksenmaiden – kuten Suomen – osalta. Tämä tarkoittaisi sitä, ettäyhteiskunnallinen preemio on esitettyä pienempi ja yhteiskunnallisenja yksityisen tuoton (preemion) välinen ero on todellisuudessatässä arvioitua suurempi.Euroopan komission teettämä tutkimus on eittämättä mielenkiintoinenja oikeansuuntainen yritys arvioida koulutuksen yhteiskunnallisentuottoasteen suuruutta sekä verrata sitä vaihtoehtoisiintuottoihin. Se herättää myös monenlaisia kysymyksiä. Onko yhteiskunnallisentuottoasteen laskelman taustalla olevia hyötyjä ja kustannuksiaarvioitu Suomen kohdalla kaikilta osin oikein? Kuinkaherkkiä ovat Suomea koskevat laskelmat taustaoletuksien ja -arvojenmuutoksille? Puuttuuko joku tärkeä näkökulma?

6Keskeisimmät johtopäätöksetEmpiirinen tutkimus osoittaa, että koulutusinvestoinneilla on kiistattapositiivinen vaikutus yksilöiden työmarkkinamenestymiseenja etenkin heidän tulevaan tulokehitykseensä. Koulutusinvestoinnitmyös lisäävät teknologista osaamista ja helpottavat teknologian leviämistäkansantaloudessa. Koulutusinvestoinneilla on siis kiistatontuottavuutta parantava vaikutus.Myös Suomea koskevat empiiriset tulokset vahvistavat näitä näkemyksiä.Suomen mittavat teknologiapanostukset ovat olleet sangentuloksekkaita. Suomalaisen työvoiman korkea koulutustaso on olluttässä yksi tärkeä tekijä. Koulutusta hyödyntäen on luotu uusia, tuottavampiateknologioita. Ja mikä kaikkein tärkeintä, hyvän koulutuksenturvin uusia teknologioita on myös onnistuttu ottamaan käyttöönmenestyksellisesti. Uusinta teknologiaa hyödynnetään yleensä tehokkaimminuusissa yrityksissä ja toimipaikoissa, joten teknologinen kehityson edellyttänyt suomalaisten yritys- ja toimipaikkarakenteidenuusiutumista. Työvoiman hyvä koulutus ja osaaminen ovat auttaneetsiinä, että Suomessa tapahtunut perinpohjainen rakennemuutos ontoteutunut tuottavuutta ja kilpailukykyä vahvistavalla tavalla.Koulutusinvestointien myönteistä tuottavuus- ja tulokehitystä onpystytty osoittamaan empiirisesti sekä yksilö- että toimipaikka/yritystasolla.Luotettavan evidenssin tuottaminen on sen sijaan osoittautunuthuomattavasti haastavammaksi tehtäväksi toimialatasolla javarsinkin koko kansantalouden tasolla.47

48Koulutusinvestointien makrotaloudellisten vaikutuksien empiirisissäarvioissa on hyödynnetty kolmea eri lähestymistapaa. Ensimmäisenryhmän muodostavat perinteiset kasvulaskentamallit, joidentuloksien mukaan Suomessa tehdyt laajat koulutusinvestoinnit ovatvaikuttaneet hyvin rajallisesti tuottavuuden ja talouden kehitykseen.Toiseen ryhmään voidaan lukea ne lukuisat tutkimukset, joissaon estimoitu perinteisiä ns. Barro-tyyppisiä regressioyhtälöitä.Näissä yhtälöissä (määrällinen) koulutustasomittari esiintyy yhtenäkansantuotteen reaalikasvun selittäjänä. Valtaosa tutkimuksistaosoittaa koulutustasomittarille positiivisen kertoimen. Kolmanteenryhmään kuuluu kasvava määrä tutkimuksia, joissa on koulutustasonlisäksi kiinnitetty erityistä huomiota koulutusmäärän muutoksenvaikutuksiin eli efektiin, joka puuttuu kokonaan perinteisistäBarro-tyyppisistä kasvumalleista. Näiden tutkimusten ongelma onse, että tulokset ovat hyvinkin ristiriitaisia. Lisäksi näitä lähestymistapojavoidaan kritisoida siitä, että koulutuspolitiikan kannaltakatsottuna ei ole paljoa hyötyä sellaisista tuloksista, jotka vain kertovatkoulutusinvestointien kiihdyttävän tuottavuuden ja taloudenkehitystä. Informaatioarvo on samaa luokkaa kuin jos väitettäisiin,että teollisuuden tuotantoa voidaan lisätä teollisuusinvestointejakasvattamalla.Koulutuspolitiikan tueksi tarvitaan tietoa koulutusinvestointienlisäysten yhteiskunnalle antamasta hyödystä. Koulutuksen yhteiskunnallistakokonaistuottoa koskevia laskelmia haastavampi muttakoulutuspoliittisesti vähintään yhtä tärkeä tehtävä on yhteiskunnallisentuottoasteen erittely koulutustason ja koulutusalojen mukaan.Tällaisen erittelyn tärkeyttä korostavat entisestään viimeaikaiset tutkimukset,joiden mukaan (a) taloudellisen ja sosiaalisen tasa-arvonkohentaminen vaatii ylemmän keskiasteen koulutusinvestointienkasvattamista (de la Fuente, 2003), (b) taloudellinen kasvu näyttäätulevan tietotekniikan investoinneista ja korkea-asteen koulutuksestayhä riippuvaisemmaksi (Jorgenson, Ho ja Stiroh, 2003), ja (c) Euroopanja Yhdysvaltojen taloudellisen kasvun erot näyttävät johtuvan”eurooppalaisesta koulutusmallista” eli voimakkaasta keskittymisestäammatilliseen koulutukseen ja siitä aiheutuvista jäykkyyksistä var-

sinkin taloudellisten shokkien vaatiessa joustavaa sopeutumiskykyä(ks. Wasmer, 2003; Krueger ja Kumar, 2004b, 2004a).Yhtä tärkeää koulutuspolitiikan kannalta olisi tieto siitä, mitäkautta koulutusinvestointien kasvua kiihdyttävä vaikutus ensisijaisestisyntyy. Jos muut kasvun edellyttämät tekijät eivät ole kunnossa,koulutusinvestointien lisäämisestä syntyvä kasvuvaikutus jää toivottuavähäisemmäksi. Erilaisten vuorovaikutusmekanismien vuoksikoulutus on tärkeä mutta yksin riittämätön kasvun moottori.Koulutuksen ja tuottavuuden/kasvun välisen riippuvuuden lisäksierityistä huomiota on tässä kirjallisuuskatsauksessa kohdistettumyös koulutuksen vuorovaikutussuhteeseen talouden ja yhteiskunnaneriarvoisuuden kanssa. Yleiseksi vaikutelmaksi jää, ettänykyinen tietämys on yllättävän heikolla pohjalla. Empiirinen tietovaltiovallan taloudellisten interventioiden optimaalisesta määrästä jamuodosta, kun tavoitteena on parantaa tasa-arvoa ja talouskasvuakoulutusta tukemalla, puuttuu lähes kokonaan. Nykyinen tutkimusselvittää koulutuksen tuen ja tuloerojen monimutkaisia vuorovaikutuksiavain joiltakin osin ja pohjautuu yksinkertaistaviin oletuksiin.Tällaiset asetelmat johtavat aika yksinkertaisiin testattavissa oleviinhypoteeseihin, joissa hyvin vähän jos ollenkaan päästään käsiksi koulutuspolitiikanja muiden eriarvoisuuteen vaikuttavien ilmiöiden välisiinvuorovaikutussuhteisiin.Toinen esille nostettu epäkohta koskee sitä, että politiikkakeskustelussapohditaan lähinnä vain keskimääräisen koulutuksen lisäämistä,vaikka koulutusinvestointien jakautuminen työvoiman keskuudessaon vähintään yhtä olennainen kysymys. Ylipäänsä nykyisen tutkimuksentyypillinen lähtökohta näyttää olevan se, että keskimääräisenkoulutustason tarkastelu riittää. Muun muassa koulutusryhmien sisäistenpalkka- ja tuloerojen kasvu viittaa siihen, ettei keskimääräisenkoulutuksen tarkastelu riitä. Myös koulutuksen laadun merkityksenselvittely on tulevan tutkimuksen keskeisiä haasteita.Yllä sanottu pätee varsinkin Suomeen, sillä meillä koulutusinvestointienmakrotaloudellisia vaikutuksia koskeva tutkimus on vielälapsenkengissä.49

LÄHDEKIRJALLISUUS50Aghion, P., Caroli, E. ja García-Peñalosa, C. (1999). ”Inequality and EconomicGrowth: The Perspective of the New Growth Theories”. Journal of EconomicLiterature, 37(4), 1615.Aghion, P. ja Howitt, P. (1998). Endogenous Growth Theory. Cambridge, M.A.: MITPress.Asplund, R. (1991). Education, Human Capital and Economic Growth. ETLA TheResearch Institute of the Finnish Economy, Series B71. Helsinki.Asplund, R. ja Maliranta, M. (tulossa). Koulutuksen makrotaloudellinen vaikuttavuus:katsaus kirjallisuuteen. ETLA Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos. Helsinki.Banerjee, A. V. ja Duflo, E. (2003). ”Inequality and Growth: What Can the DataSay?” Journal of Economic Growth, 8(3), 267–299.Barro, R. J. (1990). ”Government Spending in a Simple Model of EndogenousGrowth”. Journal of Political Economy, 98(5), 103–126.Barro, R. J. (1991). ”Economic Growth in a Cross Section of Countries”. QuarterlyJournal of Economics, 106(2), 407–443.Barro, R. J. (1997). Determinants of Economic Growth: A Cross-Country Empirical Study.Cambridge, MA.: MIT Press.Barro, R. J. (2000). ”Inequality and Growth in a Panel of Countries”. Journal ofEconomic Growth, 5(1), 5–32.Barro, R. J. ja Sala-i-Martin, X. (1992). ”Public Finance in Models of EconomicGrowth”. Review of Economic Studies, 59(4), 645–661.Barro, R. J. ja Sala-i-Martin, X. (1995). Economic Growth. New York: McGraw-Hill.Bartel, A. P. ja Lichtenberg, F. R. (1987). ”The Comparative Advantage of EducatedWorkers in Implementing New Technology”. Review of Economics & Statistics,69(1), 1–11.Bassanini, A. ja Scarpetta, S. (2001). ”The Driving Forces of Economic Growth:Panel Data Evidence for the OECD Countries”. OECD Economic Studies,0(33), 9–56.Bassanini, A., Scarpetta, S. ja Hemmings, P. (2001). Economic Growth: The Role of Policiesand Institutions. OECD Economic Department Working Papers No. 283.Benabou, R. (1996). ”Inequality and Growth”. NBER macroeconomics annual 1996,11–74.

Benhabib, J. ja Spiegel, M. M. (1994). ”The role of human capital in economic development– Evidence from aggregate cross-country data”. Journal of MonetaryEconomics, 34, 143–173.Bertola, G. (1999). ”Macroeconomics of Distribution and Growth”. Teoksessa T.Atkinson ja F. Bourguignon (toim.), Handbook of Income Distribution, Volume 1.Amsterdam: North-Holland.Bils, M. ja Klenow, P. J. (2000). ”Does Schooling Cause Growth?” American EconomicReview, 90(5), 1160–1183.Blank, R. M. (2002). Can equity and efficiency complement each other? NBER WorkingPaper No. 8820.Bosworth, B. P. ja Collins, S. M. (2003). ”The Empirics of Growth: An Update”.Brookings Papers on Economic Activity (2), 113–206.Caselli, F. (1999). ”Technological Revolutions”. American Economic Review, 89(1),78–102.Caselli, F. ja Coleman II, W. J. (2001). ”Cross-Country Technology Diffusion: TheCase of Computers”. American Economic Review, 91(2), 328–335.Chari, V. V. ja Hopenhayn, H. (1991). ”Vintage human capital, growth, and the diffusionof new technology”. Journal of Political Economy, 99(6), 1142–1165.Cohen, D. ja Soto, M. (2001). Growth and Human Capital: Good Data, Good Results.CEPR Discussion Papers No. 3025.Crépon, B., Deniau, N. ja Pérez-Duarte, S. (2002). Wages, Productivity, and Worker Characteristics:A French Perspective. Julkaisematon käsikirjoitus, January 2002, INSEE.de la Fuente, A. (2003). Human capital in a global and knowledge-based economy, part II:assessment at the EU country level. Final Report. Instituto de Análisis Económico(CSIC).de la Fuente, A. ja Doménech, R. (2002). Human capital in growth regressions: howmuch difference does data quality make? An update and further results. CEPR DiscussionPaper No. 3587.Durlauf, S. N. ja Quah, D. T. (1999). ”The new empirics of economic growth”.Teoksessa J. Taylor ja M. Woodford (toim.), Handbook of Macroeconomics. Amsterdam:North-Holland.Eriksson, T. ja Jäntti, M. (1997). ”The Distribution of Earnings in Finland 1971–1990”. European Economic Review, 41(9), 1763–1779.Forbes, K. J. (2000). ”A Reassessment of the Relationship between Inequality andGrowth”. American Economic Review, 90(4), 869–887.Greenwood, J. ja Jovanovic, B. (2001). ”Accounting for growth”. Teoksessa C. R.Hulten, E. R. Dean ja M. J. Harper (toim.), New developments in productivity analysis(s. 179–222). Chicago: University of Chicago Press (for NBER).Griffith, R., Redding, S. ja Reenen, J. V. (2004). ”Mapping the faces of R&D: Productivitygrowth in a panel of OECD industries”. The Review of Economics andStatistics, 86(4), 883–895.Hulten, C. (2001). ”Total Factor Productivity: A Short Biography”. Teoksessa C.R. Hulten, E. R. Dean ja M. J. Harper (toim.), New developments in productivityanalysis. Chicago: University of Chicago Press (for NBER).Ilmakunnas, P. ja Maliranta, M. (2004). ”Hiring from unemployment and separationto unemployment”. Applied Economics Letters, 11(2), 91–95.51

52Ilmakunnas, P. ja Maliranta, M. (2005). Technology, labour characteristics and wage-productivitygaps. Oxford Bulletin of Economics and Statistics, tulossa.Ilmakunnas, P., Maliranta, M. ja Vainiomäki, J. (2004).” The Roles of Employer andEmployee Characteristics for Plant Productivity”. Journal of Productivity Analysis,21, 249–276.Jalava, J. ja Pohjola, M. (2002). ”Economic Growth in the New Economy: Evidencefrom Advanced Economies”. Information Economics and Policy, 14(2), 189–210.Jalava, J. ja Pohjola, M. (2003). ”Tieto- ja viestintäteknologian kvantifiointi – haasteitatilastoinnille ja tutkimukselle”. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 99(3),255–265.Jalava, J. ja Pohjola, M. (2004). ”Työn tuottavuus Suomessa vuosina 1900–2003ja sen kasvuprojektioita vuosille 2004–2030”. Kansantaloudellinen aikakauskirja,100, 355–370.Jorgenson, D. W., Ho, M. S. ja Stiroh, K. J. (2003). ”Growth of US Industries andInvestments in Information Technology and Higher Education”. Economic SystemsResearch, 15(3), 279–325.Jovanovic, B. (1997). ”Learning and Growth”. Teoksessa D. Kreps ja K. Wallis(toim.), Advances in Economics (Vol. 2, s. 318–339). New York: Cambridge UniversityPress.Jovanovic, B. ja Nyarko, Y. (1996). ”Learning by Doing and the Choice of Technology”.Econometrica, 64(6), 1299–1310.Krueger, A. B. ja Kumar, K. B. (2004a). ”Skill-Specific Rather Than General Education:A Reason for US–Europe Growth Differences?” Journal of EconomicGrowth, 9(2), 167–207.Krueger, A. B. ja Kumar, K. B. (2004b). ”US–Europe Differences in Technology-DrivenGrowth: Quantifying the Role of Education”. Journal of MonetaryEconomics, 51(1), 161–190.Krueger, A. B. ja Lindahl, M. (1999). ”Education for Growth in Sweden and theWorld”. Swedish Economic Policy Review, 6(2), 289–339.Krueger, A. B. ja Lindahl, M. (2001). ”Education for Growth: Why and ForWhom?” Journal of Economic Literature, 39(4), 1101–1136.Leiponen, A. (1995). Inhimillinen pääoma suomalaisissa yrityksissä. ETLA, Sarja C 71Series. Helsinki.Leiponen, A. (1996). ”Koulutus ja talouskasvu”. Teoksessa R. Lilja ja A. Mäkilä(toim.), Koulutuksen talous nyky-Suomessa. ETLA Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos,Sarja B124. Helsinki.Leiponen, A. (2000). Essays in the economics of knowledge. Innovation, collaboration, andorganizational complementarities. ETLA The Research Institute of the FinnishEconomy, Series A31. Helsinki.Lucas, R. E., Jr. (1988). ”On the Mechanics of Economic Development”. Journal ofMonetary Economics, 22(1), 3–42.Maliranta, M. (1999). ”Factors of Performance by Plant Generation: Some Findingsfrom Finland”. Teoksessa S. Biffignandi (toim.), Micro- and macrodata offirms: Statistical analysis and international comparison (s. 391–424). Heidelberg:Physica.

Maliranta, M. (2000). ”Privately and publicly financed R&D as determinantsof productivity – Evidence from Finnish enterprises”. Teoksessa R. Asplund(toim.), Public R&D funding, technological competitiveness, productivity, and job creation(s. 49–85). Series B 168. Helsinki: The Research Institute of the FinnishEconomy (ETLA).Maliranta, M. (2005). ”R&D, International Trade and Creative Destruction - EmpiricalFindings from Finnish Manufacturing Industries”. Journal of Industry,Competition and Trade, 5(1), 27–58.Maliranta, M. ja Rouvinen, P. (2004). ”ICT and Business Productivity: FinnishMicro-Level Evidence”. Teoksessa The Economic Impact of ICT; Measurement,Evidence and Implications (s. 213–240). Paris: OECD.Murphy, K. M., Shleifer, A. ja Vishny, R. W. (1991). ”The allocation of talent: Implicationsfor growth”. Quarterly Journal of Economics, 106(2), 503–530.Nelson, R. R. ja Phelps, E. S. (1966). ”Investment in Humans, Technological Diffusion,and Economic Growth”. American Economic Review Proceedings LVI, 69–75.Nonneman, W. ja Vanhoudt, P. (1996). ”A Further Augmentation of the SolowModel and the Empirics of Economic Growth for OECD countries”. QuarterlyJournal of Economics, 111, 943–953.OECD. (2000). Links between Policy and Growth: Cross-Country Evidence. OECDEconomic Outlook 68. Paris.OECD. (2001a). Education Policy Analysis. Paris.OECD. (2001b). The Well-being of Nations: The Role of Human and Social Capital.Paris.OECD. (2003). The Sources of Economic Growth in OECD Countries. Paris: OECD.Pritchett, L. (2001). ”Where Has All the Education Gone?” World Bank EconomicReview, 15(3), 367–391.Psacharopoulos, G. (1973). Returns to Education: An International Comparison. SanFrancisco: Elsevier, Jossey-Bass.Psacharopoulos, G. (1981). ”Returns to education: An updated international comparison”.Comparative Education, 17, 321–341.Psacharopoulos, G. (1985). ”Returns to education: a further international updateand implications”. Journal of Human Resources, 20(4), 583–597.Psacharopoulos, G. (1994). ”Returns to Investment in Education: A Global Update”.World Development, 20(9), 1325–1343.Psacharopoulos, G. ja Patrinos, H. A. (2002). Returns to Investment in Education: AFurther Update. World Bank Policy Research, Working Paper No. 2881.Riihelä, M. ja Sullström, R. (2001). Tuloerot ja eriarvoisuus suuralueilla pitkällä aikavälillä1971–1998 ja erityisesti 1990-luvulla. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus,VATT-tutkimuksia No. 80. Helsinki.Rogers, E. M. (1983). Diffusion of innovations (3rd ed.). New York: Free Press.Romer, P. M. (1986). ”Increasing Returns and Long-run Growth”. Journal of PoliticalEconomy, 94(5), 1002–1037.Romer, P. M. (1990). ”Endogenous Technological Change”. Journal of PoliticalEconomy, 98(5), 71–102.Sianesi, B. ja Reenen, J. V. (2003). ”The Returns to Education: Macroeconomics”.Journal of Economic Surveys, 17(2), 157–200.53

54Skalli, A. (2001). ”The Role of Schooling: Screening Versus Human Capital”.Teoksessa R. Asplund (toim.), Education and Earnings. Further Evidence from Europe.ETLA The Research Institute of the Finnish Economy, Series B183. Helsinki.Skirbekk, V. (2003). Age and Individual Productivity: A Literature Survey. MPIDR,Working Paper 2003–028.Solow, R. (1957). ”Technical change and the aggregate production function”. Reviewof Economics and Statistics, 39, 312–320.Spence, M. (1973). ”Job market signaling”. Quarterly Review of Economics, 87, 355–374.Suoniemi, I. (1998). Tuloissa ja kulutuksessa mitatun eriarvoisuuden kehitys Suomessa1971–1994. Palkansaajien tutkimuslaitos, Tutkimuksia No. 70. Helsinki.Suoniemi, I. (2002). ”Kotitalouksien tulot ja tulonjako 1990-luvulla”. TeoksessaP. Sauramo (toim.), Kriisistä nousuun: miten kävi kansalaisille? Helsinki: EditaPublishing.Temple, J. (1999). ”The New Growth Evidence”. Journal of Economic Literature,37(1), 112–156.Temple, J. (2001). Growth Effects of Education and Social Capital in the OECD countries.OECD Economic Studies (No. 33, 2001/II), 57–101.Teulings, C. N. ja Van Rens, T. (2003). Education, Growth and Income Inequality.CEPR Discussion Paper No. 3863.Topel, R. (1999). ”Labor Markets and Economic Growth”. Teoksessa O. Ashenfelterja D. Card (toim.), Handbook of Labor Economics, Volume 3. Amsterdam:Elsevier.Uzawa, H. (1965). ”Optimal technical change in an aggregative model of economicgrowth”. International Economic Review, 6, 18–31.Wasmer, E. (2003). Interpreting European and US labour market differences: the specificityof human capital investments. CEPR Discussion Paper No. 3780.Wolff, E. N. (2000). ”Human capital investment and economic growth: exploringthe cross-country evidence”. Structural Change and Economic Dynamics, 11,433–472.Vuori, S. ja Ylä-Anttila, P. (toim.). (1992). Mastering technology diffusion – The Finnishexperience. The Research Institute of The Finnish Economy ETLA, Series B82,Helsinki.Wössmann, L. (2000). Specifying Human Capital: A Review, Some Extension, and DevelopmentEffects. Kiel Working Paper No. 1007.Zweimüller, J. (2000). ”Inequality, Redistribution, and Economic Growth”. Empirica,27(1), 1–20.

