2 - Arkisto.gsf.fi - Geologian tutkimuskeskus

LAPIN VULKANIITTiPRO JEKTIVUOSIKERTOMUS 11988

LAPIN VTJLKANIITTIPRO~KTIWOSIRIJRTOMUS 1988ToimittaneetTuomo ManninenReino Kesola

SisällysJOHDANTO (M.Lehtonen) ....................... 1Kertomusvuoden toiminnasta ................ 1Projektiorganisaatio ...................... 2Projektin tavoite ja yleissuunnitelma ..... 3ALUETUTKIMUKSET ............................. 4Utsjoki (R.Kesola) ........................ 4Yleistä .................................. 4Geologiset tutkimukset ................... 6Geofysikaaliset tutkimukset (E.Lanne) ... 9Savukoski (H.Juopperi. J.Rasänen) ......... 10Tutkimustuloksista ...................... 10Tuntsa (H.Juopperi) ....................... 18Tutkimustuloksista ...................... 18Salla (T.Manninen) ........................ 21Yleistä ................................. 21Geologiset tutkimukset .................. 23Geofysikaaliset tutkimukset (E.Lanne) ... 30ONGELMAROHTAISET TUTRIIJIURSET ................ 33Komatiitit (J.Rasänen) .................... 33Tutkimustuloksista ...................... 33Adinolikivet (M.Lehtonen) ................. 34Tutkimustuloksista ...................... 34TUTKIMUSPROFIILIT (J.Rasänen. R.Lampela) .... 37TULOSTEN JULKISTAMINEN (T.Manninen) ......... 40VAROJEN KÄYTTÖ (A-M.Koivuniemi, M.Lehtonen) . 44

1 JOHDANTO1.1 Kertomusvuoden toiminnastaLapin vulkaniittiprojektin (LVP) viides ja viimeinentoimintavuosi on päättynyt tutkimussuunnitelman mukaisesti.Maastotutkimuksia jatkettiin vielä Sallan alueella,ja uutena tutkimuskohteena oli Utsjoen alue.Muut tutkimushankkeet ovat raportointivaiheessa; raportoinninaikataulu on useimpien tutkimushankkeiden kohdallaarvioitu uudelleen. Projektin johtoryhmän hyväksymäuusi aikataulu on esitetty taulukossa 1.Vulkaniittiprojektin tarvitsemat kemialliset analyysitseka osittain myös ohuthieiden valmistus on tilattuprojektin aloittamisesta lähtien GTK:n ulkopuolelta,oman laitoksen riittämättömän kapasiteetin vuoksi. Kemiallisetpääkomponentit ja osa hivenalkuaineista teetettiinRautaruukki Oy:ssä, ja pääosa hivenalkuaineistasekä lantanidit analysoitiin VTT:n Reaktorilaboratoriossa.Ohuthieitä teetettiin Outokumpu Oy:ssä.Geofysikaalisia maastomittauksia varten LVP teki tutkimussopimuksenOulun yliopiston geofysiikan laitoksenkanssa. Sopimuksen puitteissa kahden henkilön ryhmäteki profiilimittauksia projektin tutkimuskohteissaUtsjoella ja Sallassa noin kolmen kuukauden ajan.LVP ja Roos Oy tekivät tutkimussopimuksen Myllyvaaranja Eksymäselän adinolikohteiden ohuthieaineiston ja kemiallisenanalyysitiedon selvittämisestä sekä projektinohuthieiden tutkimisesta.Kansainvälisiä yhteyksiä on ylläpidetty Kanadaan, HeikkiJuopperin ja Pentti Rastaan tutustuessa sekä proterotsooisiin,huronilaisiin muodostumiin Espanolassa,Eliot Lakessa ja Sudburyssa että arkeeisiin vihreakiviinAbitibi beltilla Val dlOrin, Kirkland Laken, Timminsinja Wawan alueilla. Matkan yhteydessa Juopperi jaRastas esittelivät projektin tuloksia Ottawassa Kanadangeologian tutkimuskeskuksen tutkijoille. ErikoistutkijaVesa Perttunen tutustui vulkaanisiin muodostumiinKreikassa, Santorinin saarella, sekä hydrotermiseenmuuttumiseen Miloksen saarella, Göteborgin yliopistonja Chalmersin teknillisen korkeakoulun järjestämällävulkanologian kenttäkurssilla. Geologi Jorma Räsänentutustui neovulkaanisiin muodostumiin Länsi-KarpaateillaTsekkoslovalciassa viikon ajan.Projektin toiminnasta järjestettiin tiedoitustilaisuusHotelli Oppipojassa Rovaniemellä 29.1.1988. Tilaisuuteenosallistui 34 henkilöä GTK:sta ja Lapin Malmista.Projektin johtoryhmä kokoontui kertomusvuonna kaksikertaa. Lokakuun kokouksen yhteydessa johtoryhmä tutustuiprojektin tutkimuskohteisiin Sallassa.

ProjektiorganisaatioMikko Honkamo, puheenjohtaja (tutkimusryhman esimies,~~~/kallioperatutkimusryhmä),Olavi Auranen, jäsen (tutkimusryhman esimies, GTK/malmiosasto),Juhani Nuutilainen, jäsen (päällikkö, f i t r LapinMalmi) ,Atso Vorma, jasen (osastonjohtaja, professori, GTK/kallioperaosasto),Matti Lehtonen, sihteeri (geologi, ~~~/kallioperaosasto)Pro-jektipaallikköMatti Lehtonen (kallioperaosasto)Projektiryhmä (vastuualue suluissa)Jorma Rasanen, geologi, kallioperäosasto (kairaus jakaivu) ,Heikki Juopperi, geologi, kallioperaosasto (petrografia) ,Vesa Perttunen, erikoistutkija, kallioperäosasto (geokemia),Hannu Kairakari, atk-geologi, kallioperaosasto (atk),Tuomo Manninen, geologi, kallioperaosasto (raportointi)1Esko Kontas, kemisti, geokemian osasto (analytiikka),Erkki Lanne, geofyysikko, geofysiikan osasto (geofysiikka),Seppo Rossi, geologi, malmiosasto (malmitutkimusryhmanyhteyshenkilö).Projektin tutkimuksissa työskentelivät päätoimisestikertomusvuonna geologit Juopperi, Kesola, Lehtonen,Manninen, Rastas ja Rasanen seka tutkimusassistenttiSeppo Aaltonen ja tutkimusavustaja Reijo Lampela.Projektin maastotutkimuksiin ovat osallistuneet myösgeofyysikko Lanne, tutkimusavustajat Jukka Alakunnasja Pentti Kouri seka kausiapulaisina geologit SariGrönholm, Marita Portin, Jaana Veki ja Petri Virransa-10, luonnontieteen kandidaatti Pekka Tanskanen, sekägeologian ylioppilaat Timo Alatalo, Ossi Leinonen,Kirsi-Marja Niskala ja Jukka Valimaa. Projektin tutkimuksiinliittyviä toimistotehtavia ovat hoitaneet kartanpiirtäjäMarjatta Kanste ja toimistosihteeri Anna-Maija Koivuniemi. Nayteaineiston käsittelystä kemiallistaanalysointia ja hieiden valmistusta varten ovatvastanneet tutkimusavustajat Mauri Kauttio, Pekka Lappalainenja Tauno Mukku, minkä lisäksi Kauttio ja Mukkuovat valmistaneet suuren osan projektin ohuthieista.

Projektin tavoite ja yleissuunnitelmaLapin vulkaniittiprojektin tavoite on projektisuunnitelmassaesitetty seuraavasti: vulkaniittiprojektintoiminnallinen tavoite on tehokkaan näytteenoton jasiihen liittyvän muun tutkimuksen avulla selvittää Pohjois-Suomessayleisesti esiintyvien, mutta usein paljastumattomienvulkaanisten muodostumien ominaisuuksiaja vaihettumisia siten, että voidaan luoda geologisiamalleja syntytapahtumille ja kehittää vulkaanisten muodostumienluokitteluperusta malmi- ja mineraalivarojenetsintää varten.Edellä esitetyn tavoitteen toteuttamiseksi on projektillelaadittu tarkennettu tutkimusaikataulu, joka onesitetty taulukossa 1.UTSJOKIKESKI-LAPPIKOLARISAVUKOSKITUNTSASALLAKUUSAMOPERÄPOHJAP . -POHJANMAAROKMIL,PPR,TEM,JERJTVHUJ, JERHUJTEMAASVAPMSH- AINEISTON KÄSITTELY, = RAPORTTI** = KAIRAuS/KAIVU, -- -EJH:Eero Hanski, MSH:Mikko Honkamo, HUJ:Heikki Juopperi, R0K:ReinoKesola, M1L:Matti Lehtonen, TEM:Tuomo Manninen, VAP:Vesa Perttunen,PPR:Pentti Rastas, JER:Jorma Rasanen, AAS:Ahti Silvennoinen, JTV:JukkaVäänänen.Taulukko 1. Lapin vulkaniittiprojektin tutkimusaikataulu.

1. Utsjoki2. Käsivarsi3. Keski-Lappi4. Kolari5. Savukoski6. Tuntsa7. Salla8. Kuusamo9. Perapohja10. Pohjois-PohjanmaaKuva 1. Lapin vulkaniittiprojektin tutkimusalueet.2.1 Utsjoki2.1.1 YleistäTaka-Lapin alueella on granuliittikaaren koillispuolellalaajoja, geologisesti heikosti tunnettuja alueita.Taman vuoksi vulkaniittiprojektin tutkimuksissa keskityttiinavainalueisiin, joista on olemassa aikaisempaageologista tietoa. Tutkimuskohteiksi valittiin myöshyvin migrnatiittiutumiselta säilyneitä alueita. MahdollinenPetsamon muodostumien jatkuvuus Suomen puolelleoli myös kriteerinä alueita valittaessa.Varsinaista laajaa geologista kartoitusta ei Utsjoenalueella tehty, vaan kenttätyöt keskittyvät valituissakohteissa profiilityyppiseen työskentelyyn. AinoastaanSurnujarven alueella tehtiin alueellinen kartoitus Petsamonmuodostuman jatkeiden selvittämiseksi.

