1 - Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

Kymenlaakson ammattikorkeakouluTutkimusjulkaisu 20083Kotka ja Kouvolan seutu 2007Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja.Sarja B.

4JulkaisijaKymenlaakson ammattikorkeakouluKustantaja Kymenlaakson ammattikorkeakouluToimitusPekka Malvela ja Seppo RainistoTaittoKymenlaakson ammattikorkeakoulu, viestintäpalvelut, Tuija HelkiöPaino SOLVER palvelut Oy, Anjalankoski 12/2007ISSN 1239-9094ISBN 978-952-5681-14-7

SisällysRehtorin tervehdys 7The Rector’s Greeting 91 Ari Haapanen:Digma – tulevaisuustutkimusmenetelmä 112 Eeva-Liisa Kauhanen – Juhani Talvela:Incoterms 2000 – Toimituslausekkeiden käyttöeteläkymenlaaksolaisissa ulkomaankaupan yrityksissä 293 Seppo Rainisto:Brändit kansainvälisen liiketoiminnan menestystekijänä 454 Erkki Hämäläinen:Kymenlaakson logistiikkastrategiat kansainvälisessä liikenteessä 675 Pasi Tulkki:Oppimisympäristöt ja innovaatioiden ympäristöoppi 856 Samu Urpalainen:Voimalaitossimulaattorit – T & K -toimintaa ja opetusta 1017 Anneli Airola – Hilkka Dufva – Arja-Tuulikki Wilén:Kymenlaakson ammattikorkeakoulun hyvinvointialan T & K -toimintakansainvälistymisen kynnyksellä 1178 Merja Nurmi:Työyhteisöjen yhteisöllisyys työhyvinvoinnin edistäjänä 1299 Heli Paaso:Tunteiden säätelyn yhteys sosiaalisiin suhteisiin ja mielenterveyteen 14310 Iiris Salonen – Hilkka Dufva – Juhani Dufva – Eija Värri – Eeva Linkola:Asuinpaikan ilmanlaatu ja sairastavuus 1655

Rehtorin tervehdysSuurella ilolla voin esitellä yhteistyökumppaneillemmetällä kerralla Kymenlaakson ammattikorkeakouluntutkimusjulkaisun toisen numeron.Tutkimusjulkaisu 2008 sisältää kymmenen korkeatasoistaartikkelia ammattikorkeakoulummeosaamisen eri painopistealueilta: terveyden edistämisestä,logistiikasta ja kansainvälisestä liiketoiminnasta.Artikkelit käsittelevät myös osaamisrajojaylittäviä tutkimusaiheita, ja hyödyntävätnäin ammattikorkeakoulun monipuolisenosaamisen tuottamia mahdollisuuksia. Uusi profiloitumisemmeedistää hyödyllisten innovaatioidenkehittämistä erityisesti osaamisalueidenrajapinnoilla.Tavoitteemme on edelleen kehittää tutkimus- jakehittämistoimintaamme palvelemaan suoraanalueen, yritysten ja opetuksen tarpeita.Kiitän asiantuntijoitamme ja partnereitammehyvästä yhteistyöstä ja toivotan mitä parhaintamenestystä jatkossakin!Tutkimus- ja kehittämisterveisinRagnar LundqvistRehtori7

Rector’s GreetingsIt gives me great pleasure to present to our partnersin cooperation, this, the second issue in theKymenlaakso University of Applied Sciences researchpublication series.The 2008 research publication contains ten highlevelarticles from different focus areas of ouruniversity: the promotion of health, logisticsand international business. The articles also dealwith subjects outside the boundaries of researchfields, and are in this way utilise the university’sversatile knowledge production possibilities.Our new profile promotes the developing of usefulinnovations especially with the interfaces offields of knowledge.It is our objective to further develop research anddevelopment activities to directly serve the area,business and teaching needs.I would like to express my thanks to our internalexperts and our partners for their excellentcooperation and also wish every success for thefuture!Research and development regardsRagnar LundqvistRector9

1Digma –tulevaisuustutkimusmenetelmä11Ari HaapanenProjektipäällikkö, veneinsinööriari.haapanen@kyamk.fiKANSAINVÄLINEN LIIKETOIMINTA JA KULTTUURI

AbstractDIGMA – Future forecast methodKymenlaakson ammattikorkeakoulu, University of Applied Sciences has recently become one ofthe most significant actors in the boat industry of our country. We are well known for productinnovations and new ideas of production, and of course, not forgetting our unique education ofboat engineering in Finland.Finnish boat industry benefits from new innovations by using them in the fight against constantlyrising competition in markets. Companies have become aware of their R&D needs, and theyhave realised the need for design quality. Well designed concepts will create a call for new designproducts and opens new markets.In production, companies try to find new materials and methods to produce their products cheaperand faster, without forgetting environmental matters.Like other lines of business, the boat industry has noticed the need to develop methods for futureforecasting. There are many methods to forecast the future, but those all have the same problem:the usage is quite difficult and often it takes too much time. Therefore many small and mediumsizedenterprises cannot make comprehensive future studies. Our challenge in the Digma projectwas to create a new intensive and fast method to forecast future drivers for product design andcompany strategies. One of the main challenges was to combine design methods of industrialdesign and engineering design especially in the conception phase. The boat industry was a pilotenvironment in the project.The project started in October 2004 and finished in December 2006. The Digma project was aresearch project, which was funded by TEKES (the Finnish Funding Agency for Technology andInnovation), Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, University of Applied Sciences and 10 boatmanufacturing companies. The companies were Artekno-Metalli Oy, Heinlahden veistämö Oy,HT Lasertekniikka Oy, Khimaira Oy, MV-marin Oy, Planson Oy, Silver-Veneet Oy, Termalin Ky,Tristan-Boats Oy, and VA-Varuste Oy.As a result of the project, the Digma future forecast and conception method was tested in varioussub-projects for funding companies in the boat industry. It could be said that the method is fairlyuseful for creating new innovative concepts for future needs.13

JohdantoKymenlaakson ammattikorkeakoulusta on vähitellen alkanut muodostua yksi maamme merkittävistävenealan toimijoista. Alan toimijoiden piirissä verkostomme on muodostunut hyvinkinlaajaksi. Tunnettavuutemme on saavutettu innovatiivisilla ja uusilla ideoilla, sekä ainoana Suomessajärjestettävällä venealan insinöörikoulutuksella. Hyötyä innovatiivisella toiminnalla onalalla toimivien yritysten keskuudessa. On ymmärretty, että pitää pysyä kehityksen mukana, jottapysytään alati kasvavan kilpailun mukana. Yritysten kehitystarpeet tulevat sekä tuotannolliseltaettä itse tuotteiden puolelta. Varsinkin itse tuotteissa on havahduttu muotoilun merkitykseenja mahdollisuuteen, koska uusilla muodoilla ja innovaatioilla pyritään ennustamaan ja osittainluomaan uusien tuotteiden kysyntää ja markkinoita. Tuotannossa kehitys taas tähtää uusiin valmistusmenetelmiinja materiaaleihin, josta taas hyötynä on ympäristön huomioonottaminen jatuotantokustannuksien pieneneminen.Kuitenkin niin venealalla kuin muillakin aloilla tulevaisuuden ennustaminen on hyvin hankalaa.Sitä varten maailmalla on kehitelty lukuisia erilaisia ja toisistaan hieman poikkeavia menetelmiä,jolla ennustetaan tulevaa kehitystä. Mutta kaikissa ongelmana on toimintatavan abstraktisuus javaikeaselkoisuus. Tämän pohjalta T&K-yksikössämme, Kymidesignissä, syntyi tutkimushankeaihioDigma.Digma-tutkimushankkeen kuvausDIGMA (digitaalinen merkityskombinaatio arkisto)Digma-tutkimushanke (1.11.2004 - 31.12.2006) oli Tekesin, Kymenlaakson ammattikorkeakoulunja kymmenen venealan yrityksen rahoittama tutkimushanke. Yritykset olivat Artekno-MetalliOy, Heinlahden veistämö Oy, HT Lasertekniikka Oy, Khimaira Oy, MV-marin Oy, PlansonOy, Silver-Veneet Oy, Termalin Ky, Tristan-Boats Oy ja VA-Varuste Oy.Hankkeen tarkoituksena oli kehittää teollisen muotoilun ja teknisen suunnittelualan yhteistätuotekonseptointia tukeva toimintamalli. Mallissa yhdistyy kummankin alan innovatiiviset jahyväksi todetut ongelmanratkaisumenetelmät uudessa yhteisessä työskentelyalustassa. Samointutkitaan ja kartoitetaan rakenteen vaatimat sisällölliset muuttujat ja luodaan niistä malli, jokatestataan pilottiympäristössä. (12)Tutkimus kuului ns. keskipitkän tähtäimen tutkimukseen. Työ oli tarvelähtöistä tutkimusta, jokaperustui elinkeinoelämän tulevien tarpeiden ennakointiin. Tarvelähtöisessä tutkimuksessa tuotetaantietoa ja suunnittelumenetelmiä sekä toimintaympäristön teknologisia perusratkaisuja, jotkajatkokehityksen jälkeen voivat tarjota yrityksille kilpailuetuja keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä.Hankkeen tulosten mahdolliset hyödyntäjäyritykset ovat ensikädessä veneteollisuuden toimialallaja sovellutuksen kehittyessä laajemmin teollista muotoilua hyödyntävissä yrityksissä. (12)15Tutkimusongelman ydin oli se, kuinka yhdistää teollisen muotoilun ja teknisen suunnittelualueentieto/taito hyödyntäen sitä tuotekehitystyön alkuvaiheessa eli konseptoinnissa. Tähän muotoilualueeseenliittyvässä tutkimuksessa on taustana systeemiperusteinen ajattelu, joka nojautuu

teoriassaan kulttuuritutkimukseen ja erityisesti muotoilun normatiivisten elämistapalinjojen semanttiseenanalyysiin. (12)Tutkimuksen tavoitteet ja tuloksetMuotoilun ja teknisen suunnittelualan toimintaympäristön tutkimus- ja kehittämishankeentavoitteena oli yhteisen konseptointimallin kehittäminen ja suunnittelun kokonaishallintateollisessa tuotannossa huomioiden erityisesti muotoilun mukanaolo koko prosessin aikana.Tavoitteena oli vaikuttaa siihen, että innovaatioiden hyödyntämisaste nousee teollisessa tuotannossa.Kehitettävän toimintaympäristön avulla pyritään nopeuttamaan tuotekehitystyötäja taata tuotesegmentoinnin tarkkuus. Mukana olevien pilottiyritysten toimintaedellytysten japäätöksentekovalmiuksien parantaminen ovat myös hankkeen tärkeitä käytännön toimintaanliittyviä tavoitteita. (12)Hankkeen tuloksena saatiin käytännön suunnittelutyössä testattu toimintamalli veneteollisuudentarpeisiin. Samoin tuloksena saatiin malli, jossa muotoilun, teknisen suunnittelualueen jayritysstrategian prosessit on integroitu yhtäaikaiseksi yhteisen tuotantopäämäärän saavuttamiseksi.(12)TulevaisuustutkimusTulevaisuustutkijat ovat kehitelleet useita työvälineitä ja tutkimusmenetelmiä tulevaisuuden tutkimiseen.Näitä ovat mm. Delfoi-tekniikka, skenaariomenetelmät, tulevaisuusverstasmenetelmäja visionäärisen johtamisen menetelmät. Usein työkalujen ja menetelmien pohjana käytetään eritieteenaloilta saatuja tutkimuksia ja tuloksia. Tässä osiossa on esitelty lyhyesti muutamia eri tulevaisuustutkimusmenetelmiä,joita on käytetty Digma-konseptointimallia tehtäessä. (12)Useat menetelmät ovat liian työläitä ja hitaita, jotta niitä voitaisiin sellaisenaan käyttää suunnittelunapuna. Pienien yritysten panostaminen esimerkiksi kuukausia vaativaan Delfoi-tekniikkaanei ole mielekästä. On löydettävä menetelmä, jolla voidaan palvella pieniä ja keskisuuria yrityksiä,jotta ne voivat suhteellisen pienellä panoksella saada tuloksia, joita voitaisiin konkreettisesti hyödyntäätulevaisuudessa. (12)16Tulevaisuustutkimuksen tarkoitus on keksiä ja ehdottaa mahdollisia todennäköisiä tulevaisuuksiaja auttaa näin ihmisiä päättämään, millaisen tulevaisuuden he haluavat. Tällä tavalla voidaantehdä suunnitelmia mahdollisen tulevaisuuden toteuttamiseen. Laajojen asiakokonaisuuksiennäkeminen ja nykyisellään olevien valintojen määrän kohdentaminen olennaisiin tekijöihin helpottaatulevaisuuskuvan muodostamista. Tämänhetkiset valinnat ovat jossain määrin riippuvaisiamenneisyydestä, aiemmista valinnoista ja sen hetkisestä tietotasosta. Tulevaisuudentutkimuson luonteeltaan tieteidenvälistä ja poikkitieteellistä. Siksi tutkimus usein määritellään tiedonalaksitai tietämyksen alueeksi, eikä tieteeksi sanan perinteisessä merkityksessä. (1)

Seuraavia seikkoja voidaan pitää yleisesti tulevaisuustutkimuksen lähtökohtina:Tulevaisuus ei ole ennustettavissa. Tulevaisuudesta voidaan muodostaa mielikuvia ja käsityksiä,eli vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Tulevaisuustutkimus tutkii tapahtumia ja asioita, joita ei olevielä tapahtunut. (1)Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty. Mitä todennäköisesti tapahtuu eri valintojen mahdollisuuksilla?Valinnat eli driverit pohjataan nykyiseen tietoon, jotka määritellään sen epävarmuudenmukaan. Varma tieto, jossa vain yksi arvo on mahdollinen; todennäköinen tieto, jossa yksiarvo on muita todennäköisempi; epävarma tieto, jossa on vaihtoehtoja. (1)Tulevaisuuteen voi vaikuttaa teoilla ja valinnoilla. Toteutuvan tulevaisuuden laatuun voidaanvaikuttaa yksittäisillä valinnoilla, joten on tärkeää tietää, millaiset valinnat olisivat parhaita. (1)Tulevaisuustutkimuksen menetelmiäHeikot signaalit ja villit kortitHeikko signaali on tapahtuma tai ilmiö, jota voidaan pitää ensimmäisenä ilmauksena muutoksesta.Tapahtuman todennäköisyys voi olla matala, mutta toteutuessaan sen seurausvaikutus voiolla suuri. Heikkona signaalina voidaan pitää esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen aikaisia varhaisialöytöjä. Signaali voi olla luonteeltaan hämmentävä ja poikkeava johtuen sen uudesta tiedosta.Heikkoja signaaleja on kahdenlaisia: uusia trendejä ilmentäviä noususignaaleja ja vanhantrendin laskusignaaleja. Signaalin löydyttyä se joko vahvistuu trendiksi tai hiipuu ainoastaan yksittäiseksitapahtumaksi. (3, 4)Villien korttien ero heikkoihin signaaleihin on se, että sen tapahtuma on äkillinen, voimakas jasen ennustettavuus on huono. Ne ovat luonteeltaan epäjatkuvia ja ainutkertaisia, eikä niillä olehistoriaa. Villejä kortteja on kahdelaisia: sellaisia, joiden toteutuminen epätodennäköistä, muttatapahtuessaan se on mullistava. Toinen tyyppi on todennäköisempi, mutta siitä ei käydä keskustelua,koska aihe on tabu. Heikkojen signaalien ja villien korttien yhdistelmänä voidaan pitääWorld Trade Centeriin tapahtunutta terrori-iskua. Tiedusteluorganisaatiolla oli tieto, että Lähiidästäoli tullut lento-oppilaita Yhdysvaltoihin, mutta silloin tätä heikkoa signaalia ei nähty merkittävänä.Iskun tapahtuminen itsessään oli villi kortti, jolla oli vaikutuksia maailmanpoliittiseentilanteeseen, yleiseen turvallisuushakuisuuteen, ihmisoikeuksiin ja mielipiteenvapauteen. (5)PESTE17Tulevaisuuteen vaikuttavia eri muuttujia, eli driveitä, voidaan jakaa eri kategorioihin. Tässä apukeinonavoidaan käyttää PESTE-analyysiä. Tällöin tulevaisuuden driverit ovat jaettu poliittisiin,ekonomisiin, sosiaalisiin, teknisiin ja ekologisiin tekijöihin. (2)Poliittisia tekijöitä ovat esimerkiksi valtion linjaukset veneilyn tukemiseen. Markkinoiden kehitys,korkotaso ja palkkatasot ovat esimerkiksi ekonomisia tekijöitä. Sosiaalisia tekijöitä ovatikärakenne, koulutus ja väestönkasvu. Tekniset seikat voivat olla myös tulevaisuuteen vaikuttavia

drivereita. Näitä ovat esimerkiksi bio- ja nanotekniikan yleistyminen. Tekniset innovaatiot voivataiheuttaa suuriakin hyppäyksiä, kuten esimerkiksi höyrykoneen kehitys vaikutti teollistumisenalkamiseen. Ekologisia tekijöitä voivat esimerkiksi olla ympäristölainsäädännön tiukentuminen,katastrofit ja ilmanlaatu. (12)Driverit voidaan määritellä myös tarkemmin, jolloin työmäärä ja tarkkuus lisääntyvät. Jokaisestatekijästä annetaan nimen lisäksi kuvaus. Siinä kerrotaan esimerkiksi väestönkasvun muutokseteri paikoilla. Tällöin saadaan laajempi kuva vaikuttavasta driveristä. Tämän jälkeen määritellään,mitkä tekijät vahvistavat toteutuvaa driveriä ja mitkä heikentävät sen toteutumista. Näitävahventavia tai heikentäviä tekijöitä voivat olla muut yksittäiset driverit tai niiden yhdistelmät.Paradigmat kertovat driveristä sen, miten ne muuttavat yleisesti maailmaa. Lopuksi kerrotaanaikajänne jolloin driverin odotetaan toteutuvan. (6)Delphi-metodiDelphi-metodi on 1960-luvulla RANDin kehittämä työkalu USA:n armeijalle uhkien ja tulevienteknisten seikkojen analysointiin. Menetelmä pohjautui simulointiin, jossa henkilöt esittivätvaltiota tai poliittisia suuntauksia. Kvantitatiivisen tiedon analysointi on silloin varsin alkeellista,koska tietokoneita ei ollut. (7)RAND-tutkijat käyttivät tiedon analysoinnissa asiantuntijoita. Tutkijoiden mukaan asiantuntijoidenryhmän ollessa samaa mieltä jostakin asiasta on se todennäköisesti oikeammassa kuin eiasiantuntijat. Delphi-menetelmässä rohkaistiin todelliseen väittelyyn istunnoissa. Henkilöt pyrittiinpitämään anonyymeinä, jotta persoonallisuudet eivät vaikuttaisi päätöksen tekoon. (7)Menetelmässä pyritään aluksi löytämään asiantuntijat halutulta osa-alueelta. Tämän jälkeen käydäänläpi useita kysymyslistoja, missä asiantuntijat antavat oman arvionsa kysymykseen. Kysymyksetkerätään takaisin ja analysoidaan vetäjien toimesta. Tämän jälkeen ne esitetään takaisinryhmälle. Ääripäissä oleviin kommentteihin pyydetään uudelleen arvioita ja perusteita. Näidenvastausten perusteella menetelmän vetäjät luovat kolmannen kierroksen kysymykset. Mukanaon tällöin ääripäiden vastauksia ja niihin johtavat perusteet. Vastaajia kehotetaan kommentoimaansamaan tapaan kuin aiemmin sekä arvioimaan ja etsimään kumoamisperusteita ääripäänvastauksille. Tämän jälkeen vastaukset kerätään takaisin, analysoidaan ja esitetään ryhmälle. (7)18Lyhyesti sanottuna Delphi-menetelmä on kontrolloitu väittely, jossa pyritään pääsemään yksimielisyyteen.Tuloksena saadaan usein konsensus, mutta sen yleistäminen tai vertaaminen edestoiseen Delphi-istuntoon voi olla hankalaa. Nykyisin menetelmästä on variaatiota, jossa voidaankvantitatiivisen simuloinnin avulla analysoida poikkeavia vastauksia ja niiden vaikutuksia. Tällöinkonsensuksen saavuttaminen ei ole oleellista, vaan ristiriitojen kautta voidaan tarkastellauseita vaihtoehtoja. (7)Menetelmän heikkouksia ovat suuri ajankäyttö ja usein henkilöiden pois putoaminen tulevistaistunnoista. Henkilöiden valinta on kriittistä, ja kysymykset tulee testata useasti, jotta väärintulkinnoiltavältytään. Ääripään vastaukset antaneet henkilöt voivat helpommin vaihtaa mielipidettäänkuin perustella omaa näkemystään. (7)

State of the Future Index SOFISOFI-Method on kvantitatiivisen tiedon analyysin perustuva tulevaisuustutkimusmalli. Numerollisentiedon perusteella luodaan kuvaajia, joista päätellään, muuttuuko ennustettava tekijähuonompaan tai parempaan suuntaan. (8)Ensimmäisessä vaiheessa esitetään kysymyksiä suurehkolle (>50) esikarsitulle ihmismäärälle.Esiselvityksessä pyritään ihmisjoukolta kysymään merkittävimpiä tulevaisuuden tekijöitä sekäniiden tiloja. Asioista voidaan kysyä painoarvoja sekä perusteluja ja tiedonlähteitä. Tiedonkeruuvaiheessatämän jälkeen kerätään tilastotietoa muuttujista. Ideaalisesti tietoa tulisi kerätä 20vuoden ajalta. Muuttujasta kirjataan ylös määritelmä, jossa tarkennetaan ilmiöitä sekä tietolähde.Ennustaminen tapahtuu matemaattisten kaavojen perustella. Analysointi tapahtuu käyriävertailemalla sekä ristianalyysillä. Muuttujille annetaan painoarvoja hyvästä huonoon, jotka vaikuttavatkäyrien muodostukseen ja lopputulokseen. Ongelmia menetelmässä on asioiden peittyminenyksittäisten lukemien taakse. Tällöin tärkeät seikat voivat jäädä epähuomioon. (8)SOFI System on jatkokehitetty SOFI methodista. Järjestelmästä on yhdistetty kvantitatiivisen tiedonanalysointi ja kvalitatiivisen tiedon päättely. Työn alla olevassa tietokonepohjaisessa sovelluksessayritykset ja yhteisöt voisivat kehittää säännöllisesti strategioita. Järjestelmän tavoitteenaon olla internet-pohjainen tietopankki, jossa käyttäjät voivat halutessaan jakaa tietoaan. (8)Millenium Institute Threshold 21Millenium Institute Threshold 21 on tulevaisuuden analysointiin tehty ohjelma, joka perustuukvantitatiivisen tiedon simulointiin. Käyttäjä voi valita eri muuttujia ja testata, miten tulevaisuudessaesimerkiksi öljyn hinta muuttuu suhteessa öljyvaroihin. Sovellukseen on ohjelmoituvalmiiksi eri piirteiden vaikutuksia toisiinsa, ja se kattaa tuotannon, sosiaalisen sektorin, luonnonresurssienja ympäristön osa-alueet. Pohjatietona siinä on historiallisia tilastotaulukoita vuoteen2004. Tuotoksena on yleensä tilastollinen käyrä, joka on ekstrapoloitu annetulle aikavälille,huomioiden alussa annetut painopistealueet. Tällaista tapaa voidaan käyttää tilastotyyppisellekvantitatiiviselle tiedolle kuitenkin muistaen, että tilastolliset virheet tulevat kasvamaan pitkälläaikavälillä. (9)SkenaariotSkenaario-käsite on peräisin teatterimaailman käsikirjoituksesta. Skenaariossa luodaan tietylleaikajänteelle tulevaisuuteen sijoittuva looginen ja johdonmukainen kuvaelma tapahtumista. Eritapahtumat muodostavat eri tulevaisuuden skenaariota. Tulevaisuustutkimuksen periaatteidenmukaan tulevaisuus ei ole ennalta määrätty ainoastaan yhteen mahdolliseen tulevaisuuteen, vaanvaihtoehdot määräytyvät toteutuvien nykyvalintojen mukaan, eli eri valintoja tekemällä voidaanrakentaa eri skenaariota. (12)19Tulevaisuus-skenaariota tekevät ja käyttävät useat eri kansainvälisellä ja kansallisella tasolla vaikuttavatyritykset ja järjestöt. Skenaariota julkaisevat yleiseen käyttöön ainakin seuraavat tahot:CIA, Shell, EU, Millennium Institute. Tekijästä riippuen skenaariolla on subjektiivinen kuva ja

painoalue, vaikka objektiivisuuteen pyrittäisiinkin. Toisaalta skenaariot voidaan tehdä tietoisestitietyltä kannalta jolloin odotetaan, että se alkaa toteuttaa itseään tulevaisuudessa. Yhdysvaltojentiedustelupalvelun CIA:n näkökulma on kansainvälis- ja turvallisuuspoliittinen, kun taas Shellinjulkaisemat visiot ovat kansainväliseen liiketoimintaan pohjautuvia. EU:n lähivuosille tehdytskenaariot ovat näkökulmaltaan yhteiskunnallisia. Millenium Institute on tehnyt kvantitatiivisiinja kvalitatiivisiin tietoihin perustuvia skenaarioita, joiden apuna on käytetty tietokonepohjaisiasimulaatiomalleja. (2)Waterborne Vision 2020 SkenaarioEU:n tukiryhmien perustama Waterborne on tehnyt Vision 2020 -tutkimuksen tulevaisuudenhaasteista laiva- ja liikennealalla Euroopassa. Laiva-alalle tehdystä skenaariosta voidaan nähdäviitteitä ja tulevaisuuden haasteita, johon myös venealan tulee pystyä vastaamaan. Näkökulmaon Eurooppa-keskeinen ja laivateollisuuden näkökulmia mukaileva. (10)Skenaarion mukaan tuotannon ei tarvitse olla päämarkkina-alueella, vaan se voi sijaita, missäse yrityksen kannalta on edullisinta. Tällöin tuotannon sijoittumiselle painuttavia seikkoja ovat:kilpailukykyinen koulutettu työvoima, hyvät toimintainfrastruktuurit ja tehokkaat logistiset yhteydetmarkkinoille. Työvoiman keski-ikä nousee ja erikoisosaajien lukumäärä laskee. Tällöinliikkuvuuden oletetaankin kasvavan ja erikoistuminen tulee lisääntymään. Elinikäisiä työsuhteitaei enää ole, ja yhteinen riippuvuus yritysten välillä tulee kasvamaan. (10)Visiossa taloudellisen kehityksen painopiste siirtyy Aasiaan. Väestönkasvua on Kiinassa, Kaakkois-Aasiassa,Intiassa sekä Etelä- että Keski-Amerikassa. Terveys, turvallisuus ja ympäristöasiatlisäävät rajoituksia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla kehittyneiden maiden välillä. Tämävaikuttaa myös kansainväliseen tavarantoimittajaverkostoon. Kansainvälisiä pelisääntöjä yritetäänsaada Maailman Kauppajärjestön avulla palveluiden ja tuotteiden valmistukselle säätämälläja ohjeistamalla mm. ympäristölainsäädäntöä. Elintason nouseminen ja eliniän pidentyminenlisäävät vapaa-ajan tuotteiden ja palveluiden kysyntää. (10)Energian kulutus kasvaa arvioilta 1,7 % vuosittain vuoteen 2030 asti (IAE 2002). Tämä tulee erityisestinäkymään taloudellisesti kehittyvien maiden kasvavana energian tarpeena. Energiaraaka-aineidenvaihtumiseen vaikuttavat ympäristörajoitukset, hinnat ja saatavuus. Öljyn saatavuusja hinnan nousu lisäävät nesteytetyn maakaasun, vedyn ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöä.Vaikeassa energiatilanteessa myös ydinvoiman käytön lisääntyminen voi olla mahdollista. Kansainvälinenenergiakauppa lisääntyy, ja kaasuputkia rakennetaan maiden välille. (10)20Markkinat kasvavat enemmän globaaleiksi, joten samoja tuotteita myydään ympäri maailmaa.Uudet menestyvät yritysmallit pohjautuvat älykkäille tuotteille, jotka ovat brandattyja. Tuotantoaja palveluita ulkoistetaan kuten myös tuotekehitystä ja tutkimusta. Suuret kansainväliset yrityksetpyrkivät lisäämään tuottoa vähentämällä toimittajia ja keskittämällä osaamisensa tarkemmin erikoisaloille.Tuotteiden elinkaari lyhenee edelleen. ICT-teknologian kehitys jatkuu progressiivisenavaikuttaen tehostavasti tiedonkulkuun, tuotantoon, jakeluun ja markkinoille pääsemiseen. (10)

Konseptointimalli veneteollisuuteenEdellä mainittujen skenaarioiden ja menetelmien pohjalta on lähdetty kehittämään DIGMAkonseptointimallia.Mallilla pyritään täsmentämään tulevaisuuden näkymiä ja ottamaan huomioonne konsepteja tehdessä. (12)Kuva 1. Taulukko veneteollisuusDIGMA-konseptointimalliTehostettu ideointi ja päätöksenteko kytketään liiketoiminnan eri osa-alueiden kehittämiseen,kuten strategiatyön tukemiseen, markkinoinnin suunnitteluun ja tuotekehityksen eri vaiheisiin.Digma-toimintamallilla voidaan vastata tulevaisuuden haasteisiin tuotekehityksessä ja yrityksentai yhteisön toimintastrategiassa. Malli pohjautuu PESTE-menetelmään, jota käytetään apunatulevaisuuden eri osatekijöiden arvioinnissa. Menetelmässä huomioidaan poliittiset, ekonomiset,sosiologiset, tekniset ja ekologiset muuttujat globaalissa ympäristössä. Tällöin päästään tarkempaanspesifioituun lopputulokseen kaikkia eri osavaikutuksia huomioitaessa. (12)Järjestelmän ylläpitäjän toimesta tehdään kansainvälisten skenaarioiden ja koottujen tulevaisuusfaktojenperusteella lista olennaisimmista tulevaisuuden muuttujista. Näiden muuttujienperusteella määritellään driverit. Olennaista on pitää driverien määrä suhteellisen pienenä, jotteivätasiakokonaisuudet karkaa epäolennaisuuksiin. Menetelmässä edetään globaaleista drivereistäkohti spesifioitua toimialaa koskevaa asialistaa, josta päästään sekä tuote- että yritysstrategiamäärityksiin.(12)21Menetelmällä on tarkoituksena helpottaa tuote- tai yritysstrategiakonseptien luomista. Konseptitperustuvat kattavaan systemaattiseen tiedonhankintaan sekä rationaaliseen päättelyyn tulevaisuudenosatekijöiden vaikutuksesta. Rationaalinen päättely tehdään innovatiivisessa ympäristössä,jossa asiantuntijat toimivat filttereinä eri tasojen drivereiden välissä. Todellisuudessa tasoista

saadaan useita tulevaisuusskenaarioita johtuen asiantuntijoista ja tasojen muuttujista. Konseptointimallinon tarkoitus olla jatkuvasti kehittyvä, jolloin aiempia päätelmiä voidaan halutessaseurata uusien päätelmien rinnalla. Mukautuvasta mallista pudotetaan epäoleellisia ja ns. vääriäpäätelmiä pois, jotta järjestelmä ei paisuisi liian suureksi ja hankalaksi tulkita. (12)Konseptointimallin rakenne ja toimintaAlusta rakentuu kolmesta eri tasosta, jotka ovat globaalit muuttujat ja skenaariot, toimialataso jatuote- ja yritysstrategiataso. Tutkittavana oleva aikajänne on 25 – 50 vuotta, jolloin skenaariotatehdessä voidaan pohtia tarkemmin tulevaa muutosta tietyllä ajanjaksolla. Tällöin ei voida vetäävain yhtä johtopäätöstä siihen, mihin suuntaan tulevaisuus näyttää kulkevan, vaan asiaa on pohdittavausealta eri kannalta ja pidemmällä aikavälillä. Esimerkkinä ajatusleikistä on: tällä hetkellävoimistuva trendi on Kiina-ilmiö. Euroopasta siirretään tuotantoa Kiinaan halvempien tuotantokustannuksientoivossa ja tämä jatkuu ainakin seuraavat 20 vuotta, mutta mitä tapahtuu 50 vuodenpäästä? Kiinassa tällöin elintaso voi olla sama kuin Euroopassa tällä hetkellä, ja toisaalta Eurooppavoi olla taas tällöin romahtanut Kiinan talousmahdin alla. Mahdollisuutena on taas, että tuolloinKiinasta siirtyy tuotanto takaisin Eurooppaan halvemman työvoiman johdosta. (12)Digma-menetelmällä ei ole tarkoituksena luoda globaaleja skenaarioita, vaan analysoida olemassaolevia valmiita skenaarioita käyttötarpeeseen sopiviksi. Globaaleista vaikuttajista muodostetaandriverit, jota tarkastelemalla voidaan ajatusleikin avulla luoda toimialaan vaikuttavia tekijöitä.Esimerkki tästä polusta: Globaalisti voidaan olettaa maailman väkiluvun kasvavan vieläseuraavat 20 vuotta, mutta esimerkiksi Suomessa tämä pienenee samalla aikavälillä tarkasteltuna.Tästä voidaan tehdä kysymysasettelu, mitä tämä vaikuttaa venealaan Suomessa? Voidaan olettaatoimialan kannalta esimerkiksi seuraavaa: kotimaan venemyynti laskee, minkä johdosta pitää löytääkeinoja, joilla vientiä voidaan kasvattaa. (12)Toimialatasosta päästäkseen tuotebriefiin ei ole välttämätöntä tietää tarkkaan, mistä osista esimerkiksivene koostuu. Tärkeämpää on tietää, mitä asioita venettä suunniteltaessa olisi huomioitava.Esimerkiksi viitaten edelliseen väittämään globaalista väkiluvun kasvusta: toimialalla pitäälöytää keinoja viennin lisäämiseksi. Mitä tämä tarkoittaa tuotetta tehtäessä? Tuotteen pitää tällöinolla kohdemaan kulttuuriin sopiva sekä käytettävyydeltään että visuaaliselta olemukseltaan. Lisäksiveneen täytyy täyttää sekä kansalliset että alueelliset säännöstöt. (12)22Globaalit muuttujat sisältävät väittämiä ja faktoja tulevaisuuden trendeistä ja muuttujista. Tekijöitäsaadaan olemassa olevista skenaariotutkimuksista ja suurien monikansallisten yritysten tekemistätulevaisuusennusteista. Digma-menetelmässä skenaarioita luodessa valitaan vain muutamiatekijöitä mukaan jokaisesta osa-alueesta, jotta eteenpäin työstämisestä ei tulisi hankalaa.Tekijät valikoituvat järjestelmän ylläpitäjien toimesta, jolloin pystytään estämään toimialatasoapaisumista liiaksi ja pystytään saamaan nopeammin konseptimäärityksiä aikaiseksi. Tuloksettässä tilanteessa eivät välttämättä aina ole paikkaansa pitäviä, koska muuttujia karsitaan pois.Tarkoituksena ei ole saada tarkkaa ja liian rajoittavaa määritelmää aikaiseksi, vaan herättää keskusteluaja näkemyksiä, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan. Tällöin konsepteista voidaan tehdäpaljon vapaampia ja innovatiivisempia ilman turhia rajoitteita. (12)

Konseptimääritelmät muodostuvat käyttöominaisuuksista, käyttötarpeista, kohderyhmistä, teknisistäratkaisuista, muotokielestä, jne. Määritelmä ei ole valmis konsepti, vaan konseptit työstetäänmääritelmistä erikseen suunnitteluryhmässä. Tämän jälkeen valmistuneet konseptit voidaanvielä analysoida ja verrata saatuja tuloksia konseptin lähtökohtatietoihin. Tästä voidaanhavaita järjestelmän toimivuus kyseessä olevaan tuotteeseen. (12)Loppujen lopuksi itse suunnittelija päättää itse sen, minkälainen konseptista todellisuudessatulee. (12)Konseptointimallin testaaminen (alihankintamessut 2005)DIGMA I konsepti, alihankintamessut 2005Alihankintamessuille 2005 tehty DIGMA I konsepti on osaltaan tutkimuksen konseptointimallintestaamista ja kehittämistä. Projektin tavoitteena oli luoda venekonsepti, jolla testattiin tutkimusmallintoimivuutta 20 vuoden päähän sijoittuvaan veneilykulttuuriin. Tarkoituksena olisaada aikaiseksi konkreettinen venemalli, jossa sovellettiin tämän päivän tekniikkaa sen eri osaalueilta.Lisäksi luotiin uudenlainen näkemys veneilystä, jossa ensisijaisesti vene olisi kesämökinkorvike. (12)Mallia alettiin kehittää tässä vaiheessa takaperin. Aluksi luotiin ajatus uudentyyppisestä veneestävuodelle 2025, joka on enemmän mökki kuin vene, mutta sitä pystytään omalla konevoimallasiirtämään paikasta toiseen. Tämän jälkeen alettiin hahmottaa asialistaa, joka johti luotuun konseptiin.Esimerkiksi ihmisten halu päästä rentoutumaan lähelle luontoa ja samalla rantatonttienhintojen nousu on johtanut venekonseptin syntyyn. Nämä asiat todettiin kuuluvan toimialatasonasioihin ja niihin taas etsittiin suorat vertaukset maailmanpoliittisista lähtökohdista. Esimerkiksiem. kohdat oli saatu hektisyyden lisääntymisen johdosta työelämässä. (12)Konseptin ideat• kesä/talvi-”mökki”• arkkitehtuurinen ilme• vakaa läpiveden uiva runko• katamaraani• eristävä komposiittirakenne• hybriditekniikkaa voimanlähteinä• aurinkokennopinnoite• polttokenno• kehittynyt akkuteknologia• PDX jetti (”potkuriton” vesijetti)• sisätilat• oleskelutilat• 3 makuuhuonetta• 3 wc/ kylpyhuonetta• sauna23

• hyvin varusteltu keittiö• takka• grilli• varastotila• terassi• kompostoiva jätejärjestelmäTuloksetKonseptointimallin ensimmäinen versio kehitettiin tässä vaiheessa. Todettiin, että Eurooppa- jaSuomi-tasoihin peilaamisella saataisiin tarkempi skenaario ja lopputuotos aikaiseksi. Tämän jälkeenlähdimme kehittämään järjestelmää siten, että siihen tuli globaali-, Eurooppa- ja Suomi-tasot.Näistä yleisistä skenaarioista lähdettiin luomaan toimiala- ja tuotetasoa, jotka toimivat pohjanatuotebriefille. Hieman myöhemmin jatkokehittelyn ohessa huomattiin, että myös yritysstrategiatasopystytään luomaan tuotetason rinnalle. Nämä molemmat voidaan luoda siten samassaistunnossa tai sitten erikseen. (12)Projektin tuloksena saatiin uusi innovatiivinen venekonsepti. Lisäksi testin tuloksesta tehtiinpienoismalli, joka toimi hahmomallina alihankintamessujen näyttelytilassa. (12)Projektissa oli mukana eri osa-alueiden asiantuntijoita veneinsinööri ja muotoilijoita. Tällä pyrittiinhuomioimaan mahdollisimman suuri osa niistä asioista, jotka vaikuttivat itse veneen ominaisuuksiin,ulkonäköön ja käytettävyyteen. (12)24Kuva 2. Concept House Boat

Konseptointimallin testaaminen (venemessut 2006)DIGMA II konsepti, venemessut 2006Venemessuille 2006 tehty DIGMA II konsepti on osaltaan tutkimuksen konseptointimallin testaamistaja kehittämistä. Projektin tavoitteena oli luoda uudenlainen venekonsepti, jolla testattiintutkimusmallin toimivuutta 65 vuoden päähän sijoittuvaan veneilykulttuuriin. Tarkoituksenaoli saada aikaiseksi konkreettinen venemalli, jossa sovellettiin tunnettua tekniikkaa sen eriosa-alueilta. Tekniset sovellukset ovat olleet joko jo kauan tunnettuja, jotka ei vaan ole päätyneetsarjatuotantoon tai sitten tekniikat ovat täysin kokeiluasteella olevia, joista on vasta ensimmäisetkokeet saatu tehtyä. (12)Mallia testattiin projektissa aluksi takaperoisesti eli ensiksi luotiin venekonsepti-idea, jota alettiinpurkaa osiin. Seuraavaksi tutkittiin asiakokonaisuuksia, jotka vaikuttaisivat tällaisen veneensyntyyn. Tämän jälkeen mallia alettiin käsitellä oikeassa etenemisjärjestyksessä, josta saatiin lopullinenkonsepti aikaiseksi ja todettiin konseptointimallille tehtävät kehitystarpeet. (12)KonseptointimalliAluksi etsitään ja kerätään tietoa tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä PESTE-menetelmänavulla. Ensimmäinen vaihe sisältää koko maailmaan vaikuttavat tulevaisuusnäkökohdat, joitasaadaan esimerkiksi jo olemassa olevista skenaarioista (CIA, SHELL, EU-komissio). Seuraavassavaiheessa peilataan skenaarioita Eurooppa- ja Suomi-tasolle, jolla saadaan hieman spesifimpinäkemys tulevaisuusskenaariosta. (12)Yleisien skenaario-pohdintojen jälkeen peilataan saadut tulokset toimialakohtaisiin skenaarioihin,ja tässä tapauksessa se on veneala. Toimialakohtainen skenaario peilataan itse tuotekohtaiseksiskenaarioksi, josta saadaan tuotekonseptille eri briefit. Saaduista briefeistä valitaan projektilleparas vaihtoehto tai vaihtoehdot, joita lähdetään sittemmin työstämään eteenpäin. (12)Konseptoinnin lähtökohdaksi katsottiin vuosikymmen 2070, jolloin tällainen tuote olisi mahdollistatoteuttaa teknisesti ja aika olisi kypsä vastaanottamaan uuden ajattelutavan veneilystä. (12)Konseptointimallilla saatuja ideoita:• Aallon läpi uiva runko• Teleskooppiset siipipurjeet• Kallistuva riki => runko pysyy aina vaakasuorassa• Runkoon integroitu ankkuri, joka toimii myös rungon vakauttajana• Sukkulamainen muotoilu => avaruusteknologia25TuloksetKonseptointimallin kankeus huomattiin tässä vaiheessa, ja seurauksena siitä lähdettiin kehittämäänja supistamaan välivaiheita skenaarioissa. Todettiin, että Eurooppa-tason peilaaminen eiole oleellista ja Suomi-skenaario antaa tarpeeksi lähelle menevän arvion. (12)

Projektin tuloksena saatiin uusi innovatiivinen venekonsepti. Lisäksi testin tuloksesta tehtiinpienoismalli, joka toimi hahmomallina venemessujen näyttelytilassa. (12)Projektissa on mukana eri osa-alueiden asiantuntijoita, veneinsinööri ja muotoilija. Tällä pyritäänhuomioimaan mahdollisimman suuri osa niistä asioista, jotka vaikuttavat itse veneen ominaisuuksiin,ulkonäköön ja käytettävyyteen. (12)Kuva 3. Concept SailBoat 207026

YhteenvetoProjektissa keskityttiin teknisen suunnittelun ja muotoilun yhtenäisen konseptointimallin kehittämiseen,jossa huomioitiin kummankin alan erilaiset lähtökohdat suunnitteluprosessissa.Yhtenäinen tekijä kuitenkin oli, että tulevaisuuden näkymät pitää pystyä ennustamaan, jottapystyttäisiin kehittämään tuotteita niin, että niillä pystytään kilpailemaan maailmalla muidentuotteiden kanssa. Taustana mallin teossa jouduttiin perehtymään venealaan ja tulevaisuustutkimusmenetelmiin.Hyvänä apuna venealan ymmärrykseen toimivat yhteistyöyritykset, jossakaikki edustivat hieman erilaista näkemystä ja tapaa toteuttaa ja suunnitella veneitään tai tuotteitaan.Suunnitteluprosessin kehittäminen onkin tarpeellista sekä perustasolla että tulevaisuuteenreagoimisessa. (12)Venealaa tutkittaessa todettiin, että Suomessa on hyvät mahdollisuudet venealan kehittymiselle.Suomalaiset veneet ovat maailmalla arvostettuja kestävyytensä ja laatunsa puolesta. Tunnettavuuteenja arvostukseen ovat vaikuttaneet paljolti Nautor- ja Bella-veneet sekä useat muut pienemmätyritykset. (12)Jotta teollisuus pystyy vastaamaan jatkuvaan kasvavaan kilpailuun, tulee suunnittelua ja tuotteitajatkuvasti kehittää. Tulevaisuuden ennakointi suunnitteluprosessissa pidemmällä tähtäimellävaatii yrityksiltä myös hieman asenteiden muuttumista. Enää ei välttämättä kannata panostaapelkästään siihen, mitä asiakkaat tällä hetkellä haluavat, vaan pitäisi pystyä löytämään innovatiivisiaratkaisuja, jotta kilpailukykyä voidaan parantaa ja pitää yllä. (12)Tulevaisuustutkimusta tehdään maailmalla suhteellisen paljon, mutta tekijät ovat yleensä isojaorganisaatioita tai monikansallisia suuria yrityksiä. Eräänä havaintona oli, että mitään selkeääohjelmaa tai tapaa tehdä tulevaisuustutkimusta ei ole tai ne tavat, joita on, ovat työläitä ja vaativatpaljon aikaa tulevaisuusnäkökohtien läpikäymiseen. Tästä syystä pyrittiin kehittämään järjestelmästäsellainen, että aikaa ei tarvitsisi käyttää useita kuukausia prosessin läpiviemiseen, kutenesimerkiksi Delphi-menetelmässä. Tietysti haasteita on siinä, kuinka spesifin tulevaisuuskuvanhaluaa saada aikaiseksi. Siksi yksi oleellisista kysymyksistä järjestelmää kehittäessä oli, kuinkatarkka tulevaisuuskuva pitää saada, jotta tuotteesta saadaan tarkoituksenmukainen konsepti aikaiseksitietylle ajankohdalle. (12)Tutkimuksen tuloksena saatu konseptointimalli pyrittiin optimoimaan tehokkaaksi ja käytännölliseksi,jotta se ei olisi työlästä ja aikaa vievää. Mallia testattaessa kehitimme ajatusta järjestelmästäuseaan otteeseen, jotta se ei paisuisi liian laajaksi ja sitä mukaan tulisi epäkäytännölliseksi.Lopputuloksena malli saatiin suhteellisen selkeäksi ja riittävän tarkan tulevaisuuskuvan muodostavaksi.Jatkokehitettävää tosin vielä järjestelmään jäi, mikä on luonnollista mallin ollessajatkuvasti kehittyvä. Kehityskohteita on vielä siinä, miten konseptointimalli saadaan toimimaantietoteknisessä ympäristössä ja millaisella ohjelmalla. Jatkokehityksen pohjana alustaa testattiinInnostudiossa GDSS-menetelmällä, joka osoittautui joiltakin ominaisuuksiltaan toimivaksi. Menetelmässäperusrakenne on toimiva, mutta sen tekninen toteutus vaatii kehittämistä huomioidenkonseptointimallin vaatimukset. (12)27

Lähteet1 http://www.virtuaaliyliopisto.fi/strategiapalvelu/tyokalupakki/tulevaisuudentutkimus.html, 16.11.20062 Kokkonen, V. Kuuva, M. Leppimäki, S. Lähteinen, V. Meristö, T. Piira, S. Sääskilahti, M.2005. Visioiva Tuotekonseptointi. Teknologiateollisuus3 Inayatullah, S. 1996. Methods and Epistemologies in Futures Studies. The KnowledgeBase of Futures Studies. Vol. 1, Foundations. DDM Media Group, Hawthorn, Victoria4 Mannermaa, M. 1999. TOOLBOX ja heikot signaalit. Futura Vol. 18, No. 2, 19995 Mannermaa, M. 1999. Tulevaisuuden hallinta. Skenaariot strategiatyöskentelyssä.WSOY, Ekonomia-sarja. Porvoo.6 http://www.scenariothinking.org, 20.11.20067 Gordon T, Futures Research Methodology V2.0, The Delphi Method, AC/UNUMillennium Project8 Gordon T, Futures Research Methodology V2.0, State of the Future Index SOFI,AC/UNU Millennium Project9 http://www.threshold21.com, 20.11.200610 Waterborne Vision 2020 Brochure, http://www.waterborne-tp.org/bal_ims_controler.php?menu=Z2BlPm5lPDU9MjNmYThkNQ===&page=1&reset=search, 16.11.200611 Nunamaker J.F., Dennis A., Valacich J., Vogel D., George J., Electronic Meeting Systemsto Support Group Work, Communications of The ACL, July 1991 vol. 3412 Haapanen A, Kemppainen J, Karvonen T, Utriainen A, Ikonen P, 2006,DIGMA tutkimusjulkaisu.28

2Incoterms 2000 –Toimituslausekkeiden käyttöeteläkymenlaaksolaisissa ulkomaankaupan yrityksissäEeva-Liisa KauhanenLehtorieeva-liisa.kauhanen@kyamk.fi29Juhani TalvelaTutkimusjohtajajuhani.talvela@kyamk.fiKANSAINVÄLINEN LIIKETOIMINTA JA KULTTUURI

AbstractThe Use of Incoterms 2000 Trade Terms in Southern Kymenlaakso Foreign Trade CompaniesThis article discusses the choice of Incoterms 2000 trade terms in Southern Kymenlaakso foreigntrade companies. The article focuses on the basic criteria of the choice and exceptions arising inthem. The article is based on research of the use of trade terms which is a part of the Lobistecproject.The Lobistech-project is partly financed by the EU and focuses on enhancing the logistics businessesby increasing their capabilities and application of novel ICT solutions. The project is coordinatedby Kymenlaakso University of Applied Sciences. The target of the research is to find outthe spread of the trade terms used in foreign trade, the factors that affect the choice of the termand which of the trading partners decides what terms should be used. In addition, the effect ofthe selection of trade terms to the logistics service companies will be discussed.The background and usage of Incoterms 2000 trade terms has been outlined from literature andby interviewing logistics people in foreign trade companies, logistics service companies, and customsofficials. Since Incoterms 2000 is the most widely used set of trade terms in foreign trade inFinland, other trade terms have been omitted from this article.Based on the research it was found that the basic criteria in choosing the trade term are expenses,the fluency and reliability of the supply chain, and the size and resources of the trading partners.Cooperation in the demand-supply chain is a prerequisite for maintaining and developing competitivenessin the global business environment. Cost efficiency and well-working global supplychains are key elements for all trading partners and trade terms need to comprehensively takeboth partners’ interests into account.It seems to be common to all foreign trade companies that they use several trade terms rangingfrom ‘buyers full responsibility’ to ‘sellers full responsibility’. In spite of the wide range the usageof trade terms is usually restricted to only a few which are best suited for the company. Way ofaction, resources, product, country of destination, and other company and case-specific factorsaffect the choice of trade term.Various case-specific factors lead to exceptional and, at first glance, even non-rational choices oftrade terms. However there are usually good reasons for exceptional trade term choices, such asthe circumstances in the destination country, special characteristics, the organisational structureand ways of action in the trading companies.31

TiivistelmäTässä artikkelissa tarkstellaan Incoterms 2000 -toimituslausekkeiden valintaa Etelä-Kymenlaaksolaisissaulkomaankauppaa käyvissä yrityksissä. Artikkelissa keskitytään toimituslausekkeidenvalinnan peruskriteereihin sekä niissä esiintyviin poikkeuksiin. Artikkeli perustuu toimitustapalausekkeidenkäyttöä selvittävään tutkimukseen, joka on osa Lobistech-hanketta. Lobistechon EU-rahoitteinen hanke, joka kehittää alueen logistiikka-alan liiketoimintaa ja tietoteknisiävalmiuksia. Hanketta koordinoi Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Tutkimuksen tavoitteenaon selvittää toimitustapalausekkeiden käytön jakautumista eri lausekkeiden kesken, niiden valintaanvaikuttavia tekijöitä sekä sitä kumpi kaupan osapuoli on määräävässä asemassa toimituslausekkeenvalinnassa. Lisäksi selvitetään, miten toimitustapalausekkeiden valinta vaikuttaalogistiikkapalveluyritysten markkinoihin.Tutkimusta varten on selvitetty Incoterms 2000 -lausekkeiden taustaa ja käyttöä kirjallisista lähteistäsekä haastateltu logistiikka-alalla toimivia henkilöitä ulkomaankauppaa käyvissä yrityksissä,logistiikkapalveluyrityksissä sekä tullilaitoksessa. Koska Incoterms 2000 -toimituslausekkeetovat tärkein ja eniten käytetty lausekekokoelma Suomen ulkomaankaupassa, on muiden toimituslausekkeidentarkastelu jätetty tämän tarkastelun ulkopuolelle.Tutkimuksen perusteella voidaan todeta toimituslausekkeen valintaan vaikuttavien perustekijöidenolevan kustannukset, toimitusketjun sujuvuus ja luotettavuus sekä kaupan osapuolten kokoja resurssit. Yhteistyö kysyntä-toimitusketjussa on edellytys yritysten kilpailukyvyn säilyttämiseenja parantamiseen globaalissa toimintaympäristössä. Pyrkiessään kustannustehokkuuteen jatoimiviin globaaleihin toimitusketjuihin, kaupan osapuolet tarkastelevat toimitusketjua ja siihenliittyen toimituslausekkeen valintaa kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon molempien osapuoltenedut.Yhteistä lähes kaikille ulkomaankauppaa käyville yrityksille näyttäisi olevan se, että ne käyttävätuseita toimituslausekkeita vaihdellen ostajan kokonaisvastuusta myyjän kokonaisvastuuseen.Laajasta skaalasta huolimatta käyttö useimmiten rajoittuu muutamaan yrityksen kannalta parhaitentoimivaan lausekkeeseen. Toimintatapa, resurssit, tuote, kohdemaat sekä muut yritys- jatapauskohtaiset tekijät vaikuttavat siihen mikä toimituslauseke valitaan.Erilaiset tilannetekijät johtavat poikkeuksellisiin ja ensi näkemältä epärationaalisiinkin toimituslausekevalintoihin.Yleensä kuitenkin poikkeaviin valintoihin on hyvä perustelu. Tällaisia poikkeaviinvalintoihin johtavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi kohdemaan olosuhteet sekä kauppakumppanienerityisominaisuudet ja organisaatioiden rakenne ja toimintatavat.32