Osa IIKOULUTUKSEN MIKROTALOUDELLISETVAIKUTUKSETKOULUTUKSEN JA PALKKOJEN RIIPPUVUUSSUOMALAISILLA TYÖMARKKINOILLARITA ASPLUND

SISÄLLYS OSA II1 JOHDANTO 582 KOULUTUS JA PALKAT: KAIKKI PALKANSAAJAT 63Koulutusryhmien väliset erot 63Eripituisen koulutuksen suorittaneiden keskimääräisetpalkkaerot 63Koulutuksen tuotto 65Koulutusryhmien sisäiset erot 68Palkkaerojen suuruus eri koulutusryhmissä 69Koulutuksen tuottojen ympärillä esiintyvä vaihtelu 70Keskeisimmät johtopäätökset 743 KOULUTUS JA PALKAT:MIES- JA NAISPALKANSAAJIEN VERTAILU 76Koulutus-, palkka- ja tuottoerot 76Koulutuserot 76Eripituisen koulutuksen suorittaneiden palkkaerot 77Koulutuksen tuotto 79Koulutusryhmien sisäiset erot 81Palkkaerojen suuruus samanpituisen koulutuksensuorittaneiden keskuudessa 81Koulutuksen tuottojen ympärillä esiintyvä vaihtelu 83Keskeisimmät johtopäätökset 86Keskiasteen koulutus 86Alin korkea-aste 87Korkeakoulututkinnot 88

4 KOULUTUS JA PALKAT:ERI-IKÄISTEN PALKANSAAJIEN VERTAILU 89Koulutus-, palkka- ja tuottoerot 89Koulutuserot 90Eripituisen koulutuksen suorittaneiden palkkaerot 90Koulutuksen tuotto 92Koulutusryhmien sisäiset erot 94Palkkaerojen suuruus samanpituisen koulutuksensuorittaneiden keskuudessa 95Koulutuksen tuottojen ympärillä esiintyvä vaihtelu 96Keskeisimmät johtopäätökset 975 YHTEENVETO JA KESKUSTELU 100Palkansaajien koulutusrakenne 100Eriasteisen tutkinnon suorittaneiden palkkaerot 102Eripituisten koulutusinvestointien antama tuotto 104Eriasteisten tutkintojen antamat palkkapreemiot 108Eriasteisissa koulutusryhmissä esiintyvät palkkaerot 113Koulutuksen tuottoa ympäröivä vaihtelu 115Eriasteisten tutkintojen antamien palkkapreemioidenympärillä esiintyvä vaihtelu 118Koulutusalan merkitys 122Keskeisimmät tulokset 123Liite 1. 125Liite 2. 127

1Johdanto58Tässä osiossa tarkastellaan yksilöiden koulutuksen ja palkan välisiäriippuvuuksia suomalaisilla työmarkkinoilla. Tarkastelussa pääpainoon kahdessa ilmiössä. Yhtäältä selvitetään eripituisen koulutuksensuorittaneiden palkansaajien välillä esiintyviä palkkaeroja ja koulutusinvestointienantamien tuottojen eroja. Tämä tarkastelu kertoo,miten kannattavia (yksilöiden ansaitsemassa palkassa mitattuna) eripituisetkoulutusinvestoinnit ovat ja missä määrin tämä yksilöillekoituva taloudellinen hyöty heijastuu heidän lopullisiin palkkoihinsa.Toisaalta tutkitaan eri koulutusryhmien sisäisiä palkka- ja tuottoerojaeli eriasteisten tutkintotasojen keskipalkkojen ja -tuottojenympärillä esiintyvää vaihtelua (hajontaa). Tämä tarkastelu vuorostaankertoo, missä määrin koulutusinvestoinneista syntyvä taloudellinenhyöty vaihtelee samanpituisen koulutuksen suorittaneidenyksilöiden välillä.Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä arvioitaessa koulutuspolitiikanmahdollisia vaikutuksia siihen epävarmuuteen (riskiin), joka onenemmän tai vähemmän ominaista yksilöiden koulutusinvestoinneistaansaamille tuotoille ja sitä kautta työmarkkinoilla esiintyvienpalkkaerojen suuruudelle ja muutoksille. Koulutuspolitiikalla vaikutetaansiis sekä kouluttautumisen houkuttelevuuteen ettäyhteiskunnassa vallitseviin palkka- ja tuloeroihin.Palkkataso nousee koulutustason mukaan. Siksi koulutusinvestointejalisäämällä voidaan vähentää väestön ja työvoiman koulu-

tuseroja ja siten pienentää palkka- ja tuloeroja tai ainakin hidastaaniiden muista tekijöistä johtuvaa kasvua. Toisin sanoen, antamallayhä useammalle mahdollisuus hankkia pidempi koulutus voidaanvaikuttaa koulutuseroista johtuvaan eriarvoisuuteen taloudessa jayhteiskunnassa. Tämä näkemys on kannustanut kehittyneitä maitainvestoimaan väestönsä koulutustasoon. Pohjoismaat kuuluvat kärkijoukkoon,kun mittarina käytetään julkisten koulutusmenojenosuutta bruttokansantuotteesta.Samaan aikaan koulutusinvestoinneista johtuviin palkkaeroihinon kuitenkin vaikuttamassa myös toinen ilmiö, johon on alettu kiinnittääenemmän huomiota vasta aivan viime vuosina: koulutusryhmiensisäiset eli samanpituisen koulutuksen suorittaneiden välisetpalkkaerot ja niissä mahdollisesti tapahtuneet muutokset, kun koulutusastetasonaloituspaikkoja on kasvatettu ja ko. asteen tutkintojasuorittaneiden määrä on kasvanut väestössä ja työvoimassa. Mielenkiintoon kohdistunut erityisesti korkeakoulututkinnon suorittaneisiin,koska viime vuosikymmenien voimakas koulutusekspansioon kehittyneissä maissa, mukaan lukien Suomessa, koskenut nimenomaantätä koulutustasoa.Jos tietyn koulutusasteen tutkintoon investoimisesta syntyvä taloudellinenhyöty (yksilöiden ansiotuloilla mitattuna) on kaikillasuurin piirtein samansuuruinen, koulutuksen lisääminen tällä asteellaei muuta koulutusryhmän sisäisiä palkkaeroja. Kaikki hyötyvät koulutusinvestoinneistaantasavertaisesti. Mikäli sama koulutusinvestointisen sijaan antaa eri yksilöille erisuuruisen taloudellisen hyödyn elituoton, tämä heijastuu väistämättä myös ryhmän sisäisiin palkkaeroihin.Se miten samanpituisen koulutuksen suorittaneiden välisetpalkkaerot muuttuvat, riippuu siitä, kuka hyötyy eniten ja kuka vähitensuoritetusta lisäkoulutuksesta. Jos lisätutkinnon suorittamisenantama tuotto on suurin niillä yksilöillä, jotka lyhyempään koulutukseen(esimerkiksi pelkkään peruskouluun) tyytyessään pärjäisivättyömarkkinoilla keskimääräistä heikommin, jatkokoulutuksestahyötyisivät siis eniten ne, jotka kipeimmin sitä kaipaavat. Samallaheidän kannustamisensa jatkokoulutukseen kaventaisi koulutusryhmässäesiintyvää palkkahajontaa. Tässä tapauksessa koulutusekspan-59

sion avulla pystytään siis pienentämään sekä koulutusryhmien välisiäettä niiden sisäisiä palkkaeroja.Jos sitä vastoin lisäkoulutuksen hankkimisesta hyötyvät eniten neyksilöt, jotka myös muutoin pärjäävät työelämässä muita paremmin,koulutusryhmän sisäiset palkkaerot kasvavat koulutusekspansionmyötä. Jatkokoulutukseen investoimiseen liittyy tässä tapauksessahuomattava riski. Palkkaerojen muutos jää nyt riippumaan siitä,kumpi koulutusekspansion kahdesta vaikutuksesta on voimakkaampi:koulutusryhmien välisten palkkaerojen kaventuminen vai koulutusryhmiensisäisten palkkaerojen laajentuminen.Väestön ja työvoiman koulutustasoon investoiminen vaikuttaa siispalkkaeroihin varsin monimutkaisten ja välillä jopa toisiaan kumoavienmekanismien kautta. Kuten edellä kävi ilmi ja kuten taulukossa 1 esitettykaavamainen yhteenveto osoittaa, aina ei voida olla varmoja edeskoulutusekspansion aiheuttamien palkkaerojen muutoksen suunnasta.Koulutuspolitiikan vaikuttavuutta palkkaeroihin ei pidä arvioidapelkästään keskiarvojen perusteella. Vähintään yhtä tärkeää on seuratakeskiarvojen ympärillä esiintyvää vaihtelua ja siinä tapahtuviamuutoksia. Edelleen on otettava huomioon, että koulutusekspansionvaikutus palkkaeroihin saattaa olla hyvin erilainen riippuen siitä,millä koulutusastetasolla ekspansio valtaosin tapahtuu. Lisäksi vaikutusvoi vaihdella niin sukupuolten kuin myös sukupolvien välillä.Taulukko 1. Koulutusekspansion mahdolliset vaikutukset palkkaeroihin.Vaikutus eripituisen koulutuksensuorittaneidenvälisiin palkkaeroihinVaikutus samanpituisenkoulutuksen suorittaneidenvälisiin palkkaeroihinKokonaisvaikutuspalkkaeroihinVaihtoehto Ipienentääneutraali (hyödyntää kaikkiatasavertaisesti)–Vaihtoehto IIpienentääpienentää (hyödyntää heikomminpärjääviä suhteellisestienemmän)–Vaihtoehto IIIpienentäälaajentaa (hyödyntää myösmuutoin hyvin pärjääviäsuhteellisesti enemmän)?

Tässä tutkimuksessa näitä asioita pohditaan Suomen osalta hyödyntäenTilastokeskuksen työvoimatutkimuksia vuosilta 1998–2001. 1 Näihin neljään vuoteen rajoittaudutaan useammasta syystä.Näistä tärkein on virallisen koulutusluokituksen perinpohjainenmuutos vuonna 1998, joka aiheutti ikävän katkon vuosien 1998–1999 kohdalla. Nykyinen koulutusasteen mukainen luokitus on esitettyliitteessä 1.Suomesta on viimeisten kymmenen vuoden aikana tuotettu kiitettävämäärä tutkimustietoa koulutusryhmien välisistä palkkaeroistaja koulutusinvestointien yksilöille antamasta taloudellisesta hyödystäeli koulutuksen tuottoasteesta. Suurin osa koulutuksen tuottoastettakäsittelevistä tuloksista ulottuu kuitenkin enintään 1990-luvunpuoliväliin asti ja vain harvat tulokset koskevat myöhempiä vuosia.Lisäksi ne antavat varsin hajanaisen ja osittain myös yllättävän ristiriitaisenkuvan koulutuksen tuoton kehityksestä Suomessa 1990-luvun jälkipuoliskolla. 2Koulutusryhmien sisäisistä palkkaeroista ja koulutusekspansionvaikutuksesta niiden suuruuteen ja kehitykseen löytyy toistaiseksihyvin vähän Suomea koskevaa perustietoa. Tätä voidaan pitää ongelmallisena,koska eri työntekijäryhmien sisäisten palkkaerojen vaikutuksenkokonaispalkkaeroihin ja niiden muutoksiin tiedetään olevantänä päivänä huomattavasti suurempi kuin eri palkansaajaryhmienvälisten palkkaerojen vaikutus. Tämä koskee erityisesti koulutusinvestointeja.1 Tutkimusaineiston tarkempi kuvaus löytyy teoksesta Rita Asplund: Koulutuksen palkkavaikutuksetSuomen työmarkkinoilla (tulossa).2 Tuore yhteenveto löytyy julkaisusta Rita Asplund ja Liisa Leijola: Education and WageInequality in Finland: A Review of the Empirical Evidence, teoksessa Rita Asplund ja ErlingBarth (toim.), Education and Wage Inequality in Europe – A Literature Review, ElinkeinoelämänTutkimuslaitos ETLA, Sarja B212, Helsinki 2005. Aikaisempia katsauksiasuomalaisiin koulutuksen talouden tutkimuksiin tarjoavat muun muassa Rita Asplund:Earnings and Human Capital: Evidence for Finland, teoksessa Rita Asplund ja Pedro TelhadoPereira (toim.), Returns to Human Capital in Europe – A Literature Review, Elinkeinoelämäntutkimuslaitos ETLA, Sarja B156, Helsinki 1999, sekä Atro Mäkilä ja Reija Lilja(toim.): Koulutuksen talous nyky-Suomessa, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA, SarjaB124, Helsinki 1996.61

Koulutuksen vaikutuksesta tuloeroihin ja tulojen jakautumiseenSuomessa on niin ikään niukasti tutkimustietoa. Tämä käy ilmi käsilläolevan teoksen ensimmäisessä, koulutuksen makrotaloudellistavaikuttavuutta kartoittavassa osiossa.Tämän osion rakenne on seuraava. 3 Luvussa 2 tarkastellaan koulutuksenja palkkojen riippuvuuksia kaikkien palkansaajien osalta.Luvussa 3 tuloksia eritellään sukupuolen mukaan. Luvussa 4 vertaillaannuorille, keski-ikäisille sekä ikääntyville palkansaajille saatujatuloksia. Yhteenvetoluvussa (luku 5) esitetään keskeisimmät tuloksetkoskien koulutusryhmien välisiä ja sisäisiä palkka- ja tuottoeroja.Joidenkin ilmiöiden kuvaamiseksi tarkasteluperiodi on tässä yhteenvetoluvussapoikkeuksellisesti ulotettu taaksepäin aina vuoteen 1984asti.623 Tutkimustuloksien yksityiskohtaisempi esittely ja pohdinta löytyvät teoksesta Rita Asplund:Koulutuksen palkkavaikutukset Suomen työmarkkinoilla (tulossa).

2Koulutus ja palkat:kaikki palkansaajatKOULUTUSRYHMIEN VÄLISET EROTEripituisen koulutuksen suorittaneiden eli eri koulutusryhmien välisiäeroja tarkastellaan seuraavassa kahdesta näkökulmasta: vertaillaanyhtäältä eriasteisia tutkintoja suorittaneiden palkansaajien ansiotulojaja toisaalta erisuuruisten koulutusinvestointien antamaa tuottoa.Molemmissa vertailuissa mittarina käytetään bruttomääräistä tuntipalkkaaeli tuntipalkaksi muunnettuja ansiotuloja ennen veroja.Pohditaan myös sitä, missä määrin palkansaajien koulutusrakenteenmuutokset antavat viitteitä koulutusryhmien välisten palkka- jatuottoerojen muutosten suunnasta. Koulutusryhmien suhteellisenosuuden ja suhteellisen palkka-aseman muutosten vertailu antaa käsityksen,joskin kieltämättä vain karkean sellaisen, koulutusryhmienedustaman koulutuksen tarjonnan ja kysynnän tasapainosta Suomentyömarkkinoilla. Tarjonnan ylittäessä kysynnän koulutusryhmänpalkka-asema ei välttämättä parane, vaikka sen osuus supistuu.Vastaavasti ylikysyntä johtaa siihen, että samalla kun koulutusryhmänosuus kasvaa, vahvistuu myös sen palkka-asema.Eripituisen koulutuksen suorittaneiden keskimääräiset palkkaerotEriasteisen tutkinnon suorittaneiden palkansaajien keskimääräisetbruttotuntiansiot ilmenevät taulukosta 2. Vertailuryhmänä käytetäänenintään peruskoulun käyneitä. Taulukon luvut kertovat siis, missä63

määrin koulutusryhmän keskipalkka poikkeaa (prosenteissa) enintäänperusasteen koulutuksen suorittaneiden palkkatasosta, eli koulutusryhmänpalkkaedusta suhteessa työmarkkinoiden heikoimminkoulutettuihin.Keskiasteen (toisen asteen) tutkinnon suorittaneiden palkkaetuverrattuna enintään peruskoulun käyneisiin on olematon, mikä tuloson todettu myös monessa aikaisemmassa palkkavertailussa. Sen sijaanalimman korkea-asteen eli opistotasoisen tutkinnon suorittaneidenpalkkaetu on kasvanut suhteessa sekä vähemmän että enemmän koulutettuihinkollegoihin. Samaan aikaan korkeakoulututkinnon suorittaneidenpalkkaetu suhteessa alempiin koulutuksiin on supistunut.Silmiinpistävin muutos on siis korkea-asteen (eli toisaalta opistotasoisenja toisaalta korkeakoulutasoisen) tutkinnon suorittaneidenkeskinäisten palkkaerojen huomattava kaventuminen vuosituhannenvaihteessa. Tarkasteluperiodilla alimman korkea-asteen tutkinnonsuorittaneiden palkansaajien suhteellinen osuus on säilynyt ennallaan,kun sen sijaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden suhteellinenosuus on kasvanut tasaisesti. Niinpä koulutusryhmien palkkaerojenja palkansaajaosuuksien muutokset näyttävät viittaavan siihen, ettäTaulukko 2. Eripituisen koulutuksen suorittaneiden palkkaetu verrattuna enintään peruskoulunkäyneisiin.KoulutusryhmäPalkkaetusuhteessaenintäänperuskoulunsuorittaneisiinv. 2001Palkkaedunmuutoksensuunta1998–2001KeskiasteensuorittaneetAlimmankorkeaasteensuorittaneetAlemmankorkeakoulututkinnonsuorittaneetYlemmänkorkeakoulututkinnonsuorittaneetTutkijakoulutetut1 % 21 % 43 % 70 % 87 %kaventunut laajentunut kaventunut kaventunut kaventunut

taustalla on yksinkertainen kysyntä–tarjonta-ilmiö. Alimman korkeaasteensuorittaneiden kysyntä on ylittänyt niiden tarjonnan. Korkeakoulututkinnonsuorittaneilla tilanne on ollut päinvastainen.Koulutuksen tuottoKoulutusryhmien väliset palkkaerot kertovat kaikkien – niin mitattavissakuin ei-mitattavissa olevien – taustatekijöiden nettovaikutuksestayksilöiden palkkatasoon. Näitä taustatekijöitä ovat niin yksilönkuin myös hänen työnsä erilaiset ominaisuudet. Jotkut taustatekijätkasvattavat yksilöiden välisiä palkkaeroja (kuten tietojen ja taitojenerot), toiset kaventavat niitä (kuten työmarkkinoiden tietyt instituutiot).Lisäksi taustatekijöiden palkkavaikutuksen voimakkuus saattaavaihdella sekä yksilöiden välillä että ajan mittaan.Muodollinen koulutus on keskeinen palkkaeroja kasvattava taustatekijä:mitä suuremmat koulutuserot, sitä suuremmat palkkaerot.Koulutusryhmien väliset palkkaerot vaihtelevat kuitenkin voimakkaastija ne ovat myös kehittyneet eri tavalla (vrt. taulukko 2). Monetilmiöt, joista yksi on harjoitettu koulutuspolitiikka, ovat saattaneetvaikuttaa tähän. Näin ollen on aiheellista kysyä, johtuvatko taulukosta2 ilmenevät koulutusryhmien välisten palkkaerojen muutoksetensisijaisesti koulutusinvestointien palkkavaikutusten muutoksista vaipikemminkin muiden taustatekijöiden palkkavaikutusten muutoksista?Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää sitä, että yritetäänmitata koulutuksen itsenäinen palkkavaikutus eli koulutuksen tuotto.Tarkemmin sanottuna haetaan vastaus siihen, mitä palkalle tapahtuuehdolla, että ainoa muutos on lisäinvestointi koulutukseen korkeammanasteen tutkinnon suorittamisen muodossa (muiden palkkaanvaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina). 44 Tätä varten on hyödynnetty perinteistä lähestymistapaa, jota on kuvattu hieman tarkemminesimerkiksi teoksessa Atro Mäkilä ja Reija Lilja (toim.): Koulutuksen talous nyky-Suomessa,Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA, Sarja B124, Helsinki 1996.65

66Koulutuksen tuottoa voi mitata kahdella tavalla: vuosissa ja koulutusasteilla.Koulutuksen vuosissa mitattu tuotto antaa käsityksenyhden lisäkoulutusvuoden keskimääräisestä palkkavaikutuksestavuositasolla. Tätä menetelmää käytettäessä yleensä oletetaan, ettäkoulutusastetasosta riippumatta lisäkoulutusvuoden palkkavaikutuson aina sama. Toisin sanoen, lisävuoden keskiasteen koulutuksessaajatellaan tuottavan saman palkkavaikutuksen kuin lisävuoden korkea-asteenkoulutuksessa. Kun koulutuksen määrää mitataan koulutusasteilla,voidaan tutkia paljonko korkeamman asteiset lisätutkinnotlisäävät palkkaa ja onko vaikutus todellakin samansuuruinenkaikilla koulutusastetasoilla.Koulutuksen vuosissa mitattu tuottoaste on tarkasteluperiodillavaihdellut vain vähän (taulukko 3). Se on kaikkina vuosina ollutkorkeampi kokopäivätyössä olevilla palkansaajilla kuin kaikilla palkansaajilla,eli pysynyt seitsemän prosentin paremmalla puolella.Aikaisempiin vuosiin verrattuna tämä tuottotaso saattaa kuulostaayllättävän matalalta (ks. yhteenvetoluku 5). Onko koulutusinvestointienpalkitseminen Suomen työmarkkinoilla huonontunutnäin merkittävästi? Vaikka tähän kysymykseen ei voi antaa täysinvarmaa vastausta, ”ei” lienee todennäköisempi kuin ”kyllä”. Virallisessakoulutusluokituksessa tehdyt muutokset ovat todennäköisinselitys tuottoasteen pudotukselle. Käytettäessä vanhaa koulutusluokitustavuodelle 1998 laskettu koulutuksen keskimääräinen tuottoon kaikilla palkansaajilla 8,8 prosenttia ja kokoaikaisilla palkansaajillaperäti 9,4 prosenttia. Koulutuksen tuottoaste vuositasolla näyttää siistodellisuudessa pysyneen vähintäänkin muuttumattomana.Seuraavassa siirrytään tarkastelemaan eriasteisten tutkintojen antamiatuottoja eli niin sanottuja palkkapreemioita. Tällöin korkeammanasteen tutkinnon suorittamisen antamaa tuottoa verrataan pelkkäänperuskouluun tyytymiseen. Eri koulutusasteille lasketut tuotot kertovatsiis siitä lisäedusta, jonka mikin peruskoulun jälkeinen tutkintokeskimäärin tuottaa. Näitä palkkapreemioita ja niiden kehityksensuuntaa on esitetty taulukossa 4.Eriasteisista lisätutkinnoista syntyvät palkkapreemiot ovat tarkasteluajanjaksollakehittyneet hieman eri tavalla. Merkillepantavaa on

Taulukko 3. Koulutuksen keskimääräinen tuotto vuositasolla.Kaikki palkansaajatKokoaikaiset palkansaajatKoulutuksen tuottovuonna 2001Muutos 1998–2001Koulutuksen tuottovuonna 2001Muutos 1998–20017,0 % ei muutosta 7,4 % ei muutostaTaulukko 4. Eriasteisten tutkintojen antamat palkkapreemiot verrattuna pelkkään peruskouluuntyytymiseen.KoulutusryhmäPalkkapreemiosuhteessapelkkäänperuskouluuntyytymiseenv. 2001Palkkapreemionmuutoksensuunta1998–2001KeskiasteensuorittaminenAlimmankorkeaasteensuorittaminenAlemmankorkeakoulututkinnonsuorittaminenYlemmänkorkeakoulututkinnonsuorittaminenTutkijakoulutus7 % 30 % 54 % 88 % 98 %ei muutosta kasvanut ei muutosta pienentynyt ei muutostaylempien korkeakoulututkintojen palkkapreemion aleneva suunta.Todettakoon myös, että vanhalla koulutusluokituksella saadut tuloksetvuodelle 1998 antavat täsmälleen saman tuloksen, koska virallisenkoulutusluokituksen muutokset koskivat vain vähäisessä määrinkorkeakoulututkintoja (vrt. yhteenvetoluku 5). Toinen huomionarvoinentulos on se, että alimman korkea-asteen tutkintojen palkkapreemiotnäyttävät vahvistuneen vuosituhannen vaihtuessa.Eriasteisten tutkintojen antamien palkkapreemioiden kehitysmuistuttaa eri koulutusryhmien ansiotulojen kehitystä (taulukko 2).67

Vaikka muodollinen koulutus selittää vain pienen osan työmarkkinoillaesiintyvistä palkkaeroista, se selittää enemmän kuin muut taustatekijät.Eri taustatekijöiden yhteen lasketussa palkkavaikutuksessakoulutusinvestointien palkkatasoa nostava vaikutus kuitenkin ”häviää”palkkaeroja kaventaville taustatekijöille. Tämä ilmenee siitä, ettäeri koulutusryhmien väliset todelliset palkkaerot ovat kauttaaltaanpienempiä kuin eriasteisten tutkintojen tuottamat palkkapreemiot.KOULUTUSRYHMIEN SISÄISET EROTSuomesta on yllättävän vähän tutkimustuloksia, joissa palkka- ja tuloeroton hajotettu erilaisiin osatekijöihin. Nykyinen suppea tutkimustietoasiasta viittaa siihen, että koulutusryhmien – kuten palkansaajienmuidenkin ryhmittelyjen – sisäiset palkkaerot ovat ajankuluessa muodostuneet paljon koulutusryhmien välisiä palkkaerojatärkeämmiksi palkka- ja tuloerojen selittäjiksi niin meillä kuin myösmonessa muussa maassa. Hiljattain valmistuneen kansainvälisen tutkimuksenmukaan koulutusryhmien väliset palkkaerot pystyvät selittämäänvähemmän kuin 9 prosenttia koulutuksen kokonaisvaikutuksestaSuomen työmarkkinoilla esiintyviin palkkaeroihin. 5 Kääntäen,valtaosa koulutusinvestointien vaikutuksesta palkkaeroihin janiiden kehitykseen johtuu koulutusryhmien sisäisistä palkkaeroistaja niissä tapahtuvista muutoksista.Palkkojen hajonnasta koulutusryhmittäin eli palkkaerojen suuruudestaeripituisen koulutuksen suorittaneiden keskuudessa tiedetäänkuitenkin edelleen hyvin vähän. Tämä koskee niin ikään koulutuksenkeskimääräisten tuottojen ympärillä esiintyvää vaihtelua.Seuraavassa näitä asioita on kuvattu tarkemmin vuosien 1998–2001osalta.685 Tulokset ilmenevät teoksessa Panos Tsakloglou ja Ioannis Cholezas (2005), Earnings inequalityin Europe: structure and patterns of inter-temporal change, joka on EU-rahoitteisen niinsanotun EDWIN-tutkimushankkeen (Education and Wage Inequality in Europe; HPSE-CT-2002-00108) osaprojektin loppuraportti. Ks. hankkeen kotisivu osoitteessa http://www.etla.fi/edwin.