Kuva 2. Taka-Lapin tutkimusalueet.Eri alueilta kerättiin materiaalia kemiallisia analy-ysejävarten, jotta voitaisiin selventää kuvaa amfiboliittien/vulkaniittien/diabaasienvälisistä koostumusvaihteluista.Amfiboliitteihin liittyvät paragneissitolivat myös erityisen tarkastelun kohteena, koskagneissien alkuperäisen koostumuksen residuaali/pyroklasti-luonteensevittämista pidettiin tärkeänä geologistakokonaiskuvaa luotaessa.P.Virransalo keskittyi rakennegeologisiin ongelmiingranuliitin reunaosassa Inarinjärvellä, Surnujarvelläseka Silisjoen alueella. Työstään hän teki raportin.Keväällä kairattiin Silisjoen alueella vulkaniittienidän- ja lännenpuoleisten kontaktien läpi. Kairauksillaselvitettiin vulkaniittien sisäistä rytmitystä sekävulkaniittien ja paragneissien keskenaista suhdetta.Kenttätöihin osallistuivat R.Kesolan lisäksi M.portin,P.Virransa10, J.Välimaa, M.Niskala ja R.Lampela. Varsinainenkenttäkausi oli 27.7.-19.8.1988.

2.1.2 Geologiset tutkimuksetTutkimuskohteetSilisjoki (3934 04,05)Silisjoen alue oli jo aikaisemmin kartoitettu 1:100 000-mittakaavaisen kallioperakartoitulcsen yhteydessä. Sekakairaukset että kesällä tehty näytteenotto tehtiin kahdellaeri profiililla. Pohjoisempi profiili on StuorabKolmmesjarvin - Kistapelljavrrikin kohdalla itä-länsisuunnassa.Toinen profiili on Silisvarrin ja Laavvuvaarankohdalla samoin itä-länsi-suunnassa. Kokoalueelta on olemassa geofysikaaliset matalalentokartat.Geofysikaalista tietoa saatiin lisää myös naytteenottolinjojensuuntaisten maastomittausprofiilien avulla.Alueen stratigrafia on aikaisemmin esitetty Geologiantutkimuskeskuksen erikoisraporttisarjassa (Special Paper4, 1988). S-yvakairaukset (~1-R~/LVP-88) selvensivätvulkaniittien sisäistä rakennetta seka ennenkaikkeakontaktien luonnetta.Stratigrafiassa alimpana on Isonkivennokan graniittia,paragneisseja ja meta-arkooseja. Gneissien ja graniitinvälisessä kontaktissa esiintyy yleisesti silmagneisseja.Etelämpänä, Opukasjarven-Sevettijärven alueella onkontakti osaksi intrusiivinen.Gneissien ja graniitin päälle on kerrostunut emaksisiavulkaniitteja. Vulkaniittien ja gneissien välinen kontaktilavistettiin kairauksella (R~/LVP-88), ja se onon tyypiltaan normaali kivilajikontakti. Kairauksessalavistetyssa gneississa on runsaasti emaksisia, leikkaaviajuonia, jotka tyypiltaan muistuttavat hyvin paljonitse emaksista vulkaniittia. Juonet saattavat ollavulkaniitin tulokanavia.Emaksiset vulkaniitit voidaan jakaa alempaan ja ylempäänvulkaniittiyksikköön. Alemmalle vulkaniitille onkuvaavia laava/juoni-systeemit, ylemmälle vulkaniitilleon tyypillistä tuffi-tuffiitti-mantelikivi-kivilajiassosiaatiot.Alempi vulkanismi päättyy happamaan vulkanismiinseka siihen liittyviin rautamuodostumiin(magnetiittipirote), chertteihin ja karsiin. Happamanja emälcsisen vulkaniitin välissä on granaatti-stauroliitti-kiille1iuskehorii;ontti.Näiden happamien horisonttienläpi kairattiin reiät RS-R~/LVP-88. Tyypillistätälle horisontille on lateraalivaihtelu; horisontinpohjoisosassa ovat tyypillisiä kivilajeja karret jachertit, etelaossa granaatti-stauroliittikiilleliuske.Ylempi vulkaniitti on huomattavasti paksumpi kuin alempivullcaniitti. Ylemmän vulkaniitin alakontakti on terävä,mutta ylakontaktissa emaksiset vulkaniitit vaihettuvatvähitellen kiisuliuskeiksi, karsimimineraaleja

sisaltaviksi gneisseiksi. Myös taman kontaktivyöhykkeenläpi kairattiin kahdessa kohtaa: Kistapeljavrrikilla(R~/LVP-88) ja Silisvarrilla (~5-R~/LVP-88).Ylemmälle vulkaniitille on tyypillistä eri alueillavulkanismin vaihtelu; pohjoisosissa (Kistapeljavrrik)ovat tyypillisiä mantelikivet ja emaksiset tuffiitit,eteläosassa (Silisvarri ja Laawuvaara) taas tyypillisiäkeskenään vaihtelevat happamat tuffiitit ja ohuet,emaksiset laava- ja tuffiittipatjat.Silisjoen alue on hyvin paljastunut, joten kivilajienvaihtelut ja rakenteet ovat hyvin nähtävissä. Kuitenkinsyvakairauksissa selvisi, että paljastuneisuus onhyvin selektiivista; emaksiset vulkaniitit ovat useinirtomaan peittämiä, kun taas kiillegneissit ovat paljastuneina.Silisjoen alueen kivilajiassosiaatioilla onhyvin paljon samoja piirteitä kuin Kanadassa Algomatyyppisellavulkanismilla ja sedimentaatiolla.Sevettijärvi (3933 05,06 ja 4911 08,09)Sevettijarven alueella kartoitettiin tutkimusprofiilejavulkaniittijaksojen poikki Ailejarven ja Kotalompolonvälillä. Samalla etsittiin vulkaniittien reunaosienkontakteja. Ns. Opukasjarven (Meriläinen, K., 1976.Geol. Surv. Finland, Bull. 281) vulkaniittien ja liuskeidenjatkeita seurattiin Sevettijarven kylan ja Mihkalijarvenalueella. Geofysikaalisten matalentokarttojenanomaloiden merkitystä tutkittiin Ahvenjarven jaAhvenselän alueella. Sevettijarven alueella tutkimuksetperustuivat paljastumahavaintoihin; alueella eisuoritettu kairauksia eikä kaivuuta.Profiilikartoitusten yhteydessä havaittiin vulkaniittienvoimakas koostumusvaihtelu; emaksiset ja happamatvulkaniitit vuorottelevat keskenään. Happamille vulkaniiteilleon tyypillista magnetiittipirote, joka aiheuttaageofysikaalisille kartoille anomalioita. Vulkaniittijaksonitäkontakti Kotalamrnen kohdalla on intrusiivinen;vulkaniitit rajoittuvat graniittiin. Alustavageokemiallisten REE-analyysien tulkinta osoittaisitaman graniitin kuuluvan Pirivaaran (Meriläinen 1976)tyyppiin, jonka ikä on 2604 Ma. Naiden graniittienREE-arvot ovat aivan erilaiset verrattuna Vainospaan(1790 Ma) REE-arvoihin.Vulkaniitteja voidaan seurata Silisjoen alueelta Sevettijarvenkylan kautta länteen aina Ravdujavradsille(4911 08) saakka. Hyvin paljon yhtäläisyyksiä on Silisjoen-Sevettijarvenja Naittujarven (pro gradu, Iljina1984) vulkaniittien valilla. Ahvenjarven ja Ahvenselan(3933 05,06) alueella tutkittiin geofysikaalistenmatalentokarttojen anomalioiden tai niiden puuttumisensyytä. Hyvin heikosti, lähes ilman anomalioiden vaihteluaolevat alueet olivat grnodioriittia tai tonaliittia.Voimakas anomalioiden vaihtelu johtui taas lähinnähappamista vulkaniiteista. Naiden erityypisten alu-

eiden kontaktivyöhykkeestä löydettiin vulkaniiteillepohjakonglomeraatti, jossa pallomateriaali on päaasiassagranodioriittista tai tonaliittista syvakivea ja iskosvulkaanista alkuperää olevaa materiaalia. Syvakivipallojaon jopa itse vulkaniitissa, ja konglomeraattimuistuttaa Börnevannin konglomeraattia Norjan puolella.Petsamon muodostuman pohjakonglomeraati'ssa onpolymiktinen pallomateriaali, ja iskos on grauvakkainenja karbonaattipitoinen (Skrukkebukta, Norja).Kuorboaivi (3932 07,lO)Geofysikaalisten korkealentokarttojen ja kenttahavaintojenperusteella Silisjoen ja Opukasjarven vulkaniititnäyttavat jatkuvan Kuorboaiville. Taman vuoksi kerattiinnaytteita myös Kuorboaivin amfiboliiteista/vulkaniiteistavertailumateriaaliksi.Naatamö (4914 01)Naatamön alueelta on jo tehty kenttatyöt 1:100 000-mittakaavaistageologiasta karttaa ja selitystä varten.Siksi alueelta kerättiin naytteita profiililta Puollimvarrinyli eri tyyppisista gneisseista ja amfiboliiteista.Alueella on runsaasti leikkaavia, tummia, emaksisiajuonia, jotka eivät ole deformoituneet. Nämä juonetovat tyypiltään samanlaisia kuin Norjassa Sörvarangerinalueella (Bugge, J.A.W.,1980. The Sydvaranger type ofquartz-banded iron ore, with a synopsis of Precambriangeology and ore deposists of Finmark. Geol. Surv. Finland,Bull. 307). Nama juonet saattavat liittyä nuorempaankinlohkoliikuntojen juonimuodostukseen (esim.Laanilan juoni, 988 Ma) tai vulkanismiin.Naatamön alueen gneisseja ja amfiboliitteja leikkaa Pirivaarangraniitti, jonka ika on 2604 Ma.Surnujarvi (4824 03)Surnujarvella kartoitettiin systemaattisesti paljastumatkoko 1:20 000:n karttalehtialueelta (Surnupaat 482403). Aikaisemmissa geologisissa kartoissa Petsamonvulkaniittien jatkeet on useimmiten piiretty juuri tamankarttalehtialueen kautta Suomen puolelle. Kartoituksenja naytteenoton lisäksi P.Virransa10 tekialueelta rakennetulkinnan.Alueella on doomimainen rakenne; alimpana on garnodioriitti-tonaliittija sen päällä vaihtelevat kiillegneissi,kvartsi-maasälpägneissi, amfiboliittiraidat jameta-arkoosikvartsiitit. Näiden gneissien välissä onrautamuodostuma (BIF) ja siihen oleellisesti liittyvä