ToimitustapalausekkeetKansainvälisen kaupan toimintatapojen selkeyttämiseksi sekä myyjän ja ostajan välisen kauppasopimuksenehtojen määrittelyn helpottamiseksi on kehitetty ns. toimitustapalausekkeita. Erilaisistatoimitustapalausekkeista laajimmin käytetyt lienevät Incoterms-lausekkeet. Muita Suomessayleisesti käytettyjä lausekkeita ovat kotimaan kaupassa käytettävät Finnterms-lausekkeet sekäkansainvälisen huolintaliiton toimeksiannosta laaditut Combiterms-lausekkeet, joiden pääpainoon kustannusten jakautumisessa myyjän ja ostajan välillä (Tuontiopas 2002; 39). Amerikassa onomat, sisällöltään Incotermsejä suppeammat Revised American Foreign Trade Definitions -lausekkeet(RAFTD) sekä Uniform Commercial Code -lausekkeet (UCC). Osa RAFTD-lausekkeistaon lyhenteeltään ja nimeltään samanlaisia kuin Incoterms-lausekkeet, mutta niiden määritelmätja tulkinnat eroavat Incoterms-lausekkeista. (Räty 2000; 24, 2007.)Incoterms 2000Incoterms 2000 käsittää 13 erilaista myyjän ja ostajan toimet kansainvälisessä kaupassa määritteleväälauseketta. Lausekkeet on eritelty neljään ryhmään, jotka perustuvat myyjän ja ostajanväliseen kustannusten ja vaaran vastuunjakoon. Kullekin lausekkeelle on annettu sen keskeistäsisältöä kuvaava nimi ja nimen lyhenne. Toimituslausekkeita käytetään osana myyjän ja ostajanvälistä kauppasopimusta takaamaan yhteinen tulkinta toimitusehdoista. Vaikka vastuut on pyrittymäärittelemään mahdollisimman selkeästi ja yksiselitteisesti tulkintaeroja saattaa kuitenkinilmaantua. Tyypillisimmin erimielisyyksiä syntyy kustannusten jaossa, jolloin vastuut kuljetusjahuolintaliikkeiden veloittamista kustannuksista ovat epäselvät (Suomen Kuljetusoppaan internet-sivut).Kauppasopimuksessa Incotermsiin viitataan esimerkiksi ”CIF Incoterms 2000” tarkoittaensitä, että kyseisessä kaupassa noudatetaan CIF-lausekkeessa määriteltyä toimintatapaa.(Räty 2006; 17-19; Biederman; 1999.)Incoterms-lausekkeiden neljä ryhmää ovat E-, F-, C- ja D-lausekkeet. Lausekkeet on ryhmiteltysiten, että ensimmäinen kirjain kuvaa niiden luonnetta. E-lausekkeita on vain yksi, EXW (ExWorks) jonka mukaan toimittaessa myyjän vastuu on kaikkein vähäisin velvollisuuden ollessajättää tavara ostajan käyttöön nimetyssä paikassa sopivalla tavalla pakattuna. F-lausekkeita onkolme: FCA (Free Carrier), FAS (Free Alongside Ship) sekä FOB (Free on Board). F-lausekkeissalausekkeiden osoittama toimituspaikka on lähellä myyjää. Lausekkeiden F viittaa siihen, ettämyyjä toimittaa tavaran nimetylle kuljettajalle vapaana (free) vastuusta ja kustannuksista. C-lausekkeitaon neljä kappaletta: CFR (Cost and Freight), CIF (Cost, Insurance and Freight), CPT(Carriage Paid to) sekä CIP (Carriage and Insurance Paid to). C-lausekkeissa myyjän kustannusvastuuulottuu lähelle ostajaa, mutta vahingonvastuu siirtyy ostajalle lähellä myyjää. LausekkeidenC viittaakin siihen että myyjän tulee vastata tietyistä kustannuksista (cost) jopa vahingonvastuunsiirtymisen jälkeen. D-lausekkeita on viisi kappaletta: DAF (Delivered at Frontier), DES(Delivered ex Ship), DEQ (De-livered ex Quay), DDU (Delivered Duty Unpaid) sekä DDP (DeliveredDuty Paid). D-lausekkeissa myyjä vastaa kaikista kustannuksista ja riskeistä lausekkeessailmoitettuun määräpaikkaan saakka. Lausekkeiden D viittaa myyjän vastuuseen toimittaa tavaratiettyyn määränpäähän (destination). (Debattista 1995; 103-104, Pehkonen 2000; 92-93.)33Toimituslausekkeet määrittävät sen osan kauppasopimuksesta, joka koskee tavaran fyysistä siirtoatavarantoimittajalta vastaanottajalle. Toimituslausekkeiden tärkeimpiä kohtia ovat ns. kriittisetpisteet eli myyjän ja ostajan vastuualueiden rajapinnat. Kriittisessä pisteessä tavara siirtyymyyjän vastuulta ostajan vastuulle. Osapuolten toimintavastuu määrittää, miten myyjän on ase-

tettava tavara ostajan käytettäväksi ja mihin toimiin ostajan on ryhdyttävä sen vastaanottamiseksi.Tavaravastuu puolestaan määrittää vahingonvaaran siirtymisen ajankohdan ja paikan, ja kustannusvastuusen, miten tavarantoimittamisen kustannukset jakautuvat myyjän ja ostajan välillä.(Suomen Kuljetusopas, Tuontiopas 2002; 33.)Juridisesti lausekkeet siis määrittelevät, milloin myyjä on täyttänyt tavaran toimittamiseen liittyvätvelvollisuutensa siten, että tavaran voidaan katsoa siirtyneen ostajan vastattavaksi. Lisäksi erilausekkeissa on määräyksiä velvollisuudesta hankkia vienti- ja tuontiluvat, vaadittavista kuljetusym.asiakirjoista, vakuuttamisvelvollisuudesta, tavaran pakkauksesta, ilmoittamisvelvollisuudestaja tarkastusvelvollisuudesta. (Tuontiopas 2002; 35.)Incoterms-lausekkeiden taustaIncoterms-toimituslausekkeet pohjautuvat kansainvälisessä kaupassa noudatettuihin kauppatapoihinja niiden historia ulottuu menneisyyteen aina Rooman valtakunnan aikoihin. Kun kansainvälisessäkaupassa noudatettiin tiettyjä, osapuolten yhteisesti hyväksymiä toimintatapoja,niistä muodostui tietynlaisia toimintaa sääteleviä normistoja, jotka helpottivat kanssakäymistäerityisesti, kun kaupan osapuolilla ei ollut yhteistä kieltä. (Räty 2006; 7-8.)Merenkulun ja maailmankaupan historia kulkevat käsi kädessä eikä siis ihme, että ensimmäisetdokumentoidut ja nykyisinkin tunnetut kauppatavat ovat kehittyneet vastaamaan nimenomaanmerikuljetusten tarpeisiin. Jo 1600-luvulla tiedetään Englannin parlamentissa keskustellun edelleenkäytössä olevan kauppasanan Free on Board, FOB, tulkinnasta. Kyseinen kauppatapa olihallitseva vuoteen 1855 saakka, jolloin Englannin uusi merilaki ja konossementtilaki täsmensivätCFR- ja CIF-lausekkeiden sisältöä. (Räty 2006; 8-9.)Nykyisin kauppatavat määrittelevistä Incoterms-lausekkeista vastaa ja niitä ylläpitää KansainvälinenKauppakamari, International Chamber of Commerce (ICC). ICC on perustettu vuonna1919 tarkoituksena edistää ja palvella kansainvälistä kauppaa. Kansainvälisen kaupan edistämiseksitarvittiin kauppatapojen yhtenäistämistä, ja tässä tarkoituksessa ICC julkaisi vuonna 1928ensimmäiset kuusi kansainvälisen kaupan toimintatapalauseketta, ”kauppasanaa”. EnsimmäisetIncoterms-lausekkeet julkaistiin vuonna 1936, ja lausekkeita on sen jälkeen uudistettu vuosina1953, 1967, 1976, 1980, 1990 ja 2000. (Räty 2006; 10-12.) Vuoden 2000 uudistuksessa toimituslausekkeisiintehtiin jokseenkin vähäisiä muutoksia, jotka koskevat tullimuodollisuuksia FAS- jaDEQ-lausekkeissa sekä lastaus- ja purkausvelvotteita FAS-lausekkeissa (Pehkonen 2000; 91-92).34Gooleyn (2000; 49) mukaan vuoden 2000 Incoterms-lausekkeiden uudistus toi selkeästi parannustalausekkeiden käytettävyyteen. Muutosehdotuksia uusiin lausekkeiden määritelmiin esittivätmyös monet sellaiset maat, jotka eivät aikaisemmin ole olleet aktiivisesti mukana kehitystyössä.Tämä viittaa Incoterms-lausekkeiden käytön suosion kasvuun ja laajenemiseen myös niihinmaihin, joissa ne eivät vielä ole yleisesti olleet käytössä. Incotermsien tunnettuuden ja käytönlisäämisen tarpeesta Gooley tuo esille sen, että esimerkiksi kansainvälistä kauppaa käyvät yhdysvaltalaisyritykseteivät tunne Incoterms-lausekkeita kunnolla eivätkä hyödynnä niitä riittävästi.Vuoden 1990 Incoterms-uudistuksen jälkeen Yhdysvaltain kauppakamari on pyrkinyt edistämääänIncotrerms-lausekkeiden käyttöä, mutta Yhdysvalloissa on yhä laajalti käytössä AmericanForeign Trade Definitions -lausekkeet, jotka eroavat eurooppalaisista tulkinnoista, vaikka osallalausekkeista on sama nimi ja nimen lyhenne. Sekaannusta voi aiheuttaa erityisesti FOB-lauseke,josta on maailmalla useitakin erilaisia muunnelmia. (Tuontiopas; 39.) Sekaannusten välttämi-

seksi Räty (2007; 32) kehottaakin amerikkalaisten kanssa kauppasopimusta tehtäessä tuomaankorostetusti esille sen, että toimituslausekkeena käytetään Incoterms 2000 -lausekkeita eikä amerikkalaisiatoimituslausekkeita.Toimituslausekkeen valintaToimituslauseke määritellään ostajan ja myyjän välisessä kauppasopimuksessa, ja sen onnistunutvalinta on molempien kaupan osapuolten yhteinen intressi. Esimerkiksi toimitusketjun luotettavuudelleasetettavat vaatimukset, kaupan osapuolten keskinäiset suhteet ja luottamus, tullimuodollisuuksienhoitamisen sujuvuus sekä mahdollisuus edulliseen kuljetukseen ja vakuutukseenovat kaupan ehdoista sovittaessa huomioitavia tekijöitä. Se, mitä toimituslauseketta kannattaamissäkin tilanteessa käyttää, riippuu useasta tekijästä. Globaaleissa toimitusketjuissa on huomioitavaeri maiden erilaiset olosuhteet, infrastruktuuri ja toimintatavat, jotka vaikuttavat kaupanosapuolten mahdollisuuteen ottaa vastuu kuljetuksista, vakuutuksista ja tullimuodollisuuksista.Toisaalta myös kaupan kohteena olevan tavaran ominaisuudet, esimerkiksi jalostusaste ja arvoovat huomioon otettavia tekijöitä.Kuten Selin (1994, 140-141) toteaa, toimituslausekkeen valintaan liittyy niin oikeudellisia, kustannuksellisiakuin markkinoinnillisiakin kysymyksiä. Selinin mukaan kaupan osapuolet pyrkiväteri näkökulmat huomioon ottaen valvomaan omia etujaan. Tämä ajattelutapa näyttäisikuitenkin tänä päivänä ainakin jossain määrin väistyneen kaupan osapuolten yhteisen edunhuomioimisen ja toimitusketjun toimivuuden noustessa tärkeämmiksi valintakriteereiksi. Kysyntä-toimitusketju-yhteistyöon viime vuosina noussut keskeiseksi toimintatavaksi toimivan logistiikkaketjunluomisessa ja toteuttamisessa. Globaali toimintaympäristö on johtanut pitkiin,monimutkaisiin toimitusketjuihin ja tuonut mukanaan uudenlaisia toimitusketjun hallinnan ongelmia.Uudenlaisessa toimintaympäristössä logistiikan toimivuudelle asetettavien vaatimustentiukentuminen on johtanut siihen, että kysyntä-toimitusketjussa pelkästään oman edun tavoitteleminenei ole millekään ketjun osapuolelle pitkällä tähtäimellä kilpailuetua tuova toimintatapa.Yritykset eivät yksin pysty toimimaan kilpailukykyisesti, vaan menestyäkseen niiden on ollutpakko kehittää yhteistyötä kysyntä-toimitusketjussa.Mitä toimituslauseketta sitten käytetäänkin, Giermanski (2001; 73) korostaa informaation jakamisenmerkitystä siten, että kaikki toimitusketjuun osallistuvat ovat varmasti tietoisia kauppasopimuksessamääritellystä toimituslausekkeesta. Yhtenä mahdollisena ongelmana Giermanskituo esille myyntiosaston ja logistiikkaosaston välisen informaatiokatkoksen. Mikäli myynti vastaakauppasopimuksesta määritellen toimituslausekkeen ja logistiikkaosasto puolestaan lähtölogistiikastakuljetussopimuksineen, on ehdottoman tärkeää, että toimituslauseke on kuljetuksenjärjestäjän tiedossa. Ongelmia voi aiheutua esimerkiksi, jos kuljetusmuoto tai kuljetussopimuksenehdot ovat ristiriidassa toimituslausekkeen kanssa. Tietyissä tapauksissa tämä voi johtaatilanteeseen, jossa kaupan osapuolten vastuut ovat epäselvät tai toimituslausekkeen mukaisestijonkin kuljetusketjun vaiheen osalta vastuut ovat itse asiassa määrittelemättä. Moniportaisessatoimitusketjussa on jokaisen osapuolen oltava selvillä sovitusta toimituslausekkeesta.35Globaaleissa toimintaketjuissa kolmannen osapuolen valinnassa sen enempää kuin toimituslausekkeenvalinnassakaan ei nykypäivänä yhteistyökumppanin kansallisuudella ole merkitystä.Kansainvälisesti toimivilla yrityksillä on useita yhteistyökumppaneita ja tapauskohtaisesti vali-

taan se, jolla on parhaat edellytykset toimia tai edullisimmat hinnat kyseisessä tilanteessa. Vaikkasuomalainen ostaja tai myyjä vastaisi kuljetuksista, käytännössä toimitusketjun usein hoitaasuuri, kansainvälisesti toimiva logistiikkapalveluyritys. Globaalissa kilpailussa pärjätäkseen logistiikkapalveluyrityksenon kyettävä olemaan kansainvälisesti kilpailukykyinen. Suomalaiset logistiikkapalveluyrityksetovat pieniä ja suuret kansainväliset yritykset ovat vallanneet markkinat.(Nordlund; 12.2. 2007.)Incoterms 2000 -lausekkeiden valinta ja käyttöToimituslausekkeita määriteltäessä on jouduttu tekemään yksinkertaistuksia ja kompromisseja,mikä saattaa vaikeuttaa niiden soveltamista käytäntöön. Aina ei käytännön syistä voida valitateoriassa parasta lauseketta, vaan on tyydyttävä siihen, joka käytännössä voidaan toteuttaa ja jonkaehdot ovat molemmille kaupan osapuolille sopivat. (Suomen Kuljetusopas.)Yhteistä lähes kaikille ulkomaankauppaa käyville yrityksille näyttäisi olevan se, että ne käyttävätuseita toimituslausekkeita, jopa aina EXW:stä DDP:hen, eli myyjän minimivastuusta aina myyjänkokonaisvastuuseen. Laajasta skaalasta huolimatta käyttö useimmiten rajoittuu muutamaanyrityksen ja sen kauppakumppanien kannalta parhaiten toimivaan lausekkeeseen. Toimintatapa,resurssit, tuote, kauppakumppani, kohdemaat sekä muut yritys- ja tapauskohtaiset tekijät vaikuttavatsiihen mikä toimituslauseke valitaan.Paitsi toimitustapalauseke, myös logistiikkapalveluyritys valitaan tilanteen mukaan. Yritys voikäyttää säännöllisesti useaakin huolitsijaa ja niiden lisäksi satunnaisesti muutamaa muuta huolitsijaa.Samoin kuljetusyritysten suhteen monet yritykset noudattavat tilanteeseen parhaiten sopivanyhteistyökumppanin politiikkaa. Huolintaliike tai kuljetusyritys valitaan sen mukaan milläniistä on kulloiseenkin toimitusketjuun sopivin toiminta-alue.Suomi on usean ulkomaisen kauppakumppanin näkökulmasta syrjäinen ja eksoottinenkin maa.Kuljetuksen järjestäminen Suomesta voi tuntua työläältä ja käytännöt vierailta. Siitä syystä moniulkomainen ostaja ei halua ottaa kuljetuksista vastuuta lähtömaassa vaikka huolintaliike hoitaisikinkäytännön järjestelyt.Kustannustekijät36Vienti- ja tuontitoimintaa harjoittavien yritysten haastatteluissa kustannukset nousevat selkeästiesille toimituslausekkeen valinnan peruslähtökohtana. Kuitenkin sen sijaan, että myyjä ja ostajapyrkisivät minimoimaan vain omia kustannuksiaan, toimitusketjua pyritään nykyaikaisenkysyntä-toimitusketjun hallinnan periaatteiden mukaisesti tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti.Pääsääntöisesti kustannuksia pyritään yhteistuumin minimoimaan ottamalla huomioon kummallakaupan osapuolista on mahdollisuus hoitaa kuljetus ja vakuutukset edullisemmin.Käytännössä myyjä pystyy useimmiten järjestämään edullisemman kuljetuksen ainakin lähtömaassaja usein koko kuljetusmatkalla. Kun myyjällä on jatkuvaa vientitoimintaa ja tutut yhteistyökumppanit,on edullisinta käyttää logistiikkapalveluyrityksiä, joiden kanssa yhteistyölleon kehittynyt vakiintuneet toimintatavat. Mitä enemmän tuote tai muut toimituksen käsittelyynvaikuttavat seikat asettavat erityisvaatimuksia, sitä tärkeämpää on kiinteä yhteistyö kolmannen

osapuolen kanssa. Myös vakuutusmaksuissa saattaa eri maissa olla merkittäviä eroja ja tällöinkannattaa huomioida myös vaaranvastuun siirtyminen siten, että vakuutus saadaan hoidettuamahdollisimman edullisesti.Yleisesti ottaen ostaja haluaa käyttää EXW:a tai jotain F-lausekkeista vain jos pystyy itse järjestämäänselkeästi edullisemman kuljetuksen kuin myyjän tarjoama. Tämä on tyypillistä viennissäIVY-maihin, joiden ostajat haluavat kustannussyistä käyttää oman maansa kuljetusliikkeitä.Niinpä esimerkiksi DDP Kotka, Jylppy on varsin tyypillinen toimituslauseke itätransiton kauppasopimuksessakun taas FCA-lauseke on yleisesti käytössä itäviennissä.Toimitusketjun sujuvuuden ja luotettavuuden vaatimuksetToisena keskeisenä tekijänä kustannusten ohella yritykset panevat suuren painon toimitusketjunluotettavuudelle ja sujuvuudelle. Monet yritykset katsovat tuottavansa merkittävää lisäarvoa asiakkailleenmikäli pystyvät hoitamaan koko toimitusketjun edullisesti ja luotettavasti. Lisäarvontuottaminen asiakkaalle voi nousta tärkeäksi toimituslausekkeen valintaan vaikuttavaksi tekijäksierityisesti, kun kyseessä on arvokas tavara tai kun toimitusketju on pitkä tai muutoin monivaiheinen.Laadun, asiakaspalvelun ja kustannustehokkuuden takaamiseksi on nimenomaan hyvälle informaationkululle perustuvien yhteistyökumppanuuksien merkitys kasvanut niiden mahdollistaessakustannustehokkuuden ja asiakaspalvelun kehittämisen (Gibson, Sink & Mundy, 1993; 371).Erityisesti tilanteissa, joissa kuljetuskapasiteetti on rajoitettu, on ratkaisevaa se, kummalla kaupanosapuolista on toimivampi yhteistyö logistiikkapalveluyrityksen kanssa (Zsidisin, Voss &Schlosser 2007; 5). Tällainen tilanne nousee esille lähinnä erikoiskalustoa vaativissa kuljetuksissatai muutoin vaativissa erityisolosuhteissa. Myös lähtö- tai kohdemaan olosuhteet ja logistiikkapalvelutarjontavoivat olla palvelun saatavuutta rajoittavana tekijänä.Mikäli myyjällä on määrämaassa oma toimipiste tai agentti, voi epävarmoissa olosuhteissa toimitusketjunluotettavuuden takaamiseksi olla hyvä käyttää D-lausekkeita, joissa myyjän vastuukustannuksista ja vahingosta ulottuu lähelle asiakasta. Määrämaan osalta tullauksesta ja kuljetuksenjärjestämisestä on tällöin huolehtimassa luotettava toimija. Tämä on usein myös asiakkaankannalta paras ratkaisu, mikäli asiakas ei itse pysty hoitamaan logistiikkaa tehokkaasti.Yritysten koon ja resurssien vaikutusNorjalaisessa tutkimuksessa (Loetveit Pedersen & Gray, 1998) todettiin yrityksen koon vaikuttavansen käyttämiin vientilausekkeisiin. Mitä suurempi on yrityksen koko, sitä enemmän se käyttääD-lausekkeita huolehtien siten itse toimituksen järjestämisestä ja vastaten kustannuksista.Taulukosta voidaan nähdä, että suurimmista yrityksistä 55 % ilmoitti käyttävänsä D-lausekkeitakun vastaava luku pienillä yrityksillä oli reilut 33 %.37

Yrityksen koko E-lausekkeet F-lausekkeet C-lausekkeet D-lausekkeet(milj. NOK) (%) (%) (%) (%)0-100 11.1 14.8 40.7 33.3100-300 20.0 10.0 30.0 40.0yli 300 5.0 10.0 30.0 55.0Taulukko. Toimituslausekkeiden käyttö eri kokoisissa yrityksissä (Loetveit Pedersen &Gray, 1998; 116)Tulos vaikuttaa loogiselta ja samansuuntaista toimintatapaa on havaittavissa myös, kun tarkastellaanVaalimaan ja Haminan tullien kautta kulkevia vientieriä. Pelkästään myyjäyrityksen koko eiratkaise toimituslausekkeen valintaa, mutta sillä on useallakin tavalla epäsuoria vaikutuksia toimitusketjuntoteuttamiseen. Ensinnäkin suurella yrityksellä on pientä enemmän resursseja ja useinmyös vientiosaamista, jolloin sen on helpompi ottaa vientitoimitukset hoitaakseen. Useilla isoilla,jatkuvaa vientitoimintaa harjoittavilla yrityksillä on omat huolitsijat hoitamassa ulkomaankaupanasioita. Lisäksi isolla yrityksellä useissa tapauksissa on myös suuremmat vientivolyymitkuin pienellä yrityksellä. Ison volyymin ja jatkuvien toimitusten ansiosta yritys saa solmittuaedullisemmat sopimukset kolmannen osapuolen, siis logistiikkayrityksen kanssa. Säännöllistävientitoimintaa harjoittavalla yrityksellä on yleensä useitakin vakiintuneita yhteistyösuhteita logistiikkapalveluyritystenkanssa, jolloin sen on helppo ottaa vastuulleen kuljetuksen järjestäminen.Tavarantoimituksissa ei pyritä pelkästään maksimoimaan omaa tulosta, vaan tarkastellaankokonaiskustannuksia.Ei pelkästään myyjän, vaan myös ostajayrityksen koko ja käytettävissä olevat resurssit vaikuttavattoimituslausekkeeseen. Jos asiakas on pieni yritys tai sillä ei jostain muusta syystä ole resurssejatai halua käyttää aikaa kuljetuksen järjestämiseen, asiakas toivoo käytettäväksi D-lausekkeita.Toimintatapojen tarkastelu lausekeryhmittäinToimituslausekkeen valintaan vaikuttavia tekijöitä tarkasteltaessa nousee ensimmäiseksi valinnaksiperusvastuut määrittävän lausekeryhmän valinta. Seuraavaksi on valittava ryhmän sisältätarkemmat vastuut määrittävä, tilanteeseen sopiva lauseke.38Ex WorksEXW-lausekkeen mukaan myyjä asettaa tavaran ostajan käytettäväksi sovitussa paikassa, minkäjälkeen ostaja vastaa kustannuksista ja riskeistä. Käytännössä sovittu paikka voi olla tehtaalla, varastossatai joissain muussa paikassa. Lausekkeen mukaista toimintatapaa kuvaa hyvin vuoden1990 Incoterms-version käännös ”noudettuna lähettäjältä”. Myyjän vastuu on EXW-lausekkeessaminimaalinen; myyjän ainoa velvollisuus on pakata tavarat ja ilmoittaa ostajalle mistä tavara onnoudettavissa. (Räty 2000; 28-29.)

Useat viejät eivät käytä lainkaan EXW-lauseketta. Sen käyttö on aikaisemmin ollut huomattavastiyleisempää, mutta tällöinkään ei tarkkaan ottaen ole käytännössä aina toimittu lausekkeen mukaisesti.Ehtohan tarkoittaa sitä, että ostaja hoitaa tavaran lastauksen lausekkeen ilmoittamassapaikassa. Mikäli toimituspaikka on tehtaalla tai myyjän varastossa, lastaus on monilla lastauspaikoillavarsin riskialtista erityisesti olosuhteita tuntemattomalle lastaajalle, sillä lastin siirron aikanavoi tapahtua tavara-, kiinteistö- tai henkilövahinkoja. Toisaalta ostajan edustajan työskentelymyyjän tiloissa ei yleensä ole toivottavaa eikä sallittuakaan. Siispä EXW-lauseketta käytettäessäon varsin yleisesti toimittu siten, että myyjä huolehtii lastaamisesta ja käytännössä myös ottaavastuun mahdollisista vahingoista ja laskuttaa myyjää lastauksesta joko ostolaskun yhteydessä taierikseen. Tällöin toimintatapa on itse asiassa FCA-lausekkeen, Free Carrier, mukainen. Toisaaltamyyjä voi nähdä asiakaspalveluna ja asiakas merkittävänä lisäarvona sen, että EXW-lausekkeenyhteydessä myyjä ottaa niin vaaran- kuin myös kustannusvastuun lastauksesta.Joissain tapauksissa EXW-lauseketta käytettäessä myyjä järjestää myös alkukuljetuksen esimerkiksisatamaan tai rautatien tavara-asemalle ja laskuttaa tämän myöhemmin asiakkaalta. Tämänmyyjä ja ostaja kokevat asiakaspalveluna, sillä asiakkaan on käytännössä usein vaikea järjestääalkukuljetusta itse.Parhaiten EXW-lausekkeen voisi nähdä sopivan bulkkitavaran kauppaan. Esimerkiksi nesteet jajauheet sopivat hyvin tähän toimintatapaan. Tällöin lastaus tapahtuu myyjän varastolla kuljetussäiliönpumppaustäytöllä eikä vaadi muuta lastauskalustoa ja -henkilöstöä ja tilanne on hyvinerilainen kuin kappaletavaraa tai kontteja lastattaessa.F-lausekkeetF-lausekkeissa tavaran luovutus sekä vahinkoriskin vaihtuminen tapahtuvat lähellä myyjää.F-lausekkeista osa soveltuu ainoastaan merikuljetuksiin osan ollessa käyttökelpoisia useilla erikuljetusmuodoilla.FCA-lauseke, Free Carrier eli vapaasti rahdinkuljettajalla määrittelee myyjän vastuuksi toimittaa tavaravientiselvitettynä ostajan osoittamalle rahdinkuljettajalle (Räty 2006;33). FCA-lauseke on useinkäytössä kuljetuksissa IVY-maihin, joiden ostajat haluavat käyttää oman maan kuljetusliikkeitä.FOB-lauseke, Free On Board eli vapaasti aluksessa, on vanha merikuljetuslauseke ja nykyisessäkinmuodossaan se soveltuu edelleen ainoastaan laivakuljetuksiin. Periaatteessa FOB:in soveltuvuusrajoittuu konventionaalisiin aluksiin, joissa lasti nostetaan partaan yli. (Pehkonen 2000; 97.)Lausekkeen määrittelyn mukaan kustannusvastuu ja vahingonvastuu siirtyvät myyjältä ostajallealuksen partaalla. Nykyisessä lastaustekniikassa tämä on riittämättömästi määritelty ja epämääräinensiirtymäkohta. Roro-aluksissahan tavaraa ei nosteta partaan yli, vaan se viedään pyörienpäällä ruumaan.FOB-lausekkeen mukaan myyjän on toimitettava tavara alukseen sataman tavan mukaan. Tämämäärittely johtaa siihen, että lataussataman tapa ratkaisee kustannusten ja riskin siirtymiskohdan.Tästä seikasta saattaa aiheutua ristiriitaisia tulkintoja siitä, kumpi osapuoli vastaa lastauskustannuksista.(Räty 2006; 43-46.) FOB-lausekkeen käytöstä varoitellaan, ja onpa jopa voimakkaitamielipiteitä, joiden mukaan se on täysin vanhanaikainen eikä sitä tulisi lainkaan käyttää.FOB-lauseketta kuitenkin käytetään melko paljon, mistä syystä vuoden 2000 Incotermsia uudistanuttyöryhmä päätti säilyttää sen vahassa muodossaan (Räty 2000; 46).39

Lausekkeen määrittelyyn liittyvästä vanhanaikaisuudesta huolimatta sitä siis yhä käytetään. Esimerkiksijotkut perinteiset kauppahuoneet haluavat käyttää FOB-lauseketta konttikuljetuksissa,vaikka se toisen kaupan osapuolen mielestä ei olisi hyvä vaihtoehto eikä oikeastaan sovi konttiliikenteeseen.Ristiriitaisten tulkintojen välttämiseksi on kauppasopimuksessa määriteltävä yksityiskohtaisestikustannusten jakautuminen. Kun sopimuksen tekijöillä on riittävä tieto ja kokemussatamalogistiikasta, tämä ei tuota ongelmia.Lastaukseen saattaa kuulua useita siirtoja ja nostoja, joista jokaisesta aiheutuu lisäkustannusta.Koska lastausketju vaihtelee eri satamissa, välttyäkseen yllätyksiltä erityisesti myyjän kannattaaolla hyvin selvillä lastaussataman toimintatavasta ja lastausketjun vaiheista. Tässä suhteessaFOB-lauseketta käyttävät viejät näkevät huolitsijoiden osaamisessa toivomisen varaa. Koska operaattorithoitavat satamassa kaiken, huolitsijat eivät juurikaan ole tekemisissä satamalogistiikankanssa. Näin huolitsijoiden satamalogistiikan tuntemus jää pintapuoliseksi.FOB-lausekkeen käyttö on tietyissä tilanteissa perusteltua eikä vastuun siirtymisen määrittelyaiheuta ongelmia, kun tämä epäkohta on sopimusosapuolten tiedossa. FOB-lauseke sopii hyvinprojektivientiin, jossa samaan toimitukseen kerätään useita kappaleita eri paikoista, esimerkiksialihankkijoilta. Projektiviennissä FOB-lauseke sopii niin konteille kuin break bulkille ja myösnäiden yhdistelmätoimituksille. Viejän näkökulmasta yhtenä hyvänä puolena on se, että toimituksentodentaminen on helppoa, kun toimitus on kerätty yhteen paikkaan satamaan. Näin tuotteitaei tarvitse kierrättää myyjän varaston kautta, mikä erityisesti suurien kappaleiden kyseessäollen voisi olla isokin lisäkustannus. Toimitukseen tulevat tuotteet kerätään satamaan jatkokuljetustavarten ja siellä lähetyksen oikeellisuus voidaan tarkastaa.FOB-lausekkeella on kuitenkin tiettyjä etuja esimerkiksi sen kanssa tavallaan vaihtoehtoiseenFAS-lausekkeeseen, Free Alongside Ship eli vapaasti laivan sivulla, nähden. FOB-lausekkeenkäyttäminen yhdessä remburssin kanssa turvaa myyjälle maksun saannin. Kun myyjä on hoitanutoman osuutensa ja toimitus on aluksessa, myyjä saa tavaran luovuttamisesta todistukseksikuljetusasiakirjan, yleensä konossementin. Myyjä voi tämän jälkeen esittää remburssin pankissaja saa tällöin kauppasopimuksen mukaisen maksun.FOB-lausekkeen mukaan ”myyjä toimittaa tavaran ostajan nimeämään alukseen nimetyssä laivaus-satamassa…”.Tavaran toimittamiseksi ei siis riitä se, että myyjä jättää tavaran satamaanmyöhemmin laivattavaksi. Ostajan vastuulla on rahdata alus tai varata rahtitila ja ilmoittaa tästämyyjälle. (Räty 2006; 45) Tämä voi aiheuttaa myyjälle maksun saannin viivästymisen siinä tapauksessa,että ostaja ei järjestä rahtia heti, vaan tavara jää seisomaan satamaan. Tällöin tavaran toimittamisenehto ei ole täyttynyt, eikä myyjä voi saada maksua toimituksesta. Kun tavara seisoosatamassa odottamassa lastausta, myyjä ei voi esittää remburssia pankissa.40Lauseke ei kuitenkaan sido myyjän käsiä täysin noudattamaan lausekkeen sisältöä, ja tästä löytyymyyjälle ratkaisu ongelmaan. Myyjä voi lausekkeesta poiketen järjestää merikuljetuksen ja laivatatavaran, jolloin myyjä on täyttänyt osuutensa ja on oikeutettu saamaan maksun tavarasta. Rahtikustannustavoi tietysti yrittää myöhemmin periä ostajalta, mutta vaikka se jäisikin saamatta,menetys on pienempi kuin siinä tapauksessa, että maksu lähetyksestä viivästyisi. FAS-lausekkeenmäärittelyn mukaan myyjä toimittaa tavaran asettamalla sen ostajan käytettäväksi vientiselvitettynälaivan vieressä (Räty 2006; 41). Siten FAS-lauseketta käytettäessä tällaisessa tapauksessamyyjä ei voi nopeuttaa konossementin saantia, vaan myyjän on odotettava asiakkaan ilmoitustalaivasta ja toimitettava lasti laivan sivulle. Siten ainakin hinnaltaan arvokkaissa toimituksissaFOB-lausekkeen käyttö on myyjän kannalta parempi vaihtoehto.

Ostajan omassa toiminnassa voi tulla viivästyksiä, joiden johdosta ostaja ei kiirehdi rahtia, koskaei tarvitse tavaroita vähään aikaan. Myyjälle pienikin viivästys voi olla taloudellisesti merkittävä,sillä tavaran arvo voi olla huomattava, jopa useita miljoonia euroja. Ostajalla voi myös ollamaksuvaikeuksia, joiden johdosta ostaja ei pysty järjestämään kuljetusta pitkään aikaan tai mahdollisestiollenkaan. Koska ostajalle kuitenkin on avattu remburssi, on maksu myyjälle turvattu,kunhan tavara on toimitettu alukseen. Tällöin myyjälle on edullisinta järjestää ja maksaa rahtiitse, vaikka ostajalta ei olisikaan odotettavissa siitä korvausta jälkeen päin. Muutaman tuhanneneuron rahtimaksu on pieni harmi, kun kyseessä on miljoonien saatavan turvaaminen.C-lausekkeetC-lausekkeiden mukaisessa toimintatavassa myyjän kustannus- ja vahingonvastuu määritelläänerikseen ja kustannusvastuu voi ulottua vaaranvastuun siirtymispistettä pidemmällekin.CFR, Cost and Freight eli kulut ja rahti maksettuna, ja CPT-lausekkeiden, Carriage Paid To elikulut ja rahti maksettuna, mukaan myyjä toimittaa tavaran alukseen tai ensimmäiselle rahdinkuljettajalle(CPT), maksaa rahdin määräsatamaan tai muuhun määräpaikkaan (CPT) ja hoitaavientiselvityksen (Pehkonen 2000; 97-99). Näitä lausekkeita käytetään yleisesti kun myyjällä onmahdollisuus järjestää kuljetus edullisesti.CIF-lauseke asettaa myyjälle samat vaatimukset kuin CFR, minkä lisäksi myyjän on hoidettavamerivakuutus ostajan hyväksi. CIP-lauseke puolestaan laajentaa CPT-lausekkeen myyjän vastuunkattamaan kuljetusvakuutuksen määränpäähän. CFR- ja CIF-lausekkeet soveltuvat vainkonventionaaliseen meriliikenteeseen ja CPT ja CIP ovat näiden lausekkeiden kaikille kuljetusmuodoillesopivia muunnelmia. (Pehkonen 2000; 98-99.) CIF- ja CIP-lausekkeita käytetäänCFR:n ja CPT:n tapaan, mutta niitä kannattaa käyttää erityisesti kun vientimaan vakuutusmaksutovat korkeat. Tällöin myyjä vakuuttaa tavaran matkan ajaksi halvemmalla, kuin ostaja senpystyisi tekemään.Jotkut viejät perustelevat C-lausekkeiden käyttöä F-lausekkeiden sijaan sillä, että myyjä haluaajärjestää kuljetuksen määräpaikkaan varmistaakseen, että se tapahtuu tuotteen vaatimuksenedellyttämällä tavalla. Näin vältytään myöhemmiltä ristiriidoilta, joita kuljetuksen aikana syntyneistätavaravaurioista voisi kehkeytyä riippumatta siitä, onko kuljetuksen aikainen vahingonvastuuostajan vai myyjän. Myyjä voi kuljetusta järjestäessään tehdä kaiken voitavan kuljetuksenonnistumisen varmistamiseksi. Kuljetusvaurion vaara on suuri, kun tuote on herkästi vahingoittuvamekaanisen tai ilmastollisen rasituksen vuoksi tai altis biologiselle vauriolle. Erityisesti vahingollealttiin tavaran kuljetuksessa on eduksi, mikäli kolmannen osapuolen kanssa on tutut,hyväksi havaitut toimintatavat ja toimitusketju on luotettava.CFR- ja CIF-lausekkeita yhdessä remburssin kanssa käytettäessä myyjän saatavat on turvattu.Myyjä on toimittanut tavaran, kun se on vientiselvitettynä aluksessa lähtösatamassa. Tällöin myyjävoi esittää remburssin pankissa ja saa maksun tavarasta. Esimerkiksi sellaisiin maihin, joitasyystä tai toisesta ei koeta luotettaviksi voidaan käyttää CIF-tai CPT-lauseketta, mutta toimia siltikäytännössä D-lausekkeen mukaisesti, eli myyjä toimittaa tavaran perille. Tällaista toimintatapaakäytetään esimerkiksi silloin, kun myyjällä on kohdemaassa oma organisaatio tai agentti, joka hoitaatullauksen ja mahdollisesti vielä jatkokuljetuksen satamasta. Tällöin myyjä hoitaa mahdollisestikoko toimitusketjun turvallisesti ja on joka tapauksessa saanut maksun toimitettuaan tavaranCIF-lausekkeen mukaisesti. Kohdemaiden osalta voidaan todeta, että mainitulla tavalla CIF-lausekettakäytetään mm. latinalaiseen Amerikkaan, Aasiaan, Indonesiaan, Intiaan jne.41

D-lausekkeetD-lausekkeissa myyjän vastuu niin kustannuksista kuin vahingostakin on laajin ulottuen lähelleostajaa.D-lausekkeet ovat ostajan kannalta vaivattomimpia, ja usea ostaja haluaa käyttää näitä lausekkeitaesimerkiksi silloin, kun tavara ei ole kallista ja ostaja ei halua käyttää omia resurssejaan tavarantoimituksen vaatimaan työhön. Tyypillisesti tällaista tavaraa ovat erilaiset raaka-aineet, jotkausein halutaan toimitettuna perille. Asiakas on kiinnostunut logistiikan hoitamisesta yleensävain, jos saa tavaran siten selvästi edullisemmin kuin myyjän D-hintaan.Poikkeuksiakin toki on, ja jotkin ulkomaiset yritykset haluavat ostaa EXW-lauseketta käyttäenvaikka myyjä pystyy tarjoamaan varsin kilpailukykyisen C- tai D-hinnan. Tällöin ratkaisevanatekijänä voi olla ostajayrityksen perinteinen toimintatapa, jokin erityisolosuhde tai sopimus, johonperustuen ostaja pystyy saamaan erityisen edullisen kuljetuksen. Mahdollisena perusteenavoi olla myös se, että ostaja syystä tai toisesta vain haluaa itse hallita toimitusketjua.D-lausekkeita käytetään tyypillisesti viennissä maihin, joissa viejällä on omaa organisaatiota.Tällöin viejä voi luottaa siihen, että toimitusketju on loppuun saakka luotettava ja turvallinen.Tällaisessa tapauksessa vastaanottaja vientimaassa on oma organisaatio, joka sitten hoitaa tavaraneteenpäin ostajalle. Tämä on mahdollisimman varma toimintatapa esimerkiksi maissa, joissatavaran turvallisuus on uhattuna tai joissa on heikko infrastruktuuri ja tavaran määränpää vaikeastisaavutettavissa ja logistisesti vaikeassa paikassa. Tällaisia tapauksia on haastateltujen henkilöidenmukaan esimerkiksi Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Kauko-Idässä.Tyypillinen D-lausekkeiden käyttötilanne on virheellisen tai toimituksesta puuttuneen tavaranlähettäminen jälkitoimituksena. Koska myyjä ei enää tässä vaiheessa laskuta asiakasta, vaan onkokonaan vastuussa toimituksen kustannuksista ovat D-lausekkeet luontevia käyttää ja aiheuttavatostajalle mahdollisimman vähän vaivaa. DDU-lauseke, Delivered Duty Unpaid eli toimitettunatullaamatta, sopii jälkitoimituksiin silloin, kun kohdemaassa on myyjän organisaatio taiagentti, joka hoitaa tullauksen. Tällöin tullaus käy sujuvammin ja nopeammin kuin DDP-lausekkeella,Delivered Duty Paid eli toimitettuna tullatuna. DDU-lausekkeen mukaan myyjä toimittaatavaran ostajalle määräpaikassa purettavaksi ajoneuvosta ilman tuontitullausta, DDP-lausekkenmukaan puolestaan myyjä vastaa tullaamisesta (Räty 2006; 82, 87).42Joidenkin maiden toimintatapa asettaa rajoituksia DDP-lausekkeen käytölle. Esimerkiksi Kiinaan,Intiaan tai Indonesiaan ei DDP-lauseketta käytetä, koska paikalliset tulliviranomaiset voivatkehittää erilaisia ylimääräisiä tullimaksuja ja tullaus saattaa myös viivästyä. Tällaisissa tapauksissaon parempi, että ostaja hoitaa tullauksen, joten käytetään DDU-lauseketta, DES-lauseketta,Delivered Ex Ship eli toimitettuna aluksessa, DEQ-lauseketta, Delivered Ex Quay eli toimitettunalaiturilla tai maakuljetuksissa DAF-lauseketta, Delivered At Frontier eli toimitettuna rajalla.DES-lausekkeen mukaan myyjä asettaa tavaran ostajan purettavaksi aluksesta tullaamattomanamääräsatamassa, DEQ-lausekkeen mukaan puolestaan myyjä toimittaa tavaran määräsatamanlaiturille ja DAF-lausekkeen mukaan myyjä asettaa tavaran ostajan käytettäväksi saapuvassa ajoneuvossarajalla (Räty 2006; 70, 75, 78). Mikäli kyseessä on jälkitoimitus, jonka kustannuksistamyyjän tulee vastata, ostaja voi halutessaan jälkeen päin laskuttaa tullauksen kustannukset myyjältä,mutta jälkitoimituksessa kyseessä voi olla tavara, jonka tullimaksu jää niin pieneksi, etteiostaja katso tarpeelliseksi periä maksua myyjältä.

DDP-lauseketta käytetään yleensä silloinkin, kun kauppa tehdään toimitettuna ja asennettuna.Tällöin kohdemaassa on myyjän omaa organisaatiota vastaanottamassa tavaroita. Asiakkaalletuo lisäarvoa se, että myyjä hoitaa koko logistisen ketjun sekä asennuksen. Monia laitteita myydäänasennettuna, silloin tämä on luonteva toimintatapa.Viejät ovat kokeneet D-lausekkeiden käytössä syntyvän ongelmia huolintaliikkeiden toimintatavanjohdosta. Vaikka globaalisti toimivilla huolintaliikkeillä on verkostonsa, saattaa pitkässätoimitusketjussa informaation kulku aiheuttaa viivästyksiä. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi siitä,että viejä ei voi olla yhteydessä suoraan määrämaassa toimivaan huolintaliikkeen edustajaan.Viejä on yhteydessä kaikissa asioissa huolintaliikkeen Suomen konttorin kanssa ja huolitsija hoitaaasian omassa verkostossaan jopa usean maan konttorin kautta. Tällaisessa ketjussa informaationkulku hidastuu ja virhemahdollisuus kasvaa.Yleisesti ottaen ainakin isot yritykset ulkoistavat raaka-aineen logistisen ketjun käyttäen siihenmahdollisimman vähän omia resursseja. Tähän liittyy usein myös ulkoistettu varaston hallinta.Erityisesti raaka-ainekaupassa on melko yleistä, että ostaja haluaa myyjän valvovan varastotasoaanja hoitavan toimitukset oma-aloitteisesti. Myyjä puolestaan voi omalta osaltaan ulkoistaavarastonhallinnan ja toimituksista huolehtimisen logistiikkapalveluyritykselle. Tällöin sekä ostajaettä myyjä ovat vapaat varastonhallintaan ja toimituksiin liittyvästä rutiinityöstä. Logistiikkapalveluyrityshuolehtii ostajan varaston hallinnasta ja hoitaa tavarantoimitukset myyjältä omaaloitteisesti.Myyjä laskuttaa toimitetusta tavarasta sovitulla tavalla esimerkiksi kuukausittain,samoin logistiikkapalveluyritys laskuttaa palveluistaan sovitulla tavalla. Näin säästetään kaikkienosapuolten resursseja ja kustannuksia.43

LähteetBiederman, David 1999. Get Ready for Incoterms 2000. Traffic World, Oct 11, 1999; 260, 2pg. 21.Debattista, Charles 1995 (toim.). Incoterms in Practice. International Chamber of Commerce,ICC PUBLISHING S.A. Pariisi 1995.Gibson, Brian J, Sink Harry L, Mundy, Ray A 1993. Shipper-carrier Relationships and CarrierSelection Criteria. Logistics and Transportation Review, December 1993 vol 29, 4, pp 372-383.Giermanski, James R 2001. When it comes to contracts, we all need to be on the same page.Logistics Management and Distribution Report; Jan 2001, vol 40, 1, pg. 73.Gooley, Toby B 2000. Incoterms 2000 – What the Changes Mean to You. Logistics Managementand Distribution Report, Jan 2000, vol 39 pg 49Heiniemi, Matti 2007. Suunnittelija, Tullihallitus, Helsinki. Haastattelu 12.1.2007ICC, International Chamber of Commerce. Saatavissa: http://www.iccwbo.org/incoterms/id3038/index.html, [viitattu 5.6.2007]Karppala, Sari 2007. Management Systems Manager, UPM-Kymmene Oyj, Helsinki. Haastattelu26.6.2007Koskeno Hannu 2007. Senior Consultant, Foilpak Oy, Helsinki. Haastattelu 27.6.2007Lahtinen, Pasi 2007. Logistiikkapäällikkö, J.M. Huber Finland Oy, Hamina. Haastattelut1.3.2007; 25.6.2007.Loetveit Pedersen, Eirik & Gray, Richard 1998. The Transport Selection Criteria of NorwegianExporters. International Journal of Physical Distribution and Logistics Management, vol 28,No 2, pp 108-120, 1998Nordlund, Esko 2007. Tullipäällikkö, Haminan Tulli. Haastattelu 27.2.2007.Pehkonen, Eino 2000. Vienti- ja tuontitoiminta. WSOY, Porvoo.Poutiainen, Mika 2007. Tullipäällikkö, Vaalimaan Tulli. Haastattelu 12.1.2007Räty, Asko 2006. Incoterms, kauppatavat ja toimituslausekkeet. Suomen Logistiikkayhdistysry. Helsinki.Räty, Asko 2007. Ne jenkkilausekkeet I, Logistiikka 6/2007, 32.Selin, Erica 1994. Viejän opas. Yrityksen Tietokirjat Oy, Jyväskylä.44Siekkeli, Riitta 2007. Toimistopäällikkö, Siekkelin Puutyö Ky, Taavetti. Haastattelu 27.6.2007Suomen Kuljetusopas. Saatavissa: http://www.kuljetusopas.com/kuljetus/toimituslausekkeet/,[viitattu 5.6.2007]Takala, Laura 2007. Logistikko, LJT-Consulting, Kotka. Haastattelu 26.6.2007.Tuontiopas 2002. FINTRA-julkaisu nro 37, Kansainvälisen kaupan koulutuskeskus – FINTRA jaMultikustannus/Multiprint Oy, Helsinki.Zsidisin, George A, Voss, Douglas M, Schlosser, Matt 2007. Shipper-Carrier Relationships andtheir Effect on Carrier Performance. Transportation Journal, vol 46, 2 pp 5-18, 2007.

3Bränditkansainvälisen liiketoiminnanmenestystekijänä45Seppo RainistoTutkimusjohtajaseppo.rainisto@kyamk.fiKANSAINVÄLINEN LIIKETOIMINTA JA KULTTUURI

AbstractBrands facilitate decision-making, they identify, guarantee, structure and stabilise supply, andbranding is the leading issue in the marketing strategy of a company because successful brandscan be a financial dynamo for the owner. To build a brand from scratch would be very expensive,take a long time and still probably not succeed. Firms have long known the financial value ofbrands, and brands are recognised as the most valuable business assets, and a major part of thewealth creation of the firm. Thus, brands drive major mergers and acquisitions. Branding has alsoattracted considerable interest among researchers from the 1990s onwards. Branding is also apotential option for places to establish desired associations. Successful places attract new investmentand create a positive success circle.Brand identity is the state of will of the organisation, and an active part of the image buildingprocess. Brand identity creates a relationship between the brand and the customers with a valueproposition that consists of functional, emotional and self-expressive benefits. Brand image isthe perception of a brand in the minds of people. The brand image is a mirror reflection of thebrand personality or product. It is what people believe about a brand – their thoughts, feelingsand expectations.Brand PositionsThe part of the brand identity andvalue proposition communicatedto a target group that demonstratesan advantage over the competition.BrandIdentityBrandImageHow the owners want the brandto be perceivedHow the brand is perceived inrealityBrand equity is formed by the assets and the liabilities linked to a brand forming its value. Brandloyalty is important for this value, as it is much more expensive to find new customers than keepexisting ones. The loyalty also represents a substantial entry barrier for competitors.47Perceived quality is the key issue for decision making for customers. Perceived quality is a majordriver of customer satisfaction, and is the key positioning dimension for corporate brands whenfunctional benefits cannot play a decisive role. The creation of quality perception is impossible unlessthe quality claim has substance in the major factors of choice. The perceived quality may differfrom actual quality, when the customer’s motivations and perceptions are changing rapidly.

Sisällys• Merkkituotteistamisen teoriaa• Tuotemerkin muodot ja arvon osatekijät• Identiteetti, imago ja viestintä• Palvelujen markkinoinnin näkökohtia• Julkisen organisaation ja liikeyrityksen erityispiirteitä• Merkkituotteistamisen strateginen hallinta• Yhteenveto ja pohdintaaMerkkituotteistamisen teoriaaMerkkituote muodostuu tuotteeseen, palveluun tai vaikka paikkaan liittyvistä mielikuvista. Ulkomaisessakirjallisuudessa käytetään tuotemerkistä nimitystä brand, ja suomalaisessa käännöskirjallisuudessaja kielenkäytössä käytetään usein termejä brändi, tuotemerkki, merkkituote sekämerkki toistensa synonyymeinä. Tuotemerkki ei ole pelkkä symboli, joka erottaa tuotteen kaikistamuista tuotteista, vaan se on kaikkea sitä, mitä kuluttaja ajattelee symbolin nähdessään,kuten tuotteeseen liittyviä aineellisia ominaisuuksia sekä aineettomia, psykologisia ja sosiologisiaominaisuuksia. 1 Merkkituotteistamisen keskeisiä asioita ovat identiteetti, imago ja viestintä.Merkkituotteen identiteetin määrittää viestin lähettäjä itse, kun taas imago on sanoman vastaanottajanpäässä muodostuva todellinen mielikuva. Viestin muodostavat ne valitut identiteetinosatekijät, joita merkkituotteen kohderyhmille halutaan tuotteen vetovoimatekijöinä viestittää.Myöskin paikat, kuten kaupungit, voivat olla brändejä. Esimerkki tunnetusta kaupunkibrandistäon Pariisi.Brändi muodostuu kaikista kuluttajan positiivisista ja negatiivisista vaikutelmista, joita hänelleon ajan mittaan tuotteesta, jakelukanavasta, henkilökunnasta ja viestinnästä syntynyt. Tuotemerkkion nimi, symboli, muoto tai yleensä kaikkien näiden yhdistelmä, jolla yrityksen tuotteettai palvelut erilaistetaan kilpailijoiden tuotteista tai palveluista 2 . Tuotemerkki välittää kuluttajalletiedon tuotteen alkuperästä sekä suojelee niin kuluttajaa kuin tuotteen valmistajaakin kilpailijoilta,joiden pyrkimyksenä on tuottaa markkinoille identtisiltä näyttäviä tuotteita. Merkkituotteelleon tunnusomaista nimi ja/tai symboli, kuten logo, tavaramerkki tai pakkauksen muotoilu. Merkkituotteentarkoituksena on identifioida ja erilaistaa tuote tai palvelu kilpailijan tarjonnasta. 3Tuotenimi (brand name) on ääneen lausuttava osa tuotemerkkiä. Tuotelogo (brand mark) onse osa tuotemerkkiä, joka on tunnistettavissa, mutta jota ei voi sanoa ääneen: symboli, muoto,tunnusväri ja kirjasinmalli. Tuotelogo suojaa myyjän oikeuksia nimeen ja/tai tuotemerkkiin. Tavaramerkki(trade mark) on tuotemerkki tai osa siitä. Se suo omistajalle oikeudellista turvaa jaon erottumiskykyinen. Tavaramerkki antaa myyjälle yksinoikeuden tuotemerkkiin ja/tai tuotelogoon.491Kapferer, Jean-Noël (1997). Strategic brand management: creating and sustaining brand equitylong term. Kogan Page Ltd, London,Great Britain, sivu 25.2Kotler, Philip (1990). Markkinoinnin käsikirja, Rastor, s. 417; Doyle Peter (1994). Marketingmanagement and strategy. Redwood Books Ltd. Prentice Hall, London, Great Britain, sivu 159.3Aaker, David A (1991). Managing brand equity - capitalizing on the value of a brand name.Free Press, New York, USA, sivu 7

Merkkituotteistaminen on yrityksen, tuotteiden, palveluiden arvonmuodostuksen kasvattamista,jossa keskeistä on imagon rakentaminen. Murphyn 4 mukaan kyseessä on prosessi, jossa kehitetäänja ylläpidetään tuotteen ominaisuuksia ja arvoja. Nämä ominaisuudet ja arvot ovat erotettavissatoisistaan. Ne vetoavat asiakkaaseen ja ovat suojattavissa. Merkkituotteistaminen onmarkkinoinnin ja tuotestrategian avainalue. Tuotemerkkien hallinta on kuitenkin kallista ja aikaavieväätoimintaa, mutta siinä onnistuminen ratkaisee tuotteen menestymisen. Arvokkaimmatbrändit ovat omistajien suuresti arvostamaa omaisuutta. Merkki takaa asiakkaalle sen, että hänsaa juuri tietynlaisen tuotteen. Merkit ovat pitkäikäisiä, eikä merkeillä välttämättä ole lainkaanelinkaarta. Vahvat merkit ovat hyvin kannattavia, sillä merkistä ollaan valmiita maksamaan premium-hinnanerovastaavaan anonyymiin tuotteeseen verrattuna. Merkkituote sisältää lupauksenhyödystä ja asiakkaan saamasta lisäarvosta tarjoamalla muista erottuvan tuotekokonaisuuden.Merkkituotteen rakentamisen keskeisiä osa-alueita ovat segmentointi ja positiointi. Segmentoinnillatarkoitetaan epäyhtenäisten kokonaismarkkinoiden jakamista pienempiin, yhtenäisempiinosamarkkinoihin eli segmentteihin. Segmentoinnin käsitteeseen kuuluu markkinoinnin suunnitteluja toteuttaminen kutakin valittua segmenttiä varten erikseen. Eri asiakasryhmien kysynnänerilaisuus on tunnistettava. Kuitenkin vain sellaiset tekijät ovat segmentoinnissa relevantteja,joilla on vaikutuksia asiakkaiden ostokäyttäytymiseen ja jotka samalla pystyvät erottelemaanheidät erillisiksi markkinoinnin kohderyhmiksi. 5Brändien kohderyhmät ja segmentit eivät perustu enää pääasiallisesti maantieteellisiin kriteereihin.Segmentointia suoritetaan lisäksi demografisten, psykografisten tekijöiden ja erilaisten arvotekijöidenperusteella. Kansainvälisen merkkitavaramarkkinoinnin näkökulmasta kohdesegmenttimuodostuu enimmäkseen immateriaalisista tekijöistä, jotka eivät ole lainkaan riippuvaisiavaltioiden tai alueiden maantieteellisistä rajoista.Asemointi eli positiointi tarkoittaa tuotteen (palvelun tai vaikka paikan) suunnitelmallista sijoittamistaniiden vastaavien tuotteiden joukkoon, jotka kilpailevat samalla markkinalohkolla. Asemoinnillavarmistetaan sekä tuotteen kilpailukyky ja menestysmahdollisuudet että tuotteen jamarkkinoiden yhteensopivuus. Tuotteen asema on itse asiassa se paikka ostajan mielessä, jonkatuote valtaa omassa segmentissään. Asemointi tehdään kohdeasiakkaan mieleen, ja sinne suunnitellaantuotteen mielikuva (imago) suhteessa kilpailijoihin. Asema kuvataan sellaisten tekijöidenavulla, jotka ovat asiakkaalle tärkeitä ja joiden perusteella hän valitsee tuotteita. 6 Brändinpositiointi on markkinoinnissa oleellinen strateginen päätös, joka koskee tuotetta. Sillä identifioidaanselvästi merkin asema markkinoilla, ja se muodostaa perustan kaikille myöhemmillemarkkinointiaktiviteeteille. Kaikki markkinointiohjelman kohdat – tavoitteet, strategiat ja taktiikat– saavat syntynsä brändin positioinnista. Tuotemerkin imago tarkoittaa sitä, kuinka tuotemerkkitodellisuudessa koetaan.50Tuotemerkin identiteetillä tarkoitetaan sitä, kuinka merkin haltija haluaa imagon koettavaksi.4Murphy, John M. toim. (1998). Brands- the new wealth creators,MacMillan, London, GreatBritain, sivu 35Gustafsson, Kaj & Mannermaa, Kari (1987). Markkinointi. Ekonomia -sarja. Weiling + Göös,Espoo, sivut 71-72.6Anttila, Mai & Iltanen, Kaarina (1994). Markkinointi. Profit-sarja. WSOY, Porvoo, sivu 114.