Palkkaerojen suuruus eri koulutusryhmissäAnsiotulojen vaihtelua, eli hajontaa, on tässä tarkasteltu kahden niinsanotun hajontamittarin avulla. Nämä mittarit ovat suuri- ja pienituloistenpalkkasuhde (P90/P10) sekä Gini-kerroin. 6 Kahden erimittarin käyttö on perusteltua erityisesti sen takia, että ne painottavatpalkkajakauman eri osia eri tavalla. P90/P10-palkkasuhde mittaamuutoksia jakauman ääripäissä. Gini-kerroin, joka lienee yleisimminkäytetty eriarvoisuuden mitta, painottaa muutoksia jakauman keskiosassaeikä ole siksi yhtä herkkä kuin P90/P10-mittari. Yhteistänäille kahdelle mittarille on se, että mitä suurempi on mittarin arvo,sitä epätasaisempi on palkkajakauma eli sitä suuremmat ovat koulutusryhmänsisäiset palkkaerot.Palkkajakauman ääripäiden palkkatasojen suhteella mitattunapalkkojen hajonta osoittaa voimistuvaa, sahamaista kehitystä koulutustasonnoustessa eli siirryttäessä enintään peruskoulun suorittaneidenryhmästä kohti tutkijakoulutettujen ryhmää (taulukko 5).Hajonta pienenee ensin, mutta ainoastaan alimman korkea-asteen eliopistotasoisen koulutuksen tasolle asti. Alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnonsuorittaneilla P90/P10-palkkasuhde pomppaavoimakkaasti ylöspäin, minkä jälkeen se laskee hieman tutkijakoulutettujenryhmässä.Merkillepantavaa on erityisesti se, että hyvin ja huonosti ansaitsevienväli on kasvanut alemmilla koulutustasoilla ja etenkin pelkänperuskoulun varassa olevien keskuudessa. Tämän kehityksenmyötä enintään perusasteen suorittaneiden palkkaerot – P90/P10-palkkasuhteella mitattuina – ovat kasvaneet lähes samansuuruisiksikuin alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneidenryhmissä.Gini-kertoimeen perustuvat tulokset toistavat pitkälti saman yleiskuvanja kehityksen kuin P90/P10-palkkasuhdemittarin antamattulokset. Palkkajakauman ääripäiden väliset erot ja niissä tapahtu-6 Hajontamittareiden kuvaus löytyy muun muassa Tilastokeskuksen Tilastokoulutussivuiltaosoitteessa http://www.stat.fi/tk/tp/verkkokoulu/index.html.69

Taulukko 5. Palkkaerojen suuruus (hajonta) eri koulutusryhmissä P90/P10-palkkasuhteellasekä Gini-kertoimella mitattuna.Koulutusryhmä P90/P10-palkkasuhde Gini-kerroinEnintään perusasteensuorittaneetPalkkahajontavuonna 2001Palkkahajonnanmuutoksen suunta1998–2001Palkkahajontavuonna 2001Palkkahajonnanmuutoksen suunta1998–20012,54 kasvava 0,218 kasvavaKeskiasteen suorittaneet 2,41 kasvava 0,212 kasvavaAlimman korkea-asteen 2,29 ei muutosta 0,213 kasvavasuorittaneetAlemman korkeakoulututkinnonsuorittaneetYlemmän korkeakoulututkinnonsuorittaneet2,73 ei muutosta 0,239 ei muutosta2,65 pienenevä 0,227 pieneneväTutkijakoulutetut 2,41 pienenevä 0,178 pieneneväneet muutokset eri koulutusryhmissä näyttävät siis koskeneen myöspalkkajakauman keskiosaa, johon suuri enemmistö palkansaajistatyypillisesti sijoittuu. Toisin sanoen, bruttomääräisillä tuntipalkoillamitattuna eriarvoisuus on suurin koulutusasteikon ääripäissä ja se onlisäksi kasvanut entisestään alimmilla koulutusastetasoilla.70Koulutuksen tuottojen ympärillä esiintyvä vaihteluYllä esitetyt koulutuksen tuotot kuvaavat koulutusinvestointien keskimäärinantamaa tuottoa toisaalta vuositasolla mitattuna ja toisaaltaeri koulutusastetasoille laskettuna. Oletuksena on, että jokainen saatietystä koulutusinvestoinnista täsmälleen saman tuoton (palkkapreemion).Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Samanpituisesta koulutuksestahuolimatta yksilöiden palkkataso – ja siten heidän sijoittumisensapalkkajakaumassa eli heidän suhteellinen palkka-asemansa – saattaavaihdella merkittävästi. Tämä tilanne syntyy, jos jotkut pystyvät jostainsyystä hyödyntämään samaa koulutusta työelämässä paremminkuin toiset. Tällöin sama koulutusinvestointi antaa eri tuoton.

Tietylle koulutusvuosimäärälle tai koulutusastetasolle laskettutuotto voi siis peittää alleen huomattavaa vaihtelua keskiarvoluvunympärillä. Tätä vaihtelua voi tulkita siten, että koulutusinvestointeihinsisältyy riskiä – mitä enemmän vaihtelua, sitä suurempaa riskiä.Toisaalta voi myös olla niin, että saman koulutuksen suorittaneidenväliset palkkaerot ovat suuret huolimatta siitä, että koulutuksen tuottoei juuri vaihtele. Tällöin palkkaerot selittyvät ensisijaisesti muillapalkkatasoon vaikuttavilla taustatekijöillä.Koulutuksen vuosissa mitattu tuotto kasvaa palkkatason noustessa,joskin muutos on yleensä ollut vähäistä palkkajakauman alapäässä elikeskipalkkaa vähemmän ansaitsevien keskuudessa (kuvio 1). Keskimääräisentuoton ympärillä esiintyvä vaihtelu syntyy siis valtaosinsiitä, että tuottoaste nousee ripeästi palkkajakauman ylemmässä päässäeli keskipalkkaa enemmän ansaitsevien keskuudessa. KeskimääräisenKuvio 1. Koulutuksen tuotto ja sen ympärillä esiintyvä vaihtelu, 2001.9Kaikki palkansaajatKokoaikaiset palkansaajatKoulutuksen tuotto (%)877,27,07,47,27,0 7,07,57,38,17,76P10 P25 Keskiarvo P75 P90P10 = vain 10 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa vähemmän;P25 = 25 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa vähemmän;P75 = 25 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa enemmän;P90 = vain 10 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa enemmän.71

72tuottoasteen vaihteluväli – hyvin (P90) ja huonosti (P10) ansaitsevientuottoasteiden erotus – on kokoaikatyötä tekevillä palkansaajillatyypillisesti ollut prosenttiyksikön luokkaa ja kaikilla palkansaajillavain hieman tätä pienempi. Niinpä hyvin ansaitsevien kokoaikatyössäolevien vuosissa mitattu tuottoaste oli vuonna 2001 yli 8 prosenttia,kun se pienipalkkaisilla kokoaikatyötä tekevillä oli noin 7 prosenttia,keskivertopalkansaajan tuottoasteen ollessa 7,4 prosenttia.Yksilöiden taloudellinen hyöty koulutusinvestoinneistaan (ainakinpalkalla mitattuna) vaihtelee siis huomattavasti myös silloin,kun he ovat investoineet samanpituiseen koulutukseen. Sama määräkoulutusvuosia antaa toisille suuremman tuoton kuin toisille. Samakoulutus ei pysty takaamaan samapalkkaisuutta. Suhteellinen palkkaasemamääräytyy myös monen muun tekijän pohjalta, jotka osittainpeittävät alleen koulutusinvestointien palkkavaikutuksen.Saman laskentaharjoitelman toistaminen eri koulutusastetasoillekertoo, missä määrin eriasteisten tutkintojen palkkapreemioidenympärillä esiintyy vaihtelua. Vuotta 2001 koskevat tulokset on tiivistettytaulukkoon 6. Vuosille 1998–2000 saadut tulokset ovat hyvinsamansuuntaiset eli neljän tarkasteluvuoden aikana on tapahtunutvain vähäisiä muutoksia.Taulukon välittämä pääsanoma on seuraava. Keskiasteen tutkinnonsuorittaminen verrattuna pelkkään peruskouluun tyytymiseen antaasuhteellisen vaatimattoman lisätuoton. Alimmalle korkea-asteellejatkaminen tuo huomattavasti suuremman palkkapreemion. Yhteistänäille kahdelle koulutusasteelle kuitenkin on se, että lisäkoulutuksentuottama palkkapreemio on suurin matalapalkkatöihin päätyvillä jaalenee merkittävästi kohti palkkajakauman ylintä päätä. Huonoimmintyömarkkinoilla menestyvät hyötyisivät siis suhteellisesti eniten peruskoulunjälkeisestä keskiasteen ja alimman korkea-asteen tutkinnonsuorittamisesta. Vuonna 2001 keskiasteen tutkinnon suorittamisestasyntyvä lisätuotto oli pienipalkkaisilla keskimäärin noin 10 prosenttia,mutta jäi korkeapalkkaisilla kuuteen prosenttiin. Alimmalla korkeaasteellaerotus oli vielä suurempi heikosti ansaitsevien eduksi.Koulutusinvestointien lisääminen näillä kahdella asteella vähentäisisiis palkkaeroja kahden mekanismin kautta. Yhtäältä koulutus-

Taulukko 6. Koulutusasteittaiset palkkapreemiot verrattuna pelkkään peruskouluun tyytymiseenja niitä ympäröivä vaihtelu, 2001.KoulutusryhmäHeikostiansaitsevien(P10) palkkapreemioPalkkapreemionkeskiarvoHyvin ansaitsevien(P90) palkkapreemioPalkkajakaumanääripäidenpalkkapreemionerotus,%-yksikköäPalkkapreemionvaihtelunkokonaisvaikutuspalkkaeroihinKeskiaste 10 % 7 % 6 % -4 –Alin korkea-aste 36 % 30 % 27 % -9 –Alempi korkeakoulututkintoYlempi korkeakoulututkinto56 % 54 % 56 % 0 ±083 % 88 % 100 % 17 +++ryhmien välisestä erosta johtuvat palkkaerot pienenevät, kun pienipalkkaisten,heikoimmin koulutettujen suhteellinen osuus pienenee.Toisaalta alemmissa koulutusryhmissä sisäiset palkkaerot samaan aikaankapenevat (vrt. taulukko 1).Alempi korkeakoulututkinto antaa niin ikään merkittävän lisätuotoneli nostaa odotettavissa olevaa palkkatasoa verrattuna lyhyempäänkoulutukseen tyytymiseen. Koulutusryhmän sisäisiin palkkaeroihintämän asteen tutkintojen lisääminen ei kuitenkaan vaikuta.Palkkapreemio on samansuuruinen läpi koko palkkajakauman,eli tämän asteen tutkinnon hankkiminen hyödyntää kaikkia tasavertaisesti.Palkkaerojen kehitystä ajatellen koulutuksen ekspansio tälläasteella pienentää palkkaeroja, mutta pelkästään koulutusryhmienvälisen vaikutuksen kautta. Koulutusryhmän sisäisiin palkkaeroihinsen vaikutus näyttää siis olevan neutraali.Ylempien korkeakoulututkintojen kohdalla tilanne on monimutkaisempi.Tämän asteen tutkinnon suorittaminen tuottaa keskimäärinhuomattavan suuren palkkapreemion verrattuna lyhyempäänkoulutukseen tyytymiseen. Samalla tämän asteen koulutusinvestointeihinkuitenkin liittyy huomattava riski, sillä myös muutoinmuita paremmin työelämässä pärjäävät hyötyvät suhteellisesti eni-73

ten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisesta. Vuonna 2001tämän asteen tutkinnon suorittamisesta syntyvä lisätuotto (suhteessapelkkään peruskouluun) kasvoi heikosti ansaitsevien noin 83 prosentistahyvin ansaitsevien noin 100 prosenttiin.Päinvastoin kuin alemmilla koulutusasteilla, liikkeellä on kaksivastakkaiseen suuntaan vaikuttavaa mekanismia, joista toinen pienentääpalkkaeroja ja toinen suurentaa niitä. Sen sijaan tulokset eivätpysty kertomaan sitä, kumpi näistä kahdesta mekanismista onvoimakkaampi. Vastaamatta jää näin ollen myös kysymys ylempienkorkeakoulututkintojen lisäämisen vaikutuksesta kokonaispalkkaerojenkehitykseen. Tämän koulutusasteen tutkintojen määrän kasvunvoidaan kuitenkin olettaa vaikuttavan ratkaisevasti palkkaerojenrakenteeseen ja kehitykseen. Tutkinnon koulutusalan roolia tässä yhteydessäpohditaan lyhyesti yhteenvetoluvussa (luku 5).KESKEISIMMÄT JOHTOPÄÄTÖKSET74Tässä luvussa esille tuodut havainnot voidaan kiteyttää seuraaviinpäätelmiin:Keskiasteen koulutus: keskiasteen koulutuksen suorittaneidenpalkkaetu – sekä bruttomääräisillä tuntiansioilla että koulutuksentuottoasteella mitattuna – on pieni verrattuna pelkän peruskoulunkäyneisiin. Ammatillisen peruskoulutuksen suhteellisessa palkka-asemassaja arvostuksessa on siis edelleen parantamisen varaa. Nyt kannusteetjatkaa koulutuksessa ovat heikoimmat heti koulutusputkenalussa. Kuitenkin keskiasteen tutkinnon suorittamisesta hyötyisiväteniten ne pelkän peruskoulun varaan jäävät, joilla on suuri todennäköisyysjuuttua matalapalkkatöihin ja joiden syrjäytymisriski ontästä syystä varteenotettava.Alimman korkea-asteen koulutus: alimman korkea-asteentutkinnon suorittaneiden palkka-asema on vahvistunut merkittävästisuhteessa sekä tätä lyhyemmän koulutuksen että korkeakoulututkinnonsuorittaneisiin. Todennäköisesti tämä on useamman tekijänyhteisvaikutuksen seurausta. Koulutusryhmän suhteellinen osuuspalkansaajista on säilynyt lähes ennallaan. Tämä näyttää johtuneen

ensisijaisesti tämän koulutuksen suorittaneiden liian pienestä tarjonnastasuhteessa kysyntään, koska alimman korkea-asteen tutkinnonantama palkkapreemio on kasvanut merkittävästi vuosituhannenvaihteessa. Toisin sanoen, ylikysynnästä johtuen tämän koulutuksensuorittaneen työvoiman ”hinta” on noussut suomalaisilla työmarkkinoilla.Toisaalta tämän koulutuksen lisääminen suosisi suhteellisestieniten palkkajakauman alapäähän sijoittuvia. Aivan kuten keskiasteentasolla, myös tämän asteen tutkinnon suorittamisesta syntyväpalkkapreemio on siis suurin nimenomaan heikoimmin työmarkkinoillasijoittuvilla.Korkeakoulututkinnot: korkeakoulututkinnon suorittaneidenpalkka-asema on heikentynyt erityisesti suhteessa alimman korkeaasteentutkinnon suorittaneisiin. Myös tämän kehityksen takananäyttää piilevän useampia toisiaan vahvistavia tekijöitä. Korkeakoulututkinnonsuorittaneiden suhteellinen osuus työvoimasta on kasvanuttasaisesti. Samaan aikaan korkeakoulututkinnon antama palkkapreemio(suhteessa lyhyempään koulutukseen tyytymiseen) onpienentynyt. Lisääntyneen tarjonnan lisäksi myös koulutusryhmänsisäisten palkkaerojen kehityksen voidaan olettaa vaikuttaneen tähän.Erityisesti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen näyttääsisältyvän suuri riski, josta kertoo keskimääräisen palkkapreemionympärillä esiintyvä huomattava vaihtelu. Päinvastoin kuin alemmillakoulutusastetasoilla, tämä vaihtelu on omiaan kasvattamaan palkkaeroja:ne yksilöt, jotka muutoinkin pärjäävät työelämässä keskimääräistäparemmin – ainakin palkalla mitattuna – hyötyvät suhteellisestieniten ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisesta.Lisäämällä koulutusinvestointeja ylemmän korkeakoulututkinnontasolla siirretään siis kasvava määrä nuoria koulutustasolle, johon investoimiseenliittyy varteenotettava riski. Lisäksi ei ole poissuljettua,että koulutusinvestointien ekspansio tällä tasolla on kasvattanut jatulee jatkossakin kasvattamaan tätä riskiä entisestään.75

3Koulutus ja palkat: mies- janaispalkansaajien vertailuKaikkien palkansaajien tarkastelu antaa yleiskuvan eripituisen koulutuksensuorittaneiden palkansaajien välisistä keskimääräisistä palkkojenja tuottojen eroista sekä näiden ympärillä esiintyvästä vaihtelusta elikoulutusryhmien sisällä esiintyvistä palkka- ja tuottoeroista. Tilannesaattaa kuitenkin mies- ja naispalkansaajilla olla hyvinkin erilainen.Tässä luvussa pyritään siksi selvittämään, missä määrin mies- ja naispalkansaajienvälillä esiintyy merkittäviä eroja eri koulutusryhmienpalkoissa ja tuotoissa sekä näitä ympäröivässä vaihtelussa (hajonnassa).KOULUTUS-, PALKKA- JA TUOTTOEROT76KoulutuserotNaispalkansaajat ovat keskimäärin mieskollegoitaan selvästi paremminkoulutettuja. Miespalkansaajista 70 prosentilla on enintään keskiasteentutkinto vastaavan osuuden ollessa naispalkansaajilla lähes10 prosenttiyksikköä pienempi. Naisilla korkea-asteen tutkinnonsuorittaneiden osuus kasvoi tasaisesti myös vuosituhannen vaihteessa,kun se miehillä pysyi suurin piirtein muuttumattomana. Merkillepantavaero miesten ja naisten välillä on myös se, että naisillaalimman korkea-asteen eli opistotasoisen tutkinnon suorittaneidenosuus näyttää kaventuneen hieman, samalla kun korkeakoulututkinnonsuorittaneiden osuus on kasvanut ripeästi. Miehillä sen sijaanalimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus osoittaa

pikemminkin lievää kasvua korkeakoulututkinnon suorittaneidenosuuden kustannuksella. Korkeakoulutettujen suhteellisen osuudenkasvu suomalaisilla työmarkkinoilla selittyy siis valtaosin korkeakoulututkinnonsuorittaneiden naispalkansaajien kasvavalla osuudella.Todettakoon myös, että kaikkiin palkansaajiin verrattuna kokopäivätyötätekevien palkansaajien ryhmässä on suhteellisesti vähemmänpelkän peruskoulun suorittaneita ja vastaavasti suhteellisesti enemmänkorkea-asteen tutkinnon suorittaneita. Tämä koskee miehiäkinmutta erityisesti naisia, koska osa-aikaisista suuri enemmistö on naisia.Osa-aikaisten palkansaajien aliedustus korkea-asteen koulutusastetasoillaja yliedustus enintään peruskoulun suorittaneiden joukossajohtuu siis ensisijaisesti siitä, että osa-aikaiset naiset ovat tyypillisestiheikommin koulutettuja kuin kokopäivätyössä olevat naiset.Eripituisen koulutuksen suorittaneiden palkkaerotEripituisen koulutuksen suorittaneiden mies- ja naispalkansaajien palkkaetu(keskimääräisillä bruttotuntiansioilla mitattuna) suhteessa enintäänperuskoulun käyneisiin kollegoihin on tiivistetty taulukkoon 7.Taulukko 7. Eripituisen koulutuksen suorittaneiden palkkaetu verrattuna enintään peruskoulunkäyneisiin sukupuolen mukaan eriteltynä.KeskiasteensuorittaneetAlimman korkea-asteensuorittaneetKoulutusryhmäAlemmankorkeakoulututkinnonsuorittaneetYlemmänkorkeakoulututkinnonsuorittaneetMiespalkansaajat:Palkkaetu suhteessa enintäänperuskoulun suorittaneisiin vuonna 20012 % 29 % 56 % 76 %Palkkaedun muutoksen suunta 1998–2001 ei muutosta laajentunut ei muutosta ei muutostaNaispalkansaajat:Palkkaetu suhteessa enintäänperuskoulun suorittaneisiin vuonna 20011 % 22 % 32 % 71 %Palkkaedun muutoksen suunta 1998–2001 ei muutosta laajentunut ei muutosta ei muutostaSuhteellisen pienen havaintomäärän takia tutkijakoulutettujen ryhmä on jätetty taulukosta pois.