amfiboliitti, jossa amfibolina on gruneriitti. Gneissienja rautamuodostuman paalla on amfiboliittia, jossaon myös tummia kiilleliuske-kiillegneissivalikerroksia.Taman ylemmäksi ei stratigrafiassa voitu edetä,koska alueen eteläosassa, Aaslukkirdemjavren (4822 12)ja Norjan rajan valilla, on vain graniittia/granodioriittiaja näitä leikkavia diabaaseja.Surnupiiiden alueella on myös ultraemaksinen intruusiotai vulkaniitti. Ultraemäksista kiveä tavattiin tosinvain kahdessa paljastumassa, mutta näiden välillä (n.1 km) kasvaa runsaasti katajaa, joka usein korreloikarbonaattipitoisuuden kanssa. Useat Taka-Lapin tämäntyyppisetultramafiset intruusiot (esim. Tsuomasvarri(3934 06)) ovat nuorempia kuin 1930 Ma. Nama ultramafiititovat saattaneet olla tulokanavia Petsamo-tyyppisillevulkaniiteille. Tsuomasvarrin ultraemäksisestäkerrosintruusiosta on tekeillä pro gradu.Inarijarvi (3843 01; 3841 08,09,10,11)Inarinjärven alueelta teki P.Virransalo rakennetulkinnangranuliitin vaihettumisvyöhykkeesta. Tulkintaa voidaankäyttää vertailumateriaalina muiden alueiden rakenteitaselvitettaessa ja verrattaessa granuliitinylityönnön vaikutusta muiden tutkimusalueiden kiviin.Tulokset auttavat myös EGT-projektin Polar-syvaluotausprofiilinantamaa informaatiota tulkittaessa.Inarinjärven alueen telctoniset rakenteet ovat verrattavissalähinnä Savukosken alueen arkeeisiin rakenteisiin.Levian Petajasaaren (3841 08) alueella rakennesuksessioon kuitenkin puutteellinen, ja muistuttaaparemminkin lapponisia (proterozoisia ?) rakenteita.2.1.3 Geofysikaaliset tutkimuksetUtsjoen alueen tutkimukset keskittyivät Silisjoenalueen rakenneselvitykseen. Mittaukset keskitettiinXistapeljoen alueella lentomittauksessa todetun sähkökenttaanomalianpoikki kulkevalle linjalle. Menetelminakäytettiin magnetometrausta (Taulukko 2) ja AMT-luotauksia(18 luotauspistetta). VLF-mittauksia vaikeuttilahetinasemien heikko toiminta. Tavoitteena oli johdeyksikönulottuvuuksien selvittäminen rakennegeologistatutkimusta varten.Vaativissa maasto-olosuhteissa noin kaksi viikkoa kestäneetmittaukset sujuivat hyvin.Useimmat keväällä kairatut reiät olivat tukkeutuneet,joten niiden luotaukset onnistuvat vain osittain.

2.2 Savukoski2.2.1 Tutkimustuloksista. ..eistaTutkimustulosten käsittely on alkuvaiheissaan painottunutTuntsa- ja Lapponia-superryhmien raja-alueelle,karttalehden 3733 lansiosaan (Kuva 3). Alueen hallitsevanapiirteenä on SW-NE-suuntainen, ylalapponisten sedimenttienja vulkaniittien muodostama synkliini, jokarajoittuu luoteessa ja kaakossa Tuntsa-superryhman muodostumiin.Alueen lounaisosassa tavataan alalapponisiavulkaniitteja seka ilmeisesti kerrosmyotaisina silleinaesiintyviä albiittidiabaaseja.Kuvassa 4 on esitetty tämänhetkinen näkemys Savukoskenalueen litostratigrafiasta.Tuntsa-superryhman suprakrustiset kivet ovat käyneetläpi monivaiheisen deformaation ja metamorfoosin, mikäon tuhonnut lähes täysin niiden primaarirakenteet. Tastasyystä on muodostumien stratigrafia edelleenkin ratkaisematonongelma. Granitoidit leikkaavat ja migmatisoivatsuprakrustisia muodostumia.Ainoat havainnot Tuntsa- ja Lapponia-superryhmien kontaktistaon saatu Ihanojan ja Vasatunturin kairauksissa.Ihanojalla ylalapponinen kvartsiitti näyttää kerrostuneensuoraan Tuntsa-superryhman vulkaniitin paalle,alalapponisten vulkaniittien puuttuessa talta alueelta.Kontaktissa on kapea, karsimainen gneissi, jokalienee muinainen regoliitti (vrt. Piirainen, 1985: Arkeeistenalueiden malmiprojektin loppuraportti. Raporttin:o 28, s. 171). Vasatunturissa Tuntsa-superryhmanliuskejaanteita sisaltavan granitoidin päällä on alalapponinvulkaniitteja, mutta kontaktiin tunkeutunutpegmatiittijuoni jättää kuitenkin kontaktin luonteenepäselväksi.Ala- ja Ylalapponin kontakti on tarkasteltavissa Vasatunturissa,Hanhiselässa ja Aravaarassa. Kahdessa ensiksimainitussa paikassa ylälapponisen kvartsiitin jaalalapponisen vulkaniitin välissä on Al-rikasta kiillegneissia(Al2O3 n. 20 %). Aravaarassa vastaavassa asemassaon epidoottikarsi. Nama kontalctissa esiintyvätkivet saattavat olla paleorapaumia, mutta asia vaatiilisätutkimuksia.Ylalapponin metasedimentit muodostavat transgressiivisensarjan, missä edetään kvartsiiteista dolomiittienja karsikivien kautta hienorakeiseen fylliitti-mustaliuskeassosiaatioon.Hienorakeisissa sedimenteissäesiintyy valikerroksina komatiittista tuffia ja tuffittia.Sedimenttien päälle on purkautunut Fe-rikkaitatholeiittisia laavoja ja pyroklastisia komatiitteja.

LAPPONIAKOMATIITES (V3)FEFECH THOLEIITE (V3)DIAQASE0 SEDIMENTARY RPCKSVOLCANIC ROCKS (V2)TUNTSAI_

Vulkaniiteista ja niiden ~eokemiastaSavukosken alueen vulkaniitit ovat metamorfoituneet amfiboliittifasieksenolosuhteissa, ja primaärirakenteetovat hävinneet monin paikoin. Etenkin V1- ja V2- vulkaniittienerottaminen kentällä toisistaan on osoittautunutvaikeaksi. Ainoa varmuudella tunnistettava rakennepiirreon V2:ssa paikoin säilynyt mantelirakenne. V3:ntholeiitit ovat massamaisia, subofiittisia, laavoiltavaikuttavia kivia, joissa saattaa esiintyä tyynylaavajamantelirakennetta. V3:n komatiitit ovat yleensä pyroklastisiakivia, joissa rakenteet ovat hyvin säilyneitä.Laavojen osuus vaikuttaa olevan melko vähäinen.Kivivuotsonselan-Hanhiojanvuoman spinifex-rakenteisetlaavat näyttävät kemiallisen koostumuksensa perusteellakuuluvan tahan ryhmään. Kemialliseen koostumukseen perustuvassaluokittelussa Savukosken alueen vulkaniititjakautuvat varsin selkeästi edellä esitetyn stratigrafianmukaisiin ryhmiin (Vl,V2,V3).Koska alueen kivet ovat monivaiheisen kehityksensä aikanaolleet useita kertoja alttiina kemiallisille muutoksille,on syytä ensin tarkastella mahdollisia muuttumisilmiöitä.Tässä yhteydessä on kiinnitetty huomiotavain alkaleissa tapahtuneisiin muutoksiin. Kuvassa 5on esitetty alkalimetasomatoosin vaikutus Savukoskenemaksisiin, intermediaarisiin ja happamiin vulkaniitteihin.Muutturnattomien kivien tulisi sijoittua kuvassaolevaan igneous spectrum-kenttään (Hughes C.J., Spilites,keratophyres and the igneous Spectrum. Geol. Mag.109; 513- 527). Diagrammin perusteella V1-vulkaniititovat lähes muuttumattomia alkalien suhteen, mutta V2-ja V3-vulkaniiteissa on tapahtunut voimakasta alkalienliikkumista. Erityisesti V3-ryhmän tholeiitit ovat rikastuneetnatriumista.Savukosken emaksisten, intermediääristen ja happamienvulkaniittien koostumuskentät eri diagramrneilla on esitettykuvissa 6-10. Komatiittisten kivien koostumuksiaon esitetty kuvissa 10 ja 11. Vulkaniittien lantanidijakaumatkäyvät ilmi kuvasta 12.V1-vulkaniitit ovat valtaosaltaan subalkalisia, Mg-rikkaitatholeiittisia basaltteja, jotka kuvan 9 diagrammillasijoittuvat oseaanisten basalttien kenttään.Niillä on lahes vaakasuora, kondriitteihin verrattunan. kymmenkertainen REE-jakauma (kuva 12e), mikä on tyypillinenarkeeisille tholeiiteille (Condie, X.C.,1981: Archean Greenstone Belts). Hapan vulkaniitti onkoostumukseltaan kalkki-alkalinen ryoliitti. Komatiittisetkivet jakaantuvat basalttisiin ja ultramafisiinkomatiitteihin. Niiden c ~o/A~~o~, Also3/~io2 ja kondriittinormalisoitu~a/sm käyttäytyvät kuvan 11 diagrammeillasekavasti ja tyypillisistä komatiiteista poikkeavasti.Myöskään niiden REE-jakauma ei ole yksiselitteinen(kuva 12f). Syynä tahan on todennäköisesti komatiittistenkivien voimakas muuttuminen.

Kuva 5. Alkalien muuttumista kuvaava diagrammi V1-,V2- ja V3-ryhmien emaksisille, intermediaarisilleja happamille vulkaniiteille.

V2-ryhmän emaksiset ja intermediaariset vulkaniitit sijoittuvatseka subalkalisten ja alkalisten että tholeiittistenja kalkki-alkalisten kenttien rajoille.Osaksi tähän saattaa olla syynä alkalimetasomatoosinvaikutus, mutta toisaalta vastaava ilmiö esiintyy myöskuvien 7 ja 10 "alkalittomissa" diagrammeissa. Koostumukseltaankivet ovat basaltteja, basalttisia andesiittejaja andesiitteja (Kuva 6). Ne sijoittuvat kuvan 9diagrammilla ei-oseaanisten basalttien kenttään. Kuvan12c lantanidijakauma osoittaa voimakasta rikastumistaLREE-aineista, mutta HREE-jakauma on melko tasainen.Kuvista 10 ja 11 ilmenee, että V2-ryhmän ultramafisetkivet ovat komatiittisia basaltteja (Mg0

-x

Kuva 8. Savukosken emaksisten, intermediaaristen jahappamien vulkaniittien AFM-diagrammi. Vulkaniittiryhmatsamat kuin kuvassa 6.TiOzKuva 9. Savukosken basalttien K2O-Ti02-P205-diagrammi.Kentät: OB= oseaaniset basaltit, NOB= eioseaanisetbasaltit. Vulkaniittiryhmat samatkuin kuvassa 6.Kuva 10. Savukosken vulkaniittien koostumuskentät Jenseninkationidiagrammilla.