Tuotemerkin muodot ja arvon osatekijätTuotemerkit voivat olla palvelumerkkejä, yritysmerkkejä, merkin laajennuksia, yhteistyöbrandejäsekä vielä joko valmistajan tai kaupan omia merkkejä.Palvelumerkki on mielikuvia, tunteita ja arvoja sekä analyyttistä ajattelua oman toimialan tilanteesta,kilpailijoista ja tulevaisuudesta. Merkkituotteen avulla palvelun abstraktista luonteestatulee konkreettisempi. Palvelumerkki on keino erottua muista alan yrityksistä. Merkki antaaomalle palvelulle toivotun mielikuvamerkityksen ja erottaa palvelun helpommin kilpailijoidenpalveluista.Vahva yritysmerkki houkuttelee ja inspiroi yrityksen työntekijöitä, osakkeenomistajia ja liikekumppaneita.Vahvan yritysmerkin avulla pystytään rakentamaan vahvempia suhteita toimittajiin.Vahva yritysmerkki kasvattaa julkista goodwillia, joka antaa yritykselle vakuuttavan julkisivunja suojaa huonoina aikoina. Uudet tuotteet voidaan lanseerata nopeammin ja edullisemmin.Yritysmerkin avulla pitkäjänteisen merkkituotestrategian kehittäminen on helpompaa, mikäedistää taloudellista suorituskykyä. 7Yritysbrändi tarjoaa haltijalleen seuraavia etuja: 8• Vahva yritysmerkki kiehtoo omaa henkilökuntaa ja liikekumppaneita,jolloin voidaan kehittää vahvempia suhteita ja varmistaa pitkäjännitteisemmät investoinnit.• Yritysbrändi yhdistää kaiken liiketoiminnoista syntyneen goodwill-arvon.• Uusien tuotteiden markkinoille laskeminen ja merkin laajennukset tulevat halvemmiksija nopeammiksi toteuttaa. Tukitoimet ovat tehokkaampia, kun ne voidaan keskittääyhdelle ainoalle tuotemerkille.• Yritysbrändin käyttö tuo pitkäaikaisia strategisia etuja eikä niinkään vaadi lyhytaikaistaoperatiivista keskittämistä.• Yritysbrändin käyttö tehostaa prosessia, jolla luodaan taloudellista arvoa.Laajennettu brändi (brand extension) tarkoittaa saman tuotemerkin hyödyntämistä muissa tuotteissa.On arvioitu (esim. Murphy), että Amerikassa 95 % markkinoille tuoduista uutuuksista onjo olemassa olevien brandien laajennuksia.Co-branding tarkoittaa sitä, että kahden tai useamman yrityksen brändin voimat yhdistetäänasiakkaille suunnatuissa markkina-operaatioissa. Brändien välistä yhteistyötä on harjoitettu jo1970-luvulla Yhdysvalloissa. Hyvä esimerkki on McDonald´s-hampurilaispaikkojen juomavalintaCoca-Cola ja vastaavasti Pizza Hut -paikkojen Pepsi. Pohjoismaissa hyvä esimerkki kahdenkaupungin yhteistyöstä markkinoinnissa on Kööpenhaminan ja Malmön partneruus.517Hart, Susannah & Murphy, John (eds.) (1998). Brands: the new wealth creators. MacMillanPress, Lontoo, Englanti. ISBN 0-333-65908-2, sivut 64-66.8Murphy, John M (ed)(1998). Brands – the new wealth creators, MacMillan, London, GreatBritain, sivut 64-69

Brändit on tätä nykyä yleisesti tunnistettu ja tunnustettu liiketoiminnassa sellaiseksi omaisuuseräksi,jolla on aito taloudellinen arvo. 9 Siksi tuotemerkeillä on nyt keskeinen asema suurempienyhteenliittymien ja yrityskauppojen alullepanijana. Kun brändin arvo lasketaan oikein, otetaanensiksi huomioon markkinoiden abstraktien asioiden nykyinen ja tuleva arvo ja sitten muut uudetmahdollisuudet, kuten laajamuotoisen franchisingin hyödyntäminen tai kasvu merkkiä laajentamalla.Hyvin johdettuna tuotemerkki tuottaa tuloja pitkälle tulevaisuuteen, sitä voidaan pitääjopa yrityksen ikuisena varallisuutena.Aakerin kehittämä tuotemerkin arvon malli käsittää viisi pääluokkaa, jotka lisäävät merkkituotteidenarvoa 10 . Nämä merkin arvon osatekijät ovat merkkitunnettuus, merkkiuskollisuus, laatumielikuva,merkkiassosiaatiot ja merkin hallintaoikeudet. Kukin näistä tekijöistä tuottaa merkillelisäarvoa omalla tavallaan, ja jokaisen niistä on oltava sidoksissa merkin nimeen ja symboliin.Mallin viidennessä luokassa olevat merkin hallintaoikeudet luovat merkille laajennus- ja suojautumismahdollisuuksiaja tuovat merkille kilpailuetua. Seuraavassa esitetään tämä Aakerin tuotemerkinarvon malli (kuvio 1) ja selitetään sen keskeiset osatekijät.MERKKI-ARVOTuotemerkkitunnettuusMerkkiuskollisuusAnkkuri, johon muutassosiaatiot voidaan liittääTuttuus – pitäminenMerkki, joka huomataanViestittää substanssista jaomistautumisestaTuottaa arvoa yritykselletehostamalla informaationtulkintaa ja prosessointialuottamustaostopäätöksiin käyttötyytyväisyyttäLaatumielikuvaTuotemerkkiassosiaatiotTuotemerkinhallintaoikeudetSyy ostaaLaajennuksetErilaistaa ja asemoiHintaJakelutien kiinnostavuusHelpottavat informaationprosessointia ja saamistaSyitä ostaaLuovat myönteisiäasenteitaLaajennuksetKilpailuetuTuottaa arvoa yritykselleparantamalla markkinointiohjelmienkannattavuutta merkkiuskollisuutta,hinnoittelumahdollisuuttaja katteitaEdesauttaa merkkituotteenlaajennuksia jakilpailuetua52Kuvio 1. Tuotemerkin arvon malli (Aaker 23 ).9Loden, John D (1992). Megabrands: how to build them, how to beat them. Business one IrwinHomewood (IL), USA, ISBN 1-55623-4694, sivu 165.10Aaker, David A. (1996). Building strong brands. Free Press, New York, USA, sivut 7-9.

MerkkitunnettuusTermi tunnettuus viittaa merkin voimaan ja merkin eri elementtien yhdistämisen helppouteenkuluttajien mielissä. Tunnettuutta rakennettaessa tuotteelle tulee luoda identiteetti. Kun parannetaanmerkin tunnettuutta, lisääntyy mahdollisuus, että merkki kuuluu siihen hankintaryhmään,josta kuluttaja tekee lopullisen valinnan ostopäätöksen tehdessään. Keller 11 painottaa merkkitietoisuudenyhteydessä brändin elementtien merkitystä. Merkkitunnettuutta voidaan mitata sillä,miten kuluttaja pystyy tunnistamaan brändin elementit (nimen, logon, symbolin, sloganin japakkauksen) erilaisissa tilanteissa. Hyvä tunnettuus ei välttämättä merkitse merkin vahvuutta- heikotkin merkit voivat olla hyvin tunnettuja. Merkkejä arvioidaan tietoisuuden ja muistamisentasoilla. Merkin muistamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa merkki muistetaan, kun sen tuoteryhmämainitaan. Markkinarako(niche)-merkkejä ei ehkä muisteta laajasti, mutta uskollisetasiakkaat voivat muistaa ne erittäinkin hyvin. Toinen ääripää on merkki, jonka kuluttaja tietäähyvin, mutta ei muista sitä ostopäätöstä tehdessään. Jälkimmäisten merkkien asema on vaikea, janiitä kutsutaankin hautausmaamerkeiksi 12 .MerkkiuskollisuusMerkkiuskollisuudella on avainasema tuotemerkin arvoa määriteltäessä. Yleinen virhe on hakeauusia asiakkaita ja lyödä samalla laimin jo olemassa olevia asiakassuhteita. Brändiuskollisuusmuodostaa huomattavan kynnyksen toimialalle tuloa harkitseville, koska se, että asiakkaat vaihtaisivatbrandiuskollisuutensa kohdetta, tulee usein niin kalliksi, ettei uusien yrittäjien kannataryhtyä kilpailuun. Oganisaatioiden pitäisikin arvioida tässä suhteessa erityisesti olemassa olevienasiakkaidensa arvo.LaatumielikuvaLaadulla tarkoitetaan niitä tuotteen ominaisuuksia, joita asiakkaat kullakin hetkellä arvostavat.Laadun arviointi on aina subjektiivista: eri ihmiset arvostavat tuotteessa/tuotemerkissä eri asioita.Tuotteen laatua mitattaessa mitataan sitä, miten hyvin tuote pystyy tyydyttämään asiakkaantarpeet ja odotukset. Myyvä laatu syntyy asiakkaiden positiivisista laatukokemuksista 13 . Laatumielikuvaon asiakkaan mielikuva tuotteen tai palvelun kokonaislaadusta verrattuna muihinvaihtoehtoihin tai tuotteen alkuperäiseen tarkoitukseen 14 .Asiakkaiden kokema laatu vastaa parhaiten kaikkien brandin mielleyhtymien joukosta tuotemerkintaloudellista suorituskykyä. Se, miten asiakas kokee laadun, onkin tärkeä liiketoiminnanstrateginen elementti. Tutkimukset osoittavat, että tällä laatukokemuksella oli enemmän vaikutustapääoman tuottoasteeseen kuin markkina-osuudella, tutkimus- ja kehitystyöllä tai markkinointipanostuksella15 .5311Keller, Kevin Lane (1998). Strategic brand management: building, measuring, and managingbrand equity. Upper saddle river. Prentice Hall, New Jersey, USA. ISBN 0-13-120115-8, sivu 325.12Aaker, David A. (1996). Building strong brands. Free Press, New York, USA, sivut 10-16.13Anttila, Mai & Iltanen, Kaarina (1994). Markkinointi, Profit-sarja. WSOY, Porvoo, sivu 138).14Keller, Kevin Lane (1998). Strategic brand management: building, measuring, and managingbrand equity. Upper saddle river. Prentice Hall, New Jersey,USA. ISBN 0-13-120115-8, sivu 176.15Aaker, David A. (1996). Building strong brands. Free Press, New York, USA, sivu 16.

TuotemerkkiassosiaatiotMerkkiassosiaatio on sellainen yhteys kuluttajan muistissa, joka voidaan liittää tuotemerkkiin 16 .Brändin imago syntyy kuluttajan käsitellessä muistissaan olevia eri merkkiassosiaatioita, jotkasisältävät merkkituotteen merkityksen kuluttajalleen. Tuotemerkkiin liittyvät assosiaatiot voidaanryhmitellä ominaisuuksiin, hyötyihin ja asenteisiin. Ominaisuudet voidaan jakaa kahteenryhmään: tuotteeseen liittyviin ja liittymättömiin ominaisuuksiin 17 .Tuotteeseen liittyvät ominaisuudet ovat välttämättömiä osatekijöitä, jotta tuote tai palvelu toimii.Tuotteeseen fyysisesti liittymättömät ominaisuudet ovat tuotteen ulkoisia osto- tai käyttötilanteeseenliittyviä piirteitä: hinta, mielikuva käyttäjästä, käyttötavasta ja -paikasta, tunteet ja kokemuksetsekä tuotemerkin persoona. Voidaankin puhua tuote-ominaisuuksiin liittyvistä rationaalisistakuluttajahyödyistä sekä psykologisista tunteisiin liittyvistä hyödyistä. Maantieteellinen sijaintivoidaan yhdistää brandiin, ja se voi synnyttää toissijaisia mielleyhtymiä. 18 Monet maat ovat tulleettunnetuiksi tiettyjen tuotteiden asiantuntijoina tai tietyn tyyppisten imagojen alkuperinä. Esimerkiksihajuvedet ja Ranska kuuluvat mielikuvana yhteen. Muutkin maantieteelliset assosiaatiot ovattuotemerkille mahdollisia, kuten merkin kytkeminen alueeseen tai kaupunkiin.Tuotemerkin hallintaoikeudetTuotemerkin hallintaoikeudet ovat merkin haltijalle kilpailuetu, joka edistää merkkituotteen laajennuksiaja kansainvälistä levittämistä. Samalla hallintaoikeudet mahdollistavat merkin suojaamisenlaitonta kopiointia vastaan. Juridisesti on tärkeää saada merkki rekisteröidyksi ja merkinbrändielementit suojatuiksi. Yrityskauppojen yhteydessä yleensä vain juridisesti suojatulla merkilläon kauppa-arvoa. Jos liiketoiminta on myös kansainvälistä, tarvitaan myös kansainvälisiätavaramerkkirekisteröintejä.Identiteetti, imago ja viestintä54Imagojen luominen ja mielikuviin vaikuttaminen ovatkin tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä vaikuttamisenmuotoja myös johtamisessa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Mielikuvat ovattodellisuutta riippumatta siitä, miten tavoiteltavana pidetään tapahtumien ohjaamista kaupungissamielikuvien avulla. Julkisten organisaatioiden olosuhteet ovat monissa kohdissa erilaisetkuin yrityksissä, ja jotkut merkkituotteistamisen käsitteet tarvitsevat siksi erilaisen tulkinnan.Identiteettiin ja imagoon liittyvällä käsitteistöllä on paikkojen merkkituotteistamisessa keskeinenasema. Paikan vetovoimatekijät ja houkuttelevuus ovat sellaisia myönteisiä asioita, jotka saavatyrityksiä ja henkilöitä hakeutumaan kyseiselle seudulle. Imagolla on vaikutusta paikan talouselämään,olkoon kyse ulkopuolisesta tai asukkaiden omasta mielikuvasta. Vahva imago pystyyvaikuttamaan myös teollisuuden ja palvelujen sijoittumiseen.16Aaker, David A (1991). Managing brand equity - capitalizing on the value of a brand name.Free Press. New York, USA, sivu 109.17Keller, Kevin Lane (1998). Strategic brand management: building, measuring, and managingbrand equity. Upper saddle river. Prentice Hall, New Jersey, USA. ISBN 0-13-120115-8, sivu 93.18Keller, Kevin Lane (1998). Strategic brand management. Upper saddle river. Prentice Hall, NewJersey, USA, sivu 277.

Imagot perustuvat paikkaa koskevaan omaksuttuun tietoon, omiin kokemuksiin ja vastaanotettuuninformaatioon. Kohde voi kuitenkin profiloitua tarjoamalla informaatiota, jonka toivotaanohjaavan mielikuvia toivottuun suuntaan. Kohteesta muodostettu mielikuva ei ole sama kuinkohde itse. Mielikuva ei perustu pelkästään objektiiviseen tietoon vaan pitkälti ihmisen omiinasenteisiin ja arvoihin sekä niistä johtuviin odotuksiin. Mielikuva kohteesta on asenteen kaltainentuntemusten ja arvojen kokonaisuus, joka syntyy ihmisen oman minäkuvan, ryhmäidentiteetinja kohdetta koskevan informaation vuorovaikutuksesta. Paikan huono imago voi olla vallallavielä silloin, kun taustalla olevat asiat on jo muutettu.Identiteetti on markkinointiviestin lähettäjän tahtotila. Identiteetti on ainutlaatuinen yhdistelmämielleyhtymiä, jotka tuote haluaa sen herättävän kohdeasiakkaassa. Identiteetti pitää sisälläänmuun muassa tuotemerkin persoonallisuuden, jolla tarkoitetaan niiden ominaisuuksien yhdistelmää,jotka halutaan liittää tuotemerkkiin, esimerkiksi iän, sukupuolen, sosioekonomisen luokanja persoonallisuuspiirteiden yhdistelmää. 18 Identiteetti kattaa itse tuotteen ominaisuuksiin jakäyttöön liittyvät tekijät, organisaatioon liittyvät elementit sekä tuotemerkin symboliset arvot.Identiteetti on lähettäjän puolella, ja se edeltää imagoa. 19Tuotemerkin ja organisaation imago on identiteetti tarkasteltuna vastaanottajan puolelta. Identiteettiosoittaa merkkituotteelle samanaikaisesti suunnan, tarkoituksen, ja merkityksen, mikäon keskeistä sen visiolle ja arvolle. Tuotemerkin imagolla tarkoitetaan sitä mielikuvaa, joka kuluttajillatai muilla sidosryhmillä on tuotemerkistä. 20 Totuudenvastaista imagoa on turha yrittäärakentaa, koska tuloksena on useimmiten vain rahan haaskausta ja pettyneitä asiakkaita. Imagonkehittämisen on perustuttava palveluiden kehittämiseen, ei pelkkään imagomainontaan ja iskulauseisiin.21Ulkoisen yhteisökuvan kehittämisohjelman sisäinen markkinointi voi olla hyvin tehokas keinositouttaa organisaation henkilökunta uuteen toiminta-ajatukseen. 22 Profiloinnin tärkein tehtäväon positiointi suhteessa muihin kilpailijoihin. Positiointi voi olla geografista, funktionaalista taituote- ja palvelupositiointia. Positioinnilla pyritään vahvistamaan kilpailuasemaa ja ohjaamaanresursseja toivottuun suuntaan. Koko profiloinnin ja mielikuvamarkkinoinnin taustalla on ajatussiitä, että niiden synnyttämä vetovoima toisi toivottua toimintaa. Strategiseen profilointiin sisältyyorganisaation missio eli keskeisin tarkoitus.Hyvä imago helpottaa suhteita kaikkiin sidosryhmiin: henkilöstöön, asiakkaisiin, viranomaisiin,päättäjiin, medioihin, rahoittajiin, tavarantoimittajiin, yhteistyökumppaneihin jne. Imagon vaikutuksetkumuloituvat. Jos organisaatiolla on hyvä imago, sen on esimerkiksi helppo saada hyviätyöntekijöitä. Hyvän henkilöstön myötä syntyy hyviä tuloksia, jotka taas parantavat imagoa jne.Sisäisellä viestinnällä rakennetaan oikeaa ja selkeää imagoa. Monet organisaatiot, jotka hallitsevatulkoisen viestinnän, laiminlyövät sisäisen viestinnän tai hoitavat sen huonosti. Sisäisen viestinnänhoitamisessa tehdään usein se virhe, että uskotaan etukäteen oman henkilöstön ja asukkaidenjo tuntevan asiat. Erityisesti henkilöstö seuraa viestejä kaikkein tarkimmin juuri muutosprosessienalussa. Kokonaisviestintä syntyy käytettäessä yhdessä eri viestintämuotoja. Koko-5518Aaker, David A. (1996). Building strong brands. Free Press, New York, USA, sivut 68 ja 79.19Kapferer, Jean-Noël (1992). Strategic brand management. Kogan Page Ltd, Lontoo,Englanti,sivu 33.20Aaker, David A. (1996). Building strong brands. Free Press. New York, USA, sivu 69.21Grönroos, Christian (1982). Miten palveluja markkinoidaan. Weilin+Göös, sivut 19-21.22Hallinto 5/1990, sivut 17-19.

naisviestinnän perusajatus on, ettei vastaanottaja erittele lähdettä, vaan reagoi muodostamaansakokonaismielikuvaan. 23Kuviossa 2 esitetään Aakerin ja Kellerin näkemysten pohjalta viestinnällinen näkökulma tuotemerkinarvoon.MIELIKUVAT Tuotemielikuvat Käyttäjämielikuvat Käyttötilannemielikuvat Laatumielikuvat Hintamielikuvat ImagoTUOTEMERKINARVOMerkin tunnettuusMerkin muistaminenMerkin tunnistaminenMerkkiuskollisuusKuvio 2. Viestinnällinen näkökulma tuotemerkin arvoon.Tuotemerkin arvoon vaikuttavat tuotemerkin mielikuvat, jotka ovat yhteydessä merkin tunnettuuteenja merkkiuskollisuuteen. Mielikuvat voivat perustua tuotteeseen, käyttäjään, käyttötilanteeseen,laatuun, hintaan ja imagoon. Kaikki nämä tekijät (mielikuvat, merkkiuskollisuus jamerkin tunnettuus) ovat viestinnän näkökulmasta keskeisimmät tuotemerkin arvon muodostajat.Tuotemerkin arvon kannalta keskeistä viestintästrategisessa mielessä on erilaisten mielikuvienhallinta. Mielikuvista muodostuvaan imagoon vaikuttavat tunnettuus ja merkkiuskollisuus,jotka myös riippuvat mielikuvista.Hyvään imagoon tarvitaan kaksi tekijää: 24• hyvä viestintä ja• hyvä toiminta.56Hyvän imagon takana tulee olla hyvä toiminta, koska imago on todellisuutta. Viestinnällä annetaanlupauksia ja toiminnassa täytetään annetut lupaukset. Hyvän viestinnän lupaukset ovatuskottavia, haluttavia ja myös ainutlaatuisia. Ne ovat asioita, jotka ovat kohderyhmien kannaltatärkeitä ja jotka toisaalta erottavat kilpailijoista. Tarkoituksena on korostaa, että organisaatiollaon tunnistettavat kasvot. Tämä voi tapahtua hyvin monella tavalla mahdollisuuksien lähtiessänimestä, logosta, liikemerkistä, painotuotteista ja liikelahjoista ja jatkuessa esimerkiksi imagomainontaan,sponsorointin, mediajulkisuuteeen ja suhdetoimintatapahtumiin.23Vuokko, Pirjo (1996). Markkinointiviestintä. WSOY, Juva, sivu 33.24Vuokko, Pirjo (1993). Markkinointiviestintä. WSOY, Juva, sivut 64-65.

Palvelujen markkinoinnin näkökohtiaNykyisen markkinointiteorian valossa voidaan tuotteet ymmärtää palveluina, koska keskeistäniissä on asiakastarpeen tyydyttäminen. Tuotteen tai palvelun ulkoisella muodolla on tässäsuhteessa toissijainen merkitys. Palveluyritysten tavoin myös paikat voivat hyödyntää palvelujenmerkkituotteistamisen periaatteita. Myös paikka voidaan käsittää tuotteiden tavoin osittainpalveluna.Palvelujen aineettomuus on keskeinen tekijä palvelualalla mielikuvaa ja imagoa rakennettaessa.Harkitessaan palvelun ostoa asiakas punnitsee palvelun tarjoajan imagoa, sillä hän ei pysty kunnollatutustumaan palveluun etukäteen. Palvelu ei ole esine vaan toimintaa, jota kulutetaan jatuotetaan pääosin samanaikaisesti. Palvelua ei voida varastoida. Kun palvelutapahtuma lakkaa,lakkaa palvelu olemasta. Epäonnistunutta palvelua ei voida palauttaa, siksi onnistunut vuorovaikutusviestinnässä on palvelun tarjoajan imagon kannalta elintärkeää. Imagon muodostumiseenvaikuttavat palveluajatus, toimiala ja palvelun laatu. Organisaatiolla tulee olla hyvin muotoiltupalveluajatus, jonka tulee vastata kahteen kysymykseen: mihin asiakashyötyyn pyritään ja mitkäpalvelun ominaisuudet tämän hyödyn parhaiten ilmaisevat? Kun palvelusta rakennetaan merkkituote,sen abstraktista luonteesta tulee konkreettisempi. Merkki synnyttää palvelulle merkitystäja erottaa sen helpommin muiden tarjoajien palveluista.On strategisesti tärkeää hahmottaa kokonaisvaltainen näkemys palveluun liittyvistä järjestelmistäsekä ymmärtää rakenteiden ja prosessin yhteenkuuluvuus. Kilpailuedun perimmäisenä lähtökohtanaon asiakkaalle tuotettu lisäarvo. Yritykset ja muut organisaatiot voivat usein saavuttaamenestystä ja olla tehokkaita usein kehittymällä ylivoimaisiksi ympäristönsä tietyn osan käsittelemisessä.Samalla tavalla myös paikka voi profiloitua kilpailijoihinsa nähden ylivoimaiseksiesimerkiksi ympäristöasioiden hoidossa.Palvelujen tuotteistus on asiakkaalle tarjottavan palvelun määrittelyä, suunnittelua, kehittämistä,kuvaamista ja tuottamista siten, että palvelun asiakashyödyt maksimoituvat ja asiantuntijaorganisaationtulostavoitteet saavutetaan. 25 Palvelutuote on tuotteistettu, kun sen käyttö- tai omistusoikeusvoidaan haluttaessa myydä edelleen. Palvelujen tuotteistuksen tulee lähteä kyseisen palvelunperusolemuksen syvällisestä ymmärtämisestä, ja keskeisenä tavoitteena on parantaa työnvaikuttavuutta ja asiakashyötyjä. Palvelutuotteen voidaan nähdä koostuvan imagon muodostamastakuoresta ja sisällä olevista aineellisista ja aineettomista osista, joiden tavoitteena on asiakashyödyntuottaminen.Palvelun merkkituotteistamisesta on kyse, kun tuotteistamiseen liittyy brändi eli tuotemerkki.Markkinoinnin näkökulmasta yleensäkin ja palveluissa erityisesti kaikki asiat myydään tunteilla.Merkin kehittäminen perustuu asiakkaiden tarpeiden syvälliseen ymmärtämiseen ja tuotteenperuspiirteisiin. Konkreettisia tuotepiirteitä asiakas tarvitsee lähinnä perustellakseen itselleenrationaalisesti subjektiivisen ostopäätöksensä. 265725Sipilä, Jorma (1995). Asiantuntijapalvelujen tuotteistaminen. WSOY, Porvoo, sivu 12.26Sipilä, Jorma (1995). Asiantuntijapalveluiden tuotteistaminen. WSOY, Porvoo, sivu 95.

Tuotteistamisella lisätään tuottavuutta ja laatua, mikä johtaa parempaan kannattavuuteen ja suurempiinvolyymeihin. Näillä saadaan lisää kehittämismahdollisuuksia, jotka lisäävät osaamistaja auttavat tuotteistamisen kehittelyssä. Kun palveluista rakennetaan merkkituotteita, luodaansamalla vakaat standardit tukemaan palvelulupauksia. Selvän merkkilupauksen luominen selventääkuluttajan odotuksia ja vähentää tyytymättömyyden riskiä. Kuluttajalle merkki merkitseeyhtenäisten palvelulupausten täyttämistä. 27Palvelu- ja tuotebrandi eroaa toisistaan muun muassa siinä, että palvelu tuotetaan ja kulutetaanyhtäaikaa, eikä palvelua voida kokea tai kokeilla fyysisesti ennen “ostoa”. Palvelua ei voida myöskäänvarastoida. Palvelun laatu riippuu suorittajasta ja suorituspaikasta. Näistä syistä johtuenbrandimielikuvat ovat palvelua kehitettäessä vähintään yhtä tärkeitä kuin fyysistä tuotetta kehitettäessä.Palvelubrandin näkökulmasta tulisi organisaation huomioida palvelujen tuotteistamisessavahvan ja yhdenmukaisen imagon merkitys samoin kuin viestinnän avulla luotu suotuisaedullinen laatumielikuva.Julkisen organisaation ja liikeyrityksen erityispiirteitäJulkisen organisaation ja liikeyrityksen toimintatavoissa johtamisen ja markkinoinnin kannaltaon eroavaisuuksia. Julkinen organisaatio ja liikeyritys poikkeavat jo toimintaperiaatteiltaan toisistaan.Tästä syystä myös niiden markkinointi tulee toteuttaa joissakin kohdissa vastaavasti eritavoin.Liiketaloustieteellisen konseptin siirtäminen yhdestä käyttöjärjestelmästä (voittoa tavoittelevasektori) toiseen (voittoa tavoittelematon) kohtaa lukuisan määrän luovaa “käännöstyötä” vaativiahaasteita. Käsitteet, kuten tuote, hinta, myynninedistäminen ja jakelu, täytyy muokata sellaisiksi,että niillä on molemman tyyppisten organisaatioiden kannalta maksimaalinen relevanssi. Esimerkiksikäsite voiton maksimointi täytyy “kääntää” uudelleen hyöty-kustannus -suhteen maksimoinniksi.Tiettyjen käsitteellistenkin muunnosten jälkeen markkinoinnin malleja voidaan kuitenkinsoveltaa hedelmällisesti myös voittoa tavoittelemattomalla -sektorilla. 2858Tuotemerkin rakentamisen tulee lähteä liikkeelle aina organisaation visiosta ja missiosta. Koskajulkisen organisaation missiona ei useimmiten ole, toisin kuin liikeyrityksen, tuottaa voittoa,vaikuttaa tämä myös julkisen organisaation tavoiteprosessin intensiivisyyteen. Yritykselletuotemerkki on liiketoiminnan ydintä, ja yrityksen kenties tärkeintä substanssia. Julkiselle organisaatiollekuten paikalle tuotemerkki ei ole ollut samalla tavalla itsetarkoitus, vaikkakin onolemassa esimerkkejä siitä, että esimerkiksi kaupungin vahva tuotemerkki on myöskin kyseisenkaupungin voimavara. Päätöksentekojärjestelmien eroavaisuudet ja poliittisen elementin mukanaolomuovaavat julkisen organisaation reagointimahdollisuuksia hitaammiksi ja jäykemmiksikuin liikeyritysten. Taloudelliset resurssit ja tunnettuus antavat samalla lailla kuvan niin kaupungistakuin yrityksestäkin.27Dobree, J & Page A. (1990). Unleashing the Power of Service Brands in the 1990´s, ManagementDecision vol. 28, 6, sivut 13-30.28Kotler, Philip (1982). Marketing for nonprofit organizations. Prentice Hall, New Jersey, USA,sivu xiv

Merkkituotteistamisen strateginen hallintaMerkkituotteistaminen ei ole saavuttanut samaa kehitysastetta vielä kaikissa maailman osissa. 29Saturoidussa lännessä brändien on menestyäkseen alettava kivuta ylös arvotikkaita ja pyrittäväpois brändin toiminnallisista arvoista (mitä brändi voi tehdä minulle) sen ilmaisevien arvojenkautta (mitä brändi sanoo minulle) tuotemerkin keskeisiin arvoihin (mitä minä ja brändi saammetoisiltamme meille oleellisissa asioissa). Ylikansalliset trendit koskettavat kaikkia yhtiöitä jaorganisaatioita ja ovat saattaneet merkkituotteistamisen strategisesti tärkeään asemaan. 30 Maailmanlaajuisillakehityssuunnilla on merkitystä myös paikkojen tulevaisuuteen, sillä kilpailu onglobaalia.Tässä keskeisimpiä merkkituotteistamiseen vaikuttavia kehitystrendejä(Kotleria mukaillen):• Kansainväliset ja globaalit brandit jatkavat kasvuaan.• Teknologisen muutoksen ja informaatioteknologian kehitysvauhti kiihtyy.• Yli rajojen ulottuvien verkostojen ja allianssien merkitys kasvaa.• Asiakastyytyväisyys ja asiakasarvo, laatu ja innovaatiot korostuvat.• Muutos mikromarkkinoihin tuo tarpeen suunnitella paikallista markkinointia.• Kauppa kansainvälistyy ja kaupan valta kasvaa.• Yhä enemmän suoria ulkomaisia investointeja (DFI = direct foreign investment)on hakemassa tehokasta toimintaympäristöä.Kilpailuympäristö ajaa yritykset ja organisaatiot etsimään kansainvälisiä brandeja. Kilpailukykyistenkansainvälisten tuotemerkkien vetovoima ja viehätys tekevät paikallisten brändien kilpailuasemanvaikeaksi. Kansainvälisen brändin voima synnyttää suuremman jakeluvoiman, jokaedelleen kasvattaa brändin voimaa. 31 Viisaat organisaatiot haluavat globalisoida ne elementit,jotka mahdollistavat huomattavien rahamäärien ansaitsemisen tai säästämisen, ja toisaalta taaspaikallistaa positiointia ja menestystä edellyttävät tekijät.Merkin kehittäminen lähtee liikkeelle asiakkaan tunnetason tarpeista. Kun asiakkaalle tärkeättunteet saadaan liitettyä tunnetasolla merkkiin, tämä vaikuttaa suoraan ostopäätöksiin. Tuotteennimisymboli tuo mieleen tietyt mielikuvat koko tuotteesta. Merkin kehittäminen perustuu asiakkaidentarpeiden syvälliseen ymmärtämiseen. Konkreettisia tuotepiirteitä tarvitaan lähinnäoman subjektiivisen ostopäätöksen rationaaliseksi perustelemiseksi. 32 Kuviossa 3 esitetään Aakerinnäkemys kerrosteisesta merkkituotteesta, jonka sisimpänä ytimenä ovat itse tuotteen ydintoiminnotja uloimmilla kehillä tunnearvot, lisätyt palvelut sekä merkin potentiaali.5929Murphy, John M (toim.) (1998). Brands - the new wealth creator. MacMillan, Lontoo, Englanti, sivu 211.30Kotler, Philip (1997). Marketing management: analysis, planning, implementation and control.9th ed. Upper Saddle River, Prentice Hall International, New Jersey, USA, ISBN 0-13-243510-1, sivu150.31Murphy, John M. toim (1998). Brands - the new wealth creators. MacMillan, London, Great Britain, sivut 8,126.32Sipilä, Jorma (1995). Asiantuntijapalvelujen tuotteistaminen. WSOY, Porvoo, sivu 95.

PotentiaaliLisäarvoOdotettu tasoPerustasoTuotteen ydintoiminnatTunnearvotLisätyt palvelutMerkin läsnäolo kaikkiallaKuvio 3. Kerrosteinen merkkituote (Aaker) 33 .Ydintoiminnot (perustaso) muodostuvat näkyvistä fyysisistä toiminnoista, keskeisistä infrastruktuurinrakenteista ja palveluista. Tuotemerkin ydintoimintojen lisäksi tuotemerkki-imagoonkuuluvat monet ei-fyysiset tunnearvoja luovat tekijät, joiden merkitys kokonaisuuden kannaltavoi olla yhtä keskeinen kuin näkyvän ytimenkin.Tuotemerkki on menestyksekäs, kun se on kehitetty pitäen mielessä selkeä lausuma tuotteenkäyttötarkoituksesta ja kohderyhmästä ja kun on sitouduttu tarjoamaan tuotemerkille vaadittavatresurssit, joilla haluttu asema on saavutettavissa 34 . Menestyksekkäillä tuotemerkeillä on kykytyydyttää kohdeasiakkaiden rationaaliset ja emotionaaliset tarpeet ja toiveet. Menestysmerkkejäluovilla yrityksillä on puolestaan taito löytää tasapaino kaikkien elementtien välille. Sitä, onkotuotemerkki menestynyt, arvioidaan yrityksen eri tasoilla eri lähtökohdista ja näkökulmista. 35Tuotemerkin menestyksellisyyttä arvioidaan lukuisten eri mittareiden perusteella. Usein tarkastelunkohteena on ajankohtainen tarkastelijan valitsema näkökohta.60Menestyksen mittareita voivat yritysten puolella tilanteen mukaan olla tuotemerkin vaikutus liikevaihtoon,merkin markkinaosuus, tunnettuus ja mainonnan huomioarvo, kannattavuus sekäse, sopiiko merkki yrityksen merkkiportfolioon ja miten se tukee haluttua tuote- tai yrityskuvaa.33Aaker, David A. (1996). Building strong brands. Free Press, New York, USA, sivu 73.34De Chernatory, Leslie & McDonald, Malcom (1992). Creating powerful brands. Linacre House,Jordan Hill, Butterworth-Heinemann Ltd, Oxford, Englanti, sivut 19-2035Kotsalo-Mustonen, Anna (1995). Mystery of Success: an analysis of system sales as an outcomeof industrial buyer-seller interaction process. Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja B-151,Helsinki, sivu 45

Kun tuotteelle on luotu jokin asiakkaalle tärkeä ja samalla kilpailevista tuotteista poikkeava ominaisuus,voidaan aloittaa merkkituotteen rakentaminen. Brändi syntyy vasta, kun asiakas kokeetuotteella olevan jotakin lisäarvoa vastaaviin muihin tuotteisiin nähden. Brändin rakentaminenon pitkä prosessi, joka edellyttää määrätietoisuutta ja linjakkuutta. Brändin rakentaminen on liiketoiminnanrakentamista, ja se sisältää useita ylimmälle johdolle kuuluvia strategisia ratkaisuja.Merkkituotteen johtamista ohjaa merkkituotestrategia: toimintamalli, joka ohjaa kokonaisvaltaisestija pitkäjänteisesti kaikkia tuotteita ja niiden markkinointia. Menestyvät merkit ovat määrätietoisestijohdettuja mielikuvatuotteita.Pienemmät brändit eivät voi koskaan odottaa menestyvänsä vain seuraamalla suurten kilpailijoidensatekemiä sääntöjä. Avuksi tulee markkinarako eli niche-strategian hyödyntäminen. Nichemarkkinointistrategiassabrändi suojelee itseään jättiläisiltä kaikkein parhaiten kaventamallafokustaan ja keskittymällä pienen markkinaraon eli nichen johonkin osaan. Mitä tiukemminenergia osataan siihen tarkentaa, sen varmemmin voitto on saavutettavissa kyseisessä markkinaraossa.Merkkituotteen johtamisprosessi esitetään kuviossa 4. Ensin muodostetaan tilannearviot suoritettavienmerkkianalyysien perusteella. Oman tuotemerkin tilanneanalyysissä peilataan brandinpersoonallisuutta ja ominaisuuksia kilpailevien merkkien suhteessa. Muodostettavassa brändistrategiassaon keskeistä merkin asemointi valitulla markkinasegmentillä suhteessa muihintuotemerkkeihin. Suunniteltu markkinointitoimenpiteiden yhdistelmä tulee testata ennen lopullistatoteutusta. Koemarkkinoinnin jälkeen suunnitellaan lopullinen toteutus. Toimeenpanonseuranta antaa impulsseja korjaaviksi toimenpiteiksi prosessin edetessä.61

1. MARKKINA-ANALYYSI markkinoiden merkitys segmentointi kilpailijoiden asema trendit2. BRANDIN TILANNEANALYYSI brandin persoonallisuus yksittäiset ominaisuudet3. TULEVAISUUDEN KOHTEENPOSITIOINTI brandistrategiaPalaute4. TESTAUS markkinointimixin elementit koemarkkinointi5. TOTEUTUKSENSUUNNITTELU JA ARVIOINTI kustannustaso tukitoimenpiteet toteutumisvertailuKuvio 4. Merkkituotteen johtamisprosessi 36 .Malli käy merkkituotteistamisen suunnannäyttäjäksi yrityksen ja myös julkisen organisaationmarkkinoinnissa. Aluksi on laadittava markkina-analyysi omasta ja kilpailijoiden tilanteesta.Oma tuotemerkki tulee analysoida, jolloin eri persoonallisuustekijät ja keskeiset brandiominaisuudetsaadaan selville. Näitä tarvitaan laadittavassa brändistrategiassa ja omien tavoitteidenmäärittelyssä. Tässä yhteydessä selvitetään kohdesegmentit ja oma toimintatapa (positiointi)niissä. Ennen lopullista toteutusta testataan valitun markkinointimixin elementtien toimivuusja yhteensopivuus.6236Arnold, David (1992). Merkkitavaramarkkinoinni johtaminen. Weilin & Göös, Jyväskylä. Sivu43.

Yhteenveto ja pohdintaaMarkkinoinnin teoreettisia koulukuntia (schools of marketing thought) on yhteensä 12 kappaletta,joista kukin tarkastelee markkinoinnin ilmiöitä omasta näkökulmastaan ja painotuksistaan37 . Koulukunnat on luokiteltu nelikentällä ei-interaktiivinen/interaktiivinen ja ei-taloudellinen/taloudellinen.Ei-interaktiivinen-taloudellinen perspektiivi vallitsee klassisen hyödykeopin, toiminnallisensuunnan ja alueellisuuden koulukunnissa. Interaktiivinen-taloudellinen näkökohta löytyy useimmiteninstitutionaalisista, funktionaalisista ja liikkeenjohdollisista koulukunnista. Ei-interaktiivinen-ei-taloudellinensuhtautuminen on lähellä ostokäyttäytymisen, aktivistien ja makroekonomiankoulukuntia. Interaktiivinen-ei-taloudellinen perspektiivi edustaa usein kaikkein monimutkaisimpialähestymistapoja ja esiintyy organisaatiodynamiikan, systeemien ja sosiaalisen kanssakäymisenkoulukuntien teorioissa.Käsillä olevan artikkelin teorialle läheisiä koulukuntia ovat interaktiivis-taloudellisen oppisuunnaninstitutionaalinen, funktionalistinen ja liikkeenjohdollinen koulukunta. Nämä kaikki perustuvattalouden periaatteille ja ne tunnustavat myyjän ja asiakkaan väliset toisistaan riippuvaisetsuhteet. Koulukunnista erityisesti liikkeenjohdollinen koulu (the managerial school of thought)on tehnyt paljon kehitystyötä markkinointikonseptien kanssa, ja sillä on erittäin hyvin määritellytkäsitteet.Liikkeenjohdollinen koulu keskittyy markkinoinnin käytännön harjoittamiseen, etupäässä teoriakäsittelee kuitenkin yritysmaailmaa. Koulukunta hyväksyy vuorovaikutusprosessin eri osapuolten(tuottajat, välittäjät ja kuluttajat) kesken, ja käsittelee näitä eri markkinoinnin toimijoina.Koulukuntaan lukeutuva Kotler on ensimmäisten joukossa lanseerannut käsitteen paikan markkinointi1990-luvulla.Markkinoinnin interaktiivis-taloudelliseen suuntaukseen lukeutuva funktionaalinen koulukuntaon tutkinut yrityksen ja talouskunnan ja heterogeenisten markkinoiden suhteita. 38 Funktionaalisenkoulukunnan teoria on rikasta ja hyvin jäsenneltyä, mutta siitä puuttuu yksinkertaistusja empiirinen sisältö. Käsillä olevan artikkelin kannalta erityisesti funktionaalisen koulukunnankehittämä differoinnin käsite on tuotemerkin eräs keskeinen mahdollisuus.Tutkittaessa markkinoinnin ja merkkituotteistamisen teoriaa todetaan kahden alan “gurun” vallitsevavaikutus. Aaker edustaa amerikkalaista suuntausta, ja hänen teoksensa on suunnattu amerikkalaiselleyleisölle. Aaker kuvaa hyvin merkkituotteen perusteoriaa.Tuotemerkin aikaisemmin esitetty arvon malli on hyvä esimerkki perusteoriasta. EurooppalaineenKapferer kirjoittaa vaikeampiselkoisempaa teoriaa, ja hänen käsitteensä ovat tiiviimpiä.Kapfererin julkaisut soveltuvat erityisesti jo perusteet tunteville. Kapferer on esittänyt hyviä analyysejatuotemerkin identiteetistä. Yritys elää tuotemerkeistään, ja yritykselle tuotemerkit ovat6337Sheth,J.N & Gardner,D.M & Garret, D.F. (1988). Marketing Theory, Evolution and Evaluation, John Wiley &Sons, USA, sivut 20-34, 73-10738Sheth, J.N & Gardner,D.M & Garret, D.F. (1988). Marketing Theory, Evolution and Evaluation, John Wiley &Sons, USA sivut 90-96

varallisuutta, joiden tehtävänä on generoida tuottoja tulevaisuudessa. Tuotteet nähdään uusimmassamarkkinointiteoriassa palveluiden lailla, ja palvelujen elinkaari on riippuvainen asiakkaidensaamista laatukokemuksista. Menestyksekäs tuote- tai palvelumerkki kuvastaa arvokastaasiakassuhdetta.Yritysten brändit ovat tuote- tai palvelualueillaan helposti miljardien eurojen arvoisia omistajilleen.Tuotemerkit itse asiassa ohjaavat suurta osaa yrityskaupoista tai -järjestelyistä toimiessaantulevien kassavirtojen dynamona. Tuotemerkeistä maksetaan joskus suurempi hinta kuin yrityksenmuusta “aineellisesta” omaisuussubstanssista, kuten koneista, rakennuksista ja tuotevarastoistayhteensä. Brändien arvo realisoituu yrityskauppatilanteessa.64

LähteetAaker, David A. (1991). Managing brand equity – capitalizing on the value of a brand name.Free Press, New York, USA._______(1996). Building strong brands. Free Press, New York, USA.Aaker, David A. & Biel, Alexander L. ed. (1993). Brand equity & advertising: advertising´srole in building strong brands. Lawrence Erlbum Associates, Publishers, New Jersey, USA.Anttila, Mai & Iltanen, Kaarina (1994). Markkinointi. Profit-sarja. WSOY, Porvoo.Arnold, David (1993). Merkkitavaramarkkinoinnin johtaminen. Weilin & Göös, Jyväskylä.Collins, Harvard Business Review 9–10/1996: Building your company´s vision.De Chernatony, Leslie &McDonald, Malcolm H.B. (1992). Creating poweful brands. LinacreHouse, Jordan Hill, Butterworth-Heinemann Ltd., Oxford, United Kingdom.Dobree J & Page A. Unleashing the Power of Service Brands in the 1990´s, ManagementDecision volume. 28, 6.Doyle, Peter (1990). Building successful brands: the strategic options. The journal of consumermarketing, vol. 7, no. 2, 5–20._______ (1994). Marketing management and strategy. Redwood Books Ltd.: Prentice Hall,London, Great Britain._______ (1998) .Marketing management and strategy. Toinen painos. Prentice Hall Europe,London, Great Britain:, 465 pages. ISBN 0-13-262239-4.Duncan T & Moriarty S. (1997). Driving Brand Value. McGraw-Hill Companies, New York,USA.Grönroos, Christian (1982). Miten palveluja markkinoidaan. Weilin + Göös.Gregory, James R. & Wiechmann, Jack G. (1997). Leveraging the corporate brand. NTC BusinessBooks, Chicago (IL), USA. 233 pages. ISBN 0-8442-3444-3.Hart, Susannah &Murphy, John (eds). (1998). Brands: the new wealth creators. MacmillanPress, London, Great Britain. 224 sivua. ISBN 0-333-65908-2.Kapferer, Jean-Noël (1992). Strategic brand management: new approaches to creating andevaluating brand equity. Kogan Page Ltd., London, Great Britain. 230 sivua. ISBN 0-7494-0697-6.Kapferer, Jean-Noël (1997). Strategic brand management: creating and sustaining brandequity long term. Kogan Page Ltd., London, Great Britain. ISBN 0-7494-2069-3.65Kashani, Kamran (1995). Do major brands have a future? The new basics of brand building.Perspectives for managers. April Number. 4, (IMD), 1–5.Keller, Kevin Lane (1998). Strategic brand management: building, measuring, and managingbrand equity. Upper Saddle River. Prentice Hall, New Jersey (USA. 635 pages. ISBN0-13-120115-8.

Kotler, Philip (1997). Marketing management: analysis, planning, implementation and control.9th ed. Upper Saddle River, Prentice Hall International, cop., New Jersey, USA. ISBN0-13-243510-1.Laakso, Hannu (1999). Brandit kilpailuetuna -miten rakennan ja kehitän tuotemerkkiä.Kauppakaari, Gummerus, Jyväskylä.Loden, John D. (1992). Megabrands: how to build tehm, how to beat them. Business oneIrwin, Homewood (IL), USA. ISBN 1-55623-4694.Marconi, Joe (1993). Beyond branding: how savvy marketers build brand equity to createproducts and open new markets. Probus Publishing Company, Chicago (IL), USA. ISBN 1-55738-428-2.Murphy, John M. toim. (1992). Branding: a key marketing tool. MacMillan, London, GreatBritain. 206 sivua. ISBN 0-333-56076-0.Murphy, John M. toim. (1998). Brands- the new wealth creators.Rainisto, Seppo (1999). Lahden seudun ja sen yritysten merkkituotteistaminen lisäarvontuojana. Helsingin kauppakorkeakoulu pro gradu -työ.______ (2000). Alueen ja yrityksen markkinointi merkkituotteena – Lahden seudun tapaustutkimus.Teknillinen korkeakoulu Lahden keskus. ISBN 951-22-5133-7._______ (2000). Yrityksen markkinointiopas. Lahden kauppakamari.(2003) Success Factors of Place Marketing. Helsinki University of Technology, Doctoral Dissertations.Http://lib.tkk.fi/Diss/2003/isbn9512266849/(2006) Markkinoinnin ABC. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun julkaisuja, Kouvola.ISBN952-5214-81-8.Randall, Geoffrey (1997). Branding. Kogan Page Ltd., London, Great Britain. 157 ISBN0749421266.Rope, Timo & Mether, Jari (1991). Mielikuvamarkkinointi. 2.painos. Ekonomia-sarja. Weilin+ Göös, Helsinki.Stobart, P. (1994). Brand Power. MacMillan Press, Great Britain.Weilbacher, William M. (1993). Brand marketing: building winning brand strategies thatdeliver value and customer satisfaction. NTC Business Books, Lincolnwood, IL, USA.ISBN 0-8442-3476-1.66

4Kymenlaakson logistiikkastrategiatkansainvälisessä liikenteessä67Erkki HämäläinenTutkimusjohtajaerkki.hamalainen@kyamk.fiKANSAINVÄLINEN LIIKETOIMINTA JA KULTTUURI

AbstractLogistic Strategies of Kymenlaakso in the International Transport NetworkKouvola is the largest centre of railway logistics in Finland. It connects the Trans-Siberian Railway(TSR) with the EU – TEN Network. Finnish experiences of the TSR have proved that thenorthern alternative via Finland (Corridor 9) has competitive advantages in the container trafficof valuable goods.Economic growth in China, other Asian countries and Russia has stimulated east-west trade.Russia is developing its logistic capabilities. New logistic centres are becoming internationalHUBs. These combine all modes of transportation as a co-ordinated supply chain between internationallogistic operators. Kymenlaakso is able offer a landbridge alternative based on a “Dryport”concept and railway logistics. Kouvola logistic centre, “Laskumäki” Shunting Yard, withnearby harbours in Kotka and Hamina, has international significance in the EU-Russia-Asiatrade flows.Innorail Institute has a research team in Kouvola with international participants from Russianuniversities. Its field research projects in Russia, research reports and presentations, clarify thelogistic role of Kymenlaakso in modern supply chain management. Their research tells that:• TSR as a landbridge is a future logistic alternative for deep-sea transportation• Kymenlaakso has a competitive advantage in east-west trade, however• Other alternatives are developing in nearby countries and inside Russia• Kouvola is developing its role towards a “Kymenlaakso Dry-port” concept• Kouvola logistics cetre and Kotka-Hamina harbours are developing their VAL services• TSR customers are hesitant for future steps in Russia and VAL operators will soon adoptnew alternatives• Substantial increase of the TRS railway tariffs has moved TSR container flowsfrom rail to sea69

TiivistelmäKouvolassa sijaitsee Suomen suurin rautatieliikenteen keskus. Se on kehittymässä logistiikkakeskuksenamonipuoliseksi ”sisämaan satamaksi” (Dry-port). Kouvolan rautatielogistiikan ja läheistenKotkan ja Haminan satamaliikenne mahdollistavat alueen kehittymisen kansainväliseksiHUB:ksi, joka yhdistää Aasian, Venäjän ja EU.n markkinat.Sisämaan satamat syntyvät kansainvälisten logistiikkavirtojen solmukohtiin. Kouvolassa toiminutInnorail Instituutti on selvittänyt kenttätutkimuksin, miten TSR-logistiikka käytännössä toimiija millaisia mahdollisuuksia ja uhkia sillä on kansainvälisen verkoston osana. Logistiikkaonkin nostettu Kymenlaaksossa erääksi maakunnallisia kärkihankkeita, joiden onnistuminennäkyy alueen elinkeinoelämässä.Logistiikka on Kymenlaaksolle kaksi kertaa tärkeämpi BKT:lla mitattuna, toteaa Kymenlaaksonkauppakamarin tj Jouko Lehtoranta. Logistiikan työpaikkaosuus on Kymenlaaksossa 3.5-kertainenkoko maamme vastaavaan osuuteen verrattuna. Kymenlaakson logistiikka työllistää jo liki800 henkeä Kymenlaaksossa.Tutkimustoimintamme painopiste on ollut Siperian radan toimivuuteen liittyvän tutkimuksessa:Tavoitteena on edistää raideliikennettä, jotta kansainvälistä logistiikkavirtoja pystyttäisiin ohjaamaanSuomen kautta kansainvälisille markkinoille. Tavoitteena oli myös kartuttaa rautatieosaamistauudella tutkimustiedolla Kouvolan roolin nostamiseksi rautatielogistiikan osaajana.TSR-logistiikan eri teemoja on valaistu useissa tutkimuksissa, joista on mainittu lähdeluettelossa.Venäjän logistiikan kehittymistä on tutkittu mm. Pietarissa, Moskovassa, Ekaterinburgissa, Vostochnyssä,Vladivostokissa sekä Kiinassa ja Mongoliassa.Siperian rata (TSR) on toimiva logistinen vaihtoehto merikuljetuksille. Sen merkitys on korostunut,koska taloudellinen kasvu Aasiassa, Venäjän markkinat ja TSR:n kilpailukyky arvotavaroidenkuljetusväylänä on kiinnostanut laajalti kansainvälisiä yrityksiä. Monet yritykset seurasivatmielenkiinnolla TSR:n kasvavaa roolia, kunnes 2006 suoritettu merkittävä tariffikorotus Venäjänrautateillä murensi TSR:n kilpailukyvyn.Tulevaisuudessa kilpailevat reitit ja HUB:t tulevat kehittymään. Logistiikkavirrat hakevat kilpailukykyisimmätvaihtoehdot, koska tulevaisuuden kilpailu käydään ketjujen kesken – ei yksittäistenyritysten tai toimijoiden kesken. Kymenlaakson sisämaan satamalla ja TSR-logistiikalla onmahdollisuus olla kilpailukykyinen logistinen vaihtoehto kansainvälisessä itä-länsi liikenteessä.70

Siperian rata (TSR) on vaihtoehto merikuljetuksilleTaloudellinen kasvu Aasiassa ja Venäjällä on haaste ja mahdollisuus logistiikalle. Suomella onperinteisesti pitkä kokemus Venäjän ja EU:n markkinoista. Kansainvälinen liikenne tapahtuupääasiassa meritse. Maayhteytenä rautatie voi olla toimiva ratkaisu säännöllisessä runkoliikenteessäja osana yhdistettyjen kuljetusten verkostoa. Siperian radalla (TSR) on perinteitä kansainvälisessäitä-länsi maaliikenteessä. Se yhdistää suuria logistiikkakeskuksia (HUB) ja kansainvälisiämarkkinoita. Siperian radan läntinen päätepiste on Kouvolassa, jonka ratapiha ”Laskumäki”voi kehittyä sisämaan satamaksi osana EU:n TEN-liikenneverkostoa. Kymenlaaksolle kilpailukykyinenlogistiikka on elinehto.TSR:aa kutsutaan ”Rautaiseksi silkkitieksi” johtuen sen perinteistä idän ja lännen liikenteessä.Pohjoisessa Siperian rata on toiminut keskeisessä roolissa Venäjän talouskehityksessä. Tämä 10000 km:n mittainen rautatieyhteys Venäjän halki on varsin mielenkiintoinen vaihtoehto perinteisellemerikuljetukselle. Siperian rata onkin Venäjän rautatielogistiikan selkäranka. Se on kehittynytmerkittävästi. Sen infrastruktuuriin on investoitu paljon uutta teknologiaa, uusia logistiikantoimijoita on tullut markkinoille ja logistiikkakeskuksia kehitetään sisämaahan TSR:nvarrelle. TSR tulee jatkossakin olemaan varsin keskeisessä roolissa Venäjän kansainvälisessä logistiikassasekä tulevaisuuden jakelujärjestelmässä. Sen itä-länsi liikenne saa jatkoa pohjois-eteläliikenneyhteyksistä, jolloin TSR:n solmukohtiin ja päätepisteisiin syntyy eri liikennemuotojenkeskuksia (Multimodal HUB).71Kuva 1. TSR yhdistää Aasian, Venäjän ja EU:n TEN-liikenneverkostonTSR on kansainvälisenä maaliikennevaihtoehtona logistiikaltaan kilpailukykyinen merikuljetuksiinnähden. Kiinasta ja Etelä-Koreasta saapuu tavara kahdessa viikossa Suomeen, kun meriteitsetoimitus kestää 30 - 45 vrk. Toimitusta pystytään seuraamaan koko Siperian radan pituudelta.Kuljetukset tapahtuvat kokojunatoimituksina (Block train) Vostochnyn satamasta Kouvolaan.Venäjällä junan mukana seuraavat vartijat, jotka takaavat tavaran turvallisen saapumisen määrä-

päähän. Juna kulkee päivässä 1000 km:n matkan keskeytymättä. Tämä onkin ollut pääasiallisinmaaliikenneyhteysmuoto arvotavaroita toimitettaessa Aasiasta Suomen/ Kouvolan kautta Venäjänmarkkinoille.Miten Kymenlaakson logistinen kilpailukyky säilyy?Suomella on ollut ”etulyöntiasema” Venäjän ja EU:n välisessä tavaraliikenteessä. TSR on toiminutpäävaihtoehtona mm. elektroniikan toimituksissa Venäjälle. TSR:n kilpailukyky on osoittautunuttoimivuudeltaan ja hinnaltaan hyväksi vuoteen 2006 saakka, jolloin Venäjän tariffien ”tuplaaminen”siirsi tavaravirrat meritse tapahtuvaksi (Tutkimus, Erkki Hämäläinen, Mari Simonen2007). Myös Venäjän sisäinen logistiikkakeskusten verkosto on nyt kehittymässä voimakkaasti(Kenttätutkimukset Venäjällä: Erkki Hämäläinen, Eugene Korovyakovsky, Alexey Rezer, ElenaTimukhina ja Soma Biswas-Kauppinen, 2005 - 2007). Niissä näkyy merkittävä logistiikan kilpailuvaihtoehtojenja paikallisjakelun parantuminen yhdistetyissä kuljetuksissa Suomen ulkopuolella.Suomen logistiikka Venäjän kaupassa on toistaiseksi hyötynyt Venäjän logistiikan sisäisistä pullonkauloistaja hallintomalleista, mutta tilanne tulee nopeasti muuttumaan. Venäjällä on pitkäjänteisetvaltakunnalliset ja alueelliset kehitysohjelmat, jotka nyt näkyvät logistiikkakeskusten jasatamaverkostojen kehittymisenä sekä runsaina investointeina Venäjän infrastruktuuriin. Yksityisetyritykset (public-private) ovat investoimassa Venäjän sisäiseen logistiikkaan. Myös julkinenvalta ja yksityiset toimivat yhdessä mittavissa investointihankkeissa. Yksityisten yhtiöidenperustaminen ja rautateiden hallintomallin uudistaminen kehittävät yritysten kilpailukykyä. Kymenlaaksonlogistinen kilpailukyky riippuu paljolti tämän kilpailuympäristön kehityksestä: MitäVenäjällä nyt tapahtuu ja miten EU:n liikenneverkosto Pohjois-Euroopassa kehittyy?72Kouvolan toiminta TSR-liikenteessä osoitti, että Venäjän transito-, vienti- ja tuontiliikenne onmahdollista Suomen sisämaan sataman kautta. Tarkoituksena on lisätä kansainvälistä liikennettälänteen Kouvolan raideliikenteen jatkoksi sekä kehittää lisäarvopalveluja, tullaustoimintaa jayhdistettyjen kuljetuksia kansainvälisessä konttiliikenteessä. Silloin korostuvat mm. raideliikenteenliittyminen Suomen satamiin, joista lähimmät ovat Kotkan ja Haminan satamat. EU:n TENCorridor 9 kehitetään investoimalla E-18 tiestön parannusöihin sekä edistämällä liikenneyhteyksiäsatamien kautta Itämerelle, Skandinaviaan. Suurin osa Suomen ulkomaankaupasta kulkeenyt Itämeren kautta (Baltic Motorway) Saksan Ruotsin ja Länsi-Euroopan valtamerisatamiin.Skandinavian pääkaupungit Tukholma, Oslo ja Kööpenhamina muodostavat Pohjolan kolmion(Nordic Triangle), josta tavaravirrat ohjautuvat itä-länsi ja pohjoinen-eteläsuunnassa kulkeviinEU:n TEN- liikenneväyliin (Trans-European Network).Kansainvälisessä liikenneverkossa Kymenlaakson logistiikan kanssa tulevat kilpailemaan mm.Venäjän omat satamat, Baltian maiden transitosatamat, EU:n Corridor 2, joka kulkee TSR:n eteläistätietä Valko-Venäjän ja Puolan kautta Saksan ja Beneluxmaiden satamiin sekä logistiikkakeskuksiin.Tulevaisuudessa Mustan meren satamien rooli ja Rautaisen silkkitien eteläinen vaihtoehtovoivat muuttaa TSR:n tavaravirtoja etelämmäksi ja lisäävät pohjois-eteläsuuntaista transitoliikennettäVenäjän logistiikkakeskuksista. Kymenlaaksolla on vielä etuja, jolla sen logistiikkaavoidaan kehittää, mutta lähitulevaisuudessa on monia uhkia, joihin pitäisi nyt varautua.