78Taulukon pääsanoma on seuraava. Sekä mies- että naispalkansaajillakoulutusryhmien välisissä palkkaeroissa näkyvin muutos onkorkea-asteen tutkinnon suorittaneiden keskinäisten palkkaerojenkaventuminen. Tähän on ollut vaikuttamassa kaksi kehityssuuntaa.Yhtäältä alimman korkea-asteen eli opistoasteen tutkinnon suorittaneidenpalkkaetu on kasvanut, miehillä enemmän kuin naisilla.Tämä on sinänsä merkillepantava tulos, koska – kuten todettiinaikaisemmin – tämän asteen tutkinnon suorittaneiden palkansaajiensuhteellinen osuus on naisilla pienentynyt, kun se on miehilläpikemminkin hieman kasvanut. Toisaalta korkeakoulututkinnonsuorittaneiden palkkaetu on vuosituhannen vaihteessa pysynyt lähesennallaan, joskin pitkän aikavälin trendi näyttää edelleen olevanaleneva, naisilla selvemmin kuin miehillä (vrt. yhteenvetoluku 5).Yllä korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuden todettiin naispalkansaajienkohdalla kasvaneen nopeasti. Koulutetun työvoimantarjonnan ja kysynnän muutokset näyttävät siis yleisesti katsottunaheijastuvan voimakkaammin naisten kuin miesten palkkoihin.Huomionarvoista on myös se, että keskiasteen tutkinnon suorittaneidenpalkkaetu verrattuna enintään peruskoulun käyneisiin onolematon sekä miehillä että naisilla. Tätä korkeammilla koulutusasteillapalkkaetu on miehillä keskimäärin huomattavasti suurempi.Kääntäen, koulutusryhmien väliset palkkaerot ovat naisilla tyypillisestipienemmät kuin miehillä.Myös eripituisen koulutuksen suorittaneiden absoluuttiset palkkatasotovat naisilla yleensä alhaisemmat kuin miehillä. Sekä kaikillaettä kokoaikaisilla palkansaajilla naisten keskipalkkataso verrattunamiesten keskipalkkatasoon on lähes 20 prosenttia alhaisempi, eli naisetansaitsevat tyypillisesti vain noin 80 prosenttia miesten palkoista.Tilanne vaihtelee kuitenkin ratkaisevasti koulutusastetasojen välillä.Naisten ja miesten palkkaerot ovat keskimääräin pienemmät peruskoulunja keskiasteen suorittaneiden keskuudessa kuin korkea-asteentutkinnon suorittaneiden keskuudessa. Ero on erityisen suuri alimmankorkeakoulututkinnon suorittaneilla. Sen sijaan tutkijakoulutettujenryhmässä miesten ja naisten keskipalkkatasojen ero on muihinkoulutusasteisiin verrattuna suhteellisen pieni (alle 10 prosenttia).

Koulutuksen tuottoSeuraavaksi keskitytään muodollisen koulutuksen ”itsenäiseen”palkkavaikutukseen eli koulutuksen tuottoon koulutusvuosilla ja-asteilla mitattuna, tässä sukupuolen mukaan eriteltynä. Yllä on viitattukoulutetun työvoiman tarjonnassa ja kysynnässä tapahtuneisiinmuutoksiin mahdollisena selityksenä koulutusryhmien suhteellistenpalkkojen kehitykselle. Koulutuksen tuoton muutosten selvittäminentuo lisävalaistusta siihen, missä määrin tämä selitys voisi pitääpaikkaansa.Edellisessä luvussa todettiin, että koulutuksen keskimääräinentuottoaste on neljän tarkasteluvuoden aikana vaihdellut vain vähän.Palkansaajien jaottelu sukupuolen mukaan osoittaa, että tulos johtuupitkälti miesten ja naisten tuottoasteen erilaisesta kehityksestä.Miehillä tuottoaste on pienentynyt hieman, kun se on naisilla vahvistunut.Tasokorotus oli voimakkaampi kokoaikaisilla kuin kaikillanaispalkansaajilla. Tämä ero kokoaikaisten ja osa-aikaisten naistentuottoasteen kasvussa johti siihen, että kokopäivätyötä tekevien naispalkansaajientuottoaste oli vuosituhannen alussa korkeampi (noin7,1 %) kuin kaikkien naispalkansaajien (noin 6,6 %) ja itse asiassalähes samansuuruinen kuin miespalkansaajilla (noin 7,5 %). Se, ettäkaikkien palkansaajien tuottoaste on kokoaikaisten palkansaajientuottoastetta alhaisempi (taulukko 3), johtuu siis siitä, että osa-aikaistennaisten taloudellinen hyöty koulutusinvestoinneistaan ontyypillisesti muiden palkansaajien hyötyä pienempi.Myös tässä yhteydessä on aiheellista kysyä, mitä nämä tuottoasteetkertovat verrattuina aikaisemmille vuosille laskettuihin koulutuksentuottoihin. Vanhaa koulutusluokitusta käyttäen vuoden 1998 koulutuksentuotto oli miehillä yli 10 prosenttia ja naisilla noin 8 prosenttia,eli miehillä jonkin verran korkeampi mutta naisilla selvästialhaisempi kuin 1990-luvun alkupuoliskolla (vrt. yhteenvetoluku 5).Vanhan ja uuden koulutusluokituksen mukaisten tuottojen vertailuviittaa siihen, että uudistus on vaikuttanut voimakkaammin miestenkuin naisten tuottolukuihin. Sinänsä tämä tulos ei ole yllättävä,koska suurempi osa mies- kuin naispalkansaajista sijoittuu koulutusasteikonalapäähän eli niille koulutusastetasoille, joiden luokitus79

muuttui uudistuksen myötä eniten. Varovaisesti arvioiden vuoden2001 tuottotasot näyttävät viittaavan siihen, että miesten tuottoasteon tilapäiseksi jääneen vahvistumisen jälkeen tippunut takaisin tasolle,jolla se on liikkunut viimeisten 20 vuoden aikana. Vastaavastinaisten tuottoaste on huomattavan pudotuksen jälkeen palautumassa1990-luvun puolivälin tasolle.Tarkemman kuvan antavat eriasteisista lisätutkinnoista syntyvätpalkkapreemiot, jotka näyttävät kehittyneen naisilla ja miehillä eritavalla myös silloin, kun kyse on samasta koulutusastetasosta (taulukko8). Keskiasteen tutkinnon suorittamisen antama lisätuottoverrattuna pelkkään peruskouluun tyytymiseen heikkeni hiemanmiehillä mutta pysyi naisilla ennallaan. Alimman korkea-asteen eliopistotasoisen koulutuksen palkkapreemiot vahvistuivat, naisillaenemmän kuin miehillä. Alemman korkeakoulututkinnon tuottamapalkkapreemio vahvistui miehillä ja heikkeni naisilla entisestään.Ylempien korkeakoulututkintojen antama lisätuotto sen sijaan säilyiTaulukko 8. Eriasteisten tutkintojen suorittaneiden miesten ja naisten tuotto- ja palkkaerojenvertailu.Palkkaetu suhteessapelkkäänperuskouluuntyytymiseenKeskiasteentutkintoAlimman korkeaasteentutkintoAlempi korkeakoulututkintoYlempi korkeakoulututkintoLisätutkinnon antama palkkapreemioKeskipalkkojen eroMiehet Naiset Miehet Naiset2001 Muutossuunta2001 Muutossuunta2001 Muutossuunta2001 Muutossuunta8 % $ 5 % ~ 2 % ~ 1 % ~32 % # 26 % # 29 % # 22 % #67 % # 40 % $ 56 % ~ 32 % ~88 % $ 84 % ~ 76 % ~ 71 % ~Suhteellisen pienen havaintomäärän takia tutkijakoulutettujenryhmää koskevia tuloksia ei raportoida tässä.~ = ei muutosta; # = kasvava suunta; $ = aleneva suunta

naisilla ennallaan mutta pieneni miehillä. Tämän kehityksen myötänaiset onnistuivat kuromaan umpeen mieskollegoidensa etumatkan.Alemmilla koulutusastetasoilla naisten palkkapreemio oli edelleenmiesten vastaavaa palkkapreemiota pienempi.Taulukkoon 8 on vertailun vuoksi lisätty taulukossa 7 esitetytpalkkaerotiedot. Eriasteisten tutkintojen tuottamat palkkapreemiotovat poikkeuksetta koulutusryhmien välisiä todellisia palkkaerojasuuremmat. Miesten ja naisten välillä ei ole tässä suhteessa suuriaeroja. Toisin sanoen, eripituisista koulutusinvestoinneista syntyväpalkkaetu supistuu miehillä ja naisilla suurin piirtein saman verranmonen muun lopullisiin palkkoihin vaikuttavan tekijän myötä.Edelleen, palkkaerojen ja tuottoasteiden muutokset näyttävät seuraavantoisiaan tiiviimmin naisilla kuin miehillä, eli naisten palkkojenkehitys tuntuu reagoivan voimakkaammin koulutustasossa tapahtuviinmuutoksiin.KOULUTUSRYHMIEN SISÄISET EROTTässä alaluvussa tarkastellaan mies- ja naispalkansaajien ansiotulojeneroja (hajontaa) eri koulutusastetasoilla. Lisäksi selvitetään molempiensukupuolten koulutustuottojen ympärillä esiintyvää vaihtelua.Palkkaerojen suuruus samanpituisen koulutuksen suorittaneiden keskuudessaKoulutusryhmien sisällä esiintyvien palkkaerojen suuruus on esitettykuviossa 2. Molemmat palkkojen hajontaa kuvaavat mittarit – niinpalkkajakauman kahden ääripään palkkakuilua korostava P90/P10-palkkasuhdemittari kuin myös palkkajakauman keskiosaan sijoittuviinpalkkaeroihin keskittyvä Gini-kerroin – välittävät saman yleiskuvanmiesten ja naisten koulutusryhmittäisistä palkkaeroista. Korkeakoulututkinnonsuorittaneet naiset erottuvat selvästi alemmistakoulutusryhmistä. Heidän keskuudessaan näyttää itse asiassa esiintyvänlähes yhtä suuria palkkaeroja kuin vastaavien mieskollegoidenkeskuudessa. Sen sijaan alemmilla koulutusastetasoilla naisten palkatvaihtelevat miesten palkkoja vähemmän. Tästä johtuen palkkaha-81

Kuvio 2. Miesten ja naisten palkkaerojen suuruus (hajonta) eri koulutusryhmissä P90/P10-palkkasuhteella sekä Gini-kertoimella mitattuna vuonna 2001.Palkkahajonta32,521,51P90/P10-palkkasuhdeGini-kerroin0,250,20,150,1PeruskouluKeskiasteAlin korkea-asteAlempi korkeakoulututkintoYlempi korkeakoulututkinto0,50,050Miehet Naiset Miehet Naiset0Suhteellisen pienen havaintomäärän takia tutkijakoulutettujenryhmää koskevia tuloksia ei raportoida tässä.82jonnan koulutusryhmittäiset erot muodostuvat suuremmiksi naistenkuin miesten keskuudessa. Kääntäen, koulutusryhmien sisäisetpalkkaerot jakautuvat miehillä tasaisemmin kuin naisilla, eli kuvionpylväiden korkeus vaihtelee koulutusryhmästä toiseen vähemmänmiehillä kuin naisilla.Palkkojen koulutusryhmittäisen hajonnan kehityksestä vuosituhannenvaihteessa todettakoon, että P90/P10-palkkasuhteen osoittamaU-muotoinen kehitys koulutustason noustessa on kärjistynyt.Tämän selittää palkkaerojen kasvu sekä alimmissa koulutusasteryhmissäettä korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskuudessa.Sama yleiskuva toistuu sekä miehillä että naisilla. Palkkajakaumankeskiosaan painottuvalla Gini-kertoimella mitattuna U-muoto onlaveampi, varsinkin miehillä, koska tämän hajontamittarin mukaanpalkkahajonta ei ole juurikaan muuttunut koulutusasteikon alimmillatasoilla.

Koulutuksen tuottojen ympärillä esiintyvä vaihteluKuvioon 3 on piirretty koulutusvuosissa mitatun tuottoasteen ympärilläesiintyvä vaihtelu (riski) vuosituhannen vaihteessa. Naistenkohdalla on mielekästä tarkastella erikseen kaikkien ja kokoaikaisestityöskentelevien tilannetta, koska valtaosa osa-aikatyötä tekevistä onnaisia. Lisäksi todettiin yllä, että kokopäivätyötä tekevät naiset näyttävättyypillisesti hyötyvän taloudellisesti enemmän koulutusinvestoinneistaankuin osa-aikaisessa työsuhteessa olevat naiset. Miestenkeskuudessa tällaista eroa ei esiinny siitä yksinkertaisesta syystä, ettäosa-aikaisissa työtehtävissä olevia miehiä on suhteellisen vähän.Kaikkien palkansaajien osalta todettiin edellisessä luvussa, ettäkoulutuksen vuosissa mitattu tuotto kasvaa palkkatason noustessa,joskin huomattavasti ripeämmin palkkajakauman ylemmässä kuinsen alemmassa päässä. Palkansaajien jako sukupuolen mukaan paljastaa,että tämä yleiskuva toistuu pelkästään miehillä. Naisilla sen sijaanKuvio 3. Koulutuksen tuotto ja sen ympärillä esiintyvä vaihtelu sukupuolen mukaaneriteltynä, vuonna 2001.9MiehetKoulutuksen tuotto (%)877,27,16,8Naiset (kaikki)Naiset (kokoaikaiset)7,46,76,57,57,16,68,17,7 8,07,47,47,06P10 P25 Keskiarvo P75 P90P10 = vain 10 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa vähemmän;P25 = 25 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa vähemmän;P75 = 25 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa enemmän;P90 = vain 10 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa enemmän.83

84erottuu pitkälti sama U-muoto kuin palkkahajonnan tarkastelun yhteydessä.Toisin sanoen koulutusinvestointien tuottama taloudellinenhyöty (ainakin palkassa mitattuna) on naisilla pienin palkkajakaumankeskiosassa ja kasvaa kohti palkkajakauman ääripäitä ja varsinkin senylintä päätä (P90).Korkeimman ja alimman tuottoasteen erotus liikkuu kokopäivätyössäolevilla naisilla runsaan prosenttiyksikön tasolla. Kaikillanaisilla, kuten myös miehillä, vastaava ero on pienempi. Koulutusinvestointientuottoon liittyvä riski on siis erityisesti kokoaikaisestityöskentelevillä naisilla tyypillisesti suurempi kuin miehillä. Lisäksise myös jakautuu naisilla ja miehillä eri tavalla. Miehillä riski kasvaaläpi koko palkkajakauman, kun koulutusinvestoinneistaan hyötyvätsuhteellisesti enemmän myös muutoin työelämässä hyvin pärjäävätmiehet. Koulutusinvestoinnit ovat siten omiaan kasvattamaan samanpituisenkoulutuksen suorittaneiden välillä esiintyviä palkkaeroja.Naisilla sen sijaan vaikuttaa rinnakkain kaksi efektiä: koulutusinvestoinnitpienentävät palkkaeroja palkkajakauman alemmassapäässä, kun lisäkoulutuksesta hyötyvät erityisesti huonoimmin ansaitsevat,mutta laajentavat niitä merkittävästi sen ylemmässä päässä,jossa lisäkoulutuksesta hyötyvät eniten myös muutoin parhaimminansaitsevat.Seuraavaksi tarkastellaan eriasteisten tutkintojen tuottaman palkkapreemionympärillä esiintyvää hajontaa vuosituhannen vaihteessa(taulukko 9). Edellisessä luvussa esitetyt, kaikkia palkansaajia koskevattulokset osoittivat, että keskiasteen tutkinnon suorittaminen verrattunaperusasteen koulutukseen tyytymiseen antaa korkeammanlisätuoton palkkajakauman alemmassa kuin sen ylemmässä päässä.Erityisesti pelkällä peruskoululla työelämässä heikosti pärjääviä kannattaisisiis kannustaa hankkimaan keskiasteen tutkinto, mikä samallavähentäisi työmarkkinoilla esiintyviä palkkaeroja. Sukupuolittaintarkasteltuna ilmenee, että tämä kaikkia palkansaajia koskeva tulosjuontaa juurensa naispalkansaajiin. Miehillä lisätutkinnon suorittaminenkeskiasteella johtaa ansioiden tasokorotukseen, joka koskeekaikkia tasavertaisesti. Tämä ero miesten ja naisten välillä on kärjistynytneljän tarkasteluvuoden aikana.

Taulukko 9. Koulutusasteittaiset palkkapreemiot verrattuna pelkkään peruskouluun tyytymiseensekä niitä ympäröivä vaihtelu, 2001.KoulutusryhmäHeikostiansaitsevien(P10) palkkapreemioPalkkapreemionkeskiarvoHyvinansaitsevien(P90) palkkapreemioPalkkajakaumanääripäidenpalkkapreemionerotus,%-yksikköäPalkkapreemionvaihtelunkokonaisvaikutuspalkkaeroihinMiespalkansaajatKeskiaste 11 % 8 % 11 % 0 ±0Alin korkea-aste 37 % 32 % 31 % -6 ±0*Alempi korkeakoulututkinto69 % 67 % 69 % 0 ±0Ylempi korkeakoulututkinto85 % 88 % 99 % +14 ++NaispalkansaajatKeskiaste 10 % 6 % 0 % -10 –Alin korkea-aste 37 % 26 % 24 % -13 –Alempi korkeakoulututkintoYlempi korkeakoulututkinto47 % 40 % 48 % +1 ±0*80 % 84 % 96 % +16 ++Tutkijakoulutettuja koskevia tuloksia ei esitetä havaintojen pienen määrän takia.* Ero ei poikkea tilastollisesti merkitsevästi nollasta.Samansuuntaisia loppupäätelmiä on tehtävissä myös alimman korkea-asteentutkinnon suhteen. Opintojen jatkaminen opistoasteelleantaa naisille selvästi korkeamman tuoton palkkajakauman alemmassakuin sen ylemmässä päässä. Etenkin pelkällä peruskoululla työmarkkinoillaheikosti pärjäävien naisten kannattaisi siis investoida vähintäänkeskiasteen mutta mieluiten alimman korkea-asteen tutkintoon.Miehillä koulutusuran jatkaminen tälle tasolle hyödyttää kaikkia samassamäärin eli antaa kaikille suurin piirtein saman tuoton.Miesten kohdalla kuvio säilyy, vaikka siirrytään alempien korkeakoulututkintojentasolle. Koulutuksen ekspansio tällä asteella ei85

muuta koulutusryhmän palkkaeroja, koska myöskään tällä tasollakoulutusinvestoinnit eivät johda erisuuruisiin palkkapreemioihin.Naisilla lisätuotto on aleneva eli palkkaeroja kaventava myös alempienkorkeakoulututkintojen osalta, mutta ainoastaan palkkajakaumanalemmassa päässä. Sen ylemmässä päässä palkkapreemio on kasvava,eli työelämässä myös muutoin paremmin pärjäävät hyötyvät taloudellisestienemmän tämän asteen tutkinnon suorittamisesta. Lisätuottoon itse asiassa samansuuruinen palkkajakauman alimmassa (P10)ja ylimmässä (P90) pisteessä. Tämän asteen tutkintojen lisäämisenvaikutus palkkaeroihin riippuu näin ollen siitä, ”minkä tyyppisiä”naisia tämän asteen koulutus ensisijaisesti houkuttelee.Ylempi korkeakoulututkinto sen sijaan tuottaa huomattavastisuuremman palkkapreemion palkkajakauman ylempään kuin senalempaan päähän sijoittuville. Sukupuolesta riippumatta koulutusinvestointienlisääminen tällä asteella on omiaan kasvattamaan palkkaeroja,koska koulutusinvestoinnistaan hyötyvät eniten työelämässämuutoinkin parhaiten pärjäävät. Ylempään korkeakoulututkintooninvestoimiseen liittyy merkittävä riski sekä miehillä että naisilla.KESKEISIMMÄT JOHTOPÄÄTÖKSETKoulutusasteittain ja sukupuolittain tarkasteltuna tämän luvun tuloksetvoidaan kiteyttää seuraavasti.86Keskiasteen koulutusMiehet: Keskiasteen tutkinnon suorittamisesta syntyvä palkkapreemiosuhteessa pelkkään peruskouluun tyytymiseen on vuosituhannenvaihteessa ollut 8–10 prosentin luokkaa. Tästä huolimatta bruttomääräisillätuntiansioilla mitattu palkkaetu on ollut enintään pari prosenttia.Kummassakaan indikaattorissa ei ole tarkasteluperiodilla tapahtunutmerkittäviä muutoksia. Tämä on mahdollisesti yhteydessä siihen, ettämiespalkansaajien keskuudessa keskiasteen koulutuksen suorittaneidenosuus on näinä vuosina pysynyt lähestulkoon muuttumattomana.Sen sijaan keskiasteen tutkinnon suorittaneiden keskinäiset palkkaerot

ovat hieman kasvaneet. Myöskään tämä kehitys ei näytä liittyvän ensisijaisestikoulutukseen, koska tämän asteen tutkinnon suorittaminen(verrattuna pelkkään peruskouluun tyytymiseen) näyttää hyödyttävänkaikkia tasavertaisesti. Koulutusinvestointien kasvattaminen tällä asteellaei vaikuta koulutusryhmässä esiintyviin palkkaeroihin.Naiset: Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden palkkaetu suhteessaenintään peruskoulun käyneisiin on myös naisilla olematon. Lisäksitämä koskee myös keskiasteen koulutuksen suorittamisen antamaalisätuottoa. Tämän palkkapreemion ympärillä esiintyvä vaihteluväliosoittautuu kuitenkin varsin suureksi. Lisäksi palkkapreemio onpienin (itse asiassa lähellä nollaa) palkkajakauman ylimmässä päässämutta kasvaa kohti palkkajakauman alinta päätä, jossa se on lähes 10prosenttia eli samaa luokkaa kuin miehillä keskimäärin. Suhteellisenhyvä tuotto palkkajakauman alemmassa päässä on hyvinkin saattanutkannustaa pelkällä peruskoululla heikosti työelämässä pärjääviä naisiahankkimaan keskiasteen tutkinnon, mikä vuorostaan voisi selittääkoulutusryhmän suhteellisen kasvun pelkän peruskoulun käyneidenkustannuksella.Alin korkea-asteMiehet: Alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden miespalkansaajiensuhteellinen osuus kasvoi tasaisesti vuosituhannen vaihteessa.Samaan aikaan vahvistui myös heidän palkkaetunsa verrattunavähemmän koulutettuihin kollegoihin. Tämän kehityksen takananäyttää ainakin osittain olevan alimman korkea-asteen koulutuksenarvostuksen kasvu suomalaisilla työmarkkinoilla, koska tämän asteentutkintojen tuottama palkkapreemio vahvistui niin ikään näinävuosina.Naiset: Myös alimman korkea-asteen tutkinnon suorittaneidennaisten asema suhteessa vähemmän koulutettuihin kollegoihin onvahvistunut merkittävästi sekä koulutusasteen palkkapreemiolla ettäkeskimääräisillä bruttotuntiansioilla mitattuna. Kuitenkin heidänsuhteellisessa osuudessaan on tapahtunut vain vähäisiä muutoksia.Sinänsä tämä kuvio voi olla osoitus siitä, että tarjonta ei ole kyennyt87

vastaamaan kysyntää, mikä on nostanut koulutusasteen keskimääräistäpalkkatasoa ja erityisesti sen palkkapreemiota. Huomionarvoistaon sekin, että koulutuksen lisätuotto on myös tällä asteella huomattavastisuurempi palkkajakauman alempaan kuin sen ylempäänpäähän sijoittuvilla naisilla.88KorkeakoulututkinnotMiehet: Korkeakoulututkinnon suorittaneiden miespalkansaajienosuus ei ole juurikaan muuttunut tarkasteluperiodilla. Heidän suhteellisessapalkka-asemassaan ei ole myöskään nähtävissä mitään selkeäätrendiä. Sama koskee heidän keskinäisiä palkkaerojaan eli koulutusryhmänpalkkojen hajontaa. Samaan aikaan palkkapreemioidenkehitys viittaa selvään kasvuun alemman korkeakoulututkinnon tasollamutta lievään laskuun ylempien korkeakoulututkintojen tasolla.Lisäksi alemman korkeakoulututkinnon tuottaman palkkapreemionparannus näyttää hyödyntäneen kaikkia tasavertaisesti, koska lisätuottopysyy samansuuruisena läpi koko palkkajakauman. Ylemmänkorkeakoulututkinnon antaman lisätuoton lievä heikkeneminensaattaa vuorostaan selittyä tarjonnan ja kysynnän muutoksilla muttavoi niin ikään selittyä sillä tuottoriskillä, joka näyttää liittyvän ylempäänkorkeakoulututkintoon investoimiseen (lisätuotto kasvaa kohtipalkkajakauman ylintä päätä).Naiset: Korkeakoulututkinnon suorittaneiden naispalkansaajiensuhteellinen osuus kasvoi ripeästi vuosituhannen vaihteessa. Tästähuolimatta korkeakoulututkinnon antama palkkapreemio ei ole juurikaanheikentynyt. Sama koskee koulutusryhmän palkkaetua suhteessalyhyemmän koulutuksen suorittaneisiin naisiin. Korkeakoulutettujenosuuden kasvun näkyvin seuraus näyttää olevan ryhmänsisäisten palkkaerojen eli palkkahajonnan kasvu, mikä johtuu etenkinylempiin korkeakoulututkintoihin liittyvästä tuottojen huomattavastariskistä myös naisilla. Korkeakoulutetuilla naisilla palkkojen ”sopeutuminen”näyttää siis tapahtuneen enimmäkseen ryhmän sisällä, mikäon jättänyt ennalleen heidän keskipalkkatasonsa (kuin myös heidänpalkkapreemionsa) suhteessa vähemmän koulutettuihin naisiin.