Kuva 11. Savukosken komatiittien ~a0/~1~03 vs. MgO diagrammi (a) ja (L~/s~)N vs. -diagrammi (b).Symbolit: T= V1-komatiitit,S= V2-komatiitit, L= V3-komatiitit.IM.10. -0.1 1. , , , , , , , , , , , , , ,LUC. 11i1 SiEuGd7b Oy Cr YCLUKuva 12. Savukosken vulkaniittien lantanidijakaumat.a) V3-basaltit, b) V3-komatiitit, c) V2-basaltit,-basalttiset andesiitit, -andesiitit,d) V2-basalttiset komatiitit, e) Vl-basaltit,f) V1-komatiitit.

2.3.1 TutkimustuloksistaYleistäTuntsan alueen tutkimusmateriaali on valmistunut ohuthieidenja analyysitulosten osalta. Osa hietutkimuksistaon tehty. Aineiston käsittelyssä ei ole tapahtunutmerkittävää edistystä, sillä tutkimusten vastuuhenkilöon keskittynyt Savukosken alueen tutkimusaineistonkäsittelyyn.Vulkaniittien ~eokemjastaKuvien 13-17 diagrammit antavat yleiskuvan Tuntsan alueenkvartsi-maasälpägneissien, amfiboliittien ja ultramafiittienkemiallisista koostumuksista. Käytetyssäanalyysiaineistossa on mukana melko muuttuneitakin kiviä,mikä ilmeisesti vaikuttaa analyysipisteiden hajontaandiagrammeilla etenkin ultramafiittien kohdalla.Happamiksi vulkaniiteiksi tulkitut kvartsi-maasalpagneissitovat koostumukseltaan kalkki-alkalisia dasiittejaja ryoliitteja. Happamien vulkaniitpien vähäinenmäärä diagrammeilla johtuu osaksi siitä, että mukaan onotettu analyysit vain niistä happamista kivistä, joidenalkuperää voidaan varmuudella pitää vulkaanisena.Arnfiboliitit ovat pääasiassa joko Mg- tai Fe-rikkaitatholeiittisia basaltteja. Viimeksi mainituille on tyypillistäkorkea TiO2-pitoisuus (suurempi tai likimain2 %, ks. kuva 16). Naiden Fe-Ti-rikkaiden tholeiittienesiintyminen näyttää rajoittuvan pienelle alueelle Kuttusvaarojenpohjoispäahan. Diagrammeilla osa amfiboliiteistasijoittuu myös kalkki-alkalisten basalttienja andesiittien kenttiin.Ultramafiitit jakautuvat ultramafisiin ja basalttisiinkomatiitteihin. Kuvan 17 diagrammin perusteella suurinosa komatiiteista on "Al-undepletedN-tyyppiä. NaidenLa/~rn-suhde vaihtelee voimakkaasti, mutta on suurimmallaosalla pienempi tai likimain sama kuin kondriiteilla.Osa komatiiteista kuuluu "Al-depletedN-tyyppiin janiiden La/~rn-suhde on yleensä pienempi kuin kondriiteilla.Tämän tyyppisiä komatiitteja on tavattu lähinnäKuttusvaarojen pohjoispäästä samalta alueelta kuin Fe-Ti-rikkaita tholeiittejakin.

Kuva 13. Tuntsan alueen vulkaniittien alkali vs. Si02-diagrammi. Kivilajikentat: 1= pikrobasaltti,2= basaltti, 3= basalttinen andesiitti, 4= andesiitti,5= dasiitti, 6= ryoliitti, 7= alkalibasaltti,8= basaniitti, 9= trakybasaltti,10= tralcyandesiitti, 11= trakyytti (Zanettin,B.,1984: Proposed new chemical classificationof volcanic rocks. Episodes 7, 19-20). N= 206.ALKMgOKuva 14. Tuntsan alueen vulkaniittien AFM-diagranuni.N= 206.

Kuva 15. Tmtsan alueen vulkaniittien Jensenin kationidiagrammi.N= 206.Kuva 16. Tuntsan alueen vullcaniittien Si02-TiO2-diagramrni.N= 206.

Kuva 17. Tuntsan alueen komatiittien~ 1 ~ 0 ~ -diagrarnmi. / ~ i 0 ~ N= 74.(L~/s~)N2.4 Salla2.4.1 YleistäLapin vulkaniittiprojektin tutkimukset Sallan alueellajatkuivat kesällä 1988, maastotutkimusten painopisteenkohdistuessa vulkaniittialueen keskiosaan, Aatsinginhautaan(Kuva 18), jossa jakson poikki kartoitettiinuseita tutkimus- ja naytteenottoprofiileja. Kivilajiyksiköittenkontaktisuhteiden selvittämiseksi ja tarpeellisenanalyysimateriaalin saamiseksi alueella kaivettiinuseita tutkimusojia ja kairattiin neljä syvakairausreikaa.Tutkimusalueen eteläosassa, Kallunkijarvenitäpuolella ja Pahtoaavan-Niitselycjoen alueella kartoitettiintutkimusprofiileja ja otettiin vertailunaytteitäAatsinginhaudan alueella tavattujen kivilajiyksiköittenseuraamiseksi. GTK:n geofysiikan osasto suorittimatalalentokartoituksen Sallan karttalehden (4621)alueelta, ja Oulun yliopiston geofysiikan laitoksenkanssa solmitun tutkimussopimuksen puitteissa alueellasuoritettiin geofysikaalisia maastomittauksia.Sallan alueen tutkimusten suunnittelusta ovat vastanneetT.Manninen ja J.Rasänen, maastotutkimuksista onvastannut T.Manninen. Profiilikartoitukset ja näytteenotonovat suorittaneet T.Alatalo, O.Leinonen, P.TansjaJ.Veki, syvakairauksia seka tutkimusojien kaivua japuhdistusta ovat valvoneet S.Aaltonen ja J.Alakunnas.Geofysikaalisten mittausten suunnittelusta ja tulkinnastaon vastannut E.Lanne.

Kuva 18. Sallan alueen tutkimuskohteet.

2.4.2 Geologiset tutkimuksetTutkimuskohteetPyhäjärvi (4621 08)Pyhajarven itäpuolella kartoitettiin itä-läntinen tutkimusprofiiliSallan vulkaniittikompleksiin kuuluvienhappamien vulkaniittien ja jatulimuodostumiin kuuluvienkvartsiittien kontaktivyöhykkeen poikki.Profiilin itäosassa on kivilajina tumman punaruskea,tiivis hapan vulkaniitti, jossa rapautumispinnoillaerottuu omamuotoisia albiittikiteita. Koostumuksen perusteellakysymyksessä on vulkaniittikompleksin yläosaankuuluva, dasiittinen kidetuffi. Vulkaniitin lansipuolellaon paljastuneena voimakkaasti tektonisoitunutta,karbonaattipitoista kvartsiittia, jossa on valikerroksenatummanvihreaa, keskirakeista ja porfyriittistalaavaa. Kivi vastaa sekä asultaan, koostumukseltaanettä litostratigrafiselta asemaltaan Kuusamonalueen jatulimuodostumiin kuuluvaa VK II1 -vulkaniittiyksikköä(Silvennoinen, 1972: On the stratigraphic andstructural geology of the Rukatunturi area, northeasternFinland. Geol. Surv. Finland, Bull. 257) Happamanvulkaniitin ja kvartsiitin välinen kontakti ei ole paljastunut,ja kvartsiitin voimakkaasta ruhjoutumisestapäätellen kontakti on tektoninen.Siikaselkä (4621 12)Siikaselassa paljastettiin andesiittisen laavayksikönja sen paalle purkautuneen, dasiittisen laavapatjankontakti. Vihertavanharmaa, hienorakeinen laava koostuumikrokiteisesta kvartsi-plagioklaasimassasta, jossa onrunsaasti skelettimaisia, suuntautuneita albiittihajarakeitaseka neulasmaisia, osin biotiittiutuneita amfibolikiteitä.Homogeenisen, useita kymmeniä metrejäpaksun laavapatjan yläosassa on kymmenkunta metriä paksu,mantelipitoinen kerros, jossa mantelien koko kasvaakohti kerrosjärjestyksessä ylempänä olevan laavankontaktia. Tällaista yksittäisten laavapatjojen yläosaanmuodostunutta kerrosta, jossa kvartsitaytteistenmantelien halkaisija saattaa olla yli 10 cm, on voitukäyttää monin paikoin hyväksi tutkimusalueen laavayksiköittenkerrosjarjestysta mäaritettaessa.Mäntyvaara (4621 12)Mantyvaarassa jatkettiin kesällä -87 aloitettuja tutkimuksiakaivamalla kolme tutkimusojaa (006-OO~/LVP-88)Sallan vulkaniittikompleksiin kuuluvan, ryoliittisenkidetu£fin ja sen paalle purkautuneiden komatiittistenbasalttien kontaktivyöhykkeeseen. Hapan vulkaniittikuuluu useita kymmeniä kilometrejä pitkään, dasiittistenlaavojen ja ryoliittisten tuffien muodostamaan kivilajiyksikköön,jota voidaan seurata Saijan kylän