Kouvolassa ja Kymenlaaksossa on Suomen rautatieliikenteen painopiste. Sen yhteydet Venäjälleovat pitkään olleet esimerkkinä kansainvälisestä rajanylityksestä Venäjän ja EU:n välillä. Nyt onkohdattu raide- ja kumipyöräliikenteessä merkittäviä ongelmia, joilla on merkitystä Kymenlaaksonlogistisessa kilpailukyvyssä. Säännöllinen TSR-konttiliikenne kompastui kohonneisiin rautatietariffeihinja maantieliikenteessä rekkaliikenne tukkeutui rajanylityksessä yli 50 km:n rekkajonoiksiKaakkois-Suomen rajanpinnassa. Tavaraliikenne kuitenkin kasvaa edelleen ja se hakeelogistiikaltaan kilpailukykyisiä ja toimivia ratkaisuja. Tämän kasvun avulla olisi kehitettävä säännöllinenraiteilla kulkeva logistiikkaputki ja palvelujen verkosto, jossa Kymenlaakso näkyisi kansainvälisissälogistiikkakartoissa laajana keskuksena Venäjän, Aasian ja EU:n tavaravirroissa.Kouvola on monipuolistuva rautatieliikenteen keskusEU:n liikennekäytävä Corridor 9 yhdistää kansainvälisen itä-länsi liikenteen EU:n TEN (Trans-European Network) Liikenneverkostoon. Corridor 9 ja TSR yhdistyvät Kouvolassa, jossa onmaamme suurin tavaraliikenteen ratapiha. Sen ”Laskumäki” käsittelee TSR:n idästä saapuvatkonttijunat lajittelemalla ne määränpääasemien mukaan. Lähtevän liikenteen kokojunat muodostetaanlähtöalueelle, josta ne suuntautuvat itään: Venäjän suurkaupunkeihin, IVY- maihin taiAasian maihin.73Kuva 2. Kouvolan “Laskumäki” ja sen junien lähetysalue; TSR:n junat saapuvat idästä(kuvassa ylhäällä)

Kouvolalla on mahdollisuus kehittyä HUB:ksi jasisämaan satamaksi (Dry-port)Kansainväliset logistiikan HUB:t kehittyvät suurille markkina-alueille liikenneyhteyksien päätepisteisiin.Aasiassa kansainvälisen kaupan kasvu vauhdittaa tällaisten rakentumista mm. Kiinassaja Etelä-Koreassa. Dry-port on sisämaan satama. Kouvolalla on mahdollisuus kehittyä sellaiseksirautatieliikenteen pohjalta. Sisämaan satamia on nyt kehittymässä kansainvälisen liikenteensolmukohtiin, jossa liikennevirrat ja erilaiset kuljetusmuodot kohtaavat. Puolassa, Saksassaja Skandinaviassa on useita tällaisia hankkeita, joissa sisämaahan tavarat saapuvat tai lähtevätrautateitse, jokilaivoilla (Short-sea shipping) tai kumipyörillä. Niistä on yhteydet myös lentoliikenteeseenja merkittäviin satamiin, jossa on kansainväliset valtameriyhteydet.Logististen yhteyksien lisäksi sisämaan satamassa on asiakkaalle saatavilla monipuoliset logistiikanlisäarvopalvelut (VAL-services, Value-added logistics). Näiden yhteyteen rakentuu myösalihankintateollisuutta, kokoonpanoteollisuutta, valmistusta ja pk-yrittäjyyttä.74Kuva 3. “Kymenlaakso Dry-port”: Kouvolan Logistiikkakeskus (TSR), Nordic China Center(NCC), logistiikkaoperaattorit (VAL), tulli, muut palveluoperaattorit

Sisämaan satama (Dry-port) yhdistää kansainvälisen liikenteen jalogistiikkapalvelutDry-port on sisämaassa toimiva monipuolinen logistiikkaterminaali tai intermodaali HUB, jostaon suorat liikenneyhteydet merisatamiin tai muihin liikennemuotoihin. Niiden liikennemäärätovat suuria ja tavaravirtojen läpimenoajat lyhyitä. Logistiikan palvelujen keskittymänä ja liikennevirtojensolmukohtana sisämaan terminaali on keskeisessä roolissa nykyaikaisessa logistiikanjohtamisessa. Sisämaan satama voi sijaita merisataman välittömässä läheisyydessä tai luonnollisenlogistisen yhteyden etäisyydellä. Kouvolan Logistiikkakeskus ja ”Laskumäki” sijaitsevat n.60 km:n etäisyydellä Kotkan ja Haminan satamista. Niiden välillä on jatkuva pendeliliikennekumipyörillä, mikä näkyy jatkuvina rekkajonoina. Myös rautateitse “Laskumäen” ja satamienyhteys on sujuva.Sisämaan sataman VAL-PalvelutHUB/TerminaaliInfrastruktuuri•Raidepiha: kapasiteettai, teknologia•Kokojunat (Saapuva/lähtevä)•Rahtiväylät. TEN-liikenneverkko•Paikallisjakelu: b2bHUB/TerminaaliMultimodaalisuus•Raideyhteys•Maantieyhteys•Merisatamat•Lentokenttä•PutkiSisämaan satamaHUB/TerminalHUB/Terminalintoimintaympäristö•Varastotilat•Kokoonpanolinjat•ValmistusHUB/TerminalVAL- Palvelut•Huolinta•Tullipalvelut•Cross-docking•Terminalin operointi•Kunnossapito/korjaus•Informaatiopalvelut•Teknologia•KoulutustoimintaKuva 4. Sisämaan sataman (Dry-port) rakenne ja lisäarvopalvelut (VAL)Kymenlaakson logistiikan keskeinen toimija on metsäteollisuus. Sen globaali kilpailuareena edellyttääkilpailukykyistä ketjua puunhankinnasta asiakkaalle painotaloon tai puuteollisuuden laitokseen.Kotkan ja Haminan satamissa näkyy StoraEnson ja UPM-Kymmenen logistiikka sekätuotteissa että tavaravirtojen suuntautumisina ja logistiikan palveluoperaattoreissa. Satamat ovatmyös erikoistuneet suurasiakkaittain ja tuoteryhmittäin. Metsäklusterin lisäksi satamilla on useitamuita logistiikkapalvelujen asiakkaita, joille satamien toimivuus ja sujuva rajanylitys EU:sta Venäjälleon tärkeä. Tästä on osoituksena voimakkaasti kasvanut konttiliikenne ja Venäjälle suuntautuvarekkaliikenne. Rekkajonojen pituudet ovat olleet jopa yli 60 km, vaikka rajanylitys ja vihreänlinjan kokeilut ovat meidän kilpailutekijöitämme. Kotkan ja Haminan satamien laajennus näkyyniiden palvelujen kilpailukyvyssä. Kotkan satama meni jo Helsingin ohi maamme suurimpanakonttisatamana. Myös autokuljetuksissa se haastaa perinteisen keskuksen Hangon sataman.75

Kymenlaakson sisämaansatama”Dry-port”TampereRiihimäki7 Kerava6Helsinki45Kouvola-InnorailBusiness Park1Pietari38 MoskovaKotka 2Kouvolan9Vostochny”Laskumäki”\\\ RussiaHaminaPekingShanghaiSeoulSisämaan Intermodaali Logistiikka- Meri Maantie- Rautatie- Ratapiha Lento- Citysatama terminaali operaattori satama yhteys yhteys ”Laskumäki” kenttä alue1 - 9Kuva 5. Kymenlaakso Dry-port palvelukonsepti: Markkinat ja liikenneyhteydetTSR - kokemuksia Venäjä-yhteistyöstä rautatielogistiikassaKouvolassa toimiva Innorail Instituutti on tutkinut TSR:n logistiikan toimivuutta kolmen vuodenajan. Eräänä tutkimuksen kohteena ovat olleet mm. Venäjän rautatietariffit. Niistä on tehtyselvityksiä sekä Venäjällä että Kouvolassa. Rautatietariffien määräytymisessä on alkanut uusikäytäntö, joka näkyy kansainvälisessä raideliikenteessä. TSR kehittyi merkittäväksi maaliikenteenvaihtoehdoksi Aasian ja Venäjän konttiliikenteessä sekä jakeluliikenteessä Venäjälle. Kouvolassatutkittiin, miten tariffikorotus muutti liikennevirtoja, miten hintapaine koettiin Kouvolanseudun yrityksissä ja kansainvälisissä asiakkaissa ja mitä vaikutuksia sillä oli yritysten kuljetustoimintaan.Tulokset osoittavat, että suurilla hintamuutoksilla on vaikutusta asenteisiin jalogistiikka hakee nopeasti uusia vaihtoehtoisia reittejä. TSR-liikenne voi kehittyä merkittäväksi,mikäli hintaero meriliikenteeseen ei muodostu liian korkeaksi. Asiakkaat arvostavat TSR:n logististasuorituskykyä ja pienikin markkinaosuuden siirtyminen meriliikenteestä maayhteyteenon suurimerkityksinen Kymenlaakson logistiikalle.76TSR-konttiliikenteen kehitysvaiheetKonttijunat toimivat ns. “kokojuna” periaatteella, jossa toimitus lähtee Vostochnystä Kouvolaan52-54 vaunun kokonaisuutena. Ne kulkevat keskeytymättä n. 1000 km vuorokaudessa ja vartijoidensaattelemana. Arvotavaroiden kuljetuksissa TSR on osoittautunut tärkeimmäksi liikenneyhteydeksikotielektroniikan toimituksissa Venäjälle jo 2000-luvun alusta lähtien. Liikenteenkehityksessä voidaan nähdä kuusi vaihetta.

TSR-liikenne oli pitkään pientä ja satunnaista: 1970 - 1999 tuonnin ja viennin määrä 2000 -8000 TEU (=20 jalan konttia). Kasvu oli voimakasta 2000-luvulla. Ennätysvuonna 2004 päästiin125 000 TEU:hun. Tämäkin määrä oli vielä varsin vähäinen, vaikka päivittäin kulki säännöllinen2-3:n kokojunayhteys Vostochnyn sataman ja Kouvolan välillä. Aikatauluissa pysyttiin,toimitus oli turvallinen ja 12 - 14 päivän toimitusaika merkitsi kilpailukykyistä vaihtoehtoameriliikenteelle. Pienikin markkinaosuuden lisääminen tai kansainvälisen liikenteen kasvunsaaminen raiteille olisi merkinnyt oleellista toiminnan lisääntymistä.1. Konttiliikenteen aloitusvaihe: Konttiliikenne oli vähäistä, mutta toimi 1970 - 19992. Kasvuvaihe: Konttiliikenteen kaksi suurasiakasta Etelä-Koreasta3. Kokojunan palvelukonsepti: Sujuva operointi: 2004 ennätys 125 000 TEU (2-3 junaa/p)4. Satunnainen häiriövaihe: Kuljetusalustojen puute 2005 laski määriä: 100 000 TEU5. Romahdusvaihe: Tariffikorotukset leikkaavat liikenteen 2006: 8 130 TEU6. Uudelleensuuntausvaihe: Tariffialennuksella ei muutosta 2007: Ennuste 2500 TEUTSR volumes 1971-2007Vostochny/Nakhodka (Russia) to Kouvola (Finland) (TEU) Modified: VR140000120000100000800006000040000• TSR has capacity• Technology is modern2-3 trains a day in 2004:Totalling 125 000 TEU• Customers are pricesensitive – sudden reaction• Difficult to win customersback from deepsea2000001971197319751977197919811983198519871989199119931995199719992001200320052007Collapsed 92 % 2006.Estimate 2007 is 2500TEU = 2 % from record• Rail and sea logistics areinterchangeableErkki Hämäläinen 2007Kuva 6. TSR-konttiliikenne Suomeen 1970 - 2007 (TEU): Vostochny – Kouvola (SovellettuVR Cargo, 2007; TEU = 20 jalan kontti).77Liikenteen kasvu on näkynyt Siperian radan liikennemäärissä. Konttiliikenteessä ylitettiin 100000 TEU:n raja 2003. Kontti-, kemikaali- ja tavaraliikenne ovatkin olleet selvästi kasvussa kansainvälisessäitä-länsi liikenteessä. Ennätysvuosi oli 2004, jolloin Vostochnystä Kouvolaan liikkuipäivittäin 2-3 kokojunaa. Satamaan kootaan konttiliikenne myös viereisistä satamista ja alueiltakuten Vladivostok, Nahodka jne. Ennätysmäärä 125 000 TEU väheni seuraavana vuonna 20 %:lla mm. kuljetusalustojen niukkuuden johdosta Vostochnyssa. TSR-kapasiteetissa olisi hyvin ollutmahdollisuus lisätä määriä kalustotilanteen parannuttua (Hämäläinen, Biswas 2005).

TSR:n merkittävimmät asiakkaat olivat Etelä-Korea ja Kiina, josta toimitettiin arvotavaraa jaenimmäkseen kotielektroniikkaa. Itään suuntautuvassa vienti- ja transitoliikenteessä kaupan rakenneon ollut monipuolisempi: paperia, maatalouskoneita, laitteita. Japanin merkitys oli varsinvähäinen. Japanin liikenteessä oli aiemmin 2000-luvun alussa käytetty merkittävästi TSR:ää. Lähetystenturvallisuus oli johtanut japanilaisten luottamuksen menettämiseen ja rahtivirrat siirtyivätmeritse tapahtuvaksi.TSR-tariffitarkistukset ja niiden merkitys asiakkaille ja palveluoperaattoreilleTSR-tariffien tasokorotukset ovat tapahtuneet vuosittain. Sen lisäksi on tullut ajoittain uusiamaksuja. Tällainen oli esim. vartioinnin liittäminen kuljetuksiin, jolloin kontille tuli lisämaksujakuljetetun etäisyyden mukaan. Lisäkustannuksia tulee myös palveluista kokojunien muodostamisessa.Varausmaksuilla taataan sujuvuus, kun kontteja tai kuljetusalustoja suunnitellaan tulevaatoimitusta varten. Logistiikkaoperaattorit olivat huolestuneita jatkuvasta hinnan, kuljetustenja palvelujen tarkistuksista. RZD nosti tariffeja kustannusvastaavasti + 12 %. Vartioinnin maksuoli uutena eränä merkittävä kustannuslisä loppuhinnassa, jonka kattamisesta loppuasiakas ja logistiikkaoperaattorijoutuivat neuvottelemaan. (Hämäläinen, Biswas, 2005).Tariffikorotus 1.1.2006 oli käännekohta, johon asiakkaat nopeasti reagoivat. Tariffikorotus kokokontille oli + 30 % ja tyhjälle kontille 3-4-kertainen vuoteen 2005 verrattuna. Venäjälle tapahtuvassatuonnissa tariffikorotus oli RZD:n mukaan +32.9 % (RZD Partner 2006-02-09). Korotus oli liikaauseimmille asiakkaille ja logistiikkaketju jouduttiin logistiikaltaan arvioimaan uudelleen. Asiakkaatvalittelivat kustannusten ”tuplaantumista” ja suurta hintaeroa merikuljetuksiin nähden.Tariffikorotuksen johdosta TSR-raideliikenne siirtyi merelle lähes välittömästi. Tammi-helmikuussatoimitettiin ”häntiä” ja myöhemmin satunnaisia erikoistoimituksia. TSR-liikenne hiljenija siirtyi muihin logistiikkakeskuksiin ja Kotkan/Haminan satamiin. Pendeliliikennettä Kotkan jaKouvolan logistiikkakeskuksen välillä näkyi lisääntyneenä rekkaliikenteenä. (Hämäläinen 2007).RZD tarkisti hintaa 1.1.2007 lähtien alentamalla 30 % tariffejaan. Kuitenkin vastaavasti tuli lisäkustannuksiakonttiliikenteen järjestelyistä, jolloin hintapaine jäi olemaan myös jatkossa. Hinnanalennus ei käynnistänyt liikennettä. Arvio vuodelle 2007 on 2 500 TEU, mikä merkitsee jokahden vuoden hiljaiseloa. Kuitenkin Innorail Kouvola ja VR Cargo ovat kehittäneet palvelukonseptejakonttijunille ja suunnittelevat koetoimituksia.78Logistiikkaratkaisuissa asiakkailla on useita valintaperusteita heidän tehdessään valintoja kuljetusmuodosta.TSR:n kilpailuetuna on ollut toimitusten nopeus ja varmuus. Kokojunan lähtiessäVostochnystä tulee se lähes keskeytymättä määränpäähänsä lukuun ottamatta veturin ja miehistönvaihtoja rajalla ja Venäjän rautatiepiireillä. Kuljetuksen edistymistä voidaan seurata lähesreaaliaikaisesti. TSR:n rahtien hinnat ovat perinteisesti asettuneet hieman merirahtia kalliimmaksi.Hintatarkistuksia on ollut yleensä vuoden alussa kustannusnousun kattamiseksi. Siperianradan konttiliikenne kasvoi selvästi, kunnes viime vuonna liikenne romahti.Vuoden 2006 alussa Venäjällä nostettiin tariffeja runsaasti, joka romahdutti liikenteen jo vuodenalusta. Seuraavana vuonna hintaa tarkistettiin alaspäin. Liikenne ei kuitenkaan vuoden 2007alussa elpynyt, vaan pikemminkin entuudestaan vielä laskenut. Liikenteen määräkehitys osoittaa,että TSR-asiakkaiden logistiikkavalinnoissa painaisivat logistiikan palvelujen laatu ja toimivuusenemmän kuin hinta. Hinnan merkitys on kuitenkin ratkaiseva, mikäli hinta nousee äkillisestiselvästi yli merikuljetusten hinnan.

TSR-tariffimuutosten vaikutus logistiikkavirtoihin, asenteisiin ja palveluunTariffien muutos oli varsin merkittävä. Se merkitsi logistiikkaoperaattoreille tavaraliikenteenpalvelujen uudelleenarviointeja ja uusien palvelukokonaisuuksien kehittämistä Kymenlaaksossa.Innorail Instituutti teki kyselyn TSR-tariffikorotusten vaikutuksista logistiikkavirtoihin, asenteisiinja palveluun. Kyselyn piirissä oli Kymenlaaksossa toimivat yritykset ja avainasiakkaat, jotkaolivat riippuvaisia TSR-logistiikasta. Kysely tehtiin 2007 alkuvuodesta, jolloin tariffien nostostaoli kokemusta. Myös nähtiin, mitä tariffien alentaminen vaikuttaa logistiikkakäyttäytymisessä.Kysely suoritettiin Internet-tiedusteluna ja siihen osallistui merkittävä määrä TSR-logistiikanyrityksiä Kouvolan seudulla ja muualla Kymenlaaksossa.Kysymys 1: Miten Venäjän rautatietariffien korotus on vaikuttanut yrityksen kuljetustoimintaan?Kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna asiakkaiden asennemuutos on ollut merkittävä.TSR oli jo ehtinyt vakiinnuttaa asemansa yhtenä Aasian kuljetusreittinä. Liikenne Vostochnynkonttisataman ja Kouvolan logistiikkaterminaalin välillä oli kahden vuoden ajan ollutsäännöllistä. Kahden - kolmen kokojunan operointi päivässä oli tavallista 2005. Monet asiakkaatolivat valmiit lisäämään Siperian radan tavaraliikennettään.6Lukumäärä4235,29%23,53%41,18%0ei vaikutustapieni vaikutusvaikuttanutmerkittävästiMiten Venäjän rautatietariffien korotus onvaikuttanut yrityksenne kuljetustoimintaan?Rautatietariffien korotuksella on ollut vaikutusta yritysten toiminnalle. Yrityksistä 65 % sanoo,että tariffikorotus on heijastunut joko merkittävästi tai jossain määrin yrityksen toimintaan. Vaikutukseton koettu kilpailukyvyn heikkenemisenä, tavaravirtojen suuntautumisena toisiin liikennemuotoihinja etenkin meriliikenteeseen, satamaa lähellä sijaitseviin terminaaleihin, kilpailunlisääntymisenä, asiakasmenetyksinä ja hankaluuksina saada uusia asiakkaita. Mielenkiintoistaon havaita, että 42 % vastaajista vaikutus on ollut merkittävä. Joka kolmannelle yritykselle eitariffikorotus ollut vaikuttanut toimintaan.79Liikenteen siirtäminen uuteen järjestelmään näkyy myös paikallisissa logistiikkavirroissa, keskuksissaja palveluoperaattoreissa. Näistä on jouduttu käymään uusia sopimusneuvotteluja, joissapalveluoperaattorit ovat joutuneet sopeutumaan asiakasvaatimuksiin, hintapaineisiin ja uusi-

en yhteistyöpartnereiden löytämiseen. Logistiikan liiketoimintaprosessit on jouduttu uudelleensuunnittelemaan, joiden toimivuus, palvelutaso ja kustannukset on neuvoteltava nopealla sopeutusajalla.Kysymys 2: Jos vastasitte edelliseen ”pieni vaikutus” tai ”vaikuttanut merkittävästi”, niin millaisiavaikutuksia olette kokeneet?Tariffien tarkistus on johtanut logistiikkavirtojen muutoksiin ja painopisteiden alueellisiin siirtymiin.Yrityksille vaikutukset ovat kohdistuneet paljolti varastotiloihin, joiden kilpailukyky onheikentynyt. Tämä näkyy ensi sijassa TSR:n toimintaan liittyvissä varasto- ja logistiikkapalveluissa.Tarve on siirtynyt satamiin tai satamien läheisyydessä oleviin varastoihin. Osalle yrityksistäTSR-liikenne loppui kokonaan, millä on suuri merkitys yritystoiminnalle jatkossa.Tavaravirtojen siirtymiseen satamiin on vaikuttanut runsas varastokapasiteetti, jota Kotkan jaHaminan satamissa jo on. Liikenneyhteydet muihin liikennemuotoihin toimivat. Tavaran siirtämiseenja käsittelyyn on myös kalustoa ja liikennöintialaa, jolloin TSR-tavaravirtojen siirtyminenosaksi sataman kokonaisliikennettä on ollut mahdollista. Kyse on paljolti kapasiteetin antamastamahdollisuudesta jo toimivassa kokonaisuudessa satama-alueella tai sen läheisyydessä.Merkittävimmät ongelmat koettiin logistiikkakeskusten sisäisten siirtojen järjestelyissä.Yksityiskohtaiset maininnat vaikutuksista yrityksen toimintaan olivat seuraavat:80• Kilpailukyky on kärsinyt ja tavaravirrat ovat siirtyneet toisille reiteille ja kuljetusmuodoille.• Kouvolan varastotilat eivät ole enää niin kilpailukykyisiä kuin satamien lähellä olevat varastot.Uusien asiakkaiden saaminen Kouvolaan on vaikeutunut jonkin verran.• Kuljetus kontin purkutilanteeseen on muuttunut ns. lähialuevedosta, joka on merkittävästipienentynyt normaaliin autoilla tapahtuvaan liikenteeseen. Liikenne on kolminkertaistunutniin myös autojen ja kuljettajien työllisyys. Tämä johtuu osittain Kouvolan/Kuusankoskenterminaaliemme tilojen lisääntymisestä.• TSR oli “vakiinnuttanut” asemansa yhtenä Aasian kuljetusreittinä. Asiakkaat olivat saaneetsiitä hyviä kokemuksia, joten monet olivat valmiita lisäämään volyymiaan sillä ja se olisimyös lisännyt liikennettä meillä. Korotuksen vuoksi liikenne loppui kuin seinään. Aikanäyttää, milloin asiakkaat luottavat TSR-liikenteeseen uudelleen.• Lopetimme kokonaan Trans-siberian (TSR) liikenteen käytön toukokuussa vuonna 2006.• Lähes kaikki lastit, eli tuhannet välittämämme rautatiekuljetukset menivät 2005 alkuvuonnamerelle.• Kilpailu on lisääntynyt. Osa keikoista on siirtynyt maanteille.• Vaikuttanut yleiseen kilpailukykyymme Suomessa valmistettavien tuotteiden kohdalla;ei paljoakaan kuljetustoiminnassa.

Kysymys 3: Miten rautatietariffien nosto on vaikuttanut logistiikkavirtoihin?65Lukumäärä43235,29%35,29%29,41%10eivät oleovat jonkinverranovat paljonOvatko merikuljetukset yrityksessännelisääntyneet tariffien korotusten vuoksi?Tariffien voimakas ja äkillinen nousu on suunnannut rahtivirrat uudelleen sekä lisännyt yritystenvälistä kilpailua. Kansainväliset yritykset reagoivat varsin nopeasti. Siperian radan konttiliikennetippui nopeasti 8 %:iin edellisvuodesta ollen 8129 TEU eli varsin vähän. Tämä on merkittävämuutos Kaakkois-Suomen logistiikassa. Liikenne perinteiseltä Siperian radalta haki uudet liikenneväylät.Lähes koko liikenne muutettiin toisille rahtiväylille ja meritse tapahtuvaksi. Tämäon näkynyt selvästi kasvuna mm. Kotkan ja Haminan satamissa ja Kouvolan pendeliliikenteessämaanteitse, Venäjälle suuntautuvan rekka- ja junaliikenteen määrän kasvuna. Vastaajista 65 %ilmoittaa rahdin siirtyneen raiteilta merille. Tämä on voimistunut, mikä näkyy TSR-konttiliikenteensupistumisesta n. 2 500 TEU:hun 2007. Se on varsin pieni, vaikka Innorail Kouvola jaVR ovat kehittäneet palvelukonsepteja, joissa koetoimitukset ovat toivottavasti käynnistämässäuutta kasvua Siperian radalle.10Lukumäärä8642052,94%ei vaikutusta11,76%kustannuksetpienentyneet29,41%kustannuksetlisääntyneetvähän5,88%kustannuksetlisääntyneetmerkittävästiMiten muutos on vaikuttanut yrityksennelogistiikkakustannuksiin?81

Kysymys 4: Mitä vaikutuksia tariffikorotuksella on ollut asiakastyytyväisyyteen?Hinnan korotuksella oli suuri merkitys myös asiakkaiden asenteisiin. Yli kolmannes toteaa, ettäsillä on ollut suuri merkitys. Usean asiakkaan mielestä merkittävin oli luottamuksen menetys.Asiakkaat ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä venäläisten toimiin. Tariffimuutos on koettu ”kolauksena”,jossa kaikki ovat varpaillaan ja epäluuloisia, miten Venäjä jatkossa hinnoittelee osuutensaTSR-rahdissa, todetaan lisäselityksissä. Osalla on ollut hankaluuksia järjestää kuljetuksiauudelleen ja käytännöllisistä syistä on jouduttu turvautumaan toissijaisiin logistiikkaratkaisuihin.Uusiinkaan ratkaisuihin ei oltu täysin tyytyväisiä; lähes jokapäiväinen rautatieliikenne pystyiparempaan kokonaispalvelun tasoon kuin meriliikenne. Yhteistyöpartnereiden ja asiakkaidensuhteet ovat joutuneet koetukselle, varsinkin kun lisäkustannuksille on löydettävä maksaja.6Lukumäärä4241,18%23,53%35,29%0ei vaikutustavaikuttanut jonkinverranvaikuttanutmerkittävästiMiten rautatierahtimaksujen nouseminenon vaikuttanut asiakastyytyväisyyteen?Merkittävin ongelma on ollut hinnankorotuksen siirtäminen logistiikkaketjussa. Asiakas onluonnollisesti varsin haluton muuttamaan sopimusehtoja. Neuvotteluhalukkuutta ja joustavuuttaon epäilemättä löytynyt, mikä ilmenee tavaraliikenteen jatkumisena uusilla järjestelyillä.Suurimpia huolenaiheita oli toiminnan tulevaisuus. Asiakkaat ja palveluoperaattorit olivat varsinvarauksellisia, mitä on jatkossa odotettavissa. Heidän tavoitteena on toiminnan luotettavuus jatehokkuus pitkäaikaisin logistisin ratkaisuin yhteistyöpartnereiden kanssa. Huoli luotettavuudestatuli esiin varsin avoimesti monessa vastauksessa.82Kysymys 5: Jos vastasitte edelliseen kysymykseen ”vaikuttanut jonkin verran” tai ”vaikuttanut merkittävästi”,miten korotus on vaikuttanut?Vastauksissa ilmenee asiakkaiden kokema epäluottamus Venäjän tariffipolitiikkaan. Korotus onherättänyt epäluuloja ja tyytymättömyyttä, joka on ilmaistu selkeästi. Kuljetuksissa on jouduttuuudelleenjärjestelyihin, jotka eivät ole olleet helppoja ratkaisuja. Tämä on lisännyt kumipyöräliikennettä,joka on tehostunut. Asiakkaiden ja logistiikkaoperaattoreiden välille on syntynyt jatkuvakeskustelua rahtien maksamiseen liittyvissä kysymyksissä.

Yksityiskohtaisemmat asiakkaiden maininnat olivat seuraavat:• TRS sai pahan epäluottamus-“kolauksen”. Kaikki ovat varpaillaan ja epäluuloisia siitä,miten Venäjä jatkossa hinnoittelee osuutensa TSR-rahdissa.• Konttien käsittely Kouvolassa loppui lähes kokonaan. Vastaavasti sataman ja Kouvolanterminaalialueen kumipyöräliikenne on tehostunut ja kustannuksia säästäviä menetelmiäon pystytty kehittämään johtuen suuresta konttivirrasta. Nyt syöttöliikenne hoidetaanrekkasyöttöisesti ja terminaalitraktoreita hyödyntäen.• Joillakin asiakkailla oli selvästi vaikeuksia saada kuljetukset järjestymään tariffienkorotuksen jälkeen. Tämä aiheutti meille hieman käsittelyyn ja varastointiin vähennystä.• Asiakkaat ovat pakotettuja käyttämään toissijaista ratkaisua kustannussyistä eikä se olevälttämättä ollut niin joustava kuin rautatie.• Asiakkaat ovat olleet erittäin tyytymättömiä venäläisten toimeen. TSR-luottamus ja luottamusvenäläisiin ovat romahtaneet.• Monta kertaa 2005 aikana säännöllinen, lähes jokapäiväinen rautatieliikenne pystyiparempaan kokonaispalvelutasoon = asiakastyytyväisyyteen kun meriliikenne• Asiakkaat ovat siirtäneet kuljetuksia maanteille.• Jatkuvasti käydään neuvotteluja kuka maksaa rahdit, koska kukaan ei haluaisi.83

LähteetErkki Hämäläinen: Finnish Experiences the Co-modality, ”Kymenlaakso Dry-port” concept inthe EU-trade. ELMIA Nordic rail – Future of Railways Seminar, Jönköping 10-10-2007, (Esitys)Elena Timukhina, Erkki Hämäläinen & Soma Biswas-Kauppinen: Logistic Centres inYekaterinburg, Logistic infrastructure of Ural region, B: 41- 2007Erkki Hämäläinen & Eugene Korovyakovsky: Logistic Centres in St Petersburg, Russia:Current status and prospects, B: 36 – 2007Erkki Hämäläinen & Eugene Korovyakovsky: Survey of the Logistic Factors in the TSR-RailwayOperation. “What TSR-Station Masters Think about the Trans-Siberian?”, B: 34 – 2007Erkki Hämäläinen & Mari Simonen: Siperian radan tariffikorotusten vaikutus konttiliikenteeseen2006 ” Miten yritykset ovat kokeneet TSR-tariffien korotukset?”, B: 32 – 2007Alexey V. Rezer & Erkki Hämäläinen: Logistic Centres in Moscow, Transport, operators andlogistics infrastructure in the Moscow Region, 2007 (Published in September), B: 44 – 2007Elena Timukhina, Erkki Hämäläinen & Soma Biswas-Kauppinen: Shunting Services in theRailway Operation: Comparison of Sverdlovsk-Russia and Kouvola-Finland shunting yards,Research report, November 2007.Elena Timukhina, Erkki Hämäläinen & Soma Biswas-Kauppinen: Cargo flows from Uralregion; Assessing the role of Finland, November 2007.Erkki Hämäläinen: TSR – logistiikka Venäjällä - Ongelmat ja mahdollisuudet; Vostochnyn,Nahodkan ja Vladivostokin satamat konttiliikenteessä. Tutkimusraportti 2005-03-17Erkki Hämäläinen: Miten Kaakkois-Suomen logistinen kilpailukyky kestää?Studia Professionalia, Kotka 17.04.2007.Erkki Hämäläinen: Logistiikalla kilpailukykyä Kymenlaaksoon? Esitys Innorail Instituutinloppuseminaarissa 25.10.2007.84

5Oppimisympäristöt jainnovaatioiden ympäristöoppi85Pasi TulkkiDosentti, tutkimusjohtajapasi.tulkki@kyamk.fiKANSAINVÄLINEN LIIKETOIMINTA JA KULTTUURI

AbstractLearning environments and environmental studies of innovationsAccording to advanced researchers education and innovation is seen as on “totality”; an innovativecommunity is a learning community by its very nature, and vice versa. From this viewpoint,it’s easy to understand why in the circumstances of an innovation driven economy, the interestin questions of learning has increased. Today, employers are more and more fascinated in aworker’s and job applicant’s capacity for learning. When describing the structures and meaningsof a so called innovative learning society, Alesia Contu, Christopher Grey and Anders Österblad(2003) use the concept of learning discourse. In this discourse, learning is seen as an answer foranticipated future and as a compulsion. Learning is mobilised to legitimise the ruling ethos ofeconomy and productivity; it is seen as an answer to the challenges of an information society andglobalisation.Finland has a very strong tradition in using education as an instrument of readjustment. At leastuntil now, this has meant a continuous social and regional extension of education. In the late1900s the focus in extension has been in higher education. Today Finland can offer a study placefor two thirds of the age group in different institutions of higher education. Rapid extensionof higher education has catalyzed a vivid discussion about the functions and nature of differenthigher education sectors. Generally speaking, one can see a confrontation of two main ‘models’in this debate, on the one hand the ‘dual model’ and on the other the ‘pyramid model’. The first‘model’ implies some kind of social segregation, and the second implies a system of hierarchy.Anyhow, the history of higher education institutions and systems seems to refer to the directionof increasing affinity. In the field of higher education – as in whatever social field – the newcomerinstitution is placed in a marginal position, for the start. If the institution wants to retainits place in the field, it is forced to assume valid ways of action and attitudes. If the institutionwants to improve its position in the field, it must be very ‘orthodox” in its actions. From thisviewpoint we can anticipate that the promoters of an integrated system and ‘pyramid model’ areon the winning side.Today, the structures and modes of action seem to be in rapid change in the field of Finnishhigher education. The learning process is more and more often considered from the point ofview of a pragmatist philosophy. Learning is transferred from classrooms to working places andsociety, and it is seen as a social event and – according to some researchers – even as a biologicalfunction. According to this article, what is needed in the treatment of the needs and compulsionsof an innovation driven society and learning, is the sociology of learning. The outlook of traditionalpedagogies is too narrow and confined. Today one must see learning as a social and sociallycontextual event, in which even different artefacts are considered as social actors in a socialactor network87

Oppimisympäristöt ja innovaatioiden ympäristöoppiEdistyneen tutkimuksen piirissä innovaatioiden ja oppimisen suhde on jo pitkään nähty yhtenä”totaliteettina”. Innovatiivinen yhteisö on luonteeltaan oppiva ja oppiva yhteisö innovatiivinen.Onkin tavallaan itsestään selvää, että samalla kun uskomus talouden ja tuotannon muuttumisestainnovaatiovetoisuuden suuntaan on vahvistunut, on kiinnostus oppimiseen vastaavasti kasvanut.Siinä missä yritykset vanhaan aikaan olivat kiinnostuneita työntekijöidensä työkyvystä, onnyt huomio kohdistettu työntekijöiden kykyyn oppia. (Esim. Kautonen 2006.)OppimisdiskurssiTätä työ- ja yleensä yhteiskuntaelämän muutosta tutkiessaan Alessia Contu, Christopher Grey jaAnders Örtenblad ovat ottaneet käyttöön oppimisdiskurssin käsitteen. Tällä käsitteellä tarkoitetaanrakenteellista ja merkityksellistä kokonaisuutta, jossa oppiminen artikuloi erilaisten suhteidensarjoja, jotka muodostavat tietyn ymmärryksen sosiaalisesta todellisuudesta ja tarjoavat oppimisenvastaukseksi tämän todellisuuden ennakoituun tulevaisuuteen. Kyse on siis oppimiskäsitteenlaajentumisesta, sen mukanaan kantamista konnotaatioista sekä kritiikittömästä ja useintarkoitushakuisestakin käytöstä. Oppiminen on näin mobilisoitu legitimoimaan ja vahvistamaannykyisin hallitsevaa talouden ja tuotannon eetosta välttämättömänä vastauksena tietoyhteiskunnanja globaalin talouden aiheuttamiin muutoksiin. (Contu ym. 2003, 932–934.)Oppimisen käsitteen mukanaan kantamia positiivisesti varautuneita, osin historiasta periytyviämerkityksiä, ovat esimerkiksi emansipaatio, sosiaalinen inkluusio, itsensä toteuttaminen, itsensäkehittäminen, työkyky ja -kelpoisuus, valtuuttaminen ja puolueettomuus. Oppimisesta puhuttaessaja sen tärkeyttä korostettaessa tullaankin joko tietoisesti tai tiedostamatta käyttäneeksihyväksi emansipaatioon ja valistukseen kytkeytyviä positiivisia liitännäismerkityksiä ja kielenvaltaa (vrt. Bourdieu 1991).Todellisessa elämässä oppiminen ja koulutus oletetaan tänä päivänä ennen muuta välineiksi tehokkaaseentaloudelliseen toimintaan. (Contu ym. 2003, 934; ks. myös Vuorikoski 2003, 30.)Tällöin osa oppimiseen historiallisista syistä kiinteästi liittyvistä merkityksenannoista (“koulutusvalistuksena”) asettuu suorastaan vastakkaisiksi suhteessa tehokkuuspyrkimyksiin (“koulutusyrityksen menestystekijänä”). Vastakkaisuudet kuitenkin peitetään esimerkiksi puhumalla sekätyöntekijöiden että organisaatioiden oppimisen kautta saavuttamista yhteisistä eduista ikäänkuin olisi olemassa (jopa pelkästään?) tietoa, jonka oppiminen on itsestään selvästi kaikkien yhteinenetu. (Järvensivu 2006.)89Suomalainen tapa vastata muutoksiin, joita siis kuvataan innovaatiovetoisen talouden syntymisenkielikuvalla, on ollut sangen perinteiden: korkeakoulutuksen tukevoittaminen ja laajentaminen.Keskeinen tämän agendan toimenpide on ollut ammattikorkeakoulujärjestelmän luominenperinteisen yliopistosysteemin rinnalle. Korkeakoulutuksen kentän radikaali laajeneminenei luonnollisestikaan ole sujunut ongelmitta; uuden korkeakoulusektorin paikan määrittely jatoimintatapojen etsintä ovatkin hallinneet keskustelua ja toimintaa.

Varhaisimpia määrittelyjä hallitsi eräänlainen korkeakoulusektoreiden erillisyyden maksiimi,jonka mukaan yliopistojen ”olemukseen” kuuluu tutkimus ja uuden tiedon tuottaminen sekäniihin perustuva opetus. Ammattikorkeakoulujen ”olemusta” puolestaan leimaa ammatillisestisuuntautunut opetus, joka tuottaa opiskelijoille valmiudet tutkimustiedon käyttöön ja soveltamiseen.Jaon ja erottelun perustana on oletus kahdenlaisesta ja toisistaan eroavasta tiedon muodosta.Toinen on tieteellinen tieto ja toinen ammatillinen tieto. Onko tällaisen erottelun tekeminenkäytännön elämässä ylipäätään mahdollista, on kokonaan toinen asia.Elitistisiä määrittelyjäJoidenkin tutkijoiden mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välinen ero tulee selkeästinäkyviin teorian ja käytännön yhteensovittamisessa. Kristiina Korhosen (1992, 19) mukaan:”Tiedekorkeakouluissa useilla aloilla teorian yhteys käytäntöön selviää opiskelijalle vasta hänenvalmistuttuaan ja siirryttyään työelämään. Ammattikorkeakoulujen tavoitteena on lisätä koulutuksenja työelämän vuorovaikutusta harjoittelujaksojen, tutkielmien ja päättötöiden avulla.”Ottamatta kantaa ammattikorkeakoulujen koulutuksen myöhempään kehitykseen tai yliopistojenja elinkeinoelämän sittemmin rajusti laajentuneeseen yhteistoimintaan, yllä olevaa sitaattiavoi tarkastella mielenkiintoisena aikalaistodistuksena. Vielä vuosikymmen sitten Suomessaeli vahvana stereotyyppinen mielikuva yliopistoista jonkinlaisina ympäristöstään eristäytyneinä”tieteen norsunluutorneina”. Ammattikorkeakoulujen perustamisvaiheessa yksi argumentti takertuikintähän stereotypiaan tarjoten uutta korkeakoulumuotoa vaihtoehtona yliopistojen eristäytyneisyydelleja epäkäytännöllisyydelle.90Siinä missä yhtäällä kiinnitettiin huomiota opetuksen laadullisiin eroihin kahden tyypin korkeakouluissa,pyrittiin toisaalla luomaan eroja keskittämällä huomio perustutkimukseen ja työelämään(esim. Järvinen et.al. 1993, 122-124). Yliopistojen, tai ainakin yliopistojen jonkin osan”idea” määriteltiin tutkimuksen, erityisesti perustutkimuksen kautta, ja ammattikorkeakoulujenniiden työelämäyhteistyön kautta. Tämänkin jaottelun taustalla on näkemys yliopistosta ei-ammatillisena,enemmän tai vähemmän ”puhdasta tiedettä” harjoittavana instituutiona. Ammattikorkeakoulupuolestaan on eräänlainen yliopiston negaatio: se harjoittaa ja opettaa ammatillisuutta”herkeämättömässä vuorovaikutuksessa työelämän kanssa”, mutta – ja tästä johtuen –ei harjoita varsinaista tieteellistä tutkimusta. Tuossa vaiheessa uusien ammattikorkeakoulujenmäärittelyyn tarjottiin välineeksi ”ei-yliopistollisen korkeakoulusektorin” käsitettä (non-universitysector – NUS). Käsitteen käytöstä kuitenkin luovuttiin sen negaatioluonteen takia. Sen katsottiinrajoittavan ammatillisen korkeakoulutuksen itsemäärittelyä ja vauhdittavan akateemisenimun nimellä tunnettua ilmiötä (ks. Pratt & Burges 1974, Lampinen 1995, 11-25).Yhtä kaikki tässä katsannossa ammattikorkeakoulujen tehtäväksi määriteltiin ennen muuta opetus,minkä vuoksi niiden olisi mahdollista harjoittaa korkeintaan jonkinlaista kehittämistoimintaa.Tämän jaon perusta lepää korkeakoulutuksen erottelussa elitistiseen ja massatyyppiin. Kyseon edellä esitettyä filosofissävyistä tiedon luonteen jaottelua sosiologisemmasta versiosta: osakorkeakouluista kouluttaa ihmisiä ”sosiaalisesti korkeampiin” työasemiin ja osa ”alempiin” asemiin.Onko tällaisia jakoja todellisessa maailmassa koskaan ollut – tai onko niitä enää – olemas-

sa, on kokonaan toinen kysymys (esim. Koivisto & Honkanen 2000). Mainitut koulutustutkijatjoka tapauksessa varaavat ammattikorkeakouluille keskeisimmän vastuun ”suurten joukkojen”korkeakoulutuksessa.Vastaavasti yliopistojen vastuun voisi ajatella olevan yhteiskunnan eliitin kouluttamisessa. Näinyksinkertainen asia ei kuitenkaan ole, vaan mainittujen koulutustutkijoiden mukaan ennen ammattikorkeakoulu-uudistustatapahtunut yliopistokoulutuksen massoittuminen on tuonut yliopistoihinpaitsi ”suuria joukkoja” myös sinne kuulumatonta ’ammatillisuutta’ ja tarkemminmäärittelemätöntä ’koulumaisuutta’. Näiden tutkijoiden mukaan suomalaisessa todellisuudessaammattikorkeakoulu on osiltaan yliopiston sisällä. Ongelmaksi määritellyn asian ratkaisemiseksiKivinen, Rinne ja Ahola (1989, 154-155) esittivät yliopistoissa toteutettavan, ammatillisesti suuntautuneenkoulutuksen siirtämistä uusiin ammattikorkeakouluihin, mikä voisi ”lieventää yliopistojenkoulumaistumisen paineita ja avata uusia väyliä oppilasvirroille”. Neljä vuotta myöhemminesitys muuttui yliopistojen lohkottamisen ajatukseksi. Toisaalla olisi ”massakoulutuksen” osaksilimittyvä kandidaattikoulutus ja toisaalla elitistinen maisterikoulutuksen ja tieteellisen jatkokoulutuksenlohko (Järvinen, Kivinen & Rinne 1993, 123). Tässä mallissa vastuu yhteiskunnan eliitinkoulutuksesta siirrettäisiin yliopistojen maisteri- ja tohtorikoulutuksen kannettavaksi.Osmo Lampisen (1998, 110-113) mukaan suomalainen ammattikorkeakouludoktriini on kiteytettävissäkolmeksi teesiksi. Ensimmäisen teesin mukaan ammattikorkeakoulututkinnot muodostavatoman, yliopistollisista tutkinnoista eroavan kokonaisuutensa. Toiseksi ”ammattikorkeakoulutsuuntautuvat ensi sijassa käytäntöä palvelevaan opetukseen, kouluttamalla käytännönammattilaisia ja asiantuntijoita” (emt, 110, kurs. PT). Kolmanneksi ammattikorkeakoulujen ulkoisettunnukset, eli opettajien virkarakenne ja tehtävänkuva sekä muut tunnukset poikkeavatyliopistojen vastaavista. Hahmotetun ammattikorkeakouludoktriinin toinen teesi on siinä mielessämielenkiintoinen, että se tavallaan olettaa toisaalla, eli yliopistossa, harjoitettavan opetuksenpalvelevan ”ei-käytännöllistä” ja kouluttavan ”ei-käytännöllisiä” ammattilaisia ja asiantuntijoita.Ilmeisesti ilmaisutavalla pyritään kuitenkin viittaamaan ”teoreettisuuteen” ja ”tieteellisyyteen”.Käsitteellisen ajattelun ja teorioiden erottaminen tähän tapaan käytännöllisyydestä ei ole– kuten edellä todettiin – missään mielessä ongelmatonta. Tästä ongelmallisuudesta riittäneetässä yhteydessä viittaus John Dewey’iin ja muihin pragmatisteihin.Historian opetuksiaKorkeakouluista puhuttaessa kaikki näyttäisi lopulta palautuvan koulutuksen ja tutkimuksenasemaan ja keskinäiseen suhteeseen. Ns. humboldtilaisen ideaalin mukaan yliopiston erottaakoulusta tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi. Euroopassa 1970-luvulta lähtien syntyneiden ammattikorkeakoulujen on sanottu ”olemuksellisesti” poikkeavanyliopistoista juuri tässä; ammattikorkeakoulu keskittyy pelkkään opetukseen ja yliopistosektorinpiirissä tuotetun uuden tiedon levittämiseen opiskelijoilleen (Tulkki 1993, 14-18; Tulkki & Lyytinen2001, 9-13).91Yliopistojen tutkimusta ja opetusta yhdistävä ”olemus” ei kuitenkaan ole kovin vanha keksintö.Keskiaikainen yliopisto ei sanottavammin eronnut siitä, mitä nykyaikana nimitämme kouluksi.’Koulumaisuus’ puolestaan perustui siihen ajatukseen, että katolisen hierarkian ylimmillä portaillakehitettiin ne ajatukset, joita sopi yliopistojen opetuksessa viljellä. Tämä toiminta- ja ajat-

telutapa heijastui yliopistojen toiminnassa monella tapaa. Esimerkiksi vanhassa Turun Akatemiassaei ollut sopivaa opiskelijan tehdä omaa tutkimustaan; valmistumisensa yhteydessä tulevatmaisterit puolustivat professorinsa kirjoittamaa väitöskirjaa. Näin taattiin paitsi opin oikeellisuus,myös uuden maisterin uskollisuus yhteiskuntahierarkiassa ”korkeammalla” oleville. (Esim.Klinge 1984.)Toimintatapa sopi yhteen sen seikan kanssa, että vanha yliopistolaitos oli teologisen tiedekunnandominoima. von Wrightin (1992, 186) mukaan tuona aikana Euroopan yliopistot rappeutuivatja joutuivat huonoon maineeseen pyhien kirjoitusten ja antiikin ”kanonisoitujen” tekstien pappiseminaareina.Modernin yhteiskunnan synty ja luonnontieteiden läpimurto asettivat yliopistolaitoksen uusienhaasteiden eteen. Aluksi yliopistojen epäilevä ja kielteinen asenne uusia luonnontieteitä kohtaanpakotti niiden harjoittajat useassa tapauksessa etsimään yliopistojen ulkopuolelta toimintatilaa.Monissa maissa syntyi luonnontieteellisiä akatemioita ja muita yliopistojen ulkopuolisialaitoksia. Esimerkiksi Ruotsissa perustettiin vuonna 1739 eurooppalaisen mallin mukainen, talouteen,tekniikkaan ja soveltaviin luonnontieteisiin painottuva tiedeakatemia. (Tulkki 1996, 79-95.) Luonnontieteiden, tekniikan ja taloustieteen vyöryssä vanha pappeja kouluttava yliopistouhkasi jäädä täysin sivuraiteelle. Esimerkiksi Ruotsissa vuonna 1749 julkaistuissa Suuren kasvatuskomissionsuunnitelmissa Tiedeakatemian rinnalle jäänyt yliopisto piti hajotettaman ammattialoittainjärjestetyiksi ammattikorkeakouluiksi (Klinge 1989, 511-518).Alexander von Humboldtin oivallus uuden luonnontieteellisen tutkimuksen ja opetuksen siirtämisestäyliopiston sisään sekä yliopiston muuttaminen tätä kautta yhteiskunnallisesti relevantiksi,tavallaan pelasti yliopistolaitoksen. Kaikkialla se ei onnistunut; Ranskan vallankumous tekilopun maan pappisseminaari-yliopistoista, eikä niitä herätetty henkiin sen kummemmin Napoleoninkuin restauraationkaan kaudella. Ranskalaisen korkeakoulujärjestelmän keskiössä onsotataitoon, hyötyyn ja teknologiaan suuntautunut Ecolé Polytechnique. Ranskan yliopistot perustettiin1880-luvulla udelleen, mutta nyt eräänlaisina opettajankoulutuksen ”ammattikorkeakouluina”.(Grelon 1993, 42-61; Tulkki 1996, 89.)Tässä valossa tarkasteluna yliopistojen ”olemuksellista esikoisoikeutta” tutkimuksen ja opetuksenyhdistämiseen ei voi pitää mitenkään itsestään selvänä. Humboldtilaisuuden kyseessä ollenvoidaan puhua oikeastaan vain pari sataa vuotta vanhasta poliittisesta ratkaisusta, jonka kauttaja avulla yliopistot turvasivat asemansa korkeimman opetuksen kentän valtiaina. Tämä asema eikuitenkaan pidä sisällään minkäänlaista yksinoikeutta tutkimukseen. Kiusallisella tavalla tällaisetvaatimukset tuovat mieleen katolisen hierarkian oikeaoppisuuden julistukset muutaman vuosisadantakaa. Tänä päivänä kaikille lienee selvää se, että tieteen ja tutkimuksen kenttä on – ainakinperiaatteessa – vapaa kaikkien ihmisten toimia ja kilpailla, mutta tarkasti sääntöjä noudattaen.92Lainsäätäjän innovaatioympäristöHumboldtilaisen idean ydin on siinä, että se yhdistää korkeakoulujen opetuksen ja tutkimustoiminnanyhdeksi kokonaisuudeksi. Korkeakoulut eivät toisaalla opeta, ja toisaalla tutki ja kehitä.Näiden toimintojen tulisi muodostaa yksi toimiva, sekä tietoa että osaamista jatkuvasti edistäväkokonaisuus.