4Koulutus ja palkat: eri-ikäistenpalkansaajien vertailuPalkansaajista pienenevällä osalla on enintään perusasteen koulutus.Vastaavasti vähintään keskiasteen ja erityisesti korkeakoulututkinnonsuorittaneiden osuus on kasvanut tasaisesti. Kehitys on kuitenkin ollutvarsin erilainen eri ikäryhmissä, ja eri-ikäisten palkansaajien koulutusrakenteessaon edelleen suuria eroja. Näin ollen voidaan olettaa,että eri-ikäisten palkansaajien välillä esiintyy merkittäviä eroja myöspalkkaetujen suhteen sekä keskipalkalla että koulutuksen tuotollamitattuna. Tässä luvussa selvitetään minkä suuruisia nämä erot ovatsuomalaisilla työmarkkinoilla.KOULUTUS-, PALKKA- JA TUOTTOEROTEri-ikäisten palkansaajien keskimääräisiä tuntiansioita ja koulutuksentuottoasteita tarkastellaan tässä alaluvussa kahdesta näkökulmasta.Ensiksi vertaillaan eripituisen koulutuksen suorittaneidenpalkansaajien välisiä eroja ikäryhmittäin, mikä kertoo ko. ikäryhmässävallitsevasta tilanteesta. Toiseksi vertaillaan eri-ikäisten palkansaajienansioita ja tuottoja koulutusryhmittäin, mikä kertoo samanpituisenkoulutuksen suorittaneiden ikäryhmittäisistä eroista.Aloitetaan kuitenkin nostamalla esille tärkeimmät koulutuserotkolmen tarkasteltavan ikäryhmän välillä: 16–34-, 35–49- sekä 50–64-vuotiaat.89

KoulutuserotNuorimmassa ikäryhmässä peruskoulun varassa olevien palkansaajienosuus on pieni (noin 16 %). Valtaosalla – yli 50 prosentilla – onkeskiasteen tutkinto. Alimman korkea-asteen eli opistoasteen tutkinnonsuorittaneiden osuus on supistunut peruskoulun varassa olevientasolle. Vastaavasti korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus nuoristapalkansaajista on jatkanut kasvuaan ja oli vuosituhannen alussasamaa luokkaa kuin yli 35-vuotiailla. Korkeakoulutuksen ekspansionvaikutus nuorten palkansaajien koulutustasoon näkyy siis ensisijaisestialimman korkea-asteen ja korkeakoulututkinnon suorittaneidenosuuksien vastakkaissuuntaisena muutoksena.Yli 35-vuotiaiden keskuudessa enintään perusasteen suorittaneidenpalkansaajien osuus on pienentynyt entisestään. 35–49-vuotiaillase on tippunut samalle tasolle kuin nuorimmassa ikäryhmässä.Vanhimmassa ikäryhmässä vastaava osuus on edelleen yli kaksinkertainen,eli 50–64-vuotiaista palkansaajista noin joka kolmas onkäynyt enintään peruskoulun. Päinvastoin kuin nuorimmassa palkansaajaryhmässäsekä ammattikoulu- että ammattiopistoasteen tutkinnonsuorittaneiden osuus osoittaa lievää kasvua. Sama koskeekorkeakoulututkinnon suorittaneita. Yli 35-vuotiailla korkeakoulutuksenekspansio näkyy ensisijaisesti alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnonsuorittaneiden osuuksien vastakkaissuuntaisenamuutoksena.Edellisessä luvussa todettiin, että naispalkansaajat ovat keskimäärinmieskollegoitaan korkeammin koulutettuja. Mies- ja naispalkansaajienjaottelu kolmeen ikäryhmään osoittaa, että tämä koskee erityisestinuorinta eli alle 35-vuotiaiden ikäryhmää lukuun ottamattatutkijakoulutettujen ryhmää.90Eripituisen koulutuksen suorittaneiden palkkaerotEripituisen koulutuksen suorittaneiden palkansaajien väliset palkkaerot(bruttomääräisillä keskituntiansioilla mitattuina) ovat eri ikäryhmissävarsin erisuuruiset, ja ne ovat myös kehittyneet hieman eri tavalla.Kun vertailuryhmänä käytetään enintään peruskoulun käyneitä

Taulukko 10. Eripituisen koulutuksen suorittaneiden palkkaetu verrattuna enintään peruskoulunkäyneisiin ikäryhmittäin tarkasteltuna.16–34-vuotiaat 35–49-vuotiaat 50–64-vuotiaat2001 Muutossuunta2001 Muutossuunta2001 MuutossuuntaKeskiasteen tutkinto 8 % ## 3 % $ 1 % ~Alimman korkea-asteentutkintoAlempi korkeakoulututkintoYlempi korkeakoulututkinto26 % ## 19 % # 26 % ~40 % ## 50 % $ 51 % $$65 % # 76 % $$ 83 % $$Suhteellisen pienen havaintomäärän takia tutkijakoulutettujen ryhmääkoskevia tuloksia ei raportoida tässä.~ = ei muutosta; # = kasvava suunta; ## = voimakkaasti kasvava suunta;$ = aleneva suunta; $$ = voimakkaasti aleneva suuntapalkansaajia, heitä korkeammin koulutettujen kollegoiden palkkaetuvuosituhannen alussa muodostuu taulukon 10 mukaiseksi.Yllä todettiin, että koulutusryhmien palkansaajaosuudet ovat kehittyneetvarsin eri tavalla näissä kolmessa ikäryhmässä. Tämä koskeeyhtä lailla koulutusryhmien välisiä palkkaeroja. Sen sijaan ei oleyleisesti ottaen havaittavissa mitään selkeää yhteyttä koulutusryhmänosuuden ja palkkaedun muutosten välillä. Toisin sanoen, tietynkoulutusryhmän palkansaajaosuuden kasvu (supistuminen) ei olesystemaattisesti johtanut koulutusryhmän suhteellisen palkka-asemanheikkenemiseen (vahvistumiseen). Tämänsuuntainen säännönmukaisuus– eli suhteellisen osuuden ja palkkaedun vastakkainenkehitys – on havaittavissa pelkästään ylemmän korkeakoulututkinnonsuorittaneiden palkansaajien kohdalla, joiden osuus on kasvanutkaikissa ikäryhmissä. Nuorimmassa ikäryhmässä tämä näyttää selvästihidastaneen koulutusryhmän suhteellisen palkka-aseman vahvistumista.Kahdessa vanhemmassa ikäryhmässä ylemmän korkeakoulututkinnonsuorittaneiden palkkaetu on sen sijaan heikentynyt huomattavasti.91

Tästä säännönmukaisuudesta poikkeavista tapauksista silmiinpistävinon eittämättä keskiasteen tutkinnon suorittaneiden ryhmä.Nuorimmassa palkansaajaryhmässä tämän asteen tutkinnon suorittaneidenosuus ei ole juurikaan muuttunut. Kuitenkin heidän palkkatasonsaverrattuna samanikäisiin pelkän peruskoulun käyneisiin onnoussut merkittävästi, mikä heijastanee ammatillisen peruskoulutuksenhankkineiden nuorten kasvavaa kysyntää ja pelkän peruskoulunvarassa olevien nuorten heikkenevää työmarkkina-asemaa. Muutosnäyttää kuitenkin olleen voimakkaampi nuorten miesten kuinnuorten naisten keskuudessa. Kahdessa vanhemmassa ikäryhmässäkeskiasteen tutkinnon suorittaneiden osuus osoittaa lievää kasvuasamalla, kun koulutusryhmän palkkaetu suhteessa pelkän peruskoulunkäyneisiin kollegoihin on supistunut entisestään – vanhimmassaikäryhmässä olemattomiin.Peruskoulun varassa olevien nuorten heikentynyt palkka-asemaerityisesti suhteessa ammattikoulusta tai -opistosta valmistuneisiinnuoriin on nostanut ikäryhmän näillä koulutusasteilla esiintyvät palkkaerotvähintään samalle tasolle kuin kahdessa vanhemmassa ikäryhmässä.Nuorin ikäryhmä alkaa erottua vasta korkeakoulututkinnonsuorittaneiden ryhmässä, jonka palkkaetu on – alenevasta trendistähuolimatta – edelleen huomattavasti suurempi kahdessa vanhemmassaikäryhmässä. Varsinkin korkeakoulututkinnon yli 35-vuotiailleantaman palkkaedun ”arvoa” nostaa tietysti myös se tosiasia, että keskipalkkatasotovat kaikilla koulutusastetasoilla ja etenkin koulutusasteikonääripäissä selvästi alhaisemmat nuorimmassa ikäryhmässä.92Koulutuksen tuottoYllä todettiin, ettei ole mahdollista tunnistaa mitään selkeää ja systemaattistariippuvuutta eri koulutusryhmien palkansaajaosuuksien japalkkaerojen muutosten välillä. Osuudet ja palkkaerot ovat ajoittainmuuttuneet samaan suuntaan, ajoittain eri suuntaan. Välillä koulutusryhmänpalkkaetu on säilynyt ennallaan, vaikka sen osuus palkansaajistaon muuttunut, ja välillä on esiintynyt päinvastainen tilanne.Lisäksi palkansaajaosuuksien ja palkkaerojen muutosten ”yhdistel-

mät” ovat vaihdelleet sekä koulutus- että ikäryhmien välillä. Toisinsanoen, sama lähtötilanne – esimerkiksi palkansaajaosuuden nousu– on koulutusryhmästä ja/tai ikäryhmästä riippuen saattanut yhdistyähyvin erilaisiin palkkaerojen muutoksiin. Selvittämällä koulutuksentuotossa samaan aikaan mahdollisesti tapahtuneet muutoksetvoidaan saada tarkempi kuva koulutetun työvoiman ikäryhmittäisentarjonnan ja kysynnän muutosten merkityksestä tässä yhteydessä.Koulutuksen vuosissa mitattu tuotto on kehittynyt varsin eri tavallaeri ikäryhmissä. Alle 35-vuotiaiden tuottoaste nousi merkittävästivuosituhannen vaihtuessa: kokopäivätyössä olevilla nuorilla7,5 prosenttiin ja kaikilla nuorilla noin 6,6 prosenttiin. Ikäryhmässä35–49-vuotiaat tuottoaste aleni kokoaikaisesti työskenteleviennuorten tasolle. Vanhimmassa ikäryhmässä tuottoaste on vaihteluistahuolimatta enimmäkseen pysynyt kaikkien nuorten tuottoasteen tasollaeli 7 prosentin alapuolella.Mitä sukupuolten välisiin tuottoeroihin tulee, niin todettakoon,että koulutuksen tuotto on eri ikäryhmissä kehittynyt miehillä janaisilla pitkälti samalla tavalla, joskin muutosten suuruus on vaihdellut.Niinpä miesten ja naisten tuottoero on hävinnyt kahdessavanhemmassa ikäryhmässä. Nuorimmassa ikäryhmässä koulutuksentuotto vuositasolla on naisilla edelleen huomattavasti alhaisempi.Nuorimmassa ikäryhmässä koulutusastekohtaiset palkkapreemiotovat nousseet samoille tasoille kuin kahdessa vanhemmassa ikäryhmässätai peräti niiden yli, kuten keskiasteen tutkinnon osalta (taulukko11). Tämä enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia koskettanutkehitys johtuu yhtäältä peruskoulun varassa olevien nuortenheikentyneestä palkka-asemasta ja toisaalta yli 35-vuotiaiden alenevastalisätuotosta erityisesti korkeakoulututkintoihin investoitaessa.Vanhemmissa ikäryhmissä merkittävin muutos on siis eriasteistentutkintojen tuottoerojen kaventuminen johtuen siitä, että etenkinylempien korkeakoulututkintojen antama lisätuotto on huonontunut.Vastaavantyyppinen ilmiö on havaittavissa myös nuorimmassaikäryhmässä siinä mielessä, että ylempien korkeakoulututkintojenantama palkkapreemio on noussut alempien lisätutkintojen tuottamiapalkkapreemioita hitaammin.93

Taulukko 11. Eriasteisten tutkintojen antamat palkkapreemiot verrattuna pelkkään peruskouluuntyytymiseen ikäryhmittäin tarkasteltuna.16–34-vuotiaat 35–49-vuotiaat 50–64-vuotiaat2001 Muutossuunta2001 Muutossuunta2001 MuutossuuntaKeskiasteen tutkinto 13 % # 7 % $ 5 % $Alimman korkeaasteentutkintoAlempi korkeakoulututkintoYlempi korkeakoulututkinto31 % ## 29 % # 31 % ~59 % ## 53 % $ 58 % $90 % # 87 % $ 93 % $Suhteellisen pienen havaintomäärän takia tutkijakoulutettujen ryhmääkoskevia tuloksia ei raportoida tässä.~ = ei muutosta; # = kasvava suunta; ## = voimakkaasti kasvava suunta;$ = aleneva suuntaKaiken kaikkiaan palkkapreemiot näyttävät pitkälti kehittyneensamalla tavalla kuin koulutusryhmien todelliset palkkaerot (vrt. taulukko10). Tasoltaan palkkapreemiot ovat kuitenkin jatkuvasti ylittäneetpalkkaerot. Erityisen suuri erotus on korkeakoulutettujennuorten kohdalla. Myös ikäryhmittäin tarkasteltuna koulutuksentuottojen ja todellisten palkkaerojen muutosten välillä näyttää siisvallitsevan kiinteämpi yhteys kuin koulutustuottojen ja palkkatasojenvälillä. Toisin sanoen koulutuksen palkkavaikutus näkyy voimakkaamminkoulutusryhmien välisten palkkaerojen muutoksissakuin niiden suuruudessa, johon vaikuttaa koulutuksen rinnalla suurimäärä muita yksilöön ja hänen työhönsä liittyviä taustatekijöitä.KOULUTUSRYHMIEN SISÄISET EROT94Tässä alaluvussa tarkastelu kääntyy koulutusryhmien välisistä niidensisäisiin palkka- ja tuottoeroihin. Tarkemmin sanottuna vertaillaanpalkkojen hajontaa eri koulutus- ja ikäryhmissä. Lisäksi selvitetäänkoulutustuottojen ympärillä esiintyvää vaihtelua eri ikäryhmissä.

Palkkaerojen suuruus samanpituisen koulutuksen suorittaneiden keskuudessaHyvin (P90) ja heikosti (P10) ansaitsevien palkkasuhteella mitattunapalkkaerojen suuruus eriasteisilla tutkintotasoilla on myös ikäryhmittäintarkasteltuna kehittynyt varsin eri tavalla. Huomionarvoistakuitenkin on, että kehityksen erilaisuus korostuu koulutusryhmienvälillä eikä ikäryhmien välillä. Niinpä enintään perusasteen käyneidenpalkansaajien keskinäiset palkkaerot ovat kasvaneet kaikissaikäryhmissä. Sama koskee keskiasteen tutkinnon suorittaneita palkansaajia.Näille kahdelle koulutusryhmälle on yhteistä myös se, ettäpalkkojen hajonta on kasvanut eniten nuorimmassa ja vähiten vanhimmassaikäryhmässä.Koulutusryhmien sisäiset palkkaerot osoittavat kasvavaa trendiämyös korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskuudessa. Myös tällätasolla kasvu on ollut suurin nuorimmassa palkansaajaryhmässä. Palkkajakaumanääripäiden palkkasuhde on pysynyt suurin piirtein ennallaanainoastaan alimman korkea-asteen eli opistotasoisen tutkinnonsuorittaneilla, mikä tulos pätee kaikissa kolmessa ikäryhmässä.P90/P10-palkkasuhteen yllä kuvattu koulutusryhmittäinen kehityseri ikäryhmissä on johtanut yleiskuvan kahdenlaiseen muutokseen.Yhtäältä eriasteisten koulutusryhmien sisäisten palkkaerojen muodostamaU-käyrä on korostunut kaikissa ikäryhmissä, kun palkkahajontaon kasvanut koulutusasteikon ääripäiden ryhmissä mutta säilynyt milteiennallaan koulutusasteikon keskimmäisessä eli alimman korkeaasteensuorittaneiden ryhmässä. Toisaalta ikäryhmien väliset erot ovatkasvaneet alemmilla mutta supistuneet ylemmillä koulutusasteilla, kunkoulutusryhmien sisäisten palkkaerojen kasvu on kasvattanut nuorimmanikäryhmän etäisyyttä vanhempiin ikäryhmiin koulutusasteikonalapäässä mutta kaventanut sitä koulutusasteikon yläpäässä.Gini-kertoimella mitattuna samanpituisen koulutuksen suorittaneidenpalkkaerot ovat enimmäkseen muuttuneet huomattavasti vähemmän.Toisin sanoen, koulutusryhmien palkkajakaumien ääripäissänäyttää tyypillisesti tapahtuneen suurempia muutoksia kuin niidenkeskiosassa, johon enemmistö palkansaajista normaalisti sijoittuu. Ginikertoimenosoittamat muutokset eivät myöskään näytä olevan selvässäyhteydessä palkkasuhdemittarin muutoksiin. Niinpä koulutusryhmän95

Kuvio 4. Eri ikäryhmien palkkaerojen suuruus (hajonta) eri koulutusastetasoilla P90/P10-palkkasuhteella sekä Gini-kertoimella mitattuna vuonna 2001.3P90/P10-palkkasuhdeGini-kerroin0,3Palkkahajonta2,521,510,250,20,150,1PeruskouluKeskiasteAlin korkea-asteAlempi korkeakoulututkintoYlempi korkeakoulututkinto0,50,05016–34 v. 35–49 v. 50–64 v. 16–34 v. 35–49 v. 50–64 v.0Pienen havaintomäärän vuoksi tutkijakoulutettujen ryhmää koskevia tuloksia ei raportoida tässä.palkkojen yleisjakauma ei ole välttämättä muuttunut, vaikka P90/P10-palkkasuhde on muuttunut. Toisaalta muuttumaton P90/P10-palkkasuhdeei ole estänyt palkkojen yleisjakauman muuttumista.Merkittävimpiä eroja ikäryhmien välillä koulutusryhmien palkkahajonnanmuutokset eivät ole kuitenkaan kumonneet (kuvio 4).Nuorimmassa ikäryhmässä palkat jakautuivat edelleen vuonna 2001tasaisemmin ylemmillä kuin alemmilla koulutusastetasoilla. Ikäryhmässä35–49 vuotta tilanne oli päinvastainen korkeakoulututkinnonsuorittaneiden palkkahajonnan erottuessa voimakkaasti tätä alempienkoulutusryhmien huomattavasti tasaisemmasta palkkojen jakaumasta.Tämä yleiskuva toistuu vanhimmassa ikäryhmässä, joskinvähemmän korostuneesti.96Koulutuksen tuottojen ympärillä esiintyvä vaihteluKaikkien palkansaajien osalta todettiin luvussa 2, että koulutuksenvuosissa mitattu tuotto tyypillisesti kasvaa siirryttäessä palkkajakaumas-

sa ylöspäin ja lisäksi huomattavasti ripeämmin palkkajakauman ylemmässäkuin sen alemmassa päässä. Ikäryhmittäin tarkasteltuna tämäyleiskuva näyttää toistuvan voimakkaammin kahdessa vanhemmassakuin nuorimmassa ikäryhmässä. Kuten odotettavissa onkin, koulutusinvestointientuottojen riski siis kasvaa iän (eli uran) mukaan.Koulutusvuosissa mitatun tuoton paljastama investointiriski juontaajuurensa ensisijaisesti ylempään korkeakoulututkintoon, johoninvestoimiseen osoittautuu liittyvän varteenotettava riski kaikissakolmessa ikäryhmässä. Toisin sanoen, korkeakoulututkinnon suorittamisestakoituva lisätuotto kasvaa kohti palkkajakauman ylintäpäätä, eli myös muutoin muita paremmin työelämässä pärjäävät hyötyväteniten myös ylempään korkeakoulututkintoon investoimisesta.Ikäryhmästä riippumatta ylempien korkeakoulututkintojen lisääminennäyttäisi siis siirtävän kasvavan osan palkansaajista koulutusryhmään,jolle ovat ominaisia varsin erisuuruiset, palkkaeroja kasvattavatlisätuotot. Lisäksi tämä tuottoriski kasvaa siirryttäessä nuorimmastavanhimpaan ikäryhmään.KESKEISIMMÄT JOHTOPÄÄTÖKSETYleisesti katsoen tämän luvun tulokset osoittavat, että eriasteistenkoulutustasojen väliset tuottoerot ovat 16–34-vuotiailla säilyneet lähesennallaan mutta kaventuneet sekä 35–49- että 50–64-vuotiaidenikäryhmässä. Nuorten palkkapreemio suhteessa pelkkään peruskouluuntyytymiseen on vahvistunut kaikilla koulutusastetasoilla, tosinenemmän ammattikoulu- ja ammattiopistotasoilla kuin korkeakouluasteilla.Tämän kehityksen myötä alle 35-vuotiaat ovat onnistuneetkuromaan kiinni heitä vanhempien koulutustuotoissa esiintyvänetumatkan. Ikäryhmien välisten koulutuksen tuottoerojen konvergoitumiseenon osittain vaikuttanut myös koulutusryhmien välistentuottoerojen supistuminen kahdessa vanhemmassa ikäryhmässä, johtuenkorkeakoulututkintojen antamien lisätuottojen heikkenemisestäsuhteessa lyhyempiin koulutuksiin.Myös ikäryhmittäin tarkasteltuna eriasteisten koulutusryhmienväliset tuottoerot ovat suuremmat kuin koulutusryhmien todelliset97