pohjoispuolelta, Renttimaselasta aina Aatsinginhaudaneteläosaan. Kyseinen kivilajiyksikkö sijaitsee alueenlitostratigrafiassa andesiittisten laavojen ylapuolella,ja edustanee Mantyvaaran alueella Sallan vulkaniittikompleksinylintä kivilajiyksikköa.Ryoliittinen tuffi on massamaista, homogeenista kiveä,jonka rapautumispinnoilla erottuu usein pieniä lapillejaseka vaaleita, omamuotoisia albiittikiteita. Kivilajiyksikönpaksuus on useita kymmeniä metreja, eikasiina ole havaittavissa kerroksellisuutta. Ryoliitinpaalle purkautunut komatiittinen basaltti muodostuuvuorottelevista tuffi- ja laavakerroksista, joissa pyroklastisenmateriaalin kerroksellisuus seka laavojentyynyrakenteet ovat paikoin säilyneet erittäin selvinä.Mantyvaarassa pyroklastiset kerrokset koostuvat paaasiassahienorakeisista tuffeista, mutta muutamia kilometrejäetelämpänä, Aatsinginvaaran lansirinteessa, kivilajiyksikköönkuuluu myös agglomeraatteja. Laavavalikerroksissaerottuvien tyynyjen koko vaihtelee n. 0.5 -1.5 m, varioleja esiintyy yleisesti, ja yksittäistentyynyjen valitiloissa on usein hyaloklastista materiaalia.Happaman kidetuffin ja komatiittisen basaltin kontaktiinon tunkeutunut ultraemaksinen juoni, joka vastaaseka asultaan että koostumukseltan eri puolilta tutkimusaluettatavattuja, sillimäisia komatiittijuonia.Aatsinginhauta (4621 11)Aatsinginhaudan keskiosassa kartoitettiin lähes kynunenenkilometrin pituinen tutkimus- ja naytteenottoprofiili,joka ulottui rajavyöhykkeelta Aatsinginhaudanlansipuolelle, Kuusivaaraan. Alueelle kaivettiin myösneljä tutkimusojaa (002-OO~/LVP-88) seka kairattiinkaksi syvakairausreikaä (~7-R~/LVP-88).Tutkimusprofiilin itäosassa, Isolehdon-Karhavaaran alueellaseka Koutoivan itarinteessa on kivilajina Sallanvulkaniittikompleksiin kuuluvaa, runsasmantelista andesiittilaavaa.Kulvakkovaaran laella on paljastuneenailmeisesti muutamia satoja metreja paksu, happamienlaavojen ja niihin liittyvän vulkaanisen breksian muodostamakivilajiyksikkö, jota voidaan seurata useitakilometrejä seka koilliseen että lounaaseen.Koutoivan lansirinteeseen kaivettujen tutkimusojien jasyvakairausten perusteella Mantyvaarassa tavattu dasiittistenlaavojen, ryoliittisten tuffien seka komatiittistenbasalttien muodostama kivilajiseurue jatkuuetelään, Aatsinginhaudan keskiosaan. Varioli- ja tyynyrakenteinenkomatiittinen basaltti on purkautunutsuoraan happamien vulkaniittien paalle; kontakti onvarsin terävä, eika siina ole havaittavissa merkkejäpaleorapautumasta tai siirroskontaktille tyypillisestätektonisoitumisesta. Aatsinginhaudan lansirinteessa,

tutkimusojassa OO~/LVP-88 seka kaksi kilometria etelampana,~uimoivanrinteessa, on muutamia metrejä paksu komatiittijuonitunkeutunut likimain kerrosmyötäisestihappamiin vulkaniitteihin.Aatsinginhaudan länsipuolella, Pahakurussa, on paljastuneenahyvin heterogeeninen ja voimakkaasti poimuttunutkivilajiassosiaatio, johon kuuluu kerroksellisiatuffiitteja seka dasiittisia ja andesiittisia mantelikivia.Kurussa kivia leikkaa noin 100 m paksu, selvästidifferentioitunut Sallan diabaasijuoni.Aatsinginhaudan pohja on täysin paljastumatonta, muttaLapin Malmin suorittamissa syvakairauksissa on laaksonpohjoisosassa tavattu jaspiliitteja ja grafiittipitoisialiuskeita. Geofysikaalisilla niaastomittauksilla onsähköisiä johdevyöhykkeitä todettu myös Aatsinginhaudankeski- ja eteläosissa, joten todennäköisesti ko. liuskejaksoulottuu läpi koko laakson. Alueen litostratigrafiassanämä liuskeet sijaitsevat ilmeisesti komatiittistenbasalttien yläpuolella. Sen sijaan niiden suhdeAatsinginhaudan etelaosassa, Könkäänmaalla ja Latvajärvelläesiintyviin epapuhtaisiin, karbonaattipitoisiinmetasedimentteihin ja dolomiitteihin on epäselvä.Suuria, paikalliselta vaikuttavia dolomiittilohkareitatavataan Koutoivan länsirinteen alaosassakin, jotenmahdollisesti kysymys on samanaikaisesta sedimentaatiosta.Haltiajarvi (4621 10)Haltiajärven lounaispuolella kartoitettiin yli 800 m:npituinen tutkimusprofiili andesiittisista ja dasiittisistalaavoista koostuvan kivilajiyksikön poikki. Alueon erittäin hyvin paljastunutta, ja laavapatjojen ylaosaanmuodostuneiden, suuria kvartsimanteleita sisältävienkerrosten avulla profiililta voitiin erottaa yli20 päällekkäistä, melko jyrkästi länteen kaatuvaa laavapatjaa.Todennäköisesti sama laavaseurue on kartoitettumyös kahdeksan kilometria pohjoisempana, Koutoi-Van etelarinteessa, jossa 20 mitatun laavapatjan paksuusvaihteli 5.5 - 56 metriin, keskimääräisen paksuudenollessa noin 22 m.Esikkovaara (4623 01)Onkamojärven lounaispuolella, Esikkovaarassa, otettiinnäytesarja andesiittisista laavoista ja niihin tunkeutuneestakomatiittijuonesta. Alueen laavat ovat massamaisia,diabaasimaisia kivia, joissa esiintyy paikoinsäännöllistä pylväsrakoilua. Muutamissa laavojen kontakteissaon säilynyt köysilaavarakennetta muistuttaviapiirteitä, ja laavapatjojen alaosassa tavataan useinmuutamia sentteja pitkiä, putkimaisia kvartsimanteleita.Näiden perusteella alueen laavakerrosten kaade onloivasti itään.

Kalliovaara (4612 12)Kallunkijarven itäpuolella, Kylkiselässä ja Kalliovaarassa,otettiin näytesarjat andesiitisista laavoista,jotka rakenteen, asun ja koostumuksen perusteella vastaavatseka pohjoisempana, Haltiavaarassa ja Haltiajärvenkaakkoispuolella että kaakossa, Pahtoaavan-Niitselysjoenalueella tavattuja laavaseurueita.Alueelle tyypillisten laavapatjojen alaosassa on yleensänoin 2-3 m paksu, hyvin runsaasti 1-5 mm suuruisiaplagioklaasimanteleita sisältävä kerros, jossa esiintyyusein myös sarmikkaita, mantelirikkaita laavamurskaleita.Laavapatjan keskiosa on keskirakeista, diabaasimaistakiveä, jossa manteleita esiintyy vain harvakseen.Patjan yläosassa on muutamia metreja paksu kerros,jossa albiittikehan yrnparöimien kvartsimantelienmäärä ja koko kasvaa kohti laavan ylakontaktia. Suurimmatmantelit (a > 5 cm) ovat säilyttäneet Kalliovaaranalueella alkuperäisen muotonsa, jossa mantelin tasainenalaosa on laavapatjan kerroksellisuuden suuntainen.Alueelta mitattujen kuuden, melko jyrkästi itään kaatuvanlaavapatjan paksuus vaihtelee 18 - 26 metriin,keskimääräisen paksuuden ollessa noin 23.5 metriä.Pahtoaapa-Niitselysjoki (4614 02,03,04,05)Sallan vulkaniittialueen etelaosasta, karttalehden 4614alueelta ei ollut saatavissa aikaisempia paljastumataikivilajitietoja, joten tutkimuskohteet valittiintopografikartoilta seka metsäautoteitten varsilta löytyneidenkalliopaljastumien perusteella. Jyrhamajarvi-Niitselysjärvi-Kokonpesajarvi-linjaneteläpuoli onkuitenkin taysin tietönta suoaluetta, josta ei saatuminkäänlaista kivilajitietoa.Pahtoaavan lounaisosassa kartoitettiin kaksi tutkimusprofiiliaandesiittisten mantelikivien ja niihin tunkeutuneiden,komatiittisten juonten muodostamaan kivilajiseurueeseen.Alueen andesiittilaavat ovat keskirakeisia,massamaisia, paikoin lähes diabaasimaisia, javastaavat kemialliselta koostumukseltaan Aatsinginhaudanalueen andesiitteja. Komatiittijuonet kuuluvat Sorsajarvenja Hangasjarven väliseen, alueen metavulkaniittienluode-kaakko-suuntausta noudattelevaan juoniparveen.Yksittäisten juonien mittasuhteista ei olevarmaa tietoa, mutta Pahtoaavan tutkimusprofiililla tavatunjuonen paksuus on nykyisessä eroosiotasossa muutamiasatoja metreja. Juonessa esiintyy poikkeuksellisestimelko selvää differentioitumista, mikä ilmeneeraekoon ja koostumuksen vaihteluna. Yleensä juonet ovatkuitenkin taysin homogeenisia ja massamaisia, vastatenseka asultaan että koostumukseltaan Mantyvaarassa,Aatsinginhaudassa ja Esikkovaarassa tavattuja komatiittijuonia.