Lainsäädännössä on suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vastuulle asetettu kolmetehtävää: opetus, soveltava tutkimus (ja tuotekehitys) sekä korkeakoulun maantieteellisentoimialueen kaikinpuolinen kehittäminen. Ammattikorkeakoulujen tapauksessa kaksi viimeksimainittua tehtävää ovat uutta toimintaa verrattuna opistoaikaiseen perinteeseen. Ilmeisesti tästäsyystä niitä alkuun vierastettiin opettajakuntien piirissä (Tulkki 1993, 160-165, Tulkki 1995).Tutkimus ja aluekehitystehtävät voitiin myös nähdä uhkina, varsinkin kun ammattikorkeakoulujenvarhaisessa ideoinnissa opettajakunnan koostumukselle asetettiin rajujakin vaatimuksia.Esimerkiksi Pentti Maljojoki ja Tapio Kosunen (1990, 32) edellyttivät opettajien pätevyyden tulevissaammattikorkeakouluissa vastaavan yliopistojen tasoa. Ammattikorkeakoulukokeilujen johtoryhmääluotsannut Matti Peltonen (1992) puolestaan edellytti kolmasosan opettajista olevantohtoritasoa. AMKOTA-tietokannan mukaan vuonna 2006 päätoimisista ammattikorkeakouluopettajista7,4 prosenttia oli tohtoritasoa, ja yliopettajistakin vain kolmannes.Opettajakunnan taipumus pitäytyä yksin opetustehtävään näyttää pakottaneen ammattikorkeakoulujenjohdon etsimään varsinaiseen opetukseen liittymättömiä järjestelyjä, jotka turvaavatkahden muun tehtävän toteuttamisen. Ensivaiheessa suomalaisten ammattikorkeakoulujen yhteyteenperustettiin tutkimus- ja kehittämistoiminnan yksiköitä, jotka toiminnassaan perin heiveröisestikiinnittyivät ammattikorkeakoulun opetustoimintaan. Useassa tapauksessa tällaistayhteyttä ei ollut lainkaan olemassa, ja ammattikorkeakoulujen T&K-yksiköt alkoivat muistuttaaparin vuosisadan takaisia tiedeakatemioita ja talousseuroja.Opetustoiminnasta erilliset T&K-organisaatiot luonnollisesti tarvitsevat oman, korkeakoulunopetushenkilöstöstä eroavan, erityishenkilöstönsä. Ammattikorkeakoulujen henkilöstöluetteloissaalkoikin pian, kokeiluiden 1990-luvun alussa käynnistyttyä, yhä taajempaan esiintyä tutkimusjohtajan,projektipäällikön, tutkimusassistentin jne. nimikkeitä. Tällä henkilöstöllä ei useinkaanole ollut yhteyttä tai tehtäviä korkeakoulun opetustoiminnan piirissä. Toiselta puolen, tutkimustoiminnanerityishenkilöstön rekrytointi mahdollisti myös opetushenkilöstön pitäytymisenyksinomaan opetustehtävään.Suomalaisten ammattikorkeakoulujen toisen vuosikymmenen suuri kehitysharppaus näyttäisiolevan kolmen tehtävän, opetuksen, soveltavan tutkimuksen sekä aluekehityksen integrointi.Kyse on eräänlaisesta ammattikorkeakoulujen toiminnan uudelleenjärjestämisestä Humboldtinideaalin mukaan; eri tehtävien ykseyden luomisesta, jos niin halutaan sanoa. Tämän suuntaisestakehityksestä kertovat erillisten T&K-organisaatioiden lakkauttamiset ja liittämiset osaksi toimialojenja koulutusohjelmien jokapäiväistä toimintaa.Muutos koskee myös ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstöä: asetus ammattikorkeakouluista(352/2003) määrittää päätoimisen opettajan tehtäväksi hoitaa tutkimus- ja kehitystyöhönliittyviä tehtäviä (24 §). Suomalaisten ammattikorkeakoulujen kehitystä on mahdollistaillustroida oheisen kuvion tapaan. Kuviossa on huomioitu ammattikorkeakouluissa tällä hetkellävoimakkaasti kehittyvä yrityshautomotoiminta ja sen sijoittuminen suhteessa korkeakoulunmuuhun toimintaan.93

HautomotoimintaAluekeh.toimintaSIIRTYMÄ-VAIHEOpetusT&KtoimintaHautomotoimintaAluekeh. OpetustoimintaT&KtoimintaKORKEA-KOULUOPISTOOpetusKuvio 1. Ammatillisten opistojen muuttuminen korkeakouluiksi; kolmen tehtävänintegraatioOppimisen kierukkamallitHumboldtilaisen korkeakoulumallin omaksuminen ja soveltaminen Suomen ammattikorkeakouluissaon synnyttänyt kysyntää sitä vastaaville oppimisteoreettisille esityksille. 1900-luvun lopultavahvistuneen orientaation mukaisesti nämä teoreettiset esitykset näyttäisivät ankkuroituvanenemmän tai vähemmän vahvasti pragmatistiseen filosofian perinteeseen, mikä tulee esille jo siinätavassa miten oppimisen prosesseja nykyisin kuvallisesti esitetään. Kutakuinkin kaikki esityksetovat jonkinlaisia laajenevia kehiä, spiraaleita tms. muutoksen syklisyyttä kuvaavia esityksiä.Niiden mallina on pragmatismin perusskeema eli Doubt-believe -sykli (Kilpinen 1994 ja 2000).94Perinteinen pragmatistinen ajattelu olettaa ihmiset ja muut olennot siinä mielessä laiskoiksi, etteinäillä yleensä ole tapana muuttaa toimintaansa, ellei siihen ole olemassa jotain erityistä syytä. Jostuloksia ja menestystä on saavutettu jollakin toimintatavalla, ei sen muuttamiseen ilmeisestikäänole aihetta, ellei toimintaympäristössä tapahdu muutoksia. Tällainen muutos voi periaatteessaolla joko ulkoinen tai toimijan itsensä aiheuttama. Jälkimmäisestä on kyse esimerkiksi silloin,kun toimija joutuu tai tietoisesti hakeutuu uusiin sosiaalisiin tai luonnonympäristöihin. Uusissaolosuhteissa perinteiset toimintamallit kyseenalaistuvat, tai oikeammin: ne on tehottomina jahaitallisina kyseenalaistettava.Alkaa epäilyn (Doubt) vaihe, jolloin toimijat tekevät itselleen tunnetuiksi aiempia uskomuksiaanja toimintatapojaan. Sitä myöten, kun nämä ”sosiaalisen piilotajunnan” elementit saadaanpäivänvaloon, voi niiden uudelleentyöstäminen ja uudelleenmuotoilu alkaa. Tämän toiminnanpäämääränä on löytää muuttuneita olosuhteita paremmin vastaavia ja niihin paremmin sopivia

toimintatapoja ja uskomuksia. Tätä prosessia ja – ainakin – ihmiselle lajityypillistä ominaisuuttakutsutaan oppimiseksi (Silvennoinen & Tulkki 1998, 9-24). Kun uudet tuloksia ja menestystätuottavat toimintatavat ja uskomukset sitten on löydetty, alkaa niiden toisto. Toistaminen puolestaanjohtaa uusien uskomusten ja toimintatapojen vakiintumiseen itsestään selviksi. Siirrytäänsyklin vakiintuneeseen vaiheeseen (Believe).Varhaiset pragmatistit – siis filosofit – hahmottivat maailman paljolti siten, että vallankumouksellisetDoubt-vaiheet olivat hyppäyksiä tai rajuja muutoksia pitkäaikaisten ja vakiintuneidenBelieve-vaiheiden välillä. Nykyiset oppimisteoriat puolestaan näkevät tilanteen toisin, jatkuvanatoimintaympäristön muutoksena. Kasvatustieteen teoreetikot kuvaavat prosessia kiihkeästi liikkuvanspiraalin avulla. Näiden teorioiden inspiroima puhe muutoksen pysyvyydestä ja jatkuvastaoppimistarpeesta tuo vissillä tavalla mieleen 1920-luvun trotskilaisten puheen jatkuvastavallankumouksesta…Oppimisen sosiologiaanTieteellisessä tutkimuksessa oppimisen käsitteen kattavuusala on siis laajentunut huomattavasti.Siinä missä ”perinteisemmässä” tutkimuksessa oppiminen rajattiin muodollisen koulutuksen jasitä tutkivien tieteiden alueelle, avaa uudempi tutkimus näköalaa oppimiseen sekä elämän mittaisenaettä kaikilla inhimillisen elämän alueilla tapahtuvana toimintana. Sen sijaan, että oppiminenmääriteltäisiin vain koululaitoksen tuottamaksi ja sen piirissä tapahtuvaksi toiminnaksi,tarkastellaan uudemmassa tutkimuksessa oppimista yleisinhimillisenä ja (ainakin) ihmiselle lajityypillisenäominaisuutena. Oppimisen käsitteen laajentuminen ei ole tapahtunut vain ulottamallase koulun seinien ulkopuolelle, työelämään ja erilaisiin vapaa-ajan toimintoihin. Käsitteenmäärittely on myös laadullisesti edennyt. Kun aiemmin oppiminen ymmärrettiin enemmän taivähemmän yksinomaan yksilöllisenä ilmiönä ja tapahtumana, on uudempi tutkimus kohdistunutyksilöllisen oppimisen ohella oppimisen kollektiivisiin muotoihin ja etsinyt menetelmiä näidentutkimiseksi. Huomattava osa tämän päivän oppimistutkimuksesta kohdistuu erilaisten organisaatioidenja yhteisöjen oppimisen ongelmiin.Oppimisen käsitteen laajentuminen on laajentanut myös ilmiötä tutkivien tieteenalojen piiriämerkittävästi. Perinteisten psykologian ja kasvatustieteen rinnalla oppimisen tutkimusta tehdääntänä päivänä sosiologian ja muiden yhteiskuntatieteiden, kuten myös kulttuuritutkimuksenja aluetieteiden – eli ’ihmistä oppivana kollektiivisena olentona’ tutkivien tieteiden, jos niinhalutaan sanoa – piirissä. Kehitys on nostanut oppimisen käsitteen keskiöön myös työelämäntutkimuksessa. Evolutionaarinen taloustiede ja uusi kasvuteoria ovat herättäneet taloustieteen jaliiketaloustieteen tutkimuksen kiinnostuksen oppimisen ilmiöihin. Muutosta työelämässä ja taloudessaonkin pyritty hahmottamaan tukeutumalla oppivan talouden käsitteeseen.95Oppiminen ja kyky oppia artikuloidaan paitsi yksilöiden myös yritysten, yhteisöjen ja vaikkapaalueiden menestymisen ja selviytymisen perusehdoksi. Oppimisen edistämisellä ja oppimaanoppimisen edistämisellä nähdään näin olevan vaikutusta paitsi taloudellisen menetyksen tuottajanamyös yhteiskunnan kiinteyden tukijana ja vahvistajana. Koulutus ja oppiminen ovat olennainenosa niin sanottua inklusiivista yhteiskunta- ja sosiaalipolitiikkaa, jonka tavoitteena onedistää työ- ja yhteiskuntaelämästä syrjäytyneiden paluuta työelämään sekä sosiaalisten verkostojenja vuorovaikutuksen yhteyteen.

Olennaisesti oppimisen käsitteen kattavuuden laajentumisen ja merkityksen monipuolistumisentaustalla vaikuttaa työ- ja tuotantoelämän teknologisten ehtojen ja toimintatapojen muutos sekäglobalisaatio. Molemmat ovat muuttaneet ja jatkuvasti muuttavat sekä työelämän sisältöjä ja toimintatapojaettä ihmisten sosiaalista ympäristöä tavalla, joka pakottaa niin yksilöt kuin yrityksetja yhteisötkin arvioimaan uudelleen perinteisiä toiminnan tapojaan. Esimerkiksi tuotantoelämässäinnovaatioiden jatkuvan virran synnyttämisestä, ylläpitämisestä ja hallitsemisesta on tullutyritysten menestyksen ja jopa olemassaolon ehto. Tämä puolestaan edellyttää työyhteisöjenja yritysten uudelleenorganisoimista lähtökohtana se tosiasia, että nykyaikaisessa tuotannossakattavasta ja keskeytymättömästä uuden oppimisesta on tullut työnteon olennainen osa. Tämämuutos on edistänyt sosiaalisten instituutioiden tasolla työelämän ja koulutuksen vuorovaikutuksentiivistymistä, mikä puolestaan edesauttaa sekä opetushenkilöstön että työelämän avaintoimijoidentoimintatapojen ja –muotojen kehittymistä ja muutosta.Oppiminen on prosessi ja koulutus sen institutionalisoitunut muoto. Koulutuksen ja oppimisensosiologian tutkimus liikkuu näiden molempien alueella. Koulutuksen ja oppimisen sosiologiantutkimuskohde on mahdollista jäsentää alla esitetyn asetelman tapaan.MakrotasoMesotasoMikrotasoOppiminen(prosessi)Kansakunta-tason ilmiöt(esim. policy learning)Alueelliset tai paikallisettoimijaverkostot(esim. alueelliset klusterit)Yksilöt ja ryhmät(esim. koululuokka taiopettajaryhmä)Koulutus(institutionalisoitunut muoto)Kansalliset koulutusjärjestelmättai niihin kuuluvat alakohtaisetjärjestelmätAlueelliset ja paikallisetkoulutusinstituutiot janiiden verkostotLuokka, opiskelijaryhmä,opettejakunta jne.96Esimerkiksi puheenparsi, joka käyttää sellaisia käsitteitä, kuten oppiva talous, oppiva organisaatiojne. heijastelee aivan ilmeisesti eräänlaista tilausta oppimisen sosiologian suunnassa. Yleisestiottaen tässä on kyse oppimisen tutkimisesta sosiaalisena ilmiönä tai eräänlaisesta oppimisen sosioanalyysistä.Aivan ilmeisesti sosiologia on riittävän yleinen tiede löytämään vastauksia ongelmiin,joita voisi jäsentää alla esitetyn tapaisena vuorovaikutteisena systeeminä.

TIETO:Communities ofknowledgeTOIMINTATAPA:Communities ofpracticeOPPIMINEN?KOLLEKTIIVINENREPRESENTATIO:Communities ofmoralKuvio. Ehdotus oppimisen sosiologinen tutkimuksen jäsentämiseksiSiinä missä oppimisen tutkimus lähestyy kohdettaan vissistä sosiokulttuurisesta sekä meso- jamikrotason näkökulmasta, pitää koulutuksen tutkimus tämän näkökulman lisäksi sisällään järjestelmätasontai makrotason tutkimuksen. Järjestelmätasolla tarkastellen yksi tärkeä muutos ontapahtunut tavassa hahmottaa ja ymmärtää koulutuksen yhteiskunnallinen merkitys ja paikka.Viimeistään 1990-luvun alusta suomalaista koulutusta on ryhdytty tarkastelemaan erillisjärjestelmänsijaan osana ”muuta yhteiskuntaa”, ja erityisesti osana kansallista, alakohtaisia ja alueellisiainnovaatiojärjestelmiä. Käynnissä näyttäisi olevan prosessi, jossa koulutuksen kenttää ollaantietyllä tavalla sulauttamassa muihin sosiaalisiin kenttiin.Kansallisvaltiollisella tasolla innovaatiojärjestelmän sateenvarjokäsitteen käyttöönotto on merkinnytkoulutuspolitiikan sekä toisaalla elinkeino- ja teollisuuspolitiikan yhteen kietoutumista– ellei peräti yhteensulautumista – ”innovaatiopolitiikaksi”. Tässä kehityksessä Suomi on eurooppalaisessakontekstissa monella tapaa edelläkävijä. Tapahtunut kehitys on monien muidenseikkojen ohella tuonut esille koulutustutkimuksen käytössä tällä hetkellä olevan teoreettisen jakäsitteellisen välineistön vajavuuden. Käsitteellisten ja teoreettis-metodologisten välineiden kehittämiseensuuntautuva tutkimus tulisi koulutuksen ja oppimisen sosiologian tutkimustoiminnassanostaa keskeiselle sijalle. Aivan ilmeisesti juuri tältä alalta on Suomessa odotettavissa tuloksia,joita tullaan arvostamaan korkealle kansainvälisissä tutkimuksen verkostoissa.Teknologinen muutos ja tietoyhteiskuntakehitys on muuttanut työelämän toiminnan ja organisoitumisentapoja, kuten myös työvoiman osaamisvaatimuksia. Suomessa näihin haasteisiin onpyritty vastaamaan muun muassa laajentamalla korkeakoulutuksen sosiaalista kattavuutta. Tutkimuksentulee identifioida ja arvioida tehtyjen ratkaisujen vaikutuksia paitsi työelämän muutoksenkontekstissa myös koko yhteiskunnallisen elämän rekenteistumisen kannalta. Erityinenhaaste tutkimukselle on yleistyneen tietointensiivisen työn sisältöjen ja organisoitumisen muotojentutkimus suhteessa eri koulutusinstituutioiden itseymmärrykseen, toimintaan ja käytäntöihin.97Kolmas tutkimussuunta tarkastelee globalisaation, tietoyhteiskuntakehityksen ja innovaatiojärjestelmienrakenteistumisen eri koulumuotojen toiminnassa aiheuttamia konkreettisia muutoksia.Tämä tutkimus on vuorovaikutuksessa edellä mainittujen teoreettis-metodologisen ja systeemianalyyttisentutkimuksen kanssa, mutta etenee näitä konkreettisemmalle ja käytännöllisemmälletasolle.

LähteetBourdieu, Pierre (1991) Language and symbolic power. Polity Press. OxfordContu, Alessia, Grey, Christopher and Örtenblad, Anders (2003) Against learning. HumanRela-tions. Volume 56(8): 931-952: 036986. The Tavistock Institute. SAGE Publications.London.Dewey, J. (1951) Experience and education. New York: Touchstone.Fox, R. & Guanini, A. (eds.) (1993) Education, technology and industrial performance inEurope 1850-1939. Cambridge: Cambridge University Press.Grelon, A (1993) The training and career structures of engineers in France, 1880-1939. In:Fox, R. & Guanini, A. (eds.) Education, technology and industrial performance in Europe,1850-1939. Cambridge: Cambridge University Press. Pp. 42-64.Honka, J. & Susimetsä, M. & Susimetsä, U. (2003) Ammattikasvatus ammentaa uutta maailmalta:konferenssivaikutteita 2003. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu & Tampereenyliopiston ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. HAK & AKTK –julkaisuja2/2003.Järvinen, M-R. & Kivinen, O. & Rinne, R. (1993) Yhteensulauttaminen korkeakoulupolitiikanvälineenä. Turun yliopisto: Koulutussosiologian tutkimuskeskus. Raportteja 16.Järvensivu, A. (2006) Oppiminen työnä ja työpaikkapelinä. Acta Universitatis Tamperensis1199: Tampere.Kautonen, M. (2006) The Regional Innovation System Bottom-up: A Finnish Perspective.Acta Universitatis Tamperensis 1167: Tampere.Kilpinen, E. (1994) Yhteiskunnan valtava vauhtipyörä: pragmatismin habituaalinen toiminnankäsitysja sosiologia. Lisensiaatintyö. Helsingin yliopisto: Sosiologian laitos.Kilpinen, E. (2000) The enormous flywheel of society: pragmatism’s habitual conception ofaction and social theory. University of Helsinki: Department of Sociology. Research reportsno. 235.Kivinen, O. & Rinne, R. & Ahola, S. (1989) Koulutuksen rajat ja rakenteet. Juva: Hanki ja jää.Klinge, M, (1984) Professoreita. 35 professoria Kuninkaallisen Turun, sittemmin Suomen KeisarillisenAleksanterin, nyttemmin Helsingin yliopiston 35 vuosikymmeneltä. Keuruu: Otava.Klinge, M. (1987) Keisarillinen Aleksanterin yliopisto 1808-1917. Keuruu: Otava.98Koivisto, J. & Honkanen, P. (2000) Peukalo keskellä kämmentä: miksi muurarikoulun ovi eiaukene professorin jälkikasvulle? Sosiologia 37, 4: 350-352.Korhonen,K. (1992) Mitä eroa yliopistolla, opistolla ja ammattikorkeakoululla? Teoksessa:Lasonen, J. & Mäkinen, R. & Korhonen, K. (toim.) Opistosta ammattikorkeakouluksi. Jyväskylänyliopisto: Kasvatustieteiden tutkimuslaitoksen julkaisusarja B. Teoriaa ja Käytäntöä73.Koskenlinna; M. (2005) Välittäjäorganisaatiot: moniottelijat innovaatioita edistämässä.Helsinki: Tekes.Lampinen, O. (toim.) Ammattikorkeakoulut - vaihtoehto yliopistolle. Gaudeamus. OtatietoOy. Tampere: Gaudeamus & Otatieto Oy.

Lampinen, O. (1998) Suomen koulutusjärjestelmän kehitys. Helsinki: Gaudeamus.Maljojoki, P. & Kosunen, T. (1990) Kohti innovoivaa, aloja yhdistelevää ammattikorkeakoulua.Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Sarja A n:o 2.Mayhew, K.C. & Edwards A.C. (1966) The Dewey School: the laboratory school of the Universityof Chicago 1896-1966. New York: Atherton.Pratt, J. & Burges, T. (1974) Polytechnics: A Report. Bath: Pitman.Silvennoinen, H. & Tulkki, P. (toim.) (1998) Elinikäinen oppiminen. Helsinki – Tampere: GaudeamusKirja Oy.Tulkki, P. (1993) Työelämän ja ammattikorkeakoulujen yhteys. Turun yliopisto: Koulutussosiologiantutkimuskeskus. Raportteja 18.Tulkki, P. (1995) Ammattikorkeakoulut ja työelämä. Teoksessa: Lampinen, O. (toim.)Ammattikorkeakoulut - vaihtoehto yliopistolle. Tampere: Gaudeamus & Otatieto Oy. Ss.193-211.Tulkki, P. (1996) Valtion virka vai teollinen työ. Insinöörikoulutus sosiaalisena ilmiönä 1802-1939. Väitöskirja. Turun yliopisto: Koulutussosiologian tutkimuskeskus, Raportti 38.Tulkki, P. & Lyytinen, A. (2001) Ammattikorkeakoulu innovaatiojärjestelmässä. Osa I: Alueellisetinnovaatioverkostot. Väliraportti. Tampereen yliopisto: Työelämän tutkimuskeskus.Työraportteja 65/ 2001.von Wright, G.H. (1992) Minervan pöllö. Esseitä vuosilta 1987-1991. Keuruu: Otava.Vuorikoski, Marjo (2003) Opettajan yhteiskunnallinen valta ja vastuu. Ss. 17–54. TeoksessaVuorikoski, Marjo; Törmä, Sirpa ja Viskari, Sinikka (2003) Opettajan vaiettu valta. Vastapaino.Tampere.Vuorikoski, Marjo; Törmä, Sirpa ja Viskari, Sinikka (2003) Opettajan vaiettu valta. Vastapaino.Tampere.99

100

6Voimalaitossimulaattorit –T & K -toimintaa ja opetusta101Samu UrpalainenTutkimusinsinöörisamu.urpalainen@kyamk.fiTEKNIIKKA, METSÄ JA LIIKENNE

102

AbstractKymenlaakso University of Applied Sciences’s (KyAMK) power plant simulator training wasstarted in a project with Foster Wheeler Energia Oy’s (Fwe) co-operation in 1999. The main goalwas to develop prerequisites for simulator training for students, refresher courses and Fwe’s personneland customers.Research work with simulators is quite extensive and takes a lot of time. A class room for simulatortraining was equipped in 2001. Afterwards, computers and programs were updatedmany times.Mostly simulators were meant for training purposes in touch with equipment and machinery deliveriesto power plants. Later, simulators were harnessed to common training purposes. Whilethere has been many different simulator models mostly they have been circulating bed boiler simulatorsbecause of the connection with equipment deliveries. The recovery boiler simulator andgas turbine combined heat and power plant simulator was developed in other research projects.At the beginning, KyAMK’s role was training arranger but soon own research and developmentactivities were started.Students have been involved in the projects mostly with Bachelor theses or practical training. Powerplant simulators as we know them today are still quite new and lots of new ways to use themin educational institutions and companies will be found.TiivistelmäVoimalaitossimulaattorikoulutustoiminta käynnistettiin v. 1999 KyAMKin ja Foster WheelerEnergia Oy:n (Fwe) yhteistyöprojektissa. Tavoitteena on ollut kehittää edellytykset simulaattoreidenavulla tapahtuvaan opetukseen KyAMKin oppilaille ja täydennyskoulutukseen sekä Fwe:nasiakkaiden ja yrityksen omiin tarpeisiin. Kehittämistyö on ollut varsin pitkäjänteistä. Pelkästäänsimulaattorikoulutuksia varten varustettu luokka valmistui 2001. Sittemmin konekanta ja ohjelmatovat muuttuneet moneen otteeseen.Simulaattorit ovat pääasiassa syntyneet laitetoimitusten yhteydessä ja valjastettu myöhemminpalvelemaan KyAMKilla yleisempää koulutustarvetta. Vaikkakin simulaattoreita on ollut useita,ovat ne toimituksiin sidottuina olleet pääasiassa kiertopetikattilalaitoksia. Muissa kehitysprojekteissaovat syntyneet myös soodakattila- sekä kaasuturbiini-kombilaitossimulaattorit. KyAMKinrooli oli ensi alkuun toimia lähinnä koulutusten järjestäjänä mutta pian ryhdyttiin harjoittamaanmyös omaa koulutussimulaattoreiden tutkimus- ja kehitystoimintaa. Opiskelijat ovat olleet kiinteästimukana kehityshankkeissa mm. työharjoittelussa ja opinnäytetöiden tekijöinä. Voimalaitossimulaattoritovat edelleenkin verraten uusia ja kehitys- ja hyödyntämiskohteita niin yrityksissäkuin opetuksessa tulee riittämään vielä pitkälle tulevaisuuteen.103

104

TaustaaErilaisia simulointeja on käytetty prosessiteollisuudessa jo pitkään, aiemmin pääasiassa mitoituksenja suunnitelun apuna, mutta tietokoneiden kapasiteetin ja ohjelmistojen kehittymisenmyötä ovat mukaan tulleet myös koulutuskäyttöön tarkoitetut simulaattorit. Voimalaitosalallauranuurtajana ovat olleet ydinvoimalaitokset, joissa koulutussimulaattoreita on käytetty jo pitkään,pääasiassa turvallisuusnäkökohtien vuoksi.Tavanomaisissa voimalaitoksissa koulutuskäyttöön tarkoitetut simulaattorit tulivat kuvaan 1990-luvun loppupuolella. Sitä ennen muutamat automaatiotoimittajat, kuten esimerkiksi Metso (silloinenValmet), kehittivät simulaattorisovelluksia mm. valvomoiden ”nappulatekniikan” opetteluntueksi ja markkinointitarkoituksiin. Kuitenkaan voimalaitosprosessin hallinnan tai automaationtäysipainoiseen opiskeluun näistä ei ollut.Tavanomaisten voimalaitosten käyttäjien ja operaattoreiden koulutukseen tarkoitetut simulaattorikoulutuksetaloitti tiettävästi ensimmäisenä saksalainen oppilaitos Kraftwerksschule E.V(Powertech Training Center). Pian tämän jälkeen koulutussimulaattoreihin herättiin Suomessa,niin Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa kuin myös kaupallisessa mielessä Fwe:llä ja ProcessVision Oy:llä.Process Vision ryhtyi valmistamaan koulutussimulaattoreita, jotka pohjautuivat VTT:n ja Fortuminkehittämään Apros-laskentaohjelmaan. Fwe ryhtyi tarjoamaan näitä simulaattoreita asiakkailleenvoimalaitos- tai höyrykattilatoimitusten yhteydessä. Myös tuolloinen Ahlström, Metso,Fortum ja ABB kehittivät simulaattoreita asiakkaidensa käyttöön.Yhteistyö KyAMKin ja Fwe:n välillä käynnistyi vuonna 1999, jolloin Euroopan sosiaalirahastonja Etelä-Suomen lääninhallituksen rahoituksen avulla käynnistettiin KyAMKissa Voimalaitossimulaattorikoulutuksenkäynnistäminen -niminen hanke. Hankkeen yhteydessä varustettiinKyAMKille mm. ensimmäinen luokkatila koulutuskäyttöön. Karkea työnjako yhteistyössä oli,että KyAMK ylläpiti luokan laitteistoa, johon Fwe antoi simulaattoriohjelmansa käyttöön. Fwejärjesti luokassa niin oman henkilöstönsä kuin asiakkaidensa koulutuksia, ja KyAMK sai käyttääsimulaattoreita opiskelijoiden jatko- ja täydennyskoulutuksessa olevien opetukseen.KyAMKin rooli oli ensi alkuun lähinnä koulutusten järjestäjä, mutta pian ryhdyttiin harjoittamaanmyös omaa koulutussimulaattoreiden tutkimus ja kehitystoimintaa.Koulutussimulaattorit tällä hetkellä105Tällä hetkellä KyAMKilla ja muilla toimijoilla käytössä olevat simulaattorit kuvaavat tyypillisestivoimalaitoksen valvomonäyttöjä ja niiden kautta tehtäviä operaattorin toimia. Nämä ns. ”operointi-”tai ”dcs-simulaattorit” (Distributed Control System) toimivat reaaliaikaisesti ja vastaavataikavasteeltaan sekä prosessin toiminnaltaan melko tarkasti todellisia voimalaitoksia. Simulaattoreidenvastetta on tutkittu mm. Simu-II hankkeen yhteydessä Lappeenrannan teknillisen yliopistonopiskelijoiden opinnäytetöissä. Prosessivasteen realistisuus on myös todettu käytännössäFwe:n käyttöönottajien toimesta.

Käyttäjä voi tehdä simulaattorissa samat toimenpiteet kuin oikeankin voimalaitoksen operaattorivalvomossa. Operointinäytöt ovat tapauksesta riippuen joko omassa ohjelmassaan toimiviakopioita laitoksen näytöistä tai riippuen simulaattorin rakenteesta, oikean laitoksen näyttöjä voidaanhyödyntää sellaisenaan. Kuvassa 1 on esimerkki erään simulaattorin näytöstä.Kuva 1. Esimerkki voimalaitossimulaattorin operointinäytöstä. Avoinna olevasta ponnahdusikkunasta(faceplate) käyttäjä voi ohjata laitteita ja säätimiä.Näytöillä esitetään mm. erilaiset mittausarvot, venttiilien ja säätöpeltien asennot sekä pumppujenja puhaltimien käyntinopeudet kuten todellisuudessakin. Myös osa tärkeimmistä käsikäyttöisistätoiminnoista on otettu huomioon lisäämällä ne operointinäytöille. KyAMKin käytössä olevat simulaattorittoimivat kokonaisuudessaan yhdessä tietokoneessa. Koulutusluokassa on oppilaidenkäytössä 8 tietokonetta, joissa jokaisessa toimii itsenäinen, simuloitu voimalaitosprosessi.106Simulaattorien toteutuksessa on kaksi erilaista tapaa. Simulaattori voi olla rakennettu dynaamiseensimulointiohjelmaan automaatiojärjestelmineen, kuten esimerkiksi Aprosiin. Tällöin erillinenkäyttöliittymä-ohjelma hoitaa operointinäyttöjen päivityksen ja käyttäjän syötteiden välittämisentakaisin simulointiohjelmaan (Kuva 2). Toinen käytetty tapa on rakentaa simulaattoripc-automaatiojärjestelmän päälle, jolloin prosessin simulointi hoidetaan joko siirtofunktioillatehtävällä laskennalla automaatiojärjestelmän toimilohkoissa tai erillisellä laskentaohjelmalla(kuva 3).

Kuva 2. Laskentaohjelmalla toteutetun koulutussimulaattorin periaate.Kuva 3. Automaatiojärjestelmään toteutetun koulutussimulaattorin periaate.107Uusimmat KyAMKin käytössä olevat simulaattorit ovat toteutettu pc-automaatiojärjestelmään,kuvan 2 tapaan, sillä aiemmin kurssipalautteissa annettu suurin moitteenaihe koski ohjelmistojenluotettavuutta. Täysin laskentaohjelmaan pohjautuvat simulaattorit olivat turhauttavanepävakaita. Osasyynä tähän oli myös tietokoneiden suorituskyvyn rajallisuus. Simulointiohjelmavaatii varsinkin muutostilanteissa laskentakapasiteettia runsaasti, tuloksena usein ohjelmistontäydellinen jumiutuminen. Toisenlaisen toteutustavan myötä nämä ongelmat ovat vähentyneetmerkittävästi. Osaltaan tähän vaikuttaa myös kasvanut tietokoneiden suorituskyky, toisaaltamyös automaatiojärjestelmä tuo vakautta.

Koulutussimulaattoreiden toteutuksessa on monia muitakin tapoja. Esimerkiksi simulaattorivoidaan rakentaa voimalaitoksen oikean automaatiojärjestelmän yhteyteen, jolloin koulutuskäytönlisäksi sitä voidaan käyttää myös automaation testaamiseen. Tämä on kuitenkin pelkästäänpc-pohjaista simulaattoria huomattavasti kalliimpi ja aiheuttaa omat haasteensa mm. voimalaitoksenkäyttöönotossa tapahtuvassa koulutuksessa. Ydinvoimalaitoksissa on omat kokonaankoulutuskäyttöön tarkoitetut täydelliset valvomoiden kopiot, joissa pystytään harjoittelemaanvalvomotyöskentelyä hyvin realistisesti. Kalleutensa vuoksi nämä ratkaisut eivät kuitenkaan olejärkeviä tavanomaisten voimalaitosten ja oppilaitosten koulutustarpeisiin.KäyttötarkoituksetVoimalaitosalan koulutussimulaattoreita tarvitaan moneen tarkoitukseen, kuten• laitetoimituksen yhteydessä annettavaan koulutukseen• ammattitaidon ylläpitoon ja kehittämiseen• uusien työntekijöiden koulutukseen• opiskelijoiden opetukseen• suunnittelijoiden perehdyttämiseen prosessin toimintaan ja operointiin• markkinointiin ja laite-esittelyihinYksi tärkeimmistä on laitetoimittajan asiakkaalle antama käyttökoulutus. Tämä on myös perustarve,mistä nykyisin mm. KyAMKilla ja Fwe:llä käytössä olevat simulaattorit ovat saaneet alkunsa.Esimerkiksi suuren voimalaitoksen toimitukseen liittyvä ns. baby-sitting aika on pitkä,jolloin laitetoimittaja joutuu takaamaan laitoksen käytettävyyden luvattujen ohjearvojen mukaisestitai seurauksena saattaa olla sopimussakko. Simulaattoreiden avulla annettu koulutus on todettutehokkaaksi ja mielekkääksi, varsinkin laitetoimituksissa ulkomaille, joissa asiakkaan henkilöstönlähtötiedot saattavat olla hataria.Simulaattoreita käytetään myös laitetoimittajien alihankkijoiden koulutuksiin, sillä myös suunnittelijoillaja toimittajilla on hyvä olla tuntumaa siitä, miten laitosta käytetään. Se antaa näkökulmaakoko toimitusketjulle lopputuotteeseen asti.108KyAMKilla suurin kohderyhmä opiskelijoiden lisäksi on voimalaitosten henkilöstön ammattitaidonylläpito sekä erilaiset lisäkoulutukset, kuten voimalaitoskäyttäjän ammattitutkintoon tähtäävätkurssit ja koneenhoitaja tai konemestarikurssit. Opiskelijat ovat kokeneet simulaattorienavulla tapahtuvan opetuksen mielenkiintoiseksi, sillä tekemällä oppiminen on oppimisprosesseistaselkeästi tehokkain – ja usein mielekkäin. Voimalaitosprosessi on varsin vaativa hallittavaja käytännössä sitä ei voida harjoitella. Varsinkin erilaiset häiriötilanteet ovat mahdottomiaopittavia ilman simulaattoreita. Prosessin toiminnan lisäksi voimalaitossimulaattoreita voitaisiinhyödyntää monen muunkin kurssin apuna, erityisesti automaation opiskeluun simulaattoreillaolisi paljon annettavaa. Mikä olisikaan paras tapa opiskella säätöpiirien toimintaa ja viritystäkuin todenmukainen prosessi automaatiojärjestelmineen? Simulaattoreiden hyödyntämisessäeri koulutustarkoituksiin olisi paljon parannettavaa.

Koulutusten kehittämiseen liittyen on käyty vuoropuhelua voimalaitosten ja alan etujärjestöjenkanssa. Useat tahot, kuten Energiateollisuus Ry ovat ilmaisseet huolensa ammattitaitoisen henkilöstönriittävyydestä tulevaisuudessa. Samalla automaation määrä voimalaitoksissa kasvaa kehittäenpaineita täydennyskoulutukselle. Odotettavissa onkin, että lähivuosina simulaattoreidenavulla tapahtuvalle koulutukselle riittää kysyntää.Geneerinen vs laitoskohtainen simulaattoriVoimalaitossimulaattorit voidaan jakaa kahteen eri ryhmään: Laitoskohtaisiin simulaattoreihinja ns. geneerisiin. Laitoskohtainen simulaattori on tehty vastaamaan mahdollisimman tarkastijotain tiettyä voimalaitosta, ja niitä käytetään pääasiassa laitetoimituksen yhteydessä tapahtuvaankoulutukseen. Osa voimalaitosten automaatio- tai kattilatoimittajista pystyy tänä päivänätarjoamaan asiakkaalle toimituksen optiona koulutussimulaattorin. Pelkästään koulutustarkoituksiintoiminnassa olevaan laitokseen jälkeenpäin tehty simulaattori on hyvin harvinainen tavanomaisissavoimalaitoksissa. KyAMKilla on opetuskäytössä muutamia laitoskohtaisia simulaattoreita,kuten Fwe:n toimittama Malår Energi AB:n Västeråsin 5-kattilan simulaattori.Geneerinen simulaattori on nimensä mukaisesti yleismallinen ja on tarkoitettu esimerkiksi tietystälaitostyypistä. Vaikka koulutussimulaattoreista on havaittu olevan selkeää hyötyä voimalaitoksentoimitus- tai uudistusprojektin yhteydessä annettavassa käyttökoulutuksessa, kuitenkaankonventionaalisen voimalaitoksen toimitusprojektiin ei aina mahdu laitoskohtainen simulaattori.Koulutuksessa voidaan silti saavuttaa hyviä tuloksia yleismallisen simulaattorin avulla. DCSsimulaattoreidenkäytön lisäksi koulutusta voidaan täydentää myös muilla ratkaisuilla.Laitoskohtainen koulutussimulaattori on aina verrattain kallis ratkaisu, mutta silti huomattavastiedullisempaa kuin ”ajoharjoittelu” oikealla laitoksella. Laitoksen koon kasvaessa simulaattorinkehityskulut suhteessa kokonaistoimituksen arvoon jäävät realistiselle tasolle. Pienemmissä laitoksissasimulaattori katsotaan usein liian arvokkaaksi ja toisaalta myös vuorohenkilöstön määräon melko pieni, joten simulaattori jätetään usein pois toimituksesta.Koulutustarve on kuitenkin samalla lailla olemassa, kuului simulaattori toimitukseen tai ei. Geneeriselläsimulaattorilla tapahtuvasta käyttökoulutuksesta on saatu varsin hyviä kokemuksia silloin,kun laitoskohtaista simulaattoria ei ole ollut saatavilla. Vaikkakin simulaattorilaitos saattaapoiketa huomattavasti prosessiltaan ja ohjausjärjestelmältään kurssilaisten laitoksesta, pystyy simulaattorinavulla harjoittelemaan höyryvoimalaitoksen perustoimintaa ja käyttäytymistä varsinmallikkaasti. Ilman aikaisempaa käyttökokemusta olevat henkilöt ovat kokeneet simulaattorillaoperoimisen madaltavan kynnystä oman laitoksen käytössä.Geneerisestä simulaattorista on havaittu olevan hyötyä myös kokeneemman henkilökunnankursseilla. Tällöin kurssisisällöt pitää rakentaa hieman eri tavalla, laitoksen peruskäyttöharjoittelustasiirrytään enemmänkin empiirisen kokeilun puolelle. Kurssilaisille pitää antaa mahdollisuuskokeilla vapaasti niitä asioita, jotka ovat saattaneet askarruttaa mieltä jo vuosikausia, muttajoita ei ole ollut tosielämässä mahdollisuus kokeilla.109Yleisemmässä koulutuksessa varsinkin kokeneemmille käyttäjille on tervehdyttävää päästä välillätekemisiin tutusta poikkeavan prosessin ja ohjausjärjestelmän kanssa.

Erilainen laitos laittaa ajattelemaan asioita uudella tavalla ja auttaa huomaamaan seikkoja, joitavoisi tehdä toisin myös omalla laitoksella.Opiskelijoiden opetukseen geneeriset simulaattorit soveltuvat hyvin, sillä ei ole järkevää opettaajonkun tietyn laitoksen erityispiirteitä, vaan tulee pyrkiä laaja-alaisempaan osaamiseen javoimalaitoksien toiminnan yleisymmärrykseen. Lisäksi geneeriseen simulaattoriin voidaan rakentaaparemmin opetusta edistäviä lisätoimintoja, jotka laitoskohtaisessa simulaattorissa eivättoisi lisäarvoa.Kymenlaakson ammattikorkeakoululle tuli vuoden 2005 alkupuolella Foster Wheeler EnergianWest-Offaly Powerin laitostoimitukseen Irlantiin (Wop) pohjautuva uusi geneerinen simulaattori.Simuloitu laitos on sähköteholtaan 150 MW lauhdevoimalaitos, jossa on kiertopetikattila.Etelä-Suomen lääninhallituksen ja Euroopan sosiaalirahaston osaksi rahoittamassa On Site Simulators”Ossi”-projektissa koulutuksen kehittämisen ohella West Offaly Powerin toimituskohtaisestasimulaattorista muokattiin yleisempään koulutuskäyttöön soveltuva malli. Toimituskohtaisiaerityispiirteitä korvattiin tavanomaisimmilla ratkaisuilla. Mm. monet säätöratkaisut japolttoaineen syöttöjärjestelmä joutuivat työn alle. Samalla polttoainevalikoimaa laajennettiin käsittämäänpelkän turpeen sijasta myös biopolttoaineet ja hiilen. Opetusta helpottamaan operointinäyttöihinrakennettiin mahdollisuus valita näyttöjen kieleksi suomi tai englanti.Simulaattoreilla tapahtuvan opetuksen kehityskohteitaKattilalaitoksen valvomo-operoinnin, prosessin ja automaatiotoiminnan opettamiseen dcs-simulaattoritsoveltuvat hyvin. Voimalaitoskäyttäjien, muiden ammattihenkilöiden ja opiskelijoidenopetukseen tarvitaan myös paljon muutakin. Dcs-simulaattorit ovat reaaliaikaisia, eikä niilläsiksi pysty toistaiseksi tuomaan järkevästi esiin kaikkea voimalaitoksen toimintaan ja käyttööntarvittavia seikkoja. Mm. käyttötalousasiat ja monet prosessissa tapahtuvat pidemmän ajan ilmiötovat nykyisten ohjelmistojen ulottumattomissa. Reaaliaikaisella simulaattorilla on käytännössämahdotonta opettaa kuukausien tai vuosien aikana tapahtuvia asioita.110Perinteisemmän luokkahuoneopetuksen ja luentojen tueksi ryhdyttiin kehittämään uusia keinoja.Vuoden 2003 keväällä KyAMKissa käynnistettiin sähköistä opetusmateriaalia kehittävähanke, Energiatekniikan Virtuaalilaboratorio. Rahoittajina toimi Euroopan sosiaalirahasto jaEtelä-Suomen lääninhallitus sekä Cursor Oy ja yritysosapuolet. Hankkeessa kehitettiin mm.yhteistyökumppanina toimineen Prowledge Oy:n kanssa teollisuuden- ja kaukolämpö – CHPvoimalaitosten käyttötaloussimuloinnit. Muut yhteistyökumppanit, Fwe, Systecon Oy ja WärtsiläFinland Oy toimittivat hankkeeseen aineistoa opetusmateriaaliksi muokattavaksi. Oppimateriaalinmuokkaamisessa oli mukana useita opiskelijoita, mm. opinnäytetöiden tekijöinä.Hankkeessa toteutettiin ohjelmistoakatemian opiskelijoilla käyttöliittymä opetusmateriaalinhallitsemiseen, koska tuolloinen Moodle-oppimisympäristön versio ei sisältänyt riittäviä ominaisuuksia.Valitettavasti käyttöliittymäohjelmiston toteutus jäi kauas käyttökelpoisesta. SittemminVirtuaalilaboratoriohankkeessa toteutettuja simulointeja ja opetusohjelmia on siirrettyMoodleen kurssikohtaisesti.

Kuva 4: Opetusta tukeva teollisuuden vastapainelaitoksen ja höyryverkon käyttötalouttakuvaava simulointimalli. Malli kehitettiin osana KyAMKin – EnergiatekniikanVirtuaalilaboratorio –sähköisen opetusmateriaalin kehittämishanketta.LämpökeskussimulaattoriHöyryvoimalaitosten koulutustarpeen lisäksi tarvetta on yhtä lailla aluelämpölaitosten henkilöstöllä.KyAMKin ja Motiva Oy:n kesken käydyn vuoropuhelun tuloksena KyAMKissa käynnistettiinvuonna 2006 projekti lämpökeskussimulaattorin toteuttamiseksi. Motiva Oy toimi työntilaajana, kauppa- ja teollisuusministeriön rahoituksella. Simulaattori kehitettiin yhteistyössäProwledge Oy:n kanssa.Lämpökeskussimulaattori on tarkoitettu lämpöyrittäjien ja niiksi aikovien sekä muiden asiastakiinnostuneiden opetukseen. Simuloitu lämpölaitos koostuu kiinteää polttoainetta käyttävästälämminvesikattilasta ja öljykäyttöisestä apukattilasta, joilla tuotetaan kaukolämpöä. Oletuspolttoaineenaon hake. Lämmönkuluttajina ovat kaukolämpöverkkoon liitetyt kiinteistöt.Käyttäjä voi vaikuttaa simuloinnin lähtöarvoihin, kuten ulkolämpötilaan, kaukolämpötehon tarpeeseenja kattilan koon ja investoinnin suuruuteen. Myös kattilan tehoa voidaan muuttaa jasuorittaa erilaisia säätötoimenpiteitä. Aikaa simuloidaan reaaliajassa tai nopeutetusti käyttäjänvalinnan mukaan. Simulaattoriin on ohjelmoitu myös joukko tehtäviä, esimerkiksi kulutuksenmuutostilanteita, joista käyttäjän tulee selvitä. Simulaattori toteutettiin monimutkaisemmistajärjestelmistä poiketen web-selaimella käytettäväksi. Simulaattoria voi käyttää KyAMKin tai MotivaOy:n verkkosivuilta.111Kannettava luokkaLuokkahuone on toiminut koulutuksissa varsin moitteettomasti, mutta monet käytännön asiatsyövät sen käyttöastetta. Lähialueilla Kotkaan sijoitettu luokka toimii, mutta kauempana, käytös-

sä olevan laitoksen henkilöstön tapauksessa tilanne on toinen. Henkilökuntaa on vaikeaa irrottaamuutamiksi päiviksi koulutukseen, varsinkin jos matkat vievät suuren osan koko ajasta.Ratkaisuksi kehitettiin kannettavilla tietokoneilla tapahtuva koulutus, jolloin koulutusta voitiinjärjestää voimalaitoksen tiloissa. Erityisen toimivaksi havaittiin malli, jossa koulutuspaikka olisopivalla etäisyydellä usealle laitokselle. Työnantajien oli helpompi päästää väkeään kursseille, jakynnys osallistumiseen oli pienempi.”Mobiilikoulutuksen” kehittäminen tapahtui On Site Simulators -projektissa. Koulutukset kannettavallaluokalla alkoivat keväällä 2005. Projektin aikana toteutettiin myös koulutusten markkinakartoituksetSuomessa sekä Ruotsissa. Kartoitukset toteutettiin liiketalouden opiskelijoidenopinnäytetöinä. Kartoituksessa saatiin tärkeää tietoa tulevaisuutta varten sekä koulutustarpeestaettä siitä, millaisia simulaattoreiden voimalaitosprosessit tulisi olla, jotta ne palvelisivat asiakaskuntaaparhaiten.Koulutussimulaattoreiden seuraava sukupolvi, 3DVoimalaitoksen käyttöä ajatellen valvomo-operointi on vain osa voimalaitoksen koko toiminnasta.Tällä hetkellä ei ole olemassa käytössä koulutusvälineitä, joilla pystyttäisiin tehokkaastiopettamaan laitoksen kattilahuoneessa tai muualla ’kentällä’ tapahtuvia käytön ja kunnonvalvonnantoimia. Tästä lähtökohdasta KyAMKin Energialaboratoriossa käynnistettiin vuoden2006 lopulla tutkimushanke, jonka tavoitteena on kehittää konsepti reaaliaikaisen, dynaamisen3D-simulaattorin toteuttamiseksi opetusvälineeksi insinööriopiskelijoiden, voimalaitoskäyttäjienja muiden ammattihenkilöiden koulutuksissa KyAMKin sekä projektikumppaneidenkoulutustoiminnassa. Hankkeen yhteistyökumppaneina toimii Fwe, Systecon Oy, JamtecOy, Cursor Oy, Media Center ja Profox Companies Oy. Hanke kestää 31.12.2007 saakka ja rahoittajinatoimii yritysten lisäksi Tekes.Hankkeessa tutkitaan, mitä ominaisuuksia simulaattorissa tulee painottaa ja miten sillä pidettävätkoulutukset tulee järjestää, jotta se vastaa koulutustarpeeseen mahdollisimman tehokkaastihuomioiden kehitys, käyttö ja ylläpitokulut.Voimalaitos kuvataan simulaattorissa 3-ulotteisesti. Opiskelija voi liikkua simuloidussa laitoksessaja tehdä laitoksen laitteiden luona tarvittavat operoinnit ja tarkastukset mahdollisimmanrealistisesti.112

Kuva 5. 3D-voimalaitossimulaattorin rakenne yksinkertaistettuna ja liittyminen DCSsimulaattoriin.Yksinkertaistaen tavoitteena on lisätä dynaamisen DCS-operointi/koulutus-simulaattorin yhteyteentietokonepelimäinen 3D-ympäristö, jolloin koulutettava voi ohjata prosessia simulaattorinDCS:n kautta (valvomo-operaattori) sekä samalla suorittaa laitteiden operointeja voimalaitoksessa(2. lämmittäjä/vuoromies), kuvan 4 kaltaisesti. Kuvassa 5 on esimerkki kehitteillä olevansimulaattorin 3D-näytöstä.113

Kuva 6. Esimerkki kehitteillä olevan 3D-voimalaitossimulaattorin näkymästä.Realistisella kenttätoimintojen kuvaamisella on huomattava lisäarvo simulaattorikoulutuksissa,ja sillä voidaan tuoda esiin toimia, joita nykyisillä simulaattoreilla ei voi tehdä, kuten:• käynnistysvalmisteluja ja tarkastuksia• operointeja paikallisohjauksissa• käytönvalvontaa• vianetsintää3D-simulaattori toteutetaan olemassa olevaan Systecon Oy:n ja Fwe:n DCS-simulaattoriin pohjautuen,jonka prosessilaskenta ja automaatio hyödynnetään sellaisenaan. 3D-ympäristön ohjelmistotkehitetään KyAMKin ohjelmistoakatemiassa, opiskelijoiden projektiharjoitteluna ja opinnäytetöinä.114Hankkeessa kehitettävällä konseptilla voidaan jatkossa saavuttaa kaupallista hyötyä toteuttamalla3D-voimalaitossimulaattoreita ja muita 3D-sovelluksia eri tarkoituksiin. Esimerkiksi laitetoimittajatvoivat jatkossa tarjota laitostoimituksen yhteydessä laitoskohtaista 3D-simulaattoria taitarjota koulutuspalveluja eri muodoissa. KyAMK voi hyödyntää simulaattoreita perusopetuksessasekä asiakaskoulutuksissa.3D-simulaattori tehostaa voimalaitoksen käyttöönoton yhteydessä annettavaa käyttökoulutustamerkittävästi. Tällä voidaan saavuttaa säästöjä käynnistysvaiheen kustannuksissa. Simulaattoristaon huomattavaa hyötyä opiskelijoiden ja voimalaitoskäyttäjien peruskoulutuksessa. 3D-ympäristötuo koulutukseen havainnollisuutta ja käytännönläheisyyttä. Tavoitteena on, että 3D-simulaattorintutkimushankkeen jälkeen simulaattorista kehitetään kaupallinen tuote uudessa, yritysvetoisessakehityshankkeessa, jossa KyAMKilla tulee edelleen olemaan merkittävä rooli.

LisätietojaVoimalaitossimulaattoriprojektien yhteydessä syntyneet opinnäytetyöt KyAMKilla• Herranen, Jussi. Voimalaitoskäyttäjän ammattitutkinnon kehittäminen. Opinnäytetyö2002. (Energiatekniikka)• Urpalainen, Samu. Voimalaitossimulaattorin säätöjen kehittäminen, Opinnäytetyö.KyAMK. 2002 (Automaatiotekniikka)• Ketelä, Marjukka. Powerplant Simulator Training market research. Opinnäytetyö.KyAMK 2005 (Liiketalous)• Pulkkinen, Juuso. Leijukerrospoltto ja polttolaitteen virtuaaliamk:ssa. Opinnäytetyö.KyAMK 2005 (Energiatekniikka)• Puro, Mikko. Soodakattilasimulaattorin toiminnan selvitys. Opinnäytetyö 2005(Energiatekniikka)• Lehtonen, Pekka.Voimalaitossimulaattorin kehittäminen Delta-Vautomaatiojärjestelmään. Opinnnäytetyö. KyAMK 2006 (Automaatiotekniikka)• Mäkelä, Jussi. Voimalaitossimulaattorikoulutuksen markkinointi Ruotsiin.Opinnäytetyö. KyAMK 2006 (Liiketalous)• Niinimäki, Jani. Diesellaitoksen perusteet – opetusmateriaalia energiatekniikanopiskelijoille. Opinnäytetyö. KyAMK 2006 (Merenkulku)Tulossa…• Liljeqvist, Daniel. ’Hallintasovelluksen ja rajapintojen toteuttaminen 3D voimalaitossimulaattorissa’Opinnäytetyö. KyAMK 2007 (Ohjelmistotekniikka)• Tertsunen, Panu. ’3D-moottorin optimointi voimalaitossimulaattoriin’ Opinnäytetyö.KyAMK 2007 (Ohjelmistotekniikka)• Vilpponen, Pekka. ’3D mallien optimointi voimalaitossimulaattoriin’ Opinnäytetyö.KyAMK 2007 (Ohjelmistotekniikka)Muissa oppilaitoksissa, simulaattoreiden yhteistyöprojekteissa syntyneet opinnäytetyöt.• Hassinen, Rita. Voimalaitoksen koulutussimulaattorin suunnittelu ja toteutus.Diplomityö. LTKK. 2001.115• Toivonen, Mari. Lämmöntalteenottokattilan dynaaminen simulointimalli. Diplomityö.LTKK. 2000.