98palkkaerot. Nuorimmassa ikäryhmässä tilanne korostuu korkeakouluasteilla,kahdessa vanhemmassa ikäryhmässä alemmilla koulutusasteilla.Sen sijaan koulutusryhmien tuottoerojen kehitys muistuttaavoimakkaasti koulutusryhmien palkkaerojen muutosta, mikäyleiskuva toistuu kaikissa kolmessa ikäryhmässä. Koulutusryhmienpalkka- ja tuottoerojen tasojen välillä vallitsee siis huomattavasti heikompiriippuvuus kuin erojen muutossuunnan välillä. Sitä vastoin eiole havaittavissa mitään selvää ja systemaattista yhteyttä eri ikäryhmienpalkansaajien koulutusrakenteen sekä palkka- ja tuottoerojenmuutosten välillä.Ikäryhmittäin tarkasteltuna mielenkiintoisimmat tulokset koskienkoulutuksen tuottoja liittyvät keskiasteen koulutukseen sekä ylempiinkorkeakoulututkintoihin. Siksi seuraava yhteenveto keskittyy aikaisemmistaluvuista poiketen vain näihin kahteen koulutusasteeseen.Keskiasteen koulutus: Keskiasteen tutkinnon tuottama palkkapreemioverrattuna perusasteen koulutukseen tyytymiseen olivuoteen 2001 mennessä kasvanut nuorilla huomattavasti korkeammaksikuin se heitä vanhemmilla oli. Nuorten ikäryhmän jakaminensukupuolen mukaan kuitenkin paljastaa, että tämä tulos pätee ensisijaisestimiehiin. Nuorille naisille keskiasteen tutkintoon investoiminenantoi vuosituhannen alussa edelleen yhtä heikon tuoton kuinheitä vanhemmille naisille. Keskiasteen tutkinnon suorittaneidennuorten miesten suotuisa tuotto- ja palkkakehitys viittaa kysynnänja tarjonnan huomattavaan epätasapainoon ammatillista peruskoulutustavaativilla miesvaltaisilla aloilla. Toisaalta tulokset kertovat myössen, että keskiasteen tutkinnon suorittaneiden ryhmässä – kutenmyös peruskoulun varassa olevien ryhmässä – vallitsevat suhteellisensuuret ja kasvavat palkkaerot. Tämä koskee erityisesti koulutusryhmännuorinta ikäryhmää.Ylempi korkeakoulututkinto: Kuten alemmilla korkea-asteentasoilla, myös ylempien korkeakoulututkintojen tuottamat palkkapreemiotolivat vuoteen 2001 mennessä konvergoituneet siinämäärin, että ne olivat kaikissa kolmessa ikäryhmässä suurin piirteinsamansuuruiset. Tulos toistuu vertailtaessa eri-ikäisiä miehiä. Eriikäisillänaisilla sen sijaan huomionarvoinen ero on siinä, että tämän

asteen tutkinto näyttää tuottavan paremmin ikäasteikon ylemmässäkuin sen alemmassa päässä. Tämän seurauksena nuorten miesten janaisten välillä esiintyy myös tällä koulutusasteella merkittäviä tuottoeroja.Tulokset osoittavat niin ikään, että ylempien korkeakoulututkintojenlisääminen siirtää kasvavan osan palkansaajista koulutusryhmään,jolle ovat ominaisia erisuuruiset, palkkaeroja kasvattavatlisätuotot, eli koulutusryhmään, jossa koulutusinvestoinnin tuottoonliittyy varteenotettava riski. Lisäksi tuottoriski toistuu kaikissa ikäryhmissäja korostuu siirryttäessä nuorimmasta vanhimpaan ikäryhmään.Sukupuolen mukainen jaottelu vuorostaan paljastaa, että tilanneon tyypillisempi naisilla.99

5Yhteenveto ja keskusteluTässä luvussa kootaan yhteen kirjan tämän osion tärkeimmät tulokset.Lisäksi pohditaan niiden mahdollisia implikaatioita erityisestikoulutuspolitiikan kannalta.PALKANSAAJIEN KOULUTUSRAKENNEPalkansaajien koulutusrakenne ja siinä tapahtuneet muutokset eivättuota yllätyksiä. Työllisten koulutustaso on noussut tasaisesti, mikäjohtuu ensisijaisesti pelkän peruskoulun käyneiden suhteellisenosuuden supistumisesta ja korkeakoulututkinnon suorittaneidenosuuden ripeästä kasvusta.Tätä kehitystä ovat vauhdittaneet erityisesti naiset: korkeakoulututkinnonsuorittaneiden palkansaajien suhteellisen osuuden kasvu selittyyensisijaisesti korkeakoulutettujen naisten nopeasti kasvavalla osuudellaSuomen työmarkkinoilla. Vuosituhannen vaihteessa korkeakoulututkintooli yhtä yleinen mies- ja naispalkansaajien keskuudessa. Kun tähänlisätään alimman korkea-asteen eli opistoasteen tutkinnon suorittaneetpalkansaajat, hyvin koulutettujen palkansaajien osuus muuttuu voimakkaastinaisten eduksi. Työssä olevat naiset – erityisesti nuoret naiset – ovatmieskollegoitaan keskimäärin selvästi paremmin koulutettuja.Ongelmana säilyvät miesten ja naisten erilaiset koulutusalavalinnat7 , jotka pitävät yllä niin työmarkkinoiden jakautumista mies- ja1007 Koulutusalojen kuvaukset ovat liitteessä 2.

naisvaltaisiin toimialoihin ja ammatteihin kuin myös palkkavertailuissailmeneviä miesten ja naisten palkkaeroja. Niinpä tekniikankoulutusalalta valmistuneista palkansaajista vain noin joka kymmeneson nainen. Vastaavanlainen tilanne esiintyy terveys- ja sosiaalialankoulutuksen suorittaneiden palkansaajien keskuudessa muttasillä tärkeällä erolla, että suhteelliset osuudet ovat nyt päinvastaiset.Toisin sanoen, vain yksi kymmenestä on mies. Naisvaltaisia palkansaajaryhmiämuodostavat niin ikään kaupallisen ja yhteiskuntatieteellisenkoulutuksen, palvelualojen koulutuksen, kasvatustieteellisenja opettajankoulutuksen sekä humanistisen ja taidealan koulutuksensuorittaneet. Sen sijaan maa- ja metsätalousalan koulutuksesta valmistuneistapalkansaajista suuri enemmistö on miehiä. Sama päteeyleissivistävän koulutuksen varassa oleviin eli enintään peruskouluntai ylioppilastutkinnon suorittaneisiin palkansaajiin. Ainoastaanluonnontieteellisen koulutuksen suorittaneet palkansaajat jakautuvatsukupuolittain varsin tasaisesti.Toisaalta tässä yhteydessä voi todeta myös sen, että sukupuolijakomuuttuu selvästi joissakin koulutusalaryhmissä, kun siirrytäänkoulutusasteikossa ylöspäin. Tämä koskee erityisesti palvelualojenkoulutusta, joka korkeakouluasteen suorittaneilla muuttuu miesvaltaiseksityöympäristöksi koulutusalan supistuessa tällä asteella kattamaanenimmäkseen liikunta- ja sotatieteiden korkeakoulututkinnonsuorittaneita palkansaajia. Sekä kaupallinen ja yhteiskuntatieteellinenettä terveys- ja sosiaalialan koulutus säilyvät naisvaltaisina myös korkeakoulututkinnonsuorittaneiden palkansaajien keskuudessa vaikkasukupuolijako onkin tällä koulutusasteella selvästi tasaisempi kuinnäiden koulutusalojen alemmilta koulutusasteilta valmistuneilla palkansaajilla.Tekniikan koulutuksen suorittaneiden palkansaajien ryhmäsäilyy voimakkaasti miesvaltaisena läpi koko koulutusasteikon.Palkansaajien ikäryhmittäinen tarkastelu osoittaa vuorostaan, ettäkoulutusrakenne on eri ikäryhmissä (jako 16–34-, 35–49- ja 50–64-vuotiaisiin) muuttunut varsin eri tavalla. Nuorimman palkansaajaryhmänkoulutusrakenteessa ilmenevät kehityspiirteet poikkeavatselvästi kahdessa vanhemmassa ikäryhmässä eli palkansaajien keskuudessayleisesti esiintyvistä muutoksista. Erityisen silmiinpistävää101

alle 34-vuotiaiden ryhmässä on se, että korkeakoulututkinnon suorittaneidensuhteellinen osuus on kasvanut alimman korkea-asteeneli opistoasteen tutkinnon suorittaneiden kustannuksella. Nuorillapalkansaajilla korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden ryhmän rakennenäyttää siis olevan nopean muutoksen kohteena, vaikka koulutusryhmänpalkansaajaosuus sinänsä ei ole juurikaan muuttunut.Ikäryhmittäiset erot ovat siinä määrin merkittäviä, että on aiheellistakysyä, mistä nuorten palkansaajien koulutusrakenteen erilainenkehitys ensisijaisesti johtuu. Heijastaako se koulusta työelämäänsiirtymisprosessin aikana mahdollisesti esiintyviä ongelmia (kutenpätkätöitä, ylikoulutusta) ja riskejä (kuten työttömyyttä)? Onkokoulutuspolitiikalla ollut merkittävä rooli tässä yhteydessä vai pitääköselityksiä etsiä pikemmin työmarkkinoiden instituutioissa ja toimivuudessatapahtuneista muutoksista? Tämänkaltaiset kysymykseteripituisen koulutuksen suorittaneiden nuorten tarjonnan ja kysynnänyhteensovittamisesta suomalaisilla työmarkkinoilla ovat edelleenlaajapohjaisia vastauksia vailla.ERIASTEISEN TUTKINNON SUORITTANEIDENPALKKAEROT102Eriasteisen tutkinnon suorittaneiden suhteellisessa palkka-asemassaon yleisesti katsottuna tapahtunut yksi silmiinpistävä muutos.Korkeakoulututkinnon suorittaneiden palkkaetu (keskituntipalkallamitattuna) suhteessa vähemmän koulutettuihin kollegoihin onkaventunut samalla, kun alimman korkea-asteen eli opistoasteentutkinnon suorittaneiden palkkaetu on vahvistunut suhteessa sekävähemmän että enemmän koulutettuihin kollegoihin. Koska alimmankorkea-asteen tutkinnon suorittaneiden palkansaajien osuus onsäilynyt lähes ennallaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuudenkasvaessa tasaisesti, palkkaeduissa ilmenevät muutokset näyttävätolevan kiinteässä yhteydessä koulutetun työvoiman tarjonnan jakysynnän kehitykseen.Toisaalta palkansaajien jako sukupuolen mukaan viittaa siihen, ettäkoulutetun työvoiman tarjonnan ja kysynnän muutokset heijastuvat

tyypillisesti voimakkaammin naisten kuin miesten palkkoihin. Alimmankorkea-asteen tutkinnon suorittaneiden palkkaetu suhteessamuunasteisen koulutuksen suorittaneisiin kasvoi miehillä enemmänkuin naisilla. Samaan aikaan tämän asteen tutkinnon suorittaneidennaispalkansaajien osuus on pienentynyt. Miehillä vastaava osuus onpikemminkin hieman kasvanut. Sitä vastoin korkeakoulututkinnonsuorittaneiden naispalkansaajien osuus on kasvanut nopeasti vuosituhannenvaihteessa. Vastaavasti korkeakoulututkinnon suorittaneidensuhteellisen palkkaedun trendi on aleneva, naisilla selvemminkuin miehillä.Palkansaajien jaottelu iän mukaan kuitenkin paljastaa, että yllätodetut alimpaan korkea-asteeseen liittyvät epäsuhteet (muuttumatontai supistuva osuus ja vahvistuva palkka-asema) koskevat ennenkaikkea nuorempia eli alle 34-vuotiaita palkansaajia. Korkeakoulututkinnonsuorittaneiden aleneva palkkaetu vuorostaan näyttääjuontavan juurensa yli 35-vuotiaiden ja erityisesti yli 50-vuotiaidenpalkansaajaryhmään. Nuorten kohdalla myös korkeasti koulutetuntyövoiman suhteellinen palkkaetu (verrattuna pelkän peruskoulunvarassa oleviin nuoriin) on vahvistunut, joskin selvästi hitaamminkuin ammattikoulu- ja ammattiopistoasteilta valmistuneilla nuorilla.Nuorten korkeakoulutettujen nopeasti kasvanut osuus Suomentyömarkkinoilla näyttää siis ensisijaisesti johtaneen siihen, että koulutusryhmäon palkkakilpailussa häviämässä keskiasteen ja alimmankorkea-asteen suorittaneille nuorille.Tästä voisi päätellä, että kysynnän ja tarjonnan laki ei sovellunuorempiin ikäpolviin yhtä lailla kuin vanhempiin ikäpolviin. Näinei kuitenkaan välttämättä ole. Itse asiassa hyvin koulutetut nuoretovat kokeneet heikomman palkkakehityksen kuin heitä vanhemmatkollegat, mikä on kasvattanut koulutusryhmän ikäryhmittäisiäpalkkaeroja entisestään. Toisin sanoen, korkeakoulututkinnon suorittaneidennuorten suhteellisen palkka-aseman vahvistuminen eijohdu siitä, että ryhmän palkkataso olisi aidosti noussut vaan ensisijaisestisiitä, että vertailuryhmän eli pelkän peruskoulun varassaolevien nuorten palkka-asema on heikentynyt ja vieläpä korkeastikoulutettujen nuorten palkka-asemaa enemmän.103

Toinen huomionarvoinen tulos on se, että keskiasteen tutkinnonsuorittaneiden palkkaetu suhteessa enintään peruskoulun käyneisiinjatkui olemattomana uudelle vuosituhannelle. Tulos toistuu sekämiehillä että naisilla. Muilla koulutusastetasoilla miesten suhteellinenpalkkaetu on kauttaaltaan huomattavasti suurempi kuin naisten. Tämäkoskee varsinkin alemman korkeakoulututkinnon tasoa. Toisinsanoen eriasteisten koulutusryhmien väliset palkkaerot ovat naisillatyypillisesti pienemmät kuin miehillä, kuten ovat myös koulutusryhmienkeskipalkkatasot.Palkansaajien jaottelu iän mukaan kuitenkin paljastaa mielenkiintoisentuloksen liittyen keskiasteen tutkinnon suorittaneiden palkkaasemaan.Nuorimmassa (16–34-vuotiaiden) ikäryhmässä keskiasteentutkinnon suorittaneiden palkkaetu verrattuna samanikäisiin pelkänperuskoulun käyneisiin vahvistui merkittävästi vuosituhannen vaihteessa.Tulos heijastanee ammatillisen peruskoulutuksen hankkineidennuorten kasvavaa kysyntää Suomen työmarkkinoilla ja pelkänperuskoulun varassa olevien nuorten heikkenevää työmarkkinaasemaa.Tämä koskee erityisesti nuoria miehiä, vähemmässä määrinnuoria naisia. Todettakoon myös, että yli 35-vuotiaiden keskiasteentutkinnon suorittaneiden palkkaetu suhteessa enintään peruskoulunkäyneisiin kollegoihin supistui entisestään – yli 50-vuotiailla olemattomiin.ERIPITUISTEN KOULUTUSINVESTOINTIENANTAMA TUOTTO104Muodollinen koulutus on keskeinen yksilöiden palkkatasoon ja-kehitykseen ja siten työmarkkinoilla esiintyviin palkkaeroihin janiiden muutoksiin vaikuttava taustatekijä. Nämä vaikutukset ovatvoimakkuudeltaan varsin erilaiset koulutusasteesta riippuen, ja neovat myös kehittyneet eri tavalla yli vuosien. Monet ilmiöt, joistayksi on harjoitettu koulutuspolitiikka, ovat saattaneet vaikuttaa tähän.Tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia mahdollisimman monellevaikutetaan samalla väestön ja työvoiman koulutuseroihin ja sitäkautta palkka- ja tuloeroihin. Niinpä onkin aiheellista kysyä, mistä

(edellisessä alaluvussa todetut) eriasteisten koulutusryhmien palkkaerojenmuutokset ensisijaisesti johtuvat. Selittyvätkö ne koulutusinvestointienpalkkavaikutusten muutoksilla vai pikemminkin muidenyksilöön ja hänen työhönsä liittyvien taustatekijöiden palkkavaikutustenmuutoksilla? Koulutusinvestointien tuoton eli ”puhtaasti”lisäkoulutukseen investoimisesta johdettavan palkkavaikutuksen jasiinä tapahtuneiden muutosten selvittämien tuo lisävalaistusta tähänkysymykseen.Koulutusinvestointien vuosissa mitattu tuotto kertoo siitä, minkäsuuruisen taloudellisen hyödyn palkassa mitattuna yhdestä lisäkoulutusvuodestavoi odottaa saavansa, eli siitä, missä määrin yksi lisävuosikoulussa keskimäärin vaikuttaa tulevaan palkkatasoon. Lisäkoulutusvuodenpalkkavaikutuksen oletetaan siis olevan aina sama riippumattasiitä, millä koulutusasteella lisäinvestointi tapahtuu. Kuvioon 5on piirretty koulutuksen vuosissa mitattu tuotto aina vuodesta 1984lähtien, vaikka virallisen koulutusluokituksen perustavaa laatua olevamuutos 1998–1999 aiheuttaa aikasarjassa valitettavan katkon.Kuvio 5. Koulutuksen tuotto vuositasolla, 1984–2001.1211Koulutuksen tuotto (%)109876543Kaikki palkansaajatKokoaikaiset palkansaajat2198419851986198719881989199019911992199319941995199619971998199920002001Vuosien 1984–1998 tulokset perustuvat vanhaan viralliseen koulutusluokitukseen,vuosien 1998–2001 tulokset uuteen viralliseen koulutusluokitukseen.105

106Vanhaan koulutusluokitukseen perustuen koulutuksen tuottoon kokoaikaisessa työsuhteessa olevilla jatkuvasti liikkunut 9 ja 10prosentin välillä. Kaikkien ja kokoaikaisten palkansaajien tuottoasteetalkoivat erkaantua vasta 1990-luvun alun lamavuosien jälkeen.Toisin sanoen osa-aikaisten koulutusinvestoinneistaan saama hyötyheikkeni verrattuna samanpituisen koulutuksen suorittaneisiin kokopäivätyötätekeviin. Uuden koulutusluokituksen mukaan koulutuksentuotto on huomattavasti alhaisempi, mutta pudotus näyttääkuitenkin selittyvän ensisijaisesti luokituksen muutoksella. Koulutusinvestointienpalkitseminen Suomen työmarkkinoilla ei siis näytähuonontuneen kohti uutta vuosituhatta, vaan se on pysynyt vähintäänkinmuuttumattomana eli kansainvälisesti verrattuna varsinkorkealla tasolla.Palkansaajien jaottelu sukupuolen mukaan osoittaa, että tuottoasteenvähäinen vaihtelu viimeisten vuosikymmenien aikana johtuuenimmäkseen miesten ja naisten tuottojen vastakkaissuuntaisesta kehityksestä(kuvio 6). Sukupuolten välinen tuottoero kaventui 1990-luvun alussa olemattomiin mutta laajeni 1990-luvun puolivälin jälkeenensin naisten, sitten miesten eduksi. Vuoteen 2001 mennessämiesten ja naisten tuottoero oli uudestaan supistunut olemattomiinmutta vain kokoaikaisten palkansaajien osalta. Kaikkia naisia koskevatuotto on 1990-luvun alun laman jälkeen selvästi alittanut niinmiesten kuin myös kokoaikaisten naisten tuoton. Kaikkien ja kokoaikaistenpalkansaajien tuottojen ero kuviossa 5 selittyy siis osaaikaistennaisten koulutuksen tuottoasteen heikkenemisellä.Koulutusluokituksen muutos näyttää vaikuttaneen voimakkaamminmiesten kuin naisten tuottolukuihin. Yhdistettyinä vuoden1998 jälkeen tapahtuneisiin tuottoasteiden muutoksiin, vuoden2001 tuottotasot viittaavat – karkeasti arvioiden – siihen, ettämiesten tuottoaste on tippunut takaisin tasolle, jolla se on liikkunutviimeisten 20 vuoden aikana. Naisten tuottoaste sen sijaan on huomattavanpudotuksen jälkeen palautumassa 1990-luvun puolivälintasolle.Palkansaajien jako kolmeen ikäryhmään osoittaa, että koulutusinvestoinneistakoituva taloudellinen hyöty ainakin palkassa

Kuvio 6. Miesten ja naisten koulutuksen tuotto vuositasolla, 1984–2001.1211Koulutuksen tuotto (%)109876543MiehetNaiset (kaikki)Naiset (kokoaikaiset)2198419851986198719881989199019911992199319941995199619971998199920002001Vuosien 1984–1998 tulokset perustuvat vanhaan viralliseen koulutusluokitukseen,vuosien 1998–2001 tulokset uuteen viralliseen koulutusluokitukseen.Osa-aikaisia miehiä on niin vähän, että koulutuksen tuotto on kaikillaja kokoaikaisilla miehillä suurin piirtein samansuuruinen.mitattuna on miltei poikkeuksetta ollut suurin keskimmäisessä eli35–49-vuotiaiden ikäryhmässä. Eri-ikäisten palkansaajien tuottoaste-erotalkoivat kuitenkin selvästi kaventua kohti vuosituhannenvaihdetta. Tähän kehitykseen ovat kieltämättä olleet vaikuttamassamonet tekijät, kuten virallisen koulutusluokituksen uudistus, itsekoulutusjärjestelmään suunnatut muutokset (esimerkiksi ammattikorkeakoulujenperustaminen) sekä koulutetun työvoiman tarjonnanja kysynnän yhteensovittamisen vaikeudet. Silti sukupuoltenvälinen tuottoero on säilynyt nuorimmassa eli alle 34-vuotiaidenikäryhmässä, vaikka se näyttää hävinneen kahdessa vanhemmassaikäryhmässä. Osittain tämä saattaa johtua nuorten naisten katkonaisemmastatyöurasta, mikä on omiaan hidastamaan heidän koulutusinvestointiensavälittymistä palkkoihin. Tuottokuilua kasvattaamyös osa-aikaisten ja määräaikaisten työsuhteiden yleisyys erityisestinuorten naisten keskuudessa.107