Palo-Sammakkovaaran etelarinteessa ja Pahtovaaran itäosassaesiintyy harmaata, hienorakeista hapanta laavaa,jossa suurimpien, kvartsi- ja amfibolitaytteistenmantelien halkaisija on 10-15 cm. Samaa kiveä on tavattunoin 10 km luoteeseen, Kallunkivaaran ja Kalliovaaranitäosassa, joten kysymyksessä on todennäköisestiandesiittisissa laavoissa oleva dasiittinen välikerros.Vulkaniittialueen litostratigrafiasta ja geokemiastaKenttähavaintojen seka aerogeofysikaalisten karttojenalustavan tulkinnan perusteella Sallan tutkimusaluemuodostaa yhtenäisen vulkaniittikompleksin, johon kuuluviavulkaniittiyksiköita voidaan seurata etelästä,Kuusamon liuskealueelta lähes sadan kilometrin matkanSaijan kylan pohjoispuolelle, lähelle Sallan ja Savukoskenkuntien rajaa.Vulkaniittikompleksin kuuluu tutkimusalueella basalttisia,andesiittisia ja dasiittisia mantelilaavoja sekäryoliittisia tuffeja ja tuffiitteja (Kuvat 19-20).Vulkaniitteihin on tunkeutunut eri puolilla aluettakerrosmyötäisiä komatiittijuonia sekä eri-ikäisiä diabaasej a .Koostumukseltaan basalttisia kiviä on tavattu vain Tenniöjoeneteläpuolelta, tutkimusalueen pohjoisosasta, jabasalttiyksikön litostratigrafinen asema vulkaniittikompleksissaonkin epäselvä. Pääosa tutkimusalueestakoostuu andesiittista mantelilaavoista, joita esiintyykaikkialla vulkaniittikompleksin alueella. Laavakontaktienperusteella maäritetty laavapatjojen paksuus ontutkimusalueen eteläosassa noin 20 metriä, kerroskaateidenollessa loivasta, avoimesta poimutuksesta johtuenlänteen tai itään. Analyysitulosten alustavan tarkastelunperusteella andesiittien koostumus vastaa 1ahinnäSavukosken alueen alalapponisia V2-ryhmän vulkaniitteja(ks. kuva 4).Andesiittisten mantelikivien päällä on happamien vulkaniittienmuodostama kivilajiyksikkö, jonka paksuus Aatsinginhaudanitäpuolella on ilmeisesti useita satojametrejä. Dasiittisten laavojen ja niiden päälle kerrostuneiden,ryoliittisten tuffien ja tuffiittien muodostamaayksikköä voidaan seurata Saijan kylan pohjoispuoleltaAatsinginhaudan eteläosaan, ja mahdollisesti samavulkaniittihorisontti ulottuu kaakkoon, Sammakkovaaran-Pahtovaaranalueelle saakka. Happamiin vulkaniitteihinliittyy paikoin ohuina valikerroksina magnetiittiraitaisiarautamuodostumia, jotka erottuvat geofysikaalisillakartoilla magneettisina anomalioina. Aatsinginhaudanetelä- ja lounaispuolella happaman vulkaniittiyksikönyläosaan kuuluu voimakkaasti poimuttunut kivilajiseurue,jossa hienorakeiset tuffit ja selvästikerrokselliset, karbonaattipitoiset tuffiitit vuorottelevatmantelipitoisten laavojen kanssa.

Mäntyvaarassa ja Aatsinginhaudassa on ryoliittisen kidetuffinpäälle purkautunut tyynylaavoista seka kerroksellisistatuffeista ja agglomeraateista koostuva vulkaniittiyksikkö.Alhaisen titaanipitoisuuden (n. 0.5 %Ti02) ja anomaalisen kromipitoisuuden (n. 430 ppm Cr)perusteella kiveä on pidetty ylälapponisiin komatiitteihinkuuluvana komatiittisena basalttina, jossa korkeapiidioksidin määrä ( 55 % SiO2) ja verraten alhainenMgO-pitoisuus (8.6 %) on siaalisen kontaminaationaiheuttamaa. Vastaavia, korkean kromipitoisuuden omaaviaandesiitteja on tavattu kuitenkin Keski-Lapinalueella myös lapponikvartsiitin alapuolisesta vulkaniittiyksikösta(Rasanen et. al., painossa: Komatiites,low-Ti basalts and andesites in the Möykkelmä area,Central Finnish Lapland. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti),joten ko. tyynylaavat saattavat kuuluamyös Sallan vulkaniittikompleksiin. Tätä mahdollisuuttatukevat myös syväkairauksissa saadut kontalctihavainnot.Vulkaniittikompleksin suhde ympäristöönSallan vulkaniittien suhde kerrostumisalustana oleviinmuodostumiin on jossain määrin epäselvä, koska kompleksirajoittuu pohjoisessa karkearakeisiin mikrokliiniqraniitteihin,eikä varsinaista pohjagneissiä ole tutkimusalueellatavattu. Neuvostoliittolaisten tutkijoittenmukaan vulkaniittialue on puristunut itäpuolellaolevaa, arkeeista pohjagneissialuetta vasten, jolloinkontaktivyöhykkeessä on tapahtunut isokliinista poimuttumistaja ylityöntymistä. Samaan ilmiöön viittaaviapiirteitä on havaittavissa tutkimusalueen pohjoisosassaTenniöjoen alueella, jossa Sallan vulkaniitteja nuoremrempienjatulisedirnenttien ja -vulkaniittien kerroksetkaatuvat loivasti etelään, näennäisesti vulkaniittikompleksinalle.Kuusamon liuskealueen jatulisedimentit ja -vulkaniititulottuvat geofysikaalisten karttojen perusteella yhtenäisenämuodostumana Sallan vulkaniittialueen lansipuolelle.Aeromagneettisilla kartoilla havaittavat kivilajianomalioidenpoimurakenteet osoittavat, että jatulimuodostumatovat puristuneet ja poimuttuneet vulkaniittikompleksiavasten. Kontaktivyöhykkeen kivilajienvoimakas tektonisoituminen seka geofysikaalisilla kartoillakontakteihin liittyvät, selvästi kivilajianomalioitakatkovat siirrokset viittaavat siihen, että vulkaniittikompleksinja jatulimuodostumien välinen kontaktion tektoninen, ja siinä on tapahtunut ylityöntymistäitään. Kuusamon alueella ko. jatulimuodostumatovat Sallan vulkaniittikompleksin vulkaniitteja vastaavaa,alinta vulkaniittiyksikköa (VK 1) nuorempia.

SALLAN DIABAASIGRANIITTIKVARTSIITTIMETAVULKANIITTI (VK 111)DOLOMIITTIKOMATIITTIKOMATIITTINEN BASALTTIHAPAN VULKANIITTIINTERMED. VULKANIITTITYYNYLAAVAATUFFIITTIA /TUFFIAGRAFIITTILIUSKETTARUHJE, SIIRROSKuva 19 . Aatsinginhaudan alueen yksinkertaistettu geologinenkartta.

Kuva 20. Sallan vulkaniittien alkali vs. SiO2 -diagrammi.Symbolit: v= basaltti, x= andesiitti, +=dasiitti, ryoliitti, o= komatiit. basaltti, k=komatiittijuoni. Koostumuskentät kuten kuvassa6.2.4.3 Geofysikaaliset tutkimuksetYleistäGeofysikaalisten tutkimusten tavoitteena on ollut aikaisempienvuosien tapaan geologisten yksiköiden rajaaminen,näytteenoton suunnittelu ja ohjaus sekä geofysikaalisenvertailuaineiston kerääminen. Tunnustelumittauksissaon käytetty magnetometrausta sekä VLF- jaVLF-R-menetelmiä. Kenttätöiden suunnittelua rajoittiajanmukaisten lentomittausten puuttuminen tutkimusalueenpaaosasta. Samoin VLF- ja VLF-R-menetelmien kayttöarajoitti VLF-asemien epäsäännöllinen toiminta. Koskaalue koostuu pääosin eristävistä kivilajeista, korvaavaamenetelmää ei ollut käytettävissä. Kesän loppupuolellasaatiin käyttöön protonimagnetometri, joka paransioleellisesti kallioperätutkimuksessa tarvittavienmagneettisten havaintojen laatua.Muiden tutkimusalueiden töistä mainittakoon painovoimamittaukset,jotka on tehty Kittilässä Kumputunturin-Jeesiöjärven ja Savukoskella Kummitsoivan alueilla.

Keväällä, maalis-huhtikuun aikana magnetometrattiintunnusteluprofiileja suunnitelluilla tutkimusalueilla.Maastotyöt suoritti kallioperäosaston henkilökunta. Kesä-elokuunaikana mittauksia suoritti kaksi geofysiikanopiskelijaa. Mittauskohteet on esitetty taulukossa 2ja kuvassa 21.Alueellisesti mittaukset sijoittuivat pääosin Aatsinginhautaanliittyvän geofysikaalisen rakenteen selvittämiseen.Aatsinginhautaan liittyy kohtalainen johde,joka ei selittyne yksinomaan paksujen irtomaiden tairuhjeen perusteella. Haltiajärven ja Latvajarven alueidenmittausten tavoitteena oli kerrosasentojen ja kontaktienmaäritys.Edellämainittujen lisäksi mitattiin 12 ristikkaistaAMT-luotauspistettä käsittävä mittauslinja Aatsinginhaudanpoikki Koutoivan läheisyydessä. Linjan tavoitteenaoli selvittää Aatsinginhaudassa tavatun johteenjatkeita vertikaali- ja lateraalisuunnassa. Alueelle onsuunnitteilla painovoimamittauslinja vuoden 1989 keväällä.Kaikista avoimista kairanrei'istä mitattiin suskeptiivisuus,ominaisvastus, totaalinen gammasäteily sekä uutenasuureena tiheytta kuvaava gammasäteilyn absorptio.Kivinäytteiden petrofysikaalisia mittauksia on tehtyaikaisempien vuosien tapaan. Koska tulosten tallennustapahtuu tilapäishenkilökunnan avulla, se ei ole edennytsuunnitelmien mukaan.AlueSallan aluekl . Lin j at Magn . VLF-R VLFIm pist. kni pist. km pist.1. Aatsinginhauta2. Pyhäjärvi3. Naruska4 . Latva j arvi-HaltiajarviYtsioen alue5. SilisjokiYhteensä (kaikki) 48.9(2460) 11.6 (630) 12.7 (690)Taulukko 2. Tunnustelumittaukset Utsjoen ja Sallan alueilla.

Tuloskäsittely ia tulkintaMaanpintamittauksista on laadittu profiilipiirrostentyöversiot manuaalisesti. Niiden hyväksikäyttö on perustunutetupäässä kvalitatiiviseen tulkintaan. Kairanreikienluotaustulokset on talletettu piirturitulostenohella mikrotietokoneelle sopivaan digitaalimuotoon.Kuva 21. Geofysikaalisten mittausalueiden sijainti. Numerotviittaavat taulukkoon 2.