Muuta lisätietoa• Urpalainen. Koulutusta voimalaitossimulaattoreilla. Kunnossapito 6/2006• Hokkanen.Voimalaitoksen ajoharjoittelua turvallisesti simulaattorilla.Automaatioväylä 1/2000Internet-pohjaisia simulaattoreita KyAMKin www-sivuilla• Kaukolämpöä tuottavan CHP voimalaitoksen käyttötalousmallihttp://www2.kyamk.fi/voimalaitossimu/CHP/• 1 – 5 MW lämpökeskussimulaattorihttp://www2.kyamk.fi/voimalaitossimu/lampokeskus/• Teollisuuden CHP voimalaitoksen käyttötalousmallihttp://www2.kyamk.fi/voimalaitossimu/hoyryverkkotehdas/• Teollisuuden CHP voimalaitoksen käyttötalousmalli – In Englishhttp://www2.kyamk.fi/voimalaitossimu/hoyryverkkotehdas/hoyryverkko_eng.htm116

7Kymenlaakson ammattikorkeakoulunhyvinvointialan T & K -toimintakansainvälistymisen kynnykselläAnneli AirolaProjektiasiantuntijaanneli.airola@kyamk.fiHilkka DufvaTutkimusjohtajahilkka.dufva@kyamk.fi117Arja-Tuulikki WilénProsessitutkijaarja-tuulikki.wilen@kyamk.fiSOSIAALI- JA TERVEYSALA

118

AbstractWelfare sector R&D activities on the verge of internationalisationat Kymenlaakso University of Applied SciencesThe authors examine the challenges and opportunities for the internationalisation of the R&Dactivities of the welfare sector. The article approaches this theme through two perspectives; thebasic functions of Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, University of Applied Sciences, and theEuropean Union’s Seventh Framework Programme both on a general level as well as throughconcretely describing the experiences at the start of a new programme season. “The Human Security”project proposal was prepared and coordinated at the Kymenlaakso Research and DevelopmentCentre for Welfare in cooperation with national and international partners during2006-2007. Finally, to assist in the future application processes, the article brings forth some ofthe challenges in the development of international R&D functions.TiivistelmäKirjoittajat tarkastelevat hyvinvointialan T & K -toiminnan kansainvälistymisen haasteita jamahdollisuuksia. Artikkelissa lähestytään teemaa ammattikorkeakoulun perustehtävien ja EU:n seitsemännen puiteohjelman näkökulmista sekä yleisellä tasolla että kuvaamalla konkreettisiakokemuksia uuden ohjelmakauden alkaessa. Hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämiskeskuksessavalmisteltiin ja koordinoitiin “Inhimillinen turvallisuus” -hanketta yhteistyössä ammattikorkeakoulunasiantuntijoiden sekä kansallisten ja kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa2006–2007. Lopuksi artikkelissa nostetaan esille kansainvälisen T & K -toiminnan kehittämisenhaasteita hyödynnettäväksi tulevissa hakuprosesseissa.119

120

Kansainvälisyys ammattikorkeakoulun tavoitteenaKansainvälisyyden lisääminen on pitkään ollut yksi keskeisistä opetusministeriön korkeakouluilleasettamista tavoitteista. Suomen 1999 allekirjoittaman Bolognan julistuksen tavoitteeksiasetettiin eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luominen vuoteen 2010 mennessä. Kansainvälistyminenon toiminnan tasolla merkinnyt toistaiseksi enemmän opiskelija- ja opettajavaihdonjärjestämistä kuin koulutuksen sisältöjen tai toimintatapojen kansainvälistämistä. Kymenlaaksonammattikorkeakoululla onkin laaja kansainvälinen verkosto, jota kahdenkeskiset opiskelijajaopettajavaihtosopimukset hallitsevat.Yhteiskunnan ja työelämän muutokset sekä uuden osaamisen tarve ohjaavat ammattikorkeakouluntutkimus- ja kehittämistoimintaa osana alueellista innovaatiojärjestelmää. Innovaatiojärjestelmätovat osa tietoyhteiskunnan verkostoja. Kansainvälistyminen on yksi keino, jolla koulutusjatutkimusjärjestelmä voi vastata globalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin. Globalisaatioheijastuu osaltaan ammatillisiin osaamistarpeisiin ja koulutuksen sisältöihin.Ammattikorkeakoulun perustehtävätAmmattikorkeakoulujen tehtävinä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekätutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta, harjoittaa ammattikorkeakouluopetustapalvelevaa, työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteenhuomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä (L 351/2006, 4§). Kansainvälisyydestäja yhteistyöstä laki (351/2006, 5 §) edellyttää ammattikorkeakouluja toimimaan yhteistyössäelinkeino- ja muun työelämän, suomalaisten ja ulkomaisten korkeakoulujen sekä muiden oppilaitostenkanssa.Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry on hyväksynyt kokouksessaan 20.3.2007ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyön tavoitteet, joiden mukaan mm.:• Ammattikorkeakoulujen tulee vauhdittaa taloudellista kasvua ja kansainvälistä kilpailukykyäsekä vahvistaa myös toiminta-alueensa yhteiskunnallista tasapainoa• Ammattikorkeakoulut kaksinkertaistavat tutkimus- ja kehittämistyön volyyminsa vuoteen2015 mennessä alueellisella, kansallisella ja kansainvälisellä rahoituksella• Ammattikorkeakoulut vahvistavat yhteistyötään yliopistojen, tutkimuslaitosten ja elinkeinoelämänkanssa.Kansainvälinen yhteistyö tutkimus- ja kehittämistoiminnassa nähdään valtakunnallisesti ammattikorkeakoulujenuutena painoalueena. Innovaatioiden kehittämiseen tarvitaan toimivaakansainvälistä verkostoitumista ja korkeatasoista tutkimus- ja kehittämistyön osaamista. Ammattikorkeakoulunodotetaan toimivan monialaisesti verkostoituneissa osaamiskeskittymissääntiiviissä yhteistyössä oman alueensa ja muun yhteiskunnan kanssa kansallisella ja kansainvälisellätasolla. Rajanylityksiä tavoitellaan organisaation sisällä eri koulusalojen, opetuksen ja tutkimuksenvälillä sekä toisaalta ammattikorkeakoulun sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kesken.121Kymenlaakson ammattikorkeakoulu on määritellyt tehtäväkseen mm. osaamisen suunnitelmallisenja määrätietoisen vahvistamisen sekä osaamispääoman kehittämisen tulevaisuutta ennakoidenyhteistyössä alueellisten, kansallisten ja kansainvälisten yhteistyökumppaneiden ja kehittäjäorganisaatioidenkanssa.

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2008 esitetään ammattikorkeakouluopetuksen yhteiskunnallisenvaikuttavuuden lisäämiseksi, että tavoitteena on 1) kansainvälisesti korkeatasoinen,osaava ja laadukas korkeakouluverkosto, 2) jossa annetaan tutkimukseen perustuvaa ja työelämänasiantuntija- ja kehittämistehtäviin tähtäävää opetusta, 3) ja jossa tehdään tasokasta, aluekehitystäedistävää ja työelämän tarpeita vastaavaa tutkimus- ja kehitystyötä. Lisäksi talousarvioesityksessähalutaan, 4) että ammattikorkeakoulut vahvistavat toimintansa kansainvälistymistä ja5) osallistuvat aktiivisesti eurooppalaisen ja kansainvälisen korkeakouluyhteisön kehittämiseen(TAE 2008).Tutkimus- ja kehittämistoiminnan kansainvälistyminenOpetusministeriön tulossuunnitelmassa (2007:1, 8) kansainvälistyminen on määritelty yhdeksiopetusministeriön hallinnonalan strategiseksi avainalueeksi. Kulttuurien tuntemuksen ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen vahvistaminen luo pohjaa eri alojen yhteistyön kehitykselle.Tiedepolitiikassa opetusministeriö painottaa kansainvälisyyden vahvistamista, tutkijakoulutuksenja tutkijanuran kehittämistä sekä tieteen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen lisäämistä. Suomalaisentutkimuksen kansainvälistä menestymistä vahvistetaan rahoittamalla korkeatasoistatutkimusta sekä tukemalla tutkimusta, jonka odotetaan lisäpanostuksella saavuttavan kansainvälisiäläpimurtoja. (OPM 2007:1, 10.)Kansainvälistymisen edistämisellä halutaan suomalainen osaamis- ja tietotaitotaso kohottaa eurooppalaiselleja kansainväliselle huipputasolle. Globaalissa maailmassa menestyminen edellyttääluovia yksilöitä, innovatiivisuuteen kannustavia organisaatioita ja yhteisöjä sekä korkeatasoistaosaamista. Kilpailu osaavasta henkilöstöstä, hyvistä opiskelijoista ja taloudellisista resursseistaon alkanut. Kiristyvä kilpailu näkyy paitsi koulutusmarkkinoiden laajentumisena niinmyös tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen saamisessa.Tutkimus- ja kehittämistoiminta EU:n 7. puiteohjelmassa122Euroopan unionin seitsemännestä puiteohjelmasta (2007–2013) rahoitetaan yliopistojen, tutkimuslaitostenja yritysten kansainvälistä T & K -yhteistyötä, verkottumista sekä tutkijoidenkoulututusta ja liikkuvuutta. Tutkimuksen puiteohjelma on Euroopan unionin tärkein välineohjata ja rahoittaa eurooppalaista tutkimus- ja kehitystoimintaa. Rahoitusta myönnetään kansainvälisillehankkeille, jotka toteutetaan puiteohjelmassa tarkemmin määritellyillä aihealueilla.Rahoitettavat hankkeet valitaan ilmoitettuina hakuaikoina komissioon saapuneista hanke-ehdotuksistaKomission nimeämien riippumattomien asiantuntijoiden arviointien perusteella.(www.tekes.fi/eu/fin/7po/index.)EU:n seitsemännessä puiteohjelmassa teema-alueita on kymmenen: Terveys; Elintarvikkeet,maatalous ja bioteknologia; Tieto- ja viestintäteknologia; Nanotieteet, materiaalit ja tuotantoteknologiat;Energia; Ympäristö; Liikenne; Yhteiskunta- ja humanistiset tieteet; Turvallisuus jaAvaruus. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämiskeskuksentutkimushankkeen valmistelu kohdennettiin Turvallisuus-teemaan.

Turvallisuusteema kehittämisen painoalueenaKansainvälisen yhteistyön lisääntyminen, tietoteknisen osaamisen korostuminen, tutkimustoiminnankasvu, julkisten hankintojen kilpailuttaminen ja talousrikollisuuden monimutkaistuminenlisäävät erityisesti yhteiskuntatieteiden, tekniikan, lainopillisten ja taloushallinnon asiantuntijoidentarvetta puolustus-, pelastus- ja poliisihallinnon eri tehtävissä. Turvallisuusalan työmarkkinatovat perinteisesti toimineet enemmän sisä- ja ulkopolitiikan linjausten kuin markkinaehtoistenperiaatteiden mukaan, mutta erilaisten turvallisuusriskien lisääntyessä, kasvaa erilaistenturvapalvelujen kysyntä. (OPM 2007:26, 19.)Niemelä ja Lahikainen (2000, 9) toteavat inhimillisen turvattomuuden muuttuneen kahdessakymmenessävuodessa. Nyt turvattomuuden aiheuttajat ovat maailmanlaajuisia: ympäristöllisiä,kulttuurin arvoihin sekä maailman tilanteeseen liittyviä. He arvioivat turvallisuuden ja turvattomuudenläpäisevän kaikki elämän alueet. Turvallisuus ja turvattomuus liittyvät elämisen ehtoihinja elämän kokemuksiin ja niitä on tutkittava monimuotoisesti ja yhteydessä kontekstiin.Kymenlaaksossa Turvallisuus -teema on yksi maakunnan osaamisen ja kehittämisen painoalueista,mikä näkyy esimerkiksi siinä, että: 1) Kymenlaakson ammattikorkeakoulu on valinnut yhdessämuiden kymenlaaksolaisten korkeakouluverkoston toimijoiden kanssa turvallisuuden yhdeksikeskeiseksi kehittämisen painoalueeksi, 2) Kouvolan seudun kuntayhtymän yhtenä tavoitteenaon edelleen kehittää turvallisuusklusteria ja turvallisuusosaamista ja 3) Kouvolan kaupunginhallitus on päättänyt Turvallinen kunta -ohjelmatyön käynnistämisestä ja Turvallinen kunta-työryhmän perustamisesta (Kouvolan kaupunki 2006).Inhimillinen turvallisuus -tutkimus hankevalmistelussaEU:n tutkimusohjelmiin hakeutumisen lähtökohtana on aina oma hanke-ehdotus, jonka valmisteluunja toteuttamiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Hankeidean pitää sopia EU:ntutkimusohjelmaan ja siihen tulee osallistua partnereita vähintään kolmesta EU:n jäsenvaltiosta.Hakemuksen valmistelusta sekä yhteistyökumppaneiden hausta eli konsortion luomisesta vastaatoimija, joka pyrkii hankkeen koordinaattoriksi. Hankkeen onnistumisen kannalta on tärkeää,että koordinaattori löytää luotettavat ja hankeideaan sopivat kumppanit. EU tarjoaa konsortionluomisen tueksi tietokantoja mahdollisista yhteistyökumppaneista ja järjestää erilaisia kansallisiasekä kansainvälisiä verkostoitumistilaisuuksia.Hankeidean eteneminen komissiolle lähetettäväksi hanke-ehdotukseksi edellyttää tiivistä yhteistyötäkumppaneiden ja koordinaattorin välillä. Kunkin kumppanin on tuotettava oma osuutensayhteisen hankehakemuksen sisältöön, aikatauluihin ja resursseihin. Koordinaattorin tehtävänäon näiden erillisten osuuksien yhteen kokoaminen sekä sovittaminen EU:n asettamiin vaatimuksiin.Sen lisäksi koordinaattorin vastuulla on kokonaisbudjetointi ja projektikäytäntöjenluominen. Yhteistyön peilisäännöt vahvistetaan konsortiosopimuksella.123Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa käynnistettiinmarraskuussa 2006 Turvallisuushankkeen valmistelu. Tavoitteena oli laatia “Inhimillisenturvallisuuden” -hankehakemus 7. puiteohjelmaan. Hankkeen tavoitteeksi asetettiin tutkimustiedontuottaminen inhimillisen turvallisuuden yhteisistä piirteistä, kansallisista eroistaja turvallisuuspolitiikan painotuseroista Euroopassa sekä käytännön sovellusten kehittäminentutkimustulosten pohjalta.

Varsinainen hankevalmistelu käynnistettiin Brysselissä Kaakkois-Suomen ja Pietarin alueen toimistossaperehtymällä EU:n puiteohjelma 7. ohjelmakokonaisuuteen, hakuehtoihin ja hakuprosessiin,sekä Turvallisuus-teeman työpaperin ohjelmaluonnokseen. Matkan aikana solmimme alustaviayhteistyösuhteita tavoitteena edistää hankkeen kansainvälisten partnereiden hakua. Saimmemyös tilannekatsauksen kansallisista kehittämiskohteista Sosiaali- ja terveysministeriön EU:n suomenedustustosta. Tapasimme Cordiksen Turvallisuus-teemasta vastaavan johtajan, joka kertoiteeman sisällöstä ja painotuksista. Samalla testasimme hankeideamme sopivuutta ko. teemaan.Hankkeen valmistelu tehtiin Hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa osittain EU-rahoitteisenhankkeen ja ammattikorkeakoulun T & K -rahoituksen turvin. Hankevalmisteluunmyönnettiin myös Tekesin valmistelurahaa. Tekes rahoittaa sellaisten EU:n tutkimuksen puiteohjelmanhankkeiden valmistelua, joista arvioidaan olevan merkittävästi hyötyä suomalaisilleosallistujille tai yhteiskunnalle. Tekes arvioi myös, onko valmisteltavalla hankkeella mahdollisuuttamenestyä EU-haussa.Hakemuksen substanssin kehittämiseen osallistui myös Kymenlaakson ammattikorkeakoulunsosiaali- ja terveysalan, kaupan- ja hallinnon sekä kulttuurin alan yliopettajia ja tutkimusjohtajiaasiantuntijoina. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämiskeskuksessaoli tehty keväästä 2006 alkaen turvallisuuteen liittyen tutkimusyhteistyötä Kuopionyliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijoiden kanssa, jotka jatkoivat yhteistyötä PO 7.hankevalmistelussa. Tampereen yliopiston aluetieteen laitoksen kanssa yhteistyö alkoi PO 7. tutkimushankettavalmisteltaessa.Osana hakemuksen sisällöllistä valmistelua Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa valmistauduttiinPO 7. hankkeen koordinointitehtävään. Se tapahtui osallistamalla hankevalmisteluun tukipalveluiden,strategisen johdon, T & K -toiminnan ja opetuksen vastuuhenkilöitä. Tukipalveluidenosalta yhteistyötä tehtiin hankebudjetoinnin ja esisopimusten valmistelussa, samallakartoitettiin olemassa olevia vahvuuksia koordinointitehtävän toteuttamiseksi. Suomen T & K -sihteeristön neuvontapalveluita käytettiin tukena budjetoinnin suunnittelussa. Hakemuksen viimeistelyssäkäytettiin kielentarkastajaa.PO 7. hakemuksen valmistelun aikana yksi merkittävistä tehtävistä oli konsortion muodostaminen.Partnerihaku aloitettiin helmikuussa 2007 lähettämällä hankesuunnitelma valikoiduilleulkomaisille partneriehdokkaille. Tuloksettomia neuvotteluita käytiin kolmen tahon kanssa. Senlisäksi partnerihakuja tehtiin Cordiksen palvelimen kautta. Partnerihaun tehostamiseksi osallistuttiinEuropean Conference on Security Research -konferenssiin Berliinissä maaliskuussa. Konsortiomuodostui kuvan mukaiseksi.124

PartnerihakuKonsortioKuva: Partnerihaku ja muodostunut konsortio.Konsortion muodostamisessa runsaasti työpanosta edellytti paitsi yhteyden muodostaminenmahdollisiin partneriehdokkaisiin, myös partnereiden lähettämien tutkimussuunnitelmienmuokkaaminen ja tietojen saaminen partnerilta puiteohjelmahakemuksen tekemiseksi. Hakemukseenlaadittiin esisopimukset (Memorandum of Understanding) konsortion jäsenten jakoordinaattorin, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun välille.Kymenlaakson ammattikorkeakoulu lähetti PO7 hakemuksen ”Human security in a world ofdiversity” EU:lle sähköiseen hakemusjärjestelmään (EPSS) määräaikaan 31.5.2007 mennessä.Arviointi tehtiin seuraavien kriteerien mukaisesti:• Tieteellinen ja teknologinen laatu1. Selkeät tavoitteet ja järkevä konsepti2. Nykytietämyksen lisääminen3. Tutkimusmenetelmien ja työsuunnitelman laatu ja tehokkuus• Toteutus1. Hallintorakenteen ja -prosessien sopivuus2. Yksittäisten osallistujien taso ja asianmukainen osaaminen3. Konsortion laatu, täydentävyys ja tasapaino4. Resurssien allokointi: budjetti, henkilöstö, laitteet, matkat125• Vaikuttavuus1. Vastaavuus työohjelmassa listattuihin odotettuihin Euroopan tai globaalin tasonvaikutuksiin

Arviointiprosessi kesti ennakoitua kauemmin ja arviointitiivistelmä saatiin noin neljän kuukaudenkuluttua hakemuksen jättämisestä 28.9.2007. Tällä kertaa EU:n Komissio ei ehdottanut sopimusneuvottelujenjatkamista kanssamme. Arvioinnissa saatu palaute analysoidaan ja hyödynnetäänseuraavissa hauissa.EU:n 7. puiteohjelman luomia haasteitaTiedon saaminenEU:n puiteohjelmille ominainen piirre näyttää olevan rahoitettavien hankkeiden kriteerien jateema-alueiden muuttuminen uuteen puiteohjelmakauteen siirryttäessä. Puiteohjelmakaudenvaihtuessa täsmennettyjen tietojen saaminen ennakkoon hankehakuun liittyvistä seikoista jaetenkin puiteohjelmaan sisällytetystä uudesta teema-alueesta voi olla ongelmallista. Uudesta teema-alueestaasiantuntijat antavat vain viitteellisiä tietoja, sillä teema-alueet täsmentyvät vastaniihin kohdennettuja hakemuksia arvioitaessa.Seitsemännen puiteohjelman uuden teema-alueen eli turvallisuusteeman ennakkotiedoissa hankehakemustenpainoalueena korostettiin teknologiaa turvallisuuden tuottajana. Myöhemmin teknologianrinnalle hankehakemuksiin haluttiin ihmisten kokemuksia turvallisuutta tuottavista tekijöistä.Täsmennetty tieto turvallisuusteeman sisältövaatimuksista saatiin kuitenkin vasta, kunKomission nimeämien riippumattomien arvioijien laatima arviointiraportti oli valmistunut.PK-yrityksetEU:n puiteohjelmissa on määritelty tutkimusrahoituksen hakijoiksi korkeakoulut, yliopistot,kunnat, eri alojen organisaatiot ja yritykset. Komission hakemusten ohjeissa korostetaan pkyritystenosallistumisen tärkeyttä. Hankehakemuksia tehtäessä jäi epäselväksi, missä hankkeenetenemisen vaiheessa pk-yritykset ovat mukana. Edellytetäänkö pk-yritykset toimijoina hankkeessa,tutkimuksen kohteina, hankkeen lopussa uusien tuotteiden ja palvelujen kehittäjinä vaitoteuttamassa kaikkea edellä mainittua.Konsortion luominenMikäli hankkeen koordinoija valmistelee ensimmäistä kertaa puiteohjelmahakua, saattaa lisäarvoatuottavien ja luotettavien yhteistyökumppaneiden, kansallisten ja kansainvälisten partnereidenlöytäminen muodostua aikaa vieväksi prosessiksi. Yhteistyökumppaneiden löytäminen kansainvälistymisenkynnyksellä olevassa ammattikorkeakoulussa toteutui hyödyntämällä opiskelija-ja opettajavaihtoon osallistuneita aktiivisia ja luotettavia korkeakouluja. Tärkeä kanava partnerihaussaoli myös oman alueen toimisto Brysselissä. Kotimaisten yliopistopartnereiden kauttakonsortioon on helpompi houkutella uusia kansainvälisiä jäseniä sen jälkeen, kun kotimaisetyhteistyökumppanit on vakuutettu hankesuunnitelman hyvyydestä.126Hankkeen valmisteluValmistauduttaessa koordinointitehtävään, Kymenlaakson ammattikorkeakouluun muodostettiinkolme työryhmää: 1) Taloushallinnon asiantuntijatiimi, 2) Tutkimus- ja kehittämistiimi ja 3)Pedagoginen kehittämistiimi. Työryhmien asiantuntijat työstivät omaa osuuttaan, mutta koskahankesuunnitteluaika oli lyhyt, jäi työ pirstaleiseksi. Kokonaiskuvan saaminen ja synergiaetujensaavuttaminen nopeasti toteutetussa hankevalmistelussa edellyttää edellä kuvatunlaisessa kansainvälisessäyhteishankkeessa erittäin tehokasta ennakkovalmistelua, tiukkaa yhteissuunnittelua,aikaa pyytää suunnitelman arviointeja kansallisilta ja kansainvälisiltä asiantuntijoilta sekäaikaa markkinoida hankekokonaisuutta EU:n Komission arviointitiimin johdolle.

Ammattikorkeakoulun T & K -toiminnan kansainvälistymishaasteetKymenlaakson ammattikorkeakoulu on alueensa ainoa korkeakoulu, minkä vuoksi sen merkitysalueen kehittäjänä ja kansainvälistäjänä korostuu entisestään. Osallistuminen kansainvälisiintutkimus- ja kehittämishankkeisiin on toistaiseksi ollut vähäistä ja muutamien toimijoiden varassa.Toimialakohtaiset osaamiskeskittymät ovat vasta vakiinnuttamassa toimintaansa. Toimialojenvälistä yhteistyötä harjoitellaan. Kansainvälinen yhteistyö edellyttää kansainvälisen verkostoitumisenvahvistamista sekä vahvaa näyttöä omasta osaamisesta ja kehityskyvystä. Henkilöstönkansainvälistymiseen liittyvät koulutustarpeet tulisikin kartoittaa ja kartoituksen pohjaltalaatia koulutusohjelma osaamisen varmistamiseksi.EU 6. puiteohjelmaan jätettiin Suomesta kaikkiaan 3364 hankehakemusta, joista rahoitettiin 862eli 25 % (Suomen EU-T & K -sihteeristö). Hakemusten tekeminen kuluttaa runsaasti voimavarojaja onkin perusteltua kysyä, onko hakeminen vaivan arvoista. Hakemukset tulisi tehdä idealähtöisestisuhteessa organisaation strategiaan ja toimintaan. Ammattikorkeakoululla pitäisi ollakoulutusalakohtaisesti painottuva tutkimusohjelma, jonka avulla se toteuttaa alueen tutkimusintresseihinyhteydessä olevaa tutkimuspolitiikkaansa. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdistettujenpanosten maksimaalinen hyödyntäminen edellyttää ammattikorkeakoululta ja sen alueellisiltayhteistyötahoilta yhteistä näkemystä tutkimustoiminnan tavoitteista. Pitkäjänteisyys,suunnitelmallisuus ja voimavarojen yhdistäminen edistävät tavoitteiden saavuttamista.Hakemuksen tekeminen on tiimityötä, jossa perätään koko organisaation osaamista. Substanssiosaajattarvitsevat tuekseen henkilöitä, jotka osaavat arvioida hakemuksen vaikuttavuutta sekähallinnollista ja esityksellistä selkeyttä. Eduksi on, jos organisaatiossa on kansainvälisten hankehakemustenarviointiosaamista ja kansainvälisen hankebyrokratian tuntijoita. Erityisesti kansainvälisessähanketoiminnassa nousee esille tarve keskitettyjen tukipalveluiden kehittämiseen.Ammattikorkeakoulut eivät toistaiseksi ole panostaneet tutkimustoiminnan infrastruktuurin rakentamiseenja tukipalveluihin osittain rahoituskanavien puuttumisen ja toiminnan puutteellisenkoordinoinnin vuoksi. Tutkimusinfrastruktuurilla tarkoitetaan paitsi tutkimusvälineiden,laitteistojen ja aineistojen, niin myös palvelujen varantoa, joka mahdollistaa tutkimus- ja kehitystyöninnovaatioketjun eri osissa, tukee organisoitunutta tutkimustyötä sekä ylläpitää tutkimuskapasiteettia(OPM, 2007,13). Infrastruktuurien ja laitteistojen tärkeys on perinteisesti korostunuttaluonnon-, lääketieteen ja tekniikan tutkimuksen alueella. Nykyisin kaikkien alojen hankkeidenedellytetään hyödyntävän laajamittaisesti tietoliikenne- ja tietoteknologiaa.Kansainväliset hankkeet asettavat ammattikorkeakoulun tukipalveluille uusia haasteita. Haasteetkohdistuvat etenkin tieto-, talous- ja projektihallintoon, kirjastopalveluihin (erilaisten tietokantojenhallinta ja tutkimusaineistojen kokoelmat, arkistot) sekä sopimusjuridiikkaan ja immateriaalioikeuksienhallintaan. Laajojen hankekonsortioiden hallintaan tarvitaan myös kehittyneitäinformaatioteknologiaa soveltavia projekti-, kokous- ja raportointijärjestelmiä.127Modernin tutkimusinfrastruktuurin ylläpitäminen ja huolto ovat kallista ja pitkäjänteistä toimintaa,johon yksittäinen ammattikorkeakoulu tarvitsee tukea. Nyt on aika tehdä älykkäitä päätöksiäsiitä, mitä kansainvälisellä tutkimuksella tavoitellaan, mikä on tarkoituksenmukaisinta toimintaaja millaista osaamista, infrastruktuuria ja yhteistyötä tuon toiminnan ylläpitämiseksi tarvitaan.

LähteetArene, 2007. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyö. Nykytila ja tavoitteetSuomen rakennerahastostrategia 2007 - 2013. CCI 2007 FI 16 UNS 001.www.intermin.fi/rakennerahastostrategia_30072007.pdfEtelä-Suomen EAKR -toimenpideohjelma 2007 - 2013. CCI 2007 FI 16 2 PO 004. Alueellinenkilpailukyky- ja työllisyystavoite. www.intermin.fi/es_eakr_30072007.pdfKoulutus ja tutkimus 2007–2012. Alustava laskelma koulutustarjonnan tavoitteista vuodelle2012. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:26. Opetusministeriö, Koulutus-ja tiedepolitiikan osasto. Yliopistopaino. Helsinki 2007.Kouvolan kaupunki, 2006. Kaupunginhallitus 11.12.2006, § 386.Niemelä Pauli & Lahikainen Anja-Riitta (toim.), 2000, Inhimillinen turvallisuus. OsuuskuntaVastapaino. Tampere.OPM 2007:1. Opetusministeriön tulossuunnitelma 2007. Opetusministeriön monisteita2007:1. Opetusministeriö. Hallintoyksikkö. Helsinki 2007.OPM 2007:36. Korkeatasoinen ja innovatiivinen tutkimustyö tarvitsee vahvan infrastruktuurin.Infrastruktuurityöryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä2007:36. Yliopistopaino, Helsinki. www.minedu.fi/julkaisutTekes. Seitsemäs puiteohjelma. www.tekes.fi/eu/fin/7po/index Luettu 27.9.2007.Tekes. Suomen EU- T & K -sihteeristö. www.tekes.fi/eu/default.asp Luettu 27.9.2007.TAE 2008. Valtion talousarvioesitys 2008. Hallituksen esitys Eduskunnalle valtion talousarvioksi2008. http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2008/he_2008128

8Työyhteisöjen yhteisöllisyystyöhyvinvoinnin edistäjänä129Merja NurmiLehtorimerja.nurmi@kyamk.fiSOSIAALI- JA TERVEYSALA

130

AbstractCommunal nature of work communities as promoters of work wellbeingKeywords: workplace unity, work wellbeing, social capitalStress which is related to work, burn-out and the managing of employees from the point of viewof work wellbeing, has been greatly studied from different disciplines with different conceptsespecially during 1990-2000. From the point of view of work wellbeing a lot of literature whichdeals with work communities is found. In the literature it is not however defined enough, as towhat workplace unity refers to or how it is formed. Furthermore, according to both Finnish andinternational studies, too little is known about the effects of developing work communities topromote work ability, improving employee endurance or work wellbeing despite several researchprojects.In the work processes, peoples’ dependence on each other has continuously increased and onecan say that the functionality of the work community is an increasingly important strategic factorin an organisation. Demand of cooperation at work is at the same time a demand for a sense ofcommunity, the building and maintaining of which are taken for granted. The cooperation andunity demands arising from the content of the work lay the focus of wellbeing into matters forworkplace unity.The learning processes that create unity can also be called the social capital which at best reflectsadded value to the customers. When the work community has internal power, it will succeed betterthan before. The community is efficient and productive and its staff experiences job satisfactionand as such the understanding of workplace unity already promotes welfare in the work.However, it is not self-evident, how work unity grows into constructive cooperation or how learningprocesses creating unity can be supported. I studied, as a part of my vocational Licentiatestudies in May 2004, 19 members of Kymenlaakso University of Applied Sciences Social Careunit, through the use of a questionnaire, their ideas of unity in the workplace. I wanted to clarifywhat the members of our work community understood as the concept of unity. Is it understoodin the same way? How is workplace unity experienced, and is the unity only a supposed experience?Is it experienced that the possible workplace unity increases work wellbeing? With the helpof the questionnaire I wanted to get base information mainly for my Licentiate work which dealswith the actual communal nature of the work communities and to test the functionality of theresearch questions which are used in it.The answers to the inquiry support the research results of the effects of the developing of thepsychosocial working environment on the work wellbeing. Knowing the objectives, possibilitiesto influence and increasing the information and slowing the pace have been found to be factorswhich improve work wellbeing. Changing the working culture to a more participating style thework environment can be improved such as the function of the work community and the atmosphereand thus affect wellbeing and health: success stories at workplaces are created by communaltales and increase the lucrativity of the workplace communities.131

TiivistelmäAsiasanat: Työyhteisöllisyys, työhyvinvointi, sosiaalinen pääomaTyöhön liittyvää stressiä, työuupumusta ja työntekijöiden jaksamista työhyvinvoinnin näkökulmastaon tutkittu paljon eri tieteenaloilla eri käsittein etenkin 1990-2000-luvuilla. Työyhteisöjäkäsittelevää kirjallisuutta työhyvinvoinnin näkökulmasta löytyy runsaasti. Teoksissa ei kuitenkaanmääritellä riittävästi mitä työyhteisöllisyydellä tarkoitetaan tai miten se muodostuu? Lisäksisekä suomalaisten että kansainvälisten tutkimusten mukaan tiedetään toistaiseksi liian vähäntyöyhteisöjen kehittämisen vaikutuksista työkyvyn edistämiseen, työntekijöiden jaksamisen parantamiseentai työhyvinvointiin useista tutkimushankkeista huolimatta.Työprosesseissa ihmisten riippuvuus toisistaan on jatkuvasti lisääntynyt ja työyhteisön toimivuudenvoidaan sanoa olevan yhä tärkeämpi strateginen tekijä organisaatiossa. Työn sisältämäyhteistyön vaatimus on samalla vaatimus yhteisöllisyydestä, jonka rakentamista ja ylläpitämistäedellytetään kuin itsestäänselvyytenä. Työn sisällöstä nousevat yhteistyö- ja yhteisyysvaatimuksetasettavat hyvinvoinnin painopisteen työyhteisöllisiin seikkoihin.Yhteisöllisyyttä synnyttäviä yhteisöllisiä oppimisprosesseja voidaan kutsua myös sosiaaliseksipääomaksi, joka parhaimmillaan heijastuu suotuisana lisäarvona asiakkaille asti. Kun työyhteisössäon sisäistä voimantunnetta, se menestyy entistä paremmin. Yhteisö on tehokas ja tuottavaja sen henkilöstö kokee työtyytyväisyyttä ja yhteisöllisyyden ymmärtäminen sinänsä jo edistäähyvinvointia työssä.Ei kuitenkaan ole itsestään selvyys, miten rakentavaan yhteistoiminnallisuuteen työyhteisöissäkasvetaan tai miten yhteisöllisyyttä synnyttäviä oppimisprosesseja voidaan tukea? Tutkin osanayhteisösosiaalityön ammatillisia lisensiaattiopintojani toukokuussa 2004 kyselyllä Kymenlaaksonammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusyksikön 19 jäsenen käsitystä työyhteisön yhteisöllisyydestä.Halusin selvittää, mitä työyhteisömme jäsenet yhteisöllisyydellä ymmärtävät?Ymmärretäänkö se samalla tavalla? Miten työyhteisöllisyys koetaan ja onko yhteisöllisyys vainoletettu kokemus? Koetaanko mahdollisen yhteisöllisyyden lisäävän työhyvinvointia? Kyselynkautta halusin saada pohjatietoa varsinaista työyhteisöjen yhteisöllisyyttä käsittelevää lisensiaattityötänivarten sekä testata siinä käytettävien tutkimuskysymysten toimivuutta.132Kyselyyn saadut vastaukset tukevat tutkimustuloksia psykososiaalisen työympäristön kehittämisenvaikutuksista työhyvinvointiin. Tavoitteiden tunteminen, vaikutusmahdollisuudet ja tiedonkulunparaneminen sekä kiireen väheneminen on todettu työhyvinvointia parantaviksi tekijöiksi.Toimintakulttuurin muuttamisella osallistuvammaksi voidaan parantaa työympäristöä, kutentyöyhteisön toimivuutta ja ilmapiiriä ja vaikuttaa näin hyvinvointiin ja terveyteen: menestystarinattyöpaikoilla syntyvät yhteisöllisistä tarinoista ja lisäävät työyhteisöjen houkuttelevuutta.

Työyhteisön merkitys osana työhyvinvointiaStressistä, työuupumuksesta ja työntekijöiden jaksamisesta on keskusteltu todella paljon viimevuosina. Ilmiötä työhön liittyvänä onkin tutkittu runsaasti eri tieteenaloilla erityisesti 1990-2000-luvuilla, vaikka hyvinvointia kuvaavina käsitteinä käytetäänkin eri tutkimuksissa eri käsitteitä(mm. jaksaminen, voimavarat, työtyytyväisyys - tai tässä artikkelissa käytetty työhyvinvoinninkäsite). (Dufva, Sinkkonen & Kinnunen 1996, 31.)Julkisessa keskustelussa on nostettu esiin myös huoli työntekijöiden riittävyydestä erityisestijulkisella sektorilla. Yhtenä ratkaisuna työntekijöiden jaksamisongelmiin ja uhkaavaan työntekijäpulaanon nostettu esiin työolojen kehittäminen ja panostaminen työntekijöiden työhyvinvointiin.Tähän tähtää myös kansallinen Veto-ohjelma (2003-2007). Osana työntekijöidentyöhyvinvointia on nostettu esiin myös työyhteisöjen merkitys. (Esim. Työssä jaksamisen ohjelma2003, Heiske 2001, Multanen et al. 2004, Perkka-Jortikka 1992, Perkka-Jortikka 2002,Elo et al. 2004.)Myös sosiaalialalla on tutkittu työyhteisöjen merkitystä työntekijöiden jaksamisen edistämisessä.(Mm. Jalava 2001, Syvänen S. 2003, Hämäläinen J. & Niemelä P. 2006.) Sosiaalialalla on käynnissävuoden 2006 alusta käynnistynyt Sosiaalialan työolot -hanke (2006) usean osahankkeenvoimin yhteistyössä valtakunnallisen Veto-ohjelman ja Sosiaalialan kehittämisohjelman kanssa.Katri Vataja ja Ilse Julkunen (2004) ovat koonneet tutkimuskatsauksen sosiaalitoimistojen työnorganisoinnin hyvistä käytännöistä ja sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnista.Kuitenkin sekä suomalaisten että kansainvälisten tutkimusten mukaan tiedetään toistaiseksi liianvähän työyhteisöinterventioiden ja työyhteisön kehittämisohjelmien vaikutuksesta työkyvynedistämiseen tai työhyvinvointiin. (Ks. esim. Elo et. al. 2001, Elo et al. 2004, Semmer Nk. 2002.)Onkin hämmästyttävää, kuinka vähän työyhteisöjä on tutkittu yhteisöllisyyden näkökulmasta.Tämä onkin osaltaan ollut kimmokkeena tutkia yhteisösosiaalityön ammatillisen lisensiaattikoulutuksenlisensiaattityössäni sitä, mitä työyhteisön yhteisöllisyys on ja miten se koetaan sosiaalialantyöyhteisöissä? Tutkimukseni edustaa empowerment-orientaatiota työhyvinvoinninedistämisessä korostaen työyhteisön merkitystä henkilöstön työtyytyväisyyden ja työhyvinvoinninkokemisessa. (Vrt. Mäkisalo 2003.)Tämän päivän työntekijältä odotetaan yhä enemmän yhdessä toimimisen taitoja, koska nykypäiväntyöprosesseissa ihmisten riippuvuus toisistaan on jatkuvasti lisääntynyt ja työyhteisöntoimivuuden voidaan sanoa olevan yhä tärkeämpi strateginen tekijä organisaatiossa. (Leppänen2002, 37, Otala 1996,10.) Eräät tutkijat (esim. Hautamäki 2005) ovatkin sitä mieltä, että yhteisöllisyyson vahvistumassa yhteiskunnassa ja työyhteisö on entistä merkittävämpi, joskus jopatärkein yhteisö, työntekijän elämässä. (Ks. esim. Perkka-Jortikka 2002, 12.) Ei kuitenkaan oleitsestään selvyys, miten rakentavaan yhteistoiminnallisuuteen työyhteisöissä kasvetaan tai mitensitä voidaan johtamisella tukea. (Ks. esim. Heikkilä & Heikkilä 2001, 39, Juuti & Vuorela2002, Mäkisalo 2003, 10, Siren 1996, 153, Törrönen & Vornanen 2004.) Onkin tärkeää saadalisää tietoa työyhteisöelämään liittyvistä lainalaisuuksista (vrt. Perkka-Jortikka 2002, 9) ja siitä,mikä merkitys yhteisöllisyyttä tukevilla työmuodoilla on työntekijöiden työssäjaksamiseen jatyöhyvinvointiin.133

Monimerkityksinen työyhteisöYhteisöllisyyttä työyhteisöissä käsittelevää kirjallisuutta löytyy suhteellisen niukasti. Yksi selityställe on varmasti käsitteellinen vakiintumattomuus sekä työyhteisöjen että yhteisöllisyydenosalta. Työyhteisölle ei myöskään ole helppo löytää englanninkielistä vastinetta. Kari Lindström(2002, 14) jopa toteaa, että työyhteisö-sanalle ei ole olemassa suoranaista vastinetta muissa kielissä.Työyhteisöjä nimitetäänkin usein tiimeiksi, jaostoiksi, osastoiksi tai yksiköiksi, miten missäkinorganisaatiossa sen osia nimitetäänkin. (Perkka-Jortikka 2002, 12.) Voitaneenkin yhtyäAnneli Leppäsen (2002, 37) toteamukseen siitä, ettei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä käsitystäsiitä, mikä on työyhteisö tai mitkä tekijät työyhteisön määrittävät.Työyhteisöjä käsittelevää kirjallisuutta lukiessa huomio kiinnittyy kuitenkin siihen, että työyhteisöjäkäsittelevää, myös suomenkielistä, kirjallisuutta on runsaasti. Erityisen runsaasti löytyy kirjallisuuttatyöyhteisöistä työhyvinvoinnin näkökulmasta kirjoitettuna. Myös työyhteisöjen johtamistakäsittelevää kirjallisuutta on suhteellisen paljon – hyvää työyhteisöä kuvaavista teoksistaon jopa runsaudenpulaa. Yllättävää on kuitenkin se, että teoksissa ei juurikaan määritellä mitätyöyhteisöillä tarkoitetaan, vaan työyhteisö otetaan ikään kuin itsestään selvyytenä määrittelemättätarkemmin, mitä sillä tarkoitetaan tai miten se muodostuu.Etsittäessä kirjallisuudesta työyhteisön määritelmiä huomio kiinnittyy määritelmien yhteisöllisyyttäkorostaviin piirteisiin, vaikka Lehtosen (1990, 232) mukaan työyhteisöille onkin useimmitentyypillistä, että ne syntyvät jäsenten yhteisöllisestä päätösvallasta riippumatta (vrt. Perkka-Jortikka2002,12). Perkka-Jortikan (2002, 12) mukaan työyhteisöllä tarkoitetaan lähiyhteisöä,jossa työssä käyvät tekevät työtä yhteisen tekemisen ja päämäärän kautta. Martin Buberin mukaan(Kurki 2000) aidoksi yhteisöksi voidaankin kutsua vain yhteisöä, jossa toiminnan perustana onyhteisöllinen suhde ja jossa on kysymys jakamisesta. Yhteisöstä – myös työyhteisöstä – voidaanpuhua vasta silloin, kun yksilöistä tavalla tai toisella muodostuva ryhmä osallistuu vuorovaikutukseenja toimintaan - ja työyhteisöistä puhuttaessa pyritään perustehtävän mukaisesti yhteisestisovittuun tietoiseen tavoitteeseen. (Perkka-Jortikka 2002, 29.) Yhteisöt, myös työyhteisöt, syntyvätvuorovaikutuksen kautta. Mahdollisuus yhteiseen vuorovaikutukseen, yhteiseen kokemustenvaihtoon koetaankin usein työyhteisöissä oleelliseksi. (jyvaskylankoulutuskeskus 2003).134Kyse on yhteisöllisestä oppimisesta, yhteisölllisistä oppimiskokemuksista, jotka synnyttävät yhteisöllisyyttä.(Mäkisalo 2003, 10). Kyse on myös yhteisöllisten oppimisprosessien kautta syntyneistäyhteisistä merkityksistä, joita työyhteisönä viestitään verbaalisen ja oheisviestinnän (sanattomanviestinnän) kautta. (Ks. Salminen 2001, 15, 75). Kyse on organisaatiokulttuurista, yhdistävästätekijästä, joka antaa toiminnalle merkityksen, suunnan ja käyttövoiman. Se on ikäänkuin kollektiivinen toimintaohjelma tai tapa ajatella, joka erottaa ihmisryhmän toisistaan. (Veikkolaet. Keskinen 1999, 38.) Kun työyhteisössä on sisäistä voimantunnetta, se menestyy entistäparemmin ja sen henkilöstö kokee työtyytyväisyyttä. Empowerment-, voimaannuttamista korostavanajattelun merkitys onkin siinä, että se suuntaa työhyvinvoinnin tarkastelun yksilöllistenja yhteisöllisten prosessien arvioimiseen sekä hyvinvoinnin mahdollistamiseen. (Miettinen et.Pelkonen 2000, 40-41, Robinson et. Siitonen 2001, 10.)

Positiivinen työyhteisöllisyys sosiaalisena pääomanaYhteisöllisyyttä synnyttäviä yhteisöllisiä oppimisprosesseja voidaan kutsua myös sosiaaliseksipääomaksi (ks. Hyyppä 2002), joka saa ihmiset puhaltamaan ”yhteen hiileen”. Tällä ilmaisullaHyyppä (2002, 92) tarkoittaa ”työpaikan henkeä”, ”yhteistä säveltä” tai ”fiilistä”, ilmapiiriä, jokapaljastuu selkeästi etenkin uuden jäsenen tullessa ryhmään. (Keskinen 1999, 4.) Sosiaalisellapääomalla voidaan ymmärtää tässä yhteydessä yhteisöllisessä suhteessa (vrt. Kurki 2000) syntyneitävuorovaikutussuhteita, luottamusta, arvokeskusteluja ja yhteisyyttä, joiden kautta lisätäänsekä yksilöiden että yhteisöjen voimavaroja sekä osaamisen käyttöönottoa. Heimo Langinvainio(1999, 20) puhuu jopa ”organisaation sielusta”, hengestä, jota ilman organisaatiossa tapahtuuemotionaalinen köyhtyminen ja kommunikaation niukkeminen. Yhteisö voidaankin käsittäätunnesiteeksi, jossa yhteenkuuluvuus on kuin ”me-henki”, joka parhaimmillaan heijastuu suotuisanalisäarvona asiakkaille asti. (Asikainen 1999, 20, Langinvainio 1999, 95.) Kun työyhteisössäon sisäistä voimantunnetta, se menestyy entistä paremmin. Yhteisö on tehokas ja tuottava, ja senhenkilöstö kokee työtyytyväisyyttä. (Miettinen & Pelkonen 2000, 40-41.)Uusi tulokas aistiikin herkästi työyhteisön kehittymisen ja kasvamisen ryhmänä, muttei tiedäminkälaisten prosessien kautta tähän on tultu. (Keskinen 1999, 17.) Vartian ja Perkka-Jortikan(1994, 11, 13) mukaan työyhteisöllisyys onkin aina positiivista yhteisöllisyyttä, joka edistää sekähyvinvointia työssä että työn tuloksellisuutta. Työn sisältämä yhteistyön vaatimus on samallavaatimus positiivisesta yhteisöllisyydestä, jonka rakentamista ja ylläpitämistä edellytetään kuinitsestäänselvyytenä. Työn sisällöstä nousevat yhteistyö- ja yhteisyysvaatimukset asettavat hyvinvoinninpainopisteen ihmisten välille, työyhteisöön, sen kulttuuriin ja identiteettiin – siis työyhteisöllisiinseikkoihin. Vartian ja Perkka-Jortikan (1994, 10) mukaan yhteisöllisyyden ymmärtäminensinänsä jo edistää hyvinvointia työssä, vaikka kaikki yhteisöllisyys ei olekaan rakentavaatyöyhteisöissä. (Hyyppä 2002, 115.)Kokemus voimaannuttavasta työyhteisöllisyydestäKymenlaakson ammattikorkeakoulun sosiaalialallaOsana yhteisösosiaalityön lisensiaattikoulutustani tein toukokuussa 2004 Kymenlaakson ammattikorkeakoulunsosiaalialan koulutusyksikön kaikille 19 jäsenelle (yliopettajaa ja toimialajohtajaalukuun ottamatta) suunnatun kyselyn työyhteisömme yhteisöllisyydestä. Halusin selvittää,mitä työyhteisömme jäsenet yhteisöllisyydellä ymmärtävät? Ymmärretäänkö se samallatavalla? Miten työyhteisöllisyys koetaan ja onko yhteisöllisyys vain oletettu kokemus? Koetaankomahdollisen yhteisöllisyyden lisäävän työhyvinvointia? Kyselyn kautta halusin saada pohjatietoavarsinaista työyhteisöjen yhteisöllisyyttä käsittelevää lisensiaattityötäni varten sekä testata siinäkäytettävien tutkimuskysymysten toimivuutta.135Kyselyssä kysyin avoimin kysymyksin kolme kysymystä: 1. Mitä sinä ymmärrät työyhteisönyhteisöllisyydellä? 2. Miten työyhteisön yhteisöllisyys tulee näkyviin? 3. Miten yhteisöllisyyttämielestäsi tulisi kehittää sosiaalialan työyksikössä? Pyysin avoimiin kysymyksiin vastauksetnimettöminä 19.5.2004 mennessä ja määräaikaan mennessä sainkin 9:ltä työyhteisön jäseneltäkyselylomakkeen takaisin. Vastausprosentti (47 %) kertonee siitä, että aihe koettiin tärkeäksija kiinnostavaksi.

Vastauksissa työyhteisön yhteisöllisyys liitettiin selkeästi perustehtävän mukaisiin tavoitteisiin japäämääriin, joihin kaikki ovat sitoutuneet. Toisaalta vastauksissa tuli esiin se, että yhteisöllisyystulee esiin työpaikan ilmapiirinä, henkenä.Vastausten perusteella työyhteisön yhteisöllisyyden kokemisen taustalla on työyhteisön tavoitteellinen,perustehtävän mukainen toiminta. Yhteisöllisyyden kokemus tulee vastausten perusteellasiitä, että perustehtävästä on yhteisesti jaettu käsitys, jota kohti pääsemisessä jokaisen työpanoson tärkeä ja arvokas. Yhteistä jakamista tarvitaan selkeiden työtä ja toimintaa ohjaavienarvojen, tavoitteiden, toimintamallien ja päämäärien selkeyttämiseksi, jotta kaikki voisivat niihinsitoutua. Yhteisöllisyyden siis koetaan auttavan työhön liittyvän ymmärryksen lisäämisessä.Selkeät yhteiset arvot, tavoitteet, toimintamallit, joihin kaikki voivatsitoutua, ei ydinporukan tai johdon määräyksestä, vaan kunkin toiminnanmieli ja sitoutuminen perustehtäväsuuntautuneesti.Yhteisöllisyys on sitä, että ihmiset ymmärtävät yhdessä tekemisen työyhteisöntavoitteellisen toiminnan lähtökohtana ja yhteisen työhön liittyvän ymmärryksenlisääjänä.Työpaikan yhteisöllisyys käsitetään myös työyhteisössä vallitsevaksi työpaikan ilmapiiriksi, hengeksikoko porukan kesken. Henki on yhdessä tukemista ja siihen liittyvää kehittämisvoimaaoman työnsä tukena. Se on päiden yhteen pistämistä ja yhdessä pohtimista siitä, kuinka työyhteisöäja työtä voisi kehittää paremmaksi kuin ne ovat ennestään. Yhteisöllisyys on myös yhdessätekemistä ja tekeminen voi olla jotain sellaista, johon työsuunnitelmien resurssit eivät varsinaisestivelvoita, sillä yhteisöllisyyden kehittyminen vaatii sekä virallista että epävirallista aikaa.Parhaimmillaan se on voima, joka kannattelee yksittäisiä työyhteisön jäseniäeteenpäin ja auttaa jaksamaan.136Vastausten perusteella yhteisöllisyys näkyy me-henkenä, joka myös työyhteisön ulkopuolistenon helppo havaita – tai oikeastaan ulkopuolinen kiinnittää helpommin huomiota asioihin, jotkapaljastavat työyhteisön yhteisöllisyyden puutteet. Yhteisten juttujen puuttuminen eli ei ollatekemisissä ryhmänä, vaan toiminta on yksilösuoritteisuutta painottavaa. Seitsemästä neljään-asenne eli kiireesti pois työpaikalta ja porukkaan kuulumattomuus erottuu selkeästi. Työ tuntuuvain arkiselta aherrukselta eikä yhteisiä virkistyshetkiä ole. Nopeasti aistii myös varauksellisuudenseurausten pelon takia.Vastauksissa tuotiin esiin myös työn tavoitteiden selkeyden puuttumisen näyttäytymisen nopeastiulkopuolisille: yhteinen tavoite puuttuu ja silloin sooloillaan helposti ja kuljetaan omia teitä.Toisaalta ote työhön löystyy helposti. Työnjaon epätasaisuus myös näyttäytyy helposti.Yhteisöllisyys työyhteisössä näkyy vastausten perusteella parhaiten kaikkena sellaisena toimintana,jossa ollaan mukana ryhmänä. Se näkyykin tavassa tehdä asioita sekä vuorovaikutuksen laatuna.Yhteisöllisyys antaa tunteen siitä, että työpaikalle on kiva tulla ja siellä viihdytään.

Työpaikka ei ole vain välttämätön paha, vaan siellä voi keskustellaja viihtyä muutoinkin kuin vain puhtaan työn vuoksi.Olisi kiva tulla töihin ja päivät kuluisivat ratevasti, antaisivatsisältöä jokaiselle päivälle.Hyvä, rakentava ja kannustava, ”rento” ilmapiiri antaa tunteen kuulumisesta samaan porukkaan.Olisi helppo puhua asioista ja homma luistaisi ilman suurempia vääntöjä.On halu kuulua joukkoon eikä tarvitsisi keksiä tekosyitä ollakseen poissayhteisistä asioista.Yhteisöllisyys työyhteisössä vastausten perusteella näyttäytyykin ennen kaikkea keskinäisenä tukenaja kannustavana ilmapiirinä, jossa yksilöiden erilaisuutta kunnioitetaan sekä rehellisyytenäja vastuunottona erilaisten asioiden hoitamisessa. Myös avoimuus ja tasapuolisuus etenkin tietojenkertomisen suhteen on keskeinen yhteisöllisyyden tunnuspiirre vastausten perusteella.Yhteisöllisyyden syntyminen edellyttää vastausten perusteella dialogisuutta ja sen syntyminenvaatii aikaa ja yhteisiä ponnisteluja. Tärkeäksi edellytykseksi yhteisöllisyyden syntymiseksi nostettiinesiin yhteiset kokoontumiset, palaverit, joissa asioista ja toimintalinjoista voidaan sopia.Myös tietojen vaihdon kannalta yhteiset kokoontumiset ovat välttämättömiä. Myös muita yhdessäkeskustelun mahdollisuuksia tarvitaan. Lisäksi tarvitaan tilaisuuksia, joissa opitaan tuntemaantoisia ja toisten työtapoja. Ne ovat omiaan lisäämään toisten osaamisen arvostamista. Toistentunteminen puolestaan on edellytys luottamuksellisten suhteiden syntymiseksi. Silloin vastauskaltaa tarvittaessa pyytää apua niin työasioissa kuin henkilökohtaisissa asioissakin.Vastausten perusteella voikin päätellä, että työllä on vastaajille muunkinlainen funktio kuin vaintoimeentulon turvaamisen funktio. Ihminen haluaakin työltään enemmän kuin vain pelkkää toimeentuloa,ja työyhteisö on ihmiselle entistä merkityksellisempi seikka. Tämä kävikin hyvin ilmimyös vastauksista.Yhteisöllisyyden syntymiseksi vastauksissa tuotiin esille luottamuksen ilmapiirin rakentamisentärkeys. Luottamuksellisen ilmapiirin onnistumiseen vaikuttavat kaikki, niin kulttuuri, rakenteetkuin toimintatavatkin. Mistä tahansa näistä voi lähteä liikkeelle. Oleellista onkin lujittaa yhteisöllistätoimintakulttuuria ilmapiiritasolla ja erilaisissa työkäytännöissä.Yhteisöllisyyttä tukevan kulttuurin kehittäminen edellyttää erilaistenkäytäntöjen jatkuvaa arviointia yhteisöllisyyden näkökulmasta japalautteen sekä ihmisten erilaisuuden huomioimista.137Yhteisöllisen kulttuurin luominen edellyttää yhteistä keskustelua siitä, mitä kukin yhteisöllisyydelläymmärtää, yhteisöllisyyden sisäistämistä porukalla sekä halua kehittää sitä yhdessä. Tarvitaankinyhteistä keskustelua päämääristä, arvoista, visioista ja tavoitteista. Tarvitaan siis yhteistä

keskustelua yhteisten tärkeinä pidettyjen asioiden linjaamiseksi, perustehtävän linjaamista ja yhteisistäasioista priorisointeja. Yhteisöllisyyttä luodaan vastausten perusteella yhdessä tekemälläsekävirallisesti että epävirallisesti. Toisten tutuksi tulemiseksi, persoonallisuuksien löytämiseksija ymmärtämiseksi kaivataan selkeästi lisää yhteisiä tutustumisen mahdollisuuksia. Kiireen keskelläajan antaminen yhteisille jutuille onkin tärkeää. Tämä edellyttää kulttuuria, joka pitää näitäasioita tärkeänä.Avoimuuden merkitys nousee vastausten perusteella tärkeäksi yhteisöllisyyttä rakentavaksi tekijäksi.Se ei synny liikaa tietokoneruutua tuijottamalla, vaan sosiaalialan kyseessä ollen ihmisiäkohtaamalla, kuuntelemalla. Keskustelutaitoa tulisikin jatkuvasti opetella, jotta uskallettaisiin ollaeri mieltä pyrkien kuitenkin yhteiseksi hyväksi päätyvään lopputulokseen. Kyse on yhteisöllisyyttäsuosivan kulttuurin lisäämisestä ja siihen vaikuttavat monet seikat. Yhteisöllisyyden luominenja osoittaminen työyhteisössä koetaan kuitenkin erittäin tärkeänä sosiaalialalla.Onhan sentään kyseessä sosiaaliala, jossa ihminen pitäisi osata ottaailoineen ja murheineen vastaan. Ihmistä ei saa unohtaa!Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa vuosina 2002 ja 2003 tehtyjen henkilöstökyselyjen mukaansosiaalialan yksikön työntekijöiden jaksaminen ei ollut erityisen huolestuttavaa eikä poikennutmuiden yksiköiden jaksamisesta. Vastausten perusteella voidaankin yhtyä Heimo Langinvainion(1999, 9) huomioon siitä, että jos henki on päällä, myös vaikeissa olosuhteissa ja raskaissamuutostilanteissa voidaan saavuttaa huikeita suorituksia. Vastauksissa tuotiinkin esilleuseissa kohdin havainto voimaannuttavan yhteishengen olemassaolosta. Aina ei Langinvainionmukaan kuitenkin valitettavasti huomata, että hyvää ja vahvaa yhteishenkeä tarvitaan juuri silloin,kun ollaan vaikeassa tilanteessa tai kun eletään muutos- tai kriisivaihetta. (Langinvainio1999, 27.)Kymenlaakson ammattikorkeakoulun sosiaalialan työyksikkö on vastausten perusteella alkanutluoda omaa tapaansa toimia yhteisönä. Yhteisöllisiä piirteitä on alkanut selvästi nousta esiin jayhteisö on Marjatta Sirenin (1996, 171) kypsän työryhmän määritelmän mukaan alkanut hyödyntäähistoriaansa. Voidaan sanoa, että sosiaalialan yhteisö on alkanut tunnistaa aiempien vaiheidenpiirteitä, kun niitä esiintyy. Sillä on myös muistissa onnistumisen metodeja, joita on käytettytyöstettäessä eri vaiheita. Marjatta Sirenin (1996, 171) tarkoittamaksi kypsäksi työryhmäksiei sosiaalialan työyhteisöä voi kuitenkaan ehkä kutsua. Energia ei ole täysin ryhmätyön käytössä,vaan energiaa menee kohtuuttomasti perustehtävän kannalta ei-relevanttien pulmien ratkaisuun.Kypsällä työryhmällä on Sirenin mukaan myös korkea synergeettinen potentiaali: kypsäryhmä jakaa tietonsa ja työskentelee tehokkaasti ja tuotteliaasti.138Työyksikön toivetta johtajuuden suhteen voisi Marjatta Sirenin (1996, 176) termein kutsua osallistavaksiyhteistoimintajohtajuudeksi. Vastausten perusteella kaivataan johtajaa, joka hoitaa rakenteetsekä rajat sekä resurssit eli luo mahdollisuudet yhteiseen työskentelyyn mahdollisimmanhyviksi. Mahdollistavaan johtajuuteen kuuluukin kuunteleva johtajuus, jonka näkyvänä puolenaon mm. työnjaon oikeudenmukaisuus ja selkeys (ks. Langinvainio 1999, 15). Erityisesti tunnutaankaivattavan esimieheltä luottamusta työyhteisön jäsenten kykyihin yhteisten päämäärieneteenpäin viemisessä. (Vrt. Robinson & Siitonen 2001, 7).