ERIASTEISTEN TUTKINTOJEN ANTAMATPALKKAPREEMIOTEriasteisten lisätutkintojen tuottamat palkkapreemiot verrattuna perusasteenkoulutukseen tyytymiseen ovat ajanjaksolla 1984–2001kehittyneet kuvion 7 mukaisesti. Vuonna 1999 käyttöön otettu uusikoulutusluokitus vaikutti ensisijaisesti koulutusasteikon alemmanpään tutkintojen luokitteluun ja vain vähäisessä määrin korkeakoulututkintojenluokitteluun, mikä on nähtävissä myös kuviosta 7.Nykyjärjestelmässä keskiasteen tutkinnoksi luokiteltavien koulutusinvestointientuottama palkkapreemio verrattuna pelkkään peruskouluuntyytymiseen on suurin piirtein samaa luokkaa kuin vanhassajärjestelmässä alemman keskiasteen tutkinnoksi luokiteltujenkoulutusinvestointien antama lisätuotto. Vastaavasti nykyjärjestelmänKuvio 7. Eriasteisten tutkintojen antama lisätuotto verrattuna perusasteen koulutukseentyytymiseen vuosina 1984–2001.120110100Ylempi korkeakoulututkintoVirallisen koulutusluokituksenmuutosTutkijakoulutusTutkinnon lisätuotto (%)9080706050403020100Alempi korkeakoulututkintoAlin korkea-asteYlempi keskiasteAlempi keskiasteKeskiaste198419851986198719881989199019911992199319941995199619971998199920002001108Tutkijakoulutuksen suorittaneita koskevia tuloksia ei esitetävuosien 1984–1998 osalta pienen havaintomäärän takia.

alimman korkea-asteen tutkintojen palkkapreemio näyttää pudonneenlähelle vanhan järjestelmän ylemmän keskiasteen tutkinnoistasyntyneen lisätuoton tasoa. Korkeakoulututkintojen kohdalla koulutusluokituksenuudistus ei ole nähtävästi aiheuttanut selvää tuottoasteentasomuutosta.Yleisesti ottaen eriasteisten lisätutkintojen tuottama palkkapreemioosoittaa laskevaa trendiä. Ylempien korkeakoulututkintojenkohdalla lievästi aleneva trendi näyttää jatkuneen uuden vuosituhannenpuolelle. Alempien korkeakoulututkintojen sekä alimmankorkea-asteen eli opistoasteen tutkintojen kohdalla laskeva trendinäyttää sen sijaan pysähtyneen 1990-luvun jälkipuoliskolla ja jälkimmäistenosalta jopa kääntyneen lievään nousuun vuosituhannenvaihtuessa. Keskiasteen tutkinnosta syntyvä lisätuotto on, kuten joyllä todettiin, asettunut vanhan luokitusjärjestelmän alemman keskiasteentutkinnon suhteellisen vaatimattomalle tasolle ja näyttäämyös omaksuneen sen satunnaisesti vaihtelevan mutta pidemmälläaikavälillä tasaisen, ammatillisen peruskoulutuksen hankkimiseenheikosti kannustavan kehityksen.Erikseen miehille ja naisille lasketut eriasteisten tutkintojen palkkapreemioton esitetty kuvioissa 8 ja 9. Kuten koulutuksen vuosissamitattu tuotto, myös eriasteiset lisätutkinnot antavat miehille ja naisilleerisuuruiset tuotot. Tarkemmin sanottuna, naisten palkkapreemioon kaikilla koulutusasteilla miesten palkkapreemiota pienempi.Tyypillisesti samanpituinen koulutus hyödyttää siis miehiä enemmänkuin naisia.Lisäksi eriasteisista lisätutkinnoista syntyvät tuotot ovat eri sukupuolillakehittyneet varsin eri tavalla. Ylemmän korkeakoulututkinnonmiehille antama palkkapreemio pieneni 1980-luvulla mutta onsen jälkeen muuttunut vain vähän. Naisilla vastaava palkkapreemioon vaihdellut aika lailla viimeisten 20 vuoden aikana mutta oli edelleenvuosituhannen vaihtuessa suurin piirtein samalla tasolla kuin1980-luvulla. Alemman korkeakoulututkinnon kohdalla kehitys onollut vastakkainen siinä mielessä, että miehillä tämän asteen lisätuottooli vuosituhannen vaihtuessa palannut 1980-luvun tasolleen. Naisillasen sijaan tämän asteen palkkapreemio on tarkasteluperiodilla109

Kuvio 8. Eriasteisten tutkintojen miehille antama lisätuotto verrattuna perusasteen koulutukseentyytymiseen vuosina 1984–2001.Tutkinnon lisätuotto (%)1201101009080706050403020100Ylempi korkeakoulututkintoAlempi korkeakoulututkintoAlin korkea-asteYlempi keskiasteAlempi keskiasteVirallisen koulutusluokituksenmuutosKeskiaste198419851986198719881989199019911992199319941995199619971998199920002001Pienen havaintomäärän takia tutkijakoulutuksen suorittaneitamiehiä koskevia tuloksia ei esitetä kuviossa.110heikentynyt huomattavasti. Silmiinpistävää on erityisesti se, että alenevatrendi voimistui ammattikorkeakoulujen perustamisen jälkeen.Miehillä vaikutus näyttää pikemminkin olleen päinvastainen.Alimman korkea-asteen eli opistoasteen tutkinnon antama lisätuottoon supistunut sekä miehillä että naisilla ja etenkin 1990-luvunalun lamavuosien jälkeen. Yhteistä molemmille sukupuolille onmyös se, että tämän koulutusastetason tuottama taloudellinen hyötypalkassa mitattuna kääntyi nousuun vuosituhannen vaihtuessa, naisillavoimakkaammin kuin miehillä. Alimmilla koulutusasteilla ei olenähtävissä mitään selvää trendiä kummankaan sukupuolen kohdalla,lukuun ottamatta vanhan luokituksen ylemmän keskiasteen tutkintojentasaisesti pienenevää tuottoa.Ajoittain varsin pieneksi tippuvan havaintomäärän vuoksi vastaavaapitkän aikavälin tarkastelua ei ole mielekästä suorittaa eri-ikäisillepalkansaajille. Todettakoon lyhyesti, että vuosituhannen vaihdetta

Kuvio 9. Eriasteisten tutkintojen naisille antama lisätuotto verrattuna perusasteen koulutukseentyytymiseen vuosina 1984–2001.Tutkinnon lisätuotto (%)1201101009080706050403020100Ylempi korkeakoulututkintoAlempi korkeakoulututkintoAlin korkea-asteYlempi keskiasteAlempi keskiasteVirallisen koulutusluokituksenmuutosKeskiaste198419851986198719881989199019911992199319941995199619971998199920002001Pienen havaintomäärän takia tutkijakoulutuksen suorittaneitanaisia koskevia tuloksia ei esitetä kuviossa.kuvaavien tuloksien mukaan nuorimmalle ikäryhmälle eli alle 35-vuotiaille eripituisista koulutusinvestoinneista syntyvät palkkapreemiotovat vahvistuneet (verrattuna pelkkään peruskouluun tyytymiseen)samalla, kun heitä vanhempien ikäryhmien vastaavat lisätuototovat säilyneet ennallaan tai heikentyneet. Erisuuntaisten muutostenseurauksena nuoret onnistuivat kuromaan kiinni vanhempien ikäluokkienetumatkan.Myös tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, että nuorintaikäryhmää koskevat tulokset heijastavat pikemmin peruskoulunvarassa olevien nuorten heikentynyttä palkka-asemaa kuin nuortensuorittamien korkeakoulututkintojen kasvavaa ”arvostusta” suomalaisillatyömarkkinoilla. Lisäksi ikäryhmien jaottelu sukupuolenmukaan paljastaa varsin suuria eroja miesten ja naisten välillä muttamyös eri-ikäisten naisten välillä. Eniten erottuvat alle 35-vuotiaatnaiset, joilla eriasteisten tutkintojen antama lisätuotto usein jää se-111

112kä samanikäisten miesten että heitä vanhempien naisten vastaavantuottoasteen alapuolelle.Todettakoon lopuksi, että eriasteisten tutkintojen antamien palkkapreemioidenkehitys muistuttaa voimakkaasti koulutusryhmienpalkkaetujen kehitystä. Vaikka muodollinen koulutus selittää vainpienen osan työmarkkinoilla esiintyvistä palkkaeroista, sen selitysvoimaon siis huomattava verrattuna useimpiin muihin palkkatasoon jasiten palkkaeroihin vaikuttaviin taustatekijöihin. Eri taustatekijöidenyhteenlasketussa palkkavaikutuksessa koulutusinvestoinneista syntyväpalkkapreemio kuitenkin häviää palkkaeroja kaventaville taustatekijöille.Tämä ilmenee siitä, että koulutusryhmien todelliset palkkaerotovat kauttaaltaan pienemmät kuin eriasteisten tutkintojen tuottamatpalkkapreemiot. Toisin sanoen koulutustuottojen ja todellisten palkkaerojenmuutosten välillä näyttää vallitsevan paljon kiinteämpi yhteyskuin koulutustuottojen ja palkkojen tasojen välillä.Tulos toistuu, kun palkansaajat jaetaan sukupuolen ja iän mukaan,joskin eri voimakkuudella. Merkillepantavaa on erityisesti se, ettäpalkkaerojen ja tuottoasteiden muutokset näyttävät seuraavan toisiaantiiviimmin naisten kuin miesten kohdalla, eli naisten palkkojenkehitys tuntuu reagoivan herkemmin työvoiman koulutustasossa tapahtuviinmuutoksiin.Toinen huomionarvoinen tulos on se, että eriasteisten tutkintojenpalkkapreemioiden ja koulutusryhmien todellisten palkkaerojenvälinen kuilu vaihtelee sekä ikäryhmittäin että koulutusasteittain.Alemmilla koulutusastetasoilla kuilu on huomattava erityisestikahdessa vanhemmassa ikäryhmässä, korkeakouluasteilla erityisestinuorimmassa ikäryhmässä. Myös tämä vertailu kielii varsinkin nuorimmassaikäryhmässä vuosituhannen vaihteessa tapahtuneista tarjonnanja kysynnän muutoksista sekä näiden vaikutuksesta eripituisenkoulutuksen suorittaneiden nuorten suhteelliseen ”hintaan”suomalaisilla työmarkkinoilla: vailla ammatillista koulutusta olevienheikkenevästä työmarkkina- ja palkka-asemasta, ammatillisen perustutkinnonsuorittaneiden kasvavasta kysynnästä ja nousevastahinnasta sekä korkeakoulutettujen kasvavasta kysynnästä mutta alenevastahinnasta.

ERIASTEISISSA KOULUTUSRYHMISSÄESIINTYVÄT PALKKAEROTSuomesta on yllättävän vähän perustietoa palkka- ja tuloerojen eriosatekijöistä. Nykyinen suppea tutkimustieto viittaa siihen, että eriasteistenkoulutusryhmien – kuten muidenkin palkansaajaryhmittelyjen– sisäiset palkkaerot ovat ajan kuluessa muodostuneet koulutusryhmienvälisiä palkkaeroja huomattavasti tärkeämmäksi palkka- jatuloerojen selittäjäksi meillä niin kuin myös monessa muussa kehittyneessämaassa.Palkkojen koulutusryhmittäistä vaihtelua (hajontaa) voidaantarkastella useaa erilaista mittaria hyödyntäen. Suuri- ja pienipalkkaistensuhdeluvulla (P90/P10) mitattuna koulutusryhmien sisäisetpalkkaerot ovat vuosina 1984–2001 kehittyneet kuvion 10 osoittamallatavalla.Kuvio 10. Palkkojen vaihtelu eri koulutusryhmissä hyvin (P90) ja heikosti (P10) ansaitsevien palkkasuhteellamitattuna vuosina 1984–2001.3,5Kaikki palkansaajatP90/P10-palkkasuhde32,52Peruskoulun käyneetAlempi keskiasteYlempi keskiaste(Keskiaste 98–>)Alin korkea-asteAlempikorkeakoulututkinto1,5198419851986198719881989199019911992199319941995199619971998199920002001YlempikorkeakoulututkintoVähäisten havaintojen vuoksi (erityisesti vuotta 1999 edeltäviltä vuosilta)tutkijakoulutuksen suorittaneiden ryhmä on jätetty kuviosta pois. Koulutusryhmät,joissa palkkaerot osoittavat selvää kasvua, on kuviossa piirretty ehjällä käyrällä.

114Kuvion pohjalta voidaan todeta, että palkkahajonta on kohti vuosituhannenvaihdetta kasvanut merkittävästi koulutusasteikon ääripäissä,eli toisaalta enintään peruskoulun käyneiden ja toisaalta korkeakoulututkinnonsuorittaneiden palkansaajien keskuudessa. Näidenkahden koulutusryhmän suhteellisen palkka-aseman heikkenemiseennäyttää siis myös liittyneen varteenotettavia muutoksia ryhmien sisäisissäpalkkaeroissa. Kun muilla koulutusasteilla ei ole havaittavissamitään selkeästi nousevaa tai alenevaa trendiä, ovat näiden koulutusryhmienväliset erot palkkahajonnan suhteen kärjistyneet.Vuosituhannen vaihteessa eriasteisten koulutusryhmien sisälläesiintyvä palkkojen vaihtelu oli siis suurin koulutusasteikon ääripäissäja pienin sen keskiosassa. Koulutusryhmät muodostivat tavallaanU-muotoisen käyrän, joka itse asiassa toistui sekä miehillä että naisilla.Näkyvin ero sukupuolten välillä on siinä, että naisten U-käyräon matalampi (koska eri koulutusryhmissä esiintyvät palkkaerot ovatkauttaaltaan pienemmät naisten kuin miesten keskuudessa) muttajyrkempi kuin miesten (koska palkkahajonta vaihtelee koulutusryhmienvälillä enemmän naisilla kuin miehillä).Eriasteisten koulutusryhmien palkkahajonnan muodostama U-käyrä toistuu kaikissa ikäryhmissä. Yhteistä ikäryhmille on myös se,että U-muoto on tarkasteluperiodilla kärjistynyt, joskin eri suhteissa.Eriasteisten koulutusryhmien sisäiset palkkaerot ovat kasvaneet enitennuorimmassa ikäryhmässä ja erityisesti vailla ammattitutkintoaolevien sekä korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten keskuudessa.Tämän kehityksen myötä ikäryhmien väliset erot ovat kasvaneetalemmilla koulutusastetasoilla (koska heikosti koulutettujennuorten suuret palkkaerot ovat kasvaneet entisestään) mutta kaventuneetylemmillä koulutusastetasoilla (koska korkeakoulututkinnonsuorittaneiden nuorten palkkaerot ovat nopeasti muuttumassa yhtäsuuriksi kuin heitä vanhemmissa palkansaajaryhmissä).Toinen eriasteisten koulutusryhmien palkkahajonnan mittari onGini-kerroin, joka samalla lienee yleisimmin käytetty eriarvoisuudenmitta. Se painottaa muutoksia palkkajakauman keskiosassa eli siinäosassa, johon enemmistö palkansaajista tyypillisesti sijoittuu. Ginikerroinei ole siksi yhtä herkkä kuin P90/P10-palkkasuhdemittari,

joka mittaa muutoksia palkkajakauman ääripäissä. Yhdessä hajontamittarientulokset antavat näin ollen käsityksen siitä, ovatko koulutusryhmiensisäiset palkkaerot muuttuneet pelkästään koulutusryhmänpalkkajakauman ääripäiden eli sen suuri- ja pienipalkkaistenvälillä vai ovatko muutokset koskettaneet yhtä lailla palkkajakaumankaikkia osia. Koska Gini-kerroin tuottaa pitkälti saman yleiskuvankuin P90/P10-palkkasuhdemittari (kuvio 10 edellä), voidaan päätellä,että koulutusryhmien sisäiset palkkaerot ovat laajentuneet niinryhmien hyvin ja heikosti ansaitsevien välillä kuin myös kahdenääripalkkatason väliin sijoittuvien palkansaajien keskuudessa.KOULUTUKSEN TUOTTOA YMPÄRÖIVÄ VAIHTELUYllä esitetyt koulutusvuosien ja -asteiden tuottoasteet kertovat koulutusinvestointienyksilöille keskimäärin antaman tuoton suuruuden.Niinpä koulutuksen keskimääräinen tuotto vuositasolla mittaa sentaloudellisen hyödyn (tulevan palkkatason nousun muodossa), jokayksilöille tyypillisesti koituu yhdestä lisävuodesta koulussa. Tätäkeskimääräistä tuottoa voidaan siis pitää eräänlaisena odotusarvona.Todellisuudessa se ei kuitenkaan välttämättä toteudu kaikkien osalta,eli jokainen lisäkoulutusvuoteen investoiva yksilö ei tule saamaaninvestoinnilleen täsmälleen samaa tuottoa. Samanpituisesta koulutuksestahuolimatta yksilöiden palkkataso – ja siten heidän sijoittumisensapalkkajakaumassa eli heidän suhteellinen palkka-asemansa– saattaa vaihdella merkittävästi. Tämä tilanne syntyy, jos jotkutpystyvät jostain syystä hyödyntämään samaa koulutusta työelämässäparemmin kuin toiset. Sama koulutusinvestointi voi siis antaa erituoton erilaisille yksilöille.Tietylle koulutusvuosimäärälle tai koulutusastetasolle laskettutuotto saattaa siis peittää alleen huomattavaakin vaihtelua keskiarvoksitulkittavan luvun ympärillä. Tämä vaihtelu kielii siitä, että koulutusinvestointeihinsisältyy riskiä – mitä enemmän vaihtelua, sitäenemmän riskiä. Toisaalta voi myös olla niin, että saman koulutuksensuorittaneiden väliset palkkaerot ovat suuret siitä huolimatta, ettäkoulutuksen tuotto ei juuri vaihtele yksilöiden välillä. Tällöin kou-115

116lutusryhmän sisällä esiintyvät palkkaerot selittyvät ensisijaisesti muillayksilöön ja hänen työhönsä liittyvillä tekijöillä. Koulutuspolitiikankeinoin pystytään tässä tapauksessa vaikuttamaan vain heikosti koulutusryhmänsisäisiin palkkaeroihin. Kääntäen, koulutuspolitiikallaei kasvateta (mutta ei myöskään kavenneta) samaan koulutukseeninvestoineiden yksilöiden välisiä palkkaeroja.Tulokset osoittavat, että koulutuksen vuosissa mitatun tuottoasteenympärillä on jatkuvasti esiintynyt varsin paljon vaihtelua. Toisin sanoen,yhden lisäkoulutusvuoden palkkavaikutus ei ole ollut kaikilla sama,vaan tyypillisesti se on kasvanut palkkatason noustessa. Työelämässämyös muutoin hyvin pärjäävät ovat siis onnistuneet hyödyntämäänkoulutusinvestointejaan muita enemmän. Vastaavasti myös muutointyömarkkinoilla heikosti sijoittuvat ovat hyötyneet koulutusinvestoinneistaankeskimääräistä huonommin. Sama koulutusinvestointi ei olepystynyt vahvistamaan kaikkien suhteellista palkka-asemaa samassamäärin. Koulutusinvestointeihin liittyy riski, joka on omiaan kasvattamaanmyös samaan koulutukseen sijoittavien välisiä palkkaeroja.Vaikka keskimääräisen tuottoasteen ympärillä on viimeisten 20vuoden aikana esiintynyt huomattavaa vaihtelua, tämä ei suinkaantarkoita sitä, että vaihteluväli sinänsä tai sen ”asettuminen” keskiarvonympärille olisivat pysyneet muuttumattomina. Yhtäältä vaihteluvälion kaventunut kohti vuosituhannen vaihdetta, eli koulutusinvestointeihinliittyvä riski näyttäisi siis pienentyneen siirryttäessäuudelle vuosituhannelle, ja toisaalta suhteellinen tuottoetu on välilläpainottunut palkkajakauman ylempään päähän, välillä sen alempaanpäähän. Koulutuksen tuottoasteen muutos palkkatason noustessa onsiis ajoittain ollut suurempi palkkajakauman alapäässä kuin sen yläpäässä,ja ajoittain tilanne on ollut päinvastainen.Jos lisäkoulutusvuoden antama tuotto on hyvin erisuuruinen keskipalkkatasonalapuolelle sijoittuvien keskuudessa, myös muutoin heikoimmintyöelämässä pärjäävät hyötyvät vähiten lisäkoulutukseen investoimisesta.Koulutusinvestointeihin liittyvä tuottoriski on siis suurinniillä yksilöillä, jotka eniten kaipaisivat lisäkoulutusta. Tämä epäsuhdevallitsi erityisesti 1990-luvun alun laman jälkeisinä vuosina, jolloinkoulutuksen tuottoero oli suurin nimenomaan palkkajakauman alem-

massa päässä. Palkkajakauman ylemmässä päässä koulutuksen tuotto eijuuri poikennut lisäkoulutusvuoden keskimäärin antamasta tuotosta.Päinvastaisessa tilanteessa tuottoerot syntyvät valtaosin siitä, ettätuottoaste nousee ripeästi palkkajakauman ylemmässä päässä muttaon lähes muuttumaton eli hyvin lähellä keskimääräistä tuottoastettakeskipalkan alapuolelle sijoittuvilla. Tämä myös muutoin työelämässähyvin pärjääviä suosiva tilanne vallitsi 1980-luvun puolivälissä jauudestaan vuosituhannen vaihtuessa, joskin lievemmässä muodossa.Vuonna 2001 hyvin ansaitsevien koulutusvuosissa mitattu tuottoasteoli yli 8 prosenttia, kun se pienipalkkaisilla oli noin 7 prosenttia,keskivertopalkansaajan tuottoasteen ollessa 7,4 prosenttia.Myös tässä yhteydessä palkansaajien jako sukupuolen mukaanpaljastaa merkittäviä eroja miesten ja naisten välillä. Vuosituhannenvaihteessa alimman ja korkeimman tuottoasteen erotus oli naisilla yliprosenttiyksikön luokkaa. Miehillä vastaava ero oli selvästi pienempi.Sen lisäksi, että koulutusinvestointien tuottoriski on naisilla tyypillisestisuurempi kuin miehillä, se myös jakautuu naisilla ja miehilläeri tavalla. Miehillä riski käyttäytyy samalla tavalla kuin kaikkienpalkansaajien kohdalla eli kasvaa läpi koko palkkajakauman. Työelämässäkeskimääräistä huonommin pärjäävät miehet hyötyvät siismyös koulutusinvestoinneistaan keskimääräistä heikommin. Koulutusinvestoinnitsiksi kasvattavat samanpituisen koulutuksen suorittaneidenmiesten välisiä palkkaeroja.Naisilla sen sijaan vaikuttaa rinnakkain kaksi efektiä: lisäkoulutusvuoteeninvestoiminen pienentää palkkaeroja palkkajakaumanalemmassa päässä mutta laajentaa niitä merkittävästi sen ylemmässäpäässä. Miehille tyypillinen tilanne siis toistuu naisilla mutta pelkästäänkeskipalkkatason yläpuolelle sijoittuvien naisten keskuudessa.Työelämässä keskimääräistä huonommin pärjäävillä naisilla lisäkoulutuksestasyntyvä palkkahyöty jakautuu päinvastoin, eli eniten lisäkoulutuksentarpeessa olevat saavat myös keskimääräistä paremmantuoton. Naisilla siten erottuu pitkälti sama U-muotoinen käyrä kuinpalkkahajonnan tarkastelun yhteydessä, kun lisäkoulutusvuoden antamatuotto on pienin palkkajakauman keskiosassa ja kasvaa kohtipalkkajakauman ääripäitä ja varsinkin sen ylintä päätä (P90).117

Palkansaajien jaottelu kolmeen ikäryhmään vuorostaan paljastaa,että koulutuksen tuoton ympärillä esiintyvä vaihtelu on nuoremmillaja vanhemmilla varsin erilainen. Vuosituhannen vaihteessa miehille jahyvin pärjääville naisille yllä todettu tyypillinen tilanne toistuu kaikissakolmessa ikäryhmässä mutta voimakkaammin kahdessa vanhemmassakuin nuorimmassa ikäryhmässä. Toisin sanoen koulutusinvestointientuottoriski kasvaa iän myötä. Tulos luonnollisesti kertoo työelämässävastaan tulevien mahdollisuuksien ja tehtyjen valintojen huomattavastavaikutuksesta myös koulutusinvestoinneista koituvaan hyötyynainakin palkassa mitattuna. Mutta tuloksen voidaan myös ajatella kertovaneri-ikäisten kannusteista hankkia lisäkoulutusta. Näin tulkittuinatulokset viestittävät, että lisäkoulutukseen investoimisesta hyötyvätvähiten ne yli 35-vuotiaat, jotka sijoittuvat palkkajakauman alapäähänja jotka suhteellisen heikon työmarkkina-asemansa takia olisivat todennäköisestieniten uudelleen- ja jatkokoulutuksen tarpeessa.Yleisesti ottaen yksilöiden taloudellinen hyöty (palkassa mitattuna)koulutusinvestoinneistaan vaihtelee siis huomattavasti myössilloin, kun he ovat investoineet samanpituiseen koulutukseen. Samamäärä koulutusvuosia antaa toisille suuremman tuoton kuin toisille.Sama koulutus ei pysty takaamaan samapalkkaisuutta. Suhteellinenpalkka-asema määräytyy myös monen muun tekijän pohjalta, ja tämävaikutus näyttää voimistuvan iän myötä.ERIASTEISTEN TUTKINTOJEN ANTAMIENPALKKAPREEMIOIDEN YMPÄRILLÄ ESIINTYVÄVAIHTELUSaman harjoitelman toistaminen eri koulutusastetasoille antaa käsitykseneriasteisten tutkintojen antamien lisätuottojen (palkkapreemioiden)ympärillä esiintyvästä vaihtelusta eli tuottoriskistä. Vuosituhannenvaihteessa vallinnut tilanne käy ilmi kuviosta 11. 81188 Vuosia 1999–2001 koskevat tulokset ovat hyvin samansuuntaiset. Kokonaishavaintojensuhteellisen pienen määrän takia vastaavia tuloksia ei ole mielekästä esittää vuotta 1999edeltäville vuosille.