TutkimustuloksistaKomatiittitutkimusten varsinainen maastotyövaihe päättyikesällä -87, mutta myöhemmin osoittautui tarpeelliseksitehdä täydennys- ja lisätutkimuksia muutamillakohdealueilla, varsinkin, koska Sallan vulkaniittialueentutkimukset ovat vielä kesken, ja komatiittistenvulkaniittien osuus on merkittävä ko. alueella. Sallankohteiden lisäksi tutkimuksia tehtiin myös Jauratsin jaSattasvaaran alueilla. Lisätutkimukset suunnitteli jaohjasi J.Räsanen, maastotöissa oli kenttäapulaisena S.Grönholm.Vuosien 1985-87 tutkimukset on tehty profiili- ja detaljitutkimuksina,ja niiden yhteydessa on kaivettu yhteensän. 1500 m tutkimusojia. Koska tutkimukset ovatliittyneet kiinteästi LVP:n osa-aluetutkimuksiin, ontutkimusmateriaalia tullut runsaasti lisää mm. syvakairaustenyhteydessa. Tutkimusaineisto onkin kasvanutmelkoiseksi; vaikka Sallan vulkaniittialueen analyysituloksetviela osittain puuttuvat, on LVP:n "analyysipankissa"n. 1000 komatiiteista tehtyä XRF-analyysiä.Tämä osoittaa, että komatiittiset vulkaniitit ovat huomattavastiyleisempiä kuin mitä tutkimusten alku- jasuunnitteluvaihessa osattiin odottaa.Tutkimus alueiden litostratigrafiassa komatiittejaesiintyy kahdella tasolla, ts. niiden välissä tavataanresiduaalisedimenttejä eli lapponinen kvartsiittimuodostuma.Myös kemiallisen tarkastelun perusteella komatiititnäyttävät selkeästi jalcaantuvan kahteen päätyyppiin,ns. Möykkelmä- eli M-tyyppisiin ja SattasvaaraeliS-tyyppisiin komatiitteihin (Räsänen et al.: Komatiites,low-Ti basalts and andesites in the Möyklcelmäarea, Finnish Central Lapland. Geologian tutkimuskeskus,Tutkimusraportti, painossa). Molempia komatiittityyppejatavataan myös Itä-Lapin alueella, joskinS-tyyppiset ovat siellä huomattavasti M-tyyppiä yleisempiä.Länsi-Lapissa, Kolarin alueella, on sen sijaantavattu vain M-tyyppisiä komatiitteja (Väänänen,J.: Lapin vulkaniittiprojekti: Kolarin alueen tutkimukset.Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti, pain.)Sratigrafiassa ylemmät, S-tyypin komatiitit, ovat pääosinMg-rikkaita (Mg0>20%), ultramafisia komatiitteja.Kivilajiassosiaatio seka niiden hyvin säilyneet primaarirakenteet,tyynylaavat ja valikerroksina esiintyvätsedimenttikivet osoittavat näiden komatiittien purkautuneenvesiymparistössä. Komatiittien REE- jakaumaosoittaa niiden selvästi lcöyhtyneen sekä keveistä ettäraskaista lantanideista, ia alumiinin suhteen ne ovat

S-tyyppiin kuuluvien komatiittien yhteydessa on Sattasvaaranjakson pohjois-luoteeseen suuntautuvalla jatkeellaMg-rikkaita, ultramafisia ja rakenteeltaankinkomatiitteja muistuttavia vulkaniitteja. Myös ne ovatAl-depleted-tyyppisiä, mutta huomattavan titaanipitoisia(TiO2 n. 1.5%), ja niiden REE-jakauma osoittaa lantanidienvoimakasta fraktioitumista. Vastaavan tyyppisiä,pikriiteiksi luokiteltavia vulkaniitteja tavataanko. vulkaniittijaksossa nun. Karasjoen alueella (Krillet al., 1985).Tämänhetkisten tutkimusten perusteella näyttää siltä,että S-tyypin komatiitteja esiintyy nauhamaisina japaikoin laaja-alaisempinakin esiintyminä jaksossa, jokaulottuuu pohjoisesta, Norjan rajalta Sodanblän Sattasvaarankautta Peurasuvantoon ja sieltä ainakin Lokanaltaan itäpuolelle. Myös Savukosken Kuttusvaarojen komatiititnäyttäisivät kuuluvan samaan jaksoon, jokasiten jatkuisi Martin-Jauratsin jaksona itärajan tuntumaanSallassa.Stratigrafisesti alemmat, M-tyyppiset komatiitit ovatedellisiä Mg-köyhempiä (Mg0

pimuksen mukaan geologi Pasi Eilu tutki Roos Oy:n palveluksessaEksymaselan ja Myllyvaaran adinolikivienmuuttumista, käyttäen hyväksi projektin kartoitushavaintojaja geokemiallista seka petrografista aineistoa.Geologi Eilu työskenteli kesaapulaisena LVP:nadinolitutkimusten Myllyvaaran ja Eksymäselän kohteissavuonna 1987. Tutkimukset tulostettiin raportin muodossa.Seuraavassa on esitetty lyhyt yhteenveto havaituistamuuttumisilmiöista:Seka Eksymaselan että Myllyvaaran alueilla on todettavissauseamman muuttumisen vaiheita, joista alkuvaihettaedustaa spiliitti-tyyppinen muuttuminen. Molemmillatutkimusalueilla tähän muuttumiseen kuului maasalpienalbiittiutuminen ja Fe-Mg-silikaattien syrjaytyminenalhaisen metamorfoosiasteen kiilteilla. Karbonaattiutuminenoli molemmissa kohteissa muuttumisentoinen vaihe, ja Myllyvaarassa se oli myös muuttumisenviimeinen merkittävä vaihe. Karbonaattiutuminen keskittyisen paavaiheessa voimakkaimmin muuttuneisiinvyöhykkeisiin, jotka tarjosivat parhaat reitit myösC02-pitoisille fluideille. Eksymaselassa muuttumisenviimeinen vaihe oli serisiittiytyminen.Eksymaselassa esiintyy myös turmaliiniutumista, ja sitätapahtui mahdollisesti useassa vaiheessa; seka muuttumisenpaävaiheessa että myöhemmin, karbonaattiutumisenjälkeen. Turmaliiniutumisajankohdista ei ole täyttävarmuutta.Muuttumisvaiheisiin liittyvistä kemiallisten paakomponenttienmuutoksista muuttumisen ensimmäisessä vaiheessaon nakyvinta Eksymaselassa Na:n ja MyllyvaarassaNa-, Fe- ja Mg-pitoisuuksien nousu. Muuttumisen toistavaihetta edustavan karbonaattiutumisen yhteydessä kalsiuminja mahdollisesti mangaanin nousun lisäksi eivoida osoittaa muita muutoksia kivien kemismissä. SerisiittiytymiseenEksymaselassa näyttää liittyvän kaliuminnousua ja raudan seka magnesiumin laskua.Kairauksen urakoi Kalajoen Timanttikairaus Ky. Utsjoenalueella kairattiin Diamec 251C -kairauskoneella 22.2.-17.3. valisena aikana kuudessa eri kohteessa yhteensä799.70 ml joka oli kaikki kalliokairausta (Rl-R~/LvP-~~Kuva 22). Sallan alueella kairattiin Diamec 260 -kairauskoneella2.8.-5.9. valisena aikana neljä reikää, yhteensä1032.50 ml josta kalliokairausta oli 950.00 m(~7-~10/~~~-88; Kuva 23). Geofysikaalisia kairanreikamittauksiavarten jokaiseen kairattuun reikään jatettiinsuojaputket, joita tarvittiin 100.20 m.

Kairauskustannukset jakaantuivat seuraavasti:Maakairaus .......... 27.162,50 mkKalliokairaus ....... 452.568,80 mkSuojaputket ......... 6.513,00 mkSiirrot ............. 110,247,OO mkyht. 596.491,30 mkreikö kartta alue x Ymaa- knllio- kokonais-suuntakairaus kairaus syvyysKistapeljavrrik 7745.56 553.56KisCapel j avrrik 7744.47 555.42~istapeljavrrik 7744.42 555.30~istapeljavrrik 7744.02 556.17Silis joki 7730.00 551.54Silis joki 7730.54 551.02Koutoiva 7414.92 452.12Koutoiva 7414.92 452.32Latva j Srvi 7407.60 453.50Latva j arvi 7407.56 453.22Taululcko 3. Lapin vullcaniittipro jelctin syvakairaukset: 19 8 8.Kuva 22. Taka-Lapin syvakairaukset.

Kuva 23. Sallan alueen syvakairaukset.TUTKIMUSPROFIILITTutkimusojia kaivettiin Sallan alueella 31.5.-9.9. valisenaaikana kahdeksassa tutkimuskohteessa yhteensä565 m (Kuva 24). Profiilien sijainti mitattiin, ja mittapaalusidottiin valtakunnalliseen koordinaatistoon.Tutkimusojat detaljikartoitettiin ja niistä otettiinnäytteet sekä mitattiin kallion suskeptibiliteetti.Vanhoja tutkimusojia peitettiin seka Sallan että Savukoskentutkimusalueella. Matalat tutkimusojat jätettiinavoimiksi.Työt urakoi Penan Työkone Ky Pelkosenniemelta traktorikaivurillaja traktori-kompressoriyhdistelmälla.Kustannusten jakaantuminen:kaivu Salla 59.227 mktäyttö ~alla/~avukoski 90.298 mk149.525 mk

Kuva 24. Sallan alueen tutkimusojat.NAYTTEIDEN KÄSITTELYYleistäLapin vulkaniittiprojektin näytemateriaalista teetetaanohuthieitä ja kemiallisia analyysejä petrografisia jageokemiallisia tutkimuksia varten. Näytteiden petrofysikaalisistaominaisuuksista mitataan tiheys, suskeptiivisuus,remanenssin itseisarvo ja valikoiduistanäytteistä sähkönjohtokyky. Mittaukset suorittaa GTK:nPohjois-Suomen aluetoimiston geofysiikan tutkimusryhmä.Ohuthieet valmistetaan GTK:n Pohjois-Suomen aluetoimis-

ton ja Outokumpu Oy:n hielaboratorioissa. Analyysinäytteidenjauhatus tehdään GTK:n Pohjois-Suomen aluetoimistongeokemian laboratoriossa. Analyysejä tilataankolmesta laboratoriosta, ja analyysien laatua tarkkaillaankontrollinayttein projektiryhmään kuuluvan kemistinavustuksella. Naytteiden käsittelyn vastuuhenkilönäon toiminut H.Juopperi, jota ovat avustaneet S.AaltonenM.Kauttio, T.Mukku, P.Lappalainen ja J.Alakunnas.Ohuthietutkimuksia ovat tehneet S.Grönholm, J.Luukas jaRoos Oy.Seuraavana on lueteltu laboratoriot, niiden käyttämätmenetelmät ja tilatut ohjelmapaketit/alkuaineet:- Rautaruukki Oy:n tutkimuslaboratorio (XRF)Ohjelma A5: SiO2, Al-203, MgO, CaO, K20, Na20, P, S,Fe, Ti, V, Cr, Mn, Cu, Ni, Zn, Sr, Zr, Ba- Valtion teknillinen tutkimuskeskus (INAA)E-paketti: Na, Sc, Cr, Fe, Co, Ni, Zn, As, Rb, Mo,Ag, Sn, Sb, Cs, Ba, La, Sm, Lu, Ta, W, Au,Th, UREE-paketti: La, Ce, Nd, Sm, Eu, Tb, Yb, Lu- GTK:n geokemian laboratorio (AAS)Malmianalyysi: Co, Cu, Ni, Zn, Pb, Ag, AuVuoden 1986 naytemateriaaliOhuthietutkimukset ovat valmistuneet.Vuoden 1987 naytemateriaaliNaytteiden petrofysikaaliset ominaisuudet on mitattu.Ohuthieitä on teetetty 921 kpl, joista Outokumpu Oy:ssä428 kpl. Hietutkimukset ovat hieman kesken. Kemiallisiaanalyysejä on teetetty RR0Y:ssa 922 A5-ohjelmaa,VTT:ssa 922 E-pakettia ja 246 REE-pakettia sekä GTK:ssa133 malrnianalyysiä.Vuoden 1988 näytemateriaaliNäytteitä on otettu yhteensä 2460 kpl. Hietutkimukseton aloitettu. Petrofysikaaliset mittaukset siirtyvätvuodelle 1989.Ohuthie- ja analwsitilanne 31.12.1988A5 E REE malmi ohuthievalittu 1687 169'7 362 46 1353valmis 635 645 142 - 466