Kyselyyn saadut vastaukset tukevat tutkimustuloksia psykososiaalisen työympäristön kehittämisenvaikutuksista työhyvinvointiin. Tavoitteiden tunteminen, vaikutusmahdollisuudet ja tiedonkulunparaneminen sekä kiireen väheneminen on todettu työhyvinvointia parantaviksi tekijöiksi.Toimintakulttuurin muuttamisella osallistuvammaksi voidaan parantaa työympäristöä,kuten työyhteisön toimivuutta ja ilmapiiriä ja vaikuttaa näin hyvinvointiin ja terveyteen. (Elo et.al 2004, 34, 49.) Menestystarinat työpaikoilla syntyvät yhteisöllisistä tarinoista (Perkka-Jortikka1992) ja lisäävät houkuttelevalla työyhteisöllä organisaation menestystä. (Vrt. Virtanen 2005.)139

LähteetAsikainen P.1999. Yhteisön aktivointi. Acta Universitatis Tamperensis 650. Tampereen yliopisto.Dufva H., Sinkkonen S. & Kinnunen J. 1996. Voimavarojen supistukset ja henkilöstön hyvinvointikorkeakouluissa. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 43. Terveyshallinnonja –talouden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio.Elo A-L, Liira J., Karjalainen V., Nikkarinen T., Nygård C-H., Vahtera J. & Varonen U. 2001.Tieto tykytoiminnan erilaisten muotojen ja menetelmien terveys- ja työkykyvaikutuksista.Työkyvyn ylläpidon tutkimus ja arviointi. Raportti 2. Sosiaali- ja terveysministeriö, Kansaneläkelaitos,Työterveyslaitos. Helsinki 2001.Elo A-L, Mattila P., Kylä-Setälä E. & Kuosma E. 2004. Työyhteisön ja johtamisen kehittämisohjelmanvaikutus työhyvinvointiin 2004, Evaluaatiotutkimus kunta-alan teknisessä virastossa.Työ ja ihminen tutkimusraportti 26. Työterveyslaitos. Helsinki 2004.Hautamäki A. 2005. Yhteisöllisyyden paluu. Kirjassa Hautamäki A., Lehtonen T., Tuomi I.,Vaaranen H. & Veijola S. Yhteisöllisyyden paluu. Gaudeamus. Helsinki.Heikkilä J. & Heikkilä K. 2001. Dialogi- avain parempaan innovatiivisuuteen. Tummavuorenkirjapaino Oy. Vantaa.Heiske, Pirkko. 2001. Hyvinvointia työyhteisöön. Jyväskylä: Gummerus.Hyyppä M.T. 2002.Elinvoimaa yhteisöstä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. PS-kustannus.Keuruu 2002.Hämäläinen J. & Niemelä P. 2006. Jaksamisen edistäminen vaativissa sosiaalialan tehtävissätyöyhteisöjä kehittämällä. Kuopion yliopiston selvityksiä E. Yhteiskuntatieteet 37. Kuopio2006.Jalava U. 2001. Esimiestyö sosiaalityössä- tutkimuskohteena Varsinais-suomalaisten keskikokoistenkuntien sosiaalityön työyhteisöt. Turun yliopisto. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkimus.Juuti P. & Vuorela A. 2002. Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi. Ps-Kustannus. Gummeruskirjapaino. Jyväskylä.http://www.jyvaskylankoulutuskeskus.fi/lehti/artikkeli/2003_01_vahvelainen.html. Viitattu29.6.2004.http://www.jyvaskylankoulutuskeskus.fi/lehti/artikkelit/kuntohoito.html. . Viitattu 29.6.2004.140Keskinen S.1999. Kirjassa Päiväkoti työyhteisönä. Toim. Soili Keskinen ja Nana Virtanen.Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Tammer-Paino Oy. Tampere 1999.Kurki L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tammer-Paino Oy. Tampere.Langinvainio H.1999. Gosbi- Työnteon hyvä henki. WSOY Juva.Lehtonen H. 1990. Yhteisö. Gummerus kirjapaino Oy. JyväskyläLeppänen A. 2002. Työyhteisön kehittämisen tavoitteet. Kirjassa Työyhteisön terveys jahyvinvointi. Työterveyslaitos. Vammalan kirjapaino Oy. Helsinki.

Lindström K. 2002. Kehittämisen haasteet ja kohteet. Kirjassa Työyhteisön terveys ja hyvinvointi.Työterveyslaitos. Vammalan kirjapaino Oy. Helsinki.Miettinen S. & Pelkonen M. 2000. Empowerment ammatillisen kehittymisen osana. TeoksessaMiettinen S., Miettinen M., Nousiainen I & Kuokkanen L. Itsensä johtaminen sosiaali- jaterveysalalla. WSOY. Juva.Multanen L., Bredenberg K., Koskensalmi S., Lauttio L-M.& Pahkin K. 2004. Parempi työyhteisö– avaimia kehittämiseen. Työterveyslaitos. Otaniemi Oy.Mäkisalo M. 2003. Yhdessä onnistumme – opas työyhteisön kehittämiseen ja hyvinvointiin.Tammer-Paino Oy. Tampere.Otala L-M. 1996. Oppimisen etu- kilpailukykyä muutoksessa. WSOY. Porvoo.Perkka-Jortikka K.1992. Sosiaalinen hyvinvointi ja yhteisöllisyys työssä. Tutkimus toimihenkilöidentyön arjesta 1980-luvun Suomessa. Trittum. Helsinki. (Väitöskirja).Perkka-Jortikka K. 2002. Työyhteisöjohtaminen – vastuuta ja motivointia puun ja kuorenvälissä. Oy Edita Ab. Helsinki.Robinson H. & Siitonen J. 2001. Voiko työhön todella tulla voimaantumaan? Osa 2. Sairaanhoitaja2001/8.Salminen J. 2001. Johtamisviestintä – mekanistinen maailmankuva murroksessa. Kauppakaari.Helsinki 2001.Semmer Nk. 2002. Job stress interventions and organization of work. Teoksessa Handbookof Occupational Health Psychology. Toim. Quick Jk & Tetrick Le. American PsychologicalAssociation 2002.Siren M. 1996. Työyhteisöihin piiloutunut defensiivisyys kehittymisen ja kehittämisen esteenä.Kirjassa Keskinen Soili (toim.). Ryhmäilmiöt ja työnohjaus. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksenjulkaisuja. Sarja B.Sosiaalialan työolot – hanke 2006. http://groups.stakes.fi/FINSOC/FI/hankkeet/sosiaalialan_tyoolot.htm. Viitattu 30.9.2007.Syvänen S. 2003. Työn paineet ja puuttumattomuuden kustannukset. Tutkimus sisäisentehottomuuden lähteistä ja vaikutuksista. Esimerkkikohteina kuntien sosiaalitoimen vanhuspalvelujatuottavat työyhteisöt. Acta Universitatis Tamperensis 942. Tampere. TampereUniversity Press.Työssä jaksamisen ohjelma 2003. Työssä jaksaminen kiireiden ja vapaa-ajan puristuksissa.Työssä jaksamisen ohjelma – tutkimus ikääntyvien ajankäytöstä. Työministeriö 2003.http://www.mol.fi/jaksamisohjelma/tutkimukset/index.htm. Viitattu 1.9.2007.Törrönen M. & Vornanen R. 2004. Ihmisten johtamisen merkitys sosiaalityön organisoimiselle.Työelämän tutkimus 1/2004. Työelämän tutkimusyhdistys ry.141Vartia M. ja Perkka-Jortikka K. 1994. Henkinen väkivalta työpaikoilla. Työyhteisön hyvinvointija sen uhat. Gaudeamus. Helsinki.Vataja K. & Julkunen I. 2004. Sosiaalitoimistojen työn organisointi ja työhyvinvointi. Hyvätkäytännöt tutkimuskatsaus. Stakes. Työpapereita 5/2004.Veikkola H-K. & Keskinen S. 1999. Stressinhallinta päiväkotien työyhteisöissä. KirjassaPäiväkoti työyhteisönä. Toim. Soili Keskinen ja Nana Virtanen. Helsingin yliopiston Lahdentutkimus- ja koulutuskeskus. Tammer-Paino Oy. Tampere 1999.

Veto-ohjelma 2003-2007. Valtakunnallinen toimenpideohjelma työssäoloajan jatkamisesta,työssä jaksamisesta ja kuntoutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2003.Virtanen P. 2005. Houkutteleva työyhteisö. Edita Helsinki.142

9Tunteiden säätelyn yhteyssosiaalisiin suhteisiin ja mielenterveyteen143Heli PaasoLehtoriheli.paaso@kyamk.fiSOSIAALI- JA TERVEYSALA

144

AbstractIn this article I review emotion regulation as a developmental process from the early childhoodto the adulthood. In this developmental process is emphasized the continuity in the attachmentbetween the child and the caretaker. In face to face interaction between the infant and the parentbegins the development of the emotion regulation to the self-control. Emotion regulation meansneutralizing his or her own too powerful positive or negative emotions e.g. with the help ofother people, by thinking, by concentrating on another place, by doing something, e.g. by playing.Well-regulated individuals are not overly controlled or undercontrolled. Undercontrolledindividuals could be aggressive in stress and overly controlled individuals could be anxious instress. The development is very fast before middle childhood. It is connected with the interactionand the climate in the home and the discussion about emotions with children. The quality ofthe relationship in the care has continuity in future relationships with peers. Child’s own positiveemotion and positive representations of their parents relate to good relationships of peers. Child’saggressive behaviour relates on the one hand to knowledge and skills of emotion but on the otherhand to processing social information. The outcome of the longitudinal study of Pulkkinen(1982) supports the continuity in aggression, anxiety, construction and compliance from middlechildhood to late adolescence. Child rearing was correlated with children’s behaviour moreconsistently than environmental conditions. It had submitted that it should be very usefully toteach emotion to four year old children. At last there are some examples of emotion’s knowledgeprogram.TiivistelmäTässä artikkelissa tarkastelen tunteiden säätelyä kehitysprosessina varhaislapsuudesta aikuisuuteen.Kehityksessä korostuu varhaislapsuuden hoivasuhteen laadullisten tekijöiden merkitysmyöhemmälle kehitykselle. Vanhemman ja pikkulapsen varhaisessa kasvokkain tapahtuvassavuorovaikutuksessa alkaa tunteiden säätelyn kehitys kahdenkeskisestä säätelystä kohti itsesäätelyä.Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan omien liian voimakkaiden myönteisten tai liian voimakkaidenkielteisten tunteiden rauhoittamista esimerkiksi toisen ihmisen avulla, ajattelemalla, suuntaamallahuomio muualle tai tekemällä jotakin, esim. leikkimällä. Tunteiden säätely ei saa ollaliian voimakasta tai liian vähäistä. Liian vähän tunteita säätelevä ihminen saattaa olla stressitilanteissaaggressiivinen ja liikaa tunteitaan säätelevä saattaa olla ahdistunut. Tunteiden säätelynkehitys on voimasta ennen kouluikää. Se on yhteydessä perheen vuorovaikutussuhteisiin ja tunneilmastoonsekä tunteista keskusteluun lasten kanssa. Lapsen ja vanhemman hoivasuhteen laadullaja lapsen omilla myönteisillä tunteilla sekä positiivisilla muistikuvilla vanhemmistaan onyhteydet toverisuhteiden laatuun. Aggressiivinen käyttäytyminen liittyy toisaalta tunnetietoonja -taitoon sekä toisaalta sosiaalisen informaation käsittelyyn. Pulkkinen (1982) ositti pitkittäistutkimuksessaankäyttäytymisen jatkuvuuden keskilapsuudesta aikuisuuteen aggressiivisuuden,ahdistuneisuuden, konstruktiivisuuden ja mukautuvuuden suuntaan. Kasvatustavat olivat voimakkaamminyhteydessä lasten käyttäytymiseen kuin elinolosuhteet. On esitetty, että tunteidenopettaminen olisi hyödyllistä 4-vuotiaasta lähtien. Lopuksi esittelen lyhyesti esimerkkejä tunnetietojenja -taitojen harjoittelusta.145

146

Tunteen osatekijät ja tunnetutkimusYhteistä tunnetutkijoille on varhaislapsuuden tunteiden kehitysprosessin ja hoivasuhteen laadullistentekijöiden merkityksen korostaminen myöhemmälle tunteiden kehitykselle (esim. Eisenberg1998; Shields & Cicchetti, 1998). Vanhemman ja lapsen varhaisessa kasvokkain tapahtuvassavuorovaikutuksessa alkaa tunteiden kehitys kahdenkeskisestä säätelystä kohti tunteidenitsesäätelyä (esim. Sroufe, 1996).Ajankohtaisia keskeisiä teoreettisia lähestymistapoja ovat kiintymyssuhdeteoria, psykodynaamisetteoriat, sosiaalis-kognitiiviset sekä sosiaalis-motivationaaliset teoriat. Suuntauksesta riippuentunteiden kehityksen tutkijat kuvaavat samankaltaisia ilmiöitä eri termein, kuten sisäinen työskentelymalli,objektisuhde, muistiedustus tai skripti. Yksimielisesti he liittävät tunteeseen kuuluviksiilmaisun ja säätelyn, joka sisältää tarkkaavuuden, kielen taidot, vuorovaikutuksen, motivaationja fysiologiset toiminnot. Useat tutkijat liittävät lapsen tunteiden kehitykseen tunteidenilmaisun, tunnetiedon ja tunteiden säätelyn (Denham ym., 2003; Pulkkinen, 1982; Sroufe, 1996).Tunnetieto koostuu tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja tunnetilanteiden ymmärtämisestä.Tunteita ilmaistaan biologisten ja motoris-ekspressiivisen järjestelmien keinoin kasvonilmeillä,äänenpainoilla, eleillä ja asennoilla. Omakohtaisia kokemuksia tavallisesti arvioidaan tunnetilojenkielellisten kuvausten avulla (Cicchetti, Ganiban & Barnett, 1991; Pulkkinen, 1994). Tunteillaon tärkeä yksilön sisäinen ja yksilöiden välinen säätelytehtävä, luokittelutehtävä sekä toimintaaliikkeellepaneva ja motivoiva tehtävä (Bretherton, Fritz, Zahn-Waxler & Ridgeway, 1986; Eisenberg,1998; Kokkonen & Pulkkinen, 1996; Sroufe, 1996; Valiente ym., 2004). Tunteet luokittelevataivoihin tulevat aistihavainnot ryhmiin sen mukaan, millä tavalla ja kuinka tehokkaasti niihintulee reagoida (Mäkelä, 2003). Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan omien liian voimakkaidenmyönteisten tai kielteisten tunteiden rauhoittamista ajattelemalla, turvautumalla toiseen ihmiseen,suuntaamalla huomion muualle tai tekemällä jotakin. Tutkijat painottavat tunteiden säätelynliittymistä sekä positiivisiin että negatiivisiin tunteisiin (Cicchetti ym., 1991; Harris, 1993;Shields & Cicchetti, 1998).Aivojen ja tunteiden varhainen kehitysVarhaislapsuudessa tunteiden kehitys kietoutuu kiinteästi vanhemman hoivaavaan vuorovaikutukseenja aivojen kehitykseen, jossa korostuvat käytöstä riippuvainen kehitys, vuorovaikutusja kosketus. Aivot toimivat kolmikantaperiaatteella; aivorunko, limbinen järjestelmä ja isoaivokuori.Limbinen järjestelmä edustaa tunteiden virtaa. Sen kehittyminen edellyttää hoivaavaavuorovaikutusta. Nälkä, kipu ja väsymys ovat vauvalle stressitilanteita. Vahva, suuria ihopintojasamanaikaisesti stimuloiva kosketus sekä tasainen, rytminen sively laskevat stressiä tehokkaamminkuin mikään muu (Mäkelä, 2003). Tällaisella kannattelulla ja sylissäpidolla tuetaan aivorungonohjaamien elintoimintojen, kuten autonomisen hermoston kehitystä ja tuetaan säätelynsiirtymistä ulkoisesta fyysisestä säätelystä vähitellen sisäiseksi tunteiden säätelyksi. Kannattelu jakosketus ovat vauvalle viestejä siitä, että vanhempi on läsnä ja pitää vauvan mielessä.147Limbinen järjestelmä toimii siltana aivorungon ja isoaivokuoren välillä. Järjestelmän kehittyminenedellyttää sellaista vuorovaikutussuhdetta, jossa aikuinen virittäytyy vauvan tunnetilaan. Se

on vauvan myönteisen tunnetilan aistimista ja sen heijastamista vauvalle takaisin ilmein, elein,äänenpainoin ja liikkein sekä vauvan rauhoittamista ja tyynnyttämistä tämän tuntiessa hätääja pelkoa. Tässä vuorovaikutuksessa aikuisen keskushermoston kehittyneempi järjestys siirtyyvähitellen lapsen sisäiseksi käyttöjärjestelmäksi eli ulkoinen säätely siirtyy sisäiseksi säätelyksi.Näin muodostuu kiintymyssuhde vanhemman ja vauvan välille. Salo (2003) määrittelee kiintymyssuhteenensimmäiseksi tehtäväksi vauvan perusturvallisuuden aikaansaamisen. Toinen tehtäväon vauvan vireystilan ja tunnetilojen säätely. Vireystilat taas säätelevät nukkumisen rytmiäja ympäristön seuraamista. Kolmas tehtävä on vauvan tunneilmaisun kehittäminen. Neljänneksikiintymyssuhteessa kehittyvä turvapesä auttaa lasta oppimaan ja tutkimaan ympäristöään.Mantelitumake on limbisen järjestelmän alkeellisin pelko- ja hälytyskeskus, jonka tarkoitus onsuojella vaaroilta. Uhkaavissa tilanteissa järjestelmä virittää hermoston ja elimistön ylisuorituksiin.Jos mantelitumaketta ei säädellä limbisen järjestelmän kehittymisen aikana, se kasvaa suurikokoisemmaksija toiminnallisesti hallitsevammaksi kuin sellainen mantelitumake, jota korkeimmataivokeskukset säätelevät. Myöhemmin tämä ilmenee niin, että henkilö joutuu helpostiylivirittyneenä paniikkiin.Noin kahdeksan kuukauden ikäisellä vauvalla alkaa ilmetä valikoiva kiintyminen ja valikoivatarkkaavuus. Lapsi on erityisen kiinnostunut siitä, mihin aikuinen kiinnittää huomionsa ja mitenhän suhtautuu havaintoihinsa. Yhdessä jaettu ja koettu saa erityisen tunnelatauksen. Nämämuistikuvat jäsentävät lapsen havaintoja ja määrittävät omaa ja toisen sosiaalista roolia tunteidensäätelyn kehittyessä yhteisesti tunteita jakamalla hoivanantajan kanssa (Bridges & Grolnick,1995; Eisenberg, Fabes, Guthrie & Reiser, 2000; Harris, 1993; Laible & Thompson, 1998).Isoaivokuoren kehittymisen myötä 1,5-vuotiaasta lähtien lapsella on kiihkeä aivojen kehityksenvaihe. Lapsen kokemat pettymykset herättävät kielteisiä tunteita. Vanhempi auttaa kestämäännäitä pettymyksiä kannattelemalla lasta samalla tavalla kuin pikkuvauva-vaiheessa; ajattelemallaja tunnistamalla tunteita yhdessä lapsen kanssa. Isoaivokuoren oikea puolisko, jolla on vahvemmatyhteydet limbiseen järjestelmään, kehittyy ennen vasenta puolta. Oikea puoli ohjaa sosiaalistahavainnointia, kasvonilmeiden tunnistamista ja kiintymisen jäsentymistä. Oikeaa ja vasentapuoliskoa yhdistävät siltarakenteet kypsyvät vasta murrosiässä. Puoliskojen yhteistoiminnankypsymättömyys vaikeuttaa tunteiden ymmärtämistä ja selittämistä.Tunteiden kehittyminen leikki-iässä148Tunnetieto kehittyy huomattavasti kolmen ja neljän ikävuoden välillä (esim. Brown & Dunn,1996; Denham, 1986). Kehitys perustuu varhaisen hoivan laatuun ja tunteiden jakamiseen hoivanantajankanssa (Sroufe, 1996). Leikki-iän aikana lapsen kieli, ajattelu ja muisti kehittyvät huomattavasti.Useat tutkimustulokset puoltavat käsitystä, että tämä kehitys edistää tunteiden ymmärtämistä(esim. Brown & Dunn, 1996; Denham, Zoller & Couchould, 1994). Lapselle kehittyneetmuistikuvat vuorovaikutuksesta hoivaavan aikuisen kanssa auttavat häntä ennakoimaan jatunnistamaan tulevia vuorovaikutussuhteita (Shields ym., 2001).Kun lasten tunteiden tunnistamista on tutkittu eri tavoin kasvonilmekuvien avulla, on osoitettuuseimpien 3-vuotiaiden lasten tunnistavan onnellisuuden ja vihaisuuden tunteet. Neljään ikävuoteenmennessä lapset tunnistavat surullisuuden ja pelon. Tämän ikäisille vaikeinta oli pelon ja

hämmästyksen erottaminen toisistaan. (Denham, 1986; Denham, McKinley, Couchoud & Holt,1990; Denham ym., 2003; Suviala, 2007). Lapsen kyky havaita ja tunnistaa toisen ihmisen tunteitaon tärkeä sosiaalisen vuorovaikutuksen taito (esim. Denham 1986). Katsauksessaan Leppänen(2001) päättelee kasvonilmeiden tunnistamistarkkuuden ennustavan myöhempiä sosiaalisia taitojaja sosiometrista asemaa. Lasten oma tunneilmaisu on yhteydessä tähän tunnetietoon siten, ettätunteiden ymmärtäminen auttaa lasta ilmaisemaan omia tunteitaan sekä ymmärtämään syy-yhteyksiätunteiden ja tapahtumien välillä (Denham ym., 1994; Shields & Cicchetti, 1998).Tunteiden säätelyä leikki-iässä on tutkittu paljon vähemmän kuin tunteiden tunnistamista ja nimeämistä.Eniten on selvitetty säätelyn vaikutuksia lasten sosiaalisiin taitoihin, toverisuhteisiin,kielen kehitykseen ja vuorovaikutussuhteisiin (esim. Denham, 1986; Denham ym., 1990; 1994).Tässä iässä tunteiden säätelyn tarve nousee lapsen kehittyvästä ajattelusta ja mielikuvista sekävanhempi- ja toverisuhteista.Kehitys on voimakasta ennen kouluikää. Tutkijat korostavat siinä varhaislapsuuden merkitystäsiten, että säätely on varhaislapsuudessa alkava kehitysprosessi sisältäen tunteiden yksilöllisenvoimakkuuden, mielialan tasapainoisuuden, joustavuuden ja tilannesopivuuden (Shields ym.,1998, 2001). Tulosten mukaan lapset, joiden varhaiskehityksessä on ollut tiivis kahdenkeskinentunteiden jakaminen, osoittavat joustavaa ja tehokasta säätelyä leikki-iän aikana (esim. Harris,1993; Sroufe, 1996). Cicchetti ym. (1991) mukaan tunteiden säätely koostuu niistä sisäisistä jaulkoisista prosesseista, jotka suuntaavat uudelleen, kontrolloivat, muuntavat ja muokkaavat tunteidenviriämistä niin, että yksilö kykenee mukauttamaan toimintansa tunteita herättävissä tilanteissa.Säätely on tavoitteellista, koska siinä pyritään tunnetilojen esiintymisen, voimakkuudentai keston aikaansaamiseen, ylläpitämiseen tai muuttamiseen (Thompson, 1994).Erityisesti sosiaalis-motivationaalista kehityspsykologiaa painottavat tutkijat liittävät tunteidensäätelyyn tarkkaavaisuuden suuntaamisen niin, että sillä on vaikutusta koettuun tunnetilaan(Eisenberg, 1998; Eisenberg ym., 1992; 2002; Eisenberg ym., 2004a; Harris, 1993; Sroufe, 1996;Shields & Cicchetti, 1998). Tämä tarkkaavaisuus on perustana ponnistelevalla kontrollille, jotaerityisesti Eisenberg pitää tunteisiin liittyvänä säätelynä. Tämä on tahdonalaista isojen aivojenohjaamaa toimintaa. Se sisältää tarkkaavuuden siirtämiseen ja kohdistamiseen liittyvän toiminnanehkäisemisen tai käynnistämisen. Sillä on tärkeä tehtävä tunneilmaisujen ja tunnekokemustensäätelyssä. Tahdonalainen ponnisteleva kontrolli on joustavaa, ja se on hyvin kehittynyt 4-5-vuoden iässä (Eisenberg & Morris, 2002). Eisenberg ym. (2004a) osoittivat heikon tahdonalaisenponnistelevan kontrollin yhteydet kielteisten tunteiden säätelyvaikeuteen. Tutkijat osoittivatvähäisen impulsiivisuuden ja vähäisen tunteiden säätelyn olevan yhteydessä sisäistettyihinongelmiin. Sen sijaan runsas impulsiivisuus ja vähäinen ponnisteleva kontrolli yhdessä liittyivätlasten ulospäin suuntautuviin ongelmiin.Tunteiden säätelyn teorianmuodostusta ovat edistäneet tavanomaisen kehityspolkujen sekä lastentunteiden kehityksen riskitekijöiden ja tunteiden säätelyhäiriöiden tutkimus (Eisenberg ym.,1994; Shields & Cicchetti, 1998; Shields ym., 2001; Pulkkinen, 1982; Ramsden & Hubbard, 2002).Tutkiessaan pahoinpideltyjen lasten tarkkaavuuden ja tunteiden säätelyn häiriöitä Shields ja Cicchetti(1998) totesivat pahoinpideltyjen lasten aggressiivisuuden korreloivan tunteiden epävakaisuuteen,epätarkoituksenmukaisiin tunteisiin ja heikentyneeseen tunteiden säätelyyn. Epävakaat,negatiivisina pidetyt tunteet koostuivat joustamattomuudesta, mielialan epävakaisuudestaja säätelemättömistä tunteista, jotka tarkoittivat empatian ja sopivan tunneilmaisun puutteita.Nämä korreloivat tarkkaavuuden ja ponnistelevan kontrollin puutteeseen. Sen sijaan tunteidensäätelykyky ja tarkkaavuus edistivät empatian kokemista.149

Tunteiden kehitys perheen vuorovaikutussuhteissaAlle kouluikäisen lapsen tunteiden säätely kehittyy merkittävästi perheen vuorovaikutussuhteissa,joissa lapsille ilmaistaan, kuinka nimetään ja tulkitaan tunteita, milloin tunteiden ilmaisu onsopivaa ja kuinka hallitaan tunteiden viriämistä (esim. Eisenberg & Morris, 2002; Thompson,1994). Tutkimuksissa on toistuvasti osoitettu, että vanhempien keskustelut lasten omista ja muidenpositiivisista ja negatiivisista tunteista perheissä lastensa kanssa ennustivat lasten tunteidenymmärtämisen ja tunteiden säätelyn kehitystä (Denham ym., 1994, 2003; Brown & Dunn, 1996;Dunn ym., 1991). Tämä tunnekielen kehittyminen, jolloin lapsi oppii keskustelemaan nykyisistä,menneistä ja tulevista tunteista ja tapahtumista, edistää tunteiden itsesäätelyn kehitystä (Brethertonym., 1986). Näin yhdistyvät tunnetieto ja tunteiden säätely. Kokemus hyvästä molemminpuolisestasäätelystä hoivanantajan kanssa auttaa heitä hillitsemään tunteitaan ja impulssejaanvaadittaessa. He voivat myös joustavasti ilmaista positiivisia ja negatiivisia tunteitaan.Seurantatutkimukset ovat osoittaneet vanhempien kotona osoittaman positiivisen ilmaisun jatunnekielen kehittävän lasten tunteiden ymmärtämistä ja ponnistelevaa säätelyä, joiden on todettuedistävän lapsen turvallisuuden tunnetta ja empatiaa (esim. Denham ym., 1994; Laible ym.,1998; Valiente ym., 2004). Empaattiset lapset tuntevat vähän tunteiden liiallista voimakkuutta.Vanhempien positiiviset tunneilmaisut edistävät erityisesti sellaisia lasten tunteiden säätelykeinoja,kuten kielellisten ilmausten käyttö, huomion siirtäminen pois kielteisistä tai stressaavistatapahtumista ja myönteisen ajattelun yrittäminen (Eisenberg & Morris, 2002). Vuorovaikutuksessakoetut positiiviset tunteet auttavat myös negatiivisten tunteiden käsittelyssä. Vanhempienkielteisellä vuorovaikutuksella on päinvastainen vaikutus lasten tunteiden kehitykseen. Shieldsym. (2001) totesivat pahoinpideltyjen lasten muistikuvien hoivaajastaan olevan yhteydessä vuorovaikutussuhteidenhäiriöiden jatkuvuuteen perhe- ja toverisuhteissa.Vanhempien ilmaisutavan ja lasten tunteiden säätelyn välillä on todettu kuitenkin useampisuuntaisiayhteyksiä. Toiminnallisuutta korostavat kehityspsykologit kehittivät vanhempien ilmaisullisuudenja lasten ponnistelevan kontrollin heuristisen mallin (Valiente ym., 2004). Vanhempienpositiiviset ja negatiiviset ilmaukset liittyivät eri tavoin lasten omien tunteiden voimakkuuteen.Lasten korkea ponnisteleva kontrolli oli yhteydessä omien tunteiden sopivaan voimakkuuteen jakiinnostukseen toisen tunnetilaa kohtaan. Tähän vanhempien positiivinen ilmaisu vaikutti vainvähän. Sen sijaan lapsen omat tunteet voimistuivat silloin, kun vanhemmat ilmaisivat hänelle negatiivisiatunteita. Jos lasten ponnisteleva kontrolli oli vähäistä, omat tunteet olivat suhteellisenvoimakkaita riippumatta vanhempien negatiivisten ilmausten määrästä. Näillä lapsilla kiinnostustoisen tunteita kohtaan väheni vanhempien negatiivisen ilmausten lisääntyessä.150Toverisuhteet ja tunteiden kehitys päiväkodissaTunnetiedon kehityksen on todettu olevan yhteydessä lasten toverisuhteisiin, auttamiskäyttäytymiseensekä perustana tunteiden säätelyn kehitykselle. Lapsen ja vanhemman hoivasuhteenlaadulla on jatkuvuus myöhempien toverisuhteiden laatuun. Positiiviset ja pysyvät muistikuvatvanhemmista ovat yhteydessä toverivalintaan ja yhteistyöhön (Eisenberg & Morris, 2002; Shieldsym., 2001). Omien tunteiden yksilöllinen voimakkuus, tunteiden säätely ja varhaiset hoivakokemuksetliittyvät toverisuhteisiin ja toisten lasten tunteiden ymmärtämiseen ja niihin reagointiin(Shields ym., 2001; Eisenberg ym., 1994).

Lapset, jotka kykenevät sopivasti säätelemään omia tunteitaan, ovat sosiaalisesti taitavampia jasopeutuvampia kuin muut lapset (Eisenberg ym., 1997; Eisenberg ym., 1999; Pulkkinen, 1982;Kokkonen & Pulkkinen, 1996). Lasten omat myönteiset ja kielteiset tunteet ovat eri tavoin yhteydessäsosiaalisiin taitoihin ja toisten auttamiseen. Denham (1986) ja Denham ym. (1990, 2003)tutkivat lasten omien positiivisten ja negatiivisten tunteiden yhteyttä sosiaalisiin taitoihin ja toistenauttamiseen. Lapsilla, jotka osoittivat enimmäkseen kielteisiä tunteita, kuten surullisuutta,vihaisuutta tai loukkaantumista, oli niukasti sosiaalisten tilanteiden tietoa ja heikot auttamistaidot.Vihan tunteita voittopuolisesti ilmaisevat lapset jättivät muita useammin huomioimattatoisten lasten tunneilmaisut. Lapsi auttoi toista herkemmin silloin, kun hänellä itsellään olipositiivisia tunteita, hän ymmärsi omia ja toisten tunteita, tunnisti tovereidensa kasvonilmeitäsilloin, kun hän oli ymmärtänyt toisen emotionaaliset tarpeet. Esimerkiksi leikkitilanteissa onnellisuudentunteita ilmaisevat lapset pystyivät asettumaan muita paremmin erilaisten arkitilanteidentunnenäkökulmaan ja osasivat paremmin auttaa toisia lapsia. Opettajat arvioivat nämälapset sosiaalisesti taitaviksi, ja toverit arvioivat heidät suosituksiksi. Positiiviset toveriarvioinnitolivat yhteydessä lasten havaittuun onnellisuuteen ja negatiiviset toveriarvioinnit olivat yhteydessähavaittuun vihaisuuteen.Lasten kyky ymmärtää 3–4-vuotiaina selvästi negatiiviset tunnetilanteet oli yhteydessä päiväkodinkasvattajien arviointiin näiden lasten hyvistä sosiaalisista taidoista (Denham ym., 2003). Tutkijatolettivat 3–4-vuotiaiden lasten tunteiden säätelyn kehittyvän päiväkodissa vapaisiin leikkitilanteisiinliittyvien tunneilmaisujen tuloksena. Brown ja Dunn (1996) esittävät päiväkodin tarjoavanlapsille paljon mahdollisuuksia sekä positiivisiin että negatiivisiin kokemuksiin.Tunteiden säätelyn saavutukset ennen kouluikääVarhaislapsuuden tunteiden säätelyn kehitys kytkeytyy kiinteästi aivojen kehitykseen ja hoivaavanvuorovaikutukseen, jossa aikuinen virittäytyy vauvan tunnetilaan. Hän aistii ja heijastaa takaisinmyönteisen tunnetilan ja tyynnyttää hädän ja pelon tunteita. Fyysinen kannattelu ja kosketusovat vauvalle viestejä aikuisen läsnäolosta. Tällaisessa vuorovaikutuksessa lapsi oppii tunnistamaanmyönteiset ja kielteiset tunteensa ja säätelemään näitä tunteitaan hoivaavan aikuisenavulla. Tällainen kehityssaavutus on mielenterveyden ja sosiaalisten taitojen perusta. Tämä varhainenhoivan laatuun perustuva kehitys on pohjana leikki-iän kehitykselle, jolloin kieli, ajatteluja muisti liittyvät aikaisempaa voimakkaammin tunteiden säätelyn kehitykseen. Näin leikki-ikäisellälapsella on entistä parempi mahdollisuus hoivanantajan kanssa toimimiseen liittyvien tietoistenmuistikuvien avulla säädellä omia tunteitaan ja käyttäytymistään. Vanhempi edistää tätäkehitystä kannattelemalla edelleenkin lapsen tunteita ajattelemalla ja tunnistamalla tunteita lapsenkanssa. Tärkeää on keskustella lapsen kanssa positiivisista ja negatiivisista tunteista.Leikki-iän loppupuolella tarkkaavuuden kehittyminen lisää tunteiden säätelykykyä. Silloin kunleikki-ikäinen lapsi on saavuttanut sopivan tunteiden säätelyn, hän ei kontrolloi tunteitaan liikaaeikä liian vähän. Tällainen lapsi osaa ilmaista rakentavasti myönteisiä ja kielteisiä tunteitaan. Häntunnistaa oikein toisten tunteet ja ottaa ne huomioon vuorovaikutuksessa. Liian vähän tunteitaansäätelevä lapsi on vaativissa tilanteissa, esimerkiksi stressaantuessaan, aggressiivinen. Liikaatunteita säätelevä lapsia saattaa olla ahdistuneen pelokas tai hänellä voi olla somaattisia oireita.151

Kouluikäisen tunteiden säätelyKouluikäisen sosiaaliset suhteet ja tunteiden säätely liittyvät toverisuhteisiin kouluympäristöissä.Kouluoppiminen, oman osaamisen vertaaminen koulutovereihin ja opettajien ja vanhempienvaatimukset aikaansaavat lapsessa tunteiden säätelyn tarvetta. Aggressiivisuus on usein kouluikäistenlasten ja nuorten ongelma. Tätä aggressiivisuutta ja siihen liittyvää koulukiusaamistaon tutkittu sosiaalisten taitojen heikkouden sekä sosiaalisen informaation prosessoinnin mallinavulla.Tarkasteltaessa aggressiivisuutta puutteellisten sosiaalisten taitojen kannalta sosiaalis-kognitiivinenteoria on sopiva viitekehys. Artikkelissaan Kauppinen (2002) on koonnut tutkimustuloksiaaggressiivisten ja ei-aggressiivisten lasten sosiaalisen tiedon käsittelystä. Tulosten mukaan aggressiivisetlapset kiinnittävät muita lapsia enemmän huomiota aggressiivisuuteen ympäristössään.Heillä on todettu myös vaikeuksia ymmärtää väkivaltaiseen tilanteeseen johtavia syitä. Nämälapset ja nuoret tulkitsevat muiden aikeita liioitellun vihamielisesti ja kokevat, että muut ihmisetyrittävät vahingoitta heitä. Lapsilla on myös vihamielisempiä tavoitteita kuin muilla lapsilla. Päämääräänpyrkiessään aggressiivisilla lapsilla on yksinkertaisia, hyökkääviä ja impulsiivisia käyttäytymistapojaja vähemmän ystävällisiä ja tehokkaita keinoja. He kokevat impulssiensa olevanvaikeita hallita ja vaikeuden auttaa toisia. He ovat muita useimmin vihaisia, suuttuneita ja turhautuneita.He tekevät päätelmiä sosiaalisista tilanteista oman tunnetilansa mukaisesti. Samanlaisiinjohtopäätöksiin ovat tulleet Leppänen ja Hietanen (2004) olettaessaan, että aggressiiviseenja vetäytyvään käyttäytymiseen saattaa liittyä lisääntynyt taipumus tulkita muiden tunneilmeitänegatiivisiksi. Aggressiivinen käyttäytyminen liittyy moniin ympäristötekijöihin ja erityisestivanhempivuorovaikutukseen. Vanhempien lapsiinsa kohdistama fyysinen väkivalta herkistäälapset havainnoimaan vihamielisyyttä ympäristöstä.He suhtautuvat aggressiiviseen käyttäytymiseen moraalisesti hyväksyvämmin kuin ikätoverinsa(Kauppinen, 2002). Tätä tietoa tuki Teräsahjon ja Salmivallin (2002) diskurssianalyysi-menetelmällätehty tutkimus lasten koulukiusaamisen puhetavoista. Tavallinen puhetapa piti kiusaamistamelko ongelmattomana ja harmittomana. Tavallisinta oli kiusaamisen vähättely. Kiusaaminen ymmärrettiintavallisena toiselle pahan olon tuottamisyrityksenä. Osa selityksistä liittyi uhriin itseensä.Toisaalta puhuttiin ymmärryksestä uhrin kannalta. Toisaalta kiusaaminen määriteltiin uhristaitsestään johtuvaksi, hänen aikeistaan tai erilaisuudestaan. Se liittyi ulkonäköön, poikkeavaan käyttäytymiseentai vierasmaalaisuuteen. Lasten kiusaamismyönteiset puhetavat saattavat yleensä liittyälaajempiin yhteiskunnallisiin puhetapoihin siirtolaisista ja heidän käyttäytymisestään.152Kaukiainen (2002) syventää aggression tarkastelua sosiaalisen informaationkäsittelyn näkökulmasta.Hän erottaa toisistaan koulukiusaamisen ja aggressiivisuuden, jonka hän määrittelee ympäristöntahalliseksi ja tarkoitukselliseksi vahingoittamiseksi. Kiusaamisella tarkoitetaan toimintaa,jossa yhtä ja samaa oppilasta ahdistellaan toistuvasti. Aggressiivisuus voi olla suoraa ja reaktiivistatai epäsuoraa ja proaktiivista, jolloin pyritään saavuttamaan erilaisia tavoitteita käyttäytymälläaggressiivisesti. Reaktiivinen aggressiivisuus tarkoittaa äkkipikaisuutta, räjähtelevyyttäsekä matalaa ärsytyskynnystä. Epäsuora aggressio on usein peiteltyä ja naamioitua. Se on useinsosiaalista manipulaatiota, joka kohdistuu uhrin koulu- ja kaverisuhteisiin. Tällaista on esimerkiksijuoruilu ja pahan puhuminen selän takana, sosiaalinen eristäminen ja ystävyyssuhteidentahallinen rikkominen. Tämä haitallinen käyttäytyminen edellyttää toisten mielialojen ja tunnetilojenherkkää havaitsemista ja kykyä asettua toisten asemaan. Silloin ei ole kysymys tunnetaitojenpuutteista, vaan oman arvo- ja vaikutusvallan lisäämisestä. Kiusaajan kuva ei ole yhdenmukainen.Toiset ovat taitavia, toiset taas ovat heikkoja tunnetaidoiltaan.

Salmivalli (2002) syventää edelleen lasten sosiaalisen käyttäytymisen teoriaa suhdeskeema-käsitteellä,joka tarkoittaa pitkäkestoiseen muistiin tallentuneita käsityksiä itsestä, vuorovaikutuskumppanistaja odotettavissa olevista vuorovaikutusmalleista. Tarkastelussa yhdistyvät kiintymyssuhdetutkimuksentulokset ja sosiaalisen informaation prosessoinnin malli. Turvallisestikiintyneet lapset on todettu sosiaalisesti kyvykkäämmiksi kuin turvattomasti kiintyneet lapset.Salmivalli kuvaa Perryn teoriaa, jonka mukaan tietynlaiset vanhempi-lapsisuhteet virittävät uhriskeemaksinimitetyn perhesuhdeskeeman. Tämä aktivoituu uhkaavissa tilanteissa tovereidenkanssa sellaisilla tavoilla, jotka edistävät lapsen kiusatuksi tuloa. Kiusattujen lasten vanhemmatovat muiden lasten vanhempia useammin ylisuojelevia, rajoittavia ja lasta mitätöiviä tai manipuloivia.Kolmanneksi he ovat pakottavia ja alistavia. Tällaisten perheiden lapset kokevat vanhempansauhkaavina ja itsensä avuttomina. Toisissa perheissä lapsen ja vanhemman vuorovaikutussaattaa olla sellaista, että se virittää aggressoriskeeman muodostumiseen. Tämä ennustaa lapsenaggressiivista käyttäytymistä tovereitaan kohtaan.Aikaisemmin Salmivalli (1995) tarkasteli koulukiusaamista ryhmäilmiönä. Kiusaamista tapahtuuyleensä suhteellisen pysyvissä sosiaalisissa ryhmissä. Kiusaamistilanteissa varsinaisten kiusaajienlisäksi tilanteisiin osallistuu muitakin lapsia erilaisissa rooleissa. Kiusaaja aloittaa kiusaamisen.Vahvistaja tulee paikalle ja esimerkiksi nauraa ja yllyttää kiusaajaa. Apuri avustaa vaikka tarttumallauhriin. Puolustaja käskee toisten lopettamaan kiusaamisen ja tukee uhria. Ulkopuolinenpysyy tilanteessa ulkopuolisena eikä yleensä tiedä kiusaamisesta.Nuoren tunteiden säätely ja aggressiivisuusNuoruudessa tunteiden säätely kytkeytyy huomattavasti muuttuviin ihmissuhteisiin, erityisestitoveri- ja vanhempisuhteisiin sekä omaan kehoon ja minäkäsitykseen. Erityisesti nuoruudessaaggressiivisuus saattaa olla runsasta, koska vanhemmista irtaantumiseen liittyy vihaa ja vastustamista.Toisaalta nuoruudessa tunteiden pakonomaisuus voimistuu hormonaalisten ja ulkoistenpaineiden seurauksina.Pakaslahti (1999) tutki nuorten aggressiivisuutta sosiaalis-kognitiivisen tiedonkäsittelyn kannalta.Siinä aggressiivisuus nähdään yhtenä vaihtoehtoisena keinona ratkaista jokapäiväisen elämänsosiaalisia ongelmatilanteita. Ratkaisuja varten ihmiset keräävät ja tulkitsevat sosiaalisiintilanteisiin liittyvää tietoa ja ajattelussaan tuottavat ja arvioivat erilaisia käyttäytymisvaihtoehtoja.Ensiksi Pakaslahti osoitti aggressiivisten nuorten päättävän ratkaista neutraaleja tilanteitaaggressiivisesti paljon useammin kuin ei-aggressiiviset nuoret. Väkivaltaisesti käyttäytyvät pyrkivätlöytämään käytökselleen syitä ympäristöstä. Toiseksi tulokset osoittivat aggressiivisten ongelmanratkaisutapojenoleva negatiivisesti yhteydessä suosioon ja positiivisesti yhteydessä torjuntaanvertaisryhmässä. Väkivaltaiset nuoret olivat sekä pidettyjä että ei-pidettyjä. Selän takanajuonittelu oli tyypillistä aggressiivisille tytöille, ja kiusaaminen oli tyypillistä aggressiivisillepojille. Kolmanneksi tulokset osoittivat, että moraalisesti aggressiivisuuden hyväksyvät nuoretkäyttivät muita herkemmin väkivaltaa ongelmanratkaisuna. Tyttöjen aggressiivisuus liittyi äitienkäyttämään nuhteluun, arvon kieltämiseen ja välinpitämättömyyteen tytärtään kohtaan. Poikiinvaikuttivat isien vastaavat strategiat.153Varhaisaikuisuuden aggressiota ennustavia tekijöitä tarkastellessaan Viemerö (2002) totesi lapsuudenaikaisenaggressiivisuuden ennustavan hyvin myöhempää aggressiivista käyttäytymistä.

Tämä oli yhteydessä vanhempien tv-väkivallan katselemiseen ja lapselle satujen lukemiseen. Mitäenemmän vanhemmat katselivat väkivaltaa poikien lapsuudessa, sitä aggressiivisempia pojatolivat varhaisaikuisuudessa. Sen sijaan vanhempien vähäinen väkivallan katselu ja runsas satujenlukeminen olivat yhteydessä poikien opiskelun pituuteen nuoruudessa.Aggressiivisuuden ennustettavuutta keskilapsuudessa osoitti myös Pulkkisen (1982) kansainvälisestiansiokas pitkittäistutkimus, jossa hän seurasi lasten kehitystä 8-vuotiaasta varhaisaikuisuuteen12 vuoden ajan. Tutkiessaan persoonallisuuden pysyvyyden eri puolia ja rakennettakeskilapsuudesta myöhäisnuoruuteen Pulkkinen käytti impulssikontrollin kaksidimensionaalistamallia. Hän esitti neljä myöhäisnuoruuden elämäntapaa, jotka olivat kahden ulottuvuudenääripäitä. Ensimmäisen dimension toinen ulottuvuus (juhlijat) oli yhteydessä toverisuhteisiinliittyvään ongelmakäyttäytymiseen. Sen vastakohtana oli (yksinäiset), jotka olivat riippuvia vanhemmistaanja normeista. Toisen dimension ääripäässä olivat positiivisia ja vastuullisia elämänasenteitailmaisevat (ponnistelijat), joiden vastakohtana olivat negatiivisia ja vieraantuneita asenteitailmaisevat ja vailla tulevaisuuden suunnitelmia olevat (häviäjät). Molempien dimensioidenyksilölliset erot olivat tilastollisesti ennustettavissa tutkimushenkilöiden käyttäytymisen sekäelämänolosuhteiden perusteilla 8- ja 14-vuoden ikäisinä. Ensimmäisen dimension, impulssienkontrolloimaton ilmaisu (juhlijat) ja impulssien kontrolloitu ehkäisy (yksinäiset), ennakoija8-vuotiaana oli aggressiivisuus vs. alistuvuus ja ennakoija 14-vuotiaana oli suuntautuminentovereihin vs. riippuvuus kodista. Toisen dimension, impulssien kontrolloitu ilmaisu (ponnistelijat)vs. impulssien kontrolloimaton ehkäisy (häviäjät) ennakoijina olivat sosiaaliset taidot,rakentava toiminta vs. sosiaalinen avuttomuus, ahdistuneisuus 8-vuotiaana ja suuntautuminenvastuullisuuteen vs. kielteisyyteen 14-vuotiaana. Pulkkisen (1982) tulokset tukevat johtopäätöstä,että aggressiivisuuteen liittyvä käyttäytyminen on pysyvää ja liittyy myöhäisnuoruuden erilaisiinelämäntapoihin. Jokainen elämäntavoista oli yhteydessä vanhempien kasvatustapaan, jokakorreloi lasten käyttäytymiseen pysyvämmin kuin ympäristöolosuhteet.Sosiaaliseen selviytymiseen nähden lapsuuden tai nuoruuden riskitekijöillä saattaa olla kasautuvavaikutus. Rönkä (1999) tarkasteli sellaisia lapsuuden ja nuoruuden riskitekijöitä, kuten lapsuusperheenalhainen sosioekonominen asema, vanhempien alkoholiongelmat, lasten aggressiivisuusja ahdistuneisuus sekä heikko koulumenestys ja -motivaatio sekä koulusopeutumisenvaikeudet. Tulokset osoittivat näiden tekijöiden kasautuvuuden pitkäkestoisen prosessin, jokaetenee seuraavien väylien kautta: ulkoisen kasautumisen väylä, ongelmien kasautumisen sisäinenväylä ja käyttäytymisen haavoittuvuus. Tämä tarkoittaa yksilön sellaisia käyttäytymistyylejä,kuten aggressiivisuus. Ongelmien kasautuminen todettiin yleisemmäksi miehillä kuin naisilla.Miehillä kasautumisen väylistä korostui käyttäytymisen haavoittuvuus.154Aikuisuuden tunteiden säätely ja mielenterveysAikuisen vuorovaikutussuhteet ja tunteiden säätely liittyvät parisuhteeseen, vanhemmuuteen jatyöelämäsuhteisiin.Pulkkinen (1994) kehitti persoonallisuustyylin ja tunteiden sekä käyttäytymisen säätelyn mallin.Persoonallisuuden ominaisuuksista nousi kaksi päätyyliä. Sopeutujat edustivat hyvää sopeutumistaja ristiriitaiset heikkoa sopeutumista. Sopeutumattomuuden suhteen miesten keskinäiseterot olivat naisten keskinäisiä eroja suurempia. Tutkimustulosten mukaan naisille ja miehille

muodostui erilaiset persoonalliset tyylit. Pulkkisen malli saa tukea Eisenbergin ja Fabesin (1992)heuristisesta tunteiden säätelyn mallista. Mallissa tunteiden ja käyttäytymisen säätely jaettiin sopivaansäätelyyn, alisäätelyyn ja tunteiden voimakkaaseen ehkäisyyn. Mallissa tarkastellaan säätelytyylientapaa käsitellä negatiivisia tunteita ja näiden tunteiden seurauksia.Pulkkisen mallissa sopeutuvat naiset jakautuivat naisellisiin ja yksilöityneisiin, joita olivat itsellisetja jämäkät. Naiselliset naiset jakautuivat sosiaalisiin ja passiivisiin. Sosiaaliset naiset säätelivätjoustavasti tunteitaan. He olivat ulospäin suuntautuvia ja omasivat positiiviset elämänasenteet.Heillä oli todennäköisesti perhe. Naiset tupakoivat ja käyttivät alkoholia vähemmän kuinmuut naiset. Itselliset naiset olivat usein naimattomia ja urasuuntautuneita. Persoonallisuudeltaanhe olivat vakaita, omasivat myönteisen elämänasenteen ja säätelivät joustavasti tunteitaan.Jämäköillä naisilla oli taipumusta tunteiden alikontrolliin, ulospäin suuntautuneisuuteen, estottomuuteenja aggressiivisuuteen. Passiiviset taas olivat ylikontrolloivia. Ristiriitaiset naiset olivatjoko ahdistuneita tai alikontrolloivia. Ahdistuneet naiset olivat arkoja ja sosiaalisesti ahdistuneita.Alikontrolloivilla oli kielteiset elämänasenteet ja aggressiivisuutta.Sopeutuvat miehet jakautuivat introvertteihin ja joustaviin, jotka olivat rakentavia tai ekstravertteja.Joustavat miehet olivat ulospäin suuntautuvia, omasivat myönteiset elämänasenteet ja jäsentyiväthyvin yhteiskuntaan. Rakentavat miehet edustivat hyvin joustavan miehen yleiskuvaa.Ekstravertteja luonnehtivat samat ominaisuudet, mutta he olivat vähemmän sovinnollisia ja vähemmänperhekeskeisiä. Sen sijaan he olivat kiinnostuneempia huvittelusta ja alkoholinkäytöstä.Introvertit miehet olivat vetäytyvyyden lisäksi, yhteiskuntaan jäsentyneitä ja tunnollisempia kuinmuut miehet. He olivat joko passiivisia sopeutujia tai ahdistuneita ylikontrolloijia. Passiivisetsopeutujat olivat vetäytyviä, tunnollisia ja yhteiskuntaan jäsentyneitä. Ylikontrolloijia luonnehtivetäytyminen, tunnollisuus, yhteiskuntaan jäsentyminen ja neuroottisuus.Ristiriitaiset miehet olivat alikontrolloijia tai huvittelijoita. Huvittelijat säätelivät heikosti tunteitaanja saattoivat olla aggressiivisia, estottomia ja karskeja. Alikontrolloijat muodostivat kaksiselvästi toisistaan erottuvaa ryhmää, neuroottiset ja epäsosiaaliset. Alikontrolloijat olivat aggressiivisia,heikosti yhteiskuntaan ja työelämään jäsentyneitä. Alkoholismi oli yleistä heidän keskuudessaan.Neuroottisilla oli sisäisiä vaikeuksia, kielteinen elämänasenne ja heikko yhteiskuntaanjäsentyminen.NESTA-testin tulokset kuusi vuotta myöhemmin osoittivat kehityksen jatkuvan samansuuntaisenaaikuisuudessa niin, että persoonallisissa tyyleissä esiintyneet erot säilyivät. Pulkkinen (1994)päätteli kahdeksan vuoden iässä käyttäytymisstrategioiden erottuvan ainakin aggressiivisuuden,ahdistuneisuuden, konstruktiivisuuden ja mukautuvuuden suuntaan. Nämä strategiat ennakoivatsopeutumista kouluun ja muuhun yhteiskuntaan.Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimukseen perustuvassa aineistossa Kokkonen (2001) tutki aikuisiäntunteiden säätelyn yhteyttä fyysiseen terveyteen. Heikko tunteiden säätely oli yhteydessäaikuisten huonoon fyysiseen terveyteen. Tulokset osoittivat, että varhaiset heikkoa tunteidensäätelyä heijastelevat persoonallisuuden piirteet ennakoivat miesten myöhemmin ilmoittamiafyysisiä oireita, kuten päänsärkyä ja vatsakipuja. 14-vuotiaana todettu heikko tunteiden säätelyoli yhteydessä runsaaseen alkoholin ja tupakan käyttöön aikuisena sekä miehillä että naisilla.Pääpiirteittäin persoonallisuuden piirteiden, tunteiden säätelyn ja fyysisen terveyden yhteydetolivat erilaisia miehillä ja naisilla. Naiset jakoivat miehiä useammin tunne-elämänsä raskaita kokemuksiatoisten kanssa. Miehet joivat runsaammin alkoholia. Kokkonen (2001) esittää, ettäkoska tunteiden säätelykyvyn on todettu olevan yhteydessä masennukseen, ahdistuneisuuteen,155