Kuvio 11. Perusasteen jälkeisten eriasteisten lisätutkintojen tuottaman palkkapreemionympärillä esiintyvä vaihtelu (tuottoriski), 2001.Tutkinnon lisätuotto (%)1101009080Ylempi korkeakoulututkinto7060 Alempi korkeakoulututkinto5040Alin korkea-aste3020Keskiaste100P10 P25 P50 P75 P90P10 = vain 10 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa vähemmän;P25 = 25 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa vähemmän;P75 = 25 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa enemmän;P90 = vain 10 % palkansaajista ansaitsee tätä palkkatasoa enemmän.Kuvioon piirretyt käyrät kertovat, miten eriasteisten lisätutkintojensuorittamisesta syntyvä palkkapreemio (verrattuna perusasteen koulutukseentyytymiseen) vaihtelee palkkajakauman eri pisteissä eli senmukaan, minkä suhteellisen palkka-aseman yksilö on suorittamallaankoulutuksella saavuttanut. Peräkkäisten koulutusastekäyrien vertailuvuorostaan antaa käsityksen siitä, missä määrin palkkajakauman eripisteisiin sijoittuvien yksilöiden palkassa mitattu hyöty kehittyisi, joshe investoisivat astetta pidempään koulutukseen. Vaakasuora käyräsiten kertoo, että astetta korkeampi tutkinto hyödyttää kaikkia tasavertaisestieli jokainen saa koulutusinvestoinnistaan likimain samanlisätuoton. Näin ollen lisäinvestoinnit eivät vaikuta samanpituisenkoulutuksen suorittaneiden välisiin palkkaeroihin. Ylöspäin suuntautuvakäyrä osoittaa, että koulutusinvestointi antaa keskimääräistäkorkeamman lisätuoton myös muutoin työelämässä hyvin pärjäävilleja siksi samalla kasvattaa samanpituisen koulutuksen suorittaneidenvälisiä palkkaeroja. Aleneva käyrä viittaa päinvastaiseen tilanteeseen.119

120Niinpä keskiasteen tutkinnon suorittamisella osoittautuu olevanselvästi positiivisempi vaikutus palkkajakauman alemmilla kuin senylemmillä tasoilla: tämän asteen tutkinnon suorittamisesta syntyvä lisätuottoon pienipalkkaisilla keskimäärin runsaat 10 prosenttia (P10)mutta jää korkeapalkkaisilla (P90) noin puoleen tästä. Toisin sanoen,pelkällä peruskoululla kaikkein heikoimmin työelämässä pärjääväthyötyisivät eniten ammatillisen perustutkinnon hankkimisesta.Sama yleiskuvio toistuu alimman korkea-asteen eli opistoasteentutkintojen kohdalla. Myös tämän asteen tutkinnon suorittaminenantaa korkeamman tuoton palkkajakauman alapäähän kuin sen yläpäähänsijoittuville. Kun alimman korkea-asteen tutkinnon tuottamapalkkapreemio suhteessa peruskouluun tyytymiseen nouseepalkkajakauman alimmassa päässä lähes 40 prosenttiin, se jää noin10 prosenttiyksikköä pienemmäksi palkkajakauman toisessa ääripäässä(P90). Toisin sanoen, heikoimmin työmarkkinoilla menestyväthyötyisivät suhteellisesti eniten peruskoulun jälkeisestä ammattikoulu-tai ammattiopistotasoisen tutkinnon suorittamisesta.Kuvio muuttuu, kun siirrytään tarkastelemaan korkeakoulututkintooninvestoimisesta syntyvää palkkapreemiota. Alemman korkeakoulututkinnonsuorittaminen näyttää vaikuttavan hyvin samallatavalla läpi koko palkkajakauman. Tällä asteella lisätutkinnon suorittaminensiis hyödyttää kaikkia tasavertaisesti eikä alempien korkeakoulututkintojenlisääminen siten näyttäisi vaikuttavan koulutusryhmänsisäisiin palkkaeroihin.Sen sijaan ylempi korkeakoulututkinto tuottaa huomattavastisuuremman taloudellisen hyödyn palkkajakauman yläpäähän kuinsen alapäähän sijoittuville. Vuosituhannen vaihteessa tämän asteentutkinnon suorittamisesta syntyvä palkkapreemio (suhteessa pelkkäänperuskouluun) oli lähes 20 prosenttiyksikköä suurempi palkkajakaumanylimmässä päässä (P90) kuin sen alimmassa päässä (P10).Ylempien korkeakoulututkintojen lisääminen siten siirtää kasvavanosan työvoimasta koulutusryhmään, jolle ovat ominaisia erisuuruisetpalkkapreemiot, jotka lisäksi suosivat myös muutoin työmarkkinoillahyvin pärjääviä. Tämä tietää kasvavia palkkaeroja niin ylemmänkorkeakoulututkinnon suorittaneiden keskuudessa kuin työmark-

kinoilla yleisemminkin. Erityisesti tämän koulutusasteen valintaanliittyy siis huomattava tuottoriski. Ei ole myöskään poissuljettua, ettäkoulutusinvestointien voimakas lisääminen tällä asteella on kasvattanuttätä tuottoriskiä entisestään.Palkansaajien jako sukupuolen mukaan paljastaa, että yllä todettukeskiasteen tutkinnon suorittamisesta koituva lisähyöty koskee ensisijaisestinaisia. Pelkällä peruskoululla työelämässä heikosti pärjääviänaisia kannattaa siis kannustaa hankkimaan keskiasteen tutkinto. Jopelkällä peruskoululla suhteellisen hyvän palkka-aseman saavuttaviennaisten kannusteet jatkaa koulutuksessa ovat sen sijaan olemattomat.Miehillä keskiasteen tutkinnon suorittaminen (verrattuna perusasteenkoulutukseen tyytymiseen) johtaa palkkojen tasokorotukseen,joka koskee kaikkia samalla tavalla.Samansuuntaisia loppupäätelmiä on tehtävissä alimman korkea-asteenlisätutkinnon suhteen. Myös tämän asteen tutkintoon investoiminenantaa selvästi korkeamman tuoton palkkajakauman alempaankuin sen ylempään päähän sijoittuville naisille. Pelkällä peruskoulullatyömarkkinoilla heikosti pärjäävien naisten kannattaisi siis investoidavähintään keskiasteen mutta mieluiten alimman korkea-asteen tutkintoon.Miehillä koulutusuran jatkaminen opistotasolle hyödyttääkaikkia samassa määrin jättäen siten ryhmän palkkaerot ennalleen.Miesten kohdalla kuvio säilyy aina alempien korkeakoulututkintojentasolle asti, eli myöskään tämän asteen koulutusinvestoinnit eivätnäytä johtavan erisuuruisiin lisätuottoihin. Naisilla lisätuotto on alenevaeli koulutusryhmän palkkaeroja kaventava mutta vain palkkajakaumanalemmassa päässä. Sen ylemmässä päässä lisätuotto on kasvava, elityöelämässä myös muutoin keskimääräistä paremmin pärjäävät naisethyötyvät taloudellisesti enemmän tämän asteen tutkinnon suorittamisesta.Lisätuotto on itse asiassa samansuuruinen palkkajakaumanalimmassa (P10) ja ylimmässä (P90) päässä. Tämän asteen tutkintojenlisäämisen vaikutus palkkaeroihin riippuu siten siitä, ”minkä tyyppisiä”naisia tämän asteen koulutus ensisijaisesti houkuttelee.Ylempi korkeakoulututkinto tuottaa sekä miehillä että naisillahuomattavasti suuremman palkkapreemion palkkajakauman ylemmässäkuin sen alemmassa päässä. Tämän asteen tutkintoihin inves-121

toimisesta hyötyvät siis eniten myös muutoin työmarkkinoilla hyvinpärjäävät. Sukupuolesta riippumatta ylempään korkeakoulututkintooninvestoimiseen liittyy siis huomattava tuottoriski.Ikänäkökulman lisääminen tarkentaa yllä esitettyjä tuloksia entisestään.Merkillepantavaa on erityisesti se, että ylempien korkeakoulututkintojenkohdalla todettu kuvio toistuu kaikissa ikäryhmissä jakorostuu siirryttäessä nuorimmasta vanhimpaan ikäryhmään.KOULUTUSALAN MERKITYS122Koulutusalojen arvostus palkka- ja tuottoeroilla mitattuna vaihteleehuomattavasti eri koulutusastetasojen välillä. Tarkemmin sanottuna,tietty koulutusala saattaa suhteessa muihin koulutusaloihin tuottaahuomattavan palkkaedun ja palkkapreemion yhdellä koulutusasteellamutta hyvin pienen palkkahyödyn toisella koulutusasteella. Koulutusalantuottamat palkka- ja tuottoedut ovat myös eri sukupuolillavarsin erilaiset. Lisäksi tämä sukupuolten välinen erilaisuus vaihteleekoulutusastetasojen välillä.Koulutusalojen palkkavaikutuksen vaihtelu sekä koulutusasteenettä sukupuolen mukaan hankaloittaa yleiskuvan muodostamistapalkkojen ja koulutusalojen riippuvuudesta. Jos koulutuspoliittisinkeinoin halutaan vaikuttaa miesten ja naisten koulutusalojen valintaanja sitä kautta työmarkkinoiden voimakkaaseen jakoon mies- janaisvaltaisiin aloihin ja ammatteihin, samat toimenpiteet eivät siisvälttämättä päde kaikilla koulutusastetasoilla.Toisaalta tulokset osoittavat myös sen, että koulutusaste on koulutusalaahuomattavasti tärkeämpi palkka- ja tuottoerojen määrääjä.Toisin sanoen, vaikka sekä koulutusasteen että koulutusalan valintavaikuttaa merkittävästi tulevaan palkkatasoon, on koulutusaste koulutusalaaselvästi keskeisempi taustatekijä tässä yhteydessä. Lisäksitämä näyttää koskevan naisia vielä enemmän kuin miehiä.Merkityksetön koulutusala ei silti ole. Jos koulutusala otetaantarkastelussa huomioon, nousee koulutuksen tuotto sekä vuosissaettä asteilla mitattuna, eli lisätutkintoon investoiminen muuttuu entistäkannattavammaksi valinnaksi. Samalla kuitenkin kasvaa myös

koulutusinvestointien tuoton ympärillä esiintyvä vaihteluväli. Tämäkoskee erityisesti korkeakouluastetta, jossa koulutusinvestointeihinliittyvä tuottoriski suurenee entisestään. Koulutusalan valinta onsiis varteenotettava koulutusinvestointien tuottojen epävarmuuttalisäävä tekijä. Toisaalta tulos ei ole yllättävä ottaen huomioon koulutusalojenväliset palkka- ja tuottoerot ja näiden suuri vaihtelu sekäkoulutusasteen että sukupuolen mukaan.KESKEISIMMÄT TULOKSETKoulutuksen mikrotaloudelliset vaikutukset -tutkimuksen tärkeimmättulokset voidaan kiteyttää seuraavasti:• Koulutuksen (vuosissa mitattu) tuotto ei näytä huonontuneen 1990-luvun puolivälin jälkeen, vaikka koulutusinvestointeja on lisättyvähintään aikaisempaa tahtia. Pidempi koulutus on Suomessaedelleen yksilön kannalta hyvä sijoitus. Tuotossa 1990-luvun lopussasattunut tasopudotus selittynee valtaosin viralliseen koulutusluokitukseentehdyillä, perustavaa laatua olevilla muutoksilla.Toisaalta tulos peittää alleen huomattavia eroja eriasteisten tutkintojenantaman lisätuoton kehityksessä.• Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden palkansaajien suhteellinenosuus on kasvanut nopeasti. Samaan aikaan heidän palkkahyötynsä(verrattuna lyhyemmän koulutuksen suorittaneisiin)on heikentynyt sekä bruttoansioilla että tutkinnon antamalla lisätuotollamitattuna. Tähän on todennäköisesti ollut vaikuttamassauseampia eri tekijöitä. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneidenosuus on kasvanut voimakkaasti alle 35-vuotiaiden palkansaajienkeskuudessa. Kasvu on ollut erityisen nopeaa naistenkohdalla. Tästä on seurannut, että korkeakoulutettujen nuorten”hinta” työmarkkinoilla on laskenut, mikä on samalla heijastunutmyös heitä vanhempien kollegoiden palkkakehitykseen. Samaanaikaan ovat kasvaneet ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneidenkeskinäiset palkka- ja tuottoerot, kun tämän asteen tutkinnonsuorittamisesta ovat hyötyneet eniten myös muutoin työelä-123

124mässä hyvin pärjäävät yksilöt. Ylempään korkeakoulututkintooninvestoimiseen liittyy siis varteenotettava tuottoriski. Koulutusalanvalinta kasvattaa tätä tuottoriskiä entisestään.• Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden palkkahyöty verrattuna perusasteenkoulutukseen tyytymiseen on edelleen olematon sekä todellisillapalkkaeroilla että koulutuksen tuottoasteella mitattuna.Toisaalta ikäryhmittäinen tarkastelu paljastaa, että niin keskiasteenkuin myös alimman korkea-asteen (eli opistoasteen) ammattitutkintojen”arvostus” suomalaisilla työmarkkinoilla on kasvanutmerkittävästi nuorten (alle 35-vuotiaiden) kohdalla. Kääntäen,pelkällä peruskoululla työelämään pyrkivien nuorten asema onheikentynyt entisestään. Kuitenkin vailla ammatillista tutkintoahuonoimmin työmarkkinoilla menestyvät nuoret näyttävät hyötyvänsuhteellisesti eniten ammattikoulu- ja ammattiopistotasoistentutkintojen suorittamisesta, mikä samalla vähentäisi heidäntyöttömyys- ja syrjäytymisriskiään.• Eripituisen koulutuksen suorittaneiden todelliset palkkaerot alittavatkoulutusinvestointien tuottamat palkkapreemiot. Lopullisiinpalkkaeroihin vaikuttavat koulutuksen ohella myös monetmuut tekijät, joista ainakin osa heikentää koulutusinvestointienpalkkaeroja kasvattavaa vaikutusta. Eriasteisten koulutusryhmientodellisten palkkaerojen ja tuottoerojen muutosten välillä näyttääesiintyvän huomattavasti kiinteämpi yhteys kuin niiden tasojenvälillä.

LIITE 1.Koulutusastejaottelu – määritelmät0 Esiaste: Koulutus annetaan päiväkodissa tai peruskoulussa pääsääntöisesti3–6-vuotiaille lapsille. 3 –6-vuotiaat päiväkotilapset luetaan esiopetuksenpiiriin sillä perusteella, että päiväkodit ovat laitoksia, joiden henkilöstöönkuuluu ammattikoulutuksen saanut opettajisto.1–2 Perusaste: kansakoulu, keskikoulu, peruskoulu. Alemman perusasteenkoulutus (aste 1) käsittää kansakoulun suoritukset. Ylemmän perusasteenkoulutukseen (aste 2) sisältyvät peruskoulun suoritus sekä aikaisempi keskikoulunsuoritus. Ylemmän perusasteen oppimäärän suoritus antaa jatkoopintokelpoisuudenlukio-opintoihin tai ammatilliseen koulutukseen.3 Keskiaste: ylioppilastutkinto, ammatillisen kouluasteen perustutkinnot,ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Keskiasteen pohjakoulutusvaatimuksenaon ylemmän perusasteen oppimäärän suorittaminen. Koulutus kestääpääsääntöisesti 2–3 vuotta eli yhteensä 11–12 vuotta peruskoulun alusta.Se antaa ammattipätevyyden ja mahdollistaa opintojen jatkamisen ammattikorkeakouluissaja tietyin ehdoin yliopistoissa. Keskiasteen koulutuksiksiluetaan mm. ylioppilastutkinnot, 1–3-vuotiset ammatilliset tutkinnot, ammatillisetperustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot(esim. lähihoitaja, sähköasentaja).5 Alin korkea-aste: opistoasteen ammatilliset tutkinnot. Koulutus kestääpääsääntöisesti 2–3 vuotta keskiasteen jälkeen eli yhteensä 13–14 vuottaperuskoulun aloittamisesta lukien. Alimman korkea-asteen koulutuksiksiluetaan mm. teknikon, agrologin, hortonomin, artenomin ja sairaanhoitajantutkinnot, jotka eivät ole ammattikorkeakoulututkintoja.6 Alempi korkeakouluaste: ammattikorkeakoulututkinnot ja vastaavat,yliopistojen alemmat korkeakoulututkinnot (kandidaatit). Koulutuksensuorittaminen vaatii 3–4 vuotta päätoimista opiskelua keskiasteen jälkeen.Alemman korkeakouluasteen tutkinnon suorittaminen antaa kelpoisuudensiirtyä ylemmälle korkeakouluasteelle, mutta ei tieteelliseen jatkokoulutukseen.Alempaan korkeakouluasteeseen luetaan ammattikorkeakoulututkinnotja alemmat korkeakoulututkinnot sekä mm. insinööri, metsätalousinsinöörija merikapteeni.125

7 Ylempi korkeakouluaste: yliopistojen ylemmät korkeakoulututkinnot(maisterit, diplomi-insinöörit, lääketiet. lis., erikoislääkärit). Ylemmän korkeakouluasteentutkinnon suorittaminen vaatii pääsääntöisesti 5–6 vuottapäätoimista opiskelua keskiasteen jälkeen. Tutkinnon suorittaminen antaavalmiudet tieteelliseen jatkokoulutukseen tutkijakoulutusasteella tai valmistaakorkean vaatimustason ammatteihin. Ylempään korkeakouluasteeseenluetaan ylemmät korkeakoulututkinnot (maisteritutkinnot) sekä myöslääkäreiden erikoistumistutkinnot.8 Tutkijakoulutusaste: lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Koulutuksensuorittaminen edellyttää itsenäisen ja julkaisukelpoisen tutkimustyön taiväitöskirjan tekemistä. Tutkinnot ovat tieteellisiä lisensiaatin ja tohtorintutkintoja.9 Koulutusaste tuntematonLähde: http://www.stat.fi/tk/tt/luokitukset/index_henkilo_keh.html126

LIITE 2.Koulutusalojen esimerkinomainen esittelyYleissivistävä koulutus: perusasteen ja keskiasteen yleissivistävä koulutus;ylioppilastutkinto.Kasvatustieteellinen ja opettajankoulutus: opettajankoulutus (opettajat);kasvatustieteen korkeakoulututkinto.Humanistinen ja taidealan koulutus: taidealan sekä käsi- ja taideteollisuudenkoulutus (esim. artesaani, artenomi); humanistinen, taide- jakulttuurialan ammattikorkeakoulututkinto; humanististen tieteiden kandidaatti;diplomikielenkääntäjä; ylemmän korkeakouluasteen taiteen, musiikin,kuvataiteen sekä teatteri- ja tanssialan koulutus; filosofian tutkinto(humanistinen ala), teologian tutkinto.Kaupallinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus: kaupan ja hallinnonkoulutus (esim. merkantti, merkonomi); tradenomi; kauppatieteellinen, yhteiskuntatieteellinenja oikeustieteellinen korkeakoulututkinto.Luonnontieteellinen koulutus: tietojenkäsittelyn koulutus (esim. datanomi);luonnontieteiden kandidaatti; filosofian korkeakoulututkinto (luonnontieteellinenala).Tekniikan koulutus: tekniikan keskiasteen peruskoulutus ja ammattitutkinto;teknikko; insinööri; diplomi-insinööri; arkkitehti; tekniikan lisensiaattija tohtori; filosofian tohtori (tekniikan ala).Maa- ja metsätalousalan koulutus: maa- ja metsätalousalan koulutus(esim. agrologi, hortonomi); maa- ja metsätalousalan korkeakoulututkinto.Terveys- ja sosiaalialan koulutus: terveys- ja sosiaalialan koulutus (esim.päivähoitaja, optikko, diakoni); terveys- ja sosiaalialan korkeakoulututkinto.Palvelualojen koulutus: palvelualojen koulutus (esim. tarjoilija, kosmetologi,vartija); restonomi; liikunta- ja sotatieteiden korkeakoulututkinto.Muu tai tuntematon koulutusalaLähde: http://www.stat.fi/tk/tt/luokitukset/index_henkilo_keh.html127

SITRANRAPORTTEJA60Tässä raportissa pohditaan koulutusinvestointien taloudellisia vaikutuksiatyömarkkinoilla, elinkeinoelämässä ja koko kansantaloudentasolla.Kirjan ensimmäisessä osassa analysoidaan sitä, miten koulutukseensijoittaminen vaikuttaa talouden tuottavuuteen ja kasvuun sekä yhteiskunnantulonjaolla mitattavaan tasa-arvoisuuteen. Toisessa osassa tutkitaankoulutusinvestoinneista yksilöille syntyvää taloudellista hyötyä.Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten lisääntynyt korkeakoulutuson vaikuttanut korkeakoulututkinnon suorittaneiden palkka-asemaansuhteessa vähemmän koulutettuihin. Lisäksi tarkastellaan korkeakoulututkinnonsuorittaneiden keskuudessa vallitsevia palkkaeroja.ISBN 951-37-4634-8 (nid.)ISSN 1457-571X (nid.)