KokonaistilanneTaulukossa 4 on esitetty vuosina 1984-88 valmistuneidenanalyysien ja ohuthieiden määrät.1984 1985 1986 1987 1988 yht .RROY/A~ ....... 200 1766 2472 1695 1557 7690VTT/E ......... - 2526 2645 1711 1567 8449VTT/REE . . . . . . . - 316 584 550 388 1838GTK/MALMI ..... 25 57 188 102 133 505OHUTHIEET ..... 392 1083 1910 2294 1387 7066Taulukko 4. LVP:n analyysit ja ohuthieet 1984-88.TULOSTEN JULBISTABIIMEMLapin vulkaniittiprojektin aineistoon perustuvat julkaisut,esitelmaabstraktit, raportit, kartat ja esitelmät31.12.1988:JulkaisutLehtonen,H., Hanninen,T., Rastas,P., Väänänen,J., Roos,S. ja Pelkonen,R., 1985: Keski-Lapingeologisen kartan selitys, Geologian tutkimuskeskus,Tutkimusraportti 71. 35 s.Perttunen,V., 1986: Geochemistry of Karelianmafic effusive rocks in the Peräpohja area,NW Finland. Julkaisussa: Proceedings of theFinnish-Soviet Symposium held in Petrozavodsk19th-27th August, 1985. Edited by V.A.SokolovK.I.Heiskanen. pp. 5-14.Honkamo,H., 1987: Geochemistry and tectonicsetting of early Proterozoic volcanic rocks innorthern Ostrobothnia, Finland. Julkaisussa:Pharaoh,T.C., Beckinsale,R.D. and Rickard,D.(eds.), Geochemistry and Mineralisation ofProterozoic Volcanic Suites, Geological SocietySpecial Publication No. 33, pp. 59-68.EsitelmäabstraktitGeochemistry and mineralisation of Proterozoic volcanicsuites. A special meeting of Geological Society of Londonto be held at Geological Survey, Keyworth, Nottinghamsshire,lth-5th April 1986. Abstract volume.I-Iodcanio,N.: On the geochemistry of Early Proterozoicvolcanic rocks in the Northern Ostrobothniaschist belt, Finland.

Perttunen,V.: Geochemistry of mafic volcanicsin Early Proterozoic sedimentary-volcanic pilein Northwestern Finland.17e Nordiska Geologmötet, Helsinki 1986. Abstracts.Honkamo,H.: Geochemistry of Early proterozoicvolcanic rocks in Northern Ostrobothnia, Finland.Lehtonen,H.: An Early Proterozoic volcanic-sedimentarysuccesion in Central Lapland, NorthernFinland.Perttunen,V.: Stratigrafi och geokemi i en tidigproterozoisk vulkanitserie i Perapohjaomradet,NW-Finland.Rasanen,J., Hanski,E. ja Lehtonen, M.: Komatiitesand tholeites in the Möykkelma area,Northern Finland.IGCP 217 Symposium "Proterozoic Geochemistry", June3-6, 1987, Lund, Abstracts, p. 88.Vaänänen,J.: Geochemistry of Proterozoic komatiiticand tholeitic metavolcanics of the Kolariarea, Finnish Lappland.Lehtonen,M., Maminen,T., Rastas,P., Väänänen,J., Roos,S. ja Pelkonen,R., 1984: Lapin vulkaniittiprojekti,raportti nro 1. Keski-Lapinvulkaniittialueen kartta, KLAVU. GTK:n arkisto:~/1984/2.Lehtonen,M. (toim.) 1985: Lapin vulkaniittiprojektinvuosikertomus 1984, GTK:n arkisto:Raportti ~/1985/1.Lehtonen,M. (toim.) 1986: Lapin vulkaniittiprojektinvuosikertomus 1985, GTK:n arkisto:Raportti ~/1986/1.Maminen,T., Hanski,E. ja Kesola,R. (toim.)1987: Lapin vulkaniittiprojektin vuosikertomus1986, GTK:n arkisto: Raportti ~/1987/1.Manninen,T., Hanski,E. ja Kesola,R. (toim.)1988: Lapin vulkaniittiprojektin vuosikertomus1987, GTK:n arkisto: Raportti ~/20.3/1988/1.

Lehtonen,M., Fianninen,T., Rastas,P., Väänänen,J., Roos,S. ja Pelkonen,R., 1984: Keski-Lapinvulkaniittialueen kartta, RLAW, 1:200 000 jakairanreikäkartta 1:200 000. Liitteina raportissa~/1984/2.Lehtonen,M., Manninen,T., Rastas,P.,~Vaanänen,J-, RooS~S. ja Pelkonen,R., 1984: Geologicalmap of Central Lapland 1:200 000. CeologicalSumey of Finland.Lehtonen,M., Rastaa,P. ja Vaanänen,J., 1985:Geological map of Western Lapland 1:200 000.Geological Survey of Finland.Geological Survey of Canada, Ottawa, 22.9.:Juopperi, H.: On the Archaean and Early Proterozoiccontact zone in the Savukoski area,Northern Finland.Rastas, P.: On the stratigraphy of the EarlyProterozoic volcano-sedimentary formations inCentral Lapland, Northern Finland.Toimitusvaiheessa olevat julkaisut ja raportit:JulkaisutRaportitRasanen,J., Hanski,E. and Lehtonen,M.:Komatiites,low-Ti basalts and andesites in the Möykkelmäarea, Central Finnish Lapland. Geologiantutkimuskeskus, Tutkimusraportti.Vaanänen,J.: Lapin vulkaniittiprojekti: Kolarinalueen tutkimukset. Summary: The LaplandVolcanite Project. Kolari area, western FinnishLapland. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti.Manninen,T. ja Kesola,R. (toim.): Lapin vulkaniittiprojektinvuosikertomus 1988. GTK:n arkisto,Raportti ~/20.3/1989/1. 44 s.

Tri V.S.Kulikov Petroskoista tutustui Lapin vulkaniittiprojektintutkimusiin Rovaniemellä ja KittilässäP.Rastaan johdolla 17.-20.6. seka Sallassa T.Mannisenopastamana 21.-23.6.Geologi V.Roponen Petroskoista vieraili 5.-6.7., oppaanaoli Kittilän alueella P.Rastas ja Sallassa T.Manninen.Tri S.S. Gandhi Kanadasta (Geological Survey of Canada)vieraili Kittilässä P.Rastaan opastamana 16.-18.7.Prof. P.K.Körmannin johtama Kielin yliopiston opiskelijaryhmatutustui Sallan tutkimuksiin T.Mannisen opastamana30.7. seka Kiistalan-Tepsan alueeseen 10.8. M.Lehtosenopastamana.Sallan alueella vieraili tri T.Hajek ja P.Kram Tshekkoslovakiasta,T.Mannisen opastaessa vieraita 31.8.Prof. R.Gorbatschev Lundin yliopistosta tutustui Sallanvulkaniittialueeseen T.Mannisen johdolla 14.-16.9.Vulkaniittiprojektin tutkijat P.Rastas ja H.Juopperitutustuivat 3.-24.9. Kanadassa, Ontarion ja Quebeckinalueella arkeeisiin vihreakivivyöhykkeisiin ja varhaisproterotsoisiinmetavulkaniitti-sedimenttisarjoihin,pitäen Ottawassa myös esitelmät LVP:n tutkimuksista.V.Perttunen perehtyi Göteborigin yliopiston järjestämällävulkanologian kurssilla vulkaniitteihin KreikanSantorinilla ja Miloksella 10.-24.4.M.Lehtonen ja P.Rastas osallistuivat Turun yliopistossa12.-14.10. järjestettyyn seminaariin ja workshop'iin,jonka vetajana oli Steven D. Scott Toronton yliopistosta.Seminaarin aihe oli: " A short course oncharacteristics of and exploration for massive sulfidedeposits " .E.Hanski on jatkanut Petsamon vulkaniittien tutkimustayhteistyönä Neuvostoliiton tiedeakatemian geologinV.F.Smo1kinin kanssa. Pääkohteena ovat ferropikriitit,joiden lisalcsi on tutkittu myös muita alueen vulkaniittejaseka.joitakin vertailunaytteita Imandra - Varzugavyöhyklceeltä.

GTK osoitti momentilta 32.40.21 Lapin vulkaniittiprojektinvuoden 1988 tutkimuksiin 1.800.000 mk. Määrärahakäytettiin taulukossa 5 esitetyllä tavalla.Kustannuslaji laskutus mk tilaukset mkMatkat .................. 236.807,50Tarvikkeet .............. 104,40Kairaus ................. 600.000,OOKaivu ................... 150.456,50Geof. maastomittaukset .. 64.595,90Geof. reikämittaukset ... 74.116,50Hieiden valmistus ....... 42.000,OOHietutkimukset .......... 95.958,OOVahingonkorvaukset ...... 2.801,20Kemiall. analyysit ...... 437.088,55 20.000,OOMuut vieraat palvelut ...,. 75.27gr401.779.206,95 20.000,OOKustannukset yhteensä .... 1.799.206,95Taulukko 5. Lapin vulkaniittiprojektin varojen käyttö1988.