epäsosiaalisuuteen, alkoholismiin, itsemurhakäyttäytymiseen, syömishäiriöihin sekä fyysiseenterveyteen, tunteiden säätelyä ja sitä edistäviä kykyjä tulisi pystyä harjoittelemaan mahdollisimmanvarhain.Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksessa selvitettiin vielä pitkittäistutkimukseen 30 vuottaosallistuneiden vanhempien tunteiden säätelytapojen siirtymistä heidän 7–13-vuotiaille lapsilleen(Tirkkonen, Kokkonen, & Pulkkinen, 2004). Tulokset osoittivat vanhempien tunteiden säätelytapojenolevan yhteydessä lasten vastaaviin säätelytapoihin. Se saa tukea aikaisemmista tutkimuksista,joissa on osoitettu tunteiden säätelyn olevan sidoksissa läheisiin ihmissuhteisiin (esim.Shields & Cicchetti, 1998; Thompson, 1994). Mitä enemmän äiti omasta mielestään ehkäisi aggressiivisuuttaan,sitä enemmän hän nautti vuorovaikutuksesta lapsen kanssa, ilmaisi myönteisiätunteita, oli emotionaalisesti herkkä ja kiinnostunut lapsesta. Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksessaselvitettiin myös 30 vuotta tutkimuksessa mukana olleiden vanhempien kasvatustyylejäja psykososiaalista toimintakykyä. Tutkijat esittivät, että vanhempien hyvä psyykkinen toimintakykylisää vanhemmuuden voimavaroja siten, että vanhemmat jaksavat ohjata lasta kärsivällisesti,kuunnella ja ottaa heidän tarpeensa huomioon (Metsäpelto & Pulkkinen, 2004). Tutkijoiden mukaanvanhempien hyvä psykososiaalinen toimintakyky oli tyypillistä vanhemmille, jotka käyttivätauktoritatiivista, emotionaalisesti saatavilla olevaa tai korosteista vanhemmuutta. Heikko toimintakykytaas oli yhteydessä autoritatiiviseen ja emotionaalisesti etäiseen vanhemmuuteen.Tunteiden ilmaisulla ja säätelyllä on myös yhteyksiä työuupumukseen. Tutkimus- ja kehittämishankeBalanssissa Näätänen (2004) tutki tunteita hyvinvoinnin edistäjänä ja häiriötekijänä. Tutkimuksentavoitteena oli selvittää työuupumukseen liittyviä tunteiden tunnistamis-, ilmaisu- ja säätelytyylejäsekä mielialaa ja sen metakokemusta. Tämä tarkoittaa mielialakokemuksen päälle rakentuvaareflektoivaa kokemusta omasta mielialasta. Työuupumus todettiin olevan yhteydessä tunteidentunnistamis- ja ilmaisuvaikeuksiin. Uupumus oli yhteydessä kielteiseen mielialaan. Emotionaalisentiedon avoin vastaanottaminen edesauttoi uupumuksesta selviytymistä (Näätänen, 2004).Tunteiden säätelyn kehitysväylät kouluiästä aikuisuuteen156Tutkijat ovat osoittaneet leikki-iässä todetun ongelmakäyttäytymisen jatkuvuuden kouluikään januoruuteen (esim. Eisenberg ym., 2004a; Pulkkinen, 1982,1994). Säätelytyyli ja yksilölliset erottunteiden intensiteetissä ennustavat sosiaalisen käyttäytymisen laatua. Erityisesti lapsuudenaikaisenaggressiivisuuden on osoitettu ennustavan myöhempää aggressiivista käyttäytymistä (Eisenbergym., 2004a; Pulkkinen, 1982, 1994; Viemerö, 2002). Se liittyy sellaisiin myöhäisnuoruudenelämäntapoihin kuin liiallinen tupakointi ja alkoholinkäyttö, sopeutumisvaikeudet, heikkokiinnittyminen yhteiskuntaan ja tulevaisuudensuunnitelmien puuttuminen. Nämä ulospäinsuuntautuvat käytösongelmat, kuten aggressiivisuus ja alkoholiongelmat käynnistivät helpostiongelmaketjuja eri elämänalueilla.Pulkkinen (1994) osoitti käyttäytymisen jatkuvuuden keskilapsuudesta aikuisuuteen siten, ettäkahdeksan vuoden ikään mennessä käyttäytymisstrategiat erottuvat ainakin aggressiivisuuden,ahdistuneisuuden, konstruktiivisuuden ja mukautuvuuden suuntaan. Nämä strategiat ennakoivatsopeutumista tai sopeutumattomuutta kouluun ja muuhun yhteiskuntaan. Vahva itsehallintalapsuudessa ennakoi sosiaalista sopeutumista aikuisuudessa. Lapsuuden ahdistuneisuus ennakoikielteistä suhtautumista kouluun ja yleensä elämään sekä vieraantuneisuutta. Naisten lapsuuden

ahdistuneisuus oli yhteydessä runsaaseen alkoholinkäyttöön aikuisena. Lapsena ahdistuneet pojataloittivat alkoholinkäytön miehinä myöhemmin kuin aggressiiviset pojat. Lapsuuden joustavuusennakoi vakaata työuraa ja myönteistä suhtautumista muihin ihmisiin. Varhainen mukautuvuusoli yhteydessä vanhemmista riippuvuuteen ja vetäytymiseen toveripiiristä. Näillä nuorillaoli vähiten tupakointia ja päihteiden käyttöä.Pitkittäistutkimuksessaan Pulkkinen (1982) osoitti vanhempien kasvatustavan olevan muita elinolosuhteitamerkittävämpää itsehallinnan ja sosiaalisten taitojen kehityksen kannalta. Pulkkinen(1982) esittää, että juurettomat vanhemmat, jotka liikkuvat elämäntapahtumasta toiseen vaillatulevaisuuden suunnitelmia, eivät pysty antamaan riittävää tukea lapsen kehitykseen. Seurauksetnäkyvät lasten käytöshäiriöinä ja psykosomaattisina oireina ja myöhemmin nuorilla muutoksenja mielihyvän etsimisenä. Edelleen Pulkkinen päättelee, että epätyydyttävä emotionaalinenilmasto kotona saa aggressiivisen lapsen tuntemaan vihaa ja vihaisuutta vanhempiaan kohtaanja opettaa aktiivista oppositiota vanhempien normeja kohtaan. Tämä ilmenee aggressiivisina aikeinatoisia ihmisiä, erityisesti, tovereita kohtaan, ja ongelmia koulusopeutumisessa. Sen sijaanvanhempien hyvä psyykkinen toimintakyky lisää vanhemmuuden voimavaroja (Metsäpelto &Pulkkinen, 2004). Tutkittuaan nuorten ongelmien kasautumista Rönkä (1999) esitti, että luottamuksellisetihmissuhteet, koulutus- ja työuran tukeminen sekä valvottu harrastustoiminta estävätongelmien kasautumisen.Vanhemmuuden tärkeää merkitystä tunteiden säätelyprosessin kehittymisessä tukee edelleentutkimustulos, jonka mukaan vanhempien tunteiden säätelytapojen todettiin olevan yhteydessälasten vastaaviin säätelytapoihin (Tirkkonen ym., 2004). Tämä tulos saa tukea aikaisemmistatutkimuksista, joissa on osoitettu tunteiden säätelyn olevan sidoksissa läheisiin ihmissuhteisiin(esim. Shields & Cicchetti, 1998; Thompson, 1994).Tunteiden säätelyn kehitys alkaa varhain kahdenkeskiseen hoivaan sisältyvässä tunteiden yhteensovittamisessa.Samalla aivorungon ja isoaivokuoren väliset yhteydet kehittyvät hyvällä tarkoituksenmukaisellatavalla. Näin luodaan perusta hyvälle tunteiden säätelylle, joka tukee tunneelämäntasapainoisuutta, hyviä sosiaalisia suhteita ja mielenterveyttä. Hoivasuhteen ollessa välinpitämätönja pahoinpitelevä lapsi ei saa tukea tunteiden säätelyn biologiselle, emotionaaliselleeikä sosiaaliselle kehittymiselle. Näin jatkuessaan kehityksen haitalliset seuraukset kietoutuvatlaajasti erilaisille elämänalueille ja elämäntapoihin, kuten kouluun ja yhteiskuntaan sopeutumattomuuteen,päihteiden käyttöön ja mielenterveyden häiriöihin. Tunteiden säätelyn kehitys liittyyeniten vanhempien kasvatustapaan ja kasvatussuhteen tunnesävyyn. Siksi tätä kasvatussuhdettatulisi arvostaa ja eri keinoin tukea.Tunnetaitojen ohjaus päiväkodissa157Ammattikorkeakoulun sosiaalialan yksikkö on toiminut pitkään yhteistyössä alueen toimintayksiköidenkanssa. Eräs näistä yhteistyökumppaneista on Killingin päiväkoti Kuusankoskella. Toimintakauden2003-2004 suunnitelma ja toteutus 4–5-vuotiaiden ryhmässä on hyvä esimerkkitunnetaitojen kehittämisestä aikuisten ja lasten keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa käsityötaiteenperusopetusta hyödyntäen. Toimintakaudella keskityttiin erityisesti tunnetiloihin ja tunteidenilmaisuun. Toteutuksessa sovellettiin Saahinkaisen samettiviitta- ja Hiljainen hyönteinen-materiaalipaketteja (Leinonen, 2003). Käsityötaiteen perusopetuksen tavoitteiden mukaisesti

tarjotaan lapselle kokemuksia ja elämyksiä käsityö- ja kuvataiteen ilmaisun kautta. Lähtökohtanaon lapsen tapa ihmetellä, ilmaista ja havainnoida ympäristöään. Käsityössä ja kuvataiteessaprosessi on tärkeämpi kuin tulos. Tätä prosessia ohjataan keskeisimmin leikin kautta.Käsityötaiteen perusopetukseen liittyvässä tunneilmaisun suunnitelmassa toistuvia aiheita olivaterilaiset ”ötökät”, joita maalattiin, väritettiin, askarreltiin ja muovailtiin savesta ja muista erilaisistamateriaaleista. ”Ötököitä” tutkittaessa hyödynnettiin päiväkotia ympäröivää luontoa erivuodenaikoina. Tutkittavien hyönteisten elämään liitettiin erilaisia tunteita, joita lapset sitten kokeilivatesimerkiksi ilmehtien ja kertoen omista vastaavista tunnetiloistaan. Suunnitelma etenivuodenaikojen mukaisesti hyönteisten elämää seuraten. Tunnetiloja ilmennettiin ja vahvistettiinetukäteen valittujen musiikkikappaleiden ja laulujen avulla. Suunnitelman mukaisesti käsiteltiiniloa ja riemua, kiukkua, uhmaa, levollisuutta, pelkoa, jännitystä, surua sekä yksinäisyyttä, lohdutustaja ystävyyttä. Suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavana kasvattajana toimi LTO Nina Pietikäinen.Hän kertoi toiminnasta seuraavasti: ” Tärkeämpää ovat lapsen kokemukset ja tekemisenprosessi kuin tekemisen lopputulos piirroksena tai askartelutuotteena. Merkityksellistä on eläälapsen kanssa ja kokea lapsen tunteita. Ymmärrettyään lapsen tunteet sanoitetaan niitä lapselle,jotta hänen tunnetaitonsa kehittyisivät. Esimerkiksi lapselle sanotaan, että nyt sinua harmittaakun joudut tekemään noin. ” Nina Pietikäinen (Pietikäinen, 2007) korosti, että pitää pysähtyäkulloiseenkin tilanteeseen ja havaita lapsi. Hänen mukaansa kasvatustyössä tärkein on oman itsenkautta luotu tunneilmasto. Aikuisen levollisuus ja läsnäolo siirtyvät lapseen.Killingin päiväkodissa käytetään sellaista työnkiertoa, että kasvattaja siirtyy lasten mukana seuraavanikäryhmän kasvattajaksi. Näin hän kulkee lasten mukana varhaislapsuudesta kouluikäänasti. Nina Pietikäinen pitää tätä hyvänä, koska silloin kasvattaja oppii tuntemaan hyvin lapsen,tämän tunneilmaisun ja tuntee paremmin lapsen elämänolosuhteet. Näin kasvattajalla on entistäparemmat mahdollisuudet ohjata yksilöllisesti lasten tunneilmaisua. Toista lasta ohjataan ilmaisemaansuruaan itkulla, toista ohjataan hillitsemään suuttumuksen ilmaisuaan.158Toimintakaudella 2003-2004 leikki-ikäisten ryhmä (4-5-vuotiaat) oli mukana tutkimuksessa,jossa arvioitiin lasten tunnetietoa ja tunteiden säätelyä kahdeksan kuukauden aikana (Paaso,2007). Tulosten mukaan lapset osasivat arvioida hyvin omia tunnetilojaan. Heitä haastateltiinkasvonilmekuvien (iloinen, tavanomainen, surullinen, vihainen) ja päiväkotitilannekuvien (ruokailu,pukeutuminen, sisä-, ulkoleikki, musiikkituokio) avulla. Lapsilta kysyttiin kahdenkeskisessähaastattelussa millainen mielialan sinulla on ruokailussa jne. Lapsi näytti kasvonilmekuvaatai ilmaisi tunnetilan sanallisesti. Useimmiten lapset ilmaisivat olevansa iloisia tai tavanomaisellamielellä. Monipuolisemmin eri tunnetiloja lapset liittivät leikkitilanteisiin. Lapset olivat iloisialeikkiessään. Surun ja vihan tunteet liittyivät siihen, että toinen lapsi häiritsi leikkiä tai, että lapsellaei ollut leikkitovereita. Vanhempien ja kasvattajien arviointien mukaan lapset säätelivät hyvintunteitaan siten, että he eivät säädelleet liikaa tai liian vähän. Lapsilla oli sopivasti tunneilmaisua,joustavuutta ja empatiaa. Leikkituokioiden positiiviset tunteet olivat yhteydessä empatiaan.Tunnetaitojen ohjaus koululaisten iltapäiväkerhossaSosionomikoulutuksen kasvatus- ja perhetyön opinnot valinneet opiskelijat suorittivat osan syventävistäopinnoistaan Kimppakerho-projektissa vuosina 2001-2004. Tässä hankkeessa opiskelijatosallistuivat alakoulujen iltapäiväkerhojen suunnitteluun ja toteutukseen kolmella kuu-

sankoskelaisella koululla. Kerhotoiminta aloitettiin Kuusankosken A-klinikan toimesta Lapsetprojektiinliittyen. Vuodesta 2002 lähtien projekti siirtyi kokonaan ammattikorkeakoulun sosiaalialanyksikön suunniteltavaksi ja hallinnoitavaksi Kuusankosken sosiaalitoimen apurahanturvin. Projektilla oli alusta lähtien yhteistyöverkostosta koostuva tukiryhmä, johon kuuluivatKuusankosken sosiaalijohtaja ja myöhemmin perhetyöntekijä, koulujen rehtorit ja opettajat,kouluterveydenhoitaja ja MLL:n paikallisosaston edustaja, ammattikorkeakoulun koulutusohjelmajohtajaja kerhotoimintaan osallistuva opettaja.Kimppakerhotoiminnan tavoitteena oli lisätä lasten itsetuntemusta, tunnetaitoja ja ongelmanratkaisutaitoja.Kerhotoiminnan alusta lähtien pidettiin tärkeänä aikuisten läsnäoloa ja vuorovaikutustapienryhmässä. Yksittäiseen kerhoon osallistui aina samat 8–10 lasta ja samat ohjaajat, joitaoli yleensä neljä kerrallaan. Kerhoissa lapset olivat 1–2-luokalta. Kolmella eri koululla ohjattiinkussakin yhtä peruskerhoa ja yhteensä kahta jatkokerhoa, joihin osallistuvat lapset olivat käyneetperuskerhoa edellisenä lukuvuonna.Kerhoissa toiminta eteni edeltä suunnitellun strukturoidun ohjelman mukaisesti. Tuokioidenjärjestys ja osittain sisältöjen pääkohdat toistuivat ja loivat näin lapsille toiminnan rajat ja ennakoitavuuden.Yhden lukuvuoden teemoja olivat esimerkiksi minä, perhe, samanlaisuus, erilaisuus,ystävyys sekä erilaiset tunteet kuten ilo, suru, pelko, rakkaus ja viha sekä rohkeus jaturvallisuus. Ensimmäisellä kerhokerralla laadittiin yhdessä lasten kanssa kerhon säännöt, jotkajokainen lapsi kirjoitti kerhokansionsa taakse. Jokaisella kerhokerralla oli oma teema, johon johdateltiinsatujen, tarinoiden, nukketeatterin, leikin tai kuvien avulla. Kerho alkoi aina yhteiselläpiirillä, jossa kerrottiin omat kuulumiset ja tunnetilat kasvonilmekorttien avulla. Käytössä olineljä erilaista korttia: iloinen, tavanomainen mieliala, surullinen ja vihainen. Näiden korttienavulla lapsi kertoi ja perusteli tunnetilansa. Jokaiseen kertaan kuului myös välipala ja rentoutus.Tunnetunneliin saattoi vetäytyä yksilöllisesti hiljentymään tai ilmaisemaan suuttumustaan.Tunnetaitojen kehittäminen aikuisuudessaVaikka tunnetaidot kehittyvät voimakkaasti varhaislapsuudessa ja nuoruuteen mennessä, niitävoidaan kehittää ja opetella aikuisuudessakin. Antiikin ajoista lähtien ihmiset ovat pitäneet tärkeänätunteiden käsittelyä taiteen (kuvataide, draama, musiikki, sanataide) avulla. Näin tunteitavoidaan kokea sanallisesti tai sanattomasti, tietoisesti tai tiedostamattomasti. Aristoteles loi käsitteenkatharsis, joka tarkoittaa vapautumista omista vaikeista tunteista eläytymällä tai kokemallaroolihenkilön tunteita. Näin voi tapahtua elokuvaa tai näytelmää katsoessa tai romaania lukiessa.Musiikki herättää uusia tunteita tai sitä kuuntelemalla voi eläytyä ja muistella omia aikaisemminkoettuja tunteita.Koska heikko tunteiden säätely liittyy heikkoon tunteiden tunnistamiseen, tunteiden opettelu jajäsentäminen lisäävät säätelykeinoja. Kognitiivinen psykoterapia käsittelee ihmisen tunteiden,ajatusten ja tekojen yhteyksiä (Karila, Holmberg & Laaksonen, 2001). Tällaista mielessä tapahtuvaatiedon käsittelyä ohjaavat skeemat ja ydinuskomukset. Skeema on kohtalaisen pysyvä todellisuudensisäinen vastine, joka auttaa ennakoimaan ja luokittelemaan tietoa. Syvää uskomustaitsestä, toisista ja maailmasta sanotaan ydinuskomukseksi. Joskus nämä sisäiset mallit ovat haitallisiaja aikaansaavat ongelmakäyttäytymistä ja joustamattomuutta. Kognitiiviseen teoriaan perustuvassaskeematyöskentelyssä pyritään tunnistamaan ja muuttamaan ihmisen haitallisia us-159

160komuksia. Näin parannetaan tunteiden tunnistamista ja ilmaisua sekä ongelmanratkaisua. Tärkeääon lisätä myönteisiä tunteita ja vähentää kielteisiä tunteita. Asiakasta ohjataan myös tunnistamaanomien ajatustensa, tunteidensa ja käyttäytymisensä yhteydet. Tällä tavalla vähitellenparannetaan tunteiden säätelyä.

LähteetBretherton, I., Fritz, J., Zhan-Waxler, C. & Ridgeway, D. (1986). Learning to alk about emotions:A functionalist perspective. Review. Child Development, 57, 529-548.Bridges, L.J. & Grolnick, W. S. (1995). The development of emotional self -regulation ininfancy and early childhood. Teoksessa Eisenberg, N. (toim.), Social Development. Review ofPersonality and social Psychology. Vol. 15, 185-211. London: Sage Publications.Brown, J.R. & Dunn, J. (1996). Continuities in emotion understanding from three to six years.Child Development, 67, 789-802.Cicchetti, D., Ganiban, J. & Barnett, D. (1991). Contributions from the study high-risk populationsto understanding the development of emotion regulation. Teoksessa Garber, J.,& Dodge, K. A. (toim.), The Development of emotion regulation and dysregulation, 15-49.New York: Cambridge University Press.Denham, S. A. (1986). Social cognition, prosocial behavior, and emotion in preschoolers:Contextual validation. Child Development, 57, 194-201.Denham, S.A., Blair, K. A., DeMulder, E., Levitas, J., Sawyer, K., Auerbach-Major, S. &Queenan, P. (2003). Preschool emotional competence: Pathway to social competence. ChildDevelopment, 74, 238-256.Denham, S. A., McKinley, M., Couchoud, E. A. & Holt, R. (1990). Emotional and behavioralpredictors of preschool peer ratings. Child Development, 61, 1145-1152.Denham, S. A., Zoller, D. & Couchoud, E. (1994). Socialization of preschoolers` emotionundertstanding. Developmental Psychology, 6, 928-936.Dunn, J., Brown, J. & Beardsall, L. (1991). Family talk about feeling states and children`slater understanding of others` emotions. Developmental Psychology, 3, 448-455.Eisenberg, N. & Fabes, R. A. (1992). Emotion, regulation, and the develompent of socialcompetence. Teoksessa Clark, M. S. (toim.), Emotion and Social Behavior.Review of Personalityand Social Psychology. Vol. 14, 119-150. London: Sage Publications.Eisenberg, N., Fabes, R. A., Nyman, M., Bernzweig, J. & Pinuelas, A. (1994). Therelations of emotionality and regulation to children’s anger-related reactions. Child Development,65, 109-128.Eisenberg, N. (1998). Introduction. Teoksessa Eisenberg, N. (osan toim.), and Damon, W.(yl.toim.), Handbook of child psychology: Social, emotional, and personality development. 3,1-24. New York: John Wiley & Sons, Inc.Eisenberg, N., Fabes, R. A., Guthrie, I. K. & Reiser, M. (2000). Disposiotional emotionality andregulation: Their role in predicting quality of social functioning. Journal of Personality andSocial Psychology, 1, 136-157.161Eisenberg, N. & Morris, A. S. (2002). Children’s emotion-related regulation. Advances inChild Development and Behavior, 30, 189-229.Eisenberg, N., Spinard, T., Fabes, R., Reiser, M., Cumberland, A., Shepard, S. A., Valiente, C.,Losoya, S. H., Guthrie, I. K. & Thompson, M. (2004a). The Relations of effortful control andimpulsity to children’ resiliency and adjustment. Child Development, 1, 25-46.Harris, P. L. (1993). The child’s understanding of emotion: Developmental change and thefamily environment. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 11, 3-28.

Karila, I., Holmberg, N. & Laaksonen, R. (2001). Käsitteellistäminen. Teoksessa Kähkönen, S.,Karila, I. & Holmberg, N. (toim.), Kognitiivinen psykoterapia. 37-56. Jyväskylä: GummerusOy.Kaukiainen, A. (2002). Onko aggressio ja kiusaaminen aina sosiaalisen kompetenssin puutetta.Psykologia, 2, 115-123.Kauppinen, L. (2002). Kouluiän aggressiivinen käyttäytyminen: puutteet taidoissa käsitelläsosiaalista tietoa. Psykologia, 2, 93-100.Kokkonen, M., & Pulkkinen, L. (1996). Tunteet ja niiden säätely. Psykologia, 6, 404-411.Kokkonen, M. (2001). Aikuisiän tunteiden säätely ja fyysinen terveys. Pitkittäistutkimuksellinenja persoonallisuuskeskeinen lähestymistapa. Psykologia, 6, 398-401.Laible, D.J. & Thompson, R. A. (1998). Attachment and emotional understanding inpreschool children. Developmenta Psychology, 34, 1038-1045.Leinonen, A. (2003). Hiljainen Hyönteinen. Musiikkikasvatuksen materiaalipaketti. Tampere:Tammer Paino Oy.Leppänen, J. M. (2001). Ennustaako tunneilmaisujen tunnistamistarkkuus lasten sosiaalistakyvykkyyttä. Psykologia, 6, 429-439.Leppänen, J. M. & Hietanen, J. K. (2004). Kasvonilmeiden havaitseminen, emootio ja kognitio.Psykologia, 1, 8-18.Metsäpelto, R-L. & Pulkkinen, L. (2004). Vanhempien kasvatustyylit ja psykososiaalinentoimintakyky. Psykologia, 3, 212-221.Mäkelä, J. (2003). Piirteitä aivojen varhaisesta kehityksestä. Teoksessa Niemelä, P., Siltala, P.& Tamminen, T. (toim.), Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. 107-124. Helsinki: WSOY.Näätänen, P. (2004). Mieliala, mielialan metakokemus ja työuupumus. Profiilit, muutoksetryhmähoidon aikana ja yhteydet ryhmähoidon tuloksellisuuteen. Psykologia, 29-45.Pakaslahti, L. (1999). Nuorten aggressiivinen käyttäytyminen sosiaalis-kognitiivisessa tiedonkäsittelynviitekehyksessä. Psykologia, 97-100.Pulkkinen, L. (1982). Self-control and continuity from childhood to late adolescence. Teoksessa:Baltes, P., B., & Brim, Jr. O., G. (toim.), Life-Span Development and Behavior, vol 4,63-105. New York: Academic Press.Pulkkinen, L. (1994). Emootion säätely kehityksessä. Psykologia, 6, 404-418.162Ramdsen, S. & Hubbard, J. (2002). Family exressiveness and parental emotion coaching:Their role in children´s emotion regulation and aggression. Journal of Abnormal ChildPsychology, 30, 657-667.Rönkä, A. (1999). Sosiaalinen selviytyminen lapsuudesta aikuisuuteen. Ongelmien kasautumisenkolme väylää. Psykologia, 3, 181-185.Salmivalli, C. (1995). Kiusaajat, uhrit- ja ne muut: kouluväkivalta ryhmäilmiönä. Psykologia,5, 364-372.Salmivalli, C. (2002). Suhdeskeemat, sosiaaliset tavoitteet ja sosiaalinen käyttäytyminen.Psykologia, 2, 84-92.

Salo, S. (2003). Kiintymyssuhteen merkitys elämänkaaren aikana. Teoksessa Sinkkonen, J.(toim.), Pesästä lentoon. Kirja lapsen kehityksestä kasvattajalle. Vantaa: WSOY.Shields, A. & Cicchetti, D. (1998). Reactive aggression among maltreated children: Thecontribution of attention and emotion dysregulation. Journal of Clinical Child Psychology,4, 381-395.Shields, A., Ryan, R.M. & Cicchetti, D. (2001). Narrative represantions of Caregivers and emotiondysregulation as predictors of maltreated children’s rejection by peers. DevelopmentalPsychology, 3, 321-337.Sroufe, A.L. (1996). Emotional Development. The organization of emotional life in the earlyyears. Cambridge Studies in Social & Emotional Development. Cambridge University Press.Suviala, E. (2007). Continuity in verbal understanding of emotions: Joint effects of age,tasks and gender. Specialist training in developmental and educational psychology. Licentiatedegree. The University of Turku.Teräsahjo, T. & Salmivalli, C. (2002). ”Se tavallaan haluaa olla yksin.” Koulukiusaamisentulkintarepertuaarit ala-asteen oppilaiden puheissa. Psykologia, 2, 101-114.Thompson, R. A. (1994). Emotional regulation. A Theme in search of definition. Teoksessa:A. Fox (toim.), Monographs of the Society for Research in Child Development, 240, Chicago:University of Chicago Press.Tirkkonen, A., Kokkonen, M. & Pulkkinen, L. (2004). Tunteiden säätelyn siirtyminen vanhemmiltalapsille lapsilähtöisen vanhemmuuden välityksellä. Psykologia, 1, 46-58.Valiente, C., Eisenberg, N., Fabes, R.A., Shepard, S. A., Cumberland, A. & Losya, S.H. (2004).Prediction of children’s emphaty-related responding from their effortful control and parents’expressivity. Developmental Psychology, 40, 911-926.Viemerö, V. (2002). Varhaisaikuisuuden aggressiota ennustavat tekijät. Psykologia, 2, 138-144.Painamattomat lähteetPaaso, H. (2007). Alle kouluikäisten lasten arviointi omista tunnetiloistaan ja kasvattajienarviointi lasten tunteiden säätelystä taidekasvatuspainotteisissa päiväkodeissa. Lisensiaatintutkimus.Helsingin yliopisto. Psykologian laitos. Kehitys- ja kasvatuspsykologian erikoispsykologikoulutus.Pietikäinen, N. (2007). Suullinen haastattelu 10.9. Killingin päiväkoti. Kuusankoski.163

164

10Asuinpaikanilmanlaatu ja sairastavuusYlilääkäri Iiris Saloneniiris.salonen@kymshp.fiKYMENLAAKSON SAIRAALAPALVELUT, KOTKA165Tutkimusjohtaja Hilkka Dufva, lehtori Juhani Dufvaetunimi.sukunimi@kyamk.fiKYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULUYmpäristönsuojelutarkastaja Eija Värri, ympäristöjohtaja Eeva Linkolaetunimi.sukunimi@kotka.fiKOTKAN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖKESKUS

166

AbstractAir quality of home residences and morbidityWe studied the associations of monthly PM 10concentrations and monthly mortality, open wardvisits, referrals to hospital, health centre visits, in-patient periods and the level of the first valueof C-reactive protein after admission to hospital. This information, focused especially on cardiovasculardiseases, was collected from the hospital information system and compared with theconcentration of particulate matter (with diameter < 10 μm = PM 10) in two postal code areas.Associations with PM 10levels were found especially in the group of elderly females. The studyshows how the harmful effects of particulate matter on health can be monitored by combiningthe information of health care and environmental measurements.167

168

JohdantoPienhiukkasia (PM 2.5) esiintyy kaikkialla ilmassa, ja ne kulkeutuvat helposti tuulen mukana ylirajojen. Hiukkaset päätyvät ilmakehään luonnosta ja ihmisten toiminnasta. Teollisuudesta, energiantuotannostaja liikenteestä syntyvät polttoperäiset hiukkaset ovat pieniä, ja ne kulkeutuvathelposti ihmisten hengitysteihin, keuhkoihin ja verenkiertoon.Hiukkasten aiheuttama terveyshaitta tunnetaan jo varsin monipuolisesti. Hengitettävien hiukkasten(PM 10) päivittäisen keskiarvopitoisuuden noustessa 10 μg/m 3 kokonaiskuolleisuus lisääntyy0,2-0,8 %. Vastaava pitoisuuden nousu vuosikeskiarvossa (pitkäaikaisaltistus) lisää kuolleisuutta1-4 % (Pope ja Dockery, 2006). Kohonneiden hiukkaspitoisuuksien yhteydessä sydänjakeuhkotautikuolleisuus lisääntyvät enemmän kuin kokonaisuuskuolleisuus (Anderson ym.,2004). Myös sairaalakäyntien määrän, varsinkin sydän- ja keuhkosairauksien vuoksi, on todettulisääntyvän hiukkasten pitoisuuksien noustessa sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna(Anderson ym., 2004; Schwartz, 1997; von Klot ym., 2005; Miller ym., 2007).HIPPU-hankkeen sairastavuustutkimus-osiossa tarkasteltiin erityisesti seikkoja, joita on kansainväliselläasiantuntijafoorumilla ehdotettu jatkoselvitettäviksi (WHO, 2004), kuten eri-ikäistennaisten ja miesten terveyden ja hiukkaspitoisuuksien yhteydet. Lisäksi etsittiin menetelmällisestiuutta, käyttämällä eri väestöryhmien vertailussa summakeräystä (kuukausiarvot) ja mallintamallaeri vertailut mahdollisimman yksinkertaisesti. Tutkimuksessa verrattiin hengitettävienhiukkasten aiheuttamien altistushuippuaikojen ja keskiarvotasojen yhteyttä tutkittavien väestöryhmienterveyteen. Käytetyssä menetelmässä keskeistä oli lisäksi tutkittujen potilasryhmienasuinpaikan lyhyt välimatka ilman hiukkasten mittauspisteeseen.Kolmantena näkökulmana oli paikallinen mielenkiinto Kotkan seudulla 2000-luvulla vallinneidenhengitettävien hiukkasten pitoisuustasojen terveysvaikutuksiin ja siihen, miten Kotkan Ympäristökeskuksenilmanlaadun tarkkailun mittaukset ovat hyödynnettävissä paikallisen ympäristöterveydentutkimiseen.Potilaat ja menetelmätKyseessä oli retrospektiivinen aikasarja-analyysi, jossa käytettiin kuukausittaisia hiukkasten(PM 10, halkaisija < 10 μm) massapitoisuuden ja sairastavuuden arvoja. Tutkimusalueina olivatKotkan (54 600 asukasta) kaupunginosista erityisesti Kotkansaaren (10 200 asukasta) ja Rauhalan(7200 asukasta) postinumeroalueet. Kotkansaarella suurin etäisyys Kotkan Ympäristökeskuksenmittausasemaan (Kotkan pääkirjaston katto) oli 1300 ja Rauhalassa (Rauhalan koulunpiha) 2700 metriä. Rauhalan mittausasema on suunniteltu kuvaamaan esikaupunkiseudun ilmanlaatua, kun taas Kotkansaaren asema kuvastaa keskustataajaman ilman saastepitoisuuksia.Tutkimusalueena oli myös Haminan kaupunki, jonka väestömäärä tutkimusajankohtana oli 21400 asukasta.169Mitatuista PM 10tuntiarvoista laskettiin joka kuukaudelle kolme tunnuslukua. Kuukausittainen99 %:n tuntiarvo (99 % (h)) tarkoittaa arvoa, jonka alle jää 99 % tuntikeskiarvoista, ja se kuvaasiten kuukauden lyhytaikaisia pitoisuushuippuja. Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo

(2. suurin 24 h) on ilmanlaadun ohjearvoissa määritelty parametri, ja sitä käytetään myös Ympäristökeskuksenraporteissa. Kolmantena tunnuslukuna on tuntikeskiarvoista laskettu koko kuukaudenkeskiarvo. Viime mainittua käytettiin pääasiallisesti tilastollisesti merkitsevien tulostentarkistamiseen. Jotta saataisiin erotetuksi tiettyyn vuodenaikaan tai kauteen liittyvät vaikutukset,keskiarvot lisäksi vakioitiin jakamalla ko. kuukauden pitoisuus (tuntikeskiarvojen keskiarvo) samankuukauden mittauskauden aikaisella keskiarvolla.Taulukko 1.1 Poiminnassa käytetyt diagnoosit (ICD-10).Iskeemiset sydänsairaudetPitkäaikaiset alahengitysteiden sairaudet120 Angina Pectoris J 40 Keuhkoputkitulehdus, ei määritettyakuutiksi eikä pitkäaikaiseksi121 Akuutti sydäninfarkti J 41 Pitkäaikainen keuhkoputkitulehdus122 Uusiva sydäninfarkti J 42 Keuhkolaajentuma123 Eräät muut sydäninfarktin tuoreet J 43 Muu pitkäaikainen ahtauttavakomplikaatiotkeuhkosairaus124 Muut akuutit iskeemiset J 44 Astmasydänsairaudet125 Pitkäaikainen iskeeminen J 45 Akuutti vaikea astmasydänsairausSairaalahoitoja koskevat käyntimäärätiedot ja kuolleisuustiedot keräsivät L-Force Inc. ja Medi-IT Oy sairaanhoitopiirin Musti-tietojärjestelmästä. Alueiden väestötiedot saatiin Tilastokeskuksesta.Mikäli potilaan asuinpaikka muuttui käyntipäivän jälkeen, hänen tietonsa poistettiin tarkastelusta,jotta voitiin varmistua, että potilas asui keräysaikana postinumerotiedon osoittamallaalueella. Sairaalahoitojen käynnit poimittiin kansainvälisen ICD-luokituksen (InternationalClassification of Diseases 10, 2. painos) mukaisesti kaikista diagnooseista, sepelvaltimotaudeistaja akuuteista tulehduksellisista keuhkosairauksista (taulukko 1.1).Sairastavuustiedot, tiedonkeräysten ajanjaksot ja potilaiden asuinalueet on kuvattu taulukossa1.2. Tiedonkeruun ajanjaksot olivat 1.1.2000 - 30.11.2005 Kotkansaarella ja 1.9.2001 – 30.11.2005Rauhalassa. Poikkeusajankohta on ilmoitettu erikseen.170

Taulukko 1.2 Tiedonkeruut sairaanhoitopiirin tietojärjestelmistä. Diagnoosi, potilaidenasuinalue tai muu rajaus ja potilasmäärät. (CRP = C-reaktiivinen proteiini).Kotkansaari Rauhala Kotka HaminaKuolleisuusKaikki diagnoosit836 425Poliklinikkakäynnit:Sepelvaltimotauti tai tulehduksellinenkeuhkosairaus 984 497Lähetteet:Sepelvaltimotauti306Tulehduksellinen keuhkosairaus96Kaikki lähetteet 2491TerveyskeskuskäynnitSepelvaltimotauti tai tulehduksellinenkeuhkosairaus 274OsastohoitojaksotSepelvaltimotauti tai tulehduksellinen 502keuhkosairausKaikki diagnoosit 5817Ensimmäinen CRP-määritys (1. vrk)(1.5.2003 - 31.12.2005)290Osastohoitopotilailla (arvot 10 - 29)Poliklinikan potilailla, (arvot 1 - 10)kaikki diagnoositsepelvaltimotauti2122422506Tilasto-ohjelmana oli SURVO MM ja päämenetelmänä lineaarinen regressioanalyysi. Sen lyhenteet:R = regressiokerroin, b = regressiosuoran vakio, c = korrelaatiokerroin, P = korrelaatiokertoimentilastollinen merkitsevyys (P < 0.05: tilastollisesti merkitsevä).TuloksetHiukkaspitoisuudet171Hiukkaspitoisuudet vuosina 2000-2006 on esitetty kuvassa 1.1. Kuvasta ilmenee keväiset katupölynaiheuttamat hiukkasten massapitoisuuksien nousut. Keväällä 2006 hiukkasten massapitoisuuttanostivat katupölyn lisäksi Länsi-Venäjän maastopalon päästöt. Myös elokuussa 2006esiintyi maastopaloja, joiden päästöjä kulkeutui Kotkaan. Kuukausittaisten maksimiarvojen keskiarvo(± keskihajonta) oli tiedonkeruiden ajanjaksolla oli Kotkansaarella 143 (± 81) ja Rauhalassa116 (± 68) μg/m 3 .

KotkansaariRauhalaKuva 1.1. Hengitettävien hiukkasten (PM 10) pitoisuudet Kotkansaaren ja Rauhalanmittausasemilla (Kotkan Ympäristökeskus).172KuolleisuusKuolleiden määrällä ei voitu osoittaa olevan yhteyttä ilman kuukausittaisten hiukkaspitoisuuksien99 % tuntiarvoon tai 24-h 2. suurimman arvon keskiarvoon. Kuitenkin hiukkasille herkkiäväestöryhmiä oli todettavissa (Salonen ym., käsikirjoitus).

PoliklinikkakäynnitHerkkiä ikäryhmiä, korkeisiin hiukkaspitoisuuksien erityisesti liittyviä sepelvaltimotaudin eridiagnooseja sekä 99 %:n tuntiarvon ja 24 h keskiarvon merkitystä sairastuvuudelle on tutkimuksessapohdittu erikseen (Salonen ym., käsikirjoitus). Sepelvaltimotaudin ja tulehduksellistenkeuhkosairauksien vuoksi poliklinikalle hakeutuneiden yhteinen määrä näytti seuranta-aikanariippuvan ilman PM 10pitoisuudesta (kuvat 1a-d).Kotkansaari40y = 0,073 x + 11,2; korrel. 0,20 (P 0,050)30201000 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110PM 10 , 2. suurin 24 h arvo (g/m 3 )30RauhalaRauhalay = 0,074 x + 7,5; korrel. 0,22 (P 0,062)201000 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 110PM 10 , 2. suurin 24 h arvo (g/m 3 )Kuva 1.2a. Sepelvaltimotaudin ja tulehduksellisten keuhkosairauksien vuoksi tehtyjenpoliklinikkakäyntien määrä Kotkansaarella (ylempi) ja Rauhalassa (alempi) kuukaudentoiseksi suurimman 24-h PM 10pitoisuuden suhteen.173

Kotkansaari40y = 0,029 x + 12,1; korrel. 0,139 (P 0,125)30201000 20 40 60 80 100 120 140 160 180PM 10 , 99 % h (g/m 3 )RauhalaRauhala30y = 0,030 x + 7,9; korrel. 0,240 (P 0,046)201000 20 40 60 80 100 120 140 160 180PM 10 , 99 % h (g/m 3 )Kuva 1.2b. Sepelvaltimotaudin ja tulehduksellisten keuhkosairauksien vuoksi tehtyjenpoliklinikkakäyntien määrä Kotkansaarella (ylempi) ja Rauhalassa (alempi) kuukauden99 % tuntiarvon suhteen.174

Kotkansaari40y = 0,122 X + 11,749; korrel. 0,132 (P 0,277)30201000 10 20 30 40 50 60KESKIARVORauhalaRauhala40y = 0,228 X + 6,285; korrel. 0,294 (P 0,038)30201000 10 20 30 40 50 60KESKIARVOKuva 1.2c. Sepelvaltimotaudin ja tulehduksellisten keuhkosairauksien vuoksi tehtyjenpoliklinikkakäyntien määrä Kotkansaarella (ylempi) ja Rauhalassa (alempi) kuukausikeskiarvon(tuntiarvojen keskiarvo) suhteen.175

Kotkansaari3530y = 1,237 + 12,820; korrel. 0,052 (P 0,667)252015105Rauhala00 0.2 0.4 0.6 0.8 1 1.2 1.4 1.6 1.8 2 2.2KK-VAKIOITU KESKIARVORauhala Rauhala3530y = 5,811 X + 4,116; korrel. 0,241 (P 0,092)25201510500 0.2 0.4 0.6 0.8 1 1.2 1.4 1.6 1.8 2 2.2KK-VAKIOITU KESKIARVOKuva 1.2d. Sepelvaltimotaudin ja tulehduksellisten keuhkosairauksien vuoksi tehtyjenpoliklinikkakäyntien määrä Kotkansaarella (ylempi) ja Rauhalassa (alempi) kuukausivakioidunkeskiarvon (ts. saman kuukauden keskiarvoihin suhteutetun kuukausikeskiarvon)suhteen.Sairaalalähetteet176Koko Kotkan iskeemisten sydänverisuonisairauksien vuoksi sairaalaan lähettyjen potilaidenmäärällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä Kotkansaarella mitattuihin PM 10arvoihin.Tällainen yhteys näytti kuitenkin olevan nuorimmalla (alle 45 v) naisten ryhmällä. Käytettäessävertailussa Kotkansaaren ja Rauhalan keskiarvoa (kuvastaa koko Kotkan alueen altistustasoa)saatiin lisäksi esiin hiukkaspitoisuuksille muita herkempiä ryhmiä.Koko Kotkan alueen potilaiden tulehduksellisten keuhkosairauksien (ICD J 40-46) vuoksi tehtyjensairaalalähetteiden määrä oli 84. Lukumäärä näytti lisääntyvän PM 10-pitoisuuden noustessa,mutta tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ilman hiukkaspitoisuuteen ei todettu.

Tulehduksellisten keuhkosairauksien vuoksi tehtyjen lähetteiden määrällä oli yhteys Kotkansaarellaja Rauhalassa tehtyjen PM 10-mittausten keskiarvoon sekä 2. suurimman 24 h arvon (R =0,196, c = 0,36, P = 0,245) että 99 % tuntiarvon (R = 0,081, c = 0,37, P = 0,117) osalta. Tämä yhteysei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä.Haminan terveyskeskuksen lähettämien sairaalalähetteiden kokonaismäärä (kaikki diagnoosit)näytti myös olevan lineaarisessa yhteydessä Rauhalan mittausaseman hiukkaspitoisuuksiin,mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Hiukkasille erityisen herkkiä alaryhmiä oli Haminanpotilaiden joukosta todettavissa.Terveyskeskuskäyntien määräICD I 20-25- tai J 40-46 –diagnoosin vuoksi Kotkansaaren terveyskeskuksessa käyneiden potilaidenkokonaismäärä ei ollut tilastollisessa yhteydessä hiukkasten pitoisuuteen (ei keskiarvoon,kuukausivakioituun keskiarvoon, 2. suurimpaan vuorokausiarvoon eikä 99 % tuntiarvoon).OsastohoitojaksotTutkimuksessa oli mukana myös osastoilla hoidettuja potilaita, joilla oli sepelvaltimotaudin taitulehduksellisen keuhkosairauden diagnoosi (ICD I 20-25 tai J 40-46). Kaikkia ikäryhmiä ja molempiasukupuolia yhdessä tarkasteltaessa todettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys kuukaudenperusteella vakioituun tuntikeskiarvoon hiukkaspitoisuuteen ja erityisen herkkiä alaryhmiä olitodettavissa (kuva 1.3).177

30y = 0,011 + 5,016; korrel 0,199 (P 0,098)201000 10 20 30 40 50KESKIARVO2520y = 3,676 X + 3,496; korrel 0,252 (P 0,035)1510500 0.2 0.4 0.6 0.8 1 1.2 1.4 1.6 1.8 2 2.2KK VAKIOITU KAKuva 1.3. Kymenlaakson keskussairaalan osastolla hoidettujen sepelvaltimotauti- jatulehduksellista keuhkosairautta sairastavien, Kotkansaarella asuvien potilaidenmäärän yhteys ilman hengitettävien hiukkasten pitoisuuteen (kuukausikeskiarvoon javakioituun kuukausikeskiarvoon; potilaiden määrä on 502).178

Erityisen selkeä yhteys hoitojaksojen määrän ja ilman hengitettävien hiukkasten pitoisuudenvälillä näytti olevan iäkkäillä naisilla. Esimerkkinä tästä on Kotkansaaren potilaista tehty regressioanalyysieri ikäryhmissä. (taulukko 1.3)Taulukko 1.3. Esimerkki eri ikäisten naisten hoitojaksojen määrän yhteydestä (regressioanalyysi)PM 10-pitoisuuden kuukausivakioituun tuntikeskiarvoonIkäryhmäTilastollinen merkitsevyysAlle 45 -45–64 R = -0,96 c = - 0,330 P = 0,046 N = 5265 - 74 R = 1,41 c = 0,302 P = 0,031 N = 90Yli 74 R = 0,861c = 0,156 P = 0,243 N = 130Sairaalapotilaiden tulehdusmerkkiainepitoisuudetOsastopotilaiden (kaikki diagnoosit) ensimmäisen mittauksen C-reaktiivisen proteiinin (CRP)pitoisuuden (10-29 mg/l) ei todettu olevan yhteydessä ilman hengitettävien hiukkasten pitoisuuteen.Poliklinikan potilailta (sepelvaltimotautidiagnoosit tai kaikki diagnoosit) tutkituilla CRParvoilla1-10 mg/l ei todettu olevan yhteyttä ilman hiukkaspitoisuuksiin, mutta sukupuolten välillänäytti olevan tässä suhteessa eroa. Hankkeessa selvitettiin poliklinikkapotilailta (sepelvaltimotautipotilaatja kaikki diagnoosit) myös CRP:n keskiarvo ja hajonta eri kuukausina.Kohonneisiin hiukkaspitoisuuksiin liittyvät käyntimäärätKäytettävissä olevasta aineistosta voidaan laskea, minkä verran sairastavuus (esimerkiksi poliklinikkakäynnit,lähetteet jne.) lisääntyy hiukkaspitoisuuden noustessa. Tilastomenetelmistä tähänvoidaan käyttää kuvatunlaisia regressiosuoria etenkin silloin, kun yhteys hiukkasiin on tilastollisestimerkitsevä. On kuitenkin huomattava, että nämä laskelmat, samoin kuin regressiosuorakin,kuvaavat ajallista yhteyttä, eivät välttämättä syy-yhteyttä. Näin laskettuna voidaan todeta Kotkansaarellaja Rauhalassa asuvien potilaiden poliklinikkakäyntien määrän sepelvaltimotaudinvuoksi lisääntyneen kuukaudessa 0,7 - 0,8 potilaalla molemmilla alueilla, mikäli PM 10hiukkastenpitoisuus lisääntyi 10 μg/m 3 :lla. Kotkan alueen väestömäärään suhteutettuna se tarkoittaa noinneljän sepelvaltimopotilaan poliklinikkakäynnin lisäystä koko Kotkan alueella.Lähes samassa määrin lisääntyivät sepelvaltimotautipotilaiden osastohoitojaksot. Kaikkien osastohoitojaksojenmäärä kolminkertaistui eli 2,3 potilasta Kotkansaarelta jokaista 10 μg/m 3 pitoisuudennousua kohti. Osastohoitojaksojen suhteen löydöstä on syytä tarkastella kriittisesti, koskaosastojen toiminta ei riipu pelkästään sairastavuudesta, vaan se saatetaan suunnitella aktiiviseksikeväällä juuri samoina aikoina, jolloin PM 10-pitoisuudet ovat suurimmillaan.179

PohdintaMenetelmän heikkoudet ja edutSummakeräyksistä huolimatta menetelmän virhelähteeksi jää kysymys potilasmäärien ja diagnoosienmäärän riittävyydestä. Tämä koskee erityisesti Kotkan terveyskeskuksen potilaista tehtyäkeräystä. Myös tulehduksellisten keuhkosairauksien (ICD J 40-46) diagnooseja oli niukasti.Tutkimuksen kohteena oli ajallinen yhteys, joka ei välttämättä osoita syy-yhteyttä. Kuitenkintällä tavoin voidaan vertailla keskenään esimerkiksi hiukkaspitoisuuksien vaihtelun yhteyttä eriikäryhmissä, koska ei ole oletettavaa, että tutkimuksemme kohteena olevilla eri ikäryhmillä olisimuista syistä johtuvia eroja eri vuodenaikoina. Lisäksi vertasimme terveysmerkitykseltään kuukausittaista99 %:n tuntiarvoa ja 2. suurinta vuorokausiarvoa, jotka korreloivat ajallisesti (kuva1.1). Ajallisena epätarkkuustekijänä on sen sijaan se, että hiukkasmittauksissa mukana myös arvoja,jotka on saatu mitatun sairastavuusindikaattorin (esimerkiksi poliklinikkakäynnit) jälkeen.Sen vuoksi tilastollisesti merkitsevä tulokset tarkistettiin käyttäen koko kuukauden keskiarvoa,joka huomioi koko kauden ja vuodenaikaan liittyvä kausivaikutus erotettiin kuukausivakiointiakäyttämällä.Koska PM 10-hiukkasmittaukset mittaavat yhdessä karkeita (PM 10-2.5) ja pienempiä (PM 2.5) hiukkasia,yksinomaan näiden tulosten perusteella ei voida päätellä hiukkaskokoluokkien osuuttahavaituissa vaikutuksissa.Hankkeessa käytettiin Kotkan Ympäristökeskuksen ilmanlaadun tarkkailumittauksia ja ongelmanasettelujenkannalta riittävää analysointimenettelyä, lineaarista regressioanalyysiä. Terveysvasteidentutkimuksessa hyödynnettiin summakeräyksiä (kuukausimittaukset), jolloin potilasmäärätalaryhmissä saadaan riittävän suuriksi. Menetelmää oli tarkentamassa potilaiden suhteellisenlyhyt välimatka hiukkasten mittauspisteeseen sekä yhtenäinen muu elinympäristö, mikä eiaina päde laajoihin monikeskustutkimuksiin.Alueellisen pienhiukkasten terveyshaittojen jamuun ympäristöterveyden seurannan kehityskohteetOn toivottavaa, että alueellisesti aletaan mitata myös pienhiukkasia, jolloin päästään arvioimaanniiden merkitystä asukkaille. EU-komissio onkin ehdottanut PM 2.5hiukkasille raja-arvoa (vuosikeskiarvo25 μg/m 3 ), ja Yhdysvaltain Ympäristövirasto ehdottaa karkeiden hengitettävien hiukkastensääntelyä. Myös Kotkassa PM 2.5-mittalaite on hankintalistalla vuodelle 2009. Tätä kauttapäästään myös tarkemmin arvioimaan eri päästölähteiden merkitystä asukkaiden terveydelle.180Tulehduksen merkkiaineiden käyttö sydänpotilaiden diagnostiikassa ei ole vielä vakiintunut.Esimerkiksi tunnetuimman sepelvaltimotaudissa käytettäväksi suositetun tulehdusmerkkiaineen,plasman herkän C-reaktiivisen proteiinin (P-CRPsens), määritystä käytetään Kymenlaaksonsairaanhoitopiirissä suhteellisen niukasti. Esimerkiksi vuonna 2006 pyydettiin 560 P-CRPsens-määritystä,mikä vastaa suuruudeltaan Kotkansaaren (1/5 Kotkan asukasluvusta) sepelvaltimopotilaidenosastohoitojaksojen lukumäärää.P-CRP-määritysten määrä vastaavana aikana oli 77 000. Tulehdusmerkkiaineiden, muun muassaherkän CRP:n ja homokysteiinin määritysten, laajempi käyttö sepelvaltimotautipotilailla helpottaisimyös ilman pienhiukkasten väestölle aiheuttaman tulehdusvaikutuksen arviointia. Koska

herkän CRP-määrityksen tutkimuspyyntöjä oli niukasti, tässä tutkimuksessa jouduttiin käyttämäänsen asemasta plasman C-reaktiivisen proteiinin arvoa. Viime mainittu ei kuitenkaan parhaallamahdollisella tavalla sovellu kuvastamaan sepelvaltiomotaudin tulehdustilaa, vaan se onsuunniteltu muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi bakteerin aiheuttaman voimakkaan tulehduksentoteamiseen.Sairaanhoitopiirien rutiinimaisissa tiedonkeräyksissä ja raporteissa ei huomioida hiukkasteneikä muita ympäristön terveydellisiä vaikutuksia. Alueellinen terveystiedon seuranta saataisiintarkemmaksi, jos potilaiden asuinpaikkatieto (postinumerotieto tai muu) olisi ajantasainen. Sairaanhoitopiirienterveystiedon keräykset ovat myös pirstaloituneet eri alaorganisaatioihin, eikäeri tyyppinen terveystieto ole vaivatta yhdistettävissä. Esimerkiksi hiukkasten tulehdusvaikutustentutkimuksessa tarvittaisiin joustavaa eri tyyppisen tiedon (diagnoosi-, tulehdukseen vaikuttavanlääkitys- ja laboratoriotiedon) yhdistämistä.Vastaisuudessa on odotettavissa, että tulehdusmerkkiaineiden käyttö sydänpotilailla lisääntyy,jolloin hiukkasvaikutusta päästään arvioimaan helpommin. Tulevaisuuden haasteina ovat myösteknologiat ja menettelyt, joilla yhdistetään nykyistä systemaattisemmin ja joustavammin eri organisaatioideneri tyyppistä tietoa ympäristötekijöistä ja asukkaiden terveydestä. Paikalliset, tyypillisestipienet, terveys- ja altistusaineistot voidaan yhdistää esimerkiksi kuukausitasolla kutentässä työssä on tehty. Näin ollen tässä hankkeessa tehdyt tiedonkeruut ja pienhiukkas- ja terveysarvioinninmenettelyt voisivat tulla normaaliksi rutiinikäytännöksi.181

LähteetSalonen RO, Pennanen A. Pienhiukkasten vaikutus terveyteen. Tekes. 2006.Salonen I, Dufva H, Dufva J. Open ward visits for cardiac ischemia and the concentration ofambient particulate matter in different age and diagnosis groups (käsikirjoitus)Salonen, I Dufva H, Dufva J. The association of monthly mortality in different age groupswith the concentration of ambient particulate matter (käsikirjoitus)Anderson HR, Atkinson RW, Peacock JL Marston L, Konstantinou K. Meta-analysis of timeseriesstudies and panel studies of particulate matter (PM) and ozone (O3). Report of aWHO task group. 2004; Copenhagen.WHO. Health aspects of air pollution. Results from the the WHO project’Systematic reviewof health aspects of air pollution in Europe’. 2004; CopenhagenSchwartz J. Air pollution and hospital admissions for cardiovascular disease in Tucson. Epidemiology1997; 8(4):371-7.von Klot S, Peters A, Aalto P, Bellander T, Berglind N, D’Ippoliti D, Elosua R, Hörmann A, KulmalaM, Lanki T, Löwel H, Pekkanen J, Picciotto S, Sunyer J, Forastiere F. HEAPSS. Ambientair pollution is associated with increased risk of hospital cardiac readmissions of myocardialinfarction survivors in five European cities. Circulation 2005;112 : 3073-3079.Miller KA, Siscovick DS, Sheppard L, Shepherd K, Sullivan JH, Anderson GL, Kaufman JD.Long-term exposure to air pollution and incidence of cardiovascular events in women.N Engl J Med 2007;356:447-458.182

183

184